Simanismi 2015

δIMANIδMI “Siman on oltava kirpelöitsevää!”

2/2015

Suomen kielen opiskelijain vappuinen kiltalehti

Simanismi 2015 Sisällys: s. 4 s. 5 s. 6 s. 7 s.9 s. 10 s. 16 s.18 s. 22 s. 24 s. 28 s. 34 s. 40 s. 43 s. 49 s. 51 s. 56 s. 58 s. 60 s. 65

Koponen Päällikön puheenvuoro Sumalaisen wappu 2015 Fuksipalaute 2014–2015 Tepastellen Siulan vuosijuhlien jälkipelit Työelämään pyrähtäneet Apteekkarin taskussa Novelli: Rantakryyni ja Suolakikkare Paskamyrskylyhty: Väen vängällä suomalaisten sydämiin Äiti, en tahdo mennä kouluun – Sumalaisten varhaisia raapustuksia Pitkäkin matka alkaa yhdellä askelella Suman seksileijonat Mitä onkaan tullut tehtyä? Simanismin kriittiset yhdeksän vuotta Historian lehdillä Tepa testaa: Toiset vaihtoehdot From Osma with love eli Suma Nääsvillessä Änkyräfeministileiri: Mammamietteitä Vainlaurijuttuja Anonyymit tunnustukset

Kirjoittajat Petra Haatainen Hanna Heiska Teijo Kemppainen Katri Kiurujoki Meri Koivumaa Antti Koivusaari Eemi Koskela Jussi Meriläinen Jukka Mettovaara Jali Moilanen Katariina Mäkelä Olli-Juhani Piri Johanna Rytkönen Lauri Siniluoto Katja Virpiranta Antti Väliaho Millakatariina Väänänen Kuvitus Veera Alahuhta Cheng Yingxi Teijo Kemppainen Anna-Sofia Konttaniemi Jukka Mettovaara Katariina Mäkelä Olli-Juhani Piri Lauri Siniluoto Jaakko Timonen lostandtaken.com sxc.hu Graafikot Olli-Juhani Piri Lauri Siniluoto

Taitto Katariina Mäkelä Lauri Siniluoto Katja Virpiranta Päätoimittajat Katariina Mäkelä Lauri Siniluoto

Kansitaiteilija: Olli-Juhani Piri Sisällys: Olli-Juhani Piri

2

Sumanismi

Painettu Juvenes Printissä; painos 50 kpl.

PÄÄKIRJOITUS Sekoilumatka on tulossa hakemaan sinua pois!

Olet lukemassa Simanismi-vappulehden kymmenenvuotisjuhlanumeroa. Juhlan kunniaksi päätimme tehdä lehdestä värikannellisen, ja kuinka upea siitä kannesta tulikaan! Tuskin voimme ikinä kylliksi kiittää kansikuvataiteilijaamme ja Sumanismin toimituksen epävirallista estetiikkamiestä Olli-Juhania näistä hienoista taideteoksista, joilla hän on koristellut jo monen lehtemme kannet.

Tämänvuotisen Simanismin teema on karnevaali; lehteä läpäisevimmässä merkityksessä karnevaali on vappu itse. Toimitus oli karnevalistisella mielellä, ja lehdestä saattoi epähuomiossa tulla tavallistakin moniaineksisempi ja muhkeampi. Lehdessä esitellään Sumanismi-kirjoittelijoiden lapsuudenaikaisia kirjoituksia, vieraillaan Tampereen Osmassa ja Helsingin suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Siulan vuosijuhlissa sekä Singaporessa ja kysellään sumalaisten seksielämästä. Uudella palstallamme Apteekkarin taskussa kaikkitietävä tohtori Piri kommentoi sumalaisten terveysongelmia. Toinen uutuus on Paskamyrskylyhty, joka jatkaa kahluuta Mitä paskaa -artikkelisarjan saappaanjäljissä.

Välillä juhlanumeromme syntyä tuntui varjostavan suoranainen huono karma: sairastelu piti Katariinan tehokkaasti poissa lehden toiminnasta (vaikka lopulta hänenkin onnistui päästä taitto-ohjelman äärelle), Lauri hävitti Simanismi-arvostelua varten skannaamansa kannet ja joutui skannaamaan ne uudestaan, ja pisteenä i:n päälle käyttämämme kuvapankki kaatui ja on toiminut sen jälkeen takkuisesti.

Kaikkein omituisin sattumus tapahtui kuitenkin juuri samaisena iltana, jona Lauri oli viimeistelemässä tätä lehteä painoon lähetettäväksi: Janne Romppainen, Sumanismin päätoimittaja vuodelta 2005, pelmahti Kerhikselle – siis juuri se päätoimittaja, jonka kaudella ilmestyi kaikkien aikojen ensimmäinen Simanismi.

Tapaus oli sen verran hämmentävä, että Lauri ei saanut kunnolla sanaa suustaan eikä kumpainenkaan ehtinyt esittäytyä tai mitään. Harmi, sillä olisi ollut mahtava saada ensimmäisen Simanismin tekijän terveiset juhlalehteen. Me lähetämme kuitenkin terveisiä hänelle ja toivotamme kaikkea hyvää Simanismin perustajalle.

Sen pidemmittä puheitta kaikin puolin hulppeaa vappua kaikille ihanille sumalaisille! Vappu on sentään aina pääasia ja Simanismi sen mehevä sivutuote.

Pirskahtelevin terveisin päätoimittajat Katariina Mäkelä ja Lauri Siniluoto

Sumanismi

3

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava kertoo Suman ja suomen kielen oppiaineen kuulumisista.

Karnevaalikopinat Kevät on jo pitkällä ja kesä lähestyy uhkaavasti. Lukuvuosikin alkaa olla viime metreillä. Ennen lomaa on vielä viimeiset luennot ja tentit.

Ennen lukuvuoden loppua on edessä myös vappu. Mitäpä olisi opiskelijan kevät ilman vappua. Vappu on täynnä mitä ihmeellisimpiä rientoja, joista satelee tietoa sähköpostilistalle ja Facebookiin. Sopovastaavana kehotan kaikkia osallistumaan mahdollisimman tehokkaasti kaikkeen tarjolla olevaan toimintaan.

Seuraavaan vappuun on sitten taas vuosi. Se on pitkä aika odottaa.

Kuten kaikille tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, kesän aikana koko kurssirakenne uudistuu ja iso osa vanhoista kursseista jää pois tai yhdistyy muihin kursseihin. Kurssiuudistuksen vuoksi on ensisijaisen tärkeää pyrkiä suorittamaan kaikki keskeneräiset kurssit pois kevään aikana, sillä kesken jääneiden kurssien suorittaminen loppuun muuttuu hankalaksi, kun kursseja ei enää ole olemassa.

Etenkin kriittisen medialukutaidon kurssin essee on jäänyt monilla roikkumaan ja se olisi tärkeää palauttaa nyt.

Facebookiin on perustettu Opintopistetalkoot-tapahtuma muistuttamaan opiskelijoita opintopisteiden saamisen tärkeydestä. Yliopiston rahoitus määrittyy isoilta osin 55 opintopistettä tai enemmän suorittavien määrän perusteella.

Jokainen yliopiston saama sentti parantaa opetuksen laatua. Siksi kannustan kaikkia osallistumaan opintopistetalkoisiin ja suorittamaan vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa.

Kevään aikana ehdin saada hallituspestini hoitamiseen uutta intoa Humanistisen killan ainejärjestötapaamisesta, jossa tiedekunnan ainejärjestöjen kopo- ja sopovastaavat pääsivät jakamaan mietteitään ainejärjestötoiminnasta. Ennen kesää on vielä tarkoitus järjestää erillinen kopo- ja sopovastaavien keskusteluilta ideoiden ja ajatusten jakamista varten.

Ennen kesälaitumille lähtöä muistutan vielä elokuussa järjestettävästä fennougristikongressista. Kongressi järjestetään 17.–21.8 Oulun yliopistolla. Kongressin ohjelma ja muuta olennaista tietoa löytyy oppiaineen sivuilta.

Voimia kaikille viimeiseen rutistukseen ja riemuisaa vappua!

Eemi

4

Sumanismi

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Vappu tulee!

Tai todennäköisesti vappuviikko on jo pärähtänyt käyntiin siinä vaiheessa, kun tämä uunituore julkaisu pullahtaa ulos painosta. Toivottavasti se ei kuitenkaan vielä ole ohitse, koska olisi sääli, jos Simanismilta jäisi vappu näkemättä.

Sumalaisen vappuhan alkaa mukavissa merkeissä Humanistisen killan perinteisellä Mönttipiknikillä, jossa fuksit pääsevät vannomaan haalarivalansa. Varsinaisia vapun avajaisia vietetään keskiviikkona HopLopissa, ja liput sinne käytännössä revittiin käsistä. Ei kuitenkaan hätää, jos lippu jäi saamatta, sillä illan voi viettää myös Simanismin julkaisugaalassa Apinatalolla.

Vappuun kuuluvat tietysti myös Suman ja Indexin perinteiset Oulun ympäri(päissään)ajot, joita tänä vuonna vietetään torstaina 23.4. Suman vappu kuitenkin huipentuu jo lähes perinteeksi muodostuneisiin Kansallisiin fennistisitseihin, jotka tänä vuonna järjestetään jo toista kertaa. Olen myös kuullut huhun muuan Volmarista, joka vierailee tapahtumassa. Sitsipäivänä Wesibussi aloittaa liikennöintinsä, ja Oulun hitaimman, meluisimman ja täyteen ahdetuimman bussilinjan palveluista saa nauttia vappuaattoon asti.

Luvassa on paljon muutakin mukavaa vapputoimintaa, josta tarkempia tietoja löytyy varmasti tämän lehden sivuilta. Jos mikään järjestetystä ohjelmasta ei kiinnosta, tokihan voi aina keksiä omaa. Tärkeintä on napata mukaan muita violettihaalarillisia (ei kuitenkaan niitä ylimielisen näköisiä – ne ovat finanssilaisia) ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Muistakaan juoda myös vettä.

Suman kevät ei kuitenkaan pääty vielä vappuun, vaan sen jälkeen kokoonnutaan ainakin grilli- ja pihapeli-iltaan ja juhlitaan kesälaitumille kirmaamista Indexin kanssa. Hallitus jatkaa toimintaansa aktiivisesti toukokuun ajan, sillä haluamme suunnitella teille ihanille kaikenlaista nuivaa ja vähemmän nuivaa aktiviteettiä myös kesäkuukausien varalle.

Minulle itselleni tämä vappu on näillä näkymin viimeinen opiskelijavappu, sillä gradun maksimisivumäärä lähestyy uhkaavasti. Siispä on syytä ottaa tästä vapusta kaikki irti!

Ihanaa, riehakasta ja vastuullistakin vappua toivottaa Katja

Sumanismi

5

Sumalaisen Wappu 2015 Maanantai 20.4.

16.00 Humanistifuksien haalarikaste ja Mönttipiknik 18.00 Humanistit ekana -bileet Teekkaritalolla Keskiviikko 22.4.

18.00 Simanismin julkaisugaala Apinatalolla 18.00 Wapun avajaiset HopLopissa 21.30 Jatkobileet Tivolissa

Torstai 23.4.

14.00 Suman ja Indexin Ympäri(päissään)ajot 19.00 TeeKun wappukonsertti Caiossa 22.00 Ööpisgaala Kantiksessa Perjantai 24.4.

12.00 Kirkkovenesoudut Tuiran rannalla 22.00 Jälkisoudut Kantiksessa

Lauantai 25.4.

12.00 WappuPiknik Humanistipäädyn nurmikolla 18.00 Wappureivit SuperPark-areenalla 16.00 Kansalliset fennistisitsit Koskenkylän Walolla!!!!

Sunnuntai 26.4.

14.00 BBQ-bileet Teekkaritalolla

Maanantai 27.4 14.00 Saunamarathon Arkkaritalolla ja Walhallassa Wesibussin aikataulut: 25.4. KotiKaupunginLyhyt 12 - 17, Reiviheitot 18 - 20, liikennöi normaalisti 20 - 24.

27.4. Wesibussi liikennöi normaalisti klo 15 - 24.

28.4. Wesibussi kuljettaa päiväkännääjiä klo 13 - 15, liikennöi normaalisti klo 15–24.

29.4. Rullaa rullaa klo 16–24.

30.4. Wappuajelut klo 16–24.

6

Tiistai 28.4.

13.00 Päiväkännit Hevimestassa 14.00 Yhteishumanistinen Wappusuunnistus 22.00 AAAAK-bileet Apollossa

Keskiviikko 29.4.

15.00 Juomalauluharjoitukset Kaupunginteatterin pihamaalla 21.00 Waatonaatonbileet Apollossa Torstai 30.4.

12.00 Franzenin lakitus Franzenin puistossa 14.00 Uitot Åströmin puistossa 20.00 Waatonbileet Tivolissa Sumanismi

Fuksipalaute 2014–2015 Me kysyimme, fuksit vastasivat. Kyselyyn vastasi 13 henkilöä, eli vähän yli puolet fukseista. Pidemmittä puheitta suoraan asiaan.

Oma ala motivoi Yhdeksän vastaajista pääsi sisään suomen kieltä opiskelemaan ensimmäisellä hakukerralla, ja muilla yhdellätoista opiskelemaan pääseminen oli vaatinut pari tai kolme yritystä. Sisäänpääsy oli vaatinut monilla vastaajilla useiden kuukausien valmistautumisen ja stressaamisen. Yksi vastaaja kertoo tehneensä muistiinpanoja niin että käsi oli pudota pois. Eräs muistelee lämmöllä Suman pääsykoekahvituksessa tarjottuja keksejä, mutta vielä paljon suurempi palkinto oli odottanut kesäkuussa. Ilmeisesti palkinto on ollut vastaajille vaivannäön arvoinen. Kaikki vastaajat kertovat opiskelevansa omasta mielestään oikeaa alaa. Sivuainevalinnat ja työllistyminen aiheuttavat

kuitenkin epävarmuutta.

Toisille vastaajista yliopistoopiskelu on ollut odotettua rankempaa, toisten mielestä taas työtä on ollut jopa odotettua vähemmän.

Työn määrä vaihtelee myös kurssikohtaisesti. Jotkin tentit ovat olleet niin vaikeita, että ainakin yksi vastaaja kertoo nähneensä niistä painajaisia, ja toisista kursseista taas pääsee läpi ”helpommin ku yläasteella”. ”Pettymyksistä suurinhan on tietenkin se, että täällä pitää opiskella!” yksi vastaaja summaa.

Opiskelumotivaation suhteen vastaajilla esiintyi paljon hajontaa: osa on edelleen motivoituneita, osalla taas motivaatio on laskussa, ja osa ei edes tiedä, mitä opiskelumotivaatio tarkoittaa. Parhaiten vastaajia motivoi se, kun tietää olevansa oikealla alalla ja tarvitse-

vansa käydyiltä kursseilta saatuja tietoja.

Fuksit pitävät käymistään yliopistokursseista helpoimpana Suomen kielen rakenteen kurssia.

Kirjallisuuden kursseja pidetään toisaalta helppoina, mutta toisaalta paljon työtä vaativina. Ylivoimaisesti vaikeimpina pidetään Kielenhuollon, Äänne- ja muoto-opin sekä Lauseopin kursseja. Suomen kielen opettajat koetaan ammattitaitoisiksi ja huumorintajuisiksi.

Heidän joukossaan on suoranaisia huippuja ja myös vähän harjaantumattomampia tapauksia. Kirjallisuuden laitoksen väki puolestaan jakaa enemmän mielipiteitä: heidänkin joukossaan koetaan olevan mainioita opettajia, mutta on myös niitä, joiden opetustyyli on muodostunut negatiivisessa mielessä omaksi ääripääkseen.

Uusia kavereita ja vanhoja hapannaamoja

Pieni osa vastaajista kertoo rahoittavansa opiskelijaelämänsä osaaikaisella työllä, mutta suurin osa elelee kansaneläkelaitoksen avustamana. Yleisin syy töihin hakeutumattomuuteen on ajan ja energian rajallinen määrä, mutta on vastaajien joukossa myös niitä, jotka tekisivät mielellään töitä opiskelun ohella.

Sumanismi

7

Kaikki vastaajat ovat saaneet kavereita yliopistolta. Opiskelukaverien kanssa vietetään aikaa myös opiskelun ulkopuolella. Kyselyyn vastanneiden mukaan vuosikurssimme opiskelijat ovat harvinaisen hyvin valikoitunutta valioluokkaa, eikä mieliä ole pahoitettu. Vain muutama vastaajista kertoo ystävystyneensä muiden ainejärjestöjen opiskelijoiden kanssa.

Enemmistö vastaajista on sitä mieltä, että vuosikurssimme keskuudessa esiintyy kuppikuntaisuutta. ”Jaettu innostus esimerkiksi ainejärjestötoimintaan, uskontoon tai yhteisiin harrastuksiin yhdistää, mutta myös erottaa ihmisiä toisistaan.” Tätä ei kuitenkaan koeta negatiiviseksi, vaan pidetään luonnollisena asiana, kun kyseessä on iso määrä ihmisiä. Omiin porukoihin jakautumisesta huolimatta fuksit eivät koe, että heidän välillään olisi minkäänlaisia kuiluja: ”voi mennä juttelemaan tai istua kenen tahansa viereen.”

Vanhempia sumalaisia sen sijaan ei koeta yhtä helposti lähestyttäviksi kuin oman vuosikurssin väkeä. Vaikka vastausten joukossa oli muutamia positiivisia kommentteja, niin valitettavasti enemmistön mielipide vanhemmista sumalaisista ei ole yhtä positiivinen kuin fuksitovereista. Vanhemmat

8

opiskelijat koetaan omiin sisäpiireihinsä tiiviisti sulkeutuneina ja jopa ylimielisinä; toki joukossa lienee poikkeuksiakin, mutta osa vastaajista kokee nämä ikävimmät luonteenpiirteet silmäänpistävimmiksi. ”Toisaalta osa vanhemmista opiskelijoista on todella mukavia ja symppiksiä. Harmi vain, että yleensä he jäävät noiden edellämainittujen ’esiintyjien’ varjoon.”

Vuosikurssimme pienryhmäohjaajat ovat Teijo Kemppainen, Jenna Vikman ja Olli-Juhani Piri, jotka ovat enemmän ja vähemmän urheasti ja ammattitaitoisesti opastaneet meitä suuressa yliopistomaailmassa. Apua on ollut tarjolla niin opiskeluun kuin vapaa-aikaankin liittyvissä asioissa. Erityismaininta nimeltämainitsemattomalle Tepalle, joka on opastanut eksyneen kännilampaan sohvalle lepäämään! Pienryhmäohjaajat on koettu aktiivisiksi ja avuliaiksi, mutta toisaalta olisi ollut vastaajien mielestä mukavaa, jos pro:t olisivat olleet enemmän tapahtumissa mukana.

Suma – oma, rakas tai ruma

Yhdeksän vastaajaa kertoo osallistuneensa Suman tapahtumiin, neljä ei. Pari fuksia on tykännyt tapahtumista, mutta reippaasti yli puolet

Sumanismi

eivät viihtyneet.

Suman tapahtumien alkoholillisuus/alkoholittomuus jakaa mielipiteitä: osalle alkoholittomuus on ehdoton prioriteetti, jotkut taas kaipaisivat räväkämpääkin biletystä.

Nykyinen pitkään jatkunut bilesuvanto on antanut aihetta sellaisellekin tiedustelulle kuin: ”Voisko olla edes yhdet kunnon bileet?” Ylipäätään melkeinpä kaikenlaista mahdollista tapahtumaa toivottiin lisää: bileitä, sitsejä, ulkoilutapahtumia, lautapeli-iltoja, leivontaa, teatteriiltoja ja ihan vaan rentoa yhdessäoloa.

Suman oma kiltahuone Kerhis saa fukseilta aikamoisen täystyrmäyksen: ainoastaan yksi vastaaja kertoo viihtyvänsä siellä ja käyvänsä siellä usein. Muut piipahtavat Kerhiksellä vain satunnaisesti tai suorastaan karttavat sitä. Kerhis koetaan ahtaaksi, ”kuppaiseksi” ja epäviihtyisäksi aktiivisumalaisten ja näiden kaverien majapaikaksi.

Suurin ilonaihe Suman toiminnassa tuntuu olevan ainejärjestölehtemme Sumanismi. Kirjoittajien vähäinen määrä kuitenkin harmittaa- (Tähän asiaanhan on fuksien helppo vaikuttaa. toim. huom.)

Muiksi erityisiksi ilonaiheiksi koetaan Suman aktiivisuus, kivat ihmiset, vuorovaikutteisuus ja se, että Sumaa voi edustaa ylpeydellä. Negatiivisimmaksi piirteeksi nimettiin jo aiemmin tässä kyselyssä ruodittu vanhempien opiskelijoiden sisäpiirimäisyys.∎

Teijo Kemppainen

Sumanismi

9

Siulan vuosijuhlien jälkipelit 28.2.2015 Siula ry eli Helsingin suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelijoiden ainejärjestö piti vuosijuhlat 65-vuotiaan järjestönsä kunniaksi. Paikan päällä Sumaa edustivat Antti Koivusaari ja Jali Moilanen. Kävimme Jalin kanssa Facebook-keskustelun kerrataksemme tuon hienon reissun antia ja julkaistaksemme sen Simanismissa. Keskustelu on käyty kahdessa erässä.

Tässäpä onkin lukijoillemme hilpeä vappuaiheinen lukijakilpailu.

Koeta tunnistaa, missä vaiheessa keskustelussa on ollut melkein kahden viikon tauko ja voita mahtava asia! Vastaukset voi postittaa toimitukseen osoitteeseen Suma ry Oulun yliopisto suomi.

Antti Koivusaari Jali Moilanen

Kuva: Veera Alahuhta

10

Antti: Reissumme taisi alkaa perjantai-iltana.

Jali: Totta! Mutta prosessi alkoi jo aiemmin, sinä hetkenä kun siulalaiset kutsuivat meidät sinne Naamakirjasssa.

Jali: Ja sillon mä päätin lähtä mukaan kun Antti oli jo ilmottautunu.

Jali: Mutta se perjantai!

Antti: Hoo! no prosessi on asia erikseen. Mää jotenki tiesin jo meneväni sinne, joten lähtöpäätös ei ollu mikään prosessi. Perjantai siis. Julkisen liikenteen sujuvuuden ansiosta meidän piti mennä yli tunti etukäteen keskustaan odottelemaan junaa. Odottelu kävi parhaiten Roosterissa.

Jali: Heh heh! Yritettiin me Leskiseenkin. Siinä ovella se portsari kyseli meiltä, jotta onko meillä pulloja! Ja mullahan oli vettä.

Sumanismi

Mutta eipä sinne mahuttu niin mentiin sinne Roosteriin.

Jali: Niin ja siinä matkalla minä taisin ehdottaa pientä juksausta.

Antti: Kylläkyllä. Lavastettu sammumiskuva on aina paikallaan!

Jali: Ja niinhän siinä kävi, että pojat otti oltta ja Veera kuvan ja sitten kansa järkyttyi Naamakirjassa.

Antti: toimitus varmaan saa sen kuvan liitettyä tähän. ;9 Jali: Larppa on etevä kaveri, eiköhän se onnistu.

Jali: Hauskaahan oli se, että Antti postasi sen kuvan, ja minä kommentoin sitä, mutta joku pohti tosissaan silti, ollaanko me sammuttu.

Antti: Hehee! Siula onnitteli jopa.

Niitäpä saimme ihmetellä yöjunassa matkalla etelään, Suomen laidalle. Keskustelu vilisi villisti aina yrittämisestä partaveitsiin ja maailmankaikkeuden rakenteeseen.

Jali: Joo, ja oli kookospalmuja ja kanaakin.

Jali: Sitten piti yrittää nukkua, mutta siitä tullu mitään...

Antti: No se. Nukkumisesta ei tullut paljoa, mutta silti jostain Eteläpohjanmaan jälkeen on hämärä muistikuva Tampereen rakkaasta pysäkistä, jonka jälkeen heräsin vasta Pasilassa. Tornin tunnistin samannimisestä animaatio-ohjelmasta.

Jali: Ja sitten tultiin Helsinkiin ja Kiti vie meidät melko pian itse asiaan, eli kalja- ja jallu-ostoksille.

Antti: Aamulla olin melko pihalla, kun Kiti oli ottamassa meitä vastaan asemalla. Ostin lippua Helsingin julkisiin, enkä ymmärtänyt kysymystä kun myyjä kysyi, osaanko käyttää lippua. Sainpa kuitenkin kattavan koulutuksen bussikortin käyttöön.

Jali: Niin ja oli vissiin jotain epäolennaistakin sillon aamulla.

Antti: Ja olihan siinä alkossa kerroksia! päätä huimasi kun katsoi alaspäin yhä siintävään alempaan kerrokseen! Kaikki kaksi kerrosta viljanaan hylllyjä ja juomia.. Olihan siinä suuren

Ihailtavaa. Kuulema joskus väki oli tullut vain siivoamaan sinne.

Antti: Minulta tietenkin kravaatinsolmimiset ja muut juhlalliset valmistelut sujuivat kuin tanssi vain! Olen aika kömpelö tanssimaan, mutta siihen puoleen sanontaa ei nyt kannata kiinnittää huomiota.

Jali: Tanssiahan oli kyllä! Mutta mennään siihen myöhemmin.

Jali: Seuraavaksi saastutettiin luontoa ja mentiin taksilla juhlapaikalle.

Antti: Unioninkadun juhlahuoneistoon. Pikaisten kuulumistenvaihdon jälkeen juhla alkoi tuttuun tapaan tervehdyksillä.

Vieraan tervehtivät vapaassa järjestyksessä "Oulu voisi maailman tunnelmaa! vaikka aloittaa" Kuten Sinna Jali: Mahtipontista! Suurenmoista! vapaata järjestystä Aivan sikarilaakuvaili. tikkomaista!

Jali: Mutta melko Ne sai lahjaksi Jali: Niinpä. Ja sitten paikalle ilmestyi nopeasti löyJorma-pullon! lainvalvojain kuninsimme paikalliSe kuulemma gas. sen seriffin.

Jali: Ja korkista tuli Antti: Jepjep. Jali tuhotaan vainaa. katosi johonkin, täällä Oulussa Antti: Siulan nuori ja minä menin Wappuna. puheenjohtaja oli Kitille.

Aloin vallan hämmentyaika nopeasti nyt, mutta selvisi poljetusta nukkumaan, kunhan sain kohkorkista antamalla pullon juhlateliaisuuksiin kuuluvat tervehväelle kiertokulkuun. timiset hoidettua. Nukkuessani siellä oli kuulema käynyt kaksi Jali: Niin kävi myös sanelaisten, jotka eivät edustaneet Sanea, vierasta, joista minulla ei ole Suomi-viinalle. mitään tietoa.

Jali: Minä kävin kaverilla enkä kyllä Jali: Ja ne sai lahjaksi Jorma-pullon!

Se kuulemma tuhotaan täällä nukkunu ku muutaman minuuOulussa Wappuna. tin.

Jali: Aika pian mäkin loppujen Antti: Me sen sijaan edustimme Oulua, Sumaa, Oulun yliopislopuksi sinne Kitille tulin, ja ton Humanistista Kiltaa, Oulun sitten alkoi armoton kravatin yliopiston ylioppilaskuntaa, solmiminen ja nauhojen pistely.

Kuhmoa, Kajaania, TaekwandoAntti: Sitten niitä siulalaisia alkoi akatemiaa, kiekko-kettuja... virrata ja virrata. Kitillä ja JenListassa oli tahoja ja yleisökin nilä kun on eräänlainen osaantoi arvostusta meidän suuaikakommuuni. Sinne vain tulee relle edustuksellemme. lössiä henkailemaan, juopottelemaan tahi nukkumaan ja Antti: Oulunsaloa! kaikki toimii sulassa sovussa. Jali: Tästähän se Oulun tarina alkoi-

”

Sumanismi

11

kin! Lavahan täytyi ottaa haltuun.

Antti: Pöytäjuhlaosioon siirryttäessä yllätyin tosissaan plaseerauksesta. Olimme seremoniamestaria vastapäätä olevien henkilöiden vieressä, molemmilla puolilla. Jali oli juhlapuhujan ja Helsingin yliopiston suomen kielen professorin Janne Saarikiven vieressä ja minä viime vuoden puheenjohtajan.

Antti: Meidät oli siis laitettu salin toiseksi tärkeimmille paikoille.

Jali: Niinhän siinä kävi! Olimme arvostettuja kunniavieraita!

12

Tosin Kiti kyllä vähän vitsaili, että järjestely oli tehty siksi, että meitä (lue: minua) voitaisiin vahtia... Tiedä häntä, mutta ainakin olimme kaiken ytimessä!

Antti: Ruoka oli totta kai mitä mainiointa. Muun muassa pekoniin kääritty parsa ja karitsa Pernod-kastikkeessa ei voi olla kovin kehnoa.

Antti: Ja olihan se mukava, että absinttia löytyi jopa lautaselta.

Jali: Niin, ja lohtakin oli loimutettu ja penslattu tyrnillä.

Jali: Niin ja bändi soitti välillä, ja tunnelma oli aivan letkeää.

Antti: Janne Saarikivi sitten piti puheensa. Se on vujujen Facebook-eventissä vielä luettavissa, jos joku haluaa tarkistaa lähteet, mutta Saarikivi aloitti puheensa kertomalla meidän kuvastamme. Toimitus lisännee tähän kohtaan tarkan sitaatin.

Jali: Minä lisään sen jo valmiiksi!

"En tiedä, mitä kaikkea opiskelijat nykyisin tekevät. Katsoin tämän tilaisuuden Facebooksivulta kuvia.

Kiinnitin huomiota oululaisten opiskelijoiden matkavalmisteluihin. Ne vaikuttivat tutuilta. Olen itsekin joskus ollut Oulussa samoissa

Sumanismi

merkeissä. Terve Oulu. Jyväskylä, Joensuu. Terve ainejärjestöt. Tervehdin teitä. Te olette yliopiston suola ja sydän."

Jali: Pikku jekku.

Antti: Pidimmehän mekin puheemme pöytäjuhlaosion loppuvaiheilla. Pitkähkö tuplapuhe, joka sisälsi muun muassa kaksi savolainen kummitus -vitsiä, ihmettelyn Hesarin Helsinki-keskeisyydestä, tarinoita Osmista ja tunteidenosoituksen.

Rohkaisin mieleni kertomaan, että erityistykkään Siulasta.

Jali: Ja minä kerroin Sinnan siiderisuihkusta, jonka sain aikanani kokea tutustuessani siulalaisiin.

Jali: Tämän jälkeen ilmoille kajahti luonnollisesti "Oulu pilaa aina kaiken". Joku kommentoi myöhemmin, että Oulu varasti koko show'n.

Jali: Tein myös pienen analyysin Siulasta ja Sumasta. Olen sitä mieltä, että me molemmat olemme hiukan sekopäisiä hyvällä tavalla.

Jali: Suma ja Siula siis.

Antti: Hoo, minähän tein myös mielenterveysarviota ainejärjestölle.

Jali: Kaiken tämän jälkeen kajahti komeasti Finlandia, jonka jäl-

keen siirryimme tanssisaliin.

Oli selvääkin selvempää, että joukossa oli kaksi Travoltaa.

Antti: Pöytäjuhlan jälkeen oli tanssiaiset, joihin klassisten perinteiden mukaan oli pitänyt kerätä tanssipareja tanssikortille juhlan aikana. Jalin kanssa olemme totta kai sellaisia uroita, että korttimme olivat tupaten täynnä ja muutama kyselijä joutui jopa kuuleman vastaukseksi, ettei enää ole vapaita tansseja.

Jali: Niinhän siinä kävi! Salla yritti kysyä Aku Hirviniemeä tanssimaan kikapoota, kun tämä ja Riku Niemelä kävivät pyyhkeet Jali: Ja valssia saatiin myös pyöpäällä kohauttamassa pöytäjuhrähdellä useaankin otteeseen! laamme.

Valssiin liittyykin hauska anekAntti: Hämmentävää kyllä, Putoukdootti. Anttihan voisi valaista sen (tai tällä kertaa kai Kunkun) Kitin kanssa pyörähtelyjään pojat eivät olleet tanssipäällä.. ensin.

Jali: Kumma juttu.

Antti: Mieleeni Mutta mepä muistui lapsuuden oltiin, ja niin kesät linnamäellä Salla yritti kysyä oli muutama ja törmäilyautot.

Aku Hirviniemeä Myöhemmin niiden muukin! Ja tanssihan oli sellaista nimi kai muutettiin tanssimaan sulavaa kaaosta. ja törmäily kielletkikapoota.

Sellaista hyvää tiin. No, minusta sekasortoa. törmäily on silti Jali: Parit vaihtuivat kuin saippuaaina hauskaa. Tällä kertaa otin sarjoissa ikään, ja Antilla oli kohteekseni Jalin ja hänen tansvälillä kolmekin daamia tulossa siparinsa, pörähtelin oikein yhtä aikaa tanssitettavaksi antaumuksella tanssilattian läpi kesken piiritanssin. ja ryskäytellen päin Jalia! JomAntti: Tanssiaiset olivat huikeat! mankumman tanssipari ei kai Koskaan ennen minulla ei ole tästä oikein mieltynyt. En aivan ollut niin hauskaa tanssiessa! ole vielä saanut selvyyttä, miten Kaikki olivat tanssineet viise meni. meksi cicapoa, poloneesia ja Jali: Niin! No kun sinä sitten törsvastaavia vanhoissa, eivätkä käsit siinä myös jotakuta toista, siis luonnollisesti muistaneet, joka lähti oululaisia pakoon mitä tehdä. Se mahdollisti mitä käytävälle. Seuraavaksi oli jouhevimman sovellussumppuminun vuoroni tanssittaa Kitiä, liikehdinnän, jossa tärkeää ei ja päätin lähteä pyörähteleollut liikkua oikein vaan selvitä mään tuonne ah niin tilavalle joukkokaaoksesta ehjänä. Kuvikäytävälle. Sitten sama daami telkaa moshpitti, jossa väellä joutui tulilinjalle jo toistamion iltapuvut ja hienostuneita seen! Kaksi oululaista ja kaksi otteita toisistaan. törmäystä.

”

Sumanismi

Antti: Boom! Tanssiaiset minun makuuni! No ei, hyvässä sovussa herrasmiehen elkeinhän se meni, pieni ilkikurinen virnistys silmäkulman nurkassa. Onkos sitten matka jatkoille?

Antti: Välihuomautuksena ilmoitettakoon, että konferenssipullona oli extratähden jallua Jali: Se oli pehmeää.

Jali: Matkalla jatkoillehan saatiin sitten idea sunnuntaipäivän turistikierroksesta.

Antti: Saavuimme tuomiokirkon aukiolle. Siinä ennen sitä oli pieni hautausmaa tai joku vastaava, jonka nurkassa oli PSOASin asunnon olohuoneen kokoinen varasto.

Jali: Väitän edelleen, että oli se ainakin kappelin kokoinen!

Antti: Tokaisin, että jaahas, tulemme tähän tuomiokirkon luo. Jali katseli hämmentyneenä ympärilleen ja kyseli, että missä. "Se on tuo pyöreätorninen rakennus tuossa puiden takana", vastasin. Jali katsoi silmät ymmyrkäisinä sitä (pyöreää) varastokopperoa ja huusi: "Onko se noin pieni?!"

Antti: Siinä vaiheessa se idea turistikierroksesta sitten syntyi.

Jali: Kävin tarkistamassa Google Mapsista, osoite Unioninkatu

13

31. Siinä on tuollainen keltainen ja musiikki soi, mutta toinen kappeli! sankarimme tajusi lähes unetJali: Sellainen minikirkko. toman junamatkan painavan Antti: Ehkä siinä sitten oli. Käykää silmäluomia uhkaavasti ja Helsingissä pyörähtäessänne päätti lähteä nukkumaan verkatsomassa molempia kirkkoja. rattain aikaisin noin kello kaksi.

Hienoja ovat. No jatkoille sitten. Antti: toinen sankari sen sijaan oli Jali: Jatkothan oli hoksannut nukkua Uudella ylioppihyvät päiväunet ja lastalolla musiikki virtasi ja Musiikki virtasi Antti: Olihan siinä juoma soi (ei kirjoija juoma soi aika tusvirhe) aika pittalo. En ollutkaan ollu siellä kospitkälle aamuun källe aamuun asti. kaan. Kerros kerSain neljän jälkeen asti. rokselta erilaisia paljon kehuvia huoopiskelijoiden ja mautuksia siitä, että osakuntien vapaa-ajanviettotiolen ainoa, jolla juhlavaatteet loja. on vielä asiallisesti ja siististi Antti: Helsingissä osakuntatoiminpäällä. Huomasivat varmasti takin ilmeisesti on jokin juttu. pohjoisen arvokkuuden huokuOulussa hyvin harvoin näkee van tästäkin pienestä herrastai kuulee niistä yhtään mitään, miesmäisyydestä. mutta tuolla ne oli joka pai- Jali: Moista hilpeää asiallisuutta voi kassa. Meillä olis vaan yks valosoittaa vain todellinen seuratava pohjoispohjanmaalainen piirioululainen. osakunta!

Antti: Eräs positiivinen seikka, Jali: Joo, kai ne haluaa jotenkin jonka Helsingissä tuona iltana, vaalia juuriaan sellaisella osayönä ja aamuna pööpöilleskuntalaisuudella. säni huomasin, oli että ihmiJali: Jatkoillahan virtasi juomaa set eivät kiinnittäneet minuun

”

14

Sumanismi

erityistä huomiota kun kuljin kaupungilla hienossa puvussa vuosijuhlanauhoineni. Sulauduin joukkoon eikä kukaan pitänyt pukeutumistani eriskummallisena. Oulussa jos kulkee edes tavallisesti puku päällä, saa valtaisan määrän katseita, jotka kaikki tuntuvat kysyvän, "kenen häät nyt on?"

Jali: Sanailepas jotakin vielä loppuyöstä ennen kuin heräämme uuteen aamuun.

Antti: Musiikki oletettavasti huononi hyvällä tavalla loppua kohti ja huipentui totta kai Janos Valmusen legendaariseen Bussipysäkillä-kipaleeseen, jonka omin käsin kävin asettamassa soittolistalle joskus ehkä viiden jälkeen. Kiljunmaistajaiset olivat osa epävirallista ohjelmaa ja oven takana kävi vähän väliä koputtelemassa innokkaita juhlijoita verkkareissaan ilman mitään asiaa meidän hienoon seuraamme.

Antti: Siinäpä ne tunnit vierähtivät tutustuessa uuteen väkeen ja krebatessa villisti Siulan keskipolven kanssa. Luulin sitä vanhaksi polveksi, kunnes Jussi Virpiranta osasi valistaa minua Siulan oikeasta vanhasta polvesta, jotka ovat opiskelleet kaksinumeroisia vuosia.

Jali: Jopas jotakin!

Jali: Seuraavana päivänä kömmin luolastani Oulunkylästä ja suuntasin keskustaan litrapizzalle muutaman Siulan edustajan kanssa.

Jali: Siellä siis sai jättipizzan ja litran tuopin olutta, eikä maksanu ku 12 euroa. Se oli varsinainen päivänpelastaja!

Jali: Jutut olivat levottomia pöytäseurueessamme jo ennen kuin Antti liittyi Kitin kanssa seuraamme.

Antti: No todellakin! Se oli ehkä elämäni levottomin krapulapäivä.

Itse valitsin kokiksen pizzani kaveriksi epätoivoisena yrityksenä hieman vähentää päivän rappiollista tunnelmaa, Antti: BTW eli tietä myöten, sen jälkeen Siula litrapizzassa villeine krapulaisine juttuineen on tullut jo tutuksi konseptiksi.

Jali: Niin täällä vai siellä?

Antti: Helsingissä.

Jali: Jassoo. Oulu siis pilasi taas kaiken, eikä kukaan edes tiedä sitä! (Ennen kuin lukevat tämän.) Koska vaikka Siulalla oli levottomat jutut, taisimme me päästää verrattomia sammakoita...

Antti: No eihän se siitä yhtään parempaan suuntaan mennyt.

Suuntasimme seuraavaksi kulttuurikierrokselle Kaupunkiin eli ruotsiksi Stadiin.

Jali: Eli parin puiston jälkeen käytännössä menimme Kallioon kaljalle.

Jali: Eikun käytiinhän me Esplanadilla ja jossain muuallakin.

Antti: Puistojen ja patsaiden jälkeen vuorossa olivat Kallion baarit.

Hienosta hipsteripaikasta opiskelijakapakan kautta räkälään, jonka ovella varoitettiin ostamasta muuta kuin kaljaa tai käy huonosti.

Jali: Siellä Roskapankissa mulla oli kyllä koko ajan sellainen olo, että kohta tulee puukko kitusiin.

Antti: Jutut olivat jo sillä tasolla, että siteerasin keksimääni filosofia Nones Enseä selvittäessäni sunnuntain miellyttävintä luonteenpiirrettä.

Antti: Mutta olihan Pertti Kurikan nimipäivät -yhteen nokkamies roskapankissa! Julkkisravintolahan se oli.

Jali: Totta! Minä taas olin niin pihalla, että luulin vitsiä vaatekappaleeksi.

Jali: Kun sillä jollakin tyypillä oli vitsi kaulassa.

Kuvat: Jaakko Timonen Antti: Muistan sen päivän kuin sunnuntain reilun kuukauden takaa.

Jali: Lopulta tuli Antin aika suunnata Ouluun, ja minä lähdin omille teilleni takaisin Oulunkylään.

Jali: Lähdön hetkellä helsinkiläisten täytyi osoittaa kykenevänsä tunteiden osoituksiin, joten sehän meni halailuksi. Se on vissiin joku uusmuotinen tapa sellainen.

Antti: Ilmeisesti. Kyllä se kuule täällä etelässä ihan tapana on. Ja etelämpänä vielä enemmän, sen opin toissapäivänä löydettyäni itseni villeistä brasilialaisista kotibileistä. Eipä haittaa, vaikka sellasta kulttuuria tuotais enempi Ouluunki. Hyvät lukijat, perustakaammeko pohjoinen halauskulttuuri, joka pehmeästi sulattaa vanhat jäyhäilyt ja tukee kaveria pysymään pystyssä elämän mönkeröissä?

Enpäs oo koskaan nähny imperatiivikysymystä, mutta ihan hyvinhän tuo näyttäis toimivan, vai?

Jali: Minun elintilaani ei ainakaan Sumanismi

rajoiteta moisella aloitteella.

Kai sinulle on Saksassa jo tullut käsitys elintilan tärkeydestä?

Jali: No niin, olipa taas pakko...

Antti: Kölniä sanotaan Italian pohjoisimmaksi kaupungiksi. Tämä Reinin laakso on muutenkin hyvin lämminhenkistä aluetta ja pohjoinen ihmistenvälinen etäisyys tuntuu loistavan poissaolollaan. Ehkäpä tästä pitäsi kirjoittaa erillinen juttu Sumanismiin. Tämän piti kuitenkin olla juttu Siulan vuosijuhlista.

Jali: Nyt olemme kyllä siinä tarinassa päässeet päätökseen.

Jätettäköön kansalaisaloitteet, natsivitsit ja kölniläiset latinotavat toiseen kertaan.

Antti: Niin on hyvä! Ihmiset, menkää vujuille, varsinkin toisiin kaupunkeihin. Jo pelkkä pitkä matka tekee teistä arvovieraita.

Ne ovat hieman kalliimpia kuin muut opiskelijatapahtumat, mutta ehdottomasti hintansa arvoisia. Lämmöllä muistelen vieläkin tuota iltaa, seuraavaa päivää ja kaikkia niitä uusia ystäviä. #parhautta #ironisiaaihetunnisteita∎

15

Työelämään pyrähtäneet Perjantaina 13. maaliskuuta tuli todettua, että työtön fennisti on myytti. Sali HU106 täyttyi liki ääriään myöten, kun Suma järjesti tiiviissä yhteistyössä suomen kielen oppiaineen kanssa alumnipaneelin. Viisi valmistunutta työelämään siirtynyttä sumalaista kertoi, minne ja miten he ovat työllistyneet. Hyödyllisen tiedon lisäksi tarjolla oli sumalaisten leipomia herkkuja.

Lauri Siniluoto Paneelin juontaja Antti Koivusaari kertoi Harri Mantilan valistaneen häntä alumni-muodon käytön vääräoppisuudesta: kyseessä on latinan sanan maskuliinin monikko.

Maskuliinin yksikkö on alumnus, kun taas feminiinin yksikkö

16

on alumna ja monikko alumnaa.

Suman alumnipaneelissa ei ollut alumnia, vaan paikalla oli vain yksi alumnus, S2-kouluttaja Jarmo Niva, sekä neljä alumnaa: kasvatustieteiden tohtorikoulutettava Jaana Isohätälä, Oulun kaupungilla mediasuhteita hoitava Riikka-Tiina Sipilä, lukio-opettaja Iina Luosu-

Sumanismi

järvi ja väitöskirjaa Oulun yliopiston suomen kielen laitoksella työstävä Maija Saviniemi.

Jaana Isohätälä haki viime keväänä tutkimusavustajaksi.

Hän halusi päästä tiimiin, jossa voi löytää oman aiheen, oppia tutkimusta ja päästä tutkijaksi.

Jaana tutkii kasvatustieteiden tohtorikoulutusohjelmassa opettajaopiskelijoiden yhteistyöskentelytapoja. Hänen työnkuvaansa kuuluu aineiston keräystä ja käsittelyä sekä videoaineiston katselua ja analysointia ja tämän kaiken jälkeen tutkimustuloksien koostamista ja esittelyä. Sivutoimenaan Jaana opettaa suomea toisena ja vieraana kielenä.

Riikka-Tiina Sipilä työllistyi vuoden 2013 lopussa Oulun kaupungille. Työllistymisessä oli suurena apuna työvoimatoimiston Sanssi-kortti eli palkkatuki valmistuneille. Haastattelussa paperit olivat jo melkein valmiina, sillä asiat oli hoidettu työvoimatoimistossa.

Riikka-Tiinan työ sisältää kaikkea viestintään viittaavaa. Riikka-Tiina

on mieltynyt erityisesti nettisivujen tekoon.

Iina Luosujärven yhden jakson sijaisuus jyväskyläläisessä lukiossa keväällä 2013 venähti yhtä viikkoa vaille loppukevään mittaiseksi.

Kevään jälkeen hän on työskennellyt Jyväskylässä kohta tämänkin lukuvuoden (2014–2015) loppuun.

Ennen Jyväskylässä työskentelyä hän ehti opettaa Keminmaan lukiossa puolen vuoden pätkän, mutta muutti parisuhteen vuoksi Jyväskylään.

Jarmo Nivan ei tarvinnut erityisesti mutkitella työn perässä: hänen entinen opiskelukaverinsa soitti ja kysyi, haluaisiko hän töihin.

Jarmon käskettiin tehdä CV – ja sopimuspaperit olivat jo odottamassa valmiina. Nyt Jarmo on ollut S2-kouluttajana jo kohta kolme vuotta.

Maija Saviniemi suoritti yliopisto-opinnot armotonta kyytiä: hän suoritti humanististen tieteiden kandin tutkinnon kahdessa ja filosofian maisterin tutkinnon kolmessa vuodessa. Saviniemen entinen esimies on tiivistänyt hänen työhistoriansa siten, että Maija on edennyt kymmenessä vuodessa kirjastoharjoittelijasta kunnanjohtajan varahenkilöksi.

Maijan intensiiviseen ja monivaiheiseen työhistoriaan kuuluu toimitusavustus- ja toimittajantehtäviä Puolanka-lehdessä, Kalevassa, Ylä-Kainuussa ja Kainuun Sanomissa, opettajan sijaisuuksia, kansalaisopiston rehtorina toimimista sekä kirjastoalan ja kaupunginhallinnon tehtäviä Puolangalla, ja Oulun yliopistolla hän on ollut yliopisto-opettajana ja tutkijana.

Maija väittelee huhtikuussa filosofian tohtoriksi aiheesta ”On noloa, jos ammattilaiset tekevät tökeröitä kielioppivirheitä”. Toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot, -käytännöt ja -diskurssit.

Opettajille suomen kielen yliopistoopintojen tärkeintä antia ovat kielenhuollon ja kieliopin tietämys.

Jarmo Niva korostaa myös Äänneja muoto-opin sekä Kielihistorian merkitystä. Suomea vieraana kielenä opiskelevat oppilaat kysyvät nimittäin usein: ”Miksi?”

Jaana Isohätälä uskoo tarvinneensa tutkijana jokaisen kurssin materiaaleja jossain. Kielenhuolto on hänellekin kursseista tärkeimpiä. Kirjallinen taito kasvaa kuitenkin vain kirjoittamalla. Riikka-Tiina Sipilälle Kielenhuollon kurssilla harjoitettu materiaalin tarkistaminen ja hienovaraisen palautteen antaminen ovat työn ydinsisältöä.

Maija Saviniemi korostaa kaikkialla ymmärrettävän ja yksiselitteisen ilmaisun merkitystä. Maijalle tärkeimpiä kursseja ovat olleet Kielenhuolto, Sanasto ja nimistö sekä Murteet. Suomen kielen koulutus tarjoaa mahdollisuuksia, mutta ei rajaa mitään pois. Pelkistä yliopisto-opinnoista ei kuitenkaan saa vastausta kaikkeen. Maija korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä.

Jo opiskeluvaiheessa on tartuttava rohkeasti asioihin.

Kurssien ohella opiskeluajan tärkeintä antia työllistymisen kannalta ovat olleet harjoittelu, kaikki työt ja sijaisuudet sekä opiskelijajärjestötoiminta. Harjoittelujakso voi varsinkin Norssilla olla työläs, ”mutta sitähän työ on”, kuten Iina sanoo.

Alumnien neuvot suomen kielen opiskelijoille ovat seuraavanlaisia: Työpaikka ei välttämättä aina ole siellä, mistä sen olettaisi löytyvän. Piilotyöpaikkoja on valtavasti. Vaikka Oulun kaupunki ei tarjoa sijaisuuksia, niin esimerkiksi OAKK voi tarjota. Kannattaa tehdä kunnollinen CV ja lähetellä sitä sitkeästi ihmisille. Opiskelu on parasta aikaa suhteiden luomiselle, joten verkostoitukaa!∎ Sumanismi

17

Apteekkarin

TASKUSSA Ihmiskehon ja -mielen erikoisasiantuntija tohtori Piri jakaa tietämystään tavan rahvaalle. Jos terveyspulmat askarruttavat mieltäsi, voit kuvailla ongelmiasi Kysy tohtori Piriltä -nettilomakkeessa. Tohtori Pirin vastaukset on kirjannut ylös terveyssisar Katja Virpiranta.

Miksi näen todella outoja unia? Usein jalkani eivät kanna, katselen kirpputorilla drinkkisateenvarjoja tai lasken katolta liukumäkeä. Mitä alitajuntani koettaa viestiä minulle?

Uneksija Höpösti olit muotoillut asian. Ensin kysyt oudoista unista, ja sitten selität, ettei jalat kanna. Jos sinulla ei oikeassa elämässä kanna, niin voi johtua siitäkin. Ratkaisu on tietysti pysyä hereillä… Niin…

Tohtori Piri, Olen huomannut, että napani vuotaa verta kuukausittain. Mikä neuvoksi? huolestunut_91 Pumpulia! En minä tiiä… Ei kai siinä, jos herranen aika ysiykkönen kysyy tuommosta, aikuinen ihminen. Kaupasta pumpulia ja teippiä, sinne vaan tunkee ja teippiä päälle.

Onko Pirillä vaadittava pätevyys tämmösiin tehtäviin? En kyllä yhtään luota kyseiseen puoskariin -.Epäileväinen No mitä palstalla sanotaan? Tohtori Piri! On.

18

Sumanismi

Miksi kivekseni eivät mahdu kondomin sisään? pirionparas02 Siis tähän on kaksi ratkaisua. Olet tehnyt sen väärin: ne pitää laittaa ensin, tai sitten pitää ostaa Tokmannilta Minigrip-pusseja. Lähen kotia kohta…

Moi oon 11v. Onks 20kg/140cm OK?!?!?!?

tyttö04 Mistä minä tiiän! Kysy äitiltä tämmösiä. Entä jos ei oo äitiä? Ei voi mittään.

Saako ysivitosia panna?

likainen täti Laki sanoo joo. Mieli vois sanoa, että ei. Jos löytyy joku likainen poju… Siis mieleltään likainen.

Mutta ei siinä kyllä kerrota, että onko täti likainen siten, että on suihkussa unohtunut käydä.

Toivottavaa ois, että ois mieli likainen…

Moi! Oon 22 vee ja 180 cm ja 50 kg. Oonx läski? Mul on kainalossa karvoja. Oonx normaali?

Oon ihastunu yhteen tyyppiin. Mitä mä teen? ih_Q Tässä on nyt kolme kysymystä, joten pitää lähteä tätä purkamaan prosessitekniikalla… Jussi tietäis siitä varmaan. 1) Ootko läski? Sen näkee, kun käy puntarilla. Netistä löytyy myös semmosia, joilla voi kattoa painoindexejä. Ne vois antaa osviittaa. Todennäköisesti et oo läxi. 2) Et ole normaali. Hyi. Ota pois. No vähän voi olla. Älä kovin näyttele ihmisille äläkä huutele kaupungilla, voi luulla vielä eläimexi. 3) Ei kyllä tuohon ikään kuulu ihastuminen. Ei sitä voi ottaa vakavasti. Mene vielä kotiin kasvamaan, niin ymmärrät sitte. Varmaan johonkin julisteeseen ihastunut.

Olen raskaana. Miten ehkäisen mammautumista? En ole vielä toistaiseksi liittynyt Facebookissa ÄiTyLit-ryhmään enkä kirjoitellut Vauva-lehden foorumille, mutta miten estän sitä tapahtumasta tulevaisuudessa?

Mamma Ei saa ruveta kasvatustieteilijäksi eikä saa mennä internetiin. Ja mieluusti sitten, kun se lapsi sieltä tulee, niin vähän erkaantua siitä. Sellaista gäppiä siihen betweeniin, ettei se niinku liikaa tuu se lapsi sieltä päälle.

Mistä saa ilimasta kalijaa?

Mekko Juttovaara Siinä voi kyllä olla ikuisuuskysymys. Mistä sitä sais? Varastamalla! Juoksu… hommaa. Joo.

Olen 52/16/48 maisemamaalaaja ja hyppään jääkiekkoa. Olenko normaali?

Typsy toisaalta Minäki hyppään. On. On normaali. Kuulostaa ihan hyvältä. Voitais niinku tavata. Robotyty muuten voi olla, kun on nimeltään 52/16/48.

Sumanismi

19

Tyttöystäväni haluaisi ostaa lippalakin, jonka lippa on läpinäkyvä, mutta vaimoni ei pidä mustikkaleivoksista. Kuinka voisin iskeä portsarin?

Suunnistaja Tämä kyllä nyrjäytti aivot tässä nyt. Kuinka voisi iskeä portsarin? Ensin kannattaisi hommautua eroon tyttöystävästä ja vaimosta, koska se on kyseenalaista eettisesti. Ei meillä Suomessa ole semmosta, että monien kanssa häslätään. Sitten vain lähdetään portsaria hakemaan. Suosittelen ensin järjestyksenvalvojakoulutusta. Ostaisin kyllä itekin semmosen lippalakin. Varmaan Tallinnasta.

Arvon tohtori Piri! Toivon, että voisit auttaa minua ongelmassani. En ole täysin varma mikä minua vaivaa, mutta aina kun saavun esimerkiksi kerhohuoneelle tai luokkahuoneen eteen käytävälle opiskelijatoverieni luo, he hiljenevät. Juuri vallinnut mukava puheensorina vaimenee hetkessä, nauru muuttuu tekoyskäksi ja vaivautuneet katseet väistelevät minua kuin ruttoa tarttuen tutkimaan kengänkärkiä. Professori Kuisman reikäiset kengät ovat kiinnittäneet minunkin huomioni jollakin kirjallisuuden luennolla, mutta en usko kaikkien muiden kenkien olevan todellisuudessa vetovoimaisuudeltaan Kuisman veroiset. Omasta mielestäni omat kenkäni ovat hienot, mutta niiden katsomista vältellään yhtä paljon kuin minulle ja minun seurassani puhumistakin. En tiedä haisenko niin pahalta (koirat sen sijaan kyllä tuntuvat löytävän minusta aina nuuskittavaa) vai ovatko levittämäni feromonit käyneitä. Tohtori, auta minua! En ole tällä hetkellä edes lakastuvan seinäruusun veroinen...

Alruuna Ei täällä nyt mee keksit tasan maailmassa. Ei vaan tykkää kukaan sinusta. Ei tykkää. En minäkään. Mitä sille vois tehä? Olla… niin. Aloitit kyllä hienosti. Pisteitä siitä.

Mun housuihin tuli tänään jotain punaista tiedät kyllä mistä. Mitä teen? Kuolenko???? hätääntynyt_02 Mansikkakiisseliä.

Saatana asuu vasemmassa kädessäni. Voiko Paholainen levitä muuallekin kehooni?

Riivattu Ei se vasemmasta kädestä. Jos paholaiselle antaa vasemman käden, ei se ota oikeaa.

Olen nuori kolli ja haluaisin jo siirtyä kädestä coitukseen. Mitä minun tulee tehdä saavuttaakseni tämän jalon tavoitteen? lautailija_petri Tässä kyllä pitää lukea kirja For Dummies: Kädestä coitukseen. Se julkaistaan myöhemmin tänä vuonna, tohtori Pirin tuotoksia. Menestyskirja. Omasta kokemuksesta.

Kuka olit edellisessä elämässäsi?

kristalli_91 *pitkä hiljaisuus* Varmaan joku manselainen.

Tässä kyllä itelle naulaa seinään laittaa ja siihen hirttää itsensä, kun tällaisia julkisesti kirjoittelee.∎

20

Sumanismi

Niin kaunis on hiljaisuus

Kuva: Anna-Sofia Konttaniemi ja Katariina M채kel채

Sumanismi

21

Rantakryyni ja Suolakikkare On olemassa aamuja, jolloin siilit unesta pöpperössä törmäilevät peltipurkkiensa seiniin ja aamuja, jolloin ne tuntevat itsensä supersiileiksi ja käyttäytyvät kuin olisivat uineet koko yön Redbull-liemessä. Klu-siilin aamu alkoi jälkimmäisestä, mutta muuttui iltapäivää kohti hidastusfilmiksi, jossa tapahtui enemmän kuin yhdessäkään siilifilmissä, mutta myöhemmin ajateltuna kaikki olisi yhtä hidastusta ja suurta jännitysnäytelmää. Kuka olisi uskonut, että sienenpuutostauti tekisi siileistä yksinäisiä?

Ilmassa tuoksui kikatukset, kutkuttava sokeri ja hellyttävä tuuli, joka enteili kesää. Klu-siili siisti pihaansa talven jäljiltä. Siili huojui ja otti harha-askelia, mutta sai kuin saikin kannettua kaikki viisi koivupuun lehteä pois näkyvistä. Se pyyhki multaisella kämmenellään pikkuruista otsaansa suorituksensa jälkeen ja kaipasi teetä sekä iltapäivävahveroa.

Klu-siili kaipasi myös ystäviään. Höpöstyminen olisi ajanhukkaa, kun kesä hipsutti jo varpaanvälejä.

Ystävät taas tekisivät siilin päivistä täyteläisiä ja hämmästyttävän todentuntuisia. Joten siili lähti haikuliretkelle kohti ääretöntä meren rantaa.

Hiekka oli kosteaa ja siilin vaikea tallustaa. Se käytti pitkää nenäänsä apunaan, jotta pääsi ylös hiekan uppeluksista. Ranta oli hiljainen, rauhoittava. Siili tunsi

22

suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta meren rantaa kohtaan. Niitä yhdisti niin monta asiaa: yksinäisyys ja sienettömyys. Klu-siili kompuroi ja töpsähti lopulta pehmeään hiekkaan. Se kääntyi selälleen. Taivas oli täynnä hupsunnäköisiä pilvihattaroita.

Arvaamattomasti siili tunsi vilpoisan veden kutittavan varpaannipukoita, kun se oli tuntikausia tapittanut merelle. Ilmoille kantautui säikähtänyt siilinmörinä ja toinen entistä säikähtäneempi mörinä, kun siili pelästytti rannalla asustavan Hirmu-hiiren huudollaan.

Hirmu-hiiri oli rannalla odottamassa nousevaa kuuta.

Klu muisti tarinan, jonka mukaan nousukuun aikaan hiiret näkivät tulevaisuuteen. ”Miksi sinä möriset keskellä kirkasta päivää? Tämä on minun rantani. En halua, että siilit tulevat tänne mekastamaan ja tekemään itsestään numeron. Olin juuri aikeissa kaivaa itselleni sopivan kolon, josta näen kirkkaasti tulevaisuuden ja nyt sinä säikäytit minut ja kolo on pilalla, koska en ole sopivassa mielentilassa kaivaakseni sitä. Kolot ovat erittäin tärkeitä hiirien omaisuutta, kuten tämä rantakin. Laita nyt jo suusi kiinni ja katso tuonne taakse. Ei sinun taaksesi, vaan minun!

Sinne sinä kuulut, metsään sienihullutusten pariin”, Hirmu-hiiri pulputti puhetta eikä tauonnut edes Klusiilin aivastuksen ajaksi: ”Omistatko muuten perhosen

Sumanismi

siipiä? Tarvitsisin sellaiset, jotta osaisin parantaa tulevaisuuden haavani. Perhosen siivet, merivesi ja tarkka näköni auttavat kuhmuihin, ja aion parantaa kuhmut ennen kuin ne ehtivät iskeä.”

Klu-siili sulki vihdoin suunsa ja otti muutaman epäröivän askeleen ensin eteenpäin ja sitten takaisin kohti merta. Se halusi tutustua Hirmu-hiiren liian lähekkäisiin silmiin ja tulevaisuuden näkymiin. Pystyvätkö hiiret tosiaan muuttamaan tulevaisuuttaan? ”Uneksin liian pitkään hattaroissa, jotta olisin huomannut olemassaolosi. Anteeksi, kun säikäytin sinut.

Mikä sinun nimesi on? Haluaisitko kertoa minulle enemmän tulevaisuuden näkemisestä? Voinko auttaa sinua jotenkin löytämään tulevat kuhmusi? En omista perhosen siipiä, mutta löysin sellaiset kerran erään kärpässienen alta. En vain enää muista, missä sieni sijaitsi, koska upposin harvinaisen nopeasti jännittävään maailmaan, jossa värit eivät olleet vain värejä vaan maukkaita vaahtokarkkeja, jotka tönivät minua ja tekivät minusta yhtä herkullisen ja pehmeän. Tiedätkö sen tunteen, kun olo on kuin murheeton kryyni ja maailmassa vain onnellisuutta, silmin kantamattomiin onnellisuutta?”, Klu vastasi ja tuijotti innostuneesti Hirmu-hiiren katseeseen. Siili lähetti hiirelle ystävyyssignaaleja. Ehkä vappu olisi sittenkin juhlallinen ja täynnä saippuakuplia.

Hirmu-hiiri ähkäisi. ”Törkeä siili”, se ajatteli.

Hirmu-hiiri ei kaivannut uusia ystäviä häiritsemään nousevan kuun hetkeä. Se halusi keskittää kaikki ajatuksensa tulevaisuuden kipukohtiin. Se ei jaksanut enää astua näkymättömiin kuoppiin, joita hiiren elämä kerjäsi eteensä. ”Voisitko ystävättömyyttäsi siirtää itsesi pois rannaltani? En tee sinusta sen iloisempaa kuin jo olet.

Tarvitsen oman rauhani ja rantani takaisin. Nouseva kuu on harvinainen hiiren elämässä. Normaalisti unohdamme sen ja taas kolhut tönivät matkaamme, kun emme tiedä korjata niitä pois tieltämme”, Hirmu-hiiri tiuskaisi takaisin.

Taivas säkenöi verenpunaisena. Aaltojen tasainen kuohu täytti Klu-siilin ja Hirmu-hiiren korvat. Kaksikko tapitti toisiaan herkeämättä. Ristiriidat taistelivat äänettömästi ilmassa. Klu-siili oli päättänyt jäädä rannalle ja tehdä Hirmu-hiirestä ystävän. Hirmu-hiiri taas pelkäsi kautta lapiomaisten korviensa, ettei siiliryökäle häipyisi koskettelemasta sen kohtalokasta nousevan kuun hetkeä.

Taivas muutti muotoaan. Aurinko putosi yllättäen meren taakse ja aivan kuin merkkinä päivän loppumiselle, jättimäinen aalto pyyhkäisi siilin ja hiiren ylitse.

Suolavesi suolasi Klu-siilin toiveet uudesta ystävästä.

Hirmu kiljaisi epätoivoisesti ja nielaisi annoksen merta.

Aalto leikitteli pikkueläimillä.

Hirmun kyyneleet sekoittuivat massaan ja happi oli loppumaisillaan, kun aalto sieppasi otukset mukaansa aina vain syvemmälle ja syvemmälle kohti ääretöntä pimeyttä.

Klun katse teräksistyi. Se siristi silmiään ja näki kokonaisen maailman, jossa hevoset olivat jalattomia ja tähdet killittivät taivaan sijasta maassa. Jopa siilit olivat toisenlaisia kuin Klu itse. Suola kirkasti siilin ajatukset ja pyyhkäisi hallusinaatiot olemattomiin.

Suolavesi teki siitä armottoman vesipedon. Klu näki Hirmu-hiiren, joka oli lopettanut kauhomisen ja leijui pehmeästi kohti merenpohjaa. Se kauhoi vimmatusti kohti hiirtä. Valitettavasti suola ei tehnyt supersiilejä.

Arvaamaton merihevonen oli matkalla kotikonnuillensa läheisen koralliriutan taakse. Se hyräili tuttua sävelmää, jonka itse oli nerokkaasti juuri keksinyt.

Jokin hopeansininen valaisi meren ja hevonen tunsi olonsa hämmästyttävän nerokkaaksi, lähes yliluonnollisen viisaaksi.

Klu käänsi kurssiaan oikealle, jolloin merihevonen oli suoraan sen edessä. Siilin kädet pyörivät ulkopuolisin silmin hämmentävän hitaasti, mutta pulleahko siilin vartalo liikkui eteenpäin. Kun Klu saavutti merihevosen, tarttui se hevosen kaulaan ja pussasi heppaa poskelle. Merihevonen ei osannut aavistaa ystävyyshyökkäystä, joten se pillastui ja ryhtyi pelkomatkalle, vaikka siili oli yhä sen selässä. Hevonen ja siili lähestyivät pikkuruista Hirmu-hiirtä, ja Klu-siilin suunnitelma ratsastaa hiiren luo onnistui.

Hirmu-hiiren ajatukset olivat synkkiä. Se kuvitteli kirveleviä asioita, kuten puolukoita ja sitruunaa ja sitä, kuinka niiden syöminen tekisi kipeää. Hiiri kieriskeli synkkyysmielikuvissaan, jotta tuleva tuonpuoleinen elämä merenpohjassa ei tuntuisi lopulta niin kamalalta kuin hiiri oli aina ajatellut. Kaikki näytti todella sumuiselta ja harmaalta. Pehmeät siilinsormet tarrasivat Hirmu-hiiren korvalehteen ja suunta kääntyi kohti nousevaa kuuta.

Klu-siili pureskeli suolakikkareita sormenpäistään. Se oli sekä hermostunut että jännittynyt tilanteen erikoisuudesta, nimittäin siilillä oli nyt ikioma ystävä eikä kuka tahansa ystävä, vaan hiiri, joka paikkailisi pian tulevaisuuden ompelemia haavoja. Perhosen siivet unohdettiin, kun niitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa toukokuun alussa. Niiden sijasta Hirmu-hiiri lainasi Klu-siilin kotipihan nurkilta kahta koivupuun lehteä ja asetteli ne allensa juuri, kun nouseva kuu ylsi paikalleen. Kuu oli muuttanut hiekkarannan miljardeiksi kimalteleviksi timanteiksi.∎ Meri Koivumaa

Sumanismi

23

Y T H Y L Y K S R Y M A K PAS Paskamyrskylyhty palauttaa paskajournalismin ansaitulle paikalleen Sumanismin sivuille! Käymme saman tien penkomaan tuoreen suomenkielisen populäärimusiikin ankeinta antia.

Teemaamme karnevaaliin tämä liittyy siten, että karnevaali on tästä kaukana. Harva asia vetää paskamaisuudessa vertoja läpinäkyvälle laskelmoinnille, jolla herkkäuskoisia pyritään höynäyttämään viihdemusiikin raadollisessa maailmassa. Joskus makeilevimmastakaan pop-rallatuksesta on kuitenkin vaikea sanoa, onko kyseessä tarkka laskelmointi vai pelkkä hömelö toikkarointi, joka vain sattumoisin vetoaa muihin hömelöihin toikkaroijiin.

Väen vängällä suomalaisten sydämiin Lauri Siniluoto Katja Virpirannan Mitä paskaa -artikkelisarja on ollut mielestäni Sumanismin viime vuosien mehukkainta antia, ja muiltakin lukijoiltamme on kuulunut kosolti kiitosta sarjan säkenöivästä verbaliikasta ja kaiken maailman paskan ansiokkaasta seulomisesta. Viime joulun lehdessä Katja kirjoitti viimeisen Mitä paskaa -palstansa ja lupasi lukijoille, että tänä vuonna sarjan

24

kirjoittamista jatkaisin minä. Olin tosiaan saattanut tulla luvanneeksi jotain sellaista jonain heikkona hetkenäni jossain Sumanismi-palaverissa.

Aloin miettiä, miten osaisin ottaa tämän tehtävän vastaan, marssin asunnossani peilin ääreen, tuijotin itseäni siitä vakavana ja tunsin kuinka jakaukseni päälle ja siitä olkapäilleni ja siitä selkääni pitkin jalkojeni juureen valui maaainesta. Kun vihdoin pääsin peilin Sumanismi

äärestä pois (yksi Sumanismi ehti ilmestyä sillä välin), päätin, etten voi edes yrittää täyttää Katjan saappaita tällä saralla. Ne näyttivät sitä paitsi varsin perusteellisesti ryvettyneiltä. Ainoa ratkaisu oli tuoda mukanani omat uudet saappaat.

Ulostemeri ei siitä vähene, vaikka siellä kahlaisi useampikin saapaspari. Hyvät ystävät, tämä siis on Paskamyrskylyhty, minun kynästäni syntynyt henkinen seuraaja Mitä paskaa -palstalle. Konsepti on

samansuuntainen ja arvosteluas- tuneen tallukan, jota pidin harviteikko sama kuin Katjalla. Enem- naisen tavanomaisena. En osannut piä aikailematta suuntaan lyhtyni arvata, että tuo mies tekisi musiikvarsin sameille vesille: suomen- kia, mutta jos olisin arvannut, niin kielisen kertakäyttöpopin ankeille en olisi uskonut tuon musiikin atolleille. voivan tehdä minuun minkäänPyrin pitämään suhteeni tuo- laista erityistä vaikutusta. Kun reeseen kotimaiseen popmusiikkiin sitten erinäisten Youtube-alakultkohteliaan etäisinä. Olen arvioinut tuurien miksaukset saivat minut tämän hyväksi menettelyksi, sillä päätymään kappaleen ”Tuntemaradiossa soiva musiikki onnistuu ton potilas” äärelle, totesin olleeni vain harvoin tarjoamaan minulle väärässä. Se sai minut epätoivon mitään, mutta sitäkin useammin se partaalle kaikkinaisella keskinkeronnistuu viemään minulta jotain taisuudellaan. Kappaleen hömelö pois. Se vie pois hetkiä, jotka olisin nimiväännös antaisi odottaa jonvoinut viettää kuunnellen jotain kinlaista puolivillaista huumorikehittävämpää, kuten merituulen iskelmää, mutta totuus on aivan pumahtelua asuintaloni raken- toinen. Mollivoittoisessa laulussa teissa tai hiusteni kasvua. Kuu- kerrotaan kuolemanvakavaa tarimimpien radiohittien valitettava naa hoitokodissa asuvan vaarin ominaisuus on kuitenkin se, että viimeisistä vaiheista kiusallisen niitä soitetaan radiossa, ja radio kömpelöin riimein (”yläkerran taas soi valitettavan useassa pai- jätkät” – ”Boston-sätkät”) ja täysin kassa. Niinpä kohtelias pyrkimyk- ilmaisuvoimattomalla lauluäänellä. seni harvoin onnistuu. Oikeastaan Jatkotutkimus osoitti, että sanoise on kuin yrittäisi tyyrätä tiensä tukset eivät edes ole Wiskarin käsiläpi lokkeja kuhisevan kalasataman alaa, vaan ne on laatinut muuan saamatta yhtäkään valkoista länttiä Janne Rintala. Yleensä pystyn antaniskaansa. maan jokseenkin kehittymättömän Ja sieltähän sitä esityksen anteeksi, tavaraa on taas sinjos esittäjä on sengahdellut niin raitään tehnyt laulunsa Ilmeisesti josvokkaalla syötöllä, itse, mutta Wiskasain kohtaa että paskajournarin tapauksessa ei mitäänsanomatlistille iskee ruoditedes näin. Koko tomuuden merta ole tavaksi kelpaavista kappaleessa tuntui tulee vastaan aiheista suoranainen yhdistyvän ennenmaailman ummetus. Paljon on näkemättömällä laita, josta voi niin överiä paskaa, tavalla erittäin vahva ampaista tähtiin. että siihen ei oikein usko omiin tekemitahdo edes löytää antoisaa kulmaa. siin ja totaalinen pihallaolevuus. En Sitten on artisteja, jotka eivät ole tiennyt, miten tähän pitäisi suhtaumillään tasolla överejä, mutta jotka tua, enkä oikein tiedä vieläkään. ottavat silti aivan jumalattomasti Tapaus Arttu Wiskari pulpahtaa päähän omalla selittämättömällä vuosi toisensa jälkeen aina jostain tavallaan. esiin, ja aina hän on yhtä arvoitukVielä jokunen vuosi sitten en sellinen. Päällimmäisin kysymys tiennyt Arttu Wiskarista mitään. on, miksi hitossa minun pitää saada Saatoin sattua pari kertaa näke- kuulla tästä tyypistä. Ilmeisesti josmään televisiossa hopparimalli- sain kohtaa mitäänsanomattomuuseen lippalakkiin eli niin sanottuun den merta tulee vastaan maailman käppiin sekä ruutupaitaan pukeu- laita, josta voi ampaista tähtiin.

”

Sumanismi

Arvosteltavakseni päätynyt kappale on tuoreempi kuin vuonna 2011 ilmestynyt ”Tuntematon potilas”, mutta tämänkin ilmestymisestä on ehtinyt kulua jo tovi, ilmestyihän se viime syksynä. Sitä kuulee silti yhä. Usein. Halusi tai ei.

Enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan haluaa. Kappale on ”Sirpa”.

Musiikkilehti Rumban kriitikko Jami Järvinen muotoili viime syksynä tuntemuksensa Sirpasinglestä niin, että se ”pitäisi valella bensiinillä ja polttaa julkisesti Senaatintorilla varoitukseksi”. Sinänsä vastaavanlainen yliolkainen ja esitettyjä mielipiteitä taustoittamaan vaivautumaton musiikkikritiikki voisi ansaita oman Paskamyrskylyhty-artikkelinsa, mutta enpä minäkään tässä pidemmän kautta kierrellessäni sen suopeampaan lopputulemaan päädy. Palakoon ”Sirpa” komeana roihuna minunkin puolestani, vaikka kyseessä onkin sen verran jykevä jööti, ettei se välttämättä syty heti.

Mutta nyt ei ole Senaatintorille kokoontumisen aika. On aika verestää muistia ja otsaverisuonia ja laittaa Sirpa soimaan. ”Sirpan” sanoitus on jälleen Janne Rintalan käsialaa, ja laatu on samaa taattua. Kappale kertoo pariskunnasta, Sirpasta ja Timpasta, joilla ”rahat ei riittänyt jäädä kaupunkiin”. He muuttavat maalle, missä arvelevat uuden alun avautuvan. Haluaisin tavata jonkun, jonka mielestä on hyvä ratkaisu lähteä uinuvalle maaseudulle kilometrien päähän palveluista, kun rahat loppuvat. Samaa realismia joutuvat Sirpa ja Timppakin maistamaan, kun ”syksyn myötä lehdet lakastuu”. Puoli-ilmainen tilakin osoittautuu homeiseksi. Työkkärin tiskillä heille nauretaan, ja syystä.

Nämä julmetun tampiot ovat lyhytnäköisempiä kuin luolasalamanterit.

25

Sössittyään asiansa tarpeeksi maatiot ovat kadonneet tuolloisen huolellisesti Sirpa ja Timppa ajau- tietokoneeni jätettyä hyvästit maatuvat Helsinkiin, missä heille huu- ilmalle). Leevien kekseliäät popdellaan ”saatanan koditon”. He sävelmät aiheuttivat jonkinlaista päätyvät leipäjonoon, mutta kaiketi hyvää nykinää jopa muuten niin vielä rakastavat. Tai epämusikaalisessa sitten ei. Näin sitä minussa, mutta miesitten ollaan traagilenkiintoni herättiNäin sitä sitten vät erityisesti Gösta sia ja yhteiskunnan ollaan traagisia Sundqvistin sanoikaltoinkohtelemia ja yhteiskunnan tukset. En tiedä, ja ihan saatanan kaltoinkohtele- olisinko nyt opistyhmiä. Siinäpä se mia ja ihan saa- kelemassa suomen kaikessa masentatanan tyhmiä. vuudessaan. kieltä tai läimimässä Sattuneesta läppärini näppäimiä syystä tästä musiikkikappaleesta Sumanismin vuoksi, ellen olisi on hyvin vaikea puhua mainitse- saanut tutustua noihin lyyrilliseen matta Leevi and The Leavingsia. mittaan taottuihin, hieman pöhWiskarin laulu nimittäin kumartaa köihin novelleihin. Luin jo tuolloin nenä maata raapien ja takamus kor- kohtalaisen paljon kirjoja (lähinnä kealla ilmassa aivan joka ikisessä Harry Pottereita, tätä onnekasta asiassa 70-luvun lopulta 2000- ikäpolvea kun olen), mutta oikeluvun alkuun vaikuttaneen suoma- astaan vasta taidokkaaseen laululaisyhtye Leevi and The Leavingsin lyriikkaan tutustuminen sai minut suuntaan. ”Sirpa”-kappaleen kevy- todella oivaltamaan, miten asiat esti rullaava syntetisaattorimatto, on mahdollista pukea kirjalliseen helisevä kitara ja studiossa huolelli- muotoon yllättävästi ja napakasti. sesti hinkattu sointi sekä Wiskarin Sittemmin olen alkanut hahmotylävireinen laulanta tuovat kuulo- taa Gösta Sundqvistin suvereenina kuvaan moniakin Leevien klassik- sanoittaja- ja säveltäjätaiturina, kokappaleita. Ilmeisin esimerkki on jonka ilmaisun voi luottaa olevan kertosäe, joka kuulostaa ryövätyn melko tasavarmaa jopa Leevien lähes sellaisenaan ”Koko talvesta lukuisissa tusinakappaleissa. Haaskesämökillä”. Sanoituksen rahat tattelujen ja laulujen perusteella loppu, kaikki loppu -tematiikka taas minulle on muodostunut kuva on suoraan ”Pimeä tie, mukavaa erittäin älykkäästä ja huumorintamatkaa” -kappaleesta. Esimerkkien juisesta, mutta myös paikoin typerlistaa voisi jatkaa vaikka kuinka, ryttävän kyynisestä henkilöstä. mutta ennen kuin palaamme niihin, Sundqvistin sanoituksissa minua syventykäämme hetki Gösta Sund- kiehtoo pitkälle harjaannutettu kirqvistiin. jallinen lahjakkuus ja hienovaraiMinulla on kaksi- ellei useam- sesti hyödynnetty absurdintaju. pikinjakoinen suhde Leevi and The Niinkin ristiriitaisen henkilön Leavingsiin. Ollessani muistikuvani kuin Gösta Sundqvistin julkinen mukaan neljännellä luokalla eräs profiili suurenmoisena suomalaikoulukaverini tuli kipanneeksi tie- sen kansanmiehen tuntemusten tokoneelleni muistitikultaan läjän peilaajana taas jotenkin huvittaa Leevien kappaleita, joita sitten minua. Jos Sundqvist ehkä ymmärkuuntelin esimerkiksi tehdessäni tääkin lumituiskussa sillanviertä Windows Movie Makerilla piirro- pitkin tarpovaa rahvaanmiestä, sanimaatioita (on varmasti minulle niin ainakaan hän ei puhu tuon mitä suurin siunaus, että nuo ani- rahvaanmiehen suulla. Sundqvist

”

26

Sumanismi

tarkastelee asioita aina hieman kierosti takavasemmalta oman Göstapilvensä päältä.

No niin. Tästä Leevi and The Leavings -aiheisesta pitkällisestä löpinästä pitäisi taas saada siirryttyä itse aiheeseen, Arttu Wiskariin.

Se on keljumainen velvollisuuteni, kun tulin lähteneeksi tälle paskajournalismin tielle. Se on kuin leikkaisi palan mehevää leipää ja sipaisisi sen päälle sentinpaksuisen kerroksen multaa kukkaruukusta, mutta ei voi mitään. Sellaisen gastronomisen ratkaisun Wiskarikin on tehnyt, kun on päätynyt käyttämään Leevi and The Leavingsia laulujensa polttoaineena.

Arttu Wiskari tuntuu hahmottavan erittäin vahvasti Gösta Sundqvistin paikan suomalaisen rahvaan tunteiden tulkkina. Minulle vain tulee Sirpaa kuunnellessani yhä vain voimakkaampi mielikuva, että Wiskari ei vieraile Sundqvistin viitoittamalla tiellä pelkästään osoittaakseen tälle kunniaa, vaan myös poratakseen itselleenkin paikan syvällä kansan sydämessä.

Siinä missä Gösta Sundqvist on aivan liian älykäs ja liukas rehelliseksi rahvaanmiehen tuntojen peilaajaksi, Arttu Wiskari on siihen joko aivan liian naiivi tai aivan liian laskelmoiva. Suurin mysteeri tapauksessa Arttu Wiskari on minulle se, että on hyvin vaikea hahmottaa kumpi puoli hänessä on vahvempi.

Eräs oppikirjamaisimmista yleisöön vetoavista kikoista laululyriikan tekemisissä on voimakkaiden mielikuvien luominen sana- ja nimivalinnoilla. Sen sijaan, että Teuvo ajaisi kappaleessa ”Teuvo, maanteiden kuningas” katolleen jonkin nimeämättömän roppanan, hänen runtelemakseen tulee Anglia.

Laulun syntyhetkellä harva suomalainen oli välttynyt näkemästä Ford Anglioita katukuvassa, ja monella kuulijalla oli tai oli ollut sellainen itselläänkin. Nykykuulijalle kysei-

nen auto on jo kiinnostava harvinaisuus. ”Sirpan” sanoitus pyrkii Sundqvistin kanssa samoille apajille nimetessään laulussaan Lada Samaran: ”Naapurimme Ladan meille möi. / – – / Samaralla ajettiin Helsinkiin.” Samaten tiedostettuja nimivalintoja ovat Elloksen kuvasto, Heikki Hursti ja kausi Mauno Koiviston. Näin helposti se käy!

Sanoitukseen kätkettyjen koukkujen lisäksi Wiskarilla ei olekaan paljon muuta tarjottavaa. ”Sirpa” helisee leevimäisen keveänä, mutta ilman sitä lämpöä, jonka ansiosta Leevi and The Leavingsin kappaleet kestävät kuuntelua ja onnistuvat höpsöimmilläänkin herättämään tunteita ja ajatuksia. ”Sirpan” sanomasta ei saa oikein minkäänlaista otetta: Voitaisiin ajatella, etä kyseessä yrittää olla ylistys rakkauden voimalle. Tämä tulkinta kärsii kuitenkin siitä, että päähenkilöt ovat niin valtavia toopeja, että strutsitarhan perustaminen Antarktikselle vaikuttaisi heistä luultavasti suurenmoiselta uudelta mahdollisuudelta. Heihin ei pysty samaistumaan. Jos taas kappale yrittää olla ”Koko talvi kesämökillä” -tyylinen kepeä kuvaus höperöistä uusavuttomista, niin tämä tulkinta kaatuu puolestaan siihen, että heistä yritetään samalla maalata kuvaa traagisina yhteiskunnan uhreina. Facebook-profiileissaan Sirpalla ja Timpalla lukee mitä luultavimmin koulutus-kohdassa Elämäm kova koulu. Ainoa positiivinen asia, jonka pystyn tästä sopasta keksimään, on tarinan läpikotainen kornius. Se on omalla tavallaan viihdyttävää. Jos maailma olisi suotuisa minun mielenterveydelleni, niin Arttu Wiskari osoittautuisi jossain vaiheessa Suomen salakavalimmaksi ja lahjakkaimmaksi stand up -koomikoksi.

Palatkaamme vielä ”Sirpan” sanomaan – tai tarkalleen ottaen sanoman puutteeseen. Koko kap-

pale tuntuu haluavan sanoa, että ”katsokaa nyt kuinka ankeaa näiden kuvitteellisten tyyppien elämä on”. En pysty näkemään ankeuden kuvaamisessa minkäänlaista itseisarvoa. Ankeutta näkee, kun katsoo ympärilleen. Halveksun romantisoitua ankeutta mitä suurimmin.

Tehtäköön kuitenkin selväksi, että romantisoidulla ankeudella ei ole mitään tekemistä kauneudentajullisen melankolian kanssa: olen suuri taiteissa ilmaistun kauneudentajullisen melankolian ystävä.

Slaavilaiseen mielenmaisemaan syntyy harmonia, kun tuska ja kauneus onnistutaan saamaan vaakakupeissa tasoihin keskenään.

Valitettavaa kyllä kaikkien kauneudentaju ei piisaa siihen, että kauneuden pystyisi hahmottamaan syvältä mielen pohjaliejusta.

Epäonnistuneen yrityksen tulos on romantisoitu ankeus, ja kutakuinkin tällaisen yrityksen varaan koko Arttu Wiskarin radiossa soiva tuotanto tuntuu rakentuneen. Lopputuloksesta syntyy niljakas vaiku-

telma: tässä kuvataan nyt kurjuutta kurjuuden itsensä vuoksi, ja vieläpä hataroivasti etäältä. En pysty käsittämään, mikä helvetin pakko sitä ankeuden suota on ruopata laulu toisensa jälkeen, jos ei sieltä edes löydä mitään kurjuutta kummempaa. En myöskään ymmärrä, mitä Wiskari haluaa saavuttaa hieromalla tätä ankeutta korviimme.

Paitsi ehkä sanoa, että ”katsokaa nyt kuinka minä tiedostan kanssaihmisten ongelmia ja esitän niistä vetäviä popralleja. Minä.”

Niin. Näin tämä kehä johtaa suoraan siihen samaan käppipäiseen kolmikymppiseen tallukkaan, josta se alkoikin. Haudanryöstämistä hipovaa Leevi and The Leavings -pastissiakin vääntäessään Arttu Wiskarin mielessä pyörii se, millaisen kuvan tämä tarjoaa hänestä Arttu Wiskarina. Olipa saatanan antoisaa. Selvitäkseni ulos tästä kehästä joudun eristäytymään asuntooni ja nauttimaan viikon ajan Šostakovitšin viidettä sinfoniaa suoraan suoneen.∎

Paskamyrskyssä tänään Arttu Wiskarin singlekappale ”Sirpa”

Miksi?

Se yrittää olla pastissi eräälle ansioituneemmalle suomalaiselle popyhtyeelle eikä onnistu siinä kovin hyvin.

Kuinka reilua kappale oli paiskata myrskyn keskiöön?

Se tulee radiovastaanottimeni kautta suoraan korvistani sisään ilman että voin tehdä asialle mitään, joten kai minullakin on lupa toimia yhtä röyhkeästi.

Miten paskaa siis?

1: Tästä voi tykätä tilapäisessä mielenhäiriössä.

2: Menettelee – jos olet morfiinin vaikutuksen alaisena.

3: Usko ihmiskuntaan rapistuu.

4: Voiko facepalmaamiseen kuolla?

5: Toivottavasti facepalmaamiseen voi kuolla.

Sumanismi

27

Äiti, en tahdo mennä kouluun – Sumalaisten varhaisia raapustuksia Simanismi keräsi tekstinikkariemme varhaisimpia kirjoituksia.

Tekstejä lukiessa voi herätä kysymys, mahdammeko olla kehittyneet kirjoittajina mihinkään sitten esikouluaikojen.

Nämä saattavat herättää kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia: Miksi ankka linnan pankki oli auki yöllä?

Miksi ukkeli riisui vale pukunsa (äkisti) kesken ryöstön?

Kutsumanimeni oli lapsena toinen nimeni, siksi Helena.

Pilvet kulkee kulkuaan Itkee tumma taivas Kukat kultaiset Loistaa täysikuun aikaan Aurinko taivaalla paistaa orava herkkua maistaa

28

Sumanismi

Petra ~6 v.

Tässä on tämä bambitarina. Se on sitten aika kauhea, mutta puolustuksekseni voinen sanoa, että olin 7-vuotias enkä ollut vielä siihen mennessä oppinut itsesensuurin käsitettä.

Bambitarina Bambi hyppeli metsässä. Yhtäkkiä tuli yö.

Bambi meni nukkumaan. Aamulla Bambi hyppeli nurmikolla suuren kärpässienen alla. Kärpässieni oli valkopilkukas ja punainen.

Taas tuli yö. Bambi meni nukkumaan.

Aamulla Bambi oli kävelyllä. Yhtäkkiä Bambi näki tyttöbambin. Sen nimi oli Kultasydän. Niin ne jatkoivat matkaa.

Bambi ja Kultasydän saapuivat meren rannalle. Rannalla he uivat. Uinnin jälkeen Bambi ja Kultasydän menivät Kultasydämmen kotiin. Siellä oli kauniita jalokiviä vihreitä keltaisia sinisiä punaisia ja suuria violettejä timantteja.

Bambi ja Kultasydän menivät Bambin kotiin. Siellä oli kultaa. Kultasydän piti kullasta. Kultasydän sai kultaa. Bambi sai Kultasydämmeltä timantteja. Bambi meni äitinsä kanssa Norjaan. Norjassa oli vuoria joiden päällä Bambi kiipeili Bambi näki sateenkaaren. Sateenkaaresta tuli keijuja.

Keijut antoivat Bambille kukan ja pilviä.

Kun Bambi ja hänen äitinsä saapuivat kotiin siellä Kultasydän oli ostanut kauniita palmuja joista tuli pieniä sydämiä joissa luki Bambi.

Bambi ja Kultasydän menivät naimisiin. Bambi ja Kultasydän juhlivat myöhään yöhön. Bambi ja Kultasydän koristelivat kokotalonsa päivällä Kultasydän kävi uimassa. Bambi kävi hiekalla ottamassa aurinkoa.

Bambi ja Kultasydän liittyivät Sata ja miljoona kirjakerhoon. Heti seuraavana päivänä Bambi haki postilaatikosta Sata ja miljoona kirjapaketin.

Loppu

Sumanismi

Katja 7 v.

29

T: Meri Hammaskeijulle 8.10.2000

_____

Hei. Hammaskeiju T: Meri 7v.

Minulaon olut jo 2 viikoa hamms tyynyn -ala. Voisitko tuod jotain.

Pienikeiju Olipakerran, pienen, pieni, ihan pikkuruinen keiju. Se asui pienessä keijutallossa, joka oli tehty karkeista. Karkit olivat väriltään, joko punaisia, keltaisia tai oransseja. Mutta, eräänä kauniina kevät aamuna tapahtui kauheita. Pikkukeiju - jonka nimi oli Kimallus - oli ollut aamukävelyllä ja mitähän näkikään? Ei mitään! Talo oli syöty!

- Voih!, Parkaisi Kimallus.

- Miten minä nyt toimin? Kysyi Kimallus.

- Minäpä muutan! Keksi Kimallus. Niin Kimallus muutti ja kaikki oli taas hyvin.

Tarina sini vatisesta aurinonkukata ja lepäkkertusta Olipa keran maa josa oli sininen aurinon-kuka ja sinisen aurinon kukan lehdelä oli lepäkertu. Lpu [loppu].

Taitavaksi kirjoittajaksi

Tekstissä alulla on armoton merkitys. Jo muutaman rivin jälkeen lukija tekee päätöksen jatkaako lukemista. Kirjoitustaiturin on osattava monia taitoja. Kukaan ei lue virheitä vilisevää tekstiä. On hallittava kirjoitusta koskevat säännöt. Kaunis käsiala lisää uskottavuutta.

Hanna

30

Sumanismi

Rallitontun päivä Juttu on ilmeisesti esikouluopettajan ylöskirjoittama Rallitontulla oli metsässä koti, joka oli tehty vanhasta tuolista. Sillä oli auto, joka oli tehty jättibanaanista.

Aamulla tonttu söi popcornia ja sipsejä sekä joi kuravettä. Sitten se päätti lähteä autoajelulle metsään. Pakastin täytyi ottaa mukaan, koska tontun pingviini asui siellä. Se oli syönyt siellä silakoita.

Tontulla oli myös muita eläimiä: jättiläiskissa ja oikein hyvä vahtikoira. Tonttu ruokki eläimet: kissalle hiiriä ja koiralle makkaraa. Sitten ne hyppäsivät banaaniautoon ja haukkasivat konepellistä jälkiruokaa.

Ne ajelivat pitkin junarataa ja tulivat vihdoin lammelle. Valkeassa lammessa näkyi jotain outoa; sinistä, limaista ja inhottavan näköistä.

Pingviini säikähti niin, että hyppäsi ulos pakastimesta ja pyrähti lentoon. Limalöllö oli myrkyllinen ja se päästeli kamalia röyhtäisyjä. Se kolisteli ja rymisteli niin, että kaikki hyppäsivät takaisin banaaniautoon.

Sininen limalöllö yritti seurata niitä, mutta se oli liian hidas. Tiellä ui kaloja, mutta ne eivät kuolleet.

Tonttu ystävineen kiirehti kotiin niin nopeaa, että renkaat suttasivat. Sen pituinen se.

Lauri 6 v.

Paras äiti Kiitokset lausun sulle Onnea äidille TV. Teijo (joukossa pari epäselvää katkelmaa ja muutama kohta, jotka eivät selvästikään ole minun kirjoittamiani) Sumanismi

31

Jossu 8 v.

32

Sumanismi

Kaksi tutkijaa Kerran kaksi tutkijaa lähti avaruuteen tutkimaan kummallista planeettaa joka kierti Plutoa. Kahden vuoden päästä he olivat perillä. Planeetta oli kuuma vaikka kiersi kylmää Plutoa. Planeetalta lähti ufo joka heitti pommin.

Tutkijat eivät uskaltaneet mennä planeetalle. He lähtivät takaisin maahan. Planeetalle annettiin nimi. Nimi on Xetfonix. Mutta viikon päästä asteroidi tuhosi Xetfonixin.

Jukka 9 v.

Sumanismi

33

Pitkäkin matka alkaa yhdellä askelella Minun ja Yingxin tammikuu vierähti suurelta osin Kaakkois-Aasiassa pyöriessä. Tämä on matkakertomuksemme, joka toivottavasti antaa myös joitakin hyödyllisiä vinkkejä niille, jotka harkitsevat tai ovat suunnitelleet lähtevänsä samoihin kohteisiin.

Tiivistelmänä todettakoon jo tähän väliin, että menkää ehdottomasti. Jos haluatte tarkempaa tietoa kyseisistä paikoista, lukekaa eteenpäin.

Jukka Mettovaara

ja nettiin ajantappoon. Saimme myöhemmin seuraa eräästä vanhemmasta pariskunnasta, joka oli Oulu ja Helsinki myös matkalla Singaporeen. KesMatkamme alkoi pohjoisesta kustelumme aikana he paljastuivat Oulusta, missä 20 asteen pakkanen myös Oulusta lähteneiksi. puri kasvoja, jäinen Koneeseen tuuli tuiversi ja lumi nousu alkoi puoliltäytti joka kolkan. taöin. Edessämme Koneessa kerLentokentälle vievä oli yli 12 tunnin rottiin olevan bussi antoi pientä lentomatka toiselle ilmainen ja rajaesimakua tulevasta puolelle Euraasiaa ton olut- ja vii- Singaporeen. Mutta väenpaljoudesta, nitarjoilu! Onko mitä kuulinkaan: kun se meni matkan tämä todellinen koneessa kerrottiin aikana aivan tukelämä? koon matkustajista. olevan ilmainen ja Kerkesimme kuitenrajaton olut- ja viikin ajoissa kentälle ja pääsimme nitarjoilu! Onko tämä todellinen lopulta koneeseen, joka lensi Hel- elämä? sinkiin. Siellä oli tarkoitus odotella vajaat viitisen tuntia. Etsiydyimme Singapore jo valmiiksi lähtöportin luo, sillä siellä on pehmeitä penkkejä, joista Kelataan 12 tuntia eteenpäin. Valilöytyy pistorasiat. Siispä wifi päälle tettavasti suurin osa matkasta meni

”

34

Sumanismi

torkkuessa, enkä ehtinyt hyödyntää virvokeosastoa kovinkaan. Ehkä se oli lopulta parempi.

Laskeuduimme Singaporeen, joka on n. viiden miljoonan asukkaan saarivaltio Malakan niemimaan eteläkärjessä ja yksi Aasian tiikereistä. Se on monikulttuurinen maa, ja sillä on neljä virallista kieltä: englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili. Kiinalaisperäinen väestönosa muodostaa lähes 3/4 asukkaista. Singaporessa pärjää vaivatta englannilla, kunhan tottuu paikallisten omintakeiseen aksenttiin.

Maahantulomuodollisuudet toimivat kuin junan vessa: ei turhauttavan pitkää jonotusta. Viimein pääsimme pois kansainväliseltä alueelta ja hurautimme taksilla kotiin nukkumaan. Taksilla ajelu on Suomeen verrattuna Singaporessa melko halpaa: hintaa n. 17 kilomet-

rin matkalle lentokentältä kotiin kaduilla että vettä pitkin. Oli ihan kertyi 20 Singaporen dollaria (~13 metkaa, kun linja-auto kaarsi pois euroa). Taksin saaminen lento- tieltä ja hurautti salmen rannasta kentältä on myös hyvin simppeliä: veteen. Veneilimme katsomaan hakeudut taksijonoon odottamaan, paikallista maamerkkiä, Merlionia, kunnes vuorosi tulee ja virkai- jonka suomensin merleijonaksi. lija osoittaa sinulle vapaan taksin. Ankasta päästyämme nousimme Tehokasta ja turvallista. vielä toiseen bussiin ja ajoimme Ensimmäinen yö meni osittain Clarke Quayn kupeeseen lounaalle. aikaeroon tottuessa. Singaporen Singaporelaiset sanovat, että kello edistää talviaikaan omaamme heidän kansallisajanvietteensä on kuudella tunnilla. syöminen. Tätä en Heräsinkin jo viiden epäillyt enää, kun aikaan aamuyöstä. menimme buffetraOli ihan metkaa, vintolaan. ValikoiJetlagista ehti kun linja-auto onneksi toipua jo maa oli niin paljon, kaarsi pois muutamassa yössä. ettei tiennyt mistä tieltä ja hurautti aloittaisi. Useissa Ilmastoon sopeutusalmen rannasta buffetpaikoissa voi minen puolestaan veteen. olikin hankalampaa. syödä sekä valmista Koska maa sijaitsee ruokaa että valjuuri päiväntasaamistaa syötävänsä jan pohjoispuolella, siellä vallitsee itse pöydässä. Tätä tapaa kutsutrooppinen ilmasto, ja lämpötila taan höyrylaivaksi (steamboat), huitelee vuodenajasta riippumatta ja se toimii seuraavasti: Pöydässä 30 asteen tietämillä. Nihkeydeltä ja on pieni (kaasu)liesi, jonka päällä kuumuudelta ei siis voi välttyä. on kattilantapainen astia. Siihen Päivällä lähdimme keskustaan haetaan ensin kannullinen vapaakiertoajelulle, koska turismi. Sin- valintaista lientä, joka kuumennegaporessa toimii muutama firma, taan liedellä. Liemen lämmetessä joka tarjoaa erilaisia kiertoajeluja käydään hakemassa tarjolla olevia ja paketteja eri kohteisiin. Me nou- ruoka-aineksia, kuten sieniä, kassimme amfibiseen Ankkabussiin, viksia, mereneläviä, lihaa ja tofua. jonka reitti kulki sekä keskustan Kun liemi kiehuu, pannaan kaikki

”

Sumanismi

ainekset sinne, odotellaan muutama minuutti ja ateria on valmis.

Kattilasta saa sitten napsia mieleisiään suupaloja riisin kaveriksi.

Tämä kaikki irtosi vajaalla 20 dollarilla eli n. 13 eurolla.

Loppupäivä kului kaupunkia kierrellessä. Kävimme kuuluisassa Singapore Flyer -maailmanpyörässä, Singaporen taidemuseossa ja ihmettelemässä Gardens by the Bay -puutarhan superpuulehtoa, joka ei kylläkään koostu oikeista puista vaan jättiläismäisistä puuta muistuttavista rakennelmista. Iltaisin lehdossa voi kuulla ja nähdä valoja musiikkiesityksen, jolloin tekopuut alkavat välkehtiä erivärisissä valoissa taustamusiikin tahtiin.

Toisen päivän matkakohteemme oli Singaporen kasvitieteellinen puutarha keskustan luoteispuolella. Paikalle pääsee kätevästi metrolla keltaista linjaa pitkin. Puutarhassa on kaikenlaista puu- ja kasvipuoleen painottuvaa nähtävää, kuten nimikin antaa olettaa. Jos pitää orkideoista, puutarhassa on oma osastonsa niille, National Orchid Garden. Siellä on näytteillä niin paljon orkideoja, ettei niitä tarvitse sen jälkeen enää koskaan nähdäkään; orkidea onkin maan kansalliskukka. Puutarhassa myös kehitetään uusia orkideala-

35

jeja korkea-arvoisten vierailijoiden kunniaksi vanhoja lajeja risteyttämällä. Omat nimikkolajikkeensa näyttivät saaneen muiden muassa Tarja Halonen ja Matti Vanhanen.

Seuraava kohde oli Chinatownin kaupunginosa, joka kuuluu kiinaksi Niú chē shuǐ eli ʼhärkäkärryvesiʼ.

Koska oli jo nälkä, suuntasimme Chinatownin kuuluisimpaan ruokapaikkaan, Maxwell Food Centreen.

Se edustaa Singaporessa, Malesiassa ja Hong Kongissa tavallista hawker centreä, joka tarkoittaa siis tietynlaista ruokapaikka-aluetta.

Se koostuu yleensä useasta pienestä ruokakojusta, joista kullakin on yleensä oma erikoisuutensa: yksi myy esimerkiksi hainanilaista kanaa ja riisiä, toinen kantonilaista ruokaa, kolmas halal-ruokaa ja niin edelleen. Asiakas saa käydä ostamassa kojuista haluamansa ruokalajit sekä juomat ja mennä sitten yhteiselle ruokailualueelle syömään.

Hawker centret ovat nopeita ja budjettimatkaajallekin edullisia vaihtoehtoja, ja niitä löytyy lähes kaikista ostoskeskuksista ja muualtakin. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että eritoten keskipäivän aikaan paikat ovat täynnä lähiseudun työpaikoilta saapuneita lounastajia. Jos haluaa istua, täytyy kärkkyä silmä tarkkana ja hyökätä

36

tuttavuutta myös muutaman singaporelaisen ostoskeskuksen kanssa. Niitä onkin tässä pienessä maassa paljon, ja shoppailua pidetään syömisen ohella paikallisten kansallishuvina. Ostarit ovat lähes poikkeuksetta suuria komplekseja, joista löytyy kauppoja ja ravintoloita joka lähtöön. Ne ovat usein myös täynnä ihmisiä kellonajasta riippumatta.

Eräällä ostarilla pääsin vihdoin maistamaan kuuluisaa duriania, ”hedelmien kuningasta”. Durian on siitä erikoinen, että sen avaaminen ja syöminen on erikseen haukan lailla istuimen luo, kun sel- kielletty muun muassa metrossa lainen vapautuu. Monilla on tapana ja hotellihuoneissa. Tämä johtuu jättää nenäliinapakkaus tuolille pistävästä hajusta, jota se erittää. varaukseksi ja lähteä Durian on muutensitten hakemaan kin hedelmäksi outo, syötävää. koska se ei maistu Durianin avaa- hedelmälle.

Kahvinystäville Sen minen ja syömi- rakennekaan ei ole pienenä vinkkinä: jos nen on erikseen erityisen hedelmäiSingaporessa tilaat kielletty muun nen vaan avokadotavallisen kahvin, muassa mettäkäläisittäin kopi, maisen rasvainen ja rossa ja hotelli- paksu, ja maku puosaat todennäköihuoneissa. sesti kondensoidulla lestaan muistuttaa maidolla höystemielestäni sipulia ja tyn version. Makeutta vältteleville juustoa. Jos kyseinen herkku tulee parempi vaihtoehto on kopi kosong. vastaan, suosittelen kokeilemaan Itse toisaalta tykästyin myös perin- edes uteliaisuudesta. Hedelmä teiseen makeaan kahviin. jakaa muutenkin mielipiteitä: toiset Chinatownissa on myös muuta rakastavat, toiset inhoavat. nähtävää. Se on yksi Singaporen vanhimmista asuinalueista ja kärsi huomattavasta liikakansoituksesta jopa 1960-luvulle asti. Paikalla voi nähdä Singaporen vanhinta, siirtomaa-ajan arkkitehtuuria, joka tuo virkistävää vaihtelua modernien lasisten pilvenpiirtäjien mereen.

Nimestään huolimatta Chinatown ei ole pelkästään kiinalainen, vaan siellä yhdistyvät kaikki Singaporen kulttuurit. Saman kadun varrella elelevät sovussa buddhistitemppelien kanssa myös tärkeä Sri Mariamman -hindutemppeli sekä Al-Abrarin moskeija.

Matkan aikana ehdin tehdä

”

Sumanismi

Macao Emme hengailleet koko aikaa vain Singaporessa vaan kävimme myös Thaimaassa, Macaossa ja Hongkongissa. Viimeksi mainittuun lentää Singaporesta muutamassa tunnissa. Perillä siirryimme suoraan koneesta lauttaan, koska tarkoituksemme oli viettää pari päivää Macaossa ennen Hongkongia. Yleensä Macaoon saavutaankin meritse Hongkongista, mutta paikalle pääsee myös lentäen. Hongkongin ja Macaon välinen lauttamatka on n. 40 kilometriä pitkä ja kestää tunnin.

Macao ja Hongkong ovat Kiinan kansantasavallan erityishallintoalueita, jotka sijaitsevat EteläKiinan rannikolla Guangdongin provinssin eteläpuolella. Ne ovat periaatteessa Kiinan hallinnassa mutta nauttivat korkeaa autonomiaa: niillä on esimerkiksi omat lakinsa, rahayksikkö sekä maahantulopolitiikka. Macaoon ja Hongkongiin matkustaessa ei siis tarvitse viisumia kansantasavaltaan, vaan Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen saa oleskella siellä ilman viisumia enintään 90 vuorokautta.

Macao (kiinaksi Àomén ʼlahden porttiʼ) oli vuosituhannen alkuun asti Portugalin hallinnassa. Alueen virallisena kielenä on mandariinikiinan ohella portugali, jota näkeekin kiinan rinnalla lähes kaikissa kylteissä ja mainoksissa. Macaolaisista kuitenkin vain alle prosentti puhuu portugalia äidinkielenään.

Suurin osa asukkaista puhuu ensimmäisenä kielenä kantoninkiinaa, joka ei ole mandariinikiinan pohjalta ymmärrettävä kielimuoto, vaikkakin ne ovat toisilleen sukua.

Macao on maailman tiheimmin asuttu alue, ja maa-alueesta on todellakin pula. Siksi alueella onkin vallattu uutta pinta-alaa mereltä. Alun perin kolmesta saa-

resta koostunut Macao on hiljattain kuivannut kahden saaren, Taipan ja Coloanen välisen merialueen rakennusmaaksi kasinoille, joita löytyykin erityisesti Macaon eteläosasta pilvin pimein. Siellä on myös Las Vegasin Strip-kadun mukaan nimetty Cotai Strip, jonka varrelle kasinoita ja hotelleja on rakennettu ja rakennetaan.

Asuimme itsekin Cotai Strip -kadun varrella sijaitsevassa Sheratonissa. Viiden tähden hotelliin pääsee kuulemma verrattain halvoilla hinnoilla, koska täytyyhän vieraiden viihtyä, kun he tuhlaavat omaisuutensa blackjack-pöydissä ja rahapeliautomaateilla. Hotellien yhteydessä oleviin valtaviin kasinohalleihin mahtuu yksi jos toinenkin mannerkiinalainen toteamaan, että talo voittaa aina. Suuri osa vieraista onkin tullut Kiinan puolelta pelaamaan, koska uhkapelit ovat muualla kansantasavallassa kiellettyjä. Komplekseissa on tietysti kasinojen ja hotellien lisäksi ravintoloita ja hienoja merkkiliikkeitä, jotta äkkirikastuneet pääsevät mahdollisimman nopeasti käyttämään rahansa laukkuihin, kenkiin ja koruihin. Kaikki on kuorrutettu ylitsevuotavilla koristeluilla, marmoripinnoilla ja yrmeän näköisillä vartijoilla. Tällaista kapitalismin juhlaa pääsee harvoin todistamaan.

Ei koko Macao ole kuitenkaan yhtä rulettipöytää. Pääsaarelta löytyy vanhakaupunki, joka voisi arkkitehtuurinsa puolesta sijoittua johonkin Välimeren ympäristöön.

Portugali on jättänyt jälkensä myös Sumanismi

tässä suhteessa. Vanhankaupungin mutkaisten katujen lisäksi pääsaarella on korkeita, harmaita kerrostaloja, jotka eivät muistuta lainkaan toisen saaren glamouria ja kimallusta. Täällä asunevat ne tavalliset ihmiset. Pistäydyimme oppaamme kehotuksesta erään kerrostalon katutasolla sijaitsevassa pienessä leipomossa, josta saa aitoja macaolaisia mantelikeksejä. Olimme oikean Macaon ytimessä; turisteja ei näkynyt mailla halmeilla.

Kävimme kuitenkin myös vanhankaupungin turistipuolella, joka sitten olikin niin tukossa, ettei sekaan meinannut mahtua. Testasimme siellä paikallisen herkun, joka koostuu sämpylän väliin lyödystä porsaankyljyksestä. Vähän tuntui kuin olisi syönyt hampurilaista, josta puuttuvat kaikki mausteet.

Liikkuminen Macaossa hoituu parhaiten bussilla tai jopa kävellen.

Alue ei ole kovin suuri, esimerkiksi pääsaari on leveimmillään vain reilut kaksi kilometriä. Satamassa tarjoavat palvelujaan taksit, jotka kierrättävät turisteja halutuissa paikoissa. Kuusi tuntia kestävä kierros neljälle hengelle maksoi 1 000 Hongkongin dollaria (n. 120 euroa). Lisäksi ilmaiset bussit liikennöivät tiheään sataman ja eri kasinoiden ja hotellien väliä.

Macaon rahayksikkö on pataca, joka on suurin piirtein samanarvoinen kuin Hongkongin dollari.

Useimmat kaupat hyväksyvätkin maksuvälineenä Hongkongin dollarit, eli rahaa ei välttämättä tarvitse

37

tai edes kannata Hongkongista tullessa vaihtaa. Hongkongin puolella Macaon raha kun ei ole käypää valuuttaa.

Monte Fortin linnoituksen päältä voi käydä katselemassa maisemia. Manner-Kiina näkyy lyhyen matkan päässä salmen vastakkaisella puolella. Emämaasta käykin paljon porukkaa töissä Macaon ja Hongkongin puolella. Ulkomaalaisilla ei siis kuitenkaan ole mantereelle asiaa ilman viisumia.

Iltasella tutustuimme vielä The Venetian Macao -hotelli- ja kauppakeskukseen. Rakennuksen sisälle on tehty pitkä pätkä venetsialaista kanaalia gondoleineen ja pienine siltoineen, ja onpa mukaelma San Marcon aukiostakin eksynyt kanaalin varrelle. Täällä voi myös tyydyttää kaikki ylelliset shoppailuhimonsa. Me etsimme kuitenkin jälleen paikallista herkkua, nimittäin Portugalista peräisin olevaa munatorttua (pastel de nata). Lopulta löysimmekin mutkaisten katujen varrelta pienen kaupan nimeltään Lord Stow's Bakery & Café, jossa niitä myytiin lämpiminä.

Hongkong

Macaon-pyörähdyksen jälkeen palasimme lautalla Hongkongiin (kantoniksi Hēunggóng ʼtuoksuva satamaʼ).

Hongkong koostuu

38

useista saarista ja mantereeseen pungissa pääsee liikkumaan myös kuuluvista Kowloonin niemimaasta linja-autolla, joissa pitää kuitenkin (kantoniksi Gáulùhng ʼyhdeksän maksaa tasarahalla. Vaihtorahaa lohikäärmettäʼ) ja Uusista terri- kuskeilta ei saa. torioista. Suurimmat saaret ovat Maisemia voi käydä ihailemassa Hongkongin pääsaari ja Lantau, Victoria Peak -vuoren huipulla, jolla sijaitsee myös Hongkongin joka sijaitsee Hongkongin pääsaakansainvälinen lentoasema. rella. Näköalatasanteelta avautuu Kuten Macaossakin on myös hieno näkymä kaupungin keskusHongkongissa virallinen kieli emä- taan. Huipulle pääsee bussin lisäksi maan mandariiniSan Franciscon kiina. Sitä kuulee ratikkaa muistuttakuitenkin melko valla köysiratavauJono oli paljon nulla. Kannattaa harvoin, koska valtapahempi kuin osa väestöstä puhuu kuitenkin varautua wesibussiin, kantoninkiinaa. jonottamaan, sillä vaikka vaunussa kyytiin halajavat Mandariinikiinaa ei edes juotu tai usein muutkin turisopetetaan kouluissa soitettu huonoa tit. Jono oli paljon toisena kielenä, 90-luvun joten ihmiset sitä pahempi kuin wesimusiikkia. kuitenkin yleensä bussiin, vaikka vauosaavat. nussa ei edes juotu tai soitettu Hongkongin hotellit ovat kal- huonoa 90-luvun musiikkia. liimpia kuin Macaossa. Hyvä sijainti Hongkongilaiseen keittiöön hotellille on esimerkiksi keskellä kannattaa paikan päällä tietysti Kowloonin taajamaa metroaseman tutustua.

Kaupungista löytää läheisyydessä. Hongkongin metro samanlaisia hawker centrejä kuin onkin liikennevälineenä erityisen Singaporestakin, mutta myös kätevä. Linjoja on yhteensä 12, ja pienempiä ravintoloita ja ruokaniillä pääsee useimpiin kohteisiin. paikkoja on joka kadunkulmassa.

Metroon ei tarvitse välttämättä Kantonilaiseen keittiöön kuuluu ostaa vuorokausilippua, vaan auto- esimerkiksi dim sum, jota syödään maateista saa edullisesti myös aamiaiseksi tai lounaaksi. Se taryhden matkan kortteja. Matkan koittaa erilaisia ruoka-annoksia, hinta määräytyy aina matkan jotka valmistetaan pieninä suupituuden mukaisesti. Tietysti kau- paloina ja tarjotaan perinteisesti bambuisista höyrytysastioista tai pieniltä lautasilta. Aterialla voi olla tarjolla muun muassa liha- tai kasvistäytteisiä mykyjä, grillatulla possulla täytettyjä pullia sekä suolaista congee-riisipuuroa. Kyytipojaksi voi hörppiä vaikkapa krysanteemiteetä.

Ruokapaikkojen etsinnässä ja muutenkin kaupungilla on suureksi avuksi kantonintaitoinen opas.

Hongkongissa pärjää jotenkuten englannillakin, mutta monissa paikallisten suosimissa ravintoloissa ei mainoksia, kylttejä tai ruokalistoja ole käännetty englanniksi.

”

Sumanismi

Paljon hyötyä on jo siitä, että opet- ja vastapyydystettyä ölliäistä ja telee joidenkin perusruoka-ainei- limanuljaskaa. Haju on tietysti sen den kirjoitusmerkit kiinaksi. Sitten mukainen. Pienestä maksusta paisaa ainakin jonkinlaista osviittaa kallinen veneenomistaja käyttää siitä, onko puuron sekaan piilotettu katsomassa kylää kanaalista käsin sianlihaa vai kalapullia. Toisaalta ja vie jopa avomerelle etsimään aina ei tietokaan auttanut, kun vaaleanpunaisia delfiinejä. Meille maku oli erikoinen. Ehkä välillä ne valitettavasti eivät näyttäytykannattaa ennakkoluulottomasti neet.

Toinen löytämämme ”pyhiinvavain pistellä suuhun. Useimmiten ruoka olikin herkullista, mutta elluskohde” on Kowloonin pohjoispoikkeuksiakin löytyi. Kananjal- osassa sijaitseva Sik Sik Yuen Wong koja maistoin kerran enkä tule Tai Sin -temppeli, jonne pääsee helposti melkein suoraan metromaistamaan uudestaan.

Vaikka Hongkong onkin suuri ja asemalta. Kaunis temppelialue on urbaani maailmantalouden keskus, mukavasti sijoittunut monikymlöytyy siitä myös henkinen puoli. menkerroksisten asuintalojen ja Kaupungissa on esimerkiksi paljon ostoskeskusten väliin. Kovin rautemppeleitä ja muita uskonnollisia hallista siellä ei kuitenkaan ole, sillä paikkoja, kuten valtava Tian Tan rukoilijoiden lisäksi paikalla on lauBuddha -patsas ja Po Lin -luostari- moittain turisteja.

Jos se ei tähän mennessä ole alue Lantaun saarella. Pääsymakvielä käynyt selväksi, Singaporessa, sun hinnalla pääsee Hongkongissa ja kiipeämään pitkiä Macaossa on lähes portaita Buddhan aina tungosta. Liiluo ja saa alas tulTätä juttua tuaan kahvilasta kirjoittaessani k e n n e v ä l i n e i s s ä , ostoskeskuksissa ja maistuvan kasvisasuurimmaksi joskus kadullakin terian. Paikalta voi ongelmaksi myös lähteä kävemuodostui syno- joutuu tinkimään lemään Viisauden nyymien keksi- henkilökohtaisesta polulle, joka koostuu minen ilmaisulle tilastaan aika tavalla.

38:sta ∞-muotoon paljon ihmisiä. Minusta kuitenkin vaikutti, että kaikki asetellusta puumonumentista, joihin on kaiverrettu siellä kuitenkin ymmärtävät asian. kungfutselaisille, buddhisteille ja Ihmiset olivat enimmäkseen kohtaolaisille pyhä teksti Sydämen teliaita ja tuntuivat haluavan, että sūtra. Kun istui kivelle teoksen asiat sujuisivat kitkattomasti. Tätä keskelle rauhassa katselemaan juttua kirjoittaessani suurimmaksi läheistä vuorta, jonka huippu peit- ongelmaksi muodostui synonyytyi hentoon sumuun, ei voinut mien keksiminen ilmaisulle paljon olla tuntematta hetken aikaa jon- ihmisiä. kinlaista syvää sisäistä rauhaa.

Osaltaan tähän varmaan vaikutti Singapore Revisited turistien vähyys, koska paikalle yleensä liikennöivä köysirata oli Vietimme vielä muutaman päivän juuri tuona päivänä korjattavana ja Singaporessa ennen kotiinlähtöä.

Kävimme muun muassa tutustuperille pääsi vain bussilla.

Lantaun saarella voi käydä massa erinäisiin singaporelaisiin myös pienessä kalastajakylässä Tai hipster-kahviloihin, jotka olivat O'ssa, jonka katujen varsilla myy- päättäneet tavoitella erikoisuutta dään jos minkänäköistä kuivattua korkeilla hinnoilla ja länsimai-

”

Sumanismi

sella ruoalla. Yhdestä paikasta sain espresson melkein kylmänä enkä kehdannut sanoa mitään, koska luulin, että se kuuluu asiaan. Ei se ilmeisesti kuulunut. Kahvila on kuitenkin ihan jännä: se toimii erään kaksikerroksisen rivitalon alakerrassa entisessä lähikaupassa ja muistuttaa koruttomalta sisustukseltaan lähinnä autotallia.

Ehdin vielä käydä keskenäni Little Indian kaupunginosassa ja siellä Sim Lim Square -ostoskeskuksessa, joka on täynnä ainoastaan elektroniikkaliikkeitä. Täältä voi hommata niin uuden puhelimen, järjestelmäkameran kuin vaikkapa tietokoneen komponentteja.

Paikallinen myyntityyli, jossa liikkeiden edessä päivystävät myyjät tulevat välittömästi ahdistelemaan, kun uskaltaa pysähtyä kohdalle, ei ainakaan minuun vedonnut. Jätinkin kaupat tekemättä, koska hajoamistapauksessa laitteen takuun perään olisi varmaan ollut turha kysellä. Lisäksi joistakin Sim Lim Squaren kaupoista on tehty ilmiantoja huijauksien vuoksi.

Kaikki loppuu aikanaan. Helmikuun alussa pakkasimme laukut täyteen tuliaisia, nousimme taas lentokoneeseen ja jätimme Kaakkois-Aasian taaksemme. Tälläkin kertaa lento meni nukkuessa ja elokuvia katsoessa, enkä taaskaan juonut niitä ilmaisia kaljoja ja viinejä. Pitää sitten ensi kerralla ryhdistäytyä. Turisti-Jukka kuittaa, over and out.∎

39

Suman seksileijonat Simanismin perinteisiin on kuulunut intiimien asioiden urkkiminen sumalaisilta. Tällä kertaa päätimme toteuttaa pitkästä aikaa mehukkaan kyselyn sumalaisten seksielämästä. Vastaajia saatiin kaikkiaan 16.

Millainen oli viimeisin seksuaalinen kanssakäymisesi?

–Se tapahtui noin kuukausi sitten nuoren miehen kanssa. Ei kannattanut, vähän kadutti, mutta oli ihan kivaa.

–Oman kumppanin kanssa.

Kaikki oli hyvin kunnes bumerangikrapula iski. Ei ollut kivaa. Vuoden jälkeen seksi saman ihmisen kanssa kanssa menettää sen alkuhohtonsa ja jännyytensä. No ei, ihan kivvaa.

–Kevätaurinko sai hormonit hyrräämään, joten avomiehen kanssa kuherreltiin lounastauolla. Edellisiltana mies sai blowjobin pimeässä ennen nukkumaanmenoa.

–Viimeisin seurassa tapahtunut seksuaalinen kanssakäymiseni tapahtui 26.11.2014 ja johti erinomaiseen orgasmiin sekä pieneen asukkaaseen. En tiedä vielä kannattiko, mutta toivottavasti. Jossakin vaiheessa oli hieman uskonpuutetta ilmassa, kun olo oli melko kurja, mutta nyt alkaa näyttää valoisammalta.

–Oma käsi, eikun... Tänään tuli irstailtua useampaan otteeseen sää-

40

dökkeen kanssa ja kivaa oli, voisin ottaa uusiksi.

–Tänään päivällä oman turbomunan kanssa. Kannatti niin, että piti ottaa bonuskierros.

Montako seksikumppania sinulla on ollut?

Tilastovoittajaksi selvisi hurjat kahdeksan seksikumppania. Tämän jälkeen tilasto näyttää vähemmän yllättävältä. Suurimmalla osalla vastaajista seksikumppaneita on 1–5. Yhdellä vastaajista seksikumppaneita oli enemmän kuin kymmenen, toisella paljon enemmän.

Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että laskeminen on turhaa.

–Ei ole olemassa liian montaa kumppania, ellei sillä ole jotain vaikutusta omaan elämään, kuten terveyteen tai itsetuntoon. Onneksi aikuiset harvemmin ovat sitä mieltä, että seksuaalisesti aktiivinen mies on sankari, mutta seksuaalisesti aktiivinen nainen on huora. Sekin on ihan ok, jos kumppaneita ei ole lainkaan.

–Kuten joku viisas joskus sanoi: “Jokainen pitäköön huolta omasta

Sumanismi

tavarastaan.”

–Kannattaa pysyä vastakkaisessa sukupuolessa. Raskausriskistä huolimatta kaikki on paljon helpompaa, kun on vain yksi draamalaama ja huomiohuora kuvioissa.

–Jokaiseltahan sitä oppii jotain.

Molemminpuolinen kunnioitus toista kohtaan, ehkäisy ja muut asiat kuntoon niin onko tuolla määrällä nyt niin väliä.

–Sitten kun lakanat halkeaa, koska ei ehdi vaihtaa niitä seksikumppareiden välillä, on muutama kumppari liikaa.

Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu seksin aikana?

–”Pane mua!” mies komensi.

Mietin millä korvaisin strap-onin, koska en ollut osannut varautua tämänkaltaiseen tilanteeseen. Jääkaapissa saattaisi olla jokunen porkkana, kenties jopa esikeitetty maissi, jonka voisi sitoa lantiolle... Miehen sukupuolielimiä muistuttavia asioita mielessä läpikäydessäni minut ohjattiin istumaan päälle. “Ai”, huokaisin helpotuksesta ja pettymyk-

sestä. True story.

–”Tästä saat! Ja tästä!” mies sanoi ja lätki peniksellään. Seksikkäintä ikinä.

–”Musta tuntuu et mä vaan runkkaan itteeni.”

–Mennäänkö naimisiin.

–”Anteeks, mutta mua kyllä nyt pierettää!”

–”Oota, äiti soittaa.”

–En muista, onko minulle sanottu mitään erikoista. Yleensä olen itse se, joka valitsee kummalliset keskustelunaiheet seksin aikana (koska en oikein osaa keskittyä seksiin, vaan se on minulle vähän sama asia kuin mikä tahansa arkinen puuha, ja sen vuoksi minusta ei ole omituista puhua kylppärin lattiakaivon siivoamisesta seksin aikana, mutta minulle on useampaan kertaan esitetty toivomus, että voisin säästää moiset aiheet käsiteltäväksi joskus myöhempänä ajankohtana).

Onko koolla väliä?

Vain yksi vastaaja on sitä mieltä, että koolla ei ole väliä: ”Ei, jos värkit eivät ole tiellä.” Eräs vastaajista veti geisha-kuulat nenäänsä, sillä hän oletti, että kyse on vain ja ainoastaan miehen sukupuolielimistä: ”Siis mä melkein jo luulin, että tää olis täysin neutraali seksuaalisen suuntautumisen kannalta tää kysely. Pettymys! Enpä tiiä, ku en peniseläimistä piittaa.” Loput olivat sitä mieltä, että koolla on (ehdottomasti) väliä.

–On. Vaikka sitä osaisikin käyttää, niin kyllä ne muut kokemukset muistaa.

–Jos puhe on miehen sukupuolielimestä, niin kyllä sillä on minulle estetiikan ja nautinnon puolesta väliä. Minulle mieluisin kokovaihtoehto on keskipitkä ja keskivertoa hieman paksumpi. Jokaisella on mieltymyksensä, ja mielipide tästäkin asiasta vaihtelee varmasti paljon. Ei siitä koosta tarvitse huo-

lehtia niin kauheasti, tärkeintä on olla oma itsensä. Asenne ratkaisee.

Sama pätee myös rintoihin ja muutenkin alastomaan kroppaan.

–Onhan sillä. Molempien osapuolien. Mutta muillakin ulokkeilla saa nautintoa aikaan onneksi.

–On. Pienimunaisten puhetta ettei olisi.

–No on tietenkin. Ne, jotka vastaavat, ettei koolla ole väliä, ovat itse pienimunaisia.

–Tavallaan kyllä. Pidän hyvin paljon sellaisesta repeämäisillään olemisen tunteesta, mutta kyllä sen tarpeen vaatiessa saa aikaan muillakin työkaluilla kuin peniksellä.

Jopa helpommin. Joten eipä sillä ehkä ole sitten niin suurta väliä.

–Totta kai. Paksuudella.

ja nykyään koko rakennuskin on jo purettu.

–Varmaan blood play, minä vuodatettavana osapuolena ja välineenä veitset. En ole toteuttanut, enkä tiedä uskaltaisinko oikeasti.

–Siihen liittyy lunta ja pakkasta ja henkiinjäämisvietti. Eli en tiedä, kannattaako kokeilla toteuttaa sitä.

–Haluaisin olla mies ja pysyä mieheni kumppanina eli fantasioin homoseksistä kumppanini kanssa.

–Varmaan täysi orjuuttaminen.

Turvattumuuden tunteminen turvallisessa ympäristössä. Vähän on jo kokeiltu.

Erikoisin seksiin liittyvä fantasiasi?

Sumalaisten vastaukset vaihtelivat runsaasti.

–Sehän vaihtelee eri käytännön syistä johtuen, mutta periaatteessa niin usein kuin mahdollista.

–Homotarjonta on aika surkeaa joten sillon ku löytyy joku kiva ihminen ja huvittaa.

–Parista moneen kertaan viikossa.

–Aina kun vain satttuu irtoamaan. Ainakin melkein.

–Yhen käen sormilla laskettavissa yleensä viikon seksiharrastukset.

–Harvoin. Viimeksi marraskuussa. Minulla ei ole tarvetta seksille.

–On vähän vaikea sanoa, mitä itse kukin pitää omituisena, mutta ehkä joku ulosteiden pakkosyöttäminen vastentahtoiselle uhrille on turvallinen valinta siinä mielessä, että varmaan kaikki pitävät sitä vähän hupsuhkona ajatuksena. En usko, että reaalimaailmassa haluaisin sellaiseen kuitenkaan lähteä. Se on ihan pikkuisen oksettavaa.

–En kyllä osaa valita erikoisinta.

Jostain syystä fantasioin joskus seksistä vanhan Snookerin vessassa.

Ehkä siellä oikeanlainen tunnelma?

Mene ja tiedä. Tuskin olisin oikeasti halunnut toteuttaa sitä fantasiaa,

Sumanismi

Kuinka usein harrastat seksiä?

41

Oletko koskaan katunut jotakin seksikokemuksistasi?

Osa vastaajista on sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt katumiseen, mutta suurin osa katuu jotain kokemuksistaan.

–Joo. Sanotaanko näin, että alkoholi on aika vahva tekijä kaikkien katumusten kohdalla.

–Kyllä ja en. Jos ei oteta huomioon yleistä syyllistävää ilmapiiriä, kuinka seksi jonkun muun kuin elämänkumppanin kanssa on haureutta ja likaista, niin silloin en kadu mitään. Kuten sanottu: kunnioitus ja ehkäisy kohdilleen, elämä on elämistä.

–No yhtä joo. Olin kännissä.

–Kyllä. Ei siitä sen enempää.

–Ekaa kertaa. Olihan se nyt aika säätämistä, eikä se kumppanikaan ollut mikään miellyttävin.

–Ensimmäistä kertaa, joka oli tuntemattoman kanssa Kalajoella 13 vuotiaana. Ei se traumatisoinut, mutta parempaakin olis voinut saada.

–Onhan nuita reissuja moraalisesti harmaalla alueella tullut tehtyä. Suomen lain puitteissa kuitenkin aina pysytty, joten mitään en kadu.

–Paskoja parisuhteita ja ihan kaikkea niihin liittyvää paskaa.

En ole koskaan katunut yhtäkään yhden yön juttua tai seksisuhdetta.

–Kerran. Tuli sekoiltua entisen työpaikan illanvietossa vanhemman työkaverin kanssa. Onneksi jäi vain suihinottoon ja kopelointiin se homma.

–Kadun vain sitä, että feikkasin kerran orgasmin, koska mies oli narsisti eikä olisi kestänyt jos ei olisi

42

saanut minua tulemaan. Harmittaa etten voi sanoa, että en ole koskaan feikannut.

–Anaaliseksi. Onpahan jotain, jota nyt pihdata.

–Olen, koska seksi ei ollut hyvää tai jälkiseuraukset toivottavia.

Haluatko jakaa jotain jännää masturbaatiotavoistasi?

Sumalaisten masturbointimäärät olivat niin epämääräiset, että emme edes viitsineet yrittää saada niitä julkaisukuntoon.

–Omassa rauhassa kotona, apuvälineitä olisi hauskaa päästä joskus kokeilemaan. Seksikaupassa ei tule vierailtua, sillä joku tuttu voi nähdä.

–Toisinaan, kun oikein sille päälle sattuu, tulee masturboitua kaksi–kolme kertaa päivässä.

Joskus harvemmin, mutta yleensä vähintään kerran viikossa kuitenkin. Minulla on muutama luotettava ja tarkoitukseen mainiosti

soveltuva vibraattori ja erinäisiä muitakin apuvälineitä. Useimmat seksileluistani ovat söpöjä ja ihania, enkä pahemmin nolostu, jos satun unohtamaan niitä lojumaan olohuoneen sohvapöydälle ihmisten nähtäville. Pari poikkeustakin kyllä löytyy, muun muassa eräs kapine, jonka puolisoni nimesi Mustaksi Surmaksi.

Se on kyllä aivan vertaansa vailla omassa käyttötarkoituksessaan, mutta sen yritän pitää piilossa katseilta. (Tälläkin hetkellä se taitaa kyllä olla kylppärin pyyhetelineen päällä kuivumassa, mutta toivotaan, ettei minulle ole tulossa vessavieraita ennen kuin saan siirrettyä sen piiloon.) Haluaisin kokoelmiini koiranpenisdildon ja lohikäärmedildon, mutta ne ovat vähän hinnakkaita.

Ehkä kuitenkin tässä joskus. (HYI! toim. huom.)

–Vibra on taivaan lahja niille, joilla on vaikeuksia saada orgasmi.

–Värisevä purppuratoukka ja vähintään neljä orgasmia. That’s it.∎

Poikkitieteellinen paneminen Missä muissa ainejärjestöissä sumalaiset ovatkaan vierailleet irstaudet mielessä.

Kilta Ei missään Oulun yliopiston ainejärjestöistä Koneinsinöörikilta Verba Suma Sähköinsinöörikilta OTiT Nikoli Finanssi Motiva Blanko Oulun Lääketieteellinen Kilta Prosessikilta Valenssi Kultu Index Sigma-kilta Atlas Ympäristörakentajakilta Sumanismi

Vierailut 5 3 3 3 2 2 2 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

% 31.3 % 18.8 % 18.8 % 18.8 % 12.5 % 12.5 % 12.5 % 12.5 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6.3 % 6,3 %

Mitä onkaan tullut tehtyä?

Simanismin kriittiset yhdeksän vuotta Simanismin kymmenenvuotisen taipaleen vuoksi päätimme luoda kriittisen katsauksen vappunumeron aikaisempiin edesottamuksiin. Koostimme arvovaltaisen Simanismi-raadin, jonka kukin jäsen sai luettavakseen yhden Simanismin ja tehtäväkseen kirjoittaa siitä arvostelu. Vuoden 2006 numero jäi arvostelematta, koska sen arkistokappale on kadonnut. Alun perin Simanismin nykyisten päätoimittajien piti olla jäävejä osallistumaan arvosteluun, mutta yhden raatilaisen jäätyä pois Lauri kirmasi tilalle.

Sumanismi

43

Simanismi 2005 Toimitus: Janne Romppainen, Jaana Tahkokorpi ja Anni Hiltunen Sivumäärä: 60 Kansikuva: Kannessa komeilee kovin keltainen Franzen. Kannet ovat kokonaan huomiota herättävän, toisaalta keväisen, keltaiset. Franzen on ilmeinen ja osittain siksi myös niin osuva valinta ensimmäisen vappulehden kanteen. Epämääräisesti läntättyine ruusuineen ja sisältövihjeineen kansi näyttää ensin hämmentävältä, mutta siinä on lopulta paljon katsottavaa kun selviää alun hämmennyksestä.

Graafinen ilme: Simanismi oli vuonna 2005 ulkoasultaan hyvin pelkistetty ja Word-tiedostomainen verrattuna nykyiseen varianttiin. Valokuvat ja niiden asettelu on hieman ontuvaa. Moni kuvista on myös suoraan jostain kuvapankista ja niissä lukee palvelun nimi.

Parasta antia: Fiktiivinen tosi-tv-sarja Suuri diili-sikailu 2005, jossa kilpailijat kisaavat suomalaisissa juhannuslajeissa niin, että joukkueen yhteenlaskettu promillemäärä on yli 5. Lehdessä on juontajien puheenvuorot litteroituna ja niiden kautta kilpailua on vauhdikasta seurata. Juttu on hauska ja juuri sopivasti överi. Sen jälkeen todennäköisesti muistaa juhlia juhannusta niin, että pysyy hengissä.

Heikointa antia: Kesäbiisien arvostelu. Kesäbiisit ovat muutenkin heikkoa antia, joten niiden listaaminen paremmuusjärjestykseen ja luonnehdinta on aika kyllästyttävää luettavaa. Taiteen asettaminen paremmuusjärjestykseen on muutenkin hieman tyhjänpäiväistä touhua. Jokaiseen iskee eri asiat eri hetkillä ja siksi jokainen biisi on oikealla hetkellä kuultuna täyttä kultaa, poislukien tietenkin se surullisen kuuluisa oikeasti paska musiikki, jota voi olla toisaalta mukava fiilistellä paskan musiikin hetkellä.

Vapaa sana: Lehti on selvästi suunnattu myös muille kuin sumalaisille. Siinä on muun muassa iskuvinkkejä miehille ja ohjeet ensimmäiseen teekkarivappuun. Lopussa julkaistut novellikilpailun näytteet olivat mukavan vaihtelevaa luettavaa. Novelli yksinäisestä miehestä, joka lopuksi löysi ihanan papin rinnalleen, oli varsin koskettava. Vaikuttaa siltä, että Sumanismi on näinä aikoina ollut enemmän kaunokirjallinen temmellyskenttä ja nykyään se mukailee ironisella tavalla asiajournalismia. Novellien parhaimmistoa on todella antoisaa lukea.

Lainaus: ”Kilpailun ensimmäinen laji on nimeltään ’Kyllä minä tuohon puuhun osun vaikka silmät kiinni’. Tässä hyvin perinteisessä lajissa kilpailijoiden tehtävänä on pilkkoa saunapuita tuttuun ja turvalliseen suomalaiseen tapaan. Säännöt sanovat, että halon halkaisijan on oltava alle viisi senttimetriä, sen ympäriltä on pidettävä kiinni toisella kädellä koko suorituksen ajan ja se on pilkottaessa tuettava kiveen tai omaan polveen.

Näin on. Lisäksi kilpailijoiden on siemaistava Leijonapullosta jokaisen iskun jälkeen ja juteltava samalla joukkuetovereilleen. Kisan häviää se joukkue, jonka jäsen on ensimmäisenä kykenemätön noudattamaan sääntöjä.”

Arvosana: 3,5/5 Antti Koivusaari

Simanismi 2007 Päätoimittajat: Samira Fahim ja Päivi Lehtomurto Sivumäärä: 34 Kansikuva: Ei minusta oikein ilmennä vappua. Ei oo kovin hauska läppä laittaa ankia kuva Simanismiin, koska vappuna ei oo edes leikisti ankiaa. Vihreä sävy on myös vähän kipiän näkönen, ja kansi on aika riisuttu. En tiedä, onko sekään mikään hyvä juttu. Myönnän, että oon liian tottunut oman opiskeluaikani hienoihin ja kikkaileviin Sumanismikansiin, joten olen ehkä liian vahvasti aikani lapsi arvostelemaan näinkin vanhaa lehteä.

44

Sumanismi

Graafinen ilme: Mulla ei ole yhtään graafista silmää, mutta sanon kuitenki jotain. Taitto näyttää osittain ihan siistiltä, osittain vähän kummalliselta. Otsikoiden tyyli vaihtelee rasittavasti, ja sisältö on ehkä yleisilmeeltään vähän sekava. Ei oikein tiedä mihin silmänsä laittais. Löytäähän sieltä kuitenkin sen olennaisen, vaikka en ookkaan ihan varma mitä se on. Kuvat myös herättää hämmennystä, koska välissä niitä on ihan liikaa ja välissä liian vähän. On sentään kuvia, se on kai plussa. Ilmapalloja ei tarvis ihan joka sivulle.

Parasta antia: Siivousvälinehoroskooppi herätti mussa ensimmäiseksi lähinnä pelonsekaista kummastusta, mutta osoittautu hauskaksi ideaksi. Vaikka osa horoskoopeista perustuikin lähinnä siivousvälineiden ulkoiseen olemukseen, mikä on ehkä vähän laiskaa. Kyllähän ne luonnehdinnat silti aika paljon nauratti. Myös Turun Osmasta oli ihan hauska lukea, koska Osmat on kivoja, ja Fennistin Wapun kolme astetta -juttu oli mukavan kekseliäs.

Heikointa antia: Ehdottomasti Vappueväitä-juttu. Ne reseptithän oli ihan perseestä lukuun ottamatta munatotikakkua, joka nyt saattaa olla ihan oikea leivos. Ei ois varmaan vieny ihan liikaa aikaa hankkia aivan oikeita reseptejä, joista on jollekulle edes jotakin etäistä iloa. Nyt ne ovat lähinnä vain mukahauskoja ja typeriä. Toivon koko sydämestäni, ettei kukaan ikinä missään laita kossua ja munkkeja tehosekoittimeen ja vispaa niistä shotteja, koska niin nyt ei vaan ole tarkoitettu tehtäväksi. Pelkästä ajatuksesta tulee sellanen krapulaakin pahempi horkka. Ja osaan myös pistää Simaa lasiin ilman, että Sumanismi neuvoo miten se tehdään.

Vapaa sana: Kuulostin jotenkin tosi kriittiseltä, joten täytyy vielä sanoa, että arvostan kaikkien menneiden Sumanismi-toimitusten työtä. Niin kauan kun ne ei kehota mua juomaan kossumunkkia ja pienellä varauksella ehkä senkin jälkeen.

Lainaus: ”Hämmennystä fennistin mielessä aiheuttaa toteamus ’sinähän olet jo ihan päissäsi!’ Ei kai suomen lukija sentään päähänsä mahdu, ja onko niitä päässyt toinenkin johonkin kasvamaan?”

Arvosana: 2/5 Katri Kiurujoki

Simanismi 2008 Päätoimittajat: Samira Fahim ja Jaana Haapaluoma Sivumäärä: 44 Kansikuva: Tuoppi huulillaan killistelevä henkilö katsoo haastavasti suoraan lukijaan.

Virne on suorastaan maaninen ja jotenkin irvikissamaisen hypnoottinen. Aika hirveä kansikuvahan tämä on, mutta plussaa kuitenkin takakannen kuvan kanssa muodostuvasta tapahtumasarjasta. Siinä on oivalluksen makua.

Graafinen ilme: Taitto-ohjelma on pysynyt hyvin hyppysissä. Sen kanssa on myös irroteltu aika paljon, joten yleisilme on varsin monenkirjava. Omassa katsannossani se kallistuu liiaksi sekavan puolelle. Varsinkaan leipätekstin fonttia on harvemmin tarpeen vaihtaa useasti saman lehden aikana. Kuvien mustavalkoistus on tehty hiukan aneemisesti, joten ihmisten naamat ovat varsin tummia ja kuvat jotenkin lättäniä. Joissain kuvissa ei ole ollut kyllin hyvä resoluutio, joten ne ovat pikselöityneet painossa.

Parasta antia: Pekka-niminen juttu, jossa kerrotaan erityisesti Santeri Palviaisen käyttämissä esimerkkilauseissa seikkailevan Pekan elämästä. Idea on hauska ja toteutus hersyvä. Mukana on myös mielenkiintoinen infolaatikko, jossa Santeri avaa Pekka-nimen käyttöä esimerkkilauseissa.

Heikointa antia: Raportti viski-illasta heilahti epäkiintoisan puolelle ja oli lisäksi hieman tunkkainen valinta lehden kärkijutuksi. Tähän valintaan vaikuttaa varmaan myös se, etten itse ole kovin kiinnostunut aihepiiristä. Tuohon aikaan Suman viski-iltoihin oli lehden mukaan vielä naisilta pääsy kielletty. Nykyään asia ei ole enää näin, mikä on aivan hyvä.

Sumanismi

45

Vapaa sana: Vuoden 2008 Sumanismi on keskittynyt huomattavasti nykyistä enemmän Suman ja suomen kielen opiskelijoiden asioista tiedottamiseen ja raportoimiseen. Ilmeisesti Suma on sittenkin voittanut Osma-turnauksen joskus, ja vieläpä useamman kerran peräkkäin. Viimeosmaiset uumoilut osoittautuivat siis perättömiksi.

Lainaus: ”SKS:n kirjakauppa oli fennistin aarreaitta. Ennen lähtöä Oulussa Harri oli vihjaissut, että Jarin väikkäri saattaisi hyvinkin löytyä sieltä alelaarista. Ei nyt sentään, mutta heti ulko-oven edestä kuitenkin.”

Arvosana: 3/5.

Lauri Siniluoto

Simanismi 2009 Päätoimittajat: Erika Ryhänen ja Jaana Haapaluoma Sivumäärä: 44 Kansikuva: Kannessa pönöttää vähäpukeinen nainen. Siksihän minä sen valitsin. On kuulemma stokkikuva, mutta kyllä tuo ihan näpsäkkä on. Fontti on vähän etova.

Graafinen ilme: Ihan siedettävähän tuo on. Jännittäviä kuvia on kyllä. Ja rajauksia. Rajaukset kyllä on.

Parasta antia: Harrin vinkit opiskelusta irtautumiseen. Kivasti kuulee sen äänellä ne päässä. Ja kansi.

Heikointa antia: Vyönsolki. Hei, nyt vähän rotia tähän hommaan. Ei. Vapaa sana: Siinäpä vasta lehti, on juttua jos toista. Kaikenlaisia hommia. Lukisin. Ja luin. En uuestaan.

Lainaus: ”Toisaalta nämä villit tuulet toisinaan horjuttavat keski-ikäisen isän maailmankuvaa.”

Arvosana: 8/5 Olli-Juhani Piri

Simanismi 2010 Päätoimittajat: Noora Vaarala ja Veera Adolfsen Sivumäärä: 48 Kansikuva: Kansikuvassa on ilmapalloja. Siitä miinusta. Kuva näyttää stockikuvalta.

Kokonaisuutena kansi ei oikein vakuuta. Tekstit kannessa eivät toimi. Ne näyttävät päälleliimatuilta ja irtonaisilta.

Graafinen ilme: Lehden graafinen ilme ei ole kovin yhtenäinen. Palstojen määrä ja leipätekstin tyyli näyttävät pysyvän samana lähes läpi lehden, mutta varsinkin otsikkojen tyyli vaihtelee rajusti. Isot kuvat näyttävät hyvältä, ja taittoasu on kaiken kaikkiaan keskivertokiltalehteä tasokkaampaa. Ylimääräisten valkoisten kaistaleiden leikkaaminen lehden reunoista olisi parantanut kokonaisuutta.

Parasta antia: Kymmenen pientä luopiota. Artikkeli on kooste graduntekijöiden ohjaajilleen lähettämistä viesteistä, joissa he ilmoittavat jättävänsä gradun kesken, sekä ohjaajien vastauksista heille. Todella oivaltavaa huumoria.

Heikointa antia: Vappu 2010 – Täydennä tähän se, mitä muistat -sivu. Jos sisältö loppuu kesken, vähemmän täytemateriaalin näköistäkin täytemateriaalia voi keksiä.

Vapaa sana: Kaiken kaikkiaan Simanismi 2010 on hieno kokonaisuus. Sisältö on laadukasta ja kompensoi hyvin sitä, mikä graafisessa puolessa jää vajaaksi.

Lainaus: ”Ymmärrän oikein hyvin, että rikkaisiin naimisiin pääsy ja rento elämä houkuttelevat sinua – ketäpä eivät!”

Arvosana: 3,5/5 Katja Virpiranta

46

Sumanismi

Simanismi 2011 Päätoimittajat: Jukka Mettovaara & Jussi Virpiranta Sivumäärä: 39 Kansikuva: Kansi on vapun teemaan hyvin sopiva. Toisaalta mietin, onko ihan tarpeellista näytellä Simanismin kannessa alkoholijuomia, mutta onhan ne toisaalta ”sensuroitu” aika tehokkaasti, joten menköön nyt vapun piikkiin. Plussaa hienosti muokatuista bilelaseista.

Graafinen ilme: Taitto on läpi lehden selkeä, mutta joillakin sivuilla vähän tylsä. Osalla sivuista on kauniit raamit, joiden ansiosta sivuja on mukava katsella. Vedetäänkö setälät -jutun kuvissa on myös hauskat kehykset.

Parasta antia: Parasta antia on Katja Virpirannan kirjoittama riimukirjoitusjuttu, koska aihe on lähellä sydäntäni ja Katja on selvästi perehtynyt asiaan hyvin. Juttua oli ilo lukea, koska se oli hyvin mielenkiintoinen.

Heikointa antia: Ikävä valita lehden heikoin juttu, mutta koska tätä nyt kerran kysytään, niin mielestäni heikointa antia on juttu Suman ja Giekun laavuillasta. Lähinnä siksi, että laavuilu ei kutkuttele omaa sisintä, eikä jutun sisällössä ollut kauheasti mitään mielenkiintoista.

Vapaa sana: Pääkirjoituksesta ilmenee, että tämän(kin) Simanismin teossa on kohdattu kaikenlaisia käytännön ongelmia. Jännä juttu! Tuntuu olevan jokin Sumanismi-kirous se.

Lainaus: ”Kotiviinin pitäs muuten antaa kypsyä pullosa usseita kuukausia, mutta kuka oikiasti jaksaa?”

Arvosana: 4/5 Johanna Rytkönen

Simanismi 2012 Päätoimittajat: Katja Virpiranta ja Mikko Memonen Sivumäärä: 63 Kansikuva: Kansikuva oli ehkä tarkoituksella suttuinen, mutta jouduin miettimään, oliko se sitä tarkoituksella vai vahingossa. Muuten Mikko kurottamassa kohtia lasia on oikein hyvä kuvaus vapusta, ja siten sopii Simanismin kanteen.

Graafinen ilme: Graafinen ilme oli hyvin samankaltainen kuin nykyäänkin. Selkeä, muttei tylsä.

Parasta antia: Parasta antia olivat sitaatit ja Merjan vappumuistelot. Joku toinenkin opettaja voisi joskus kertoa meille vappumuistoistaan.

Heikointa antia: Heikointa antia oli Sumanismi kusettaa. En tykkää lukea semmoista juttua, josta tulee mieleen vapun huonot puolet. Varsinkaan, kun on tosi pienirakkoinen ihminen.

Vapaa sana: Lehti oli viihdyttävä ja sumaisa. Lehti oli monipuolinen, ja juttuja oli kirjoitettu hyvin monipuolisesti eri aiheista kuten nykyäänkin. Vappu oli tietenkin olennainen osa myös vuoden 2012 Simanismia, ja siitä löytyikin kaikki sumalaiselle tärkeä vappuinfo. Vappujuomatesti edusti vappuinfon (miksi meinasin kirjoittaa tähän humanistisempaa??) huumoripitoisempaa puolta. Erityisesti pidin kuvista jotka maistelijoista oli otettu. Hyötypuolen vappuinfokin oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa, joten sitä oli oikein mukava lukea. Pidin myös Päätoimittaja Paasaa –artikkelista. Moista kielipaasausta on mukava lukea, koska kukaan ei hauku ketään kielinatsiksi fennistipiireissä. Ainakaan paljon.

Arvostelemassani lehdessä oli ehkä nykyistä enemmän kielitieteeseen liittyviä artikkeleita, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Lehdessä oli paljon mielenkiintoisia juttuja.

Kuka voi vastustaa suhdekoukeroiden tarkastelua, miesten mielipiteitä naisten pulmista Sumanismi

47

tai juomalauluja? Vuosijuhlajutussa oli tosi paljon kauniita ihmisiä ja Osma-jutussa hauskoja tarinoita.

Lainaus: ”Ja tuli taas sen verran levoton julkaisu, ettei tainnut yhdelläkään tekijällä olla ihan kaikki lahtarit montussa.”

Arvosana: 4/5 Millakatariina Väänänen

Simanismi 2013 Päätoimittajat: Jukka Mettovaara ja Katja Virpiranta Sivumäärä: 51 Kansikuva: No onhan se hieno, mutta ananas ei edelleenkään avaudu fuksille eli vitsi menee vähän ohi. Tykkään sommittelusta, paitsi ärsyttää kun ananas on kallellaan. Vielä enemmän ärsyttäisi, jos aterimet olis aseteltu huonosti.

Graafinen ilme: Miellyttävä. Vaikka ananaksia jo parjasinkin, vappukalenterin ananastausta on hirveän söpö. Kaiken kaikkiaan on semmonen simppeli ja kiva katsella.

Parasta antia: Hääjuttu. Antaa nyt hääkuumeiselle fuksille käteen lehti, jossa on kymmenisen sivua asiaa häistä! Vastuutonta toimintaa semmonen, mutta salaa olen ollut hurjan innoissani. Luin ainakin kahdesti kokonaan. Mun pään ympärillä leijailee varmaan sydämiä ja pikkulintuja seuraavan viikon.

Heikointa antia: Lieneekö katkeruutta vain muutamasta vaivaisesta pisteestä vappupelissä, mutta Vappuviikko 2: Vappu Harder: The Game™. Toisaalta aika kummallista olis lätkäistä lehden nimeksi Simanismi, jos ei siinä olisi jotain vappuun liittyvää sisältöä.

Vapaa sana: Tuli nälkä kun luin ruokakyselyä. Se tosin katosikin aika nopeasti, kun luin Mitä paskaa?

Lainaus: ”On hämmentävää, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään sen eteen, että elämä olisi helpompaa.”

Arvosana: 4/5. Emminä mikkään kissy ass fuksi sentään ole, että vitosen antaisin. Hyvää työtä kuitenkin eikä lukeminen missään vaiheessa ärsyttänyt.

Hanna Heiska

Simanismi 2014 Päätoimittajat: Jossu ”Kossu” Ryystönen ja Lauri Simaluoto Sivumäärä: 63(!!)

Kansikuva: Jättää paljon kysymyksiä, puhuttelee. Ei liity varsinaisesti vappuun, mutta saa epäilemään josko sittenkin olen väärässä tässä asiassa.

Graafinen ilme: Mitäpä tähän valehtelisi, olisiko vaihteleva? Mustavalkoinen tämä ainakin on.

Parasta antia: Marko Heikkisen Päättäjäiset. Se poikkeaa lehden yleisestä linjasta, eli se ei ole hirveän pitkä. Sitä enemmän löytyykin sitten ajateltavaa. Joskus vähemmän todella on enemmän. Paperinuket olivat myös eri kivoja.

Heikointa antia: Suma vastaan Nikoli, koska Nikolin vastaukset oli blööh.

Vapaa sana: Minulla on nälkä ja pitäisi mennä kauppaan. Wappu pelottaa. Onkohan tämä jo liian vapaata Sumanismillekin?

Lainaus: ”Ajattelin mennä kaupungille alushousuissa” Arvosana: 5/5 Jussi Meriläinen

48

Sumanismi

HISTORIAN LEHDILLÄ

Sumanismi julkaisee tällä palstalla Suman vanhojen ainejärjestölehtien antia.

Pysettä potkimaan Juttu on julkaistu Väliviivassa 2/1986.

Kirjoittanut Markku Outila.

Sumanismi

49

50

Sumanismi

Tepa testaa: Tutkivan journalismin viimeinen vaihtoehto Tepa tarkastaa, miten olisi voinut käydä.

Toiset vaihtoehdot Teijo Kemppainen Arjen vastapainoksi on kautta aikojen yritetty kehitellä kaikenlaisia pieniä kekkereitä, joissa tavalliset huolensa sopii korvata hauskanpidolla. Erilaisia juhlapäiviä löytyykin kalenterista jo koko liuta, eikä mikään vallanmahti estä arjen harmauden keskellä painivaa ihmissielun riekaletta järjestämästä pientä piristystä itselleen, lähi-

piirille tai vaikka pienelle yhteisölleen tavallisena arkipäivänäkään.

Ei niin pientä asiaa maailmasta löydy, että sille ei voisi puhetta pitää tai maljaa nostaa – ja jos ei merkkipäivä osu ihan toivotulla tavalla kohdalle, niin kulttuurissamme ei katsota pahalla juhlia myöskään aattoja. Tai aatonaattoja.

Tai aatonaatonaattoja.

Karnevaalien peruspilareita ovat erilaiset puvut. Niihin panostetaan paljon aikaa ja vaivaa, onhan monissa kostuumikekkereissä voittajapuvun kantajalle luvassa palkkioksi mainetta ja joskus myös aineellista kivaa. Pukujen lisäksi asus-

Sumanismi

teiksi kelpaavat naamarit ja päähineet, joilla pukeutujan identiteetti voidaan tehdä täysin tunnistamattomaksi. Ne luovat myös salaperäisyyttä tapahtumaan, koska juhlija ei välttämättä tunnista muita paikallaolijoita, mutta samalla on itse myös tunnistamattomuuden verhon peittämä. Brasiliassa joku on ymmärtänyt tämän kohdan vähän väärin, sillä paikallisten sambakarnevaalien puvut eivät yleensä peitä kuin kriittiset alueet, jos edes sitä. Jätetään turha nipottaminen tässä vaiheessa kuitenkin pois, koska paikalliset ilmasto-olosuhteet huomioon otettuna nilkkaan asti ulottuvissa pukineissa sambatessa tulisi varmasti niin kova hiki, ettei sitä pelkkä dödö enää riitä peittämään. Maassa maan tavalla siis tässäkin.

Historiasta paljon tietävä (ja muiden tietämättömyyden mielellään osoittava) siskoni tiesi kertoa minulle, että karnevaaliperinteet juontavat keskiajalle ja erityisesti laskiaisen tietämille. Laskiaisesta alkoi pitkä paastonaika ennen pääsiäistä, joten laskiaiskarne-

51

vaalit olivat viimeinen tilaisuus Esteraaseja ja pitkään aikaan pitää hauskaa ihan energialaskelmia urakalla.

Laskiaiskarnevaaleissa pidettiin lystiä laulamalla, tanssi- Itselleni suomi ja Suma ovat ensimmalla ja leikkimällä. Lisähupia kar- mäiset oikeat yliopistoympyrät, nevaaleihin toivat erilaiset narrit ja mutta ovia on kolkuteltu sisäänilveilijät temppuineen. Ruoka- tai pääsyn toivossa aikaisemminkin. juomapuolella ei pihistelty, vaan Lukion jälkeen kävin muun muassa juhlija saattoi tankata hyvällä omal- biologian pääsykokeissa, ja näin latunnolla. Karnevaaliperinteeseen jälkikäteen voin sanoa valmistautukuului myös maailman kääntämi- miseni olleen enemmän tai vähemnen ”ylösalaisin”: ratsun selässä män liiallisen itseluottamukseni istuttiin selkä menosuuntaan, hankaloittama.

Vastauspaperilköyhät saattoivat vaihtaa paikkaa lani sijoituttiin varasijajonossakin rikkaiden kanssa ja yksinkertai- kauas yliopiston ovenkahvoista, ja simmillaan vaatteet voitiin pukea armeijan palvelukseen sain siirtyä päälle väärinpäin. Rahvaan kes- ilman varmuutta opiskelupaikasta. kuudesta voitiin valita myös uusi Biologiassa minua ovat aina kuningas, jonka hallintovalta ulot- kiehtoneet eläimet ja niiden monitui karnevaalien alusta niiden lop- muotoisuus, eivät niinkään kasvit puun. Keskiajalla karnevaalipäivä tai mikrobiologia. Jos pääsykoolikin ainoa päivä vuodesta, jolloin keellani olisi opiskelemaan päästavan rahvas oli samalla viivalla syt, olisin varmasti suuntautunut ylempiensä kanssa. eläinekologian puoTalonpojille karlelle.

Eläinekologian nevaaleihin kuului aineopintoihin kuuluMitä sinä olisit, mahdollisuus olla valla eläinfysiologian jos et olisi sinä? kurssilla käydään läpi jotain, mitä he eivät olleet. eläinten keinoja sopeuMitä sinä olisit, tua ympäristöönsä: jos et olisi sinä? edellisellä luennolla Missä vaikuttaisit, aloitettu teema lämjos ovet suomen kielen laitokselle pötila-adaptaatiosta pyöräytettiin eivät olisikaan auenneet? Minkä pakettiin tällä luennolla. Muita alan oppikirjoja pänttäisit, jos olisit aiheita ovat olleet verenkiertoelivalinnut toisin? Fennistiikka ei yli- mistö, hermosto ja lämmönsäätely, vertaisuudestaan huolimatta ole muutamia mainitakseni. ollut meille kaikille itsestään selvä Monesti tieteellistä esitelmää opinala ensimmäisestä aapisesta tai luentoa pidettäessä on pysyttävä lähtien ja moni kanssasumalai- yleisellä tasolla, eikä havainnollisnen onkin herännyt akateemisesti tavia esimerkkejä ole aina mahdolvasta muutaman muualla viete- lista esittää. Näin myös biologian tyn vuoden jälkeen. Jossittelu on puolella, mikä vaikeutti välillä suusinänsä turhaa ja jälkiviisaus vain resti ummikon mahdollisuuksia kiertää puukkoa haavassa, mutta saada luennoitsijan ajatuksenjuoktoisinaan ajatusleikki tapahtumien susta kiinni. Alan termistö ei myösvaihtoehtoisesta kulusta on mielen- kään aivan ollut enää tuoreessa kiintoista. Tällä kertaa Tepan tie vei muistissa, sillä biologian kirjoikolmen eri tieteenalan luentosalei- tuksista ja viimeisimmästä pääsyhin katsomaan, millaista opiskelu koeyrityksestäkin on jo useampi voisi olla, jos olisi vaikka lukenut vuosi. Luennolla huomasin eritniihin pääsykokeisiin oikeasti. täin nopeasti muiden kuin suomen

”

52

Sumanismi

Eläinfysiologiassa prujut täyttyivät kaavoista ja taulukoista. kielen merkityksen biologian opiskeluissa: eläimet ovat kaavioissa yleensä tieteellisillä nimillään epäselvyyksien välttämiseksi ja englannin vaikutusta sanastoon ei voi kiistää. Onneksi luennoitsija kertasi päivän pääaiheiden, eli kapasiteetti- ja resistanssiadaptaation, merkityksiä vähän väliä. Taimenen päässä pyörivän asetyylikoliiniesteraasin merkitys ehti kyllä mennä ohi korvieni, mutta toivottavasti se ei ole olennaista survivalini kannalta.

Taulukoiden määrä todella yllätti minut, koska olin kuvitellut nimen perusteella kurssin sisältävän enemmän käytännön esimerkkejä ja opetusmateriaaleina olevan kenties havainnollistavia kuvia tai jopa täytettyjä eläimiä. Luennon puolivälissä aihe vielä muuttui energiafysiikaksi, mutta onneksi esimerkit olivat käytännönläheisiä.

Tiesittekö, että 60-kiloinen opis-

kelija kuluttaa parin rasvagramAuttavaa fonetiikkaa man verran energiaa noustessaan 45specialin alimmasta kerrokArmeijan jälkeen oli taas aika sesta ylimpään neljä kertaa? Nyt hakeutua pääsykoekirjojen pariin. tiedätte. Toinen esimerkki, jossa Valitsin biologian ja kasvatustie600 gramman tuoppia pidetään teen epäröimättä, mutta kolmas rinnan korkeudella vaihtoehto olikin kaksi minuuttia, jäi vaikeampi valinta. laskematta, koska Päädyin logopediaan fysiikan kaavoilla ei Monen sattuman täysin nimen perusvoi laskea energianja mutkan kautta teella, ja tarkemmat kulutusta ”työstä”, pääsinkin aino- tiedot tieteenalasta jossa mikään kaphankin Wikipediasta ana miehenä pale ei liiku. Biologit pääsykoehaas- vasta hakemuksen ohittavat ongelman lähettämisen jältatteluihin, laskemalla enerjoissa tie nousi keen. Monen satgiankulutuksen kuitenkin pys- tuman ja mutkan hapenkulutuksesta, kautta pääsinkin tyyn. tosin luonnollisessa ainoana miehenä ympäristössä hapenkulutusta on pääsykoehaastatteluihin, joissa tie suhteellisen hankala mitata. Luen- nousi kuitenkin pystyyn. noitsija muistutti opiskelijoita Tätä reportaasia kirjoittaessani myös siitä, että energia- ja kalori- kolmannen vuoden logopedit, joista laskennassa on nykyään niin paljon siis ei miesedustusta hyvästä yri”huuhaata”, että yksiköiden kanssa tyksestäni huolimatta löydy, ahkekannattaa olla tarkkana. roivat kandintutkielmiensa kanssa.

”

Fonetiikan luennolta jäi käteen tyylikäs kuvio ruutupaperin laidassa.

Sumanismi

Sen vastapainoksi he järjestävät myös puheterapiaa asiakkailleen.

Kumpaankaan opintovaiheeseen ei tällaisessa kertaluontoisessa kokeilussa olisi ollut järkeä heittäytyä, joten liityin toisen vuosikurssin logopedien seuraan luennolle, jonka kovin kiehtova aihe oli kliininen akustinen fonetiikka. Moni sumalainen olisi varmasti nähnyt painajaisia jo pelkästä fonetiikasta, ja viimeinen niitti olisi ollut eräs miespuolinen fonetiikan opettaja.

Hänen aloittaessaan luentoa muistuivat mieleeni yhtä aikaa kaikki tarinat siitä, kuinka hänen äänensä ei kanna kolmea ensimmäistä riviä pidemmälle. Tilanne kuitenkin muuttui paremmaksi, kun sali hiljeni ylimääräisestä supinasta.

Luokan sukupuolijakauma oli logopedian laitokselle kovin tyypillinen: nuoria naisopiskelijoita penkit täynnä, ja takarivissä yksi todella eksyneen näköinen nuorimies.

Kuulin vieruskaveriltani, että tämä kurssi on yksi niistä harvoista, jonka luennoille kannattaa tulla ajoissa, muuten paikkoja on jäljellä enää etuosassa. Eipä aikaakaan, kun takarivissä kiersi jo helpottava hopeatoffeepussi.

Kurssin virallinen nimi on Kliininen akustinen fonetiikka, mutta nimi menee vaihtoon tämän lukuvuoden jälkeen. Uusi nimi Kliinisen akustisen fonetiikan laboratoriokurssi on vahva ehdokas vuoden nimihirviöksi. Kurssin aikana tulee tehdä oma kliininen tutkimus, eli nauhoittaa puhetta ja analysoida sitä erilaisilla alan välineillä, korvat mukaan lukien. Annoin itseni ymmärtää tutkimuksen tekemisen olevan melkoinen piikki logopedin lihassa. Luennoitsija suositteli nauhoittamaan aineistoksi niin sanotutta normaalia puhetta, eli koehenkilön puhe-elimistöä ei tavallisesti lähdetä näissä tutkimuksissa modifioimaan nenän kautta tungettavilla letkuilla tai

53

Psykologiaa vai kasvatustiedettä?

Ohjauksen psykologiassa turhat paperit eivät vieneet pöytätilaa.

vastaavilla viritelmillä. Lähtisitkö sinä sellaiseen tutkimukseen koehenkilöksi?

Luennolla oli sen johdantomaisuudesta huolimatta muutama mielenkiintoinen ajatus tulevaisuuden mahdollisuuksista. Yksi sellainen oli niin sanottu äänikoe, jolla voitaisiin tarkistaa puhe-elimistön kuntoa samaan tapaan kuin verikokeesta mitataan kehon erilaisia arvoja. Sellaisesta hyötyisivät esimerkiksi työssään paljon puhuvat henkilöt, jotka voisivat esittää aukotonta materiaalia työnantajilleen sairaslomansa perusteeksi.

Tällainen äänikoe vaatisi kuitenkin ”normaalin” puheen normien arvioimista ja luokittelua, eli kasapäin rahaa. Ikävä kyllä luentosalin tietokoneelta puuttui asianmukainen mediantoisto-ohjelma, joten luennolle kaavailtu korvalla tehtävä analyysi ääninäytteestä jouduttiin siirtämään seuraavalle luennolle.

Se testi jäi minulta sattuneesta syystä väliin.

54

rini mielestä luennoitsija on kuin ilmetty Filius Lipetit, ja on pakko myöntää, että tiettyjä yhtäläisyykKeväällä 2013 oli taas korkea- siä on havaittavissa. Luennolla koulujen hakuaika. Hain uudes- olisi taikavoimista ollutkin hyötyä, taan logopediaan (koska minulla koska projektori ja tietokone eivät oli vielä pääsykoekirjat) ja kas- päässeet yhteisymmärrykseen valvatustieteeseen (koska sinne ei kokankaalle heijastettavasta mateollut kirjoja), mutta lisäsin tällä riaalista. Näiden ongelmien aikana kertaa palettiin suomen kielen. opiskelijoille kerrattiin kurssin Olin järkeillyt kirjoittamisbuumini suorastaan hämmentävä rakenne: keskellä, että osaisin kirjoittaa tai- kurssi aloitettiin tentillä jo edeltavammin, jos opiskelisin suomea. lisellä kerralla, muuten kurssin Posti-Kusti polki minulle lopulta suorittamiseen vaadittiin kirjalkaksikin hyväksymiskirjettä, kun linen työ jostain aiheeseen liittysekä kasvatustiede että suomen västä teoksesta ja opintopäiväkirja kielen laitos toivottivat minut ter- luennoista. Se, miten kurssin voi vetulleeksi. Päädyin valitsemaan aloittaa tentillä, ei oikein auennut tunnetuin seurauksin suomen minulle, enkä kehdannut sitä myöskielen, koska epäilin englanninkie- kään luennoitsijalta kysyä.

Kurssin tarkoitus listen tenttikirjojen on tarjota opiskeliolevan yleisempiä jalle välineet ohjata kasvatustieteiden Ongelmien omaa ohjausajatpuolella. aikana opiskeli- teluaan ja käydä Olin jo ennen joille kerrattiin läpi aiheen kirjalpääsykokeita opiskurssin suoras- lisuutta. Kurssi on kellut avoimessa taan hämmen- osa jatkumoa, joka yliopistossa psykotävä rakenne. alkoi psykologilogian perusopinsesta tutkimuksesta, toja, joten minulla jatkui psykologiseen oli jo jonkinlainen arviointiin ja nyt näppituntuma kasvatustieteellisen tiedekunnan kerättyä oppia oli tarkoitus hyökurssien tyylistä. Voisi itse asiassa dyntää ohjauksessa ja terapiassa. sanoa, että aikaisemmat opiske- Erilaisia näkökulmia oli toiselle luni kallistivat vaakakupin lopulta dialle kerätty viisi kappaletta, ja suomen kielen eduksi. Vaikka psy- jotta tieto menisi varmasti perille kologia oli yksi lempiaineistani ja hitainkin ehtisi kirjoittaa kaiken lukiossa, onnistui ensimmäinen ylös, oli sama dia esillä yhtäjaksoiyliopiston peruskurssi tappamaan sesti varmasti puolet luennosta.

Ohjauksen termi on olennaista mielenkiintoni miltei kokonaan.

Kurssilla suuresti ihailemani lukion ymmärtää tällä kurssilla. Luenpsykologia julistettiin vääräksi ja noitsija painotti, että ohjaus on tilalle tarjottiin luennoitsijan omaa pedagogiikkaa, eli psykologi ei voi koulukuntaa, jossa kaikki hauskat ottaa siihen kantaa astumatta ”viekoeasetelmat ja testit oli korvattu raalle maaperälle”. Toisaalta, koska ohjattava voi tehdä aina ohjaafilosofian kaltaisella pohdinnalla.

Sama luennoitsija on vetovas- jan pyynnön vastaisesti, ohjaus tuussa myös kurssilla nimeltä Ohja- ei ole vaikuttamista vaan enemuksen psykologia 1, joka kuuluu män ymmärtämistä ja tulkintaa. psykologian aineopintoihin. Kas- Tällaista ohjausta eivät harrasta vatustiedettä opiskelevan kave- ainoastaan opettajat, vaan myös

”

Sumanismi

kouluavustajat ja jopa poliisitkin.

Terapiaa taas voi harjoittaa melkein kuka vain (tiettyjä terapiamuotoja lukuun ottamatta), mutta tietyn koulutuksen saaneet voivat terapioida asiakkaita vain oman koulutuksensa mukaisesti, muutoin kyseessä on puoskarointi.

Luennoitsija kuitenkin totesi, että ”ei se välttämättä ole puoskarointia, jos homman osaa”.

After-karnevaali

Oli mielenkiintoista toteuttaa oma pieni luentorallini, koska se raotti verhoa muiden tieteenalojen toimintatapojen ja kurssisisältöjen edestä. Näiden aiheiden opiskelu voisi täyttää arkeni, mikäli asiat olisivat tapahtuneet toisin. Ajatus on kutkuttava, mutta samalla se muistuttaa minua siitä, miten paljon suomen kielen opiskelu minulle

tarjoaa. Voisin kuitenkin suositella tällaisia kokeiluja vaikka lukioihin tai välivuotta viettäville: on aivan eri asia kuunnella toisen opiskelijan kertomuksia alan opiskelusta, kuin olla itse luentosalissa tutustumassa opiskeluun käytännössä.

Luentorallit eivät tarjoa ainoastaan mahdollisuutta kurkistaa muiden tiedekuntien toimintaan, vaan ne voivat myös tarjota lisäpontta omaan opiskeluun mentaliteetilla ”no ei tämä nyt olekaan niin kamalaa”.

Toisinaan on hyvä ottaa etäi-

Luennoilla kuultua:

syyttä arjesta. Siihen tarvitaan vain jotain rutiineista poikkeavaa, eikä puitteiden tarvitse olla massiiviset.

Extemporeella höystetyt matkat, tapaamiset ja vierailut värittävät arjen harmaata taustapahvia kirjavammaksi. Pienet asiat auttavat jaksamaan pari päivää pidemmälle, aina seuraavaan viikonloppuun.

Lopuksi haluan kiittää Communica ry:tä, Juha Nuutilaa ja Heli Marinia käytännön järjestelyissä avustamisesta.∎

–”Poron solulämpötila on noin 39 astetta.” (biologia) –”Jos henkilö ei puhu, me emme voi tietää, onko puhuja normaali... Siis puheentuoton kannalta.” (logopedia) –”On pedagoginen teko olla tekemättä mitään.” (kasvatustiede)

Sumanismi

55

From Osma with love eli

Suma Nääsvillessä Jussi Meriläinen Johanna Rytkönen

Perjantai, hieno päivä osmata Omalta osaltani Osmaa edelsi tiukka harjoitusleiri Viialassa, tuolla Hämeen Haukiputaalla. Leirillä oli mahdollista bongata muun muassa yksi Sumanismin entinen ja nykyinen päätoimittaja, entinen puheenjohtaja sekä muita ei niin mainitsemisen arvoisia tyyppejä.

Matka Viialasta Tampereelle sujui mukavasti lähijunalla. Tampereen juna-asemalla törmäsimme välittömästi siulaliineihin (noin sekunti junasta astumisen jälkeen). Vaihdettuamme sanasen riensimme lunastamaan käteviä joukkoliikenteen matkakortteja. Hukkasimme toisemme sekunneissa ja suunta-

56

simme kuka minnekin meille järjestettyihin majoituskohteisiin.

Samalla matkalla täydensimme Viialassa ehtyneitä elintärkeitä juomavarojamme.

Aloitimme osmailun Tampereen yliopistolla, joka oli ainakin sisäpuolelta varsin komea ilmestys.

Ensimmäisenä ohjelmanumerona meille tarjottiin ei yhtä eikä kahta vaan kokonaista kolme luentoa.

Ensimmäisestä luennosta opin, että kannattaa hommata kavereita yliopistossa eikä pelkästään ryypätä ja masentua. Toisesta opin, että kannattaa kuulua ammattiliittoon, koska diagrammit ja pylväskuvaajat ynnä siitä saa rahhaa. Kolmannelta luennolta opin sen, että kannattaa tehdä niin kivaa työtä, että sen autuudesta ja omasta pätevyydestä voi pitää yli tunnin luennon (näin jälkeenpäin ajatellen tuo

Sumanismi

ei poikkea normaalista suomen kielen luennosta juuri mitenkään).

Vapauduttuamme luentosalista syöksyimme sateiseen Tampereeseen ja nappasimme bussin illanviettopaikkaa kohti. Samaan kyytiin tunki myös täkyliinejä, joiden kanssa jaettiin vaivautunut hiljaisuus, muutama penkki ja innostunutta keskustelua Ior Bockista. Jäimme vasta päätepysäkillä, ja löysimme itsemme keskeltä sateista betonilähiötä. Ilo oli sitäkin suurempi, kun metsän kätköistä löytyi komea kartano.

Kaikki oli hyvin lukuun ottamatta Oulusta autolla ajavia sumaliineja, joita ei vieläkään näkynyt. Hukutimme huolemme tölkitettyyn onnelisuuteen ja istuimme pitkin lattioita muiden osmaajien kanssa (tuolit, niin last season). Viralliseen osuuteen kuului turha esittelykierros, jossa jokainen kertoi suojeliuksensa, ja Osman kokous, jonka aikana suostuimme istumaan penkeillä pöydän ääressä. Tosin uupuvat sumalaiset saapuivat paikalle ennen kokousta, mutta tässä vaiheessa tarinaa kronologia lienee jo kuriositeetti. Kokous oli tosi kiva.

Onneksi se loppui nopeasti.

Loppuyö oli jo sen verran mauton, ettei siitä tässä viitsi enää hirveästi kirjoittaa. Tosin pahennusta sai osakseen kuppila, joka ei suvainnut haalareita tiloissaan. Ei tarvitse ihmetellä, miksi olivat sulkemassa. Loppu selviää lauantain raportista. Jussi kuittaa...

Lauantai, vielä hienompi päivä osmata Ja Jossu jatkaa. Lauantaiaamun sarastaessa ainakin osa majoituspaikkamme urheista osmaajista heräsi virkeinä herätyskelloon.

Suunnitelmissa oli käydä katsastamassa kulttuurielämyksiä Työväenmuseo Werstaalla, mutta toisin kävi. Leirimme vähemmän virkeät osmaajat kykenivät nimittäin päästelemään vain epämääräisiä urahduksia peiton alta, kun lähdön aika olisi ollut. Niinpä päätimme olla pitämättä sen suurempaa hoppua ja nauttia sen sijaan majoittajiemme loihtimasta herkullisesta aamiaisesta. Joukkiomme heikkohappisinkin saatiin lopulta ylös, kun hänelle tarjoiltiin vahvistavaa pekonia ihan sänkyyn asti.

Masut täynnä pekonia ja omenapuuroa suuntasimme kohti yliopistoa, josta riemukkaan Osmaturnauksen oli määrä alkaa. Sää oli hiukan sateinen, mutta emme antaneet sen häiritä. Kun olimme saaneet haalittua viimeisetkin puuttuvat sumalaiset seuraamme, lähdimme reippaasti suorittamaan Kopulalaisten laatimia hauskoja rastitehtäviä. Rasteilla pääsimme muun muassa todistamaan taitojamme Harry Potter -tietämyk-

sessä, esterata”juoksussa” sekä sik sak sokkelo -nimisessä leikissä.

Viimeiseksi mainitulla rastilla Suma suorastaan loisti taidoillaan, sillä sen lisäksi, että sokkelon tekemiseen kului kahdelta nimeltä mainitsemattomalta sumalaiselta luvattoman paljon aikaa, onnistuimme myös katkaisemaan sokkelon tekemiseen käytettävän twist-narun kahdesti. Tällä rastilla uljas joukkueemme taisikin saada eniten vammoja ja vaurioita, mutta ei se mitään - hauskaa meillä oli silti!

Erityismaininnan ansaitsee rasti, jolle emme ehtineet ajoissa.

Rastivahdit olivat siis juuri korjanneet rastinsa pois, kun saavuimme hengästyneinä paikalle. Onneksi ihanaiset Kopula-vahdit järjestivät meille vaihtoehtorastin, jolla rappiollista boheemitaitelijan elämää viettävä muusikon alkumme J. Meriläinen vetäisi sellaisen improvisaatiorunon että oksat pois! Jos haluatte nähdä tämän eeppisen taidepläjäyksen, pyytäkää video Sumanismin valloittavan upealta päätoimittajalta Laurilta.

Rankan turnauksen jälkeen kiirehdimme valmistautumaan illan Harry Potter -teemaisille sitseille toiset pitserian, toiset Alkon ja toiset suihkun kautta. Sitsipaikalle saapuessamme oli ilo huoSumanismi

mata, että moni oli nähnyt paljon vaivaa oman asunsa eteen. Uskallan kuitenkin väittää, että ikioma Kalkaroksemme oli yksi illan vaikuttavimmin pukeutuneista erittäin kuumottelevan Voldemortin rinnalla. Sitsit olivat jälleen kerran riemukas kokemus siitäkin huolimatta, että paikka oli hiukan ahdas ja osa sitsaajista tunsi jääneensä eniten ääntä pitävän Siulan varjoon.

Sitsien virallisen osuuden jälkeen tupapöydät heivattiin mäkeen ja tanssilattia avattiin onnesta huojuville tylypahkalaisille. Krebasimme pitkälle aamuyöhön, jonka jälkeen lähdimme majoittajamme johdolla vierailemaan ihan ehdalla tamperelaisella grillikioskilla. Kioskijonossa saimme nauttia paikallisten hurmaavasta huumorintajusta ja murteesta. Peiton alle päästyämme unta ei tarvinnut paljon houkutella.

Sunnuntai, ei niin kiva päivä osmata Tästä päivästä ei ole kauheasti mitään sanottavaa. Oltiin kaikki aamulla vähän kärttysiä. Ei päästy brunssille asti. Jossu ajoi Humpauttajalla koko matkan Tampereelta Ouluun. Kuunneltiin aika kauheaa musiikkia. Pojat nukku takapenkillä. Ai niin, ku päästiin Ouluun, Jussi vetäs vielä Topia nekkuun niin että veri tursus. Että semmonen Osma! Läheppä sääki ens kerralla mukkaan!∎

57

Mammamietteitä Katja Virpiranta Miksi raskaana oleminen ja muut äitiyteen liittyvät asiat eivät ole naisen yksityisasioita?

Kysymyksen asettelu itsessään jo paljastaa asenteellisen näkökulmani siihen, että asiaintila on tällä hetkellä juuri näin: raskaus, mahdollinen raskaudenkeskeytys, äitiys ja se, miten lapsiaan hoitaa, ovat kaikki asioita, joihin ihan kuka tahansa voi vapaasti julistautua asiantuntijaksi ja tulla julistamaan omia näkemyksiään ainoina oikeina riippumatta siitä, onko puhujalla todellisuudessa minkäänlaista näennäistäkään kompetenssia tyrkyttää mielipiteitään.

Aborttia vastaan pärisevät kaikkein äänekkäimmin keski-iän ylittäneet äijät, joille koko asia ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan millään tapaa henkilökohtainen. Toki siitä voidaan keskustella, että missä vaiheessa sikiöstä tulee elävä olento: toiset sanovat, että heti, toiset puolestaan, että siinä vaiheessa, kun sillä olisi potentiaalinen mahdollisuus selvitä elossa kohdun ulkopuolella. Kenties jonkun mielestä vasta syntymän jälkeen. Se ei minusta ole kuitenkaan oleellinen kysymys, kun puhutaan naisen oikeudesta aborttiin ylipäätään.

Ihmissikiö on loinen sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Jokaisella pitäisi olla itsestäänselvä

oikeus valita, haluaako kasvattaa loista mahdollisesti oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tietenkään nyky-yhteiskunnassa kovin usein ei tule sellaista tilannetta, että äiti ja sikiö joutuvat kamppailemaan ravinnosta. Jos kuitenkin jostain syystä niin olisi, että ruokaa ei olisi tarpeeksi molemmille, arvatkaapa huviksenne, kumman olemassaoleva rasva- ja lihaskudos ja ääritapauksessa sisäelimet käytetään toisen ravinnoksi?

Aborttikeskustelussa on muuten se ärsyttävä piirre, että ennemmin tai myöhemmin joku ilmaantuu jostain huutelemaan, että on sellaisia naisia, jotka käyttävät aborttia ensisijaisena ehkäisymenetelmänään. Ehkä onkin, mutta ei varmasti kovin paljon.

Useimmille meistä abortti nimittäin on henkisesti aika raskas valinta huolimatta siitä, että se on todennäköisesti oikea ratkaisu senhetkisessä tilanteessa.

Tuollainen argumentti on ihan täysin rinnastettavissa raiskauskeskusteluissa esiintyvään vakiokommenttiin naisista, jotka valehtelevat tulleensa raiskatuksi: äärimmäisen marginaalisilla tapauksilla tahrataan taitavasti kaikkien maine ja käännetään keskustelu epäolennaiseen.

Jos naispuolinen poliitikko tulee raskaaksi vaalien jälkeen, hän on “pettänyt äänestäjänsä” ja häneltä kysellään, miten tämä nyt

vaikuttaa hänen työhönsä. Jollakin täysin käsittämättömällä logiikalla miespoliitikon tapauksessa perheenlisäyksen ei epäillä haittaavan työntekoa. Miksihän se niin on? Koska naiset automaattisesti mammautuvat lapsen syntymän jälkeen eivätkä pysty enää mihinkään muuhun kuin lapsenhoitoon?

Aika monen odottavan äidin riesana ovat ventovieraat ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen tulla käpälöimään vauvamahaa lupaa kysymättä. Omalle kohdalleni sellaisia ei onneksi ole vielä osunut, mutta sellaisessa tilanteessa järkevin toimintatapa on varmaan käpälöidä takaisin tai huomauttaa tiukasti, että anteeksi, mutta rouvan käsi on minun vatsallani.

Ehkä se herättäisi tajuamaan, että tämä ei ollutkaan mikään kollektiivinen “kosketellaan toisiamme ilman lupaa”-tuokio.

Aivan oma lukunsa ovat ne nettikommentoijat, jotka tietävät kaiken paremmin itselleen täysin vieraiden ihmisten raskauksista ja kaikesta sitä sivuavasta. Tietysti nettikeskustelun luonteeseen kuuluu tietty päteminen ja alentuva suhtautuminen keskustelukumppaniin, mutta raskausaiheisissa keskusteluissa tuo asennevammaisuus on viety aivan uusiin ulottuvuuksiin. Muuan nainen kirjoitti keskustelupalstalla, ettei raskauspahoinvoinnin aikana kyennyt syömään mitään

muuta kuin McDonald’sin ja Hesburgerin hampurilaisia. Kymmenkunta asiasta paremmin tietävää oli – kuten kunnon kansalaisen kuuluu – käynyt muistuttamassa tätä naista siitä, kuinka hän on huono äiti, ei ajattele lapsensa parasta, luultavasti läski ja muutenkin tuo nyt vain on tekosyy syödä epäterveellisesti.

Eikä ennenvanhaan ollut pikaruokaketjuja, ja silti ihmiset pärjäsivät aivan mainiosti. Sitä paitsi eikö hän ymmärrä, että Hesburgerin hampurilaisissa on majoneesia, ja majoneesia ei pitäisi syödä raskaana ollessa ollenkaan. (Se muuten koskee vain raa’asta kananmunasta tehtyä majoneesia, ja pikaruokaketjujen majoneesit ovat keltuaisjauheesta tai pastöroidusta kananmunasta tehtyjä.)

Toiseen oivalliseen esimerkkiin törmäsin alkuraskaudesta, kun googlasin, miksi vatsani tulee järjettömän kipeäksi orgasmin jälkeen. Joku muu oli miettinyt aivan samaa, ja kysymys kuului suurin piirtein näin: “Raskaustesti näytti plussaa. Olen neljännellä viikolla.

Alavatsani tulee orgasmin jälkeen kipeäksi. Minulla on ensimmäinen neuvola-aika vasta ensi viikolla, mutta haluaisin tietää jo sitä ennen, onko syytä huoleen.” Tämä ei ole suora lainaus vaan mukaelma sisällöstä. Jätettäköön alkuperäinen lähde anonyymiksi.

Noin puolet vastaajista (jotka ylipäätään vastasivat itse kysymykseen – suurin osahan ei vastannut, koska näissä asioissa on aina tärkeämpää osoittaa ylemmyyttään kuin jakaa tarpeellista tietoa) sanoivat, että se kuuluu alkuraskaudessa asiaan eikä ole vaarallista, ja toiset puolet sanoivat, että se enteilee keskenmenoa.

Suurin osa vastauksista kuitenkin olivat tällaisia: Miten sinä muka tuossa vaiheessa voit edes tietää olevasi raskaana? Miksi ihmeessä

olet tehnyt jo nyt raskaustestin?

Miten sinulla voi olla neuvola-aika viikolla viisi? Ei niitä anneta ennen kahdeksatta. Miksi ihmeessä harrastat seksiä raskaana ollessasi?

En minäkään harrastanut koko raskauden aikana. Aivan hyvin pärjää yhdeksän kuukautta ilman.

Ei se sitä paitsi mikään orgasmi ollut. Ihmiset voisivat opetella saamaan orgasmeja ennen kuin tulevat tänne kyselemään.

En tiedä, mistä tuo viimeinen kommentoija osasi päätellä, että kysyjä ei tiedä, mikä orgasmi on, mutta kai se on uskottava, kun se internetissä lukee. Vihamielinen asenne ja tarve tuomita ovat hyvin tyypillistä kaikissa raskausaiheisissa keskusteluissa. Jokainen, joka ei tee täsmälleen samalla tavalla kuin kommentoija, on automaattisesti huono äiti ja vastuuton ihminen. Koska kommentoijat ovat yleensä keskenäänkin eri mieltä asioista, elämä menisi aika vaikeaksi, jos jokaisen antamia määräyksiä pitäisi noudattaa.

Ilmiö sinänsä ei ole mikään pelkästään internetiin liittyvä asia, vaan kautta aikain erityisesti äidit, joilla on jo ennestään lapsia, ovat auliisti jaelleet neuvojaan vähemmän kokeneille odottajille riippumatta siitä, onko opastusta kaivattu vai ei. Jostakin syystä vatsansisäinen vauva koetaan yhteiseksi omaisuudeksi, jonka suojelemisesta kaikki ovat kollektiivisesti vastuussa. Ei se välttämättä ole pahantahtoista, mutta ainakin useimmista internetkeskusteluista hyvää on välillä vaikea nähdä. Tärkeintä kuitenkin olisi, että itse kukin ymmärtäisi kunnioittaa kanssaihmistensä omia valintoja ja omaa tahtoa, koska nainen tai hänen lapsensa eivät yhtäkkiä muutu julkiseksi omaisuudeksi raskauden aikana – ja useimpiin asioihin ei ole yhtä absoluuttisen oikeaa toimintamallia.∎

Vainlaurijuttuja Juhani Aholla oli lastuja ja Veikko Huovisella lyhyitä erikoisia. Laurilla on vainlaurijuttuja. Kirjallisuushistorioitsijat ovat kuvailleet vainlaurijuttuja tukahtuneiksi mylväisyiksi keskellä 2010-vuosikymmenen yltiökyynistä, korkeammat arvot hylännyttä elämänmallia.

Vainlaurijuttujen on sanottu asettuvan osaksi maagis-surrealistisen käymäläkirjallisuuden traditiota. Lukeva yleisö on kuvaillut niitä antoisimmaksi krapulalukemistoksi sitten Jouko Pihon nettikirjoittelujen. Me Sumanismin lukijat voimme oppia vainlaurijutuista ainakin sen, että sukat kannattaa pukea jalkaan huolellisesti, etteivät pääse illan mittaan pyörimään, herttinen sentään.

Irmari Kyyrä

60

Irmari Kyyrä oli ylisuuri mätitahnan, masturboinnin ja palvatun lantun ystävä, joka ajautui syvälle sairaspetikierteeseen menetettyään jalkalampun hallinnan ohituskaistalla. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hän kehitti kolmiportaikkoisen sähkökäyttöisen taskupingispöydän, jonka kunniaksi kaivettiin metrin syvä kuoppa keskelle Alastaron kiivaimmin liikennöityä jalankulkuväylää viime kesänä. Kyyrä oli myös tunnettu suonensisäisen kannabiksenkäytön laillistamisen kannattaja.

Irmari Kyyrä haudataan suosikkimuumimukiinsa Vampulan seurakuntatalon kansliassa huomenna kello 18. Siunaustilaisuudessa esiintyy Kyyrän kouluaikaisista tovereista koostuva soitto- ja lauluyhtye Vampulan velmut. Tarjolla kahvia ja pullaa.

Sumanismi

Siivouspäivä Eräänä sunnuntaiaamuna Mouhiainen päätti järjestellä asuntonsa edustuskuntoon. Ensiksi hän latasi kahvinkeittimeen kolme kupillista ja naksautti keittimen porpattamaan. Mouhiainen päätti aloittaa siivousurakan latomalla astioita tiskikoneesta kaappiin. Hän suuntasi kaapin luo. Silloin äkillinen levottomuudentunne kiiri hänen selkärankansa yli. Mouhiainen rohkaisi mielensä ja leväytti astiakaapin ovet auki. Hän ei kuitenkaan kestänyt katsoa kaapin syvyyksiin, vaan sulki ovet äkkiä ja ajatteli hörpätä ensin kahvit lievittääkseen hermostusta. Mouhiainen odotti, että kahvi oli valunut, kaatoi sitten kahvia kuppiin ja istui keittiönpöydän ääreen.

Kahvin särpiminenkään ei saanut Mouhiaisen levottomuutta hellittämään.

Hän tuijotti suljettua astiakaappia tiiviisti uskaltamatta edes räpyttää silmiään. Kaappi aukesi ja isoäidin tarjoiluastia vierähti ulos ja räsähti pirstoiksi pesualtaaseen. Mouhiainen läiskytti kahvit rinnuksilleen, loikkasi ylös nojatuolista ja säntäsi huoneiston läpi siivouskomerolle. Hän avasi komeron, otti sieltä imurin ja alkoi pyörittää sitä päänsä yläpuolella kuin moukaria. Hän viskasi imurin suoraan päin televisiota, joka pamahti voimakkaasti ja horjahti lattialle iskun voimasta. Mouhiainen luhistui lattialle siivouskomeron ääreen ja rupesi vaikertelemaan. Radiossa alkoi säätiedotus merenkulkijoille.

Fjodor Dostojevskin kitkarengasliiketoimet

Fjodor Mihailovitš Dostojevskin tuotanto kuuluu Venäjän tärkeimpään antiin maailmankirjallisuudelle. Harva kuitenkaan tietää, että kirjailijanuran lisäksi Dostojevski kunnostautui myös kitkarenkaiden maahantuojana ja jälleenmyyjänä. Dostojevski hyödynsi renkaiden maahantuonnissa ukrainalaisten kivihiilimenninkäisten tunneleissaan vetämiä maasälpävankkureita ja myi renkaita torilla täysin naurettavilla katteilla. Kaikesta yrittämisestä huolimatta Dostojevski vietti suurimman osan ajasta puilla paljailla.

Useimmat Dostojevskin liiketoimista laajemmin perillä olevat mieluummin repivät munuaisensa ulos kehostaan kuin kertovat kaikesta tästä kenellekään; ehkä meidänkin olisi viisasta noudattaa heidän esimerkkiään ja olla jatkossa vaiti.

Hallitustestamentti aina mun pitää kirjoittaa aina mun pitää taittaa aina mun pitää tehdä Doodle aina mun pitää käydä painossa

en saa mennä luennolle, en lukee kirjoja en saa edes tarpeeksi opintopisteitä aina mun pitää lukee juttuja aina mun pitää olla Kerhiksellä aina mun pitää nukkuu huonosti

Sumanismi

61

aina mun pitää juoda olutta

en saa käydä töissä, en lähtä vaihtoonkaan en saa edes koostettua mun opintoja aina mun pitää näkyä aina mun pitää hölistä aina mun pitää suuttua aina mun pitää piirtää Santeri Vesa

Suolahappomiehen ihmeelliset seikkailut Meiramimäen alakoulun oppilaat joutuivat suureen vaaraan, kun vihamielinen roistokopla hyökkäsi henkilökunnan huoneeseen kaltaten kaikki opettajat kanveesiin. Hetkessä koulu oli mitä hirvittävimmän sekasorron vallassa. Juhani Mäskisalko, paikallisen tilintarkastuskonttorin ylin asiakirjasalkunpuunaaja, sattui kävelemään ohi ja huomasi tilaisuutensa tulleen. Harmaan arki-identiteettinsä ohella hän oli nimittäin yliluonnollisia voimia hallitseva ja ihmiskunnan pelastajaksikin povattu supersankari, Suolahappomies. Niin Mäskisalko kaivoi salkustaan pullon, kulautti sen tyhjäksi ja jäi koulun pihaan makaamaan ja sätkimään pitäen kummallista kurluttavaa ääntä. Onneksi joku toinen ohikulkija huomasi hälyttää virkavallan paikalle, ja niin Meiramimäen koulun väki saatiin pelastettua.

Mökkitie

Kirjoittaneet Ouli Pakka ja Lalli Mulsa huippusalaista kirjoitustekniikkaa hyödyntäen Eliittiniemen kirjoitustyöpajassa.

Ensimmäinen sana oli karhu. Siitä tuli mieleeni ikioma Jonini. Jonilla näkyi vähän olevan kiva tunnefiilis. Loimusipa takassa halko. Sen tussahteleva ääni kiiri muiden lävitse; hätkähdin riippumatossa pystyyn. Keinuva keinu pysähtyi keinumisensa vuoksi. Arthur miekkaili ihan mielissään kirjassa, jonka lukeminen raastoi hermojani. Olisikohan Joni puuceessä paskalla.

Sieltä päätin tarkastaa asian. Ei puhettakaan puhtaista kalsareista. Ulkoa kantautui saamelaisia mylväisyjä. Joni pyyhälsi käsiään huitoen metsään kohti tiipiitä. Tiipiissä kortteerasi Maki. Sammaltava puhe lipoi hermoratojani. Tuska viilsi sepaluksesta palan. Makilla näkyi kivasti mela. Siinäpä mietitte omaa suhdettanne äitiinne, te nuljut perverssit. Lähdimme taittamaan matkaa. Valjastimme naapurin koirat. Hauvoille maistui tuore poronliha – taattua laatua Turusta. Lotkaistuaan Maki lipaisi turkulaista sinappia. Maantietä riitti ja koirat hiihti. Nimittäin suksilla. Tässä tämä kulminoituu omaan tämyyteensä. Joo.

Ethelred Haddaway

Ethelred Haddaway, 1740–1981, irvokas oopperakriitikko ja Ikkunat auki Pattijoelle -liikkeen kavahdettu ylivääpeli, joka kerran nähtyään jokseenkin puolivillaisen tulkinnan Puccinin Madame Butterflystä leikkeli kiivaspäissään kaikki Vihannin chihuahuat puutarhasaksilla palasiksi. Ethelred Haddaway lanseerasi kieleemme sanan flipata. Syvä harmi ja häpeä langetkoon hänen muistonsa ylle meidän puolestamme.

62

Sumanismi

Onnistuneen solmiovalinnan salat 2010-luvun herrasmiehen vaatekaappi on monimuotoinen. Mahdollisista kuoseista ja valmistusmateriaaleista on suoranainen runsaudenpula.

Tämä korostuu erityisesti silloin, kun pitäisi valita asukokonaisuuteen sopiva solmio. Pelkästään silkkisolmioissa värien, kudoksien ja kuviointejen moneus on häkellyttävä, ja tämän lisäksi on kaulaan kietaistavissa myös villaisia, nahkaisia ja neulottuja solmioita – näin muutamia mainitaksemme. Hätäinen ja ilmeetön tai liiankin silmiinpistävä solmiovalinta voi herkästi kaihertaa mieltä koko päivän.

Välttääksemme kiukustumisen kannattaa vaatekaapin ääressä pitää pää kylmänä. Haluamme auttaa tässä ja helpottaa solmiovalintaa oheisella kuusiportaisella ohjeistuksella: I Lado solmiot sängyn päälle siistiin järjestykseen.

II Tarkkaile ylläsi olevan asukokonaisuuden värejä ja materiaaleja sekä kuoseja tovi peilin ääressä. Palaa sen jälkeen takaisin solmiovalikoimasi luokse.

III Sulje silmäsi ja silittele solmioita hellästi etusormesi selkäpuolella. Voit myös haalia solmioita käsiisi, painaa nenäsi solmionivaskaan ja vetää ilmaa sisään antautuneesti.

IV Jätä solmiot taas hetkeksi rauhaan ja kaiva kaapista pullo Leijona-merkkistä salmiakkiviinaa. Hörpi pullo tyhjäksi. Avaa sitten tietokoneesi ja käy katsomassa YouTube-videopalvelusta video nimeltä Seppo Hovi ja nuoret kollit tunnelmissa.

V Käy nyrhäisemässä pihakuusesta vajaa kourallinen havunneulasia.

Kaada kahvimukiin reipas desi ruokaöljyä ja sekoita siihen havunneulaset. Hivuta housujesi sepalus auki ja lirauta sitten housujen kangasta varjellen mukiin maltillinen annos omaa ureaasi. Muista sulkea housunsepalus, ettet tee moukkamaista vaikutelmaa tilaisuudessa, johon olet pukeutumassa.

VI Kulauta kahvimuki tyhjäksi. Ota vielä jääkaapista kananmuna ja riko se otsaasi.

Käytyäsi läpi vaiheet I–VI oikean solmion valitseminen on jo hyvin helppoa ja tapahtuu suorastaan luonnostaan. Jos brittiläinen kravattisolmu tuntuu tilanteeseen turhan epäformaalilta, pitäisi myös monimutkaisemman half-Windsor- tai Windsor-solmun tekemisen olla tässä vaiheessa lastenleikkiä.

Siinä runo

Ostapa räkäkuppi, rupinen poikani

Työmatkalla Saari oli kävelemässä rautatieaseman ohi, kun puhelin soi. Saari pysähtyi penkomaan housuntaskuaan, sai lopulta kaivettua puhelimen esille ja Sumanismi

63

vastasi siihen. ”Et ole herännyt valveeseen, vaan tämä on yhä se sama uni, josta kuvittelit aamulla irrottautuvasi”, lausui ääni puhelimessa. Tämän jälkeen puhelu päättyi. Saari seisoi hetken häkeltyneenä, mutta sai sitten jälleen koottua ajatuksensa. Hän päästi paheksuvan tuhahduksen ja lähti jatkamaan matkaansa kohti työpaikkaansa, tyhjää valkoista huonetta, jossa oli hänen työpöytänsä. Saaren salkku ja työpöydän lokerot olivat täynnä tyhjiä valkoisia paperiarkkeja. Asiakkaita ei luultavasti olisi taaskaan odotettavissa viikkokausiin. Niin rauhallista ja tasaista oli toimistovirkailija Saaren elämä.

Ivan Turgenevin pirtelökone

Muut tuli junalla, John Lennon.

Kumpi ja Kampi tappeli, John Lennon.

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saunaan. John Lennon.

Mitä yhteistä on basistilla ja Sveitsillä? –John Lennon.

Lordi-yhtyeen jäsenet menehtyivät, ja Taivaan portilla Pietari sanoi heille: ”John Lennon.”

Mikä on hauskempaa kuin kymmenen vauvaa teollisuusuunissa? –John Lennon.

Ja niin edelleen. Voit keksiä itse lisää.

Ruokakaupassa

Sinius ja Birger astuivat sisään päivittäistavaramyymälään. Sisällä ilma seisoi ja pölyhiukkaset kimmelsivät auringonkajossa. Siniuksella oli mukanaan useita metrejä pitkä ostoslista ja Birger kantoi käsissään kahta ämpäriä. Sinius asteli myyjän puheille. Myyjän syventyessä tutkimaan Siniuksen listaa Birger käveli maitotuotehyllykön luokse. Birger avasi tyhjän ämpärin kannen, otti hyllystä purkin juoksevaa jogurttia, kieritti korkin auki ja kaatoi purkin sisällön ämpäriin. Tämän jälkeen hän laski purkin lattialle, avasi toisen ämpärin, otti sieltä suppilon ja kaatoi ämpäristä velliä suppilon kautta jogurttipurkkiin. Sen jälkeen Birger kieritti jogurttipurkin korkin takaisin kiinni ja nosti purkin takaisin paikalleen. Seuraavaksi Birger otti hyllystä margariinipakkauksen, kaivoi povitaskustaan lusikan ja lusikoi sillä margariinipakkauksen sisällön ämpäriin, johon oli aiemmin kaatanut jogurtit. Birger kaatoi margariinirasiaankin velliä ja sulki rasian kannen tiiviisti. Birger kierteli hyllyvälejä ja suoritti saman operaation myös piimäpurkille, oliiviöljyputelille, puuroryynipakkaukselle, perhekaljapullolle, tiivistemehupurkille, ketsuppipullolle ja muoviselle rasialle kanaliemikuutioita. Tällä välin myyjä totesi, että mitään Siniuksen listaamista tuotteista ei ollut myynnissä kaupassa. Sinius harmitteli tilannetta ja huikkasi sitten Birgerille, että oli tullut tehtyä hukkareissu.

Sinius ja Birger poistuivat päivittäistavaramyymälästä takaisin kevätaamun kirkkauteen. Sinius asteli edellä ja vihelteli huolettomasti. Birgerillä oli kantamuksenaan ämpärit, joista toinen oli tyhjä ja toisessa oli ainekset seuraavanpäiväiseen velliin.∎ Kirjoitettu Raahessa 2.–4. maaliskuuta 2015 sekä Oulussa 20. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta 2015.

64

Sumanismi

Tällä palstalla julkaistaan Kerhiksen Anonyymit tunnustukset -lippaaseen sekä Anonyymi tunnustus -nettilomakkeeseen jätetyt tekstit.

Mielestäni PT:n pitäisi pukeutua housuihin. Edes joogahousuihin.

Silloin

LAURI ON RÄKÄSSY MEIÄN HISSIIN

ei voi vilkkua mitään, ja joutuu näkemään kaiken vaikka ei haluaisikaan nähdä.

Olen teekkari ja olen ihan vitun päisällään

Olen sumalainen ja olen vitun kännissä noin kello 9 aamulla.

Ollin tekee mieli lipoa ikkunaa.

Vappuinen postmodernismipläjäys:

Santeri Vesa miinus Santeri Vesa

Sumanismi

65

Simanismi (Menolippu)

Simanismi (5x) Joko sulla simanismi on?

Istun työtuoliin ja koneen aukaisen Deadline häämöttää, kavereita en enää nää Työn alla Simanismi on Paino ryssi taas, siis tehdään uudestaan Julkaisu nyt siirtyy viikkoon seuraavaan, vituttaa Milloin valmis Simanismi on? refrein: Tää pakko kirjoittaa on uusiksi Jutuistani tolkku on pois Taas täyttä soopaa yöllä raapustin Roskiin heittää tän paskan vois Simanismi (5x) Joko sulla Simanismi on?

Katson taaksepäin ja Kerhis sinne jää Pakko bilettää, selvää päivää en enää nää Kun valmis Simanismi on Mulla uusi Simanismi on refrein

66

Sumanismi

Sitaatteja ”Sitten amerikkalaisilla olis luonnollisempi suhtautuminen kuolemaan eikä heidän tarvitsisi käydä leikkauksissa vältelläkseen sitä.”

– Antti hautakivenhalausliikkeestä ja kuoleman hyväksymisestä osana luonnollista kiertokulkua

"En ehkä kutsuisi sitä sensuroinniksi. Se on journalismia. Tai sitten kyseessä on pohjimmiltaan sama asia."

– Lauri pohtii lehdenteon eettisiä ongelmia

”...sen sijaan, että raha kerättäisiin tasaisesti jaettavaan yhteispottaan” – Yingxin pöytäkirjatypo

Jussi M.: ”eräänä päivänä jossun piti kirjoittaa osma-raportti joss olikin sitä kovasti kirjoittamass mielissään käsitietokoneella, ja oli sitä varten hoitanut kaikki kouluhommat ja työhommat pois alta, jotta saisi rauhassa syventyä tampereen muisteloihin. Lauri tulisi olemaan tästä tekstistä niin vitun ylpeä.”

Johanna R: ”enkä ollu älä huijaa” – Osma-raportin kirjoittajat hajoilevat Google Docsissa

”Enpä ole ennen kokousmunaa saanut, mutta nyt sitä tulee.”

– Niina Kunnas Vuoden Murre -kokouksessa

Sumanismi

67

Luumua omaan suuhun.

68

Sumanismi