Simanismi 2012

« 2/2012

I

Suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti

Kirjoittajat: Cheng Yingxi Sanna Häyrynen Maria Laakkonen Mikko Memonen Jukka Mettovaara Salla Ulmanen 2 Katja Virpiranta

Valokuvaajat: Iina Luosujärvi Cheng Yingxi Nestori Törmä Katja Virpiranta sxc.hu

Piirtäjät: Maria Laakkonen Aija Lehikoinen Jukka Mettovaara

Sumanismi

Taitto: Sanna Häyrynen Maria Laakkonen Mikko Memonen Jussi Virpiranta Katja Virpiranta Cheng Yingxi

Päätoimittajat: Mikko Memonen Katja Virpiranta

Kansikuva: Cheng Yingxi Sisällys: Cheng Yingxi

Painettu Yliopistopainossa; painos 50 kpl

PÄÄKIRJOITUS On taas aika, toverit!

Sen tunnusmerkkejä on ollut ilmassa jo pitkään: rakeita, lunta ja loskaa. Oulun kaunis kevät. Mutta kuten muistatkin, kaikista vapun merkeistä suurin ja kaunein on Simanismi. Tällä kertaa kyseessä on työväen kansan-Simanismi. Ja tuli taas sen verran levoton julkaisu, ettei tainnut yhdelläkään tekijällä olla ihan kaikki lahtarit montussa.

Vappuhan on perinteisesti ollut etenkin työväen juhla ja työtä tämän lehden kanssa on tehtykin. Kirjoittaminen ja taittaminen ei välttämättä ole sitä hauskinta kivaa, kun samaan aikaan pitäisi suoritta Tekstilajien ja kirjoittamisen kurssia tai vaikkapa suunnitella omia häitään. Nyt homma on hoidettu, ja ainejärjestötyön orjat saavat hyvillä mielin ja mopot keulien nousta sorron yöstä vappupirpaloitten pariin.

Tällä kertaa päätoimittajien tukena raatoi ennätyssuuri toimareitten joukkio. Emme kuitenkaan tyytyneet vain siihen, vaan noudatimme vanhan itänaapurin käskyä yhdistää kaikkien kansojen proletariaatit (eli pari tuttua tyyppiä parista muusta killasta). Yhteistyön tuloksena saimme ainakin Blanko-, Otit- ja Syntaksisperäistä aineellista ja henkistä materiaalia käyttöömme. Sivumäärä paisui kuin tuomionpäivän pullataikina.

Tuleva vappu on pitkä ja rankka koitos, joka karsii opiskelijaelämän ammattilaiset tissuttelijoista. Älä kuitenkaan pelkää, sillä toimituksemme työn sankarit valmistautuivat vappuun sinunkin puolestasi. Joimme muun muassa hirvittävää Gambinaa, jotta yksikään, joka neuvojamme uskoo, ei joutuisi siihen sortumaan. Sumalaisen vappukalenterista varmistat, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Selviytymisoppaan avulla säilyt ehkä hengissäkin. Vain täysi tampio lähtee riekkumaan Simanismitta.

Kostea kevätsää on saanut fennistienkin sydämet sykkimään.

Suuri parisuhdetutkimus valaisee sumalaisten pariutumistottumuksia. Riettaille on tarjolla tietoa seksisanojen alkuperästä.

Opettele ne, ja sitten baarissa voit ehdotella ja päteä samaan aikaan. Suuren esikuvamme Cosmopolitanin mallia noudattaen Simanismi kysyi miehiltä, mitä mieltä he asioista oikeasti ovat.

Mutta ketä nämä pääkirjoitukset edes kiinnostavat? Pidemmittä puheitta toimitus toivottaa todellisuudestavierauttavaa vappua ja ”mitä helevettiä mää oikein luen”-hetkiä lehden parissa.

Mitä odotat, Toveri? Käännä sivua! toveri Memnonov & toveri Ippolitova

Sumanismi

3

Vappu: työläisen ja opiskelijan juhla Katja Virpiranta Vappua juhlitaan 1. toukokuuta.

Tuolla päivällä juhlistetaan alkavaa kevättä, työväkeä ja ylioppilaita. Suomessa vappu on virallinen liputuspäivä.

Alkuaan vappu oli pakanallinen kevään juhla. Vappuna sytytettiin kokkoja, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä.

Muinaissuomalaiset tunsivat juhlan alun perin hela- eli toukojuhlana. Kokkoja eli helavalkeita poltettiin pahojen henkien karkottamiseksi, juotiin simaa ja tanssittiin. Toukojuhlana karja päästettiin ensimmäistä kertaa laitumelle.

Kokkoperinne elää yhä juhannuskokkojen polttamisessa.

Työväen juhlapäiväksi vappu muuttui 1800-luvulla. Se on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa toukokuun ensimmäinen oli perinteisesti ollut päivä, jolloin työsopimukset uusittiin ja työpaikkaa vaihdettiin.

Ensimmäisenä toukokuuta

4

vuonna 1886 järjestettiin mielenosoituksia, joilla vaadittiin 8-tuntisia työpäiviä. Mielenosoittajien ja poliisin välisissä yhteenotoissa kuoli ihmisiä, ja muutamia vangittiin ja myöhemmin teloitettiin anarkismista. Vuonna 1889 Pariisissa kokoontunut työläisten kansainvälinen yhteistyöjärjestö, Toinen internationaali, päätti, että näitä mielenosoitusten vuoksi kuolleita muistettaisiin maailmanlaajuisesti. Siksipä ensimmäinen toukokuuta tuli viralliseksi työväen mielenosoituspäiväksi Amerikassa ja Euroopassa. Työväen vappua vietettiin erityisesti kommunistisissa maissa, kuten Neuvostoliitossa.

Pohjoismaissa on ollut tapana juhlistaa varsinaista juhlapäivää enemmän sitä edeltävää päivää.

Joulun, uudenvuoden ja juhannuksen tavoin vapun juhlintakin sijoittuu aatolle.

Ylioppilaiden vapunvietto on ruotsalaista perua. Eteläisen Ruotsin kansanomaiseen vappuun kuului runsas syöminen ja juominen, kaupungin kiltojen ja ammattikuntien kokoukset ja kestit, maaseutujen kyläkokoukset sekä kevään tulon laulaminen. Nämä ainekset sopivat hyvin myös ylioppilaille, jotka viettivät vappua osakuntajuhlana puheineen, juhlajuomineen ja lauluineen.

Vappu on herättänyt kansassa myös ristiriitaisia tuntemuksia: koska vappu on niin vahvasti työläisten ja ylioppilaiden juhla, ei-ylioppilaat ja työväenliikkee-

Sumanismi

seen kuulumattomat eivät tienneet, miten juhlisivat vappua. Sen vuoksi vappua on yritetty markkinoida myös kevään juhlana, missä kuitenkin on ongelmallista se, että kevät ei useinkaan valitettavasti sijoitu vielä vapun tienoille Suomessa.

Nykyisin vappu on erityisesti teekkareiden mutta myös muiden opiskelijoiden juhla. Juhlallisuudet kestävät viikon verran ja huipentuvat vapunpäivään.

Opiskelijoiden vapunvietto on melkoisen alkoholipitoista. Alkoholijuomien ohella perinteisiä vappueväitä ovat sima, munkit, tippaleivät, nakit ja perunasalaatti.∎ Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vappu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toukojuhla

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Kuulas kevättervehdys, Suman kansa!

Huhtikuu on jo puolessa välissä, ja opiskelut alkanevat tältä lukuvuodelta vähitellen loppua. Toivottavasti kaikilla on ollut mukava kevät.

Vuosijuhlat ainakin menivät loistavasti, ja saimme niistä kehuja joka suunnalta. Niiden järjestämisestä kiitän vielä kertaalleen mahtavaa työryhmäämme. Nyt kelpaa taas odotella viisi vuotta seuraavia pirskeitä.

Kevätkokouskin pidettiin. Edellisvuoden hallituksen toimet asetettiin luupin alle, mutta mitään raskauttavaa ei löydetty. Vuosijuhlatyöryhmän hajottua perustettiin kokouksessa uusi työryhmä ensi syksyn Osmaa varten, mutta siitä enemmän kesän jälkeen.

Puheenjohtajan hommakin on vähitellen asettunut raiteilleen. Luullakseni rutiini on tullut tutuksi ja alkukevään epävarmuus on vähitellen muuntunut loppukevään lievästi horjuvaksi varmuudeksi. Monenlaisesta urakasta on selvitty, osasta jopa kunnialla.

Ennen pääsiäislomia osa hallituksestamme otti osaa humanistien ainejärjestötapaamiseen. Siellä eri asioista vastaavat hallituslaiset saivat keskustella keskenään ja jopa kehitellä jotain yhteisiä juttuja. Humanistipuheenjohtajien kanssa puhuimme järjestöjemme tapahtumista ja virittelimme myös yhteistyökuvioita, joita meillä toki on ennestäänkin. Olenkin iloinen siitä, että meillä on humanistiainejärjestöjen kesken hyvin tiivis ja rento meininki; jopa bileiden järkkääminen reilun viikon varoitusajalla onnistuu. Yhteistyötä olisi toki tehtävä myös muiden tiedekuntien suuntiin, ja tämän osa-alueen näkisinkin mielelläni kehittyvän tulevaisuudessa. On helppo mennä perinteiden ansaan ja puuhata joka vuosi samoja juttuja samojen tyyppien kanssa, koska ”näin me on ennenkin tehty”.

Mietin ensin, saisinko kirjoitettua tätä palstaa mainitsematta kertaakaan vappua. Oho, siinähän se tulikin. Ei kai tässä muu auta kuin todeta: vappu tulee! Tarkistakaahan kalenterit ja tulkaa mukaan ympäripyöräilemään, kirkkovenesoutamaan, bilettämään ja pikniköimään.

Hauskaa vappua eli glada (men kanske inte klara) vappen toivottaa

Jukka

Sumanismi

5

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutuspoliittinen vastaava kirjoittelee suomen kielen käytävän koulutuspoliittisista tuulista sekä muusta opiskeluun liittyvästä.

Leivontaa ja massaluentoeksku Muistan kuinka ensimmäisenä kopovuotenani vierailin kopovaliokunnassa ja tunsin olevani kuin kala sameassa vedessä. Yleensä vielä tallustin paikalle väsyneenä luentojen jälkeen ja erilaiset koulutuspoliittiset termit vain vilisivät silmissäni. Tämän lisäksi yksinäistä epätoivoani lisäsi se, että humanisteja ei näkynyt missään.

Tammikuussa eksyin jälleen kopovaliokuntaan. Olin nyt toista vuotta kopona ja sana koulutuspolitiikka ei tuntunut enää epämääräiseltä möhkäleeltä. Valiokunnassa keskustellaan ajankohtaisista opintoihin liittyvistä asioista ja kirjataan meidän opiskelijoiden näkemyksiä ylös, esimerkiksi yliopiston lähivuosien strategiasta. Ilokseni myös huomasin, että paikalla oli uusia humanistikopoja. Pitkään kaavailtu humanistikopotapaaminenkin oli saamassa tulta alleen. Harmikseni en päässyt koskaan tuohon tapaamiseen, mutta Apinatalon ainejärjestötapaamisessa ehdin pulisemaan tovin kopojuttuja humanistikopojen kanssa. Miten voikaan olla mahtavaa päästä jakamaan kokemuksia muiden kopojen kanssa ja kuulla, miten esimerkiksi palautteen keruu järjestetään muissa laitoksissa. Samalla huomaa, että hei, nämäkin ihmiset ovat pähkäilleet samanlaisten kopo-ongelmien kanssa.

Lisää tällaisia kiitos! Yritimme myös yhdessä päästä irti ongelmakeskeisestä ajattelusta ja pohtia, mikä omalla laitoksella toimii. Meillä opetusjärjestelyt on mielestäni hyvin järjestetty, ja opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä vallitsee hyvä henki. Hyvään ei kannata kuitenkaan tuudittautua, sillä siten asiat eivät koskaan mene eteenpäin tai muutu.

Ideoista virkistyneenä mietin, että vaikka suomen kielen puolella on ollut melko toimiva palautesysteemi, kopo-kahvit kaipaisivat vähän uudistusta. Palautteissa toistuvat usein samat asiat, ja palautepäivä on ollut aina osallistujamäärältään täysi fiasko, mistä henkilökuntakaan ei ole saanut hirveästi irti. Koska opiskelijat toivoivat vuosijuhlien jälkeen yhteistä kivaa henkilökunnan ja opiskelijoiden välille, syntyi yhdistetty virkistys- ja palautepäivä. Siellä leivotaan (kiitos Siskolle leipomisideasta), pelataan ulkopelejä ja jutustellaan opinnoista. Näiden puolentoista vuoden aikana olen oppinut ainakin sen, että ei koulutuspolitiikka tylsää ole. Siitä voi tehdä kivaa ja samaan aikaan hyödyllistä. Eräs kopovaliokunnan toimintasuunnitelmaan kirjattu kohta on nimeltään massaluentoekskursio.

Siinä vierailemme eri tiedekuntien massaluennoilla ja kirjaamme havaintoja ylös luentojen hyvistä ja huonoista puolista. How cool is that?

Harmikseni tämä ja moni muu kiinnostava juttu jää minulta kesken, koska lähden vuodeksi Tarttoon tutustumaan virolaiseen yliopistomaailmaan. Saan seuraajakseni varmasti pätskin kopon, jolle haluan kuitenkin lausua pienen varoituksen sanan: jos tälle pestille antaa pikkusormen, se vie helposti koko käden. Koponen kiittää, kuittaa ja toivottaa kaikille suomen kielen opiskelijoille hervotonta vappua!

Salla Ulmanen

6

Sumanismi

Sumalaisen wappukalenteri

2012

Maanantai 23.4.

14.00 Humanistifuksien haalarikaste ja Möntti-piknik Limingantullissa Noitavainojen uhrien muistomerkillä 19.00 Juomalaulukirja Tasku-Tepon julkaisugaala ja lauluilta Caiossa Tiistai 24.4.

14.00 Ympäri(päissään)ajot, reitin ensimmäisenä kohteena Pub Kuutio

Keskiviikko 25.4.

11.30–17.30 Kirkkovenesoudut Tuiran uimarannassa (jäiden takia kuivasoutuina) 22.00–4.00 Jälkisoudut Apollossa, esiintymässä L.A.O.S. Torstai 26.4.

22.00–4.00 Ööpisgaala Dionessa Wesibussi kulkee 16–24

Perjantai 27.4.

12.59–19.00 Päiväkännit Hevimestassa 22.00 AAAAAK Tivolissa Wesibussi kuljettaa päiväkänneille klo 13–15 ja kulkee normaalisti 15–24

Lauantai 28.4.

14.00–18.00 Oulun luonnontieteilijöiden wappusuunnistus Linnanmaalla, ilmoittautuminen yliopiston kyykkäkopilla klo 13.45–15.00.

21.00–4.00 reivit Kuusisaaressa 11.00–16.00 KotiKaupunginLyhyt Wesibussi kulkee 16–24

Sunnuntai 29.4. Waatonaatto 22.00–4.00 Waatonaaton bileet Apollossa 16.00 Juomalauluharjoitukset Finanssi ry:n kanssa kaupunginteatterin ympäristössä Wesibussi kulkee 16–24 Maanantai 30.4. Waatto 12.00 Wappukulkue, lähtö Rauhalasta 12.00 Franzénin lakitus 14.00 Teekkarifuksien uitto Åstromin puistossa 22.00–4.00 Waaton bileet Tivolissa Wesibussi kulkee 16–24

Tiistai 1.5. Wappu 3.33.33 Ashematunnelin örinät asematunnelissa 5.00 Teekkarifuksien lakitus Rauhalassa 9.00 Shamppanjamatinea Linnansaaressa 10.00–14.00 Sillis Teekkaritalolla

Sumanismi

7

Xtreme vappu survival to the max of DOOM! Vatteet & varusteet Jokainen vappuviikon aamu alkaa siitä, kun tempaiset haalarit yllesi. Kanna Suman värejä edustavasti.

Riekkumisasu päällä voit ryönätä surutta ihan missä vaan. Muistathan ommella pöytälaatikon pohjalla lojuvat merkit kiinni viimeistään vapuksi. Pidä tussi tai pari matkassa, sillä kuteitten tuunaaminen jatkuu juhlinnan lomassa. Haalareitten taskuihin mahtuu muuten käsittämätön määrä tavaraa, jos niitä ei ole jo onnistunut ompelemaan kiinni.

Hylkää turha hienostelu. Ota piskuisen olkalaukun tilalle kunnon selkäreppu, josta tila ei lopu kesken.

Näin kaikki, mitä ikinä päivän ja yön aikana satut tarvitsemaan, kulkee mukanasi aina saatavilla. Tarvitsetko baariin sopivan laukun? Kunnon reppuun sullot niitä vaikka neljä, onpahan mistä valita. Älä haasta Oulun kevättä sadekamppeitta. Poncho, takki tai sateenvarjo riittää pitämään kuivana, kunnes sateensuoja löytyy. Lisäpisteet niille, jotka vetävät heti aamusta jalkaansa gore-texit. Äärimmäistä kunnioitusta kumisaappaista (ei tosin niistä tyttöjen värikkäistä lelukumppareista). Ota myös muovipussi istuinalustaksi.

Vappuna palellaan. Vaikka aurinko paistaisi, linnut laulaisivat ja Laanaoja kiehuisi, kolmen aikaan aamuyöstä alkavat balleriinat ja biletoppi kaduttaa. Kuvittele muiden kateelliset katseet ja kalisevat hampaat kaivaessasi repustasi esille villapaidan, kaulahuivin, lapaset, pipon, pitkät kalsarit, porontaljoja ja poreammeen.

Korkkiruuvi ja pullonavaaja. Vaikka et itse tarvisi, aina löytyy joku, jolla on puutetta.

Kulje pyörällä – vain taivas ja Kaakkuri ovat rajana.

Vesibussiin hypätessä pyörän voi jättää kaupungille

8

Sumanismi

ja ajaa myöhemmällä Vesibussilla takaisin.

Juoma

Viinaa pittää juuva, mutta muista vesi. Alkoholi ja humalainen remuaminen kuluttavat nestettä. Nestehukalla saat aikaan hirveän olon jo kauan ennen kuin krapulapeikko ehtii mönkiä kolostaan. Käytä hyväksesi jokainen tilaisuus vesilasilliseen.

Vappuna mitataan kestävyyttä, ei maksimivoimaa.

Saavuta tavoitehumalatila, jota voit pitää yllä pitkään.

Näin et jää mistään paitsi krapulan tahi sammumisen vuoksi. Rynnäkkökännit kuuluvat intin iltalomille.

Juo kaljaa, kaljaa ja kaljaa. Jos olet pilannut makuaistisi ylimakeilla ”siideri”-litkuilla, nyt on aika opetella oluelle. Se on vähintään yhtä hyvä päätös kuin tupakoinnin lopettaminen. Säästät selvää rahaa, jolla voit sitten ostaa lisää kaljaa.

Väkevät tuovat tarvittavaa vaihtelua oluelle. Jos epäilet yhtään omaa itsehillintääsi, lantraa. Pussillisella fisuja tai turkinpippureita saat halvimmastakin rähinäviinasta herkullista jalojuomaa.

Vihkiytyneet alan ihmiset tekevät osan juomistaan itse. Toiset pyörähtävät Tallinnassa sopivasti ennen vappua. Kuolemaa pelkäämättömille on Rapola.

Krapula

Kaikki krapulassa maattu aika on pois jostain muusta.

Jos tiedät kuuluvasi riskiryhmään, pyri sitäkin aktiivisemmin estämään oireet. Älä vedä jallupulloa iltasaduksi, vaan rauhoita juomistasi yön loppua kohti. Äläkä missään nimessä laiminlyö vettä ja ruokaa.

Ennen nukkumaanmenoa kannattaa syödä hyvin ja juoda vettä niin maan tolkuttomasti. Jos heräät aamuyöllä kesken unien, syöt ja juot lisää. Toista sama, kun

aamupäivällä nouset ylös.

Ruoka

Kalja on täyttävää, joten vappuisen päivän pärjää jopa kahdella myslipatukalla. Illalla iskevät nälkätuskat vetävät sitkeimmänkin paastoajan kuitenkin melko nöyräksi. Vappuna tärkeintä on, että muistat syödä. Kauden makuja ovat nopea, helppo ja halpa.

Kotiin on mukava palata, kun jääkaappi on pullollaan lihapiirakoita ja jugurttia. Kaupungilla nälkää pitävät pitsat, kebab ja grillimättö. Lähikaupasta saa myös napattua mukaan karjalanpiirakoita.

Juominkien keskellä on jossain välissä mukava istua porukalla lämpimään ravintolaan syömään vähän parempaakin ruokaa. Esimerkiksi kiinalaisaterian ääressä voi rauhassa syödä ja keräillä itseään. Maha täynnä on heti ihmismäisempi olo.

Ajanhallinta

Pyöri siellä missä muutkin sumalaiset. Suma-porukka löytyy varmasti jokaisesta ”isosta ja virallisesta” vapun tapahtumasta. Tiedä, ketkä ovat aina paikalla. Älä pelkää soitella heille ”Misä te ootta?” Etenkin jos olet fuksi, pyöri vanhempien patujen seurassa, he ovat tehneet tätä ennenkin.

Liika suunnittelu ja aikatauluttaminen ei kannata alkuunkaan. Suurin osa kaikesta jännästä on spontaania. Etkoja, vältskyjä ja jatkoja voi sattua kohdalle milloin vain. Mikään ei myöskään kiellä ajelemasta edestakaisin Vesibussilla.

Joitain vapun isoja tapahtumia voi jättää väliin aivan surutta. Esimerkiksi sedulat nyt on jokainen nähnyt jo ennenkin eikä niistä vappunakaan löydy mitään uutta tai ihmeellistä. Tivolibileitten sijaan saattaisit päätyä teatterin taakse juomaan jonkun anglistin unohtamia viinejä. Ehkäpä lähdetkin Suman kääliöitten kanssa valloittamaan Kantiksen karaoken. Tai ole hieno mies/nainen ja kutsu porukka hengailemaan omille kämpillesi.

”Suma soutaa!” Näe myös vastarannalta pyllistävät koneteekkarit.

Vesibussi on koettava. Se heiluu. Se kiertää. Se pakittaa. Se menee pesulle. Se pomppii. Se tekee kaikkea, paitsi sitä. Vesibussilla pääsee edullisesti yliopistolta keskustaan ja takaisin, mutta sillähän nyt ajelee ihan huvikseenkin. Varo ettet litisty auton takaseinää vasten.

Ympäripäissäänajoissa Oulun hienoimmat räkäläravintolat tulevat tutuksi. Pelkää niskalaukauksia Peppersissä, tanssi valssia Sarkassa. Kaikista paikoista saa olutta, joten niissä ei ole mitään vikaa.

Möntti-piknikillä kokoonnutaan noitavainojen uhrien muistomerkin juurelle, jossa humanistifuksit lausuvat fuksivalansa ja saavat ainejärjestökohtaiset fuksikasteensa. Viime vuonna Suman fukseja oli paikalla kunnioitettavat neljä kappaletta. Tulkaa kasteeseen, ettei meidän tarvitse hävetä. Teekkarimaisia laanaojaansukelluksia ei tarvitse pelätä: eivät humanistit (valitettavasti) mitään sellaista uskalla järjestää.

Vappukulkueessa on sitä karnevaalitunnelmaa, mukaan vaan. Ei tarvi kantaa punaisia lippuja eikä kukaan edes osoita kiväärillä. Kovaäänisistä kuuluu tosin huono teekkarivitsi toisensa perään. Kulkue päätyy Ainolanpuistoon, jossa voi piknikkeilyn lomassa katsella, kuinka puolialastomat teekkarit syöksyvät liukumäkeä pitkin hyiseen veteen.

Luvassa on myös juomalauluharjoituksia, juomalaulantaa, ananaksenheittelyä ja yleistä pahennuksenherättämistä.

Tapahtumat

Tuiran rannalla kököttäminen on mukavaa, mutta siihen on aikaa sen jälkeen, kun olet saavuttanut jumbosarjan moraalisen voiton Suman soutujoukkueen kanssa. Joku onnekas pääsee myös perämieheksi kaartelemaan laivaa ja huudattamaan soutajia:

Sumanismi

9

Vappujuomat

testissä

Katja Virpiranta

Sumanismin toimitus yhdessä muutamien ulkopuolisten vahvistusten kanssa kokoontui testaamaan potentiaalisia vappujuomia eräänä tiistaiiltana. Testipaikaksi valittiin Jussin keittiö. Kaikki osallistujat toivat mukanaan yhden pullon vapun viettoon sopiviksi katsomiaan Alkon antimia, jotka sitten jaettiin koko testaajaryhmän kesken.

Jorma Ensimmäisenä testaajien lasit täyttyivät vanhalla kestosuosikilla, Jormalla.

Jorma on 15-prosenttinen, tanskalainen maustettu väkevä viini, joka irtoaa Alkon hyllystä hintaan 6,69 €. Pullon etiketti sanoo juomasta seuraavaa: ”Yrttisen marjaisa koktailjuoma. Valmistettu vain lajinsa parhaista raaka-aineista.

Nautitaan itseä paremmassa seurassa. Hätätapauksessa omakin seura kelpaa.”

Testaajien kootut kommentit: ”Hyi perse.”

”Haisee jo valmiiksi vanhalta viinalta.”

”Lasipullo kuitenkin – hyvä lasi heitetty hukkaan.” ”Mahtavaa karpalolasolia.”

”Ehkä tätä voisi juoda, kun Alkot on kiinni ja kaikki muu on loppu.”

”Haisee apteekin flunssalääkehyllyltä, maistuu korvavaikulta ja kynsilakalta.” ”Ammoniakkimainen viipyilevä jälkimaku.”

”Mieluummin tätä juo kuin Apolloon lähtee.”

Gambinan kasvot. Reaktiot ovat autenttisia.

10

Sumanismi

Doris Jorman jälkeen juontivuoroon tuli Doris, 15-prosenttinen suomalainen väkevä viini, jonka hinta Alkossa on 6,44 €. Doriksen kohdalla raadin mielipiteet jakautuivat: osa oli sitä mieltä, että tämä on huomattavasti parempaa tavaraa kuin Jorma, toiset taas olisivat mieluummin halunneet Jormaa suuhunsa. Pullon etiketti sanoo Doriksesta seuraavaa: ”Mikään ei paranna maisemaa niin kuin viekottelevan vallaton hymy. Siksi on olemassa Doris; miellyttävästi aprikoosille maistuva väkevä viini. Nauti napakka Doris sellaisenaan, jäiden kera tai vaikka hedelmäisessä boolissa.”

Testaajien kootut kommentit: ”Jeesus saatana! Vittu.”

”Ei maistu perse ja kynsilakanpoistoaine.”

”Niin kuin valkkaria, johon on sekoitettu Rapolaa.” ”Vähän liian ätläkkää.”

”Tosi alkkiksille – muovipullossa!”

”Pilaantunutta valkoviiniä. Jos valkoviini seisoisi lasissa kuukauden, se voisi maistua tältä.” ”Lievä ja äkkiä haihtuva jälkimaku.”

”Haisee siltä kuin olisi tujumpaakin tavaraa.”

”Aprikoosi seilaa sun nenään laivassa, joka on tehty alkoholista.”

Valdemar Kolmanneksi juomaksi valittiin valittiin Doriksen toveri Valdemar, jonka etiketistä irstaasti virnuileva setä katselee uhkaavasti. Viidentoista prosentin vahvuista Valdemaria saa Alkosta sekä 0,75 litran että 0,375 litran puteleissa.

Testi-illassamme oli tuo isompi pullo, ja sen saa omakseen samaan hintaan kuin Doriksenkin. Pullon etiketti kertoo seuraavaa: ”Valdemar on väkevä maustettu hedelmäviini. Kun narautat korkin auki, voit aistia vadelman ja vermutin vivahteikkaat aromit. Valdemar on hauska kumppani; hänen seurassaan hilpeä virne hiipii kasvoille ihan itsestään...”

Testaajien kootut kommentit: ”Haisee Mehukatilta, jossa on viinaa.” ”Softcore-versio Jormasta.”

”Parasta tähän mennessä – silti aika pahaa.” ”Jälkimaku menee ohi nopeasti.” ”Maistuu kotitekoiselta.”

”Ei mitään syytä ostaa Jormaa.”

Sumanismi

11

Leijona Minttuviina Väkeväviinikolmikon jälkeen pöytään kannettiin välikevennykseksi Leijona Minttuviina -puteli. Tästä juomasta löytyy prosentteja peräsi 30, ja 0,35 litran pullon voi lunastaa Alkosta 8,99 euron hintaan. Pullo sanoo sisällöstään seuraavaa: ”Leijona Minttuviina on puhtaasta kotimaisesta viljasta valmistettu, mintulla maustettu viina. Nauti snapsina tai virvoitusjuomalla pidennettynä.”

Testaajien kootut kommentit:

”Haisee alkoholilta vähemmän kuin Doris.” ”Raikasta.” ”Parasta.”

”Jos on kurkku kipeänä, sopii vapun aloittamiseen.”

”Jos on minttua, muut juomat voi palauttaa. Niistä saa pantin, ja sillä voi ostaa lisää minttua.”

Tosti Butterfly Demi-Sec Mitäpä olisi vappu ilman kuoharia! Siksi testi-iltaankin tuotiin yksi kuoharipullo – halpaa kuoharia totta kai. Italialainen, 9,5-prosenttinen puolikuiva kuohuviini tarjoillaan 0,75 litran pullossa, jolla on hintaa 7,48 euroa. Pullo kertoo sisällöstää seuraavaa: ”COLOUR: light straw yellow. The sparkle is fine, lively and persistent. BOUQUET: Pleasantly aromatic. FLAVOUR: Sweet and harmonious, with a moderate alcohol content. SERVE WITH: Ideal to accompany desserts, serve it in goblet at 6–8°C.” Tämähän kuulostaa ihan hienolta ja vakavasti otettavalta juomalta.

Testaajien kootut kommentit: ”Aika makeaa neutraaliksi.”

”Omenamehuisan tuoksuista.” ”Liian makeaa.”

”Perusskumppaa.”

”Voisi juoda enemmänkin, toisin kuin muita.”

Gambina Kuoharin juomista seuranneen juomalaulutauon jälkeen testiryhmä palasi maustettuihin väkeviin viineihin. Vuoron sai tanskalainen Gambina, tuo juomakulttuurin rusehtavanpunainen pyhäinhäväistys. Kahdenkymmenenyhden prosentin vahvuista litkua saa 0,2 litran sekä 0,75 litran astioissa hintaan 3,68 ja 8,99 €, mutta testiryhmä suosittelee jättämään molemmat suosiolla Alkon hyllyyn ja tuhlaamaan rahat vaikkapa johonkin näistä jo testatuista juomista.

Pullo sanoo seuraavaa: ”Maustettu väkevä hedelmäviini. Sekoitettu makeasta vermutista ja ginistä. Suomalainen klassikko jo vuodesta 1932.”

12

Sumanismi

Testaajien kootut kommentit: ”Jos joku yrittää juottaa tätä sinulle vappuna, taistele vastaan viimeisillä voimilla.” ”Miksi tämä on ruskeaa?”

”Tällä saa pidettyä liian hitaan tahdin.” ”Maistuu pizzamausteelta.” ”Ei pysty juomaan.”

”Niin kuin Jormaa sekoittaisi Jägermeisteriin.”

”Mieluummin juon tätä kuin näen krapulassa tämän väristä kusta.” ”Jos se on fellun mielestä pahaa, sen täytyy silloin olla.” ”Tätä ei halua kuulla ikinä: ’Gambinaa on vielä.’” ”En ymmärrä, miksi tätä pitää juoda.”

”Mieluummin krapulapäivä kuin Gambinaa.”

Last Mango Koska nomen est omen, päätimme suosiolla jättää Last Mangon illan viimeiseksi juomaksi. Tämä väkevä hedelmäviini on myynnissä 0,75 litran pullossa ja sisältää 15 prosenttia alkoholia. Pullon hinta on 7,68 euroa. Etiketti kertoo sisällöstä seuraavaa: ”Last Mangossa on vangittuna herkullisen mangon raikas maku ja hedelmäisyys. Nauti kylmästä mangosta sellaisenaan tai jäillä. Last Mango maistuu myös kivennäisvedellä pidennettynä.”

Testaajien kootut kommentit:

”Haisee Fantalta ja persikalta.”

”Meni kerralla koko pullo.” (Muista juomista jouduttiin tyrkyttämään santsikierrosta.) ”Yllättävän vahvan makuista hajuun nähden.” ”Väljähtynyttä Fantaa, jossa on viinaa.” ”Helppo juoda, mutta silti pahaa.”

Juo tässä järjestyksessä: Vertailtuaan testattuja juomia ja käytyään niistä kriittistä keskustelua testaajaryhmä pääsi lopulta yksimielisyyteen siitä, mihin kohtaan vappua testatut juomat soveltuvat. Sumanismi suosittelee aloittamaan vappuviikon Tosti-kuoharilla, jota voi hyvin juoda selvin päinkin. Kun alkuun on päästy, toiseksi juomaksi sopii – nimestään huolimatta – makea, fantamainen Last Mango. Kolmantena juomana menee jo Valdemar, joka on maultaan hieman hardcorempaa tavaraa. Sen jälkeen juotavaksi sopii voimakkaan alkoholisen tuoksuinen, mutta maultaan ällönlälly Doris. Viidennelle sijalle päätyi Jorma (”siinä vaiheessa, kun makuaisti lähtee”). Leijona Minttuviinaa raati suosittelee juomaan koska vain, kun sitä on – kaikkien muiden juomien välissä, jälkeen ja aikana. Gambinaan älkäätten koskeko lainkaan: mieluummin krapulapäivä kuin Gambina-päivä.

Sumanismi

13

Maltaan matkassa Olut on yksi vanhimmista ihmisen valmistamista juomista. Sitä on valmistettu todennäköisesti yhtä kauan kuin on viljelty maatakin.

Vanhimmat arkeologiset todisteet oluesta ovat jopa 6000–7000 vuotta vanhoja.

Mikko Memonen Oluen on arveltu olleen leivän ohella yksi tärkeimmistä innovaatioista, jotka vaikuttivat järjestäytyneitten yhteiskuntien syntyyn. Muinaisista ruukuista on löydetty oluen jäämiä ja kivitauluista oluenjuontia kuvaavia kaiverruksia. Gilgameš-myytissä sankari Gilgameš ”sivistää” villin ja alkukantaisen Enkidun muun muassa juottamalla tälle olutta.

Arkeologiset löydöt ja kansanperinteet kertovat, että olut on ollut pitkään paljon enemmän kuin pelkkä juoma. Erityisesti sen humalluttavaa vaikutusta pidettiin maagisena. Maltaista jalojuomaa on esimerkiksi juotu rituaaleissa, uhrattu jumalille, maksettu palkkana ja käytetty lääkkeenä. Aikoinaan oli usein terveellisempää juoda olutta kuin vettä, sillä olutta valmistettaessa vesi keitettiin, jolloin se puhdistui.

Oluen merkityksestä kertoo sekin, että Kalevalassa kerrotaan enemmän oluen synnystä kuin

14

vaikkapa maailman synnystä.

Ensimmäisen oluen valmistavat Osmotar ja Kalevalatar. Osmotar, oluen seppä, keittää vedessä ohraa ja humalaa. Kun seos ei ala hapantua, apuun tulee Kalevalatar, kaunis neiti, joka Osmottaren kanssa taikoo eläimiä tuomaan oluen aineksia. Lopulta herkulliseen keitoksen maltaitten sekaan päätyy käpyjä, mettä ja karhun kuolaa. Kaikki ei muutenkaan mene aivan kohtuudella: olut alkaa käydä niin raivokkaasti, että lainehtii korvosta lattialle.

Nykyään asenteet olutta kohtaan ovat negatiivisempia. Viini on sivistyneitten juoma, kun taas olutta kitataan lähinnä halvan humalan toivossa. Tämä voi olla perua antiikin Rooman ajoilta.

Roomalaiset itse joivat viiniä ja pitivät olutta barbaarien juomana.

Olutkulttuuri on tosin muuttunut muinaisista kulta-ajoistaan viimeistään suurten panimoitten syrjäytettyä pienempänsä. Oluenpanemisen teollistuttua tehtaanomistajia kiinnosti usein enemmän

Sumanismi

toimintansa tuotto kuin perinteet tai laatu. Voidaan myös sanoa, että ainakin amerikkalaisen olutkulttuurin pilasi kieltolaki. Sen aikana salakuljetettua olutta jatkettiin yleensä vedellä. Kieltolain jälkeen uudet panimot alkoivat valmistaa samanlaista vesilitkua, johon kansalaiset olivat synkkinä aikoina joutuneet tottumaan. Suomessa uskonnolliset fanaatikot haluavat tälläkin hetkellä kieltää keskioluen ruokakaupoista.

Valmistamisesta

Oluenpaneminen on hyvin vanha ammatti. Historiallisesti olut on kuitenkin tehty yleensä itse omaan käyttöön. Tämä johtui varsinkin siitä, että varhaiset oluet tapasivat pilaantua muutamissa päivissä.

Keskiajan alkupuolella Euroopassa olutta pantiin kotien lisäksi lähinnä luostareissa. Panimotoiminta laajeni, kun oluen maustamiseen alettiin käyttää humalaa.

Oluen maustaminen humalalla ei ollut alkujaan kaikkien mie-

leen, mutta se lisäsi huomattavasti valmiin juoman säilyvyyttä, jolloin olutta saatettiin pakata ja kuljettaa eteenpäin myyntitarkoituksessa. 1300- ja 1400-lukujen kuluessa oluen valmistaminen siirtyi kodeista pienille käsityöläisporukoille.

Toinen suuri murros myös oluelle oli teollinen vallankumous.

Panimot koneistuivat ja panemistekniikat kehittyivät erityisesti lämpö- ja ominaispainomittareitten ilmestymisen myötä. Mittareilla käymisprosessin vaiheita pystyttiin tarkkailemaan ja siten säätelemään aikaista tarkemmin.

Ajan myötä teollisesta panimotoiminnasta syntyivät nykyiset valtavat globaalit olutmarkkinat.

Mutta monien mielestä siirtymä pienpanimoista suuryhtiöihin on huonontanut oluitten laatua merkittävästi. Nykyään ollaankin ”palaamassa juurille”, kun uusien sekä vanhojen pienpanimoitten tuotteita ilmestyy kauppojen hyllyille yhä enemmän. IsossaBritanniassa perinteikkään ja laadukkaan oluen asiaa ajamaan on syntynyt Campaign for Real Ale -liike. Myös Suomessa pienpanimot ovat alkaneet nostaa kotimaista oluttarjontaamme Koffin, Hartwallin ja Olvin ikeestä.

Mainittakoon muuten, että alkujaan oluen paneminen, kuten useat ruoanlaittoon liittyvät asiat, kuuluivat naisille. Mesopotamialaiset savitaulut antavat olet-

taa, että arvostettu oluenpanijan ammatti oli erityisesti naisten ala.

Useat kaljaan liittyvät taruolennot ovat naispuolisia: Kalevalassakin olutta keittelevät Osmotar, Kalevalatar ja myöhemmin Louhi. Euroopassa ala siirtyi miehille panimoyhtiöitten kasvaessa ja lopulta teollistuessa.

Täytyykin myöntää, että jos miehet ovat maailmasta jotain pilanneet, on se olut. Ja vaihtakaa tytöt ne siiderilitkut takaisin olueen - girl power!

set panimot nykyäänkin ainakin väittävät noudattavansa vanhaa puhtauslakia.

Tärkkelyksen lähde on vaihdellut ja vaihtelee paljon, sillä miltein mikä tahansa hiilihydraatteja sisältävä neste voi lähteä käymään hiivan vaikutuksesta.

Olutta on tehty ohran lisäksi muun muassa vehnästä, rukiista ja riisistä.

Muinaisen oluen raaka-aineena saatettiin käyttä murennettua leipää tai leipätaikinaa. Nykyään yleisintä on ohramaltaan käyttö. Mallas tehdään ohranjyvistä, jotka idätetään vedessä liuottamalla. Näin muodostuu entsyymeitä, joilla jyvien tärkkelyksistä saadaan käymiskelpoisia sokereita. Itäminen keskeytetään kuumuudella. Tässä vaiheessa mallas voidaan paahtaa haluttuun tummuuteen, mikä vaikuttaa paljon lopullisen oluen makuun ja väriin.

Mikro-organismien eli hiivan osuuden keksi vasta Louis Pasteur vuonna 1857. Hapettomassa tilassa hiiva käyttää liuoksen sokereita ravinnokseen tuottaen alkoholia ja hiilidioksidia. Ennen Pasteurin keksintöä oluet kävivät

Täytyykin myöntää, että jos miehet ovat maailmasta jotain pilanneet, on se olut.

Ainekset

Olutta on valmistettu hyvin erilaisista aineksista. Esimerkiksi mausteina käytettiin aluksi vaikka ja mitä, humala vakiintui vasta 1400-luvun tienoilla. Nykyisin oluen perusainesosat ovat vesi, tärkkelyksen lähde, humala ja hiiva. Vuonna 1516 Saksassa säädettiin Reinheitsgebot-niminen laki oluen puhtaudesta. Sen mukaan olut sai sisältää vain vettä, humalaa ja ohramallasta. Kaikki oluet sisälsivät tietenkin hiivaa, mutta sen osuutta käymisessä ei vielä ymmärretty. Monet saksalai-

Sumanismi

15

villihiivoilla, joita löytyy kaikkialta luonnosta. Neste vain jätettiin seisomaan ja toivottiin, että se alkaa käydä. Jotkut oluet tehdään vieläkin tällä spontaanikäymismenetelmällä. Useimmin käytetään varta vasten jalostettuja panimohiivoja, jotka jaetaan yleensä pinta- ja pohjahiivoihin sen mukaan, muodustuuko käymisessä nesteen pinnalle vaahtoa vai ei. Ikioma ja ainutlaatuinen hiivakanta on usean panimon tarkkaan varjeltu liikesalaisuus.

Valmistaminen

Oluen teossa ensimmäinen vaihe on mäskääminen. Rouhitut maltaat sekoitetaan kuumaan veteen, jolloin käymisessä tarvittavat sokerit muodostuvat. Sokerit ja muun olennaisen sisältävä seos, vierre, erotetaan maltaista yleensä suodattamalla. Vierrettä keitetään sitten noin tunti, jonka aikana vierteeseen lisätään mausteeksi humalaa tavallisesti useassa eri erässä, koska kasvista saadaan irti erilaisia makuja riippuen siitä, miten kauan sitä keitetään.

Syntyneestä liuoksesta erotetaan humalat ja se jäähdytetään, jotta kuumuus ei tappaisi hiivaa. Hiiva lisätään sopivanlämpöiseen nesteeseen ja oluen annetaan käydä.

Vanhastaan hapokkuus on saatu olueen jälkikäyttämällä, eli keskenkäynyt olut on pantu pulloihin tai tynnyreihin, joissa se on käynyt loppuun. Ilmatiiviissä tilassa käymisessä syntynyt hiilidioksidi liukenee paineessa veteen ja muuttuu hiilihapoiksi. Käyminen päättyy, kun hiivalta loppuu ruoka eli sokerit. Kuollut hiiva vajoaa astian pohjalle sakaksi. Kaikkia sakka ei miellytä, joten olut suodatetaan tai hiilihapot lisätään keinotekoisesti ilman jälkikäyttämistä. Toiset, kuten Real ale -harrastajat, halua-

16

Sumanismi

vat oluensa hiivoineen päivineen.

Alkosta voikin löytää olutpulloja, joiden pohjalla on kerros hiivasakkaa.

Oluttyypeistä

Olutvalikoima on ollut monipuolinen jo pitkään. Esimerkiksi muinaisten heettiläisten on arveltu valmistaneen yli viittätoista erilaista olutta. Oluita voidaan luokitella muun muassa käytetyn hiivan, aineksien, valmistustapojen- ja alueen mukaan.

Lager on yleisnimitys pohjahiivaoluille. Hitaasti matalassa lämpötilassa käytetyt lagerit ovat nykyajan yleisimpiä oluita. Tyypillinen lager on vaalea, kirkas ja maultaan hienovarainen. Tummiakin lagereita on. Suositut kotimaiset oluet ovat melko poikkeuksetta vaaleita lagereita kuten Karhu, Karjala ja Sandels.

Pintahiivaoluet ovat aleja.

Etenkin niitä on montaa eri lajia.

Alet käytetään nopeammin ja korkeammassa lämpötilassa kuin lagerit, jolloin niistä tulee makeita, täyteläisiä ja hedelmäisiä. Loistava ale on esimerkiksi äärimmäisen humalainen Brewdogin 2 a.m.

Saint.

Porterit ovat paahdetuista maltaista tehtyjä hyvin tummia oluita.

Varma valinta niitten ystävälle on vaikkapa Fuller’s London Porter.

Nimitystä ”stout” käytettiin aikoinaan kuvaamaan poikkeuksellisen vahvoja portereita. Irlantilainen Guiness on kuuluisa klassinen stout.

Oluitten laajasta kirjosta löytyy maisteltavaa vaikka millaiseen makuun. Kaupan hyllyltä voi napsia mukaansa vehnäoluita, riisioluita tai savuoluita. Juhlapyhien aikaan saattaa tarjolla olla aiheeseen liittyvästi kausijuomia kuten joulu- tai pääsiäsoluita.∎

Päätoimittaja

paasaa ärsyttävistä kielellisistä asioista Katja Virpiranta

Kuten kenellä tahansa itseään kunnioittavalla fennistillä, minullakin on listattuna koko joukko erilaisia kielellisiä ilmiöitä, jotka saavat minut kiristelemään hampaitani ja epäilemään uskoani ihmisyyteen.

Tällaisia raivostuttavia pieniä virheitä ja laiminlyöntejä vilisee maallikoiden ja toisinaan jopa muiden fennistien teksteissä. Tietenkäänhän meistä kukaan ei ole täydellinen. Kieli elää ja on ennen kaikkea tarkoitettu käytettäväksi, eikä rahvaan kielellinen osaaminen ole tutkimusten mukaan huonontunut viime vuosina.

Ihan kaikkea ei silti ole pakko sulattaa.

Minun kärsivällisyyttäni koettelevia kielellisiä väärinkäytöksiä löytyy sekä sanaston, kieliopin ja kielenhuollon sekä pragmatiikankin puolelta. Ajattelin viihdyttää teitä kertomalla, miksi mikäkin vituttaa.

Sanasto

Verbi kustantaa on yleisesti

väärinymmärretty ja ennen kaikkea väärinkäytetty.

Jopa Kielitoimiston sanakirja sallii nykyään tuon irvokkaan, väärän tulkinnan käytön arkikielessä, mikä kertoo siitä, että tänä päivänä ei voi luottaa enää mihinkään. Kustantaa on synonyymi verbille maksaa, mutta se on sitä ainoastaan merkityksessä ’maksaa viulut’, ei suinkaan ’olla hintana’. Älkää käyttäkö sitä jälkimmäisessä merkityksessä, kiitos. Se kuulostaa typerältä.

Väärin: Syyskokouksen tarjottavat kustansivat 27 euroa.

Oikein: Suma ry kustansi syyskokouksen tarjottavat.

Toinen harvinaisen ärsyttävä sana on hapokas. Sitä käytetään jostakin täysin käsittämättömästä syystä merkityksessä ’hankala’ määrittämään melkein mitä tahansa. Hyvä on, sille on selityksensä: se juontaa juurensa Olli Hokkasen kolanjuontiennätyksen tavoitteluun, mutta se ei ole silti mikään peruste käyttää sanaa noin.

Väärin: liian hapokas matikantehtävä

Sumanismi

Oikein: liian hapokas viini

Verbiä omata tulisi käyttää ainoastaan silloin, kun on äärimmäisen välttämätöntä korostaa englannin verbin have merkitystä suomeksi, tai jos omata-verbin käyttö on kierrettävissä ainoastaan kankealla Henkilöllä Pekka on erinomainen huumorintaju -rakenteella.

Näissäkin tapauksissa soisin kuitenkin anottavan erikseen kirjallista lupaa.

Mikäli on sanan jos paskantärkeä serkku, ja sellaisena sitä pitäisi kohdella: sitä ei tule päästämän pönöttämään mihinkään tekstiin, koska se vain nolaa kaikki pollealla käytöksellään.

Taivutus

Taivutuksessa nyppii erityisesti kaksoispisteen käyttö vierasperäisten sanojen ja nimien taivuttamisessa. Siis mistä helvetistä tämä käytäntö on edes saanut alkunsa?

Lähes poikkeuksetta sitä näkee konsonanttiloppuisten vieras-

17

peräisten nimien taivutuksessa, mutta yhä enenevissä määrin vokaaliloppuisissakin.

Väärin: James:lle, Beatrice:n

Mitä persettä oikeasti? Lainasanoja on taivutettu suomen kielellä maailman sivu, ja nyt yhtäkkiä kansa tuntuu tyystin hukanneen sen oivallisen i-sidevokaalin, joka mahdollistaa konsonanttiloppuisten vierassanojen pakottamisen suomenkieliseen taivutusjärjestelmään. Hypätkää kaivo:on, pässi:t.

Toinen tavattoman raivostuttava piirre amatöörien raapustuksissa on lyhenteiden taivuttamatta jättäminen. Onko tällä jokin yhteys edelliseen? Lyhenteiden taivutukseen kuuluvat kaksoispisteet hivuttautuivat hiljalleen normaaleihin nimiin ja sanoihin, ja koska lyhenteitä ei voi ilman kaksoispistettä taivuttaa, niistä jäivät taivutuspäätteet kokonaan pois?

Väärin: Vittu mä en voi pelaa CS kun se ei toimi mun Win XP.

Oikein: Suunnattomaksi harmikseni en voi pelata CS:ää, koska se ei toimi Windows XP:ssäni.

Pahimmillaanhan tämä voi vaikeuttaa lauseen ymmärtämistä, jopa tehdä sen mahdottomaksi.

Verbimuodot

Erinomaisen tympäisevää on toki vanhan klassikon, infinitiivin instruktiivin häpeilemätön väärinkäyttö.

Itkosen kielioppaan toiseksi uusimman painoksen mukaan toisen infinitiivin instruktiivin tehtävä on

18

kuvata tekemisen tapaa, ja sillä on sen ohella muutamia kiteytyneitä käyttöjä, jotka poikkeavat varsinaisesta merkityksestä. Niiden mallia ei kuitenkaan pysty luontevasti soveltamaan mihin tahansa.

Väärin: Hän juoksenteli pitkin pihaa saaden kiinni joitakin kanoja.

Oikein: Hän juoksenteli pitkin pihaa ja sai kiinni joitakin kanoja tai Pitkin pihaa juoksennellessaan hän sai kiinni joitakin kanoja.

Ei kukaan voi juoksennella saaden. Ei se tarkoita mitään. Sen sijaan voi esimerkiksi tulla paikalle kävellen.

Kaikkein vittumaisimpia infinitiivin instruktiiveja koskaan ovat kuitenkin johtuen ja koskien.

Näiden käyttöön on todistettavasti sortunut jokunen fennistinalkukin joskus.

Väärin: Tästä johtuen pidämme ylimääräisen kokouksen maanantaina. Kysymykset sitä koskien voi lähettää oheiseen sähköpostiosoitteeseen.

Oikein: Tämän vuoksi pidämme ylimääräisen kokouksen maanantaina. Sitä koskevat kysymykset voi lähettää oheiseen sähköpostiosoitteeseen.

Oliko se niin saatanan vaikeaa?

Jos infinitiivin instruktiivi tuottaa vaikeuksia, niin kyllä päänvaivaa aiheuttaa potentiaalikin.

Potentiaali on hieno tapaluokka.

Sillä ilmaistaan asian epävarmuutta. Itse asiassa J. Mettovaara kerran esitti, että suomen kieli

Sumanismi

tarvitsisi sen lisäksi vielä uuden tapaluokan, potentionaalin, joka olisi eräänlainen potentiaalin ja konditionaalin yhteenliittymä, ja ilmaisisi vieläkin epävarmempia tapahtumia. Verbi antaa kuuluu potentiaalissa antanee, ja potentionaalissa muoto olisi antaneisi.

Potentionaalin takominen rahvaan kalloihin kuitenkin olisi yksi saatanan työmaa.

En ymmärrä, mikä siinä potentiaalissa on niin tuskallisen vaikeaa. Sen käyttöhän on yksinkertaista: 1) Ota verbi lauseestasi. 2) Väännä se potentiaaliin. 3) Laita se takaisin lauseeseesi. Syystä tai toisesta lopputuloksena useimmiten on kummallisia potentiaalin irvikuvia, kuten ”Huomenna on lienee poutaa” tai ”Hän lienee antaa sen Pekalle”. Asiantuntijan neuvo: potentiaalia ei muodosteta laittamalla peräkkäin lienee ja indikatiivimuotoinen verbi.

Välimerkistö

Tämä on yhdysmerkki: Tässä on hänen toverinsa ajatusviiva: – Arvoisa Suomen kansa: opetelkaa erottamaan ne toisistaan.

Kyllä, tiedän, että esimerkiksi MS Word korjaa yhdysmerkkejä ajatusviivoiksi omin lupinsa. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta MS Word on tietokoneohjelma, ja kun viimeksi tarkistin, robotit eivät olleet vielä orjuuttaneet ihmiskuntaa. Jos sinä ja ohjelma olette eri mieltä siitä, miten asiat hoidetaan, niin kyllä se on se ohjelma, joka joutuu taipumaan.

Tavallisimpia ajatusviivavirheitä on yhdysmerkin käyttämi-

nen ajatusviivan asemesta (mikä toki tietyissä tapauksissa on sallittua, ja tietyillä tapauksilla tarkoitan sitä, kun DeLoreanistasi loppuu plutonium, jäät jumiin 50-luvulle ja joudut kirjoittamaan esseesi kirjoituskoneella) ja tämän ajatusviivaa paikkaavan yhdysmerkin holtiton sijoittelu minne sattuu – tavallisimmin sen änkeäminen kiinni jommankumman viereisen sanan kylkeen.

Väärin: Plutonium -jota aikakoneeni käyttää polttoaineenaan- loppuikin ennen kuin onnistuin pääsemään pois 50-luvulta.

Eiköhän meistä jokainen tunnista ajatusviivoilla erotetun kiilan, vaikka sitä ei tuolla tavalla rusikoitaisikaan väkisin kiinni ajatusviivoihin.

Yhdysmerkkivirheet sanaliittoyhdyssanoissa on aivan oma lukunsa. Jokainen varmasti muistaa surullisenkuuluisan Oulun puhelin-salin [sic], joka myös L5-salina tunnetaan. Kuka ikinä sen kyltin kirjoitusasusta onkaan

vastuussa, ansaitsisi minun mielestäni keppiä singaporelaiseen tyyliin.

Piste, tuo ankaran pilkunviilauksen lopputuote, esiintyy moninaisissa käytöissä. Niistä raivostuttavan ongelmallisia ihmisille tuntuvat olevan päivämääräilmauksissa sekä nimikirjaimilla esiintyvät pisteet. Sekä päivä että kuukausi ovat järjestyslukuja – ja mitenkä meillä olikaan tapana erottaa järjestysluku kardinaaliluvusta? Aivan, pisteellä.

Se piste tulee päivämääräilmauksessa sekä päivän että kuukauden jälkeen. Sama pätee nimikirjaimiin, vaikka logiikka taustalla on toki toinen. Sekä sukunimen että etunimen alkukirjain on lyhenne nimestä, johon se viitaa – sen vuoksi kumpikin haluaa peräänsä pisteen. Se piste ei ole mikään hajurakoerotin, jonka tehtävänä on pitää ne kaksi mulkeroa irti toistensa kurkuista.

Kielenkäyttö

Kun ihminen käyttää tekstissään sanoja, joiden merkitystä ei aivan kokonaan ymmärrä, lopputulos saattaa olla kummallinen. Usein kirjoittajan tietämättömyyden paljastaa vaikkapa turha toisto.

Erinomaisia esimerkkejä ilmiöstä: Kolmiulotteinen kuutio – Jos se olisi kaksiulotteinen, se olisi neliö eikä kuutio.

Neliulotteiseen kuutioon tämänhetkinen todellisuutemme ei valitettavasti taivu. Kuutio ei

Sumanismi

myöskään ole varsinaisesti sitä kaikkein vaativinta erikoisalasanastoa, joten ei liene liikaa pyydetty, että sitä käytettäisiin oikein.

Kestää ajallisesti pitkään – No shit, Sherlock? Jäikö minulta saamatta se tiedote, jossa kerrottiin, miten muuten kestoa voi mitata kuin ajallisesti?

Maailmanlaajuinen pandemia – Sanaan pandemia sisältyy jo itsessään ajatus maailmanlaajuisuudesta, joten on aivan tarpeetonta toistaa sitä – se saa vain kirjoittajan vaikuttamaan yksinkertaiselta ja lukijat tuntemaan myötähäpeää. Jos se ei olisi maailmanlaajuinen, se ei olisi silloin pandemia vaan epidemia.

Kielellisiä kiukun aiheita on varmasti vielä monia näiden lisäksikin, mutta ehkäpä tämä riittää tällä erää.∎

19

SUMANISMI KOKKAA

Tarvitset...

4–5 standardikokoista perunaa

kolmannes standardikokoista lanttua 1 iso porkkana

kolmannes standardikokoista juuriselleriä puolikas palsternakka

1 keskikokoinen sipuli

reilun 10 sentin mittainen pätkä purjoa

2–2,5 dl ruokakermaa (sellaista, jossa on reilusti rasvaa – vettä tulee hanastakin) noin 700 grammaa lohifileetä (voit toki leikellä kokonaisestakin kalasta vastaavan määrän lihaa, mutta itse mieluummin käsittelen fileitä) nökäre voita Kuvat & reseptit: Katja Virpiranta

Lohisoppa Herkullisen lohikeiton tekeminen oli minulle pitkään mysteeri.

Lopulta kuitenkin minulle selvisi, että se ei oikeastaan ole minkään sortin salatiedettä. Jos joku Sumanismin lukijoista vielä painiskelee samaisen ongelman parissa, voisin jakaa tietämykseni kanssanne.

Ruuanlaitto ei ole eksaktia tiedettä, joten harvemmin mittailen mitään aineksia. Jotta kuitenkaan ei kävisi niin, että ruuanlaittorupeaman päätteeksi käsissänne on saavillinen kalasoppaa, voisin yrittää heitellä jonkinlaisia varovaisia arvioita ainesosien määristä.

20

yrttisuolaa, mustapippuria, valkopippuria, tilliä ja vaikkapa jotakin sopivaksi katsomaasi kalamausteseosta

Pese ja kuori perunat, porkkana, palsternakka, lanttu ja selleri. Kaiva kaapista iso kattila. Kaada sinne vettä noin litran verran ja laita se lämpenemään. Sillä välin leikkele pieniksi kuutioiksi kaikki nuo hetki sitten pesemäsi kasvikset.

Kun vesi kiehuu, laita kasviskuutiot kattilaan. Jos vettä näyttää olevan reilusti enemmän kuin kiinteän aineksen peittämiseen tarvitaan, kaada siitä osa pois. Jos sitä on liian vähän, lisää sitä. Kasvisten kiehuessa pese ja viipaloi purjo sekä silppua sipuli. Lisää nekin kattilaan. Voit maustaa keiton tässä vaiheessa pippurilla ja tillillä. Suolankin uskaltaa laittaa keittoon jo valmiiksi siinä tapauksessa, että myöhemmin lisättävä kerma on sitä rasvaista laatua – sen ei pitäisi juoksettua. Lisää myös voinokare.

Seuraavaksi paloittele lohi piehenköiksi kuutioiksi, mutta älä laita lohta vielä kattilaan. Anna kasvisten kiehua, kunnes ne ovat siinä rajoilla, että niitä melkein voisi jo syödä, mutta ne eivät kuitenkaan vielä hajoa atomeiksi muutaman minuutin lisäkiehutuksesta. Kun kasvikset ovat lähes valmiita, voit lisätä lohikuutiot keittoon.

Keittele, kunnes kala on kypsää (sen ei pitäisi kestää kovin paljon yli kymmentä minuuttia, kunhan kala ei ole aivan nyrkin kokoisina lohkareina). Lisää lopuksi kerma, kuumenna kiehuvaksi, tarkista maku ja tarvittaessa lisää suolaa. Keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Sumanismi

Kotitekoiset kalapuikot Kalapuikkoja ei ole pakko ostaa kaupan pakastealtaasta, mikä on hyvä, koska pakasteallaskalapuikot ovat oikeastaan aika vastenmielisiä. Erityisesti niissä halvemmissa se kalaosuus näyttää vähän siltä, että se ei välttämättä ole koskaan nähnytkään kalaa. Kalapuikkoja voi onneksi tehdä itsekin.

Tarvitset...

1 paketti hyvää seitiä 2 kananmunaa

1 dl korppujauhoja 1 dl vehnäjauhoja yrttisuolaa

valkopippuria

mustapippuria tilliä

(vapaavalintaista kalamausteseosta) öljyä paistamiseen

Ota kolme kulhoa. Riko kananmunat yhteen ja sekoita niiden rakenne rikki. Toiseen kulhoon laita jauhoja, yrttisuolaa ja valkopippuria. Testaa sopiva mausteiden määrä maistamalla jauhoseosta. Kolmanteen kulhoon laita korppujauhot, tilli, mustapippuri sekä kalamausteseos. Sulata seitiä mikrossa kunnes veitsi menee läpi kalasta. Leikkaa seiti kalapuikon kokoisiksi viipaleiksi.

Lorota paistinpannulle reilusti öljyä ja laita pannu kuumenemaan. Ota kalaviipale, pyörittele se ensin vehnäjauhokulhossa, sen jälkeen kananmunakulhossa ja lopuksi korppujauhokulhossa. Laita valmis tuotos paistinpannulle. Toista kullekin kalaviipaleelle. Kääntele välillä ja paista kypsiksi. Tarjoa vaikkapa couscousin kanssa. Jäähtyneet kalapuikot voi pakastaa ja lämmittää tarpeen vaatiessa uunissa.

Kermaiset uunisilakat keitettyjen kasvisten kanssa Tämä harvinaisen yksinkertainen mutta varsin herkullinen ruoka ei vaadi ajattelua eikä ruuanlaitollista osaamista. Noudata ohjetta, ja saat puolessa tunnissa hyvää syötävää helposti.

Tarvitset...

300 g silakkafileitä (pakastetutkin käyvät) n. 1 dl kermaa suolaa

mustapippuria tilliä

1 pussi kukkakaalia (pakaste)

1 pussi vihreitä papuja (pakaste)

Jos käytät pakastettuja silakkafileitä, sulata ne ensin mikrossa. Mausta fileet suolalla, pippurilla ja tillillä ja lado ne uunivuokaan. Kaada päälle kerma. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia. Kalan paistuessa keitä kukkakaali ja vihreät pavut suolalla maustetussa vedessä. Vähähiilihydraattisuutensa ansiosta tämä ruoka soveltuu erinomaisesti esimerkiksi Mikkolle.

Tämän aukeaman ohjeilla valmistuu vappuviikkoonkin oivallisesti sopivia ruokia. Kalakeittoa ja kalapuikkoja voi tehdä valmiiksi isomman satsin ja sitten lämmittää aina, kun juomisen ohessa kaipaa kiinteämpääkin ravintoa. Uunisilakat valmistuvat nopeasti, joten ne voi valmistaa alusta loppuun kesken vapunvietonkin.

Sumanismi

21

NÄYTETÄÄN KIELTÄ

Поро кече* Singahdamme Etelä-Amerikan viidakoista lähemmäs koto-Suomea. Kieltä näytetään tällä kertaa idän suunnasta Volgan rantamilta, jossa puhutaan kielisukulaistamme maria. Mari on varmasti tullut pilkahduksittain tutuksi ainakin kielihistorian kurssin käyneille, mutta nyt Sumanismi valottaa kielen saloja hieman lähemmin.

Jukka Mettovaara Marin kieli (марий йылме, marii jõlme) on puhujamäärällä mitattuna eräs eläväisimmistä sukukielistämme. Maria puhuu noin puolimiljoonainen marilaisten kansa (aik. tšeremissit), joka elää pääosin Marin tasavallassa ja sitä ympäröivillä alueilla Keski-Venäjällä. Suurin osa marilaisista elää maaseudulla ja reilu neljäsosa kaupungeissa. Etnisistä marilaisista kieltä osaa neljä viidesosaa.

Kielellä on kaksi standardoitua kielimuotoa, vuorimari ja niittymari, joista jälkimmäinen on käytössä yleisempi ja josta tässäkin artikkelissa kerron. Kirjoitetun marin historia alkaa vasta 1800-luvulta, kun Venäjällä asuvia pieniä kansoja alettiin käännyttää ortodokseiksi, mihin tarvittiin omakielistä uskonnollista kirjallisuutta. 1930-luvulta on olemassa ehdotus latinalaiseksi aakkostoksi, mutta Neuvostoliitossa myöhemmin alkaneen venäläistämisen takia sitä ei koskaan otettu käyttöön.

Glasnost ja perestroika tarjo-

22

sivat 90-luvulla kielelle mahdollisuuden laajentaa käyttöalaa. Siitä esimerkiksi tuli toinen Marin tasavallan (Marii El) virallinen kieli venäjän lisäksi. Marin kieltä opetetaan nykyään n. 200 koulussa.

Marin kansallisessa yliopistossa Joškar-Olassa opetetaan sekä marin kieltä että muita aineita marin kielellä.

Marin äänteistö lienee suomalaiselle fennistille hyvin helppo.

Vokaalit ovat samat kuin suomessa lukuun ottamatta keskikorkeaa laveaa takavokaalia /ɤ/ (kyrillisessä ortografiassa <ы>, translitteroidaan yleensä <ə>), joka kylläkin äännetään samoin kuin viron õ. Marissa esiintyy myös vokaalisointu, joka on suomen vastaavaa laajempialainen. Vastinpareja ovat nimittäin taka- ja etuvokaalien lisäksi laveat ja suppeat vokaalit. Konsonantisto on myös melko laaja muttei kovin erikoinen. Maininnan ansaitsevat liudentuneet äänteet sekä ÄMO:stakin tutut spirantit /β/, /δ/ ja /γ/, jotka ovat kuitenkin jo käyneet vanhanaikaisiksi.

Sijoja marissa on mukavat

Sumanismi

yhdeksän. Fennistiä ilahduttanee, että genetiivin pääte on (yhä) -n ja akkusatiivin -m. Lisäksi marista löytyvät datiivi, paikallissijat latiivi, illatiivi ja inessiivi sekä komitatiivi ja komparatiivi. Komparatiivisija merkitsee ’kuin jokin, jonkin lailla’, esim. kajõk ’lintu’ → kajõkla ’kuin lintu’. Substantiiveja taivutetaan säännöllisesti sijapääte sanan loppuun lisäämällä. Astevaihtelua ei siis ole, ja muukin konsonanttivaihtelu on harvinaista.

Omistusliitteiden sarja on marissa täydellinen: joka persoonalle löytyy omanmuotoinen suffiksinsa. Sanasta šyrgö ’kasvot’ siis saadaan mm. šyrgem ’kasvoni’, šyrgõžö ’kasvonsa (y.3.)’ ja šyrgõšt ’kasvonsa (m.3.)’. Omistusliitteiden ja sijapäätteiden järjestys sanan lopussa vaihtelee: Genetiivissä ja akkusatiivissa sijapääte tulee omistusliitteen jälkeen, paikallissijoissa päinvastoin. Datiivissa molemmat järjestykset ovat mahdollisia.

Verbit ovat substantiivien tavoin hyvin säännöllisiä. Verbejä taivutetaan ottamalla infinitiivin pääte pois (useimmiten -aš) ja

lisäämällä persoonapääte. Esim. kolaš ’kuulla’ → kolam ’kuulen’, kolat ’kuulet’, koleš ’kuulee’ jne.

Edellisistä esimerkkisanoista huomaa myös sen, miten samanlaisilta kuin suomessa ensimmäisen ja toisen persoonan päätteet näyttävätkään.

Perusaikamuotoja marissa on kolme: preesensfutuuri (non-past), I preteriti ja II preteriti. I preteritiä käytetään lähimenneisyydessä tapahtuneista

asioista, kun taas II preteritiä vielä aiemmin, muutama päivä sitten tai sitäkin aikaisemmin, tapahtuneesta. Lisäksi on neljä apuverbillä muodostettavaa yhdistettyä mennyttä aikamuotoa. Moduksia on kolme: indikatiivi, imperatiivi ja desideratiivi, joka merkitsee halua. Siispä verbimuoto leknem (verbistä lektaš ’lähteä’) merkitsee ’minä haluan lähteä’. Desideratiivin tunnus -ne muistuttaa muuten

Marin kielen selviytymisopas: Yhteistä perintöä:

Numerot:

suomi

1 ik 2 kok 3 kum 4 nõl 5 vič 6 kud 7 šõm 8 kandaš 9 indeš 10 lu

elää jalka juma(la) järvi kadota lähe(llä) nimi oksa para(s) pihlaja silmä sydän talvi turpa tähti veri vesi väki

mari

il(aš) jol jumo jer kod(aš) ’jättää’ liš(ne) lym ukš poro ’hyvä’ põzle šińča šym tele tyrvö ’huuli’ tište vyr vyt vij ’voima’

hämmästyttävästi erään suomen moduksen tunnusta.

Marinkielistä kirjallisuutta on jonkin verran. Kuuluisin mariksi kirjoittava kirjailija lienee ollut Sergei Tšavain (1888–1937).

Häneltä ovat ilmestyneet mm. runoteos Oto (1905) ja romaani Elnet, joka on käännetty myös suomeksi. Uusi testamentti (U Sugõń) ilmestyi mariksi neljä vuotta sitten.∎

Poro kas! ”Hyvää iltaa!”

Kugu tau! ”Kiitos!”

Palõme lijõna! ”Tutustutaan!”

Kuze ilet? ”Miten menee?”

Ilem erkõn-erkõn. ”Siinähän se.”

Tõj kušto ilet? ”Missä asut?”

Tõjõn pörtet ulo mo? ”Onko sinulla taloa?” Čeverõn! ”Näkemiin!”

Lähteitä ja lisätietoa:

Timothy Riese et al.: Оҥай марий йылме : A Comprehensive Introduction to the Mari Language. Department of Finno-Ugric Studies. University of Vienna, 2010.

Kimberli Mäkäräinen: Meadow Mari Grammar http://www.uta.fi/~km56049/mari/indexmari.html

Bits.

Anatoly Kuklin & Kazuto Matsumura: Mari Core Vocabulary. http://www.kmatsum.info/mari/mardic/index.html www.mari-language.com

en.wikipedia.org/wiki/Mari_language

Sumanismi

*luetaan Poro keče, merkitsee ’Hyvää päivää!’

23

Kyykkä – mitä piip?

Aleksi Pöyhtäri Olet varmaan joskus illalla yliopistolta lähtiessäsi kuullut parkkipaikalta puista kolinaa ja miettinyt, mitä ihmettä siellä tehdään. Yliopiston parkkipaikat ovat talven pitkinä kuukausina hyvin pitkälti pelikäytössä, kun kyykkääjät viskovat karttujansa kohti kyykkiä.

Kyykkä on alun perin karjalainen peli, jossa tavoitteena on heittää pienemmät puupalikat eli kyykät pois pelineliöstä isommilla puukepeillä eli kartuilla. Akateemisessa kyykässä pelikentän koko on 5 x 20 m, jonka päätyihin on piirretty 5 x 5 m pelineliöt. Neliöiden väli on siis 10 metriä. Seitsemän metrin päähän takarajasta on piirretty naisten heittoviiva.

Kyykät ovat suunnilleen oluttölkin kokoisia sylinterin muotoisia puupalikoita, joita asetetaan kummankin pelineliön eturajalle 40 kappaletta.

Jokainen kyykkä on kahden pisteen arvoinen.

Kartutkin ovat puisia ja pyöreitä, hieman pesäpallomailan näköisiä mailoja.

Nämä saavat kyytiä pelaajien heitellessä kyykkiä pois pelineliöistä.

Kyykkäjoukkueessa on neljä pelaajaa, ja jokainen heistä heittää

yhden erän aikana kaksi kahden heiton sarjaa. Peli aloitetaan siten, että ensimmäinen heittäjä heittää aloitusheiton. Miehet heittävät takarajan takaa, naiset eturajan takaa, ja sitä jatketaan niin kauan, kunnes vähintään yksi kyykkä on pois pelineliöstä. Kun neliöstä on saatu vähintään yksi kyykkä ulos, miesheittäjät siirtyvät heittämään eturajan takaa ja naiset naistenviivalta. Yhdessä erässä joukkue heittää 4 x 4 karttua eli yhteensä 16 heittoa. Jokainen heittäjä heittää yhteensä neljä karttua yhdessä erässä. Pelivuorot kulkevat kyykässä siten, että aloittava joukkue heittää neljä karttua eli kaksi pelaajaa heittää kaksi karttua kerrallaan, ja vuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Näin vuoroja vaihdellen pelataan siihen asti, että kumpikin joukkue on heittänyt yhteenstä 16 heittoa.

Lopullinen pistemäärä lasketaan, kun joukkue on heittänyt kaikki heittonsa. Jokainen ulos lentänyt kyykkä on kahden pisteen arvoinen, ja akateemisessa kyykässä peli lähtee siis -80:stä pisteestä. Vain parhaat pääsevät kyykässä plus-pisteille.

Jos joukkue saa kaikki kyykät ulos pelineliöstä ja joukkueelle jää vielä

Kyykkä on alun perin karjalainen peli, jossa tavoitteena on heittää kyykät pois pelineliöstä kartuilla.

24

Sumanismi

heittoja, on jäljelle jäävien heittojen määrä joukkueen plus-pisteet.

Esimerkiksi siis jos joukkue saa kaikki kyykät pois pelineliöstä kahdellatoista heitolla, on joukkueen tulos silloin +4.

Akateemista kyykkää pelataan Oulussa lähinnä talvisin.

Oulun akateeminen Mölökky- ja Kyykkäseura OAMK ry Järjestää kaksi kilpasarjaa sekä World cup of kyykkä -turnauksen. Oulun kyykkäliigassa on mahdollista pelata kahdessa sarjassa: A-sarjassa ja B-sarjassa. A-sarjassa pelaavat jo kokemusta kentiltä keränneet joukkueet, ja taistelu Oulun mestaruudesta on kova. B-sarja taas on enemmän aloitteleville joukkueille tarkoitettu sarja. WCOK eli World Cup Of Kyykkä järjestetään keväisin, jolloin Oulun alueen ja myös muiden opiskelijakaupunkien kyykkääjäät kokoontuvat yliopiston parkkipaikoille kisaamaan mestaruudesta. Joukkueita kisaamassa on useita kymmeniä. Mainitsemisen arvoinen kyykkäkisa on myös MM-kyykkä Tampereella, jossa koko Suomen akateemiset kisaavat maailmanmestaruudesta.

Kyykässä menestymiseen vaikuttaa myös sipulifaktori. Tämä oululaisten kehittämä termi tarkoittaa pelaajien kykyä kestää paineen alla. Kyykkäpelit ovat monesti kovinkin kovaäänisiä. Ratkaisupeleissä joillakin joukkueilla saattaa olla mukana oma huutokuoronsa, joka kannustaa joukkuetta ja yrittää horjuttaa vastujan henkistä tasapainoa. Oulussa on monesti nähty, kuinka ratkaisevat heitot ovat epäonnistuneet, kun heittäjä on menettänyt malttinsa eli hänen

"sipulinsa" on mennyt rikki. Kuitenkaan kyykkääjät eivät yleensä tarkoita keskinäisiä huuteluitaan pahalla, sillä oululaiset ovat pohjimmiltaan hyvin leppoisaa porukkaa kentällä ja sen laidoilla.

K y y k k ä erittäin hyvä tapa viettää aikaa ulkona talven pimeinä kuukausina.

Tunnolliselle kyykkääjälle edes kolmenkymmenen asteen pakkanen ei ole este, vaan kyykkää pelataan säästä riippumatta yliopiston parkkipaikoilla. Moni onkin kysellyt kyykkääjiltä, että mikä heitä vaivaa, kun pakkasta on enemmän kuin laki sallii ja silti he säätä uhmaten lähtevät pelaamaan. Tähän voin vastata vain omalla mielipiteelläni. Kyykkä on vain yksinkertaisesti niin mahdottoman hauskaa, että sitä haluaa pelata, oli sää mikä tahansa. Ilman kyykkää talven kuukaudet olisivat huomattavasti sisällöttömämpiä kuin nyt. Kuitenkin joskus on pidettävä järki päässä ja jäätävä kotiin, kun tuuli vie pienet koiratkin mukanaan, ja pakkasmittari lähentelee kolmeakymmentä.

Kyykkä on vähintäänkin kokeilemisen arvoinen, jollei siitä välttämättä innostukaan.∎

Kuvat: Blankon kuvagalleria, http://galleria.blanko.fi

Tunnolliselle kyykkääjälle edes kolmenkymmenen asteen pakkanen ei ole este.

Lisätietoja kyykästä: www.oamk-oulu.fi www.wcok.fi Kirjoittaja toimii Blanko ry:n Blankki-lehden päätoimittajana.

Artikkeli on osa Sumanismin poikkitieteellistä juttuvaihtoa.

Sumanismi

25

Suma ry

täytti 45 vuotta Jukka Mettovaara Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry vietti lauantaina 17.3. 45-vuotisjuhliaan. Juhlat järjestettiin Honkapirtillä Oulun Pateniemessä.

Paikalle oli saapunut arviolta 90 vierasta. Juhliin oli kutsuttu sekä Suma ry:n että muiden ainejärjestöjen jäseniä. Myös suomen kielen oppiaineen henkilökunta oli edustettuna.

Juhlan aluksi pitämässään puheessa Suma ry:n puheenjohtaja Jukka Mettovaara kiitteli yhdistyksen roolia suomen kielen opiskelijoiden yhdistäjänä.

– Toivottavasti Suma pysyy aktiivisena ja opiskelijoille läheisenä myös tulevaisuudessa, Mettovaara sanoi.

Juhlapuheen pitivät yhdessä professorit Harri Mantila ja Helena Sulkala, lehtori emerita Marketta Harju-Autti sekä yliopisto-opet-

26

taja Niina Kunnas. Puheen aikana muisteltiin Suman ja sitä edeltäneen Ugrin toimintaa ja kehittymistä.

– Kun aloitin, [ainejärjestön] lehti oli nimeltään Saimi, mutta meidän vuosikurssimme keksi muuttaa sen Sumanismiksi, muisteli Kunnas.

Suomen kieli oli luonnollisesti näkyvissä juhlassa. Esimerkiksi pöydät oli nimetty kuuluisien suomen kielen kehittäjien ja tutkijoiden mukaan. Omat nimikkopöytänsä saivat mm. Mikael Agricola, Emil Nestor Setälä ja Lauri Kettunen.

Eräs illan ohjelmanumeroista oli vuosijuhlalahjoitusten kohteen julkistaminen, jonka tekivät Suma ry:n rahastonhoitaja Heidi Niemelä ja sihteeri Tiina Mattanen. Kohteeksi paljastuivat karjalan kielen kielipesät Petroskoissa Venäjän Karjalassa. Niemelä totesi, että lahjoitus menee hyvään tar-

Sumanismi

koitukseen.

– Kielipesillä on pulaa kaikesta huonekaluista lähtien.

Illan aikana syötiin kolmen ruokalajin illallinen ja laulettiin akateemisten pöytäjuhlien perinteiden mukaisesti juomalauluja.

Myöhemmin lavalle nousi oululainen kevyen musiikin yhtye Stache, joka tanssitti juhlakansaa muun muassa valssin tahtiin.

Puolenyön jälkeen juhlintaa jatkettiin Johteenpookissa Hietasaaressa, jonne Suma oli järjestänyt juhlapaikalta linjaautokuljetuksen. Innokkaimmat juhlivat Johteenpookissa aamunsarastukseen saakka, ja muutama selvisi jopa Sarkkaan.∎

Artikkeli on muokattu versio Tekstilajit ja kirjoittaminen -kurssille kirjoitetusta artikkelista.

Seuraavien sivujen kuvat ovat Nestori Törmältä.

Vuosijuhlien loistoa valokuvina

Suman hallitus tervehdyksi채 vastaanottamassa

< Veera T채lt채 sali n채ytti ennen juhlia...

Sumanismi

Mikko >

27

Airuet tervehtimässä vieraita

Edellinen ja nykyinen puheenjohtaja

Pöytäkartan tutkiskelua

< Harri

28

Pöydät oli nimetty maineikkaiden fennistien mukaan.

Ruoka oli herkullista.

Sumanismi

Tilaisuus on alkamaisillaan.

Lammasta >

Tunnelmia henkilökunnan pöydästä

< Seremoniamestari Iina

Tiina ja Tomi

Sumanismi

< Jussin ja Iinan suunnittelema käsiohjelma 29

SUMANISMI TUTKII

Seksisanaston alkuperää Sumanismin perehtyi seksiin liittyvän sanaston alkuperään. Tässä kooste siitä, mitä etymologiset sanakirjat paljastivat. Toimitus suosittelee soveltamaan käytännössä vaihtoehtoista sanastoa, sillä tässä esitetyillä on turhan alatyylinen sävy. Seksi on positiivinen asia, joten sitä ei ole tarpeen saastuttaa moisilla halventavilla ilmauksilla. Eikö vaihtoehtoisia sanoja ole? Keksi omia! Mitä ikinä mieleen tuleekaan, se ei varmastikaan ole huonompi kuin kulli tai pillu. Siitä on vaikea mennä alaspäin.

Nussia-verbille löytyy vastineet karjalasta (nuššie),

sista kielistä. Sanalle löytyy vastine myös saamesta,

(nussida) sekä liivistä. Karjalassa ja suomessa sana

kielissä sanalla on kaksi merkitystä: ’mennä nai-

aunuksenkarjalasta (nussie), vatjasta (nussia), virosta merkitsee sukupuoliyhteydessä olemista, muissa kielissä merkitys on ’paritella’, mikä viitannee enemmänkin eläinten kuin ihmisten väliseen toimintaan.

Virossa sanalla on lisäksi merkitys ’painaa, painos-

taa, pahoinpidellä’. Etymologiset sanakirjat eivät

misiin’ sekä ’olla sukupuoliyhteydessä’. Inkeroisen

naijja tarkoittaa pelkästään naimisiinmenoa, ja sen johdos naittā tarkoittaa yllättävästikin ’kuohita’. Sattumaako?

ottaneet kantaa sanan merkityssävyyn, mutta aina-

Kulli, jolle Suomen kielen etymologinen sanakirja

päästä. Sana on mahdollisesti skandinaavinen laina:

taisi olevan hyvin vanha omaperäinen sana. Sille

kaan suomessa sävy ei ole sieltä neutraaleimmasta

samaa alkuperää voidaan olettaa olevan esimerkiksi nykyruotsin murteiden nossa, nåssa ’kiskoa, repiä,

hangata’ sekä muinaistanskan nusse ’hangata ruumistaan; olla sukupuoliyhteydessä; suudella; painau-

antaa merkitykset ’siitin; kohju, tyrä; karju’, vaikutlöytyy vastineita hajanaisesti samojedikieliin asti.

Vatjasta löytyy vastine kulli, kul’li ’karju’, udmurtista kul’i̊ ’siitin’ ja samojedista ki, ki̊ ’siitin’.

tua jotakin vasten’. Mahdollisesti samaa alkuperää

Pillu on itämerensuomalainen omaperäinen sana,

sekä nykytanskan nosse ’hevosen siitin’.

Vepsän ja viron vastineilla on merkitys ’rako’.

ovat myös nykyruotsin murteiden nosse ’kivekset’

joka lisäksi on lainautunut suomesta saameen.

Naida (ja sen johdokset, kuten naittaa) on omaperäi-

Kyrvälle löytyy vastineet karjalasta, lyydistä ja

liiviä lukuun ottamatta kaikista itämerensuomalai-

kyrvälle merkitystä ’vittumainen henkilö’, joka lie-

nen itämerensuomalainen sana. Sille löytyy vastineet

30

mutta se on lainautunut sinne suomesta. Useimmissa

Sumanismi

virosta. Sanakirjat eivät toistaiseksi tunnusta suomen

neekin suhteellisen tuoretta ja paikallisehkoa kehi-

Vittu on levinnyt ympäri itämerensuomalaisia

siitintä kuten suomen vastinekin, sen sijaan viron

rensuomalaisesta haarasta. Sana ei kuitenkaan ole

tystä. Karjalan kürbä, kürpä ja lyydin kürb merkitsee kürb:kürva, kürv:kürva kantaa ensisijaista merkitystä

’nuorukainen, poikamies, vanhapoika’. Jos olet kyrpä, elät naisetta?

Panna-verbillä on monia merkityksiä, ja niistä yksi on ’olla sukupuoliyhteydessä’. Sana on omaperäinen uralilainen sana: sille löytyy vastineita samojedikieliä

myöten. Ilmeisesti myös sanan seksimerkitys on syn-

tynyt jo varhain, sillä vastaavia merkityksiä löytyy kaukaisimmistakin sukukielistä. Sanasta on myös

kiinnostavia johdoksia sukukielissä: esimerkiksi inkeroisen pantavikko ja vatjan pantava tarkoittavat naimaikäistä tyttöä.

Tussu löytyy suomen ohella virosta (tuss ’takapuoli;

naisen / tytön häpy; karvatupsu) ja liivistä (tus̄ ’tupsu,

kieliä. Sille löytyy vastine melko lailla koko itämeomaperäinen, vaan oletettavasti skandinaavista alkuperää.

Mulkkua tavataan aunuksenkarjalassa (mulkut ’kivekset’), vepsässä (muukud ’kivekset’) ja vat-

jassa. Sekä Suomen sanojen alkuperä että Suomen kielen etymologinen sanakirja väittävät sanan merkitsevän suomessa kiveksiä, mutta Kielitoimiston

sanakirjan mukaan sanan nykymerkitys on ’siitin’

sekä ’vittumainen tyyppi’. Vatjan vastine merkitsee penistä. Virosta ja liivistä löytyy sana, joka näyttäisi mulkun vastineelta, mutta merkitys paljastaa, että

niillä ei todennäköisesti ole sama alkuperä. Viron mulk:mulgu on merkitykseltään ’veräjä; aukko, reikä’ ja liivin mulk ’veräjä’.

hiustupsu’). Sanassa on mahdollisesti yhdistynyt

Runkata tarkoittaa suomessa, no, ’runkkaamista’.

peräisin ruotsista (nykyruotsin stuss ’takapuoli’), ja

tarkoittaa ’vaappuen kulkemista’. Sana on lainattu

aineksia eri tahoilta: takapuolimerkitys on ilmeisesti tupsumerkitys on deskriptiivistä alkuperää. Häpymerkitys puolestaan on kehittynyt edellisen pohjalta.

Sen ohella se ilmeisesti ainakin joissakin murteissa suomeen ruotsista, jossa runka merkitsee ’keikkua, vaappua; keikuttaa, renkuttaa’.

Sumanismi

31

On tullut aika Sumanismin rekonstruktio-oppaan toisen osan. Tällä kertaa perehdytään jännääkin jännempiin supistumaverbeihin. Erityistä huomiota kiinnitetään Suman *rakkahasen logohen, jota ainejärjestöuskovaiset olivat viljelleet ÄMO:n tentissä jopa liiaksikin.

Supistumaverbit

Supistumaverbit ovat verbejä, joiden vartalo indikatiivin preesensissä loppuu pitkään A:han tai vokaalin jäljessä olevaan A:han. Esim. hajota : hajoa-n, nakata : nakkaa-t. Kyseinen verbiluokka on hyvin produktiivinen: uusia supistumaverbejä muodostuu jatkuvasti lisää esim. datata, häkätä, feidata. Näiden verbien mielenkiintoisuudet ovat peräisin siitä, että niiden vartalot ovat historiallisesti t-loppuisia, mikä on nykykielessä säilynyt konsonanttivartaloissa esim. hajot-koon. Kun astevaihtelu syntyi, muuttuivat vokaalivartaloitten t:t dentaalispiranteiksi. Nykykielen pitkät vokaalit ja vokaaliyhtymät ovat syntyneet δ:n supistuttua pois: *hajoδan > hajoan, *nakkaδan > nakkaan. Nykysuomessa imperfektissä esiin pulpahtava s on juuri edellä mainittu historiallinen t, jolle on vain käynyt ti > si -muutos: nakata : nakkasin.

Ole tarkkana astevaihtelun kanssa, kun rekonstruoit supistumaverbejä.

Rekonstruoi: tienata, hyppää, maataan, vetoat

̆ *teenattak >> tienata *hyppäβi >>| hyppää (y.3.p.) TAI: hyppäδäk >> hyppääx (imperatiivi) ̆ *maɣattaksen >> *maataksen >| maataan TAI *maa : *maatahen >> maataan)(possessiivisuffiksillinen partitiivi) *vetoδat > vetoat

δ - tapaukset Kuten muistattekin, on suurin osa jälkitavujen pit-

32

Sumanismi

kistä vokaaleista, diftongeista ja vokaaliyhtymistä syntynyt spiranttien ja h:n kadon myötä. Tämähän tarkoittaa sitä, että niiden väliin on rekonstruoidessa keksittävä jotain. Viime ÄMO:n tenteissä yksi toistuva virhe Niina Kunnaksen mukaan oli dentaalispiranttien survominen paikkoihin, jonne se ei kuulu. Jos on pakko arvata summassa, suosittelisin itse mielummin h:ta. Muista, että δ oli t:n heikko aste mksm:ssa.

Nykysuomen t:n heikon asteen vastine on d. Melkein kaikki d:t voi siis palauttaa δ:ksi (ei kuitenkaan esim. nuorissa lainoissa). Jos myöhäiskantasuomeen pitää tiettyyn paikkaan rekonstruoida δ, todennäköisesti nykykielestä löytyy samalta paikkaa jotain t:hen tai d:hen viittaavaa. Seuraavaksi muutamia muotoryhmiä, joihin δ rekonstruoidaan.

Partitiivi

Rekonstruoi: kalaa, taloa, suota, viiksiään Nykysuomessa on vieläkin useita partitiivin vahvoja asteita, joissa on t, jonka kanssa esiintyi aikoinaan tietenkin sen heikkoasteinen kaveri δ. Partitiivin tunnus on suffiksi: muista suffiksaalisen astevaihtelun sääntö. *kalaδa > kalaa *taloδa > taloa *soota > suota (vahva aste) *viiksiδähen > *viiksiähen > *viiksiähän > viiksiään

-eδA-nomit Rekonstruoi: korkea, vihreitä, apeaa, kapeimman Nykyiset -eA-yhtymään loppuvat nominit ovat alkujaan -eδA-loppuisia. Murteissa yhtymästä on kehittynyt spirantin kadon jälkeen useita variaatioita: *pimeδä > pimeä, pimiä, pimee. Jos vaikkapa monikon i on häivyttänyt a:n, löytyy mksm:sta δ kuitenkin e:n ja i:n välistä. *korkeδa > korkea

*vihreδitä > vihreitä *apeδata > * apeata >| apeaa (partitiivin heikko aste yleistynyt analogisesti) *kapeδimban >> kapeimman

-Ut : -Ue- -nominit Rekonstruoi: oluen, lyhyeen, kevyitä Jo nominatiivin lopussa oleva t paljastaa, että nyt päästään rekonstruoimaan dentaalispirantteja. U:n ja e:n väliin tulee sama t heikkoasteisena eli δ. *oluδen > oluen *lyhyδehen > lyhyehen > lyhyeen

Monikon 2. genetiivin -in Rekonstruoi: kissain, koirain Nykyään harvoin käytetty monikon genetiivin -in on syntynyt -*δen > -in. Näiden tapausten δ on historiallisesti samaa perua kuin monikon -t nominatiivissa.

Umpitavussa se on tietenkin vain heikkoasteinen. *kissaδen >> kissain *koiraδen >> koirain

Supistumanominien -us-johdokset Rekonstruoi: veljeys, sairaus Jälkitavujen vokaalien välissä on ollut δ. *veljeδys > veljeys *sairaδus > sairaus

A-infinitiivin heikko aste Rekonstruoi: kaivaa, syödä, lähteäkseni, surra Tämäkin on vanha tuttu suffiksaalisen astevaihtelun tiimoilta. Historiallisesti A-infinitiivin tunnus astevaihteli -*tA : -*δA. A-infinitiiviin kuuluu loppukahdennus, joka on historiallisesti vanha latiivin tunnus -k. Jos nykysuomen muodossa on d tai pelkkä vokaali ja A, tulee A:n eteen dentaalispirantti. Huomioi myös assimilaatiot (*tulδak > tullaX) ja nasaalialkuisten konsonanttiyhtymien astevaihtelu (*mendäk >mennäX). *kaivaδak >> kaivaaX *sööδäk >> syödäX *lähteδäkseni > lähteäkseni *surδak > surraX

Imperatiivin 2. persoonan -kAA Rekonstruoi: haistakaa, juoskaa, paetkaa Pitkä A on syntynyt δ:n supistuttua pois. Historiallisesti -kA on itse imperatiivin tunnus, jonka perään on kiinnittynyt vanha monikon 2. persoonan pääte -δak.

Ehkä on huomionarvoista mainita, että tästä persoonapäätteen k:sta ei ole jäänyt jäljelle loppukahdennusta. A:llisia monikon persoonapäätteitä tavataan murteista: me otimma, te tiijättä. Älä rekonstruoi spiranttia monikon 1. persoonan imperatiiveihin, joiden pitkä vokaali on analoginen: *tehkäme >| tehkäämme. *haistakaδak > haistakaa *jooskaδak >> juoskaa *paɣetkaδak >> paetkaa

-nUt-partisiippien yksiköitten vokaalivartalot Rekonstruoi: tuoneen, tulleesta, kuolleina Taas δ löytyy sieltä, missä t:kin pilkahtaa. Mksm:n vokaalivartaloissa partisiippi on heikkoasteinen ja U ei ole vielä assimiloitunut e:ksi: *söönyδen >> syöneen.

Tunnuksen n on monin paikoin assimiloitunut sitä edeltävään verbin vartalon konsonanttiin. Monikkovartaloiden diftongit ovat analogisia. Äännelaillisesti monikoissa pitäisi olla tapahtunut *ti : si -muutos: *mäδäntynyδinä >> mädäntynysinä >| mädäntyneinä.

Näittenkin äännelaillisia muotoja löytyy murteittain.

Harri Mantila on kertonut isoäitinsä aikoinaan todenneen kalojen olleen märäntynesinä. *toonuδen >> tuoneen *tulnuδesta >> tulleesta *koolnuδina >> kuollusina >| kuolleina

”Ai että, kun jaksaa taas kiinnostaa.”

Sumanismi

33

Testaa voimatasosi Mittaa fennistivoimasi! Rekonstruoi seuraavat 30 sanaa myöhäiskantasuomeen. Tarkista oikeat vastaukset saadaksesi selville, onko sinulla elämää vai ei.

1. metsään 2. kampelaa 3. ottaaX 4. ottaa 5. poikain 6. taivaaltaan 7. samea 8. kirveeseen 9. juo 10. sietäkää 11. juostaan 12. laskeakseen 13. kuvun 14. herneX 15. sateita 16. taitaa 17. saapunutta 18. männyn 19. harmaasta 20. purreen 21. koetaan 22. osataX 23. auringon 24. oluella 25. tökättiin 26. menkäämme 27. veistelee 28. olkoot 29. kastui 30. vihreää

15–19 Puolet ja vähän enemmänkin oikein. Olet taktikoija.

Heikommillakin tenttituloksilla saa ihan samoja bointseja, joilla saa samoja tukia, joilla taas saa samaa kaljaa.

”Luulin, että olisit pystynyt parempaan.”

20–24 Sinulla on vielä elämä. Anna spiranttivoiman virrata itseesi ja voit loikata seuraavalle astraalitasolle.

25–29 Näet unia supistumatapuksista (myös silmät auki).

Haaveilet perustavasi kantasuomalaisen kielipesän.

Kaipaatko elämääsi?

30 Setälä on vahva sinussa. Et tee virheitä fennistiikassa etkä elämässäsi. Mutta saako näitä tihrustamalla naista?

0–4 Olet varmaankin teekkari. Kiitoksia mielenkiinnosta.

5–9 Olet se, joka nukkui ÄMO:n luennoilla. Tai oikeastaan nukuit kotona, kun olisi pitänyt lähteä yliopistolle.

10–14 Heräsit luennolla omaan kuorsaukseesi ja jouduit kuuntelemaan jonkin verran. Kielihistoria ei kuitenkaan ollut relevanttia intresseillesi.

”Ei sinulla muutakaan tekemistä taida olla.”

34

Sumanismi

Vastaukset rekonstrukioihin ja viime Sumanismin kielipulmaan 1. *meϑϑähen

2. *kampelata

3. *ottaδak

4. *ottaβi

5. *poikaδen

6. *taivahaltahen

7. *sameδa

8. *kirvehesen

9. *joopi

10. *seetäkäδäk

11. *joostaksen

12. *laskeδaksehen

13. *kuβun

14. *herneh

15. *sateɣita

16. *taitaβi

17. *saapunutta

18.* mändyn

19. *harmaɣasta

20. *purnuδen

21. *koɣet̆taksen

22. *osat̆tak

23. *auriŋgon

24. *oluδella

25. *tök̆ kättihen

26. *menkämek

27. *veistelepi

28. *olkohet

29. *kastui

30. *vihreδätä

Sumanismin 1/2012 Kielipulman vastaukset: S t 45 v E L k K o s o n, g, p j a s k:ssä p o a 1:sellä t:lla M A o s kk i E N S o f g e t:khän s j:shen s:han h:khan p s k:ssä o 14 sm mk o H H M j e:lle k:llä 2012 h j s m:aansa H V o S kt p t m el s o l:n l:ssa K o h:ssa HU120 v o s sk

Suma täyttää 45 vuotta Elias Lönnrot kokosi Kalevalan objektin sijat ovat nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi suomen kielessä paino on aina ensimmäisellä tavulla Mikael Agricola on suomen kirjakielen isä Eemil Nestor Setälä on fennistiikan guru ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna suomen kielessä on neljätoista sijamuotoa mielikirjailijani on Hilja Haahti Merja jää eläkkeelle keväällä 2012 hevonen juoksi seipään mahaansa Hanna Varrio on Siskon kummityttö puuro tuli mustaa eksistentiaalilauseen subjekti on lauseen lopussa Kerhis on huoneessa HU120 viro/vatja (tai mikä muu tahansa v:llä alkava sukukieli) on suomen sukukieli

H

H Miten olut toimii?

H O C C H H H Sumanismi Sumanismi

Hyvinhän tuo näyttää toimivan.

35 35

Osmaan nääs!

Mikko Memonen Tampereella 23.–25.3. pidettyyn Osmaan lähtivät neljä voitokkaan Joensuun reissun veteraania eli minä (Mikko), Iina, Janne ja Jussi.

Automatka (eli ROAD TRIP!) päräytettiin käyntiin Kempeleen yläasteelta, jonne Iina meni saamaan sijaisuuden sopivasti Osma-perjantaille.

Herätettyämme koulun pihalla pahennusta ja ihastusta soittamalla Turmion kätilöitä auton stereoista nappasimme Iinan kyytiin ja karautimme moottoritietä kohti etelää.

Tällä kertaa Eput olivat jääneet kyydistä, mutta ne korvattiin UB:lla ja SMG:lla. Kauhukseni joku osti huoltoasemalta Dingoa.

Tylsän automatkan (reitti ei mennyt läheltäkään Valtimoa) jälkeen olimme ehtineet perille hyvissä ajoin.

Illan ohjelmassa oli huisi hampurilaisbuffetti Jack the Roosterissa.

Ennen syömistä tutustuimme perusteellisesti ravintolan lähialueitten parkkipaikattomuuteen.

Päädyimme turvautumaan paikallisten alkuasukkaitten apuun ja pakittelimme lopulta

kävelykatuja pitkin majoittajamme Fian asunnolle. Sieltä oli onneksi lyhyt kävelymatka illan ravitsemusliikkeeseen.

Loppusijoituspaikka Sitikallekin löytyi helposti natiivin avulla.

Perjantaaai!

Jack the Roosterissa istuivat jo vanhat tutut sekä uudetkin Osmanaamat.

Hampurilaisbuffetissa sai sulloa mahansa täyteen itse kasaamiansa purilaisia. Ne ovat yllättävän täyttäviä, kun ei pihistele täytteitten kanssa. Jouduinkin nöyrtymään jo 2,5 hampurilaisen jälkeen. Jack the Rooster oli muuten kaikin puolin viihtyisä paikka, mutta en ymmärrä, kuka ihme haluaa ripustaa Jonne Aaronin nahkahousut baarinsa seinälle.

Miksi?

Ruoan jälkeen ei ollut järjestettynä mitään yksityistä paikkaa, jossa iltaa olisi voinut jatkaa nimenomaan osmaajien kesken. Piti vain lähteä jonnekin kaupungille, mikä sai yhtenäisen fennistipoppoon hajaantumaan. Emme kyllä voi väittää, että me oululaiset

Kuka ihme haluaa ripustaa Jonne Aaronin nahkahousut baarinsa seinälle?

36

Sumanismi

olisimme edes yrittäneet pysyä muiden kanssa. Jotta kukaan ei missään nimessä olisi joutunut tutustumaan uusiin ihmisiin, etkoilimme pitkään ja hartaasti pikkuporukalla Fian luona. Kun viimeinkin kykenimme raahautumaan Mallastupa-pubiin, olivat monet osmaajat siirtyneet jo paapaamaan.

Krapulasta koitokseen

Lauantaiaamuna Jannella oli taas odotuksenmukainen krapula.

Muut tallustelimme Tampereen Muumimuseolle katselemaan hienoja muumiotuspienoismalleja. Kun olimme saaneet muumit katseltua ja muumikaupat shoppailtua, siirryimme paikallisen tiedeyhteisön ruokalan kabinettiin pitämään Osma-kokouksia.

Söimme, kokoustimme ja naukkailimme salaa pohjia (olimme superpahiksia) tulevaa koitosta varten.

Tällä kertaa yliopisto ei muuten ollut täynnä marttoja vaan keskustalaisia. Bongasimme ainakin Mauri Pekkarisen ja Mikko Alatalon. Aika siistii!

Kokousten jälkeen oli aika kaivaa sotavasarakirveet esiin ja

aloittaa Osma-turnaus. Kilpailu koostui yliopiston sisällä ja pihalla pidetyistä tehtävärasteista. Juuri ennen ensimmäistä rastia saimme suureksi hämmästyksemme tietää, että Janne oli noussut kuolleista ja pääsisi osallistumaan koitokseen. Ensimmäinen tehtävämme oli piirtää ja arvata sananlaskuja.

Alkukankeuksien ja piirtäjän vaihdon jälkeen arvailu sujui hurjalla vauhdilla. Poistuimme rastilta voittajafiiliksin.

Saimme enää lievästi krapulaisen Jannen kyytiin ja syöksyimme pihalle seuraavalle rastille. Seuraavaksi oli vuorossa lauluvisa, jossa jokaisen tuli vuorollaan nostaa jonkin kappaleen nimen sisältävä lappunen. Nostajan piti saada joko hyräilemällä tai selittämällä joukkuetoverinsa arvaamaan kappale ja laulamaan sitä sitten yhdessä. Humalassa laulaminen ei ollut joukkueellemme homma eikä mikään. Valitettavasti taisimme keskittyä liikaa hienon show’n vetämiseen sen sijaan, että olisimme yrittäneet vain saada mahdollisimman monta biisiä arvattua. Esitykseemme kuului muun muassa äärimmäisen hieno Another one bites the dust -tulkinta ja strippausta. Rastin lopuksi vedimme vielä ylimääräisen kappaleen minä ilman paitaa, Jussi niskassani (nou houmou). Laulaessamme kovaan ääneen mandariinien tunkemisesta hanuriin joukko keskustalaisia tuli pihalle läheisestä ovesta. Mitähän lie ajattelivat? Pitkään ainakin katsoivat.

Seuraavaksi kirjoitimme runoja ensin kolme- ja sitten kaksitavuisista sanoista. Runoista tuli tietenkin ylistysrunoja omalle kaupungillemme ja Sumalle, mutta pisteitten toivossa mielistelimme paikallisiakin. Panostimme erityisesti runojen näyttävään ja akrobaattiseen lausuntaan. Jussi lausui ensimmäisen runon ilmassa ylös-

alaisin ja minä toisen ihmisdivaanilla hienostuneesti loikoillen.

Improteatterirastilla ei mikään mennyt kohtuudella. Oli esitettävä tilanne, jossa yökerhon jonossa erilaiset asiakkaat asioivat portsarin kanssa.

Väliin piti saada ujutettua arvottuja repliikkejä. Kehnohkon teatteriesityksen paikkasimme naamat sulattavalla Leevi and the Leavings -konsertilla, jota rastia pitäneet fuksit eivät juuri osanneet arvostaa. Toivottavasti vielä oppivat Leevien hienouden.

Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo sen verran, että mitä kohteliain vahtimestari hääti meidät pihalle eteisestä, jossa rastia pidettiin. ”Kiitoksia ja tervetuloa takaisin maanantaina.”

Oulun joukkueen viimeinen ja lennokkain rasti oli ihmisformula.

Ihmisformula! Ärhäkkä automme Iina kaahasi moottori karjuen ja häntä kannattelevat ihmisrenkaat ulvoen. Sisäisen ferrarinsa kanssa löytänyt Iina imi terästettyä bensaakin tankkiinsa kuin sieni. Jäätävä suorituksemme suorastaan mykisti rastinpitäjän ja uskoimme paikanneemme improrastin pistevajeen.

tamussut olivatkin keksineet olevansa köyhiä ja lähteneet kaupungille kerjäämään rahaa. Olivat kengittä, kun ei muka ollut rahaa niitä ostaa. Voi jeesus!

Minä ja Jussi vetäydyimme pois tilanteesta kyllästyttyämme nopeasti pentujen paskanjauhantaan. Voi jestas! Iina ja Fia antoivat vesseleille rahaa, kun olivat hädässä ja niin sympaattisia. Ja voi tuplajestas! Juuri ennen teineihin törmäämistä olin itse heittänyt pari lanttia kitaralla espanjalaistyylistä musiikkia soittavalle miehelle, joka oli varmaan taitavin katumuusikko, jota olin koskaan kuullut. Pennut saivat tytöiltä kolikkonsa. Vuosia ahkerasti harjoitellut muusikko sai pärjätä vähemmillä palkkioilla.

Maailma on perseestä ja sietää tuhoutua.

Muumisitseihin Jussi pukeutui taikuriksi ja Iina Pikku-Myyksi.

Janne oli ilmiselvä Janne Taanila.

Minä olin tarpeeksi Nuuskamuikkunen, koska haalareitteni reittä vasten pullotti julma ja kova huuliharppu. Istumajärjestelyt olivat pienehkössä sitsitilassa innovatiiviset. Muumimaisen rennosti pöytien lisäksi sai istua sohvilla ja lattialla. Sitsit meinasivat kaavaltaankin olla melko lepsut. Tämä johtunut lie siitä, että järjestäjät olivat kokemattomanpuoleisia sitseilijöitä. Alkuun vaikutti siltä, että olisi vain istuttu ja ihmetelty, laulettu näön vuoksi muutama laulu silloin sun tällöin ja syöty rauhassa LÄMMINTÄ RUOKAA. Meille kylmäään kyytiin tottuneille oululaisille se ei kelvannut. Minä ja Jussi otimme vastuullemme pitää puheita ja ehdottaa lauluja toinen toisensa perään, jotta ruoka ehtisi

Maailma on perseestä ja sietää tuhoutua.

Lauantai-illan huumaa

Kisan päätyttyä suuntasimme kännykästä Mamelukkikalaa huudattaen majoituksellemme valmistautumaan illan Muumit haalareissa -sitseille. Matkalla tapahtui kummia, kun kohtasimme maanalaisessa tunnelissa pari yläasteteiniä. Heidän äitinsä oli kai jättänyt kyseisen viikon sidukkarahat maksamatta ja kul-

Sumanismi

37

jäähtyä edes vähän. Onneksi saimme kokeneita sitseilijöitä, etenkin siulalaisia, liittymään juoneemme. Heidän avullaan saavutettiin aito oikea sitseilyhenki ja -tunnelma. Monet olisivat varmaan halunneet syödäkin eivätkä olleet kaikesta ohjelmasta niin innoissaan. Jannen maha kurni.

Iinaa hävetti. ”Nuo kaikki varmaan vihhaa meitä”, arveli Jussi.

Sitseillä jaoimme uudet sumanismit muille ainejärjestöille.

Täydellinen lehti herätti kauhunsekaista kunnioitusta: ”Ei hitsi,!

Miten te kehtaatte?”. Täkylaiset taas toivat mukanaan jälleen uuden hienon Osma-laulu.

Kuuntelimme kyynelet silmissä liikuttuneina kuinka siihen oli inkorporoitu myös kaunis kansallislaulumme Oulu pilaa aina kaiken.

Sitseilyn päätyttyä kävimme muiden kanssa vielä läpi Leevi- ja taistolaislaulurepertuaariamme.

Tuntui mukavalta huomata itsekin, että mainittujen alojen osaajia löytyy muittenkin kaupunkien fennistipiireistä.

Valitettavasti tuli aika poistua sitsipaikalta.

Ohjelmassa oli, että ilta jatkuisi yökerhossa nimeltä Ruma. Säästyin diskohelvetiltä, kun joukko pitkään pitkään jonottamiseen kyllästyneitä osmaajia päättikin lähteä jatkoilemaan erään paikallisen asunnolle. Kotibileet kyllä hakkaavat mennen tullen yökerhot, joissa ei kuule puhua kielitieteestä. Tässä vaiheessa iltaa huomasin sitsipaikalle pudonneen kännykkäni puuttuvan. Akkukin oli loppunut. Yhteys muihin oululaisiin oli täysin poikki. Huolestuneet sumalaiset luulivat kai minun köllöttelevän mustaanmakkaraan tukehtuneena Tammerkosken

pohjassa. Päädyin lopulta jäämään muutamien muitten tavoin yöksi jatkopaikallemme.

Mämmensalmelle, mars!

Sunnuntaiaamun väsyneissä tunnelmissa jatkoilijat vääntäytyivät ylös brunssille. Loumiainen oli täynnä herkkiä jälleennäkemisen hetkiä. Mikko ja muut sumalaiset. Mikko ja Samsung. Mikko ja kanapanini. Aamukahvien jälkeen oli aika hyvästellä muut, pakata kamppeemme ja ratsastaa sitikalla kohti auringonlaskua. Ensimmäisen ajovuoron sai Iina, joka eilispäivän formulatunnelmissa lyhyessä ajassa melkein posautti kaksi peräänajoa ja yhden kylkikolarin. Kauhu ei loppunut siihen, vaan kaiken lisäksi stereoihin oli tungettava Dingoa.

Jokainen Osma-reissu, jossa ei ajeta Valtimon kautta, huipentuu Neste Mämmensalmelle. Idyllinen huoltoasema tuolla jossain etelässä päin on Suomen toiseksi tyylikkäin huoltoasema heti Valtimon ABC:n jälkeen. Siellä on bensaa, tuoreita munkkeja, muovikukkia ja kirpputori(?). Pöydässä käydystä keskustelusta opimme, että tytöillä on maaginen kyky käydä tirauttamassa pienet ennakoivat, vaikka ei pissattaisikaan. Vähän joutuu kuulemma pinnistämään.

Loppumatka Mämmensalmelta Ouluun meni onneksi pinnistelemättä ja enemmittä läheltä piti -tilanteitta.∎

”Ei hitsi! Miten te kehtaatte?”

38

Munkkeja Mämmensalmella

Sumanismi

u l u a l n a l Rapo (Sävel: Sillanpään marssilaulu) Kun lompakon pohja on tyhjillään jopa kaljasta luovuttu on Pakko silloin on ryhtyä keittelemään janojuomaa rappion Lähikaupasta kannamme turbopikahiivamme Kohta kaapin pohjalla pulputtaa hieman hiiva jo haiskahtaa

Taaksensa jättää se viskit ja muut valkoviinit ja punkutkin Nyt kiljulla täyttyköön kaikkien suut se on juomista rakkahin (HALVIN!) Fuksit katsovat kauhuissaan kun kansa on turvallaan Kohtuuden järjen voit unhoittaa joku taitaa jo oksentaa

Tämä viinan määrä lie loppumaton käsin kaksin me sua kiskotaan Niin kauan kun pystyssä fennistit Rapolaa vielä temmotaan Läpi kaupungin konttaamme pian silmämme suljemme Liika on liikaa ja kiljuhan on juoma kulttuurin turmion

Kun Rapolan pullot on tyhjillään pöntön äärellä tuumailen että yhtään pienintä pätkääkään vappuviikosta muista en

in t s i lu n u n a e l F o i t a a n i t s a prokr (Sävel: Vanhoja poikia viiksekkäitä)

Fennistiltä jää hommat taas kesken Jossain muualla hauskempaa on ohjelmaa Taidan kirjoittaa tämänkin esseen sitten kun alkaa kiinnostaa Laukun pohjalla lojuvat litteraatit Voi jestas, huomenna ois tenttikin!

Mutta toisin kuin oppilaat reippaat, kiltit taidan lähteä baarihin

Integroidessa meni fyysikon ilta Otitit koneillaan vain ohjelmoi Koulutyö elämää vienyt ei multa Fennistit tietenkin lauloi ja joi

Akateeminen vapaus, oi kyllä!

Tämän kurssin käydä kai myöhemmin voi hyvin pienellä viivyttelyllä vapaa-aikansa maksimoi Torkuin kerhiksen sohvalla tunteroisen Sain enteen ihanan unessani että yhdeksässä vuodessa valmistelen viimeinkin kandini

Kääntäessä meni anglistin ilta Kultulaiset ne emansipoi Koulutyö elämää vienyt ei multa Fennistit tietenkin lauloi ja joi

Tästä kohtalon rännistä en ehkä selviä hengissä Mutta jos tähän kankkuseen kuole en uuden satsin mä keittelen

Sumanismi

39

SUMANISMI TUTKII

Suma seukkaa

Sumanismi otti selvää sumalaisten seurustelutilanteesta. Suma seukkaa -kysely saavutti suuren suosion ja siihen vastasi 43 pariutunutta sumalaista. Leikkimielinen tutkimuksemme paljasti karkeasti yleistäen, että sumalainen seukkaaja on vakavassa parisuhteessa teekkarin kanssa. He tapasivat aikoinaan kaverin kautta ja ovat olleet yhdessä jo yli neljä vuotta.

Maria Laakkonen & Sanna Häyrynen Teekkarit ja ammattikorkeakoululaiset kilpailevat sumalaisten suosiosta parisuhdemarkkinoilla.

Muuten kumppaneita on löytynyt tasaisesti niin ammattikoululaisten, taloustieteilijöiden ja luonnontieteilijöiden joukosta. Myös kasvatustieteilijöistä ja humanisteista helluja riittää yllättävän paljon, kun ottaa huomioon alojen naisvaltaisuuden. Sumalainen on siis rakkaudessa kaikkiruokainen, mutta koulutusta hän arvostaa, sillä yksikään sumalainen ei ole kelpuuttanut pelkän peruskoulun käynyttä.

Sumalaiset ovat parisuhteissaan tosissaan, sillä lähes puolet vastanneista kertoo olleensa nykyisessä parisuhteessaan yli neljä vuotta. Nelisenkymmentä prosenttia on viihtynyt kimpassa yhdestä vuodesta kolmeen. Vain kymmenen prosenttia vastanneista on seurustellut vasta vuoden päivät tai alle sen.

Pelkkä seksisuhde ei ketään kyselyyn vastannutta sumalaista houkuttele. Vain kolme on ilmoittanut olevansa tapailu- tai kaveriasteella. Valtaosa vastanneista on vakavassa parisuhteessa ja lähemmäs puolet on ehtinyt joko kihlautua tai mennä naimisiin.

Netti on tulosten perusteella löytänyt paikkansa pariutumisareenana. Netistä kultansa on löytänyt yhtä moni kuin lukiosta. Perinteisen mallin mukaan sumalaisten enemmistö on löytänyt rakkauden kavereiden kautta. Ainejärjestöt ja harrastukset saattaneet yhteen viidenneksen kyyhkyläisistä. Yläkoulusta saakka harvan rakkaus on kestänyt näin kauan, mutta näitäkin onnekkaita on. Suomen kielen opiskeilija ei juuri löydä raksuaan töiden parista, mikä johtunee siitä, että opiskelijan elämänpiiri ei vielä tässä vaiheessa pyöri kovinkaan paljoa työympyröissä.

40

Sumanismi

Kumppani löytyi

Suhteen laatu

Laura ja Jarmo: sumaisan parin hupailua ja hassuttelua Jarmolla oli kotikenttäetu Suman miesvähemmistön edustajana, kun hän tutustui Lauraan tämän fuksivuotena. He muistavat toisensa jo Syynimaan fuksiiltasta, mutta paremmin he tutustuivat toisiinsa Vulcanalian etkoilla.

Laura ja Jarmo ehtivät tuntea toisensa jonkin aikaa, ennen kuin Laura teki aloitteen ja myönsi Jarmolle olevansa ihastunut häneen. Tätä ennen hän oli jo yrittänyt viestittää kiinnostustaan muilla keinoilla. ”Sitä ennen olin ehtinyt varastaa Jarmolle nimettömäksi jäävästä keskustan yökerhosta komean oluttuopin. Ihan vain siksi, että Jarmo taisi kehua sitä joskus illan aikana. Annoin tuopin Jarmolle baarin

Suhteen kesto

Kumppanin koulutusala

ulkopuolella, mutta eihän se mitään tajunnut mun tarkoitusperistä”, Laura selvittää tempaustaan, jolla hän yritti tehdä vaikutuksen tulevaan kihlattuunsa.

Pari ihastui toistensa luonteisiin ja olemukseen. ”Jarmo vaikutti heti hyvin samanlaiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Taisin jo heti alussa miettiä, että miten jollain ihmisellä voi olla niin kiltit silmät”, kuvailee Laura kauniisti poikaystäväänsä. ”Ihastuin Lauran silmiin ja hymyileväisyyteen”, paljastaa Jarmo.

Laura ja Jarmo ovat pian olleet yhdessä puolitoista vuotta. Suhteella ei ole tarkkaa alkamisajankohtaa ja vuosipäiväkin on vähän sinne päin. Näitä pari alkoi miettiä vasta sen jälkeen, kun Laura esiteltiin Jarmon vanhemmille. Yhdessäolo on ollut niin luontevaa, ettei suhteen laatua ole tarvinnut turhaan alkaa heti määrittelemään.

Pariskunta viihdyttää ja ilahduttaa toisiaan kertomalla vitsejä ja laulamalla toisilleen. Muuten he saattavat yllättää toisensa arkisilla tai vähän erityisemmillä jutuilla. ”Ilahdutan Jarmoa keittämällä sille aamukahvit ja kokkaamalla sille toisinaan kalapuikkoja ja perunamuusia. Pari kertaa olen kiikuttanut Jarmolle lahjapaketissa sellaisen paidan tai kengät, joita se on kaupungilla katsellut. Ei lahjan antaminen tarvitse mitään erityistä juhlapäivää”, summaa Laura esimerkkejä yllätyksistään. ”Laulaminen jo paljastui, mutta osa ilahdutuskeinoista jääköön salaisuudeksi”, vastaa Jarmo pilkettä silmäkulmassaan.

Reilun vuoden yhdessä asuneet rakastavaiset viettävät arkensa tekemällä monenlaisia asioita yhdessä.

Menevä pariskunta urheilee, bilettää ja shoppailee.

Elokuvissa ja kahviloissa käyminen piristävät arkea kuin myös yhteisten ystävien tapaaminen. ”Mieluiten me kuites syödään sipsejä ja katellaan Game of Thronesia. Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset. Vähän niinku mekin”, tiivistää Jarmo olennaisimman.

Sumanismi

41

Liisa ja Pauli: kavereista kihlapariksi

Tiina ja Miikka: Post-itlappuja ja ravintolaillallisia Viidennen vuosikurssin sumalainen Tiina ja tietotekniikan opiskelija Miikka löysivät toisensa yhteisestä kaveriporukasta, joka koostui sumalaisista ja otiteista. He ehtivät tuntea toisensa reilun kuukauden ajan ennen seurustelun aloittamista. ”Ajattelin Tiinan tavattuani, että siinä on tyttö, jonka kanssa tulen hyvin juttuun”, Miikka pohtii. ”Muistan, että kerran ennen kuin vielä seurustelimme, olimme kahvilla leffan jälkeen ja Miikka sanoi minulle, että ’sinä oot tosi nätti’. Se tuntui mukavalta ja jäi mieleen”, Tiina hymyilee. ”Tiina on söpö, koska hän haukkui minut nuivaksi. Ihmettelin, että miten se osaakin käyttää tuollaisia sanoja, kertoo Miikka mielissään. Fennistitytön sukkela ja omaperäinen kielenkäyttö sulatti tietokoneneron sydämen.

Pariskunta on vastikään juhlinut seurustelusuh-

42

Sumanismi

Kuva: Nestori Törmä

Toisen vuoden suomen kielen opiskelija Liisa ja fysiikkaa opiskeleva Pauli tapasivat toisensa kuusi vuotta sitten yläasteella. Kahden vuoden mittainen kaveruus lähentyi lukiossa seurustelusuhteeksi. ”Se hoitui yhdellä tekstiviestillä”, kuittaa Pauli seurustelun aloituksen. ”Taustaselvittelyä ja pohjatyötä oli tätä ennen tosin tehty paljon. ” ”Parasta oli, kun tunsi toisen hyvin jo seurustelua aloittaessa. Onhan se erilaista aloittaa parisuhde pitkän ystävyyden pohjalta”, toteaa Liisa.

Pitkä parisuhde on kestänyt vaikeat aikansa. Kun Pauli ja Liisa muuttivat yhdessä Ouluun, Pauli joutui kuitenkin lähtemään armeijaan ja Liisa jäi yksin.

Ikävä oli suuri, kun yliopistolla vietettyjen touhukkaiden päivien jälkeen joutui palaamaan tyhjään kotiin. Hauska muisto näiltä ajoilta oli se, kun Pauli oli kerran mitään ilmoittamatta ilmestynyt kotiin.

Yhtenä parhaimmista hetkistä yhteisellä taipaleellaan Liisa ja Pauli molemmat pitävät kihlautumista.

Kaunis kosinta sinetöi parin rakkauden. Kosinnalla on yhteys myös suomen kielen opiskeluun, sillä se tapahtui Liisan pääsykoepäivänä. ”Kosin Liisaa kuitenkin vasta kokeen jälkeen. Epäilin, ettei Liisa olisi pystynyt keskittymään pääsykokeeseen, jos olisin kosinut ennen sitä”, Pauli selvittää.

Arjen keskellä pari ilahduttaa toisiaan pienillä teoilla, kuten leipomalla tai laittamalla ruokaa. Pauli

saattaa myös yllättää Liisan pienillä lahjoilla, jotka ovat yleensä heräteostoksia. Kun toinen on allapäin, niin piristykseksi kelpaavat usein syötävät yllätykset, erityisesti jäätelö. ”Kun asuimme vielä Kiuruvedellä ja olin kerran surullinen, Pauli käveli kuusi kilometriä tuodakseen minulle Ben and Jerrysin jäätelöä.

Silloin oli onneksi talvi, eikä jäätelö ehtinyt sulaa matkan aikana.”

Paulin ja Liisan voi myös bongata yhdessä monesti kerhikseltä tai Suman bileistä: ”On kiva, että Pauli kulkee Suman matkassa mukana, sillä Pauli on minun tärkein ja vanhin ystäväni. Minulle on tärkeää, että myös muut kaverini tuntevat Paulin, sillä onhan hän niin iso osa elämääni.”

teensa yksivuotispäivää. Yhteen he muuttivat tämän vuoden helmikuussa. ”Sitä ennen tuli hengattua paljon Miikalla. Yhdessäoloon ehti tottua”, kertoo Tiina. Suuria muutoksia entiseen verrattuna saman katon alle asettuminen ei ole tuottanut.

Nuoren parin arki kuluu ruuanlaiton ja laatuleffojen parissa. Kun on juhlan aika, he suunnistavat ravintoloihin nauttimaan valmiiksi katetusta ateriasta. Erilaisia ravintoloita he testaavat mielellään synttäreiden, vuosi- ja nimipäivien merkeissä.

Parin harrastuksiin kuuluu myös se, että he kehittelevät pieniä yllätyksiä, joilla ilahduttaa toista.

Post-it-laput, joihin on kirjoitettu jotain suloista, ovat yksi pariskunnan tavoista osoittaa toiselle huomiota.

Muutoin lahjat liittyvät monesti vuoden aikaan, esimerkiksi pääsiäisenä saattaa kotiin ilmaantua suklamunia. ”Ystävänpäivälahjaksi Tiina oli ostanut minulle kaljaa. Se oli kyllä hieno yllätys”, kehuu Miikka mieluista huomionosoitusta.

Rakkausrunosuonen pulputusta Puolet toivomuksesta

Alku ja loppu

tahto katsoa sinua tarkkaan

Minä rakastan sinua ja runoja

neulatyynyn viimeisintä neulaa etsiä

sinusta löydän aiheeni

pienistäkin virheistä oppia

runoista löydän sinua te olette

ajatella satumaisia

ainaisessa yhteydessä

vailla todellisen maailman rajoja koettaa jäätä pinnallasi

niinäkin päivinä, kun

ja se sulattaa

sataa ikkunoiden väliin ja

kasvaa, vanheta

harmaus täyttää sisintä

käsin heikkenevin sydäntäsi kosketella

niinä päivinä minä

huonoina aikoina kutsua

luen, luen, luen

muistosi kylään

riimini rikki

tuntea sinut kuin itsensä

sanoissa sinä olet,

sopivasti kokonaan

muuten niin kaukana

ammentaa vajavaisuutensa

joskus niin ylivoimaista

sinusta täydeksi

vaikka itse matka ei välttämättä maailman ympäri olekaan

tuiskussa, pakkasessa

kylmin huulin kuiskata

Minä rakastan sinua

ne kolme sanaa

- ja runoja -

eniten silti sinua

odota

sanatkaan eivät ylitä

suoraa tietä sydämestäni sydämeesi

Sokerimaailma

sillä tämä rakkaus

Ennen istuin yksinäisyyttä, nyt

ei taivutustulvissa huku saati

en muista sanan merkitystä, olen

haikuhurrikaaneissa heilu

valloitettu, muurissani kasvaa sammalta ja halkeamia

Vuosituhansia sitten, siltä tuntuu

maistoin maailman kitkeränä, nyt

Sinä olet minun kaikki kirjaimeni

Romanssi

näen sen

Kohmeiset sydämet

Sinun ansiostasi

joskus

todella

vaeltajat kuumien katujen

räntäaamut mansikkavaahtoa

aivan, aivan harvoin

päivät persikkaunia

toisiinsa sulavat

ja ne illat - -

Kahden huoneen sokerilinnan sinä loit

Anna-Mari Kettunen

avasit rakkauden marenkivaunuille portin

Sumanismi

43

SUMANISMI TUTKII

Miespaneelin tuomio Joka tytön raamattunakin tunnetun Cosmopolitanin innoittamana Suman anonyymi ja arvovaltainen miesraati kokoontui pohtimaan naisten elämää ravisuttavia pulmia. Poikien lausahduksista ei kuitenkaan kannata suivaantua, vaan jokainen saa elää kuten itse parhaaksi näkee, karvatonna tai karvallisena.

Mitä mieltä olet naisten karvaisista nänneistä?

Mitä jos naiselta paljastuu kolmas nänni?

– Jos niitä ei saa letille, niin sitten ei haittaa.

– Mielellään naisella vähemmän nännikarvoja kuin itselläni on.

– Yksi tai kaksi karvaa ei haittaa. Ihan sama, jos on vain muutama hassu karva sinne tänne.

– Niin no, ei niillä ole kauheasti väliä. Panisin.

– Olen aika varma, etten ole ikinä nähnyt karvaisia nännejä. Jos karvat ovat ensimmäinen asia, jonka tisseissä huomaa, silloin ne haittaavat. Tai jos karvat ovat turhan karheat.

– Jos naisella on myös kolme tissiä, niin mikäs siinä.

– Pitäisi polttaa noitana roviolla. Siis pelkästään se nänni.

– Voisihan sitä vähän säikähtää.

– Olisi se vähän häiritsevää tosiaan, jos ei sitä kolmatta tissiä olisi. Kolme tissiä on parempi kuin kaksi tissiä ja kolme nänniä.

– Ei se valtavasti haittaa, mutta siitä voisi keskustella. Pitäisin merkitysneuvottelun ja jatkaisin alkuperäistä toimintaa.

Mitä mieltä olet raskaana olevista naisista?

– Ne ovat hassuja. (Päästää suustaan soinnittoman bilabiaalisen tremulantin ja piirtää käsillään ilmaan raskausmahan.)

– En ole koskaan ymmärtänyt raskaana olevien naisten viehätystä.

– Ehkä raskaana oleva nainen voi olla viehättävä, mutta pääsääntöisesti kuitenkaan ei ole.

– Raskaana kukaan ei varmaan näytä paremmalta kuin ei raskaana ollessaan.

– Jos se jotenkin vaikuttaa niin se on nolla tai miinus.

Raskauden takia ei saa pisteitä.

44

Sumanismi

Mitä mieltä olet reisiturkista eli reisille jatkuvasta häpykarvoituksesta?

– Haluan tietää, mikä reisiturkki on.

– Mieluummin ei reisiturkkia. Turkkien tuuheudessa on kuitenkin varmaan aste-eroja.

– Riippuu kuinka paljon turkkia on. No ei vittu, ajakaa se pois.

– Herran tähden, trimmatkaa.

– Mielellään ei.

Voisitko olla vanhemman naisen kanssa?

– Tosimies ottaa aina itseään rikkaamman, pitemmän ja vanhemman naisen.

– Kuinka vanha se Sisko nyt onkaan?

– Toimiihan se noin päin, koska tilastollisesti molemmat kuolevat samaan aikaan. Mikä ettei, jos nainen on hyvin säilynyt.

– Jos on kymmenen vuotta itseäni vanhempi, niin saa olla jo aika saatanan hyvin säilynyt. Joku kolmekymppinen ei tuntuisi mahdottomalta.

– Joo, panisin.

Sumalaiset ovat kimppakivailleet Facebookissa. Mitäpä jos sumalaisten kimppakiva toteutettaisiinkin ihan fyysisesti?

– Älä pasko siellä missä syöt.

– Älä nuuhki omaa lastiasi, kuten Scarface opetti.

– Älä kuse omiin muroihisi.

– Älä nussi pilkkuasi.

– Ryhmäpanisin.

Suman tytöt pariutuvat innokkaasti teekkaripoikien kanssa. Mitä Suma-pojat ajattelevat teekkaritytöistä?

– Voisit kysyä, mitä mieltä olen joulupukista.

– En tunne, mutta vaikuttavat härskeiltä.

– Jos niitä on olemassa, niin panisin.

– (kuiskaa) En usko, että ne ovat totta.

– Ne ovat kaikki varattuja. Naisen on vaikea olla 500 miehen joukossa joutumatta varatuksi.

Maria Laakkonen

Kuvitellaan tilanne, että erittäin mielenkiintoinen nainen paljastuukin yksinhuoltajaäidiksi. Mitä ajattelet?

– Toivottavasti ei paljastu myös pikajuoksijaksi, koska haluan juosta karkuun. Inttikaveri sekaantui lomilla yh-äitiin ja sai klamydian.

– En rupeaisi parisuhdetta perustamaan. Ensivaikutelma on, että nainen on vähän vastuuton.

– En sulkisi pois tuota vaihtoehtoa, mutta kyllä varmasti vähän epäilyttäisi, jos nainen on kovin nuorena saanut lapsen. Kertoo jotain kyseisestä ihmisestä ja hänen vastuuttomuudestaan.

– En tyrmäisi yh-äitiä. En lopettaisi keskustelua, vaan tutustuisin lähemmin.

– Panisin juoksuksi.

Sumanismi

45

SUMANISMI KUSETTAA

Nyt lorahtaa!

Vappu lähestyy, ja taakse saavat hetkeksi jäädä kaikki mukavuuslaitokset suojaavine seinineen. Käymäläkulhon sijaan on nyt tyydyttävä primitiivisempiin tarpeentekopaikkoihin avarassa luonnossa, kun lähin vessa on kaukana eikä huvita jonottaa bajamajoilla. Miehet pääsevät helpolla, sillä maailma on heidän vessansa. Naisilla homma on taas hieman arkaluonteisempaa, varsinkaan jos ei tahdo paljastaa itseään luonnon kutsuun vastatessa.

Julkiselta pyllistelemiseltä välttyy, kun tarpeensa pystyy tekemään seisaaltaan. Monille ei ole ehkä tullut mieleen, että tämä on täysin mahdollista myös naisille: katsokaa vaikka netistä. Jos ei jaksa nähdä vaivaa tämän jalon taidon opettelemiseen, sieltä löytyy myös tätä varten suunniteltuja apuvälineitä. Mikäli ajatus ei jostain syystä nappaa ja kyykkyyn on pakko mennä, Sumanismi esittelee muutamia mahdollisia puskapissapaikkoja, joissa voi jotakuinkin rauhassa käydä lirittämässä keskellä vapun rientoja.

Listamme lähtee yliopistolta ja keskittyy muutamaan suosittuun vappuviettämisalueeseen. Paikkoja löytynee sekä ujommille että uskaliaammillekin.

46

Sumanismi

Yliopiston laidalla

turvapaikanhakijoille

Eläinmuseon nurkalla aivan pallon vieressä on pieni viheralue. Vaikka sivilisaation läheisyys saattaa pikkuisen hermostuttaa, puskissa pysyy suhteellisen hyvin piilossa.

Yliopiston laidalla

Jumalaa pelkäämättömille

Tämä on paikka niille, jotka haluavat tehdä tarpeensa kirjaimellisesti Jumalan selän takana. Kun kävimme paikalla, lumikinokset vielä riittivät suojelemaan ainakin yhdeltä puolelta, mutta toiselta puolelta saattaa tulla paheksuvia katseita Pyhän Luukkaan kappelista.

Keskustan laidalla

turvapaikanhakijoille

Kun menee sillan yli Raatista päin, vasemman puolen näkymä on rantaviiva (tällä hetkellä lumen peitossa) kuusineen ja oikealla on Radisson Blu -hotelli sekä kirjasto. Jos kirjasto sattuu olemaan kiinni eikä kehtaa mennä hotelliin, ystävällisen tiheä kuusisto tien molemmilla puolilla toimii hyvänä vaihtoehtona.

Sumanismi

47

Keskustan laidalla

turvapaikanhakijoille

Tämä taikapensas sijaitsee suunnilleen Tähtitornin takana. Sen tiheys on lähes voittamaton, joten ujommatkin pärjännevät täällä.

Keskustassa

hieman uskaliaammille

Kirjaston edessä seisoo muutama komea kuusi, jotka saattavat kaivata kastelua kirjaston ollessa kiinni (tai ihan muuten vain). Pitäkää kuitenkin mielessä, että kuuset eivät suojele muiden silmistä kovin hyvin, jos ei tahdo ohikulkijan (tai kirjaston yläkerroksesta alas katsovan) mieltä pahoittaa.

Keskustassa

kumisaappaihin sonnustautuneille

48

Toinen vaihtoehto keskustassa löytyy kirjaston takaa, jossa voi käydä lirauttamassa ja samalla ihailemassa taustalla komeilevia tehtaanpiippuja. Kiva paikka, jos lumi on ehtinyt sulaa eikä paikan avaruus haittaa.

Sumanismi

Ainolan puistossa

hätääntyneille

Jossain Ainolan puistossa päin sijaitsevien kasvihuoneiden keskuudessa on iso tukeva kuusi. Vaikka tiheat oksat lienevät suojella hyvin, hieman jännitystä tuo se, että kasvihuoneista kurkistava kävijä saattaa nähdä jotain ylimääräistä.

Ainolan puistossa

epäujoille

Ainolan puistossa on runsaasti puskia ja kuusia. Ainoa ongelma on se, että kaikki nämä sinänsä kätevät puskapissapaikat sijaitsevat aivan pyöräteiden, leikkipuistojen yms. vieressä. Tässä on siis paikka niille, joita ei haittaa paljastaa itseään ohikulkijoille tai lähellä leikkiville lapsille.

Ainolan puistossa

ekshibitionisteille

Käykää täällä Oulun taidemuseon takana, jos haluatte kauhistuttaa viattomia ohikulkijoita.

Sumanismi

49

Kun humanisti astuu turvakenkiin Tehdastyöntekijän selviytymistarina

Cheng Yingxi Aamuyöllä kumpikaan meistä ei jaksa enää ruuvata. Istumme työkaverin kanssa linjalla ja tuijotamme hiljaa eteenpäin. Katseet ovat väsyneet, hiukset rasvaiset, ja taustalla on työtä, joka ei huvita.

Ulkona paistaa kesäyön aurinko (joka ei lämmitä), ja sininen taivas on havaittavissa kattoikkunan pikkuruisesta ruudusta. Kohta päästään kotiin, ja näin taas päätyy tyypillinen yövuoro tehtaalla.

Tervetuloa elämäni kahteen edelliseen kesään. Monet yhdistävät tehdastyön yksitoikkoisuuteen, robottimaisiin rutiineihin sekä stressiin ja kiireseen, eivätkä he usein ole kovin kaukana totuudesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tehdastyö välttämättä vie sielun lopulta, sillä olen oppinut, että aika paljon on kiinni asenteesta. Tässä on tarina yhden humanistin seikkailuista harmaiden käytävien ja kohoavien varastohyllyjen uumenissa sekä myös siitä, kuinka hän “oppi saamaan työteon iloa mistä tahansa tehtävistä” (lähde: työhakemus).

Tanssii ruuvien kanssa

Päätehtäviini kuului yksiköiden kokoaminen ja testaaminen, mikä käytännössä tiesi paljon

50

ruuvaamista ja juottamista. Olin innoissani, lähinnä koska pääsin heittämään “I get paid to screw all summer” -repliikin kaikille, joka uskalsi udella kesäsuunnitelmiani minulta. Kuitenkin kuten voitte ehkä kuvitella, ruuvaaminen sinänsä on melko tylsää ja homman uutuudenviehätys katoaa jo toiseen ruuviin siirryttäessä.

Onneksi homma ei ollut aina niin yksinkertainen. Hiemän vaihtelua toivat ne ruuvit, jotka eivät tahtoneet mennä alas kunnolla ja jotka täytyi sitten hellästi (lue: kiroen ja raa’alla voimalla) kiristää pohjaan runsaan Industol-lorauksen kera.

Polttaa!

Kun näkee punaista

Vastoin yleistä käsitystä massatuotteista yksiköt ovat oikeasti yllättävän yksillöllisiä, ainakin kokoamisvaiheessaan linjalla. Jotkut ovat kilttejä ja menevät heti testissä läpi ensimmäisellä kerralla, kun taas ilkeimmät yksiköt kiusaavat pientä työntekijää saamalla punaisen FAILin vilahtamaan useamman kerran testerissä. Tai sitten joissakin yksiköissä kytee sammumaton vaellushalu ja ne tahtovat heti pois tehtaalta, kun taas pelokkaammat pysyisivät mieluummin korjaamon turvallisissa piireissä kuin lähtisivät pahvilaatikossa suureen, pahaan maailmaan. Joka

Mursutrukilla ajeleminen oli ajokortittoman näkökulmasta yksi varastokokemuksen kohokohtia.

Toinen asia, jolla oli päärooli kesänä, oli juottaminen. Se on sentään hauskempaa, sillä leikkiminen satoja asteita kuumalla terällä on vähintään hieman jännittävää. Tämänkin takia tarvitaan juotoskoulutusta, jossa aseistauduttiin kolvilla (valitettavasti ei Olvilla) ja opeteltiin kiinnittämään pienenpieniä, lähes mikroskoopisia komponentteja piirilevyyn. Lisäjännitystä sai siitä, ettei tiennyt milloin osuu

Sumanismi

ihanan tulikuuma tinaroiske ihoon. Koulutuksen läpäiseminen olikin vähän kuin peli, jossa eri komponentit edustavat eri kenttiä. Voittajat pääsivät lopulta linjalle Oikeaa Työtä tekemään, kun taas häviäjät saivat tinahöyryä naamaan ja palaneen muovin karvasta hajua sieraimiin. Voin todeta, että vain palaneet hiukset haisevat yhtä pahalta.

tapauksessa pieni työntekijä hermostuu, kun viimeiset yksiköt pettävät testissä ja tavoite jää parin yksikön päähän.

Se pienempi paha

Kyllä, linjalla on usein kiirettä, ja se onkin inhottavaa. Mutta silloin kun uhkaavasti pitenevä yksikköjono pakkaa stressi päälle, on aina muistettava, että melkein ikävämpiä ovat ne hiljaiset jaksot, jolloin tekeminen loppuu lähes kokonaan esim. materiaalinpuutteen takia.

Tavallinen hääriminen linjalla hiki hatussa alkaa kuulostaa houkuttelevalta, kun vaihtoehtona on tuskallisen hidas ajankulu tyhjyyteen tuijottamisen parissa tai tuntikausia nippusiteiden pussittamista nakkihommapajalla (vaikka siellä onkin runsaasti kuplamuovia napsuteltavaksi).

Korpien kutsu

Tehdasurakkani ensimmäinen todellinen haaste tuli vasta toisena kesänäni siellä. Eräänä hiljaisena päivänä työtä oli liian vähän ja ihmisiä liikaa, ja kohtalon oikusta minut määrättiin varastoon, jossa kuulemma kärsittiin silloin työvoimapulasta. Näin kaikki tuttu ja turvallinen sai jäädä valtavien rullaovien taakse tehtaan toiselle puolelle. Alussa se oli kova isku. Minun oli valitettavasti

päästettävä muutamia valittuja sanoja suusta (pomo ei arvostanut) ennen kuin ryhdistäydyin ja päätin tehdä kurjasta hauskaa.

Siitä lähtien varasto lakkasi olemasta pelkkä varasto. Yhtenä päivänä se oli korpimaa, toisena päivänä viidakko ja seuraavana päivä taas karkkikauppa. Tyhjiöpakkauksissa ei ollutkaan piirilevyjä vaan savulohia, ja komponenttirullien sisältämät komponentit olivat oikeasti karkkeja.

(Onneksi jotkut firmat ovat keksineet, että kirkkaan pinkit rullat piristäisivät työntekijän mieltä harmaan seassa.) Purettavia laatikoita kuului kohdella kuin joululahjoja, jotka antelias joulupukki toi meille joka päivä. Pahvilaatikoiden heittäminen jätekeskuksen jättilaatikoihin muuttui koripallopeliksi, ja ensimmäisen kerran elämässäni olin joukkueeni tähtipelaaja. Nälkäisille hyllylaatikoille piti syöttää uusia tavaroita, jokainen viivakoodi oli ammuttava vihollinen, ja kun hiljainen hetki tuli, tein selvää jälkeä lisää kuplamuovista. (En muuten aikaisemmin tiennyt, että on olemassa useampia kokoja. En enää koskaan tyydy pienempään.)

Köröttely mursutrukilla

Varastotrukilla on syöksyhammasmaiset piikit, joilla saadaan

Sumanismi

painavat lavat nostettua hyllypaikoille ja laskettua niiltä alas.

Tämän takia kutsun sitä mursutrukiksi. Mursutrukilla ajeleminen oli ajokortittoman näkökulmasta yksi varastokokemuksen kohokohtia. Se oli myös paljon kätevämpää (ja turvallisempaa) kuin horjahteleminen tikapuilla, kun yrittää saada kymmenen tuhannen ruuvin laatikon alas korkeimmalta hyllyltä.

Se onnellinen loppu (toistaiseksi)

En halua tuottaa pettymystä niille, jotka ennustivat tarinalle kliseisen onnellista loppua, joten tässä se tulee: suurimmat kiitokset selviytymisestä kuuluvat niille mainioille ihmisille, joiden seurassa sinänsä ikävä työ muuttui siedettäväksi ja jopa nautittavaksikin. Ilman heitä olisin kuollut pitkitetyn henkisen kuoleman, elämäni olisi ollut muutamaa mursua köyhempää, enkä olisi lähtenyt Tukholmaan katsomaan Bob Dylanin keikkaa. Heidän ansiosta nauruhermojani kutkutti kunnolla koko kesän aikana ja sieluni säilyi ehjänä.

Tässä oli myös ehkä joitain ideoita niille, jotka tehtaalle päätyessään miettivät itse selviytymiskeinoja. Jos mikään muu ei meinaa motivoida töihin, muiden työntekijöiden keskuudesta voi aina etsiskellä silmänruokaa.∎

51

Merjan vappumuistelot Maaliskuun lopussa eläkkeelle jäänyt ihanainen lehtorimme Merja Karjalainen istahti Simanismin pyynnöstä muistelemaan opiskeluaikojensa vappuja. Mitä tapahtui kotihipoissa suljettujen ovien takana? Entä minkä bändin tahtiin Merja twistasi?

Sanna Häyrynen Merja aloitti suomen kielen opintonsa Oulussa vuonna 1969, joten hänen opiskeluaikojensa vappumuistot sijoittuvat värikkäälle 1970-luvulle. Tuohon aikaan opiskelijavappua vietettiin joko kuppiloissa tai kotihipoissa, jotka olivat nimenomaan hipat, eivät kotibileet.

Merja liikkui arkkitehdiksi opiskelevan miehensä kanssa porukassa, joka koostui humanistitytöistä ja teekkaripojista.

52

”Yleensä istuskelimme teekkarikuppiloissa, pääosin Reidarissa. Toinen kantapaikkamme oli Rattori-lupi, jossa bändit soittivat rokkisävytteistä musiikkia, jazzia ja bluesia”, Merja kertoo.

Reidar muuttui jossain vaiheessa yökerhomaiseksi paikaksi, ja Merja paljastaakin, että siellä nähtiin silloin tällöin jopa striptease-esityksiä. ”Se herätti joissakin ihmisissä paheksuntaa. Oli hyvin outoa, että tavallisessa opiskelijakuppilassa esiintyi strippari. Itse taisin kerran

Sumanismi

olla paikalla todistamassa tällaista tapahtumaa”, Merja muistelee.

Hippojen syvin olemus

Musiikilla oli tärkeä rooli myös kotihipoissa, koska monet opiskelijapojat olivat soittaneet bändeissä.

Merjan mieskin oli aiemmin soittanut rumpuja Bachelors-nimisessä orkesterissa. ”Hipoissa laulettiin ja soitettiin yhdessä. Rokkimusiikki ja erityisesti Beatlesin kappaleet olivat

suosikkejamme. Niiden tahtiin twistasimme ja tanssimme go go -tyyliin.”

Nykykotibileillekin tyypilliseen tapaan ihmisiä poistui välillä sivuhuoneisiin. ”Arvoitukseksi jäi, mitä siellä tapahtui”, Merja nauraa.

Hipoissa oli Merjan mukaan aina hirveän hauskaa, ja ne kestivät pitkään.

Seuraavana aamuna meinasi usein väsyttää.”

Juomapuoli oli hipoissa yleensä ruokatarjoilua tärkeämpää. Merja kertoo, että toisille iloliemi maistui ehkä vähän liian hyvin.

Myöhemmin ruokaakin alettiin tarjoilla, ja muotiin tulivat salaattityyppiset ruuat. Hipoissakin saattoi olla vaikkapa kanasalaattia isossa maljassa. ”Kerran katkaraputarjoilu yllätti meidät eräissä kotihipoissa.

Yhdessä sitten opiskelijaporukalla opettelimme syömään niitä ja ottamaan ravuista kuoret pois.”

70-luvun tyyliin

”Monille kulkue oli tunteisiin käyvä kokemus. Se myös erotteli ihmisiä sen mukaan, ketkä olivat kulkueessa ja ketkä eivät. Opiskelijoitakin siellä näkyi paljon”, Merja kertoo.

Merja ei ollut kulkueessa mukana, mutta hän sanoo sen olleen katsojillekin vaikuttava kokemus, kun marssijoiden massa lähestyi ja musiikki raikasi.

Haalareita ei opiskelijoilla vielä 70-luvulla ollut, mutta Merja olisi oitis haalarit hankkinut, jos se olisi ollut mahdollista. Vappuna pukeuduttiin talven jälkeen ensimmäistä kertaa varsinaisiin kevätvaatteisiin ja ylioppilaslakkia pidettiin päässä, jos sellainen kaapista löytyi. ”Hippoihin pukeuduttiin hippavaatteisiin, jotka olivat vähän hienommat kuin arkivaatteet.

Yhdessä vaiheessa pitkät mekot tulivat tytöillä muotiin, ja niitä käytettiin hipoissa.”

Merja ihmettelee, miten opiskelijat jaksavat nykyään juhlia vappua jopa viikon päivät.

70-luvulla opiskelijavappua juhlittiin vain aattona ja vappupäivänä. ”Vappupäivänä kaupungille mentiin perheen kanssa. Myyntikojuja ja muuta vappuviihdykettä oli samalla tavalla kuin nykyäänkin”, Merja sanoo.

Muutama vuosikymmen sitten vasemmiston vappumarssi oli huomattavasti massiivisempi tapahtuma kuin nykyään.

Opiskeluaikana Merjalla oli jo miehensä kanssa kaksi lasta, jotka olivat yleensä isovanhemmilla hoidossa vappuaaton, mutta vappupäivänä lapsetkin pääsivät kaupungille vanhempien mukana. ”En ollut hirveän usein mukana ainejärjestön tapahtumissa, koska perheellisenä täytyi keskittyä enemmän opiskeluihin, työntekoon ja lastenhoitoon.”

Tapahtumatiedotus kulki lähinnä ilmoitustaulujen ja puskaradion kautta, kun sähköposteista,

”Beatlesin kappaleet olivat suosikkejamme.

Niiden tahtiin twistasimme ja tanssimme go go -tyyliin.”

Facebookista ja muista ei ollut vielä tietoa. ”Perheellisetkin olisivat ehkä paremmin kuulleet menovinkeistä, jos olisi ollut niin käteviä tiedotuskanavia kuin nykyään”, Merja miettii ja myöntää olevansa vähän teknologiaan hurahtanut.

Kullanarvoiset vappuvinkit

Merja neuvoo sumalaisia pitämään vappuna hauskaa ja unohtamaan hetkeksi opiskelut ja muut huolet. ”Vappu on iloinen kevään ja opiskelijoiden juhla. Elämä ei saa olla koko ajan arkea, vaan juhla ja arki täytyy erottaa toisistaan.

Ryyppyä ei kuitenkaan kannata jättää päälle.”

Merja suitsuttaa, että hänellä on ollut yliopiston parhaimmat ja kivoimmat opiskelijat. ”Suomen kielen opiskelijat ovat niin ihania, että he ovat kyllä vapunkaltaiset kevätjuhlat ansainneet!”∎

Puskaradion kautta

Sumanismi

53

54

Sumanismi

Kielipulma Etelätiwa

Etelätiwa on kiowa-tanoa-perheeseen kuuluva kieli, jota puhutaan Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa. timusamũban ’näin kissan’

Ɂuide towkeuapwiaban ’annoin kengät lapselle’

imusamũban ’näit kissat’

apĩruwiaban ɁuideɁay ’annoit käärmeen lapselle’

bimusamũban ’näin kissat’ amusamũban ’näit kissan’

ikeuapmũban ’näit kengän’

kukeuapmũban ’näit kengät’ ashutmũban ’näit paidan’

kushutmũban ’näit paidat’

kunatufumũban ’näit kirjeet’ ikhwienmũban ’näit koirat’

bikhwienmũban ’näin koirat’ teshutmũban ’näin paidat’

Ɂuide musamũban ’lapsi näki kissan’

Ɂuide imusamũban ’lapsi näki kissat’

Ɂun imusamũban ’lapset näkivät kissan’

Ɂun ibimusamũban ’lapset näkivät kissat’ Ɂun iwshutmũban ’lapset näkivät paidat’ musade Ɂumũban ’kissa näki lapsen’

musade iɁumũban ’kissa näki lapset’

musade ushutmũban ’kissa näki paidat’

musan ibipĩrumũban ’kissat näkivät käärmeet’ pĩrude musamũban ’käärme näki kissan’

temĩban ekwelaɁay ’menin kouluun/koululle’ amĩban ekwelaɁay ’menit kouluun/koululle’

mĩban ekwelaɁay ’(hän) meni kouluun/koululle’ Ɂuide tamusawiaban ’annoin kissan lapselle’

Ɂuide tammusawiaban ’annoin kissat lapselle’ Ɂuide tashutwiaban ’annoin paidan lapselle’

Ɂuide towshutwiaban ’annoin paidat lapselle’

Ɂuide tamkeuapwiaban ’annoin kengän lapselle’

bimusawiaban ɁuideɁay ’annoin kissat lapselle’

tipĩruwiaban ɁuideɁay ’annoin käärmeen lapselle’ kamusawiaban ’annoin kissan sinulle’

kammusawiaban ’annoin kissat sinulle’ kashutwiaban ’annoin paidan sinulle’

kowkeuapwiaban ’annoin kengät sinulle’ benmusawiaban ’annoit kissan minulle’

bemmusawiaban ’annoit kissat minulle’

bemkeuapwiaban ’annoit kengän minulle’ bowkeuapwiaban ’annoit kengät minulle’ bowshutwiaban ’annoit paidat minulle’

Miten sanoisit etelätiwaksi? (ilmaise kaikki eri tavat!)

(1) annoit käärmeet minulle (2) annoin paidat sinulle

(3) käärmeet näkivät kissan

Miksi et pysty aineiston pohjalta sanomaan, miten

muodostetaan seuraava lause? Muodosta hypoteesi, miten se kuuluisi etelätiwaksi.

(4) näit kirjeen

Mitä seuraavat lauseet tarkoittavat?

(5) musan ibiɁumũban

(6) amusawiaban pĩrudeɁay (7) musan iwkeuapmũban (8) tekeuapmũban

Tämänkertaisen kielipulman tarjosi Santeri Palviainen

Sumanismi

55

Surma

K. Virpiranta

Edellisessä osassa tapahtunutta: Tarinamme sankarit Nathithra Torghım, Fríða Hrafnintytär, Enara Isükleithos, Lezome Elvoin sekä Niek Ratnam saivat kukin hämäräperäisen kirjeen, jossa itsensä tuntemattomaksi jättänyt henkilö kutsui heidät illanviettoon Surujenkartanoksi nimitettyyn paikkaan.

Osa 2: Illallisjuhla Elchender oli alue, joka sijaitsi Pohjois-Falkaran kuningaskunnan rajan pohjoispuolella ja jonka hallitsijaksi ei tunnustautunut kukaan. Suurin osa alueesta oli vaikeakulkuista suota ja metsää, ja aluetta asuttivat lähinnä villipedot sekä peikko- ja örkkiheimot.

Elchenderin itäisessä kolkassa, kaukana kaikesta vähääkään sivistykseen viittaavasta (jos nyt peikkokyliä edes saattoi sivistykseksi nimittää), kohosi legendaarinen Surujenkartano synkän ja aavemaisen kuusimetsän ympäröimänä.

Kerrottiin, että Surujenkartanossa kummitteli.

Jotkut väittivät paikan olevan kirottu. Toiset uskoivat, että kartanossa oli aikoinaan asunut paha kreivitär, joka kylpi nuorten tyttöjen veressä pysyäkseen nuorena, mutta useimmat pitivät väitettä epäuskottavana. Perinteisesti falkaralaiset aatelisrouvat olivat viihtyneet paremmin sivistyksen parissa kuin keskellä korpea, ja sitä paitsi historiankirjoissa ei ollut mainintaa kenestäkään Falkaran kreivittärestä, joka olisi ollut tunnettu epätavallisista kauneudenhoitotottumuksistaan.

Korkea rauta-aita ympäröi talon villiintynyttä puutarhaa. Rikkaruohot rehottivat, puut ja pensaat rönsyilivät hoitamattomina ja nurmikko oli päässyt kasvamaan pitkäksi. Synkkä ja luotaantyöntävä rakennus keskellä sitä kaikkea näytti sopivan maisemaan.

Enara ravisteli päätään hetkisen. Teleportaatio ei missään nimessä ollut vastenmielisin asia, jonka hän oli kokenut (ykkössijaa piti yllättävästi hallussaan yksisarvisella ratsastaminen eikä suinkaan se julkinen ruoskinta, jonka hän oli joutunut kärsimään pari vuotta sitten), mutta kyllä se hetkeksi sai hänen päänsä sekaisin. Sitä hän ei kuitenkaan voinut kiistää, etteikö se olisi ollut kätevä tapa matkustaa. Varmistuttuaan, että oli yhä yhtenä kappaleena, hän ojensi pari lanttia maksuksi velho-opiskelijalle ja hymyili sylis-

56

Sumanismi

sään nukkuvalle Emmettille, joka ei ollut korvaansa lotkauttanut töyssyiselle matkalle. Velho lausui kohteliaat kiitokset ja katosi. Enara astui sisään portista.

Puutarhassa Enaran huomio kiinnittyi hahmoon lähellä talon portaita. Valkoiseen mekkoon pukeutunut, mustatukkainen tyttö seisoi yhdellä jalalla kiven päällä. Hän oli jähmettyneenä aloilleen asentoon, joka kenelle tahansa muulle olisi ollut epämukava ja hankala, mutta hän sai sen näyttämään luonnolliselta ja vaivattomalta. Tyttö oli sitonut leveän punaisen nauhan otsalleen. Tuulenvire heilutteli nauhan vapaana riippuvia päitä. Enara astui lähemmäksi ja tajusi äkkiä tunnistavansa tytön: se oli Juniki.

”Minä olen arvostettu virkamies enkä mikään säkillinen perunoita!” ärähti tuomari Niek Ratnam velhoopiskelijalle, jolta oli saanut kyydin. ”Ajattelisit hiukan, mitä olet kuljettamassa!” ”Olen kovin pahoillani, ser”, poika vastasi hermostuneesti. ”Yritän olla jatkossa varovaisempi.” ”Sietäisikin”, tämä ärtynyt keski-ikäinen herra murahti, ja velho livisti kiireesti tiehensä.

Samassa paikalle ilmestyi lisää väkeä: barbaarineito Fríða, joka työskenteli Mortanumin kreivin tyttären omistamalla tilalla työnjohtajana, sekä lordi Lezome Elvoin tipahtivat Ratnamin luokse melkein samanaikaisesti. ”No sehän oli lystiä”, Lezome totesi velhottarelle, jonka kanssa oli saapunut. ”Minun on ehdottomasti matkustettava näin useamminkin. Itse asiassa minä en kävele enää koskaan! Luulenpa, että tarvitsen sitä varten oman velhon. Sanohan, onko kaltaisiasi myytävänä?” ”Pelkäänpä että ei, lordi Elvoin”, velhotyttö vastasi kummastuneena. ”Minkä vuoksi ei?” Lezome ihmetteli. Mies oli kotoisin Falkaran vapaamielisestä ja suorastaan

dekadentista naapurivaltiosta Gomoreasta, mutta syystä tai toisesta oli asettunut asumaan Favlinniin.

Tämä epäsovinnaisista tavoistaan tunnettu mies oli hiljattain tullut valituksi kaupungin kensorin virkaan, mikä herätti hilpeyttä: oli hämmentävää, että julkisen moraalinvartijan tehtävään oli nimitetty mies, joka ei varsinaisesti ollut kuuluisa korkeasta moraalistaan.

Morin inkvisitio oli aikoinaan toiminut kensorin alaisuudessa, mikä ehkä osittain selitti sen, miksi ihmiset nykyään äänestivät toimeen mieluummin hieman liberaalimpia ihmisiä. ”Velhoksi ei synnytä vaan opiskellaan”, tyttö selitti. ”Ihmisillä ei ole syystä tai toisesta tapana lähettää orjia kalliisiin kouluihin.” ”Merkillistä”, Lezome vastasi. Sitten hänen huomionsa kiinnittyi Fríðaan. ”Ah, oikein mukavaa tavata, oi Pohjolan neito. Uskoakseni olemme matkalla samoihin juhliin.” ”Luultavasti”, Fríða myönsi ja hymyili miehelle ilahtuneesti. Hän oli asunut Falkarassa jo niin kauan, että oli oppinut olemaan odottamatta tuntemattomilta spontaaneja ystävällisyydenosoituksia. Kotona kaikki olivat veljiä ja sisaria, mutta Falkarassa tavat olivat varsin toisenlaiset. Siksipä hänestä olikin erinomaisen ilahduttavaa tavata joku, joka osasi käyttäytyä. ”Eiköhän käydä peremmälle”, Lezome sanoi. ”Sinäkin, kuomaseni!” Mies taputti Ratnamia toverillisesti hartialle.

Ratnam mulkaisi Lezomea ärtyneenä. Hän oli tavannut miehen muutamia kertoja ja tunsi tämän maineen, joskin heidän välisensä kanssakäyminen oli toistaiseksi rajoittunut lähinnä virka-asioihin. Henkilökohtaisesti Ratnam piti Lezomea vastenmielisenä irstailijana ja turhanpäiväisenä tyhjäntoimittajana.

Lezomen mielestä Ratnam puolestaan oli pitkästyttävä puritaani, mutta ei antanut sen häiritä.

Kolmikko ehti ottaa muutaman askeleen kohti Surujenkartanon porttia – Ratnam etunenässä – kun seurueen viimeinen jäsen, Natħithra Torghım, tupsahti heidän kulkureitilleen. ”Katsoisit eteesi, tomppeli”, Natħithra tokaisi Ratnamille, joka oli melkein törmännyt häneen.

Haltianainen ei ollut tullut paikalle velhon saattelemana vaan kaksin käsivarrellaan pitelemänsä lapsen kanssa. Vapaalla kädellään hän työnsi himmeästi sinisenä hehkuvan kiven laukkuunsa. ”Onko tuo teleportaatiokivi?” Lezome kysäisi kiinnostuneena. Hallitsijat, diplomaatit ja muut kor-

keat virkamiehet käyttivät niitä pääasiallisena liikkumisvälineenään. Hän tunnisti kiven, koska itse oli gomorealaisen diplomaatin poika. ”Kyllä”, nainen vastasi. ”Olen Aznoliana Dveran Isünthorin-suurlähettiläs. Sattuuko joku teistä toukista tietämään, miksi meidät on raahattu tänne keskelle ei-mitään?” ”Olen varma, että teette erinomaista työtä diplomaattina”, Lezome totesi virnistäen. Hän oli päättänyt pitää tuosta epädiplomaattisesta suurlähettiläästä. ”Ei, meillä ei ole pienintäkään aavistusta läsnäolomme syystä, mutta eiköhän nyt ole erinomainen hetki ottaa siitä selvää. Varmastikaan emme ole ainoat kutsuvieraat, ja ehkäpä pääsemme pian tapaamaan isäntäväkeäkin.”

Tulokkaat liittyivät pihamaalla odottavien naisten seuraan. Lezome, joka syystä tai toisesta oli käsittämättömän innoissaan näistä illallisjuhlista ja sen vuoksi jopa hänen tapauksessaan epätavallisen riemukkaalla mielellä, äkkäsi Enaran ja syöksyi tämän luokse. ”Enara, minun rakas arkkiviholliseni!” hän huudahti ja halasi naista. Oli totta, että näiden kahden välillä oli jo vuosien ajan vallinnut eräänlainen filosofinen viha– rakkaus-suhde. He edustivat hyvin erilaisia koulukuntia ja kävivät kiivaita väittelyitä, joskin kumpikin kuitenkin arvosti ja kunnioitti toinen toistaan.

Irrottauduttuaan syleilemästä Enaraa Lezome päätti, että seurueen jäsenten oli aika esittäytyä toisilleen. Jotenkin mies oli katsonut oikeudekseen omia johtajan roolin itselleen, ja koska kaikilla muilla oli enemmän tai vähemmän eksynyt olo vieraassa paikassa, jonne he olivat päätyneet epämääräisen kutsun houkuttelemina, kukaan heistä ei oikeastaan vastustanut sitä, että joku halusi tuoda tilanteeseen jonkinlaista järjestelmällisyyttä. ”Entä sinä, tyttö kiven päällä?” Ratnam kysäisi, kun muut olivat hoitaneet muodollisuudet. ”Kuka sinä olet?”

Kiven päällä seisten meditoiva Juniki ei ollut koko keskustelun aikana avannut suutaan kertaakaan tai mitenkään muutenkaan ilmaissut olevansa osa tätä maailmaa. Nyt, suoraan puhuteltaessa, hän havahtui ja käänsi katseensa muihin. ”Minäkö?” hän kysyi. ”En minä ole kukaan tärkeä.

Olen vain kunniaton soturi, joka johti armeijansa tur-

Henkilökohtaisesti Ratnam piti Lezomea vastenmielisenä irstailijana ja turhanpäiväisenä tyhjäntoimittajana.

Sumanismi

57

mioon.” ”Ja millaisen armeijan upseeri tuollainen tytönrääpäle muka on?” Ratnam ihmetteli. ”Sellaisen armeijan, jolla ei ole mitään menetettävää”, Juniki vastasi ja otti pois punaisen nauhan, jonka oli sitonut päänsä ympäri. Sen alta paljastui sana kapinanlietsoja, joka oli poltettu hänen otsaansa ja joka pysyisi siinä aina muistuttamassa häntä tappiostaan. ”Tuon on täytynyt sattua”, Lezome totesi. ”Ette ehkä arvannutkaan, mutta minä olen melko mukavuudenhaluinen ihminen. Tuollaisen tarpeettoman tuskan aiheuttaminen toiselle elävälle olennolle itse asiassa loukkaa minun vakaumustani suunnattomasti!” ”Et kai sinäkin ole tuon liberaalin hölynpölyn kannattaja?” Ratnam kysyi tuskastuneena. ”Sattuuko joku teistä tietämään, mitä varten me oikeastaan olemme täällä?” Enara kiirehti kysymään estääkseen keskustelua etenemästä täysimittaiseen sotaan. ”Olin juuri kysymässä samaa”, Lezome vastasi. ”Miksihän isäntäväki ei ole jo ilmaantunut tervehtimään meitä?” ”Pitäisikö meidän... koputtaa ovelle?” Fríða ehdotti.

Fríðan sanat saivat muutkin kiinnittämään huomiota siihen, että vaikka he olivat viettäneet talon pihalla jo hyvän tovin, kenellekään ei ollut tullut moinen mieleen aikaisemmin. Talo ei näyttänyt kutsuvalta. Kukaan seurueesta ei liiemmin tahtonut kiirehtiä näkemään, millainen Surujenkartano olisi sisältä.

Koska oli itse ottanut asian puheeksi, Fríða meni ovelle. ”Isäntäväki näyttäisi jättäneen meille viestin”, hän ilmoitti, irrotti oveen kiinnitetyn paperin ja luki siihen kirjoitetut sanat: ”Hyvät juhlavieraat, kiitos, että pääsitte kaikki paikalle. Meillä on edessämme ikimuistoinen ilta. Valitettavasti palvelusväkeni keittotaidot eivät ole kehuttavat, ja siksipä teidän ensimmäinen tehtävänne on etsiä tienne keittiöön ja valmistaa itsellenne illallinen.” ”Kuka tämä ihminen oikein kuvittelee olevansa?”

Natħithra puuskahti närkästyneenä. ”Ensin hän raahaa meidät tänne keskelle korpea ja sitten odottaa, että teemme ruokamme itse.” ”Röyhkeää, totta tosiaan”, Ratnamkin myönsi. ”Nyt minä kuitenkin alan vähitellen ymmärtää, miksi hän kutsui myös heidät.” Hän vilkaisi merkitsevästi Enaraa ja Junikia. ”Mitäpä jos te orjatytöt etsisitte keittiön ja me muut istahtaisimme alas odottelemaan ruokaa?”

58

Sumanismi

”Kuulepa nyt!” Lezome ärähti tulistuneena. ”Ymmärrätkö sinä, että puhut Favlinnin yliopiston filosofianprofessorille?” ”Eipä ole senkään instituution arvo ollut miesmuistiin näin pohjamudissa”, Ratnam totesi. ”Nimittää nyt vapautettu orja moiseen asemaan!” ”Mitäpä jos lakkaisimme kinastelemasta ja lähtisimme katsomaan sitä keittiötä?” Fríða ehdotti, veti oven auki ja astui hämärään eteiseen. Muut seurasivat perässä.

Eteinen ei näyttänyt autiolta tai hylätyltä niin kuin talo ja piha ulkoapäin. Öljylamppujen lämmin valo karkotti pimeyden, mutta tummista seinistä ja synkästä sisustuksesta huokuvaa uhkaavuutta se ei kokonaan pystynyt peittoamaan. Vaikka missään ei näkynyt ristinsielua, oli selvää, että talossa asuttiin: huone oli lämmin, nurkissa ei näkynyt hämähäkinverkkoja eivätkä pinnat olleet pölykerroksen peitossa. ”Luuranko, tuolla nurkassa”, Fríða sanoi. Hienoinen säikähdys kuulsi hänen äänestään.

Toden totta: eteisen nurkassa jökötti yksinäinen ihmisen luuranko, joka tuijotti tulijoita tyhjillä silmäkuopillaan.

Muiden katsellessa ympärilleen eteisaulassa Enara vaelsi mietteissään portaiden ohi jykevälle, leveälle ja koristeelliselle ovelle. Oven tummaan, puiseen pintaan oli kaiverrettu yksityiskohtaisia koristekuvioita, jotka esittivät luita ja pääkalloja. Talossa selvästikin asui joku, joka arvosti ankeutta. Enara työnsi oven auki ja astui sisään. ”Miten me muka löydämme keittiön täältä?”

Lezome kysäisi. ”Talo on valtava.” ”Keittiön?” Enara toisti oven toiselta puolelta miehen sanojen havahduttaessa hänet ajatuksistaan. ”Täältä näin. Tämä on ruokasali, ja tuo vastapäiseltä seinältä löytyvä ovi vie keittiöön.” ”Kuinka helvetissä sinä tiesit, missä ruokasali sijaitsee?” Ratnam tiukkasi. Hän ilmestyi ruokasalin ovelle, ja muutkin seurasivat perässä. ”Se oli valistunut arvaus”, Enara vastasi. Hän ei ollut koskaan pitänyt sanasta nero eikä erityisesti siitä, että häntä kutsuttiin sellaiseksi. Miksi ikinä sitä tahtoikaan kutsua, Enara kuitenkin tavallisesti muisti lähes kaiken koskaan näkemänsä ja kuulemansa, tapasi kiinnittää huomiota asioihin, joita muut eivät nähneet, puhui sujuvasti seitsemää eri kieltä ja osasi soittaa täydellisyyttä hipoen useampaakin vaativaa

instrumenttia. ”Tämän rakennuksen tyyli muistuttaa hyvin paljon varhaismorilaisen kauden arkkitehtuuria. Erityisen selvä tuntomerkki on kattolistojen koristekuviointi. Samanlaiset löytyvät muun muassa Favlinnin oikeustalolta, jonka sinäkin varmasti tiedät yhdeksi varhaismorilaisen kauden tunnetuimmista muistomerkeistä. Koska ruokasali ja keittiö olivat juuri siellä, missä odotinkin, näyttäisi siltä, että myös rakennuksen pohjaratkaisu on uskollinen kauden käytännöille. Luin kerran kirjan Falkaran vanhoista rakennuksista.”

Ruokasalia valaisivat suuren kattokruunun lukuisat kynttilät. Ruokapöydän koristeelliselle, purppuranpunaiselle liinalle oli aseteltu kattaus seitsemälle. ”Meitä on kuusi”, Enara totesi. ”Tämä tarkoittanee, että juhlien emäntä aikoo liittyä seuraamme illalliselle.” ”Hetkinen”, Ratnam sanoi. ”Mistä sinä tiedät, että hän on nainen?” ”Kutsukirjeen käsiala oli selvästi naisen”, Enara vastasi välittämättä Ratnamin syyttävästä äänensävystä. ”Hän ei ole falkaralainen, tai jos on, hän on varsin konservatiivinen”, hän lisäsi sitten mietteliäänä. ”Mistä sinä sen voit tietää?”

Lezomekin ihmetteli. ”Katsokaapa noita astioita”, Enara sanoi ja osoitti kattausta. ”Hopeiset maljat ja aterimet ovat äärimmäisen tarkasti ja viimeistellysti valmistettuja – koristeltuja, yksityiskohtaisia ja suoranaisia taideteoksia. Selvästi hän on varakas ja todennäköisesti yläluokkainen. Ratnam, millaisilta lautasilta sinä syöt?” ”Posliinisilta”, mies vastasi. ”Nimenomaan”, Enara vahvisti. ”Emäntämme lautaset kuitenkin ovat savea, vaikka hänellä aivan varmasti olisi ollut varaa tuontiposliiniinkin. Parisataa vuotta sitten Falkaran kuningaskunta avasi kauppareittejä Fel Amurin ja Mürian alueille, ja sieltä tuoduista posliinilautasista tuli hyvin nopeasti elintason tunnusmerkki. Kukaan itseään kunnioittava ja varoissaan oleva falkaralainen ei syö savilautasilta.” ”Minä olen nähnyt tuon naisen kuvan jossakin muuallakin”, Ratnam sanoi äkkiä. Hän osoitti muotokuvaa ruokasalin seinällä.

Kalpea, mustaan pukeutunut neito katseli heitä maalauksesta jäänsinisillä silmillään. Naisen kapeat, luisevat kasvonpiirteet ja tummat silmänaluset saivat hänet näyttämään sairaalloiselta, ja olikin kiintoisaa,

Oven tummaan, puiseen pintaan oli kaiverrettu yksityiskohtaisia koristekuvioita, jotka esittivät luita ja pääkalloja.

Sumanismi

59

miksi taiteilija oli halunnut ikuistaa hänet sen näköisenä. Olisi ollut ymmärrettävää, jos maalari olisi ottanut taiteellisia vapauksia. ”Jos hänen silmänsä eivät olisi noin hohtavan siniset, hän näyttäisi melkein vampyyrilta”, Lezome totesi. ”Kyllä, minäkin olen nähnyt hänen kuvansa ennenkin.”

Ratnam mulkaisi häneen alentuvasti. ”Vampyyreja ei ole olemassa.” ”Tietysti on”, Lezome vastasi huvittuneena. ”Minäkin olen nähnyt hänen kuvansa”, Enara sanoi. ”Niinpä tietysti! Minä tiedän, kuka meidät on kutsunut tänne.” Voitonriemuinen hymy levisi hänen kasvoilleen. ”Eikö teitä ketään muuta häiritse, että tuo nainen tuntuu tietävän enemmän kuin me muut?”

Ratnam ärähti. Hän kääntyi katsomaan muita. ”Ensin hän osaa suunnistaa talossa, jossa ei muka ole koskaan aikaisemmin käynyt, ja nyt hän tuntuu olevan tuttavallisissa väleissä myös isäntäväen kanssa!” ”Ei hän sanonut mitään sellaista”, Natħithra puuttui puheeseen. ”Kuuntelisit itseäsi, typerys. Olet vainoharhainen. Anna hänen puhua.” Hänen lapsensa oli juuri herännyt unestaan ja ääntelehti nyt kasvavan ärtymyksen vallassa.

Natħithra istahti tuolille, avasi puseronsa ja alkoi imettää lastaan välittämättä paikallaolijoista. Ratnam loi häneen paheksuvan silmäyksen, mutta ei sanonut mitään. ”Olin väärässä hetki sitten”, Enara jatkoi. ”Talon emäntä ei ole muualta kotoisin tai vanhanaikainen sanan varsinaisessa merkityksessä... Hän on vain hyvin vanha. Elipä kerran Falkarassa nuori nainen nimeltä Meena Avaloreth. Hän oli köyhän maanviljelijän tytär, ja jo pienestä pitäen hän oli osoittanut taipumuksia noituuteen. Syystä tai toisesta kuolema kiehtoi häntä, ja ennen pitkää hänestä kehittyi voimakkain nekromantikko, joka oli kuunaan nähty. Hän alkoi kutsua itseään nimellä Misaria, ja sillä nimellä useimmat hänet yhä tuntevat. Sanotaan, että Misaria ei voi tai ei halua kuolla, ja siksi hän on elänyt jo vuosisatoja. Erään tarinan mukaan Misaria oli kihloissa.

Hän kuitenkin sairastui vakavasti ja hääpäivää edeltävänä iltana tauti viimein vei voiton. Hänen murheen murtama kihlattunsa päätti juoda myrkkyä, jotta he voisivat taas olla yhdessä. Mies kuoli. Voimakas nekromantikko kun oli, Misaria oli vakaasti päättänyt palata kuolleista. Hän onnistui, mutta surukseen löysi vain rakkaansa kylmettyneen ruumiin. Siitä asti

hän on elänyt yksin elävien ja kuolleiden maailman rajamaastossa. Erään toisen version mukaan Misaria oli raskaana. Keuhkotauti vei hänen puolisonsa, ja vain vähän sen jälkeen hän menetti syntymättömän lapsensa. Huolimatta voimistaan Misaria ei pystynyt pelastamaan kumpaakaan kuolemalta, ja hänen surunsa, katkeruutensa ja kaipuunsa teki hänestä elävän ja kuolleen välimuodon. Jokin kolmas lähde väittää Misarian itse asiassa olleen pitkäikäinen vain, koska olikin puolihaltia, ja kuolleen noitavainojen aikaan Morin inkvisition roviolla. Kaikki nämä kertomukset Misarian myöhemmistä vuosista kuitenkin ovat erinäisten maailmankuulujen hölynpölistien tuotoksia. En osaa ottaa kantaa siihen, piileekö jossakin niistä totuuden siemen.” ”Ei lapsen menettäminen tee kenestäkään zombia”, Natħithra tokaisi. Hän oli saanut tyttärensä nälän tyydytettyä ja oli parhaillaan verhoamassa rintojaan paikallaolijoiden näkymättömiin. ”Se kuitenkin voi olla raskasta”, Enara sanoi. ”Elämä on raskasta. Minä olen menettänyt lapsen joskus, joten tiedän, mistä puhun. Eikä siinä ollut järkyttävää niinkään lapsen menettäminen itsessään, vaan enemmänkin se, kuinka kiduttajat kaivoivat lapsen ulos ruumiistani katsellessani avuttomana vierestä”, Natħithra vastasi. Hän rutisti tyttärensä tiukemmin syliinsä ja loi katseensa maahan. Ele paljasti tarkkasilmäisille, että vaikka hän tahtoi kaikkien muuta ajattelevan, lapsen menettäminen oli ottanut koville – siitäkin huolimatta, että lapsen isä oli ollut yksi kiduttajista, eikä Natħithra missään nimessä ollut vapaaehtoisesti osallistunut lapsen alullepanoonkaan. ”Ei se tehnyt minusta zombia. Se teki minut vihaiseksi.” Oli se herättänyt hänessä koko joukon muunkinlaisia tuntemuksia, mutta vain vihasta oli soveliasta puhua ääneen. Jos itseään kunnioittava aznolinainen ei syystä tai toisesta aina kyennyt olemaan täysin peloton, ainakin hän ymmärsi pitää sen visusti omana tietonaan.

”Ei se tehnyt minusta zombia.

Se teki minut vihaiseksi.”

60

Sumanismi

Muiden kuunnellessa Enaran ja Natħithran keskustelua Fríða oli mennyt tutkimaan keittiötä. Yhtäkkiä hänen hätääntynyt parahduksensa havahdutti muut.

Kun muut ehtivät keittiön ovelle, barbaarinainen seisoi yhä jähmettyneenä aloilleen. Mitä ilmeisimmin hänet oli säikäyttänyt pöydällä kuhiseva massa valtavia, valkoisia toukkia. Niitä kiemurteli lisää kumollaan olevasta purnukasta, ja osa pöydän laidalle asti

ehtineistä putoili laidan yli lattialle. Fríðalla oli kädessään kansi, joka näytti sopivan purkkiin. ”Minä kuvittelin, että sinä olisit tottunut toukkiin”, Natħithra totesi huvittuneena Fríðan säikähdyksestä. ”Sen perusteella siis, mitä teet työksesi.” ”Minä ehkä työskentelen maatilalla, mutta en ole koskaan nähnyt tämän kokoisia toukkia... enkä varsinkaan näin paljon samassa paikassa”, barbaarinainen vastasi ääni väristen. ”Minä viittasin niihin ihmisiin, joiden parissa työskentelet... orjapiiskuri”, Natħithra tokaisi. Hän lausui sanan ihmisiin syvää halveksuntaa tihkuvalla äänellä. ”Pitele häntä hetki”, nainen jatkoi ja sysäsi lapsensa Fríðan syliin. ”Älä kutsu minua orjapiiskuriksi”, Fríða vastasi loukkaantuneena, mutta Natħithra ei ollut kuulevinaan.

Haltianainen nosti purkin pystyyn ja lappoi toukkia kaksin käsin takaisin sen sisälle. Tuossa tuokiossa hän oli kerännyt kaikki lattialla mönkivät ja kiemurtelevat inhottavat, kelmeänväriset paksukaiset purkkiin. Viimeinen yritti livistää pöydänjalan taakse suojaan katseilta, mutta Natħithra nappasi sen käteensä, katseli sitä hetken pahaenteinen hymy kasvoillaan ja hotkaisi ötökän sitten suihinsa. ”Herkullista”, hän totesi. ”Eiköhän ryhdytä ruuanlaittopuuhiin.” ”Et kai sinä syönyt sitä toukkaa?” Ratnam kysyi tyrmistyneenä. ”Kyllä söin”, Natħithra vastasi, ”joskaan mielestäni en missään vaiheessa antanut sinulle lupaa sinutella.

Toimeen siitä! Tämä keitto ei valmista itse itseään!” ”Onko sinulla aavistustakaan, kuka minä olen?”

Ratnam tiukkasi närkästystä tihkuvalla äänellä. ”On”, Natħithra vastasi kalseasti. ”Sinä olet mies.

Neuvoisin sinua tekemään niin kuin ylempäsi sinua käskevät, sillä minulla ei ole koko päivää aikaa odotella, että ymmärrät paikkasi.”

Jos vielä ennen tätä joku ei ollut aivan vakuuttunut siitä, että Natħithra Torghım oli naissovinisti pahinta laatua, viimeistään tässä vaiheessa kaikki epäilyksen rippeetkin karisivat. Ratnam tunsi aznolialaista kulttuuria sen verran, ettei yllättynyt naisen asenteesta, vaikkakaan ei aivan täysin tämän ajattelutapaa allekirjoittanut. Koko Natħithran olemus kuitenkin vihjasi, että tasa-arvoasioista väitteleminen olisi tällä kertaa parasta jättää myöhempään ajankohtaan ja järkevintä olisi vain niellä ylpeytensä ja noudattaa hänen käskyjään toistaiseksi.

Enara seurasi tilannetta kiinnostuneena. Natħithra otti lapsensa Fríðalta ja komensi barbaarinaisen lämmittämään vettä suuressa keittopadassa. Ratnamia

hän käski pilkkomaan pöydällä kulhossa odottavat sienet ja Junikia pesemään ja kuorimaan juuret, joita oli toisessa astiassa. Lezome riensi hänelle avuksi ennen kuin Natħithra ehti edes huomioida siihen asti tyhjänpanttina seisoskellutta miestä – vaikka Lezome olikin tunnettu taipumuksestaan laiskotteluun, hänkin ymmärsi etunsa siinä tilanteessa. ”Lefetia halkeaisi kateudesta, jos näkisi, kuinka helposti sinä saat nuo kaksi tekemään, mitä tahdot”, Enara totesi. Ratnam ja Lezome puuhastelivat kumpikin ruuan parissa kuin se olisi ollut maailman tärkein asia. ”Lefetia? Se puoliverinen tyttö?” Natħithra kysäisi. ”Tapasin hänet muutamia viikkoja sitten. Hän haastatteli minua kidutusasiantuntijana jotakin tulevaa oikeusjuttuaan varten. Tiesithän, että minä toimin muutamia vuosikymmeniä inkvisiittoripapittarena ennen kuin minut nimitettiin diplomaattisiin tehtäviin?”

Kun keitto lopulta oli valmista, nälkäiset vieraat siirtyivät ruokasalin puolelle. Lezome tarjoili keittoa lautasille, ja Enara tyynnytteli parkuvaa lastaan. ”Jos suotte anteeksi hetkisen, käyn syöttämässä lapseni”, Enara sanoi ja lähti kohti keittiön ovea. ”Voit tehdä sen täälläkin”, Natħithra huomautti. ”Teistä kaikista vain yksi on nähnyt minun rintani aikaisemmin, ja se riittää minulle”, Enara vastasi. ”Kuka teistä?” Lezome tiukkasi, kun Enara oli kadonnut keittiön puolelle. ”Se en nimittäin ole minä, mikä on suunnaton vääryys! Kuka ikinä se teistä onkaan, minusta ihan yleisen solidaarisuuden nimissä voisit esimerkiksi kuvailla Enaran rintoja meille muille.”

Natħithra loi mieheen halveksuvan silmäyksen. ”Minä kuulen sinut, Lezome”, Enara huusi keittiöstä. ”Jos se tuo sinulle jonkinlaisen mielenrauhan – minä luulen, että se on Ratnam”, Fríða sanoi. ”Minä... saatoin nähdä ohimennen tilanteen, johon hän viitannee.” Ällistynyt ilme käväisi Lezomen kasvoilla. ”Minkälaisessa tilanteessa tuo seipäänniellyt tärkeilijä on muka päätynyt – – Enara! Tuo ei ole hauskaa!”

Lezome parahti sitten närkästyneenä oivallettuaan, mistä oli kyse. ”Minä tunnen itseni nyt huonoksi ihmiseksi!” Ratnam oli ollut todistamassa lähietäisyydeltä toiseksi pahinta kokemusta Enaran elämässä.

Tovin kuluttua Enara liittyi takaisin muiden seuraan. Toiset olivat jo käyneet pöydän ääreen, ja Enarakin istahti vapaalle tuolille. ”Enara, minun piti kysyä tätä jo aikaisemmin:

Sumanismi

61

miten Safura voi?” Natħithra kysäisi. Selvästikin hän oli käynyt jonkinlaista henkistä kamppailua itsensä kanssa siitä, ottaisiko asiaa ollenkaan puheeksi. Lady Sanguinellan serkku Safura oli Natħithran heikko kohta. Juuri hän oli pelastanut tyttöparan hengen, ja se oli yksi harvoista puhtaasti altruistisista teoista, joihin tuo itsekäs haltianainen oli koko tähänastisen, 140-vuotisen elämänsä aikana taipunut. ”Etkö sinä ole kuullut?” Enara kysyi kummastuneena. ”Hän uskoo olevansa jumalansa profeetta ja lähti julistamaan uutta totuutta Müriaan ja Fel Amuriin.” ”Tuohan on kokonaan uusi typeryyden ulottuvuus”, nainen totesi.

Fríða tökki lusikalla keittoliemessä uivia ötököitä ja sienenpaloja. Toukat näyttivät edelleen toukilta. ”Oletteko te nyt ihan varmoja, että tämä on tarkoitettu syötäväksi?” hän kysyi epäilevänä. ”Se vain näyttää iljettävältä”, Enara vastasi. ”Se kuitenkin on ihan syötävää.” ”Raghažtiahan on mitä mainiointa krapularuokaa”, Lezome lisäsi. ”On sinänsä omituista syödä sitä ennen krapulaa, mutta – –” Hän vaikeni ja jäi tuijottamaan näkyä edessään. Muutkin keskeyttivät tekemisensä ja katsoivat.

Ruokasalin oven puolisessa päädyssä musta savukiehkura tanssi ilmassa. Se oli ilmestynyt siihen tyhjästä, ja nyt se venyi, laajeni ja kasvoi, kunnes se oli koko oven peittävä, puhdasta pimeyttä säteilevä antivalopallo. Sitten yhtäkkiä ovensuuhun kehittynyt paikallispimeys hälveni, ja sen tilalla seisoi sama sairaalloisen kalpea ja luiseva nainen, jonka muotokuvaa kaikki olivat aiemmin tutkineet.

Hento, musta usvapilvi leijaili naisen ympärillä, kun tämä tuli lähemmäksi vieraitaan. ”Tervetuloa kotiini. Minä olen hän, jota kutsutaan Misariaksi”, nainen sanoi. Hänen huulillaan kareili sydämellinen hymy, mutta sama lämpö ei ulottunut hänen ääneensä. ”Ikäväkseni huomaan, että yksi kutsutuista ei ole päässyt paikalle.” Hän katsahti tyhjää paikkaa pöydän ääressä. ”Ei, se ei ole minulle.

Minä en... syö.”

Vieraat katselivat emäntäänsä tietämättä, mitä sanoa. Tuon naisen näyttävässä sisääntulossa ja koko olemuksessa oli jotain hyvin, hyvin uhkaavaa. Misaria naurahti kolkosti. ”Onnittelut”, nainen jatkoi. ”Te onnistuitte toimimaan yhdessä ja saitte suoritetuksi tehtävän,

jonka olin teille järjestänyt. Läpäisitte ensimmäisen kokeen.” ”Mistä sinä oikein puhut?” Natħithra tiukkasi.

Hänestä oli alkanut tuntua, ettei hän suuremmin pitänyt tuosta naisesta. ”Ennen kaikkea: miksi me olemme täällä?” ”Se on aiheellinen kysymys”, Misaria myönsi. ”Olen kutsunut teidät tänne, koska joku toivoo teidän kuolemaanne.” Hän vaikeni hetkeksi antaakseen vieraidensa sulatella uutisia hetken aikaa.

Hiljaisuutta seurasi hirvittävä huuto ja mekastus, kun kaikki kuusi vierasta vaativat yhteen ääneen saada tietää, kuka heidän henkeään uhkasi, miten ja miksi. ”Vaiti!” Misaria kivahti. ”Kaikki aikanaan. Teidät on kutsuttu tänne, mikä tarkoittaa, että saatte tilaisuuden osoittaa olevanne toisen mahdollisuuden arvoisia. Täällä olonne aikana teitä kohtaa muutama koettelemus. Jos selviätte niistä kunnialla, Viikatemies katsoo toiseen suuntaan. Kuten sanoin, selvisitte ensimmäisestä kokeesta. Siitä seuraa palkkio.” Nainen heilautti kättään, ja yhtäkkiä pöytä notkui herkuista. Kalaa, lihaa, juustoja, hedelmiä ja viiniä oli yllin kyllin. ”Nyt juhlikaamme. Voimme murehtia tulevaa huomenna.”

Yltäkylläiset pöydän antimet saivat jokaisen sysäämään huolen uhkaavasta vaarasta syrjään. Jäljelle jäi vain heiveröinen, kalvava tunne siitä, että kaikki ei ollut niin kuin piti.

Tuon naisen näyttävässä sisääntulossa ja koko olemuksessa oli jotain hyvin, hyvin uhkaavaa.

62

Sumanismi

Sitaatteja ”Sporamyönteinen äänteenmuutos”

Katja kuuli väärin jotakin, mitä Jukka sanoi.

”Näin unta, että Stanley Kubrick oli tehnyt 70-luvulla elokuvan nimeltä Internet. Sen julisteessa oli pelkät tissit.”

Jukka

”Sun pittää päättää nyt, kumman sukunimen otat sitten kun menette naimisiin!”

Mikko soittaa Katjalle. Asialla tuntuu olevan kiire.

”Mä kävin tänään salilla, mä tuhoon sut!”

Jukka

Sumanismi

63

64

Sumanismi