Sumanismi 4/2015 by Sumanismi

δUMANIδMI “Suman on näyttävä ja kuuluttava”

4/2015

Suomen kielen opiskelijain ainejärjestölehti

Sumanismi 4/2015

Koponen

Päällikön puheenvuoro

Osma-turnauksessa otsikoitiin

Voi helevetti tätä o(u)lua – krapulaisia 7

muisteloita Suman vuosisummaus 2015

Pukittaako? ;D

Novelli: Iltapäivän liikuntatunti

Sarjakuva: Tepastellen

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Kohti deliriumia ja sen yli

Kuka ihmeen Niina Kunnas

Historian lehdillä

Tepa testaa: Ventovieraiden veikkaaminen

Kirje Joulupukille

Minun fitness-viikkoni surkeat 31

ruokailutottumukseni Sumanismin geneerinen kirjapalsta

Novelli: Rakkaudella sinun

Joulukyselypöydän antimia

Sumanismin torttugalleria

Paskamyrskylyhty: Hauku itsesi, 42

kriitikko Helevetin karmeimmat runot

Sumanismin päätoimittajat 2016

Anonyymit tunnustukset

Runo: Mikä on, minä?

On aika vaihtua

Kirjoittajat Hanna Heiska Hilda Holmi Teijo Kemppainen Meeri Kivikallio Anna-Sofia Konttaniemi Eemi Koskela

Salli Kärkkäinen Sonja Liukkonen Katariina Mäkelä Joonatan Salminen Lauri Siniluoto Katja Virpiranta

Kuvitus Graafikot Humanistinen Eemi Koskela kilta Olli-Juhani Piri Katariina Mäkelä Lauri Siniluoto Olli-Juhani Piri Mikko Rouru Lauri Siniluoto Jenna Vikman sxc.hu Sumanismi

Taitto Päätoimittajat Katariina Mäkelä Katariina Mäkelä Lauri Siniluoto Lauri Siniluoto

Kansitaiteilija: Olli-Juhani Piri Sisällys: Olli-Juhani Piri Painettu Juvenes Printissä; painos 40 kpl.

PÄÄKIRJOITUS Minä minä minä minä!

Tällä kertaa saimme ihan luvan kanssa flirttailla oman peilikuvamme kanssa ja tuijottaa pelkkää omaa napaamme, sillä vuoden viimeisen numeron teemaksi valikoitui se meille kaikista rakkain eli minä. Paskamyrskylyhdyssä kritisoidaan itse kriitikkoa ja Historian lehdillä -palstalla kerrotaan onnellisesta minästä. Teema näkyy myös Osma-turnauksen Sumanismi-rastilla syntyneissä runoissa. Myös joululla on suuri rooli tässä numerossa. Meillä kaikilla on omat jouluperinteemme ja vietämme joulua omilla tavoillamme. Silti jouluperinteissämme on paljonkin yhtäläisyyksiä. Joulukysely paljastaa, että sumalaisten mielestä kaikista tärkeintä joulussa on tunnelma – lahjat ja muut hössötys jäävät siis toisarvoisiksi. Tästä lehdestä löydät kirjeen joulupukille, Osma-raportin, uuden Pukittaakopalstan sekä fitnesspäiväkirjan. Esittelyssä on myös Humanistisen Killan vuosijuhlat sekä yhden sumalaisen poikkitieteellinen matka Joensuuhun. Tarjoamme myös inspiraatiota joulutorttujen leipojille: kurkkaa, millaisia viritelmiä torttutaikinasta valmistui, kun Sumanismin toimitus kokoontui leipomaan. Tämän lehden myötä Lauri Siniluoto päättää toimintansa päätoimittajana ja jatkaa hallituksessa sihteerin tehtävissä. Laurihan toimi Sumanismin päätoimittajana kunnioitettavat kaksi ja puoli vuotta. Kiitos Lauri kaikista näistä vuosista! Uudeksi päätoimittajaksi Katariinan rinnalle siirtyy tämänsyksyinen fuksi Salli Kärkkäinen. Uuteen päätoimittajakaksikkoon pääset tuttuun tapaan tutustumaan päätoimittajien esittelyn myötä. Jaksetaan vielä pari viikkoa, ja sitten pääsemme viettämään ansaittua lomaa. Etenkin tenttisuman jälkeen itse kukin kaipaa aivojen nollaamista, ja joululomalla siihen on hyvä mahdollisuus. Siispä haluamme toivottaa rentouttavaa joulua ja energistä uutta vuotta kaikille rakkaille sumalaisille! Terveisin päätoimittajat Katariina Mäkelä ja Lauri Siniluoto

Sumanismi

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava kertoo Suman ja suomen kielen oppiaineen kuulumisista.

Syystalven kopinat Vuosi lähestyy loppuaan, ja iltojen pimetessä alkaa toisen periodin loppu kaikkine tentteineen olla käsillä. Pieni loppurutistus vielä, niin joulu on jo ovella. OYY:n edustajistonvaalit ovat takana päin ja uusi edustajisto ja hallitus on valittu. Ylioppilaskunnan toimintaan voi kuitenkin vaikuttaa ympäri vuoden. Ehkä helpoin tapa päästä mukaan toimintaan on osallistua ylioppilaskunnan jaostoihin, jotka ovat kaikille avoimia. Kannattaa myös keskustella aktiivisesti edustajiston jäsenten kanssa, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Lisäksi kiinnostuneiden kannattaa tilata kaikki mahdolliset avoimet sähköpostilistat. Syksyllä julkaistu yliopiston mobiilisovellus Aapo on saavuttanut suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Sovellus on nyt julkaistu myös Applen iOS-käyttöjärjestelmälle. Uusi iOS-versio on vielä hieman keskeneräinen, mutta täydentynee lähiaikoina. Windows-puhelimille tarkoitetusta versiosta ei ilmeisesti vielä ole suunnitelmia. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS järjestää keväällä elämäntaitokurssin. Kurssin tavoitteena on edistää elämänhallintaa, hyvinvointia ja itsetuntemusta sekä ehkäistä ahdistusta ja masennusta. Kurssille mahtuu 10 ihmistä ja sille voi hakea puhelimitse YTHS:n ajanvarauksen kautta. Suman uudessa hallituksessa on peräti puolet fukseja. Hallituksen vaihtuessa myös kopo- ja sopovastaavan pesti siirtyy seuraavalle vuosikurssille. Sumalaisten opiskeluelämän ongelmissa auttaa tammikuusta alkaen Ronja Järvelä, onnea matkaan!

Eemi

Sumanismi

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Vuosi on taas lopussa Hieman haikein mielin kirjoitan nyt viimeistä kertaa tätä puheenjohtajan palstaa. Kuluneeseen vuoteen mahtui monen monta ikimuistoista hetkeä niin täällä ainejärjestöhommissa kuin henkilökohtaisessa elämässänikin. Vaikka olisinkin toivonut voivani olla enemmän mukana toiminnassa myös tällä vuoden jälkipuoliskolla, olen silti kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen siihen, mitä hallituksemme on saanut aikaan. Meillä on aivan mahtava ainejärjestö, ja sen toimintaa on tänä vuonna pyörittänyt aivan kertakaikkisen upea hallitus. Vuoden viimeisen Sumanismin myötä jätämme hyvästit vanhalle hallitukselle ja toivotamme uudet tulijat tervetulleiksi: tammikuussa aloittavat uudet järjestöaktiivimme Katrin johdolla. Heillä on edessään työntäyteistä aikaa, sillä tulevan vuoden ohjelmassa on tulevaisuudessa häämöttävien 50-vuotisjuhlien varainkeruu. Kiitos kaikille, niin jäsenille kuin hallituksellekin, kuluneesta vuodesta. Mukavaa joulunodotusta itse kullekin! Katja

Sumanismi

Osma-turnauksessa otsikoitiin, rastivahdit odottivat parempaa

”LADATTU GAMBINA OLI JÄRKYTYS”

OSMA OULUSSA Osma-suunnistuksen toisella rastilla joukkueet saivat eteensä kasan otsikoita ja uutisten kommentteja, joista rastivahdisto oli poistanut sanan tai kaksi. Tehtävänä oli täyttää aukkokohdat sopiviksi katsomillaan sanoilla. Mitä joukkueille ei kerrottu, oli se, että uutisotsikot oli pääosin kerätty Ylen Botsikot-twitterbotin automaattisesti generoimista höpöotsikoista, minkä vuoksi ne saattoivat vaikuttaa hieman oudoilta; loput tulivat eräiltä nimeltä mainitsemattomilta kandintekijöiltä. Osmaajat kuitenkin pistivät parastaan – tai ainakin niin parasta kuin lauantaiaamuna pystyi – ja loivat omia fiktiivisiä uutisotsikoitaan, joita olemme poimineet alle. Alleviivatut sanat ovat joukkueiden tehtävän aukkokohtiin keksimiä. Kai näillä nyt yhden Sumanismin sivun täyttää. Poliisi neuvoo pikkujoulujen viettäjiä: ”Yksin ei kannata Kaijonharjuun eksyä” Venäjä haluaa kieltää yli 20 kielivähemmistöä

”Jos ostaa vokaaleja, joutuu niitä myymäänkin”

Mies, näin säilytät naisen keittiössä - 9 vinkkiä joulumatkalle Tukholmaan, Tallinnaan tai Pietariin HS-analyysi: Fennismi voi olla turvapaikkaperuste En ole rasisti, mutta voin vilkaista

On syytä huomauttaa, että rahaa ei tipu vittu ja on syytä myös tiedostaa se, ettei se myöskään tule tippumaan Keskusta nimesi 17 kärkihanketta – mukana haulikko ja lyömäaseita Savolaisemäntä järkyttyi, Mamba syttyi tuleen ulosajossa

Veronmaksajat: Ostovoima heikkenee - syynä heikko ostovoima Botsikoita voi käydä lueskelemassa osoitteessa data.yle.fi/botsikot/parhaat.

Sumanismi

Voi helevetti tätä

o(u)lua

– rapulaisia muisteloita Kuva: Olli-Juhani Piri

Ja niin Osma joutui jo taas pohjolaan. Kaikkien Suomen suomen kielen opiskelijoiden kattojärjestön syyskokous sujui helevetillisen rattoisissa tunnelmissa. Satunnainen porukka oululaisia osmaajia kertyi Kerhikselle muistelemaan viikonlopun tapahtumia.

Perjantai 27.11. Kuva: Olli-Juhani Piri

Mantila haalareissa, ryöstelevät neropatit, alaston Iivari. Kokeillaanpa sitten kyhätä juttu näiden ympärille. Lauri saapui linja-autossa yliopistolle, ja sattumoisin Siulan bussi oli juuri tullut pysäkille. Lauri sitten saattoi siulalaiset humanistipäätyyn. Oikeastaan voidaan siis sanoa, että Lauri toi Siulan Ouluun. Paikalle saapuneille osmaajille oli spontaani kahvitus Kerhiksellä. Keitin ei keittänyt yli. Harri Mantilan luento alkoi siten, että baskeripäinen Jali kävi luentosalin ovensuussa hiiskahtamassa kovaan ääneen ja koko sali hätkähti. Se oli Jalin kuiskausääni. Sumanismi

Kohta tämän jälkeen Antti marssi sisään Suman standaarin kanssa, ja hänen perässään saapui Harri Mantila Suman haalareissa. Jonon hännillä marssi Jali. Jali piti tervetuliaispuheen. Tämän jälkeen alkoi Mantilan hyvin mantilamainen luento. Se oli veretseisauttavaa. Mantila iski kipinää. Mantilan luennon jälkeen Jali kävi vielä puhumassa tapahtumien kulusta ja Lauri piti Sumanismin myyntipuheen. Joskus ennen Osmaa pohdimme Osma-työryhmän kesken, että helvetissä on luultavasti taso, jossa Lauri pitää loputtomiin Sumanismin myyntipuheita ja ihmisten on vain pakko kuunnella niitä. Lähdimme yliopistolta hetkeksi

tahoillemme: toiset kauppaan, toiset kotiinsa, toiset majoittajiensa luo. Itse kunkin mielessä häämöttivät jo pian koittavat Teekkaritaloiltamat. Talohommat alkoivat Osman hallituksen kokouksella, jota seurasi Osman yleiskokous. Ja siellä talolla oli niin mukavaa. Tai no kaikilla ei ollut. Teekkaritalossa vieraili jälleen varastelevia hiippareita. Toivotamme heille pikaista matkaa Suman helevettiin. Talolla oli verrattain vähän porukkaa, mutta ainakin saimme aikaan hyvät sosialisoinnit. Siulan legendaarinen Iivari esiintyi erilaisissa konteksteissa joko vaatetettuna tai ilman. Kaikki olivat selvin päin.

Lauantai 28.11. (ja vähän sunnuntaitakin)

Syöksytäänpä lauantaihin, Osman The Päivään. Käsityksemme lauantaiaamupäivän tapahtumista ovat kohtalaisen hämärät, koska suurin osa tätä kirjoittaessa paikalla olevista henkilöistä ei ollut todistamassa niitä. Lauri oli laittanut kellon soimaan yhdeksän aikaan, jotta ehtisi hyvissä ajoin rastivahdiksi Caioon. Kello herättikin, mutta sattuipa lopulta niin, että Lauri heräsi puoli kahdeltatoista. Siinä sitten tuli mukava kiireenpoikanen, koska rastinpito alkaisi puolen tunnin päästä. Osma-turnajaiset olivat kovin liukas ja vetinen tapahtuma, mutta se ei estänyt sekä suunnistajia että rastivahteja ottamasta touhusta iloa irti. Tunnelma Sumanismin rastilla Caiossa oli raukean lyyrillinen, ja rastilla syntyneet helevetillisen hienot pikarunot julkaistaan tässä lehdessä. Muistellaanpa sitsejä. Helevetin sitsit Walolla olivat onnistuneet. Siellä juotiin, siellä sitsattiin, siellä

Kuva: Lauri Siniluoto

nukuttiin. Aamulla tyhjä oli takki niin. Sitsit oli semmoista tasapainoilua veitsenterällä, että mitä uskaltaa ja mitä ei uskalla. Ihmiset paheksuivat natsimeininkiä, vaikkei me edes rangaistu niitä, jotka kävivät toisella jaksolla vessassa. Ymmärrämme kyllä, että Oulun sitsikäytänteet voivat tuntua etelän Sumanismi

sitseihin tottuneille tiukkasääntöisiltä, mutta oikeastaan olimme jopa lepsuja normaaliin verrattuna. Jussi Virpiranta huomauttaa, että nurinan syynä oli kulttuurien yhteentörmäys, joka johtui siitä, että perjantainen kotouttaminen ei onnistunut. Urheasti näitä sitsejä on vaan joka vuosi järkätty uudestaan,

Kuva: Olli-Juhani Piri

Kuva: Lauri Siniluoto

Kuva: Olli-Juhani Piri

ääneen. Jatkoilla sitten tapahtui monenlaista hauskaa ja kummallista. Jalin illan käännekohta oli ollut se, kun Liisa oli tullut sanomaan, että sitsit olivat menneet mahtavasti ja enää ei tarvitse stressata ja nyt on aika juoda. Laurilla samainen käännekohta oli se, kun hän oli saanut varatut Sumanismit myytyä ja joku oli sanonut: ”Sä oot niin söpön asiallinen.” Jatkoilla tapahtui aikavääristymä. Siellä saatettiin hieman juoda, ja kohta kello olikin jo kuusi aamulla.

Sunnuntai 29.11.

Kuva: Lauri Siniluoto

vaikka homma on aina tuntunut konfliktipitoiselta. Mutta muistettakoon, että ne konfliktit ovat vain pieni osa sitsejä, ja enimmän osan ajasta on suurimmalla osalla porukasta hauskaa. Helevettiteema näkyi sitseillä monin tavoin, vaikka ihmiset eivät olleetkaan pukeutuneet kauheana teeman mukaan. Toisaalta ovathan

nyt haalaritkin eräänlainen helvetti. Laurin vetämä Helevetin liekit oli aika komea. Oli siistiä katsoa, kun hän lauloi papinkaavussaan kädet levällään: ”SAAAAAAAAAAAAAA!!!” Ja laululärpäke ei todellakaan loppunut kesken, mikä on aina hyvä ominaisuus lärpäkkeessä. Se oli muuten hämmentävä siellä sitseillä se naisihminen, joka nauroi kovaan Sumanismi

Afua, afua! Osma-työryhmä oli varautunut sunnuntaiaamun haikeuteen jatsilla ja croissanteilla. Apinatalolla tunnelma oli aikalailla tapahtuman nimen, Rapulajatsit, mukainen. Porukan hiljakseen huvetessa haikeus Osman päättymisestä hiipi sydämeen. Jali muistaa sanoneensa kahdesti Osma-viikonlopun aikana: ”Jos lopettais hengittämisen niin kuolis noppeemmin.” Voidaankin sanoa, että se Helevetin Osma oli enteellinen nimi.

Ja niin Osma valui Oulusta kuin tappivanukas. Ainakin tämän jutun tekoon osallistuneiden muistot – sikäli kuin niitä on – ovat onnellisia. Uskoisimme järjestäneemme hyvän Osman, ja helsinkiläisillä tulee olemaan kova homma, jos he haluavat ylittää meidät eeppisyydessä keväällä. Ja siitäkin huolimatta voidaan sanoa, että mission accomplished: aivan kaikki pilattiin. Topi kuvailisi tätä Osma-viikonloppua samoilla sanoilla kuin hänen eräs kaverinsa kuvaili Provinssirockia: Osma-viikonloppu oli hieno tapahtuma, siellä kaikki oli kännissä ja kissat ja koiratkin saivat turpaan ja pillua.∎

Suman vuosisummaus

2015

Vuoden lopuksi järjestettiin perinteiseen tapaan palautekahvitukset Kerhiksellä. Tilaisuudessa kerättiin palautetta ja kommentteja Suman ja Sumanismin toiminnasta. Kyselyyn vastasi yhteensä 38 sumalaista, joista enemmistö oli kolmen ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vastauksia tuli kuitenkin melko tasaisesti kaikilta vuosikursseilta.

Suma ainejärjestönä

ry. Oulun yliopisto

Sumalaisten suhtautuminen ainejärjestöönsä on edellisvuodesta muuttunut etäisemmäksi. Kun viime vuonna yli kaksi kolmasosaa vastasi kolmesta vaihtoehdosta intohimoisimman ”Suma jaksaa, paarlevuu!”, on näiden vastausten osuus tänä vuonna jäänyt noin puoleen vastanneista. Viime vuonna vain yksi vastaaja oli ilmoittanut Sumaan kuulumisen olevan vain allekirjoitus paperilla, mutta tänä vuonna näiden vastausten osuus oli peräti viisinkertaistunut. Vastaajista viittä lukuunottamatta kaikki näkevät aktiivisiiven Sumanismi

helposti lähestyttävänä. Kommenteissa nousee esiin, että aktiiviporukka itsessään on helposti lähestyttävä, mutta yksittäisiin ihmisiin saattaa olla vaikea tutustua. Toisaalta muutamissa kommenteissa Suman aktiivisiipi nähdään omana pienenä piirinään, joka pyörii lähinnä sisäpiirijuttujen ympärillä vuodesta toiseen. Osa taas ei edes halua kuulua aktiivisiipeen.

Lämmintunnelmainen mutta ahdas ja sotkuinen

Suman kerhohuoneella eli Kerhiksellä vietetään aikaa vaihtelevasti.

Vajaa kolmannes vastaajista epäilee viettävänsä siellä jopa liikaa aikaa. Noin puolet vastaajista piipahtaa paikalla silloin tällöin ja loput ei juuri Kerhiksellä käy. Muutamaa vastaajaa lukuunottamatta sumalaiset kokevat kuitenkin olevansa tervetulleita Kerhikselle. Noin kaksi kolmannesta vastaajista näkee Kerhiksen viihtyisänä paikkana. Nuhteita kuitenkin tulee kommenteissa reilusti. Keskeisimpinä ongelmina esiin nousevat tilan ahtaus ja sotkuisuus. Tilaa ei koeta erityisen kodikkaaksi tai tunnelmalliseksi, ja nuhjainen ja mauton sisustus saa jonkin verran noottia. Vakiokalusteisiin kuuluvat ihmiset saavat niin risuja kuin ruusujakin, sillä osan mielestä tunnelma on lämmin ja ystävällinen, mutta muutaman mielestä äänekkäät ihmiset karkottavat uusia kävijöitä pois.

Lisää bileitä

Kyselyyn vastanneet toivovat melko tasaisesti lisää kaikenlaisia tapahtumia. Kärkeen nousevat kuitenkin talo- ja baaribileet sekä sitsit. Retkiä ja matkoja toivottiin myös paljon. Liikunnallisten tapahtumien lisääminen herättää kyselyyn vastanneiden keskuudessa vähiten intohimoa. Kysely sai palautetta siitä, ettei voinnut jättää toivomatta lisää tapahtumia. Puolet vastaajista kokee, että alkoholittomia tapahtumia on tarpeeksi. Toinen puolisko kuitenkin kokee alkoholittomien tapahtumien määrän vähäiseksi tai olemattomaksi. Kommenteissa selkeästi alkoholittomia tapahtumia toisaalta toivotaan jonkin verran lisää, mutta toisaalta osa vastaajista myös kokee, ettei valtaosaa sumalaisista edes kiinnosta, mitä muut juovat. Noin joka toisen vastaajan mielestä yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa on tarpeeksi. 14 vastaajaa kuitenkin toivoo lisää

yhteistyötä uusien tuttavuuksien toivossa. Kolme vastaajaa taas toivoo jostain syystä vähemmän yhteistyötä.

Enemmän ja olennaisempaa infoa

Ehdoton valtaosa vastanneista saa parhaiten tietoa Suman tapahtumista Suman Facebook-ryhmän kautta. Viisi vastaajaa kokee sähköpostilistan tärkeimmäksi tietolähteeksi. Valtaosa kokee, että Suma tiedottaa riittävästi, mutta viisi vastaajaa kaipaisi lisää tiedotusta. Kommenteissa nousee kuitenkin paljon esiin, että tieto tapahtumista tulee usein liian myöhään. Hallituksen päätökset eivät saavuta rivijäseniä tarpeeksi hyvin, vaan esimerkiksi kokoustiivistelmiä tai pöytäkirjoja toivotaan julkisiksi. Tapahtumien tiedottamisen toivotaan tapahtuvan johdonmukaisemmin sekä Facebookissa että sähköpostilla. Suman nettisivuja ei pidetä erityisen tärkeänä tiedonlähteenä. Vain kaksi vastaajaa käy alvariinsa Suman verkkosivuilla. Lopuista vastanneista puolet harvoin ja puolet ei koskaan. Sivuille kuitenkin toivotaan lisää varsinkin valokuvia. Myös sivujen pitämistä kokonaisuudessaan paremmin ajantasalla toivotaan. Uutena tiedotuskanavana Sumalla on käytössä Instagram-tili. Vastaajista puolet seuraa Sumaa Instagramissa. Tiliä seuraavien keskuudessa tiliä pidetään pääosin kivana ja julkaisujen määrää sopivana tai hieman liian vähäisenä.

Sumanismi luetuttaa

Kaksi kolmesta vastaajasta lukee Sumanismia aina uuden lehden ilmestyttyä. Myös yleismielipide Sumanismista on varsin hyvä. VastaaSumanismi

jista viittä lukuun ottamatta kaikki pitävät Sumanismia hyvänä tai parhaana ja kauneimpana lehtenä. Lehden sisältö nähdään varsinkin muihin ainejärjestölehtiin verrattuna asiallisena ja monipuolisena. Vastaajat kokevat, että sisällön runsaus ja monipuolisuus on hyväksi, sillä jokaiselle löytyy jotakin, vaikkei kaikkia juttuja aina jaksakaan lukea. Jotkut jutut saavat kuitenkin noottia liiasta pituudesta. Nykyinen vapaa linja juttujen suhteen nähdään kuitenkin myös toimivana.

lun

ylio

pis ry. to

Hallitukselle risuja ja ruusuja

Suman vuoden 2015 hallitus saa kouluarvosanaksi 8,08, mikä on noin puolikkaan edellisvuotista alhaisempi. Kriittistä palautetta tulee varsinkin muutamissa kommenteissa runsaasti. Positiivinen palaute liittyy pitkälti siihen, että hallituksessa olevat tyypit on mukavia. Kiitosta kuitenkin on tullut Instagram-tilistä, uusista varainhankintatavoista sekä joistain hyvistä tapahtumista, kuten teemallisesta Osmasta. Myös aiempien tapahtumien vakiinnuttaminen perinteiksi saa kehuja. Kritiikki keskittyy paljon hallituksen tapoihin hoitaa asioita. Osa vastaajista näkee, että hallitus yrittää jakaa omia tehtäviään rivijäsenille. Myös hallituksen sisäinen työnjako nähdään epätasa-arvoisena. Osa hallituksen jäsenistä ei palautteen mukaan hoida edes pestilleen perinteisesti kuuluneita tehtäviä kunnolla, ja muut hallituksessa joutuvat vastaavasti hoitamaan itselleen kuulumattomia tehtäviä. Hallitukselle toivotaan myös omaa Whatsapp-ryhmää, koska Suman puskaradio-ryhmää väitetään käytetyn hallituksen asioiden hoitamiseen.∎

Pukittaako? ;D Tämä palsta on Sumanismin jouluyllätys sinulle, lukijamme! Saimme itsensä vanhan valkoparran vieraaksi toimitukseemme, missä hän vastaili lukijoiden hänelle lähettämiin kysymyksiin. Joulupukin vastaukset kirjoitti ylös toimitustonttu Lauri Siniluoto.

Mikä on Joulupukin suunnattoman hienon parran salaisuus? Hoitoaine? Parta on pop Voi. Kun illalla laittaa ja sitte aamulla maistaa. Nam. Paistaa ei tarvi. Mitä helevettiä? On kyllä joku turpelokysymys nyt taas.

Missä ne porot on sillon, kun ei oo jouluaatto? Eikö ne lennä karkuun? Derp Tä? Karsinassa. Siellä. Missä muualla? Tiesitkö muuten, että poro sannoo *hrö, hrö*?

Parahin pukki. Olen todennut, että isälleni on todella vaikea keksiä hyvää joululahjaa. Mitä siis voisin antaa lahjaksi 57-vuotiaalle miehelle, joka ei halua mitään, inhoaa kaikkia perheenjäseniään ja haluaisi linnoittautua koko jouluksi haulikon ja viinapullon kanssa erämökkiin tiettömien taipaleiden taakse. Rattoisa perhejoulu tiedossa jälleen *pitkä hiljaisuus* Varmaan panoksia, että jos ekalla kerralla mennee huti.

Miten joulupukki tapasi muorin? Mitä pukki toivoo lahjaksi? Salainen_ihailija_91

Uijuijui, oli kyllä. Muori tavattiin tuolla Ykän pubissa. Kyllä, kyllä nuorena jamppana siellä ku oli maistelemassa glöggendaaria, niin kyllä muoriki näytti nätiltä. Kyllä tonttua tehtiin. Mitä? Mitä täällä tapahtuu? Sumanismi

Miten pukin maha kestää kaiken sen kahvin? Liptonin litkijä No eihän tuo kestäkkään, eäh. Mutta lannoitteena käytetään. Tä?

Mikä on pukin lempi joulu laulu?

Riina-Jutteri 7 v Hmm. Siinä on kyllä vaikea. Varmaan joku omakeksimä biisi. ”Ku pukki meni kalaan, mitä sieltä sai?” Kuhan. Kuhajutut on parhaat. Häshtäg pukkikinhallitsee. Kyllä nää Iltalehden kuhajutut on parhaat. Niitä on kiva observoia. Hä? Miksi sinä kirjotat nuin relevantisti?

Mikä sai sinut siirtymään voiman valoisalle puolelle?

Tuhma padawan Nörtti, en tajua. Nörtti.

Hyvä pukki, voitko tuoda minulle tohtori Pirin kootut teokset? Olen jo kohta mopo ikäinen ja en ole vieläkään päässyt siirtymään kädestä coitukseen. lautailija_petri Laitetaan tulemaan, laitetaan sillain kaksissa kappalein, että on iskällekki. Tä? Vaikka ite on varmaan päässy koettelemaanki, niin ei siitä vielä oo todistusta. Että. Koitushommaa.

Miksi tuhmat saa piiskaa, eikö ne vaa tykkää siitä?

turmeltunut. No tykkää. Siksihän sitä annetaan. Lahjahan se on seki. Haluakko nääki? Multa saa. Piiskaa, ahaa. Riimi. Voihan ne muuten olla myös tällasia niinkö Jeesuksen kärsimysten jäljittelystä tykkääviä, että. Vähän ruoskaa. Tä?

Vieläkö tulee hienoja kansia Sumanismiin? Minä toivon pukilta.

Olmi Piri No ei kyllä tuu. Voin sanoa, että on päättäny semmonen hieno mies, semmonen verkko-verkon-verkkomies. Että harmi, legendaksi jää, että elävä legenda on mies. Tä? Voi niitä laittaa niitä vanhoja, katella, seinille. Mutta ei leikata saa. Tuolla jollaki on kyllä aivan hiivatin ruma pusero.

Rakas Joulupukki, Kirjoitin sinulle vuonna 1998 pitkän ja hartaasti täytetyn toivelistan. Sinun työtäsi helpottaakseni piirsin jokaisen toiveeni viereen pienen laatikon, johon saatoit merkata ruksin, kun toiveeni oli täytetty. Toiveita minulla oli vaatimattomat toista sataa, joista suurin osa oli kirjoitettu suoraan toimittamastasi (?) lelulehdestä. Pettymyksekseni jouluaattona huomasin, että et ollenkaan ollut noudattanut tekemääni listaa! Ainoa Barbienukke jonka sain, oli pakattu lahjapaperin ja -nauhan sijaan Lelutapulin muovipussiin. Selvästikään en ollut ollut tuhma, koska kuitenkin sain lahjoja. Miksi et noudattanut käytännöllistä listaa, jonka sinulle toimitin? Ja miksi nykyään Prisman kassoilla annat valmiita listoja lapsille täytettäväksi? Eikö käsin tehty kortti, tai tässä tapauksessa lahjalista, ole kaikista paras? Pettynyt Pihlajakujan tyttö Sumanismi

Ähää. Markkinavallat huijaa. On menny, jallitettu tätä lasta. Ihan luulee, että on kauppa–, kuuluu johonki kauppaketjuun. Että ihan ite tuo pukki lahjat. Että mene kuule kasvamaan. Huonosti kasvatettu on siinä lapsi. Rakas joulupukki, miten mahdut piippuun? BMI Kyllä, jos pukki ei mahu piippuun, niin piippu mahtuu pukkiin. Että ku imasee siitä, niin tulee tuprut. Tupruttaa, tupruttaa. Putous-vitsit on in nytten. Sehän on se joku budō-taistelulajiki. En tykkää.

Mistä tontut tulee?

Tonttu_tyttö *pitkä hiljaisuus* No... Luulis kyllä tonttutytön tietävän, mistä on tullunna. Että ihan ois pitäny koulussa ihmisen biologian tunnilla käydä tätä. Että jos tulee käymään tyttö pukilla, niin saa opetusta. Tai sitten ei. Joko oli viimene? Eipä siinä, että. Ei enää tämmösiä. Pukita enää ei. Pukkimassa käytiin. Ei enää. Vaikka pukki oon, niin ei silti semmonen eläin. Että halipatsuippa ja moi. Nähhään jouluna.∎

Sumanismi

Iltapäivän liikuntatunti I

stun kello kuuden kolmosessa pohtien niitä näitä. Ajoneuvo on hiljainen ja täynnä. Merikoskenkadulla bussiin nousee rumasti pukeutunut teinipoikakaksikko. Suolaisen pistävä haju laukaisee epävarmuuden tunteen. Maanantai, se oli aina maanantaina. Pesemättömien verkkareiden löyhkä tempaisee satojen kilometrien päähän Kuusankoskelle, iltapäivän liikunnan kaksoistunnille ja Naukion urheilupuiston hiekkakentälle. Pesäpalloa. Lyöjänä rotannaamainen lihava koulukiusaaja. Kentällä muiden pystyyn kuolleiden ruumiiden keskellä minä. Perseestä. Kulissina parhaimman ruska-ajan jälkeiset puut, rapatut seinät ja nauravat suut, ilmassa tuoksuu testosteroni ja paperitehdas. Sää on selkeä, näkyvyys hyvä. Osaakin olla sininen taivas. Ei kiinnostaisi pelata. Taivaalla seuraavia esineitä: pilvi, syysaurinko, purjelentokone, pilvi, laiskasti huutava myöhäinen laulujoutsen, kiivaasti lähestyvä, pallomainen kohde – tähdättynä tarkasti silmieni väliin. PAM. Se siitä tunnista, sanomista tulee varmasti, mutta mistäpä ei. Painukaa helvettiin joutsenet! Talvella Kymijokikin on jäässä eikä teille ole enää tilausta. Kotona ei ole vielä ketään. Hyvä. Huoneessani minua ei odota

mikään. Onhan täällä noita miniatyyrejä, mutten jaksa maalata nyt. Avaan kirjan korkeaa fantasiaa. Alatyylistä. Mustakaapuinen hahmo katoaa näkyvistä, siirtyy bordelliin, saa pesää. On se vielä minullakin edessä. Ehkä. Sitten kun en enää asu Kuusaalla. Sitten. Ainiin, illalla on teatteria tai siis sen välttelyä. Mieluummin hengaan Riston ja Ollin kanssa. Ne on kovia jätkiä. Niillä on nahkatakit, tupakkaa ja omenapastilleja. Kun olen niiden kanssa, kukaan ei vittuile. Minulla on sopimus Riston tyttöystävän kanssa. Jos olen neitsyt vielä kolmekymppisenä, niin se antaa. Olen siis jo käytännössä mies. Vaikka siirryin yläasteelle, Taivas ei tullut maanpäälle. Minua vainosivat samat naamat kuin ala-asteella. Samat hiirennaamat, jotka kasvoivat nyt rotiksi. Hiiret olivat pieniä, harmaita ja julmia, rotat suuria, rasvatukkaisia ja ilkeitä. Muisto vie takaisin musikaalintekoon. Hair. Devising. Se tarkoittaa sitä, että otetaan teemat juonellisesta teoksesta ja jokaisesta teemasta tehdään ihan uusi juttu. Hair kertoo hipeistä. Meillä on pitkät tukat ja kukkapaidat. Teatteri auttaa käsittelemään elämäni tilanteista suhteellisuutta. Let the sunshine in. Harkat alkaa. Me tehdään kohtausta, jossa esitän rakastajaa. En pyytänyt tätä roolia enkä tunne vastanäyt-

Sumanismi

telijääni. Aviomies tulee kotiin. Minulla on charmia, kun nousen pöllämystyneenä ylös vuoteelta. Tiedän tämän, koska erottaisin yleisön naurusta pahantahtoisuuden. Petetyn aviomiehen kasvoilta paistaa metsästyksen into. Juoksen paikallani tragikoomisesti, ja taustalla soi ravimusiikki. Kohtauksen lopussa kuolen luotiin. Rakastan teatteria. Tauko! Mennään Riston ja Ollin kanssa pihalle. Ristolla ja Ollilla on bändi nimeltä Sannan tissit. Olli soittaa siinä kitaraa ja Risto rumpuja ja suutaan. Minullakin on nyt nahkatakki. Faija löysi sen kirpparilta, mutta sitä en kerro. Sitä paitsi se on naisten, koska siinä on olkatoppaukset. Risto ja Olli ei sano sitä ääneen. Ne on hyviä tyyppejä. En ole luuseri, kun olen niitten kanssa. Olen itsekin kova. Minulle on tehty paljon pahaa, mutta en kerro sitä niille. Ne nauraa, kun kerron liikkatunnin tällistä. Olisi voinut sattua heillekin. Tämän takia jaksan. Risto on ylpeä kommunisti. Ei yllättävää. Olli kysyy, oonko minäkin. En ehdi sanoa, että en, kun Risto vikisee: ”Oon mäki, jos tekin ootte kerran.” Matkii minua, mutta en ole kommunisti. Koulussa kuuntelin tunnilla. Tiedän, ettei kommunismi toimi. En ala väitellä. En halua luopua Ristosta. Sitä paitsi hän on oikeassa. En uskalla väittää vastaan, joten olen vaikka sitten kommari ja kaikkien silmissä. Alistun laumanjohtajan tahtoon. Jään omalla pysäkillä pois ja maleksin tupakkaa poltellen. Kotona minua ei odota mikään. Onhan siellä vesivärit ja tiivistynyttä vanhaa kahvia. Ei jaksa maalata tänään. Jään pohtimaan vielä yhtä muistoa samalta vuodelta. Ruokapöydässä puhutaan harkoista ja devisingista. Teemana on kovuus ̶ mitä on olla kova jätkä? ”Janis Joplin oli kova jätkä”, faija sanoo. Niin, sukupuolesta ei tosiaan Joplinista puhuttaessa välitetä. Pikkuveli astuu ovensuuhun ja kysyy: ”Mitä?” ”Joonatan haluaa tietää, onko se kova jätkä.” Punastun, nousen pöydästä ja karkaan huoneeseeni sanomatta mitään. Faija on väärässä. Ei minun tarvitse tietää, olenko kova jätkä. Tiedän hyvin, etten ole. Risto on kova jätkä, mutta heikko. Janis oli kova jätkä, mutta hauras. Minä en ole kova jätkä, mutta heikko ja viisas. Tiedän arkuuden olevan halveksittavaa ja tahdittomuuden ja epäkohteliaisuuden olevan kiinnostavaa. Tärkeää onkin valita oikea naamio eri tilanteisiin. Olen liukas rotta ja pelkuri. Mutta rottakin voi pestä rasvan turkistaan, leikata tukan ja mennä töihin, haistattaa kohtuuttomalle esimiehelle vitut ja olla palaamatta. Olla kova jätkä tuntemattomille ja sallia koko maailman särähtävän, kun kaksi rumaa koulupoikaa saastuttaa bussin hajullaan.∎ Joonatan Salminen

Sumanismi

Teijo Kemppainen

Sumanismi

Oli synkkä ja m

eli lyhyt aikalaiskertomus Humanistisen kil Kirjoitan tätä heti Osman jälkimainingeissa. Vastaavanlaisia tuntemuksia on elämässäni tarjonnut vain Humanistinen kilta vuosijuhlillaan. Omalle kohdalleni ne olivat ensimmäiset vuosijuhlat koko yliopistourani aikana. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Onneksi minulla oli mainioita sumalaisia tovereita tukenani vuosijuhlaviikkoa viettäessä. Seikkailut teekkari- ja arkkaritalolla ovat minulle jo aiemmin tulleet tutuiksi, mutta jokin oli toisin. Ilmassa tuntui odotus. Kirjoittanut nimim. Mielikuvainraastaja

Sumanismi

Jännitys ei lievittänyt itse juhlapäivänäkään. Luulin, että aamupäivän levytyssessiot olisivat vieneet ajatukseni muualle, mutta mieli pysyi tiukasti kiinni illassa. Vasta kokoontuminen Tiian luona rauhoitti mieltä. En ollut tunteineni yksin. Kiltanauhojen särmäily ja pukuun totuttautuminen oli mukavan aivotonta tekemistä. Joonatan pukeutui. Jali ja Jossu joutuivat Suman edustajina lähtemään aiemmalla bussilla. Topi oli Topi. Yksi olutkin maistui. Kuuden aikaan hipsimme yliopistolle ja hyppäsimme bussiin. Kuljimme läpi pimeyden, ja tie kapeni kapenemistaan. Lopulta pimeyden keskeltä ilmestyi ihmeellinen näky: suuri valaistu rakennus ja pihamaa. Huomioni kiinnitti suuri valaistu keskisormi pihamaalla, joka paljastuikin valojoutseneksi. Kyseisen objektin tarkoitus jäi mo-

myrskyinen yö

llan vuosijuhlista Kuvat: Humanistinen kilta

Suma edustaa!

lemmilla tulkinnoilla hieman hämäräksi. Sisälle päästyämme törmäsimme narikkaan, ihmeelliseen älypeliin, joka tuli hämmentämään juhlaväkeä koko illan. Päästyämme eroon takeista siirryimme yläkerran juhlasaliin. Sali oli tapahtuman arvolle sopiva, mutta salin pääty jossa istuimme oli rajattu suurella takalla muusta salista. Se ei ollut hirveän kivaa. Juhla itsessään oli hyvin järjestetty: puheet olivat kauniita ja inspiroivia, ruoka ja juoma

hyvää. Kaiken lisäksi juhlan keskelle oli järjestetty yllätyksenä ilotulitus! Virallinen osuus oli ohi yllättävän nopeasti. Jatkopaikka, joka oli pidetty salaisuutena, oli piilotettu hyvin ovelasti. Ensin oli käveltävä ulos, käännyttävä 180 astetta ja palattava sisälle. Jatkot eivät hävinneet itse juhlille: oli saunaa, paljua ja avointa baaria. Ja 500 euron juustoa. Kultainen hanuristi säestämässä tanssijoita. Avoin baari. Karaokea. Myöhässä paljuun. Paljuun Sumanismi

anyway. Taidettiin myös hommata bändille keikka. Tarkempia yksityiskohtia en voi paljastaa. Voit itse päätellä mitä tuolla tarkoitin. Loputtoman tuntuisen yön jälkeen valkeni aamu, ja bussi kuljetti jäljellä olevat juhlijat keskustaan jatkojen jatkoille. Niistä ei kyllä tullut mitään. Meinasin sammua saunaan. Seuraavan kerran, kun rekisteröin olevani jossakin, olin linja-autossa maanantaiaamun ruuhkassa. Puku päällä. Humanismi rinnassa sykkien.∎

Kohti deliriumia ja sen yli

Sumanismi

Kuvat: Mikko Rouru

Anna-Sofia Konttaniemi

14.10.2015 klo 3.12 Aamuöinen Kaijonharju, kofeiinipitoisia virvokkeita, kasa blankolaisia sekä pari teekkaria. Mikä olisikaan parempaa? Aivan, aika monikin asia, mutta tässä raportissa emme niihin tutustu. Tiedekuntarajat ylittävällä joukkiollamme on näet aivan erityinen tarkoitus olla tähän aikaan valveilla, nimittäin matka Joensuuhun Automaattisen tietojenkäsittelyn yhteistyöpäiville. Tämä tapahtuma, jota tuttavallisemmin ATK-YTP:ksi kutsutaan, on "se tietojenkäsittelijöiden Osma". Onneksi laadukkaassa seurassa aika kuluu kuin siivillä ja pian kello läheneekin puoli viittä, jolloin matkamme kohti suurta seikkailua alkaa. Linja-autossa on tunnelmaa ja suoritan pienen välikuoleman linjaauton lattialla. Ennen kauneusunia on kuitenkin osallistuttava Blankon excu-perinteeseen eli itsensä esittelyyn, jonka yhteydessä täytyy kertoa paska vitsi. Huikea nokkeluuteni ja uskomaton verbaliikkani eivät kuitenkaan ole parhaimmillaan tähän aikaan aamusta, joten vitsini on ihan oikeasti paska: "Hei, mie oon Ansku ja oon Oulun kauppakorkeakoulusta."

Excu-bussi on jo itsessään kokemus, enkä uskonut koskaan kokevani yhtä helvetillisiä hetkiä, kuin viisi ja puoli tuntia univajeen ja kofeiinipärinöiden siivittämällä linjaautomatkalla (tässä vaiheessa en siis vielä ollut sisäistänyt sitä faktaa, että myös paluumatka tehdään linja-autolla). Henkisiä ja fyysisiä tuskiani lievittää suuresti matkaseurani hulvaton huumori sekä tieto siitä, että pian saa olutta. Saavumme Joensuuhun aikataulun mukaisesti ennen puoltapäivää ja linja-automme kuljettaja (terkkuja Leksalle) jättää meidät Tulliportin koululle, jossa meidän on tarkoitus majoittua. Onnistumme aidosti yllättämään tapahtumajärjestäjät,

Sumanismi

kellään kun ei ollut mitään tietoa siitä, että Oulu on edes tulossa. Onneksi pohjoiskarjalaiset toverimme kuitenkin tarjoavat poikkitieteelliselle tiimillemme katon pään päälle ja valtaamme kyseisen koulun saksan luokan. Reviirin merkitsemisen jälkeen on aika siirtyä kohti Joensuun yliopiston luentosalia, sillä tämähän on ennen kaikkea opintoretki, ettäs tiedätte. Tapahtuman aikana istuin yhden kokonaisen luennon, jonka aikana muistelin lämmöllä kirjallisuuden tutkimuksen luentojen nautinnollisuutta. Ei ihan humanistille aukea nämä hommat. Onneksi luentosalissa oli luvallista nauttia virvokkeita ja tarjottiinpa joka luennon päätteeksi luennoitsi-

jallekin Jaloviinaa. Lounaan ja päiväunien jälkeen vuorossa on ATK-YTP:n kohokohta: kaupunkisuunnistus. Oulun yliopiston edustus jakautui kahteen joukkueeseen, toisessa on Blankon fuksit ja pienryhmäohjaajat sekä sigmalainen ja toisessa itseni lisäksi wanhat blankolaiset sekä koneteekkarit. Näiden lisäksi sain kunnian olla samassa joukkueessa supersankareiden, Batmanin ja Spödermänin kanssa (valitettavasti en koskaan saanut selville supersankareidemme henkilöllisyyttä, mutta heidän huhutaan ilmestyvän Oulun yliopiston tietojenkäsittelijöiden keskuuteen ainakin ATK-YTP:n aikoihin). Kaupunkisuunnistuksen rasteilla pääsimme ratkomaan binäärilukujen (niin minkä?) mysteereitä sekä juoksemaan alasti Joensuun yössä. Suunnistus oli muistikuvieni mukaan todella hauska kokemus, ja vaikka joukkueeni ei ykkössijalle yltänytkään, meni voitto kuitenkin Blankon toiselle joukkueelle. Nöyrimmät onnitteluni vielä kerran, ystävät! Ankaran suunnistuskamppailun ja baareilun kruunasi jatkobileet majoituskoulullamme, jonne tallustin yön pimeydessä samaa matkaa jonkun turkulaisen tietoteekkarin kanssa. Pohjois-Karjalan ilmasto tekee jänniä ihmismielelle ja loppuillan muistikuvat ovatkin tästä syystä hieman hatarat. Twerkkaamisen, tetsaamisen ja ydinjätteeksi nimetyn vodkan kumoamisen lisäksi teen tärkeää akateemista työtä oikolukemalla jonkun paikallisen tietojenkäsittelijän kandityötä. Iltani huipentuu siihen, kun makoilen kahden blankolaisen välissä pitsaa syöden sen jälkeen onnellisesti nukahtaen luokkahuoneen lattialle. Torstaiaamuna herään janoisena, mikä hämmästyttää koko yön juonutta pientä ihmistä. Onneksi tarjolla on juoksevaa vettä ja suihkutilat, minkä jälkeen suuntaamme

yliopiston ravintolaan tankkaamaan. Valitettavasti olotilamme ei salli luentosalissa istumista, joten palaamme luokkahuoneeseen lepäilemään. Ruokailu ja päiväunet virkistävät krapulaisimmankin humanistin ja pian kävelenkin luonnontieteilijäystävieni kanssa kohti valtion alkoholimonopoliliikettä,

Sumanismi

josta haemme virvokkeita paikallista Teekkaritaloa eli Laulutaloa varten. Syksyinen Joensuu on kovin kaunis ja pysähdymme hetkeksi nauttimaan tästä kauneudesta puistonpenkille samalla mallastuotteita ja Gambinaa siemaillen. Oloni on kieltämättä hieman koditon, mutta se kuulunee asiaan näillä opintoret-

killä. Saapuessamme Laulutalolle tervehdimme vihreisiin haalareihin pukeutuneita uusia ystäviämme tuttavallisesti huutamalla Allahu akbar. Kummallisia nämä nörtit. Sitten paikallisen Teekkaritalon eli Laulutalon ihmeelliseen maailmaan. Meri-ilmastoon tottuneelle Lapin tytölle itärajan läheisyys ja Pohjois-Karjalan päihdyttävä ilmapiiri ovat aivan liikaa, ja muistikuvani muuttuvat illan kuluessa yhä hämärämmäksi. Ilta on tapahtumarikas ja siihen sisältyy niin erään nimeltä mainitsemattoman blankolaisen tukeminen tämän tyhjentäessä vatsalaukkuaan oraalisesti kuin Akateemiseen Gambina-seuraan liittyminenkin. Teekkaritalolle annan kuitenkin ääneni, sillä Laulutalon täytyi olla tyhjänä jo yhden aikoihin yöllä. Onneksi majapaikkamme on jälleen täynnä hilpeitä tietojenkäsittelijöitä, joi-

den seurassa humanistikin tuntee olonsa tervetulleeksi. Jostain syystä menetän tajuni jossain vaiheessa yötä, onneksi tälläkin kertaa blankolaisten ystävieni ympäröimänä. Itä-Suomi on vaarallinen paikka, mutta onneksi seuranani on kauniita ja lihaksikkaita blankolaisia. Perjantaiaamuna luokkahuoneemme valtaa epätietoisuus: miten on mahdollista, ettei koko joukkueemme ole uskomattoman krapulan kourissa? Onko maksamme pettänyt, onko totta että olemme vieläkin humalassa? Oma hyvinvointini romahtaa nopeasti, mutta onneksi jalat kantavat yliopistoravintolaan nauttimaan lounasta ennen kotimatkaa. Iloksemme huomaamme, että yöllä laumastamme eksynyt blankolammaskin on palannut takaisin mukanaan sigmalainen ja alkava delirium. Puolen päivän aikaan on tullut aika hyvästellä Joensuu ja pakata haiseva joukkomme linja-autoon. Mainitsin aiemmin menomat-

kan olleen helvettiä. Voi kun olisin silloin tiennyt, mitä on odotettavissa kotimatkalla. Jostain syystä kipeytynyt pääni ei tee paluumatkasta erityisen nautinnollista, mutta parin päivän ankara nestedieetti on muuttanut matkaseurani entistäkin hulvattomammaksi. Päiväuneni keskeytyvät ikävästi, kun havahdun linja-automme pysähtyneen. Matkamme on ikävästi keskeytynyt tekniikan pettäessä, mutta onneksi Leksa ja jeesusteippiTM pelastavat tilanteen ja matka voi jälleen jatkua. Vastoinkäymisistä huolimatta pahanhajuinen seurueemme palaa takaisin lähtöpisteeseen linja-auton pysäköidessä kyykkäkopille. Astuessani linja-autosta yliopistomme pihamaalle päällimmäinen fiilis on hämmentynyt, ja voin olla varma siitä, että tämän reissun jäljiltä psyykettä kootaan vielä monta päivää. Kiitos Joensuuhun Epsilon ry:lle sekä tietenkin Blanko ry:lle ja poikkitieteelliselle edustuksellemme tästä reissusta!∎

NIIN MIKÄ? Automaattisen tietojenkäsittelyn yhteistyöpäivät eli ATKYTP - Joensuussa 14.–16.10.2015 Mitä jäi käteen? - kasa haalarimerkkejä - mustelmia - krapula Kannattiko? - ei missään nimessä

Sanottua: "Oulu pilaa aina kaiken." ”Mennäänkö nussimaan? Ai ei? No, kannatti kuitenkin kysyä.” – Joku turkulainen tietoteekkari

Sumanismi

n e e a ihm

Kuk

Niina Kunnas?

Juttusarjassa kurkistetaan suomen kielen oppiaineen henkilökunnan arkeen ja vapaa-aikaan. Eemi Koskela

Kuva: Hannakaisa Holmi

Niina Kunnas on suomen kielen yliopistonlehtori, johon opiskelijat törmäävät heti ensimmäisenä vuonna. Niinan opettamiin kursseihin kuuluvat muun muassa Äänne- ja muoto-opin sekä Sanaston ja nimistön kurssit. Niina valmistui 1996 ylioppilaaksi Järvenpään lukiossa. Samana vuonna hän muutti Ouluun ja aloitti suomen kielen opinnot Oulun yliopistossa. Oma tutkimusaihe alkoi hahmottua jo kandivaiheessa. Yliopistolla oli mahdollisuus lähteä kenttätyömatkalle Vienan Karjalaan Niinan toisen opiskeluvuoden kesällä. Kaksiviikkoiselle reissulle lähti neljä suomen kielen opiskelijaa. – Kiersimme eri kylissä ja tallensimme vienalaismurretta. Voi sanoa, että sydän jäi sinne Karjalaan silloin. Ei siitä ole päässyt irti sen jälkeen. Tutkimusaiheeksi vakiintui vienalaismurteiden variaatio. Niinan kandidaatintutkielma valmistui vuonna 1999 ja pro gradu -tutkielma 2001. Vienalaismurteiden reaaliaikaista muuttumista käsittelevä väitöskirja Miten muuttuu runokylien kieli valmistui 2007. Väitöskirjan jälkeen tutkimuksen kiintopisteenä on pysynyt karjala, mutta näkökulmat ovat muuttuneet. – Nyt viime aikoina olen tehnyt kansanlingvististä tutkimusta Karjalassa samoilla seuduilla.

Myös muut vähemmistökielet ovat olleet Niinan kiinnostuksen kohteena. Ennen väitöskirjan valmistumista elämään ehti ilmestyä mukaan myös ensimmäinen lapsi. Nyt perheeseen kuuluu jo kolme lasta. Niina harrastaa paljon liikuntaa. Aktiivisimpiin harrastuksiin kuuluvat muun muassa ratsastus, lenkkeily, hiihto, uinti ja laskettelu. Lasten harrastuksia voi myös tavallaan pitää omina harrastuksina. – Olen lapsena harrastanut ratsastusta kymmenen vuotta ja nyt ihan pari vuotta sitten aloittanut Sumanismi

harrastuksen uudestaan pitkän tauon jälkeen. Ratsastus on taas muuttunut jokaviikkoiseksi harrastukseksi, ja Niina käy ajoittain myös pienissä kilpailuissa. – Ratsastus on hyvää vastapainoa työlle. Siinä kun ratsastaa, ei pysty ajattelemaan mitään työasioita. Liikuntaharrastusten lisäksi Niina lukee paljon kaunokirjallisuutta. – Voi sanoa, että olen kirjanarkkari. Aina pitää olla seuraava kirja tiedossa, kun yksi on loppumassa.∎

HISTORIAN LEHDILLÄ

Sumanismi julkaisee tällä palstalla Suman vanhojen ainejärjestölehtien antia.

Onnellinen minä!

Juttu on julkaistu Suma-lehdessä 1/1980.

Sumanismi

Tepa testaa: Tutkivan journalismin suuri kysymysmerkki Tepa tarkastelee muita kysymysmerkkejä.

Ventovieraiden veikkaaminen Teijo Kemppainen Ensivaikutelma. Sen merkitystä korostetaan usein, eikä syyttä. Ihmiset tekevät ensivaikutelman perusteella paljon päätelmiä toisista ihmisistä: heidän ammateistaan, harrastuksistaan ja elämäntilanteistaan. Sekunneissa syntyvä intuitio on vahva tunne, jonka luomaa mielikuvaa voi olla vaikea muuttaa myöhemmin. Intuitiolla tehdyt päätökset eivät aina saa järkipohjaisia perusteluita tuekseen, vaan yleensä asiat vain ”tuntuvat

siltä”. Intuitio oli pääroolissa yhdysvaltalaislähtöisessä tv-ohjelmassa Tuntemattomat (alkup. Identity), jossa kilpailijan piti yhdistää kaksitoista identiteettiä kahteentoista tuntemattomaan. Mitä enemmän identiteettejä yhdisteli onnistuneesti ventovieraisiin, sitä suuremmaksi rahapalkinto kasvoi. Jos Onnetar suosi ja intuitio oli tehtäviensä tasalla, saattoi kilpailija voittaa sievoisen summan rahaa. Rapakon takana taitava ihmistuntija saattoi paisuttaa lompakkoaan puolella miljoonalla paikallista valuuttaa, kun taas kotoisessa versiossa voittaja lähti kotiin 30 000 euroa rikkaampana. Tepa ja Milla Södö saivat

Sumanismi

eteensä yhdeksän tuntemattoman henkilön kuvat sekä varsin mielenkiintoisen listan erilaisia identiteetinmurusia. Kuvat ja identiteetit ovat seuraavalla sivulla. Lopeta lukeminen tähän, tee oma rivisi ja vertaa päätelmiäsi Tepan tai Millan päätelmiin. Oikeat vastaukset löytyvät aivan jutun lopussa. Tässä vaiheessa on sopivaa antaa suuret kiitokset Jennalle tuntemattomien hankkimisesta ja vielä suurempi kiitos kaikille tuntemattomaksi ryhtyneille!

Akvaarioharrastaja ja tutkimusmatkailija

Jenna levitti pöydälle yhdeksän henkilön kuvat. Kuvat oli otettu suoraan edestä neutraalia taustaa vasten kaikkien mahdollisten vihjeiden minimoimiseksi. Joukossa oli kolme miestä ja kuusi naista. Lukuun ottamatta korsettimaiseen vaatekappaleeseen pukeutunutta naista heissä ei ollut mitään silmiinpistävää. Seuraavaksi Jenna otti esiin yhdeksän paperiliuskaa, joille hän oli tulostanut henkilöiden identiteetit. Osa identiteeteistä ei ollut

mitenkään yllättäviä: joukossa oli metsästyksen harrastaja, koiranomistaja ja yksi historiasta kiinnostunut. Sitten oli joitain vähän vaikeampia, kuten Rubikin kuution ratkaisija. Koko sopan täydensi epävireisten soittorasioiden keräilijä ja Carcassonne-lautapelin Suomen mestari. Sopivan sekalainen seurakunta siis, mutta kuka on kuka?

Millan rivi

Aloitin miettimällä, mitkä identiteetit sopivat miehille ja mitkä naisille. Jo alusta asti mielsin, että metsästys, tutkimusmatkailija ja Carcassonnen suomen mestaruus ovat miesten lajeja. Myöhemmin huomasin ajatella, että myös Rubikin kuution tekijä on todennäköisesti mies, mutta en enää siinä vaiheessa osannut päättää, minkä edellä mainituista kolmesta identiteetistä jättäisin pois. Tein rivin ennen Tepaa, ja Tepa huomautti minulle, että tutkimusmatkailija todennäköisesti on vanhempi, joten korjasin riviäni. Mietin myös ihmisten ikiä ja sitä, kuka olisi voinut sanoa itsestään mitäkin. Nuorempien on voinut olla vaikeampi keksiä itsestään omasta mielestään uskottavaa identiteettiä, ja sitä kautta he ovat voineet päätyä valitsemaan identiteetikseen oman koiran tai akvaarion. Vanhemmilla taas on persoonallisuus vahvemmalla pohjalla ja siksi hänen on ehkä helpompi keksiä itsestään jotain tällaista. telun jälkeen kynnykselle jääminen jäi vähän kaivelemaan, mutta pelinjohtaja kertoi, että huoneen läpäisyprosentti on noin kaksikymmentä. Moni ryhmä oli jäänyt jo kauemmas. Tappiosta sisuuntuva joukkomme jää odottamaan revanssia lukitun oven kanssa. Cluedo-harjoituksista on ollut jo alustavasti

puhetta.

Tepan rivi Lähdin omaan analyyttiseen tyyliini käymään läpi identiteettejä. Ensimmäiseksi valitsin metsästyksen harrastajan. Tyypillisesti metsästys mielletään miesten puuhaksi, ja tuntemattomien joukossa olikin sopivasti kaksi potentiaalista miestä, 1 ja 4, tämän identiteetin omistajaksi. Ei kuitenkaan sovi tuudittautua täysin stereotypioihin: jos henkilöt ovat tienneet kupletin juonen, he ovat voineet valita tahallaan harhaanjohtavat identiteetit. Alarivistä numero 9, varttuneempi naishenkilö, saattaisi myös käydä jahtipuuhissa luonnon helmassa. Miksei myös miesten nuorempaa kaartia edustava numero 7? Historia on aika hämäävä kiinnostuksen kohde. Monesti voi nähdä ja kuulla korttelien taakse, jos paikalla on joku historiasta tietävä. Toisaalta taas oma pikkusiskoni opiskelee historiaa, eikä siitä ole mitään merkkejä ulospäin. Tässä hämää myös se, että kuinka tiivis kiinnostus aiheeseen pitää olla, jotta voi olla ”kiinnostunut” aiheesta. Periaatteessa kuka tahansa tuntemattomista voisi olla kiinnostunut historiasta, ehkä vähän eri muodoissa: numero 4 voisi omistaa mittavan aihetta käsittelevän kirjakokoelman, numero 9 taas voisi olla ahkera sukututkimuksen laatija. Numero 3 oli myös korsettinsa kanssa potentiaalinen historian harrastaja. Epävireisten soittorasioiden keräilijä vaikuttaisi ainakin aluksi naiselta, mutta hätiköidyt päätökset eivät tässä hommassa takaa tulosta. Keräilyharrastus ei mielestäni ole nykyisin enää niin muodissa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ja kuka keräilee rikkinäisiä tavaroita? Rubikin kuution ratkaisu puoSumanismi

lessatoista minuutissa ei ole aivan maailman kärkiaika, mutta omassani on mennyt jo yli kymmenen vuotta. Nostan siis hattua. Värikoodatun palikan pyörittely vaatii pitkäjänteistä algoritmien opiskelua ja kärsivällisyyttä. Se myös mielletään ehkä vähän ”nörtiksi” touhuksi, joten tällä voisi olla hyvä aloittaa tuntemattomien karsiminen. Numerot 6 ja 7 voisivat olla kiinnostuneita logiikkapähkinöistä. Sitten on tietenkin herrat 1 ja 4, joilla olisi kyllä ollut aikaa kuution opiskeluun. Kimi Räikkösen sukulaisuus on ominaisuus, joka ei hirveästi kerro yhtään mitään. Missään ei lue, kuinka läheistä sukua pitää olla, että se vielä laskettaisiin mukaan tällaiseen. Jätetään tämä vielä hautumaan. Tutkimusmatkaaja vaikutti lupaavalta aloitusidentiteetiltä. Tutkimusmatkailija voisi olla vähän vanhempi, hänessä ehkä näkyisi kiinnostus uusia paikkoja kohtaan, ehkä pieni humanistin uteliaisuus. Numero 4 vaikuttaisi sopivalta mieheltä siihen hommaan. Jali-koiran omistaja on taas sieltä vaikeammasta päästä. Koira on kulkenut ihmisen rinnalla jo niin monta vuosituhatta, että kenen tahansa viereen voisi jonkinlaisen Mustin kuvitella. Koiran rodusta ei ole vinkkejä tarjolla, eikä kenenkään tuntemattoman vaatteissa näy epämääräisen suuria määriä irtonaisia koirankarvoja. Lisäksi omistussuhde pitäisi määritellä: siirtyykö ennen parisuhdetta hankitun koiran omistajuus avioliiton myötä myös puolisolle? Miehille olen mielessäni jo sovittanut jo niin monta identiteettiä, että pakkohan näistä jonkun on mennä naisillekin. Tai sitten Jenna on kusettanut meitä kaikkia. Carcassonnen Suomen mestari vaikuttaa lupaavalta identiteetiltä. Siihen tarvitaan riittävän

suuri innostus lautapeliä kohtaan ja riittävä määrä taitoa, jotta pelin mestaruudesta uskaltaa lähteä mittelemään. Aivan kaikki tuntemattomat eivät näytä lautapelaajilta, mikä on pieni helpotus. Numerot 6 ja 7 nousevat nuoruudestaan huolimatta taas esille: Kimblen Suomen mestarikin oli aikanaan viisivuotias. Viimeisenä listalla on akvaarioharrastaja. Toisin kuin koira, akvaariosta ei jää karvoja vaatteisiin ja vinkit ovat muutenkin aika vähissä. Kuinka monta tankkia akvaarioharrastajalla on? Riittääkö yksi akvaario? Ehkä, sitten minäkin

olisin matelijaharrastaja. Kun minä ja Milla olimme saaneet rivimme valmiiksi, paljasti Jenna oikeat vastaukset. Milla sai, kuten todettua, yhden oikein. Henkilökohtaisesti voin todeta voivani jättää henkseleiden paukuttelun vähemmälle, sillä konttasin suorituksessani ihan huolella, tuloksena vaikuttava 0/9. Kaiken muun hyvän lisäksi muuan ”sattumalta” paikalle osunut lääketieteen opiskelija pudotti identiteettilaput paikoilleen puolessa minuutissa ja sai neljä oikein. Haistan vilunkipeliä.∎

Identiteetit A. Carcassonnen Suomen mestari B. Akvaarioharrastaja C. Tutkimusmatkailija D. Sukua Kimi Räikköselle E. Omistaa Jali-nimisen koiran F. Harrastaa metsästystä G. Keräilee epävireisiä soittorasioita H. Ratkaisee Rubikin kuution puolessatoista minuutissa I. Kiinnostunut historiasta

Tepan rivi 3: epävireiset soittorasiat. Pukeutumisellaan erottuva henkilöön tuntui luonnolliselta yhdistää jokin erikoisempi harrastuskin. Soittorasiat olisivat voineet mennä kenelle tahansa alarivin tytöistä, mutta heille kaavailemani identiteetit eivät oikein sopineet numerolle 3. 6: Rubikin kuution ratkaisija. Numero 6 vaikuttaa toimeliaalta tyypiltä. Rubikin kuutio on voinut olla hänelle aikoinaan heitetty haaste, jonka ratkaisemisen opetteluun hän on paneutunut ja jonka hän on selättänyt. Toinen hyvä vaihtoehto numerolle 6 voisi olla Carcassonne, mutta hän ei näytä aivan niin kunnianhimoiselta henkilöltä, että lähtisi kisaamaan lautapelissä tosissaan. 5: Jali-koiran omistaja. Tämä nyt menee vähän arvailuksi jo tässä vaiheessa. Järkeilin kuitenkin, että 1, 4 ja 7 ja 9 ovat jotain muuta, joten koiran omistajuus jää jollekin nuoremmalle naiselle. Numerot 2, 8 ja 9 voisivat periaatteessa olla koiran omistajia tai koiraperheestä, mutta sitten numerolle 5 tulisi identiteetti, joka ei hänelle mielestäni sovi. 9: Kimi Räikkösen sukulainen. Vanhemmille ihmisille sukulaisen menestys on aina kova juttu. Lapsenlapsen menestymisestä matikkakerhon päässälaskukisassa riittää juttua mummojen kahvipöytään kuukauden päiviksi. Siksi voi olla mahdollista, että numero 9 ei ujouttaan kehtaa nostaa itsestään mitään esille, vaan suuntaa spottivalot sukulaispoikaan. 7: Carcassonnen Suomen mestari. Kuten jo aiemmin pohdin, lautapelin tosissaan pelaamiseen vaaditaan tiettyjä juttuja. Jäljellä olevista henkilöistä numero 7 on ainoa, jolle en ole vielä suunnitellut mitään, mutta joka vaikuttaisi vähän kaverilta, joka voisi innostua lautapeleistä kunnolla. 8: Akvaarioharrastaja ja 2 - Historiasta kiinnostunut. Olin lyönyt herrasmiesten identiteetit lukkoon jo jokin aika sitten, joten jäljellä oleville naisille jäivät nämä kaksi. Kuten aiemmin pohdin, kummatkaan näistä identiteeteistä eivät välttämättä näy millään tavalla. Näistä kahdesta laittaisin kuitenkin historiakiinnostuksen numerolle 2 ja akvaariot numerolle 8. 1: Metsästystä harrastava ja 4 - Tutkimusmatkailija. Kuvien herrasmiehiä kun katsoo, niin numero 1 on hyvin perinteisen miehen näköinen sinisessä paidassaan ja farkuissaan. Numero 4 taas on pukeutunut bändipaitaan ja punaisiin housuihin (harmaasävyisessä lehdessä te ette sitä näe, mutta punaiset ne ovat). Pienen letin pilkistäminen tuuhean leukaparran seasta kallistaa tutkimusmatkailun numerolle 4.

Sumanismi

Millan rivi 1: Metsästyksen harrastaja. Mies näyttää hyvin sellaiselta perinteiseltä mieheltä, joka käy metsällä. 2: Akvaarioharrastaja. Tämä oli ainoa oikea rivissäni. Jotenkin tämä identiteetti heti oli minulle itsestään selvä. Henkilö vaikuttaa siltä, että pitää enemmän katselemisesta kuin käytännön toiminnasta. 3: Kiinnostunut historiasta. Vaatteet vihjaavat vähän siihen suuntaan, ei ole ihan tavallisin vaateparsi päällä. 4: Tutkimusmatkailija. Tämä kaveri näyttää vähän Kimi Räikköseltä ja voisi ehkä olla sukua, mutta sitten tutkimusmatkailija menisi identiteettinä jollekin sellaiselle, jolle se ei sopisi niin hyvin. 5: Jali-koiran omistaja. Tämä tyttö näyttää vähän sellaiselta, että se ei ole aluksi keksinyt mitään itsestään, ja sitten se on valinnut tällaisen helpon niin kuin oman koiran nimi. 6: Epävireisten soittorasioiden keräilijä. Olen aika varma, että niitä soittorasioita keräilee joku tytöistä, ja tähän se sopii. 7: Carcassonnen Suomen mestari. 8: Rubikin kuution ratkaisija. 9: Kimi Räikkösen sukulainen. Mietin ensin tälle sitä koiraa, mutta vaihdoin sitten numero 5:n kanssa.

8 Sumanismi

Oikea rivi

F9 ,E8 ,H7 ,D6 ,G5 ,A4 ,C3 ,B2 ,I1

9 29

, i k k u p u l u o J s a k Ra

nut ahkeivä läksyt ja istu pä ka jo yt hn len te ittää a pukille ja es koko vuoden. O oisin nyt puhu kiltti ja ahkera ht an Ta rj a. hu ill t ik lu ol ka olen nakin melkein ennoilla, tai ai masta ja rasti kaikilla lu lta karkkia jaka ui ad uk ul n. jo ee iv is po n muutaman to eellisessä viha tulisit hetkeksi omi velloo ihm Su i toivoisin, että t. ks ny i se äi ur m ju itm m on si ni a En a tilassa maailm ydessäsi. Uskon sille, millaisess n kaikessa hyvy uu ap a täjällä. tu as i avaisit silmäsi is än Suomen päät n sinun pitä kä aa llä sk de ko yh s in jo t ku taa ia kuplassa, ja ny än valtaa vaikut oittaa pakolais isteristä ja maj nulla on enemm in si tä äm et pä ti, e as m öl m ty ka kaat täin va lia maa asti uudet asuk kiksi ottaa mal rm er va im ja es a, it is kk ai vo rvap tella Itse asiassa omasti paras tu koska voin kuvi tätä vakavasti, turi olisi ehdott n un aa at rv em Ko its . rk si kotii . Suosittelen ha n lahjapajassasi vät toinen listyisivät sinu ta. Ihmiset teke työhön. as at m uv au kk tr hu si ta ut ilmas kuinka tont rangaistiin risu uttaa aiheutta , mutta minua haluaisin muist an ia aa is ht to ko is at ä si av ss jo pp Tä Siitä on avat ja ta kolmevuotias. in a asioita, raiska ol pi n am ku al , m ui ko ka ht un pa toistaan maan. Tämä ta enkä tiedä, toiv va tyttö kiroile joulun aikaan ko na in ai ol ta a kuin ut sk ja un ko su , ht ri la paljon en tapa elleen muistel vähintään yhtä ed at ja av , sa ta t ot ijä vu ek yli 15 tä kaikki pahant ysin. Toivon, et ää. nan takasiitä koskaan tä usko sinuun en katselleet ikku at en ov in ni ut t, nt vä to i ei n tavast minä sain. Jos in, kun makaa äin kiltti. Toivot esimerkiksi sillo olen ollut eritt ä u, tk tt vä no ei sa ni n, n te le te ke uu Ku siivoan tai opis in toipunut laps sti silloin, kun en olekaan täys ka ik tästä Va n . le iä O na juuri sopiva är a. kiroilu tta viem uksen koskien an tukkeutunu m ro pi ki i so ta on e m la lla al oi äm sohv tekem imasan min rikkonut ävä vaikutus vo em nt tt ve si lie en n ol , ite ta m rät, traumas on, että ymmär ani, mutta toiv lensyvästi pahoill n kaikkea mie . in, mutta enne sa nk is te te tie an til aa in uh ta anra joissa omis vasen mukanaan tu i rauhaa. Maailm od ks ja vu ah si ul en ul ta jo is ik kaikille Toivon isin ka mielenrauhaa leni, jotta selviä on el iv to its n a aa ha st au ea nr Oik ita rauhaa. Miele eäni tai muita. aa näitä tovere tä voisit muist ngoittamatta its et hi s, va yö tä m is is on an iv ym he toinkä ksy, ja illeni. To ollut raskas sy ille fuksitovere on om a ti ill es ik is ka ity llä er a. Hei ihmisille, en mitä tahans a, olivat ne sitt ill io as la iil un ka etiikasta hyvin iota sinulta. t jo, pidän kosm dä om tie hu is ti as ity er rm at va saitsev vanhalta tä. Kuten ä, joka haisee ia lahjatoiveita tt lis ve el ju ne ha ai o itä tu ni et an Ai niin, iellyttää. Kunh ua on helppo m in m n te jo n, paljo terveisin Salli diltä.

Sumanismi

Minun

FITNESSVIIKKONI surkeat ruokailutottumukseni Heti alkuun mainittakoon, että fitness tarkoittaa oikeasti lisääntymiskelpoisuutta. Tästä piti tulla minun fitness-päiväkirjani, liittyen nyt kuitenkin urheiluun ja terveellisiin elämäntapoihin, mutta koska ihan aikuisten oikeasti minä en liiku, en vaikka aseella uhattaisiin, niin päätinkin vain avata teille ruokavaliotani. Tälläkin hetkellä, kun tätä johdantoa rustaan, mahani kurnii, koska olen unohtanut syödä. Kohta lähden kuitenkin hakemaan kiinalaista, ja sitten leivon keksejä.

Sonja Liukkonen Tämän päiväkirjan kirjoittamisen piti olla todella humoristista ja hassuttelevaa, mutta näin jälkeenpäin säälin ruhoani. Voi poloista torsoani. Ei vaatisi suurta elämäntaparemonttia syödä hiukan säännöllisemmin ja vaihtaa suklaapatukat vaikka edes hedelmiin.

Maanantai

8.50 Herätyskello soi. Oikeastaan heräsin jo puolisen tuntia sitten järkyttävään nälkään ja mahakipuun. Ensimmäinen luento alkaa kymmeneltä, joten aikaa on hyvin. Voisin syödä vaikka kunnon aamiaisen. Onneksi yövyin poikaystävälläni, joten yliopistolle on mukava ja piristävä kilometrin mittainen käve-

Sumanismi

lymatka. 9.55 Paskat minä minnekään kävele. Bussi lähtee neljän minuutin päästä ja aamupala on syömättä. Nappaan jääkaapista Lidlin mansikkaisen rahkajugurtin, jossa on suklaahippuja. Verensokerit kohoavat taivaisiin ja olo on ihanan energinen! Juoksen kiireessä bussipysäkille. 11.25 Luennossa ei ole mitään vikaa, mutta hermoromahdus ja raivotauti alkavat näyttää nenäänsä. Olis pitänyt syödä ruisleipää, ajattelen. 12.40 Pääsen vihdoin syömään. Valitsen lounaakseni tietysti salaattia, sillä terveellisyys ennen kaikkea. Salaatin lisäksi otan vaalean sämpylän ja laitan siihen sentin kerroksen oikeaa kunnon voita päälle. Ja ei muuta kuin lounas ääntä kohden. 16.00 Mieleni tekee haukata happea. Melkein lähden kävellen poikaystäväni luokse kilometrin päähän, mutta hyppäänkin bussiin. On niin pirun kylmä, kukas hullu tuolla tarkenee? 17.00 Lähden kauppaan. Ostoksiani en tietystikään suunnittele etukäteen. Kaupassa pyörin hetken kuin puolukka, ja päädyn ostamaan syömistä jo pitkään noudattamani ruokavalion pohjalta: uunipizza, kaksi pussia nuudeleita, pillimehuja ja pekonipaketti. 19.00 Kippas kappas, kello on jo seitsemän. Viimeksi söin yliopistolla salaatin. Keitän nuudelit. Muistelen kaiholla kaksi viikkoa sitten tekemääni juoksulenkkiä, jolloin eksyin omakotitaloalueelle ja sain traumat. Onneksi lenkkeily on minulle rutiininomaista (4–6 kertaa vuodessa noin kahden kilometrin kävelylenkki, paitsi kun kuulokkeistani kuuluu Nicki Minajin Anaconda, hölkkään hitaasti. Anaconda ei ole yhdelläkään soittolistoistani).

Tiistai

9.00 Nousen sängystä ja olen jo melkein herännyt. Aamupalaksi juon mustaa kahvia tyhjään mahaan. 12.30 Olen tullut yliopistolle jo kymmeneksi. Aamuinen typerä kahvi kirvelee vatsassani. Naamani vääntyy vähintäänkin rusinaksi kun alan ystäväni kanssa soutamaan ja huopaamaan. Toinen haluaa salaattibaariin, toinen ei suostu sinne jonottamaan. Toiselle ei kelpaa mikään muu ruokala, eikä lopulta mennä minnekään. Voi paska, antakaa mun kaikki kestää. 13.10 Pääsen vihdoin syömään salaattia. Syön hitaasti ja nautiskelen. Kiroan itseni ja päätän alkaa syömään oikeaa aamiaista välttääkseni lähes hengen vievää nälkää, josta aiemmin tänään kärsin. 16.00 Praktikum loppuu. Taas on nälkä. Lähden bussil-

la kohti kauppaa, josta suuntaan viimeiseen pienryhmäohjaukseen. Meillä on nyyttikestit, ja ostan sinne lempikarkkejani. 17.30 Pienryhmäohjaus on alkanut ja minä väännän herkkuja kaksin käsin. Varasinkin paikan sopivasti itsepalvelupöydän päästä. Oi että! Vähän lisää sipsiä, suklaata, popcornia ja limsaa... 18.30 Viikon ensimmäisen hikilenkin paikka! Lähden pienryhmäohjauksesta kohti bussipysäkkiä. Sinne on melkein kilometrin matka. Sporttisine kostyymikokonaisuuksineni löntystelen halki pyöräteiden. Kompuroin kädet taskussa, koska en jaksa nostaa tarpeeksi jalkojani. Kyllä tässä rasva palaa ja läskit lähtee, ajattelen. 19.00 Olen vihdoin kotona. Kaivan ostamani juustokakkuainekset repusta ja rupean homman touhuun! 20.00 Juustokakku on valmis. Syön siitä noin puolet iltapalaksi. Myöhemmin menen nukkumaan, ja ennen nukahtamistani mietin ylpeänä tämänpäiväistä lenkkiäni. Kyllä terveellinen elämä sitten on poikaa!

Keskiviikko

6.50 Nousen naama mutrussa ylös. Juoksen vessaan ja alan maksamaan siellä laskuja. Juon pillimehun. Eilisestä oppineena syön myös aamupalan: jugurttia! 10.30 Olen opiskellut ahkerasti ja juonut myös teetä. Lähden käymään poikaystäväni luona ennen viimeistä luentoa. Päätän repäistä ja urheilla jälleen. Huhhuh, miten tiukka kilsan lenkki. Nyt saan taas palkita itseni. 11.20 Kasaan lounaani lautaselle: juustokakkua ja pekonia. Unohdin nyt kasvikset mutta annan itselleni anteeksi. 15.00 Olen vihdoin kotona. Syön välipalaksi kulhollisen popcorneja. Nukun lyhyet nokoset ja herään kiljuvaan nälkään. Pakko tehdä ruisleipää. 20.00 Olen unohtunut lukemaan. Syön pikkuannoksen oikeaa ruokaa. Sitä kunnon ruokaruokaa. Sen jälkeen napostelen chilipähkinöitä niin, että syön niistä vain suolaisen kuoren ja syljen itse pähkinän roskiin. 22.00 Iltapalaksi juon kaksi kuppia teetä maidolla. Virhe. Arvatkaas kuka saa herätä pissalle kesken unien!

Torstai

11.00 Ihanaa, tänään sain nukkua pitkään. Syön aamupalaksi kolme ja puoli pekonisiivua ja juon kaksi kuppia kahvia. Naureskelen kaiken maailman vuohivideoille niin että vatsaan sattuu. Päivän li-

Sumanismi

hastreeni siis paketissa! 16.00 Pääsen luennolta ja lähden kaupungille. En ole ehtinyt syödä luentojen välissä ja nyt kaduttaa. Bussimatka tuntuu kestävän ikuisuuden ja vieressäni istuu liian hajustettu tyttö. Migreeni alkaa ilmoittaa tulostaan. 16.30 Kädet täristen menen Hesburgerin tiskille. Myyjä käskee odottamaan. Odota keskenäsi, tänne sitä ruokaa nyt ja sassiin, sehän se sinun työtäsi on! Vihdoin pääsen tilaamaan hampurilaisaterian. Syön tyytyväisenä ja luen viihdeuutisia. Tiesittekö ettei Snapchatissa kannata lähettää nakukuvia? 17.00 Alan metsästää pienelle ja kultaiselle nelivuotiaalle syntymäpäivälahjaa. Juoksen pää kolmantena jalkana pitkin keskustaa, ja kipuanpa niin monet portaikotkin, että lasken sen porrastreeniksi. Rasva ja raha palakoon! 18.40 Nälkäkiukun vallassa lähetän poikaystävälleni viestin: TUO MULLE TURKKAREITA! VAIN NIITÄ VÄRIKKÄITÄ, RUSKEAT ON PAHOJA. PAKKO MUISTAA!!!!!!!!!!!! 20.00 Iltapalaksi tekaisen kuulkaa oikijjaa ruisleipää. Vitsit, miten tyytyväinen olenkaan, että tänään kipusin portaita kaupungilla hissien sijaan.

Perjantai

11.00 Herään, ja olen täynnä virtaa. Tänään on suuntana serkkutytön syntymäpäivät. 12.00 Vapaapäivän kunniaksi suoritan aamurutiinit megahitaasti. Rötvään sängyssä, pesen hampaat, ja lopulta keitän kahvit. Ai että. 14.30 Lähden auttamaan tätiäni syntymäpäivävalmisteluissa. Menyy on seuraavanlainen: death by chocolate -muffinit, ja niin kuin nimestä voi päätellä, sitä suklaata tosiaan oli perinteinen ja äärettömän kermavaahtoinen täytekakku (se olikin pala taivasta) savulohisalaattii lämpimät juustovoileivät kylmäsavulohileivät 17.00 Nyt päästäänkin syömään! Kasaan lautaselle juustoleipiä, salaattia, muffineja, kakkua ja tietysti karkkia. Sukulaissynttärit ovat ihimisen parasta aikaa, myhäilen. 20.00 Viimeiset kylmäsavulohileivät kurkusta alas. Yhtäkkiä havahdun siihen, että en ole syönyt kunnon ateriaa koko päivänä. Lähden kotia kohti syntymäpäiviltä, mutta kaarrankin kiinalaiseen ravintolaan. Tilaan perinteisen annokseni: kanaa chilikastikkeessa. Kotona käperryn syömään sitä ja tuijottamaan sarjoja Netflixistä.∎

Sumanismi

Sumanismin geneerinen kirjapalsta Valtaosa sumalaisista lukee tai on lukenut kirjallisuutta sivuaineenaan. Mikä siis olisikaan parempi lisä ainejärjestölehteemme kuin uusi kirjapalsta? Saattaa myös olla, että palstan vetäjä hakee tällä potkua kirjallisuuden opiskeluun, mutta perimmäisenä syynä on silti rakkaus kirjoihin. Opiskelu maistuu siis välillä vanhoilta pergamenttikääröiltä (ei sillä, että olisin maistanut), mutta silloin voi kaivaa hyllystään sen iänikuisen lempparikirjan ja uppoutua hetkeksi toiseen maailmaan.

Hanna Heiska

Lempikirjaansa on tällä kertaa uppoutunut Lauri Siniluoto, tuo pitkä ja mystinen Sumanismin päätoimittajanpuolikas. Suosikin nimeäminen ei ole ihan mutkatonta. Laurin mielestä jokainen hyvä kirja ansioituu omalla tavallaan, ja valinta riippuu esimerkiksi mielialasta ja siitä, mitä nyt milloinkin mieleen sattuu pulpahtamaan. Tällä kertaa kuitenkin on yksi selvästi ylitse muiden: Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita), jonka Lauri kertoo lukeneensa ensimmäistä

kertaa lukion ensimmäisen luokan jälkeisenä kesänä. ”Tämä romaani on minulle erityisen tärkeä kirjallisen ilmaisuni ja identiteettini rakennuspalikka”, hän selventää. Juonten kuvaaminen on Laurista suorastaan rattoisaa. ”Mikään ei tapa lukijoiden mielenkiintoa teokseen niin hyvin kuin se”, hän jatkaa. Varsinkin kyseessä olevan teoksen juonta on hänen mielestään vaikea tiivistää ilman, että referaatti kuulostaa sekavalta. Mutta koska pyyntönä oli valottaa juonta Sumanismin lukijoille, ei Laurin auta kuin yrittää: Romaanissa on kaksi aikataSumanismi

soa, joista toinen sijoittuu muinaiseen Jerusalemiin ja kuvaa Pontius Pilatuksen tekemisiä Jeesuksen viimeisinä hetkinä. Toinen aikataso on ajankuvausta Stalinin ajan Moskovasta. Jerusalemin aikataso heijastuu Moskova-kuvauksessa konkreettisimmin keskushenkilö Mestarin pakkomielteenä Pontius Pilatuksen henkilöstä. Mestari on kirjoittanut Pilatuksen elämäkerran, jota ei usko koskaan saavansa julkaistuksi ja jonka polttaa siksi takassa. Toinen teoksen juonikulku on kuulassävyinen ja seuraa Mestarin rakkaussuhdetta Margaritaan.

Kuva: Laurin kotialbumi

Kolmas ja epäilemättä mieleenpainuvin juonikulku on kuvaus Saatanan ja tämän demonien vierailusta Moskovassa. Saatana esiintyy ihmishahmossa mustana maagina nimeltä Woland, ja demonijoukkio esiintyy hänen sirkusseurueenaan. Sirkusseurueen groteski riehuminen saa Moskovan asukkaat ja virkakoneiston kaaoksen valtaan.

Laurin mielestä kirjassa parasta onkin sen moniaineksisuus. Vaikka ihastuisikin romaaniin jo ensimmäisellä lukukerralla, voi vuosienkin päästä löytää uusia syitä pitää siitä. ”Bulgakovin kertojahahmo näyttäytyy minulle säteilevän karismaattisena ystävänä, jonka järjestämissä pidoissa ei ole todellakaan puutetta antimista ja hyvästä seurasta”, Lauri sanailee. Moniaineksisuus näkyy varmasti juonitiivistelmästäkin, mutta monitasoisen kerronnan lisäksi kirjassa on hänen mukaansa paljon muutakin purtavaa. Moni varmasti muistaa nähneensä tuskastuneen näköisen Laurin Kerhiksen sohvalla viime keväänä, jolloin hän luki Venäjän alueen kirjallisuuden tenttiin suurikokoista opusta venäläisen kirjallisuuden historiasta. Historiateoksen edetessä hän huomasi yhä uudestaan pohtivansa, että ”Ai, tämänkin se Bulgakov on romaaniinsa sisällyttänyt”. Lauri tähdentääkin vastanneensa tentissä lopulta kysymykseen siitä mitä historiateoksessa kerrotaan Bulgakovista, vaikkei hän ollutkaan edes ehtinyt lukemaan opusta Bulgakoviin asti. Kysyin Laurilta kuka tai mikä henkilö, asia tai paikka kirjan maailmasta hän olisi ja miksi. Tämä osoittautui hankalimmaksi kysymykseksi, mutta lopulta hän onnistuu tekemään päätöksen. ”Luultavasti olisin joku Wolandin demoniseurueesta, sel-

”Olin lukioaikojen kesinä huomattavasti siistimpi tyyppi kuin nykyään”, Lauri kertoo lainen tavan tallukan silmissä huolestuttavan kuriton väliolento, joka seuraa ihmisten toimia ilkikurisena”, kertoo Lauri. ”Siitä hahmokavalkadista minua lähimpänä olisi varmaan Korovjev, joka on sellainen hieman haksahtaneen oloinen honkkeli, jolla on levottomat jutut”, hän lisää. Seuratessaan nykyistä julkista keskustelua ja suomalaisen yhteiskunnan tilaa Laurille tulee toisinaan mieleen, että Wolandilla ja tämän seurueella olisi käyttöä täälläkin. Laurin mielestä kun olisi hervotonta olla yleistä ilmapiiriä Sumanismi

hämmentävä demoni. Lopuksi tiedustelin, miksi muiden sumalaisten pitäisi ehdottomasti lukea tämä kirja. Lauri vihjaa, että hänen mielestään yliopiston puolesta on säädetty ehdottomasti luettavia kirjoja jo aivan tarpeeksi. Siispä kirjaan kannattaa tarttua niiden, joita kiinnostaa ”surffailu arkitodellisuuden, valon maailman ja demonisten syvyyksien välillä”. Huumorinkaan ystävät eivät tule pettymään. ”Tämä on nimittäin kaiken ajatus- ja tuntemustykityksen ohella erittäin humoristinen teos”, Lauri päättää vastauksensa.∎

Rakkaudella

sinun

Meeri Kivikallio

Istun hiljaa ja katselen sinua. Kuinka naurat kavereidesi kanssa, kuinka moikkaat ohikulkevaa tuttua, kuinka vakavoidut hetkeksi vain hymyilläksesi pian taas valloittavaa hymyäsi. Et näe katsettani, et tietenkään, et taaskaan, et vieläkään. Minun pitäisi oikeasti olla jo jossain muualla, mutta en pääse liikkumaan. Tällaisia tilaisuuksia tulee niin harvoin. Yleensä se on vain ohikiitävä hetki, nopea vilaus, silmänräpäys. Eikä minua kukaan edes odota mihinkään. Aikataulut ovat minun itseni luomia ja rikottavissa. Joku seurueestasi huomaa minut. Tunnen hänen pistävän katseensa itsessäni ja siirrän huomioni nopeasti avonaiseen kirjaan sylissäni. Tai en huomiotani, vain mitään näkemättömät silmäni, ajatukseni yhä sinussa, kuvasi yhä mielessäni. Kohotan varovasti katseeni vain todetakseni, että teet lähtöä. ”Ei! Ei, älä mene vielä, jää vielä hetkeksi!” tekisi mieleni huutaa. Mutta en huuda, tietenkään. Katselen kuinka vaihdat vielä viimeiset sanat kavereidesi kanssa, varmistelet illan näkemiset ja lähdet. Ei, miksi tulet tännepäin? Minua kohti, tai siis minun ohitseni, tietenkin. Vilkaisen, käännän katseeni pois, vilkaisen uudelleen. Kun olet jo melkein kohdalla, katson varovasti ja ujosti sinuun, ylöspäin sinun täydellisiin piirteisiisi. Katseesi osuu minuun. Sinä hymyilet, hetkinen hymyilet… minulle? Lasken nopeasti katseeni ja nostan sen vasta kun olet mennyt turvallisesti ohitseni. Tuijotan loittonevaa selkääsi ja tunnen, kuinka riemu valtaa minut. Typerä virne puskee kasvoilleni, mieleni tekisi hihkua. Sinä näit minut, sinä hymyilit minulle, en ole näkymätön.

Istun yksin kotona. Tiedän, mistä sinut löytäisin. Olet siellä missä kaikki muutkin. Siellä, missä minäkin voisin olla. Mutta en ole. Hetken mietin, pitäisikö minun lähteä. Lähteä seinäruusuksi, tarkkailemaan tilannetta, sinun lähellesi. Jos olisi ihmisiä, joille puhuisin tästä, he kannustaisivat minua lähtemään, tarttumaan tilaisuuteen, tekemään aloitteen, tietenkin. He lähtisivät minun kanssani. Mutta ei ole ketään. Ja väkijoukossa tuntisin

Sumanismi

itseni vain yksinäisemmäksi kuin täällä kotona. Väkijoukot. En ole ikinä pitänyt niistä, en tuntenut itseäni tervetulleeksi. Olen näkymätön. En tiedä, johtuuko se muista vai minusta, eikä minua kiinnosta ottaa siitä selvää. Ainoa, josta haluan ottaa selvää, olet sinä. Kaipaan kanssasi kahden vietettävää aikaa. Haluaisin vain katsella silmiisi, koskettaa hellästi ihoasi, jakaa kanssasi kaiken. Mutta tällä hetkellä voin olla kanssasi vain kuvitelmissani, pääni sisällä, unimaailmassani. Haluan sinua niin, että sattuu. Kaipaan sinua niin, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Mutta en itke enkä huuda vaikka voisinkin. Se ei auttaisi mitään, se ei toisi sinua tänne. Kärsin mieluummin hiljaa, syvällä omassa itsessäni. Olen liikkeellä kävellen. En kulje sitä nopeinta ja lyhintä reittiä vaan kierrän sieltä, missä sinä asut. Pelkkä vilaus sinusta riittäisi piristämään päivääni. Useimmiten en sinua näe, tietenkään, enkä odota liikoja nytkään. Mutta siinä sinä olet, toisella puolen tietä, vähän minun edelläni, kulkemassa samaan suuntaan kuin minä. Täydellistä. Seison kahvilan lasi-ikkunan edessä ja tuijotan sinua. Tunnen kuinka vihan valtaisa möykky kasvaa sisälläni. Olet pettänyt minut, tietenkin. Et ole yksin, olet poiminut jostain seuraasi naisen. En halua sitä, se on väärin, kuulut minulle. Herkeämättä tuijotan teitä kahta, mutta te ette näe minua. Sinä et vieläkään näe minua. Katson, kuinka seuralaisesi nousee ja hyvästelee sinut aivan liian tuttavallisesti. Mieleni tekisi rikkoa jotain, mutta en riko, tietenkään. Se lumppu astuu ulos kadulle, näkemättä minua vieläkään, ja katoaa sitten ihmisvilinään. Minä vedän syvään henkeä ja astun sisälle. ”Hei. Onko tässä vapaata?” Nostat katseesi minuun yllättyneen näköisenä. ”On”, vastaat, ja istuudun alas. ”Tunnetaanko me?” Katsot minua epäröivästi. Ei, me emme tunne, sinä et tunne minua, mutta minä tunnen sinut. Täydellisesti, tietenkin. ”Ei, mutta olen aina halunnut tehdä näin”, vastaan hennolla, ujolla, somalla äänelläni ja ojennan sinulle kahvikupin. Epäröit hetken, mutta tartut sitten tarjoukseeni. ”Mitä kuuluu?” Istun ja katselen kuinka hörpit kahviasi. Hymyilen vienosti, pidän yllä keskustelua. Kun puhuminen alkaa käydä sinulle vaikeaksi, alan pukea takkia päälleni. Kun silmäsi pyöristyvät kauhusta, nousen hitaasti ylös. ”Oli hauska tutustua”, kuiskaan korvaasi ja kävelen rauhallisesti ulos. Tilasi huomataan pian, mutta minä olen silloin jo kaukana. Kadonneena ihmisvilinään, sulautuneena väkijoukkoon, jota niin suunnattomasti vihaan. Jos minä en voi saada sinua, ei voi kukaan muukaan, tietenkään.∎

Sumanismi

Joulua taloon!

– joulukyselypöydän antimia

Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meill’ on hauskaa! Laitoimme tonttulakit syvälle päähän ja kyselimme teiltä jouluperinteistänne. Kyselyyn vastasi 19 sumalaista. Miten virittäydyt joulutunnelmaan? Osa kyselyyn vastanneista virittäytyy joulutunnelmaan jo marraskuun puolella, osa vasta jouluaattoaamuna. –Marraskuun puolella alan koristelemaan kotini joulukoristeilla ja -valoilla. Kuuntelen joululauluja, poltan kynttilöitä, leivon jouluherkkuja ja katselen jouluelokuvia. Käyn myös joulukonserteissa, joululahjaostoksilla ja kuusenhakureissulla. Kotona koristelen kuusen jo joulukuun alussa, mutta vanhempieni luona ”oikea” kuusi koristellaan perinteisesti vasta jouluaattoaamuna koko perheen kanssa. –Alan miettiä kavereiden ja perheen lahjomista usein jo lokakuussa, ja mahdollisesti hankinkin lahjoja jemmaan. Jos jotain haluaa tilata ulkomailta, lahjojen ostamista ei voi jättää viime tinkaan. Ensimmäiset glögit ja tortut nautiskellaan marraskuussa, itsenäisyyspäivän hujakoilla leivotaan pipareita. Valot laitetaan heti kun kehtaa: jos valot ovat enemmän kaamos- kuin jouluvalot, ne saa mielestäni laittaa sitten, kun siltä tuntuu. Mitään välkkyviä joulupukkeja (hyi) en laittaisi esille ennen joulukuuta. Marraskuu on mielestäni pelkkä joulunodotuskuukausi: ei ole isoja juhlia eikä lunta, vain tylsää, märkää pimeyttä ja harmaata arkea.

Mitä jouluruokia pöydässäsi perinteisesti on?

–Perinteisesti joulukuusi vanhempien luona on koristeltu vasta aattoaamuna. Lapsena kohokohta aamusaunan jälkeen oli, kun sai silmät joulukoristeiden kanssa kilpaa kimaltaen varoa kuusen oksien terävien päiden iskeytymistä kynsien alle. Nyt, kun kaikki lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ei kukaan puhku enää samanlaista intoa vaan äiti saa huokailla, josko joku auttaisi häntä. Parhaassa tapauksessa aaton ensimmäinen riita syntyy tästä, koska

Sumanismi

isän mielestä kuusi on turha (ja silti viime jouluna aattoaamun (ja kyllä, kaikki jätetään näin viime vinkaan) paras löytö oli muovikuusi, jossa valot ovat jo valmiiksi paikallaan, puoleen hintaan Prismasta). Glögiä on lupa ja pakko lämmitellä kattilassa siitä asti, kun ensimmäiset saapuvat kaupan ja Alkon hyllyihin. Ruispipareita leipomalla saa väännettyä ruista ranteeseen itsenäisyyspäivän tai kurssien loppumisen aikoihin, koska oikeat lihaskuntoharjoitukset

ovat joululomalla erittäin vähässä, ellei mahan kasvatusta käden edestakaisliikkeellä lautaselta suuhun lasketa. Jouluvalot ovat ihan yliarvostettuja. Jokunen vuosi sitten sain pikkuveljeltäni lahjaksi pingviinivalon, joka on ilmeisesti tarkoitettu pihalle nietoksien keskelle. Perinteisesti se koputtaa nokallaan ikkunaa huoneen sisäpuolelta ikkunalaudalta, kun kuukauden nimi ilmoittaa joulun saapuneen. Tänä vuonna pingviinille voisi lisätä joululakin… –Ostan joulukalenterin. Oulussa minulla ei ole joulukoristeita, mutta kotikotona koristelut on jo aloitettu. Kuusi koristellaan vasta aattoaamuna. Joululaulujen kuuntelemisen ja jouluherkkujen syömisen aloitan aikaisintaan joulukuun alussa. Poikkeuksena joulusuklaa, jonka syöminen alkaa siitä, kun se ilmestyy kauppoihin.

Mitä jouluruokia pöydässäsi perinteisesti on? Kinkku, lanttulaatikko, rosolli ja porkkanalaatikko ovat kyselyn mukaan suosituimpia jouluruokia. Myös seuraavat jouluruuat mainittiin vastauksissa: Maksalaatikko, mäti, joululimppu, kermaperunat, poronliha, juustot, herneet, luumut, poronliha, rieska, vihreä salaatti, karjalanpiirakat, karjalanpaisti, hirvenliha, riisipuuro, lihapullat.

Television jouluohjelmista katson…

Mitä jouluherkkuja teillä on jouluisin tarjolla? Joulutorttuja löytyy jokaisen vastanneen joulupöydästä. Myös piparit ja konvehdit ovat suosituimpien joukossa. Vastauksissa mainitaan myös tähtipullat, luumurahka, glögi, hedelmät, wiener nougat ja taatelikakku.

Mikä on parasta joulussa?

Enemmistön kyselyyn vastanneista mukaan parasta joulussa on tunnelma. Myös perheen kanssa yhdessäolo, perinteet, jouluruoka, lahjojen antaminen sekä joululoma ovat vastaajien mielestä joulun parhaita

Mitä jouluherkkuja teillä on jouluisin tarjolla?

Sumanismi

asioita. Myös kristillinen sisältö ja Jeesuksen syntymäjuhla mainittiin vastauksissa. Vähiten tärkeää vastanneiden mielestä on lahjojen saaminen, jouluelokuvat ja -valot sekä joululaulut. –Joulun tunnelma syntyy perinteistä ja yhdessäolosta. Joulun tunnelma on erityinen ja ihana. –Joulussani tärkeintä on rauhoittuminen omassa kodissa ja joulutunnelmasta nauttiminen. Joulutunnelman luo Jouluradio ja kauniit koristeet ja valot. Toki perheen kanssa yhdessäolo on myös tärkeää, mutta kaikkein eniten nautin joulusta kaksin mieheni kanssa kotosalla. Joulun aikaan vietämme myös hääpäiväämme. Lahjat eivät ole enää kovinkaan tärkeitä, en haluaisi ostaa mitään turhaa krääsää. Itse toivon lahjaksi vain yhden kirjan ja maahan valkoisen lumipeitteen! –Joulussa parasta on ainutlaatuinen tunnelma, juhlallisuus, perheen yhteinen aika, yhdessä musisoiminen… Joulun rauhallinen, pysähtynyt tunnelma on ihana ja ainutlaatuinen (yhden päivän ajan, sitten se alkaa kyllästyttää). –Lahjat ovat toisarvoisia, koska harvoin ne edes oikeasti ovat hyödyllisiä, villasukkia kun alkaa olla kaapit jo täynnä. Tunnelma syntyy taas perheen kanssa hengailusta, ja

Millaisia jouluperinteitä joulunaikaasi kuuluu?

nämä kaksi asiaa ovat ylivoimaisesti parasta joulussa. Niin ja lisäksi se, että saa nukkua miten pitkään haluaa, paitsi tietysti aattona. –Mielestäni joulu on perhejuhla, joten perheen kanssa yhdessäolo on ehdoton. Eri asia on, miten perheen määrittelee. Tunnelma taas syntyy melkein kaikesta mainitusta: ruuan ja kuusen tuoksusta, koristeista, joululauluista ja siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Lahjat ovat kiva lisä, mutta elän ilmankin. Ja niitä on kivempi antaa kuin saada. Valitsin myös perinteet, koska nekin koostuvat esimerkiksi jouluruuista ja -lauluista. Ei joulu tuntuisi joululta, jos istuisi yksin kotona syömässä pakastepitsaa. –Minulle on tärkeää viettää joulua aina samalla tavalla. Perinteisiin kuuluu ehdottomasti tärkeimpänä esimerkiksi isän sinappitarina jouluaterialla. Olen kuullut saman tarinan uskomattoman tujusta sinapista joka ikinen vuosi, eikä joulua tule ilman sitä! Ruokailu on muutenkin jouluaaton kohokohta. –Jouluni on täynnä erilaisia perinteitä, ja esimerkiksi jouluaatto etenee aina samalla rutiinilla. Jouluaaton perinteisiin kuuluu perheessämme esimerkiksi isän keittämän riisipuuron syönti aamulla, Joulupukin

kuuma linja ja Lumiukko, joulusauna, joulukirkko, haudalla käyminen, Samu Sirkan joulutervehdys, jouluateria ja lahjojen avaaminen. Rakastan joululahjojen antamista ja etenkin niiden tekemistä itse – aloitankin esimerkiksi villasukkien kutomisen jo aikaisin syksyllä. Mikään ei kuitenkaan voita sitä fiilistä, kun koko perhe on koolla eikä kenelläkään ole kiire mihinkään! –Joulu on minulle Jeesuksen syntymäjuhla. Ilman tätä sisältöä joululla ei olisi minulle samanlaista merkitystä. Aattoyönä on ihanaa maata joulukuusen tuoksussa puoliunessa ja kuunnella kaunista joulumusiikkia. Silloin joulun merkitys on kirkkaimmillaan mielessä.

Milloin joulukoristeet kuuluu laittaa pois? Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että joulukoristeet kuuluu ottaa loppiaisena pois. Osa kuitenkin haluaa pakata koristeet heti joulupäivän jälkeen varastoon, kun taas muutama vastaajista kertoo, ettei koristeiden poispakkaamisella ole kiire. –Loppiaisena. Ainakin kuusi, jos ei muuta. Valoköynnöksiä, lyhtyjä yms. Sumanismi

voi pitää pidempäänkin, kun ne eivät suoraan liity pelkkään jouluun. Mutta tontut ja muut heti loppiaisen jälkeen piiloon, ei sitä jaksa kovin montaa kuukautta elää joulumaassa. –Lähipiirissäni on niitä, jotka ottavat joulukoristeet pois heti toisen joulupäivän jälkeen, ja niitä, jotka pitävät koristeita loppiaiseen asti. Itse menen siitä välistä ja annan koristeiden olla uuteenvuoteen saakka. Tuntuu mukavalta hieman pitkittää joulua pyhien jälkeen, mutta usein vuoden vaihduttua tulee jouluähky ja ajatukset alkavat kääntyä kevääseen. Silloin ei koristeitakaan jaksa enää katsella. –Tekolumi on ainoa, jonka voisi jättää pidemmäksi aikaa, jos joulu on yhtä musta kuin marraskuu. Joulukoristeet voisi riisua jo Hampuksen päivänä tai Piian päivänä, koska viattomien lasten päiväksi joulukoristeet tulisi vaihtaa dinosauruksista muodostuvaan HAPPY BIRTHDAY -banderolliin. Viattomien lasten päivänä syntymäänsä viettävien viattomien ihmisten syntymäpäivät saisivat olla vähintään yhtä suuri juhla kuin joulukin. –Ehkä tammikuussa, koska joulu on sitten ohi eikä sille voi enää mitään. Siksi kannattaakin laittaa ne esille mahdollisimman aikaisin, jotta niistä voisi nauttia pitempään. –Tammikuun puolivälin jälkeen yleensä. Mutta valot kuuluvat kyllä talveen ylipäänsä. –Tuossapa nuo ”jouluvalot” ovat olleet ympäri vuoden.∎

Sumanismin torttugalleria Sumanismin toimitus kokoontui leipomaan joulutorttuja. Lopputulos oli sangen vieh채tt채v채.

Sumanismi

Y T H Y L Y K S R Y M A K PAS Jouduin miettimään tämänkertaisen palstan aihetta kohtalaisen pitkään. Lehden teemaan, siis minään, sopisi ottaa aiheeksi joku todellinen egoisti, jonka olemus pimentää allensa kaiken mitä vastaan tulee ja jonka kosketus muuttaa kullankin paskaksi. Koska Katja ehti jo jokin aika sitten soimia Cheekiä ja koska Juha Sipilän ottaminen aiheeksi voisi lipsauttaa palstan sisällön turhan paljon politiikan puolelle, valikoitui aiheeksi lopulta hyvinkin luontevasti Lauri Siniluoto eli minä. Paskakriitikkona tarkkailen aina mielelläni aiheitani ulkoa käsin omista jumalaisista korkeuksistani, joten päätin puhua itsestäni tällä palstalla kolmannessa persoonassa Laurina.

Hauku itsesi, kriitikko! Lauri Siniluoto Mitä meidän pitäisi tietää Laurista, jotta voisimme käsittää, millainen määrä paskuutta hänessä piilekään? Lauri syntyi maailmaan vuoden pimeimmän päivän yönä vuonna 1992. Silloin myrskysi niin, että pihakeinukin lensi nurin Raahessa maaseudulla sijaitsevan kotitalon pihassa. Tämän voisi kai sanoa symboloivan jotain, ja näin

etäältä tarkasteltuna syntymäolosuhteiden symboliset ulottuvuudet voidaan oikeastaan mieltää melko todenpitäviksi. Lauri on eräänlainen elämän kaoottisuuden manifestoituma. Hän on ulkonaisesti kurinalainen ja sisältä myrskyisä. Hän on kuin siisti lipasto, johon on kiireessä tungettu sikin sokin kaikki mitä lattialta on käsiin sattunut, kun sukulaiset ovat paukanneet yllätysvierailulle. Sumanismi

Lauri on niin sanottu iltatähti, eli hänen kaksi vanhempaa sisartaan ovat aikuisia jo Laurin syntyessä. Näin ollen Laurin ei tarvinnut lapsena varsinaisesti taistella elintilasta sisarusten kanssa. Lauri sitten otti tästä asetelmasta kaiken ilon irti ja käyttäytyi kuin pahimmanmoinen kusipäärääpäle. Kun vanhempien silmä vältti, Lauri kävi kääntämässä kaikki hellannupit kutoselle, lusikoi multaa kukkaruu-

kusta lattialle, nyki vessapaperia tajuinen eikä häntä koskaan var- kohtaamaan aiemmin elämässään metrikaupalla suoraan pyttyyn ja sinaisesti suljettu leikeistä pois. rankkaa vittuilua, hän suhtautui veti kissaa hännästä. Hän oli kuitenkin aina hanakka tähän hyvin kehittymättömästi Lauri oli lapsena myös hyvin sulkemaan itsensä pois muiden lei- ja vetäytyi kuoreen. Lauri käytti voimakastahtoinen ja tahtoi sinnik- keistä. Laurin omat leikit tuntuivat kaiken energiansa muuttuakseen käästi kaikkea mitä vain mieleen aina Laurista mielekkäämmiltä, ja hiljaiseksi ja huomaamattomaksi. tuli. Laurin taktiikka oli se, että jos Laurin mielenkiinnonkohteet olivat Osaksi saatu huutelu väheni, mutta hän ei saanut tahtoaan läpi, hän niin kummallisia, etteivät kaverit niin väheni kaikki muukin sosiaalitahtoi vielä vähän lisää. Lauri oli aina kokeneet hänen leikkejään nen aktiviteetti. Yläasteen lopulta manipuloiva, ilkeä ja loputtoman kovin houkutteleviksi. Pikku-Lauri aina lukioon asti jatkunut hiljaiselo itsekäs pikku paskiainen. sai kuitenkin aina kehitettyä jos- johti entistä vähemmän kaverien Jokseenkin omavaltaista elä- tain leikkikavereita, kun vain niitä kanssa hengailuun ja entistä enemmäntyyliään aikansa toteuttaneen tahtoi. män kirjojen ääreen sekä hyviin Laurin sopeutuminen muiden Tällainen kiusankappale ei arvosanoihin. lasten kanssa elätakuulla ansainnut Kun lukuharrastus alkoi saada miseen oli alussa onnellista lapsuutta, tuulta alleen, Lauri rajasi luettaHänelle ei hyvin mutkikasta. mutta hän sai kui- vansa melko pitkälti maailmankirjuolahtanut Laurin oli hyvin tenkin sellaisen. jallisuuden klassikkojen kaanoniin. mieleenkään, vaikea ymmärtää, Tästä kuuluu kiitos Osittain tähän on syynä se, että että jatkuva ettei päiväkodin Laurin jaksavaisille Lauria kiinnosti, millaiset ansiot ilman hiekkalaatikkoon perheenjäsenille ja tekevät teoksesta klassikon, ja täyttäminen saanut pissata, ettei lapsuudentovereille. osittain se, että viheliäinen elitisti omalla äänellä ei Y m m ä r r e t t ä v ä s t i kokee ansaitsevansa vain parasta. yhteistä voiveistä välttämättä ole näin mammuttimai- Kaikkein eniten syynä on varmasti saa nuolaista tai että kohteliasta. jos toinen lapsi on sen edesvastuuton kuitenkin se, että klassikot näyttäärsyttävä, niin tätä ei persoona vaati lähi- vät luettujen listalla niin hyvältä. saa muksaista. piiriltä paljon. Nähkääs, se miten suureksi muut Kun hillitön muksimisentarve Ratkaisevin käänne Laurin mieltävät Laurin henkisen statukpadottiin, Laurin täytyi opetella elämässä tapahtui teini-iän kyn- sen oli hänelle kenties vieläkin kanavoimaan muksiminen jotenkin nyksellä, kun koitti aika lähteä tärkeämpää kuin hänen suunnaton muuten. Niinpä Laurin verbaalinen yläasteelle. Laurin kaltaiselle mukavuudenhalunsa. Mukavuuilmaisu alkoi kehittyä muksimi- isoegoiselle suuridenhalu taas esti seen soveltuvan kärkeväksi. Laurin suulle on välituntipihenkisen statuksen ääni oli kova ja kirkas, kuten se on halla kaksi ilmeistä kasvamisen sille Lauri oli ihan lapsilla usein. Lauri todella nautti roolia: koulukiusaaja saatananmoinen tasolle, jolla Lauri omasta äänestään. Hänelle ei juo- tai koulukiusattu. kirjailija, osasi halusi sen olevan, lahtanut mieleenkään, että jatkuva Voin sanoa, että alapiirtää parempia mutta ainahan voi ilman täyttäminen omalla äänellä ei asteen lopulla Lauri sarjakuvia kuin esittää. välttämättä ole kohteliasta. Saattoi teki todella parLukion aikana kukaan ja tiesi olla päiviä, jolloin ilmassa ei muuta haansa päästäkseen Lauri huomasi, että kaikkia muita ollutkaan kuin Laurin ääntä. Per- ensiksi mainittuun paremmin, mikä ilma ei ollut enää heenjäsenet ovat muistelleet erästä rooliin vaikkakin oli niin sakeana pasmusiikki on jouluaattiltaa, jona Lauri hoki: ”Jou- lopulta joitain ylikasta kuin se oli hyvää. lupukki törsä! Joulupukki törsä!” lyöntejä lukuunottayläasteella. Tämä koko illan. Omasta mielestä haus- matta siihen liian nössö. Yläasteen salli taas vapaamman itseilmaisun kan hokeman keksimistä hauskem- alussa osat kuitenkin vaihtuivat. – ja voi jeesus ja perkele sentään paa oli aina Laurin mielestä hokea Yhtäkkiä suun aukaiseminen johti millaiseksi se itse oli ehtinyt hiltuota hokemaa niin kauan, että siihen, että muidenkin suut auke- jaiselon aikana kasvaa. Lauri mielsi nekin joilla ei ollut taipumusta mig- sivat, ja varhaisteinilaumassa tämä itsensä ihan helvetinmoiseksi taireeniin saivat migreenikohtauksen. johti joka suuntaan sinkoilevaan teilijaksi joka alalla ja leijui kuin, Lauri oli ärsyttävyyksiin asti vittuiluun. no, aikas turkasen moni lukioikäisosiaalisesti avoin ja huumorinKoska Lauri ei ollut joutunut nen taiteista kiinnostunut. Laurin

”

Sumanismi

lukioaika meni omissa sfääreissä ajatusmaailmaa ja maailmanku- lehden päätoimittaminen sysäsi trippaillessa. Lauri oli ihan saata- vaa enemmän kuin arkipäiväiset opiskelun sivummalle, mutta toinanmoinen kirjailija, osasi piirtää keskustelut reaalielämän tuttavien saalta hyvin paljon sen ansiosta parempia sarjakuvia kuin kukaan ja kanssa. Lauri sai eräänlaisen pika- Lauri sai melkein heittämällä tiesi kaikkia muita paremmin, mikä kurssin siitä, miten helppoa utopi- kesäksi harjoittelupaikan sanomamusiikki on hyvää. oihin on uskoa ja toisaalta piakkoin lehdestä. Laurin sosiaalinen elämä säilyi sen jälkeen miten helposti ne ovat Nyt Lauri on kohta 23-vuotias lukionkin ajan varsin todistettavissa pel- päämäärätön töhrivä humanisti, askeettisena. Aluksi kiksi utopioiksi. jolla ei ole seurustelukumppania Lauria ei juurikaan Kuten niin eikä vakituisia tulonlähteitä. Tämä Lauri oli kuin kiinnostanut uida moni idealistinen ei johdu siitä, että hän ei voisi tai laite, johon piireihin ja lopulta nuori taidehippi, haluaisi saada näitä, vaan siitä, että syötetään satoja hän ei edes ymmärsivuja tasokasta Laurikin vaikutti hän on niin kauhea nirppanokka. tänyt, miksi niin hankkineensa elä- Laurin omanarvontunto ei asetu tekstiä ja joka olisi kannattanut mänoppinsa suoraan kovin hyvin työ- tai parisuhdevalmistaa sillä tehdä. Lauri mielsi John Lennonin Ima- elämän vaatimuksiin. Voidaan polttoaineella liiallisen sosiaalisen ginesta. Laurin piti ehkä kuitenkin ajatella, että Lauri pari sivua koketeeraamisen pohtia kauan armei- on viimeisimpien vuosien varrella tasotonta kulttuuriharrastukjaan menemistä, ja kehittynyt yhä enemmän muita tekstiä. sia rapauttavaksi. hän piti siviilipal- ymmärtävään, sosiaalisesti taitaLaurin lukioaikaiset kaverisuhteet velusta sekä aseetonta palvelusta vampaan ja verbaalista säiläänsä jäivät pintapuolisiksi ja vastakkai- parhaina vaihtoehtoina. Lopulta järkevämpiin kohteisiin käyttävään sen sukupuolen tapailut sekä ainoa hän päätyi kuitenkin helppouden suuntaan. Luultavasti hän on kaikseurustelusuhde loppuivat kuin vuoksi normaaliin suoritustapaan kea sitä, mitä lukioaikainen ylekananlento, aina Laurin omasta ja suoriutui armeiväihanteinen Lauri aloitteesta. Lauri oli kaikille ja kai- jasta puolessa vuohaluaisi potkia perkelle ylimielisesti tuhahteleva, itse dessa. Jos armeijan seelle, mutta taatusti Ollakseni itselleen rakentamassaan norsun- käymisestä pitäisi hän on ainakin sierehellinen luutornissa majaileva ihan hiton- keksiä jotain hyötyä, dettävämpää seuraa. Laurissa moinen sketsihahmo. niin ainakin se pirsOn koittanut aika on monia Lukuharrastuksen muuttuessa toi turhat utopiat. summata, että mikä kehityskelpoisia kunnianhimoisemmaksi myös Lauri ymmärsi, että tämänkertaisesta piirteitä. kirjoitusharrastus muuttui leikit- edes kaikkein lähimaiheestamme eli telystä kohti vakavampaa yrittä- mät ihmiset eivät ole Lauri Siniluodosta mistä. Lauri kirjoitti sisältöä sekä välttämättä ihmiselämää, taidetta tekee niin erityistä paskaa, että Wikipediaan että sen parodiapik- tai laajaa ymmärrystä arvostavia. hän valikoitui Paskamyrskylyhdyn kuveli Hikipediaan. Lauri perusti Armeija teki Laurista kyynisen ja ruodittavaksi. Sattuneesta syystä oman blogin, jota päivitti melko ainakin jossain määrin realistin. tämän valinnan teko on minulle laiskasti ja jolla oli vain kourallinen Netin kirjoitusräpeltelyt jäivät kriitikkona erittäin hankalaa. lukijoita. Lauri aloitti pitkälti tois- suurimmissa määrin pois viimeisOllakseni rehellinen Laurissa takymmentä romaania, jotka kaikki tään yliopisto-opintojen alkaessa. on monia kehityskelpoisia piirjäivät armeliasta kyllä kesken. Ensimmäisenä vuonna yliopistossa teitä. Hänessä räiskyvä luovuus ja Lauri oli kuin laite, johon syötetään Laurin aika meni lähinnä opiskel- hänen kykynsä havaita arkeen piisatoja sivuja tasokasta tekstiä ja lessa ja uusia, lukioaikaisia suhteita loutunutta absurdiikkaa ovat omaa joka valmistaa sillä polttoaineella syvempiä ja kestävämpiä kaveri- luokkaansa. Hänen tämänhetkisen pari sivua sangen tasotonta tekstiä. suhteita luodessa. elämänsä korkeimmat arvot ovat Paskan myivät. Toisen vuoden alussa Lauri taide, huumorintaju ja pyrkimys Nettisivustoilla pyöriessään alkoi päätoimittaa ainejärjestönsä kiltteyteen. Nämä arvot estävät Lauri tutustui muihin vähintään lehteä. Se antoi hänelle hyvän häntä luisumaan ties miksi natsiyhtä pakkomielteisiin kulttuurihyy- alustan harjoittaa kuumeista vim- möyhöttäjäksi Rajat kiinni -miepiöihin. Heidän kanssaan käydyt maansa kirjoittaa ja väkertää pape- lenosoitukseen ja pakottavat hänet keskustelut muokkasivat Laurin rille kaikkea mahdollista. Ajoittain pitäytymään kiinni siinä joka-

”

Sumanismi

päiväisessä elämässä, joka häntä mehevien juttujen kertominen on Sumanismin päätoimittajana. ympäröi. Lauri on harkitseva jalat hänen mielestään aina hauskemLauri on omahyväinen tunmaassa -tyyppi, jollaisia ei ole maa- paa kuin se, mitä nekylmä jästipää, ilmassa liikaa. oikeasti on tapahtujonka elämä on Nähdäkseni paskin piirre Lau- nut. Näin ollen Lauri yhtä yhdenmieLauri on rissa tällä hetkellä on kyynisyys. on suorastaan ramhenteatteria koko omahyväinen Hän on apaattinen, enemmänkin pauttavan epäkelpo paska. Silti minun tunnekylmä tämän ajan ongelmien edessä luo- journalistiselle alalle, jästipää, jonka on hyvin vaikea vuttanut kuin niitä aktiivisesti jolle hän on kuiteninhota aivan täysin elämä on yhtä selättämään pyrkivä jannu. Lauri kin melko vahvasti yhdenmiehen- tätä niljakasta kusiei halua kohdata suuria tunteita suuntautumassa. päätä. Maailmassa teatteria koko vaan on muodostanut jykevän suoLauri ei osaa on paljon paskempaska. jakuoren niitä vaspääspiakin asioita kuin taan. Hän kääntää tää lankoja käsistään Lauri. Vaikka Lauri ei kykenekään kaikki vastaantuvaan haluaisi hallita tuomaan kunnolla ilmi sitä, miten Lauri itkee levat ongelmat iromuiden tekemisiä paljon pitää vaikkapa perheenjäkorkeintaan niseksi ja kuivaksi koko ajan. Laurin senistään tai kaikista loistavista joskus huumoriksi, jonka kaiken Suman tyypeistä, niin hän tekee sen kuunnellessaan mielestä levittäminen tekee pitäisi sujua niin epäsuorasti kirjoittamalla mukavia lievässä sekä hänet että kuin hänen moraa- juttuja Sumanismiin, hymyilemällä humalassa mahdollisesti lähilinen ja esteettinen ja juttelemalla joutavia käytävillä yksin yöllä piirinkin vain surulnäkemyksensä sane- eteen sattuville. Kaikkine paskaTšaikovskia. lisemmaksi. lee. Tätä ominaisuut- maisuuksineen ja taantumuksiLauri ei itke esimerkiksi kuul- taan hän on päässyt hyödyntämään neennkin Lauri on ihana.∎ lessaan kammottavia uutisia, kohdatessaan vastoinkäymisiä tai nähdessään kärsimystä ympärillään. Lauri itkee korkeintaan Paskamyrskyssä tänään joskus kuunnellessaan lievässä Lauri Siniluoto humalassa yksin yöllä Tšaikovskia. Lauri ei myöskään osaa kokea vilpiMiksi? töntä iloa mistään vaan ylianalysoi Itsensä haukkuminen paskaksi on ihan terapeuttista, kai. Lisäksi kaiken vastaantulevan hauskan ja voin nyt paremmalla omallatunnolla haukkua kaikkea muuta pasmukavan. Laurin nauru on häpeilekaksi tällä palstalla. vää hihitystä. Toinen paska piirre Laurissa Kuinka reilua Lauri oli paiskata myrskyn keskiöön? on itsekeskeisyys, joka estää häntä Se ei välttämättä ole reiluinta mitä itselleen voi tehdä, mutta itseen usein samastumasta kunnolla kohdistettu epäreiluus on kaiketi aina reilumpaa kuin toisiin kohdismuiden ongelmiin. Lauri asettaa tettu epäreiluus. korkeat kriteerit kaikelle mitä hän itse tekee ja mitä muut tekevät. Miten paskaa siis? Hänen sekä itseensä että toisten tekemisiin kohdistuva kriittisyytensä voi olla kanssaihmisistä rasittavaa. Lauri on elämäntapavalehtelija. 1: Tästä voi tykätä tilapäisessä mielenhäiriössä. Valehteleminen on niin keskeinen 2: Menettelee – jos olet morfiinin vaikutuksen alaisena. osa hänen persoonaansa, että sen 3: Usko ihmiskuntaan rapistuu. mainitseminen meinasi unohtua 4: Voiko facepalmaamiseen kuolla? tästä raportistakin. Laurille tuot5: Toivottavasti facepalmaamiseen voi kuolla. taa vaikeuksia pysyä totuudessa pienimmässäkään asiassa, koska

”

Sumanismi

Helevetin karmeimmat runot 28. marraskuuta järjestetyn Osma-turnauksen Sumanismi-rastilla ravintola Caiossa kilpailijajoukkueet pääsivät kirjoittamaan runoja. Tehtävänanto oli, että runoissa tulisi yhdistyä tavalla tai toisella Osman teema eli helevetti ja Sumanismin teema eli minä. Runojen kirjoittamiseen annettiin aikaa kymmenen minuuttia. Joukkueet saivat kirjoittaa runoja koko porukalla, pienempinä ryhminä tai yksilöinä. Kokosimme runot julkaistaviksi, ja nyt saamme nauttia rastin antimista.

Sumanismi

iekit niskassani leimuten Suo varpaideni alla kiehuen Kirjoitan päiväkirjaa tässä maassa tulisessa hukutan murheeni olusessa

Siellä helevetin Helevetissä oli helevetin kuuma. Se helevetin kuumuus poltti niin helevetisti.

Vuh vuh – kavahdan Kerberosta Liikaa päitä, on kuola limaista

Saatana tuli.

Helvetistä minään

Juudas Voldemort Milla Magia ISK Aatu Jeesus – Mitä helevettiä? Kopula: Riitu Nykänen, Olli Kuparinen, Johanna Yrjänäinen, Tiina

Minä ja helvetti Ei helvetti hele helevetti Manalan virrassa porskutan Missä on oppaani, jumalani Tuonelan tuolle puolen Pätsin syliin ja sen yli Toivoni hiipuu Valoa ei näy Herra ei armahda tätä hukkuvaa karitsaa

Minä, Helevetti, heitin kiven mun viinapulloon. Se helevetin viinapullo tulvi yli.

Se helevetin tulva hukutti kolmekymmentäkahdeksan siulalaista.

Ne helevetin kolmekymmentäkahdeksan siulalaista menivät Helevettiin.

Minä ja helvetti Ei helevetti helevetin helevetti Persettä polttaa anus palaa runosuoli sykki niin pienen hetken mustan jälkeen punaista rohtuneet pakarat

Siula: Elisa Dufva

Minä & helevetti Tajusin syödessäni känkkyä etten ole oma itseni. Riipivästi kaipasin rynkkyä Saatana sieluani kaitsevi.

Ken Ouluun käy saa kaiken toivon heittää Siula: Veera Muhonen ja Minna Lehto

Minä ja helevetti

#tulemisvitsi Siula: Emmi Linnankivi, Netta Laukkanen, Tiia Mikkonen, Vilma Vartiainen, Pauliina Kettunen, Siiri Huovinen, Jussi Moilanen, Suvi Vierula, Siiri Autio, Roosa Saloheimo

Minuuteni laavaksi suli oli edessä kiirastuli. Tuonelan virta: ”Puli puli...”

Humanisti liekeissä helvetin Elämänsä kulkua reflektoi Syvyyksissä hornan syöverin minuutensa rippeet dekonstruoi Siula: Teemu Palkki, Sinna Mäkikyrö, Mikko Sandström, Jenni Neuvonen, Mirka Tupakka

Piripäissään Piri pärisee helevetti helisee Olen eksyksissä Etsin itseäni Oulussa Äiti missä olen?

Sumanismi

oe helevettiläinen Onnibussiin nousen selässäni iso rinkka, edessäni

Helvetti

HELEVETIN PITKÄ MATKA OULUUN

Helvetti helvetti helvetti Helvetin helvetti helvetti joo ja mä

Minä ja Helevetti

Helvetti kallossa

Sisälläni palaa Helevetin lieskat Kärventävät sieluni

Istun ikkunalaudalla Oman pääni sisällä Koputan, mutta en nää Silmät ei aukea Huudan mutta ääni ei tule Huulet eivät liiku, vaikka rukoilen. Helvetti on siinä ja siellä minä olen.

Sysimustaksi

Sielun tuhkaksi Tuntemattomaksi

Olenko olemassa? Kanta: Sanni Ylönen, Venla Parviainen, Joonas Nieminen, Nelli Mäkitalo

Minä helvetti Olen helvetti Tulin täältä tänne jään Olen Saatana itse ja kaikki pirut Voi vittu.

Päivämatka Helvettiin Täällä on kivaa koska minä olen täällä Ei täällä kavereita ole Minä olen syntinen ja nauran paskaisesti Hei vain Ja junalla Taivaaseen

Helevetti ja minä Helevetissä Sataa räntää ja paskaa Ketä mää ees oon?

Päivän aforismi Identiteettikriisi tuntuu Helvetiltä

un oisin omilla mailla Oman pellon pientarilla Vaan oon täällä Helvetissä Oulu on paska kaupunni. Kanta: Varpu, Anni, Elina, Otso

inä. Helevetillisessä kankkusessa loskapaskassa muumit ikkunassa Sanelle nauraa. Paskat housussa Kusi sukassa Koistinen kylässä Vaikka en kutsunutkaan. Jos on olemassa helevetti niin tämäkö se on? Kyllä. Tämä se on. Olispa ees kaljaa.

Sumanismi

5/5

Sane: Marianna, Nina

Minä, oi HELEVETTI Oi mun päätä särkee Oi helEVETTI; Oi, ihan vitun kuuma Ihan Helevetin kuuma Ummetus ei haittaa Oi helevetti Onko Annella särkylääkettä Helevetti Apteekki on vieressä; Oulu pilaa kaiken Oulu sataa

;

leva

mi nä voi

tan kaik es

teet

htaa

käs ii

Pas se sisä li suori tus ltä s ie sop uko lun ista

Aina ku mie flippaan vauvat on irti

Täky: Rosa Mäntylä, Jan Hokkanen, Marjo Pitkänen, Helena Kyttälä

Luomiskertomus Pyöriä, pehemiä, huuruinen turpia, kihisevä, katkuinen Meitä istuu siellä monta Ryypätään Lauletaan Pierrään Syyään makkaraa Mää katon kaikkia luomaani Näi on hyvä. Pyöriä, pehemiä, huuruinen turpia, kihisevä, katkuinen Meitä istuu täällä monta Helevetti Helevetti Helevetti Suma tuli kyllään Mää katon kaikkia tätä Näi on hyvä

Täky: Meri Kinnunen, Mirja Kallinen, Anne Tuovinen Sumanismi

Sumanismin päätoimittajat 2016 Salli Kärkkäinen Jos päätoimittamasi Sumanismi olisi ihminen, millainen tyyppi se olisi? Itsekeskeinen, kriittinen, rehellinen, hauska. Haluaisi puhua kosmetiikasta koko ajan, muttei tee niin, koska ketään ei kiinnosta.

Hilpeimmät lempinimesi? Pippa ja Pupu. Olen keksinyt ne itse pienenä, ja ne elävät vieläkin perhepiirissä. Välillä on hieman noloa, kun äiti kutsuu Pupuksi tai Pipaksi julkisella paikalla, mutta se on myös omalla tavallaan aika söpöä.

Miten kuvailisit Katariinaa? Katariina on lämmin, yhtä lämmin kuin mun villapaidat. Katariinalla on hyvä maku, erityisesti sisustuksen suhteen. Katariina on kuin aurinko. Lisäksi Katariina on kiltti, tyylikäs ja kaunis.

Katariina Mäkelä Jos päätoimittamasi Sumanismi olisi ihminen, millainen tyyppi se olisi? Sen nimi olisi Martta-Kuolevi. Sillä olisi aina vahingossa eriparisukat jalassa, kahviläikkiä paidalla ja rucolaa etuhampaiden välissä. Se olisi semmoinen, jonka kaikki tuntevat, joka nauraa omille jutuilleen ja jolla on yhtä iso ääni kuin Jalilla. Hilpeimmät lempinimesi? Yleensä minua kutsutaan mummoksi, sillä tykkään tehdä ristikoita ja kutoa villasukkia enkä aina ole ihan perillä nykynuorison käyttämistä lyhenteistä. YOLO MILF KVG. Fuksivuonna olin Tohtori Mäkelä, sillä Salkkareissa oli vielä siihen aikaan lääkäri, jonka nimi oli Katariina Mäkelä. Miten kuvailisit Sallia? Sallihan on ihan huippu tyyppi. Kaunis, fiksu ja idearikas kosmetiikkahirmu, jolla on maailman kauneimmat silmät. Minulla on täysi luotto Salliin ja odotan innolla tulevaa yhteistyötämme!

Sumanismi

Tällä palstalla julkaistaan Kerhiksen Anonyymit tunnustukset -lippaaseen sekä Anonyymi tunnustus -nettilomakkeeseen jätetyt tekstit. Älkää huutako :’( --Jos joku nyt tulis iskemään niin olisin aika helppo. --Menen taas kirjallisuuden tenttiin lukematta kaikkea. --Saatan mennä myymään itseäni Teboilin nurkalle. --Taiteeni on merkityksetöntä. --Minulla tulee hirveä ikävä Lauria Sumanismin päätoimittajana. --Jali puhui pillusta äikäntunnilla. --Minulla tulee hirveä ikävä Olliopea. Ei arki-Ollia. --Jalilla on vieläki krapula. 1.12.2015

--Joskus kuvittelen olevani hamsteri. --Me ei eletä Pakistanissa. --En osaa baskia, se on paskea. ---

---

Aurinkomies En voi hyvin.

--Olli ei pidä oliiveista. --Ompelin eilen teekkarille merkkejä haalareihin :O --Hain kerran pyykit pyykkituvasta kommandona

Sumanismi

---

--Pekka Siitoin oli mielestäni oikeassa. --Lukion ykkösellä espanjan alkeiskurssilla kirjoitin erääseen tehtävään ”Jag gustar om”. Saman mokan tein myös samalla koeviikolla olleessa ruotsinkokeessa.

Mikä on, minä? Sinulta suljen sieluni salat, pohjalle painan pimeät palat. Hukutan harhaan huhusi haamut, ankaksi ammun auvoisat aamut. Mieleni murheet mittailen minä: solmuni säikeet; syntinen sinä. Lukitsen liian likaiset ladot, puhdistan pihan, paisuvat padot.

Tahtoisin toisin tarttua tähän, vaipua vauhtiin, voipua vähän! Katsella kilvan kauneutes kaarta, silittää sielus salaista saarta!

Ehdi en elon erheitä estää, kylmänä koitan kovuutta kestää. Iltaisin itken itseni ineen, sieluni sisään synkkyyden sineen. Miksikä mulla maailman maine painaapi, polttaa pinkeä paine? Olispa olo oikeuden orja, sydämein syvä, sieluni sorja!

Hilda Holmi

Sumanismi

On aika vaihtua H

yvät lukijat, on jäähyväisten aika. Tämä on kaksi ja puoli vuotta kestäneen päätoimittajanurani viimeinen lehti. On ollut etuoikeus saada palvella sumalaisia hyvässä Sumanismissa hyvien työtovereiden kanssa. Ainejärjestötoiminnassa on omat tärkeät roolinsa sekä jatkuvuudella että vaihtuvuudella. Minä olen jo vuosia edustanut jatkuvuutta toisena päätoimittajana, joten nyt on aikani siirtyä edustamaan vaihtuvuutta. Voisin linjata karkeasti, että kun uskaltaa sanoa melko varauksettomasti: ”Tiedän, miten haluan tehdä tätä lehteä” tai ”Tiedän, miten Indesigniä käytetään”, on korkea aika vaihtua. Ensikosketukseni Sumanismiin sain fuksivuoden alussa, kun pienryhmäohjaajat esittelivät lehteä meille yhdellä ohjauskerroista. Mietin ääneen, että tässä lehdessä tullaan vielä näkemään minun höpinöitäni. Vieressäni istunut Olli-Juhani Piri totesi kannustavaan tyyliinsä, että toivottavasti ei tulla. Meistä kumpikaan tuskin arvasi siinä vaiheessa, että tulisimme näkymään lehden sivuilla niinkin tiuhaan kuin olemme parin viime vuoden aikana näkyneet. Olin fuksivuoden ajan kohtalaisen näkymätön sumalainen enkä käynyt juuri missään Suman tapahtumissa. Opiskelija- tai mikään muukaan järjestötoiminta ei ollut tuntunut minulle omimmalta tai edes mieluisalta touhulta. Mieluummin pysyttelin siitä niin kaukana kuin voin. Tein kuitenkin jo fuksivuonna Sumanismiin palindromipalstan sekä kolme ensimmäistä Santeri Vesa -strippiä. Kun keväällä 2013 kuulin, että Sumanismin päätoimittajan paikka aukeaisi Jukka Mettovaaran lähtiessä vaihtoon, tulin kuitenkin toisiin mietteisiin ainejärjestöaktiiviudesta. Lehteä toimittaessa pääsisin piirtämään ja kirjoittamaan, ja ne sentään ovat suosikkipuuhiani noin ylipäätään. Ajattelin, että voisin hakea päätoimittajanpaikkaa

Kuva: Olli-Juhani Piri

Sumanismi

huvikseni, koska enhän sitä varmaan kuitenkaan saisi. Kerroin vienosta aikomuksestani vuosikurssikavereilleni ja he kannustivat minua paljon. Lopulta päädyin lähettämään jonain perjantai-iltana Jukalle hyvin vapaamuotoisen ja lyhyen hakemuksen. Kohta minut kutsuttiin Suman ylimääräiseen yleiskokoukseen, jossa uusi päätoimittaja valittaisiin. Kävi ilmi, että olin ainoa hakija. On vaikea nimetä mitään yksittäistä huippuhetkeä päätoimittajakausieni ajalta. Parasta voisi olla se, kun sain ensimmäisen päätoimittamani lehden painotuoreena käteeni; tai se, kun olemme saaneet yhä uudet fuksivuosikerrat innostumaan lehdestä ja kirjoittamaan siihen; tai se, kun järjestimme menestyksekkään gaalaillan värikannelliselle juhla-Simanismille; tai se, kun lauma toispaikkakuntalaisia suomen kielen opiskelijoita syöksyy ostamaan lehtiä joka ikisessä kansallisessa fennistitapahtumassa; tai kaikki ne hetket, kun olen nähnyt jonkun istumassa Kerhiksen sohvalla lukemassa juuri ilmestynyttä Sumanismia ja nauramassa; tai se, kun kävin fuksien pienryhmäohjauksessa valokuvaamassa heitä painumassa alas suureen kuvitteelliseen lihamyllyyn, tai kaikki muut vastaavat yhtä kahjot ideat, jotka on toteutettu. Parhaista parhainta on kuitenkin se, että kaikkien noiden edellä lueteltujen asioiden vuoksi lehden tekeminen ei ole tuntunut hetkeäkään epämielekkäältä. Sumanismi on totuttu mieltämään ainejärjestölehtenä, johon nähdään todella paljon vaivaa. Sumanismi nauttii arvostusta myös Suman ulkopuolella. Kirjoittajat pistävät parastaan ja graafinen ilme on tyylikkään hiottu. Tällaisen lehden tekemiseen menee paljon aikaa, mutta se aika on hyvin käytettyä. Sumanismissa tärkeintä on, että olemme toden teolla oivaltaneet tällaisen aivan oman ja toimintatavoiltaan vapaan lehden tekemisen arvon. Maailma tulee menemään meidän elinaikanamme entistä enemmän päin helvettiä. Ihmisten ajattelumaailma ja sitä myötä myös yliopistokoulutus ja kaikki sivistys kapea-alaistuu. Asioihin ei haluta syventyä eikä taustoja selvittää. Viha, pelko ja öykkäröinti valtaavat paikan sovittelevuudelta, huumorilta ja halulta ymmärtää. Henkiselle pääomalle tai sen kerryttämiselle ei osata antaa arvoa. Elinkelpoiset asuinympäristöt maailmassa hupenevat, kun aiheutamme toiminnallamme maailman näivettymisen elämälle epäsuotuisaksi. Ruokakadon myötä seuraa massamuuttoa, kulttuurien ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista ja suuria konflikteja. Joudumme taas kerran oppimaan kantapään kautta antamaan arvoa niille asioille, jotka olemme tulleet nyt ajaneeksi nurkkaan. Tärkeimpänä näistä elämän arvo. Se on sentään helppo muistaa taas siinä vaiheessa, kun

nälkä tulee. Sumanismi on vain pieni valonlähde tässä maailmassa, mutta ajan mittaan pienet valonlähteet alkavat näyttäytyä entistä kirkkaampina. Sumanismi on pienelle, sivistyneelle ja sanoja kulinaristien tavoin nauttivalle lukijakunnalleen osoitus siitä, että luovuus ja huumorintaju, ihmisen suurimat aarteet, elävät yhä jossain Suomen natsipääkaupungissa tämän jumalattoman ruman yliopistoksi kutsutun kasarmirakennuksen uumenissa. Työ jatkuu, vaikka tekijät vaihtuvat. Toivon, että Sallilla ja Katariinalla on päätoimittajakaudellaan yhtä hauskaa ja antoisaa kuin minulla on ollut tämän lehden parissa. Kiitän päätoimittajakollegoitani Katja Virpirantaa, Johanna Rytköstä ja Katariina Mäkelää, joiden panos on ollut korvaamaton ja jotka ovat eläneet kanssani lehdentekoa paremmin kuin voi toivoa. Kiitän sitä häkellyttävän suurta liutaa ihania ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet juttujaan lehteemme. Kiitän kaikkia lukijoitamme, joista moni kokee lehden niin arvokkaaksi, että säilyttää lehtiä kodeissaan. Esitän pahoitteluni kaikille, joille olen ärhennellyt Sumanismin deadlinen jäätyä taakse. Toivon, että ymmärrätte kaiken tuon äyskimisen olleen aiheetonta. Vaikken jatka enää päätoimittajana, tulee kynäni todennäköisesti viuhumaan jatkossakin rakkaan Sumanismin sivuilla. Todennäköisesti tämän lehden Santeri Vesa -strippi on viimeinen laatuaan, sillä ensi vuonna on haaveissani laittaa alulle kokonaan uusi sarjakuvaprojekti. Se, millainen se on ja tullaanko sitä julkaisemaan Sumanismissa, jää nähtäväksi. Paskamyrsykylyhtyä aion kyllä kanniskella paskamerta luotsatessani keväälläkin. Sumanismin tulevaisuus on sumalaisten käsissä, eli siis parhaissa mahdollisissa käsissä. Luotan siihen, että ainejärjestömme oma äänenkannattaja tulee jatkossakin tarjoamaan tuoreita ja raikkaita kulttuurikokemuksia, rujoa kauneutta, aihetta nauruun sekä tekstiä jota voi mutustaa kuin leipää. Luotan ihmisyyteen ja tajunnan voimaan, ja luotan siihen, että tulevienkin Sumanismien tekijät pystyvät luottamaan niihin. Eläköön sana! Koen tehneeni tämän lehden parissa hyvän työn. Jatkan matkaani yhä samana elämän kummeksujana ja sanojen painonnostajana, joka olin syksyllä 2013 aloittaessani Sumanismissa ja joka olen aina ollut. Tämä matka ei välttämättä johda mihinkään varsinaiseen päämäärään, mutta sitä on hyvä tehdä. Nyt kuitenkin juon kupin teetä ja seuraan hetken levollisena, miten hämärä hiljaa lisääntyy ja varjot leviävät. Oulussa marraskuussa 2015 Lauri Siniluoto

Sumanismi

Sitaatteja ”Prestonin mukaan ei voi tutkia kakkosta, jos ei ole hyvin perillä ykkösestä.”

– Helkkis

”Meillä kävi ennen joulupukki ja joulumuori, mutta nyt ne on kuollu.” – Katariina (soimittuaan aiemmin kovin sanoin Lauria joulun pilaamisesta)

”Kansanruokala, ns. ’varsinkin vähävaraista väestöä varten tarkoitettu ruokala, josta saa voimakasta, huokeahintaista ruokaa, kansankeittiö’. Tällaisiahan ei enää ole – tai no, paitsi Uniresta ehkä.” – Katja Västi Kielenhuollon luennolla

”Se on niinku se mitä minä haen, mutta en minä tiedä mitä minä sillä tarkoitan.” – Maija Saviniemi kandiohjaa Jusseja Kerhiksellä

Sumanismi