Kirjoittajat:
Sisältö:
Meeri Kivikallio Anni Pirinen
PÄÄKIRJOITUS
Katja Pyörälä
Kasvomaskeja ja käsidesiä
Julia Pääkkölä Veikka Ritola
KOPONEN
Juho Räsänen
Etäilyä ja sosialisoitumista
Elina Vittaniemi Emilia Välimäki
PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO
Milla Väänänen
Fantastista syksyä!
Kuvitus:
Vuosimallia 2020
Meeri Kivikallio Anni Pirinen
ALUMNI ESITTÄYTYY
Katja Pyörälä
Asiantuntijalinjalta S2-opeksi
Julia Pääkkölä Juho Räsänen
Koronakesä kuvina
Iida Sarja Juuso Syngelmä
Sähköistä mustetta ja etuvaloa
Elina Vittaniemi Emilia Välimäki
Tarina Sans forgeticasta
Milla Väänänen Pixabay
NELJÄN SUMALAISEN ILLALLINEN Emilian keittössä
Taitto: Meeri Kivikallio
Elanin ja Wordin välillä
Katja Pyörälä Juuso Syngelmä Elina Vittaniemi
Päätoimittajat:
RUNOJA Kotikaipuuta Chicagossa
SITAATIT
Juuso Syngelmä ja Elina Vittaniemi
Paino: Monisto Oy Painos: 25 kpl Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2020
Suma sosiaalisessa mediassa: Facebook: /sumalaiset Instagram: @sumalaiset kotisivut: sumajarjesto.wordpress.com sähköposti: suma@lists.oulu.fi
PÄÄKIRJOITUS
Kasvomaskeja ja käsidesiä Se on syksy taas ja uuden Sumanismin aika. Tällä kertaa lehden teemaksi valikoitu fantasia. Tästä lehdestä saamme lukea muun muassa koti-Oulusta etelään kesäksi muuttaneen sumalaisen runoja. Toivottavasti kulunut kesä oli poikkeusoloista huolimatta hauska ja rentouttava, jotta Suma jaksaa myös tänä vuonna. Päätoimittajien kesä kului töiden ja kesäopintojen lisäksi reissaten, museoita kierrellen, kandiaineistoa keräten, luontoa ihastellen ja ystäviä moikaten. Sumalaisten koronakesän kuulumisista on koottu kuvagalleria lehden keskivaiheille. (Taittajan kommentti: kyllä suretti muuttaa kaikki kuvat mustavalkoisiksi.) Syksyn ensimmäinen Sumanismi tuo mukanaan tietysti myös fuksiesittelyn. Päätoimittajien kiltin kiperässä haastattelussa fuksit paljastavat inhokkiemojinsa sekä kertovat, miltä tuntui saada opiskelupaikka suomen kielen oppiaineessa. Tervetuloa, uudet sumalaiset! Tehkää opiskeluajasta omanlaisenne!
Syysterkuin Sumanismin päätoimittajat Juuso Syngelmä ja Elina Vittaniemi
KOPONEN
Etäilyä ja sosialisoitumista Julia Pääkkölä Olemme palanneet kesälomilta takaisin luennoille. Luennoille siirtyminen on tällä kertaa tapahtunut sähköisesti. Aikaisin heräämisen ja yliopistolle pyöräilemisen sijaan voimme aloittaa aamumme vaikka sängyn pohjalta Zoom-yhteyden välityksellä. Etäily on jatkunut jatkavien opiskelijoiden osalta, mutta fuksit ovat kuitenkin päässeet tutustumaan toisiinsa ja yliopistoon. Onkin todella tärkeää, että heti yliopiston alussa tutustutaan kurssikavereihin, sillä heidän kanssaan pääsee jakamaan niin opiskelu- kuin yksityiselämän ilot ja surut. Yliopisto tiedotti 16.9., että etäopiskelu tulee jatkumaan syyslukukauden loppuun. Ajatusten vaihtaminen muiden ihmisten kanssa on kuitenkin tärkeää oppimisen kannalta. Esimerkiksi opiskelu yhdessä muutaman kaverin kanssa silloin tällöin voisi piristää etäilyarkea. Etäopiskelun lisäksi kattokillat ja ainejärjestöt ovat siirtäneet tapahtumiaan verkkoon ja ulos. Ulkotapahtumissa noudatetaan turvavälejä, eikä niihin ole soveliasta tulla flunssaisena. OYY on julkaissut nettisivuillaan poikkeusajan tapahtumaohjeet, joita kannattaa vilkaista, jos on osallistumassa tapahtumiin. Kun tavanomaisia tapahtumia, kuten baaribileitä, ei voida pitää, on ainejärjestöillä mahdollisuus keksiä aivan uusia tapahtumamuotoja. Uudenlaisten, turvallisten tapahtumien kehittämisen voikin ottaa houkuttelevana haasteena. Suomessa on todella aktiivinen opiskelijakulttuuri, jota kannattaa vaalia. Muistutan, että mielenterveyspalveluita on myös verkossa. Esimerkiksi Nyyti ry järjestää koko syksyn ajan chatteja muun muassa ajanhallintaan, opiskelumotivaatioon ja sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Toivotan kaikille hyvää syksyä ja jaksamista etäopiskeluun.δ
PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO
Fantastista syksyä! Pakko oli vääntää joku köyhä puujalaka. Sori. Mutta! Aivan metsään tällä toivutuksella ei mennä, sillä tilanteesta huolimatta elämä näyttää hymyilevän: Syysrymyt olivat railakkaat, fuksit ovat kivoja, fennistiikkaa opetetaan yhä yliopistoissa, eikä yhteiskunta ole vielä romahtanut. Suman hallitus kokousteli pari viikkoa taaksepäin syksyä juonien ja suunnitellen. Jonkin verran tapahtumia järjestetään – ehkä jopa sitsejä! Pääasiassa kuitenkin biletetään hygieenisesti. Ja meillä on erittäin hyviä uutisia maksukortin omistaville: Sumalla on vihdoin maksupääte! Tästä eteenpäin korttia pääsee vinguttamaan ainakin haalarimerkki- ja lipunmyynneissä. Koska tänä syksynä lienee vähemmän mahdollisuuksia spontaaneihin Suma-etkoihin, -jatkoihin yms. pippaloihin, toivoisinkin, että vanhemmat opiskelijat kutsuisivat fukseja mukaan päivä- ja ilta-aktiviteetteihin. Ainakin itse voisin aloitella uutta pöytäropekampanjaa, ja siihen tarvii tietysti osallistujia. Kaljallekin lähden. Ja fukseille: lähestykää rohkeasti vanhempia sumalaisia. Mukaan kyllä pääsee!δ
Veikka Ritola puheenjohtaja
Vuosimallia 2020 Syksyn uudet fuksit esittäytyvät! Toimitus haastoi uudet opiskelijat vastaamaan kolmeen kysymykseen: 1. Mikä oli ensireaktiosi, kun sait tietää päässeesi opiskelemaan suomen kieltä? 2. Mitä odotat eniten opiskelijaelämältä? 3. Mikä on inhokkiemojisi? Chris, 24, Köln, Saksa 1.
Meitä on kolme, joten ei ollut vaikeaa päästä opiskelemaan suomea. Kukaan ei opiskele sitä Saksassa.
2.
Odotan, että pääsen puhumaan paljon suomea suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Haluan suomalaisia kavereita.
3.
Irvistävä emoji.
Tommi, 29, Seinäjoki 1. Hain ensimmäistä kertaa ja suomen kieli oli varavaihtoehto. Olin täysin yllättynyt kun pääsin opiskelemaan. Sitten tietenkin olin ihan, että ”jes, pääsen opiskelemaan!” 2. Opiskelijabileitä. Verkostoituminen on vissiin hieno sana sille. 3. En pysty nimeämään inhokkiemojia, taidan olla liian suvaitsevainen.
Jenna, 19, Kempele 1.
Yllättynyt.
2.
Odotan, että saan uusia tuttavuuksia ja opin uutta.
3.
Enpä oo koskaan aatellu. Varmaan tuo nauruemoji, millä on
pyöreät silmät. Näyttää jotenkin tyhmältä.
Iisa, 24, Haukipudas 1.
Se oli suuri yllätys. Oli vähän sellaiset sekavat fiilikset,
koska hain hetken mielijohteesta. En ollut valmistautunut pääsykokeeseen. Sellainen pieni järkytys. Olin autossa matkalla Suomussalmelle kun sain tiedon opiskelupaikasta. 2.
Olen elänyt jo viisi vuotta opiskelijaelämää, joten nyt täytyy
sanoa, että odotan oikeasti sitä opiskelua. Totta kai aion osallistua kaikkeen reippaasti, mutta odotan, että pystyn panostamaan siihen aktuaaliseen opiskeluun. 3.
No tietenkin aspa-hymy.
Reeta, 31, Alavieska 1. Järkyttynyt. Olin Malesiassa karanteenissa ja päätin siellä hakea opiskelemaan suomen kieltä. 2. Lennot oli peruttu, joten ajattelin, että haen opiskelemaan kun ei ollut muutakaan tekemistä. Yllätin itseni positiivisesti ja pääsin sisään.
Ella, 20, Oulu 1.
Vihdoin! Mulla oli välivuosi,
joten oli mukava päästä opiskelemaan. 2.
Ehkä sitä, että oppisin enemmän suomen kielestä.
3.
Virnistävä emoji.
Anna, 26, Oulu 1. Näytin sitä sähköpostia mun poikaystävälle ja kysyin, että onks tää totta vai roskapostia. Oli se totta. 2. Varmaan sitä, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. 3. Se apina, jolla on kädet silmien edessä.
Natalie, 19, Vihti 1.Olin yllättynyt positiivisesti. 2.Voisin sanoa bileitä, mutta en sano, kun se on varmaan aika yleinen vastaus. Odotan uusiin ihmisiin tutustumista ja sitä, että saan suuntaa omalle elämälle. 3.Hikoileva emoji, jolla on punainen naama.
Marika, 20, Sodankylä 1.
Olin ihan iloinen kun oli eka hakukohde.
2.
Sitä, että oppis jotakin.
3.
Varmaan se passiivis-aggressiivinen hymyemoji.
Jaakko, 22, Kokkola 1. Olihan se ilonen tapaus, mielenkiinnolla odotan. 2. Sitä, että tutustuisi uusiin ihmisiin ja oppisi uusia asioita. 3. Ehkä se kakka.
Toimituksen pohdintaa fuksihaastattelukysymyksistä ja niiden vierestä.
Venla, 19, Tornio 1.
Yllättynyt. Ajattelin jotenkin automaattisesti,
että tulee välivuosi. Yllätyin silleen positiivisesti. 2.
Uusia kavereita ja sitä, että olisin löytänyt oman paikkani
ja alani. Tietenkin odotan myös kaikkia opiskelijatapahtumia. 3.
Se nauruemoji,jolla on sellaset pitkät silmät, ettei ne oo sellaset
pallot. Se cowboy-hattuemoji, mutta ilman sitä hattua.
Venla, 20, Haukipudas 1.
Helpotus, kun ei tullut toista välivuotta.
2.
Opiskeljabileitä ja uusia kavereita.
3.
Mökötysemoji.
Tiia, 19, Oulu 1.
Mulla oli omat pippalot kun pääsin opiskelemaan.
2.
No varmaan enemmän juhlia kuin itse opiskelua.
Silleen fifty-sixty. 3.
Niitä on aika paljon. Se millä on punaiset posket
ja se hymyilee. Sitä sanotaan nykyään vittuiluemojiksi.
Meri-Heinä Koralliriutta, 49, Atlantis 1.
Sylkäisin suustani ylimääräisen levän ja kidukseni täyttyivät
onnesta 2.
Odotan kuivalla maalla elämistä ja maakeuhkojen
kehittymistä. Plup plup. 3.
Onkivapaemoji. Se on pelottava.
Syysrymyjen rastisuunnistuksessa fuksit keksivät täysin uusia sanoja heille sattuman (tai paperilennokinheittotaidon) kaupalla valikoituneista kirjaimista. Tässä rastitehtävän tuloksia:
möri
krapulainen henkilö
halvus
darranparannusyrtti
ölvätä
vetinen darraoksennus
löyriä
oleskella sängyssä krapulaisena koko päivä
eljä
todella aurinkoinen
mehny
pienikokoinen metsäalue
sevun
märkä jalanjälki
röipa
kuiva ruisleivän pala
kyry
Oulu-ilme
työntiäiset
afterwork
heto
kaupunkiympäristössä lojuva kivi
telsama
telekommunikaatiosatelliittimasto
ALUMNI ESITTÄYTYY
Asiantuntijalinjalta S2-opeksi heti mukaan ainejärjestötoimintaan ja ehdin olla kulttuuri- ja hyväntekeväisyysvastaavana sekä tapahtumatoimihenkilönä omana opiskeluaikanani. Lisäksi olin innokkaasti mukana erilaisissa työryhmissä. Erehdyinpä kerran lähettämään hakemuksen vuosijuhlatyöryhmään Suman viralliselle sähköpostilistalle työryhmävastaavan sijaan. Viesti ei ollut kauhean virallinen, ja taisin kuitata sen nimellä Mipetius Mipe… Toisena opiskeluvuonna aloin saada muutamien päivien sijaisuuksia ja huomasin, että opettajana olikin oikeastaan aika mukavaa. Siitä innostuneena ryhdyinkin opiskelemaan S2-opintoja. Tuohon aikaan opiskelijat jaettiin alussa asiantuntijalinjalaisiin ja opettajaksi opiskeleviin jo hakuvaiheessa, ja minä olin aikanani
laittanut
asiantuntijalinjan
ensim-
mäiseksi hakutoiveeksi. Tässä vaiheessa tuo valinta alkoi ehkä hieman harmittaa, mutta Milla Väänänen
ajattelin, että S2-opintojen kautta voisin saada hyödyllistä tietoa ja taitoa, jos haluaisinkin tu-
Aloitin suomen kielen opiskelun asiantuntijalinjalla Oulussa vuonna 2013, ja jo heti syyskuun alussa silloin alkoi tärkein työllistävä tekijä – verkostoituminen. Lähdin innokkaasti
levaisuudessa opettajaksi. S2-opinnot minun kohdallani todellakin kannattivat, koska vuonna 2016 pääsin hyödyntämään oppimaani heti syvässä päässä,
sillä pääsin kesätöihin leiriohjaajaksi ja suo-
monikulttuurikeskus Villa Victorissa.
men kielen opettajaksi kielikylpyleirille Yh-
Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla,
dysvaltoihin. Siellä innostuin suomen toisena
mutta silti osa-aikaisena opettajana Villa Vic-
kielenä opettamisesta niin, että lopulta gra-
torissa. Vanhempainvapaani loppuu tammi-
dunikin käsitteli S2-aihetta. Itse asiassa gra-
kuussa, jolloin aloitan erilliset pedagogiset
duni käsitteli kyseistä kielikylpyleiriä ja Eu-
opinnot Oulun yliopistossa. Alun perin opinto-
rooppalaista viitekehystä. Kyseisen teoksen
jeni olisi pitänyt alkaa tammikuussa 2020,
tunteminen ei ole ollut S2-työssä ainakaan hai-
mutta vauvavuosi ja pedagogiset opinnot tun-
taksi. Kiitos Sisko Brunnille kaikesta tuesta
tuivat mahdottomalta yhdistelmältä.
gradun suhteen! Kesällä 2017 pääsin tutustumaan pienempien lasten maailmaan, kun työskentelin Ti-Ti Nallen talossa tanssijana. Tämä poiki sijaisuuksia myös luokanopettajana ja opettajan identiteettini sai lisää vahvistusta.
”Verkostoitumisessa on se hyvä puoli, että sen ei aina tarvitse olla tavoitekeskeistä suorittamista.”
Kesät 2018 ja 2019 olin leirivastaavana Haukiputaalla Parasta Lapsille ry:n leireillä. Leirivastaavan työssä hyödyllisintä kokemusta
Ainejärjestöhommissa tuli opittua paljon
eivät olleet luokanopettajan sijaisuudet tai kie-
erilaista, ja työnantajat ovat haastatteluissa
likylpyleirin ohjaajakokemus vaan ainejärjes-
myös kysyneet tarkemmin niistä saadusta ko-
töhommissa opittu organisointikyky. Jos ei
kemuksesta. Kaikesta hauskasta ja vähemmän
olisi tullut järjestettyä sitsejä, teatterireissuja
hauskasta, jota ainejärjestöhommissa tuli teh-
tai Syysrymyjä, olisi voinut mennä sormi suu-
tyä, yksi asia nousee työuran kannalta ylitse
hun kokonaisuuden hallinnassa ja delegoin-
muiden. Verkostoituminen. Vaikka mainitsin
nissa.
tämän jo tekstin alussa, mainitsen sen tässä
Valmistuin filosofian maisteriksi jouluna
loppusuoralla uudestaan. Kun teet yhteistyötä
2018. Opintoni koostuivat kokonaisuudessaan
mahdollisten tulevien työkavereidesi, työnan-
luonnollisesti suomen kielen opinnoista, kirjal-
tajiesi ja yhteistyökumppaneidesi kanssa jo
lisuuden perus- ja aineopinnoista, S2:n perus-
opiskeluaikana, olet työntänyt varvasta – tai ai-
ja aineopinnoista sekä yleisen kielitieteen pe-
nakin osaa siitä – jo ovenrakoon. Vähitellen
rusopinnoista. Valmistumiseni jälkeen olen
pääset työntämään jalkaa pidemmälle ja pi-
tehnyt pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia luo-
demmälle, kun ihmiset uskaltavat suositella si-
kanopettajana ja S2-opettajana. Syksystä 2019
nua työnantajille pelkäämättä oman maineen
asti olen ollut myös osa-aikaisena opettajana
menetystä. Lyhyetkin sijaisuudet kannattaa
tehdä hyvin ja niiden aikana työkavereihin
muut riennot ovat olleet omalla kohdallani tär-
kannattaa tutustua. Työtä kannattaa myös aina
keä osa ihmisiin tutustumista. Kun tuntee pal-
hakea, jos se oikeasti kiinnostaa. Vaikket paik-
jon ihmisiä, on helppo ajautua tekemään yh-
kaa saisikaan, niin ainakin naama ja nimi tule-
teistyötä ainejärjestömaailmassa, jossa tutus-
vat tutummiksi.
tuu uusiin ihmisiin, joiden kanssa on sitten hel-
Verkostoitumisessa on myös se hyvä puoli,
pompi tehdä töitä yhdessä.
että sen ei aina tarvitse olla tavoitekeskeistä
Uskaltakaa tarttua erilaisiin mahdollisuuk-
suorittamista. Omalla kohdallani verkostoitu-
siin, hakekaa sitäkin paikkaa, johon ette var-
mista on edistänyt eniten Kerhiksen sohvalla
masti pääse, verkostoitukaa ja luottakaa omiin
vietetyt tunnit huonompien ja parempien juttu-
kykyihinne. Kliseistä, mutta totta.δ
jen parissa (voitte lukea näitä juttuja Kerhiskirjasta, jos se on vielä tallessa). Myös bileet ja
Koronakesä kuvina
Koska perinteiset kesämenot oli peruttu, tuli mökillä vietettyä useampikin viikonloppu. Mökkeilystä nautti niin ihminen kuin koirakin. Kuva: Meeri Kivikallio
Kesäinen pizzahetki Tubassa ihmis- ja eläinystävien kesken. Kuva: Meeri Kivikallio
Terveiset etätyöpisteeltä Itä-Suomessa. Kuva: Elina Vittaniemi
Kuva: Julia Pääkkölä
Koronasta huolimatta päästiin kesällä nauttimaan myös festaritunnelmista Varjofestivaaleilla. Kuva: Meeri Kivikallio
Sähköistä mustetta ja etuvaloa On se hommaa, kun kirjatkin voi nykyään lukea pienen, lituskaisen teknologia-asian näytöltä. Jos lukeminen on sinulle sydämen asia mutta useiden kirjojen mukana raahaaminen ei hotsita, e-kirjojen lukulaite voi olla kannattava investointi.
Elina Vittaniemi
Henkilökohtainen mielipiteeni e-kirjojen luku-
Minua kaikenlaisen teknologian käsitte-
laitteista oli alkuaan tiivistettävissä sanaan
lyssä hirmuisesti etevämpi läheiseni auttoi mi-
meh: liian pieni näyttö, hankala käyttää, oikea
nua ottamaan laitteen käyttöön, vaihtamaan
kirja sen olla pitää. Mielikuva ei muuttunut hir-
sen asetukset mieleisikseni ja lataamaan siihen
muisesti nähdessäni lukulaitteen ensimmäistä
muutaman kirjan. Elisa Kirja -palvelussa on
kertaa: se oli pieni, ja suurella fontilla kirjoitet-
saatavilla kaunokirjallisuuden klassikoita il-
tua tekstiä mahtui näytölle vain muutama rivi.
maisina e-kirjoina, joten nyt lukulaitteessani
Kävi kuitenkin niin, että pian omistin itse-
on sisältöä Ylpeydestä ja ennakkoluulosta Bas-
kin lukulaitteen. Sain sellaisen kandiutumis-
kervillen koirien kautta Kolmeen musketti-
lahjaksi, ja päätin antaa sille mahdollisuuden.
soturiin. Läppäreissä, älypuhelimissa ja tableteissa käytetyn taustavalon sijaan nykyaikaisissa lukulaitteissa käytetään etuvaloksi kutsuttua tekniikkaa. Laitteen reunuksen alla oleva led-valojen rivi on kohdistettu katsojan sijaan katsottavaan kohteeseen. E-kirjan lukeminen siihen suunnitellusta laitteesta on siis silmäystävällisempää kuin esimerkiksi tabletin käyttö samaan tarkoitukseen. Kirkkaassa valossa älylaitteen näytön kirkkauden joutuu säätämään tappiin saakka, ja silti laitteen käyttö menee tihrustamiseksi. Lukulaitteen taustavaloa ei
tarvita ollenkaan kirkkaassa valossa, vaan valo tulee ottaa käyttöön hämärässä ja pimeässä luettaessa. Energiataloudellisen sähköisen musteen käytön ansiosta lukulaitteiden akku on myös huomattavasti pitkäkestoisempi kuin vaikkapa älypuhelimen tai tabletin. Tekniikan maailma on valinnut Bookeen Cybook Muse HD -laitteen parhaaksi e-kirjojen lukulaitteeksi 2020. Vertailussa olivat mukana sen lisäksi Amazon All New Kindle ja Pocketbook Touch Lux 4. Bookeen-laitteen toimivuus Suomessa nosti sen vertailun voittoon, mutta vertailun mukaan Kindle peittoaa
perinteisiä kirjoja. Tällä hetkellä luen lukulait-
sen käytettävyydessä. Jokaisessa vertailun lait-
teellani potentiaalista tulevaa graduaineistoani.
teessa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja
Toivoin, että laitteella pystyy korostamaan
laite kehotetaankin valitsemaan käyttötarkoi-
osia tekstistä ja lisäämään muistiinpanoja, ja
tuksen ja niihin saatavien kirjojen tarjonnan
ilahduin kovin, kun huomasin sen olevan mah-
perusteella.
dollista. Mieluummin merkitsen mielenkiintoi-
On sanomattakin selvää, että e-lukulaitetta on huomattavasti miellyttävämpi säilyttää ja
sia kohtia lukulaitteen näytölle kuin perinteisen pokkarin sivuille.δ
kuljettaa kuin sen muistin kattavaa määrää
Lähteet:
Tekniikan maailma 2020. Paras e-kirjojen lukulaite. 12.3.2020. https://tekniikanmaailma.fi/paras-e-kirjojenlukulaite-2020/ (15.9.2020). Hirvikunnas, Teppo – Kettunen, Jemo 2018. Vertailussa e-kirjanlukijat: Roimasti parempi lukuelämys sähköisellä paperilla. AVPlus 18.9.2018. https://avplus.fi/vertailussa-e-kirjanlukijat-roimasti-parempi-lukuelamyssahkoisella-paperilla/ (15.9.2020). Kulissien takaa -materiaalia kuvituskuvakuvauksista.
Tarina Sans forgeticasta
Juho Räsänen tietojenkäsittelytieteilijä Vuonna 2018 australialaisessa RMIT-yliopis-
Sans forgetican tarina päättyi varmasti odo-
tossa kehitettiin Sans forgetica. Yhdistämällä
tettua aikaisemmin, ja monelle pettymyksenä –
psykologian periaatteet kirjaisintyyppisuunnit-
tekstin sisäistämiseen ja muistamiseen ei löy-
teluun Sans forgetica tekee lukemisesta sopi-
tynytkään oikotietä. Hiljaisuudessa RMIT on
van haastavaa. Merkit on vaikeampi erottaa
poistanut Sans forgetican nettisivun, mutta on-
toisistaan, mikä teoriassa laittaa ihmiset luke-
neksi Internet Archive on ehtinyt tehdä nettisi-
maan tarkemmin – näin fontti parantaa muista-
vusta monta kopiota ja fontti on ladattavissa
mista.
ympäri internetiä. Itselläni Sans forgetica py-
Fontti julkaistiin kera hienon nettisivun ja selainlisäosan. Sans forgetican tarina kuitenkin loppui odotettua nopeammin, kun ScienceDaily julkaisi toukokuussa 2020 englantilaisen Warwickin yliopiston ja uusiseelantilaisen Waikaton yliopiston tutkijoiden tulokset – Sans forgetica ei parannakaan muistamista tai tekstin ymmärtämistä.
syy edelleen käytössä etsiessäni kirjoitusvirheitä esseistä.δ
NELJÄN SUMALAISEN ILLALLINEN
Emilian keittiössä Neljä Sumasta tuttua henkilöä, neljä ruokaisaa iltaa. Kukin on omalla vuorollaan keittiön keskipisteenä ja tarjoaa illallisen päivän seurueelle. Illallisvieraat antavat kokille pisteet ruoasta, tunnelmasta ja kattauksesta. Voittaja selviää aikanaan Sumanismista.
Emilia Välimäki
Myös kolmas illallinen on järjestetty etänä val-
– Alun perin minun oli tarkoitus tarjota lasag-
litsevan maailmantilanteen vuoksi. Illastajat
nea ja hyytelökakkua, mutta tällä mennään.
ovat kaikki eri paikoissa: osa Oulussa ja osa
Hyvää se on tämäkin, pohdiskelee Emilia.
hieman etelämpänä. Onneksi Instagramin vi-
Hyvää toteavat muutkin ruoan olevan,
deopuhelun ansiosta ruokailijat voivat jälleen
vaikka osalla vieraista ei aluksi nälkä olekaan.
olla saman pöydän ääressä murkinoimassa. Il-
Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, sillä kaikki
lan emäntä, Emilia, on kertonut etukäteen vie-
maistelevat mielissään pyttipannua. Jotkut
raille ruokalistan, jotta kaikki ovat saaneet sa-
ovat maustaneet pääruoan ketsupilla ja osa taas
mat ateriat eteensä. Tällä kertaa kokilla on teemana nostalgia, joten menu on myös sen mukainen: pääruoaksi on HK:n pyttipannua ja jälkiruoaksi Jacky suklaabrownie -vanukasta. Kyseessä ovat emännän lapsuuden herkut, vaikkakin tällä kertaa Naminami-vanukas on jouduttu korvaamaan vastaavalla tuotteella.
majoneesilla. Illan aikana muun muassa käy-
naista voittajaa, mutta se ei haittaa. Kaikki mu-
dään jokaisen ruokailijan kuulumiset läpi, kes-
tustelevat vanukkaitaan ja ilta alkaa olla päät-
kustellaan koronasta ilman sen nimen mainit-
tymässä. Illallinen on ollut mukava jälleennä-
semista, ihmetellään lähestyvää joulua, poh-
keminen, ja on varmaa, että bingolapuista olisi
diskellaan etäopiskelun sujuvuutta, kehutaan
voinut rastittaa useammankin kerran kohdan
reippaita fukseja ja hämmästellään Big Brother
”vieraita naurattaa”.
-talon tapahtumia. Ruoka vaikuttaa myös maistuvan kaikille hyvin. Jo ennen ruokailua Emilia on lähettänyt vieraille bingolaput, jotka liittyvät illan ohjelmanumeroon. Koko illan ajan osallistujat pelaavat bingoa, ja bingoruuduissa olevat aiheet koskevat tapaamisen mahdollisia tapahtumia. Illan emäntä tosin tunnustaa, että ohjelmanumeron suunnittelu on jäänyt melko viime hetkille, joten tehtävä saattaa olla sen mukainen. Melkein jo ruokailun aluksi yksi vieraista saakin ensimmäisen bingon. Ruokailijat toteavat yhteen ääneen, että nyt ehkä pyritään saamaan täysi ruudukko yksittäisten rivien sijaan. Niin nopeasti vierailla laput nimittäin täyttyvät illan edetessä. Kun on jälkiruoan aika, Emilia kertoo, että nyt jokaisen pitäisi saada viimeinen kohta bingolapusta rastitettua, sillä illan emäntä on sählännyt. Illan menussa on ollut tarjolla tietty vanukas, mutta kokki ei itse ole löytänyt kyseistä herkkua lähikaupoistaan, joten on joutunut turvautuvaan toiseen tuotteeseen. Tilanteesta kuitenkin selvitään naurun avulla, ja bingolaput täyttyvät. Bingolle ei kuitenkaan löydy varsi-
Illallisväen arviot Julia: - Kattaus 4 / 5. ”Vaikka oma kattaukseni oli hyvinkin hätäinen, ja Meeri söi ruokansa suoraan purkista, oli muilla illastajilla oikein nätisti katettu pöytä.” - Ruoka 4 / 5. ”Tavallisten valmisruokien sijaan HK:n pyttipannua oli riittävästi nälän tyydyttämiseen. Ruoka oli kuumaa ja hyvää, ainakin mikäli uskomme täytettyjä bingolappuja. Jälkiruoaksi oli Jacky-vanukas, joka toi kaikille mieleen lapsuuden vanukkaat. Nostalgiapisteet nostavatkin ruoan kokonaispistemäärän neljään.” - Tunnelma 5 / 5. ”Tunnelma oli rauhallinen ja miellyttävä. Vaihdoimme pitkän ajan jälkeiset kuulumiset, ja kesän ja syksyn aikana oli ehtinyt tapahtua paljon kunkin illastajan elämässä. Mukavana illan piristyksenä oli illallisbingo, joka täyttyi melko nopeasti.” Anni: - Kattaus 3 / 5. ”Kattauksestakin sai oikein kivan, kun vaihtoi valmisannoksen muovipakkauksen lautaseen.” - Ruoka 5 / 5. ”Pyttipannu oli lapsuuteni inhokkiruoka, mutta nykyään ja varsinkin tällä kertaa se maistui oikein hyvältä. Vanukas taas oli lapsuuteni lempiherkku, joten lienee selvää, että se maistui minulle todella hyvin.” - Tunnelma 4 / 5. ”Tunnelma oli rauhallinen ja yhteyden pätkimisestä huolimatta oli hauskaa. Lisäksi bingon pelaaminen teki illallisesta vieläkin jännittävämmän.” Meeri - Kattaus 4 / 5. ”Muut olivat laittaneet ruokansa nätisti lautaselle, itse vältin tiskiä ja söin suoraan pakkauksesta.” - Ruoka 4 / 5. ”Kaupan valmis pyttipannu oli yllättävän hyvää, mutta ei pääse kuitenkaan suosikkieineksieni joukkoon. Vanukkaat toimivat aina ja kyseistä makua en ollutkaan ennen maistanut. Herkkua!” - Tunnelma 5 / 5. ”Tunnelma oli hyvä, juttu luisti jälleen kerran. Oli mukavaa päästä vaihtelemaan kuulumisia ja jutustelemaan muutenkin. Bingo oli loistava ohjelmanumero.”
Elanin ja Wordin välillä Humanisti meni töihin! Alumni esittäytyy -palstalla jo valmistuneet sumalaiset kertovat työstään, mutta fennisti voi tietysti työllistyä myös jo opiskelujen aikana – ja ehkä jopa opiskella ja työskennellä samassa paikassa. Tässä jutussa kaksi sumalaista kertoo työstään tutkimusapulaisina yliopistolla.
Julia Pääkkölä ja Elina Vittaniemi
Julia Pääkkölä: Tutkimusapulaisena meänkielen korpuksen laadinnassa
Noin kuukauden päästä minulle soitettiin, otanko osa- ja määräaikaisen työpaikan vastaan. Otin. Olin uudesta tutkimusapulaisen pai-
Näin viime keväänä työpaikkailmoituksen tut-
kasta niin iloinen, että juttelin tämän puhelun
kimusapulaisen paikasta Suman sähköpostilis-
jälkeen soittaneelle puhelinmyyjälle melkein
talla. Avasin sähköpostin, ja silmäni kirkastui-
kuin ystävälle. Sovimme meänkielen tutkijan
vat, kun näin tutkimusapulaisen paikan koske-
kanssa, että hän lähettäisi minulle kirjalliset
van meänkielen puheaineiston litterointia.
ohjeet meänkielen litterointia varten. Niin hän
Meänkielen parissa työskentely kuulosti hou-
tekikin, ja pian pääsin tosissani litteroinnin ma-
kuttelevalta mahdollisuudelta, sillä olin jo jon-
kuun.
kin aikaa ollut kiinnostunut Suomen ja Ruotsin
Työsuhde tutkimusapulaisena ei ollut aivan
rajalla asuvien ihmisten kulttuurista ja kielestä.
tavanomainen, sillä yleensä sitä luulisi kieleen
Olin myös menneenä vuonna litteroinut kandi-
liittyvää tutkimusta tehtävän yliopiston seinien
daatintutkielmaani varten Tornion murretta,
sisällä kirjahyllyjen välissä. Vallitsevan poik-
mistä uskoin olevan apua meänkielen litteroin-
keustilan vuoksi henkilökunnalle suositeltiin
nissa. Tein oitis työhakemuksen, jonka oheen
etätyöskentelyä, joten minäkin kirjoitin litte-
liitin tekemäni litterointinäytteen.
raatteja kotonani. Tutkimustyöryhmän kohtaaminen rajoittui yhteen tapaamiseen, jolloin
hain kuulokkeet työkäyttöön. Kotona työsken-
nimittäin meinannut ymmärtää, mitä haastatel-
tely onnistui hyvin, sillä tutkija oli koko ajan
tavat lausumallaan tarkoittivat. Onneksi litte-
tavoitettavissa sähköpostitse. Lähetinkin hä-
raattiin saattoi kirjoittaa tällaisissa tapauksissa
nelle usein työpäivän päätteeksi tarkentavia
myös huomautuksen siitä, että puhe oli epäsel-
kysymyksiä tekemääni litteraattiin liittyen, ja
vää. Pääosin ymmärsin kuitenkin, kun meän-
sain vastauksen heti seuraavaksi päiväksi. Ai-
kielen puhujat mainitsivat puheessaan yksittäi-
noa kotona työskentelemisen haitta oli naapu-
sen sanan ruotsiksi.
riin päiväksi yksin jätetty koira, joka sattui
Litterointi opetti minut maltilliseksi – tai
juuri sopivasti haukahduksillaan peittämään jo
no, voitte kysyä eriävistä mielipiteistä esimer-
muutenkin epäselvän nauhoitteen lausuman.
kiksi naapurin koiralta. Ennen meänkielen lit-
Onneksi tällaisista konserteista ei tarvinnut
teroimista olin ajatellut työn tapahtuvan melko
nauttia kovin usein.
nopeasti, sillä eihän litteroinnissa tarvitse
Työni alussa tutustuin meänkielen ominais-
tehdä muuta kuin kirjoittaa kuulemansa. Oike-
piirteisiin. Ennen työn aloittamista en osannut
asti litterointi on kuitenkin paljon vaativam-
odottaa, että meänkielessä persoonapronominit
paa. Se ei ole samanlaista kuin vaikkapa toi-
ääntyvät usein mii (mie) ja sii (sie). Tiesin
mittajan tekemien muistiinpanojen kirjoittami-
meänkielen kuitenkin olevan melko saman-
nen, sillä litteroinnissa ei riitä nauhoitteen si-
laista kuin Tornionlaakson murre, jolle tyypil-
sällöstä kirjoittaminen. Tämän lisäksi litteroin-
lisiä murrepiirteitä ovat esimerkiksi jälkitavu-
nissa tulee ottaa huomioon puheaineiston kie-
jen vokaalienvälinen h ja monikon kolmannen
len piirteet ja kirjoittaa ne sitten tarkasti ylös
persoonan muotojen imperfektissä oleva pääte
tarkemerkkejä käyttäen. Noin tunnin mittais-
-t Net puhuit. Nämä piirteet löytyvät myös
ten nauhoitteiden litteroimiseen kuluikin huo-
meänkielestä. En osannut myöskään odottaa,
mattavasti enemmän aikaa kuin tunti. Aloinkin
että meänkielen puhujien lausuma ruotsi voisi
viljellä keväällä useaan otteeseen vitsiä: Mikä
olla vaikeasti ymmärrettävää. Joskus en
kulkee
viiden
minuutin
tuntinopeudella?
Tähän jokainen tämän jutun lukija voi pohtia
saattoivatpa silmänikin kostua litteroinnin lo-
vastausta tykönään.
massa.
Litteroinnissa mielenkiintoisinta oli kuulla
Suosittelen lämpimästi tutkimusapulaisen
nauhoitteissa esiintyvien puhujien kertomuk-
työtä litteroinnin parissa kaikille, joilla on vä-
sia meänkielisten alueiden perinteistä. Vaikka
hääkään kokemusta litteroinnista. Litteroin-
työni oli pääosin yksinäistä, sain kuulla kaikki
tiohjelma ELAN:in käytön oppii melko nope-
päivät mielenkiintoisia tarinoita meänkielisten
asti ja tukea litterointiin saa varmasti tutkijalta
suusta. Nauhoitteiden kuunteleminen sai ai-
tai tutkimustyöryhmäläisiltä.δ
kaan
monet
___
naurunpurskahdukset,
___
___
mutta
___
___
___
___
___
Elina Vittaniemi: Litteroinnin hienous ja
Kielikontaktit-kurssilla,
tuntityöntekijänä
kamaluus
tässä samaisessa tutkimushankkeessa sekä kandidaatintutkielmaa tehdessäni.
Tutkimusapulaisen työ sattui kohdalleni hie-
Tutkimusapulaisen työnkuva kuulostaa yk-
man yllättäen, sillä minua pyydettiin tehtävään
sinkertaiselta, mutta käytännössä se voi olla
tulonsa peruneen henkilön tilalle. En kuiten-
kaikkea muuta. Aloittaessani tiesin, että pää-
kaan olisi tässä työssä, ellen olisi osallistunut
osan työajastani tulen litteroimaan videoai-
fuksivuonna Vuorovaikutuksen tutkimus
neistoa. Olen kuitenkin päässyt tekemään mo-
-kurssille. Siellä tutustuin ensimmäisen kerran
nentasoista litteraattia monenlaisista aineis-
keskusteluntutkimukseen ja litterointiin. Sen
toista. Toisinaan litteraatiksi riittää puheen ja
jälkeen olen saanut vääntää litteraattia sekä
taukojen merkitseminen, ja joskus niiden lisäksi merkitään puheen erityispiirteet sekä kehollinen toiminta eli osallistujien katseen suunnat ja eleet. Tarkkuus on osa litterointityön hienoutta ja kamaluutta. Monet kerrat olen löytänyt itseni kelaamasta noin puolen sekunnin videonpätkää ees taas nenä muutaman sentin päässä tietokoneen näytöstä muistamatta, milloin oikein jumiuduin siihen kohtaan. Mutta kun videota on kelannut, ja katsonut ja kuunnellut riittävän
kauan, tilanne on ikään kuin jäädytetty litte-
tietokoneen ääressä kuukausikaupalla. Etenkin
raattiin, jossa esimerkiksi erilaisten eleiden ja
kuukausina, kun tein pitkää työpäivää ja lisäksi
puheen peräkkäisyys tai päällekkäisyys on sel-
kesäopintoja, kauniit kesäpäivät kuluivat työ-
keästi näkyvissä.
pöydän ääressä istuessa – vaihdoin vain tieto-
Aloittaessani tässä työssä en tainnut tajuta, että tekemäni litteraatit oikeasti ”menisivät jo-
koneen toiseen töiden loputtua ja luennon alkaessa
honkin” – että ne olisivat oikeasti käyttökel-
Etäilystä huolimatta kuusi työtuntia päi-
poisia videoiden analysoinnin apuna tai
vässä kuluivat kohtuudella, kun keskityin kah-
muussa tutkimuksessa. Se on myös suuri moti-
teen eri tehtävään vuorotellen. Ilman muiden
vaationlähde: johonkin julkaisuun tai datases-
neuvoja ja apua en myöskään jäänyt, vaikka
sioon aikanaan päätyvää litteraattia ei kehtaa
emme enää työskennelleetkään yhden käytä-
laittaa menemään sinne päin tehtynä. Kun
vän varrella. Kesän ajan hankkeessa oli toinen-
omin käsin kirjoittamansa litteraatin näkee da-
kin tutkimusapulainen, ja vaikka tapasimme
tasession materiaalina tai artikkelikäsikirjoi-
toisemme vain muutaman kerran, oli mukava
tuksessa, työn merkitys konkretisoituu.
tietää, että samaa työtä teki joku muukin.δ
Tutkimusapulaisen työssä olen kehittynyt litteroijana hurjasti. Kokeneempien tekijöiden litteraatteja tarkastellessa on helppo löytää uusia tapoja esimerkiksi asetella kehollisen toiminnan merkinnät litteraattiin. Uudet ahaa-elämykset saa heti laittaa käytännön testiin omien tekeleiden kanssa jumpatessa. Kehityskaari näkyy konkreettisena tietokoneeni näytöllä, kun vertaan keskenään erääseen artikkeliin tekemiäni litteraatteja. Videoiden katsomisen ja näppäimistön naputtamisen vastapainoksi olen päässyt muun muassa tarkastamaan tekstejä sekä leikkaamaan ja tekstittämään videoita. Poikkeustilan aikana miltei kaikki yhteydenpito hankkeen muun henkilöstön kanssa on tapahtunut sähköpostitse tai Teamsissa. Muutamia kasvokkaisia tapaamisia on osannut arvostaa,
kun
on
kököttänyt
yksiössään
RUNOJA
Kotikaipuuta Chicagossa Katja Pyörälä Olin niitä onnekkaita, joiden kesätyöt eivät peruuntuneet pandemian paineessa. Siispä vietin koronakesäni Lahdessa. Hämeen Sikakossa meno oli jonkin verran erilaista kuin kotona pohojosessa, ja vaikka harjuisat maisemat antoivatkin aamulenkeillä silmänruokaa ja
yhtä lailla täällä, kun viimein opin routavaurioista ja tulvien silottamista luolista ihailin lupiinin kukkia rinteilläni.
sykkeen nostetta, huomasin neljännesosavuotenani kaipaavani Oulun soista tasaisuutta. Ja kuten varmasti tekee moni muukin, päädyin kirjailemaan kaipuutani
27. kesäkuuta 2020, 16:58
paperille. Vanhanaikaisesti. Sitten alkoi uusi syksy, ja
”Tuollakin on kuollut joku”, hän sanoo raukeasti. Ohut
ajattelin, että Sumanismin sivuilla voisin kertoa, miltä
sormi ojentuu, osoittaa rantamökkiä. Maali on
Oulu näyttää etelän vetelää larpatessa.
halkeillut, mutta muuten kaikki on ehyttä. ”Siellä kasvaa nyt juhannuksena puna-apilaa.” Hän nyppää purppuran kukinnon sormiensa väliin
12. kesäkuuta 2020, 09:39 Tuomi kukkii keskikesän yöttömyydessä
ja imee mettä sen päistä. Kalma maistuu hunajalta. ”Ranta ruopattiin sen kesän jälkeen.”
taivaan viileä violetti terälehdillä tuikkien, vain hetken Samoin kuin jokainen ikävissään uneton se pyytää pyytämättä: ethän tätä unohda.
28. kesäkuuta 2020, 17:41 Voisinpa soljua kuin ukkosen edeltävänä päivänä kulkee metsän läpi ohut tuuli, viilentää karhunpojan nahkan. Voisinpa virrata kuin kivien kainaloihin itsensä piilottanut puro,
27. kesäkuuta 2020, 16:39
hillitä hirviuroon janon.
Olinhan minäkin
Voisinpa valjastaa
kasvanut juuretonna,
kaiken kätketyn voiman
kun en tuntenut
aavan pohjoisen naisten silmissä
kallioni murtumia,
ja parantaa vuorien kuumeen.
en tutkinut suopursua kielelläni:
28. kesäkuuta 2020, 17:47
9. heinäkuuta 2020, 17:34
Vaan oletko koskaan
Etsiikö hän minut täältä
istunut notkeiden koivujen keskellä
neulaspediltäni?
ja syönyt saniaisia,
Kääriydyin nuoriin kuusiin
eikä aurinko tai kuu koskaan näyttänyt kasvojaan?
kesäkuun huumassa: en tahtonut enää elää kuin yöttömyyden impenä!
28. kesäkuuta 2020, 18:32
Mutta metsä huurtuu huolimatta haluistani
Levitä minut kalliolle, kun aurinko on korkeimmillaan
ja havumekkoni karisee helmani paljaaksi.
ja vuorovesi karussa: Hae minut jo hautaani! anna minun kuivua kuin hiuksiini sotkeutunut merilevä,
Haluan nukkua talven lumikiepissäsi pöyhien.
jauha minut hienoksi, sirota pieniin filmipurkkeihin ja olen taskussasi aina.
11. heinäkuuta 2020, 11:31 Minä nousen sammaleesta metsä puhaltaa hengen ruotooni
9. heinäkuuta 2020, 09:06 – Potentiaali
juon kasteen kieleltäni
Olisitpa hillan kukka,
Kulku on vienyt
kosteikossa salaa huojuva
suolaveden korkeasta kaislikosta
ja minä suonsilmän seireeni
sinne, missä sade ei suostu tanssimaan: katkoin jalkani kaduilla
Sitoisin sinut hiuksiini
joita rakensivat näkymättömät
enkä enää halajaisi laulaa marjastajia sammalsyleilyyni
Kuikan kiru lammen mustanvihreä syli
Jos olisin edes vahasiipinen steariinienkeli voisin palaa loppuun sinun kynttilävadillasi
ja kankaan varvut varpaissa tiedän olevani! täältä.
mutta olen täällä lasisolassa luistelemassa hiiliteräisin tinakenkineni.
15. heinäkuuta 2020, 20:57 – Isä Ja olenhan minä hullu kun pelkään öisin varjoja ja askelten näkymätöntä ääntä
vaikka olen aina
Siitäkin tietää, ikkunoista
suuren kiven suojissa;
– että on lähtenyt –
sen, joka sammaloitui
kun kuu heijastuu kuutena
antaakseen minulle
laseihin,
vuoteen rosolla pinnallaan;
joiden takaa uskallan katsoa Karhuja silmiin.
vaikka olen iäti osa sen elävää rihmaa
30. elokuuta 2020, 17:18
johon minut kudottiin pyytämättä josta en irtoa edes maatuessani,
Auvoinen aava, mättäillä amun samea seitti;
joka on minun elämäni ehto,
Ruttuun syntyneet puut syleilevät toisiaan kuin
kiven vieressä virtaava puro,
kyyristellen, auringonvalolta piilossa;
auringon usvainen valo aamussa:
Onttoon kuoreeni valaa tahmeaa kultaa, se tarttuu sisäelimiin ja pusertaa –
luonnoton rakkaus, jota ei käy kyseeksi asettaminen.
kotonako minä olenkin
Kivi, minun kotini, taivaalla tutut tulet. Tässä siis muutamia valikoimiani runoja kesältä 2020. Niillä ei monellakaan ole nimeä, joten olen kirjannut 12. elokuuta 2020, 19:55
runojen otsikoksi vain päivämäärän ja ajan, jonka olin paperillekin liittänyt tihrustusten sekaan.
Olen juossut itseni näännyksiin: voisin syödä peltoja, mutta kaada ensin pihaltamme
Loppuun vielä kuvitukseksi ajatukseni etäopiskelun jatkumisesta:
kuoreton kelomänty: polta se saunan uunissa, kylvetä minut kielelläsi puhu minut ihmiseksi keritse kesäturkkini kehrää sieluni kerälle.
15. elokuuta, 01:25 Kauriin kääntöpiirillä ikävöin kodin vuodenaikoja: päivää ja yötä. Matkalla takaisin muistelin kaupungin hiljaisuutta kolminkertaisten ikkunalasien lauteilla.
Koitetaan pärjätä! δ
SITAATIT
Sumanismin sitaattipalstan hallitsijat mukana myös Lassi ja kukko Pärssinen
"Mulla ei oo suuta mää en voi juua." – Venla
"Mää oon heti inessä ku joku ahistelee naisia." – taas Venla
"Tiiättekö sen ku jokanen hörppy maistuu hyvälle mut se on virhe?" – Venla
"MIETI PAAVO VÄYRYSTÄ!!!!" – Venla vääntäessään kättä voimanostajafuksin kanssa
"Maa, tuo luontoäidin lattia." – Venla
"Inke, tuo luontoäidin rahi." – vieläkin Venla
"Joku tyyppi ajelee keskustassa semmosella... sähkötuolilla." – Venla
"Fysiikka on intohimoni. Tiedän, että on olemassa kaasua." – Venla
"Jaa se on se kukko pörssinenki vielä tallessa." – Sonja ku ei tienny, että se on Pärssinen, ja kommentoi Moana-elokuvaa
"Me ymmärrämme normaali penismitta, mutta muut taulukot, ne hämmentäviä." – Sonja K. humanistien matikkapäästä
"Joo, olen ollut Jallu-suhteessa." – Inke
"En ole mikään maailman suurin pekoni.” – jälleen Inke
Lassi: "Teillä sataa siellä Kittilässä varmaan jääpuikkoja taivaalta?" Inke: "Joo, kyllä meillä sataa jääkiekkoja!"
"Kirsisääskellä on jalkoja kaheksan. No kuus. Kuus on melkeen kaheksan!" – Inke
"Horoskooppini on kossuvissy." – edelleen Inke