Sumanismi 3/2018 by Sumanismi

3/2018

Î´ UMANISMI ..

Kirjoittajat: Ilona Kauppinen, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Emilia Käsmä, Lassi Perämäki, Joonatan Salminen, Emilia Välimäki

Kuvitus: Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Emilia Käsmä, Julia Pääkkölä, Lauri Siniluoto, Emilia Välimäki, Unsplash

Taitto: Sonja Keltamäki, Meeri Kivikallio, Emilia Käsmä

Päätoimittajat: Meeri Kivikallio ja Sonja Keltamäki

Sumanismi

Painettu Juvenes Printissä; painos 40 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2018

2 Kuva: Meeri Kivikallio

Sisältö Pääkirjoitus Koponen Päällikön puheenvuoro Turinatontti Sumanismin fuksiesittely 2018 Asian vieressä Musiikkia korville Sumalaisten päiväkirjasto Ystäväkirja Kääntöpuoli Tepastellen Anonyymi bileblogi Selfiegalleria Sitaatit Anonyymit tunnustukset

3 4 5 6 7 10 14 16 19 20 21 22 25 26 27

PÄÄKIRJOITUS

Yhdessä syksyyn Syksy on jo pitkällä, joten on aika vuoden kolmannen Sumanismin! Kesä oli ihanan lämmin ja pitkä. Toivottavasti kaikki sumalaiset ovat ehtineet ladata akkujaan lähestyvää pimeintä vuodenaikaa varten. Mikäli kaipaat pientä pakoa arjesta, tarjoaa Sumanismi siihen tilaisuuden. Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja vaikka Huoneen sohvan nurkkaan tuoretta lehteä lukemaan. Lehden teema, yhteisöllisyys, sopii juuri tähän numeroon kuin nenä päähän monestakin syystä. Ensinnäkin uudet fuksit ovat saapuneet ja me vanhemmat tieteenharjoittajat olemme tehneet kovasti töitä, jotta uudet opiskelijat tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja pääsisivät osaksi Sumaa. Lisäksi humanistinen tiedekunta muutti kesän aikana vanhalle puolelle yliopistoa. Uusissa tiloissa humanistijärjestöt jakavat keskenään kolme kiltahuonetta. Humanistien tiiviimpi yhteiselo antoi innoituksen myös kansikuvaan. Vaikka kesän aikana onkin tapahtunut paljon muutoksia, Sumanismissa moni asia on säilynyt ennallaan. Jo tutuksi tulleeseen tapaan tässäkin numerossa on muun muassa Ystäväkirja, Päiväkirjasto, Tepastellen sekä Anonyymi bileblogi. Lisäksi syksylle perinteiseen tapaan pääsette myös tutustumaan uusin sumalaisiin Fuksiesittelyn kautta. Kaikki ei kuitenkaan ole vanhaa, sillä tässä lehdessä starttaa uusi kolumnipalsta Kääntöpuoli, sekä asialinjaa tavoittelevia juttuja sisältävä Asian vieressä. Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan Oulussa järjestelylle kesäkurssille, jolle saapui suomen opiskelijoita ympäri maailmaa. Tuulahduksen kesästä tarjoilee myös festareita käsittelevä Anonyymi bileblogi. Tarjolla on siis kesäistä lämpöä ja valoa syksyn keskelle! Tämä syksy on sumalaisille erityinen, sillä Osma saapuu jälleen Ouluun. Työryhmä on puurtanut ahkerasti keväästä asti järjestääkseen marraskuun puolivälissä ikimuistoisen viikonlopun kanssafennisteille. Vuoden viimeisestä numerosta toivottavasti saamme lukea, mitä Tarussa Osmasten herrasta oikein tapahtui.

Sumanismi

Ruskan värisin terveisin Sumanismin päätoimittajat Meeri Kivikallio ja Sonja Keltamäki

KOPONEN Syksyn koulutus- ja sosiaalipoliittisia kuulumisia.

Muuton jälkeen

Sumanismi

T 4

Joonatan Salminen

ässä Sumanismin jokanumeroinen tilannekatsauksenne yliopiston koulutus- ja sosiaalipoliittisiin ajankohtaisaiheisiin, olkaapa hyvät. Tiedekunnan muutto on aiheuttanut ikäviä muutoksia siihen, kuinka helposti opettajia pääsee tapaamaan. Henkilökunnan työhuoneet ovat nykyisin pääsääntöisesti kahden hengen huoneita, joten opettajaa ei voi siksi enää noin vain mennä moikkaamaan. Jatkossa tapaaminen opettajan kanssa tulee sopia sähköpostitse. Olen henkilökohtaisesti jo päässyt nauttimaan tästä uutuudesta ja jutellut opettajien kanssa. Myös osa henkilökunnasta vaikutti olevan hieman harmissaan muutoksesta. Näemme faktisesti heitä harvemmin ja virallisemmin, mikä voi tuntua etäännyttävältä. Tai minusta ainakin tuntuu siltä. Noh mutta, paras tottua. Tai hei, moikataanhan jatkossakin iloisesti käytävillä! Koulutuksen lähipalvelut ovat muuttaneet. Lähipalvelupiste sijaitsee nyt entisen opiskelijakeskuksen tiloissa L9 salin vieressä, tilassa KE1020. Se on auki arkisin klo 10–14. Lähipalvelun yhteystiedot löytyvät verkko-osoitteesta www. oulu.fi/hutk/opintopalvelut. Yleiset tentit ovat uudistuneet. Jatkossa tentteihin ilmoittaudutaan viimeistään seitsemän vuorokautta ennen tenttipäivää. Ilmoittautuminen tehdään yhä Weboodissa. Humanistisen tiedekunnan yleiset tentit pidetään nykyään keskiviikkoisin kello 16.15–19.15. Toinen muutos on tenttiin meneminen. Opiskelijoita ei enää kutsuta nimeltä, vaan tenttisalin ovelta tai taululta tarkistetaan oma ennalta osoitettu paikka tenttisalissa. Saliin astumisen jälkeen ollaan hiljaa sieltä poistumiseen asti. Istumarivin päässä odottaa pinkassa jokaiselle tenttipaperit. Tentin alussa ilmoitetaan valvojalle, mikäli aikoo tenttiä useamman tentin kerralla. Uuden tentin kysymyspaperi noudetaan valvojalta samalla kun edellinen palautetaan. δ

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Joukolla uuteen lukuvuoteen

Emilia Käsmä Suma ry:n puheenjohtaja voi nimetä toimihenkilöitä pitkin kautta, joten oikein innokkaat tekijät voivat hypätä kelkkaan vaikka heti. Syksyn h-hetki on kuitenkin Suman sääntömääräinen syyskokous perjantaina 23.11., jossa muun muassa allekirjoittaneen saappaisiin haetaan uutta täytettä. Syyskokoukseen kannattaa ehdottomasti tulla, sillä vaikka hallitukseen ei haluaisikaan, on se erinomainen paikka vaikuttaa järjestön seuraavaan toimikauteen. Jos hallituspestit kiinnostavat, mutta ei ole aivan varma, mitä tahtoisi Sumassa tehdä, kannattaa tulla Haluatko hallitukseen? -iltaan 6.11. Siellä vanhat ainejärjestötoimijat raottavat salaisuuden verhoa ja kertovat omista pesteistään. Suman hallitus kaipaa aina uusia naamoja ja tuoreita näkökulmia, sillä vain kuollut kieli pysyy muuttumattomana ja vierivä kivi ei sammaloidu jne. On vaikea löytää sanoja siihen, kuinka kiitollinen olen fuksi-Empulle päätöksestä lähteä Suman toimintaan mukaan. Järjestötoiminnasta olen saanut korvaamattoman kokemuksen lisäksi elämääni niin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, ettei elosta tulisi enää vallan mitään ilman heitä. Hallitustoiminnasta olen ponnistanut myös OYY:n edustajistoon ja halloped-toimintaan, ja opiskelijajärjestötoiminta ja koulutuspolitiikka ovat ehdottomasti vieneet sydämeni. Toivon, että myös juuri sinä haluat vaikuttaa omalta osaltasi opiskelijaelämään ja rakkaan Sumamme toimintaan. δ

Sumanismi

yksy on taas luikerrellut kesän tilalle. Samaa kyytiä ovat yliopiston käytävät täyttyneet tuoreista ja vähemmän tuoreista opiskelijoista. Täyttynyt on myös humanistien uusi kiltahuonekäytävä, ja ainakin omaa sydäntäni lämmittää suma [sic] kanssahumanisteja aivan seinän takana. Onkin mahtavaa, miten moni on löytänyt tiensä uusille kiltiksille, ja kuinka helppoa ystävystyminen ainejärjestörajojen yli voi nyt olla. Erityisen onnellinen olen tietenkin uusista ja vanhoista sumalaisista, joiden kanssa yliopistoarki on juhlaa! Sumaa tehdään yhdessä. Ainejärjestö ei ole vain puheenjohtaja tai hallitus, vaan koko jäsenistö. Jokainen sumalainen tekee järjestöstään juuri omansa ja panoksellaan luo yksilöistä joukon, perheen. Hallituksen tehtävänä on toteuttaa sellaista järjestötoimintaa, joka on jäsenille mielekästä. Siksi rakentavan palautteen valuminen rivisumalaiselta hallitustoimijoille asti on ensisijaisen tärkeää: kukaan meistä ei voi olla ajatustenlukija. Näköalapaikka Suman toimintaan on tietenkin hallituksessa. Suman hallituksessa on tilaa jokaiselle, joko pestinhaltijana tai toimihenkilönä. Istuva hallitus

TURINATONTTI

Perfektionistin itkuvirsi

Tontti, jossa turistaan rennolla otteella niin päivän polttavista kuin jo sammuneistakin puheenaiheista.

Sumanismi

Emilia Välimäki

Viime aikoina olen tuntenut paljon stressiä tekemättömistä töistä ja seinän takana vaanivista deadlineista. Yleensä en anna asioiden kasaantua, mutta nyt tuntuu, että tänä syksynä ne kasaantuvat väkisinkin. Se aiheuttaa jonkinasteista ahdistusta, josta ei meinaa löytää pakotietä. Jos minulla on liikaa tehtävää, tuskastun siitä määrästä ja usein olen tekemättä mitään sen eteen, että saisin tehtävät suoritettua. Silloin paras tapa on piilotella sängyssä peiton alla ja esittää, ettei ole olemassa tai vääntäytyä lattialle si-

kiöasentoon odottamaan, että ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään. Tiedostan hyvin jo siinä asentoon kietoutuessani, ettei se ainakaan mitään auta. On vain helpompaa vältellä tekemästä jotain tärkeää, koska ei jaksa taas ponnistella työn eteen. Joku on joskus sanonut, että asioiden eteen pitäisi nähdä vaivaa. Olen tästä samaa mieltä, mutta olen myös huomannut ihmisen olevan peruslaiska, joten hän ei vain halua nähdä vaivaa minkään eteen. Parasta ei ole mennä sieltä, mistä aita on matalin, vaan sieltä, mistä se on jo kaatunut. En kuitenkaan voi luokitella itseäni tähän aidankaatajan rooliin, vaikka se ehkä olisi välillä hyväksi. Se voisi ainakin poistaa stressiä, kun ei aina tarvitsisi olla kunnianhimoinen ja tähdätä korkealle. Huomaan itsessäni paljon perfektionistin piirteitä, sillä haluan antaa aina parastani kaikissa asioissa. En halua esimerkiksi palauttaa huonoa esseetä, vaan ennemmin kirjoitan yömyöhään, jotta saisin palautettua omasta mielestäni hyvän tekstin. Tästä syystä ehkä ahdistunkin kasaantuvista töistä, koska en välttämättä kykene antamaan täyttä panostani kaikkiin kymmeniin palautettaviin tehtäviin. Tiedostan myös sen, että pitäisi osata höllätä välillä. Ja kyllähän minä höl-

läänkin, ainakin silloin, kun piileskelen peiton alla maailmaa ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Läsnä olevaa ahdistusta ei varsinkaan auta muiden ihmisten muka kannustavat kommentit. ”Kyllä se siitä!” tai ”Hyvin se menee!” ovat ehkä tyhjimmät kommentit, koska ne yrittävät auttaa, mutta kaikki tietävät niiden olevan vain pakotettuja kannustuslauseita. Itsekin syyllistyn niiden viljelemiseen, mutta niin tekevät kaikki muutkin. Parasta vertaistukea kuitenkin saa ystäviltä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Onkin ollut mukavaa jakaa kandistressi jonkun samaa tunnetta kokevan ihmisen kanssa, koska silloin tietää saavansa oikeaa kannustusta puolin ja toisin. Yhdessä ahdistumisen jälkeen on voinut saada jotain hyviä ideoita, jotka ovat auttaneet töiden tekemisessä. Faktahan on, että tekemättä tehtävät eivät valmiiksi tule, vaikka välillä tuntuu myös siltä, etteivät tehtävät lopu tekemälläkään. Tilanne on kuitenkin vain otettava hallintaan ja ruvettava hommiin, koska jokainen ihminen on vastuussa itsestään. Ehkä minunkin siis pitäisi alkaa töihin, jotta hommat eivät pääsisi kasaantumaan – ainakaan kovin pahasti. Jos ne taas pääsevät kasaantumaan, minut voi löytää leikkimästä piilosta. δ

Sumanismin fuksiesittely 2018 1. Miksi hait opiskelemaan suomen kieltä? 2. Mikä on supervoimasi? 3. Mitä odotat fuksivuodelta? 4. Mikä on lempisanontasi? Katja Pyörälä, 24, Oulu

1. Sielua kurittavan intohimon vuoksi. Yleisesti alan ja tulevaisuuden mahdollisuuksien vuoksi. 2. Olen semihyvä tosi monessa asiassa, nappaan perustaidot nopeasti, jokapaikanhöylä. 3. Älyttömästi opintopisteitä. 4. Mitäs läksit. Se on meidän iskältä. Isävitsit on mun sanontoja.

Iida Sarja, 20, Nivala

1. Alun perin koska äidinkieli oli lempiaine koulussa ja rupesin kirjoittaa tarinoita jo silloin ala-asteella. Lukiossa heräsi innostus jatkaa yliopistoonkin. Oma äikänopettaja oli huippu ja inspiroiva. Olen käynyt kursseja avoimessa ja innostunut kielenhuollosta. 2. Löydän kolikon kääntöpuolen, vaikka jotain pahaa olisi sattunut. Olisi kiva osata vaikka lentää. 3. Paljon erilaisia hauskoja tapahtumia. Uusiin ihmisiin tutustumista. Tietenkin myös hieman opiskelua. 4. Kolikolla on aina kääntöpuoli. Sumanismi

Ida Immonen, 20, Varkaus

1. Koska rakastan kirjoittamista ja olen kaveriporukan kielipoliisi. 2. Kun suutun niin voi tapahtua ihan mitä vain. 3. Bileiden lisäksi sitä, että pääsisi vähän kärryille asioista. 4. Kaada tuoppiin sitä punkkua.

Hjalmar Måns, 22, Pietarsaari

1. Minua on lapsesta asti kiehtonut tämä kieli, jota eräs gubbe puheli itsekseen rantaraitilla. Pappa toivoi minun hakevan Hankeniin tai Åbo Akademiin, mutta sanoin hänelle, että jos jokin asia tässä maassa kannattaa, niin suomen opiskelu. Ouluun halusin, koska se on miellyttävän purjehdusetäisyyden päässä kotoa. Harmikseni olen todennut, ettei purjeveneen pysäköiminen Linnanmaalla ole helppoa. 2. Osaan avata kaksi rapua molemmilla käsillä yhtä aikaa. 3. Odotan saavani lukuisia kamraatteja. Yritän löytää niitä ehkä kaffen ääreltä, koska mamma varoitti menemästä liian isoihin tapahtumiin. Nykyään kuulemma liikkuu kaikenlaisia kulkutauteja, eikä minua ole rokotettu. Mamma pakkasi onneksi mukaan hiukan hopeavettä. 4. Kaikki on turhaa, paitsi purjehdus.

Sumanismi

Joonas Kärkkäinen, 21, Pyhäjärvi

1. Ensin hain psykologiaan pari kertaa ja sitten päätin hakea johonkin mihin vois päästä. Olin ollut paikallislehdessä töissä niin tajusin, että kirjoittaminen on se missä pärjään ja mikä on mulle luontevaa. Nyt päätin kokeilla hakea ja tässä ollaan. 2. Tämä on samaan aikaan supervoima ja -heikkous. Ajattelen liian laajasti ja myös muita vaihtoehtoja. Ymmärrän muita hyvin, en halua tuomita ketään tekojensa perusteella, vaan yritän ymmärtää, miten ne kokee omat valintansa järkeväksi. Tämä aiheuttaa monesti sitä, että on liikaa vaihtoehtoja ja jumittumista. 3. Hulluutta. 4. Yhet vielä.

Minttu Kahelin, 19, Vähäkyrö

1. En siedä kielioppivirheitä ja haluaisin vain korjata kaikki yhdyssanavirheet. 2. Ihmistuntemus. Osaan heti erottaa ihmisporukasta kuka on esim. johtaja. 3. Paljon kaikkea, toimintaa niin koulussa kuin sen ulkopuolella. 4. Shit happens.

Antti Niskanen, 22, Vaala

1. Äidinkieli oli mun vahvuusalue lukiossa. Toinen iso tekijä oli se, että olen ollut sijaisena pitkään Vaalassa ja huomannut pärjääväni siinä kohtalaisen hyvin. Kiinnostusta löytyy. 2. Voin juoda kusilagereita ja nauttia siitä. 3. Ei ole hirveästi odotuksia opiskelussa, ajattelin, että se nyt tulee sieltä itsestään. Enemmän odotukset bileissä ja kavereissa. Oheistoimintaa. 4. Hevi on paskimmillaankin parasta.

Olga Oinas-Panuma, 18, Pudasjärven Panuma

Sumanismi

1. Olen kirjottanut pienestä asti, mulla oli lapsena oma lehti, jota toimitin vanhemmilleni. Mulla ei ole matikkapäätä ja vieraiden kielten päätä vielä vähemmän. Haluan työskennellä luovalla alalla. Äidinkieli oli koulussa lempiaine. Ainoa tavoite lukiossa oli äidinkielen ylioppilaskirjoituksista L. 2. Voin nukkua missä vain ja milloin vain. 3. Uuden oppimista, uusia ihmisiä, verkostoitumista ja haalareita. 4. Ei oo hetikään nii näläkä ku joskus syö. Tyhmyyteen ei saa vastata tyhmyyellä.

ASIAN VIERESSÄ

Kesäkurssi, mikä se on?

Kiinnostaako S2-opetus? Haluatko uusia kavereita ympäri maailmaa? Onko ensi heinäkuu vapaa? Jos vastasit yhteenkään kysymykseen kyllä, hae kesäkurssituutoriksi ensi kesän kesäkurssille! Neljä viime kesänä kesäkurssilla ollutta kertoo kurssista ja kokemuksistaan. Teijo Kemppainen

Opiskelija: Lilla, Slovakia 1. Miksi aloitit suomen kielen opiskelun? ”Vastaukseni on melko yksinkertainen: ”Olen ihastunut Suomeen.” Minun unelmani aina oli muuttaa Suomeen, siksi olen aloittanut opiskella suomen kieltä.” 2. Miksi päätit tulla Suomeen kesäkurssille? ”Koska halusin syventää suomen kielen taitoani ja kesäkurssi oli hyvä tilaisuus tähän tarkoitukseen.”

Sumanismi

3. Mikä on mielestäsi tärkein asia, jonka opit kurssilla? ”No NIIN! [Ismo Leikolan stand up -esitys suomen tärkeimmästä sanasta, toim. huom.] Mutta oikeasti olemme saaneet tietoja kaikilla osa-alueilla (keskustelu, kuuntelu ja lukeminen). Sanoisin, että minun puheeni on kehittänyt eniten.”

4. Mikä oli parasta kesäkurssilla? ”Yhdellä sanalla: kaikki. Mutta jos minun on valittava niin Kuusamossa oli paras, siellä oli todella rentouttavaa. Lisäksi tietysti muut tapahtumat, kun olimme yhdessä (grilli-illat, loppujuhla...).” Slovakialainen Lilla Snírerová haluaisi asua Suomessa.

Laura, opettaja:

uudessa ympäristössään. Kirjallisuudessa keskitymme pohjoisuuteen ja pohjoissuomalaisten kirjailijoiden 1. Mikä kesäkurssi oikeastaan on? mielenmaisemaan. ”Kesäkurssi on Opetushallituksen järjestämä Suomen Kurssilla opiskelijat tutustuvat myös muuten suokielen ja kulttuurin intensiivikurssi, jonka opiskelijoi- malaiseen kulttuuriin. Katsomme elokuvia, nautimme ta ovat ulkomaalaisten yliopistojen Suomen kielen mielenkiintoisista vierailijaluennoista, järjestämme ja kulttuurin opiskelijat. Kurssin tavoitteena on, että erilaisia illanviettoja sekä vierailemme erilaisissa kohopiskelijat voisivat vahvistaa suomen kielen taitoaan teissa Oulussa ja sen lähiympäristössä. Viime vuosina sekä tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuu- olemme vierailleet muun muassa Turkansaaren ulkoilriin. Parhaitenhan tämä tapahtuu autenttisessa ympä- mamuseossa ja Kuusamossa. ristössä eli täällä Suomessa. Oulun lisäksi kesäkursseja Kurssin loppupuolella opiskelijat valmistelevat järjestetään muun muassa Turussa, projektitöitä, jotka rakentuvat jonVaasassa ja Tampereella. Kurssit järkin suomalaisen jutun ympärille. jestetään yleensä heinä- elokuun Aiempina vuosina erilaiset ryhmät Monelle kurssi on ovat tutustuneet muun muassa suoaikana. Kunkin kaupungin kurssi on oikeastaan toimi- malaiseen ruokakulttuuriin, saunatarkoitettu hieman eri taitotasolle, esimerkiksi Oulun kurssin on suunnut eräänlaisena kulttuuriin, musiikkiin ja mökkeilyyn. nattu opiskelijoille, joiden taitotaso ponnahduslautana Jokainen ryhmä muodostuu vielä pieon B1‒B2. Tänä vuonna Tampereen S2-alalle — näin nemmistä tiimeistä, joista jokainen kurssi oli niin sanottu erikoiskurssi, kävi itsenikin koh- vielä tutkii yksittäistä aihetta vähän joka keskittyi kääntämiseen.” eri näkökulmasta. Nämä projektityöt dalla ovat ehdottomasti aina olleet kurssin 2. Mitä kurssiin kuuluu? parasta antia.” ”Kesäkurssin tavoitteena on aktivoida jo opittu kielitaito käytännön kielitaidoksi ja syventää 3. Millainen rooli tuutorilla on opettajan näkökulSuomen kirjallisuuden tuntemusta. Oulun kurssilla masta? keskitymmekin erityisesti puhekielen opiskeluun sekä ”Tekisi mieli sanoa, että kesäkurssi ei olisi mitään ilman yleisesti puherohkeuden löytämiseen. Kielenopetuk- tuutoreita. Tai no, kyllä se varmasti jotain olisi, mutta sessa keskitymme muun muassa suomalaiseen puhe- paljon yksipuolisempi. Tuutoreiden rooli todellakin on kulttuuriin, puhekielen piirteisiin, idiomeihin ja kie- korvaamaton. Tuutoreiden tehtävä on osallistua noin likuviin sekä suomen kielen argumentointikeinoihin. kymmenen tuntia viikossa kurssin ohjelmaan. Tämä Saatammepa alkuun vähän treenata Oulun murretta- voi olla oppitunneilla avustamista, vierailukäynneillä kin, jotta kurssilaiset selviävät lähes kuukauden verran mukana kulkemista tai vaikkapa virallisen ohjelman

Sumanismi

2. Mitä hyötyä koet saaneesi kesäkurssin tuutoroinnista? ”Kurssilla pääsi tutustumaan S2-opetuksen luonteeseen hauskalla tavalla ja näkemään miten ulkomaalaiset oikeasti oppivat suomea. Jos pitäisi jokin konkreettisempi asia mainita, niin yksi hyöty oli myös se, että kurssilla opin sekoittamaan sopivasti puhekieltä ja selkosuomea puheessani. Usein kurssilaiset eivät ymmärtäneet kaikkea, jos puhui tavalliseen tapaansa eli nopeasti ja murtaen, joten välillä täytyi hidastaa puhettaan. Koen löytäneeni luontaisen tavan puhua suomea oppiville ilman että se eroaa liikaa normaalista puhetavastani. Uskon, että siitä voi olla hyötyä 4. Mitä tuutorilta vaaditaan? Ovatko S2-opinnot pa- tulevaisuudessa.” kollisia? ”Käytännössä ainoa mitä tuutoreiltamme vaadimme, on tuo noin kymmenen tunnin työpanos viikoittain. Tietysti johtajaopettajana aina itse toivon, että tuutori olisi kiinnostunut tutustumaan kurssilaisiin ja valmis viettämään aikaa heidän kanssaan virallisen ohjelman puitteissa taikka sitten sen ulkopuolella. Perinteisesti tuutorit ovat olleet suomen kielen opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneet myös S2-opetuksesta. S2-opinnot eivät silti ole pakollisia, ja tuutoriksi kurssille voi tulla ilman yhtäkään suoritettua perusopintojen kurssia. Monelle kurssi on oikeastaan toiminut eräänlaisena ponnahduslautana S2-alalle — näin kävi itsenikin kohdalla. Alun perin aloin tuutoriksi osin kokeilunhalusta, osin kesäopintopisteiden vuoksi (tuutoroinnin voi sisällyttää suomen tai S2:n opintoihin). Kävikin niin, että kurssilla tuutoroituani kiinnostuin vielä entisestään S2-alasta. Tietty tuutorille on kesäkurssilla myös hyötyä siitä, jos hänellä on jonkin verran S2-opintoja jo käytynä: selkosuomen käyttö kurssin alkuvaiheessa on silloin ehkä luontevampaa ja tuutori ymmärtää ehkä vähän laajemmin kielenoppijan näkökulmaa suomen kieleen. Eli ilmankin kyllä pärjää ja oppii paljon, mutta toisaalta kurssi voi tarjota uusia havaintoja ja näkökulmia, joita voi sitten peilata omaan S2-kokemukseen.” ulkopuolisen ohjelman järjestämistä. Edellisvuosina tuutorit ovat järjestäneet esimerkiksi musiikki- ja karaokeiltoja, retkiä ja känkynmaistajaisia (eli excursion Baabelin majoneesipizzojen äärelle). Varsinaisia apuopettajia tuutorit eivät siis ole, vaikka heistä tunneilla suuri apu onkin. Koen, että jokainen tuutori on saanut kurssilla ottaa sellaisen roolin ja osa-alueen haltuunsa, joka itselle tuntuu mieluisimmalta. Olen itse aloittanut kesäkurssilla tuutorina, ja nyt opettajana tuutorin roolin tärkeys on avautunut aivan eri tavalla. Opettajat opettavat ja ohjaavat, mutta tuutorista usein tulee opiskelijalle kaveri, jopa ystävä.”

Sumanismi

Tuutori, Inke:

1. Mikä sai sinut lähtemään tuutoriksi kesäkurssille? ”Tepa oli mainostanut kesäkurssia meille jo fuksisyksynä, ja tuutoriksi lähteminen kiinnosti minua jo silloin. Kun keväällä etsittiin tuutoreita, päätin hakea. Minusta on aina kivaa tutustua uusiin ihmisiin, ja kun tarkoituksenani on pyrkiä S2-alalle, kuulosti tämä mukavalta tavalta tutustua alaan. Niin ja saa 5 noppaa ja korvattua yhden kurssin S2-opinnoista, jee!”

Unkarilainen Eszter Bihari ihastui suomalaiseen musiikkiin.

3. Mikä oli parasta kesäkurssissa? ”Parasta oli tietenkin uusiin ihmisiin tutustuminen ja ne kaikki hauskat hetket ja monet naurut kurssilaisten kanssa. Retki Kuusamoon oli myös kiva kokemus. Lisäksi kurssin henkilökunta on mahtava ja heihin oli ihanaa tutustua.” 4. Kenelle suosittelisit kesäkurssituutorointia? ”Suosittelen tuutorointia kaikille, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita lähtemään. Tuutorin ei tarvitse olla niinkään kiinnostunut työskentelemään S2-alalla tulevaisuudessa, vaan kuka tahansa voi lähteä tuutoriksi. Jos kiinnostaa viettää kolme viikkoa todellisten Suomi-fanien kanssa, niin ehdottomasti kannattaa tulla mukaan!”

Opiskelija: Eszter, Unkari 1. Miksi aloitit suomen opiskelun? ”Minun tarina alkaa ihan tavallisesti. Kuuntelin ja kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, myös suomen kielellä, ja tykkään siitä. Sitten vuonna 2012 vietin kaksi viikkoa Kajaanissa. Silloin rakastuin maahan ja kieleen niin kovasti, että nyt olen suomen kielen maisterintutkinnossa, Debrecenin yliopistossa.” 2. Miksi päätit tulla Suomeen kesäkurssille? ”Tietysti halusin opiskella kieltä luonnollisessa ympäristössä. Mutta se ei ollut ainut syy. Pääasia oli Suomessa olo. Viime vuonna vietin yhden lukukauden Jyväskylässä. Asuin Suomessa viisi kuukautta ja kotiuduin tosi helposti. Niin minulle tuli Suomi-ikävä pian, ja kesäkurssi oli paras ja hyödyllisin mahdollisuus tulla uudelleen. Aina pelkään, että jos en käytä kieltä, se unohtuu. On taottava niin kauan kuin rauta on kuuma,

nyt olen opiskelemassa, nyt pitää käyttää kaikki mahdollisuudet kehittymiseen.” 3. Mikä on mielestäsi tärkein kesäkurssilla oppimasi asia? ”Ehkä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta vapaa-ajan ohjelmat ovat tärkeimpiä. Tietysti kaikki tunnit olivat hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Esimerkiksi voin mainita ne tunnit kielikuvista, mitä Laura piti. Kurssilla tapasin ensimmäisenä Kahootin, se oli minulle uusi oppimismetodi, ja se on oikeasti kiva juttu minusta. Taas minun pitäisi sanoa, että vapaa-ajassa opin luonnollisempana. Ystävälliset keskustelut tuutorien tai opiskelukavereiden kanssa antoivat minulle itsevarmaa näkymättömästi. Uskallan käyttää kieltä, koska jo tiedän, että osaan selittää mitä haluan, ja muut ymmärtävät minua. Ja minäkin ymmärrän muita. Vähintään suurin pirtein.” 4. Mikä on paras muistosi kesäkurssilta? ”Paras oli kurssilla porukka itse. Kurssikaverit ja koko henkilökunta olivat ystävällisiä ja kivoja persoonia. Voin mainita kaksi ”parasta” tapahtumaa. Ensimmäinen oli meidän reissu Kuusamoon, ja meidän iltapala siellä. Oli tosi kiva kokeilla miten paistaa lättyä tulella, ja me naurettiin tosi paljon tuona iltana. Toinen ei ole kurssin virallista osaa, se oli henkilökohtainen juttu. Me ostettiin Disney-tarinoita kaupasta, koska vain niissä on suomenkielinen ääni. Oli hauskaa katsoa esim. Kaunotar ja hirviötä yhdessä. Ehkä lisääpointtina voin vielä mainita reissun Rovaniemelle. Siellä tapasin Joulupukin, ja minun fiilikset olivat kuin olisin vielä pieni lapsi. Sekään ei ole virallista ohjelmaa, mutta taas on yksi parhaimmista suomalaisista muistoistani.” δ

Sumanismi

MUSIIKKIA KORVILLE

Opiskelijoiden korvissa Musiikki yhdistää ihmisiä. Finlandia-hymni, sitsilaulut ja Ihanaa leijonat, ihanaa voivat luoda yhteenkuuluvuudentunnetta yli ystäväpiirien ja etäisyyksien. Musiikki yhdistää ihmisiä taustasta tai kulttuurista riippumatta. Millaiset musiikilliset kokonaisuudet yhdistävät opiskelijoita tai luovat eroja heidän välilleen? Emilia Käsmä

Sumanismi

Veikka Ritola, suomen kielen opiskelija. Kitaransoiton harrastaja ja musiikinkuuntelija.

suutta, koska yhtäläisyyksiä on vaikea löytää. Nykyään tärkeä musiikkilaji on sitsilaulut, jotka selvästi liittävät minut yliopistomaailmaan. Korkeakouluja käymättömien kavereideni kanssa ei sitsilauluja voi laulaa, sillä niitä ei yliopiston ulkopuolella juuri tunneta. Se on harmillista, sillä kännissä hoilaaminen on omasta mielestäni kauhean kivaa.”

”Paatuneena metallimiehenä miellän itseni usein niin sanottujen hevareiden joukkoon, vaikka en ulkoisesti heitä muistutakaan. Vaikka 12-vuotiaana saatoin pukeutua bändihuppareihin ja -paitoihin sekä mustiin housuihin, en tee niin enää. Oma lähipiirini on jakau- Sonja Liukkonen, tunut lähinnä heviukkoihin, Absoluuttinen suomen kielen opiskelija. Nollapiste -hippeihin ja EDM:a kuunteleviin ihmisiin. Näistä kahden ensimmäisen ja kol- ”En ole nahkainen koppalakki päässänsä mannen välillä esiintyy usein vaivaantunei- bailaava Turbojugendin tai Kiss-armyn rokkikukko-kannattajajäsen. Kuitenkin koen, että kuuntelemani musiikki tekee minusta jollain tapaa tyypin, jonka kanssa porukka jaksaa keskustella esimerkiksi rokkenrollista ja punkista. Vaikka rock-katu-uskottavuuteni katosi viimeistään siinä vaiheessa, kun Justin Bieberin Boyfriend soi päässäni, ja vaikka niitit ja ketjut eivät enää kilise, samaistun silti leopardilegginsitukkajumaliin. Tunnen myös kuuluvani niihin ”hipin retaleisiin”, jotka huudattavat Led Zeppeliniä kukkaseppeleet päähineinään. Ystäväpiirini laajentuessa ovat mukaan tulleet kiemuraiset jazzit ja jenkki-

räppärit. Ajattelen siis, että ennemminkin porukka yhdistää minua musiikkiin, ja vasta sen jälkeen musiikki porukkaan tai yhteisöön. Pyörin paljon ammattimuusikoiden seurassa, ja heidän muodostamansa ryhmä on ehkä selvin, minkä olen havainnut lähiympäristössäni. Heidän keskuudessaan musiikissa kiinnitetään huomiota muuhun kuin siihen, lauletaanko biisissä ”dick dick dick beer beer drunk party”, ja minusta se on, voi, niin kovin arvostettavaa.”

silmiään eivätkä halunneet kuunnella saksankielistä musiikkia, koska eivät ymmärtäneet sanoja. Opiskelukavereista olen löytänyt ihmisiä, jotka kuuntelevat myös saksankielistä musiikkia. Ensimmäistä kertaa esimerkiksi lyriikoita pääsi fiilistelemään jonkun kanssa. Mikään kappale ei saa minua paremmalle tuulelle kuin etkoillammekin usein luukutettu Helene Fischerin Atemlos durch die Nacht. Vaikkei se kuvasta muuten musiikkimakuani, siihen kiteytyy ihana tunne siitä, kun ympärilläni olevat ihmiset ymmärtävät minua eri tavalla kuin muut aiemmin tuntemani ihmiset ja tavallaan myös se samanhenkisyys, jota olen päässyt kieltenopiskelijoiden parissa tuntemaan.”

Venla Juntto, suomen kielen opiskelija. Spotifyn ammattikuuntelija.

Roosa Heinonen, germaanisen filologian opiskelija.

Sumanismi

”Tällä hetkellä kotimaiset feministiset artistit inspiroivat paljon, ja Flow-festivaalilla D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kollektiivin esiintyminen sai aikaan kylmät väreet. Feministisessä räpissä on sellainen meininki, joka valaa himpun verran uskoa huomiseen ja varmaan osaltaan sitoo minua suomalaisiin nuoriin, tiedostaviin kaupunkilaisiin. Löysin saksankielisen musiikin, pääasiassa hiphopin, lukiossa, kun saksainnostukseni oli kuumimmillaan ja sain siitä aika paljon naljailua koulukavereilta. Läheiset pyörittelivät

”Menneenä kesänä kävin Jysärifestareilla. Siellä tapasin paljon porukkaa, joilla oli samankaltainen musiikkimaku kuin itselläni. Festareilla vallitsi outo ja tiivis yhteishenki koko kemujen ajan! Aidon live-ysärin joraaminen aitojen ysärimammojen kanssa oli ehkä ensin pienoinen kulttuurishokki. Oli kuitenkin virkistävää, kun kukaan porukassa ei pyöritellyt silmiään E-typelle tai Basic Elementille. Itse en varmana taipuisi keskusteluun raskaasta musiikista, eikä monikaan hevari jaksaisi vääntää kanssani Scooterin albumien paremmuusjärjestyksestä. En kuitenkaan halua uskoa, että musiikilliset makuasiat oikeasti erottelisivat ihmisiä mihinkään kiinteisiin kuppikuntiin.” δ

Sumanismi

Sumalaisten pĂ¤ivĂ¤kirjasto

Syksyn myötä uusi Sumanismi on jälleen täällä, ja niin on myös uusi setti sumalaisten vanhoja päiväkirjamerkintöjä! Tällä kertaa vuorossa on fuksivastaavamme Emilia Välimäen mietteitä vuosilta 2010– 2011. Näiden merkintöjen kirjoittamishetkellä Emilia on ollut seitsemäsja kahdeksasluokkalainen, ja tekstien perusteella poikkeuksellisen onnellinen sellainen. Lähes kaikki on tuntunut olevan melko kivaa ja ihanaa, eikä hymiöitä ja sydämiä ole säästelty – eikö tämä tyttö kokenut dramaattista angstiteinivaihetta lainkaan? Emma Korja 18.4.2010 Sain eile uuden puhelimen. Nokia 5530 xpressmusic <3 ja mä rakastan sitä!1 Toivon, että se ei menis koskaa rikki :)2 Silti tulee vähä ikävä N73 :( eli mun vanhaa kännykkää…3 Äh huomenna taas kouluu, ei millää viittis. Oispa jo kesäloma. Silmät kuivaa kiinni nii kai pitää ruveta nukkuu. Pidetää peukkuja et känny toimii hyvin!

Tässä on varmaan meneillään se kuuluisa ensimmäinen vuorokausi, kun uutta luuria vielä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä ja vannotaan, että ”mä en ikinä pudota sua lattialle”. 1

Kiinnostaisi tietää, menikö puhelin koskaan rikki vai joutuiko se vain väistymään modernimpien kilpailijoiden tieltä. Käytössä se tuskin enää on. 2

Siinäpä poikkeuksellisen syvä tunneside teknologiaan. Veikkaan, että tästä ikävästä päästiin yli muutamassa tunnissa. 3

21.4.2010 Sain matikan kokeesta 8. Vaan kasin!4 Mä yritin kaikkeni, ihan oikeesti! Mut aina se ei riitä…5 Kattelin muute taas Jessee tänää… Se on nii söpö. Mä en tiiä uskallanko kertoo Nooralle, että tykkään Jessestä. Ei, en kerro, koska siitä voi koitua ongelmia.6 Mä oon kyl tänää aatellu, että kumpa se veis mut leffaa tai jotai. Mut ei se musta välitä…7 Tosin mä olin iha sika ilonen, ku meidän katseet kohtas ruokalas (voi olla, että se tuijotti jotai muuta, mut se oli kyl…) <38

Järkyttävää.

Ollappa vielä seitsemäsluokkalainen, kun suurimmat ongelmat olivat tätä luokkaa. 5

Tässä on nyt havaittavissa pientä kolmiodraamaa. Heitän villin arvauksen, että myös Noora on ihastunut Jesseen. 6

No löytyihän sitä angstia näistäkin päiväkirjoista. Älä huoli, parin vuoden päästä et varmaan edes muista koko poikaa. 7

Tämä kuulostaa ihan sellaiselta Jodelin ”sinä kuumis, jonka kanssa katseet kohtasivat tänään ruokalassa” -kuulutukselta, jossa toinen osapuoli on todellisuudessa vain tuijotellut omissa ajatuksissaan tyhjyyteen ja pohtinut, menisikö koulun jälkeen heseen vai mäkkäriin. 8

Sumanismi

14.2.2011 Tänään oli ystävänpäivä ja halipäivä koulus. Oli tosi kiva halata kaikkia <39 Mul on huomenna äikänkoe, jes!10 Arvaa miks oon onnellinen? Koska kokeen jälkee ei tartte enää jankata adverbejä, subjekteja, objekteja tai muita sellasia!11 Jumppasin muute tänää vartin.12 Ei ollu enempää aikaa.13 Nyt pitää ruveta nukkuun. Oli ihan jees päivä. Ihanaa muute ku huomen on kuvista <314

Itsehän vihasin näitä halipäiviä. Hienoa, että toiset ovat suhtautuneet vähän positiivisemmin. 9

Onko joku joskus tosissaan iloinnut siitä, että seuraavana päivänä on koe? Luultavasti Emilia on siis ainakin lukenut siihen. 10

Hah, eipä tainnut tyttö tietää, mille alalle päätyy. Odotahan muutama vuosi, niin pääset jankkaamaan näitä kaikkia oikein olan takaa. 11

Arvostan. Itse en tainnut urheilla koko yläasteen aikana tuonkaan vertaa, ainakaan vapaaehtoisesti. 12

Havaitsen tekosyitä. Varmasti oli. Ehdithän sinä kirjoittaa tämän merkinnänkin! 13

Ah, kuvistunnit. Omalla kohdallani ne olivat melko lailla ajanhukkaa. Toivottavasti Emilia oppi jotain. δ 14

Sumanismi

Jos haluat juttuun oman päiväkirjamerkintäsi, laita minulle sähköpostia osoitteeseen emma-katariina.korja@student.oulu.fi

Osmaa odotellessa. T: Puheenjohtaja

YSTÄVÄKIRJA

Meeri Kivikallio Ikä: 24 Lempiväri: Violetti Mielikirja: Hyviä kirjoja on kamalan paljon. Mutta ehkä John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe, se koskettaa joka kerta yhtä paljon. Tältä syksyltä odotan eniten: ehdottomasti Osmaa! Jos olisin eläin, olisin: pieni ja karvainen villiponi. Liian usein sanon: ”Mun pitäis oikeesti olla tekemässä jotain oikeita asioita.” Ei ehkä niin salainen salaisuuteni: Tykkään katsoa krapulassa itkuleffoja. Tylypahkan tupa: Luihuinen..

Sumanismi

Terveisiä sumalaisille: Osallistukaa sankoin joukoin ja innokkaina Osmaan, tehdään siitä yhdessä unohtumaton viikonloppu!

KÄÄNTÖPUOLI

Vanhemmuuden viettelemättömyys

Sumanismi

Lassi Perämäki

Päädyin jossain satunnaisessa välissä Syysrymyissä keskustelemaan fuksiemme kanssa perhesuhteista. Vielä tarkemmin ottaen kyse oli isäsuhteista. Keskustelen niistä mielelläni, sillä X-sukupolveen kuuluvien ja sitä vanhempien miesten ajatusmaailma on aina ollut minulle suuri paradoksi. Vuonna 2014 isäni myönsi minulle ensimmäistä kertaa olleensa huono isä. Hän toivoi, etten minä tekisi lasteni kanssa samaa virhettä kuin hän. Isäni halusi, että puhuisin lasteni kanssa, jos hankkisin sellaisia. Puhuisin heidän kanssaan ”tuntemuksista”, sillä ”tunne” oli liian vaikea sana 45-vuotiaalle miehelle. Kaksi vuotta myöhemmin isäni antoi minulle toisen isällisen neuvonsa: miehet eivät itke. Minun olisi siis määrä kasvattaa mahdolliset lapseni tunteella, mutta silti paljastamatta tunteitani koskaan.

Myöhemmin olen ironisesti ajatellut, että voisin varmasti tehdä tuonkin. Olen ollut perinteisesti molempien puolen sukujen ”ensimmäinen”. Jos valmistun maisteriksi, kuten tarkoitus olisi, olisin ensimmäinen laatuani molemmilta puolilta. Seuraavaksi korkeimmin koulutetut taitavat olla sairaanhoitajia tai vastaavia. Äkkiäkös siinä samalla kasvattaa myös suoraselkäisiä lapsia vinolla muotilla! Pedagogihan minusta pitäisi muutenkin tulla, ja omien suunnitelmieni mukaan paras sellainen ikinä. Huolimatta siitä, että vihaan lapsia. Isäni on siis hyvin suomalainen. Hyvinhän se loppujen lopuksi on mennyt, sillä ei meillä koskaan ole ollut perheväkivaltaa, päihdeongelmia tai muuta vastaavaa perheessä. Ainoastaan sulkeutuneisuutta. Entäpä sitten puolestaan äiti? Kontrollifriikki helikopterivanhempi ja marttyyri. Täysin erilainen ihminen kuin isä. Yksi yhteinen fakta molemmissa vanhemmissani on, että heiltä meni molemmilta tarpeettoman kauan myöntää, että ovat epäonnistuneet joissain asioissa. Isältä 17 vuotta, äidiltä 19. Olen itse ainakin toistaiseksi melko varma siitä, etten taida tarvita elämääni omia lapsia. Vanhempieni takia olen oppinut tärkeitä kasvatukseen liittyviä asioita. Päällimmäisenä sen, että vastoin joidenkin arveluja, en pelkää epä-

onnistuvani mahdollisena vanhempana. Tiedän epäonnistuvani. En pysty saati halua rakastaa ketään, joka on liiaksi erilainen kuin minä itse, vaikka kyseessä olisi oma jälkeläiseni. Joidenkin mielestä ajattelumallini on itsekäs, mutta haluan vain säästää itseni ja mahdolliset uudet ihmiselämän ilmentymät kasvatustyön kurimukselta. Toki voisi ajatella, että vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen kuuluu vastoinkäymisiä. Uskoisin kokevani tarpeeksi vastoinkäymisiä kasvatuksessa jo siinä, että opetan ja kasvatan muiden lapsia. Sen lisäksi maailmassa on useampi miljardi ihminen liikaa. Myönnän kyllä, etten egoistisesti ole juurikaan kiinnostunut siitä, millaiseksi maailma jää minun jälkeeni. Kuoleminen olisi silti takuulla helpompaa, jos näkisi eläessään, että väestönkasvua hillitsevä muutos voi tapahtua. Lasten tekemiseen voitaisiin yleisestikin ottaen mielestäni asettaa rajoituksia tai vaatimuksia, mutta siitä tulisi vieläkin kyseenalaisempi kirjoitus – ja kokonaan oma kolumninsa. Joitakin tällainen saattaa tietysti kauhistuttaa. Kyse on lopulta vain siitä, että ihminen ei saa valita syntyykö, eikä sitä, milloin kuolee, joten on vähintäänkin oikeudenmukaista, että saa valita, kenelle ja miten elää. Myös silloin, kun ei aseta yhteisöä itsensä edelle. δ

Sumanismi

ANONYYMI BILEBLOGI

Festarit – mikä järki? Kesä tuli ja meni, ja se voi näin lokakuun puolivälissä tuntua vain kaukaiselta muistolta. Anonyymi bileblogi tuo kaiken harmauden keskelle kuitenkin lämpimän tuulahduksen, sillä tällä kertaa käsittelyssä ovat festarit. Olen itse harrastanut festarointia joka kesä viimeiset kahdeksan vuotta. Käytynä on Ruisrock, Weekend, Qstock ja Ilosaarirock. Menneenä kesänä repäisin ja kävin sekä Ilosaarirockissa että Qstockissa. Pureudun festaroinnin kauneuteen ja kauheuteen erityisesti näiden kahden festarin kautta. Vedä siis festarihattu päähän ja valmistaudu bailaamaan! Mielikuva festareista: ylihintaiset liput, liikaa ihmisiä, kilometrien mittaiset ruoka-, vessa-, vesi- ja juomajonot. Ylihintaista kaljaa ja ruokana perus makkaraperunat, joista niistäkin saa maksaa itsensä kipeäksi. Majoittuminen jossain tukalassa tai vaihtoehtoisesti rapavellissä lilluvassa teltassa. Ja esiintymässä samat Cheekit ja Kaija Koot kaikilla festareilla. Kuka nyt tästä haluaisi maksaa itsensä kipeäksi? On totta, että festarilippujen hinnat ovat nousseet valtavasti viimevuosien aikana. Mutta oman kokemukseni mukaan moni muukin festareihin liittyvä asia on muuttunut, pääasiallisesti parempaan suuntaan. Seuraavaksi kerronkin kohta kohdalta miksi festarointi kannattaa ja miksi festarit ovat yksi minun kesieni kohokohdista.

Sumanismi

Matkat ja majoitus

Kun päätös festareille lähtemisestä on tehty, aletaan pohtia seuraavia asioita: missä majoitutaan ja miten festareille mennään? Tässä kohtaa minun on myönnettävä, että minulla ei ole kokemusta festareiden

legendaarisista telttamajoituksista. Eikä toivottavasti tule ikinä olemaankaan. Olen itse yöpynyt aina joko jonkun sukulaisen tai kaverin kämpällä. Paitsi vuoden 2017 Ilosaarirockissa, jolloin olin koulumajoituksessa. Matkat ovat tärkeä osa festarointia. Itse olen tavannut suosia omalla autolla liikkumista. Eväät mukaan, iloinen mieli ja Spotifysta kyseisten festareiden oma soittolista soimaan. Vuoden 2017 Ilosaarirockiin mentäessä kyseinen soittolista tarjosi iloisia yllätyksiä. Kävi ilmi, että suurin osa autossa olijoista ei ollut perehtynyt siihen, mihin oikein olimme menossa. Niinpä lähes joka toisen listalla alkavan biisin kohdalla joku hihkaisi: ”A i mitä, onko nääkin siellä?!” Festarimajoituksessa on helposti paljon samaa kuin Osma-majoituksessa. Tänä kesänä Ilosaarirockissa meitä nukkui neljä ihmistä pienessä yksiössä. Ahtaan nukkumisen lisäksi meitä ilahduttivat yöllä ulkoa kantautuva kitaransoitto ja laulu (joka tosin valvotti vain osaa porukasta), verinen hissi sekä rapusta löytynyt ihmisen kakka. Tarkemmin ajateltuna se teltta ei ehkä sittenkään olisi ollut niin huono vaihtoehto.

Ruoka ja juoma

sanottu, tänä vuonna ei tarvinnut tyytyä kaljateltan valikoimaan, vaan esimerkiksi Qstockissa oli edustettuna myös Sonnisaari. Hyvä on myös muistaa se, että useimmilla festareilla juomien hinta sisältää euron pantin, jonka saa takaisin tyhjän tölkin tai motin palauttaessaan. Innokkaimmat hankkivat kaljarahansa keräilemällä anniskelualueelta hylättyjä tyhjiä tölkkejä.

Tarjonta Nopealla vilkaisulla voi näyttää siltä, että kaikki suurimmat festarit tarjoavat jotakuinkin samat esiintyjät. Ja pitäähän se osittain paikkansakin. Itse lähdin Ilosaarirockiin tänä vuonna puhtaasti Joensuun ja kavereiden takia. Qstockiin taas ostin liput puhtaasti siksi, että pitkäaikainen suosikkini Hurts oli siellä esiintymässä. Etenkin Ilosaarirockin tarjontaa tutkiessani oli aluksi hyvin vaikea löytää itseäni todella kiinnostavia bändejä. Lopulta tilanne oli se, että perjantaina ei ollut yhtäkään pakko nähdä -bändiä . Lauantaina saikin sitten juosta lavalta toiselle hyvien keikkojen perässä. Sunnuntain onneksi avasi ihana Vesta, koska aamulla festariväsymys painoi ja jonkun vähemmän kiinnostavan bändin takia en olisi jaksanut alueelle raahautua. Positiivisiksi yllätyksiksi täytyy nostaa saksalainen Milky Chance sekä kotimainen Ursus Factory.

Sumanismi

Kun olen ollut ensimmäisiä kertoja festareilla, ruokatarjonta on ollut hyvin pitkälle perus festarimättöä ja juomat Koffia ja kuivaa omenaa. Tämä on sellainen asia, jossa on kehitytty paljon. Tämän kesän festaritarjonnassa oli panostettu erityisesti sekä juoma- että ruokapuoleen. Tarjolla oli pitkät rivit erilaisia ruokakojuja, joista kaikkiin ei vain yksinkertaisesti ehtinyt tutustua. Perinteisten kaljatelttojen ohella oli saatavilla myös erikoisoluita sellaisten ystäville. Harmillisesti minulta jäi sekä Ilosaaressa että Qstockissa festariruokakuvat ottamatta, joten täytyy tyytyä kuvailemaan sanallisesti. Erityisesti Ilosaaren ruoka teki vaikutuksen: tarjolla oli niin aasialaisia makuja, loistavia hampurilaisia, kreikkalaista ruokaa kuin suomalaista poron- ja hirvenlihaa. Myös kasvisvaihtoehtoja löytyi kattavasti. Oikein harmitti, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt kokeilla kaikkea. Myös Qstockissa oli mukavasti erilaisia ruokia tarjolla, mutta harmillisesti jonot olivat jatkuvasti niin pitkät, että ruokakoju valikoitui lyhyimmän jonon mukaan. Sitä faktaa ei voi kiistää, että syöminen ja juominen on festareilla melko kallista. Laadukkaasta ja maistuvasta ruuasta ei kuitenkaan harmita maksaa. Festareilla juomalla juominen ei myöskään ole ikinä ollut asia, jota itse ymmärtäisin. Menen festareille ensisijaisesti kuuntelemaan musiikkia. Siinä ohessa on mukava toki välillä maistella yksi tai kaksi kylmää juomaa. Kuten

Vesta Ilosaaricokissa.

erottuakseen joukosta. Tiimipukeutumisessa, niin kuin festariasuissa ylipäänsä, vain mielikuvitus on rajana. Festareilla onkin hauska bongailla mitä erikoisemmin pukeutuneita ihmisiä ja ryhmiä. Omat kaverit on myös helpompi bongata väkijoukosta, kun kaikki ovat yhtäläisesti pukeutuneita.

Malliesimerkki tiimipukeutumisesta. Qstockissa suuri osa niistä bändeistä, jotka halusin nähdä, olivat samoja, jotka olin käynyt jo Ilosaaressa katsomassa. Festareita edeltävällä viikolla kuuntelin töissä Qstock-soittolistaa ja löysinkin sitä kautta useammankin uuden bändin, jota päätin mennä mielenkiinnosta katsomaan. Lopulta sielläkin sai ahkerasti kipittää lavalta toiselle, jotta ehti nähdä kaikki itseä kiinnostavat bändit. Täältä parhaiksi keikoiksi nousivat vanhat suosikkini Hurts, joka veti suorastaan täydellisen keikan, sekä Olavi Uusivirta, joka soitti lauantaiiltana yhtä aikaa Cheekin kanssa. Cheekin ilotulitukset tuli ja meni, mutta Olavi vain soitti. Olen nähnyt Olavin jo useamminkin kerran, mutta tämä keikka oli ehdottomasti paras.

Sumanismi

Seura

Yksi ehdottoman tärkeä osa festareita on seura. Välillä se saattaa toki aiheuttaa myös vaikeuksia, jos musiikkimaut eivät kohtaa tai joku istuu mieluummin kaljoittelemassa kuin juoksee katsomassa keikkoja. Eniten festareista saa irti, kun löytää ihmisiä, joilla on edes jossain määrin samankaltainen musiikkimaku tai vähintäänkin avoimin mielin olevia kavereita, jotka tarvittaessa saa suostuteltua keikoille mukaan. Toisaalta on myös hyvä varautua siihen, että jotkut keikat käy katsomassa yksin. Oman porukan kanssa voi myös tiimipukeutua

Festarikokemuksen onnistuminen on pitkälti itsestään kiinni. Jos lähtee asenteella ”tungosta, kallista ja tukalaa” on vaikea saada onnistunutta viikonloppua. Tarpeeksi väljä budjetti sekä iloinen ja avoin mieli ovat tärkeä osa onnistunutta kokemusta. Pitkälle pääsee jo sillä, että suunnittelee ruokataukonsa sellaiseen hetkeen, kun soittamassa on joku suosittu, mutta itseä kiinnostamaton bändi. Tällöin välttyy helposti jonottamiselta. Mukaan kannattaa myös ottaa pientä evästä, sillä välillä on yksinkertaisesti niin tiukka aikataulu ja paljon hyviä keikkoja, että syömään on vaikea ehtiä. Ja verensokerit alhaalla tuskastuu ja hermostuu kuka tahansa. Itse olen nauttinut suuresti kaikilla festareilla ja meinaan nauttia jatkossakin! δ

SELFIEGALLERIA

Empun selfiet Nämä ovat oikeastaan friendsieitä, koska esiinnyn kaikissa kuvissa parhaiden ystävieni kanssa.

Tässä minä ja olut kaljateltassa.

Tässä minä ja cocktail vuosijuhlilla.

Tässä minä ja siideri mökillä.

Tässä minä ja olut pubissa.

Tässä minä ja olut.

Sumanismi

Tässä minä ja olut festareilla.

Sitaatit Sonja: Pelaatteko meijän kans bussikuskia? Meeri: Ei ku ollaan pyörällä.

δ δ δ Mä en oo desinfiointiainetta vastaan. – Venla sitsijuomia miettiessä

δ δ δ Perseeseen kiitos! Mulle ei oo laitettu vielä mitään perseeseen! – Laura V.

δ δ δ

Saatana minäki ossaan tehä jousipyssyn siinä vaiheessa ku alakaa Veikan naama vituttaan! *hihitystä* – Emppu

δ δ δ

Mää elän rock-elämää! – Topi juomassa viinaa ihmisen haarojen välissä

δ δ δ Jäi kieleen glitteriä ku nuolasin Sonjaa. – Venla

δ δ δ No en mää voi muistaa kaikkea mitä mun perseessä on ollu. – Meeri

δ δ δ Onpa kumma nähä sut housut jalassa! – Olga Lassille

δ δ δ Vittumainen automaattivittu. – Emppu

δ δ δ Se on örkkiarmeija mikä Siulalta tulee [Osmaan]. – Meeri

δ δ δ Älä aliarvioi mun vitun tyhmyyttä! – Venla

δ δ δ Eniten sanoja löytänyt saa palkinnoksi jäätelöpuikon. – Kirjallisuudentutkimuksen perusteet 2 -luennolla kuultua

δ δ δ

Sumanismi

Yllätysseksi. – Tulee mieleen sellainen laatikosta pomppaava tyyppi, joka on sillee ”surprise”. – FTM:n luennolla kuultua

Anonyymit tunnustukset Siulan Matti on mun mancrush. Luin pääsykokeisiin vasta niitä edeltävänä päivänä. :o Ketutti perkeleesti kun en löytänyt leijonaa Syysrymyissä! Päätin tsempata ja näyttää yliopistolla joka päivä ihmiseltä. Ekaa kertaa tälle syksylle yliopistolla: näytän krapulamöröltä. Hups. Maksoin Simanismin pikkukolikeilla ja vielä väärään lippaaseen. t. Ihmisperse ?? Aion jonain päivänä olla meidän ainejärjestön pj. Mää en tykkää lukia T. Suomen kielen opiskelija Ikävöin vanhoja kavereita. tunnustan: olen niin häiritsevän avoin, ettei minulla ole salaisuuksia, on vain ajan kysymys, kaiken paljastuminen :-) Ananas kuuluu pitsaan. Rakastan joulua niin paljon että aloin kuunnella joululauluja jo kesäkuussa. Kirjotin luennolla vahingossa ”intransitiivi lause”. Alko vähän oksettaa oma toiminta ajattelin ohimennen 7 sekunnin ajan, että ”mennään” on yleisgeminaatio Sumanismi

Sumanismi