Sumanismi 1/2013

1/2013

Suomen kielen opiskelijain ainejärjestÜlehti

Kirjoittajat: Cheng Yingxi Sanna Häyrynen Tiia-Maria Juuso Jukka Mettovaara Liisa Pekkala Lauri Siniluoto Katja 2 Virpiranta

Valokuvaajat: Cheng Yingxi Sanna Häyrynen Heidi Niemelä Juho Niemelä lostandtaken.com sxc.hu

Graafikot: Jussi Virpiranta Katja Virpiranta

Sumanismi

Taitto: Jukka Mettovaara Katja Virpiranta

Päätoimittajat: Jukka Mettovaara Katja Virpiranta

Kansikuva: Katja Virpiranta

Painettu Juvenes Printissä; painos 45 kpl

PÄÄKIRJOITUS Tervehdys, hyvät sumalaiset!

Vuoden ensimmäinen lehti pullahti painosta ulos tänä vuonna hivenen myöhäisemmässä aikataulussa kuin olisi ollut suotavaa, mutta alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa koko toimitukselle. Oli Unkarin-reissua, kalenteriprojektia ja sitten ovat vielä ne opinnot, jotka tuppaavat tulemaan kaiken vapaa-ajantoiminnan tielle.

Lukijoiden toivomuksesta tämänkertaisen numeron kannessa eivät komeile samat naamat kuin kahtena viimeisenä vuonna lähes jokaisessa lehdessä.

Toivottavasti sumalaishanurit miellyttävät yleisön silmää enemmän kuin ne naamat. Lehdestä muuten löytyy taas todisteita Mikkon kaappimasokististen taipumusten puolesta.

Toimituksestamme Jukka ja Yingxi ehtivät jo livistää Budapestiin (se muuten lausutaan ”päsht”) ennen kuin tämä pääkirjoitus näki päivänvalon. Vakaa aikomuksemme oli jatkaa viime vuonna hyväksi havaittua, pääkirjoituksen kyljessä nököttävää päätoimittajakuvaperinnettä, mutta ikävä kyllä unohdimme ottaa kuvan sitä varten. Siispä Katja joutui käyttämään luovuuttaan ja kehittelemään jotakin. Sopivan yrmeät kuvat löytyivät Facebookista.

Tämän kertaisen Sumanismin teemana ovat sumalaiset. Halusimme nostaa esille kiinnostavia ihmisiä, asioita ja harrastuksia. Selvitimme, millainen on keskimääräinen sumalainen, kävimme kyselemässä valmistuneiden kuulumisia ja utelimme graduntekijöiltä, mitä he oikein touhuavat. Kuten vuoden ensimmäisessä lehdessä aina, tänäkin vuonna uusi hallitus esittäytyy lukijoille. Saamme muun muassa tietää, mikä on hallituslaisten mielestä suomen ärsyttävin sana.

Vakiopalstoista tässä lehdessä jatkuvat Päällikön puheenvuoro, Koponen, Näytetään kieltä, Käytetään kieltä ja Mitä paskaa. Kaksi ensimmäistä ovat tietysti saaneet uudet kirjoittajansa: koulutuspoliittisia uutisia tarjoaa tänä vuonna Tiia-Maria, ja päälliköksi päällikön paikalle kohosi Liisa, tuo kaikkien rakastama savolainen. Uutena vakiopalstana tässä lehdessä alkaa Katjan Änkyräfeministileiri. Lisäksi lehdestä löytyy Jukkan huikaiseva jatkonovelli Unohtuneet.

Oikein paljon tervetuloa Sumanismin uuden vuosikerran pariin. (Pää-)toimittajisto pyrkii pitämään sisällön samanlaisena asiallisuuden ja törkyisyyden rajamaastossa tasapainoilevana kuin mihin te, arvon lukijat, olette ehtineet tottua.

Terveisin päätoimittajat Jukka Mettovaara ja Katja Virpiranta

golemi

a must a halti

Sumanismi

3

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutuspoliittinen vastaava kirjoittelee suomen kielen käytävän koulutuspoliittisista tuulista sekä muusta opiskeluun liittyvästä.

Tervehdys kopovastaavalta!

Vuosi on lähtenyt vilkkaasti käyntiin, myös koporintamalta kuuluu monenmoista. Omalta osaltani mennyt tammikuu on pitänyt sisällään paljon uutta.

Aloitin Suman kopona ja olen sen myötä syventynyt koulutuspolitiikan kiinnostavaan maailmaan. Kiitokset hyvästä perehdytyksestä edellisen hallituksen Jaana-kopolle, jonka voi muuten nyt bongata OYY:n hallituksesta vastaamassa koulutuspolitiikasta ja kansainvälisistä asioista.

Viime vuoden lopulla kopokahviteltiin, ja niiden merkeissä kerättiin jälleen palautetta opinnoista. Ensimmäistä kertaa palautetta oli mahdollista antaa myös sähköisesti. Tämä osoittautui suosituksi, joten sähköinen lomake tulee varmasti vakiinnuttamaan paikkansa palautekyselyissä. Erityisen ilahduttavaa näin uutena kopona oli huomata, että kaikki vastaajat kokivat olevansa tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä suomen kielen opetukseen ja sen laatuun.

Kopokahveilla kerättyyn palautteeseen perehdyttiin tammikuun puolenvälin paikkeilla pidetyillä suomen kielen palautepäivillä. Tuolloin opiskelijat ja henkilökunta suuntasivat vierailulle Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa ihailtiin erikoisia kasveja ja tietysti jutusteltiin opinnoista.

Palautepäivillä keskustelun aiheena olivat myös tiedotus ja opintoihin liittyvän tiedon saatavuus. Nyt kaikki ajankohtaiset ja hyödylliset opiskelua koskevat asiat on keskitetty oppiaineen verkkosivustolle, josta löytyy tärkeää tietoa esimerkiksi harjoittelusta. Aiemmin tietoa saattoi löytää monesta paikasta, kuten Optimassa sijainneesta Verkkoamanuessi-työtilasta. Nyt työtila on kuitenkin poistettu kokonaan käytöstä, joten tarpeellisia tietoja ei enää tarvitse metsästää useasta lähteestä.

Paljon puhuttu tenttiakvaario tekee tuloaan. Tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttäisi se, että ensimmäisiä tenttejä akvaariossa pääsee tekemään ensi vuoden puolella. Tenttiakvaarioon liittyviä kysymyksiä pohdiskelemaan on nimetty työryhmä, joka muun muassa selvittää akvaarioon liittyviä käytännön asioita. Keskustelua käydään esimerkiksi sen sijoituspaikasta.

Monenlaista aktiviteettia puolestaan tarjosi OYY:n vuosijuhlaviikko, jonka aikana järjestettiin useita tapahtumia. Yksi näistä oli luentorallitempaus, joka haastoi opiskelijat kurkistamaan eri tieteenalojen luennoille. Tapahtumassa osallistujat saivat antaa palautetta oppimiskokemuksistaan, kuinka toimivasti esimerkiksi humanistiopiskelijan näkökulmasta ohjelmistoarkkitehtuurin luento oli järjestetty. Toivottavasti moni sumalainenkin löysi itsensä vaikkapa vihreän ympäristökemian luennolta laajentamasta kuvaansa opiskelusta.

Terveisin Tiia-Maria

4

Sumanismi

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Tervehdys, arvon alamaiset rakkaat sumalaiset Noin kaksi ja puoli vuotta sitten pienenä ja vähän eksyksissä olevana fuksina huomasin lyhyessä ajassa tutustuvani valtavaan määrään uusia ihmisiä, WebOodeihin ja Optimoihin, pyöräteihin Toppilan ja yliopiston välillä, loputtomaan hämmennykseen kirjallisuuden luennoilla, Oulun baareihin, tenttistressiin, opiskelun ihanuuteen ja ainejärjestöön nimeltä Suma ry. Suhde viimeisimpään syveni pikkuhiljaa yhä lämpimämmäksi: syksyllä kiertelin uteliaana tapahtumia ja jo tammikuussa ihmettelin, mitä Suman hallituksen sopo-vastaavana pitäisi oikein tehdä. Pian vietin jo vappua violeteissa haalareissa ja viimeistään seuraavana syksynä päivistäni katosi tunteja Kerhikselle. Tämän vuoden alusta alkaen olen lähettänyt sähköposteja allekirjoituksella ”puheenjohtaja, Suma ry” ja viimeistään nyt voin sanoa tämän olevan syvää rakkautta.

Pj-vuoteni on lähtenyt käyntiin innosta hyppien mutta välillä myös kompastellen. Vaikka hallitustoiminta on jo tuttua, liittyy puheenjohtajuuteen asioita, joista olen vielä toisinaan aivan pihalla.

Onneksi Jukkaa voi aina kiusata pitkillä ja sekavilla Facebook-viesteillä ja Sigma-killan puheenjohtajalta voi hakea vertaistukea niissä kaikkein tyhmimmissäkin kysymyksissä. Ihana hallitukseni jakaa vastuuta ja tehtäviä kanssani tasaisesti ja myös jaksaa korjailla, kun hypin asialistan kohtien yli joka toisessa kokouksessa.

Alkukankeudesta huolimatta minulla on vahva tunne siitä, että tästä tulee hyvä vuosi. Maaliskuussa excuillaan pitkästä aikaa, kun Suma suuntaa talvilomaviikoksi Budapestiin.

Myöhemmin keväällä on vielä luvassa muun muassa Helsingin Osma, Humanöörisitsit ja vappumeininkejä. Alkuvuonna käyntiin on pyörähtänyt myös lukupiiri ja uusi kalenteriprojekti. Innolla odotan, mitä kaikkea hallituksemme vielä vuoden mittaan saa päähänsä ja mitä odottamatonta pj-vuosi tuo tullessaan. Toivon, että kuluvana vuonna Suman toiminta muotoutuu entistä enemmän sellaiseksi, että se tarjoaa jokaiselle jotain ja jokainen sumalainen saa mahdollisuuden ihastua Sumaan.

Hänen Majest eett

insa

Liisa

PS. PJ:n palstan kuvaa otettaessa ei vahingoitettu yhtäkään valtaistuinta, eikä Mikkokaan tiettävästi saanut pysyviä vammoja.

Sumanismi

hänen nsa valtaistuime 5

Suman hallitus

2013

1. Mikä tai mitkä suomen kielen sanat ovat inhokkejasi?

2. Mikä kielioppivirhe ärsyttää eniten?

3. Lempijuomasi?

4. Mikä on lempipykäläsi ISOssa?

Liisa Pekkala puheenjohtaja 1. muija 2. Yhdys sanat. Myös Comic Sans -fontin käytön vois laskea kielioppivirheeks.

3. Skumppa!

4. § 1186, koska se sisältää melko tyhjentävän kuvauksen liikuntaharrastuksestani.

Jos joku pystyisi nousemaan maailman hallitsijaksi ilman (suurta) verilöylyä, se olisi Liisa. Suman äärimmäisen uskottava PJ ja johtajatar, joka johtaa Sumaa varmoin ottein. Eloveenafennisti. Energinen, pirteä, aivan ihana kultakutri. Liisa vaikuttaa ensin tomeralta mutta sitten se taitaakin olla lepposa. Tietää, miten hommat hoidetaan.

Myös monella muulla tavalla kovin ihana ihminen. Vehnäpeltojen valkyria, joka sivaltaa sanan säilällä. Liisa on itse lempeys, ja siksi mitä loistavin sumalainen! Superpiristävä olemus. Yksi harvoista sumalaisista, joihin jatkojen jatkoilla yleensä törmää. Liisalla on upea hymy, säteilevä olemus eikä se oo yhtään nuija puheenjohtaja. Jos savolaiset joskus lähtevät valloittamaan maalpekkala@paju.oulu.fi ilmaa, olen varma, että Liisa on siellä kenraaliportaassa.

4.12.1991 3. vuosikurssi

6

Sumanismi

..

Heidi Niemela rahastonhoitaja, varapuheenjohtaja 1. hox, hoksata, hoksauttaa 2. Varmaan yhdyssanavirheet... Ihan kun en niitä itse koskaan tekisi!

3. Sitruunajäätee 4. Pykälä 214 (Yleistä slangisanojen muodostuksesta)

heinieme@paju.oulu.fi 23.4.1989 3. vuosikurssi

Kaunotar, joka lempeän jämäkällä otteella vie projekteja eteenpäin.

Kuhisevan Suman mehiläiskuningatar. Tehokas ja aikaansaava naisellinen nainen, joka kuitenkin selviää vaikka viikon maastossa. Mitä tapahtuisi Suman taloudelle ilman Heidiä? Tyylikäs supersumalainen. Heidille on ihana jutella mistä vaan, koska se aina tajuaa ja jaksaa aina kuunnella. Kyllä se vielä ruppee geminoimaan. Ei oo varmaan olemassa asioita, joita Heidi ei osais hoitaa. Rohkea ja itsevarma, silti samalla hyvin lämmin ja empaattinen. Hemppa on todella tehokas organisoimaan ja ymmärtää raha-asioista aspekteja, joita kaikki eivät tiedä olevankaan. Positiivinen ja kannustava, pitää hyvää huolta Sumasta.

Paras ja osaavin rahastonhoitaja, jonka vain voi kuvitella. Aikaansaava tsemppaaja.

Pätevyyden huippu, joka osaa heittäytyä kadehdittavan täysillä esim. tanssimaan.

Tiina Mattanen sihteeri 1. Ei tule nyt mitään yksittäistä inhokkia mieleen. En kuitenkaan arvosta esimerkiksi vieraskielisten termien käyttöä suomenkielisessä tekstissä, jos tilalle olisi voitu laittaa suomenkielinenkin ilmaus. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin onhan tuo inhokki itsessään jo aika inhottava sana.

2. Varmaankin huonot lauserakenteet, koska niitä on esimerkiksi oikolukiessa vaikein korjata.

3. Riippuu mielihaluista, valinnanvarasta sekä selväpäisyyden asteesta.

4. Vaikkapa tuo pykälä 666 eli intensiteettisanat ja ominaisuuden vahvuusasteikot, jota vastikään lueskelin, kun tein graduani.

Tiina on herttaisuuden perikuva. Hänelle on helppo puhua, hän on loistava kuuntelija ja lisäksi hänellä on maailman suloisin hymy! Sydänten sihteeri. Aina iloinen ja pirteä hymytyttö. Iloinen, aurinkoinen. Söpösti asiallinen. Muuttunut salivuoroilla melkoiseksi sählyhuipuksi. Söppänä. :) Ehkä kiltein tuntemani ihminen, mutta samalla myös hauska, ihana, söpö ja maailman paras sihteeri. Herttainen tyttö, joka tuo mukanaan aina positiivisuutta. Aina välillä Tiinalta paljastuu jotain odottamatonta! Rakastettava ja mattatii@paju.oulu.fi iloinen sumalainen. Corgifanitus plussaa! Aina iloinen ja tehokas.

8.4.1988 6. vuosikurssi

Sumanismi

7

jsiirone@paju.oulu.fi 7.1.1990 4. vuosikurssi

Joonas Siironen tiedotusvastaava 1. Ripsipiirakka.

2. Kaksoispisteen käyttö vierasperäisten erisnimien taivutuksessa (Liam Neeson:in) on turhauttavan yleistä nuoremman väen keskuudessa.

3. Kahavi ja kalija.

4. Esoteerisella menetelmällä tulokseksi tuli pykälä 256 (insanojen muodostus ja koostumus).

Hienot, upeat viikset! Filosofi fennistien joukossa. Jännittävä taiteilijasielu, joka toisinaan yllättää positiivisesti. Joonas on älyllisesti rehellinen ja raikkaalla tavalla suorapuheinen viiksiniekka. Pohdiskeleva, rauhallinen, oman tiensä kulkija. Joonaksesta huokuu sellainen boheemi älykkyys, eikä se johdu vain viiksistä. Aina valmiina kirjoittamaan Sumanismiin. (vitsi.) Aivan pätevä ja nokkela kaveri. Joonaksella on magee tyyli ja hienot viikset. Pohdiskeleva yöeläjä. Joonaksella on maailman suloisin hymy, kun se viitsii sitä maailmalle näyttää. Jos haluat tietää jotakin B-luokan elokuvista, tämä viiksiniekka on se, jonka puoleen kannattaa kääntyä. Joonas toki tarjoaa jäätäviä mielipiteitä kaikesta muustakin.

Katja Virpiranta Sumanismi- ja ymparistovastaava ..

..

1. Pitkään olin varma, että se olisi suihinotto, mutta sitten löysin pahemman. Samalla linjalla edelleen mennään, sillä ikävä totuus on, että ne kaikkein vastenmielisimmät sanat löytyvät tuolta jalkoväliosastolta: kiimatipat. Sana on oksettava, eikä se edes kuvaa todellisuutta. Kuka ikinä käsitteen onkaan lanseerannut, ei varmasti ole koskaan nähnyt seksuaalisesti kiihottunutta naista.

2. Minkä tahansa räikeän kielioppivirheen näkeminen tuntuu siltä kuin jollakin terävällä esineellä tuikattaisiin silmään.

Pahiten kuitenkin sappeni saa kiehumaan kaksoispisteen käyttö muiden kuin lyhenteiden taivutuksessa.

3. Hiilihapotettu sitruunavesi 4. § 402 Yhteen ja erikseen kirjoittamisen vaikutus merkitykseen Tuoteseloste: aito ja laimentamaton. Jännien TMI-asioiden aarrearkku, asiallisuuden ja härskiyden välisen nuorallakävelyn mestari. Avoin ja hauska sumanismitar. Ehkä jäätävimmät ja samalla loistavimmat kommentit tilanteessa kuin tilanteessa. Loistava leipuri! Avoin. Avoin. Avoin lohikäärmedildoihin asti. Ihailtavan avoin, suorasanainen ja verbaalisesti viiltävä, mutta ei mitenkään liian kovalla tavalla. Hallituksen kruunaamaton tottuus vai perssessseen -kuningatar. Fiksu kuin mikä. Loistava kirjoittaja ja aivan mahtava huumorintaju. Katja on jotenkin mystinen ja salaperäinen, mutta kuitenkin todella ihastuttava. Sumanismi on katjavir@paju.oulu.fi osaavissa käsissä.

19.6.1985 6. vuosikurssi

8

Sumanismi

Jukka Mettovaara Sumanismi-vastaava, osmakko 1. Kyllä-sanan korvikkeena ymmärtääkseni käytetty khyl rupeaa aina jotenkin korpeamaan, kun sen näkee.

2. Täytyy myöntää, että alkeelliset yhdyssanavirheet ovat hyvin ärsyttäviä. Hyvänä kakkosena tulee tekstien välimerkittömyys, mitä tapaa eritoten somessa. Statuspäivityksistä tulee rasittavaa sanapuuroa.

3. Olut, varsinkin tummana 4. § 123 Syötyään, nukkuvinaan, luettavissa. Infiniittiset kiteytyneet verbirakenteet ovat mielestäni suomen kielen kovinta kamaa.

Tosiystävä, tasapainon tyyssija ja humanismin tulenkantaja. Jukka tietää melkein kaikesta kaiken. Miten hän tekee sen? Suman supernero, joka yrittää pitää muiden jalkoja maassa tuhahtelemalla paheksuvasti tyhmille ideoille, mutta joka kuitenkin lopulta riehaantuu mukaan hölmöilemään. Kielinero löytää tiensä vielä Rapolan, Setälän ja muiden suurfennistien nimilistaan. Jukka vaan tietää. Superlahjakkuus, joka kertoo erinomaisia puujalkavitsejä.

Aina tosi kiva kaikille, sympaattinen ja loputtoman kärsivällinen. Uskomaton kielinero.

Aina aurinkoinen ja hymyilevä runopoika. Tietää muun muassa kaiken. Lämmin, pehmeä jumettov@paju.oulu.fi ja pörröinen (paitsi päälaen kohdalla). True kielitieteilijä, huomaavainen ja hauska. “No 20.1.1989 kyllä minä nyt sen verran [ranskaa] osaan.”

4. vuosikurssi

Katri Kiurujoki liikuntavastaava 1. Ehdottomasti ärsyttävin on sana ketä väärissä yhteyksissä käytettynä. Muita tuskastuttavia ovat muun muassa parisuhde, kotoilu, jantteri, omata ja mörkki.

2. Yhdyssanat ovat tietenkin parhaita yhdessä, mutta oikeasti paha mieli tulee vain täysin välimerkittömistä teksteistä. Myös sydämmelliset ihmiset ärsyttävät.

3. Kahvi höystettynä mahdollisimman suurella määrällä maitoa.

4. § 33, epenteesi ja sisäheitto, koska tykkään murteista ja erityisesti söpösti määkivistä lamphaista.

Superaktiivinen ja reipas fuksi. Pirteä, iloinen ja joskus harvoin huomattavan humaltunut murmeli. Katrilla on aina ihania pöllökoruja, ja hän on itsekin varsin suloinen. Katri pelasti hallituksen ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi liikuntavastaavaksi. Tuonut uutta puhtia salivuoroille. Humalatilaltaan on/off-tyyppiä.

Pirteä superfuksi, aina innolla mukana kaikessa. Pieni, reipas ja herttainen fuksimurmeli. kakiuruj@paju.oulu.fi Kiitettävä roskansietokyky. Onnistuu kohta houkuttelemaan salivuorolle. Suloinen murmelimme :) 1.4.1992

1. vuosikurssi Sumanismi

9

Johanna Laurila kulttuuri- ja hyvantekevaisyysvastaava ..

..

1. En periaatteellisesti inhoa mitään sanaa. Jotkut sanat tai ilmaisut (sä-passiivi, ketä eri merkityksissään, siippa blogitekstissä) kuulostavat ärsyttäviltä joillakin ihmisillä, mutta toisilla taas ei. Abauttiarallaa tosin on ilmaisu, joka on vähän liian tarmokas jopa mulle.

2. Pakko sanoa yhdyssanavirheet. Ne pomppaavat ensimmäisinä ja yleisimpänä silmään joka paikasta (=facebook).

3. Joku hyvä pirtelö jossa on vaikka marjoja tai avokadoa.

4. § 194 Virtaska, tohtorinna, prinsessa ja tragedienne. Se ja muut johto-oppiin liittyvät pykälät on mukavia, koska niitä piti oikeasti lukea ja niistä sitte oppikin jotain.

Johannan seurassa tulee rauhallinen olo ja hyvä mieli, vaikka olisi kuinka huono päivä. Keijukainen, haaveilija.

Tosielämän muumipeikko. Sympaattinen ja kultturelli, ihanan oma itsensä. Herkkä runotyttö, ihana luonnonlapsi.

Johannalla on poikkeuksellisen avoin ja ymmärtäväinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan. Luova ja kaikesta innostuva. Johannassa kulminoituu kaikki luonnonlapsen hyvyys. Huiman hyvä leipoja.

Luonnonlapsi, joka näyttää mallia keittiössä. Ennakkoluuloton etsijä tajunnan ja tähtien jolauril@paju.oulu.fi valtateillä. Johanna on aidosti iloinen ja positiivinen, ja häneltä onnistuu leipominen ja 17.10.1991 kokkaaminen!

3. vuosikurssi

Laura Lukkarila tapahtumavastaava 1. Raskautua (tulla raskaaksi), tyhjätä (tyhjentää), omata-sanan liika- ja väärinkäyttö 2. Ne yksinkertaisimmatkin yhdyssanavirheet. Siitä ärsytyksestä ei vaan ikinä pääse yli.

3. Appelsiinimehu 4. § 206 (Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?)

Hyperaktiivinen. Tyylikäs ja aina iloinen. Rentoa höpöttelyseuraa, mutta samalla äärimmäisen luotettava ja tunnollinen hoitamaan hommansa. Mieletön tehomimmi! Aina täysillä mukana, oli tilanne mikä tahansa. Hehkeä ja hemaiseva, elämäniloinen. Omistautunut tapahtumavastaava, reipas ja hauska. Aina tyylikäs. Lauran kanssa on harvinaisen helppoa jutella. Sanavalmis ja superreipas! Suman tyyliasiantuntija, joka jaksaa panostaa tapahtumien järjestämiseen lalukkar@paju.oulu.fi siitäkin huolimatta, ettei koko viime vuonna päässyt yksillekään sitseille. Sievä ulko8.1.1990 kuori kätkee sisäänsä rutkasti asennetta.

3. vuosikurssi

10

Sumanismi

ankoivus@paju.oulu.fi syntynyt aamupäivällä 1. vuosikurssi

Antti Koivusaari tapahtumavastaava 1. Lortto. Ketään ei voi kutsua sillä sanalla. Suurinta osaa ei onneksi ookkaa suomennettu, niinku swag tai YOLO. 2. Yhdys sana virheet 3. Tee 4. Hädin tuskin uskallan myöntää, etten oo kyseistä teosta silmäillyt... :( Terho Itkosella mennää.

Superfuksi ja loistava ideanikkari. Mustavalkoisten Suomi-Filmien unelmavävy. Hyväntuulinen ja helposti lähestyttävä. Vaikuttaa itsevarmalta ja jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen tosi luotettavalta kaverilta. Innokas, nopea oppimaan. Jostain syystä reipas tuntuu sanalta, joka kuvaa Anttia paremmin kuin ketään muuta koskaan. Todellinen aktiivifuksi. Hassunhauska ja empaattinen maailmanparantaja. Antti on mukava, fiksu, söpö, aktiivinen... Mistä tällaisia miehiä oikein tulee? Reippaassa ja touhukkaassa Antissa on kuulemma pientä romantikonvikaakin. Keskustelu Antin kanssa ei ole koskaan tylsää. Yhtä aikaa tosi skarppi ja rauhallinen heebo, joka tietää siistejä juttuja.

Tiia-Maria Juuso koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava 1. Jo itse inhokki-sana kuulostaa ikävältä. Monet slangijohtimilla muodostetut sanat ärsyttävät varmaankin eniten.

2. Kaikkein eniten ärsyynnyn yhdyssanojen väärinkäytöstä. Listan kärkipäässä ovat myös virheet yleisimpien välimerkkien käytössä.

3. Riippuu paljolti mielialasta. Kylmä vadelmalimonadi sekä limen ja sitruunan makuinen kivennäisvesi maistuvat aina.

4. § 182 ja 183. Kollektiiviset (i)kkO-johtimella muodostetut sanat ovat melkoisen sympaattisia. Etenkin johtimella muodostetut luontosanat ovat ehdottomia lemppareitani!

Tiia sopii loistavasti sopo-kopoksi, on kiinnostunut asioiden hoitamisesta ja sanoo tarvittaessa mielipiteensä suoraan ja vakuuttavasti. Ihanan iloinen! Lempeä kuin linnunmaito. Hymyilee paljon ja aurinkoisesti. Positiivisen oloinen nappisilmä. Iloinen ja lempeä Tiia pitää kanssasumalaisensa perillä koulutus- ja sosiaalipoliittisista kiemuroista. Reipas, aina ystävällinen. Tiialla on ihan mielettömän tjuuso@paju.oulu.fi kauniit ruskeat silmät. Helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Aina iloinen, en ole kertaakaan nähnyt ilman hymyä. Ihanan rauhallinen + tuo kissalaukku! Ihanin Tiia, yökukkuja!

26.5.1991

3. vuosikurssi Sumanismi

11

Mikko Memonen kansainvalisyys- ja fuksivastaava, osmakko ..

1. Suomen sanoja inhottavampia ovat ilman ironiaa lausutut coolit anglismit.

2. Eniten ärsyttää se, että alan koulutustakin saaneet eivät välttämättä erota kielioppia kirjakielen normien noudattamisesta.

3. Ilmainen, mutta kallis jollekin muulle.

4. (syvä hiljaisuus) (toim. huom.)

Kaiken sen maskuliinisen kuoren alla huippukaveri, jonka kanssa on tosi helppo olla. Kadehdittavan / raivostuttavan itsepäinen. Bileseurana Mikkoon voi luottaa lähestulkoon aina. SuMAN. Tekee mikkoilusta äärimmäistä taidetta.

Miehekäs kaksimetrinen bodari ja änkyräfeministileirin vastavoima. Reppuselkäilykin muuttui yhtäkkiä extremelajiksi. Mikko on mies, jolta löytyy viskit ja kahvit (ja vappuisin kiljut) joka lähtöön. Puhuu kuin konekivääri. Ei vain yhtä kovaäänisesti. Lempeä. Mikkolle on myös helppo jutella. Arvostan Mikon juomalaulusanoituksia. Oululaisin murre ikinä. Ideoita joka lähtöön. Mikko on vaan niin Mikko, ei sitä vaan voi selittää! Mikko–suomi–Mikko-tulkki olisi kätevä, mimemone@paju.oulu.fi muuten hui baluheapme áddjá. Huippu tyyppi, joka hakkee Humuksesta aina kahavit Kerhikselle. :) 30.9.1990

3. vuosikurssi

Heidi Niskanen tapahtumatoimihenkilo ..

1. Puhetyylit ärsyttävät yksittäisiä sanoja enemmän, mutta sanoista esimerkiksi loppupeleissä ja pitkässä juoksussa ja muut samantapaiset muotisanat.

2. Varmaan yhdyssanavirheet, varsinkin jos ne ovat sellaisia, että ne tuntuvat omasta mielestä ihan selviltä, niin niitä on hankala ymmärtää. Ne ovat myös helposti sellaisia, jotka antavat kirjoittajasta vähän yksinkertaisen kuvan. En kuitenkaan yleensä ärsyynny kovin helpolla.

3. Kahvi mustana, alkoholeista olut 4. Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa, ettei minulla ennen tätä kysymystä ollut lempipykälää ISOssa. Valitsin tämänkin pykälän § 1182 Häntä harmitti, kun oli myöhässä nyt kyllä hyvin epäfennistisesti sillä perusteella, että minulla on vähän paha tapa myöhästellä, varsinkin aamuisin tai aamupäivisin ne ensimmäiset tapaamiset tai luennot tuottavat vaikeuksia.

Heidi on ihanan seesteinen ja rauhallinen ja suhtautuu kaikkeen jotenkin todella järkevästi. Herttainen ja tyylikäs.

Lempeä kilta-aktiivi. Eteerinen ja mystillinen neiti-ihminen. Rauhallisen pinnan alla piilottelee melkoinen veijari!

Salaperäinen hymy. Tunnollinen kaunotar, joka kuitenkin jaksaa juhlia vaikka pilkkuun asti.

Rauhallinen, suurisydäminen ja vähän mystinen – olisi jännä tietää Heidistä enemmänkin. heidinis@paju.oulu.fi Mysteeri, jolla on ihana tyyli ja kämppä. Heidillä on ihania vaatteita ja kaunis hymy!

21.11.1989 5. vuosikurssi

12

Sumanismi

ycheng@paju.oulu.fi 30.6.1989 2. vuosikurssi

Cheng Yingxi Sumanismi-toimihenkilo ..

1. Just ja kaikki ne muut ylisöpöt ja -pirteät sanat.

2. Yhdyssanavirheet (myös omani). Esimerkiksi ”terve tuloa” aiheuttaa melkoisen facepalmin.

3. Viinirypäleen makuinen limsa (on muuten Suman värinen!)

4. Sympatiani kohdistuu §:ään 1631 Ei-toivottu, ei-suomalainen, ei-kukaan.

Maailman ihanin nauru! Yingxi ei taida aina itse hoksata miten hurjan älykäs, suloinen ja kiva se oikein onkaan. Ihanan särmikäs ja erittäin positiivisella tavalla omanlaisensa tyttö. Rohkea, hauska, omaperäinen huumorintaju. Kuka muu olisi niin rohkea, että muuttaisi Singaporesta Suomeen? Ehkä maailman aktiivisin toimari. Paljon härskimpi ja kaksimielisempi kuin huonommin tunteva voisi kuvitella. Söpö ja sympaattinen. Hauska yhdistelmä koulutyttöä ja tomeraa emäntää. Iloinen ja ahkera ruokahaaveilija! Yingxi vaikuttaa ensi vilkaisulta sovinnaiselta nuorelta naiselta, vaikka todellisuudessa hän on ihminen, joka ihan oma-aloitteisesti tulee ajatelleeksi Edward Cullenin käyttämistä kuukautissuojana.

Jussi Virpiranta yleistoimihenkilo ..

1. Hemaiseva on äännerakenteeltaan jotenkin vastenmielinen.

Jäätävä puolestaan on merkitykseltään epäselvä ja kuulostaa kovin teinimäiseltä. Hemaista- ja jäätää-verbejä voisin ehkä silti käyttää vastaavien partisiippien kaltaisissa merkityksissä.

2. Sumalaisten tekemät yhdyssanavirheet. Kaikelle muulle voi nauraa.

3. Kalliit skottiviskit ja ranskalaiset tai sveitsiläiset absintit ovat hyviä, mutta harvoinpa noita on varaa juoda. Alkoholittomista juomista suosikkejani lienevät hillitysti maustetut mustat teet.

4. En usko, että minulla on lempipykälää. Sanottakoon nyt kuitenkin vaikkapa § 1177, koska ellipsithän ovat ihan jänniä. ”Lemmy Kilmisterin ja Jack Sparrow’n risteytys.” Näkyvä ja kuuluva persoona. Myöhästelyn ja prokrastinaation mestari. Suman laulajasankari. Ainoa ihminen, jonka tiedän tulleen kylpytakissa lipastolle ja olevan silti cool. Jussilla on prioriteetit kohdallaan. Suman oma graafikko, mysteerinen humanisti, joka on eniten kotonaan Wesibussissa ja jatkojen jatkoilla. Huumorintajuinen ja letkeä tyyppi, erinomaista pirpalointiseuraa. Jussi on aika monilahjakkuus ja tekee kyllä hienoimmat bilejulisteet ja lehtiset ja kuvankäsitvirpijus@paju.oulu.fi telyt Sumalle koskaan. Jussin kans voi esim. juua teetä ja syyä pizzaa ja ja jutella. Se on 26.4.1988 mukava. Suma olisi paljon tylsempi ilman Jussia.

4. vuosikurssi Sumanismi

13

NÄYTETÄÄN KIELTÄ

Hol van a mosdó?* Maaliskuussa herran vuonna 2013 tehdään historiaa: Suma järjestää pitkästä aikaa excun Unkariin. Viimeisimmälle Unkarin reissulle oli kuuleman mukaan lähdetty turistibussilla, ja tarinat olivat sen mukaisia. Päätimme siis tässä Sumanismin numerossa esitellä juttusarjassamme matkakohteessa Budapestissä puhuttavaa unkarin kieltä. Lehti ei valitettavasti ehtinyt painosta ennen Unkarin-excua, mutta matkalta palanneet reissaajatkin voivat juttua lukiessaan muistella, mikä menikään pieleen.

Jukka Mettovaara Unkari kuuluu uralilaisten kielten ugrilaiseen haaraan. Sen lähimmät sukukielet ovat läntisessä Siperiassa puhuttavat hanti ja mansi.

Suomelle se on, kuten jokaisen fennistin kuuluisikin jo tietää, kaukaista sukua.

Unkarin puhujia käyskentelee maailmalla arviolta 14 miljoonaa yksilöä. Heistä noin ⅔ elelee Unkarin valtion rajojen sisäpuolella. Muita maita, joissa unkaria puhutaan, ovat Unkarin naapurit kuten Romania, Slovakia, Kroatia ja Itävalta.

Unkari jakautuu kahdeksaan päämurteeseen, joiden erot ovat varsin pieniä. Eri murteen puhujat ymmärtävät siis toisiaan hyvin.

Eräs vanhakantaisimmista murteista on unkarilaisen csángó-kansan puhuma unkarin kielen muoto.

He asuttavat pääosin nykyisen

14

Moldovan erästä maakuntaa.

Unkarin kielen historiasta voisi kirjoittaa ‒ ja lienee kirjoitettukin ‒ kokonaisia kirjoja. Keskitytään kuitenkin tällä kertaa nykyunkariin. Unkarin kielen kirjoitusjärjestelmän oppiminen ei tuottane sumalaiselle vaikeuksia.

Kirjainten ja äänteitten vastaavuus on lähes yksi yhteen niin kuin suomessakin. Suomen ja unkarin ortografiat eroavat kuitenkin toisistaan aika lailla. Seuraavaksi on vuorossa muutamia pieniä huomautuksia unkarin ääntämisestä.

Hakasulkeisiin on merkitty suomalaiselle helppolukuinen, suurpiirteinen ohje ääntämisestä. Ne ovat siis approksimaatioita, eivät tarkkoja fonemaattisia representaatioita.

Vokaalit ja konsonantit voivat olla sekä lyhyitä että pitkiä. Pitkät vokaalit merkitään kirjaimen päälle asennetulla täpällä: ház

Sumanismi

[haaz] vs. hal [hal] ’kala’. Se ei siis ole sanapainon merkki; unkarissa sanapaino on aina ensimmäisellä tavulla! ö:n ja ü:n pitkät versiot merkitään loogisesti kahdella täpällä: tűz [tyyz] ’tuli’, idő [idöö] ’aika; sää’. Äännettä /ɟ/ merkitään kirjoituksessa digrafilla gy, mutta se siis luetaan palataalisena klusiilina.

Sen soinnitonta vastinparia /c/ merkitään kirjoituksessa ty. Sana magyar ’unkarilainen’ tulee siis lukea suurin piirtein kuin [madjar] ja etunimi Mátyás kuin [maatjaaš].

Kirjainyhdistelmät ny ääntyy liudentuneena n-äänteenä [nj] kuten espanjan ñ, kirjainyhdistelmä ly ääntyy kuten [j]: nyelv [njelv] ’kieli’, hely [hej] ’paikka’.

Unkarin kirjainmerkki s merkitsee äännettä /ʃ/ eli siis suhus:ää. Suomalainen /s/-äänne merkitään unkarissa sz: János [jaanoš], sör [šör] ’olut’, szép

[seep] ’kaunis’, köszönöm [kösönöm] ’kiitos’.

Kirjain c äännetään kuten suomen [ts]: cukor [tsukor] ’sokeri’, cím [tsiim] ’osoite’. Kun perään lisätään s, saadaan kirjain cs, joka äännetään kuten englannin ch: család [čalaad] ’perhe’, Pécs [peeč] (kaupungin nimi).

Kieliopillisesti unkari jakaa suomen kanssa paljonkin. Unkarissa on suomea monimutkaisempi vokaalisointu, johon mm. sijapäätteet ja verbeihin liitettävät tunnukset mukautuvat. Sanojen taivutus ja johtaminen ovat hyvin

Szia Sziasztok

rikasta ja moninaista. Unkarissa on jopa suomen vastaavaa muistuttava paikallissijajärjestelmä, johon kuuluvat ulko- ja sisäpaikallissijojen lisäksi myös kolme ”päällypaikallissijaa”. Omistusliitteitä löytyy enemmän kuin suomesta, ja niitä on pakko käyttää sekä puhutussa että kirjoitettussa kielessä. Esim. kéz ’käsi’ → kezem ’käteni’, lány → lányja ’(hänen) tyttönsä’.

Suomella ja unkarilla on tietysti myös eroja. Verbintaivuksia on unkarissa kaksi, niin kutsutut epämääräinen ja määräinen kon-

jugaatio. Karkeasti selitettynä verbeillä käytetään siis jompaakumpaa sen perusteella, onko objekti uusi vai tunnettu vai onko sitä ollenkaan. Jos haluat tietää tarkemmin eri konjugaatioiden eroista, kannattaa napata käteen unkarin kielen oppikirja.

Nyt seuraa Unkarin-matkalle lähtijöille hyödyllinen fraasiosio. Valitettavasti kyseessä ei ole Dirty Hungarian Phrasebook vaan vähän kiltimpi versio, jotta kaupassa asioiminenkin onnistuu ilman poliisin apua.∎

Rövid magyar-finn társalgási zsebkönyv Lyhyt unkari–suomi-fraasisanakirja

Jó reggelt (kívánok) Jó napot (kívánok) Jó estét (kívánok) Viszontlátásra / Viszlát Köszönöm / Köszi A nevem...

Hogy van? / Hogy vagy?

Egészségedre!

Tudna lassabban beszélni?

Nem értem.

Beszél angolul?

Elnézést Bocsánat Mennyibe kerül?

Hívja azonnal a rendőrséget!

Ne érj hozzám!

A légpárnás hajóm tele van angolnákkal.

Szeretnél táncolni velem?

Rosszul vagyok, hányingerem van. Én kutató vagyok, ez fontos.

[sia] [siastok]

[joo räggält kiivaanok] [joo napot kiivaanok] [joo äšteet kiivaanok] [visontlaataašra] / [vislaat] [kösönöm] / [kösi] [a näväm] [hodj van] / [hodj vadj] [ägeesšeegedrä] [tudna laššabban bäseelni] [näm eertäm] [bäseel aŋgolul] [älneezeešt] [bočaanat] [männjibä keryl] [hiivja azonnal a rändööršeeget] [nä eerj hozzaam] [a leegpaarnaaš hajoom tälä van aŋgolnaakkal] [säretneel taantsolni väläm] [rossul vadjok, haanjiŋgäräm van] [een kutatoo vadjok, äz fontoš]

Terve (tuttavallinen) Terve (enemmän kuin yhdelle) Hyvää huomenta Hyvää päivää Hyvää iltaa Näkemiin Kiitos Nimeni on...

Mitä teille/sinulle kuuluu?

Terveydeksi! Kippis!

Voitko puhua hitaammin?

En ymmärrä.

Puhutteko englantia?

Anteeksi

Paljonko maksaa?

Kutsukaa poliisi! Älä koske minuun!

Ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita.

Haluatko tanssia kanssani?

Voin pahoin, minua oksettaa.

Minä olen tutkija, tämä on tärkeää.

*Otsikko tarkoittaa ’Missä on vessa?’

Sumanismi

15

Joskus paskaa löytyy sieltä, mistä sitä vähiten osaa odottaa. Naiivisti sitä olettaa, että kanssaihmiset pyrkivät tekemään maailmasta mukavan paikan elää kaikille muillekin. Näin ei toki kuitenkaan aina ole. Toisinaan ihmisiä pakotetaan toimimaan tilanteissa, jotka saavat repimään hiuksia päästä. Mitä paskaa luo silmäyksen tällaiseen sumalaisiakin koskettavaan ärsyttävyyteen.

Sokea graafikko

ja elämäänsä kyllästynyt UX designer Katja Virpiranta Se syksyltä roikkumaan jäänyt filosofiankurssi pitäisi käydä tenttimässä loppuun, mutta milloinhan historiatieteiden laitosryhmän seuraava tenttipäivä oikein on?

Eiköhän se selviä yliopiston verkkosivuilta, ajattelen, ja kirjoitan selaimen osoiteriville “oulu.fi/yliopisto”. Päädyn oulu.fi-portaaliin.

Lisään osoitteen alkuun www:n, ja tällä kertaa määränpää on oikea.

Onpa nolo moka sivuston ylläpitäjältä. Www-alidomain ohjautuu oikeaan paikkaan, mutta domain itsessään väärään paikkaan. Tuonkin korjaaminen olisi ehkä kolmen ja puolen minuutin homma.

Ai niin, yliopiston verkkosi-

16

vut tosiaan uudistuivat. Poissa on vanha, tuttu ja turvallinen tummansininen sekamelska, joka ei ehkä ollut käyttäjäystävällisin mahdollinen, mutta paremman puutteessa käytettävissä kuitenkin. Uutta ulkoasua ei ole mielikuvituksella pilattu: itse asiassa design näyttää lähinnä joltakin geneeriseltä valmispohjalta, joka yrittää etäisesti jäljitellä Facebookin, Twitterin tai muun tunnetun

sosiaalisen median ulkoasua.

Pyörin etusivulla hetken aikaa neuvottomana. Mistä löytyvät tiedekunnat? Entisillä sivuilla oli suoraan silmien edessä linkki “Tiedekunnat ja laitokset”, jonka alta pääsi sitten haluamansa tiedekunnan sivuille.

Asettelu on perseetinen. Tavaraa on aivan liikaa.

Miksi alavasemmalla on neljä eri valikkoa? Minkä takia ne kaikki on otsikoitu täysin sattumanva-

Uutta ulkoasua ei ole mielikuvituksella pilattu: itse asiassa design näyttää lähinnä joltakin geneeriseltä valmispohjalta.

Sumanismi

raisesti valituilla väreillä? Lopulta vien kursorin toiseksi ylimmän valikon Opiskelu-elementin päälle. Sen täytyy olla se.

Silmilleni hyppää verkkokalvoja kärventävän keltainen valikko. Olin kesällä töissä web-suunnittelufirmassa, jonka palveluksessa oli värisokea graafikko.

Hän teki kaunista jälkeä. Se, joka on vastuussa näistä värivalinnoista, on luultavasti umpisokea tai sienissä.

Ajankohtaista opiskelijoille, koulutustarjonta, perustietoa yliopisto-opiskelusta, opinto-oikeudet ja ilmoittautuminen, opintojen tueksi, hyvinvointi, opiskelijaelämää, vaihto-opiskelu, työelämä.

Mikään niistä ei ole “tiedekunnat ja laitokset”. Pakokauhu alkaa nostaa päätään. Haluan pois. Miksi minä en vain voisi päästä sinne humanistisen tiedekunnan sivulle, miksi?

“Työelämästä yliopistoon?

Täydennä osaamistasi. Aloita uusi polku”, mainostaa sivun yläosan kuvakaruselli. Sivun suunnittelija sentään on ollut tietoinen siitä, että nuo huomiota herättävät, vaihtuvat kuvaelementit ovat juuri nyt sitä modernia ja mediaseksikästä web-designia.

Elementin alalaidassa on osoite “oulu.fi/tulevaisuus”.

Hetken mielijohteesta kirjoitan osoitteen selaimeni osoitepalkkiin. Jep jep. Osoite ohjautuu oulu.fi-portaaliin.

Palaan yliopiston sivulle ja klikkailen epätoivoisesti vähän kaikkea siltä varalta, että yrityksen ja erehdyksen kautta päätyisin humanistisen tiedekunnan sivulle. Lopulta luovutan ja lähden luennolle. Kuinka ollakaan, luennon alussa näen, kuinka Mantila navigoi etusivun kautta humanistisen tiedekunnan sivulle. Tuijotan lumoutuneena ja päätän painaa näkemäni mieleeni, jotta pystyn toistamaan sen kotiin päästyäni. Se ei ollut varsinainen oikea reitti tiedekuntasivulle, vaan eräänlainen haxaus, jos sallitte moisen termin käytön.

Nimittäin ylävalikon Henkilökunnalle-linkki johtaa vielä vanhalle henkilökuntasivulle, ja siellä on edelleen paikallaan se Tiedekunnat ja laitokset -linkki.

Humanistisen tiedekunnan etusivu näyttää päällisin puolin samalta kuin koko yliopiston etusivu.

Kuvakarusellia siellä ei ole, ja sisältöä on muutenkin vähemmän. Käyttäjän olo on yhtä eksynyt ja hätääntynyt kuin yliopiston pääsivullakin. Eikö täällä pitäisi olla jossakin lista tie-

dekunnassa opetettavista pää- ja sivuaineista? Eikö tuntuisi odotuksenmukaiselta, että se olisi siinä, mihin käyttäjä ensimmäisenä katsoo, kun se on kuitenkin luultavasti se, mitä suurin osa kävijöistä etsii? Keltaisessa valikossa sitä ei ole, tai jos on, se on nimetty niin huomiota herättämättömästi, että sivuutin sen asiaa tarkemmin ajattelematta.

Lopulta paikannan etsimäni punaisesta Pikalinkit-valikosta.

Mikä ihme näiden värien kanssa oikein on? Eikö sivustolla voisi olla yhtenäistä väriteemaa ja vähemmän rinnakkaisia, sisäkkäisiä ja ties mitä valikoita?

Onko värivalintojen tarkoitus kenties jäljitellä yliopiston vanhan puolen psykedeelisiä käytäviä? Tenttipäivätkin lopulta löytyvät saman Oppiaineet-linkin alta, mutta uskomattoman työn ja tuskan takana tämä kaikki oli.

Sivusto ei vain kerta kaikkiaan ole millään muotoa intuitiivinen eikä käyttäjän näkökulmasta suunniteltu. Se on sokkeloinen sekamelska sinne tänne roiskittuja tekstejä, kuvia ja linkkejä ilman mitään näkyvää logiikkaa.

Monitasoisten valikkorakenteiden tulkitsemisesta pitäisi järjestää erikseen koulutuksia – käyttäjän ei voida odottaa osaavan omin päin suunnistaa tuollaisessa valikkojen labyrintissa.

Kun olin kesällä töissä websuunnittelufirmassa, opin käsitteen “UX designer”. Se on ihminen,

Sivusto ei vain kerta kaikkiaan ole millään muotoa intuitiivinen eikä käyttäjän näkökulmasta suunniteltu.

Tuijotan lumoutuneena ja päätän painaa näkemäni mieleeni, jotta pystyn toistamaan sen kotiin päästyäni.

Sumanismi

17

jonka tehtävänä on varmistaa, että käyttöliittymä toimii ja että käyttäjä ei ole eksyksissä. Hän vastaa kaikesta aina tekstien, kuvien ja linkkien asettelusta toiminnallisten elementtien (kuten p a i n i k k eiden ) värivalintoihin.

Punaista väriä esimerkiksi ei ole suotavaa käyttää neutraaleissa tai positiivisissa ilmoituksissa käyttäjälle, koska ihminen assosioi värin vaaraan.

(Kun yliopiston kirjaston sivuilla uusii lainoja, toiminnon onnistumisesta ilmoitetaan punaisella viestillä. Vaikka sen kokemuksesta tietää ja sitä osaa odottaa, kyllä sitä silti aina säikähtää.)

Yliopiston uusien nettisivujen suunnittelussa ei selvästikään ole ollut mukana yhtään käyttäjäkokemuksen asiantuntijaa. Jos onkin, hän ei ole ollut varsinaisesti motivoitunut työhönsä. Käsittämättömintä tässä on se, että tämä pulju itse asiassa kouluttaa niitä.

(Tai ainakin koulutti; saattaa olla, että suuntautumisvaihtoehto on lakkautettu nyttemmin, kun tietojenkäsittelytieteiden laitos on joutunut leikkausten kohteeksi.)

Sellaisen olisi siis kuvitellut löytyvän vaikka ihan omasta takaa.

Onhan toki mahdollista sekin, että tilaaja on jääräpäisesti päättänyt jättää huomiotta käyttäjäkokemusekspertin suositukset. Sellaistakin kuulemma tapahtuu – tämän opin myös työharjoittelussa ollessani.

Kuvitellaan, että yliopisto on

voittoa tavoitteleva firma, joka myy verkkokaupassaan tuotteita. Kauppa ei tekisi juurikaan tulosta, koska tällä hetkellä on hyvin todennäköistä, että asiakas kyllästyy ja lähtee pois sivulta jo ennen kuin on ehtinyt löytää etsimäänsä. Koska todellisuudessa asiakas kuitenkin etsii lähinnä tenttipäiviä tai luentojen alkamisaikoja eikä mahdollisuutta syytää rahaa sivuston

Yliopiston uusien nettisivujen suunnittelussa ei selvästikään ole ollut mukana yhtään käyttäjäkokemuksen asiantuntijaa.

18

ylläpitäjälle, tulokset (tai tulosten puuttuminen) eivät näy niin selvästi. Siksipä luultavasti yliopistolla ei ole motivaatiota korjata ongelmaa – tai pahimmassa tapauksessa ongelmasta ei edes tiedetä.

Kokonaisuutena yliopiston verkkosivujen perse-etisyys ja yleinen paskuus olisi hillittömän huvittavaa, jos näitä sivuja ei joutuisi pakon edestä käyttämään monta kertaa viikossa. Ikävä kyllä sivuille on piilotettuna paljon kaikkea, mitä ei löydy mistään muualta. (Ja sivustoltakin vain sattumalta tai hirveän työn ja vaivan jälkeen.) Siksipä tämä ala-arvoinen toteutus lähinnä itkettää.∎

Mitä paskaa siis?

Mikä?

Oulun yliopiston uudet verkkosivut Miksi?

Koska ne aiheuttavat ahdistusta.

Kuinka reilua sivusto oli haukkua pystyyn?

Varsin. Jos yliopistolla on varaa uudistaa verkkosivut, heillä on varaa tehdä se kunnolla. Se ei maksa enempää.

Oletko tyytyväinen itseesi?

Jonkun tämä piti sanoa ääneen.

Kuinka huono siis?

1: Tästä voi tykätä tilapäisessä mielenhäiriössä.

2: Menettelee – jos olet morfiinin vaikutuksen alaisena.

3: Usko ihmiskuntaan rapistuu.

4: Voiko facepalmaamiseen kuolla?

5: Toivottavasti facepalmaamiseen voi kuolla.

Sumanismi

Tuskasta nautintoon Gradun kirjoittaminen on tunteiden vuoristorataa innostuksen ja ahdistuksen välillä, kertovat Sumanismin haastattelemat graduilijat. Eri vaiheissa olevat ja erilaisia aiheita tutkivat fennistit avautuivat syvimmistä tunnoistaan ja antoivat vinkkejä tulevaisuuden tutkijoille.

Sanna häyrynen

Virkavallalle nauraja Tuomo Polo 6. vuosikurssi Gradu huumorista tosi-tv-sarjassa Poliisit

Kuva: Tuomon kotialbumi

Tuomo Polo haaveili huumorin tutkimisesta jo kandivaiheessa mutta päätti säästää herkullisen aiheen graduun. Poliisit-sarjaa katsoessaan hän oli pohtinut, mistä sarjan hauskuus muodostuu, joten siitä syttyi lopullinen kipinä sarjan tutkimiseen. Nykyään Polo joutuu stressireaktion kouriin jo silloin, kun näkee, että digiboksin ohjelmaopas kertoo Poliisien alkavan. ”Ei kannata tutkia mitään, mitä pitää kivana”, hän neuvoo.

Graduseminaarit Tuomo Polo aloitti syksyllä 2010. Seuraavana keväänä opetusharjoittelu ja myöhemmin vaihto Prahassa laittoivat projektin jäihin. ”Oikeasti ajattelin, ettei gradun kanssa ole niin kiire”, hän myöntää ja varoittaa jättämästä seminaareja kesken, sillä tekemättömät työt tulevat joka tapauksessa joskus vastaan.

Polo kertoo aloittaneensa graduntekoa uudelleen jo monta kuukautta. ”Aloittaminen taitaa olla se kirosana tässä hommassa. Olen selitellyt aikaansaamattomuuttani milloin asuinympäristön vaihtumisella ja milloin yötöistä palautumisella. Nyt olen jo väsynyt selityksiini. Gradu on tarkoitus saada kevään aikana valmiiksi”, Polo lupailee.

Huumorintutkija on saanut hyvän motivaation päälle viime aikoina. Tekstiä, materiaalia ja tavaraa hänelle on kertynyt mukavasti, ja enää pitäisi saada valmis teksti kasaan. ”Ei gradun tekeminen ole niin massiivinen projekti, miltä saattaa näyttää. On se mahdollista saada valmiiksi tavoiteajassa tai nopeamminkin”, hän toteaa.

Sumanismi

19

Uutta trenditutkimusta Maria Heikkilä 4. vuosikurssi Gradu funktionaalisen lähtökohdan toteutumisesta alakoulun S2-opetuksessa

Ajatus gradusta oli aluksi Maria Heikkilälle suoranainen mörkö. Nyt hän on huomannut, ettei tutkimuksen tekeminen olekaan kovin paha asia. Viime syksynä seminaarit aloittanut Heikkilä halusi vaihtaa kandidaatintyönsä korpusaiheen johonkin muuhun. ”Halusin käytännönläheisen aiheen, ja funktionaalisen kielenopetuksen tutkiminen on uusi trendi Suomessa”, Heikkilä perustelee.

Funktionaalisuudella tarkoitetaan vuorovaikutteista ja oppijan tarpeisiin vastaavaa opetusta. Heikkilän otsikko muotoutuu vielä, mutta tarkoituksena on tutkia sitä, miten funktionaalinen lähtökohta toteutuu S2-opetuksessa opettajien mielestä.

Koska ala on uusi, lähteiden etsiminen ja teoriataustan rajaaminen on ollut haastavaa. Myös testiaineiston kerääminen on tuottanut ongelmia. ”Lähetin kyselylomakkeen viidelle S2-opettajalle, mutta vain kaksi heistä vastasi. On aikaa vievää pommittaa opettajia useilla muistutusviesteillä.”

Heikkilä odottaa, että pääsee ensi syksynä kunnolla keskittymään graduntekoon, eikä työstämisen tarvitse olla enää niin sirpaleista kuin nyt muitten tehtävien rinnalla. Tarkoituksena on valmistua vuoden päästä keväällä. Gradumörkö ei enää pelota, vaan Heikkilä on huomannut, että tutkimusaihe kiinnostaa häntä oikeasti.

Loppukirin paikka

Eero Manninen 7. vuosikurssi Gradu oululaisten nuorten suhtautumisesta pääkaupunkiseudun puhekieleen

20

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Eero Manninen on saanut kuulla Oulussa monenlaista kommenttia puheestaan, joten hän päätti tutkia kandidaatintyössään oululaisten kieliasenteita pääkaupunkiseudun puhekieltä kohtaan. Sama aihe jatkuu uudella aineistolla gradussa. ”Kieliasennetutkimus on todella kiinnostavaa. Tähän mennessä ei ole tullut mitään gradutuskaa, vaan tutkiminen on ollut kivaa. Ei tarvitse enää päntätä mitään, vaan saan tehdä tätä omaehtoisesti”, Manninen tuumii.

Gradunteon hän aloitti vuonna 2010, mutta ylioppilaskunnan puheenjohtajuus keskeytti projektin hetkeksi. Toissa kesänä Manninen rykäisi gradua eteenpäin viidenkymmenen sivun verran omassa tutkijanhuoneessaan. ”Varsinaista etenemistä ei sen jälkeen ole tapahtunut. Nyt vuodenvaihteessa, kun puheenjohtajan hommat jäivät, olen ehtinyt vähän huilata ja ruveta jo opiskelemaankin.”

Mannisen mielestä gradu kannattaa tehdä kerralla loppuun, sillä taukojen jälkeen tutkimuksen pariin palaaminen on ”ihan hanurista”. Homman joutuu aloittamaan alusta, tarkistelemaan lähteitä ja miettimään, mitä milläkin ajatuksella on tarkoittanut.

Jatkotutkimus ei Mannista innosta, vaan hän odottaa jo valmistumisen jälkeistä elämää. ”Tämä lafka alkaa olla jo nähty. Nyt kaipaisin suurta hyppyä tuntemattomaan.”

Sumanismi

Aihe ratkaisee Samira Fahim 7. vuosikurssi Gradu sotkamolaisten lasten nimenantoperusteista

Kiinnostavan tutkimusaiheen valinta on Samira Fahimin mielestä gradunteossa tärkein tsemppaaja. Jos sopivaa aihetta ei heti löydy, ajatuksia kannattaa vähän muhittaa. ”Olen aina tykännyt nimistä. Tein kandinkin jo samasta aiheesta, joten tuntui luontevalta jatkaa siitä.”

Fahim sai kerättyä kyselytutkimuksensa aineiston jo kandintekovaiheessa. Tuolloin vastauksia kertyi valtavasti, ja hän ehti hyödyntää materiaalista vasta neljäsosan. ”Aineistoni on täynnä viihdettä, ja saan naureskella gradua tehdessäni. Esimerkiksi eräät puutarha-alalla olevat vanhemmat kutsuivat lapsiaan ennen näiden syntymää työnimillä mukala ja itunen”, Fahim ihastelee.

Graduseminaarit nimistöntutkija aloitti viime syksynä ja lupasi tuolloin saada työn valmiiksi tämän vuoden syksyllä. Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin, ja seminaareihin työ on edennyt tasaiseen tahtiin.

Isompia vaikeuksia ei ole eteen vielä tullut lähdekirjallisuuden vähyyttä lukuun ottamatta. ”Joskus opiskelujen alkuvaiheessa gradu tuntui kaukaiselta ja isolta työltä, mutta ei se ole sen kummempaa kuin tekee vain. Tykkään tästä hommasta. Tosin tunnelmat voisivat olla toiset, jos olisi valinnut tylsän aiheen”, Fahim toteaa.

Kommentit syynissä

Tiina Mattanen 6. vuosikurssi Gradu Ylen saamelaisuutisten verkkokommenttien diskursseista

Toisinaan Tiina Mattasen päässä kiehuu, kun hän lukee graduaineistoaan. Sensuuri ei tunnetustikaan ole internetkeskustelun ominaispiirre, eikä tutkimusaineiston verkkokommenttien taso tee poikkeusta. ”Ilkeitä kommentteja on todella paljon. Onneksi niitten ääripäänä on myös ihania mielipiteitä”, Mattanen kertoo.

Parasta gradunteossa ovat olleet juuri pienet ja mukavat hetken aineiston kanssa, kun kommenteista on saanut kaivettua irti jotain olennaista. Myös itselle läheistä aihetta on mukava tutkia. Mattasella on saamelaistausta ja hän on lukenut saamen kieltä ja saamelaista kulttuuria sivuaineina.

Työ on tällä hetkellä hyvällä mallilla ja menossa huhtikuun alussa esilukuun. Tavoitteena on saada syksyllä 2011 alkanut gradu-urakka päätökseen loppukeväästä. ”Viimeisteltävää on vielä tosi paljon. Kauhulla odotan edessä olevaa työmäärää”, hän myöntää.

Epätoivo on hetkittäin iskenyt, kun Mattanen on inhonnut omaa tekstiään ja pelännyt, ettei osaakaan mitään. Ylitsepääsemättömiltä tuntuvista tilanteista on selvinnyt ohjaajan kanssa juttelemalla. ”Ei tämä loppujen lopuksi niin vaikeaa ole ollut. Luotan siihen, että osaan. En ole ollut näin monta vuotta turhaan yliopistolla.”

Sumanismi

Kuvat: Sanna Häyrynen

21

δ ? ?

SUMANISMI

SELVITTÄÄ

Kuka olet,.. sumalainen?

Helsingin Sanomat tarkasteli taannoin artikkelissaan (5.1.) tyypillistä suomalaista. Sumanismi puolestaan lähti jutun innoittamana selvittämään, minkälainen on tyypillinen sumalainen. Bittiavaruudessa sijainneeseen kyselylomakkeeseen kävi rustaamassa tietonsa lopulta 44 vastaajaa, mikä on sumalaisten joukosta mielestämme varsin suuri otos. Nyt seuraa siis tilastojen pyörittelyä, kun etsimme vastausta kysymykseen: minkälaisia sumalaiset ovat.

Jukka Mettovaara Kyselymme oli Hesarin vastaavaan verrattuna melko vaatimaton. Utelimme perustietojen lisäksi vain muutamia syvällisempiä kysymyksiä. Vastaajat paljastivat mm. syntymäaikansa, sukupuolensa, siviilisäätynsä, sivuaineensa ja harrastuksensa.

Aloitetaan siitä, mikä lienee useimmille mututuntumaltakin selvää. Suurin osa sumalaisista on todella naispuolisia. Vastaajista heitä oli 39 henkeä 44:stä eli huikeat 89 prosenttia.

Entä mitenkä sumalaiset ovat suhteutuneet? Kaikista kysymykseen vastanneista neljällä viidestä on jonkinlainen vakituinen mielitietty: 17 prosenttia on kihloissa, 14 prosenttia naimisissa ja loput pelkästään parisuhteessa.

Vastanneiden naisten joukosta 74 prosentilla on jokin suhde, eli sinkkujakin on. Viidestä vastanneesta miehestä taas kolme on

22

parisuhteessa.

Sumalaisia on monenikäisiä.

Vastanneiden syntymävuosien vaihteluväli on jopa 21 vuotta ja asettuu vuosien 1972 ja 1993 väliin. Ylivoiman vievät kuitenkin vuosina 1989–1991 syntyneet, joita on hieman yli puolet kaikista vastanneista. Moodi eli aineistossa yleisimmin esiintyvä arvo on 1991, ja keskiarvo on noin 1989.

Kysely oli selvästi suosituin toisen vuosikurssin opiskelijoiden keskuudessa. Heitä oli nimittäin vastaajista yksi neljäsosa. Yhdessä ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin vastaajien kanssa he lohkaisevat runsaat 60 prosenttia kaikista vastaajista. Vastauksia tuli myös neljännen, viidennen, kuudennen ja jopa seitsemännen vuoden opiskelijoilta. Olipa joukossa yksi valmistunutkin.

Tutkintotilanne on useimmilla sumalaisilla lähtötasolla. Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista ei ole suorittanut vielä edes kandidaatin

Sumanismi

tutkintoa. Toisaalta vastaajissa painottuvat juuri kolmen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat, eli tämä ei ole yllättävää. Humanististen tieteiden kandidaatteja vastaajissa on 13 kappaletta, maistereita kaksi ja jonkin muun tutkinnon suorittaneita yksi.

Sumalaisten suosimista sivuaineista yksi nousee ehdottomasti ylitse muiden, nimittäin iki-ihana kirjallisuus. Kirjallisuutta opiskeli näet huimat 84 prosenttia eli 37 vastaajaa. Toisella sijalla oli kasvatustiede/ opettajan pedagogiset opinnot, joita suoritti 20 vastaajaa eli 45 prosenttia.

Pronssipaikalla

KUVIO 1. Kyselyyn vastanneiden jakautuminen syntymävuoden mukaan. pönöttää sutvi 16 opiskelijallaan, mikä käsittää runsaan kolmasosan vastaajista. Muita sivuaineita, joita opiskeli enemmän kuin yksi vastaaja, ovat järjestyksessä yleinen kielitiede, viestintä tai tiedotusoppi, viron kieli ja kulttuuri, markkinointi, elokuvatutkimus, (luova) kirjoittaminen, taidehistoria ja sosiologia.

Kyselimme lomakkeessa myös sumalaisia kiinnostavia suomen kielen tai yleensä kielen osa-alueita. Spektri osoittautui valtavan moninaiseksi. Ehdoton suosikki on kuitenkin – yllätys, yllätys – sosiolingvistiikka, joka mainittiin lähes puolessa vastauksista.

Lisäksi sosiolingvistiikan alle usein luokiteltavat dialektologia ja murteentutkimus sekä kieliidentiteetit ja kansanlingvistiikka esiintyivät erikseen 13 vastauksessa. Sosiolingvistiikan jälkeen seuraavaksi nousee suomi toisena ja vieraana kielenä, jonka mainitsi 15 vastaajaa. Muita usein esiintyviä aloja ovat mm. sanaston ja nimistön tutkimus (11 vastaajaa), suomen kielen opetus ja kielen oppiminen (6 vastaajaa), semantiikka sekä kielihistoria (molemmilla 5 vastaajaa).

Sitten työtilanteesta. Hieman yli puolet vastaajista ei käy töissä.

Epäsäännöllisesti töissä käyviä on 15 prosenttia, osa-aikatöissä

KUVIO 2. Kyselyyn vastanneiden jakautuminen vuosikurssin mukaan.

käyviä 11 prosenttia ja kokopäiväisesti työskenteleviä 9 prosenttia. Lisäksi on muutama sellainen, jotka vastasivat tekevänsä freelance-töitä.

Hyvin monen sumalaisen vapaa-aika kuluu kielen opiskelijalle soveliaassa puuhassa eli kirjojen parissa. Lukemisen tai kirjat mainitsee harrastuksekseen liki 40 prosenttia vastaajista. Lähes yhtä suosittua on jonkin perusliikunnan kuten kävelyn, lenkkeilyn, salilla käynnin tai jumpan harrastaminen. Yleinen rentoutuminen ja hengailu yksin tai kavereiden kanssa esiintyy 13 vastauksessa.

Myös tietotekninen puuhastelu on mainittu neljäsosassa vasta-

uksista. Tähän lukeutuvat esim. internet, sosiaalinen media ja blogit, videopelit ja pariin otteeseen mainittu dataaminen. Viidesosa vastaajista harrastaa jotain erikoisempaa urheilua. Myös elokuvat, musiikki ja lemmikit pääsivät harrastusten kymmenen kärkeen. Muita muutamassa vastauksessa mainittuja harrastuksia ovat mm. alkoholi, biletys, television katselu, järjestötoiminta, lastenhoito ja perhe, matkustelu sekä jooga. Yksi kertoo yleisesti vain harrastavansa ”syntiä”.

Mistä sumalaiset sitten ovat kotoisin? Useat eivät kovinkaan kaukaa, sillä 19 vastaajaa asuu yhä kotipaikkakunnallaan. Oululaiset

KUVIO 3. Kyselyyn vastanneiden sivuaineet.

Sumanismi

23

KUVA 1. Kyselyyn vastanneiden sumalaisten kotipaikkakunnat kartalla.

Sodankylä

Salla

Kuusamo

Tornio

Pudasjärvi

Haukipudas Oulu

Suomussalmi

Oulunsalo Raahe Kajaani

Kalajoki Kannus

Sotkamo Ylivieska Kiuruvesi

Mikkeli

Helsinki

siis rulaavat. Suurin muuttoaalto tulee pohjoisesta: 13 vastaajaa on kotoisin Oulun pohjoispuolelta, joista leijonanosa Peräpohjolan alueelta. Heidän kotikuntiaan ovat mm. Sodankylä ja Kuusamo. Oulun eteläpuolelta tulijoita on 10 vastaajaa, joista jokainen eri paikasta, kaukaisimmat Helsingistä ja Mikkelistä.

Murrealueittain tarkasteltuna sumalaiset ovat melko homogeenisiä: 60 prosenttia eli 26 vastaajaa on kotoisin keski- ja

24

pohjoispohjalaisten murteiden alueelta. Joukkoon on eksynyt myös kahdeksan savolaismurteiden puhujaa sekä kahdeksan peräpohjalaismurteiden puhujaa.

Myös Helsinki on mukana n. 2 prosentin osuudellaan. Yksi vastaaja ilmoittaa olevansa kotoisin ”Pohjois-Suomesta”, eli häntä ei tässä tarkastelussa voi tarkemmin ottaa lukuun.

Näillä tiedoilla voimme siis konstruoida myyttisen keskiarvosumalaisen. Hän on vähän yli

Sumanismi

20-vuotias oululainen nainen, joka käy kolmatta vuosikurssiaan. Hän ei ole vielä suorittanut kandidaatin tutkintoa. Hänellä on poikaystävä.

Keskiarvosumalaisemme opiskelee suomen kielen ohella kirjallisuutta ja opettajan pedagogisia opintoja. Häntä kiinnostavat erityisesti sosiolingvistiikka sekä suomi toisena ja vieraana kielenä.

Hän ei käy töissä. Vapaa-aikanaan hän lukee kirjoja sekä käy lenkillä ja jumpassa.∎

Rakkaudesta

vaellukseen Miltä tuntuisi hylätä mukava, helppo ja tavanomainen nykyihmisen sisäsiisti elämä ja heittäytyä luonnon armoille pohjoisen karuun maastoon? Kolmatta vuotta suomen kieltä opiskelevan Heidi Niemelän mielestä se on parasta, mitä kuvitella voi. Aina tilaisuuden tullen Niemelä lähtee koirineen ja puolisoineen ulkosalle hakemaan uusia elämyksiä.

Sumanismi

25

Katja Virpiranta Helsingistä kotoisin oleva Heidi Niemelä innostui vaeltamisesta keväällä 2009. Koko ikänsä sisätilaihmisenä kasvaneelle Niemelälle vaeltamaan lähtö oli uusi ja mullistava kokemus. Harrastuksen pariin hänet houkutteli hänen aviopuolisonsa Juho. “Olin niin hirveän rakastunut, että olin valmis mihin tahansa”, Niemelä nauraa.

Uutta kannatti silti kokeilla, sillä Niemelä tunnustaa rakastuneensa vaeltamiseen jo ensi yrittämällä. Aluksi pariskunta totutteli eräelämään viikonlopun mittaisilla reissuilla Nuuksioon. Viikonloppuvaelluksia tehtiin useampia.

“Niistä sai varmuutta vaeltamiseen”, Niemelä kertoo. Elokuussa 2010 hän uskaltautui ensimmäiselle pidemmälle retkelle: tällä kertaa luvassa oli kokonainen viikko tunturissa Kilpisjärvellä. ”Vaelluksella oppii joka kerta jotakin uutta itsestään ja kumppanistaan”, Niemelä pohtii.

26

Hyppy tuntemattomaan Niemelä kertoo, että vaellus- ja ulkoilmaminä ei koskaan ollut luontainen osa häntä. Metsäretket eivät kuuluneet hänen lapsuuteensa, eikä perhe raahannut häntä ulkoilemaan. Siksipä Niemelä hieman epäileväisenä lähti ensimmäistä kertaa maastoon miehensä kanssa.

Yllätys oli suuri, kun hyppy

Sumanismi

tuntemattomaan osoittautuikin hyväksi vedoksi. “Se olikin hauskaa!” Niemelä hihkaisee. Hän myöntää, että toki eräelämässä on huonotkin puolensa: suihkuun ei pääse, haisee pahalle ja on täynnä märänpuremia. Silti kaikki tuo kalpenee niiden mahtavien elämysten rinnalla, joita vaellusretki tarjoaa. “On niin mageeta nähdä, miten mahtava ja voimakas se luonto on”, Niemelä kuvailee.

Eniten Niemelä kertoo kaipaavansa suihkua, vessaa ja puhtaita alushousuja maastossa ollessaan.

“Sinne ei oteta vaihtopöksyjä jokaiselle päivälle”, hän naurahtaa. “Ja se puskassa kyykkiminen... tai avotunturissa, kun siellä ei ole edes sitä puskaa.” Se mahdollisuus on aina olemassa, että joku toinen paikalle sattunut retkeilijä yllättää pahaa-aavistamattoman tunturin laidalla kyykkijän. Niemelälle sitä ei ole tapahtunut, mutta hän myöntää, että ajatus kaikessa kauhistuttavuudessaan on käväissyt hänen mielessään.

Itsensä ylittämistä

Heidi Niemelän mielestä vaeltamisessa parasta on vapaus. Kun reissuun lähtee, ei tarvitse stressata mistään. Voi unohtaa kaikki normaalin elämän velvollisuudet,

laittaa puhelimen äänettömälle ja työntää sen rinkan pohjimmaiseen taskuun. “Jos retkellä törmäämme toisiin vaeltajiin, minua rupeaa ärsyttämään”, Niemelä tunnustaa.

“Kun olen vaeltamassa, haluan olla omassa rauhassa.” Hän kuitenkin lisää, että yleensä muut vaeltajat ovat mukavia ihmisiä.

Niemelä on vaeltanyt toistaiseksi pelkästään kesällä. “En ole niin rohkea, että uskaltaisin maastoon talvella”, hän lisää. Erilaiset maastot ja olosuhteet ovat tulleet tutuiksi: pariskunta on vaeltanut paitsi Kilpisjärvellä avotunturissa, myös metsäisemmässä maastossa Hammastunturilla ja Muotkatuntureilla. ”Joskus on tultu jyrkkääkin rinnettä alas”, Niemelä kertoo.

Jokien ylityksiä hän pitää mielenkiintoisimpina: vaikka toki aina yritetäänkin löytää se matalin kohta ja turvallisin ylityspaikka, silti pohjaa peittävät liukkaat kivet, vesi on kylmää ja selässä on painava rinkka. ”Housut pois, Crocsit jalkaan ja hammasta purren vain veden yli”, Niemelä kuvailee. ”Kyllä siinä aina on sellainen itsensä ylittämisen fiilis, kun vastaan tulee vähän haastavampi juttu ja siitä silti selviää.”

on aina mahtava kokemus retkeilijälle. Niemelä kertoo, että Kilpisjärven reissulla he saivat viettää viidettä yötään upean tuntirijärven valkohiekkaisella rannalla.

Aviomies on Niemelälle mieluisa reissukumppani. ”Juho on sellainen elämäntapavaeltaja ja tosi hyvä tsemppaaja. Hän osaa jaksottaa etenemisen niin, että minäkin jaksan pysyä mukana.”

Haaveissa kuukauden reissu

Pisin aika, jonka Niemelä on viettänyt maastossa, on tähän mennessä ollut kahdeksan päivää. ”Matkat tietysti kaiken kaikkiaan kestävät pidempään, koska itse vaelluspaikalle ja sieltä pois täytyy matkustaa”, hän lisää.

Pariskunta haaveilee vielä joskus tekevänsä kuukauden mittaisen reissun. ”On toki vaikea järjestää niin, että voi olla kokonaisen kuukauden irti työstä, opiskeluista ja muusta.”

Niemelä on toistaiseksi pääs-

syt vaeltamaan vain Suomen puolella, mikä osaksi johtuu siitä, että koirien vieminen ulkomaille on hankalaa. Hän kuitenkin unelmoi pääsevänsä joskus näkemään norjan tunturit ja hieman kaukaisempiakin maailmankolkkia. ”Kanadassa tai vaikka Amerikassa Kalliovuorilla vaeltaminen voisi olla aivan mieletön elämys”, Niemelä miettii.

Niemelä suosittelee kokeilemaan vaeltamista. ”Vaikka olisi vähän hienohelma, kannattaa silti koettaa”, hän naurahtaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että vaeltaminen on ennen kaikkea välineuhreilua: mitä paremmat varusteet, sitä mukavampaa reissun päällä on. Varusteita kuitenkin voi vaikka lainata muilta harrastajilta. ”Joka reissun jälkeen on sellainen ’oon astetta kovempi mimmi’-fiilis”, Niemelä hehkuttaa. Ihmisestä löytyy monenlaisia puolia, eivätkä ne välttämättä sulje tosiaan pois. Niemelä kehottaa antamaan piilevälle eränkävijäpuolelle mahdollisuuden.∎

Poroja ja tunturijärviä

Niemelöille vaeltaminen on koko perheen yhteinen harrastus: pariskunnan koirat ovat tavallisesti retkillä mukana. ”Kerran Kilpisjärvellä Kiril karkasi poron perään ja jahtasi sitä noin 45 minuuttia. Sinne se vain hävisi laaksoon, ja me istuimme tunturinrinteellä odottelemassa.

Ikinä en ole nähnyt sitä niin väsyneenä kuin silloin, kun se lopulta palasi takaisin”, Niemelä muistelee.

Hienon leiripaikan löytyminen

Sumanismi

27

SUMANISMI

TUOMITSEE

Santeri Vesan

seikkailut

Santeri Vesan seikkailut ilmentää kotimaisen sarjakuvan alennustilaa tyrmäävän tyrnesti.

Lauri Siniluoto Hei kaikki. No hei. Sumanismin toimitus on viettänyt viime viikot ruopaten sarjakuvan pohjamutia, sillä tavoitteenamme on ollut löytää kotimaisen sarjakuvan alkuvuoden törkein rimanalitus.

(Jaa, että miksikö? No tenttien lähestyessä kaikki opiskelemiseen liittymättömät ajanviettotavat vaikuttavat yllättäen kovin hohdokkailta.) Sakan seasta saatiin läästittyä pinnalle useita karseita sarjakuvatuotoksia, joista kaikin puolin hirveimmäksi valikoitui yksimielisesti Hilla Paloletkun Kiroileva Sisko. Valitettavasti toimittajan kissa luuli paperille piirrettyjä suttuja omiksi karvapalloikseen ja nieli ne, joten näytteitä kyseisestä sarjakuvasta ei ehditty saada lehteemme. Toinen

28

vahva ehdokas oli Yrmeli Piikkiruoskan Teräs-Hartsa, josta emme uskalla julkaista näytteitä, sillä kyseisen sarjakuvan on havaittu aiheuttavan lukijoissaan omituisia mutaatioita (esimerkiksi allekirjoittaneelle kasvoi saparo – niskaan) sekä häröitsevän aikaavaruuden rakenteita. Niinpä jouduimme tunnustamaan tappiomme, mutta jottei tästä aivan hukkareissu olisi tullut, niin päätimme sitten piirtää alkuvuoden huonoimman sarjakuvan itse.

Saman tien Santeri Vesan seikkailut -sarjakuvan valmistuttua huomasimme, että tästä on totta tosiaan huono panna huonommaksi. Sarjakuva on niin huono, että sillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta EU:n talouskriisiin, sen kirjoittaja ei ole saanut yhtään tappouhkausta, ja edes Kauko Röyhkän

Sumanismi

ei odoteta lyttäävän sarjakuvaa Facebook-sivullaan lähipäivinä.

Sarjakuvan piirtäjä on tavattu hortoilemassa humanistisen tiedekunnan sivukäytävillä vankassa humalatilassa, joka on saavutettu kittaamalla Herra Hakkarainen -virvoitusjuomaa ja huutelemassa rivouksia vastaantuleville kirjallisuudenopiskelijaneitosille. Hän on uhannut hakevansa poliisikouluun ja hankkivansa bonsaipuun.∎

(Sarjakuvan ihastuttavan mielikuvituksekkaasta nimestä on kiittäminen Antti Koivusaarea.)

Sumanismi

29

Asiantuntijat palveluksessanne Yleisfennistin mahdollisuudet ovat rajattomat. Vaihtoehtojen määrä saattaa hämmentää, kun tulevaisuus ei siinnä edessä yhtä selkeänä kuin opettajilla. Otimme selvää neljän tuoreehkon suomen kielen maisterin valmistumisen jälkeisestä elämästä. Asiantuntijan urapolkua ohjaavat niin tuuri, päättäväisyys kuin luovuuskin.

Sanna Häyrynen

Osloon tutkijaksi Elina Kangas, 28 - Valmistui lokakuussa 2012 - Gradu nuorten aikuisten meänkielen puhujien suhtautumisesta omaan kieleen - Sivuaineina sosiologia, menetelmätieteet ja yleinen kielitiede.

Opiskellut myös viron kieltä, saamea, unkaria ja sutvia.

Elina Kangas on loistava esimerkki siitä, että mahdottomalta tuntuvia työpaikkoja voi hakea. Viime syksynä gradunsa valmiiksi saanut tutkijanalku on äärimmäisen iloinen, sillä hän sai kolmivuotisen väitöskirjantekijän paikan Oslosta vähemmistökielten standardisaatiota tutkivasta projektista. ”Kun näin hakuilmoituksen, en viitsinyt lukea sitä edes loppuun, kun ajattelin työn kuulostavan liian hyvältä ollakseen totta. Laitoksella kuitenkin patisteltiin hakemaan paikkaa, ja tammikuussa kuulin

tulleeni valituksi.”

Tutkijanuralle Kangas ajautui osin sattumien kautta. Lapin yliopistossa hän luki ensin pari vuotta sosiologiaa, mikä antoi osviittaa vähemmistökieliin suuntautumiselle.

Sosiologian vaihto-opiskelijana Reykjavikissa Kangas sai idean suomen kielen opiskelusta.

Sivuaineet tukevat huhtikuussa alkavaa työtä hyvin. ”Sosiologian ja kielten opiskelu on hyödyllistä, jos vähemmistökielten tutkiminen kiinnostaa.

Kannattaa suorittaa järkevältä tuntuvia kokonaisuuksia, niin sitten voi niitten lisäksi vähän haahuillakin”, hän vinkkaa.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kangas pääsi laitokselle harjoitteluun.

Silloin hän esimerkiksi digitoi murrenauhoja, järjesteli arkistoja ja auttoi julkaisujen toimitustyössä. Harjoittelun jälkeen hän

Opiskeluaikana tarjotaan paljon mahdollisuuksia, joita ei myöhemmin enää ole.

30

Sumanismi

Kuva: Tuomas Nousiainen

jäi laitokselle avustamaan pikku hommissa. Vuonna 2010 Kangas pääsi mukaan vähemmistökieliä tutkivaan ELDIA-projektiin, jossa hän eteni kenttätyöntekijästä tutkimusavustajaksi.

Elina Kangas kannustaa tulevia asiantuntijoita lähtemään rohkeasti esimerkiksi saamen, viron ja unkarin kesäkursseille tai opiskelijatutoriksi suomen kielen kursseille. ”Opiskeluaikana tarjotaan paljon mahdollisuuksia, joita ei myöhemmin enää ole. Vaihtoon kannattaa myös ehdottomasti lähteä”, Kangas muistuttaa.

Unelmia kohti Kaisa Hahto, 33 - Valmistui kesäkuussa 2012 - Gradu Keskipohjanmaa-lehden Vattaja-uutisoinnin diskursseista - Sivuaineina kirjallisuutta, journalistiikkaa, elokuvatutkimusta, draamapedagogiikkaa ja ranskan kieltä Kaisa Hahdon tarkoituksena oli ruveta opettajaksi, mutta kesätoimittajan töitä tehneelle fennistille kävi toisin. Hän oli lähes gradua vaille valmis maisteri, kun palasi Ranskasta CIMO:n harjoittelusta Suomeen ja aloitti kesäpestinsä Keskipohjanmaa-lehdessä vuonna 2005. Syksyllä hänelle tarjottiin vakituista paikkaa, josta ei voinut kieltäytyäkään.

Töissä on nyt vierähtänyt kahdeksan vuotta. Pari vuotta sitten Hahto jäi opintovapaalle ja päätti tehdä gradun valmiiksi. ”En ollut missään vaiheessa jättämässä tutkintoa kesken, vaan

koko ajan oli tarkoitus valmistua.

Gradunteko oli pitkän työjakson jälkeen oikein virkistävää vaihtelua.”

Tällä hetkellä Hahto kirjoittaa Keskipohjanmaan viikonvaihdeliitteeseen enimmäkseen pitkiä juttuja, erityisesti henkilöjuttuja. ”Kerronnallinen journalismi ja aikakauslehtityyppiset jutut ovat lähellä sydäntäni.

Joskus haaveilin psykologian opiskelusta ja nykyinen työni liippaa vähän psykologiankin läheltä.”

Hahto on sitä mieltä, että toimittajan pääaineena ei tarvitse olla viestintä, vaan erilaiset taustat tuovat lisäarvoa työlle. Vaikka Hahto teki aikoinaan hyvin humanistiset sivuainevalintansa sillä mielellä, että hänestä tulee opettaja, niistä

on ollut toimittajanakin hyötyä. ”Akateeminen koulutus antaa aina välineitä kriittiseen ajatteluun, analysointiin ja tulkitsemiseen, mikä auttaa kirjoittamisessa”, toimittaja perustelee.

Kaisa Hahto rohkaisee tulevia asiantuntijoita luottamaan omaan sisäiseen ääneen ja kiinnostukseen. Haaveista ei pidä luopua, vaan täytyy kulkea siihen suuntaan, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. ”Jos kirjoittaminen on intohimo ja unelmana toimittajan työ, ei kannata tuijotella työllisyystilastoja tai pelätä media-alan tulevaisuutta. Kun jotain oikein kovasti haluaa, sen saavuttaminen on pitkälti itsestä kiinni.”

Akateeminen koulutus antaa aina välineitä kriittiseen ajatteluun, analysointiin ja tulkitsemiseen, mikä auttaa kirjoittamisessa.

Kuva: Päivi Karjalainen

Sumanismi

31

Luova monitoimimies Valtteri Airaksinen, 28 - Valmistui kesäkuussa 2012 - Gradu pääkaupunkiseudulta Ouluun muuttaneiden yliopistoopiskelijoiden kieli-identiteetistä - Sivuaineina kirjallisuus, historia, tiedotusoppi ja markkinointi.

Kursseja myös elokuvatutkimuksesta, filosofiasta, italiasta, saksasta, latinasta ja yleisestä kielitieteestä.

Valtteri Airaksinen tiesi heti suomen kielen opiskelun aloitettuaan, ettei halua opettajaksi.

Sen takia hän valitsi sivuaineita laidasta laitaan, jotta tutkinnosta tulisi monipuolinen. Monipuolisesti hän on erilaisia töitä tehnytkin, esimerkiksi copywriterina, tiedottajana, toimittajana ja tutkimusavustajana. ”Copywriterin töihin pääsin, kun olin yhtenä iltana kaverin kanssa Kerhiksellä, ja mainostoimiston nainen toi sinne työpaik-

32

kailmoituksen. Olimme varmoja, ettemme saisi paikkaa, mutta minä ja kaverini molemmat pääsimme lopulta mainostoimistoon töihin”, Airaksinen muistelee.

Valmistumisen jälkeen hän teki viime syksynä freelancerina töitä lehtiin, verkkojulkaisuihin, radioon ja brändäystoimistolle.

Helmikuussa Airaksinen aloitti vuoden loppuun kestävän työn oppijansuomen korpusaineiston annotoijana. Haaveena on jatkaa töitä yliopistolla ensi vuoden jälkeenkin. ”Vaikka tykkään urheilla ja olen ulospäin suuntautunut, en halua tehdä ruumiillista työtä tai asiakaspalvelua.

Toimistohommissa on liukuva työaika, ja saan paneutua tehtäviin omassa tah-

dissani vaikka työpäivän jälkeen”, hän perustelee.

Airaksinen neuvoo jo opiskelijana pitämään silmät auki työpaikkojen varalta, sillä jalka kannattaa saada oven väliin, jotta ehtii rakentaa pohjaa tulevia töitä varten.

Myös oma-aloitteisuus ja luovuus auttavat työnsaannissa. ”Kannattaa keksiä kiinnostavia juttuaiheita ja kaupitella niitä eri lehtiin. Hyville kirjoittajille on aina kysyntää. Sinnikkäästi pitää vain yrittää saada kanava omalle äänelle, niin hyvin tehdyt työt poikivat hommia myös tulevaisuudessa.”

Samalla asenteella Airaksinenkin on päässyt tekemään monenlaisia töitä – uskomalla omiin kykyihinsä ja ideoihinsa.

Sinnikkäästi pitää vain yrittää saada kanava omalle äänelle, niin hyvin tehdyt työt poikivat hommia myös tulevaisuudessa.

Sumanismi

Utelias tiedonjakaja Jaana Haapaluoma, 25 - Valmistui joulukuussa 2011 - Gradu Kristiinankaupungin suomenkielisten puhekielen variaatiosta - Sivuaineina kirjallisuus, tiedotusoppi, psykologia ja joitakin kursseja tietojenkäsittelytieteistä ja markkinoinnista

Freelancetoimittajana työskentelevä Jaana Haapaluoma nauttii vapaudesta. Hän voi aamuisin aloitella töitä kotona ja siirtyä vähitellen Oulun keskustassa sijaitsevalle työhuoneelleen. Jo opiskeluaikana Haapaluoma ajatteli, että vapaan toimittajan työ voisi sopia hänelle. ”Nyt päätän itse, kuinka monta juttua otan tehtäväkseni. Voin hyvin säädellä työn kuormittavuutta. Plussana tässä on vielä se, että tykkään keksiä juttuaiheita.

Omia ideoita voi toteuttaa näin paremmin kuin työsuhteessa olevana toimittajana.”

Haapaluoma on saanut tarjoamiansa juttuja julkaistua esimerkiksi Ilta-Sanomissa, Kotiliedessä sekä Kauneus ja terveys -lehdessä.

Suomen kielen opiskelun nykyinen toimittaja aloitti avoimin mielin. Alassa kiehtoi se, että tulevaisuuden näkymät eivät ole ennalta määrättyjä. Käänteentekevä hetki toimittajan uran suuntaan oli, kun Haapaluoma päätti olla aloittamatta opettajaopintoja, vaikka sai paikan. ”Olin siinä vaiheessa jo tehnyt kesätoimittajan töitä ja sijaisuuksia Kalevassa, joten tämä tie tuntui enemmän omalta”, Haapaluoma perustelee.

Välillä töitten ja opintojen yhdistäminen oli vaikeaa, kun lomia ei oikeastaan ollut. Toimittajaksi jääminen alkoi houkuttaa, sillä työrupeamien aikana ehti kehittyä ammatti-identiteetti.

Haapaluomasta oli mahtava tuntea olevansa oikea toimittaja. ”Parasta tässä on se, kun saan ottaa selvä lukemattomista eri asioista ja tyydyttää perusuteliaisuuttani.

Jos teen juttua ja jokin asia ihmetyttää, voin puhua asiantuntevan tutkijan kanssa tunnin puhelimessa”, hän kertoo ja lisää, että työssä oppii huomaamattaan, sillä toimittajalle kerrotaan paljon yli-

määräistä tietoa, joka jää jutun ulkopuolelle.

Haapaluoman mukaan suomen kielen asiantuntijoita arvostetaan alalla. Hän neuvoo myös panostamaan kielenhuoltoon.

Haapaluomakin on monet kerrat saanut auttaa pilkkupulmien ja sanavalintojen kanssa painiskelevia työkavereitaan.∎

Haapaluoma voi aamuisin aloitella töitä kotona ja siirtyä vähitellen Oulun keskustassa sijaitsevalle työhuoneelleen.

Kuvat: Sanna Häyrynen

Sumanismi

33

Nyt eletään Suomessa, jossa tuoreen suomenoppijan varastot pursuavat helposti yli kaikenlaisia oppimateriaaleja. Mutta minkälaista oli opiskella suomea aikana, ennen kuin Internet iskeytyi arkielämään ja ensimmäiset maahanmuuttaja-aallot rantautuivat Suomeen? Tässä yksi näkökulma kieli- ja viestintäkoulutuksemme japanin kielen yliopisto-opettaja Junko Sopolta. kielen lun?

opiske-

Cheng Yingxi

– Aloitin parisen vuotta sen jälkeen, kun olin muuttanut Suomeen, kolmenkymmenen tienoilla.

フィンランドにどうして引っ越 したんですか。 Miksi muutit Suomeen?

– Ollessani Englannissa kauan sitten tapasin tulevan mieheni, joka sattui olemaan suomalainen.

フィンランド語を何歳に勉強し 始めたか。 Minkä ikäisenä aloitit suomen

34

成人に成ってか ら外国語を勉強 するのはどうで したか。 Miltä tuntui oppia vierasta kieltä aikuisena?

– Uuden kielen opiskeleminen kolmekymppisenä oli mielenkiintoista mutta myös raskasta ja haastavaa. Suomen ja japanin väliltä löytyy kuitenkin jonkin verran samanlaisuuksia, mikä hieman lievitti oppimisprosessia.

どんなふうにフィンランド語を 勉強していますか。

Sumanismi

Miten opit/opiskelit suomea?

– Sinä aikana kun aloitin opiskelut vieraskielisille suunnatut suomenkieliset oppimateriaalit olivat vielä jotakuinkin olemattomia. Minulla oli käytössäni Finnish for Foreigners 1 ja 2. Silloin ei ollut esim. Suomea suomeksi, vaan minun piti opiskella suomea englannin kautta. Se olisi ollut ehkä helpompi suomeksi. Tuskin suomi ja japani mitään sukulaiskieliä nyt ovat, mutta kieltämättä ne muistuttavat toisiaan esim. morfologialtaan paljon enemmän kuin suomi ja englanti, molemmat kun ovat agglutinoivia kieliä. Suomi ja englanti ovat taas niin kaukana toisistaan, että englanninkielisten selitysten ja esimerkkien avulla oli vaikea hahmottaa miten esim. sijamuodot ja partikkelit toimivat.

Samanlaisuuksia suomen ja japanin välillä ei meinannut tuolloin hoksata.

Kävin noin puolitoista vuotta yliopiston tunneilla kerran viikossa muiden ulkomaalaisten kanssa. Silloin meitä ei ollut vielä paljon. Myös itseopiskelua tuli harrastettua. Aina kun kohtasin

tuntemattoman sanan, etsin välittömästi sen merkityksen ja käyttötavan sanakirjasta.

Kuitenkin kaikista eniten auttoi silloinen työympäristöni: siellä oli ihmisiä, jotka eivät osanneet englantia, joten minun oli pakko puhua heidän kanssaan suomea. Pikku hiljaa se alkoi sujua. Kotona ja yliopistolla käytin alussa englantia, mutta sekin vaihtui vähitellen suomeen.

フィンランド語を上手に成るの にどれぐらいかかりましたか。 Kuinka kauan kesti, ennen kuin osasit suomea mielestäsi hyvin?

– Siltä se alkoi tuntua pari kolme vuotta sen jälkeen, kun aloin opiskella suomea tosissani. Puhuminen ei ollut koskaan niin suuri ongelma, sillä virheellistäkin suomea yleensä ymmärretään.

Kirjoittaminen oli puolestaan vaikeampaa. Sanoisin, että asiat tuntuivat sujuvan hyvin kokonaisuudessaan, kun kävin sairaanhoito-opistossa suomalaisille tarkoitetut kurssit ja pärjäsin melko hyvin.

フィンランド語の勉強でどんな 間違いをしたと思っています か。 Minkälaisia virheitä mielestäsi teit suomen kielen opiskelussasi?

– Arkiaskareissa pärjää vähän huonommallakin suomella, mutta jos haluaa asua pitkäaikaisesti ja työllistyä Suomessa, on osattava lukea ja kirjoittaa mahdollisimman sujuvasti ja hyvin. Oikeakielisyyteen kannattaa panostaa jo opiskelun varhaisessa vaiheessa.

Sitä olisin kyllä voinut omalla kohdallani tehdä.

Raskasta oli, kun piti aloittaa kaikki nollasta. Tuolloin kandikin piti tehdä uudestaan,

Sen-ri no michi mo ippo kara.

Tuhannen virstan matka alkaa yhdellä askelella.

vaikka olisi ollut jo kotimaassa tutkinto.

フィンランド語の勉強するのは 何が好きでした、何が嫌いでし たか。 Mistä tykkäsit ja mistä et tykännyt suomen kielen opiskelussa?

– Minua miellyttivät varsinkin äänne- ja muoto-oppi, semantiikka, kielihistoria ja kielioppi ylipäätään. Niiden avulla paljastuu, että poikkeukseksi väitetty tapaus ei olekaan poikkeus. Teks-

Sumanismi

tioppi sujui minulla sitten huonommin.

何は難しかったです、何は易し かったですか。 Mikä oli vaikeaa ja mikä oli helppoa?

– Vaikeaa olivat ääntäminen, kuunteleminen ja ääkköset, esim. o:n ja ö:n sekä u:n ja y:n erottaminen toisistaan. Helppoa olivat tavutus sekä pitkät vokaalit ja konsonantit, koska nämä esiintyvät japanissakin.∎

35

Jäätävää seksististä paskaa Katja Virpiranta Tuttuun tapaan OTiT jakoi Suman Kerhiksellekin kiltalehtensä uusimman kappaleen. Lehti ehti lojua Kerhiksen pöydällä jokusen päivän, ennen kuin närkästynyt lukija otti asiakseen kommentoida lehden sisältöä. Kansi oli ruksattu yli sinisellä tussilla, ja siihen oli kirjoitettu teksti “Jäätävää seksististä paskaa”. Useampi taho on epäillyt minun olleen asialla. Eikä siinä mitään – jos en paremmin tietäisi, olisin itsekin epäillyt. Todellista syyllistä en yrityksistäni huolimatta ole onnistunut paikantamaan. Sinä yhteisen omaisuuden töhertelijä, jos luet tätä, tee hyvin ja ilmianna itsesi.

Nimitämme sinut Änkyräfeministileirin jäseneksi.

Suma ry on päättänyt aloittaa tänä vuonna uuden kalenteriprojektin, jonka on määrä pullauttaa uunituore kalenteri vuodelle 2014.

Kalenterikuvissa poseeraavat Suman naiset, mutta tyttökalenteri-käsitteeseen liittyvien negatiivisten konnotaatioiden vuoksi pidättäydyn puhuttelemasta sitä siksi. Kalenterissa esitellään suomen murteita. Kutsutaan sitä

36

mieluummin murrekalenteriksi – muutenkin on suotavaa keskittyä olennaiseen. Toki olennaisen sisällöstä voi olla montaa mieltä, mutta minusta valinta ei ole vaikea, jos vaihtoehtoina ovat “meillä on vaginat” ja “me tiedämme paljon kaikkea vänkää suomalaisista murrepiirteistä”. Tänä vuonna Änkyräfeministileirin edustus on mukana kalenterityöryhmässä, joten saattaa olla, että henkiset arvot korostuvat toteutuksessa fyysisiä enemmän. Presidenttimme sanoin: on ilahduttavaa, että arvoja pidetään arvossa.

Mennään kuitenkin varsinaiseen asiaan. Tässä hiljattain kansan mieliä kuohutti amerikkalaistutkimus, jonka mukaan kotitöihin osallistuminen vähentää miesten seksinsaantia. Asiasta uutisoi muun muassa Helsingin Sanomat, jonka mukaan seksikertojen määrä korreloi suoraan seksielämän laadun kanssa (HS 30.1.2013). Se on kyllä jo melko rankasti yleistävää määrä korvaa laadun -ajattelua. Missähän asioissa moinen logiikka edes toimii?

“Kirjoitin esseen aiheen vierestä ja ilman yhtään varsinaista argumenttia tai perusteltua näkemystä,

Sumanismi

mutta sivumäärältään se on neljä kertaa vaadittua pidempi.”

Itse olen empiirisesti todennut, että seksi (tai masturbaatio tai itse asiassa mikä tahansa orgasmiin johtava toiminta) on tyydyttävämpää, jos sitä harrastaa harvemmin. Ensinnäkin orgasmit tuntuvat muuttuvan vähemmän tajunnanräjäyttäviksi, jos niitä hankkii itselleen useita kertoja päivässä. Toiseksi sukupuolielimet hiljalleen rispaantuvat puhki jatkuvasta hiplaamisesta, mikä ei sekään ainakaan paranna kenenkään seksielämän laatua. Toki täytyy muistaa, että seksiin liittyy muutakin kuin orgasmi – esimerkiksi läheisyys. Toisaalta läheisyyttä voi olla ilmankin seksiä.

Sitä paitsi miksi perinteisiä sukupuolirooleja vaalivat miehet “saavat” enemmän seksiä? Kommentoijat olivat sitä mieltä, että imuroiva mies ei ole seksikäs. No, ei olekaan. Kuten ei ole koiraa ulkoiluttava mies, roskapussia ulos vievä mies, sukkia vaihtava mies tai autoa korjaava mieskään.

Noilla asioilla ei vain kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä seksin kanssa. Nainen tekemässä noita samoja asioita ei ole yhtään sen

seksikkäämpi (mitä nyt minusta itse asiassa mekaanikkonaisissa on jotakin viehättävää, mutta se lienee aika yksilöllinen preferenssi). Loppujen lopuksi kuitenkaan suurin osa ihmisen tekemistä asioista ei ole seksikkäitä, joten on epäloogista kuvitella, että joku yksittäinen seksuaalisesti latautumaton asia romuttaisi koko parisuhteen seksielämän. Vai onko tässä nyt kyse siitä, että imuroivan miehen seksikkyysarvo on jopa negatiivinen, mikä langettaa negatiivisen vaikutuksen pariskunnan koko seksielämälle? Tuskin. Myös kakkiminen on hyvin antiseksikästä (jos eräät hitusen omituisehkot fetissit jätetään huomiotta), ja sitä tehdään keskivertoperheessä enemmän kuin imuroidaan.

Tarkastellaanpa asiaa hiukan toisesta näkökulmasta. Kyse oli perinteisiä sukupuolirooleja vaalivista miehistä. Lienee ainakin kohtuullista olettaa heidän pariutuneen perinteisiä sukupuolirooleja vaalivien naisten kanssa.

Voisiko sitten olla, että nämä miehekkäät miehet ovat sellaisia, joille ei sanota ei? Pahimmassa tapauksessa tilastovääristymää aiheuttaa jokunen puolisoaan säännöllisesti raiskaava mies. Jos ei mennä niin äärimmäisyyksiin, on silti mahdollista, että perinteisiin sukupuolirooleihin myönteisesti suhtautuvat naiset katsovat helpommin velvollisuudekseen suostua seksiin miehensä mieliksi silloinkin, kun itseä ei huvita.

Nämä mahdollisuudet eivät takaa parempaa seksielämää, vaikka niillä seksin määrää saakin kivasti lisättyä. Velvollisuusseksi ei kerro terveestä parisuhteesta vaan puutteellisesta kommunikaatiokyvystä. Sitä paitsi se sattuu.

Mitä ihmettä sitten on tuo seksin saamisesta ja antamisesta puhuminen? Joku voisi tehdä asiasta tutkimuksen ja var-

mistaa sen, mutta minun intuitioni on, että lähes poikkeuksetta seksiä saa mies ja antaa nainen. Se on vastenmielistä kieltä. Siitä välittyy ikävästi sellainen mielikuva kuin nainen olisi seksissä passiivinen, käytettävissä oleva osapuoli, joka menettää jotakin. Seksin antaminen on hänelle jotenkin vastenmielistä tai ainakin hiukan vastentahtoista. Tai ehkä jopa, että nainen armollisesti seksiä antamalla kontrolloi miestä ja esimerkiksi vaatii jotakin muuta vastineeksi. Se jättää kokonaan pois sen mahdollisuuden, että seksin haluaminen voisi naisellekin olla ainoa motiivi seksiin. Jos ei mitään muuta, antaminen väistämättä jättää aktista yksipuolisen mielikuvan: vain saaja hyötyy tapahtuneesta. Mikään tästä ei pidä paikkansa – ainakaan yleistettynä – ja siksi moisesta ilmauksesta pitäisi kokonaan luopua.

Antamisella on kyllä toinenkin mahdollinen tulkinta, ja se mielestäni se välittyy paremmin silloin, kun puhutaan oraaliseksin antamisesta. Moisessa toiminnossahan selvästi toinen osapuoli on huomattavasti aktiivisemmassa asemassa kuin toinen – ja väistämättä passiivinen osapuoli hyötyy tilanteesta enemmän. Tällä kertaa intuitiivinen tulkinta kuitenkin on se, että nimenomaan se antaja on aktiivinen osallistuja. Tässä tapauksessa antamisesta ja saamisesta puhuminen on perusteltua ja kuvaa todellista tilannetta.

Jos samaa tulkintaa sovellettaisiin yhdyntäpainotteiseen seksiin, olisi ehkä aiheellista puhua miehestä antavana ja naisesta saavana osapuolena, koska todennäköisesti mies tekee raskaampaa työtä. Silti sekin tuntuu hiukan väkisin väännetyltä. Pohjimmiltaan seksi on kuitenkin yhteinen projekti, jossa kumpikaan osapuoli ei voi antaa saamatta eikä saada antamatta.∎

Sumanismi

37

Unohtuneet Jukka Mettovaara

Osa 1

K

elluvat ponttoonit täyttivät Sok Kwu Wanin eli Pikniklahden vedenpinnat. Rannikon edustalla ajelehtivilla kalastusfarmeilla käyskenteli ruskettuneita miehiä hihattomissa paidoissa ja lippalakeissa. Jotkut hyppelehtivät ponttoonilta toiselle, monet keskustelevat äänekkäästi ajoittaisten naurunremakoiden tahdittamina. Farmeilta kävi päättymätön kalavirta poukamassa sijaitsevaa kylään, kun kalastajat rahtasivat veneillä saalistaan rannikolle.

Kalastajakylä, joka oli saanut nimensä Sok Kwu Wanin lahdesta, olikin erikoinen ilmestys muuten vehreän Lamman saaren rannikolla. Kirkuvan punaiset, siniset ja turkoosit rakennelmat törröttivät vieri vieressä sinivihreän veden ja metsäisen kukkulan rajassa, kaikki kalaravintoloita. Merenlahteen avautuvilla terasseilla istui kaikennäköisiä ihmisiä, vaaleita ja tummia, aasialaisia ja länsimaalaisia.

Useimmilla oli jalassa shortsit ja lyhythihainen paita, monilla lisäksi jonkinlainen kesähattu. Terasseille kellui herkullinen tuoksu, kun ravintoloissa paistettiin, keitettiin ja haudutettiin kalasta perinteisiä kantonilaisia ruokia. Ikkunoista ja ovista kantautui ulkopuolelle kiivasta pilkkomisen, tirinän, ruokatilausten ja hoputtamisen ääntä.

Asuurinsiniseksi maalatun kalaravintolan terassilla istui keveisiin vaaleisiin vaatteisiin pukeutunut mies mustasankaiset Wayfarerit silmillään. Hän ei näyttänyt kolmekymmenvuotiasta vanhemmalta.

Mies veti ahnaasti henkeensä mereneläviltä, hieltä ja

38

Sumanismi

paistinkäryltä tuoksuvaa ilmaa. Syksy on Hong Kongissa parasta aikaa, Sam pohti. Ei ole liian kosteaa, tuuli muuttuu viileämmäksi ja yölläkin pystyy nukkumaan. Kesästä hän kaipasi oikeastaan vain niitä hieman lämpimiä sateita, jotka alkavat kuin sormia napsauttamalla ja päättyvät samalla tavalla. Niiden jälkeen ilman tuoksu on erityisen elävöittävä.

Sam tilasi paikalle saapuneelta naistarjoilijalta pullon Heinekeniä ja annoksen har gauta. Tarjoilijatar nyökkäsi kohteliaasti ja katosi keittiön silminnähtävään kuumuuteen. Pari lyhyttä huudahdusta.

Taivaalla purjehti muutamia pilviä. Ilmassa oli pysyvyyden tuntua; sellaista, jota tuntee, kun kävelee hongkongilaisen katumarketin lävitse hitaasti ihmisissä rämpien. Arki, eletty ja vielä elettävä elämä, tämä hetki kiteytyvät hedelmävasuihin, maustekokoelmiin ja asfaltilla lojuviin teurasjätteisiin, joista kulkukissat ja lokit nahistelevat. Se kaikki lyö vasten kasvoja. Lempeästi.

Aurinko korvensi terassien markiisien alle paenneita ihmisiä. Naapuriravintolan puolella iäkäs eurooppalaispariskunta istuutui pyöreän sinisen pöydän ääreen ja keskusteli kovaan ääneen germaanisen kuuloisella kielellä. Nainen leyhytteli kasvojaan kookkaalla hellehatulla. Sam katsoi heitä hetken ja kaivoi sitten taskustaan askin filtterittömiä Lucky Strikeja. Hän otti askista yhden tupakan, asetti toisen pään huulilleen ja piteli toista etu- ja keskisormensa välissä. Viereisen pöydän herra ja rouva eivät kuulleet pientä sähköistä naksahdusta. Sam imaisi, savuk-

keen päässä leimusi.

Viime kerrasta on aikaa, Sam ajatteli ahmiessaan har gau -annostaan. Hänen edellisestä Hong Kongin -matkastaan oli kulunut jo kauan. Ei hän ole oikeastaan tänne kaivannutkaan. Kaikki on muuttunut niin paljon. Hänen onnistui paeta maasta hieman sen jälkeen, kun Japani miehitti kaupungin 1940-luvun alussa. Se aika oli hirveää: hänen silloinen vaimonsa kuoli, kun japanilaissotilaat iskivät miehityksen aluksi erääseen sairaalaan. Useita hänen tuttaviaan teloitettiin myöhemmin Japanin-vastaisesta toiminnasta epäiltyinä. Lähes kaikki paitsi japanilaisten kanssa veljeilijät näkivät nälkää. Samin ystävä oli kerran pyytänyt tätä liittymään Kowloonin prikaatiin, joka oli silloin eräs järjestäytyneimmistä vastarintaliikkeistä. Sam ei lähtenyt mukaan.

– Oletko tosissasi? Katso, mitä täällä tapahtuu!

Miten voit vain seistä toimettomana kaiken tämän keskellä? hänen ystävänsä oli kysynyt.

– Olen nähnyt niin paljon. En jaksa enää luottaa siihen, että tämän ajan ihmiset muuttuisivat mihinkään suuntaan. En viimeisen viidenkymmenen vuoden jälkeen.

– Senkin petturi! Et ymmärrä, mikä lahja sinulle on suotu. Olisit täällä enemmän hyödyksi kuin missään.

– Minä yritin. Kaikki muutkin tuntemani yrittivät.

Ei se onnistu. Ihmiset ovat tuhoon tuomittuja.

Nyt Sam oli kuitenkin palannut. Kaikki näytti niin erilaiselta, kaikki hänen silloiset tuttunsa olivat jo poissa. Hän ei siltikään ollut varma, miten paljon paremmin nyt oli. Vanhojen jumalien tilalle olivat nousseet rahan ja menestyksen henget. Horisontin pilvenpiirtäjät savusivat ahneutta.

***

Sam astui temppelin avoimesta korkeasta oviaukosta sisään. Sisällä oli hämärää. Temppeli oli muihin kiinalaisiin temppeleihin verrattuna melko koruton. Valoa tulvi sisään oviaukosta ja pienistä ikkunoista. Se sekoittui sisäilmassa leijuvaan suitsukkeiden savuun ja muodosti seinää vasten kaatuneita valopylväitä.

Lattia oli tehty suurehkoista harmaista kivilaatoista.

Sam käveli temppelin pääsalia täyttävien pylväiden lomitse takaosaan. Sivustalla oli toinen, matala ja vaatimattoman oloinen oviaukko pienempään huoneeseen. Sam kurkisti ovesta ja näki vanhahkon, parrakkaan miehen keskustelevan paikallisen näköisen pariskunnan kanssa. Mies oli pukeutunut siniharmaaseen kaapuun, päässä oli musta pään yläosan peittävä lakki. Nainen ja mies vaikuttivat ilah-

tuvan jostakin, ja ryhtyivät sitten tekemään lähtöä.

He kävelivät verkkaisesti takaperin kumarrellen vanhalle miehelle, kunnes pääsivät ovelle asti. He tervehtivät Samia hienovaraisella nyökkäyksellä ja katosivat pylväiden väliin.

– Huomenta, mestari Tam, sanoi Sam ja astui huoneeseen.

Työpöydällä oleviin höyryäviin mykyihin keskittynyt vanhus ei huomannut Samia vaan jatkoi syömistä.

– Aa, sinä tulit vihdoin, mestari Tam virkkoi. – Tervehdys, Sanzang.

Hän pyyhki kätensä kaavunhelmoihin.

– Siitä onkin aikaa, kun minua on viimeksi kutsuttu mestariksi.

– Siitäkin on kauan, kun minua on kutsuttu tuolla nimellä. Sano vain Samiksi, Sam kehotti.

Hän katseli hetken ympärilleen. Huoneessa ei ollut pöydän ja sen edessä olevan jakkaran lisäksi paljon muuta. Pöydällä oli lyhyt kynttilänpätkä kynttilänjalassa, teekannu ja höyryävä kuppi. Jasmiininkukat tuoksuivat. Yhdellä seinällä oli matala hyllyllinen vanhoja kirjoja. Peräseinässä oleva ikkuna tai pikemminkin räppänä päästi sisään vähän valoa.

– Miten voit? Sam kysyi sitten.

– Niin, aivan hyvin kai, mestari Tam vastasi. – Siihen nähden, että olen ollut vangittuna omaan temppeliini parisensataa vuotta. Loitsu ei ota laantuakseen. En olisi uskonut, että se Qianlongin pahainen oppipoika pystyisi mokomaan. Ajatella, sellainen ruipelo! Ja melko nuoren näköinenkin vielä. Vaikka olisihan minun pitänyt jo tajuta, etteivät kasvot kerro iästä mitään.

Sam hymähti hyväksyvästi. Mestari tarjosi hänelle mykyjä, mutta Sam pudisti päätään. Hänestä oli hieman ahdistavaa olla taas täällä. Viime kerrasta oli niin kauan, että Sam ei enää oikein muistanut, miten jumalten seurassa ollaan. Hän tunsi suuren ilmapallon paisuvan vatsassaan. Ehkä se ja selässä kihelmöivä kylmä hiki olivat vain vieroitusoireita, hän ajatteli. Viime annoksesta oli jo jonkin aikaa, mutta hän ei halunnut olla täällä aineissa. Mestari olisi huomannut heti.

– Sisustus on näemmä pysynyt samana, Sam sai viimein sanottua. Mestari hymyili hieman.

– Mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin tämän ympärillä olevan. Jos minä en pääse maailman luo, maailma tulkoon minun. Kyläläiset ovat mitä ystävällisimmin kantaneet minulle kirjoja, joita saan tutkia mielin määrin. Pitää yllä aivotoimintaa, muuten varmaan sekoaisin tänne. Niin, ja nämä mykyt! Rouva Lin kokkaukset ovat erinomaisia. Maista toki.

Sumanismi

39

Sam kieltäytyi kohteliaasti päätään pudistellen.

– Eikö olekin ironista, että aurinko, pilvet ja merituulet ovat yhä tuolla ulkona ja tottelevat käskyjäni, vaikken niitä näekään. Sitä kaipaan eniten; ahavoittavia puhureja, auringonsäteiden lämpöä, monsuuninjälkeistä kosteaa kuumuutta, joka tuoksuu mangrovesoille...

Mestari näytti ajautuneen hetkeksi ajatuksiinsa.

– Niin, lienet arvuutellut, miksi minä pyysin sinut tänne. En tiennyt, kehen muuhun luottaa. Olit yksi parhaistani. Ja viimeisimmistäni.

Sam naurahti hiljaa. Mestari jatkoi: – Olen tosissani. Kukaan ei ole pystynyt aivan samaan kuin sinä. Keskittymiskykysi oli jotain eriskummallisen lujaa. Toki sinussakin oli vikasi.

Sam epäröi hetken, mutta kysyi kuitenkin lopulta: – Mitä vikoja?

– Sinulta puuttui kunnianhimoa. Et koskaan tavoitellut mitään suurta. Yritin valaa sinuun innostusta, mutta vastaus oli aina sama: haluat vain elää onnellisena.

– Onko siinä jotain vikaa? Halusin vain perheen ja vaimon ja talon jostain vuoren juurelta.

Mestari tuijotti pistävästi Samia ja tuhahti: – Turhuuksia! Jos on voima, se tulee valjastaa.

Sam tiesi, ettei tästä väittelystä tulisi mitään, ja päätti jättää asian sikseen. Hän huokaisi ja aloitti: – No, kerro toki. Kai sinulla oli jokin muukin syy kutsua minut tänne kuin vanhojen aikojen muistelu.

Viimeisimmällä kerralla, kun Sam oli vetänyt LSD:tä, hän oli istunut hikisenä ja väsyneenä ruos-

40

Sumanismi

teen pieksemässä Chevrolet Camarossaan. Auto oli hutiloiden pysäköity Mojaven autiomaata halkovan maantien varrelle levähdyspaikalle. Ilta-auringon rusko väritti nahkaistuimet oransseiksi. Samin mieli oli vähitellen lohkeillut yhä pienemmiksi palasiksi, kunnes se levittäytyi suurena aivosoluista koostuvana pilvenä koko autiomaan ylle. Hän syleili aurinkoa. Yhtäkkiä se puhui hänelle. Mielen sirpaleet jähmettyivät ensin paikalleen ja kerääntyivät sitten uteliaina auringon ympärille kehäksi. Ne kuuntelivat.

Aurinko lausui: – Sanzang, Tongin poika, pyhien kirjoitusten etsijä, joka olet Lootuksenpitelijän suojeluksessa: kuuntele tarkkaan. Sinä olet palaava takaisin tuoksuvaan satamaan. Vetten ympäröimänä mäen laelta löydät vanhan ystäväsi tuulten herran; hänet, joka on asumukseensa ikiajoiksi tuomittu. Hän on pyytänyt minua välittämään tämän viestin sinulle. Sen nyt olen tehnyt, joten jätettäköön minut nyt rauhaan.

Aurinko hiljeni. Samin pirstaloitunut ajatuskulku menetti kiinnostuksensa ja lähti jälleen leijailemaan sinne tänne Yhdysvaltain länsipuolen ylle. Kun Sam viimein tokeni, hän istui yhä Camarossaan. Yö oli sysipimeä. Autossa oli pitkät valot päällä. Sam muisti selkeästi auringon sanat eikä epäillyt hetkeäkään, etteivätkö ne olisi totta. Tämä muisto ei ollut samanlainen kuin tavallisten happotrippien jättämät, hikeä tihkuvat jäljet. Sam ajoi suorilta käsin Las Vegasiin lentokentälle ja osti halvimman saatavilla olevan lipun Hong Kongiin. Hän ei ollut puhunut mestarin kanssa neljäänkymmeneen vuoteen mutta oletti, että syy kutsuun oli hyvä. Sitä paitsi hän ei liiemmin välittäisi enää asioida auringon kanssa.

Se ei ole kaikkein ymmärtäväisin maailmankaikkeuden olennoista.

– Toivoisin, että auttaisit hieman vanhaa miestä. Minulla on syytä uskoa, että jotakin on tapahtumassa, mestari sanoi ja katsoi tyhjyyteen. Sam epäröi hetken, mutta sanoi sitten lopulta: – En halua olla epäkunnioittava, mutta kuulostaa aika huteralta.

Mestari vetäisi silmänsä takaisin tyhjyydestä ja tiuskaisi: – Odota nyt hetki, niin selitän. Niin, ohi kulkeneet pohjoistuulet ovat tuoneet minulle

outoja uutisia. Perin outoja. Pohjoisen taivaat ovat heidän mukaansa loistaneet kirkkaalla liekillä yhtä mittaa jo viikkoja. Myös ketut ovat kadonneet.

Mestari tarkoitti kettuhenkiä. Niitä parveili yleensä siellä täällä. Joskus ne ottivat ihmisen muodon, mutta hyvin harjaantunut silmä saattoi silti tunnistaa ne niiden erikoisen kapeista kasvoista ja silmistä, jotka näyttivät aina rauhattomilta. Huvituksekseen ne usein viekoittelivat miehiä kauniiden naisten muodossa ja söivät näiltä sitten aktin päätteeksi elimen. Yleensä ne pysyivät poissa jumalien tieltä omissa oloissaan.

– Mitä sitten? Minne ne olisivat menneet?

– Sen minä haluaisinkin, että sinä selvität. Eiväthän ne yleensä herätä mitään isompaa huomiota, mutta nyt niihin ei ilmeisesti törmää täällä lähiseuduillakaan. Mielessäni kytee epäilys, että joku tai jokin on jotenkin houkutellut ne toisaalle.

– Ehkä ne ovat lähteneet paremmille metsästysmaille, Sam sanoi ja huomasi välittömästi, että hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Mestari askelsi hänen luokseen ja aloitti rauhallisesti: – Kuuntelehan, Sanzang. Sinä olet vielä nuori, minuun verrattuna ainakin. Ymmärrän, ettet ehkä huumehoureissasi tajua enää asioiden merkityksiä.

Luota minuun, kun sanon, että näin on aina ollut.

Aurinko nousee aamulla, tuulet puhaltavat, joen vedet virtaavat meriin, ketut kiertelevät kiusaamassa. Tämä ei ehkä tunnu sinusta samanarvoiselta, mutta se todella on kuin vuorovedet olisivat lakanneet tai aurinko vaihtanut suuntaansa. Huomaamattomampaa tietysti, mutta silti väärin, mestari Tam luennoi tasaisen äänensä kertaakaan keskeytymättä.

– Ymmärrätkö nyt? Tässä voi olla jotain. Ehkä siinä ei ole mitään, missä tapauksessa olen erehtynyt eikä minun tarvitse enää vaivata päätäni sillä.

Sam seisoi suu raollaan ja tuijotti. Kukaan ei ollut läksyttänyt häntä pitkään aikaan mistään. Yhdysvaltojen valtateitä ajellessaan hän oli saanut olla niin kauan omassa rauhassaan, että kaikenlainen arvostelu tuntui hänen nahoissaan. Kuitenkin pohdittuaan hetken mestarin sanoja Sam tiesi, että hän oli pohjimmiltaan oikeassa. Melkein puolitoista vuosituhatta kestäneen matkansa aikana hän oli nähnyt kaikenlaista, mutta tietyt asiat ovat aina pysyneet. Jotain saattoi olla tekeillä; tästä Sam ei ollut varma. Hänen viimeaikaisin yrityksensä saada sisällään painava ankeus loppumaan ei kuitenkaan ollut tähän mennessä tuottanut tulosta. Huumeissa tunsi olevansa hetken aikaa poissa maailmasta, mutta lopulta se ei muuttanut mitään.

Sam ei ollut itsekään varma miksi, mutta päätti

hyväksyä mestarin pyynnön. Hän ei edes tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tai minne mennä. Mikä tahansa olisi parempaa kuin se, mitä hän tällä hetkellä kutsui elämäkseen.

Sam nyökkäsi lähes huomaamattomasti. Mestarin hymy laajeni.

– Mainiota, Sanzang... siis Sam. Olen pahoillani.

Ehkä totun joskus, mestari sanoi. Hän viittoi Samia tulemaan luokseen. Takaseinän luona seisovalla pöydällä, jota Sam ei ollut aiemmin edes huomannut, oli pellavaliinalla peitetty keraaminen kulho. Mestari raotti varovasti koruttoman näköistä karkeaa kangaspalaa ja livautti sitten toisen kätensä sen alle. Hän ojensi Samille äkkiä jotain märkää ja liukasta.

– Pane se taskuusi. Tein meille viestikivet, jotta voimme keskustella toisillemme vaikka maailman laidoilta. Ikävä kyllä ainut sopiva sidosaine, jota sain käsiini, oli pellava, joten se on hieman liukas. Pellavaöljy kuivuu hetken päästä.

Viestikivet olivat yleensä kaksi kiveä, joita oli säilytetty pitkän aikaa toistensa seurassa. Parhaiten toimivat mahdollisimman puhtaat kivet, mutta pienet epäpuhtaudet eivät useinkaan haitanneet. Kivet toimivat niin kauan, kun niitä pidettiin pimeässä. Jos ne vain luulivat yhä, että toinen kivi on vieressä, niiden kautta pystyi puhumaan. Valolle altistuessaan ne huomaisivat, että ovat yksin ja yhteys katkeaisi.

Sam työnsi kosteaan kankaaseen käärityn muhkuran takintaskuunsa.

– Minulla ei ole muuten enää yhtään rahaa. Ei ainakaan uuteen lentolippuun, Sam tokaisi.

– Älä siitä huolehdi, poika. Minä lähetän sinut.

Mestari viittoi Samia istumaan toiselle pöydälle.

Hän alkoi mittailla Samia päästä varpaisiin, laski vaaksoja sormenpäistä olkiin, tarkkaili kaukaa ja läheltä. Sitten hän tarttui Samia olkapäiden kohdalta ja alkoi vääntää voimakkaasti. Sam tunsi kevenevänsä ja kevenevänsä. Lihakset veltostuivat äärettömiin, kaikki ruumiinjäsenet puristuivat toisiaan vasten, iho muuttui huokoiseksi ja karkeaksi. Pian hän oli pieni, siististi taiteltu paperi. Mestari Tam otti Samin varovaisesti käteensä ja pani pieneen kirjekuoreen, jonka hän sinetöi syljellään.

– Annan sinut etelätuulen vietäväksi. Pyydän sateita hieman väistymään, ettet kastu aivan läpimäräksi.

Sam yritti sanoa jotai vastaukseksi, mutta hänen suustaan pääsi vain hiljaista kahinaa. Mestari avasi yhden ikkunaluukun, huusi jotain tuulen kielellä ja tipautti Samin sisältävän kirjeen ulos.

Jatkuu seuraavassa numerossa

Sumanismi

41

ISKUFUKSI! – ensimmäisen vuoden opiskelijain palindromipalsta Vapise, Pasi Heikura: fukseissa jyllää roima etu-takaperoisvoima!

Kuten useimmissa ihmisissä, myös ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelijoissa on kaksi päätä.

On selvä, että yläpää on akateemikonalulla siististi ojennuksessa, mutta voiko samaa sanoa alapäästä?

Länsimainen hyssyn hyssyn -siveyskulttuuri on alapääsuihkuttanut meihin harhaluulon, että alapäätä tulee hautoa piilossa syvällä jossakin alushousukerrostumien puntissa. Lukuisten kirjallisuushistorian luennoilla istumisten jäljiltä alapää saattaa olla pahimmanmoisessa rytökunnossa; asiaa ei helpota sekään, että keskiverto humanisti vaihtaa housunsa vain noin kerran parissa kuukaudessa. Jotta alapää pysyisi edes jotenkin ruodussa ja luentokelpoisena, tulisi meidän kaikkien oppia lähestymään kanssaihmisiä ikään kuin palindromia purkaen: alapäänkään ei tarvitse olla karu, häpeällinen ja alhainen, vaan se voi olla aivan yhtä jalo, ylevä ja sivistyneesti suittu kuin yläpääkin. Uusia ihmissuhteita muodostettaessa olisi hyvä pitää mielessä periaate, että aloitti perehtymisen kummasta päästä tahansa, niin lopputuloksen tulisi olla aina sama ja yhtä kaunis. Tällaista ajattelutapaa voimme nyt harjaannuttaa paneutumalla seuraaviin palindromeihin, jotka on muodostettu joidenkin Suman tämänvuotisten fuksien nimistä. Olkaamme kuitenkin varuillamme, sillä palindromit saattavat usein paljastaa hätkähdyttäviä asioita aiheistaan!

Lauri Siniluoto

Kaikista fukseista ei ole tehty palindromeja, sillä siinä olisi ollut niin rankka duuni. Lisäksi kaikkien nimet eivät ole oikein palindromikelpoisia. Seuraavista nyt ei ainakaan saa palindromia millään: Anne, Jenna.

Pahoittelen.

Mutta asiaan. Humanisteja ei tunneta käytännölli-

42

Sumanismi

syydestään, ja niinpä sumalaisfuksin olisi syytä suosiolla jättää ainakin sähköasennukset jollekulle osaavammalle: Älliele: räimää Katri virtakäämiä releillä!

Tekniset työt eivät ole ainoa asia, jonka humanisti hoitaa täysin omalla tavallaan. Esimerkiksi Johannan (päätä itse, kenen heistä) tapa viettää aattoa on sikäli uniikki, että sitä kuvaamaan piti keksiä ihan uudisverbi: Aatto: Johanna hojottaa.

Yliopistolla käyttöön saamamme välineet voivat palvella hyvin monilla, joskus yllättävilläkin tavoilla.

Nyt tiedämme niitä käytetyn myös painonhallintalaitteiden takomiseen: Iskee, sanoi vaaka: Piia sai IPAkaavion aseeksi!

Toisinaan opiskelijajärjestöjen riennot saattavat puristaa fuksiparasta kaikki mehut pihalle. Tällöin valveutuneen kanssahumanistin on hyvä auttaa reissussa rähjääntynyttä toveriaan hädässä – esimerkiksi tarjoamalla tälle namusia: Namusia saat, resu PiriOltsu; sust’ Loiri pusertaa sai Suman.

Palindromin ei kuitenkaan aina tarvitse olla pitkä.

Päin vastoin: joskus olennainen voi tiivistyä jopa yhteen sanaan: Emmimme!

Tässä nyt ei ole mitään emmittävää: ihmisellä on hyvä olla lähipiirissään ainakin yksi Emmi. Meillä sumalaisilla on yhteinen Emmimme, joka on melkeinpä aina iloinen ja tomera, ja hän on vieläpä lukenut lähestulkoon enemmän Kafkaa kuin tämän palstan kirjoittaja. Emmi ei kuitenkaan ole ainoa päivänpelastajamme, sillä myös Annikalla on usein mukavia tuliaisia: Nanna, toi mukava Annikakin naavakumiotannan.

Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään suuri valopää ymmärtääkseen, ettei Nannan kotibileitä pelkillä naavavalmisteilla pelasteta. Mutta odottakaas kun paikalle kutsutaan Antti vähän tarinoimaan, niin jo riemu ratkeaa! Ittes, Koivusaari, oksenna. Hanneskoiraa suvi oksetti.

Hetkinen. Eihän tässä ole enää mitään järkeä.

Miten hitossa kukaan muka voi oksentaa itsensä?

Kankkusen täytyy ainakin olla raju. Jos ei näiden laatu kohta kohene, niin jätän kyllä koko homman, se on vissi. Toivottavasti seuraava palindromi pelastaa meidät tästä alhosta: Anna, piru! Ala, Lauri, panna!

Tämä oli nyt tässä. Hajaantukaa, ei tämä ollutkaan hyvä idea.∎

Sitaatteja ”[Kiipeilyä harrastavissa] miehissä ei oo sellasta urheilua harrastavien miesten perseestä oloa.”

Veera Kerhiksellä seinäkiipeilyn harrastajista

”Suurin osa suomalaisista ei käy töissä, koska suurin osa suomalaisista on naisia, lapsia ja eläkeläisiä.”

Jukka paljastaa piilomisogyniset taipumuksensa

”Minusta on mukavaa, että naisella on karvoitusta myös naamassa.”

KP jakaa mieltymyksensä

”Ymmärrätte varmaan, että tämä perseen tyyliarvo on varsin nuori.”

Mantila kielihistorian luennolla

Sumanismi

43

HUMANISTINEN KILTA “46 vuotta imuri... messissä?”

OTiT on paras ja eccu :D:D:D

44

Sumanismi