Simanismi 2013 by Sumanismi

2/2013

Suomen kielen opiskelijain ainejĂ¤rjestĂślehti

Kirjoittajat: Cheng Yingxi Tiia-Maria Juuso Johanna Laurila Tiina Mattanen Jukka Mettovaara Liisa Pekkala Salla Ulmanen 2 Katja Virpiranta

Valokuvaajat: Cheng Yingxi Johanna Laurila Liisa Pekkala Katja Virpiranta lostandtaken.com sxc.hu

Graafikot: Jussi Virpiranta Katja Virpiranta

Sumanismi

Taitto: Jukka Mettovaara Katja Virpiranta

P채채toimittajat: Jukka Mettovaara Katja Virpiranta

Kansikuva: Cheng Yingxi

Painettu Juvenes Printiss채; painos 45 kpl

PÄÄKIRJOITUS Hyvää kevättä(?) Simanismin lukijoille!

Toimitus on taas pakerrellut ahkerahkosti seuraavan numeron parissa. Eräs nimeltä mainitsematon opiskelijajuhla on ihan pian tuloillaan, joten kiirettä on pitänyt, jotta saamme tämän ulos ja myyntiin ennen kovimpia rientoja. On siis tullut jälleen aika Simanismin, tuon joka sumalaisen vappulehden. Tämänvuotinen numero on itse asiassa jo kahdeksas laatuaan. Simanisminimisten ja vapputeemaisten numeroiden tekeminen aloitettiin jo vuonna 2005. Kahden vuoden kuluttua saataneenkin sitten odotella kymmenvuotisjuhlanumeroa. Että muistakaakin tämä, te päätoimittajat siellä tulevaisuudessa. Tämänkertaista lehteä värittää jopa kaksi matkakertomusta. Suman viisitoistahenkinen retkikunta otti maaliskuun alussa suunnakseen sukukansamme laidunmaat Karpaattien altaassa ja pyörähti Unkarin Budapestissä. Tutkimusretkeilijöiden matka on selostettu seikkaperäisesti kahden muistiinpanijan näkökulmasta. Toisella kertaa matkattiin Suomen mystiseen pääkaupunkiin Osma ry:n kokoukseen tapaamaan muita samalle alalle eksyneitä. Sanomattakin lienee selvää, että Oulu pilasi jälleen kaiken. Lehden sivuilta pursuaa myös rakkautta. Monet sumalaiset ovat joko menneet naimisiin tai ovat aikeissa astua alttarille. Päätoimittajamme Katja Virpiranta haastatteli sekä itseään että muita ja kirjoitti sekä pienistä että suurista häistä. Entä miten vietetään kunnon vappu? Simanismista löytyy tämänkin tarkistamista varten keino. Avaa vain Vappuviikko 2 -peli ja testaa taitosi. Selviätkö SINÄ vapusta vai kompuroitko jo lähdössä? Vappuun liittyvät kiinteästi myös haalarit. Toimittajamme kyselivät sumalaisilta haalareista, niiden käytöstä ja kaikesta niihin liittyvästä. Tulokset on julkaistu sivuilla 24–27. Vakiopalstojakaan ei ole unohdettu. Päällikkömme Liisa ja Koposemme Tiia-Maria kertovat ainejärjestötoiminnan ja koulutuspolitiikan tuulista. Kieltä näytetään, Mitä paskaa -leima lyödään tällä kertaa uusavuttomien valmisruokiin, ja edellisessä numerossa alkaneen novellin seuraava osakin löytyy lehden loppupuolelta. Täytynee myös mainita, että tämä numero jää näillä näkymin toisen päätoimittajan viimeiseksi. Sumanismi etsiikin loppuvuodeksi uutta päätoimittajaa. Päätoimittajat kehottavat täysin rinnoin kaikkia kiinnostuneita hakemaan hommaan. Hyvää kevättä kaikille Simanismin lukijoille! Viettäkää jälleen hauska vappu, Simanismin seurassa tietysti! Terveisin päätoimittajat Jukka Mettovaara ja Katja Virpiranta

Rapola ananas

Sumanismi

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutuspoliittinen vastaava kirjoittelee suomen kielen käytävän koulutuspoliittisista tuulista sekä muusta opiskeluun liittyvästä.

Keväisiä kopoterveisiä! Kevät tullut huimaa kyytiä ja vappu alkaa olla käsillä. Lukukausi on hurahtanut tolkuttoman nopeasti ja kohta onkin aika siirtyä lomatunnelmiin. Tänä vuonna koulutuspoliittisin ja opiskelijan arkea eniten koskettava asia on ollut opintotuki, ja siitä käytiinkin keskustelua kiivaasti koko alkuvuosi. Sen ohella myös opintojen sujuvuus ja opiskeluaikojen lyhentäminen ovat olleet kuumia puheenaiheita. Opiskelijat järjestivät Helsingissä aiheen tiimoilta mielenosoituksen, joka käski pitämään opintotuesta näpit irti. Mielenosoitukseen osallistui myös oululaisedustus. Kaikeksi onneksi hallituksen kehysriihessä tekemät päätökset olivat pääosin opiskelijamyönteisiä, ja opintotuki tulee säilymään opintorahapainotteisena. Sen sijaan, että opintotuen lainapainotteisuutta olisi lisätty, tulee tuen vapaaehtoiseen opintolainaosuuteen nykyistä parempi lainahyvitysjärjestelmä. Hienoin uutinen lienee kuitenkin se, että opintotuki sidotaan elinkustannusindeksiin elokuusta 2014 alkaen. Suomen kielen syventäviin opintoihin tulevista muutoksista on informoitu jo paljon, mutta muistutan niistä vielä tässäkin. Elokuusta alkaen viiden opintopisteen laajuiset viestintäosaaminen ja -ohjaaminen sekä etäsukukieli (unkari tai saame) tulevat kaikille pakollisiksi kursseiksi. Myös syventävien opintojen lopputentti kokee muutoksen. Sen vaatimukset muuttuvat ja tentin opintopistemäärä on kymmenen pisteen sijaan enää kuusi. Lisätietoa voi käydä tarpeen vaatiessa kurkistamassa vaikkapa oppiaineen käytävän ilmoitustaululta. Kesä on oivaa aikaa suorittaa opintoja eteenpäin, ja kesäopintotarjonta kannattaakin käydä katsastamassa läpi. Tätä kirjoittaessani ei tieto kesän virallisista tenttipäivistä ole vielä tullut, mutta ne tulevat todennäköisesti pian. Kesällä opintoja suorittavien kannattaa muistaa, että tälle ajalle voi myös hakea opintotukea. Kesäopintotuki voidaan myöntää hakemuksesta, jos opinnoista tulee keskimäärin 5 opintopistettä tukikuukautta kohti. Opintotukea on mahdollista hakea jo nyt, mutta hakemus pitää jättää viimeistään sen kuukauden aikana, jolle opintotukea on hakemassa. Lukukauden päätteeksi tiistaina 7.5. pidetään viimevuotisen pulla- ja palautepäivän jalanjäljissä opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen virkistyspäivä suomen kielen käytävän sisäpihalla kello 14 alkaen. Tulkaahan siis sankoin joukoin paikalle juttelemaan opinnoista ja antamaan palautetta. Tarjolla on myös lättyjä! Lopuksi haluan toivottaa kaikille hulvattomia vappuhulinoita ja mukavaa loppukevättä! Tiia-Maria

Sumanismi

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Vappumoi! Kevät tuntuu taas kiitävän ohitse niin hurjaa vauhtia, että pelkään hetkittäin putoavani kyydistä. Ja onhan tässä tullut tehtyäkin kaikenlaista. Budapestista selvittiin hengissä, ja kaikki laukut ja lompakotkin pääsivät lopulta turvallisesti perille (terkkuja vaan Norwegianille!). Suman kevätkokous pidettiin, Oulu pilasi jälleen kerran kaiken kevään Osmassa ja Suma valitsi yhdessä Harrin ja Marketan kanssa Vuoden Murren jo neljättä kertaa. Allekirjoittanut on lisäksi potenut viime viikot pahaa Kerhis-ikävää, kun kaikki päivät on kuluneet tehokkaasti Norssilla. Viikot vilisee silmien ohi niin, että yhtäkkiä huomaakin vapun olevan jo ihan kulman takana. Tämä Simanismin numero yhdistääkin kivasti monta lemppariasiaani: ruoan, juoman ja vapun. Vappuna pitääkin muistaa sekä syödä että juoda hyvin, mutta koska spontaanius on vapun vietossa ehdottoman oleellista, kannattaa sitä soveltaa myös näille aloille. Mikäs sen kivempaa kuin istua hetken mielijohteesta lounaalle kiinalaiseen ravintolaan haalarit jalassa tai keksiä jossain vaiheessa iltaa, että nyt vois muuten paistaa lettuja. Juomapuolella suosittelen ainakin maistamaan tämän vapun Rapolaa ja herättämään pahennusta sen nimikkolaululla. Vappujuomista tärkein on kuitenkin vesi, jota kannattaa kantaa aina mukana ja juoda vähän joka välissä. Ja koska en osaa lopettaa tätä vapusta jauhamista, vielä pari sanaa erityisesti fukseille. Fuksivappu on vain kerran. (Paitsi jos on fuksi useamman kerran, mutta sitä ei lasketa.) Vappu tulee vielä ensi vuonnakin, mutta fuksivappu ei enää koskaan, joten ottakaa siitä kaikki irti. Jos millään pystytte, hoitakaa opiskelujutut kuntoon ennen vappua ja nauttikaa akateemisesta vapaudestanne (koska joku vappu saattaa teilläkin vielä kulua Norssilla). Kokekaa Wesibussi, ottakaa vastaan haalarikaste ja tulkaa jännittämään fuksipalkintoja vappusaunaan. Lähtekää joku päivä ”vain käväisemään” jossakin, ja palatkaa kotiin vasta Kantiksen valomerkin jälkeen. Sumaisaa seuraa löytyy aina – riittää, että seuraa violetteja haalareita tai soittaa pari puhelua ja tiedustelee, missä mennään.

ananas

Vappuriennoissa nähdään! Liisa

Sumanismi

Liis u p p 5

VappuVIIKKO vappu harder

] e m a G _ e h [T

No niin, korvat auki! Tänne ei ole tultu pelleilemään. Luuletko olevasi joku Vapun sankari? Nyt otetaan miehestä/naisesta mittaa, kun Sumanismissa seuraa vapunajan ehdoton hittipeli, Vappuviikko 2: Vappu Harder: The Game™. Osa 1 on valitettavasti julkaistu vain Japanissa, koska sitä pidettiin liian vaikeana länsimaalaisille velliperseille. Aloita ensimmäisestä ruudusta ja etene ohjeiden mukaan. Aina kun vastaat kysymykseen, merkitse muistiin valitsemasi vaihtoehdon kirjain. Kun olet päässyt loppuun asti, siirry seuraavalle aukeamalle ja tarkista, kuinka monta pistettä saat kustakin valinnasta. Laske pisteet yhteen ja vertaa saamaasi saldoa pisterajoihin. Muista kuitenkin, että jos et ole kysymyksessä nro 2 ottanut mukaasi jossakin myöhemmässä vaihtoehdossa kuvattua esinettä, et voi myöskään valita kyseistä vaihtoehtoa. Tällaisen rajoituksen sisältävät vaihtoehdot on merkitty asteriskilla. Loogista, eikö totta? Onnea matkaan!

Työpaikkasi työvuorolista tulee postissa. Sinulle on merkitty koko vappuviikoksi töitä. Mitä teet? a) En mitään. Rahan tienaaminen on mukavaa. b) Soitan kiireesti pomolle ja anelen muuttamaan työvuoroja. c) Otan lopputilin.

Heräät kotoa omasta sängystä. Aurinko porottaa ikkunan läpi suoraan kasvoille. On vappuviikon ensimmäinen päivä. Ryhdyt pakkaamaan laukkua. Mitä otat mukaan? (Huom! Tässä kysymyksessä voit valita vaihtoehdoista korkeintaan viisi. Harkitse tarkkaan!) a) Omatekoinen kotiviini b) Kaverin tekemä kotiviini c) Jaloviina d) Myslipatukoita e) Haalarit f) Pullo vettä g) Tenttikirja h) Laulukirja i) Sveitsin armeijan linkkuveitsi j) Autonavaimet k) Retkimuki l) Olutta/lonkeroa/siideriä m) Ananas

Sumanismi

11 Janoinen teekkari pyytää sinulta nesteavustusta. Mitä teet? a) Tarjoan omatekoista kotiviiniä*. b) Tarjoan kaverin tekemää kotiviiniä*. c) Tarjoan olutta/lonkeroa/siideriä*. d) Tarjoan hörpyn jaloviinaa* ja hörppään itse samalla. e) Sanon, ettei minulla ole juotavaa.

On vappuaaton ja -päivän välinen yö klo 3.33. Missä olet? a) Kännissä. Missä sää oot? b) Asematunnelissa c) Hörppimässä jaloviinaa* d) Kotona nukkumassa e) Sammuneena ojassa f) Kasvihuoneella g) En tiedä, missä olen ja soitan hätä- numeroon.

Heräät krapulassa jonkun randomin luota. Miten toimit? a) Juon vettä ja lähden kaupungille. b) Oksennan ja käperryn pöydän alle nukkumaan loppupäiväksi. c) Hörppään jaloviinaa*. d) Poistun Teemu Puikon asunnosta ja ryömin kotiin.

Jatkojen jatkojen jatkot ovat päättyneet. Lähdet lampsimaan kotia kohti. Kamala nälkä. Mitä teet? a) Käyn matkalla dyykkaamassa parit roiskeläpät Salen takaa. b) Käyn hakemassa Yöpizzasta känkyn majoneesilla. c) Hörppään jaloviinaa*. d) Syön matkalla kadulta löytyneen lihapiirakan.

Olet Suman ja Indexin ympäri(päissään)ajoissa ja polkupyöräsi hajoaa kesken matkan. Mitä teet? a) Jatkan matkaa juoksemalla. b) Tilaan taksin. c) Hörppään jaloviinaa*. d) Hyppään kaverin tarakalle. e) Kävelen kotiin.

Kirkkovenesoudut. Mitä teet? a) Soudan Suman joukkueessa. b) Katson kisaa rannalta. c) Hörppään jaloviinaa*. d) En osallistu koko tapahtumaan.

4 3

8 Tulet remuamasta kotiin kello viideltä aamulla. Mitä tapahtuu? a) Oksennan eteiseen ja sammun vessan lattialle. b) Juon vettä ja menen nukkumaan. c) Hörppään jaloviinaa ja menen nukkumaan. d) Menen suoraan sänkyyn.

Juomalauluharjoitukset. Kenestäkään ei oikein lähde ääntä ja meininki on vaisua. Mitä teet? a) Rupean laulamaan yksin ja odotan, että muut liittyvät mukaan b) Ei sitä aina tarvitse laulaa. c) Hörppään jaloviinaa*. d) Lähden etsimään parempia bileitä.

Lähdet Wesibussiin. Pysäkillä on pitkä jono, mutta huomaat kaverisi jonon puolessa välissä. Hän viittoo sinua tulemaan luokseen. Mitä teet? a) Etuilen jonossa kaverin luo. b) Menen jonon päähän. c) Hörppään jaloviinaa*. d) Huudan olleeni pissalla ja menen jonon kärkeen.

Sumanismi

Tarkista tästä vastauksesi:

Kysymys 1. a) -9000. Hävisit vapun. b) 1 c) 2. Lopareiden hommaaminen vapun takia on kunnioitettava teko. Kysymys 2. a) 1 b) -1. Kaverin viinistä tulee paskat housuun. c) 1 d) 1 e) 3. Haalarit ovat elintärkeä asuste vappuna. f) 2. Muista nesteytys! Pelkällä alkoholilla vappu saattaa loppua lyhyeen. g) -2. Ei vappuna opiskella. h) 1 i) 1 j) -1. Hyödyttömät humalassa, ja selvin päin joudut kuitenkin kännikuskiksi. k) 1 l) 1 m) 1. Koska miksi ei. Kysymys 3. a) -1. b) 2. Vaikka Wesibussiin onkin kova hinku, osoitat suoraselkäisyyttä. c) 1 d) -3. Kukaan ei tykkää. Opiskeletko kenties varhaiskasvatusta? Kysymys 4. a) 2. Oma-aloitteisuus on hyvästä. b) -2. Kyllä, aina voi laulaa. c) 1 d) 0. Luovuttaminen ei tuo pisteitä.

Kysymys 5. a) 2 b) 1 c) 1 d) -1. Nuivailusta vähennetään pisteitä.

Kysymys 9. a) 2. Vappuilua ei lopeteta pikku krapulan takia. b) -2 c) 1. Uuteen nousuun. d) -1

Kysymys 6. a) 3. Hienoa! Ympäri(päissään) ajoja ei jätetä kesken. b) 1. Oletko joku finanssilainen? c) 1 d) 2 e) -1. Ei kannata lannistua.

Kysymys 10. a) 2 b) -1. Päätit sitten laittaa vahingon (ja vatsan) kiertämään. Not cool, man. c) 1 d) 1 e) -2

Kysymys 7. a) 2 b) 1 c) 1 d) -2. Hyi saatana. Kysymys 8. a) -2 b) 2 c) -1. Älä hörppää. d) 1

Pisterajat:

Kysymys 11. a) 1 b) 3. Kello 3.33 ainoa oikea paikka on Asematunnelin örinät. c) 1 d) -2 e) -1 f) 0. Onpas kummallinen vaihtoehto. g) -1. Lisäksi päivystäjä nauraa sinulle.

-9017–0 Surkea esitys. Miksi edes luet tätä lehteä? 1–7 Teet sentään jotain oikein. Toisaalta jo pelkällä jaloviinan hörppimisellä olisit saanut paremman tuloksen. 8–14 Vapunviettosi on haparoivaa. Kehitä itseäsi seuraavan vuoden koitoksia varten, niin saatat yltää hyväksyttävään suoritukseen. 15–20 Olet aloitteleva vappuilija. Sinulla on oikea meininki, mutta toisaalta myös parantamisen varaa löytyy. 21–29 Olet konkari, joka taitaa vapun viettämisen. Jatka samalla linjalla. 30 Onneksi olkoon! Voitit vapun täysin pistein!

Sumanismi

Sumalaisen vappukalenteri Maanantai 22.4. 12.00 Humanistifuksien haalarikaste ja Mönttipiknik Limingantullissa Noitavainojen uhrien muistomerkillä

Tiistai 23.4.

12.00 Humanistisen killan juomalauluharkat yliopiston sisäpihalla

Keskiviikko 24.4.

12.00 Kirkkovenesoudut Tuiran rannalla 22.00 Jälkisoudut Apollossa

Torstai 25.4.

14.00 Ympäri(päissään)ajot. Lähtö Pub Kuutiosta. 22.00 AatonAatonAatonAatonAatonAatonApinaKapina-bileet Tivolissa Wesibussi liikennöi klo 17–24

Perjantai 26.4.

13.00 Päiväkännit Hevimestassa 18.00 Sigman ja Suman Sima-sauna Teekkaritalolla 22.00 Wappureivit Kuusisaaressa Wesibussin päiväkänniajoa klo 13–15 Wesibussi liikennöi normaalisti klo 17–24

Lauantai 27.4.

12.00 Kotikaupungin lyhyt 14.00 Olut ry:n Wappusuunnistus 2013 (Ilmoittautuminen klo 13.45–14.30.) Wesibussi liikennöi normaalisti klo 17–24

Sunnuntai 28.4.

Lepää! Vappu on vasta tulossa! Wesibussi liikennöi klo 15–24

Maanantai 29.4.

22.00 Waatonaaton bileet Apollossa Wesibussi liikennöi klo 15–24

Tiistai 30.4.

12.00 Franzénin lakitus Vappupiknik sumaisassa seurassa lakituksen jälkeen Ainolan puistossa Wesibussi liikennöi klo 16–24

Keskiviikko 1.5.

3.33 Ashematunnelin örinät

Sumanismi

Vastuullista vappua!

Suma jää tässä: postikortti Unkarista

to 7.3.2013 Kippis! Tervehdys sumalaisille! Olemme varsinaisia mursuja koska kävimme *swag* cpa-kaupassa. Chilipaprika yötaivaalla on lumoava. Myös kruunu oli hyvin vangitseva kaikessa. Fistaus ei mahdu aikatauluumme, mutta vapuksi etsimme wesibussin. Budapest jää huomenna taaksemme NYYH :( mandariini perseessä. Egészségetekre! SUMA JÄÄ TÄSSÄ! ”Pää pystyyn, meil on viinaa” Terkuin: Heidi, Yingxi, Jukka, Mikko Tiia, Emmi, Jussi, Johanna, Anne, Antti, Markus, Katri, Liisa, Tiina, Heidi, Joonas Terveiset Unkarin-excuilijoilta kulkeutuivat postikortin muodossa Kerhikselle hieman reissaajien itsensä saapumisen jälkeen. Kortin perusteella vaikuttaa siltä, että reissu oli onnistunut huolimatta siitä, että fistaus ei mahtunut aikatauluun (ehkä hyvä niin – se ei välttämättä ole turval-

lisin mahdollinen seuraleikki alkoholin vaikutuksen alaisena) ja että Budapestin perseeseen jäi mandariini. Tarina ei myöskään kerro, löytyikö sitä wesibussia vapuksi. Toivottavasti se ehtii löytyä. Kruunu kuitenkin tuli nähtyä ja ilmeisesti myös yötaivaalla loistava chilipaprika. Kaikkea sitä

Sumanismi

Keski-Euroopassa onkin. Tarkkasilmäisimmät luultavasti bongasivatkin lähettäjien nimien joukosta Sumaan kuulumattoman Markuksen, jonka ilmeisesti matkalaiset jättivät taakseen yhdessä Budapestin kanssa. Seuraavilta sivuilta löytyy hieman asiallisempaa reissukuvausta.

– kun Suma valloitti Budapestin 4.–8.3.2013

nen matkaa Valmistelut en

itä. ahkeria talkootö amiseksi tehtiin tt ka n lje lu pa is ku ia arpaja Matkaa varten n jos minkälais tii ot iv le ja iin iott stimme Puurojuhlaan ta arlen ovella raha Ka a an ilt a en kuja. Kaht urimmat taloukintoja ja herk rän tuottoa. Su ää m n ea ik hu e m muodossa. ihmisiä ja saim in apurahojen nk ite ku iin at sa set kseen delliset helpotuk een ja majoitu e matkustamis m im sa i ks pu Loppujen lo isin. itsellemme taka kuluneet rahat

Johanna Laurila & Jukka Mettovaara

Sunnuntai–maanantai 3.–4.4. Pitkä matkamme kohti Unkaria ja Budapestia alkoi kello 17.31 Oulun rautatieasemalta, kun nousimme Helsingin-junaan. Poistuimme junasta kylmään yöhön Tikkurilassa. Ajattelimme lentokentälle menevää bussia odotellessamme katsastaa paikallisen anniskeluravintolatarjonnan. Hemingway’s oli juuri sinä iltana suljettu poikkeuksellisesti aikaisemmin, joten etsiydyimme läheisen Sokos Hotelli Vantaan alakerran baariin. Paikka ei sunnuntai-iltana ollut kovinkaan täynnä. Päätimme tutustua paikalliseen kulttuuriin ja laulaa jotain karaokessa. Neljä rohkeaa matkalaista otti haasteen vastaan ja nousi lavalle. Kun Pohjoisen taivaan alla -laulun viimeiset sävelet soivat, sali antoi laulajatähdillemme vaisuhkot suosionosoitukset. Seuraavaksi vuorossa oli yö Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Viisitoistahenkinen opiskelijajoukko levittäytyi matkatavaroineen lattialle lähtöselvitystiskien läheisyyteen. Legendan mukaan jotkut yrittivät jopa nukkua, mutta yritys osoittautui turhaksi. Aamulennolta selvittyämme löysimme itsemme Oslosta, joka oli ahdistava ja liian puhdas paikka. Kuljimme uudestaan (hitaan) turvatarkastuksen läpi suureen aulaan, jossa myytiin ylihintaisia patonkeja. Ilmassa oli aistittavissa pientä kireyttä pitkän matkan ja unen vähäisyyden vuoksi. Kymmenen aikoihin nousimme jälleen koneeseen. Parituntisen lennon jälkeen laskeuduimme aurinkoiseen ja Suomen ilmanalaan verrattuna leutoon Budapestiin. Hostelli Maverick sijaitsi aivan Budapestin keskustassa. Talo, jossa se toimi, oli julkisivultaan todella hieno. Sisään mennessä kuljimme suuren ja vaikuttavan katetun sisäpihan läpi. Hostellin ovi oli talon porraskäytävässä. Henkilökunta otti meidät hyvin vastaan.

Sumanismi

Maverick Hostel & Ensui tes ansaitsee tässä kohdassa maininnan. Alu nperin varaamiemme dormihuoneiden sijaan sai mme samaan hintaan ka ksi neljän hengen makuuh uonetta ja yhden huon eiston. Kyllä, pojat ja kaksi tyt töä saivat asua neljä pä ivää asunnossa, jossa oli ke ittiö, baaritiski, ruoka ilu tila, olohuone ja kaikille sän gyt. Myös pienemmät ma ku uhuoneet olivat erittä in viihtyisiä. Herkkäu nis en a käytin kuitenkin joka yö korvatulppia, sillä pu lujen rapistelu ja liikenteen melu kuuluivat huonees een todella hyvin. Ensimmäisenä iltana kä velimme koko reissupo rukka yhdessä Pestin katuja ja etsimme mu ka vaa illallispaikkaa. Minulla oli hyvin outo ja unenom ainen tunne; olin varmasti oll ut täällä ennenkin! Sisään heittäjien vinkkaamina pääd yimme illastamaan perin teiseen unkarilaiseen rav intolaan. Iltaa säesti ak ust inen kvartetti, joka soitti mo nenlaisia klassisen- ja ke vy en musiikin tunnettuja ka ppaleita. Mustalaisviulu a suo rastaan! Ravintolaillan päätteeksi meidät yllätt i se, että saimme koko pö ytäkunnalle yhteenlaske tun laskun. Siinä sitten ko etettiin laskea tippiä ja ets iä omien annostemme nim iä kuitista, josta emme nu me roiden lisäksi muuta ymmärtäneet. Plärättyä mm e forintteja tarpeeksi pä äsimme onneksi lähtem ään kotihostellille.

Tiistai 5.4. Tiistaipäivä oli kokonaisuudessaan mielestäni reissun mukavin ja onnistunein. Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistimme Heidin avustuksella metrolla Than Károly -lukiolle seuraamaan suomen kielen oppituntia. Kokemus oli hauska, vaikkakaan tunti ei meille ollut erityisen aktivoiva. Nuoret olivat opiskelleet suomea jo muutaman vuoden, mutta ilmeisesti vain muutamia tunteja viikossa, sillä heidän kielitasonsa vastasi mielestäni suomalaisen seiskaluokkalaisen ruotsintaitoa. Tottakai heitä myös jännitti viisitoistahenkinen yleisö niskaan hönkäilemässä. Suomen opettaja Edit oli hyvin sympaattinen ja mukava nuori nainen. Tunnin lopuksi lukiolaiset vielä suosittelivat meille hyviä baareja ja tanssipaikkoja. Jätimme ryhmälle salmiakkia, Suomen lasten Kalevalan ja suklaata. Lukiolta hyppäsimme taas metroon ja lyhyen matkan jälkeen lähdimme kiipeämään Budan linnalle. Ilma oli kaunis, aurinkoinen ja hyvin keväinen. Seurasimme vahdinvaihtoa

presidentinlinnan edessä ja kävimme kevyellä lounaalla kahvilassa. Linnalta oli upeat näköalat Tonavalle, sen silloille ja Unkarin parlamenttitalolle. Nautiskelimme ulkona myös turistihintaista hot winea, joka lämmitti kuin paras glögi konsanaan talvi-iltana. Budan linnan portin ja näköalatasanteen luona meille tuli tarjoamaan palveluitaan eräs vanhempi viiksekäs herrasmies. Hän puhui nopeasti ja kovaa ja olisi halunnut viedä meidät kiertokäynnille (viisi euroa henkeä kohti). Kieltäydyimme useita kertoja, kunnes hän vihdoin ymmärsi yskän ja lennähti vihaisesti mutisten seuraavan turistijoukon kimppuun. Käveleskeltyämme aikamme linnan ympäristössä liityimme jälleen muiden seuraan ja lähdimme linja-autolla ja metrolla takaisin keskustaan. Tutustuimme Deák Ferenc -katuun, joka lienee Budapestin kuuluisimpia kauppakatuja. Koko katu olikin täynnä markkinakojuja, jotka myivät samaa matkamuistorihkamaa kuin muutkin torikauppiaat.

otoon, nimittäin rauen paikallisen kulttuurin mu äse erä ua ust tut me tim pää n seinien Myöhemmin illalla ovat vanhojen (kivi)taloje aisuudessaan rauniobaarit ert ink yks sa kes kin nyt Kai me in. on niobaareih mpla kert, joh tällainen Budapestissä oli Szi en äin imm Ens . reja baa ja näkemyksen maailsisälle perustettu mieleen italialaisen ohjaajan toi lma nne istu yle no: hie ffiteja, suuntasimme. Paikka oli at. Seinät olivat täynnä gra t ja moottoripyörät uupuiv aki kat nah n vai a; tkiast apu isem kuv manlopun ma eitä: johtoja, i mitä kummallisempia esin kku roi a oss kat ja ä nill Sei ksi paikka tageja ja kaiverruksia. ulla kuorrutetuksi talonrähjä a ja mitä vain. Vanhalla rom vej kas tä, nei teli kki pyy jä, näyttö enäinen. tarjoilivat osittain eri oli tyyliltään erinomaisen yht a oli useita eri tiskejä, jotka riss Baa i. ast kav mu tyi löy erű méz. Juomapuolta talosta hunajaolutta nimeltään Kes n ymmärtääksemme jotain ttii ste ino ma illä tuopin tisk n ällä ma Erä juomia. sitten useam bitteriksi, jota maisteltiinkin aja hun si isek aku änm hyv n itse lautasellisen Olut osoittautui ennen kaikkea edullista. Söi ja a aist om erin si oak iru ariverran. Ruokakin oli pub kkaraa. Myös perinteistä unk n vihannespata, jossa on ma tine aat tom en ain aril unk on lecsóa, joka tarjolla. a eli gulassiakin oli tietysti laista paprikaista lihakeitto noista nauttien. llis tunnelmasta ja edu ista hin lan mp Szi in uik kul lta pui Lop

Sumanismi

Keskiviikko 6 .4. Keskiviikkoaa muna lähdimm e taas reippain oli varannut m a liikenteeseen eille opastetun . Heidi kierroksen Unk osta kello kym arin kansallism menen. Museo useoli todella iso, englanninkielin ja yli tunnin ke en opastus ol stänyt i nuorelta un kunnioitettava karilaiselta op suoritus. Minun pa alta harmikseni m nostavat koht onet museon eet mentiin lä ki inpi hyvin nope ainoa vaihtoeh asti, mutta se to siinä tilantee ol i ky llä ssa. Mieleen jä esineet, mm. pi ivät esihistori enet kauniit ve al lis et silinnut. Arvok kuninkaalta ku kuutta huokui ninkaalle peri m yös ytynyt manttel huoneessaan i. Viitta lepäsi lasivitriinin al om as sa la vartioiden ym saanut ottaa va päröimänä, ei lokuvia. Huh. kä si it ä Uudemman hi eritoten kaun storian puolel iista mekoista ta pidin ja pu vuista. Myös ku viimeinen pu ningatar Sissin ku puukonjälk ineen oli vaik rönsä oli hyvi ut ta va . Hänen vyötän kapea. Parlamenttital olle ei sitten niin vain mar kien, vartijoid ssittukaan. M en ja turvatar utkastuksen jälk tenkin sinnek ee n pääsimme ku in. Opas hoiti ihommansa to Pyhän Tapani ttuneesti ja va n kruunun ko rm as ti . hd alla saimme hä jotka heilautti tkähtää vartijo vat miekkojaa it a, n melko äkkinä myös, että parl isin liikkein. O amenttitalossa pimme on ollut kerras jäähdytysjärje saan menesty stelmää: rake ksekäs nnuksen ulko onkaloihin la puolella oleviin skettiin suuria su uriin jäälohkareita, myys kulki pu joista hohkav tkia pitkin mm a kyl. istuntosalin telmästä luovut penkkien alle tiin vasta 1990 . Jä rj es-luvulla, koska moderni, vaik se ei ollut tarp ka ilmeisesti hy ee ks i vin toimiva.

Torstai 7.4. lähellä sijaitAamusella meidät nouti yliopiston stä Eötvös Loránd sevan Burger King -ravintolan ede en professori Jari -yliopiston vieraileva suomen kiel ristiikan laitoksen Sivonen. Hän vei meidät fennoug oi meille yliopistiloihin kirjastoon, missä hän kert änotto oli melko tosta. Pääaineen vuosittainen sisä si 40 henkeä, joista vaatimaton: joka vuosi sisään pää keluvuoden päät20 karsittiin pois ensimmäisen opis teeksi. illistä, että opisUnkarilaisille opiskelijoille on tyyp pien luona. Lukukeluaikana asutaan kotona vanhem pieni stipendi kata kausimaksut ovat korkeita, eikä Työllistymisnäkysiitä kuin kymmenisen prosenttia. ovat tehneet rohmien kannalta suomenopiskelijat . Ennen tutkinnon kean valinnan pääaineensa suhteen en on voinut sisälrakenne on ollut sellainen, että siih aan esimerkiksi lyttää kaksi pääainetta. Sivosen muk ustiede tai suomen yhdistelmät suomen kieli ja talo iä. Nyt kuitenkin illis kieli ja englanti ovat olleet tyyp vaihtoehtoon. En tutkintoa on rajoitettu vain yhteen amillamme opiskuitenkaan usko, että näillä tapa tytöistä oli ollut kelijoilla on mitään hätää. Toinen kina unkarilaisten Suomessa Jyväskylässä töissä tulk en työnjohtajien rakennustyömiesten ja suomalaist ikaa ruotsalaisessa välillä, toinen taas työskenteli para

Sumanismi

myös käyttämään yrityksessä, jossa joskus pääsee suomea asiakaspalvelutehtävissä. arin politiitKuulimme myös ikäviä uutisia. Unk eeseen, että pist en tinen ilmapiiri on mennyt jo siih stöä. Reissun jälopiskelijoilla ei ole omaa ainejärje arin perustuslakia keen saimme myös tietää, että unk valtion antaman on muutettu niin, että jos käyttää saa lähteä maasta stipendin, ei valmistumisen jälkeen muualle töihin. Käsittämätöntä. kuuden hengen Torstai-iltapäivänä suuntasimme än. Se oli aikamoityttöporukalla Széchenyi -kylpylä istiloissa ei ollut nen kokemus, sillä puku- ja peseytym ja kuumankostea miesten ja naisten osastoa erikseen astua paljain jaloin. lattia ei näyttänyt houkuttelevalta eilleet ollenkaan, Sisäaltaita ja saunoja emme kok outtavaa kellua. mutta ulkoaltaassa oli hyvin rent ryävälle vedelle. Viileä ilma oli ihana kontrasti höy aamaansa rentouJalat ja koko keho saivat kyllä kaip tusta.

tamme ka & co) puoles uk (J e m , sä äs kylpyl laisten ja Katrin Kun tytöt olivat spuolisten matka ie m ä nn hi lä , en man pysäkinkeräsimme pien Metrolla muuta e m m oi aj ja tä joukon oli paikka nimel muodostaman neet, että siellä ke lu e m a ss im jo Ol , n paikka välin koilliseen. museonomaine i ol Se . lo ita lla or terr llise Terror háza eli hyvin persoona kauheuksista an aj to t läpi os lly uv ve ne olisi kä kerrottiin si, se oli ”kuin ai ilm n ia as äs ri er inillä ippui tavalla. Kuten u narraatio”. Se tu ut pu a st jo van, eluja. Aladokumenttieloku laisten haastatt ka ai ta at m oa ittivät tauk e myös saippuaruutuja, jotka es vaunu. Kuljimm ri sa ns pa i as ak m . kerran aulassa nkityrmien läpi labyrintin ja va yn hd oneistossamme. hu sa paloista te as porukalla om n tii et et vi aa ilt skelija Markus, Viimeistä ainen vaihto-opi al om su s yö m ttyi . Joukkoomme lii kkaa Helsingissä llut fennougristii ke is op n ri pe joka on alun

Perjantai 8.4.

lla okentälle metro me takaisin lent im hd lä s10 ku o at kl stänyt m Perjantaina in 20 tuntia ke no en tt si in ik alko n hidas ja ja bussilla. Siitä Yöjuna oli hyvi . an la al aj ät iv lut at ja men hyvin, etten ol tus. Lennot tuliv kuttua niinkin nu in sa i ks Ol ne skelloa. in kylmä, mutta on helimeni heräty pu ta ut in so n vettä kertaa aiaamuna. Otin kuullut neljään n aikaan lauant sa ek hd ka sy llo anen. Vä tti ja kotona noin ke oli kirkas pakk na ko Ul . le al hv so omasta sänhanasta ja istuin aaleilta yöunilta rm no yt nn rä ssua i juuri he uksia, siltoja, ha tuntui kuin olis vanhoja rakenn a iit un ka nä id yn ka on jo vi essä gystä. Uni oli tä aisten selkiä. Ai al m su en vi le käve ekskursikieltä ja edellä muistoja Suman ä vi hy än tä es aan ut entis destaan tutkim viikossa kullann oin tahansa uu ill m lla ki sa llä osta. Lähtisin tä Budapestiä.∎ ihanaa keväistä

Köszönöm és egészségedre!

Sumanismi

OSMA-HOMONAAMOJEN PUOLIVUOTISKOKOONTUMINEN 1/2013

Aika: 22.3.– 24.3.2013 Paikka: Oulu–Helsinki Läsnä: Suma-edustus Liisa Pekkala Heidi Niemelä Tiina Mattanen Mikko Memonen Jukka Mettovaara Jussi Virpiranta

PÖYTÄKIRJA

Siula Kopula Kanta Sane

1 KOKOUKSEN AVAUS Kokous avataan ahtautumalla Mikko Memosen vanhempien autoon noin kello 10 perjantaiaamuna. 2 LAILLISUUS JA PÄÄTÖSVALTAISUUS Kokous todetaan laittomaksi ja päätösvallattomaksi: Kun muut jo nököttävät autossa Linnanmaalla, toimihenkilö Virpiranta nukkuu Syynimaalla ystävänsä sohvalla viskipulloa syleillen. Myöskään Sumanismi-vastaava Mettovaara ei ole paikalla. Hän on livistänyt Oulu–Helsinki-junaan vedoten siihen, ettei autossa ole tilaa, vaikka esimerkiksi pelkääjän paikan jalkatila on lähes tyhjä. 3 KAHDEN PÖYTÄKIRJANTARKASTAJAN VALINTA Pöytäkirjantarkastajaksi sekä reissun ylivalvojaksi valitaan Heidi Niemelä, joka erinomaisen tehokkaasti huolehtii siitä, ettei suurkaupunkiympäristöön tottumaton lauma pääse hengestään. 4 ASIALISTAN HYVÄKSYMINEN KOKOUKSEN TYÖJÄRJESTYKSEKSI Asialistaan lisättäköön kohdaksi 8 kaiken pilaaminen sekä kohdaksi 9 turnauspettymys. 5 EDELLISEN PÖYTÄKIRJAN TARKASTUS Edellisiä Osma-muistoja tarkastellaan ja verestetään muun muassa Mämmensalmella, jonne edustus pysähtyy jälleen tuoreet munkit -kyltin houkuttelemana. 6 POSTI JA ILMOITUSASIAT Ilmoitusasioina todettakoon, että Helsinkiä on vaikea käyttää ja että Osma-reissulla pidettiin ainakin sihteerin muistikuvien mukaan Suman ensimmäinen hätäkokous. Kokouksen jalo tarkoitus oli Jaloviinan ostamisesta päättäminen.

Sumanismi

7 KULUKORVAUKSET - Heidi anoo X euroa Mikon matkamusiikin aiheuttamista henkisistä kärsimyksistä. - Tiina anoo yöunien verran rahaa Jussille lainaamastaan kolmasosapatjasta. - Muut osmalaiset anovat Oululta huomattavaa korvausta ”kaiken pilaamisesta”.

8 KAIKEN PILAAMINEN Oulu pilaa aina kaiken. Tätä tavoitetta toteutimme laulattamalla homonaaman seitsemälläkymmenellä sitsaajalla. Olisimme halunneet pilata myös muiden sitsaajien ruokarauhan laulamalla vähän lisää, mutta jalo aikeemme epäonnistui, sillä sitseille julistettiin kymmenen minuutin ruokatauko. Rivien välistä luimme uhkauksen: Oulu, turpa kiinni. Jatkoimme helsinkiläisen sitsikulttuurin pilaamista juoksuttamalla wc-tiloihin konferenssipullon, jonka hätäkokouksessa päätimme hankkia oululaista sitsikulttuuria levittääksemme. Huomautettakoon, että ilmaisen alkoholin juottaminen jo valmiiksi humalaisille sitsaajille ei kaikista näkökulmista katsottuna täyttänyt pilaamistavoitetta, vaan keräsi wc-tiloissa lukuisia jaloviinanhajuisia rakkaudentunnustuksia.

9 TURNAUSPETTYMYS Perinteisessä Osma-turnauksessa Suma tsemppasi aivan täysillä. Jussi ja Mikko palelivat Helsingin keskustassa ilman paitaa, Jallupulloa pahoinpideltiin käyttämällä sitä Mölökkykapulana ja Mikko uhrasi juomiaan siulalaisten tuomareiden lahjomiseen. Tänäkään vuonna Suma ei kuitenkaan tuonut Osma-pokaalia kotiin. Syyksi epäillään jälkikäteen muun muassa Mölökky-turnauksen aikana syntynyttä Oulun ja muun maailman välistä kiistaa siitä, pitäisikö pelin nimi ääntää svaa-vokaalillisena vaiko ei.

10 META - Harlekiinit ovat hienoa matkalukemista. - Mikon japanilainen karjuntamusiikki tekee edustusjoukon naiset krapulaiset naiset pahoinvoiviksi.

11 SEURAAVAN KOKOUKSEN AJANKOHTA Tavataan taas syksyllä, Osma! 12 KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN Puheenjohtaja Liisa Pekkala päätti kokouksen sunnuntai-iltana noin klo 22.

Sumanismi

Sumalaista

ruokatietoisuutta Koska kyselyt ovat kaikkien mielestä kivoja, Sumanismi uteli tällä kertaa lukijoiltaan ruoka-asioista. Tämä kaikenkattava kooste paljastaa, millaista ruokaa sumalaiset syövät, kuinka kiinnostuneita he ovat ruokansa alkuperästä ja millaisista syistä he tekevät valintoja ruokansa suhteen. Ruokatottumukset Sumanismin ruokakyselyyn vastasi kaikkiaan 23 sumalaista. Vastaajista 14 ilmoittautui kaikkiruokaisiksi sekasyöjiksi. Lihattomia ruokailijoita vastaajien joukosta löytyi muutama, mutta yhtään vegaania ei vastaajista ei löytynyt. Muutama ilmoitti välttävänsä hiilihydraatteja. Yksi ilmoitti ruokavaliokseen "Kaikki listalta ja jälkiruuat tuplana". Syön mielelläni kasvisruokia, mutta pääasiassa aterioihini kuuluu liha. Olen ollut kasvissyöjä yli kymmenen vuotta. Syön maitotuotteita ja kananmunaa, mutta mieluiten vain luomuina (eläinten olojen

takia). Yritän syödä puhdasta ja terveellistä ruokaa. Vältän valkoista sokeria ja gluteenia, mutta muuten syön hiilihydraatteja. Kokkaan ja leivon paljon itse. Kylässä tai kahvilassa en kieltäydy muusta kuin lihasta, koska minulla ei ole mitään varsinaista sairautta, joka estäisi esim. viljojen syömisen. Kalaa syön hyvin harvoin. Vältän punaista lihaa ja lihajalosteita parhaani mukaan. Pyrin syömään paljon tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kotona kasviksia tulee syötyä vähän, mutta pyrin kahmimaan niitä lipastolla lautasen täyteen tai syön salaattibaarissa. Kotosalla syön halvasti esimerkiksi linssejä ja papuja, ja ruoka on usein ensimmäinen asia, josta tingin. Loppukuusta saatetaan mennä puurolinjalla tai painellaan sukulaisille syömään. Syön kasvisruokaa noin muutenkin, koska se on ympäristöystävällisempää ja eettisempää. Olen kaikkiruokainen. Eritoten pidän etnisestä ruuasta sekä vähän erikoisim-

Sumanismi

mista lisukkeista, kuten oliiveista, kapriksista ja simpukoista. Olen siis jättänyt lihan pois ruokavaliostani. En osaa oikeastaan laittaa ruokaa, joten pyrin syömään yliopistolla. Kotona syön paljon puolivalmiita pakasteita ja eineksiä, esim. pakastepitsoja, pinaattilettuja tai keittoja. Syön aika paljon roskaruokaa ja lihaa. Vihanneksia pyrin syömään salaatin muodossa, mutta yritys jää aina jostain kummasta syystä puolitiehen. En välitä leivästä ja riisistä. Tykkään pastasta ja rakastan pottuja, mutta olen vähentänyt niiden syöntiä viime aikoina. Naudan- ja porsaanlihasta en kauheasti tykkää, syön lähinnä kanaa ja joskus kalaakin. Aamulla syön yleensä kaurapuuroa (hunajan ja voisilmän kera) tai munakkaan. Tai sitten molemmat. Olen syöppö ja tunnesyöjä. Syön sekä

iloon että suruun, ja myös muuten vain! Vaikka yritän syödä hedelmiä ja vihanneksia joka päivä, aina tulee helpommin ostettua se jäätelö- tai pyttipannupaketti. Enimmäkseen noudatan lakto-ovovegetarismia. Viime aikoina olen kuitenkin laiskistunut, ja seurasta riippuen sorrun syömään lihaa silloin, kun se on helpompaa/tilanteeseen sopivampaa, eli esimerkiksi mummulassa käydessäni tai välillä poikaystävän kanssa ruokaa laittaessa. (Ja jotta en saa vastaani feministilaumaa, niin kyllä me poikaystävän kanssa laitetaan myös kasvisruokaa aika usein.) Nykyään en jaksa potea enää edes huonoa omatuntoa tästä kammottavasta moraalittomuudestani. Syön muuten normaalisti, mutta pidän kaksi paastopäivää viikossa, jolloin syön 500 kaloria. Vähänhän tämä huuhaalta tuntuu, mutta jotain tieteellistä näyttöä tällaisellekin on. Olo on ollut myös hyvin mukava dieetin aloittamisen jälkeen. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että ruuasta tulee riittävästi proteiinia ja vain vähän hiilareita. Syön myös suositusten mukai-

sesti kasviksia. Lisäksi syön erikseen vitamiineja. Vastaajista 13 perusteli ruokavaliotottumuksiaan omilla ruokamieltymyksillään. Viisi ilmoitti syyksi pyrkimyksen terveellisiin elämäntapoihin, kolme eettiset syyt ja kahdella oli muu erikseen määritelty syy. Kummankin tapauksessa muut syyt olivat yhdistelmiä valmiiksi annetuista vaihtoehdoista. Kenenkään vastaajan ruokavalio ei ollut yksinään terveydellisten pakotteiden sanelema.

Olen syöppö ja tunnesyöjä. Syön sekä iloon että suruun, ja myös muuten vain!

Allergiat rajoittavat

Varsinaisia ruoka-aineallergioita löytyy viideltä vastaajalta. Lisäksi parille muulle eräät ruoka-aineet aiheuttavat lievää oireilua. En varsinaisesti allerginen – ei ole testattu - mutta vehnä ja sokeri suurempina määrinä aiheuttavat minulle ikävää ihottumaa. Vehnän syömisestä voi tulla myös mahakipuja. Laktoosia en siedä kovinkaan suuria määriä. Pähkinälle, mansikoille ja melkein kaikille hyville hedelmille. :( ! Olen hieman allerginen porkkanalle, omenalle ja kanelille, mutta

syön niitä kuitenkin silloin tällöin. Banaanille, omenalle ja henkisesti allerginen kaalille!

Millaista ruokaa? Vastaajista noin puolet ilmoitti kokkaavansa lähes päivittäin. Vain kaksi vastaajaa laittaa ruokansa itse ainoastaan kerran–pari kuukaudessa – loput asettuvat näiden ääripäiden välimaastoon. Yli puolet vastaajista syö ulkona korkeintaan pari kertaa kuussa. Neljä ei tee sitä koskaan ja yksi lähes päivittäin. Kolme kyselyyn vastannutta ei ole kiinnostunut ruoan sisältämistä lisäaineista vaan luottaa siihen, että kaikki, mitä ruokaan saa laittaa, sopii syötäväksi. Melkein puolet vastaajista ilmoitti lukevansa tuoteselosteita ja saattavansa jättää tuotteen ostamatta, jos ainesosaluettelossa on paljon E-koodeja. Kaksi vastaajaa osaa erotella haitalliset ja vaarattomat lisäaineet toisistaan, ja yksi edustaa niinkin jyrkkää kantaa, ettei juuri koskaan pistä suuhunsa mitään, minkä turvallisuudesta ei voi olla varma.

Lähimandariineja Tyrnävältä

Vastaajat olivat melko hyvin selvillä siitä, mitä lähiruoka pitää sisällään. Tosin kolme vastaajaa epäili lähi-

Sumanismi

ruoan olevan standardoitua: se ei kuitenkaan ole sitä, ja siksipä lähiruoka-käsitteen alla onkin melkoisesti hajontaa. Lähiruoka on yksinkertaisesti ruokaa, joka on tuotettu lähialueella. Mikään ylempi taho ei kuitenkaan sanele, kuinka lähellä tarkkaan ottaen, ja siksipä joissakin tapauksissa lähiruoaksi saatetaan nimittää jopa jossain päin Euroopan unionia tuotettua ruokaa. Yleisimmin kuitenkin käsitteellä tarkoitetaan saman tai naapurikuntien tuotantoa. Käsitteeseen liitetään usein keskimääräistä pienempi hiilijalanjälki, sillä kuljetusmatkat tuottajalta kuluttajalle ovat lyhyitä eikä pakkausmateriaaleja tarvita yhtä paljon kuin kauempaa tulevalle ruoalle. Toisaalta kuitenkin vaikkapa talvisaikaan tuotettu suomalainen tomaatti on melkoinen energiasyöppö, sillä kasvihuoneisiin tarvitaan tehokas lämmitys ja luultavasti keinotekoista valoakin. Vaikka lähiruoka onkin tuoreempaa kuin pidempiä aikoja kuljetuksessa hapanneet ruoat, käsite ei kuitenkaan takaa lisäaineettomuutta, torjunta-aineettomuutta tai välttämättä edes tuottajien työolosuhteita: lähipuolukatkin voidaan poimituttaa alipalkatuilla

thaimaalaisilla. Toisaalta lähiruoan suosija voi saada luomutilan tasoisesti hoidettujen kanojen munia huomattavasti halvempaan hintaan, kunhan vaivautuu ottamaan selvää lähialueen tuottajista. Yksi lähiruoan merkittävimpiä etuja onkin mahdollisuus päästä tutustumaan tuotantoeläinten olosuhteisiin. Kaikki tuottajat eivät toki vierailuja salli, mutta kysyä voi aina, ja kieltävä vastaus saattaa olla merkki siitä, että olot eivät ole ihan sitä, mitä kuluttaja odottaa. Selvää on, että lähiruokana on saatavilla vain sellaisia tuotteita, joiden raaka-aineet on mahdollista tuottaa Suomessa. On siis turhaa etsiskellä lähimandariineja tai -suklaata kauppojen hyllyiltä. Toiset kaupat merkitsevät lähiruoan jonkinlaisella “oman alueen tuote”-lätkällä. Kaikki kauppiaat eivät käytäntöä noudata, ja

siksipä lähituotteiden paikantaminen saattaa vaatia kuluttajalta hieman perehtymistä asioihin.

Luomutuotanto – muutakin kuin torjunta-aineettomuutta

Luomukin oli tuttu käsite vastaajille. Erittäin hyvin vastaajat olivat perillä siitä, että luomustandardia valvotaan ja että luomutuotettu ruoka ei sisällä jäämiä torjuntaaineista, synteettisistä lannoitteista tai antibiooteista. Luomuna saa melkeinpä mitä tahansa: niin läheltä kuin kaukaakin tulevia tuotteita. Noin puolet olivat tietoisia siitä, että luomuraaka-aineista valmistettuja eineksiä ja puolivalmisteita löytyy monien kauppojen valikoimista ja että luomuna markkinoidussa ruuassa saa olla vain luonnosta peräisin olevia lisäaineita. Esimerkiksi laboratoriossa valmis-

Selvää on, että lähiruokana on saatavilla vain sellaisia tuotteita, joiden raaka-aineet on mahdollista tuottaa Suomessa.

Sumanismi

tettu, vaniljaa jäljittelevä vanilliini on luomuruoassa kielletty. Noin puolet vastaajista tiedostivat lisäksi, että luomustandardi takaa tuotantoeläimille normaalia tuotantoa paremmat elinolosuhteet. Sen sijaan harva vastaajista tiesi, että luomustandardi ottaa kantaa myös työntekijöiden olosuhteisiin. Lapsi- tai orjatyövoimalla tuotettua luomua ei ole. Luomutuote on siis hyvä valinta niin eettisistä kuin terveydellisistäkin syistä. Sen lisäksi, että luomuruoasta ei löydy yhtä paljon jäämiä haitallisista aineista kuin ei-luomutuotetusta ruoasta, esimerkiksi luomutomaatit sisältävät enemmän vitamiineja ja muita terveyttä edistäviä yhdisteitä kuin synteettisistä lannoitteista kasvunsa ammentavat veljensä.

Reilua kauppaa tuottajien turvaksi

Reilun kaupan standardin määrittelyssä vastaajien kesken oli kaikkein vähiten hajontaa. Vastaajat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että reiluina tuotetaan lähinnä eksoottisempaa tuontitavaraa kuten etelän hedelmiä ja suklaata. Samoin lähes kaikki vastaajat tiesivät, että standardi on ensisijaisesti työntekijälähtöinen. Reilun kaupan tilat eivät saa käyttää lapsityövoimaa, palkattomia tai lähes palkattomia työntekijöitä. Tuottajien kuuluu saada järkevä osuus tuotteiden myynnistä. Vaikka keinotekoiset lannoitteet ja torjunta-aineet ovatkin Reilun kaupan tuotannossa sallittuja, kymmenen pahinta myrkkyä on kuitenkin kielletty. Paras tilanne on, jos tuotteella on sekä Reilun kaupan että luo-

musertifikaatti. Silloin kuluttaja voi olla melko rauhallisin mielin.

Asenteita ja tottumuksia

Kyselyyn vastanneista kaksi ostaa aina halvinta mahdollista ruokaa. Kuusi ostaa satunnaisesti lähiruokaa, kahdeksan satunnaisesti luomua. Viisi valitsee lähellä tuotetun vaihtoehdon, jos sellainen on saatavilla. Kaksi ostaa luomua aina, jos vain luomuvaihtoehto löytyy. Luomuruoan hinta on monella esteenä sen säännölliselle käytölle. Suosin lähiruokaa ja ostan satunnaisesti luomua. Kannatan kyllä molempia, mutta yleensä luomu- ja lähiruoka on aina paljon kalliimpaa kuin muut tuotteet, joten opiskelijabudjetilla harvemmin tulee ostettua. Ostaisin lähi- ja luomuruokaa enemmän, jos raha ei olisi esteenä. Ärsyttää, että lähi- ja luomuruoan käsitteet sekoitetaan toisiinsa, vaikka kyse on aivan eri asioista. Suosisin lähiruokaa paljonkin, jos vain raaskisin.

Mielestäni luomua on helpompi suosia kuin lähiruokaa, koska luomutuotteet on selvemmin merkitty luomuksi. Haluaisin kuitenkin suosia lähiruokaa enemmän ja toivoisin, että sitä suosittaisiin enemmän esim. yliopistolla ja ravintoloissa. Olen ihan oikeasti taloudellisesti sen verran tiukilla, etten voi ostaa luomua niin paljon kuin haluaisin. Satunnaisesti kyllä. Lähiruokaa ostan, jos se on kohtuullisen hintaista ja satun hoksaamaan. Kovin aktiivisesti en aina vertaile. Vaikka kannatankin molempia ja niiden käytön lisääntymistä, nykyhinnoilla ei oikein ole itsellä varaa. Varsinkin luomuliha on kallista. Suurin osa vastaajista arvostaa ruoan suhteen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä: heistä on mukavaa tietää, mistä raaka-aineet ovat peräisin. Yksi vastaajista ilmoitti, ettei ole kiinnostunut ruoan alkuperästä, kun taas kaksi vastaajaa ilmoitti kieltäytyvänsä syömästä mitään, minkä alkuperä ei ole tiedossa. Kyselyn vastaajista kahdeksan uskoo syövänsä keskivertoa terveellisemmin. Kolmetoista ei pidä tarkempaa kirjaa ruokavaliostaan, mutta ei usko sen olevan välttämättä epäterveellisimmästä päästä.∎

Ärsyttää, että lähi- ja luomuruoan käsitteet sekoitetaan toisiinsa.

Sumanismi

NÄYTETÄÄN KIELTÄ

Teepahki neeyolaani* Uusi numero, uusi kieli; juttusarjamme porskuttaa eteenpäin. Tähän mennessä Sumanismissa on esitelty seitsemän kieltä, joten niitä on ainakin sellaiset 5993 jäljellä. Tällä kertaa jatkamme mielivaltaisesti ja löyhästi lehden teemaan liittyvien kielten esittelyä, kun estradin saa miami-illinois’n kieli Pohjois-Amerikasta. Niin siis mikä? Lue lisää ja ota selvää! Jukka Mettovaara Miami, omakieliseltä nimeltään myaamia iilaataweenki, kuuluu Pohjois-Amerikassa laajalti puhuttuihin algonkin-kieliin, tarkemmin keskisiin algonkin-kieliin. Kieltä puhuneet illinois-intiaanit asuttivat aikoinaan Illinois’n, Missourin, Indianan, läntisen Ohion alueita sekä Mississippi-joen rantoja. Kielellä ei enää ole varsinaisia äidinkielisiä puhujia, sillä kieli katosi 1900-luvun puolivälissä. Tähän vaikuttivat osaltaan mm. sisäoppilaitokset, joihin miamilaisia lapsia lähetettiin ja joissa oli luonnollisesti kiellettyä puhua muuta kuin englantia. Miami, jota myös miamiillinois’n kieleksi kutsutaan, on ilmeisestä katoamisestaan huolimatta saanut uutta puhtia 90-luvulla. Tällöin miami-intiaanien heimo sekä Miamin yliopisto Oxfordissa Ohiossa alkoivat yhteistyönä elvyttää kieltä. Mutta

miten jo kadonnutta kieltä ryhdyttiin elävöittämään? Tähän tarkoitukseen elintärkeän avun antoi yli 200 vuoden aikana muistiinpantu kieliaines, jota oli kertynyt paljon. Kieli onki yksi Pohjois-Amerikan dokumentoiduimmista intiaanikielistä. Eräs miamin varhaisista tutkijoista oli ranskalainen jesuiitta Jacques Gravier (1651–1708), joka eleli kieltä puhuneiden intiaanien keskuudessa. Gravierin käsikirjoitus koostuu yli lähes 600 sivusta ja sisältää jopa 20 000 hakusana-artikkelia. Kielestä on säilynyt myös muita käsikirjoituksia ja sanaluetteloita. Nykytutkijoista suurimman työn lienee tehnyt David J. Costa, joka kirjoitti teoksensa The Miami-Illinois Language tutkimalla ja korjaamalla muistiin merkittyä kielenainesta. Hän on tutkinut kieltä jo vuodesta 1988. Äänteistö on miamissa ainakin suomalaisen opittavaksi suhteelli-

Sumanismi

sen helppo. Vokaaleista voitaneen mainita se, että niitä on neljä: a, e, i ja o, joista jokainen esiintyy myös pitkänä. Eräs hieman erikoisempi piirre kielessä ovat ns. preaspiroidut konsonantit. Preaspiraatio tarkoittaa nimensä mukaisesti konsonanttia edeltävää h:n kaltaista äännettä (esim. sanassa mahkwa ’karhu’). Kuten muutkin algonkin-kielet, miami on vahvasti polysynteettinen. Eurooppalaisten kielten kokonaisia lauseita voidaan miamissa ilmaista yhdellä sanalla. Esim. sananmuoto ninkihkeelimaahsoo segmentoidaan seuraavasti: nin-kihk-eelim-aa-hsoo 1sg.subj-tuntea-ajatella-3sg.obj-neg ’minä en tunne häntä’

Eräs toinen miamille ja muille algonkin-kielille yhteinen piirre on elollisuuden ja elottomuuden erottelu. Substantiiveissa elolli-

suus ja elottomuus osoitetaan loppuvokaalissa: sananloppuinen -i liittyy elottomiin asioihin (kookani ’lusikka’) ja -a elollisiin (eehsipana ’pesukarhu’). Ihmisten ja eläinten lisäksi elollisiksi miamissa lasketaan myös seremonialliset esineet kuten piiput ja sulat, jotkin kasvit kuten tupakka (ahseema) ja setri (šiinkwaahkwa), taivaankappaleet ja tietyt ruumiinosat. Miamin revitalisoinnin aikana on kehitetty monille moderneille käsitteille termit kotoperäisen kieliaineksen avulla. Esim.

juna on miamiksi aahkoleeki šoohkwaakani, kirjaimellisesti ’savuava reki’ ja puhelin on aacimwaakani ’asia, jolla puhutaan’. Suuri askel miamin elvytystyössä oli Myaamia Projectin perustaminen vuonna 2001. Projekti lähti itse Oklahoman miami-heimon aloitteesta ja alkoi yhteistyönä Miamin yliopiston kanssa. Projektin tarkoituksena oli mm. tutkia ja kehittää opetusmateriaaleja ja -menetelmiä miami-yhteisön kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi. Tämän vuoden

helmikuussa projektista tuli Myaamia Center, joka jatkaa projektin aloittamaa kielen ja kulttuurin revitalisaatiota. Myaamia Center sijaitsee Miamin yliopistossa. Revitalisaation tuloksena on tähän mennessä julkaistu mm. lapsille tarkoitettu kirja miamiintiaanien kielestä ja kulttuurista, äänilevy kielen opiskelun avuksi sekä kokoelma vanhoja tarinoita viimeisiltä äidinkielisiltä puhujilta, joita nauhoitettiin 1900luvun alussa.∎

Miami-illinois’n kielen lyhyt oppimäärä Fraaseja: Hei (tervehdys). Miten menee? Onko uutisia? Miten perheesi voi? Koko perheeni voi hyvin. Olen pahoillani (kirj. ”Sydämeeni sattuu”). Haluaisin kahvia. kyllä ei

Numerot: Aya Taaniši išinaakosiyani Keetwi keewaacimwinki Neehahki-nko eeweemaciki Ceeki neehahki eeweemakiki Šoowiteehiaani Kociihsaapowi kati minaani iihia moohci

yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän kymmenen

nkoti niišwi nihswi niiwi yaalanwi kaakaathswi swaahteethswi palaani nkotimeneehki mataathswi

Lähteet ja lisätietoa: Costa, David J. 2003: The Miami-Illinois Language. Lincoln: University of Nebraska Press The Myaamia Center. http://myaamiacenter.org/

Native Languages of the Americas: Illinois-Miami. http://www.native-languages.org/miami-illinois.htm Miami Curriculum (PDF). http://www.eiteljorg.org/docs/learn-doc/mihtohseenionki_teacher_ resource_guide_(part2).pdf

Myaamia kaloosiona aacimwaapiikonki (miamin sanakirja). http://myaamiadictionary.org/main/ index.php?title=Main_Page Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/Miami-Illinois_language

*Otsikko tarkoittaa ’Hyvä nähdä sinua’

Sumanismi

Vappu lähestyy, ja kohta haalareita pääsee taas tuulettamaan. Niinpä Sumanismi päätti kerätä kansan mielipiteitä kyseisestä vaatekappaleesta. Ken ompi fuksi... Vastaajien määrä oli nuivahkot 18 ihmistä (luulisi, että sellainen aihe puhuttaisi isompaa yleisöä kuin esim. toisen sukupuolen poissulkevat kuukautiset, mutta ilmeisesti ei). Onneksi kuitenkin jokaisesta vuosikurssista irtosi ainakin yksi edustaja. Reippaimmin vastasivat fuksit, kolmannen vuoden sekä kuudennen vuoden opiskelijat, joita oli kolme kustakin ryhmästä. Toisen vuoden opiskelijoita ja valmistuneita edusti puolestaan kaksi ihmistä kummastakin ryhmästä. Neljännen, viidennen ja seitsemännen vuoden vastaajia oli yhteensä kolme (jopa humanistimatikalla ratkennee, montako ihmistä kussakin ryhmässä oli). Lisäksi kaksi henkilöä koki vuosikurssin utelun liian ahdistavaksi. Haalareita löytyi lähes kaikilta vastaajilta. Ne puuttuivat ainoastaan yhdeltä, joka oli syystä tai toisesta heittänyt ne pois. Syytä siihen tämä henkilö ei paljastanut, joten voimme vain olettaa, että se oli erittäin pätevä. Kaikkein yleisin syy haalareiden hankkimiseen oli se, että niissä on helppo ja mukava rymytä sotkematta alla olevia hienom-

pia vaatteita. Haalareiden luoma yhteenkuuluvuus koettiin myös tärkeäksi, kuten myös tunnistautuminen opiskelijaksi ja sumalaiseksi. Osa hankki ne, koska niitä oli muilla. Monille niiden hankkiminen tuntui itsestäänselvältä. ”Fuksina olin lammas, joka meni muiden mukana.” ”Mitä olisivat opiskelijariennot ilman vermettä, joka päällä ei tarvitse yhtään miettiä, likaantuuko se tai näkyykö perse. ;)” ”Vaikka en kovin paljoa kuljekaan bilettämässä ja rellestämässä, olisi ollut omituista jättää haalarit ostamatta.” ”...ja kerranhan tässä vain ollaan opiskelijoita (kai).” ”Jotten valmistuisi liian nopeasti.”

”Minulla on ollut monivuotinen rakkaussuhde haalareihini.” ”Kyllähän ne vie vähän tilaa kaapissa. Otan haalarit ehkä kesäksi remonttikäyttöön.”

Haalareiden väri Valtaosa vastaajista suhtautui Suman violettiin positiivisesti, ja peräti kahdeksan merkitsi sen lempivärikseen. Vain kaksi ei innostunut väristä: yksi olisi voinut kuvitella parempiakin värejä, ja toinen ei ole vielä toipunut siitä, että haalareiden väri osoittautui violetiksi. Lisäksi yhdellä oli jonkin muun ainejärjestön haalarit. ”Violetti on tosi kiva väri, mutta oman vuosikurssini sävy taittaa liikaa siniseen.” ”[Tykkään] PALJON! violetti vain ei ole lempivärini.”

Niissä on helppo ja mukava rymytä sotkematta alla olevia hienompia vaatteita.

Kukaan ei ole katunut haalareiden hankkimista tai siitä eroon pääsemistä. ”Haalareita on tullut käytettyä monet kerrat. Olisi kurjaa, jos niitä ei olisi.”

Sumanismi

Yli puolet vastaajista oli tyytyväisiä haalareidemme violettiin. Tosin jonkin verran katkeruutta taloustieteilijöiden haalareiden

Anonyymejä sumalaisia haalareissaan.

samanvärisyyttä kohtaan oli havaittavissa. Moni olikin sitä mieltä, että värin ei tulisi sekoittua helposti muiden ainejärjestöjen haalariväreihin. Muiksi vaihtoehdoiksi ehdotettiin mustaa, (karmiinin)punaista, pinkkiä tai vaaleanpunaista sekä sinistä. Joidenkin mielestä taas haalareihin mahtuu useampi kuin yksi väri. ”Tämä väri on aivan mainio. Finanssilaiset saisivat kyllä vaihtaa omansa, ettei heitä niin herkästi sekoitettaisi hehkeisiin ja fiksuihin sumalaisiin.” ”Violetista on kyllä tullut lempivärini tässä vuosien varrella ihan Suman ansiosta. En osaa enää kuvitella muun värisiä.” ”En vaihtaisi violettejä mihinkään. Vaihtaisin finanssilaisten haalarit dollarinvihreiksi.” ”Violetit on ihan parhaat. Toisalta mustat on hienot. Eli oisin mieluiten sigmalainen, eiku ei. Nää on hyvät. Huomaako, että vastaan tähän humalassa?”

”Psykedeelistä värikästä fraktaalikuviota!”

Lahkeiden minen

vaihta-

Lahkeiden vaihtamiseen suhtauduttiin ylipäätään positiivisesti, joskin samalla varovasti. Monet olivat sitä mieltä, että moinen ele vaatii suurta sitoutumista. ”Kiva tapa, olen vaihtanut itsekin.” ”Aika riskialtista touhua. Jos tulee ero niin ei välttämättä saa omaa lahjetta takaisin. Onhan se ihan hauskaa varmasti näyttää että kenen kanssa sitä hengailee mutta itse en siihen lähde. Paitsi ehkä silloin voisin jos sillä toisella osapuolella olis aivan ylihienon väriset haalarit ja ne sopis täydellisesti omiini :)” ”Jos Significant Other™ omistaa samanväriset haalarit kuin itse, niin eipä siinä taida kovin paljon järkeä olla. Ajatuksena ihan kiva

Sumanismi

idea, mutta mitä sitten jos tuleekin ero?” ”Jo tuhansien vuosien ajan on osoittautunut erittäin käytännölliseksi ilmaista siviilisäätyä pukeutumisella. Meidän kulttuuristame kyseinen ilmiö on muussa yhteydessä lähes kadonnut, joten se on arvokas sekä kulttuurillisista että käytännöllisistä syistä.” ”Olisi pitänyt vaihtaa hihatkin, jos olisin itse harrastanut sitä opiskeluaikana.”

Kun pikku poistumme

hiljaa

Haalareiden kohtalo valmistumisen jälkeen on selvä yhdessä kohtaa: haalarit elävät paljon kauemmin kuin kantajansa opiskelijaura. Se, miten ja missä niitä säilytetään, on taas enemmän auki. Muutamat haalarit saanevat myös uuden elämän remonttityömaalla tai lasten naamiaisleikkeissä. ”Se ei saa kuolla.”

”Eipä tarvi tätä asiaa onneksi miettiä!” ”Varmaan säilön ne johonkin kaapin perälle ja monen vuoden päästä nolaan lapseni tekemällä pihahommia ne päällä :D” ”Roikotan henkarissa vaatekaapin syövereissä ja kaivan ne esiin muistellessani kaihoisasti opiskelijavappuja ja Wesibussia.” ”Pahimmassa tapauksessa taidan jättää ne jonkun luottohenkilön huostaan.” ”Mie pistän ne vitriiniin ja uhraan niille aina joka perjantai.”

Haalarimerkit Vastaajien haalareissa komeilevien haalarimerkkien määrä ei ehkä yllä teekkareiden lukuihin, mutta haalareihin on ainakin jaksettu kiinnittää keskimäärin viitisentoista merkkiä. Vain kourallisella oli alle kymmenen merkkiä, kun taas toisesta ääripäästä löytyi sellaisia henkilöitä, joiden haalarit pursuivat useita kymmeniä. Merkit hankittiin kiltisti ostamalla tai osallistumalla tapahtumista, tai sitten ne saatiin joltakulta.

Suosiossa olivat:

”kielen huolto ajo. Se oli ensimmäiseni.” ”Tykkään Party Cat -merkistä, koska se on violetti (ja bileet on kiva asia elämässä).” ”Ehkä paikallissiat. Tai pöydällä vielä nököttävä Kiuruvesi-merkki (jonka sain äidiltä, joka ei ees muistanut mistä oli sen saanut).” ”Ookko pannu? Tarviiko tätä selittää?!

Kerrassaan loistava oivallus, aivan fingerporin tasoinen homonymia :D” ”Uncle dolandin kuva ja teksti: ’Haalarimerkki oma keksimä’.” ”Rektiohäiriö, Agri-Cola ja Vakipano.” ”Party spoiler -Mörkö.” ”Vaihtelee, mutta Suman Yösika-merkki on kyllä pitkään kuulunut suosikkeihini. Se vaan on niin nerokas.” ”’En opiskele äikkää’, koska onhan se nyt tarpeeseen kaiken maailman diletanttien seuraan ajauduttaessa.” ”Kesälhä met vaan naimha. Vanha merkki, jonka sain fuksivuonna eräältä sinä vuonna valmistuneelta sumalaiselta. Hän halusi, että merkki jatkaa elämäänsä opiskelijabileissä.” ”No se Mikael Agricola oli vaan niin hauska kun sen ekaa kertaa fuksina näki. Kyseinen merkki oli mulla laukussa jonkin aikaa, mutta se sitten hajosi.” ”’älä jännitä, kännitä, tai... jos et uskalla’ vai miten se meneeki... tai sitte ’Koolla on väliä’, jossa K on kyrpämuotoinen. Jostain syystä miehet ei naura niin paljon, ku esitän sitä heille.... :D ’En ole taloustieteilijä’ on kans hyvä, jossa on rikas sika. ’Ookko pannu’ koska perustuu puhekieliseen ja seksiin. semmoset on parhaita” ”Kielipoliisi. Kuvastaa hyvin

sitä mitä olen. :D” ”Rektiohäiriömerkki on kyllä yksi hauskimmista. Rektiohäiriö. Tarvitseeko sitä perustella sen kummemmin?” ”Nainen, Ookko pannu ja Haluatko yösian. Koska kaksimielisesti ajattelevilla on aina hauskempaa.” ”En jaksa. Hmmph jotku kivat kaksimieliset merkit on... kivoja.” ”Marketta. Piste.”

Lääkisläisten merkki Pilluun? Pyllyyn? Nieluun? No hyi, ei naurata vaan ainoastaan ällöttää!!

Sumanismi

Vähemmän suopeita tunteita taas herättivät: ”Tussusussut. Kamoon.” ”Liian rivot merkit, olen kiltti tyttö” ”Aivan ehdottomasti vastenmielisin haalarimerkki koskaan on Sumalla aiemmin myynnissä ollut Tussusussut-merkki. Pelkästään sen näkemisestä tuli likainen olo.” ”Tussusussut. Ei taida tarvita selityksiä.” ”Se Millon on uusinta?? -merkki on aika paskan näköinen ja tylsä ja lisäksi kaksi kysymysmerkkiä ei tarkoita mitään. Tussusussutmerkkikin on palindromistaan huolimatta typerä eikä sitä kukaan täysjärkinen halua.”

”Lääkisläisten merkki Pilluun? Pyllyyn? Nieluun? No hyi, ei naurata vaan ainoastaan ällöttää!!” ”Rumuus on hyvin suhteellinen käsite haalareista puhuttaessa, mutta vastaan on tullut mitäänsanomattomia merkkejä, jotka eivät jää mieleen.” ”Tussusussut-merkki on aika inhottava. No ylipäätään merkit, joissa on tissejä ja/tai sukuelimiä ovat aika rumia.” ”Olen aina inhonnut Suman sikamerkkejä. Ei naurata.” ”Tussusussut. Yäk. Ruma sekä semanttisesti että ulkonäöltään :( En kehtaisi enkä haluaisi ostaa.” ”En kyllä välitä näistä muutamien teekkarikiltojen ”nieluun, kohtuun vai suoleen” -tyyppisistä merkeistä... :s” ”Tussusussut on ehkä maailman hävettävin. Myös Pilluun, pyllyyn nieluun on aika vaivaannuttava. Vaikka haalarimerkeissä saa ja pitääkin mielestäni olla huumoria, pöljää ja kaksimielistäkin, nuo menevät överiksi. Eivät ole hauskoja, vain noloja.” ”Kaikki kaksimieliset typeryydet.” ”Ne kaikki on ihan ookoo. Vakipanoa vähä hätkähdin ku ekaa kertaa näin sen, hihhi” ”’En ole humanisti’. Miksi pitäis olla ylpeä siitä?” ”Haalarit on jo itsessään niin esteettisesti kyseenalainen pukine, että sitä on vaikea siitä enää merkittävästi rumentaa. Lisää vaan rumia merkkejä maailmaan!”

kiinnittämisestä. Toisaalta vähän vaivaa on nähtävä, jotteivät merkit putoa ihan ensimmäisen käyttökerran jälkeen (tai sen aikana). Yleisin tapa oli ompeleminen käsin. Osa ompeli merkit siististi ja huolellisesti. Toisille taas riitti, että merkit pysyivät paikallaan. Kiinnittäminen sujui myös ompeluttamalla, koneella ompelemalla sekä jopa hakaneulalla. Kukaan ei ole alentunut liiman käyttöön. ” H a k a neuloilla, muutamalla langanpistolla, useammalla langanpistolla. Aina ne irtosi silti.” ”Ompelen jokaisen merkin hartaasti ja huolellisesti. Langankin on oltava samanvärinen. Olen useamman kerran irrottanut merkin ja ommellut sen uudestaan, koska oli mielestäni liian vinossa. Se on oikeasti aika nautinnollista.” ”Menen äitin luokse ja mamma ompelee ne ompelukoneella visusti kiinni <3. Olen itekki yhen ommellu! Ei mee kauan aikaa ja pysyy varmasti kiinni.” ”Ompelen, koska ne pysyvät parhaiten sillä tavoin. Suurimman osan merkeistäni olen ommellut käsin ja suhteellisen pienillä pistoilla jopa (olen perfektionisti). Joitain olen ommellut koneellakin silloin, kun satun sellaisen eteen pääsemään.” ”Ompelin aiemmin itse, nykyään ompelutan orjatartyövoimalla ;) Arvostan kyllä sitä työtä, ja itsekin haluaisin ommella ne kunnolla kiinni, muttei riitä jaksaminen tai kärsivällisyys. Liimaamaan en rupea.” ”Omin pienin sormin ompelen. Kahteen kertaan ympäri kaksin-

Olen useamman kerran irrottanut merkin ja ommellut sen uudestaan, koska oli mielestäni liian vinossa.

Merkkien kiinnitys Harva oikeasti nauttii merkkien

Sumanismi

kertaisella langalla. Eivätpähän tipahda!” ”Raivolla.”

Haalareiden merkitys Useimpien mielestä haalarit ovat iso osa opiskelijaidentiteettiä. Ne merkitsevät yhteisöllisyyttä, ryhmään ja Sumaan kuulumista, opiskelijaelämää tai muistoa siitä, rentoutta, suojaa vaatteille sekä neljääkymmentäkahta. ”Vaate, johon en ikinä pukeutuis vapaaehtoisesti julkisesti, ellei niillä ois niin paljon symboliikkaa ja tunnearvoa. Ja niiden ansiosta ne onkin vaate, mihin pukeudun hyvinkin usein vapaaehtoisesti, jopa mielellään ja julkisesti.” ”Haalarit ovat osa opiskelijuuden ydintä ja niiden väri on aatteen symboli. Haalarien likaisuudesta ja kuluneisuudesta sekä merkkien määrästä voi päätellä, kuinka kauan haalarien kantaja on luentosalien penkkejä kuluttanut – tai kuinka antaumuksella hän on kontannut humalassa bileistä jatkoille ja jatkojen jatkoille.” ”Minusta haalari on jotenki negatiivisella tavalla leimaava. Tavalliset kaduntallaajat katsovat paheksuen ja niinä harvoina kertoina kun haalaria käytin, onnistuin näyttämään tosi tyhmältä ja epätyylikkäältä. Ei vaan ollu mun juttu.” ”Iankaikkista elämää, sekä neljääkymmentä neitsyttä (tai rusinaa) taivaassa.” ”Ne on mulle tosi tärkeät. Aina ko lähen pilleisiin, nii mulla on kotoisin olo juuri haalareissa. Haalareissa on semmonen olo, että jee, nyt tiiän, minne kuulun. Kuulun tänne Sumaan, sumalaisten joukkoon ja oon hiton ylpeä, että saan haalareissani edustaa Sumaa! Ps. joko huomaa, että oon humalassa?”∎

On hämmentävää, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään sen eteen, että elämä olisi helpompaa. Helppoudesta tulee itseisarvo, ja huomattavasti tärkeämpiä asioita jää toissijaisiksi. Tämänkertainen Mitä paskaa pohdiskelee uusavuttomien keittiöfilosofiaa.

Onko tämä ruokaa? Katja Virpiranta Uusavuttomuuden huipentumana kauhisteltu Wurstin valmiiksi paistettu jauheliha on kuohuttanut tunteita ja medioita siitä asti, kun tuota tavaraa ilmaantui kauppojen hyllyille. Maailmasta toki löytyy muitakin typeriä ruuan valmistusta helpottavia ruoka-aineita. Päätin etsiä käsiini muutaman muun sopivan typeryksille suunnatun ruoka-aineen ja asettua hetkeksi kädettömän uusavuttoman saappaisiin. Mukaan kaupasta tarttui Wurstin valmiiksi paistetun mausteisen jauhelihan ohella Uncle Ben’s -riisiä näppärässä keitinpussissa sekä valmiiksi pilkottua, pakastettua sipulia kotikokeille, jotka eivät satu omistamaan veistä. Näistä herkullisista ja terveellisistä aineksista muodostui vastenmielinen pöperö, jota nyt paremman

sanan puutteessa kutsuttakoon risotoksi (vaikka sillä ei risoton kanssa muuta tekemistä ole kuin riisi, ja sekin on vääränlaista). Kuinka vaikeaa loppujen lopuksi voi olla mitata riisiä kattilaan desilitran mitalla tai kaataa ylimääräiset vedet pois keitetystä riisistä? Ilmeisesti melkoisen, jos kerran vakavasti otettava riisinvalmistaja kuten Uncle Ben’s katsoo tarpeelliseksi myydä keitinpussiriisiä. Pakkauksen kyljessä oli havainnollistava kuva osoittamassa, että yhdestä keitinpussista tulee riisiä kahdelle hengelle: “1 x (pussin kuva) 125 g = (kaksi tikku-ukkoa). Ilmeisesti lukutaidottomuus kulkee käsi kädessä riisinkeittokyvyttömyyden kanssa. Laitoin ohjeen mukaisesti kattilaan vettä lämpenemään ja heivasin kaksi keitinpussia kiehuvaan veteen. Ihan omatoimi-

Sumanismi

sesti lisäsin sinne vielä kunnon tujauksen suolaa. Kattilasta leijaili nenään herkullinen sulaneen muovin tuoksu. Voi kyllä olla, että kuvittelin sen. Ei minusta silti yhtään tuntunut siltä kuin haluaisin syödä ruokaa, jossa on lillitetty muovipusseja niin kuin jonkin post-apokalyptisen makuluun funktiossa. Pakkauksen kyljessä kehuttiin keitinpussien viimeisen päälle suunniteltuja ominaisuuksia. Reunassa on aukko haarukalla roikottamista varten, ja pussin kylki on täynnä pikku reikiä, joista vesi pääsee valumaan pois. Yhdessä nurkassa on repäisykohta ja toisesta on tarkoitus pitää kiinni, kun sisältö kumotaan pussista lautaselle tai tässä tapauksessa jatkotoimenpiteitä varten kattilaan. Kuulostaapa kätevältä. Se ei ollut. Pussin auki repiminen oli samanlaisen työn ja tuskan takana kuin minkä tahansa muovisen pakkauksen avaaminen. Se ei repeä, ja kun se lopulta

repeää, se repeää eri kohdasta kuin on tarkoitus. Toisin kuin useimmat muovipakkaukset, riisinkeittopussi on lisäksi tulikuuma. Loppujen lopuksi pahemmilta palovammoilta välttyneet kädet olivat yltä päältä riisitärkkelyksessä – ongelma, jota en ole koskaan tähän mennessä riisin kanssa kohdannut, vaikka syön riisiä viikoittain. Lisäksi tähteeksi jää limaisia muovipusseja, joihin on takertunut riisinjyviä. Riisipussien sisältö päätyi keittovedestä tyhjennettyyn kattilaan. Kaverikseen ne saivat sinne pakastesipulia. Pussin kyljessä kehotettiin lisäämään sipuli ruokaan jäisenä tai kohmeisena, ja sellaisena se sinne läsähti siitäkin huolimatta, että mielikuvat hampaissa rusahtelevista, reunasta vähän jäisistä ja vähintäänkin puoliraaoista sipulipaloista eivät nyt suoranaisesti ainakaan kiihottaneet ruokahalua. Lopuksi vuorossa oli jauheliha. Jauhelihaksi en olisi sitä parhaalla tahdollanikaan nimittänyt, ellei pakkauksen kyljessä niin olisi lukenut. Se oli oranssia. Miksi se on oranssia? Se oli sellaista massaa, joka olisi voinut olla mitä tahansa epämääräistä ruokana markkinoitua mössöä. Koostumus muistutti lähinnä korppujauhoja – se nimittäin oli sellaista pientä murua eikä lähellekään mitään, mitä normaalisti olen tottunut jauhelihana pitämään. Liisterimäinen tökötti täytyi hakata haarukalla palasiksi ennen kuin se suostui leviämään tasaisesti riisin joukkoon. Haju ei ollut yhtään ulkonäköä miellyttävämpi. Laatta meinasi lentää, kun kumarruin kattilan ylle haistelemaan, millaiset sulotuoksut sieltä kohoaa. Löyhkä oli yhdistelmä erittäin huonolaatuista, pohjaan-

palanutta makkaraa sekä jotakin teollista ja syötäväksi kelpaamatonta. Annoin sörsselin lämmetä hellalla hetken, jotta jauheliha ei olisi aivan jääkaappikylmää ja sipulin enimmät jääkokkareet ehtisivät sulaa. Sen jälkeen tarjoilin ruuan koemaistajille. Itse en valitettavasti pystynyt osallistumaan maistajaisiin. Jauheliha sisälsi peräti kolmea asiaa, jotka ovat ehdoton EI ruokavaliossani: se oli sikaa, siinä oli hunajaa ja se oli kyllästetty natriumnitriitillä. Koemaistajat kauhistelivat ruuan teollista hajua ja makua. Risoton todettiin muistuttavan lähinnä sellaista sellaista mautonta opiskelijamössöä, johon tulee sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Maistajista yksi kieltäytyi syömästä paria haarukallista enempää. Toinen väitti sen tuovan mieleen jotakin nostalgista, ja me muut huolestuimme siitä, millaisessa ghetossa hän oikeastaan on lapsuutensa viettänyt. Muut kaksi pitivät risottoa vastenmielisenä mutta huomasivat, että siitä sai syömäkelpoista, jos sen hukutti ketsuppiin ja chilikastikkeeseen. Herkullisen, keitetyillä muovipusseilla ryyditetyn risoton valmistumiseen kului aikaa alle puoli tuntia. Sen valmistaa varmasti kuka tahansa, jolla ei normaalisti pysy kauha kädessä. Tosin keitinpussiriisin voisi kyllä korvata tavallisella, niin pääsisi vielä vähemmällä vaivalla. Helppous ja nopeus ovat aidosti tämän ruuan hyviä puolia – mutta meneekö jauhelihan paistamiseen nyt loppujen lopuksi niin hirveän kauan? Eikö sen voi paistaa sillä aikaa, kun odottelee riisin kypsymistä? Samalla sipulinkin voisi käyttää pannulla, ettei sitä tarvitse puoliraakana järsiä.

Sumanismi

Hintansa puolesta tämä ei kannata. Keitinpussiriisin kilohinta huitelee neljän euron luokassa, kun normaalia riisiä saa alle kahden euron hintaan. Valmiiksi paistetun sikajauhelihan kilohinta on yhdeksän euron luokkaa. Samaan hintaan saa raakaa naudan paistijauhelihaa. Kahdensadan gramman pussi pakastettu sipulia maksoi 85 senttiä. Tuoretta sipulia saa eurolla kilon, jos ei sitä ihan laadukkainta mahdollista välttämättä halua. Jos lopputulos on mauttoman opiskelijaruuan tasoinen, sen odottaisi hinnaltaankin vastaavan sitä. Parempaa, halvempaa ja aivan varmasti terveellisempää saa, kun ostaa säkillisen halpaa riisiä, muutaman sipulin ja pussillisen soijarouhetta. Onhan siinä se maustamisen vaiva, mutta mausteita luultavasti löytyy keittiöstä jokaiselta, joka on ikinä yrittänytkään tehdä ruokaa itse. Entä jauhelihan itsensä koostumus? Pakkaus lupaa, että se sisältää lihaa 95 %, mutta kyllähän me kaikki ymmärrämme, että tässä tapauksessa lihaksi luultavasti lasketaan kaikki rustoista suolenpätkiin ja kaikkeen, mitä nyt on teurastamon lattialta satuttu lakaisemaan talteen. Jos siellä olisi oikeasti lihalta näyttävää lihaa, kokonaisuutta ei varmaankaan olisi jauhettu korppujauhoa muistuttavaksi muruseokseksi. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, että eläimestä käytetään hyödyksi kaikki, kun kerran eläin on ruuaksi tapettu. Mietin vain, että kuinka järkevää ruokaa siannahka, rustot ja läskit ovat ravintoarvollisesti. Lihan alkuperämaasta ei ollut pakkauksessa minkäänlaista mainintaa. Lihan ohella paketista löytyy tuoteselosteen mukaan hunajaa,

tomaattirouhetta, rypsiöljyä ja mausteita, joista oli eritelty muun muassa korppujauho. Enpä ole koskaan kokeillut käyttää korppujauhoa mausteena, mutta mistä tuon tietää, millaisen makuelämyksen sillä saa aikaan. Loput pakkauksen sisällöstä ovat tarkemmin määrittelemättömiä aromeja sekä lisäaineita. E-koodeja löytyy peräti kahdeksan kappaletta: kolme eri stabilointiainetta, kolme sakeuttamisainetta, hapettumisenestoaine ja säilöntäaine. Täytyy kuitenkin muistaa, että e-koodi ei automaattisesti tarkoita vältettävää, synteettistä ja haitallista – e-koodilla merkitään myös aivan tavallisia, turvallisia ja luontaisia lisäaineita. Suurin osa tämän pakkauksen sisältämistä lisäaineista onkin täysin vaarattomia. Osa niistä korkeintaa aiheuttaa allergiaoireita muutamille epäonnisille yksilöille. Kaksi pahaa ainetta tuoteselosteesta kuitenkin pistää silmään: sakeuttamisaine karrageeni (E407) ja säilöntäaine natriumnitriitti (E250). Karrageenin turvallisuus on hieman kiistanalaista. Sillä on havaittu olevan karsinogeenisia vaikutuksia eläinkokeissa, mutta jos jotakin tapahtuu rotille, se ei ihan automaattisesti tarkoita, että sitä tapahtuisi ihmisille. Tai toisinpäin. (Kaikki muistavat 60-luvun talidomidikatastrofin: lääke oli jyrsijäkokeissa todettu vaarattomaksi, mutta myöhemmin paljastuikin, että pienikin altistus kriittisellä hetkellä aiheutti ihmisissä sikiövaurioita.) Ylenmääräistä karrageenin syömistä kuitenkin kannattaisi välttää, kunnes tiedetään varmuudella, ettei se ole haitaksi ihmiselle. Huomattavasti pahempaa ainetta ovat nitriitit ja nitraatit,

joihin kuuluu tässäkin tuotteessa säilöntäaineena käytetty E250. Se on sitä samaa tavaraa, jota löytyy leivänpäällysleikkeleistä, useimmista joulukinkuista ja makkaroista: se on se, mikä saa lihatuotteet näyttämään epäluonnollisen punaisilta. Sen käyttö on niin yleistä, että keskivertotallaaja ei tule edes ajatelleeksi, että kypsän lihan ei kuulu olla vastasyntyneen rotanpoikasen väristä. Nitriittien ja nitraattien on todettu olevan yhteydessä paksusuolen syöpään. Turvallisiakin säilöntäaineita on. Siksi tämän myrkyn käyttäminen ei ole perusteltua. Yksi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto on tietysti syödä lihansa tuoreena, jolloin koko säilöntäaineita ei edes tarvita. Tavallisessa,

raakana myytävässä jauhelihassa nitriittejä ei ole. Kaiken kaikkiaan uusavuttoman ruuanlaiton kokeilu oli tyrmistyttävä kokemus. Käy sääliksi ihmisiä, jotka joutuvat syömään tuollaista ruokaa. Valmiiksi paistettu jauheliha selvästi on jonkinlainen nerokas yritys niittää mahdollisimman paljon voittoa ruokakäyttöön kelpaamattomasta lihaan verrattavasta materiaalista. Pakastettu sipuli on suunnattu ehkä sellaisille ihmisille, jotka laittavat sipulia ruokaan tavan vuoksi eivätkä ymmärrä, että tuoreella sipulilla ja pakastimessa seisoneella vetisellä lällyllä on hiuksenhieno ero. Riisinkeittopussit tuntuivat lähinnä huonolta vitsiltä.∎

Mitä paskaa siis? Mikä? Uusavuttomien ruokatarpeet Miksi? Koska niitä on.

Kuinka reilua ainekset oli haukkua pystyyn? Erittäin. Kuluttajana minulla on oikeus vaatia laatua. Kaikkea ei tarvitse syödä vain, koska joku väittää sen soveltuvan syötäväksi. Oletko tyytyväinen itseesi? Tuntuu lähinnä kuin toistelisin itsestäänselvyyksiä. Kuinka huono siis?

1: Tästä voi tykätä tilapäisessä mielenhäiriössä. 2: Menettelee – jos olet morfiinin vaikutuksen alaisena. 3: Usko ihmiskuntaan rapistuu. 4: Voiko facepalmaamiseen kuolla? 5: Toivottavasti facepalmaamiseen voi kuolla.

Sumanismi

Se aika rakkauden... Sumanismin suuri hääkatsaus Viime kesänä moni sumalainen purjehti avioliiton satamaan, ja tulevinakin kesinä vietetään fennistihäitä. Morsiamet ja sulhaset pähkäilevät parhaillaan kutsukorttien, lautasliinojen ja tarjottavien ruokalajien valintaa, kun taas juhlapäiväänsä jo lämmöllä muistelevat parit voivat unohtaa juhlastressin. Hääjuhlia on yhtä monenlaisia kuin on juhlijoitakin, ja sehän siinä parasta onkin: itse kukin voi suunnitella omista häistään juuri sen itselleen täydellisen kokonaisuuden. Sumanismi esittelee hääkatsauksessaan viidet häät: kolmet menneet, kahdet tulevat.

Sumanismi

Kuvat: Juhani Fräki / Fotoflame Oy

Perinteisen morsiamen juhlapäivä – Anni Alamaunusta tuli Pulkkinen Katja Virpiranta Anni Pulkkinen vietti häitään viime elokuussa. Juhlapaikkana oli perinteinen nuorisoseuran talo Keminmaassa. Juhlia edelsi vihkitilaisuus kirkossa – kirkkohäät olivat parille itsestäänselvä valinta. Morsian oli päättänyt ottaa miehensä sukunimen. “Olen sen verran perinteinen ihminen, että haluan koko perheellä olevan sama sukunimi”, tuore Pulkkinen selittää. Pari aloitti häävalmistelut vuotta etukäteen. Pulkkisesta aika tuntui aivan sopivalta. “Oikeastaan keskitalven saimme hyvinkin olla tekemättä mitään sen suurempia järjestelyjä”, hän lisää. Juhlimaan saapui sata vierasta. Kutsuja pari ei askarrellut itse, vaan ne tilattiin valmiina internetistä. “Kutsutekstit olivat itsesuunnitellut ja runomuotoon väkerretyt”, Pulkkinen kertoo. Juhlapäivänään Pulkkinen pukeutui yksinkertaiseen, kapeamalliseen hääpukuun. Mekko löytyi helsinkiläisestä hääpukuliikkeestä. Hääkimppua koristivat valkoiset gladiolukset. Pulkkisten häät olivat perinteiset kesähäät. Ohjelmaan kuului puheita, lauluesityksiä, valokuvadiashow ja tanssiesitys. Juhlien kohokohtia olivat Anni Pulkkisen mielestä tietysti itse vihkiminen sekä huikean

Sumanismi

ihanat ohjelmanumerot. “Myös häävalssi, jonka kaasoni lauloi, oli todella koskettava hetki”, hän muistelee. Typerä kaksimielinen huumori ei istu Pulkkisen käsitykseen hyvästä hääohjelmasta. Sitä ei hänen juhlapäivänään viljelty. “Toki hauskuutta saa olla, mutta tyylillä ja ei ketään loukkaavasti”, hän lisää. “Tärkein asia oli ehdottomasti vieraiden viihtyvyys ja tunnelma”, Pulkkinen kertoo. Molempien mielestä tunnelma oli ensisijaista koko juhlassa. Järjestelyt sujuivat muutenkin yhteisymmärryksessä kihlakumppanien välillä. Toki aina, kun opiskelijabudjetilla ollaan liikkeellä, joitakin kompromisseja joudutaan tekemään. “Häissämme oli kuitenkin kaikki tarpeellinen, ja ehkä vähän enemmänkin”, Pulkkinen kertoo. Pari oli sillä asenteella liikkeellä, että häitä varten ei velkaa oteta. Vaikka rahaa olisi toki enemmänkin voinut olla käytettävissä, hyvät häät sillä saatiin aikaiseksi. Myös näissä häissä panostettiin ruokaan. Pitopalvelu järjesti päivällispöydän, kakkukahvit ja iltapalan. “Muuten kaikki tuli pitopalvelulta, mutta äitini leipoi häidemme makeat tarjottavat”, Pulkkinen kertoo. Morsiamen äidin mansikkainen täytekakku kruunasi hääjuhlan kahvihetken.∎

Pääkalloja,

prinsessamekko

ja simpukkapaellaa – Riikka-Tiina Sipilän unelmahäät

Riikka-Tiina Sipilä ja hänen kihlattunsa Sami Kettunen viettävät häitään ensi kesänä heinäkuun lopussa. Juhlapaikkana on sulhasen kotitila Iisalmessa, joten hääpäiväksi oli tärkeää valita hetki, jona heinätyöt ovat jo loppusuoralla. Lisäksi heinäkuun lopussa sää on toivottavasti lämmin – puutarhajuhlan tunnelma saattaa kärsiä, jos juhlia vietetään räntäsateessa. “Jatkot ovat sitten viereisellä maamiesseurantalolla, jonne bändikin pääsee kivuttomasti kamoineen soittamaan”, Sipilä kertoo. Kumpikaan kihlakumppaneista ei kuulu kirkkoon, joten siviilivihkiminen on heille luonnollinen valinta. “Siunaamistakaan emme halua. Turhaahan se

on, kun kumpikaan ei ole uskovainen”, Sipilä lisää. Vihkijän he haluavat kuitenkin paikan päälle. “Tässä konkurssissa pieni lisämaksu siitä ei tunnu missään”, mor-

ja juhlatelttoihin. “Sormuskin on ostettu alennusmyynnistä”, Sipilä lisää. Juhlistaan Sipilä toivoo omannäköisiä, joissa ei tarvitse teeskennellä eikä pönöttää ja joihin vieraat voivat tulla sellaisina kuin ovat. Perinteitäkin rikotaan: “Kaaso on meillä mies ja bestman puolestaan nainen”, Sipilä kertoo ja uskoo järjestelyn herättävän

sian vitsailee. Sukunimiasia parilla on vielä mietinnän alla. Sulhanen on jo päättänyt, ettei aio omasta nimestään luopua. Sipilä puolestaan on itse hieman kahden vaiheilla: toisaalta olisi mukavaa aloittaa puhtaalta pöydältä uudella nimellä, toisaalta pankkikorttien ja paperien uusimisesta on valtava vaiva. Hän arvelee päätyvänsä lopulta vanhaan nimeensä. “Pohjautuuhan se sentään Sibeliuksesta”, hän huomauttaa.

Rennot juhlat pihapiirissä

Mitään ökyhäitä pariskunta ei ole järjestämässä. Suurin osa budjetista menee ruokaan, juomaan

Sumanismi

jonkinasteista hämmennystä ainakin sukulaistädeissä. Juhlien suunnittelu alkoi kevättalvella 2012. Kesällä pariskunta kävi katselemassa mahdollisia juhlapaikkoja ja jätti alustavan varauksen muutamasta. “Jotenkin koko homma kuitenkin kiepahti siihen, että peruttiin kaikki varaukset ja otettiin juhlateltat anoppilan pihalle”, Sipilä kertoo. Telttahäissä on tietysti hommaa, mutta toisaalta siinä on mahdollisuus toteuttaa omia visioitaan paljon paremmin kuin valmiissa juhlatilassa. Sipilän mielestä reilu vuosi on aivan sopiva aika häiden järjestämiseen. Siinä ehtii miettiä kunnolla, mitä tahtoo. Sitä lyhyempi aika ei stressiherkälle morsiamelle sovi. “Varmaan hajoaisin, jos pitäisi valita mekkoa ja sopivaa kutsukorttipohjaa yhtä aikaa”, hän nauraa.

itsensä juhlasuunnittelijoista realistisimmaksi: hän pitää muille kuria ja palauttaa muut maan pinnalle budjettiasioissa. “Välillä pitää kuitenkin muistuttaa itseään, että nämä ovat myös sulha-

Sangriaa maastokuvioisissa tonkissa

Sipilälle tärkeintä juhlassa ovat ruoka ja juoma – niistä ei tingitä. Toisaalta hänestä olisi kauhistuttavaa, jos juhlapaikka olisi nukkavieru. Siksi mukava miljöö on sekin etusijalla. Morsian mieltää

Sumanismi

sen häät”, Sipilä huomauttaa. Hän onkin joutunut jonkin verran joustamaan: sangria tarjoillaan maastokuvioisista tonkista, ja anoppi saa soittaa vieraille ällöttävän iskelmän ennen vihkimistä. Tommy Tabermannin, Eino Leinon tai muiden suurten runoilijoiden tuotanto ei ole Riikka-Tiina Sipilän mieleen. Niitä hän ei tahdo häissään kuulla. Perinteisistä hääleikeistäkin Sipilällä on vankat mielipiteet. “Morsiamen ryöstöönkin voisi tarvita Pekkaniskan nosturin”, hän tylyttää. Lakananviikkaus sulhasen kanssa silmät sidottuna vieraiden hihitellessä hääyön puheille ei sekään kuulu Sipilän käsitykseen unelmahäistä. “Saattaisin myös häipyä huntu pöllyten taksilla juhlapaikalta, jos sulhanen kiskaisisi ukulelen esille ja alkaisi esittää balladia. Rajat ne

on rakkaudellakin”, Sipilä ilmoittaa jyrkkänä.

Hyvä ruoka, leppoisa tunnelma

Sipilän ja Kettusen rennoissa puutarhajuhlahäissä tärkeintä on hyvä tunnelma. “Nolo ohjelma on karsittu minimiin”, Sipilä kertoo. “Tarkoituksena on, että syödään hyvin ja illalla tanssitaan elävän musiikin tahdissa.” Ruokaa on paljon, kuten savolaisittain juhlissa on tapana. Aluksi pari harkitsi pitopalveluita, mutta koska niiltä ei tuntunut onnistuvan muu kuin ylihintainen karjalanpaisti ja possufilee, täytyi miettiä muita vaihtoehtoja. Pelastuksen tarjosi tuttu kokki, joka lupautui valmistamaan hääjuhlaan espanjalaisen menyyn. “Ruokavammaisille tai muuten vaan nirsoille on varmaankin tarjolla jotain perinteisempää, jos paellan simpukat hirvittävät”, Sipilä suun-

nittelee. Hääkakuksi tulee anopin leipoma perinteinen kermakakku, joka koristellaan oman maan mansikoilla. Lisäksi kakku saa koristeekseen sokerimassaiset pääkallot – samanlaiset, jotka löytyvät myös hääparin kengistä. “Ajatuksena on ollut, että tekisin myös suklaajuustokakkua, mutta leipomiskokeilut ovat vielä kesken”, Sipilä kertoo.

Kutsut askartelutalkoitta

Vieraslistalla on tällä hetkellä satakunta nimeä, joista parikymmentä on lapsia. Sipilä kuitenkin uskoo lopullisen vierasmäärän jäävän sen alle. “Oma sukuni tulee pitemmän matkan päästä”, hän kertoo. “Inhoan yli kaiken itse askarreltujapaskarreltuja kutsuja, joista tippuu glitteriä/paljetteja/ karvaa/helmiä/räpöstyksiä, kun

Sumanismi

ne ottaa pois kirjekuoresta”, Sipilä kertoo. Vieraat saavat valmiiseen pohjaan tulostetut kutsut, ja kihlapari säästyy askartelutalkoilta. Vaivaa on aivan tarpeeksi jo postimerkkien liimaamisessa: niitäkin kun tarvitaan peräti seitsemäänkymmeneen kuoreen. “Itkisin, jos pitäisi sellainen määrä kutsuja askarrella käsin”, Sipilä miettii. Hääpuku Sipilän oli tarkoitus ostaa käytettynä, mutta sitten se täydellinen mekko löytyikin sovituskierroksella oululaisesta Morsiusateljee Katariinasta. “Se on sopivan bling, prinsessa, Audrey Hepburn ja 50-luku”, Sipilä kuvailee. Hänelle tärkeää on myös se, että puku on liikkeen omaa mallistoa ja suunniteltu ja ommeltu Oulussa. Kukkakimpun on lupautunut tekemään kukkien parissa työskentelevä tuttava. “Siinä on varmaankin neilikkaa, kuten mummonkin hääkimpussa oli aikanaan”, Sipilä haaveilee.∎

Keskiyön ilotulitus, kimpun heitto ja häätanssi – Laura Jokikokko valkoisena morsiamena

Laura Jokikokko vietti häitään kesällä 2012 heinäkuun loppupuolella Simossa. “Halusimme ehdottomasti pitää häät loppukesästä, jolloin iltaisin on jo tunnelmallisen hämärää ja päivisin kuitenkin vielä lämmintä”, Jokikokko kuvailee. Pari vihittiin kirkossa, sillä molemmat kirkkoon kuuluvina pitivät kirkollista vihkimistä itsestäänselvyytenä. “Meille osa häiden juhlallisuudesta liittyy juuri kirkkovihkimiseen”, Jokikokko kertoo. Molemmat pitivät oman sukunimensä vihkimisen jälkeen. Jokikokko kuitenkin pohtii, että jos nimeä olisi vaihdettu, hän olisi ottanut miehensä sukunimen. “Halusin kuitenkin pitää oman nimeni, koska se on hieman harvinaisempi kuin mieheni sukunimi”, hän perustelee päätöstään.

heessa. Kynttilänjalkoja, pöytäliinoja ja muita tarpeita osteltiin pikkuhiljaa. Suurin osa käytännön valmisteluista painottui häitä edeltävälle viikolle, eikä niitä voinut tehdä aikaisemmin valmiiksi. “Emme askarrelleet tai näperrelleet itse mitään koristuksia, joten niidenkään tekemiseen ei tarvinnut varata aikaa”, Jokikokko kertoilee. Aikaa valmisteluihin oli tarpeeksi. Paniikki ei päässyt missään välissä iskemään. Juhlapaikkana toimi entinen nuorisoseurantalo Simon Pirtti. Paikkaa Jokikokko kuvailee tunnelmalliseksi, pieneksi ja intiimiksi. “Muuten en olisi suostunut pitämään juhlia missään nuorisoseurantalolla!” Jokikokko naurahtaa.

Kohti juhlapäivää

Valkoista ja vanhaa roosaa

Hääjärjestelyt pari aloitti vuotta ennen suurta päivää. “Ensimmäisenä varasimme kirkon, pitopalvelun ja melko pian juhlapaikankin”, Jokikokko kertoo. Ajan hääkampauksen ja -meikin tekoonkin hän varasi jo järjestelyjen alkuvai-

Pari kutsui juhliinsa vain lähimmät ystävät ja sukulaiset, joista kuitenkin kertyi noin sata vierasta. “Omat vanhempani ovat eronneet, joten perhettä riittää, koska olen tekemisissä myös isäja äitipuoleni sukulaisten kanssa”,

Sumanismi

Jokikokko lisää. Ideoita hääkutsuihin löytyi internetistä. Jokikokko suunnitteli vanhan roosan väriset kutsukortit itse, mutta teetti ne HeyLook Oy:llä. “Olen surkea askartelija”, hän selittää. Yksilölliset, käsintehdyt kutsut kuitenkin saa onneksi ilmankin askartelemisen vaivaakin. Juhlien teemaväreinä olivat valkoinen ja vanha roosa. Värit näkyivät niin juhlapaikan kukissa, kynttilöissä, servereissä kuin tienvarsikylteissäkin. Valkoista Jokikokko pitää tyylikkäänä ja hyvin häihin sopivana värinä. “Varsinkin minulle oli tärkeää, että häiden kokonaisuus olisi hillitty, selkeä, tyylikäs ja kaunis”, hän lisää.

Ei stressiä turhasta

Näyttävän hääpuvun Laura Jokikokko tahtoi hinnalla millä hyvänsä: se oli asia, josta hän ei suostunut tekemään kompromisseja. Hän osti pukunsa puolta vuotta ennen juhlapäivää oululaisesta Morsiusateljee Katariinasta. Valkoinen puku oli melkoinen kermakakku. “Alaosa oli hyvin muhkea ja iso, yläosa oli tiukka

ja se oli tehty sulista”, Jokikokko kuvailee. Valkoisista neilikoista ja ruusuista koostuvan hääkimpun hän hankki Kukkakauppa Kanervasta. Jonkin verran Jokikokko joutui joustamaan hääkakun, hääauton ja juhlapaikan suhteen, mutta kompromisseista huolimatta hän ei halunnut stressata turhia. Kaiken kaikkiaan järjestelyt sujuivat jouhevasti yhdessä kihlatun kanssa. “Meillä ei ollut juurikaan erimielisyyksiä, koska puolisoni antoi minulle hyvin vapaat kädet juhlien suunnittelussa”, Jokikokko kertoo.

Kuvat: Taija Jyrkäs

Juhla huipentui ilotulitukseen

Hyvin tärkeää morsiamelle oli paitsi juhlapaikan onnistunut ilme, myös vieraiden viihtyvyys ja aidosti kiinnostava ohjelma. “En olisi hyväksynyt missään nimessä mitään mielestäni typeriä leikkejä häävieraiden ‘viihdyttämiseksi’”, Jokikokko tyrmää. Pari tahtoi mieluummin panostaa vaikuttavam-

piin ohjelmanumeroihin, kuten bändiin ja keskiyön ilotulitukseen. Parilla ei ollut budjettia suunniteltuna etukäteen. Lähtökohtana oli, että tärkeinä pidetyt asiat oli saatava. “Makumieltymysteni vuoksi emme olisi selvinneet varmaan millään tarkalla budjetilla, vaikka tingimme monesta asiasta”, Jokikokko pohtii. Mieleenpainuneimmat hetket juhlassa olivat hänelle juuri ilotulitus sekä isän pitämä puhe. Vaikka aivan perinteinen hääohjelma ei ollutkaan Jokikokon mieleen, juhlassa nähtiin kuitenkin tyypillistäkin hääohjelmaa: päivän aikana heitettiin kimppu ja sukkanauha, ryöstettiin morsian ja tanssittiin häävalssi. “Tai pikemminkin häätanssi eli Riki Sorsan Haaveissa vainko oot mun, joka liittyy ensimmäiseen tapaamiseemme. Emme ole valssi-ihmisiä”, Jokikokko tarkentaa.

Kakkukatastrofi

Herkullista ruokaa oli tarjolla paljon. “Pääruokana oli härän ulkofilepihviä, pippurikastiketta, parmesan-kermaperunoita sekä

Sumanismi

uunijuureksia”, Jokikokko kertoo. Lisäksi tarjolla oli salaatteja, kalaa ja leipää. Jälkiruoaksi tarjoiltiin hääkakkua sekä erilaisia juustokakkuja. Pitopalvelu hoiti kaiken tarjoiluihin liittyvän työn. Hääkakun oli tarkoitus olla monikerroksinen unelmien prinsessakakku, joka on kuorrutettu valkoisella sokerimassalla ja koristeltu sokerimassahelmillä. Kakkua hakemaan menevää morsianta odotti kuitenkin ikävä yllätys: kakku oli epäonnistunut täydellisesti. Prinsessaunelman sijasta Jokikokkoa vastassa olikin pieni ja lyyhistynyt kakkuläjä. “Hillitsin hermoni ja nakkasin kakun auton kyytiin. Juhlapaikalle päästyäni heitin kakun roskiin”, Jokikokko kertoo. Pitopalvelu onneksi ehti vielä lyhyellä varoitusajalla tekemään kakun, jotta hääpari ei joutunut juhlimaan kakutta. Uusi kakku ei ollut aivan samanlainen kuin mitä Jokikokko oli toivonut, mutta tärkeintä oli, että kakku ylipäätään saatiin. “Ja että se oli kuitenkin päällystetty sokerimassakuorrutteella eikä kermavaahdolla”, hän lisää.∎

Henkilökuntaa,

paarlevuu

– Katja Virpirannan häitä vietettiin sitsitunnelmissa Minä ja mieheni Felix Ippolitov vietimme hääjuhlaamme viime heinäkuussa. Muistatteko sen ainoan aurinkoisen päivän koko kuussa? Se oli se päivä. Kävimme jo valmiiksi kesäkuussa maistraatissa vihkiytymässä, että olisi edes yksi asia vähemmän stressattavana sitten varsinaisena juhlapäivänä. Siviilivihkiminen oli minulle ehdoton vaatimus. Kirkollisesta vihkimisestä en olisi suostunut

edes neuvottelemaan. Miehelläni ei ollut asiasta mitään jyrkkää näkemystä kumpaankaan suuntaan, ja siksipä sain vaivatta tahtoni lävitse. Sukunimen valinnasta keskustelimme, mutta koska kummallakin on melko harvinainen sukunimi, olimme molemmat hieman haluttomia vaihtamaan nimeä. Kumpikin kyllä olisi mielellään antanut omansa toiselle. Felix Virpiranta kuulostaa sitä paitsi ylevältä.

Sumanismi

Etunimeni on venäläisperäinen, ja siksi olisi tavallaan ollut huisia vaihtaa sukunimi venäläiseen: sitten tuntemattomat ihmiset luulisivat minua venäläiseksi, kun kuulisivat nimeni. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on vanhanaikaista vaihtaa sukunimeä, siitä on hirveä vaiva ja loppujen lopuksi oman identiteettinsä keskeisestä osasta luopuminen on melko suuri hinta siitä ilosta, että saa välillä trollata ihmisiä.

Seremoniamestari, laululärpäke ja vodkashotteja Ajatus sitsihäistä lähti vitsistä. Veljeni ehdotti sitä joskus ohimennen, ja minä tyrmäsin ajatuksen. Muistaakseni Suman vuosijuhlien jälkeen muutinkin mieleni: Miksi ei? Eihän siellä tarvitsisi sakkoja jaella eikä syödä ruokaa kylmänä, mutta mikä estäisi terästämästä ohjelmaa sitsipiirteillä? Jouduin myymään ideaa miehelleni useamman kuukauden ajan ennen kuin hän lopulta myöntyi siihen. Vieraita ei varoitettu etukäteen juhlien luonteesta. Oma ikäluokkamme kuitenkin suhtautui siihen positiivisesti, ja sukulaisillakin näytti olevan hauskaa. Käsiohjelmavihkosesta löytyi aikataulun ja menun lisäksi laulunsanoja: asiallisia ja kauniita lauluja sekä hieman asiattomampia juomalauluja juhlan loppupuolta varten. Muutama lauluista oli venäjäksikin – meillähän oli yleisössä sukulaisia Pietarista. Lähipiirin teekkarit olivat napanneet Laulukalut mukaan. Seremoniamestari kertoi juhlayleisölle, miten akateemisissa pöytäjuhlissa on tapana kunnioittaa tarjoiluhenkilökuntaa laulamalla. Juhlavieraiden iloksi tarjoilijat paarlevuun saattelemana kantoivat vodkaa pöytiin. Pituusennätyksiä ei kuitenkaan lähdetty laululla rikkomaan.

Näpit irti ruuastani, tai hääkakun käy kalpaten

Hääpukuni oli musta, ja kukat tilasin Pyhäjoen Hautauspalvelusta. Kontrastina sille juhlia vietettiin ulkosalla juhlateltoissa Kielosaaren leirintäalueen ihanassa joenrantamaisemassa. Juhlat jär-

Pukeutumisavustajakseni nakitettu Henkka ja virallinen valvoja Juha. jestettiin talkoovoimin. Itse muun muassa toimin pääkokkina neljän ruokalajin venäläiselle menyylle, jonka komponentit oli onneksi mahdollista valmistaa etukäteen. Juhlapäivän aamuna lopulta sain vapauttaa itseni kaikista velvollisuuksista, ja vastuu viime hetken järjestelyistä jäi sulhaselle ja hänen kaitsemilleen avuksi tarjoutuneille kavereille. Kun puoliltapäivin tulin kampaajalta, juhlapaikka näytti kertakaikkisen upealta. Kaikilla oli yhä kädet täynnä töitä – jopa siinä määrin, että valokuvaajamme Henri Sorsa määrättiin pukeutumisavustajakseni, kun kerta kaikkiaan yhtään naisenpuolta ei liiennyt mistään. Ruoka oli se asia, jonka ympärille lähdimme alun perin häitä rakentamaan. Ei olisi kovin väärin sanoa, että järjestimme koko juhlat suurilta osin siksi, että saisimme

Sumanismi

tarjota hyvää ruokaa kivoille ihmisille. Äiti kauhisteli suureellisia suunnitelmiani ja yritti useaan otteeseen suostutella minua vaatimattomampiin pöydän antimiin. Lopulta jouduin ottamaan hääkakun panttivangiksi, jotta sain neuvottelut päätökseen edukseni: soitin äidilleni ja ilmoitin päättäneeni, että en oikeastaan halua hääkakkua ollenkaan, koska se on jo niin nähty. Hän joutui antamaan periksi ruuassa, ja vastineeksi minä annoin periksi hääkakussa. Kakku tai sen puuttuminen ei missään vaiheessa ollut minulle mikään sydämen asia – äidilleni kuitenkin oli, ja sitä käytin häpeämättömästi hyväkseni. Mieleenpainunein hetki koko juhlassa oli loppuillasta auringon jo laskiessa, kun menin hetkeksi istumaan kavereitteni pöytään. Jussi, Jukka, Yingxi, Mikko, Joonas,

Noora ja Mika olivat juuri aloittamassa laulamaan Näitä lääkkeitä, joka on paras juomalaulu koskaan. Kompuroin sekaan epäkäytännöllisen leveässä prinsessamekossani. Siinä hetkessä tiivistyi kaikki se, mitä juhliltani kaipasin: ihanaa, iloista ja vapaata illanviettoa maailman parhaiden ihmisten kanssa. Sekin oli kyllä legendaarista, kun Jussi veti Rapolan laulua Mikkon hartioilla.

Hyvän maun rajoilla

nähtäväksi. Ajatuksena tietysti oli paitsi järkyttää ihmisiä myös eräällä tavalla kritisoida vastaavanlaista perinnettä, jota harrastettaneen jossakin päin Lähi-Itää. Sitä ei sitten koskaan tapahtunut. Ensinnäkin häästressin vuoksi kuukautiseni loistivat poissaolollaan ainakin pari päivää (mikä muuten minun tapauksessani on paljon). Toiseksi en edelleenkään ole varma, olisiko se ollut enem-

Arvaatte varmaan, mitä tässä tapahtuu!

Perinteisessä hääohjelmassa ehdoton inhokkini yli kaiken on morsiamen ryöstö. Se on niin pitkälle jalostunut raiskausvitsi, että ihmiset eivät edes tiedosta, kuinka sopimatonta se on. Raiskausvitsit eivät muutenkaan ole järin hupaisia, eivätkä häät ole oikea ympäristö niille. Tolkutin etukäteen kaikille kutsutuille, että kenenkään ei sovi sellaista edes ajatella, tai muuten jotakin kamalaa tapahtuu. Morsiuskimppua heittelimme sukupuolineutraalisti kaikille naimattomille värkkeihin katsomatta, koska se sukkanauhahommakin on hiukan myötähäpeää herättävä. Sumanismi ei ole Sumanismi, jos päätoimittaja K. Virpiranta ei sano jotakin sopimatonta. Tässä se nyt tulee. Olin suunnitellut tätä käytännön pilaa (tai jonkinlaista änkyräfeminististä kannanottoa) ainakin kuukauden etukäteen – tarkkaan ottaen siitä asti, kun laskin, että minulla piti olla sopivasti kuukautiset juhlapäivänämme. Suunnitelmana oli juhlien päätteeksi napata yksi pöytäliinan virkaa toimittanut valkoinen lakana mukaan, harrastaa sen päällä eläimellistä seksiä ja ripustaa se sitten mökkimme kuistille aamulla krapulassa heräilevien juhlavieraiden

män mautonta kuin hulvattoman hauskaa. Kolmanneksi seksi hääyönä on samanlainen urbaanilegenda kuin verenvuoto ensimmäisellä seksikerralla. (“Niin, no mutta sinä nyt oletkin fistannut itseäsi kesäkurpitsalla siitä asti, kun löysit sukupuolielimesi”, sanoi mieheni joskus. My point exactly. Minulla ei tietääkseni ole monopolia kesäkurpitsoihin.)∎

Sumanismi

Fennistiparin häät – Laura Lukkarila ja Jarmo Niva juhlivat vuoden päästä Laura Lukkarilan ja Jarmo Nivan häitä tanssitaan kesällä 2014. Valmistelut ovat kuitenkin jo nyt täydessä vauhdissa: bestmanit ja kaasot on kysytty, sekä kirkko että juhlapaikka on jo varattu, ja monia käytännön yksityiskohtiakin on pohdittu. Pari vihitään maistraatissa päivää ennen juhlia. Varsinaisena juhlapäivänä on vielä avioliiton siunaus kirkossa. Maistraattivihkimiseen he päätyivät, koska sulhanen ei kuulu kirkkoon. Morsiamelle oli kuitenkin tärkeää saada perinteiset kirkkohäät, joka onneksi järjestyy siunaustilaisuudella kirkossa. Niva ei halua vaihtaa omaa sukunimeään eikä toisaalta ottaa kantaa siihen, mitä kihlattunsa pitäisi oman nimensä kanssa tehdä. Lukkarila kuitenkin haluaisi pariskunnalle ja tulevalle perheelle yhteisen sukunimen ja sen vuoksi todennäköisesti päätyy ottamaan puolisonsa nimen. Yhdysnimeä hän ei huoli. “Yhdysnimellinen etunimi riittää jo”, hän selittää. “Lukkarila-Niva kuulostaa jostain syystä muutenkin ihan typerältä.” Juhlia vietetään jugend-tyylisessä toimitalossa. Pari tahtoo juhlistaan kivat ja rennot. “Häät eivät saa sisältää morsiamenryöstöä, kaulimenkierrätystä tai karaokea”, Lukkarila listaa. Bändin pari kelpuuttaa juhlaohjelmaansa, kunhan se ei ole mikään kliseinen hääbändi. Vieraita kutsutaan noin

sata, ja heille pari askartelee itse kutsukortit. Lukkarilan hääpuku ja morsiuskimppu ovat vasta suunnitteluvaiheessa. Puvun suunnittelee hänen ystävänsä opintojensa lopputyönä, mutta tällä hetkellä puvusta on olemassa vain ideoita. Nivakaan ei ole vielä päättänyt, minkälaisessa puvussa alttarille astelee. “Tuskin valkoisessa tai nahkaisessa. Ei myöskään silinteriä”, hän pohtii. Tarjottavista vastaa pitopalvelu, mutta sen on oltava sellainen, että hääparikin pitää sen valmistamasta ruoasta. Iltapalaherkuista kuitenkin vastaavat kokkaustaitoiset sukulaiset. Hääkakkua ei pari ole vielä ehtinyt tarkemmin suunnitella, mutta tällä hetkellä heidän mielissään on perinteinen kermakakku. Lukkarila on ehtinyt jo suunnitella lautasliinojen väriäkin, mutta Niva ei muista kuulleensa, että asiasta olisi yhdessä keskusteltu. Hääjuhlien yksityiskohdat Lukkarila on ominut vastuulleen – onhan hän Suman tapahtumavastaavana saanut paljon kokemusta monenlaisten juhlallisuuksien järjestämisestä – mutta sulho toivoo saavansa kuulla tulevan puolisonsa suunnitelmista edes hiukan ennen juhlapäivää. Parille tärkeintä on, että kaikilla on juhlissa kivaa. “Onnistuukohan?” Vaikka juhlassa onkin tarjolla alkoholia, hääpari toivoo, ettei joudu katselemaan ylikännisiä

Sumanismi

sukulaisia. Karaokea, hääparin nolaamista tai muuta mukahauskaa ohjelmaakaan pari ei tahdo. Muitakin ehdottomasti kiellettyjä seikkoja on jo mietitty. “Farkkuja en tahdo nähdä kenenkään jalassa hääjuhlassamme”, Lukkarila ilmoittaa. Niva ja Lukkarila eivät ole vielä ehtineet lyödä lukkoon tarkkaa budjettia juhlalleen. “Kallistahan tuo naiminen on”, morsian miettii. Pari uskoo, että hääjuhlasta selvitään ehkä 7000–10000 eurolla.∎

Sumanismin vinkit tuleville morsiamille Juhlia ei kannata stressata, mutta se on turha neuvo, koska stressaus ei ole tahdonalaista.

Juhlapäivänsä jaksaa kyllä puolentoista tunnin yöunilla. Ei siinä hulinassa ole aikaa ajatella, kuinka väsynyt on. Meikki pelastaa tummilta silmänalusilta, ja hääyö on nukkumista varten. Talkoojoukot selviävät juhlapäivän aamun järjestelyistä ilmankin sinua. Älä uhraa ajatustakaan millekään muulle kuin itsellesi. Jätä työt rahvaan huoleksi. Jos et halua, että vieraat/ystävät/sukulaiset järjestävät jotakin noloa ohjelmaa, ilmoita siitä heille selvästi etukäteen. Mielellään kirjallisena. Sekaan eksyy nimittäin aina vähintään yksi humoristi, jonka mielestä lakananviikkausleikki on hilpeintä viihdettä koskaan.

Jos edellisen kohdan varotoimenpiteet kaikesta huolimatta pettävät, kannattaa muistaa, että morsiamen ei ole järin viehkeää häipyä ovet paukkuen vessaan murjottamaan. Hän kuitenkin saa sen tehdä, koska ne ovat hänen juhlansa. Ole diiva, kun sinulla on siihen kerrankin tilaisuus.

Sumanismi

KOLUMNI

Tarton taivaan alla

Salla Ulmanen Siitä on nyt kutakuinkin kahdeksan kuukautta, kun astuin ulos laivasta ja tervehdin helteistä Tallinnaa suuret laukut käsissäni. Muistan vatsassani tuntuvan jännityksen, kun EILC-kurssin tuutori tuli minua vastaan, vei minut syömään ja sitten asuntolaani. Vietin elokuussa kolme viikkoa Tallinnassa kielikurssilla, ja joka aamu kävelimme vanhassa kaupungissa sijatsevaan luokkahuoneeseen, jonne värikäs opettajamme Vilma toivotti meidät tervetulleeksi virolaisten herkkujen kera. Kielitunnit kaunissa miljöössä olivatkin kurssin parasta antia, vaikka meillä oli myös iltaisin monipuolistaa ohjelmaa ja kolusimme Tallinnaa ympäriinsä. Yhtenä viikonloppuna kävimme myös Käsmussa folkmusiikkifestivaaleilla, jonne on aivan pakko vielä joskus palata. Syyskuun alussa suuntasin kahden muun kielikurssilaisen kanssa Tarttoon. Kaikki alkoi ikään

kuin uudestaan ja Tartossa meillä oli vastassa uudet tutustumiset ja orientaatio. Asuin opiskelijasuntolassa vain yhden viikon, sillä meno oli minulle liian villiä eikä omaan huoneeseen ollut mahdollisuutta. Vuokrasimme sitten kielikurssikaverieni saksalaisen Janin ja ranskalaisen Jordanin kanssa kämpän, jota nimitämme leikkisästi residenssiksi. Asuntolasta poismuuttamisen takia olen ollut melko vähän tekemisissä muiden vaihtareiden kanssa, mikä ei ole kuitenkaan minua haitannut, sillä halusin heti alun alkaen solmia siteitä paikallisiin. Olen jatkanut täällä myös tanssiharrastustani, ja tanssiparini on ollut minulle paras mahdollinen viron kielen opettaja. Viron kieltä pääsin käyttämään Tampere-majassa, jossa työskentelin neljä kuukautta. Tampere-maja on majatalo ja kulttuurikeskus, joka pyrkii edistämään Tarton ja Tampereen välistä kultturivaihtoa järjestämällä esimerkiksi kirjallisuusiltoja ja taidenäyttelyitä. Olin vastaanotossa ainoa suomalainen, joten minua pyydettiin opettamaan myös suomen kieltä kahdelle virolaiselle työtoverilleni. Jatkan tuntien pitämistä yhä, vaikka lopetin työt Tampere-majassa. Olen innostunut enemmän nyt myös sutvista, jonka parissa matkani luultavasti jatkuu myös Oulussa. Tandemini Lauran kanssa on myös ollut mielenkiintoisia keskusteluja suomen ja viron eroista. Hauska sattuma oli, että Laura oli syksyllä vaih-

Sumanismi

dossa Oulussa, jossa Mikko oli hänen tandeminsa. Kurssit ovat olleet mielenkiintosia, vaikka ensimmäinen vironkielinen luento fonetiikasta oli jännittävä, kun yritin arvailla puhe-elimistön osia. Olen käynyt vaihtovuoden aikana lähinnä kursseja viron kielestä, opiskellut unkaria ja valinnut myös pari englanninkielistä kurssia. Parhaillaan käyn myös sosiologian kurssia viroksi ja jännitän selviänkö sieltä hengissä. Pian onkin aika palata Ouluun. Vaihtovuosi Tartossa on opettanut monella tapaa. Sen tajuaa varmasti vasta paljon myöhemmin. Ainakin valmius puhua vieraita kieliä on kasvanut, ja olen tavannut eri puolilta maailmaa ihmisiä, jotka ovat olleet ikkunani eri kulttuureihin. Etenkin sukulaisemme Unkari on tullut täällä ihan uudella tapaa tutuksi, ja välillä onkin tuntunut, että elän vaihtovuotta Unkarissa. Koska tämä on ruokanumero, voin kertoa, että virolainen ruoka on lihaisaa, perunaista ja melko raskasta. Kala- ja kasvisruokia joutuu välillä metsästämään, mutta tuntuu, että tarjonta lisääntyy koko ajan. Virolaiset ovat myös maitotuotefanaatikkoja. Alussa sekoilin alati maito-osastolla, mutta nyt hapankermat ja rahkat ovat löytäneet järjestyksen päässäni. Virolaisten lemmikki raejuusto hapankermalla on päässyt jopa herkkulistalleni.∎

Porsaita ja niiden mentäviä reikiä Katja Virpiranta Oulun poliisilaitos uskoo, että viisitoistavuotias on nainen. Ei ole, vaan tyttö. Lapsi. Tiedotteessaan poliisilaitos kuitenkin päätti viitata viisitoistavuotiaaseen raiskauksen uhriin naisena peräti viisi kertaa. Mitä muuta se on kuin tietoinen yritys vähätellä lapseen kohdistuneen väkivallanteon vakavuutta? Saisivat hävetä. (Poliisin tiedote 19.2.2013) Jokainen tietää, miten Suomi kaikista EU-maista viimeisten joukossa päätti viimein vuonna 1994 siirtyä kuluvalle vuosisadalle ja oikaista lainsäädännöstä sen häpeällisen pykälän, joka salli raiskauksen aviopuolisoiden välillä. Minä ihmettelin pitkään, että miten kummassa on mahdollista laki sanailla niin, että se jättää tuollaisen peniksenmentävän porsaanreiän itseensä. Raiskaus on kuitenkin suhteellisen tulkinnanvaraton asia: jos seksiä tapahtuu ilman, että kumpikin osapuoli on ilmaissut suostumuksensa, se on raiskaus. Uteliaisuus voitti laiskuuden, ja niinpä riensin lakikirjan äärelle selvittämään, millainen kieliopillinen kömmähdys mahdollisti moisen ihmisarvon polkemisen. Tyrmistykseni oli suuri, kun

selvisi, että se “porsaanreikä” kuului näin: “Joka pakottaa naisen avioliiton ulkopuolella tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla taikka sellaisella uhkauksella, jossa pakottava vaara on tarjona, on tuomittava väkisinmakaamisesta [kuritushuoneeseen] enintään kymmeneksi vuodeksi.” Reilukerhosta päivää, avioliittosopimuksen pienen präntin nojalla ole luopunut keskeisestä osasta ihmisoikeuksiasi. Ihmettelenpä, miksi kukaan ylipäätään meni naimisiin ennen vuotta 1994. Minä tiedän kyllä, ettei aviopuolisoni raiskaisi minua (tai minä häntä). Tiedän senkin, että jos joku haluaa jonkun raiskata, hän luultavasti tekee sen riippumatta siitä, onko se laillista vai ei. Tässä on nyt kuitenkin kyse periaatteesta. Minä ainakaan en suostu antamaan pois ihmisoikeuksiani. Tuo pöyristyttävä lainkohta onneksi on historiaa, mutta ihmisten urpous elää. Merkittävä osa ei esimerkiksi edes ymmärrä, että mies voi joutua naisen raiskaamaksi. (Tuo vanha lakikin muuten puhuu vain naisen raiskaamisesta.) Se ei ehkä fyysisesti ole yhtä vahingoittavaa, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Siitä

Sumanismi

puhutaan, miten raiskattujen naisten kokemuksia vähätellään ja uhreja syyllistetään. Miespuolisten uhrien kohdalla tilanne on vielä huonompi: heitä ei oteta ollenkaan vakavasti. Entä sitten seksuaalinen ahdistelu internetissä? Se on ilmeisesti enimmäkseen naisia koskeva ongelma. Sanotaan, että lähinnä keskenkasvuiset natiaiset harrastavat loukkaavaa kommentointia. En tiedä, pitääkö se paikkansa. Itse olen vain kahdesti joutunut merkittävissä määrin seksuaalisen häirinnän kohteeksi internetissä: kummallakin kerralla häirikkö oli nelikymppinen mies. Ensimmäinen tapaus oli Travian-verkkopelin IRC-kanavalla aikana, jolloin en vielä ollut pelin ylläpidossa. Lähes aina, kun satuin tuon tyypin kanssa yhtä aikaa kanavalle, sain kuunnella kaikenlaisia vastenmielisiä, mukahauskoja seksuaalisia kommentteja. Valitin kanavan ylläpidolle toistuvasti. Valitukseni sivuutettiin olankohautuksella: se nyt on sellaista vitsailua, ei siitä kannata suuttua. Mutta kun minua ei naurattanut. Yhtään. Kun apua ei kuulunut, odottelin, kunnes pystyin tarjoamaan sitä itse itselleni. Pääsin myöhemmin pelin ylläpi-

toon ja tervehdin sitä perseilijää permabanneilla kanavalle. Surullista on, että se pässi ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, mitä pahaa on tehnyt. Toinen urpo löytyi saman pelin parista. Hän lähetteli minulle sähköpostia, jossa väitti, että seksiä vastaan katson läpi sormien pelaajien sääntörikkomuksia, kertoili värikkäitä (ja pelottavan totuudenmukaisia) tulkintoja seksuaalisista mieltymyksistäni sekä uhkaili rivien välissä (“tiedän, missä asut”, “melkein joka päivä kävellään vastakkain”). Järjellä ajateltuna se, mitä hän seksifantasioistani väitti tietävänsä, liippasi läheltä totuutta luultavasti vain sattumalta. Eivät ne ole asioita, joista puhun tutuille saati tuntemattomille. (Ainakaan silloin. Nykyään olen avoimempi.) Eikä hän todennäköisesti edes tiennyt oikeaa nimeäni, saati missä asun. Se kuitenkin oli pelottavaa, koska minä tiesin, missä hän asui – nimittäin noin kuuden kilometrin päässä minusta. Häiriköintiä kesti vajaan vuoden verran. Sitten yhtäkkiä sain häneltä viestin, jossa hän pyyteli anteeksi asiatonta käytöstään ja lupasi lopettaa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut. Olin kerännyt talteen hänen viestejään ja harkinnut rikosilmoituksen tekemistä. Kerran eräs tuttavani kirjoitti Facebookissa, kuinka hän verkkopelejä pelaavana naisena joutuu sietämään miespelaajilta kaikenlaisia mauttomuuksia ja härskejä juttuja. Kuinka aluksi se naurattaa, mutta lopulta alkaa tuntua huonolta vitsiltä, jonka toistamista ei ymmärretä lopettaa. Myöhemmin samassa keskustelussa hän sanoi, että voisihan sitä tietenkin olla otettu saamastaan huomiosta. Hän ei luultavasti ollut aivan täysin vakavissaan, mutta siitä huolimatta se pisti ajattelemaan.

Jos joku tulee työpöytäsi äärelle häsyämään kuin idiootti ja omalla toheltamisellaan onnistuu kaatamaan kahvikuppinsa läppärisi näppäimistöön, oletko sinä otettu saamastasi huomiosta? Jos vapaan kasvatuksen saanut ESjonne käy parkkipaikalla vetelemässä avaimella naarmuja autosi kylkeen, oletko otettu saamastasi huomiosta? Jos joku hakkaa sinut matkalla baarista kotiin, oletko otettu saamastasi huomiosta? Näistä asioista ei vitsailla. Minkä takia sitten toiset sanovat vitsillä, ja toiset jopa tosissaan, että naisen pitäisi ottaa kohteliaisuutena, kun murrosikäisen räkänokan tasolle jääneet niin sanotut miehet häiriköivät asiattomilla kommenteilla ja ehdotuksilla, kun nainen yrittää vain keskittyä peliinsä? Se ei ole kohteliaisuus. Se on henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, joka pahimmillaan voi vahingoittaa pysyvästi uhrin itsetuntoa ja mielenterveyttä. Sanoin tälle tuttavalleni, että ajattele sitä vaivattomana tapana tuntea henkistä ylemmyyttä. Miesten törkypuheille on kaksi todennäköistä selitystä: Kommenttien laukoja on puhtaasti pahantahtoinen tai ajattelematon ihminen, joka ei yksinkertaisesti välitä, vaikka aiheuttaa mielipahaa lajitoverilleen. Jos osaat ottaa kanssaihmisesi paremmin huomioon, olet parempi ihminen. Toinen vaihtoehto on, että hän on henkiseltä kehitykseltään jäänyt sille tasolle, ettei kykene ymmärtämään, miksi toista lasta ei saa hakata hiekkalapiolla päähän. Onnittele itseäsi siitä, että osaat käyttäytyä kuten ikäiseltäsi voisi odottaa. Sitä paitsi kiukutteleva lapsikin usein hiljenee aikanaan, kun häneen ei kiinnitä huomiota. Minua tuollainen ajatus olisi lohduttanut enemmän kuin häiriköinnin kuittaaminen vitsinä.∎

Sumanismi

Unohtuneet Jukka Mettovaara

Osa 2

li eräs syksyinen aamu. Harmauden kyllästämät pilvet roikkuivat taivaalla laiskasti kuin elämänsä elänyt kissavanhus. Tuulenpuuska heilutteli kadunvarsien lehdettömiä vaahteroita ja kadun päällä roikkuvaa lamppua hienoisesti nykien. Lampun johto alkoi suurin piirtein olohuoneen ikkunan alta ja päättyi kymmenen metrin päähän vastakkaisen oranssikeltaiseen sateen tahrimaan muuriin. Muuri oli läpinäkymätön; monenkuosiset verhoilut peittivät sen silmiä. Näin keskustassa siihen tottunee, että yksityisyyden säilyttääkseen on hyvä pitää ikkunoissa esim. kankaanpaloja, ajatteli Juhani, Itse hän ei ollut vielä ottanut asiakseen ostaa verhoja, vaan ”ehtiipä sitä sitten kun on tänne paremmin asettunut”. Juhani napsautti edellisiltana vedellä ja vaaleapaahtoisella suodatinjauhatuksella täyttämänsä kahvinkeittimen päälle. Punainen valo leimahti napissa, ja kotvan kuluttua joka-aamuinen tuttu kohina ja naksunta alkoi. Tavallisesta poikkeamaton aamukahvi lorisi keittimestä pannuun. Juhani oli aloittanut tämänkin aamun samalla tavalla kuin lukemattoman määrän edellisiäkin. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että enää ei Ikeasta ostetun pöydän toisella puolella silmiini tuijottanut se sama vanha yhtä tylsistynyt naama, johon hän oli jo ehtinyt tottua. Ehkä se oli molemmille parempi, hän ajatteli. Juhani yritti usein muistella mielessään niitä hetkiä, kun kaikki meni päin helvettiä. Lautasen sirpaleita tiskialtaassa, ovi sulkeutuu jysähtäen, rappukäytävän häneen kohdistama huuto. Kyllä, nyt oli parempi. Ja kahvi tippui. Sitten tapahtui jotain täysin tavallisesta poikkea-

Sumanismi

vaa. Ovikello soi. Juhani ei odottanut vieraita tänään, ja kuka näin aikaisin edes lähtisi liikenteeseen? Hän käveli ovelle ja katsahti ovisilmästä. Linssi paljasti hänelle pyöristämänsä harmaahiuksisen, hieman kaljuuntuvan, tweedtakkiin pukeutuneen miehen. Mies näytti yliopiston kirjallisuuden laitoksen karanneelta. Ihan outo tyyppi, Juhani totesi mielessäänn. Puolen sekunnin mietintätuokion jälkeen hän käänsi kahvaa. Haitat laksahtivat kohdilleen ja ovi avautui. – Päivää, sanoi mies. Hän oli tosiaan hyvin professorihtava, sellainen jonka kanssa voisi kuvitella luennoivan puolinukkuville saleille yliopistossa. Hän näytti kasvoistaan jotenkin tutulta, mutta Juhani ei saanut mieleensä, keneltä. Tupakan savu kiipeili miehen huuliensa välissä hellästi pitelemästä tupakasta hiljaa porraskäytävän kattoa kohti. Mies huomasi Juhanin katseen närkästyneisyyden ja viskasi kai kohteliaisuuttaan tumpin lattialle. – Päivää vain. Voinko auttaa? Juhani kysyi. – Itse asiassa voitte. Oletteko nähneet tätä henkilöä? ukko sanoi ja näytti hänelle vanhaa seepianväristä kuvaa kai jostain viisikymmenluvulta. Se esitti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan miestä itseään. Juhani vilkuili vuorotellen kuvaa ja miestä. Hän oli hetken neuvoton ja mietti, onko vastapuolensa isopyörä kunnolla kiinni. – Katselen häntä parhaillaan, hän lausui yllätyksellisen haukotuksen seasta. – Oliko teillä oikeaa asiaa? Mies vastasi kylmällä tuijotuksella suoraan Juhanin silmäkuoppien pohjiin. Keitin röyhtäisi keittiössä viimeiset tipat pannuun.

– Hoo! Vaan eipä olekaan. Ei varmasti ole. Katsokaapa tarkemmin, hän innostui. Juhani ei ymmärtänyt mitään. Juhanin tuijotus kääntyi takaisin kuvaan, ja hän alkoi hieman epäillä omaa näköään. Kuvan henkilö kuitenkin näytti täsmälleen hänen edessään seisovalta keski-ikäiseltä ukolta. Hän päätti lopettaa aamuisen leikin ja oli jo sulkemaisillaan oven. Mies ehti kuitenkin työntää kuluneen tummanruskean nahkakenkänsä oven väliin. Tässä vaiheessa Juhani alkoi jo hieman hätääntyä. – Anteeksi, mutta voitko siirtää kenkäsi pois? En osta mitään. Jeesuksestakin olen kuullut eikä kiinnosta. – Ymmärrän teitä, hyvä herra, mutta voisitteko katsoa vielä kerran? hän sanoi ja paljastaa pienen vilpittömän oloisen hymynhäivähdyksen. Vai ”hyvä herra”. Kuka enää puhuu tuolla tavalla? – En voi, enkä tosiaan jaksa leikkiä enää. Ja nyt se jalka helvettiin tai soitan poliisit. Mies silminnähden säpsähti Juhanin korottunutta ääntä ja astuu taaksepäin. Hymynkare väljähtyi, ja jalka poistui oven välistä. Juhani veti oven nopeasti kiinni. Hän katsoi ovisilmän linssistä, kuinka mies pani valokuvan takaisin povitaskuunsa ja hetken kaiveltuaan otti sieltä uuden tupakan. Hän sytytti sen kummallisella, jonkin eläimen muotoisella sytyttimellä, ja lähti hitaahkosti lampsimaan portaita alas. Juhanin oikea silmä pysyi naulautuneena puukuvioiseen pintaan, kunnes hän kuuli alaoven rämähtävän kiinni. Helpottunut henkäisy ei kaikunut oven toiselle puolelle. Postiluukusta velloi käytävään kahvin tuoksu.

***

Helleaalto pyyhki Moskovan katuja. Tienpinnat väreilivät auringon hohkassa, kaduille uskaltautuneet kulkivat mahdollisimman vähissä vaatteissa.Vuorokauden ympäri auki olevasta pikkukaupasta nilkutti kauppakassiensa kanssa pieni baabuška. Uudenkarhea musta Volvo ajoi risteykseen liian nopeasti ja onnistui täpärästi välttämään törmäyksen johdinbussin kanssa. Lehtikojun myyjä tuijotti yrmeänä kopistaan ja hörppäsi olutta. Varjoissa oli tungosta. Samin päässä tuntui vielä hieman hajanaiselta, mutta mestari Tamin mukaan se menisi pian ohi. Hän oikoi kirjekuoressa yhteenlitistyneitä jäseniään kulkiessaan pitkin Tverskaja-katua kohti Majakovskaja-metroasemaa. Mestari oli neuvonut, että jossain sen läheisyydessä sivukadulla pitäisi olla pieni kiinalainen ravintola, jonka nimi oli Neljä tuulta. Sen

omistaja, Junlang Zhang, oli eräs mestarin vanha tuttava, johon hän ei kylläkään ole pitänyt yhteyttä pitkiin aikoihin. Mestarin tiedot perustuivat kirjeenvaihtoon, joka oli päättynyt ennen sotaa. Mestari oli arvellut, että Zhang saattaisi tietää jotakin kettuhengistä tai osaisi ainakin kertoa, onko niitä näkynyt. Sam toivoi, että ravintola olisi yhä pystyssä. Hänellä oli nimittäin melkoinen nälkä. Tverskajalta erkani kapeampi sivukatu, joka oli molemmin puolin täynnä autoja. Sam katsoi kadun nimeä, puristi sitten taskussaan painavaa viestikiveä ja toisti sen mielessään. Mestari vastasi myöntävästi. Hän käski kävelemään katua vielä jonkin matkaa eteenpäin. Porttikäytävän sulki ruosteinen vääntynyt portti. Oviaukon yläpuolella luki kyrillisillä aakkosilla Четыре ветра ja sama kiinaksi. – Neljä tuulta, Sam lausui ja naurahti. – Kuinka oivaltavaa. Porttikäytävän päässä oli pienehkö sisäpiha. Talon rapistuva, kelmeänkeltainen ulkoseinä ei välittänyt pihalle eksyneestä ulkomaalaisesta. Auki olevista ikkunoista kantautui naisen ääntä ja koiran haukuntaa. Raidallinen maatiaiskissa tuijotti Samia ja pinkaisi sitten roskatynnyrien taakse. Niistä pursuva mädän löyhkä tunki Samin sieraimiin. Pihan toisella puolella oli ovi, joka oli auki. Sen edessä roikkui helminauhaa muistuttavia köysiä ja vieressä oli kyltti, jossa toistui sama teksti kuin porttikäytävän luona. Sam astui sisään. Sisällä oli pimeä ja kuumempi kuin ulkona. Kattotuuletin pyöri veltosti kuin vain näön vuoksi. Tiskin luona istui vanha aasialaismies, joka tuijotti televisiota. Hän huomasi Samin, korjasi hieman asentoaan ja tervehti tätä venäjäksi. Sam vastasi kiinaksi. Miehen silmät valaistuivat hetkeksi. – Päivää vain. Mitä saisi olla? hän jatkoi hieman venäjäväritteisellä kiinalla. – Sam silmäili hetken ruokalistaa ja tilasi annoksen paistettuja nuudeleita ja possua. Mies nyökkäsi ja katosi keittiöön, mistä kuului hetkeä myöhemmin kiivasta puhetta. Mies tuli takaisin ja istuutui jälleen tuoliin. – Oletteko tullut Kiinasta? hän kysyi Samilta. – Oikeastaan Hong Kongista. Tunnetteko sennimistä henkilöä kuin herra Zhang? Mies kurtisti kulmiaan ja kumartui epävarmasti lähemmäs Samia. – Tässä kaupungissa riittää Zhang-nimisiä herroja. Riippuu siitä, kuka kysyy. – Olen Sam Tong. Olen tullut erään vanhan ystäväni lähettämänä. Tunnette varmaankin mestari Tamin.

Sumanismi

Miehen silmät kirkastuivat. – Mestari Tamin! Se vanha höperö! Mitä hän oikein puuhailee? Tai niin, viettääkö hän yhä kaiken aikansa temppelissään? – Valitettavasti. – Ikävää. Voi minua! Lakkasin kirjoittamasta hänelle, kun sota tuli. Mutta minkä sille mahtoi. Sensuuri oli sen verran kireää, etten halunnut jäädä kiinni ulkomaalaisille kirjoittelusta. Toivon, että hän ymmärtää. – Luulen niin. Itse asiassa voitte kysyä häneltä itse, jos haluatte. Herra Zhangin kasvot värähtivät hitusen. – Mitä tarkoitat? – Minulla on viestikivi. Voin lainata sitä teille. Zhang vaikutti epäröivältä, mutta sitten hän kuitenkin myöntyi. Sam ojensi taskustaan pellavaiseen kangastilkkuun käärityn kiven. Zhang pyysi anteeksi ja livahti keittiöön. Sam hämmentyi ja lähti seuraamaan miestä ripein askelin. Mutta kun Sam ehätti keittiöon, keittiötä ei enää ollutkaan. Sen sijaan hän oli pitkulaisessa käytävässä, jonka seinät, lattia ja katto oli tehty punertavista tiilistä. Käytävä oli kapea ja kulki jonkin matkaa eteenpäin. Sam yritti kääntyä takaisin, mutta samanlainen tiilikäytävä jatkui hänen takanaan sinne, missä aiemmin oli ollut ravintolan puoli. Sam kirosi herkkäuskoisuuttaan. Hän tunsi, kuinka hiki alkoi virrata. Samin polvet vaipuivat maahan, ja hän veti syvään henkeä ja yritti järkeillä, mitä on tapahtunut. Hänen mieleensä palasivat ne aamut ja päivät ja illat ja yöt, jotka hän oli piilotellut japanilaisia Hong Kongin viemäreissä. Ne olivat ahtaita ja saastaisia ja kosteita. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli pelännyt henkensä puolesta. Samin epäonneksi hänelle ei ollut suotu sellaisia puolijumalan lahjoja, jotka pelastaisivat hänet lentäviltä luodeilta. Hän muisti jälleen, miksi oli karannut Amerikkaan. Siellä oli vapaus olla koko ajan niin sekaisin kuin tahtoi. Samin selässä tuntui kuumalta. Seinätiilet alkoivat hohkaa lämpöä, ja pian ne myös hehkuivat oranssina kuin tulivuoresta valuvat laavavirrat. Kuumuus yltyi, Sam lähti juoksemaan käytävää pitkin eteenpäin, mutta se ei vain loppunut. Hän lysähti maahan ja menetti tajuntansa.

***

”Tämä olkoon ensimmäinen merkintäni tähän muistikirjaan. Tulin juuri katsomasta toukokuun ensimmäisen päivän paraatia. Tuhansien ihmisten

Sumanismi

joukkohurmiota on erityisen kiinnostava seurata. He ovat tavallisia työläisiä, joilla on tavalliset tavat. He syövät sitä, mitä Stalin heille lupaa suoda ja tekevät sitä työtä, jota Stalin heille määrää. Minusta tuntuu, että meidät kaikki halutaan tehdä samanlaisiksi. En halua edes kuvitella, mitä meidänkaltaisillemme tehtäisiin. Löytäisimme itsemme varmasti joltakin leiriltä tai tutkimuskompleksista kerryttämässä isänmaan suuruutta. Kun he eivät saisi mitään irti, meidät pantaisiin seinän eteen riviin kerryttämään isänmaan ruumiskasoja. Sellaista se on.

***

Moskovassa, 1.5.1931 - JZK”

Kuumuus oli kadonnut. Samia hikoilutti vielä. Hänen otsallaan oli märkä rätti. Hän oli jossain varastohuoneessa, joka oli ahdettu kattoon asti pahvilaatikoita. Vanha heteka narisi. Huolestunutkasvoinen kiinalaismies katsoi häntä huoneen toiselta puolelta. Sam nousi pystyyn, mutta vaipui pian takaisin. Heikotti. – Olen pahoillani. Olin loihtinut oven, hän totesi anteeksipyytämättömällä äänellä. – Mihin jouduin? Sam kysyi suu kuivana henkeeän haukkoen kuin kala. – Leivinuuniin. Olo oli varmasti tukala. Juo vähän vettä, lasi on vieressäsi. Sam nieli veden ahnaasti. – Nyt sinun täytyy lähteä. Täällä ei ole turvallista. – Älä viitsi. Anna kiveni takaisin. – Minun oli tuhottava se. Ketut tietävät jo. Ne kävivät jo kerran, mutta olit uunissa piilossa. Ne tulevat pian takaisin. Et voi jäädä. Hämmennys valtasi jälleen Samin. Eivät kettuhenget olleet koskaan vaarallisia olleet. – Mistä lähtien jumalat ovat pelänneet mokomia? Sam kysyi ärsyyntyneenä. Zhang pudisti päätään ja näytti tuskaiselta. Hän tuli Samin viereen ja kertoi. Ketut olivat ilmaantuneet Moskovan seudulle joitakin viikkoja sitten. Vanhana lieden jumalana Junlang Zhang oli päättänyt napata yhden harvinaisista ketuista ja valmistaa siitä aterian tärkeille vieraille. Hänen suunnitelmansa oli kuitenkin epäonnistunut, sillä hänen voimansa eivät tehonneet niihin. Ketut eivät tietenkään arvostaneet edes yritystä. Ne nappasivat Zhangin tyttären pantiksi ja käskivät ottaa heti yhteyttä, jos joku tulee kyselemään niistä. – Tai Tamista. Ne mainitsivat hänetkin, Zhang lausui värittömästi. – Minä säikähdin aika tavalla, kun

joku oikeasti tuli. En ole kuullut Tamista vuosiin, ja nyt minut tyttäreni viedään... Zhang jähmettyi paikalleen. Samin kävi vähän sääliksi nähdä vanha jumala tässä tilassa, neuvottomana ja lyötynä. Hän näytti aivan eri näköiseltä kuin aikaisemmin, jopa kuolevaiselta. Sam sanoi sitten: – Olen pahoillani puolestasi. Zhang reagoi muutaman sekunnin viipeellä. Hän säpsähti ja melkein yllättyi Samin läsnäolosta. – Lähde nyt. Älä käytä viestikiviä, ne huomaavat sen. Mene takaisin Hong Kongiin ja pysy siellä. Pysyttele piilossa sen aikaa, että tämä laantuu. En kyllä edes tiedä, mitä ”tämä” on, mutta toivon, että se menee pian ohi. Sam oli jo miltei lähdössä. Sitten hänen mieleensä tömähti tunne. Sekunnin murto-osassa hän arvioi oman paikkansa maailmassa. Ei se kovin paljon selkiytynyt, mutta nyt hän teki päätöksen olla luovuttamatta. Hän ottaisi kaiken vastaan. – Missä ne ketut pitävät tytärtäsi? Sam kysyi. Herra Zhangilla kesti hetki, mutta sitten hänen silmänsä laajenivat. – Et kai aio...? – En ole tullut tänne saakka vain, jotta pääsisin palaamaan takaisin tyhjää toimittamaan. Mestari Tam oli oikeassa; kaikki ei ole kohdallaan. Zhang ei sanonut mitään. Hän pohti mielessään sitä, uskaltaisiko hän kertoa Samille vai tekisivätkö ketut hänen elämänsä entistä tukalammaksi. Viimein hän nousi, viittoi Samin suuntaan ja asteli hitaasti ulos takahuoneesta. Keittiössä oli hiljaista eikä ketään näkynyt. Nurkassa oli valtava punatiilinen leivinuuni, johon Samkin oletti aiemmin joutuneensa. Herra Zhang käveli suoraan sen luo ja kumartui alas. Hän avasi juuri lattian korkeudelta pienen metallisen luukun. Sam odotti, että Zhang kaivaisi sieltä esille jotain. Sen sijaan hän tunki vaivattoman näköisesti vasemman jalkansa uuniin. Sitten hän ojensi oikean jalkansa, ruumiinsa ja lopulta hänen päänsäkin katosi luukkuun. Se kaikki näytti hyvin luonnolliselta, vaikka järjen mukaan edes pienehkön kiinalaisen ei olisi pitänyt saada jalkaansa sinne polveenkaan asti. Vaimea ääni kaikui uunista: – Astu sisään. Tee niin kuin minä juuri tein. Ja seuraavalla hetkellä Sam seisoi pimeässä uunissa tuhkan keskellä. He lähtivät kävelemään syvemmälle pimeään. – Seuraa minua, Sam. Vien sinut Valkoisen runoilijan luokse. Jatkuu seuraavassa numerossa

Sumanismi

Sitaatteja n aa editio s s i e r a m u s

”Vittu, Helsinki, miten tätä ajetaan?”

– Jussi Osmassa

”Osataan, koska meillä on kartta ja me ollaan miehiä.” – Jukka Osmassa, kun Hemppa epäili poikien suunnistustaitoja ”Miten tämmönen lärpäke on mun ja viinan välissä?”

– Jussin mielipide pullonkorkista

”Excu on lähellä mustaherukkaa, muttei kuitenkaan.”

– Antti ja excun syvin olemus

”Mihin kaikki ihmiset ja se siulalainen meni?”

– Tiia-Maria exculla

”Jos et sä tiedä mitä sä haluut, sä et saa mitään!”

– Annen elämänfilosofiaa

”Tullee paha mieli ko ajattellee avaruutta.”

– Liisa ja maailmankaikkeuden ihmeet

”...and that’s why he committed suicide. Yeah, yeah, in Hungary many people do that.” – Kansallismuseon oppaan vahinkoanalyysi unkarilaisesta kansanluonteesta ”Painovoima on ainoastaan sosiaalinen konstruktio.” ”Maailma muuttuu ja aivot keinuu.”

– Mikko – tuntematon matkapäiväkirjassa

”Onpa kauniit aterimet. Vai onko?” – Tiina exculla, koska aina ei voi tietää, mitä mieltä mistäkin on ”Suma jää tässä!”

”Näyttää ihan joltain joulukoristeelta.”

– Hemppa kaitsi laumaansa Budapestin metrossa – Jussin mielipide Unkarin parlamenttitalosta

”Ruoka loppui lautaselta. Käynti kreikkalaisessa ravintolassa loppuu. Excu loppuu. Raha loppuu. Loppuuko kevät? Loppuuko halpa ruoka ja juoma? Loppuuko röyhelöt ja kulta? Loppuuko elämä? Aika on lehti, sointu.” – Antti ja excun loppumisen haikeus

Sumanismi

HUMANISTINEN KILTA “46 vuotta imuri... messissä?”

OTiT on paras ja eccu :D:D:D

Sumanismi