Sumanismi 4/2018 by Sumanismi

4/2018

Î´ UMANISMI ..

Sisältö Pääkirjoitus Koponen Päällikön puheenvuoro Palautekyselyn koonti Siideritestaus Tapahtui eräänä karvaisena perjantaina... Kaikkein aikojen taikatemppu Gradu, (ei ole) loppu Päätoimittajat 2019 Osma-raportti Päiväkirjasto Ystäväkirja Tepastellen Anonyymi bileblogi Lapsuuskuvat Päätoimittajien hyvästit Sitaatit Tunnustukset

3 4 5 6 7 12 14 17 18 20 22 25 26 28 31 32 34 35

Kirjoittajat: Venla Juntto, Ilona Kauppinen, Sonja Keltamäki, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Salli Kärkkäinen, Emilia Käsmä, Joonatan Salminen, Iida Sarja

Kuvitus: Venla Juntto, Ilona Kauppinen, Sonja Keltamäki, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Emilia Käsmä, Anni Myllymäki, Julia Pääkkölä, Iida Sarja, Lauri Siniluoto, sxc.hu

Taitto: Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Meeri Kivikallio, Katja Pyörälä, Elina Vittaniemi

Päätoimittajat: Sumanismi

Meeri Kivikallio ja Sonja Keltamäki

Painettu Juvenes Printissä; painos 30 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2018

2 Kuva: Iida Sarja

PÄÄKIRJOITUS

Kaikki loppuu On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme, jälki Sumanismiin. Teille kirjoitamme näkemiin... Taas on yhden ajanjakson loppu. Vuoden 2018 viimeisen Sumanismin teema on myös loppu. Kannessa väistyvä päätoimittaja Meeri uhrataan. Vaikka kansi on melko synkkä, loppu ei silti aina ole ikävä asia. Asioiden valmiiksi saaminen sekä uuteen siirtyminen on mieltä avartavaa. Lehden sivuilla pääset kurkistamaan Oulun Osmaan useiden railakkaiden kuvien ja fuksien kokoaman raportin muodossa. Lehdestä löytyvät myös Suman palautekyselyn koonti sekä tutut vakiopalstat Anonyymi bileblogi, Tepastellen, Ystäväkirja, ja viimeistä kertaa myös Päiväkirjasto. Jonkun loppu on aina uuden alku. Pääset tässä lehdessä lukemaan ensimmäistä kertaa uuden koulutus- ja sosiaalipoliittisen vastaavamme Iidan Koposta, Sulokkaan Siiderikollektiivi Velli ry:n ensimmäistä siideritestausta ja tutustumaan uusiin päätoimittajiimme! Päätoimittajien esittely löytyy viime vuodesta tuttuun tapaan keskiaukeamalta. Lehdestä löydät myös Suman palautekyselyn koonnin ja aivan mahtavia ja mielikuvituksellisen taiteellisia tarinoita. Maininnan ansaitsee ehdottomasti riemukas adjektiivitarinamme, joka kertoo eräästä kauniista marraskuisesta aamusta, jolloin heräsimme siivoamaan Teekkaritaloa.

Sumanismi

Haikein terveisin Sumanismin päätoimittajat Meeri Kivikallio ja Sonja Keltamäki

KOPONEN Vuoden viimeiset koulutus- ja sosiaalipoliittiset kuulumiset.

Sopu sijaa antaa, mutta millä hinnalla?

uksisyksy on pyörähtänyt omalta osaltani vauhdikkaasti käyntiin, ja tuulta purjeisiin on ehdottomasti antanut koposopoksi ryhtyminen. Olin aluksi hieman epäileväinen tätä pestiä kohtaan, tai epäileväinen omia kykyjäni kohtaan, mutta nyt en voisi olla iloisempi, että tartuin tähän tilaisuuteen. Vaikka olen ollut vasta hieman yli kuukauden koposopona, niin koen sujahtaneeni erittäin hyvin ainejärjestö- ja yliopistomaailmaan. Koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista kärryillä pysyminen on ollut hyvä väylä yliopistomaailmaan tutustumisessa. Alussa informaatiota tulvi ovista ja ikkunoista, mutta nyt kuukausi myöhemmin voisin jopa sanoa, että minulla on (ainakin jotenkuten) hommat hanskassa ja hanskat melkein aina tallessa.

Sumanismi

Ammattikorkeakoulun muutto Linnanmaalle on pysyvä puheenaihe niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan huulilla. Ravintoloiden kapasiteetti on yksi suurimpia huolenaiheita. Ravintolat ovat nyt jo täynnä lounasaikaan, eikä puolen tunnin rako luentojen välissä aina riitä ruokailuun. Bussit ovat myös jo nyt ruuhka-aikaan täynnä, eikä parkkipaikkoja riitä kaikille niitä tarvitseville. Lounas- ja bussiruuhkat eivät tule ainakaan helpottumaan, kun Linnanmaalle siirtyy tuhansia uusia opiskelijoita. Yliopistolle saatiin R-oven lähettyville uusia pyöräparkkeja, jotka ovat helpottaneet pyöräilevien opiskelijoiden liikkumista. Lisää muutoksia kuitenkin tarvitaan, jotta saamme toimivan opiskeluympäristön taattua myös tulevaisuudessa.

Vaikka muutto avaa uusia ovia ja esimerkiksi yhteistyö ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä helpottuu sekä lisääntyy, huolenaiheita on silti monia. Siksi en voi tarpeeksi korostaa palautteen tärkeyttä. Palautetta kannattaa ja pitää aina antaa. Varsinkin nyt kun yliopistolla joudutaan tekemään isoja muutoksia ammattikorkeakoulun muuton takia, antakaa rohkeasti palautetta ja puuttukaa epäkohtiin, kun niitä huomaatte. Puhukaa asioista jotka mietityttää, sillä ette varmasti ole ainoita. Mitä useampi opiskelija uskaltaa antaa palautetta, sitä paremmin saamme vaikutettua asioihin. Yliopistoa ei olisi ilman meitä opiskelijoita, joten meidän mielipiteillämme on väliä. δ

Iida Sarja

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Kirje jokaiselle

Emilia Käsmä Suma ry:n puheenjohtaja

iimeinen. Aina joskus on sen ja kulttuuriministeriö mitä tahansa. aika: lopullisen, ehdottoman, 3. Pidä itsestäsi huolta. Mikään, ei yhtään mikään ole kaikkien muiden jälkeisen. Vii- tärkeämpää kuin oma terveys ja hyvinvointi. Tutkintomeisessä puheenjohtodistus ei opasta oikotielle onneen eikä taio tajan palstassani kenestäkään maagisesti ehjää ihmistä, jos haluan jakaa sitä tavoitellessaan on palastellut itsensä tärkeimmät ja ja mielenterveytensä ympäri Linnankliseisimmaata. Rohkeimmat uskaltavat sanoa mät oivallukseni opiskeluun ja En jaksa ja En pysty silloin, kun tilanelämään. ne oikeasti sitä vaatii. 1. Opiskele mitä haluat, milloin haluat. Älä kuuntele yhtäkään ääntä pääsi sisällä tai ulkopuolella, jos sen tarkoitus on teilata omat opiskeluvalintasi. Ota villejä sivuaineita, vaihda pääainetta, opiskele toinen tutkinto. Etene rauhassa suunnitelmiesi mukaan tai tee täyskäännös kesken kaiken. Jos joku ei tunnu mielekkäältä, älä väännä pakolla, sillä hampaita kiristelemällä et saa ainakaan mitään parempaa aikaan.

4. Älä odota viime tippaan – joskus tehtävät voi palauttaa ennen viimeistä kalmanlinjapäivää.

––

Sumanismi

Olen halunnut vuoden aikana jättää oman jälkeni Suman toimintaan ja luoda mahdollisimman käytännöllisiä toimintamalleja. Helpottava totuus kuitenkin on, että Suma elää muutoksesta – tiheät sukupolvenvaihdokset hallituksessa mahdollistavat tehokkaan ja raikkaan toiminnan. Toivonkin, että tulevat sukupolvet oppivat niin virheistäni kuin onnistumisis2. Älä kiirehdi. Vaikka just nyt tuntuisi siltä, että tahdot tanikin. saada sata noppaa ja kaksi valmista sivuainetta heti, hengitä rauhassa. Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä Koska minä en tahdo ikinä unohtaa Sumaa, toivoisin kakaroita, eikä tutkinto karkaa minnekään, vaikka hi- myös, ettei Suma unohda minua. Suma on minun perdastaisit välillä tahtia. Yliopistosta ei pitäisi olla kellään heeni, eikä perheestä onneksi tarvitse erota opintojen mitään kiirettä pois, sanoo tiedekunta, Kela tai opetus- loppuessa. δ

Sumanismi

Palautekyselyn koonti

Suman palautekahvit järjestettiin 21.11. Kyselyyn vastasi 29 opiskelijaa. Kaikki fuksit, jotka vastasivat kyselyyn, kokevat olevansa tervetulleita Sumaan. Suurimmalle osalle vastanneista oli tärkeää kuulua Sumaan. Hallitus ja sen jäsenet ovat kaikkien vastanneiden mielestä helposti lähestyttäviä. Lisäksi kommentoitiin, että kaikki jäsenet ovat aina valmiina auttamaan. Kiltis on suurimman osan mielestä viihtyisä, ja suurin osa kokee olevansa tervetullut kiltikselle. 27,6% vastanneista viettää paljon aikaa kiltiksellä, 37,9% jonkun verran, 24,1% vähän ja 10,3% ei ollenkaan. Yhteinen kiltis on vastanneiden mielestä toiminut hyvin. Kiltikselle toivottaisiin yhteisiä tapahtumia, esimerkiksi haalarimerkkienompeluiltoja. Enemmistö vastanneista haluaisi lisää sitsejä sekä talo- ja kotibileitä. Myös erilaisia retkiä, matkoja, ulkoilma- ja kulttuuritapahtumia, baaribileitä, lautapeli-iltoja, alumnitapahtumia, ysäribileitä sekä digitaalista pelaamista toivottiin lisää. Alkoholittomia tapahtumia oli suurimman osan mielestä riittävästi tänä vuonna. Kaikki vastanneet kokevat olevansa tervetulleita Suman tapahtumiin. Vastanneiden mielestä Suma tiedottaa tapahtumista hyvin. Yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa oli 55%:n mielestä riittävästi, mutta loput vastanneista toivoisivat lisää ainejärjestöjen välistä yhteistyötä. 62% vastanneista seuraa sihteerin pöytäkirjatiivistelmiä. Osa vastanneista toivoisi tiivistelmien olevan laajempia. 75% vastanneista saa tietonsa Suman asioista Facebook-ryhmästä, 10% Suman tykkäyssivulta Faceboo-

kissa, 7% sähköpostilistalta ja loput kuulevat kavereilta tai hallituksen kokouksissa. 72%:a oli sitä mieltä, että Suma tiedottaa hyvin. 28%:n mielestä Suman tiedotus on ollut riittävää. Tiedottamisesta kommentoitiin, että se on riittävää olematta kuitenkaan roskapostia. Tiedotusta toivottaisiin myös muualle kuin internettiin. 72% vastaajista seuraa Sumaa Instagramissa ja suurin osa vastaajista ei toivo Instagramiin lisää markkinointia tapahtumista. Suman nettisivuilla käy 55% vastaajista joskus, 39% ei koskaan ja 6% usein. Nettisivuja kommentoitiin selkeiksi ja hyviksi. 52% vastaajista lukee säännöllisesti Sumanismia, 42% lukee harvakseltaan ja loput eivät lue koskaan. Vastaajien mukaan Sumanismi on hauska, laadukas sekä hyvin toteutettu ja taitettu ainejärjestölehti. Osa vastaajista toivoisi että lehden asiasisältö olisi ehjempi. 90% vastaajista kokee saavansa tarpeeksi tietoa Sumanismin toiminnasta. Sumanismin suosituimpia juttuja ovat sitaatit ja anonyymit tunnustukset. Myös haastattelut ja kolumnit ovat tykättyjä. 97% vastaajan mielestä Sumanismin toimintaan on helppo päästä mukaan. Lehteen toivottaisiin lisää alumnien haastatteluja ja työtarinoita. Myös henkilökuvia opettajista ja opiskelijoista toivottaisiin lisää. Alkoholiin liittyviä juttuja toivottiin vähemmän. 62% vastaajista olivat tyytyväisiä hallituksen toimintaan. Osan mielestä hallituksen tulisi petrata rahankeruussa, kerhiksen hoidossa ja siivouksessa sekä kulttuuritapahtumissa. 45% vastaajista antaisi Suma ry:n hallitukselle arvosanaksi 9, 35% antaisi arvosanaksi 10 ja loput 8. Vastaajien mielestä hallitus on toiminut hyvin, mutta aina löytyy parantamisen varaa. δ

Sulokkaan Siiderikollektiivi Velli ry:n Ensimmäinen Suuri ja Sievä Siideritestaus

Idea siideritestaukseen lähti ainaisesta juomanvalintaongelmasta. Mitä tehdä, kun pyörii siiderihyllyllä kuin väkkärä, ja silti aina valitsee sen saman köyhän ja halvan litkun? Velli ry (Venla + Salli) tarttui haasteeseen ja teki maistelutyön puolestasi! Valitsimme testijuomiksi sellaiset luomut ja vegaaniset siiderit, joiden etiketti oli kaunis ja silmää miellyttävä. Luonto, makuaisti ja Instagram kiittävät! Venla Juntto ja Salli Kärkkäinen Ulkonäkö V: Futuristinen korkki! Kuuluu tyylikäs pasahdus. Pullo Hinta: 3,59 euroa näyttää tupakkiaskilta. Joku graafikko on saanut tästä Alkuperämaa: Espanja hyvät bonukset. Prosentit: 4,1 % Mistä saa: hyvin varustellut S: Etiketissä on haluttu korostaa sitä, että se on Espanjasta. Kartasta on väritetty Espanja ja muu on pelkkää ruokakaupat valkoista. Orgaanisuutta on taas korostettu, tosi mainosmainen. Tuoksu ja maku V: Tamminen haju, (naurua) Juhani Tamminen. Maku hapan. Minusta aika hyvä, tätä voisi juoda paljon kerralla. S: Haisee ihan kauhealle, sellaiselle puulle. Tulee mieleen jokin kenkienhoitoaine. Maistuukin sille, vähän olutmainen. En tykänny. Venla tykkää, koska maistuu oluelta. T. 50-v. Venla, joka maalaa ja juo viskiä ja olutta. Evergreen Organic Dry Cider

Sumanismi

S: 1/5 V: 3/5

Ulkonäkö S: Okranvärinen perinteinen Happy Joe -pullo, jossa Hinta: 2,55 euroa on huomion herättävä Organic-teksti. Alkuperämaa: Suomi Maku Prosentit: 4,7 % S: Aika makeaa. Maistuu Rainbow’n light applelle, jota Mistä saa: hyvin varustellut juon melkein aina. Tykkään kyllä Happy Joesta muuruokakaupat tenkin, että tääkin varmaan menis muulloinkin, vaikka tää ei maistukaan siltä perus Happy Joelta. V: Maistuu sokerille, ei maistu sille, että olisi puhtaista omenoista tehty. Ehkä sellainen halpa kiinalainen omena. Happy Joe Organic Cider

S: 3/5 V: 2/5 Ulkonäkö V: Tää on sellainen silver fox, wow wow wow!, tää mies Hinta: 5,29 euroa tässä. On sellanen dilffi. Pullo näyttää siltä, että tämä on Alkuperämaa: Englanti vanha ja arvokas. Tässä on tämä suvun ensimmäinen Prosentit: 7,4 % mies ja päärynä, koska tämä on tämän miehen tekemää Mistä saa: Alko päärynäsiideriä. Tämä mies on kantanut ja kierittänyt niitä tynnyreitä maatilan pihalla, ja nyt me juodaan tätä. S: Ehdottomasti plussaa hyvin vanhentuneesta miehestä. Päärynät on vähän sensuellit. Tämä on tehty perinteisesti, ei ole liian moderni. Tuoksu ja maku V: Haisee kuivalle päärynälle, jos millekään. Onpa hyvvää! Maistuu samalla lailla laadukkaalle ja semmoiselle että siinä on paljon voltteja, mutta siinä on sellainen ihana päärynä. Yleensä inhoan päärynää, mutta tykkään tästä. Tästä jää ihana maku suuhunkin. Mmm… Tämä maistuu sille, että mä oon maksanu tästä, tää on imagosiideri. Tämä voi olla viskitynnyrissä tai sellaisessa kypsytetty, koska tässä maistuu semmoinen täyteläinen. S: Vähän semmoinen alkoholi haisee, mutta ei mikään sen kummempi. Joo tää on hyvvää! Pehmeänmakuinen. Kun ottaa suuhun, niin tulee sellainen pehmeys. Tää ei ole yhtään semmoinen kipakka. Mmm… Tämä ei maistu yhtään semmoiselle, mitä kuvittelisi että päärynäsiideri on. Tämä on sellainen vanha tuttu. Onko se lempeys savun maku? Vai tuo mies? Henry Westons Perry

S: 4,5/5 V: 4,5/5

Stonewell Rós Apple & Rhubarb Craft Cider

Sumanismi

Hinta: 3,87 euroa Alkuperämaa: Irlanti Prosentit: 5,5 % Mistä saa: Alko

Ulkonäkö V: Ihana vaaleanpunainen. Näyttää enemmän oluelta, mutta ei niin että se olisi paha asia. Tämä sopii myös keliaakikoille. S: Ihana musta etiketti, jossa on valkoista. Rakastan tätä utuista vaaleanpunaista väriä. Onko tässä haluttu tuoda sellaista perinteistä irlantilaisuutta vai unohtaa se?

Tuoksu ja maku V: Haisee omenapiirakalle tai kiisselille. Äitin tekemää mehua. Joisin tätä janojuomana, mutta en bileissä. Jos haluaisin jotain hyvän makuista juotavaa, niin voisin valita että ottaisinko kokista vai tätä. Mutta jos haluaisin siideriä, niin en ottaisi tätä, koska tämä ei maistu siiderille. Voisin juoda tätä pihan kiikkukeinussa perheen kanssa. Jos verrataan toiseen jossa oli raparperia, niin tämä on sellainen mitä lapset kittaa ja kurmii. S: Ei ole yhtään sellainen alkoholinmaku. Oi! Ei maistu alkoholille vaan mummon mehulle. Olen koko ajan odottanut sitä mummon mehua, ja nyt se tuli. Tämän voisi antaa lahjaksi sellaiselle joka tykkää siideristä. Tämä on jotenkin sellainen erityinen. Vieraileva maistaja Emppu: Tää on tällainen *A*! Jos jokin yhdistää joulua ja juhannusta, niin se on se, että on kolme astetta plussalla ja tämä. S: Huomasin vasta nyt, että tässä pullon kyljessä on tollasta ikävän näköstä fonttia. Meni pilalle koko pullo.

S: 3/5 V: 2+/5

Ulkonäkö V: Tässä on ihana pullo. Haluan laittaa tähän kynttilän Hinta: 6,15 euroa sen jälkeen kun tää on tyhjä. Mieti musta kruunukyntAlkuperämaa: Englanti tilä tähän, oh! Tämä on sellainen perinteinen, mutta Prosentit: 6 % kuitenkin siisti. Mistä saa: Alko S: Joo emmää muuten tätä jois, sisustusta varten vaan… Pullo on kyllä tosi kaunis, yksinkertainen eikä liian moderni. Nätti värimaailma. Tuoksu ja maku V: Haisee samalle kuin tuo espanjalainen, sellaiselle vahvalle ja käytetylle. Tässä maistuu alkoholi enemmän kuin noissa omppujutuissa. Tää ei menis jos sillain kylmiltään ottaisin tällaisen ja yrittäisin kiireessä juoda sitä ennen kuin menen taksiin. Jos katson kotona elokuvaa ja haluan tuntea itseni rikkaaksi, niin voisin siemailla tätä. Odotin perinteisempää ja lempeämpää etiketin perusteella. S: Tässä on taas vähän sellainen kenkälankki, mutta ei ehkä niin vahvasti kuin tuossa toisessa. Maistuu ihan oluelle, mutta tää on ehkä parempaa kuin tuo espanjalainen. Kyllä tätä yhden pullon voisi juoda maisteluhengessä. Sheppy’s Dry Organic Cider

S: 2,5/5 V: 3,5/5 Ulkonäkö V: Autoteema, miinus siitä. Miesten autosiideri. TuhoHinta: 3,35 euroa taanko me feminismi tässä? Tää on kyllä miehelle, joka on Alkuperämaa: silleen ”*uh*, auto!” Iso-Britannia S: Me ollaan naisten asialla. Näyttää ihan oluttölkiltä. VäProsentit: 4 % Mistä saa: hyvin varustellut hän tuommoinen maskuliininen. Just sellanen, että miehet, jotka ei tykkää oluesta mutta ei kehtaa sanoa sitä, ruokakaupat vois juoda tätä äijien saunaillassa. Tuoksu ja maku V: Haisee Panadolille. Ou mai gaad, tää maistuu omenakiisselille! Tulee mieleen myös liivate, vähän sellainen juustokakkuviba. Vähän niin kuin jois jotain tosi kuivaa omenaviiniä, ja sitten tähän on laitettu raparperihilloa. En tykkää. Huono. S: Haisee Buranalle. Herrajumala miten erikoinen maku! Maistuu aivan leivonnaiselle. Vähän niin kuin jokin lehtitaikina ja sitten joku omenahillo siinä, omenaleivonnainen ilman kanelia. Raparperi varmaan tekee leivonnaismaisen maun. Rosie’s pig Flat Tyre

V: 2/5 S: 2/5 Westons Wyld Wood Organic Cider Hinta: 4,99 euroa Alkuperämaa: Englanti Prosentit: 6 % Mistä saa: Alko

Ulkonäkö S: Siinä taas Organic lukee isolla. Tää on vegaaneille sopivaa. Etiketti on kuin ala-asteen kuvistyö. Tuon tekijän lapsi on tehny jossakin kuvistunnilla tuon designin. Ötökästä miinus. V: Tämä näyttää siltä, että nelosluokkalainen lapsi olis piirtäny etiketin. Ei ole erityisen puoleensavetävä.

Tuoksu ja maku V: Ei mitään kommenttia hajusta. Ihan saman hajuista kuin Sheppy’s. Tää on kans tosi hyvvää, mutta ei wow oh my god -hyvää. S: Minusta tämä on huomattavasti parempaa kuin Sheppy’s. Tässä on lempeämpi maku, se ei potkaise. Ei kyllä läheskään yhtä hyvää kuin Katy. Sumanismi

V: 4,5/5 S: 4,5/5

Yes Yes Dry Apple Cider Hinta: 2,79 euroa Alkuperämaa: Suomi Prosentit: 5,5 % Mistä saa: hyvin varustellut ruokakaupat

Ulkonäkö S: Pakko sanoa, että tölkki on tosi kaunis. Yksinkertainen muotokieli puhuttelee mua, tölkki on tosi modernisti suunniteltu. Tää on designiltään hipsterisiideri, joku hipsteri Kalliosta vois ottaa tän tölkin. V: Minustapa tulee-kin siideri joka on in! Minusta tämä näyttää siivoustuotteelta. En silleen hirveästi ole fani.

Tuoksu ja maku S: Tosi makea tuoksu. Tuoksuu omenahajuvedelle, sellanen The Body Shop -tuoksu tulee mieleen, pehmeä tuoksu. Tää on hyvää, minä oon selvästi just se kuluttaja jolle tämä on myyty. Voisin juoda uudestaankin.

V: Seppälän vartalotuoksun omena. Ei maistu siiderille, maistuu omenamehulle. Tykkään enemmän savuisista. Maistuu Lidlin omenarengaskarkeille. Parempi kuin ookoo.

S: 5/5 V: 4/5 Thatcher’s Single Variety Katy Hinta: 4,99 euroa Alkuperämaa: Englanti Prosentit: 7,4 % Mistä saa: Alko

Ulkonäkö S: Tää pullo on ihana koska tää on vihreä. Rakastan vihreätä, se on jotenkin rauhoittava väri. Pullo on tosi perinteinen mutta kuitenkin raikas design. V: Vihreä lasi on sievää. Tää on iso, tää on jöötipullo. Urakkakoko.

Tuoksu ja maku V: Ei oikein haise millekään. Ei haise karkkiomenalle niin kuin Happy Joe. Tää on tosi hyvää, ihan sikahyvää. Ei maistu yhtään seitsemänprosenttiselle. Hinnasta riippuen tästä tulee mun uusi vakkarisiideri. S: Raikas omenan tuoksu. Tämän juomista ei voi lopettaa. Huomattavasti parempaa kuin Happy Joe. Tässä on kaikki. Tätä voisi juoda aina. Tätä voisi juoda bileissä, saunassa, kotona, jatkoilla, leffaa katsoessa. Annan vielä plussaa siitä, että vaikka tämä on orgaanista, niin sitä ei mainosteta liikaa.

V: 5/5 S: 5/5 Ulkonäkö V: Tää ei ole ehkä niin hieno pullo. Hinta: 3,05 euroa S: Tuossa tulee taas mainosmaisuus. Alkuperämaa: Englanti Tuoksu ja maku Prosentit: 5 % V: Haisee kissanpissalle. Nike Tiempo -nappulakengisMistä saa: Alko sä oli sellainen tehdasvika, että niiden liima oli sellaista että jos jalat hikos, niin se liima lähti sulamaan, ja se haisi tuommoiselta. Haju oli terävä, joten oletan terävää makua. Tää on aika hyvää. Tätä voisi juoda ykkösellä tosi paljon, kerralla. Haluaisin juoda tätä terdellä niin että siellä soittaa jokin bändi. Tässä on vääränlainen etiketti suhteessa siihen miltä se maistuu, pitäisi olla vaaleampi ja iloisempi eikä ruskea. Tässä voisi olla sellainen sievä nuori nainen, joka ajaa pyörällä jonka korissa on kukkakimppu. Etiketti hämäsi mua ja pilasi makunautinnon. S: On paha haju. Haisee vähän hielle. Maussa tulee jotenkin tosi hyvin hapokkuus ensin, se on säilynyt vaikka nämä ovatkin lämmenneitä. Tää on aika hyvää! Tätä voisi juoda jäiden kanssa vaikka Kemin Rantamakasiinissa, tän juo ehkä lasista ennemmin kuin pullosta. Tulee kesäfiilis. Etiketin pitäisi olla modernimpi, tämä on ehkä jäänyt jonnekin 90-luvulle. Etiketissä voisi olla aurinko ja pelto, jotain kesäfiilistä. Etiketti näyttää siltä että se olisi jokin tosi orgaaninen olut tai viini.

Sumanismi

Cornish Orchards Heritage Cider

V: 4/5 S: 3/5

Kuningasmalja

Ulkonäkö S: Ulkonäkö on tosi muovinen. KupHinta: 40,62 euroa lii paljon. Alkuperämaa: Suomi, Espanja, V: Ihan hulluna kuplia. Tää näyttää Iso-Britannia, Englanti, Irlanti normaalilta halvalta siideriltä, jossa Prosentit: 5,57 % (ka) Mistä saa: Tukikohta, Välivainio siide- on jokin esanssi. Näyttää siltä, että rikollektiivin jäseneltä pyydettäessä tämä maistuu just sellaiselle karkkiomenalle. Huom! Vain kokeneille siiderin maistelijoille! Tuoksu ja maku V: Haisee siiderille. Miksi tää ei maistu millekään! Mulla tuli kuolemanröyhtäys. Maku voimistuu mitä enemmän juo. Nämä on vaan kerrostunu. Minä kyllä joisin tuota. S: Vähän semmoinen luksustuoksu. Maku on kuin omenavissy, jossa on mehua. Tämän voi jopa juoda. Maku vaihtuu! Tää on yllätyksellinen ja tykkään yllätyksistä. Vähän kyllä maistuu vatsahapot suussa. Vieraileva maistaja Miika: Maistuu sellaiselle siiderille, jota saa junassa ravintolavaunusta. δ

V: 4-/5 S: 4/5

Sumanismi

Velli ry:n varsinaiset jäsenet ja yksi vierailevista maistajista Osman pyörteissä. :D Lisää Osmasta sivulla 20!

Tapahtui eräänä karvaisena perjantaina...

Sumanismi

O 12

lipa kerran lasitettu perjantaiaamu. Kakkaisilla sumalaisilla oli edessään vielä raihnainen Osmaan liittyvä tehtävä: heidän piti mennä siivoamaan kuollut Teekkaritalo verbalaisten jäljiltä. Kaikkien rasistiset herätyskellot soivat 3.30, paitsi kirmailevaisen Veikan, joka oli suunnannut Talolle suoraan TiSuSuTeista. Kun Merbs ja Embu kaarsivat sädehtivällä autolla Teekkaritalolle, masentava Veika oli tehnyt jo suurimman työn. Merbs ja Embu päästivät jatkuvalämmitteisen Veikan nukkumaan ja ryhtyivät itse ahkeroimaan. Merbs ryhtyi pyyhkimään hetivalmiita pöytiä kun taas Embu lähti tarkastamaan virvelöitävää saunaa sekä ympyräsuista pihaa. Jonkun ajan kuluttua myös Venela ja Sonkku saapuivat paikalle. Venela ryhtyi moppaamaan alkuperäiskuntoista lattiaa. Kaikki tekivät työtään janoisesti laulaen. Sonkku haki tukahduttavan harjan viilentävästä siivouskomerosta ja rupesi jynssäämään suomenkielisiä tahroja lattialta. Embu ja Merbs meinasivat alkaa kantamaan pöljiä pullomeriä autoon, mutta jätesäkit vuotivat. He löysivät yhden säästeliään jätesäkin, mutta Embun mielestä se oli liian nuhjuinen pullomerelle. Onneksi informaali Sonkku ryntäsi avuksi. Yhteistuumin he saivat violetin pullomeren toisen paikallisen jätesäkin sisälle. Merbs tarttui keskinkertaisiin pullomeriin uudestaan, mutta huomasi, että ne kaikki vuotavat. Ja lämpöpistokkeelliset jätesäkit olivat loppu. Onneksi energiaremontoitu Merbs muisti, että hänen autossaan on mehevä viltti. Merbs levitti polyseemisen viltin omavoimaisen autonsa rakkaalle takapenkille ja asetteli generativistiset pullomeret muunsukupuolisesti sen päälle. Nyt Merbsin piilovirhevakuutettu auto näyttää siltä, kuin sen rajatulla takapenkillä istuisi kolme syrjittyä pullomerilasta. Kauhuksensa Merbs huomasi, että keittiön gluteeniton ovi oli mennyt lukkoon. Merbs koputteli vegaanista ovea, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Syrjinnästä vapaasti hän kuitenkin jatkoi, ja pian sisältä kantautui Venelan ääpätön ääni. Mämmäköity Embu ilmestyi kärjistyneen oven taakse ja päästi laskutetun Merbsin sisälle. Täytetyt siivousvuorolaiset jatkoivat urakkaansa. Embu uhrautui kaikkien puolesta ja noukki lattialta muuttovalmiin nuuskapussin. Se teki muut hyvin jouluisiksi. Pariisilaiset kaljalammikot ja roskat hävisivät kuin itsestään. Merbs löysi vessasta vielä kaksi Kongon demokraattisesta tasavallasta kotoisin olevaa tölkkiä, mikä kismitti häntä muuntelukelpoisesti, koska naimattomat pullomeret oli viety jo monimuotoiseen autoon. Hän jätti rintamamiestyyppiset tölkit odottamaan selkokieliselle pöydälle. Siitä ne muistaisi napata mukaan, kun kapulakielinen siivous olisi valmis. Merbs, Embu, Venela ja Sonkku olivat niin laurittomia, että siivous oli valmis jo ennen viittä. He kerääntyivät nuivan baaritiskin ääreen. Lannistajakuhamainen Venela laittoi automaattiovekasta musiikkia soimaan. Tuore Merbs harjoitteli tankotanssia hapanimelää pylvästä vasten. Meno äityi siis melko kalaisaksi. Kaikki totesivat yksissä tuumin, että nämä olivat kahvallisimmat Talobileet ikinä. Enää oli jäljellä virikkeellinen tehtävä. Piti kuvata video varmistukseksi siitä, että Talo oli varmasti lyhytvartinen. Embu otti sumomaisen puhelimen ja alkoi kuvata sekä selostaa. Videosta tuli suorastaan surkastunut. Siivousryhmä toivoo nilkuttavasti, että videota ei ikinä tarvitse näyttää missään. Kun kaikki oli valmista, oli aika suunnata sukupuolineutraalille yliopistolle. Siellä alkoi intersektionaalinen ahkerointi. Merbs alkoi taittaa rokottamatonta Sumanismia, Venela ja Sonkku hioivat geenimuunneltuja kandejaan ja Embu kirjoitti nitraattivapaata graduaan. Kun Kastarista sai natriumglutamaatitonta aamiaista kello 8, he olivat olleet hajustetulla yliopistolla jo kaksi ja puoli tuntia. Kastarin riisipuuro oli todella uskotonta. Synteettiskuituisen aamupalan jälkeen he palasivat vaaleanpunaiselle Huoneelle tehtäviensä pariin. Olipa kerrassaan eeppinen perjantaiaamu!δ

Sumanismi

Kuvituskuva. Tarina on kuvitteellinen eivĂ¤tkĂ¤ kuvan henkilĂśt liity tapaukseen.

NOVELLI

Kaikkien aikojen taikatemppu

Sumanismi

Teijo Kemppainen

atsoin omia kengänkärkiäni. Erotin hämärässä vasemman kengän rusetin olevan hiukan sivussa. Nauhojen päät eivät laskeutuneet huolitellusti mustan juhlakengän molemmin puolin rusetin lenkkien alapuolelta, vaan ne roikkuivat samalla puolella kenkää. Toinen nauha oli lisäksi ainakin puolitoista senttiä toista pidempi. Suupieleni kääntyi ylöspäin, mutta peitin sen kuin ammattilainen. Virnettäni ei olisi erottanut edes kirkkaassa valokeilassa. Tämän illan jälkeen minun ei enää koskaan tarvitsisi miettiä kengännauhoja ja niiden tyylikkyyttä, ja se sai ilon kumpuamaan sisältäni. Niin, elämäni muuttuisi aika tavalla. Nostin katseeni hitaasti ylöspäin. Esiripun alta pilkisti pieni valojuova, joka tarjosi vain niukasti valoa verhon taakse. Tutkin jokaista hämärässä erottamaani verhon poimua. Violetti samettikangas oli ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, mitä ei voinut sanoa koko rakennuksesta. Vanha teatteri oli ollut naapurustonsa keskus ja kasvot jo kauan ennen syntymääni, mutta siihen ei ollut suojellun rakennuksen statuksensa vuoksi tehty remonttia siinä laajuudessa kuin sen tämänhetkinen kunto olisi oikeuttanut. Monien mielestä teatterin suojelustatus oli vain kaupungin tapa säästää korjauskustannuksissa, ja asukkailta oli kerätty nimiä asian puolesta. Tätä iltaa varten ei koko maailmassa ollut kuitenkaan parempaa paikkaa, ja olin erittäin mielissäni, että sain järjestettyä esiintymisemme tänne. Esiripun takaa kuulin, kuinka yleisö alkoi saapua

saliin ja järjestäytyä omille paikoilleen. Ennen esitystä kuuluvat keskustelun äänet, vaatteiden kahina ja paperilehtisten rapina saivat minut urani alussa jännityksen valtaan. Nuorempana käteni hikoilivat ja sanat tuntuivat jäävän jumiin kuivuvaan kurkkuuni. Aloittaessani pelkäsin jokaisen esitykseni jäävän viimeisekseni, pelkäsin että yleisö ei enää tulisi katsomaan minua. Tällä kertaa en murehtinut enää moisesta, sillä tiesin, ettei yleisö tulisi enää katsomaan minua. Ei olisi mitään katsottavaa. Ei olisi enää Daniel Paradoxia. Kaivoin takkini povitaskusta halvan taskunauriini. Perintökelloni ja muut rahallisesti arvokkaat koruni olin myynyt joitain viikkoja sitten naapurikaupungin koruliikkeeseen, koska niillä ei ollut käyttöä suunnitelmassani. Niistä saamillani rahoilla sitä vastoin oli. Halpiskellon naarmuttoman suojakuoren läpi näin mustat viisarit valkoista taustaa vasten vaivatta vähässäkin valossa. Kahdeksaatoista vaille kahdeksan, aivan kuten arvelinkin. Vielä kahdeksantoista minuuttia. Vanha teatteri toi mieleeni paljon muistoja. Täällä esiinnyin ensimmäisen kerran suurelle yleisölle. Äitini oli järjestänyt pikku-Tanelin naapuruston toimikunnan pikkujouluihin esittämään taikatemppuja. Muistan olleeni asiasta ensin innoissani, mutta sitten jännittäneeni esiintymistä monta viikkoa. Olisin varmasti lopulta jättänyt tulemasta paikalle, mutta äitini oli kuitenkin pitänyt huolen, etten pilaisi hänen mainettaan naapurustoaktiivina. Muistan, kuinka olin tehnyt kaikki osaamani taikatemput kädet täristen. Sain esitykseni jälkeen raikuvat aplodit. Ne olivat saaneet minut innostumaan taikuudesta vielä enemmän, ja olin panostanut kaikkeni tälle taiteenmuodolle. Lukuisat harjoittelutunnit ja uusien temppujen ide-

oinnit olivat tehneet minusta teini-iässä ulkopuolisen, koska en osallistunut muiden tapaan ikäisilleni tyypillisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin, kuten ryyppäykseen ja rällästelyyn. Panostus oli kuitenkin kannattanut, sillä voitin kotimaassa ja Euroopassa muutaman merkittävän kilpailun, jotka viitoittivat minulle tietä alan suurimpiin tapahtumiin Pohjois-Amerikkaan saakka. Siellä sain huomata showbisneksen varjopuolet: Hämäykset ja vilpit eivät jääneet enää lavalle, vaan kaikki ympärilläni oli valhetta. Seuraani liittyneet ihmiset eivät olleet kiinnostuneita minusta vaan rahoistani ja maineestani ja ystävikseni esittäytyneet henkilöt hylkäsivät minut, jos eivät saaneet minusta hyötyä. Suosioni huipulla minua piirittivät niin kollegat, tapahtumajärjestäjät kuin ihailijatkin, mutta samaan aikaan olin yksinäisempi kuin koskaan aiemmin. Kukaan ei nähnyt esiintyjässä ihmistä, lava-Danielin takaa Tanelia. Suosio ja julkisuus seurasivat minua kaikkialle, ja se tuntui tukahduttavalta. En voinut olla enää Taneli, vaan Daniel teki vuoroa kellon ympäri. Luomani lavapersoona, valheellinen henkilökuvani tuli osaksi todellisuutta, ja Taneli jäi sen kaiken alle.

Nyökkäsin heille tervehdykseni. Veera tuli seisomaan oikealle puolelleni ja Linnea vasemmalle. Pienen hetken päästä verhon alta lavalle ryöminyt valo himmeni olemattomiin ja yleisöstä kuulunut kevyt puheensorina vaimeni tuskin kuultaviksi kuiskauksiksi. Kaiuttimista alkoi kuulua valitsemamme sisääntulomusiikki, joka hetken päästä vaimeni valmiiksi nauhoitetun kuulutuksen alle: ”Hyvät naiset ja herrat, toivottakaa tervetulleiksi lavalle illan tähti, Daniel Paradox!” Violetti samettikangas avautui edestämme ja katon spottivalot kohdistuivat meihin kolmeen. Veera ja Linnea ottivat osaansa kuuluvat ripeät askeleet viistosti lavan etureunaa kohti ja jäivät seisomaan kädet lanteillaan tuijottaen kohtalokkaan näköisinä tiukasti suoraan eteenpäin. Minä otin pari askelta eteenpäin jääden vielä reilun metrin verran lavan reunasta. Tartuin kolmella sormella silinterini reunasta ja soin kohteliaat nyökkäykset yleisölle, joka taputti innokkaasti mutta epätasaiseen tahtiin. Tapahtumajärjestäjä oli mainostanut esiintymistä ”oman kylän pojan kotiinpaluuna”, ja sali näyttikin miltei loppuunmyydyltä. Lopuksi vilkutin ja elehdin lopettamaan taputuksen, jotta show voisi alkaa. Joku vislasi takarivistä. Puolitoista alasin menneiden muistelusta nykyhetkeen, tuntia vapauteeni, ajattelin. kun kuulin hiljaista puhetta ja tossujen sipsuttelua. Avustajani Veera ja Linnea lähesuolentoista tunnin mittaisen esityksen viityivät lavaa pukuhuonekäytävältä. Naisilla oli meisenä numerona oli taikurin suuri katoyllään samanlaiset kimaltelevat mustat topit. Niiden amistemppu. Siihen tarvittiin suuri jalusta, leikkaus oli vino, joten naisten vasemmista kyljistä jäi jonka nurkissa oli neljä korkeaa pylvästä. paljaaksi napaan asti ulottuvat kaistaleet. Topin parina Jalusta seisoi neljän ohuen tolpan varassa noin metheillä oli legginsit, joissa oli reisien, pakaroiden ja poh- rin korkeudella. Jäin seisomaan lavan reunaan, kun keiden kohdalla kimalteleVeera ja Linnea kiersivät javia yksityiskohtia. Jalassaan lustaa ympäri esitelläkseen heillä oli mustat ballerinat, sen yleisölle. Arvelin heidän jotka helpottivat lavalla hypkeinuvien lanteidensa ja pimistä ja liihottelua. VeeKukaan muu kuin minä ei tien- sorjien käsivarsiensa kerääran mustiksi värjätyt hiukset vän enemmän havainnoivia nyt, että tuo näky minusta, silmäpareja kuin kylmä meolivat korkealla ponihänsidottuna jalustalla metallipila- tallijalusta. nällä, kun taas Linnea oli reihin, olisi viimeinen silmäys, jättänyt kevyesti lainehtivat Tehtyään kierroksensa jonka maailma laskisi minuun. vaaleat kutrinsa auki. Reilu he jäivät seisomaan jalustan kerros meikkiä ja huulipuviereen. Oli minun aika toinaa viimeisteli kokonaisuumia. Kävelin jalustan vieresden, jonka ainoa tarkoitus sä olevan puisen portaikon oli ohjata yleisön huomio luo ja kiipesin jalustan päälavustajiini. Taikurit keräsivät aina kunnian esityksis- le. Pyörähdin jalustalla teatraalisesti niin, että takkini tään, vaikka heillä oli usein kaikista pienin rooli lavan liepeet ottivat ilmaa alleen. Linnea nousi seurakseni tapahtumissa, kun avustajat tekivät kaiken raskaan ja sitoi minut naruilla ranteista jalustan kahdessa tatyön. Silti avustajat pysyivät nimettöminä, eikä kukaan kanurkassa oleviin pylväisiin. Elehdin näyttävästi, jotkoskaan kommentoisi heidän suoritustaan muuten ta yleisö luulisi minun todella olevan sidottu tiukasti kuin sanomalla, että he olivat kauniita. kiinni. Linnea laskeutui alas jalustalta, ja Veera kiersi

Sumanismi

jalustan ympärille mustan verhon, joka oli kiinni nurkkapylväissä. Sillä hetkellä, kun musta verho peitti minut yleisön odottavilta silmäpareilta, käynnistyi pakoni viimeinen vaihe. Pako jalustalta, pako lavalta, pako tästä elämästä. Kukaan muu kuin minä ei tiennyt, että tuo näky minusta, sidottuna jalustalla metallipilareihin, olisi viimeinen silmäys, jonka maailma laskisi minuun. Tavallaan siinä oli jotain hyvin symbolista: olinhan pitkään tuntenut olevani lavan vanki, mutta en enää. Daniel Paradox katoaisi tänään jäljettömiin. Aloittaisin uuden elämän ilman kulisseja, hämäyksiä tai valheita. Tästä eteenpäin kaikki minussa ja ympärilläni olisi aitoa. Viihdemaailman parrasvalot ja suuret otsikot jäisivät taakseni, ja tästä eteenpäin ihmiset näkisivät Tanelin, eivät Danielia. Sujautin käteni Linnean sitomista lenkeistä. Pudottauduin jalustan takapuolelta verhon alta jalustan taakse niin, ettei yleisö nähnyt minua. Minun ja yleisön välissä oli mustan ja tummansinisen värinen kangas, jonka Veera oli pudottanut yleisön huomaamatta paikalleen jalustan esittelykierroksen jälkeen. Konttasin äänettä askelmien luokse. Yleisöstä katsottuna askelmat ovat umpipuuta, mutta oikeasti rakennelma on ontto, ja rappusten alle mahtui lavalta pakeneva taikuri hyvin piiloon. Ryömin askelmakärryjen kyytiin. Näin spottivalojen suuntautuvan jalustaa ja sitä peittävää mustaa verhoa kohti. Valot ohjasivat yleisön huomion muualle, eikä kukaan katsoisi portaita kohti. Kärryt liikahtivat, kun Veera työnsi ne sovitusti sivummalle. Kaikkien huomio oli jalustassa ja sen sisälle köytetyssä taikurissa, joten kukaan ei huomaisi avustajan siirtävän lavatarvikkeita. Kun porraskärryt olivat aivan lavan reunassa, pääsin pujahtamaan huomaamatta niiden sisästä lavalle johtaviin pieniin rappusiin. Samalla hetkellä Linnea kiskaisi jalustaa ympäröineen verhon alas paljastaen minun kadonneen siteistäni. Valot kirkastuivat ja avustajani ottivat päättäväiset poseerauksensa kiinnittäen kaikkien huomion pois lavan reunasta. Olin pian pukuhuonekäytävällä. Normaalisti temppu loppuisi niin, että astuisin takaisin saliin samasta ovesta, mistä yleisökin oli kulkenut. Katsoin oikeallani olevaa ovea. Voisin vieläkin toimia niin. Tuosta ovesta, sitten oikealle, muutama juoksuaskel ja olisin salin ovella. Spottivalo kohdistuisi minuun juuri kun astuisin kynnyksen yli vastaanottamaan aplodit. Nousisin lavalle Linnean ja Veeran väliin kumartamaan… Jatkoin pitkin askelin käytävää pitkin, viimeiset metrit miltei juoksin. Minulla ei ollut liiaksi aikaa. Linnea ja Veera tiesivät, mitä reittiä minun pitäisi saapua

takaisin lavalle, ja kun minua ei kuuluisi takaisin, he lähtisivät etsimään minua. Jos he löytäisivät minut ennen kuin ehtisin ulos, minun pitäisi selittää heille koko tilanne. En tiedä, osaisinko edes pukea sanoiksi ajatuksiani. En tiedä, mitä he ajattelisivat, enkä halunnut jäädä ottamaan asiasta selvää. Aukaisin pukuhuoneeni oven ja harpoin pukeutumispöydän luokse. Pöydällä oli siihen jättämäni olkalaukku, jonka sisältö auttaisi minut uuteen alkuun: väärennetty henkilöllisyystodistus, passi, lompakko ja Sveitsin frangeja sekä lentolippu vielä tälle illalle. Pöydällä oli sakset, jotka napsaisivat vuosikausia kasvattamani ponihännän poikki. Tekoparta peitti sileinä tunnetut poskeni, ja uskoin muuttuneen ulkonäköni olevan riittävän kaukana totutusta päästäkseni huomiota herättämättä lentokoneeseen. Laitoin pompulalla kiinni pysyvän lettini laukkuuni, koska en voinut jättää jälkeeni todistusaineistoa. Katoamiseni piti olla täydellinen, joten hankkiutuisin siitä eroon vasta lentokentällä. Viimeiseksi sammutin valot, suljin oven takanani ja juoksin teatterin takaovelle, joka oli pukuhuonekäytävän päässä. Huomenna maailmalle leviäisi uutinen kuuluisan taikurin katoamisesta. Se tulisi jäämään historiankirjoihin kaikkien aikojen parhaana, koska se olisi täysin todellinen. δ

GRADU, (EI OLE) LOPPU Tuntematon Lähdekirjallisuus ei ole ystäväni, vaan painaa HARTEILLA. Muiden kirjoittamat sivut ovat täynnä sanoja asioita tietoa. M I K S I minun päässäni pelkkää

tonnikalapastavuokaa.

Auttakaa? Sumanismi

Päätoim 201 1. Jos päätoimttamasi Sumanismi

2. Mikä oli lempiva

3. Mikä on viimeisin asi Elina Vittaniemi 1. Ehkä itse tehty pitsa: huolella leivottu pohja, jonka päälle voi heittää erilaisia aineksia sen mukaan, mitä tekee mieli tai sattuu olemaan saatavilla. Lopputulos on aina hyvä tai vähintäänkin mielenkiintoinen. 2. Sininen Nalle Puh -huivi.

Sumanismi

3. Lopetin juuri karateharrastuksen - kolmannen kerran.

mittajat 019 olisi ruoka, millainen ruoka se olisi?

aatteesi 5-vuotiaana?

ia, jonka olet lopettanut? Katja Pyörälä 1. Uu! Sumanismi, ruoka vailla vertaa! Kuten Elinalla, oli minullakin mielessä jokin hyvä yhdessä tehtävä pläjäys, jonka jälkeen makunystyrät hyrisevät tyytyväisinä. En kuitenkaan keksi mitään pitsaa sopivampaa, sen päälle kun voi oman vastaukseni sillisalaatin levitellä. Tekisikö Pizza-Perjantai siis paluun? 2. Iskän tai isoveljen (en muista kumman, mutta todennäköisemmin veljen) keltainen Karvinenpaita, jonka uumeniin saattoi käpertyä piirrettyjä katsellessa. 3. Sain juuri päätökseen maalausprojektin, joka on vaivannut päätäni yökausia.

Sumanismi

OSMARAPORTTI

Taru Osmasten herrasta Osma järjestettiin tänä syksynä Oulussa 16. - 18.11. Fantasiateemaiseen Osmaan osallistui noin 160 fennistiä ympäri Suomen. Kaikki sujui kerrassaan mallikkaasti, perinteinen Oulu pilaa aina kaiken kajahti ilmoille vain kerran. Tuttuun tapaan Suma uudisti asioita, Osman yhteydessä järjestettiin ensimmäisen kerran alumni-iltama. Lisäksi osmaajien oli mahdollista kerätä pisteitä suorittamalla Osma-passin osmaisia tehtäviä. Tällä aukeamalla tarjoamme mahdollisuuden palata takaisin syksyn parhaan viikonlopun tunnelmiin fuksien kirjoittaman raportin sekä runsaan kuvakollaasin kautta.

Fuksien silmin Tänä syksynä meillä fukseilla oli hieman erilainen mahdollisuus tutustua Osman ihmeelliseen maailmaan, kun Osma järjestettiin tällä kertaa täällä Oulussa. Osmasta kuhistiin ja puhistiin fukseille jo ensimmäiseltä viikolta lähtien, joten tunnelma fuksien keskuudessa oli erittäin odottavainen. Mitäs fukseille sitten oikein jäi käteen Osmasta? Ainakin loputon arvostus työryhmää kohtaan. Koko viikonloppu sujui ainakin fuksien näkökulmasta hyvin ja kaikki toimi kuin rasvattu, joten iso hatunnosto työryhmäläisille ja tietenkin kaikille osmaajille.

Oli mukava nähdä miten hyviä ystäviä joistakin oli tullut Osman avulla, ja ylipäätänsäkin kuinka ystävällisiä kaikki olivat toisiaan kohtaan. Osmassa osa fukseista pääsi ensimmäistä kertaa rastivahdin puikkoihin turnaukseen, joka oli ehdottomasti yksi viikonlopun kohokohdista. Joukkueiden heittäytymisiä ja esityksiä oli mahtava seurata vierestä, ja olihan nyt vahtina olo hauskaa muutenkin. Kilpailu oli kovaa, mutta samalla myös kaikilla oli hauskaa. Yllätyimme joukkueiden luovuudesta teeman suhteen, esimerkiksi yhden joukkueen rakentama lohikäärme jäi vahvasti mieleen. Lauantain sitsit olivat myös nappisuoritus, ruoka oli hyvää, kaikilla oli hauskaa ja meno oli mahtavaa.

Yhteisöllisyys nousi selvästi viikonlopun teemaksi fantasian ohella. Tuntui kuin kaikki osmaajat olisivat Kaikki kaikessa, viikonloppu oli erittäin onnistunut ja olleet yhdessä suuressa, onnellisessa fennistikuplassa. emme malta odottaa seuraavaa Osmaa! δ Kuva: Venla Juntto

Sumanismi

Pohjoisen kuningatar eli sere.

Kuva: Lauri Siniluoto

Pöydät valmiina sitsaajia varten.

Kaunis Suma-neito ja kaksi tornia.

Kuva: Sonja Keltamäki

Kuva: Katja Pyörälä

Aloitusluennolla pelattiinkin Kahootia.

Reippaat rastivahdit.

Kuva: Lauri Siniluoto

Kuva: Anni Myllymäki

Perjantain illanvieton ohessa järjestettiin alumni-ilta.

Siulan hobittijoukko.

Sitseille osallistui myös K. Lonkku.

Kuva: Emmilia Käsmä

Sitsaajia sekä seinälippuja.

Sumanismi

Sane juhlimassa voittoaan, taas.

Kuva: Sonja Keltamäki

Kuva: Venla Juntto

Kopula taikajuomarastilla.

Kuva: Venla Juntto

Kuva: Anni Myllymäki

Osma-passi keräsi hurjan suosion.

Sumanismi

Sumalaisten pĂ¤ivĂ¤kirjasto

Sanotaan, että kaikki loppuu aikanaan, ja myös tämän juttusarjan tie on nyt tullut päätökseen. Lehden teeman mukaisesti julkaisemmekin siis viimeistä kertaa sumalaisten päiväkirjamerkintöjä. Tämän hassunhauskan päätösosan tarjoaa anonyyminä pysyttelevä kolmannen vuosikurssin sumalainen. Anonyymi on kirjoittanut nämä merkinnät yhdeksän ja kymmenen vuoden iässä – ja sen kyllä huomaa. Elämä on ollut tuiki tavallista, mutta ainakin anonyymi on nauttinut kovasti musiikista ja iloinnut perheen uudesta lemmikkieläimestä. Yksityisyyden suojaamiseksi päiväkirjamerkintöjen vuosiluvut on poistettu ja lemmikkikoiran nimi muutettu. Emma Korja

27.12. Rakas päiväkirja En kerinnyt kirjoittaa joulusta mutta kerron siittä nyt. Vihdoin hartain toiveeni toteutui, sain Tokio hotelin levyn!1 Sain myös Fran Perean ja Sturm und drangin levyn, mutta Tokio hotelin levy on EHDOTTOMASTI paras! Eikä meillä käynyt ”joulupukkia”! Paras joulu!2Nyt taas tähän päivään. Ostin tänään Santa justan klanin levyn, sillä en saanut sitä jouluna. Ajattelin eka, että se oli tyhmä teko sillä siihen meni kaikki rahat. Mutta ei ollu! Siinä oli yks TOSI hyvä kappale!3 Ja tänään vastasin mun kirje kaverille4. Ja kohta musta tulee kuuro, sillä oon joulusta asti huudattanu mun levyjä, erityisesti Tokio hotelia. Mutten halua tulla kuuroks, sillä muuten en pysty kuunteleen niitä5. Ja kohta vaihtuu vuosi ja me saadaan koira! En malta odottaa!6

Lapsena sitä vaan osasi iloita näinkin pienistä asioista. Ehkä omatkin toiveet toteutuisivat joskus, jos mittakaava olisi maltillisempi kuin ”lottovoitto ja kolme koiranpentua”. 1

En tiedä mikä näissä lauseissa on parasta: se, että joulupukki on laitettu lainausmerkkeihin, vai se, että joulupukiton joulu on paras joulu. Siinäpä meillä joulunvihaaja. 2

Juuri näin. Ei ole yhtään typerää haaskata viimeisiä rahojaan levyyn, jossa YKSI kappale on hyvä. 3

Okei, löytyihän sieltä yksi yhdyssanavirhe. Ehdin jo säikähtää. 4

Sehän onkin ainoa syy, miksi olisi kurjaa kuuroutua. 5

Kerrankin jotain, johon minäkin samaistun. En minäkään malttaisi odottaa koiraa. 6

Okei. Kiva kuitenkin, että koit tarpeelliseksi kirjoittaa tämänkin verran. 7

Sumanismi

20.11. Rakas päiväkirja Tää päivä oli ihan tavallinen päivä. En keksi mitään mitä kirjottaa.7

15.10. Tänään me purettiin tramppa ja haravoitiin lehtiä.8 Pappa on meillä ja me pelataan pelejä papan kanssa. Minulla on nuha ja se alkoi jo tämän viikon tiistaina.9 Heräsin jo kahdeksalta ja kello on jo 11.50. Huomenna alkaa taas uusi kouluviikko. Mutta keskiviikkona on jo syysloma. Syysloma on koko loppviikon ajan. Me mennään syyslomalla kirjastoon ja uimahalliin,10 ja tehdään paljon muuta kivaa. Nyt on syksy!11 T. Anonyymi 9v

Herttaista, että ilmoitit tämän ajankohdan näin tarkasti. Tulevina syksyinä onkin hyvä vertailla, sairastuuko joka vuosi samaan aikaan. 9

Kuinka jännittävää!

Hyvä kun tähdensit, ei vielä haravoinnista ja syyslomasuunnitelmista osattu päätellä tätä. 11

Siellähän se eloton kirja on varmaan laatikon pohjalla pohdiskellut, miksi hänet on hylätty. 12

Olen melko yllättynyt siitä, kuinka oikeaoppista kieltä anonyymi on ikäisekseen tuottanut. Onneksi löytyi kuitenkin tämä hieno loppuhuipennus. δ 13

Sumanismi

Kuva: Iida Sarja

4.1. Rakas päiväkirja Nykyään en kerkiä kirjoittaa päiväkirjaa, niin kuin huomaat.12 Vuosikin vaihtui, enkä kirjoittanut siitä mitään. Mutta se meni hyvin. Nyt nykyaikaan. Saimme tänään koiran! Sen nimi on nette. Se on ihana. Mutta en taaskaan kerkiä kirjoittaa enenpää13. :(

Ne kuuluisat syksyn merkit.

Uudet päätoimittajat reippaana ja innoissaan valmiina tarttumaan toimeen!

YSTÄVÄKIRJA

Julia Latvala Ikä: 21 Lempiväri: Punainen Mielikirja: Ehdottomasti Mikael Niemen Aivot pellolle, koska se herättää paljon ajatuksia ja on yhtä aikaa sekä hyvin raaka että uskomattoman kaunis. Odotan eniten loppuvuodelta: uusia ihmisiä ja mahdollisuuksia. Sekä tietenkin Puurojuhlasitsejä ja joulua! Jos olisin eläin, olisin: sosiaalinen ja uskollinen koira. Liian usein sanon: lol. Luottovaatteeni on: hame. Tämä tuskin tulee yllätyksenä niille, jotka tuntevat minut. :D Tylypahkan tupa: Olen sekoitus Rohkelikkoa ja Puuskupuhia, vaikkakin huomaan esimerkiksi huumorintajussani viitteitä Luihuisesta. Sumanismi

Terveisiä sumalaisille: Hyvää joulunodotusta kaikille!

Sumanismi

ANONYYMI BILEBLOGI

Laulua, viinaa ja kylmää ruokaa Sitsit, tuo akateeminen pöytäjuhla, jakaa mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on parasta mitä opiskelija voi harrastaa, toisia eivät sitsit kiinnosta tippaakaan. Anonyymi bileblogi johdattelee lukijansa tällä kertaa sitsien ihmeelliseen maailmaan. Oululaisena ja sumalaisena kokemukseni perustuvat pitkälti Suman sitseihin. Osmassa on kuitenkin tullut nähtyä muidenkin kaupunkien sitsejä, joten sivuan myös vaihtoehtoisia sitsikulttuureja. Avaa siis äänesi ja täytä snapsilasisi, helan går! Sitsien järjestäminen vaatii melkoisesti työtä. En voi väittää olevani aiheen asiantuntija, mutta jokusten sitsien järjestämistä olen päässyt seuraamaan etäältä, pienesti myös itse osallistuen. On varattava tilat, päätettävä teema, tehtävä ilmoittautumislomake, hankittava tarjoilijat, ruuat ja juomat. Ennen sitsejä on kannettava pöydät paikalleen, katettava ja huolehdittava, että kaikille on merkattu oma istumapaikka. Laululärpäkettäkään ei sovi unohtaa. Millaiset ovat sitten onnistuneet sitsit?

Sumanismi

Kuri ja järjestys

Koska sitseille osallistuu paljon ihmisiä, joista ainakin suurin osa humaltuu illan aikana, on sitseillä syytä olla joitakin sääntöjä. Paikalle on syytä tulla ajoissa, muiden puheita sekä lauluja on kunnioitettava, vessassa ei saa juosta miten sattuu eikä puhelimen käyttö useinkaan ole suositeltavaa. Jos sääntöjä ei noudata, seuraa rangaistus. Rangaistuskulttuuri, kuten sitsikulttuuri ylipäänsä, on vaihtelevaa eri kaupunkien ja kiltojen välillä. Oman kokemukseni mukaan oululaiset humanistit suosivat rangaistuksena rankkupulloa. Vaikka rankkupullo sisältää alkoholia, ei sen sisältö useinkaan ole muuten sellaista, että sitä haluttaisi sen enempää siemailla. Rank-

kua ei siis kannata hakemalla hakea. Nykyään usein alkoholittomille on varattu oma rangaistuksensa. Jotkut suosivat pullon sijaan tehtävärangaistuksia. Tehtävä voi olla esimerkiksi porukalla tehtävä näytelmä, iskurepliikkien keksiminen tai jokin muu pieni performanssi. Tehtävien tarkoitus ei ole olla nöyryyttäviä vaan hauskuuttaa niin yleisöä kuin rangaistaviakin. Tämän vuoksi rangaistukset suoritetaan usein ryhmässä. Rangaistusten jakelemisesta ja muusta sitsien kulusta huolehtii seremoniamestari tai joissain kaupungeissa toastmasterit. Seremoniamestareita on tavallisesti yksi, kun taas toasteja useampi. Sere istuu sitsaajien seurassa, toastit omassa erillisessä pöydässään. Seremoniamestarin tehtävä on suunnitella sitsien aikataulu ja huolehtia, että siinä pysytään. Sere pitää huolen siitä, että sitseillä pysyy järjestys ja että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Varmin tapa saada sitsit leviämään on liian humalainen tai muuten vain tehtäviensä tasalla olematon seremoniamestari. Jos sere ei saa pidettyä sitsaajia hyppysissään, meno äityy helposti päällekkäin huuteluksi, eikä kohta kenelläkään ole hauskaa. Tästä syystä seremoniamestarin on syytä olla jämäkkä persoona, joka muistaa hillitä juomienkaatotahtiaan. Sitseillä pidetään taukoja, joiden aikana saa liikuskella vapaasti. Muuten istutaan pöydissä. Varsinkin

Kuva: Venla Juntto

Kansalliset fennistisitsit 2018 ennen sitsaajien saapumista. isoilla sitseillä sere voi kuitenkin sallia vessassa käymisen myös muutoin kuin tauoilla. Se on tehtävä häiritsemättä puheita ja omalta pöytäseurueeltaan on syytä kysyä kohteliaasti, sopiiko poistua. Koska tauot eivät yleensä ole kovin pitkiä, voidaan näin välttää mahdottoman pitkät vessajonot. Vaikka sitseillä on sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan, on kyseessä kuitenkin rento tapahtuma. Sääntöjä ei kannata pelätä, ne kerrataan aina sitsien alussa. Myöskään rangaistuksia ei kannata pelätä, niistä selviää kyllä. Pahanmakuinen rangaistuspullokin häviää yleensä jatkojen aikana janoisten kurkkuun.

Ruoka ja juoma

Sumanismi

Suman sitseille ei tulla syömään vaan juomaan. Ruokaa toki on aina tarjolla, mutta tavallisesti sitä ei ehdi syödä lämpimänä. Juomapuoli on myös se, johon panostetaan enemmän. Mutta koska sitseillä saa sitten syödä ja juoda? Oulussa on tapana, että juomille lauletaan ennen kuin ne saa korkata. Laululärpäkkeestä löytyykin tavallisesti oma laulunsa viinalle, siiderille, oluelle ja viinille. Myös joitakin muita juomia mainitaan lauluissa.

Mikäli omalle juomalle ei löydy laulua, soveltaminen on sallittua. Sitseillä tarjotaan tavallisesti pari mietoa, pari shottia sekä mahdollisesti viiniä. Omien juomien tuominen on sallittua mikäli uskoo, etteivät tarjolla olevat juomat riitä. Laulujen jälkeen skoolataan. Joka toinen skoolaa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja lopuksi vastapäätä istuvalle. Toinen puolisko joukosta luonnollisesti aloittaa oikealta. Skoolaussuunta on tavallisesti merkitty plassilappuun esimerkiksi nuolella. Oulussa sitseillä tarjotaan tavallisesti lasagnettea tai jotakin muuta uunissa tehtyä vuokaruokaa. Tarjolla saattaa olla myös salaattia tai leipää. Puurojuhlasitseillä luonnollisesti tarjotaan joulupuuroa. Muiden kaupunkien Osma-sitseillä on ollut tarjolla erikseen alkusalaatti sekä myös jälkiruoka. Joensuussa pöydissä oli sipsiä. Ruoka haetaan pöytäkunnittain. Seremoniamestari voi päättää ruuanhakujärjestyksen mielivaltaisesti tai aloittava pöytä voidaan valita vaikka vitsikilpailulla. Ruokaa ei saa syödä puheiden eikä laulujen aikana. Suman sitseillä ei tavallisesti anneta erikseen ruokarauhaa vaan puheita ja lauluja saa pitää koko ajan. Näin ollen yleensä tauon alkaessa ruoka on kylmää.

Puheet ja laulut

Olen tähänastisten opiskelujeni aikana osallistunut noin neljilletoista sitseille. Sitsaaminen on ehdottomasti yksi suosikkiasioistani, ja suosittelenkin kaikkia ainakin kokeilemaan sitä. Sitseille kannattaa aina lähteä iloisin ja avoimin mielin, eikä mahdollisia kulttuurieroista johtuvia kummallisuuksia kannata säikähtää. Ja sitten se tärkein: ennen sitsejä syö, älä juo. Näin selviät todennäköisimmin hurjimpienkin sitsien loppuun asti. δ

Sumanismi

Kuva: Lauri Siniluoto

Sitsien suola ovat puheet. Puheenvuoroa saa pyytää kuka vain, se tapahtuu nousemalla ylös ja kilistämällä (tai vaihtoehtoisesti sanomalla ”kilinkilin”). Puhe voi olla oikeastaan mitä vain. Lyhyimmillään se on vain laulutoive, mutta se voi olla myös jokin hyvä tarina, fuksivuoden muistelu, vitsi, kommentti johonkin sitseillä tapahtuneeseen asiaan, Sumanismin myyntipuhe tai mitä muuta vain. Kohtuuttoman pitkiä puheita on syytä välttää, sillä pitkä ja polveileva puhe saa helposti yleisön levottomaksi. Lisäksi pitkällä puheenvuorolla varastaa muiden ihmisten aikaa puhua. Puhe päätetään tavallisesti laulutoiveeseen. Sitseillä on pöytiin jaettu aina laululärpäke. Kaikkia lauluja saa vapaasti toivoa, jos muuta ei ole mainittu. Tavallisesti ainakin Fuksilaulu ja Finlandia on merkitty ei-toivottaviksi, koska niiden paikka on yleensä aivan sitsien lopussa. Jossain tapauksissa lauluja saa toivoa myös laululärpäkkeen ulkopuolelta, esimerkiksi laulukirjoista. Sitsilaulutkin voivat olla oikeastaan mitä vain. On olemassa suuri määrä sitsikulttuuriin liittyviä juomalauluja, joita lauletaan oikeastaan kaikilla sitseillä. Sumalaiseen sitsikulttuuriin paikkansa ovat enemmän tai

vähemmän vakiinnuttaneet myös sellaiset laulut kuin Mandariinimies, Sandstorm, Bussipysäkillä ja Keppana viimeinen. Tavallisesti sitseille ilmoittautumisen yhteydessä saa kertoa myös oman toivekappaleensa. Jatkuvasti sanoitetaan myös uusia sitsilauluja. Erinäiset radiohitit ovatkin saaneet uusia, sitseille sopivia sanoja. Laulettavat laulut sekä niiden sanoitukset vaihtelevat jonkin verran eri kiltojen ja kaupunkien välillä. Osmaan lähtiessä laululärpäkkeestä saattaakin löytyä yllätyksiä esimerkiksi laulun Humanisti ja insinööri kohdalta. Useisiin lauluihin on myös lisäsäkeistöjä, joita ei ole kirjattu ulos. Lisäsäkeistöt voivat hämmentää uutta sitsaajaa, mutta yleisimmät lisäsäkeistöt oppii nopeasti. Uudet lisäsäkeistöt tuovat myös yllättävyyttä sekä huvitusta sitseille.

Taru Osmasten herrasta -sitseille osallistui lähes 160 sitsaajaa.

Jouluisat lapsuuskuvat Tunnistatko sumalaiset? 1.

Sumanismi

ajroK ammE .7 ,ajraS adiI .6 ,ikämatleK ajnoS .5 ,nenippuaK anolI .4 ,ottnuJ alneV .3 ,ämsäK ailimE .2 ,älökkääP ailuJ .1

”Anna vapaat ohjat mielikuvituksellesi, päästä se lentoon…” - Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo Kulunut vuosi Sumanismin päätoimittajana on anta- päätoimittajaparikseni. Hänellä oli jo vuosi aiempaa nut minulle paljon. Olen oppinut rakastakokemusta Sumanismin päätoimittamisesmaan, mutta samalla myös vihaamaan ta, mikä osoittautui suureksi avuksi päätoimittajana oloa. Vuoden etenkin vuoden ensimmäistä lehaikana on välillä tullut mutkia teä tehtäessä. Kokemuksen limatkaan: milloin lehti on säksi Meeriltä löytyy paljon painettu väärälle paperille, uusia ideoita lehteä varten, teksteissä on ollut ylimääja hänen huumorintajunsa räisiä kappalejakoja tai on ihan omaa luokkaankirjoitusvirheitä, tai Insa! Lisäksi Meeri on älytDesign on kaatunut tai tömän hyvä pitämään muuten vain sekoillut. Sumanismin myyntipuKaikesta on kuitenkin heita! Parempaa pääaina selvitty pienellä toimittajaparia ei siis noitumisella ja olanolisi voinut toivoa. kohautuksella, ja kaikki Vaikka minua kovasvuoden neljä lehteä on ti yllytettiin jatkamaan nyt tämän lehden myötä päätoimittajuutta viesaatu tehtyä. lä toinen vuosi putkeen, Vuoden aikana olen opolen päättänyt siirtyä sipinut toimimaan paremmin vuun. On aika antaa seuraaviyhteistyössä muiden kanssa. en päätoimittajien näyttää kyMeillä on loistava toimihenkilökynsä Sumanismin parissa. Minun tiimi, joista jokainen on näyttänyt on aika siirtyä kohti uusia haasteita. taitonsa kirjoittajana ja osa myös taittaKiitos kuluneesta vuodesta ja tsemppiä jana. Olen myös erityisen iloinen, että sain Meerin uusille päätoimittajille!

Sonja Keltamäki

Sumanismi

Sumanismin päätoimittaja 2018

”Miten hauskaa onkaan viettää iltaa tällä tavoin! Lukeminen on sentään parasta ajankulua. Kaikkeen muuhun kyllästyy pikemmin. Kun kerran saan oman talon, olen suorastaan onneton, ellei siellä ole erinomaista kirjastoa.” - Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

Kahdeksan Sumanismia myöhemmin Kun aloitin opinnot runsas kolme vuotta sitten, ilmoittaudun heti ensimmäisessä Sumanismi-infossa halukkaaksi toimihenkilöksi. Kirjoitin ensimmäisen juttuni lehteen 3/2015. Siitä asti olen tuottanut jokaiseen Sumanismiin jotakin materiaalia. Mahdollinen päätoimittajuus tuntui silloin kiinnostavalta, mutta kaukaiselta haaveelta. Vaan ei se sitten niin loputtoman kaukainen ollutkaan. Minut valittiin päätoimittajaksi ensimmäisen kerran vuoden 2016 syyskokouksessa. Sumanismi oli siihen mennessä jo hyvinkin tuttu lehti, mutta taittamista olin hädin tuskin kokeillut. Kevät kuluikin omaan pestiin ja taittamiseen opetellessa. Vaan ei se opettelu aivan turhaa ollut, sillä Sumanismin ansiosta sain kesäksi harjoittelupaikan ristikontaittajana. Päätoimittajuus kannattaa, sen avulla voi päästä oikeasti töihin. Syksyllä palasin Sumanismin pariin intoa puhkuen. Tähän asti olin kirjoitellut Sumanismiin milloin mitäkin, mutta syksyllä 2017 aloitin vakiopalstani. Nähtäväksi jää, jatkuuko se enää tämän lehden jälkeen. Intoa riitti niin paljon, että ilmoitin halukkuuteni jatkaa päätoimittajana vielä toisenkin kauden. Ja jälleen tulin valituksi. Toinen päätoimittajuusvuosi erosi suuresti ensimmäisestä, sillä kaikki oli tuttua ja taittaminenkin sujui jo. Vaikka toisena vuonna ei olekaan tullut vastaan mitään kovin uutta ja ihmeellistä, en kadu päätöstä jatkaa tätä hommaa toista vuotta. Olen saanut välittää tietojani ja taitojani eteenpäin ja kehittyä samalla vielä itsekin. Mielestäni päätoimittajan pesti on sellainen, josta kaiken hyödyn irti saamiseksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan jatkaa kaksi kautta putkeen. Näiden kahdeksan lehden myötä olen tutustunut valtavaan määrään uusia hienoja ihmisiä. Olen kehittynyt kirjoittajana, taittajana, johtajana ja ihmisenä. Niin usein kuin olenkin hajoillut taittopöydän ääressä, olen nauttinut tästä matkasta valtavasti. Eikä mikään voita sitä tunnetta, kun saa hakea uunituoreen lehden painosta. Ison kiitoksen ansaitsevat Salli ja Sonja, jotka ovat olleet päätoimittajia kanssani. Kiitos kaikille, jotka ovat kirjoittaneet tai tuottaneet muuta sisältöä näihin kahdeksaan lehteen. Kiitos teille, jotka opastitte minut InDesignin ja taittamisen ihmeelliseen maailmaan. Kiitos, kun olette kestäneet hajoiluni. Tätä kirjoittaessa emme vielä tiedä, ketkä ovat ensi vuoden päätoimittajat. Olen kuitenkin luottavaisin mielin ja uskon, että Sumanismi on jatkossakin hyvissä ja osaavissa käsissä. Älkääkä pelätkö, tuskin te minusta kokonaan vielä eroon pääsette. Rustailujani todennäköisesti saa lukea tulevistakin lehdistä, ja taittoapuna takapiruilen mahdollisesti kyllästymiseen asti. Häätäkää minut pois taittokoneen äärestä, jos alan käydä hermoille. Sumanismi

Ystävällisin terveisin Meeri Kivikallio Sumanismin päätoimittaja 2017 - 2018

Sitaatit Lassi: ”Maksaisivat nyt sen vitun stipendin.” Natalia: ”Ai minkä disembin… siis disem… äh.”

δ δ δ Ei vittu Blanko on kyllä cool. Vois vaihtaa Blankolle. – Venla

δ δ δ Sex… On… The… Beach… Sehän on niinku SOTE! – Meeri

δ δ δ Mun mielestä kähmintö on semmonen loppunut toiminto ja kähmintä on sellaista jatkuvaa. – Natalia

δ δ δ Mikä on sellanen… ei harras eikä rahvas vaan… HURSKAS! – Venla

δ δ δ Täs oli tosi vähän sitruunamehua mutta silti harvinaisen vähän pahaa. – Liisa

δ δ δ Tarjosin sille mun persettä, en dentaalispirantia! – Meeri

δ δ δ Katopa mää sain tämmöstä ranskalaista paukkua eli siis viiniä. – Salli

δ δ δ Sonja: ”Oliko hyvää [peltikattoa]? Random osmaaja: ”Meni alas.”

δ δ δ

Ootko vama ettei joku kysy sulta ”mis uusin biitti pumppaa?” – Emppu Mikko M:lle

δ δ δ Poistuisinpa minäkin tästä maailmasta kimmoisa muna suussa. – Venla Rapulajatseilla

δ δ δ Mä annan tavarani käyttöön joulukorttiaskarteluun. – Emppu

δ δ δ

Sumanismi

Se on totta, mutta se ei pidä paikkaansa. – Veikka

Anonyymit tunnustukset Jostain syystä luulin hävettävän pitkään, että ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” -sanonnassa ’pivon’ tilalla on sana ’pipo’. Ei siis ihme, että sanonta aiheutti minussa hämmennystä. Jali uhkaili, ettei sanaston tenttiä pääse läpi, jos ei lue tenttikirjaa. Luin ekat 20 sivua ja sain vitosen. mullon ponnari ja bemari ja levikset ja fleece-ruutupaita mullon levykokoelma ja burton-lumilauta Prokrastinoin gradua lukemalla omaa kandiani. 0/5. Näin ku Veikka swaippas Tinderissä oikeelle Saatoin pienesti Osmassa ihastua yhteen sanelaiseen. Harri Mantila saa mut kyseenalaistamaan seksuaalisuuteni Oksensin krapulassa Prosessikadun vessaan MUN MOTI RIPPAS SÖIN EILEN PUOLI KILOA SUKLAATA… Vien Humuksen kuppeja pois Humuksesta. (Mutta tuon ne takaisin!) Mua litteroitiin kerhiskirjaan eniten täysiä väärin! :( Lapin Suomen synty 2001 Congressus nonus F-U

Sumanismi

EN OLE KOSKAAN ISTUNUT HUONEEN UUDELLA SOHVALLA, KOSKA SE ON NIIN PASKAINEN.

Sumanismi