Sumanismi 4/2019 by Sumanismi

4/2019

Î´UMANISMI ..

Sisältö

Kirjoittajat:

Venla Juntto, Teijo Kemppainen, OlliJuhani Piri, Katja Pyörälä, Julia Pääkkölä, Veikka Ritola, Iida Sarja, Elina Vittaniemi, Emilia Välimäki

Kuvitus:

Venla Juntto, Teijo Kemppainen, OlliJuhani Piri, Katja Pyörälä, Iida Sarja, Elina Vittaniemi, Emilia Välimäki, Pexels.com

Taitto:

Venla Juntto, Sonja Keltamäki, Katja Pyörälä, Elina Vittaniemi, Laura Vuotikka

Päätoimittajat:

Katja Pyörälä ja Elina Vittaniemi

Sumanismi

Paino: Monisto Oy Painos 35 kpl. Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2019

Pääkirjoitus

Koponen

Päällikön puheenvuoro

Lämpökysely

Vuoden Murre

Osmaraportti

Novelli

Asian vieressä

Adjektiivitarina

Alumni esittäytyy

Härifrån tvättas eli Pohjanlahden tuolta puolen

Killasta kuuluu

Kärsimysten kuusipaja

Sitaatit

Anonyymit tunnustukset

PÄÄKIRJOITUS

Vähiin käy ennen kuin loppuu

uosi lähenee loppuaan, ja joulukuu tuo mukanaan viimeisten tehtäväpalautusten ja tenttien lisäksi tunnelmallisia iltoja, hyvää ruokaa sekä vuoden neljännen ja viimeisen Sumanismin. Ennen kuin käännämme katseemme vuodenvaihteen takana odottelevaan kevääseen, muistellaan hetki mennyttä syksyä ja fiilistellään ehkä vuoden tunnelmallisinta aikaa. Suomen fennistit osmasivat tänä syksynä Turussa. Jos itse kekkerit jäivät väliin, kohokohtia muistellaan Osma-raportissa sivulla 8. Jouluiset askarteluohjeet sivulla 22 sekä novellit sivuilla 11 ja 15 tarjoavat leppoisaa ajanvietettä pian koittavan loman ajaksi. Lisäksi lehdessä on rautaisannos kokemusasiantuntijuutta sekä pedagogisista opinnoista, ulkomaan harjoittelusta että urahaaveiden ja -suunnitelmien muuttumisesta valmistumisen jälkeen. Haluamme kiittää sekä toimitusta että lukijoita kuluneesta vuodesta. Ilman teitä ei olisi Sumanismia! Lisäksi onnittelemme lämpimästi Suman hallituksen uusia sekä jatkokaudelle valittuja jäseniä. Vuodenvaihteen jälkeen teroitamme jälleen kynämme ja toivotamme myös uudet lehdentekijät mukaan joukkoomme.δ

Terkuin Sumanismin päätoimittajat Katja Pyörälä ja Elina Vittaniemi

Sumanismi

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava pohtii jatkuvuutta.

YTHS-uudistuksesta ja äänestysprosentista

Sumanismi

Iida Sarja

iin vain vuosi lähenee loppuaan, joulu lähestyy ja hallituskausi alkaa olla purkissa. Uusi vuosi tuo tullessaan uuden hallituksen lisäksi mm. ammattikorkeakoulun muuton ja sen tuomat isot muutokset. Yksi isoimmista muutoksista on YTHS-uudistus. YTHS-uudistuksella tarkoitetaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen terveydenhuollon yhdistämistä. YTHS-uudistus kattaa koko Suomen, ja YTHS:n palveluverkon ja -mallin olisi tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä. Oulussa on ainoastaan yksi YTHS:n toimipiste, joten nähtäväksi jää, tuleeko Ouluun mahdollisesti toinen toimipiste ja kuinka paljon työntekijöitä lisätään. Tämän hetken arvioinnin mukaan tuleva uudistus melkein tuplaa työntekijämäärän koko Suomessa. Sujuva asiointi ja laadukas hoito ovat YTHS-uudistuksen tärkeimpiä kulmakiviä, mutta vielä ei ole tiedotettu tarkemmin, kuinka YTHS aikoo tätä näitä parantaa. Ammattikorkeakoulun muutto tapahtuu vaiheittain. Tämän hetken tietojen mukaan ensin siirtyy Kotkantien kampus, ja sitten syksyllä Teuvo Pakkalan kampus, eli muuton pitäisi olla valmis syksyllä 2020. Yliopisto ei ole vielä tiedottanut enempää muutosta tai sen vaikutuksista. Ravintoloiden ja bussien kapasiteetit sekä parkkipaikat ovat varmasti suurimpia kysymysmerkkejä muuttoon liittyen, joihin ei ole vielä saatu mitään virallista tietoa. Edustajistovaalien äänestys pidettiin 1.-6.11. Äänestysprosentti oli 29,3% eli 3254 opiskelijaa äänesti vaaleissa. Äänestysprosentti kasvoi siis 0,9 prosenttia. Vaikka vaalit menivätkin jo, niin haluaisin vielä viimeisessä Koposessani muistuttaa myös äänestämisen tärkeydestä. Meille annetaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin OYY:lle menevät rahat käytetään ja miten opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan. Tuntuu hullulta, että äänestysprosentti on niin pieni. Eikö 70,7% opiskelijoista kiinnosta, kuinka heitä kohdellaan opiskelijoina? Äänestys on myös erittäin helppoa, koska sen voi hoitaa netissä vaikka omalla puhelimella kotisohvan nurkasta. Muistakaa siis hyvät ihmiset jatkossa äänestää! Jos jokin asia ei toiminut esimerkiksi äänestyksessä tai vaalikoneessa, antakaa OYY:lle palautetta. Tämä on allekirjoittaneen viimeinen Koponen, ja olen erittäin iloinen tästä puolentoista vuoden koposopon pestistäni. Minulla menee varmasti hetki totutella ensi keväänä siihen, että en enää olekaan kärryillä uusimmista koulutus- ja sosiaalipolitiikan kierteistä, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tsemppiä kaikille syksyn loppurutistukseen ja hyvää joulun odotusta!δ

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Vuoden vika

Venla Juntto Suma ry:n puheenjohtaja

a niin vain on tämäkin vuosi vipeltänyt ohi. Lumi narskuu kengissä, naapureilla on jo kynttelikkö ikkunassa ja syksyn rästihommat tiukentavat kuristusotettaan meistä kaikista. Kohta onpi joulu. Tämä on vipoviimeinen peejiipalstani. Hallitus vaihtuu taas. Ajan pyörä pyörähtää, uusi sivu käännetään, uusi vuosi uudet kujeet ja sitä rataa. Huh. Eläköitymisstressi vaivaa jo nyt, vaikka en ole edes vielä luovuttanut nuijaa seuraajalleni. Pitääkö Huoneella alkaa nyt oikeasti opiskelemaan? Ei kai. Nyt sitten niihin klassisiin ja pakollisiin viimeisen peejipalstan haikeisiin kliseisiin. Kun mietin, millainen vuoteni Suman puheenjohtajana on ollut, on päällimmäinen tunne (lehden teemankin mukaisesti) lämpö. Voin muistella lämpöisella kaiholla täyteen tungettuja viikkoja kalenterissani, naurunremakoita hallituksen kokouksissa ja vastuun tuomaa vankkaa varmuutta, jonka olen saanut mukaani vuoden aikana. Pidetään Suman standaari korkealla ja Sumanismin sitaatit törkeinä. Minun on nyt aika astua valokeilan kuumuudesta rivijäsenyyden lämpöön. Kiitos. Kaikesta.δ

Sumanismi

LÄMPÖKYSELY

”Välittävän ihmisen kainalossa. Rakastuneena missä tahansa.” Missä on Suma lämpimimmillään? Tein jäsenistöllemme lämpökyselyn, jonka kysymykset vaihtelivat lämpimän mielenmaiseman ja toppahousukelin välillä.

Sumanismi

Julia Pääkkölä

Sumalaisilla on henkisesti lämmin olla kotona, ystävien ja perheen kanssa: ”Kotona viltin alla. Vaihtoehtoisesti ystävien ympäröimänä, kun nauru raikaa ja huolet unohtuvat.” ”Perheen kanssa lapsuudenkodissa tai poikaystävän kainalossa.” ”Eristyksissä (mieluiten lasivilla).”

”Perhe, nauru, mummin kutomat lapaset, Humuksen kahvi.” “PSOASin patteri, kun se on päällä sekä oma tietokone. Se lämmittää enemmän kuin patteri.” ”Tuli, läheiset ihmiset, makuupussi, tee, villasukat, aurinko ja hyvät muistot.”

Sumalaisten mielestä optimi sisäilman lämpötila on 21 astetta. ”Aika kylmä. Makkarissa joku 18 astetta on hyvä.” ”20 astetta riittää. Jos viluttaa, lisävaatteet ja villaviltti avittaa.”

Makkarissa joku 18 astetta on hyvä.

Sumalaisten elämään tuovat lämpöä nämä asiat: ”Eläimet, siedettävät ihmiset.” ”Ystävät. Peitto. Vanttuut. Viina. Perhoset vatsassa, kun on vasta ihastunut. Pienet ja arkiset kehut. Villasukat.” ”Untuvatakki, kissa, punaviini ja rakkaus.”

Suurin osa sumalaisista laittaa toppahousut jalkaan, kun on -10– -15 celsiusastetta pakkasta. Yksi sumalainen ei käytä toppahousuja laisinkaan. Toimituksen kommentti: Osta, sumalainen, toppahou-

sut, niin ei haittaa kinosten nousut! Suurin osa sumalaisista sytyttäisi kynttilät vaikka heti, nehän tuoksuvatkin niin ihanilta. Toiset sytyttävät lämpökynttilöitä silloin tällöin, kun haluavat viettää rentouttavan illan hyvän ohjelman ja herkkujen kera. Yksi sumalainen sytyttäisi kynttilät vain syntymäpäin kunniaksi kakun päälle. Sumalaiset haluaisivat palata monenlaiseen lämpöön. ”Kun sain ekaa kertaa syliin oman koiranpentuni.” ”Siihen, joka tuli paleltuneille poskille aina lapsena, kun oli ollut pakkasessa touhuamassa ja rakentelemassa lumilinnoja ja viimein pääsi sisään lohikeittolautasen äärelle.” ”En ainakaan lukion fysiikan lämpökurssille. Mutta kotia peiton alle kyllä. Siellä on länmin olla :).” ”ennen otsonikerroksen reikiintymistä.” ”Oman peiton alle!”δ

VUODEN MURRE

Suma ry jakaa joka toinen vuosi Vuoden Murre -palkinnon positiiviselle murreteolle Suomessa. Tänä vuonna tunnustuksen sai Oulun poliisilaitos, joka käyttää Oulun murretta sosiaalisessa mediassa. Palkinto luovutettiin poliisilaitoksen edustajille maanantaina 4.11. Oulun yliopistolla. ”Murteen viestinnällinen ja yhteisöllinen funktio on oivallettu”, suomen kielen professori Harri Mantila tiivistää palkinnon myöntämisperusteita. Suma ry:n puheenjohtaja Venla Junton mukaan murteen käyttö julkaisuissa kaventaa kuilua poliisilaitoksen ja tavallisen kansan välillä. Tärkeitä turvallisuusasioita tuodaan esille rennosti ja hauskasti murteen avulla. Vuoden Murre -valitsijaraatiin kuuluivat tänä vuonna Suma ry:n hallituksen jäsenet Veikka Ritola (raadin puheenjohtaja), Venla Juntto, Juuso Syngelmä ja Olga Oinas-Panuma sekä suomen kielen oppiaineen edustajat Harri Mantila ja Niina Kunnas. Edellisinä vuosina Vuoden Murre -palkinnon ovat saaneet muiden muassa Maajussille morsian -ohjelma, Napapiirin sankarit -elokuva ja Aku Ankan murrekirja.δ

Kuvat: Iida Sarja

Vuoden Murre me-henkeä luomassa

Palkinnonluovutustilaisuus sujui leppoisissa tunnelmissa. Kuvasta puuttuu Veikka Ritola.

Vuoden Murre -kunniakirjan ohessa Oulun poliisilaitokselle luovutettiin kielipoliisi-merkki.

Sumanismi

OSMARAPORTTI

Mahtuuko mandariini?

Sumalaiset osmasivat Turun tosi-tv-teemaisessa turnauksessa. Tämä raportti on kirjoitettu paluumatkalla äärimmäisen väsymyksen ja pärinän vaikutuksen alaisena. Osma-perunat 2019 oli huikea. Kiitos Kanta ry! Bilevaunuilijat

Kuvasarja 1

Presidentti Urho ei ollut ikinä mukana.1 Hän olikin Elastinen. Silti Vain Hedelmää oli kaunis ja ilmiömäinen performanssi. Kun artistit kiipesivät kohtalokkaita turkulaisia kiviportaita (kuva 2) Posankan pyllyyn, sydänlihastulehdus oli tulossa.2 Osma-turnaus ei päättynyt koskaan, mutta presidentti, Elastinen ja Posankka tulivat. Tirsk.

Sumanismi

Joskus sumalaisetkin saattavat joutua sanoittamaan jotakin. Siksi he hymisivät huonosti Vesalaa kaikkien suruksi.3 Olut hyppäsi kurkkuun ja lattialle. Mutta lähinnä pönttöön. Hopiamitali killuu pöhöttyneiden artistien lösähtäneillä harteilla. Se ei ole häpiä.

Jatkoilla oltiin pallomeressä4 psykoosissa humalassa. Puheenjohtajat telmivät pallot sieraimissa koko yön. Yo-kylä hytkyi Amor Infinituksen kyydeissä5 3700 päivää eli 10,1 vuotta6. Pippeli hyppeli pitkin Aurajokea Loirin häissä7 ja piilotti mandariinit salkkuun8 ja kirmasi Tuomiokirkon kellariin. Selvisimme huonosti kaiken ryypiskelyn ja unettomuuden kourissa. Lähtöpäivä ei loppunut Kuusamoon. Röyh9.δ

Meerin Elastis-asuun (kuva 1) kuului äärimmäisen todentuntuinen kalju pää. Häntä luultiin mm. Urho Kekkoseksi sekä Juha Tapioksi. 1

Krapulassa portaiden kipuaminen oli rankkaa. Edellisenä yönä eräs sumaisa kaksikko oli könynnyt Posankan pyllyyn (kuvasarja 1) polviensa kustannuksella. 2

Sumalaisten uusi på bordet -tuotos – Älä tuu haukkaa mun hedelmää – villitsi Osma-yleisön. Laulu sisälsi mandariinivitsejä. 3

Kantalaiset olivat hankkineet Osmaajille upean pallomeren. Tai -altaan. Sumalaiset pilasivat senkin. 4

ja 6 Oulu pilaa aina kaiken ja pilasi myös jatkojen soittolistan.

Eräällä rastilla Veikka-Loiri pääsi Ensitreffeillä alttarille, koska hän voitti Napakympin. 7

Eräällä toisella rastilla sumalaiset ottivat rahat ja juoksivat. Rahoina toimi turkulainen valuutta eli hillitön läjä Hese-kuponkeja. 8

Kotimatka oli pitkä ja kivinen, mutta ennen kaikkea kivinen.

Kuva 1

Sumanismi

Kuva 2

Kuva 3. Palloallas ja iloisia Vain Hedelmää -artisteja.

Sumanismi

Kuva 4. Viimeisen aamun hikisiä terveisiä parvekkeen viileältä kivetykseltä.

Kuva 5. Väsymätön tsemppi siivitti Suman turnauksen toiselle sijalle.

NOVELLI

Lapsuussauna Istun mummoni mielestä haalealla, minun mielestäni polttavan kuumalla vedellä täytetyssä saavissa. Jos selkä osuu saavin reunaan, jää iho pitkäksi aikaa helakanpunaiseksi. Tuijotan puhki palaneen punaisen väristä kiuasta, jonka kivet tummuvat sekunnin sadasosiksi kastuessaan ja jälleen kuivuvat asfaltinharmaiksi. Punaisessa muoviveneessä on neulanmentävä reikä. Kun siihen juoksuttaa vettä, laiva uppoaa saavin pohjalle. Mummo tähtää tottuneesti vettä kiukaalle tuskin pisaraakaan yli roiskuttamatta. Tähtääminen on hänelle kuin pakkomielle, sillä heittokerroista ei ole tulla loppua. Lämpömittarin sakara huitoo jo kahdeksaakymppiä. Saunasta lähdetään sitten kun mummo antaa luvan. Pitää löylyttää viikon liat hyvin pois. Kun olen monta kertaa sanonut, että minulla on kuuma, mummo kipuaa rivakasti lauteet alas ja laskee hanasta haaleankuumaa vettä kooliin. Kooli asetetaan jakkaran päälle, joka on juuri niin ylhäällä, etten voi olla polvillani, mutta juuri niin alhaalla, että minun pitää kyykistyä niin, että olen kaatua pää edellä vesiastiaan. Pian alkavat harmittomat tukistamis- ja hukuttamisyritykset, joista selviän pitämällä nenästäni kiinni. Toisinaan mummon kädet päänahassani saavat aikaan unettavan reaktion. Sikeiden hiusten lomassa saippua vaahtoaa kuin meri

syysmyrskyinä. Annan anteeksi satunnaiset tukistukset ja livahdan puhtaana ja tyytyväisenä pukuhuoneeseen. Siellä minua odottaa pyyhe, jonka yhdestä nurkasta on tehty huppu. Juoksen alasti pyyhe viittana heiluen vanhempieni luo. Äiti kaataa appelsiinimehua vihreään pitkään lasiin, koska en kelpuuta muita laseja. Kaivan keittiön laatikostosta possukierrepillin. Työnnän pillin mehulasiin ja imen, mutta poskeni menevät vain lommolle. Mummon viinimarjamehun siemenet ovat tukkineet putken. Vedän pillivarastostamme tavanomaisen suoran pillin. Mehun kulkemisessa pillin lävitse ei ole mitään yllätyksellistä, koska se tapahtuu niin sukkelaan. Menen katsomaan vanhempieni kanssa Bumtsibumia. Tällainen on ihan tavallinen saunapäivä.δ Sumanismi

ASIAN VIERESSÄ

Mitkä ihmeen pedagogiset?

Paljon puhutaan siitä, miten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ammatti ei ole ainoa vaihtoehto suomen kielen opiskelijoille. Kuitenkin ehkä tästä syystä opettajuudesta ei kerrota riittävästi. Emilia Välimäki

Sumanismi

Kun aloitin pedagogisten opintojen suorittamisen, en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Oikeastaan kukaan ei koskaan kertonut, mitä kyseiset opinnot ylipäätään pitävät sisällään. Ei ollut ketään, keneltä olisin osannut tai uskaltanut kysyä. Tuntuu, että vieläkin opettajaopinnot ovat jotain mystistä, joiden pariin osa opiskelijoista vain katoaa. Haluaisin pyrkiä siihen, että pedagogisista opinnoista puhuttaisiin avoimemmin. Nyt selvitänkin, miten opettajaopinnot oikeasti rakentuvat.

Teoriaopinnot Ketään ei suin päin sysätä suoraan luokan eteen opettamaan, joten sitä ei tarvitse pelätä. Kolmannen vuoden kevään alussa noin kolme kuukautta kulutetaan edelleen tutusti yliopiston puolella. Tammikuusta maaliskuun puoliväliin saakka opiskellaan teoriaopintoja, jotka käsittelevät opettajuutta, koulutusta ja kasvatustieteellistä tutkimusta. Suurin osa opinnoista on massaluentoja, jolloin tuntuu kuin olisi jälleen pieni fuksi suorittamassa yleistä kielitiedettä tai suomen kielen rakennetta. Siirtyminen pedagogisiin opintoihin tapahtuu siis kevyesti laskeutuen. Samalla kuitenkin tuntuu vahvasti siltä, että jokin täysin uusi asia on alkamassa. Teoriaopinnot jatkuvat myös syksyllä samaan aikaan harjoittelun kanssa. Silloin ne saattavat tuntua raskailta, koska harjoittelu vie oman aikansa. Onneksi suuri osa opinnoista on osattu asetella siten, että niiden suorittamiseen on aikaa koko syksy. Lisäksi

jotkin kurssit ajoittuvat vasta harjoittelun jälkeiselle ajalle. Silti tehtävien suorittaminen vaatii ajankäytön hyvää hallintaa, mikä toisaalta on jo tuttua aiempien opintojen kautta. Teoriaopinnoista – ainakin omana aikanani – liikkui kaikenlaisia epämääräisiä tarinoita ja huhuja, joita joskus sattui kuulemaan. En oikeasti yhtään tiennyt, mitä opinnot pitävät sisällään, mutta sain käsityksen niiden hyödyttömyydestä. Meninkin siis hieman varovaisena katsomaan, mitä teoriaopinnoissa tapahtuu. Pedagogisten opintojen kokonaisuutta on uudistettu sekä parannettu palautteiden ja kokemusten perusteella viime vuosina. En ota sen suuremmin kantaa opintojen hyödyllisyyteen, koska mielestäni se on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Joku voi tuntea toisen asian hyödyllisemmäksi kuin toisen. Kuitenkaan mitään ennakkoasenteita en suosittele ottamaan kursseille mukaan, koska niillä tekee vain itselleen harmia. Mistään uuden oppimisesta ei ole koskaan haittaa, joten suosittelen menemään kaikkeen mukaan avoimin mielin. Opetusharjoittelu Opetusharjoittelu koostuu periaatteessa neljästä erilaisesta kokonaisuudesta: orientoivasta harjoittelusta, perusharjoittelusta, syventävästä harjoittelusta ja päättöharjoittelusta. Harjoitteluissa isossa osassa ovat ohjaaja ja oma ohjausryhmä. Sekä ohjaaja että

Muita huomioita matkan varrelta Kaikkien opetusharjoittelijoiden kesken vallitsee todella hyvä yhteishenki. Harjoittelun kautta tutustuu sekä oman oppiaineen opiskelijoihin paremmin, mutta myös aivan uusiin ihmisiin eri aloilta. Kaikki harjoittelijat ovat samassa tilanteessa, mikä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä hyvä ilmapiiri näkyy myös harjoittelun aikana olevissa ohjausryhmissä. Näissä pienryhmissä jokainen tukee toistaan ja auttaa parhaansa mukaan. Siksi onkin tärkeää huomata heti alusta saakka, että kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Suosittelenkin hyödyntämään kaiken muilta opetusharjoittelijoilta ja ohjaajilta saadun avun ja tuen. Opetusharjoittelun aikana tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta se on täysin hyväksyttävää. Harjoittelu on matka itseen ja omiin tunteisiin. Ennen kaikkea harjoittelun aikana joutuu pohtimaan, mitkä omat vahvuus- ja heikkousalueet ovat. Voi olla mahdollista, että alanvalinta alkaa mietityttää. Jos yhtäkkiä huomaa harjoittelun aikana, että opettajuus ei olekaan oma juttu, sekin on täysin hyväksyttävää. Ei kuitenkaan kannata heittää hanskoja tiskiin pelkän opetusharjoittelun perusteella, vaan tarkastella tilannetta oikeassa työelämässä. Jotkut taas saattavat vasta harjoittelussa havahtua siihen, että opettajuus on juuri heitä varten. Harjoittelu antaakin paljon perspektiiviä siihen, miten katsoo itseään ja millainen ihminen sitä oikeastaan edes on. Uusissa tilanteissa saattaa nimittäin löytää itsestään täysin uusia puolia.

Sumanismi

ryhmä vaihtuvat jokaisen harjoittelun myötä. Orientoivassa harjoittelussa ja perusharjoittelussa ne kuitenkin ovat samat, koska orientoiva harjoittelu on kestoltaan niin lyhyt. Lyhyesti sanottuna siis keväällä toimitaan tietyn ohjaajan ja ryhmän kanssa, mutta syksyn aikana harjoittelijalla on kaksi eri ohjaajaa ja ohjausryhmää. Vaihtamisen kautta pääsee näkemään ja kokemaan erilaisia luokkaryhmiä sekä opetus- ja työskentelytapoja. Kuitenkin ryhmän ja ohjaajan vaihtuminen tuntuu aina haikealta kokemukselta, koska juuri, kun on alkanut tottua uuteen tilanteeseen, ryhmä vaihtuu. Orientoiva harjoittelu on aivan ensimmäinen kosketus Norssiin. Silloin harjoittelijat tutustuvat koulun käytöntöihin ja toimintaan seuraamalla oppitunteja. Harjoittelijoita pyritään puskemaan siihen, että he eivät vain istu luokan perällä seuraamassa tunteja, vaan toimivat myös apuopettajina. Luokkien pariin kannattaakin sukeltaa heti ja tutustua oppilaisiin, koska silloin siirtyminen opettajan rooliin helpottuu. Orientoivan harjoittelun aikana aletaan pohtia ja suunnitella perusharjoittelussa pidettäviä oppitunteja. Opettajuuteen laskeudutaan tässäkin kevyesti, sillä aluksi oppitunteja pidetään pareittain. Perusharjoittelussa on pakollista pitää vain yksi tunti yksin, mutta suosittelen pitämään useammankin, jos se vain on mahdollista. Syksyllä on sitten helpompi jatkaa harjoittelua, kun on jo vähän saanut kokemusta yksin toimimisesta. Syventävä harjoittelu alkaa elokuussa, kun koululaiset menevät kouluun. Harjoittelussa aletaan pitää tunteja yksin, mikä aluksi saattaa tuntua haastavalta, mutta muuttuu nopeasti hyvinkin luonnolliseksi. Hetken kuluttua tuntuu jopa oudolta opettaa jonkun kanssa yhdessä. Päättöharjoittelu jatkuu suoraan syventävän harjoittelun perään, ja päättöharjoittelussa keskitytään lähinnä yhden tietyn ryhmän opettamiseen. Harjoittelijat suunnittelevat keskenään itse kokonaisen kurssin kyseiselle ryhmälle ja myös pitävät sen. Harjoittelujen myötä siis vastuukin kasvaa. Samalla myös opettaminen muuttuu luonnollisemmaksi, kun kokemusta karttuu. Opetusharjoittelun kautta opettamisesta saadaan vihdoin konkreettinen käsitys, ja harjoitteluiden kautta sitä todellista opettajuutta päästään oppimaan.

Sumanismi

Pedagogiset opinnot (2019, *muutokset ovat mahdollisia tulevaisuudessa)

ADJEKTIIVITARINA

Matka jalan Katja Pyörälä

lan vain. Lopulta sade alkaa laantua. Se on kastellut vaatteet hartioista varpaankärkiin, ja taskuihin se on sylkenyt toiveikkaat lammikot. Yhä vain harvemmin putoaa silmien ohitse sädehtivä hiutale, ja vain muutaman sylillisen päässä erottuu matkan määränpää. Jatkuvalämmitteinen ovi, sen sivussa ananaksinen kellonkillutin. Kun sitä soittaa, vilisee vatsassa fyrryisiä perhosia. Ovi avautuu, ja sade seisahtuu kokonaan. Se katselee sisään uteliaana, se tahtoo niin kovasti sinnekin! Sade yrittää kutsua tuulta avukseen. Tuonne, vie minut tuonne! Mutta tuuli ei tule. Tänne ei sade saa tulla, katsos. Astun sisään todellisuudenpakoisesta ovesta ja kutsun laulajaa nimeltä. Jostain hölmöjen seinien välistä kuuluu korkealentoinen huhuilu, jonka ääntä sitten seuraan. Luinen laulaja laulaa salaista lauluaan. Luulee, etten kuule, katsos. Naurattaa, mutta ei saa nauraa. En saa paljastua. Näen laulajan pöydän ääressä ja pöydällä pahismaiseen paperiin käärityn rusinaisen paketin. ”Katsos”, sanon hämmästyneenä. ”Katsos vain”, laulaja nauraa ja työntää paketin pöydän yli. Paperi rahisee omituisesti puupintaa vasten. Se haluaa jo näyttää, mitä on sisäänsä kätkenyt. Kun availen yllätystäni, alkaa laulaja laulaa uudestaan, hyräilee ja nostaa jalkansa pöydälle. Jaloissa on villasukat. Paketissa toiset. Otan märät sukat pois ja luen laulajan korttia. Talvella lämmittää. Saa minut hymyilemään.δ

***Lihavoidut ja kursivoidut adjektiivit ovat sumalaisten lempiadjektiiveja.***

Sumanismi

Sataa. Sade on äänetöntä. Se putoaa kauluksesta sisään, kutittaa niskanikamia niin, että väristys kulkee selkää pitkin. Sade haluaa olla kaikkialla. Se jää maan pinnalle havilliseksi vaipaksi. Kun avaa oven ensimmäistä kertaa sen jäljiltä, ei uskalla kävellä sateen lutuisella kuorella. Uskallan kuitenkin! On pakko, katsos. On mentävä, on päästävä kimuranttien matkojen päähän. Tungen kädet syvälle mömmöisten taskujen suojiin, mutta sade päätyy sinnekin. Ilma alkaa olla sakeanaan myrkyllistä sadetta. Silmillä pitää tihrustaa, ja silti horisontti katoaa jalkarättihiutaleiden hyörinään. Alan hyräillä maltaista laulua, jonka kuulin laulettavan edellisenä päivänä. En olisi saanut kuulla, mutta kuuntelin. Salaa, katsos. Oli hämärä, oli aamu, ja oli myös yö yhtä aikaa. Heräsin hapsuisesta unesta, jossa lensin tuimilla siivillä kohti letkeää maata. Siinä maassa kaikki oli pöyröön vihreää. Kai uni oli lennättänyt minut sanomaan hyvästit kesälle. Hei vain, ajattelin siinä riemukkaissa peitteissä pyöriessäni. Ja sitten korvissa hörisi. Laulu kantautui seinän takaa. Se oli aivan anhiton sävelmä, nousi ja laski häävisti. Se nosti mädäntyneen hymyn väsyneille huulille. Tuli ikävä suuta, josta laulu luikui huoneesta toiseen. Hyisessä, eriskummallisessa sateessa laulelen sitä samaa laulua. Unohtaakseni, katsos – näin sakeassa sateessa on parempi viedä aatteita muihin suuntiin ja antaa jalkojen mennä menojaan. Kyllä jalat tietävät. Hiljaisessa sateessa laulelen matkatessani. Sukat saappaissa kastuvat, kun astahdan vahingossa tiensyrjään. Pakko jatkaa, ajattelen, ja lau-

ALUMNI ESITTÄYTYY

Jospa joku kertoisi, että oven voi sulkea Identiteettikriisi, tuo yliopisto-opintojen aikaa kuvaava termihirviö. Lähes kaikki opiskelijat törmäävät siihen jossain vaiheessa. Joillakin se johtaa opintoalan vaihtamiseen, osalla taas itsensä syyllistämiseen ja osa hoksaa olevansa siellä juuri, missä pitääkin. Identiteettikriisi leimaa yliopisto-opiskelijan elämää, mutta harvoin kukaan mainitsee, että identiteettikriisit kulkevat mukana myös työelämään.

Sumanismi

Olli-Juhani Piri

Olen ylpeästi Suma ry:n alumni. Valmistuin vuoden 2017 keväällä Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenani suomen kieli ja sivuaineinani kirjallisuus sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot. Yksi suurista haaveistani oli opettaa suomen kieltä ja tehdä tutkimusta ehkäpä jossain ulkomaisessa yliopistossa.

Näin ei käynyt, vaikka sainkin opetusurapolkuun kultaiset avaimet kansainväliseltä mahtisäätiöltä. Aina meille opetetaan, että pitäisi saada jalka ovenrakoon. Harvoin meille opetetaan, että yhtä tärkeää on osata sulkea ovia. Syksyn 2017 aikana tein urani kannalta yhden merkittävimmistä päätöksistä vieläpä aivan toisella mantereella ja vieraassa yliopistossa. Päätin, että minusta ei tule suomen kielen opettajaa tai tutkijaa. Tuo päätös johti syviin vesiin – hetkiin, jolloin oli oikeasti pohdittava, mitä haluaisin tulevaisuudelta. Kuka ihme haluaisi palkata äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tekemään muuta kuin mitä titteli antaa ymmärtää? Tilanne tuntui hankalalta, jopa ylitsepääsemättömältä. Tänään työskentelen viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä suomalaisessa teknologiayhtiössä. Työssäni vastaan kriittisen tärkeästä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvästä viestinnästä yli miljoonan suomalaisen väestöpohjalla, yhtiömme markkinoinnista sekä yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä. Kukaan ei ole arvioinut osaamistani vain tutkintoni tai kurssieni ja graduni arvosanojen perusteella. Sen sijaan on tarkasteltu konkreettista osaamistani, luonteeni sopivuutta tiimiin ja potentiaaliani tehtävässä menestymiseen. Aloin kartuttaa työkokemustani tekemällä opettajansijaisuuksia koti- ja opiskelupaikkakunnillani jo opiskeluaikanani. Ennen kandiksi valmistumistani pää-

sin harjoitteluun paikalliseen terveysmediayhtiöön, mikä poiki jälkikäteen vapaan toimittajan töitä lähes kahdeksi vuodeksi. Valmistumiseni ja kriittisen urapäätökseni jälkeen työllistyin talouden ja politiikan toimittajaksi yhteen pohjoismaiden suurimmista mediataloista. Tuossa työssä toimitin journalistista sisältöä pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon johtajille ja poliittisille päättäjille. En ikinä ole halunnut olla toimittaja. Harjoitteluun lähdin kokeilunhalun ja kesätyön tarpeen vuoksi. Paljon oppia olin saanut sekä kirjallisesta että visuaalisesta sisällöstä ainejärjestölehti Sumanismista, jota sain usein tehdä yhdessä ystäväni Laurin kanssa. Aina ennen minulla oli ollut palo opettamiseen. Tuon harjoittelun takia kuitenkin löysin itseni myöhemmin Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevasta toimituksesta keskustelemasta yritysjohtajien ja ministerien kanssa. En tosin edelleenkään halunnut olla toimittaja.

Ovia on suljettava samaan tapaan kuin avattavakin.

Sumanismi

Kesällä 2018 suljin lehdistöoven ainakin toistaiseksi. Siinä meni jo toinenkin ovi. Siirryin kokeilemaan siipiäni viestinnän ja politiikan asiantuntijana sosiaali- ja terveydenhuollon alalla toimivassa teknologiayhtiössä. Kokemukseni viestinnästä perustui harrastuneisuuteeni, kokemuksiini lehdistöstä ja tietysti viestintävastaavan tehtäviini Sumassa. Myöhemmin nousin viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden päälliköksi samassa organisaatiossa, mutten opintotaustani tai pelkästään työkokemukseni ansiosta, vaan näkemysteni, intoni ja vastuunkantokykyni johdosta. Työnhausta olen oppinut, että opintotaustallani ei ole niinkään suurta merkitystä, vaikkakin ilmeisesti suomen kielen opintoja ja pohjoisen Suomen työskentelyasennetta pidetäänkin täällä etelässä hyvässä arvossa. Opintojeni sijaan työnantajani ovat kysyneet minulta, mitä osaan ja mitä haluan osata. Olen saanut kertoa, mitä harrastan. Olen saanut tuoda esille haluni ja kykyni tehdä tekstuaalisten sisältöjen lisäksi myös visualisointeja. Olen saanut kertoa innostani yhteiskunta- ja lehdistösuhteisiin. Olen saanut kertoa luokattoman huonosta huumorintajustani. Olen saanut kertoa, mitä en halua tehdä. Olen saanut

kertoa rakkaudestani tiedolla johtamiseen. Olen saanut kertoa halustani opiskella ikuisesti – viimeisimpänä oikeustieteitä avoimessa yliopistossa. Yliopistotutkinnolla on arvoa. Pääaineilla ja sivuaineilla on merkitystä etenkin työllistymisen alkuvaiheissa. Ne eivät kuitenkaan määritä sitä, mitä voi tehdä. Joskus väärät sivuaineet voivat olla hidasteita, mutta tuolloin niiden ylitse ajavat kiinnostukset ja harrastukset. Joskus näistä kysytään näytteitä, ja silloin kokemukset ainejärjestössä ja ainejärjestölehdessä toimimisesta osoittautuvat kultaakin kalliimmiksi. Minulla on edelleenkin portfoliossani näytteitä Sumanismista ja Suman historiikista. Opiskeluvaiheessa ei kannata myöskään pelätä verkostoitumista. Niinkin niljakkaalta kuin se kuulostaa, verkostoilla on merkitystä työllistymisessä. Joskus työpaikan takaa sukulaissuhde, joskus entinen esimies harjoittelupaikasta ja joskus taas vanha tutun tuttu opiskeluajoilta. Olen huomannut, että erityisesti suomen kielen asiantuntijat arvostavat toisia suomen kielen asiantuntijoita. Heitä rohkeasti verkostoitumiskutsua tai viestiä Suman alumneille esimerkiksi LinkedIn-palvelussa. Tiedän, että viestinnän alalla työskentelee hurja määrä Oulustakin valmistuneita fennistejä. Jos viestinnän urapolkua harkitsee, on myös hyvä muistaa, että superihmisiä ei ole olemassa. Rekrytointi-ilmoitukset maalailevat viestinnän asiantuntijoista moniosaajia, joiden tulee hallita kaikkea, mitä organisaatiossa ei vielä hallita. Työpaikkailmoitusten vaatimukset ovat usein viitelistoja – riittää että täytät vaatimuksista osan. Hae rohkeasti ja kerro motivaatiostasi ja edellytyksistäsi oppia, mitä et vielä osaa. Se merkitsee eniten. Edelleen päivittäin mietin, mitä tekisin elämälläni. Mitä haluaisi opiskella ja missä haluaisin työskennellä – täysin samaan tapaan kuin opintojenikin aikana. Tärkein oppi, minkä olen saanut, on, että ovia on suljettava samaan tapaan kuin avattavakin. Päämääriä on hyvä olla, mutta suurin osa tapaamistani asiantuntijoista ja johtajista on päätynyt sattumien ja epävarmojen valintojen kautta siihen työhön, missä nyt on. Niin olen minäkin. Hiljalleen ja yllättävästi opintojeni ja työkokemukseni kautta on muodostunut oudolla tavalla eheä kokonaisuus, jota työnantajat arvostavat. Tiedän jo nyt, etten halua tehdä viestintää ikuisesti. Pidän edelleen monella tavalla opettamisesta ja toivon, että vielä joskus pääsen taitoa hyödyntämään. Tällä hetkellä kuitenkin on hyvä olla siinä, missä on. Ura- ja opintovalintoja on tehtävä järjellä, mutta joskus myös tunteella ja jopa pelkän intuition varassa. Elämä kyllä ohjaa ja on mahdollisuuksia täynnä. Opinnot voivat antaa suppean ja harhaanjohtavan kuvan työllistymismahdollisuuksista. Äikänopen urapolku on hyvä, mutta ei ainoa.δ

Härifrån tvättas

eli Pohjanlahden tuolta puolen Teijo Kemppainen Monivuotinen hakemustulitukseni kohti Opetushallituksen harjoittelupaikkoja toi viimein toivotunlaisen lopputuloksen viime keväänä, kun Tukholman yliopisto toivotti minut tervetulleeksi kulmilleen syyslukukaudeksi. Pitkän linjan Sumanismi-aktiivina päätin, että tässä olisi sellainen reissu, jonka ylä- ja alamäistä voisi kirjoittaa sumalaisillekin. Tässä artikkelissa yritän valaista harjoittelupaikkojen hakuprosessia, käytännön järjestelyitä sekä suomen kielen opiskelua Tukholman yliopistolla. Loppuun lisään vielä lyhyesti kursseja, joille osallistuin syksyn aikana.

Sumanismi

Hakemusprosessi

Hakuprosessi Opetushallituksen harjoittelupaikkoihin on samaan aikaan nopea ja hidas. Kun seuraavan syystai kevätlukukauden harjoittelupaikat ilmoitetaan vuoroin syys- ja helmikuussa, on paikkoihin tutustumiseen, hakemuksen kirjoittamiseen ja tarvittavien liitteiden keräämiseen aikaa noin kaksi viikkoa. Ilmeisesti hakuprosessista on nyt jätetty pois kirjallisen hakemuksen lähetys postitse, mikä helpottaa aikataulua hiukan. Veikkaan, että syynä on Postin päätös olla jakamatta kirjepostia tiistaisin – hakemusten palautuspäivä kun yleensä osuu tiistaille. Tavallisesti syyslukukauden harjoittelupaikkoja on kahdesta viiteen, mutta keväällä tarjontaa on huomattavasti enemmän. Harjoittelupaikkamaita on yleensä vuoden mittaan hyvinkin monipuolinen valikoima, mutta vakiomaita tuntuvat olevan ainakin Venäjä, Saksa ja Puola. Näissä maissa on useampi suomen kielen ilosanomaa levittävä yliopisto, joten vuoden mittaan harjoittelijaa saatetaan hakea kahteen eri yliopistoon samaan maahan. Yhdellä kerralla hakemuksen voi lähettää kahteen eri hakukohteeseen. Harjoitteluiden kestot vaihtelevat kolmesta kuukaudesta miltei puoleen vuoteen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota hakua suunniteltaessa. Oman ly-

hyen kokemukseni perusteella voisin sanoa, että ilmoitetun harjoitteluajan päättymisaika on tarkempi, koska se on samalla yleensä lukukauden päättymispäivä. Harjoittelun aloitusaikaan on taas laitettu ekstrapäiviä sitä varten, että harjoittelija tulee maahan ja kaupunkiin joitain päiviä aiemmin haistelemaan uusia tuulia ja etsimään lähintä ruokakauppaa. Tukholman yliopiston hakemuksessa harjoitteluajaksi oli ilmoitettu elokuun puolivälistä joulukuun puoleenväliin, mutta syyslukukausi alkoi käytännössä vasta syyskuun toisena päivänä. Päättymispäivä taas on viimeinen perjantai ennen joulua, jolloin alkaa loma. Kun hakemus on onnistuneesti lähetetty Opetushallitukselle, alkaa odotus. Harjoittelupaikkojen haun yhteydessä annetaan päivämäärä, johon mennessä kaikkien pitäisi saada tietoonsa, onko oma hakemus edennyt Opetushallituksen seulasta eteenpäin, ja jos on, niin mihin yliopistoon. Lisäksi annetaan päivämäärä, johon mennessä valituille hakijoille ilmoitetaan valinnoista. Viime keväänä tämä vihoviimeinen päivämäärä oli 18. huhtikuuta, eli miltei kaksi kuukautta hakemuksen jättämisen jälkeen. Helmi- ja huhtikuun välillä tulevaa kesää ja syksyä koskevia valintoja pitikin aina pohtia kahdelta kantilta: onko minut valittu Tukholmaan vai ei. Hakuprosessin viimeiset kolme päivää menivät sitten aika nopeasti: keskiviikkona sovittiin haastatteluaika, torstaina haastateltiin, ja perjantaina ilmoitettiin, että minut on valittu harjoittelijaksi.

Asuminen

Tukholmassa asutaan ahtaasti. Kimppakämpät ovat tyypillisiä, mutta vuokrataso näyttäisi yhdestä huoneesta ja yhteisistä tiloista olevan silti samaa luokkaa Oulun yksiöiden kanssa. Koska monissa tapauksissa vuokranantaja on samalla kämppis, ei vuokrasopimukseen riitä tasaiset tulot ja maksuhäiriömerkinnätön elo. Asuntoon muuttamista mielivän on monesti

täytettävä tiettyjä kriteerejä, joista ehdottomasti yleisimmät ovat savuttomuus, lapsettomuus ja se, ettei muuttajan mukana asuntoon kantaudu lemmikkieläimiä. Lisäksi vuokranantaja tai alivuokralaista etsivä päävuokralainen voi esittää toiveita tulevasta kämppiksestään. Omaa lukaaliani etsiessäni törmäsinkin melkoisen tarkkoihin kysymyksiin, ja meno äityi välillä sellaiseksi, että hakemuksen yhteyteen olisi tullut liittää psykologin lausunto pääkoppani terveydestä. Matkan varrelle sattui monenlaista umpikujaa. Eräässä asuntokyselyssäni ilmaisin, että olen savuton nuorukainen. Tähän vuokranantaja (joka asui itse myös asunnossa) totesi, että hän ei valitettavasti ole, eikä hän aina mene nikotiininpuutteessaan ulos. Se keskustelu jäi siihen. Toinen aluksi lupaava tiedustelu kaatui siihen, että huonetta vuokraava nainen olisi halunnut tietää opettajani henkilötunnuksen: olimme sopineet, että opettaja kävisi kaiken varmuuden vuoksi tarkastamassa asunnon kunnon ja ennen kaikkea olemassaolon ennen kuin laittaisin nimeäni mihinkään. Pohjat tälle kaikelle laittoi kuitenkin ”Insinööri-Ida”, joka kertoi työskentelevänsä tällä hetkellä Kyproksella, joten hänen opiskelija-asuntolakylässä sijaitseva huoneensa olisi vapaa. Vuokravakuudeksi oli merkitty kahden kuukauden vuokran kokoinen rahasumma, joka oli aika suuri, mutta ei toisaalta aivan tavaton. Siitä hän toivoi puolet etukäteen, ennen kuin hän tulisi Tukholmaan antamaan asunnon avaimet – kova pyyntö, mutta olosuhteet huomioiden tavallaan ymmärrettävä. Kun vuokravakuus tuli tilittää Moneygram-palvelun kautta nimelle, joka toi Googlen kuvahaussa tulokseksi pikemminkin nigerialaisprinssejä kuin länsinaapurin leidejä, laitoin hommalle stopin. Yhdessä vaiheessa asuntoa haettiin kirjaimellisesti äidin työkaverin veljentyttären pojan tyttöystävän äidin kautta. Lopulta löysin länsinaapurin Toria vastaavalta nettisivulta leppoisan oloisen rouvashenkilön ja hänen huoneistossaan olevan vapaan huoneen, josta pääsimme sopimukseen. Asunto sijaitsee Tukholman ulkopuolella naapurikunnassa, mutta julkiset kulkuyhteydet takaavat, että suuntaan jos toiseenkin pääsee vaivatta joko vähäisellä tai kohtalaisella odottelulla.

Suomen opiskelu Tukholman yliopistolla

kyy myös yliopiston kurssitarjonnassa. Kursseja on tarjolla suomea sekä vieraana kielenä että äidinkielenä opiskeleville. Myös erilaiset elämäntilanteet on otettu huomioon, ja kursseja voi opiskella täysivauhtisesti tai puolivauhtisesti. Täydellä höyryllä opinnoissaan etenevät suorittavat puolessa vuodessa neljä 7,5 korkeakoulupisteen kokonaisuutta, joista muodostuu yksi iso kokonaisuus. Puolella vauhdilla puoleen vuoteen saa vastaavasti kaksi 7,5 pisteen pakettia, jotka muodostavat puolikkaan kokonaisuuden. Suomen opiskelijoiden taustoissa korostuu kaksi päätekijää: perhetausta ja työllistyminen. Osa opiskelijoista on kiinnostunut sukunsa tai kumppaninsa kielestä, kun taas osa näkee suomen kielen osaamisen valttikorttina työmarkkinoilla. Valitettavasti kumpikaan motivaattoreista ei ole täysin ongelmaton oppiaineen kannalta. Joillekin ensimmäiseen ryhmään kuuluvista oppimistavoitteena on keskusteluun riittävä kielitaito, ja tavoitteen täytyttyä opiskelut lopetetaan. Toiselle ryhmälle vaarana taas kuuluu olevan työmarkkinoiden veto, eikä opiskeluille riitä enää aikaa töiden jälkeen. Kun soppaa hämmennetään vielä Ruotsin korkeakoulumaailman avoimilla ovilla, on tilanne se, että pääsykokeitta ja tutkintoon tähtäämättömillä tavoitteilla opiskelunsa aloittaneita opiskelijoita on hyvin vaikea sitouttaa

Sumanismi

Suomen oppiaine on Tukholman yliopistolla osa niin kutsuttua Slabafinetyä, johon kuuluvat slaavilaiset ja balttilaiset kielet, suomi, hollanti ja saksa. Opiskelijoita laitoksella on muutamia satoja, joista suurin ryhmä ovat ehdottomasti saksan opiskelijat. Suomen opiskelijoita on kirjattu noin 150, mutta tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen. Suomen ja Ruotsin historiat pyörivät toistensa ympärillä moneen otteeseen kuin DNA:n pätkät, mikä nä-

Yliopiston kampus levittäytyy laajalle. Suomen opetus on alalaidassa haravan näköisen rakennuksen toisessa piikissä oikealta.

oppimisprosessiin. Tukholman hintataso on kaiken kukkuraksi sellainen, että yli 95 % oppiaineen opiskelijoista tekee töitä opintojensa ohella — tai oikeastaan opiskelevat työnteon ohella. Opintopisteillä ei makseta ruokaa eikä Netflixiä, joten ajankäytön priorisoinnissa opinnot voivat jäädä kakkoseksi. Kirjoille merkityistä 150 opiskelijasta valtaosa on alkeistasolla, ja syventäviin opintoihin asti etenee vain kourallinen. Olen tänä syksynä osallistunut kahden eri alkeisryhmän opetukseen. Toinen ryhmistä on täysivauhtinen ja toinen puolivauhtinen. Täysivauhtisen ryhmän tunneilla on käynyt yhteensä 10 opiskelijaa, mutta syksyn mittaan määrä on vakiintunut neljään. Puolivauhtisella ryhmällä ilmoittautuneita oli 80, mutta ensimmäiselle kerralle saapui vajaa 40. Viime aikoina olen ollut mukana vain puolikkaan ryhmän harjoitusryhmässä, jossa opiskelijoiden määrä vaihtelee puolenkymmenestä vajaaseen viiteentoista. Lisäksi olen mukana suullisen viestinnän kurssilla, jolla opiskelijat ovat lähes äidinkielisen tasolla tai äidinkielisiä. Heitä on kurssilla mukana seitsemän.

Omat työtehtäväni

Sumanismi

Olen ollut kursseilla mukana lähinnä apuopettajan roolissa omasta toivomuksestani. Tukholman yliopistossa ruotsinkielisille opiskelijoille opetuskielenä on ruotsi, joka ei omasta suustani lähde aivan niin sujuvasti. Syksyn mittaan kielitaito ja rohkeus puhua ovat kuitenkin karttuneet, ja olen voinut heittää tunneilla

jo pientä vitsiäkin. Täysin tuppisuuna en ole ollut opetuksenkaan suhteen, sillä kurssien varsinainen opettaja on antanut minun vedettäväkseni joitain harjoituksia verbintaivutuksesta ja sanastosta. Koska opettaja on kotoisin Alankomaista, olen tunneilla ainoa äidinkielinen suomenpuhuja. Rooli tuo vastuuta, koska olen monissa kysymyksissä se viimeinen auktoriteetti, jonka sana määrää, toimiiko joku rakenne suomeksi vai ei. Äidinkielistä ääntämystäni on myös hyödynnetty ääntämisharjoituksissa ja nauhurin korvikkeena. Olen myös ehtinyt jonkin verran kasvattaa omaa materiaalivarastoani askartelemalla erilaisia muistipelejä ja muita harjoituksia. Suullisen viestinnän kurssilla olen etsinyt kurssia varten videomateriaaleja ja osallistunut kurssilaisten esitysten arvioimiseen. Olen myös kertonut omista esiintymiskokemuksistani ja valvonut korvattavien tehtävien, kuten ryhmäkeskustelujen ja väittelyiden suorittamista. Näiden neljän kurssin lisäksi olen auttanut oppiainetta kirjanjulkistusseminaarin ja opettajankoulutuspäivien järjestämisessä. Alkusyksystä pidin suulliset esitykset kahdelle kurssille opinnäytetyön tekemisestä ja suomen kielenhuollosta. Joulukuussa on tiedossa humanististen aineiden opetuksen merkkivuoden tilaisuus, johon osallistun myös. Kirsikkana kakun päällä on ruotsin kielen kurssi, jolle osallistun kerran viikossa ulkomailta tulleiden työntekijöiden ja tohtorikoulutettavien ryhmässä.δ

Yliopiston Södra Huset tuo mieleen sairaalan, ja sellaiseksi se onkin tavallaan suunniteltu: suunnitelmien mukaan rakennus voitaisi sotatilanteessa ottaa sairaalakäyttöön.

KILLASTA KUULUU

Puhiksen tuurausta ja rahaliikennettä Tällä kertaa kiltapestistään avautuu Veikka Ritola. Pääseekö varapuheenjohtaja nuijanvarteen, vai kuuluuko hommaan jotain muuta jännää? Entä millaista on toimia killan kirstunvartijana?

Veikka Ritola heenjohtajalle ja apurahavastaavalle testamentit sekä ohjata heidät näiden pestien pyörteisiin. Stipendi- ja apurahavastaavanakaan en ole joutunut valtavan työtaakan alle, sillä Kilta ei taloustilanteensa vuoksi ole kyennyt jakamaan stipendejä tai apurahoja. Mikäli tulevat hallitukset saavat Killan uimaan kahisevassa, apurahoja tullaan kyllä taas jakamaan. Tänä vuonna Killan toiminta on perustunut pitkälti talouden vakauttamiseen. Humuksen muuttaessa humanistisen tiedekunnan mukana vuonna 2018 kahvilan asiakaspaikat vähenivät, mikä vaikutti myyntiin. Lisäksi uusi sijainti saattoi olla vanhoille asiakkaille vieras. Hallituksemme on erinomaisesti onnistunut karsimaan menoja. Mikäli olet näppärä rahan kanssa, suosittelen erityisesti Kiltaan lähtemistä tulevalla kaudella. Nuorille (ja vanhoillekin) sumalaisille suosittelen vahvasti Kiltaan lähtemistä, sillä kattokiltatoiminta on virkistävää vaihtelua oman ainejärjestön toiminnasta. Se on myös mittakaavaltaan laajempaa, sillä tapahtumat ja jäsenmäärä ovat suurempia. Poikkitieteellisyys on omasta mielestäni kattokiltatoiminnan suurin plussa, sillä yhteyttä ei pidetä vain muitten humanistien kanssa, vaan myös muitten tiedekuntien kattokiltojen. Itselleni kiltatoiminta ei antanut vain organisaatiokykyä ja uusia käytännöllisiä kokemuksia vaan myös suuren läjän uusia ystäviä, joiden kanssa tulen varmasti viettämään loputkin opiskeluvuodet.δ

Sumanismi

Hei! Olen Ritolan Veikka ja toimin Oulun yliopiston Humanistisessa Killassa varapuheenjohtajana sekä stipendi- ja apurahavastaavana. Tässä jutussa avaan hieman sitä, mitä Humanistisessa Killassa toimiminen käytännössä on. Aluksi hieman Killasta: Oulun yliopiston Humanistinen Kilta ry on siis kaikkien humanistiainejärjestöjen kattokilta, joka ajaa jäsenjärjestöjensä etua, pöhisee tiedekunnan kanssa yhteistyössä esimerkiksi työelämäpäivien tiimoilta ja järjestää useita tapahtumia eritoten vappuna. Lisäksi tarjoamme kaikille yliopiston opiskelijoille Humuksen palvelut! Humanistiseen Kiltaan valitaan jokaisesta ainejärjestöstä kaksi edustajaa: varsinainen jäsen ja varajäsen. Varsinaisella jäsenellä on äänioikeus Killan kokouksissa, ja varajäsen tuuraa varsinaista jäsentä tämän ollessa poissa. Omana varaedustajanani toimii tällä hallituskaudella Iida Sarja. Varapuheenjohtajan pesti on ollut tällä hallituskaudella melko kevyt. Syy tähän löytyy lähinnä puheenjohtajan ja muun hallituksen tehokkaasta toiminnasta. Olen kuitenkin tuurannut puheenjohtajaa tämän lomaillessa. Lisäksi varapuheenjohtajana saan kontolleni kaikenlaisia erilaisia pieniä tehtäviä, eli toisin sanottuna nakkeja. Tällä hetkellä olen yhteydessä OYY:hyn ja yliopiston hallintoon, sillä selvitän mahdollisten työelämäpäivien järjestämiseen liittyviä asioita. Loppuvuodeksi ei ole enää tiedossa valtavasti töitä, sillä hallituskausi lähenee loppuaan. Vielä pitäisi saada kasaan uusi hallitus ja jättää seuraavalle varapu-

Kärsimysten kuusipaja Niskajumeja, piipunrasseja, kirosanoja ja palovammoja. Niistä on askartelupajat tehty. Hyvää joulua itse kullekin säädylle. Venla Juntto & Emilia Välimäki

Kimallekuuset Tarvitset: Kuumaliimaa + pyssyn, (glitter)nauhaa, kartonkia, sakset, nitojan ja äärettömän määrän kärsivällisyyttä. 1. Leikkaa kartongista suuri ympyrä. Leikkaa ympyrästä noin puolet pois, jotta voit rullata kartongin kartioksi. Nido kartio paikoilleen. Älä nido sormeasi kiinni kartonkiin. 2. Leikkaa miljoona pikkupalasta glitternauhasta. 3. Taittele nauhat pieniksi kolmioiksi, ja liimaa kolmiot niin, että ne pysyvät muodossaan. 4. Liimaa kolmiot alhaalta ylöspäin kartioosi. Asettele kolmiot limittän. 5. Kuusi on valmis, kun se on täynnä pikkukolmioita ja kyyneleitäsi.

Sumanismi

Vaiheissa 3-4 menee noin 1-5 tuntia. Tämä kuitenkin riippuu siitä, kuinka yksityiskohtaisen kuusen haluat sekä siitä, kuinka kauan jaksat näperrellä ja nuuhkia kuumaliimapyssyn höyryjä.

Konvehtikuuset Tarvitset: PALJON konvehteja (noin kaksi rasiaa per kuusi), PALJON liimaa, kartonkikartion ja itsehillinnän. 1. Kokoa kartonkikartio yllämainitusti. 2. Liimaa ensimmäinen kerros konvehteja. Jatka niin kauan, että kuusi on valmis ja aurinko on laskenut. 3. Olet nyt monta euroa köyhempi, huomattavasti vanhempi kuin aloittaessasi ja lisäksi sormissasi on kuumaliimavammoja. 4. Onnittelut valmiista kuusesta! Voit antaa konvehtikuusen lahjaksi vaikkapa lähisukulaisellesi tai naapurille. Tai syö se itse. Sama kai se meille on.

Tonttu- ja poropukit Tarvitset: liimaa, erilaisia koristeita (esim. piipunrasseja, liikkuvia silmiä) ja tyhjiä Piltti-purkkeja. 1. Mieti, mitä haluat tehdä. 2. Tee se. Vinkki: Purkin voi myös täyttää jollain, kuten karkeilla tai kynttilällä. Silloin se voi toimia hauskana lahjana. Muuten kyseessä on kyllä oikein toimiva sisustuselementti esimerkiksi lastenhuoneeseen.

Juhlahattu Jos tavallinen jouluaskartelu ei oikein kiinnosta, voit askarrella itsellesi juhlahatun, joka sopii kaikkiin mahdollisiin juhliin. Juhlahattua voi käyttää niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Juhlahatusta voit tehdä juuri itsellesi mieleisen. Se on myös oiva lahja läheiselle. Yleisesti ottaen juhlahattu on erinomaisen hyvä väline juhlimiseen. Tarvitset: kartonkia, liimaa ja erilaisia juhlakoristeita (esim. tarroja, juhlanauhaa, kimalletta, piipunrasseja). 1. Kokoa kartonkikartio. 2. Koristele kartio haluamallasi tavalla. Muista kuitenkin tehdä hatusta riittävän juhlava. Onhan kyseessä kuitenkin hienostohattu! 3. Voit halutessasi lisätä hattuun myös kaulanarun, jos pelkäät muuten kadottavasi juhlahatun. 4. Pidä hattua kaikissa juhlissa. Juhli myös hattua. Muista, että kyseessä on juhla. Sumanismi

Lisätehtävä: Juomapeli joka juhlaan Juo joka kerta, kun Juhlahattu-ohjeessa mainitaan juhla. Hyvää joulun juhla-aikaa. Rai rai ja hou hou.δ

Sitaatit ”Mie haluaisin olla elossa aina, niin näkkee, miten kieli kehittyy. Tai no, en oikeastaan aina. Mie voisin olla semmonen kielikummitus.” – Inke

δ δ δ ”Mää luulin, että tossa on Pataässä.” – Natalia Pataässän vieressä

δ δ δ ”Tuo on niin hieno, että on varmaan skumppaa täynnä.” – Marjatta pohjoissaamen tunnilla Marian vesipullosta

δ δ δ ”Jos ei naurata tarpeeksi, niin voi sanoa, että hieno. – Julia P. jostain meemistä

δ δ δ ”Jostain syystä aina ajattelen avaruutta.” – Johdatus mediakulttuurin tutkimukseen -luennolla kuultua

δ δ δ ”Voiks sä tunkea jalan tonne sisälle?” – Venla Sonjalle

δ δ δ ”Halvaannun jaloista alaspäin.” – Inker-Elli

δ δ δ Venla: ”Tiiäksää sen… vitsin?” (syvä hiljaisuus)

δ δ δ ”Mun pitäis tänään joku päivä...” – Natalia

δ δ δ

Sumanismi

”Mie teen kanapastaa ja lämpimiä leipejä.” – Inke

δ δ δ ”Mä join eilen vahingossa ennen nukkumaanmenoa kolme shottia Jallua.” – Olga

”Yks munkki päivässä pitää lääkärin lähellä.” – Inker-Elli

δ δ δ ”Mulla vois olla semmonen syöpäkasvaimen kokonen Muumi-nenä, johon mää vaan tungen patukkaa.” – Katja

δ δ δ ”Mä oon kyllä jonne kaikessa sanan merkityksessä.” – Venla

δ δ δ ”Miks ihmisille ei oo pippelikalenteria?” – Julia P. joulukalentereista puhuttaessa

δ δ δ Veikka: ”Miten yhdyssanat merkittiin äänne- ja muoto-opissa?” Iida S.: ”Sillä… mikä se on? Hakaristillä!”

δ δ δ ”Suomen saamen suurlähettiläs!” – Inker-Elli

δ δ δ ”Tullee vähän silleen… paha olo.” – Sonja nähdessään Siulan Teemun Suman haalareissa

δ δ δ ”Nikotiinia, alkoholia ja fennistiikkaa – mitä muuta ihminen tarvii?” – Veikka

δ δ δ ”Voi ristuksen vittu lähtee irti kohta.” – Julia P.

δ δ δ ”Ainoa asia, joka pahempi kuin politiikka, on opiskelijapolitiikka.” – Julius

δ δ δ ”Mää vaan nään liilaa ja muita värejä.” – Julia P. Osmassa

δ δ δ ”Oho, mää en aja tiellä.” – Meeri paluumatkalla Osmasta

”Tietääkö joku mun tädin nimeä?” – Oona

Sumanismi

δ δ δ

Anonyymit tunnustukset En tiedä, tiedänkö mitään vai tiedänkö vain sen, etten tiedä mitään? Entä jos tiedänkin, että tiedän etten tiedä mitään? Kyllä elämä on hauskaa ku ei tee mittää.

Sumanismi

Kävin yhdessä Osmassa ja löysin viisi (5) potentiaalista vaimoa.

Olen heikko ja suostuteltavissa aivan liian helposti keskellä viikkoa Kaarleen. Taas on rapula eikä opiskeluhonmat etene. :(

Sumanismi