3/2019
δUMANISMI ..
Sisältö
Kirjoittajat:
Venla Juntto, Meeri Kivikallio, Emilia Käsmä, Annika Liiti, Olga Oinas-Panuma, Katja Pyörälä, Veikka Ritola, Iida Sarja, Juuso Syngelmä
Kuvitus:
Frederic Dargelas, Ida Immonen, Meeri Kivikallio, Emilia Käsmä, Olga OinasPanuma, Veikka Ritola, Iida Sarja, Elina Vittaniemi oyy.fi
Taitto:
Venla Juntto, Meeri Kivikalio, Katja Pyörälä, Elina Vittaniemi, Laura Vuotikka
Päätoimittajat:
Katja Pyörälä ja Elina Vittaniemi
Pääkirjoitus
3
Koponen
4
Päällikön puheenvuoro
5
Pohintoja Panumalta
6
Sitsilaulu
7
Vuosimallia 2019
8
Asian vieressä
12
Adjektiivitarina
13
Alumni esittäytyy
14
Killasta kuuluu
16
Terhveisiä Meänmaalta!
18
Tuhat neliötä kotia
20
Sitaatit
22
Anonyymit tunnustukset
23
Sumanismi
Paino: Monisto Oy Painos 35 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2019
2
PÄÄKIRJOITUS
Lehtien rapinaa ja lätäköiden loisketta
K
oulujen alkaminen syksyllä käynnistää nuoren ihmisen elämässä omanlaisensa vuodenkierron, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Koulussa tutustutaan ystäviin, opitaan uutta ja kiinnostutaan kenties juuri niistä ihmisistä ja asioista, jotka lopulta ohjaavat elämää turvalliselta tuntuvaan virtaan: ihmisistä tulee perhettä ja asioista harrastuksia ja työtehtäviä. Koulun – ja nyttemmin yliopiston – meille opettamaa sykliä voisi jopa kutsua kotoisaksi. Joskus kesäloman hitaimpina hetkinä sitä saattaa huomata jopa kaipaavansa. Kurssien melskeeseen palaaminen onkin kuin palaisi kotiin. Ja mikäpä siis parempi teema syksyn ensimmäiselle Sumanismille? Koti-teeman mukaisesti kuulemme yhden sumalaisen ja neljän kodin yhtälöstä sivulla 20, ja kotoisia ovat myös tutuksi tulleet palstat: Olgan juttusia Panumalta voi lukea heti puheenjohtajan ja koposopon kuulumisien jälkeen, ja alumnikertomus löytyy sivulta 14. Yliopistomaailmassa on edetty jännittävään vaiheeseen, sillä tänä syksynä meistä jokainen pääsee vaikuttamaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Vaalihumusta voi lueskella lisää sivulta 12. Suman poppooseen liittyy jokasyksyiseen tapaan uusia fukseja, ja tutustumme osaan heistä fuksiesittelyssä – ihanaa, kun olette liittyneet joukkoomme! Sumanismi toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi, ja meidänkin toimintaamme pääsevät kaikki innokkaat mukaan. Inspiroivaa ja innokasta syksyä niin uusille kuin tutuillekin kasvoille!δ Terkuin Sumanismin päätoimittajat Katja Pyörälä ja Elina Vittaniemi
Sumanismi
3
KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava pohtii jatkuvuutta.
Palautteen antaminen ja äänestäminen – opiskelijoiden kaksi tärkeää oikeutta
Sumanismi
H
4
Iida Sarja
yvää syksyä kaikille kanssaopiskelijoille ja onnittelut vielä minunkin puolesta uusille fukseille. Lukuvuosi on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin ainakin allekirjoittaneen osalta, eikä vauhti varmaan hidastu kuin vasta perioditauolla. Heti näin alkuun haluan muistuttaa vanhoja opiskelijoita ja informoida uusia palautteen antamisen tärkeydestä. Kurssipalautteet hoituvat palaute.oulu.fi ja en voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää palautteen antaminen on. Palautteen avulla kursseja pystytään kehittämään ja muokkaamaan paremmaksi opiskelijoille. Uskaltakaa antaa siis rohkeasti palautetta. Sähköpostimuistutus kurssipalautteesta tulee jo kurssin alussa, mutta palautetta voi kirjoittaa ja muokata koko kurssin ajan. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit järjestetään 6.11.2019. Edustajisto on ylioppilaskunnan korkein päättävä toimielin, ja se valitsee esimerkiksi ylioppilaskunnan hallituksen ja opiskelijajäsenet yliopiston hallitukseen. Vaaleissa valitaan 37 jäsentä ja heidän varajäsenensä. Ehdokkaaksi voi asettua kuka tahansa ylioppilaskunnan jäsen, joka on ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi Oulun yliopistoon. Lisää tietoja vaaleista ja ehdokkaaksi asettumisesta löytyy esimerkiksi OYY:n nettisivuilta. Jokaisella läsnäolevaksi itsensä ilmoittaneella opiskelijalla on äänestysoikeus. Äänestys tapahtuu sähköisesti, ja se alkaa 1.11.2019 klo 9 ja päättyy 6.11.2019 klo 16. Äänestää voi osoitteessa vaalit.oyy.fi. Muistakaahan siis äänestää, sillä äänestämällä pystyt vaikuttamaan ylioppilaskunnan toimintaan ja äänestäminen ei vie montaa minuuttia. YTHS:n hyvinvointiryhmät alkavat taas lokakuussa pyöriä verkossa ja palvelupisteissä. Ryhmät ovat maksuttomia. Verkossa toimivia ryhmiä on StressLess ja Virtuaalipainonhallinta. Oulun palvelupisteessä alkaa lokakuussa Porukalla- ja Riittävän hyvä –ryhmä, sekä erilaisia fysioterapiaryhmiä. Lisätietoa ryhmistä ja niiden sisällöstä löydät YTHS:n sivuilta. Tsemppiä kaikille syksyyn!δ
PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO
Pimiää syyspöhinää
T
Venla Juntto Suma ry:n puheenjohtaja
Sumanismi
aas se on täällä. Illat pimenee. Kaikki on uutta ja jännää. Aamuisin vanttuut unohtuu kotiin ja vasta illalla muistaa, että pyöränvalokin pitäisi jo onkia esille eteisen laatikoista. Iltaisin tenttikirjojen tuijottelu tapahtuu – jos tapahtuu – villaviltin alla, ehkä jopa kynttilänvalossa. Syksy. Sumalaisten syksy on alkanut jo varhain syyskuun alussa, kun uudet fuksit saapuivat suomen kielen opintojen pariin. Toivottavasti kaikki uudet jäsenemme löytävät kotinsa sumalaisten riveistä. Kaikki ovat aina tervetulleita rötväämään Huoneelle, istahtamaan Humuksen kahvipöytien ääreen ja liittymään sumanviolettiin seuraan missä kissanristiäisissä milloinkin. Älä epäröi moikata, jutustella ja kysellä. Nauti kaikesta uudesta ja lähde pää edellä mukaan kaikkeen, mikä tuntuu kivalta. Syksy muistuttaa myös siitä, että tämäkin vuosi vetelee jo viimeisiään. (Apua.) Siksi Sumallekin täytyy koota loppuvuoden aikana uusi hallitus vuoden 2020 hallituskautta varten. Vau! Syyskokous pidetään marrasjoulukuussa. Silloin kuka tahansa Suman jäsen voi asettua ehdolle pestinhaltijaksi. Esimerkiksi fuksit ovat äärimmäisen haluttuja tekijöitä hallitukseen, sillä uudet näkökulmat ja raikkaat ideat ovat aina tervetulleita! Jos taas hatussasi on jo kokemuksen sulkia, kaivataan myös sinun osaamistasi! Tänä syksynä on myös edustajistovaalit. Edustajisto on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ylin päättävä elin. Vaaleihin voi ja kannattaa lähteä ehdolle, jos haluat vaikuttaa oululaiseen yliopistopolitiikkaan. Jos et kuitenkaan halua itse edariin, muista käyttää äänesi! Näin varmistat, että edustajistossa istuu joku, jonka sielunmaisema muistuttaa omaasi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse odotan syksyltä yliopistolla hengailua, opiskelua ja joulun odottamisen odottamista. Toivotan ihanaisille sumalaisille kotoisaa ja leppoisaa syksyä! Olkoon sinulla rohkeutta uusiin haasteisiisi, ruista ranteissasi ja rahaa tulostustililläsi. Ja käyttäkää sitä heijastinta.δ
5
POHINTOJA PANUMALTA
Sumanismi
Elä tee penikkaa, ilmastotuholainen
6
tava rikos. Hän on ääretön saastuttaja ja pahaa-aavistamaton ilmastorikollinen, joka pahimmillaan saattaa liata maapalloamme lähes sadan vuoden ajan. Ainakin, mikäli elinikä vielä tästä nousee. Kun syyllistetään siitä, että ihmiset haluavat lisääntyä, tongitaan minusta jo melko valtavalla lapiolla ihmisarvoa. Silloin laitetaan puntariin, kumpi on arvokkaampaa: ilmaston pelastaminen kaikilla Maaliman menoa ihmettelevä mettäläinen mahdollisilla tavoilla vai se, höpöttämässä kaikenlaista lystiä asiaa. että ihminen saa elää rauhassa jälkikasvuineen tässä meidän yhteisessä kasvihuoneessamme. Jos kielletään Olga Oinas-Panuma tekemästä lapsia, menee ihJoka paikasta tuutataan nyt misen edelle ilmasto. sitä, miten voisimme pelastaa maapallon. Mitä meidän on tehtävä, jotta myös lapsillamme ja lapsenlapsillamStressatkaa me olisi hyvä olla? Helsingin ilmastonmuutokSanomien artikkeli toi loppusesta, mutta kesästä esille laskelmia lasten tehkää se ympäristökuormituksesta. järkevästi ja Helsingin Sanomien lisäksi monessa muussa paikaspienillä askelilla. sa nousi esille, että fiksuinta on, kun ei hanki lasta tai lastenlasta, jota ajatella. On Siispä, jos haluaa todeljärkevää, ettei tee sellaista tuholaista, sillä lapsi on val- la minimoida päästönsä, on
viisainta varmasti lapsihaaveiden torppaamisen lisäksi heittää myös itsensä jojoon ja potkaista tyhjää oikein asiasta tehden. Lapsettomana pelastat mahdollisten lastesi hiilijalanjäljen verran ilmastoa. Jos et itse anna itsesi elää vanhaksi, poistat myös oman hiilijalanjälkesi kuormittamasta maapalloa. Täytyy tunnustaa, että kirjoitan tätä kieli poskessa. Pointtini kuitenkin lienee selkeä. Jossain kohtaa on mentävä raja siinä, kuinka paljon yksittäistä ihmistä voi vaatia tekemään ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Vaikka olenkin ympäristöasioissa verrattain valveutunut, en minäkään sentään lasten tekoa aio jättää pois kaksikymmentävuotissuunitelmastani maapallon pelastamisen vuoksi. Kaverit, stressatkaa ilmastonmuutoksesta, mutta tehkää se järkevästi ja pienillä askelilla, jos se tuntuu teille helpommalta. Vaihtakaa muovikassi kangaskassiin, ostakaa suomalaista ruokaa ja jättäkää kertakäyttömuoti ja jos teette lapsen, opettakaa hänetkin ajattelemaan ilmastoa.δ
SITSILAULU Juuso Syngelmä
Gambina
Apulanta – Armo Minut ympäröin Gambinalla, jota voisin juoda, jotta maistaisin itse, miltä maistuu tämä Alkon ihme Nyt on juotava huikka Sylkee tätä juomaa en voi Punkun jäätävä taakse, jotta aidon voin viinin löytää Tähän pulloon mä tartuin, muita väistin, muita niin halveksin Se on juotava loppuun Nyt on aika Gambinahuikan Tämä juoma on niin hyvää, vitun maukasta Kyllä aivosolut kuolee, mut antaa kuolla vaan Vaikka aika taas rientää, niin haluan juoda vaan, sillä tiedän, että Gambina kyllä viihdyttää Hyvät nesteet ihmepullon vatsan täyttää Niin helvetin läsnä olen aina, kun korkin kääntää Vaikka sulkisi silmät, maku säilyy, eikä mee minnekkään Siksi aion vain juoda tätä juomaa Ei oo ihanampaa Tämän pullon nyt kaadan Otan huikan Otan ryypynkin näin Se on juotava loppuun Nyt on aika Gambinahuikan
Sumanismi
Tämä juoma on niin hyvää, vitun maukasta Kyllä aivosolut kuolee, mut antaa kuolla vaan Vaikka aika taas rientää, niin haluan juoda vaan, sillä tiedän, että Gambina kyllä viihdyttää
7
Vuosimallia 2019
Kuvat: Iida Sarja ja Elina Vittaniemi
Syksyn uudet fuksit esittäytyvät! Toimitus haastoi uudet opiskelijat vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä? 2. Mikä välimerkki hivelee silmääsi eniten ja miksi?
ANNI, 20, KAINUU
1. Vuosi sitten hain luokanopettajaksi ja erityispettajaksi. Sitten tajusin, etteivät ihan pienet lapset kuitenkaan ole minun juttuni, mutta opettamisen into säilyi. Olen ihan hyvä äidinkielessä – tai suomen kielessä – ja ajattelin, että haetaanpa sitten sinne. Alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän, kun sitä alkoi miettiä. Tässä sitä ollaan, pääsin ensimmäisellä hakukerralla sisään. 2. Varmaan ihan perus tavu- tai siis yhdyssanaviiva. En nyt muista, mikä se tarkalleen on. Mua ärsyttää ihan sikana, kun ihmiset eivät osaa yhdyssanoja.
NEEA, 19, HAUKIPUDAS
1. Olen aina arvostanut suomen kielen uniikkiutta. Tykkään kirjoittaa. Haluaisin äidinkielen opettajaksi. Ne ovat varmaan pääsyyt alalle hakeutumiselle.
Sumanismi
2. Varmaan niin ku viiva. Se on niin ku silleen vaakasuorassa.
8
SUVI-ANNA, 21, UTAJÄRVI
1. Olen ihan pienestä asti tykännyt lukemisesta tosi paljon. Mulla oli yläasteella ja lukiossa hyvä äidinkielenopettaja, joka kannusti kirjoittamisessa. Olen tehnyt mutkiakin: olen käynyt taidekoulussa ja opiskellut venäjää. Venäjän kautta päädyinkin siihen, että haluan opiskella kieliä. Luulen, että suomen- ja venäjän kielen opiskelua voisi yhdistää, ja minua kiinnostaa myös karjalan kieli. Jotenkin tämä tuntui vain sellaiselta hyvältä paketilta. 2. Puolipiste. Viljelen sitä kirjoittamisessa ihan liikaa. Tiedän, ettei sitä saisi tehdä, mutta tykkään siitä tosi paljon.
EETU, 21, UTAJÄRVI
1. Hain, kävin kokeessa, suoriuduin siitä hyvin ja pääsin opiskelemaan. Miksi hain – sitä en tiedä täysin itsekään. 2. Tietenkin pilkku – varsinkin silloin, kun sitä käytetään pisteen sijasta kolmin kappalein.
SAANAMARIA, 24, KEMPELE
1. En päässy psykalle. Tämä oli viides vaihtoehto. Olen opiskellut ruotsin kieltä aiemmin ja nykysuomea sivuaineena. Tuli fiilis, että se olisi ihan mukavaa. Ajattelin mennä plan B:nä ja harrastuspohjalta ilman suuria tavoitteita. 2. Varmaan pilkku. Se on semmoinen loputon: se ei päätä mitään, siitä voi jatkaa vain.
JANINA, 21, HAUKIPUDAS
1. Aluksi hain oikikseen, mutta kun hain toista kertaa, tuli semmoinen fiilis, ettei se ehkä ole mun juttu. Sitten hain tänne ja pääsin. 2. Ehkä kysymysmerkki, koska elämä on kysymyksiä täynnä. Sumanismi
9
IIRIS, 21, OULU
1. Pompottelin jo yläasteella, menenkö äidinkielen opettajaksi vai luokanopettajaksi. Ainakin tällä hetkellä olen täällä. 2. Minulla on viha-rakkaussuhde pilkkuun. Keksin kauheita kilometrilauseita, joten ehkä mun pitää valita se.
MARIA, 20, OULU
1. Mulla ei ole koskaan ollut semmoista ykkösvaihtoehtoa, mihin haluaisin, mutta hain kasvatustieteisiin. Toisena oli suomen kieli, ja tänne päädyin. 2. Onko & välimerkki? Se on kivan näköinen.
AAVA ULAPPA, 28, PUOLANKA
1. Olen asunut suurimman osan elämästäni kommuunissa, mutta näin kolmenkympin kynnyksellä aloin kaivata kaupunkiin. Opiskelijasolu on vähän niin kuin kommuuni ja näin ollen itselleni sopiva asumismuoto minulle. Pääaineeksi valikoitui suomen kieli, koska sitähän osaan jo puhua. 2. Hmmmm... varmaankin piste... koska sitä ei voi ikinä käyttää liikaa...
FRIDA, 24, TAMPERE
1. Muutaman mutkan kautta. Olen tehnyt kandin ulkomailla Latinalaisen Amerikan tutkimuksesta, ja ehdin aloittaa jo maisterin, kun aloin miettimään. Oon aina tykännyt kirjoittaa, äikästä ja suomen kielestä. Se on ollut aina vähän semmoinen haave.
Sumanismi
2. Huutomerkki on aika mielenkiintonen, kun sillä on aika monia merkityksiä ja sitä käytetään aika paljon.
10
REETTA, 19, OULU
1. Mua on aina kiinnostanut kirjoittaminen jollain tavalla. Pienestä asti on tullut kirjoiteltua kaikkea. Yhtenä päivänä äidin kans puhuttii, mihin voisin mennä opiskelemaan, ja ihan yhtäkkiä tuli mieleen, että suomen kieli vois olla mun juttu. 2. Ehkä joku pilkku jopa. Jos ne on oikeilla paikoilla ja niitä on osattu käyttää oikein, tulee semmoinen olo, että teksti on jäsennelty ja asioita on mukana.
IRA, 24, KEMPELE
1. Suomen kieli on aina kummitellut mun mielessä. Ensin opiskelin sosionomiksi, ja valmistuin pari vuotta sitten. Joskus alkuvuodesta hoksasin, että voin opiskella esim. S2opettajaksi. Siinä yhdistyisi sosiaalialalta maahanmuuttajatyö, josta tykkään, ja suomen kieli. 2. Puolipiste. Ihmiset ei osaa aina käyttää sitä oikein. Jos joku käyttää sitä oikein, se on tosi kiva.
Missä he ovat nyt? Vuoden 2018 fuksit kertovat kokemuksiaan ja jakavat vinkkinsä opiskelijaelämästä selviytymiseen. Omillaan asumisesta
”Alussa varsinkaan ei kannata jäädä vain kämpille kuluttamaan aikaa, vaan kannattaa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin, muuten seinät saattavat kaatua päälle.” ”Kannattaa ainakin tutustua oman lähialueen palveluihin. Kotityöt vievät myös yllättävän paljon aikaa” ”Vinkkinä ensikertalaisille: maksakaa laskut heti, kun ne tulee, niin ei tule paniikkia sitten loppukuusta.” ”Opiskelijabudjetillakin voi selvitä.”
Entisten fuksien parhaita vinkkejä
Sumanismi
”Ei kannata stressaantua, vaikka ensimmäiset viikot opiskelijana saattavat tuntua tosi aikataulutetuilta, ja informaatiota tulee muutenkin paljon. Opiskelijaarkeen pääsee kyllä tottumaan nopeasti.” ”Ole avoin ja rohkea! Verkostoidu, poikkitieteile ja muista, että et ole yksin suuressa korkeakouluveneessä!” ”Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että oppii juuri itselle tehokkaimmat opiskelutavat ja ajankäytön. Eikä kannata säikähtää, kun kaikki saattaa tuntua Mikä yllätti yliopisto-opinnoissa? ensimmäisinä kuukausina yhdeltä hullunmyllyltä: kyllä ”Vapaa-aikaa on jäänyt toistaiseksi riittävästi opinto- yliopistomaailmaan pääsee yllättävän nopeasti sisään, jen ohella, mikä on kyllä hyvä juttu.” ja aina joku osaa auttaa.” ”Kuinka paljon tekemistä jää omalle vastuulle ja ”Älä jätä mitään viime tippaan. Tehtävien tekemiajalle.” nen kannattaa aikatauluttaa hyvin. On tärkeä myös ”Se, kuinka paljon asioista kärryillä pysyminen vaa- olla armollinen itselle ja muistaa nauttia kunnolla entii oma-aloitteisuutta.” simmäisestä opiskeluvuodesta.”δ
11
ASIAN VIERESSÄ
Vaikuttaminen on seksikästä Mitä tiedät tahosta, jolle maksat rahaa ilmoittautuessasi läsnäolevaksi yliopistoon? Jos vastauksesi oli jotain olan kohautuksen ja epämuodikkaan emt-lyhenteen väliltä, olisi tilanne syytä korjata.
Emilia Käsmä
12
oyy.fi
Sumanismi
Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkishallinnollinen yhteisö, joka päättää muun muassa sen sinunkin jäsenmaksusi suuruudesta. Se on yliopisto-opiskelijoiden suurin paikallinen edunvalvoja Oulussa. OYY:n ylintä valtaa käyttää edustajisto. Jos et ole vielä huomannut, edustajistovaalit ovat edessäpäin. 1.–6. marraskuuta jokainen ylioppilaskunnan jäsen saa äänestää itselleen mieluisaa ehdokasta päättämään meistä jokaiseen vaikuttavista asioista. Edustajisto on hieman kuin eduskunta pienoiskoossa: yhden yhteisön sisällä toimiva demokraattisesti valittu päätöksenteon elin. Silti edellisissä edustajistovaaleissa vuonna 2017 äänesti vain 28,5 prosenttia opiskelijoista, kun kevään eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli 55 ja 25–34-vuotiaiden 63.
Edari ja OYY saattavat tuntua kaukaisilta asioilta, mutta villi veikkaukseni on, että sinuakin kiinnostaa esimerkiksi joku seuraavista teemoista: 1. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yliopistolla 2. Jäsenmaksujen käyttö 3. Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys 4. Koko opiskelijayhteisön yhteiset bileet ja bailut Tehdäänkö siis yhteinen lupaus: etsitään jokainen itseämme miellyttävä ehdokas ja äänestetään OYY:n edustajistovaaleissa 1.–6.11. Äänestäminen käy sähköisesti osoitteessa vaalit.oyy.fi, ja lupaan, että se vie vähemmän aikaa kuin kaikkien suomen sijamuotojen luetteleminen. Hyviä ehdokkaita voi etsiskellä vaikkapa OYY:n nettisivuilta, käytävien vaalimainoksista tai SYL:n vaalikoneesta! Edustajiston kuuluu olla opiskelijoiden näköinen. Kuka sinun asiaasi ajaa ensi vuonna? Kirjoittaja on pian väistyvä edaattori, keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja ja sumalainen, jonka mielestä jokaisen pitäisi käydä vähän kuumana vaikuttamismahdollisuuksiin.δ
ADJEKTIIVITARINA
Matka kotiin Katja Pyörälä tetut ja uppopaistetut. Niiden pinnalla Fenni vietiin, niiden kantoon saattoi luottaa, kun osasi loitsun oikein. Kau, kau kau… suhisivat taikasanojen tavut unen siipien alta kierähtävissä ilmavalleissa. Fenni osasi loitsun, Fenni muisti! Hän todellakin muisti! Törkyinen riemu raikui hänen rinnassaan. Joskus olivat muutkin kai osanneet. Joskus olivat muutkin muistaneet, ja olisivat tuolloin voineet päästä Fennin mukaan. Mutta loitsu oli vanha, ja vanhuudessaan valovoimainen. Jätetty yksin yön kylmään, aamukasteeseen kylpemään. Niin kävi aina, eikä tämä loitsu ollut ainoa laatuaan unohduksessa. Kotona loitsua ei ollut unohdettu, kotonahan se oli tehtykin. Toisella puolella olivat asiat toisin. Fenni hymyili, kun näki siipisulkien takaa alhaalla avautuvan antoisan maiseman. Hän oli päässyt perille. Fenni tiesi, että kotona hänestä ei enää puhuttu paljoa. Oli kulunut niin paljon aikaa! Aivan liikaa, aivan liikaa hilpeää aikaa. Mutta viimein hän oli palannut. Ehkä hänen nimensä lisättäisiin takaisin loitsun kiemuroihin. Ehkä vielä joskus unen siipiä siivittävä tuuli muistaisi Fennin. Nyt se lauloi vain Fennin varautuneesta perheestä, ja heidän leiskuvasta kodistaan, joka ei tarvinnut kolmion mallista kattoa tai sitä pystyssä piteleviä sävelkorvattomia parruja. Fenni painoi päänsä unen niskaan ja itki ilosta. Hän kuiski loitsun unen sieviin untuviin ja tunsi, kuinka siivet laskivat hänet kodin ananaksiselle kamaralle. Kaukana jossain on pikkuinen mäki, siellä asuu teletappiväki. δ
***Lihavoidut ja kursivoidut adjektiivit ovat sumalaisten lempiadjektiiveja.***
Sumanismi
Niitty oli hiljaa, kun Fenni juoksi varpaankärjillään sen yli. Korkean ruohon keskellä vänkää laaksoa halkoi tuhansien jalkaparien maahan kuluttama polku, jonka pintaa oli keveä viilettää kenenkään huomaamatta. Aamun sarastuksen viileässä sinessä kelmeili kolmion mallinen valasmainen katto, ja Fennin juostessa lähemmäs piirtyi sen alle ihmeellinen ja hassu talo. Fenni hidasti vauhtinsa hillerin hiivinnäksi. Sydän pirisi kurkunpäässä. Se jännitti – mitä jos Fennikin olisi unohtanut? Mitä jos hän oli odottanut liian kauan? Talon pörröisessä pihassa kasvoi orvokkeja, jotka tuntuivat kuiskivan keskenään: ”Hän on tullut takaisin!” Fenni avasi ihanan oven, ja saranat kirskahtivat hömelösti. Jylhä hiljaisuus puhalsi korvan taakse heti eteisessä. Fenni kertasi loitsua päässään etsiessään oikeita tossuja kauniista korista. Oven karmeihin naulatut onnelliset hevosenkengät nauroivat kilkattaen. Niilläkin oli ollut ikävä. Viime kerrasta oli kulunut aivan liian paljon aikaa. Heureka! Fenni tapaili jo taikasanoja vetäessään tossut korin sekamelskasta. Tavuja palautui mieleen yksi kerrallaan. Tossut oli neulottu muikeasta langasta. Varsiin parsitut söpöt sulat kutittivat sormenpäitä, kun Fenni kuljetti kättään jalkineiden pinnalla. Hän veti ne jalkaansa ja nousi ylös suunnaten kulkunsa talon yläkertaan. Mansikkaiset portaat natisivat hänen allaan, ja Fenniäkin alkoi naurattaa. Uni oli jo pyrähtänyt siivilleen tossujen neuloksista. Se kietoi rentoja harsojaan Fennin hiuksiin, ja silmiä alkoi kutittaa. Onneksi vuode oli heti portaiden luona. Hän kääriytyi sen peitteisiin ja sulki silmänsä. Unen siivet olivat häkkikasva-
13
ALUMNI ESITTÄYTYY
Prokrastinoijasta opettajaksi Annika Liiti
Sumanismi
Kuva: Frederic Dargelas
14
Valmistuin filosofian maisteriksi tammikuussa 2018, ja pääaineeni oli suomen kieli. Opiskelin sivuaineina kirjallisuutta ja kasvatustiedettä, koska pääsin aikanaan aineenopettajan koulutusohjelmaan. Lisäksi olen opiskellut suomea toisena ja vieraana kielenä. Ansioluettelossa mainostan itseäni suomen kielen asiantuntijana sekä äidinkielen ja suomen kielen opettajana. Opintojeni aikana en osallistunut ainejärjestö- tai kiltatoimintaan, enkä kirjoittanut leväperäisistä lupauksistani huolimatta koskaan mitään Sumanismiin, vaikka toimituksessa olikin useita ystäviäni. Osallisuuteni ainejärjestötoimintaan olikin kahden Sumanismin kannessa esiintymisen tasoa – ensimmäisellä kerralla muokattuna hyvinkin paljon noidan näköiseksi ja toisella kertaa paperipussi päässä. Opintojeni aikana toimin reilun vuoden
ajan Suomi-klubin ohjaajana. Suomi-klubi on Oulun yliopiston tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille pidettävä suomen kielen keskustelukerho, jota järjestetään Suman ja NISOn (Network of International Students in Oulu) yhteistyönä. Käytännössä kyseessä on vapaamuotoinen kerho, jossa suomen kieli yhdistää ohjaajia ja kävijöitä. Yksi syy epäaktiivisuuteeni ainejärjestöja kiltatoiminnassa olivat varmasti työt. Tein töitä opintojen ohessa koko ajan, mutta pääsääntöisesti työni eivät olleet oman alan töitä. Olin humanistina töissä vakuutusyhtiössä, jossa muut opintojaan suorittavat työntekijät olivat joko tradenomi- tai taloustieteilijätaustaisia. Työskentelin vakuutusalalla kesäisin ja osa-aikaisena muina vuodenaikoina. Vakuutustyön lisäksi olin opintojeni aikana työsuhteessa yliopistoon niin suomen kielen opettajana kuin myös humanistisella tiedekunnalla konferenssisihteerinä. Parhaimmillaan minulla oli kolme työtä yhtä aikaa opintojen ohessa, koska tein myös satunnaisia opettajan sijaisuuksia edellä mainittujen lisäksi. Töissä käyminen hidasti valmistumistani reilusti. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään ylpeilyn aihe, käytin tilaisuuteni hyödyksi pitäessäni maisterin puhetta publiikissani: puheeni käsitteli prokrastinaatiota. Professori Mantila ei ehkä arvostanut puheeni prokrastinaatiota ylistävää sävyä, mutta maisterin puheen piti opettaa ja kannustaa kandidaatteja. Kehotin kandeja nauttimaan prokrastinoinnista opintojen aikana, vielä kun siihen on mahdollisuus, koska en usko työelämän arvostavan sitä yliopistohenkilökunnan vertaakaan. Valmistumisen jälkeen menin reiluksi puoleksi vuodeksi töihin vanhaan työpaikkaani vakuutusyhtiöön, jossa houkuttimena toimivat myös keräämäni lomapäivät eli pal-
kallinen kesäloma. Korvauspalvelussa työskentelyn lisäksi vastasin myös uusien työntekijöiden kouluttamisesta, joten työssä oli jonkinlainen kosketuspinta myös omaan koulutukseeni. Otin joskus kantaa uuden työntekijän asiakasviestin kieliasuun, jolloin sain tuhahduksen: ”Ootko muka joku äikän ope?” Tuntui hyvältä vastata myöntävästi, vaikka työympäristö olikin kaukana opettajille tyypillisestä miljööstä. Syyslukukauden 2018 alussa tein satunnaisia sijaisuuksia eri kouluille opettaen niin äidinkieltä kuin kotitalouttakin. Pääsin myöhemmin töihin OSAOlle, jossa olin niin päätoimisena kuin sivutoimisenakin opettajana. OSAOlla toimin suomen kielen opettajana maahanmuuttajille Oulussa ja Utajärvellä. Opiskelijani opiskelivat kotoutumiskoulutuksessa, VALMA-koulutuksessa (Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus) ja ammatillisissa opinnoissa ammattikoulussa. OSAOl-
Ansioluettelossa mainostan itseäni suomen kielen asiantuntijana.
Sumanismi
la työni oli hyvin vaihtelevaa ja haastavaakin, koska esimerkiksi VALMA-opetuksessa ei ole selkeää opetussuunnitelmaa, jonka mukaan opettajat toimivat. Tein suuren osan opetusmateriaaleistani itse, ja tätä työhön panostamista on kiitelty myöhemmin opettajan töitä hakiessani. Aloitin juuri lukuvuoden Kokkolassa, jossa toimin kiertävänä suomenopettajana. Opetan kahdella alakoululla, yhdellä yhtenäiskoululla sekä yhdellä yläkoululla. Yläkoululla opetan suomen ohella myös valmistavassa opetuksessa. Lisäksi osallistun myös suomen kielen opetuksen koordinointiin, joten työni on suomen kielen asiantuntijana toimimista opetuksen ohella. Uudessa työssäni on ollut
mielenkiintoista huomata, kuinka erilaista on opettaa lapsia nuorten sijasta – aineenopettajan opinnoissa ei käsitellä oikeastaan ollenkaan lasten opetusta. Uskon oman opintojen aikaisen aktiivisuuteni olleen hyödyksi, koska sain ensimmäisen sivutoimisen tuntiopettajan työni Oulun yliopistolla pian sen jälkeen, kun olin tehnyt suomi toisena ja vieraana kielenä -opintoihin kuuluvan tuutoroinnin. Tein tosin tuutorointeja kaksi: osallistuin ensin syksyllä puhumisen kurssille ja keväällä kirjoittamisen kurssille. Eduksi oli myös se, että olin kandidaattina tehnyt jo paljon suomen ja sutvin opintoja, mutta tuutorina toimiessani olin myös saanut näyttää osaamistani käytännössä. Toimin samanaikaisesti myös Suomi-klubin ohjaajana ollen siis hyvin aktiivinen Oulun yliopistolla tarjottavien suomen kielen opintojen ja vapaa-ajan toiminnan suhteen. Suomi-klubin ohjaamista suosittelen kaikille, joita kiinnostaa toimia myöhemmin suomen opettajina. Vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen työ, se kertoo aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta suomen opettamista kohtaan. Töiden tekeminen opintojen ohessa ei välttämättä ole kovinkaan kannattavaa kiitos Kelan tulorajojen, mutta uskon kaiken työkokemuksen olevan eduksi töitä haettaessa. Kaikille ei myöskään riitä aina oman alan töitä, joten muun alan töitäkään ei kannata väheksyä, jos niitä pääsee tekemään. Usein työnantajatkin arvostavat monipuolista osaamista. Joskus olen ajatellut, että työhakemuksia kirjoittaessani työkokemuksessani on painottunut liikaa kaikki muu kuin opetuskokemus. Pyrin kuitenkin kertomaan, miten työ on kehittänyt minua myös opettajana. Olen esimerkiksi ollut paljon puhelinasiakaspalvelussa, jossa on pitänyt pystyä kertomaan ihmisen äänestä ja äänensävystä hyvinkin paljon, ja uskon sen auttaneen minua ihmisten lukemisen suhteen. Olen samassa työssä oppinut puhumaan hyvin vakuuttavasti ja asiantuntevasti asioista, joista en todellisuudessa tiedä juuri mitään, ja uskon kyseisen taidon auttavan myös opettajan työssä – joskin opettajana lupaan myös selvittää, jos en tiedä asiasta tarpeeksi.δ
15
KILLASTA KUULUU
Humppikilta – kuka, mitä, täh? Suman koposopo Iida Sarja kertoo, miten humanistisen killan toiminta liittyy ainejärjestöjen toimintaan. Miksi hallitustoimintaan kannattaa lähteä mukaan? Ja mikä ihmeen GDPR?
Sumanismi
Iida Sarja
16
Asiat, joita tiesin Humanistisesta Killasta ennen kuin lähdin Killan hallitukseen: Killalla on oma kahvila Humus ja sen maskotti on Loiro. Siinäpä tietämykseni. Otsikko tiivistää myös hyvin tuntemukseni Killasta. Lähdin Humanistisen Killan hallitukseen fuksisyksyn lopulla siis aivan untuvikkona, ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. En tiennyt, mihin puskaan olin pääni pistämässä. Mutta näin yhdeksän kuukautta myöhemmin täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen päätöksestäni lähteä Killan hallitukseen. Olen Humanistisen Killan hallituksen toinen viestintävastaava. Killan viestintävastaavan pestiin kuuluu jäsenistön tiedottaminen hallituksen päätöksistä ja toimista. Hallituksessa on kaksi viestintävastaavaa, ja tänä vuonna jaoimme tehtävät niin, että käytännössä toisen viestintävastaavan kontolla on sometiedotus ja minun kontolleni jäi sähköpostitiedotus. Laitoin esimerkiksi viime vapun kynnyksellä jäsenistölle wapputiedotteen, jossa oli samassa paketissa kaikki Killan wapputapahtumat. Tiedotteiden kirjoittamisen lisäksi olen yhteishumanistisen sähköpostilistan moderoija ja olen tällä hetkellä Killan fuksityöryhmässä, missä olemme suunnitelleet Killan fuksitapahtumia syksylle. Päädyitpä siis mihin tahansa pestiin, voit luoda siitä oman näköisesi ja tehdä hommia niin sanotusti pestirajojen ylitse.
Kuva: Ida Immonen
Olen oppinut aivan valtavasti vuoden aikana. Tunnen (suurin piirtein) GDPR:n, eli EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen, salat ja kiemurat, miten järjestää iso ja toimiva tapahtuma, sekä millaista on kun killalla on oma yritys, näin esimerkiksi. Tärkeimmän oppitunnin olen kuitenkin saanut itsestäni ja itselleni sopivan toimintatavan löytämisestä. Olen oppinut kertomaan rohkeasti omat ideani
ja mielipiteeni, ja myös luottamaan itseeni enemmän. Killan hallitukseen lähteminen vaati minulta rohkeutta ja uskallusta, ja olen joutunut menemään monta kertaa omien mukavuusrajojeni ulkopuolelle. Esimerkiksi sähköpostilistan luominen ja GDPR sekä kaikki siihen liittyvä oli kaukana omasta mukavuusalueestani, mutta painotan tässä tuntemusteni mennyttä aikamuotoa: oli. Vastuu on ihan eri tavalla suurempi kuin esimerkiksi Suman hallituksessa, koska Humanistinen Kilta on kattokilta. Tekemämme päätökset eivät siis vaikuta ainoastaan yhteen ainejärjestöön, vaan kahdeksaan ainejärjestöön. Mutta kattokiltana oleminen on
myös yksi parhaimpia puolia, sillä olen päässyt tutustumaan mahtaviin ihmisiin ainejärjestörajojen yli. En varmastikaan olisi saanut mahdollisuutta tutustua näihin ihmisiin ilman Killan hallitusta. Omat näkemykset ja mielipiteet saavat kokouksissa aina uutta perspektiiviä, sillä olemme erittäin sekalainen sakki. Jos olet kahden vaiheilla siinä, että haluatko lähteä Killan hallitukseen, niin suosittelen lähtemään. En kiellä sitä, etteikö Killan hallituksessa oleminen vaatisi aikaa ja sitoutumista, mutta vuosi on lyhyt aika. Lähde ihmeessä siis kokeilemaan ja katsomaan itse, millaista Killan toiminta on. Olen varma, että löydät itsestäsi aivan uudenlaisen järjestöaktiivin näissä hommissa.δ
Hei kirjoittava sumalainen! Löytyykö pöytälaatikostasi pölyttymästä novelleja tai runoja, joille olet kuumeisesti etsinyt julkaisualustaa? Nyt se on löytynyt! Lähetä kynäsi tuotokset julkaistavaksi Sumanismiin: tai evittani@student.oulu.fi
Sumanismi
kpyorala18@student.oulu.fi
17
Terhveisiä Meänmaalta! Fennistinen kenttätyömatka Tornionjokilaaksoon meänkielen pariin.
Veikka Ritola
Sumanismi
Meänkieltä, kahvittelua, haastattelu- ja äänitystyötä, pikkupaikkakuntia ja -kyliä sekä ruotsia. Siinäpä toukokesäkuun vaihteessa tekemäni kenttätyömatkan tiivistettynä. Mutta mistä tässä reissussa – jossa koettiin, nähtiin ja kuultiin vähemmistökielen asemaa – oli oikein kysymys ja kuinka matkaan lähdettiin? Ajatus ihka aidosta fennistisestä aineistonkeruu- ja kenttätyömatkasta syntyi alun perin Lumoava karjala -kurssilla, jonka suomen kielen oppiaine järjesti loppuvuodesta 2017. Kurssilla käytiin läpi karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin vaiheita. Kurssin opettaja, yliopistonlehtori Niina Kunnas väläytti ideaa aineistonkeruumatkasta rajan taakse Karjalaan, jossa olisi haastateltu samoja ihmisiä, joita Kunnas oli haastatellut aiempina vuosikymmeninä. Karjalaisiin pikkukyliin ei noin vain mennäkään. Suurimmaksi ongelmaksi nousi muun muassa se, ettei saatavilla ollut sopivaa maasturia, jolla huonokuntoisia karjalaisteitä olisi voinut ajaa. Lisäksi viisumit maksavat rahaa, eikä majoituksenkaan saaminen olisi ollut kovin varmaa. Ajatus jäi kuitenkin hautumaan. Kaikki kuitenkin muuttui suomen kielen professori Heikki Paunosen tultua luennoimaan Oulun yliopistol-
18
Meänmaan lippu salossa Matarengissa.
Toki suomalainenkin ymmärtää meänkielisiä kylttejä. Eräs kohtalaisen tunnettu populäärikultturiteos sijoittuu näihin maisemiin.
le helmikuussa 2019. Paunosen esitelmä käsitteli Stadin slangia ja meänkieltä sekä niiden yhteispiirteitä, jotka johtuivat kontaktista ruotsin kieleen. Esitelmä oli minun ja Niina Kunnaksen mielestä mielenkiintoinen, ja Kunnas saikin uuden ajatuksen: lähtisimme jatkamaan Paunosen ja Oulun yliopiston meänkielen dosentin, Birger Winsan 1960- ja 1990-luvuilla tekemiä haastatteluja. Winsa ja Paunonen olivat tuolloin haastatelleet muutamia kymmeniä meänkielen puhujia. Ryhdyimme suunnittelemaan matkaa Niinan ja opiskelijatovereideni Olga Oinas-Panuman ja Jenna Vikmanin kanssa. Ruotsiin oli sikäli Venäjää helpompi mennä, että viisumeita ei tarvittu, ja Tornionjokilaaksokin on Oulusta katsottuna hyvin lähellä. Oli koottava lista haastateltavista, joiden yhteystietoja onneksi löytyi vanhojen tutkimusten pohjalta. Lisäksi oli varattava yösija kolmeksi vuorokaudeksi. Kun haastateltaville oli etukäteen soitettu ja kyselty innokkuudesta osallistua haastatteluun, aloimme suunnitella reittiä. Lopullinen reitti kulki Oulusta Ruotsin puolelle Haaparannalle ja sieltä Matarenkiin, Juoksenkiin, Aapuaan, Jänkisjärvelle, Ruotsin Pelloon ja Pajalaan. Kulkupelinä toimi Niinan auto (jonka rengas koki kovia käsittelyssäni Torniossa). Yöpyminen oli helpointa suorittaa Suomessa, sillä rajamuodollisuuksiin ei Suomen ja Ruotsin rajalla turhan kauaa mene; taisimme ylittää rajan edestakaisin matkan aikana noin parikymmentä kertaa. Ensimmäinen yö kului Aavasaksan maisemissa jossain, airbnbmajoituksessa, ja seuraavat kaksi yötä kauniilla van-
halla koululla, joka nykyään toimii matkailijakotina. Suosittelen. Eikä ole edes maksettu mainos. Tarkoituksenamme oli kartoittaa muutoksia informanttien puhekielessä sekä kuulla asenteita ja niiden muutoksia meänkieltä kohtaan. Tutkimuskysymyksiimme kuului mm. kuinka haastateltavat itse kieltä käyttävät, missä tilanteissa, kenen kanssa, kuinka tärkeää meänkieli heille on, onko heidän puhumansa kieli meänkieltä, suomea tai kenties jotain muuta, kuinka suomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat meänkieleen ja niin edelleen. Lisäksi oli kiinnostava kuulla informanttien näkemyksiä siitä, tuleeko meänkieli säilymään tulevaisuudessa. Mielipiteitä viimeiseen oli sekä puolesta että vastaan. Haastateltavien keski-ikä oli reilusti päälle viidenkymmenen. Kaksi nuorinta haastateltavaa olivat syntyneet 1970- ja 1990-luvuilla. Puhujien keski-ikä tiedostettiin informanttienkin keskuudessa, mutta silti suhtautuminen kielen säilymiseen oli pääasiassa positiivista. Kieltä kuitenkin opetetaan nykyään jo päiväkodeissa ja peruskouluissa. Vanhuksien ja lasten välissä on kielensä kadottanut sukupolvi, jolle vanhemmat eivät siirtäneet kieltä, koska sitä ei pidetty arvossa. Käytännössä haastattelut menivät siten, että saavuimme etukäteen sovittuna aikana haastateltavien kotiovelle. Kahvia ja pullaa tuli syötyä monen mummolareissun edestä, varsinkin kun haastatteluja tehtiin päivässä noin kymmenisen tuntia. Informantit intoutuivat välillä kertomaan paljonkin oman elämänsä vaiheista, mikä oli äärimmäisen kiinnostavaa. Lisäksi monet syrjäkylät olivat kauniita. Eräskin haastateltava intoutui esittelemään kotipaikkaansa Jänkisjärven ympäristössä. Mukana meillä oli pyöreä pöytämikrofoni ja läppäri varustettuna ilmaisella Audacity-ohjelmalla – eli siis kaikki, mitä haastatteluaineiston kerääjä nykypäivänä tarvitsee. Huomattavasti kätevämpää kuin entisaikana!
Kirja meänkielisten kokemuksista Ruotsin valtion kourissa 1800- ja 1900-luvuilla.
Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen kokemus. Kenttätyömatkoja ei tietääkseni ole suomen kielen oppiaineessa tehty ainakaan kymmeneen vuoteen, joten oli mukava päästä tekemään konkreettista lingvististä työtä jo tässä vaiheessa opintoja. Vaikka oma sydämeni kallistuu meänkielen sijasta enemmän saameen, pidän kokemusta silti kiinnostavana ja arvokkaana, sillä sain tietää paljon Tornionjokilaakson ja siellä puhuttujen kielten vaiheista. Olitpa sitten fennisti, nordisti, anglisti tai mikä tahansa muu lingvisti, suosittelen lämpimästi tarttumaan jokaiseen mahdollisuuteen lähteä tekemään kenttätyötä!δ
Sumanismi
Mahtavat maisemat Jänkisjärveltä tullessa. Ruotsin harjoittama metsätalouspolitiikka Lapissa ei toisaalta hivele silmiä.
19
Tuhat neliötä kotia Hima, kotsa, kämppä, tupa… Rakkaalla kodilla on monta nimeä, mutta voiko koteja olla enemmän kuin yksi? Minä väitän, että voi. Tässä jutussa esittelenkin neljä eri puolilla Suomea sijaitsevaa asumusta, joihin meneminen aina saa aikaan kotiinpaluun tunteen. Meeri Kivikallio Väliaikaista vain Ensimmäistä esiteltävää kotiani leimaa väliaikaisuus. Tämä on opiskeluaikani kolmas (ja toivottavasti viimeinen) kämppä. Ihanaa saunallista yksiötäni kelpaa kyllä kaikesta huolimatta kutsua kodiksi, kuuluuhan siihen jopa oma pieni pihakin. Vaikka tilaan tottuneena olenkin koko ikäni suhtautunut melko nihkeästi ajatukseen yksiössä asumisesta, olen tässä asunnossa viihtynyt paremmin kuin hyvin. Täällä näyttää minulta, ja vaikka pihapiiri onkin melko tiiviisti rakennettu, on Toppilansaaressa luonto ihanan lähellä. Neliöitäkin on saman verran kuin pienehkössä kaksiossa. Nykyään kodintuntua on lisäämässä oma rakas koira. Porukoilta lähtiessäni en yleensä sano, että lähden takaisin kotiin vaan että lähden Ouluun. Muissa konteksteissa tämä on kuitenkin tällä hetkellä minulle koti: paikka, johon on aina mukava palata ja jossa olo on turvallinen.
Sumanismi
Tilaa jokaiselle
20
Isäni uuteen taloon minulla on samantyylinen suhde kuin äitini taloon. Se on paikka, johon on hyvä mennä ja jossa viihtyy, mutta josta en kuitenkaan puhu kotina, koska en siellä itse ole ikinä asunut. Hyvinkäällä sijaitsevassa isossa omakotitalossa on tilaa niin meidän koko sisaruskaartille kuin isäni vaimon jälkikasvullekin. Paikkaa leimaakin se, että usein sinne kokoonnutaan isolla porukalla viettämään milloin mitäkin juhlaa tai vain hengailemaan yhdessä. Usein pystyyn pistetään jokin lautapeli, jota pelatessa laitetaan perhesuhteet koetukselle. Olemme sisarusteni kanssa levittäytyneet ympäri maailmaa ja tämä on usein se paikka, jossa kokoonnumme kaikki saman pöydän ääreen. Parasta täällä on ehdottomasti se, että pääsee syömään isän tekemiä ruokia.
Meren äärellä Äitini asuu Pohjanmaalla omakotitalolähiössä. Siellä on vahvasti läsnä maaseutu, merellisyys sekä teollisuus. Naapurissa on navetta ja lahden toisella puolella seisovat ylväinä paperitehtaan piiput. Riippumatta tuulensuunnasta mielenkiintoiset aromit ovat siis taatut. Jos olen menossa viikonlopuksi äidille, en sano meneväni kotiin vaan Jeppikseen tai äidille. En ole itse ikinä pidempiaikaisesti asunut tässä kyseisessä talossa, joten en miellä sitä kodiksi samalla tavalla kuin paikkaa, jossa olen oikeasti itse asunut. Tunnelma on siellä kuitenkin aina kotoisan lämmin. Täällä kodintuntua ei tee oma suhde kyseiseen rakennukseen vaan suhde talon asukkaisiin. Olo on kuin kotiin tulisi, vaikka en siitä kotina puhukaan. Täysin juureton tämä paikka ei kuitenkaan ole, sillä Pietarsaaressa on tullut vietettyä paljon aikaa serkkujen ja isovanhempien luona jo ennen äidin muuttoa takaisin juurilleen. Lapsena olisinkin asunut mieluummin Pohjanmaalla kuin Varsinais-Suomessa.
Kaiken alku
Sumanismi
Kotikoti. Kirjaimellisesti tämä ei toki ole kaiken alku, sillä tämä on kolmas talo, jossa olen perheeni kanssa asunut. Olin 10-vuotias, kun muutimme paikkaan, joka on minulle nykyään se lapsuudenkoti. Jos puhun Oulussa lähteväni lomaksi kotiin, tarkoitan tätä taloa. Äitini tapaa muistella yhtä ensimmäisitä aamuistamme silloin uudessa kodissa. Oli talvi ja istuin keittiössä saunatakissa kylmästä hytisten. Kun äiti tuli keittiöön, tokaisin: ”Eikö yleensä ihmiset muuta siksi, että ne haluaa isomman tai paremman talon? Musta tää ei kyllä oo kumpaakaan.” Paikkaa leimaa edelleenkin se, että talviaikaan tänne tullessa saa ensimmäisenä alkaa lämmittää taloa. Onneksi takkatulen rätinää on tunnelmallista kuunnella vilttiin kääriytyneenä. Varsinais-Suomessa sijaitseva kartano on samaan aikaan keskellä ei mitään ja keskellä kaikkea. Tämän rakennuksen kellareissa on leikitty Harry Potteria ja pihalla kuvattu omaa Pirates of the Caribbean -elokuvaa (joka ei valitettavasti ikinä valmistunut). Vaikka peruskoulun jälkeen minulla olikin kiire päästä pois, on täällä kuitenkin ne rakkaimmat muistot ja omat juuret. Iän ja etäisyyden myötä tätä paikkaa on oppinut arvostamaan uudella tavalla. Tänne on aina suuri ilo palata.
21
Sitaatit Parempi on aina hyvempi. – Selina
δ δ δ
Tuo on niin hieno [pullo] että on varmaan skumppaa täynnä. – Marjatta saamen tunnilla Marian vesipullosta
δ δ δ Piänkö mää sen pilistä kiinni? – Emilia vappona
δ δ δ Ei mulla taida olla kielipäätä, siis en mää osaa enkkua, enkä kyllä suomeakaan kauheen hyvin. – Natalia
δ δ δ
Selina: Mä oon paska ihminen. Nata: Ei ku sä oot vaan huono.
δ δ δ Mun haaveammatti lapsena oli olla meedio. Ja parasta oli, että mä en lapsena osannu sivistyssanoja, ja sekotin aina meedion ja pyromaanin keskenään. – Iida
δ δ δ
Eikös tämä fennistin elämä ole eräänlaista lifestyleä? – Oppiaineen palautepäivässä kuultua: somekulttuurin lifestyle-elämästä
δ δ δ
Kyllä mää hirvii kestäsin, mutta ihmisiä en. – Huoneella kuultua
δ δ δ Mää tässä mietin, mitä mun ois järkevää tehä viime viikolla. – Meeri
δ δ δ Sos, mää just tajusin, että mulla on ihan hiton kipeä tää reikä. – Natalia
δ δ δ Jyrki on Tolkien. – Sonja
δ δ δ Ananas haarojen välissä. Onko tämä sitä elämää? – Sonja
δ δ δ
Sumanismi
Mulla on laserkatse, siksi nään ihmisten läpi! – Meeri
22
δ δ δ Mun pää tärisee ni en oo varma pääsenkö sinne sisälle. – Sonja Vulcanaliaan menemisestä
Anonyymit tunnustukset elämä ilima tietua on ku kuolema valeasusa Minulla on tuulihousu fetissi.
Tapailen yhtä, vaikka olen kiinnostunut toisesta. Olen ollut tänä syksynä vain yksissä bileissä. Heikkoa.
Sumanismi
23
24
Sumanismi