Sumanismi 4/2014

4/2014

Suomen kielen opiskelijain ainejärjestÜlehti

Sumanismi 4/2014 Sisällys:

Koponen s. 4 Päällikön puheenvuoro s. 5 Velhojen yö s. 6 Tepa ja Meri testaavat treffipalveluita s. 8 Villit ja vapaat osmaajat s. 14 Suman vuosisummaus s. 17 Jaksamisen sietämätön raskaus s. 20 Novelli: Maailmanhalausprojekti s.

22 Sumanismin pipari- ja glögitesti s. 24 Tepastellen s. 28 Historian lehdillä s. 29 Novelli: Hirvenhiihtäjä s. 32 Mitä paskaa: Ovi kiinni nyt heti s. 34 Änkyräfeministileiri s. 38 Anonyymit tunnustukset s. 41 Päätoimittajan joutsenlaulu s. 43 Sumanismin päätoimittajat 2015 s. 44 Piri pärisee s. 46 Kirjoittajat: Marko Heikkinen Teijo Kemppainen Meri Koivumaa Antti Koivusaari Tiia Kokko Eemi Koskela Katariina Mäkelä Sara Nikula Johanna Rytkönen Lauri Siniluoto Katja Virpiranta

2

Valokuvaajat: Antti Koivusaari Katariina Mäkelä Olli-Juhani Piri Johanna Rytkönen Lauri Siniluoto Katja Virpiranta lostandtaken.com sxc.hu

Graafikot: Olli-Juhani Piri Katja Virpiranta

Sumanismi

Taitto: Marko Heikkinen Johanna Rytkönen Lauri Siniluoto Katja Virpiranta

Päätoimittajat: Johanna Rytkönen Lauri Siniluoto Kansikuva: Olli-Juhani Piri

Kansikuvatyöukot: Anne Airisniemi, Johanna Asiala, Helka-Maaria Korpijärvi, Riikka Korri ja Annika Liiti Painettu Juvenes Printissä; painos 40 kpl

PÄÄKIRJOITUS Tip tap tip tap... on taas Sumanismin aika!

Pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Sumanismia. Viimeisestä sijastaan huolimatta se on tehty sillä samalla rakkaudella ja huolenpidolla kuin kaikki aiemmatkin lehtemme. Teemana lehdessä on tällä kertaa maanantaifiilis, joka on aistittavissa esimerkiksi lehden sivuilla seikkailevista pupuista ja joidenkin juttujen yleistunnelmasta.

Lisäksi Sumanismin sivuilla seikkaillaan muun muassa Joensuun Osmassa ja osallistutaan Maailmanhalausprojektiin. Lähestyvän joulun kunniaksi aikaansaavat fuksimme Eemi ja Katariina laativat glögi- ja piparitestin, johon he saivat osallistumaan myös joululle allergisen päätoimittajamme Laurin. Aika hyvin!

Kuten usein aiemminkin, myös tämä Sumanismi valmistui hektisten aikojen keskellä. Moni ahkera sumalainen, Lauri mukaan lukien, kirjoitti nimittäin ahkerasti kandia samalla, kun lehteä taitettiin. Lauri lupasikin sekä itselleen että muulle toimitukselle pyhästi olla sekaantumatta lehden taittoon kandin kirjoittamisen ollessa kiireisimmillään, mutta arvaattehan, kuinka siinä kävi? No niinpä. Kandin äärestäkin Lauri kykeni näkemään, milloin taitossa oli menossa jotakin pieleen, ja korjasi nopeasti asian.

Sen lisäksi, että tämä on vuoden viimeinen Sumanismi, on se myös minun, siis Johannan, viimeiseni päätoimittajan asemassa. Näiltä tiimoilta olen kirjoittanut teille katkeransuloiset jäähyväiset tähän lehteen. Myös kopomme Tiia ja puheenjohtajamme Antti kirjoittavat Sumanismiin nyt viimeistä kertaa nykyisissä hallituspesteissään.

Monella meistä (varsinkin fukseilla ja kandiksi valmistuneilla) on takanaan pitkä ja raskas syksy, johon joululoma tuo ansaitun tauon opiskelusta. Toivottavasti kaikki muistavat antaa lomalla itselleen aikaa rentoutua ja levätä, sillä se on todella tärkeää jaksamisen kannalta. Omaa jaksamista ja henkistä terveyttä käsitellään myös tässä lehdessä.

Rauhallista ja lämmintä joulua kaikille ihanille sumalaisille! Yrittäkäähän löytää joulufiilis tästä masentavasta vesisateesta huolimatta. Ensi vuonna uudet kujeet, mutta sitä ennen jätetään tälle vuodelle hyvästit ryminällä, eikö vain?

Terveisin päätoimittajat Johanna Rytkönen ja Lauri Siniluoto

Sumanismi

3

KOPONEN Tällä palstalla Suman koulutuspoliittinen vastaava kirjoittelee suomen kielen käytävän koulutuspoliittisista tuulista sekä muusta opiskeluun liittyvästä.

Viimeistä viedään Vuosi 2014 alkaa lähestyä loppuaan ja niin myös kopopestini tämänvuotisessa hallituksessa. Nyt on siis oivallinen hetki muistella vuottani koulutuspolitiikan parissa.

Heti alkuvuodesta osallistuin OYY:n kopokoulutukseen, josta sain hyvän pohjan kopouralleni. Pääsin myös mukaan Oppiainetoimikunnan ihmeelliseen maailmaan, missä erityisesti ensi syksynä toteutuva opetussuunnitelman uudistus on puhututtanut koko vuoden. Keväällä järjestettiin palautevappu, jota varten kerättiin palaute kopokahveilla. Sitten aloimmekin uudistaa huonoksi havaittuja paluutteenkeruutapoja, jonka myötä myös palautepäivää.

Lokakuussa järjestettiin sopivasti myös kopoklubi, jossa käsiteltiin palautteen keräämistä ja hyödyntämistä. Voisikin siis sanoa, että palautteesta ja kaikesta siihen liittyvästä on muodostunut kantava teema kopovuodelleni.

Vielä on kuitenkin edessä se loppuvuoden huipennus, eli syksyn palautepäivä! Oletan, että Sumanismi on ilmestynyt ennen palautepäivää, joten muistutan vielä tässä, että Suomen kielen palautepäivä järjestetään maanantaina 15. joulukuuta klo 12 alkaen OYY:n Olkkarissa. Tule siis keskustelemaan tai kuuntelemaan syksyn kurssien palautteista yhdessä opettajiemme kanssa.

Uutta palautepäivässä on nyt se, että palaute on kerätty tehokkaammin suoraan kursseilta eikä enää erikseen kopokahveilla. Uutena juttuna esittelemme myös Sisu-portaalin, josta tutkimme mahdollisia pullonkaulakursseja. Ja koska joulu lähestyy, niin myös palautepäivänä ollaan joulutunnelmissa ainakin glögin, pipareiden ja joululaulujen kera!

Marraskuu oli tapahtumia täynnä. Silloin pidettiin muun muassa Suman syyskokous, TiSuSuTi-bileet, Abipäivät, Valivali-päivä, Kysy reksiltä -tilaisuus, Tutkimus tutuksi -päivät ja paljon muuta. Marraskuussa järjestimme myös ensimmäistä kertaa Suma-kahvit, jossa kerättiin palautetta Sumasta.

Kysyimme muun muassa Suman tapahtumista, Kerhiksestä ja Sumanismista.

Vastaajat saivat vastineeksi herkutella kahvilla ja pullalla. Tulostuskiintiötä uhmaten järjestimme palautteenkeruun vain sähköisenä, mikä toimi oikein hyvin. Kyselyn tuloksista voit lukea tästä Sumanismista!

Ensi vuonna Suman uutena kopona aloittaa Eemi Koskela, jolle haluan toivottaa antoisaa vuotta kopoasioiden parissa. Omasta puolestani haluan kiittää ja kumartaa hienosta vuodesta.

Tiia

4

Sumanismi

PÄÄLLIKÖN PUHEENVUORO

Mitä sitä tulikaan taas tehtyä?

Näin vuoden lopussa on hyvä aika kääntää katse menneeseen ja tarkastella, mihin tämä vuosi oikein humpsahtikaan. Vuoden ensimmäisessä päällikön puheenvuorossa linjasin vuoden tavoitteitani seuraavasti: ”Ensin ajan läpi poikkeussäännön, jonka mukaan puheenjohtajaa ei voi enää vaihtaa. Tämän jälkeen muutan Suman järjestöstä itsenäiseksi valtioksi, perustan ydinohjelman ja käyn täysivaltaisena diktaattorina itsenäistymissodan Suomea vastaan. Tavoitteena on tietenkin liittää pieni Suomi Suman liittovaltioon. Seuraavaksi visioin EU:n tähtilipun vaihtuvan violettiin dentaalispiranttiin. Eiku.”

(Koivusaari 2014: 5) Tämä tavoite oli ylevä, mutta se kaatui jo ensimmäiseen kohtaan.

Sumassa ei voi ajaa läpi tällaista sääntöä, sillä kunnioitamme toisiamme ihmisinä ja toimimme demokraattisesti. Tästä henkilökohtaisesta takaiskusta huolimatta voin todeta, että meillä on takanamme mahtava vuosi mahtavassa porukassa. Olemme saaneet aikaiseksi taas mahdottoman paljon, vaikkei se aina aivan helppoa ja yksinkertaista olekaan ollut ja vaikka kaikilla meillä on vain rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa.

Vapaaehtoistyötä tehdään palkatta, joten ainakin isot kiitokset ovat paikallaan koko hallitukselle. Teistä jokainen on ollut elintärkeä palanen tätä toimintaa. Ilman teidänlaisianne huipputyyppejä kuupahtaisimme kaiken opiskelun alle, ja jos joskus valmistuisimme, emme tuntisi näitä mahtavia ihmisiä, jotka tekevät elämästä elämän. Olkaa tyytyväisiä antamaanne panokseen. Huomaamatta jokainen meistä on saanut ainakin kymmenkunta uutta kaveria, monia mahtavia hetkiä ja kokemusta, jolla saattaa olla yllättäviä positiivisia vaikutuksia tulevaisuudessa.

Suman tuleva hallitus näyttää myös oikein lupaavalta, ja voinkin vetäytyä puheenjohtajuudesta rauhallisin mielin tietäen, että toiminta tulee jatkumaan vähintään yhtä laadukkaana myös vuonna 2015. Ainejärjestö on alun ja lopun perin opiskelijoita varten. Sinä sumalainen, joka pitelet tätä lehteä käsissäsi, ota kaikki irti jäsenyydestäsi tässä järjestössä: osallistu aktiviteetteihin, hengaile Kerhiillä ja käytä niitä loputtomia mahdollisuuksia, joita tällainen toiminta tuo mukanaan. Me kaikki olemme Suma, ja Suma on paras!

Eikä niin paljon hölötystä, ettei jotain hyödyllistäkin. Tässä tekstissä on tehty viittaus Virittäjän mallin mukaan. Jokainen tutkielmaa tai vastaavaa työtä tekevä voi nyt kätevästi katsoa työhönsä mallia opettavaisuudestaan tunnetusta Sumanismista.

Antti Koivusaari Puheenjohtaja

LÄHTEET Koivusaari, Antti 2014: Kanssasumalaiset, medsumare. − Sumanismi 1/2014 s. 5.

Sumanismi

5

Velhojen yö Harva tietää, miten päätoimittaja Siniluodon yö 13.–14. marraskuuta sujui. Hänellä itsellään on muistikuvia matkasta Tellervontie 2:n luota Teekkaritalolle, mutta sen jälkeen hänen muistinsa on kuin tyhjäksi pyyhkäisty. Siniluoto heräsi seuraavana aamuna puheenjohtaja Koivusaaren sohvalta ja löysi ihmetyksekseen housujensa taskusta Tylypahkan juomamestari Severus Kalkaroksen muistiinpanoja Suuressa salissa järjestetyistä pöytäjuhlista. Julkaisemme nämä muistiinpanot teidän iloksenne ja hämmennykseksenne.

Tyypillistä. Dumbledore kutsui minut eilen työhuoneeseensa ja antoi ymmärtää, että Potterin pojan henki saattaa olla vaarassa tämäniltaisissa juhlissa. Niinpä hän komensi minut rohkelikkopöytään, ja eihän hänelle auta ikinä mukista vastaan. Luihuiset tuijottivat minua epäuskoisen hämmentyneinä koko illan, kun istuin rohkelikkojen seurassa.

Tunsin oloni täysin naurettavaksi. Pahinta oli kuitenkin se, että Potter itse oli päätynyt istumaan puuskupuhien keskuuteen.

Siinä oli koko tapahtuman syöpä, kuten Luihuisen väki antoikin fiksusti ymmärtää seremoniamestari Dumbledorelle.

Olen aina muistuttanut Dumbledorelle siitä, miten hidasälyinen ja saamaton Potter onkaan, mutta en minäkään uskonut, että Potter olisi ihan näin pihalla.

Mokoman rehentelevän rillipään on syytä käydä tarkistuttamassa

6

näkönsä. Jouduin pitämään koko illan silmällä Oravea, jolla oli suora näköyhteys Potterin pöytään. Sain sinnikkäällä uhkailulla Oraven estettyä ryhtymästä kunnottomiin toimiinsa. Eräässä vaiheessa jouduin kuitenkin taikomaan Oraven huomaamatta kumoon, kun tämä alkoi uhkaavasti nousta tuolistaan. Illan lähentyessä loppuaan Oraven hermot pettivät kokonaan, ja hän avautui kiertopuheessaan synkästä salaisuudestaan koko suurelle salille. Taikajuomavaraston annit olivat pehmittäneet juhlaväen päät niin, etteivät nämä osanneet kuin hihitellä Oraven levottomille hölinöille.

Uskoisin onnistuneeni varmistamaan Potterille turvalliset olosuhteet sohia sauvoineen Puuskupuhin pöydässä, vaikka en malttanutkaan olla ohjeistamatta kotitonttuja terästämään tämän taikajuomia hieman. Vaikutti kuitenkin siltä, että tontut tunaroi-

Sumanismi

vat jälleen, sillä töhönnysjuoman vaikutus näytti ilmenevän lähinnä samassa pöydässä istuvan Cedric Diggoryn käytöksessä. Tai sitten

Diggory on muuten vain sellainen.

En usko, että hän tulee selviämään hengissä ensimmäisestäkään kohtaamisesta Pimeyden lordin palvelijoiden kanssa.

Pöytäjuhla oli tutun tylypahkamaiseen tapaan järjestetty niin, etteivät pahimmatkaan idiootit tunne oloaan ei-tervetulleiksi.

Dumbledore oli säkenöivä seremoniamestari. Juhlissa puhuttiin ja laulettiin enemmän kuin missään koskaan. Vaadin eräässä vaiheessa puheenvuoroa, mutta Dumbledore ehti sekunnin ennen minua. Hänen ilmeensä sanoi ”Severus, please”, joten pidättäydyin puheenvuorosta. Olisin halunnut tuoda ilmi sen, miten hölmöltä rohkelikkojen keskuudessa istuminen tuntui. Voin kuitenkin sanoa, että olin koko illan luihuisten hengessä mukana.

Lauluvihkon laatiminen oli selvästikin jätetty Neville Longbottomin tehtäväksi – taas osoitus Dumbledoren naurettavasta hyväntahtoisuudesta. Taittoloitsut oli langetettu niin kömpelösti, että melkein jokaisen laulun sanoista puuttui vähintään pari viimeistä säettä. Joistain lauluista oli vain muutama hassu rivi. En ymmärrä, mikä pakko Tylypahkassa on antaa vajaaälyisten koheltaa joka asiassa.

Olisin halunnut käydä antamassa vihkon laatijoille kunnolla korville myös siitä syystä, että kannesta oli unohdettu yhdysmerkki pois.

Siinä siis luki ”Tylypahka sitsit” rivinvaihdolla. Minä ja muutama muu kielenhuollollisesti valveutunut opettajatoveri lisäilimme kansiin yhdysmerkit jälkikäteen.

Minun piirtämiäni olivat ohuimmalla punakynällä tehdyt. Voin

Mitä tämä on?

Tiima, Kultu, Communica, Index ja Suma järjestivät Tylypahka-sitsit Teekkaritalolla torstaina 13.11.

Sitseillä oli pukeutumisteemana Harry Potter -romaanit ja -elokuvat.

Suma oli edustettuna muun muassa äärimmäisen uskottavana Minerva McGarmiwana, sangen hulmuavana Kalkaroksena sekä muhkeaturbaanisena Oravena. Erikoisempia hahmovalintoja olivat yleinen sijainen Seeste Badmington sekä Viinasten kiven keksijä Etanolius McGambina (takavuosien velhojulkkis, joka kantaa yhä mukanaan itsestään kertovaa suklaasammakkokorttia).

Sumanismi

sanoa, että äidinkielen opetus on ollut Tylypahkassa retuperällä sen jälkeen, kun professori Kliitti jäi eläkkeelle. Hänen Pahansuopa punakynänsä on osaltaan innoittanut minuakin pitämään kuria luokkahuoneessani.

Kaikesta huolimatta ilta sujui jouhevasti. Ruumiiden syntymiseltä siis vältyttiin. Rohkelikko voitti tupamestaruuden, mutta Luihuinen voitti sen kaikkien sydämissä. Sitsien päätyttyä pyyhälsin takaisin tyrmien viileyteen.

Laitoin päällyskaapuni naulakkoon ja nakkasin aluskaapuni sohvankarmille. Pöydällä oli vadillinen kylmää vettä, jota viskasin hiuksiini. Riisuin paitani ja laitoin sen vatiin likoamaan. Aamulla ottaisin sen pöydälle kuivumaan.

Aloin sitten kirjoittamaan näitä muistojani ylös. Nyt vasta älysin, että olisin voinut vaivattomasti tallentaa ne ajatuseulaan. Anteeksiantamattoman typerää. Onneksi kukaan ei ole näkemässä.∎

7

Tepa testaa: Juttusarjassa tutkivan journalismin navaton kompassi Tepa koluaa kesyttämättömiä korpimaita, joissa vierailua ei moni tunnusta.

Tepa ja Meri testaavat treffipalveluita Teijo Kemppainen Isoisovanhempasi asuivat kenties naapureina samalla viiden torpan kylällä, isovanhempasi tapasivat ehkä naapuripitäjän tanssilavalla.

Vanhempasi kohtasivat ehkä baarissa tai työpaikalla

8

ja voi olla, että sinä tapaat vastakappaleesi netissä.

Tekniikka on vähitellen vallannut elämästämme valtaosan.

Voisipa jopa sanoa, että tällä hetkellä kasvaa sukupolvi, jolle Cooperin testi tarkoittaa kahtatoista minuuttia ilman kännykkää, tai jolle ruokalautasen kuvaaminen Instagramiin vastaa vanhan kansan ruokarukousta. On siis luonnollista, että tekniikka ojentaa auttavat mikrobittinsä tämän

Sumanismi

sukupolven yksilöille myös silloin, kun he etsivät itselleen sitä täydellistä kumppania. Eikä nuoriso ole yksin hakiessaan apua verkon Amorin apulaisilta: moni työuransa päättämistä lähestyvä seniorikin on valjastanut ATK-kursseilla opitut taitonsa löytääkseen sielunkumppaninsa eläkepäiviänsä jakamaan.

Moni on skeptinen nettideittailun suhteen. Ihmisethän voivat esiintyä verkossa millaisina tahansa, ja moni (varsinkin sinisilmäinen nainen) on menettänyt sydämensä, rahansa ja itseluottamuksensa lipevälle kyber-Auervaaralle. Aika ajoin neljännen vallankäyttäjän uutiskynnyksen ylittää tapauksia, joissa netin kautta tavattu ”unelmien komistus” paljastuu lohjalaiseksi perheenisäksi, jota odottaa kotonaan kaksi lasta ja asuntolaina. Tänä syksynä oli Helsingin Sanomissa juttu miehestä, joka

esitti työkseen verkossa nuoria naisia, joille hyväuskoiset miehet lähettelivät kalliita viestejä. Nettiromansseista on myös tehty dokumenttielokuva Catfish, ja samannimisessä tv-sarjassa kaksi miestä yrittää saada Internetissä tavanneita pariskuntia yhteiseen tapaamiseen. Joskus toinen osapuoli on valehdellut itsestään melkoisesti.

Sumanismin kokeellisen tutkivan journalismin osasto päätti lähteä kentälle tutkimaan, millaista deittailu ja seuranhaku on silloin, kun vastapuolena on vain kolme vuotta vanha kuva ja epämääräinen kavalkadi vastauksia epämääräiseen määrään luonnekysymyksiä. Kokeiluun otettiin kolme nettisivustoa ja kännykkäsovellus Tinder. Koska maailma on erilainen miehen ja naisen silmin, pelkääjän paikalle ”maisemia” katselemaan istahti Meri ”Pingviini” Koivumaa.

E-kontakti – paljon porua tyhjästä

Uskon, että aika moni Sumanismin lukijoista on nähnyt jossain netin syövereiden mainosbannerissa hammastahnamainoksesta repäistyn naishenkilön, jolla on pitkät, vaaleat kutrit ja intensiivinen katse. Jos ei soita kelloja, voin paljastaa, että se on suomalaisen E-kontaktin mainos. E-kontakti mainostaa itseään ”Suomen suurimpana deittisivustona”, ja etusivulla on rekisteröitymisen kannustimena tositarinoita pariskunnista, jotka palvelu on yhdistänyt.

Rekisteröityminen aloitetaankin heti etusivulta syöttämällä oma sukupuoli, haussa oleva sukupuoli ja ikähaarukka.

E-kontaktin kaavakkeissa huomaa heti pienen kysymysmerkin. Palvelu on selvästi sydämineen ja rakkausviittauksineen

Amorin asialla, mutta siellä voi myös kertoa etsivänsä harrastuskaveria, ystävää tai matkatoveria. Mietin vain, kuinka luontevaa on etsiä romantiikannälkäisten miesten ja naisten seasta kalakaveria tai retkeilyseuraa. Toisaalta, E-kontaktissa voi hakea kummankin sukupuolen edustajia samanaikaisesti, mikä osaltaan tukee tätä.

Ymmärrettävistä syistä E-kontaktin alaikäraja on 18 vuotta, tai ainakaan sen nuoremmat eivät voi käyttää omaa ikäänsä. Nämähän ovat aina kierrettävissä tavalla tai toisella, ja kukapa meistä ei valehtelisi ikäänsä deittisivulla?

Mieleenpainuvaa E-kontaktin ja toisaalta myös muiden kokeilemieni seuranhakusivustojen hakukaavakkeissa oli ruumiinrakenteen kuvaus. Tällä kertaa valikoimasta löytyy hoikka, keskiverto, lihaksikas, sopivan pehmeä, kookas ja urheilullinen. Myös uskontokuntaa valitessa valinnanvaraa löytyi perinteisempien kirkkokuntien lisäksi myös muun muassa skientologia ja adventismi. Etniset taustat oli luokiteltu kutakuinkin maanosien mukaan.

Perinteiset kategoriat kuten harrastukset, musiikkimaku ja urheilumieltymykset ovat suhteellisen laajasti esitelty, ja niistä voi sitten valita omat suosikkinsa.

Seuraavaksi on aika kirjoittaa omakehua. Persoonallisuudesta, harrastuksista ja tulevaisuudensuunnitelmista avautuminen on suotavaa. Toiseen kenttään kerrotaan, millaista persoonaa haetaan. Sivusto muistuttaa, että useamman sulkevan kriteerin listaaminen vähentää hakutulosten määrää, mikä on minusta jotenkin hassusti ilmaistu. Jos ei siedä jalkapallofanaatikkoja tai räppäreitä, on siitä ilmoittaminen varsin varhaisessa vaiheessa minusta olennaista, niin ei tule sitten ikäviä yllätyksiä myöhemmin. Kaikkein

Sumanismi

viimeisenä sivustolle lisätään profiilikuva. Kuvia voi olla useampiakin, jos kokee sen tarpeelliseksi.

E-kontakti tarkastaa kaikki kuvat, joten kaikenlaiset traumantäyteiset muistikuvat ChatRoulettesta voidaan pitää siellä aivojen tiedostamattomalla alueella.

Tässä vaiheessa karvas totuus paljastuu: palvelu on maksullinen.

Voit kyllä tehdä profiilin ja olla jäsen, mutta kaikenlainen kontaktin haku ja viestittäminen on mahdotonta ilman kukkaronnyörien avaamista. Kuukausi kumppaninhakua rokottaa lompakkoa kolmellakympillä, kolme kuukautta saa hintaan 59,90e ja puolen vuoden paketti kymmenen senttiä alle 90e. Jos palveluun siis sijoittaa, ei motivaatiota aktiivisuuteen ole vaikea etsiä!

Päätin jättää profiilini sivustolle sen maksullisuudesta huolimatta, eihän sitä tiedä, vaikka joku hyväusk... siis hyvännäköinen daami sattuisi viestin kirjoittamaan. Sääli vain, etten voisi lukea viestiä saati vastata siihen. Sivusto yrittää motivoida käyttäjiään sisäänkirjautumiseen tarjoamalla joka päivä viisi uutta profiilia katsottavaksi. Profiilit ovat eri puolilta Suomea, ja luonnollisesti pääpaino on ruuhka-Suomen alueella.

OkCupid – kansainvälistä seuranhakua

OkCupid on testin ainut englanninkielinen sivusto, jota päätin kokeilla kaverini kehuttua sitä.

Veikkaan palvelua yhdysvaltalaislähtöiseksi, joten suomalaisten osuus voi olla koko käyttäjämäärästä aika pieni.

Profiilin luonnissa sivusto jakaantuu neljään osaan: perustietoihin, lisätietoihin, tekstikenttiin ja kysymyksiin. Perustiedoissa

9

kerrotaan, mitä haetaan: sukupuoli, ikähaarukka, sijainti ja hakusyy: ystävyys, lyhytaikainen deittailu, pitkäaikainen deittailu tai, OkCupidin erikoisuutena kahteen muuhun testisivustoon verrattuna, ihan vain seksiseura.

Lisätiedoissa oli laaja valikoima kysymyksiä, johon sai vastata tai olla vastaamatta. Etnisen taustan vaihtoehdot olivat heti huomattavasti jenkkikeskeisempiä, eikä perinteiselle suomalaiselle ihotyypille ollut muuta vaihtoehtoa kuin kliseinen ”white”. Pituuden sai ilmoittaa tutuilla senteillä tai sitten ison maailman tyyliin jalkoina ja tuumina. Ruumiinrakennetta kysyttäessä korrektiuteen tähdättiin vaihtoehdoilla ”little extra” ja ”curvy”, täydellistä rehellisyyttään voi osoittaa vaihtoehdolla ”overweight”. Kiinnitin huomiota myös erilaisiin tapoihin ilmoittaa tupakoinnista, perinteinen ”kyllä/joskus/ei” on saanut rinnalleen OkCupidissa ”kyllä, mutta yritän lopettaa” ja ”juodessa”. Myös täällä uskontoosioon on panostettu, ja oppinsa lisäksi voi mainita, kuinka tosissaan sen kanssa on. OkCupidissa on myös mahdollista keulia omilla rahallisilla ansioillaan.

Profiilisivusta iso osa on tekstikenttiä, joihin voi sanallisesti kertoa erilaisia asioita. Mitä teet elämälläsi? Mihin ihmiset kiinnittävät sinuun ensimmäisenä huomiota? Mitkä ovat ne 6 asiaa, joita ilman et voisi elää? Millainen on tavallinen perjantai-iltasi? Sivun ylälaidassa on luonnollisesti profiilikuvan paikka.

Sanallisista vastauksista on hirvittävän vaikea koota ihmisen arvomaailmakarttaa. Siksi OkCupidiin kuuluu myös erilaisiin kysymyksiin vastaaminen.

Vastausvaihtoehdoista valitaan mieleinen, ja päätetään, millaiset vastaukset mahdolliselta deittiseuralta hyväksytään. Kysymyksen tärkeyden voi myös arvottaa kolmiasteisella portaikolla. Näiden vastausten perusteella käyttäjistä lasketaan match-prosentti ja enemy-prosentti. Osa kysymyksistä oli mielestäni oikeasti relevantteja parisuhteen näkökulmasta ajateltuna, mutta kysymys ydinsodan mahdollisesta jännittävyydestä oli vähän hämärä. Kysymyksiin vastaaminen voi myös tuntua aika turhalta, jos ei ole niin nirso mahdollisen seuran kaikista mieltymyksistä. Kaikkien vastausvaihtoehtojen hyväksyminen

tekee kysymyksestä automaattisesti epäolennaisen.

OkCupid toimii vallan mainiosti maksutta, mutta lisäominaisuuksia saa käyttöön rahaa vastaan. Maksavat käyttäjät voivat muun muassa selata profiileja näkymättömänä (normaalisti profiilin selaamisesta lähtee ilmoitus profiilin omistajalle), hakea käyttäjiä ruumiinrakenteen perusteella, poistaa mainokset ja katsoa, milloin heidän lähettämänsä viestit on luettu. Kuukauden maksulliset ominaisuudet maksavat vain reilu kahdeksan euroa, ja siitä eteenpäin kuukausikohtainen hinta vain pienenee.

Oululaisia naiskäyttäjiä löytyi muutama, joista muutaman kanssa kävin pienimuotoista keskustelua arjen kuulumisista. Suomen kielen opiskeluni aiheutti eräässä keskustelussa hiukan hämmennystä.

Profiiliani käytiin myös vilkaisemassa muutaman kerran. Suurempaa yleisöryntäystä ei läsnäoloni kuitenkaan ilmeisesti aiheuttanut.

Viikon käytön jälkeen huomasin, että jokaisesta vastaanotetusta viestistä lähtee oletusasetuksena viesti myös sähköpostiin. Tilin asetuksia kannattaa siis viilata, jos Saapuneet-kansiota ei halua täyt-

Testin kommenttikirjoa:

10

• Just one thing: if you don’t like Harry Potter, we can’t be friends or whatsoever • … sporttinen opiskelijatyttö joka näyttää hyvältä kenen vaan käsipuolessa ;) • Do you believe in the power of prayer? “Yes” – I believe in placebo effect.

• I hope you actually live nearby and that our match-% is at least 75% or higher. :) • Moi! Onkohan niitä ihania herrasmiehiä vapaalla jalalla?

Sanotaan, että kaikki hyvät miehet on jo varattuja, mutta toivon että yks timantti ois mulle vielä jäljellä :) Sumanismi

tää kokonaan.

HappyPancake – Ruotsin lahja suomalaisille Hämäävällä nimellä paiskattu HappyPancake on alun perin ruotsalainen sivusto, joka on nyttemmin laajentanut asiakaskuntaansa myös Pohjanlahden tälle puolelle. Myös HappyPancake tarjoaa käyttäjilleen luettavaksi tarinoita yhdistämistään pariskunnista, joista valtaosa oli kyllä ruotsalaisia. Sivusto on asiallisen oloinen ja kieliasusta huomaa, että palvelulla on suomen kieltä osaavaa henkilökuntaa. Pieni miinus on kuitenkin pakko antaa, sillä valokuva-albumista puuttuu yhdysviiva.

HappyPancake tarjoaa palveluitaan ystävyyden etsintään tai kestoltaan joko lyhyeen tai vakavaan suhteeseen. Hakualueina toimivat Suomen läänit ja sukupuolista voi hakea sekä että tai vain toista. Ruumiinsa koostumusta ja muotoa käyttäjä voi kuvata pyöreähköksi tai tanakaksi, tupakoinnin lisäksi on mahdollista paljastaa myös nuuskankäyttönsä, onhan alkuperämaa Ruotsi.

Muuten vastausvaihtoehdot olivat aika perinteisiä. Luonnekuvaus on HappyPancakessa hoidettu 66 ominaisuuden listalla, josta sopii valita mielestään osuvimmat.

Valintojen määrää ei mitenkään ole rajattu, joten jos tunnet olevasi intellektuelli visionääri, niin siitä vain!

HappyPancake oli asiallisen näköinen täysin ilmaiseksi sivustoksi sekä kokeilemistani palveluntarjoajista miellyttävin käyttää.

Siellä oli myös eniten asettamiini kriteereihin sopivia käyttäjiä.

Sivusto tarkastaa esittelytekstit epäsovinnaisen sisällön varalta (suorat seksi-ilmoitukset ovat kiellettyjä), eikä yhtäkään kuvaa

saa näkyville, ennen kuin se läpäisee seulan, minkä moni varmasti kokee positiiviseksi asiaksi. Profiilisivulla vierailusta saa ilmoituksen, ja etusivun laskuri ynnää ne näkyville. Ujo käyttäjä voi lähettää toiselle flirtin, joka on käytännössä vain ilmoitus ”vastaanotit flirtin”. Sillä voi tiedustella tilannetta etukäteen ennen varsinaista tutustumista viestien välityksellä.

Käyttäjiä voi myös lisätä suosikeihin, jolloin heidän online-tilansa ilmoitetaan yläkulmassa.

Harmittavan moni käyttäjä oli jättänyt profiilikuvan pois, eikä minulla ole järkyttävän suurta mielenkiintoa alkaa hakuammuntana heitellä flirttejä tai viestejä lemmennälkäiselle väestönosalle, joka odottaa sitä unelmiensa kruununperijää saapuvaksi. Projektin luonteeseen kuitenkin kuului jonkinlaisen kontaktin otto, joten laitoin tervehdysviestejä muutamille käyttäjille, osalta sain jopa vastauksen. Vierailuja profiiliini tuli kuukauden aikana kolmisenkymmentä ja flirttejäkin sain yhden.

antamaan itsestäsi monipuolisemman ensivaikutelman. Myös henkilökohtaiset tietosi (nimi ja ikä) tulevat naamaraamatun kautta. Sijaintitietosi napataan GPS-palveluiden kautta, joten niiden käyttö on olennaista. Luodessasi Tinder-käyttäjätiliä sinun tulee asettaa sukupuolesi ja hakutoiveesi. Bi-seksuaaleille positiivista on, että palvelulla voi etsiä kummankin sukupuolen edustajia samanaikaisesti. Lisäksi määritellään hakualueet, eli siis kuinka laajalta säteeltä käyttäjiä etsitään ja miltä ikähaarukalta. Ja sitten ei muuta kuin peukalot valmiiksi!

Palvelu antaa käyttäjäl-

Tinder – hauska peli, stalkkaussovellus vai oikeasti tapa tutustua uusiin ihmisiin?

Tinder on 2010-luvun vastine nettideittailulle. Se on suunnattu eritoten älypuhelimille, jotka kulkevat nykyisin ihmisten mukana kaikkialle. Tinderiin ei tarvitse erikseen rekisteröityä, mutta sen olennaisiin ominaisuuksiin kuuluu Facebook-profiiliin kytkeminen.

Tykkäyksesi Facebookissa ovat Tinderissä korvaamassa nettideittisivujen luonnekuvausta.

Facebookista Tinder hakee käyttöösi myös kuvavalikoiman, josta voit valita edustavimman profiilikuvaksi, ja lisäksi viisi muuta

Sumanismi

leen katsottavaksi profiilin, joka vastaa sukupuolitoivomusta ja löytyy hakualueilta. Mahdollisten yhteisten ystävien lukumäärä ja yhteisen Facebook-tykkäykset on myös ilmoitettu heti siltä istumalta. Pienenpientä nappia hipaisemalla pääsee kurkkaamaan mahdolliset muut profiilissa olevat kuvat, yhteisten ystävien henkilöllisyydet ja yhteiset tykkäykset.

Mikäli naamataulu miellyttää, profiilille voi antaa sydämen joko painamalla nappia tai modernisti

11

näyttöä oikealle pyyhkäisemällä.

Jos taas naamassa on muutama karva liikaa, voi sydämen sijalta tarjota ruksia tai pyyhkäistä tylysti sormella vasemmalle. Ja tätä jatketaan niin kauan, kun uusia profiileja on tarjolla.

Jos kaksi käyttäjää antaa sydämen toistensa profiileille, syntyy match eli pari. Tästä se hauskuus sitten alkaakin! Sovellus aukaisee parille chat-ruudun, ja sitten on mahdollisuus testailla iskurepliikkiensä vetovoimaa. Tarpeen vaatiessa match-paristaan pääsee myös eroon, tai sen voi ilmoittaa sovellukselle mahdollisesta häiriökäyttäytymisestä.

Tepan testaus

Naisten profiilien liukuessa peukaloni alta oikealle ja vasemmalle kiinnitin huomiota muutamaan seikkaan poseerauksissa. Ensinnäkin, jonkun pitäisi julkaista manifesti siitä, että ankkanaama on ja on aina ollut erittäin hoopo ilme. Erittäin huolestuttavaksi tilanne on muodostunut silloin, jos neljässä kuvassa on kaikissa sama ilme. Sama pätee poseeraukseen: viidessä peilin kautta kuvatussa kuvassa soisi olevan jo muutakin variaatiota kuin pelkkä vaatteiden vaihtuminen kuvien välillä. Todella monella käyttäjällä oli näkyvillä yksi tai jopa useampi kuva, joissa oli muitakin neitoja.

En kokenut sitä ainakaan helpottavaksi tekijäksi, esimerkkinä vastaan tullut profiili, jossa oli kaksi kahden naisen yhteisposeerausta.

Luonnollisesti henkilöt olivat samat kummassakin kuvassa, joten profiilin omistajasta ei voinut sanoa varmuutta.

Facebookin yhteisten tykkäysten hyödyntäminen osoittautui kaksiteräiseksi miekaksi. Yhteisiä musiikkimieltymyksiä saattoi tulla vastaan, mutta taas toisaalta

12

suurin osa peukutuksista eivät kerro ihmisestä itsestään yhtään mitään. Neljän yhteisen tykkäyksen osoittautuessa Jounin Kaupaksi, Qstockiksi, We Dayksi ja Verkkokauppa.comiksi huomaa, että informaatioarvoa näillä ei ole lainkaan. Muutkin massatykkäämisiä keräävät sivut paljastuivat kompastuskiviksi. Tunnen itseni myös ehkä hieman kalkkikseksi, mutta vierastan myös Instagramtunnusten jakoa esittelyteksteissä.

Näistä tulee vähän sellainen tunne, että henkilö vain hakee itselleen alkavaa narsismia tukevaa somehuomiota. Moni varmasti on asetuksiaan säätänyt siihen suuntaan, että kuvien kyyläykseen vaaditaan tilinhaltijan suostumus, mutta näissä tapauksissa tiliä voisi jakaa vasta parien kanssa muodostuneissa keskusteluissa.

Meriki testaa

wPeukalo heiluen olen armottomasti selannut Tinderiä muutaman viikon ajan. Olen kokenut kaikenlaista toivoa sen kautta: toivoa mahdollisesta romanssista, toivoa ystävyydestä. Eniten olen kuitenkin kokenut epätoivoa ja toivottomuutta.

Aluksi Tinder oli hauska kokemus. Kokeilin kaikenlaisia lähestymistapoja Tinder-pareihini.

Iskurepliikkien avulla huomasin nopeasti, oliko vastapuoli huumorimiehiä vai ehkä kuitenkin tosikko tositarkoituksella. Välillä väitin, että olemme tavanneet aiemminkin.

Testasin, onko Tinder peli pelaamalla sitä.

Olin avoin kaikelle. Asetin sekä välimatkaksi että ikähaarukaksi suurimman mahdollisen.

Annoin sydämiä miehille ja pojille, jos löysin edes jotain kiinnostavaa heidän profiilistaan. Kun pareja syntyi, iskin heille pelottomasti avausrepliikit. Hauskinta

Sumanismi

oli huomata, että suurin osa varsinkin nuorista 18 – 20 -vuotiaista miehistä, käyttivät Tinderiä huvin vuoksi. He ymmärsivät leikin nimen ja lähtivät mukaan kummallisiin keskusteluihin jääkarhuista ja pingviineistä. Mitä vanhempi Tinder-pari oli, sitä vakavammalta hän vaikutti Tinderin suhteen. Kuulostaa luonnolliselta sinänsä, monesti nuoret ovat leikkimielisempiä kuin vanhemmat ja toisaalta vanhemmiten Sen Oikean etsiminen vakavoituu.

Tarkoittaako tämä, että vanhemmilla miehillä on tarkoituksenaan löytää Tinderin kautta itselleen jotain tärkeää ja pysyvää? Se oma lusikoitava kaunokainen, jonka kanssa kehtaa näyttäytyä kylillä?

Kovimmat takaiskuni koin, kun huomasin, että muutama parini katosi match-listalta. En

voinut olla pohtimatta, onko Tinderin käyttö häpeällistä. Joillekin pareilleni kuitenkin paljastin, kuka todellisuudessa olin: tutkivaa journalismia harjoitteleva opiskelija. Oli syy Tinderin tai Tinder-parien poistamiseen mikä tahansa, ei Tinder-toimintaa voi ainakaan liiallisesta inhimillisyy-

destä syyttää (tähän itsekin sortuneena). On yhtä helppoa aloittaa keskustelu tuntemattomien kanssa kuin lopettaa ne. Aina ei tarvitse sanoa edes ”moi”.

Kuvalla on väliä. Tinder perustuu niukkaan tietoon itsestäsi.

Vaikka sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, olivat sanat Tinder-ehdokkaitteni välillä aika ajoin vähissä, vaikka kuvia olisi ollut henkilöistä kuusi kappaletta. Huomasin, että jo pelkästään profiilikuvan huono laatu sai minut pyyhkäisemään profiilin vasemmalle. Vielä pahempaa oli, jos kuvassa miehellä oli aurinkolasit päässään. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minulle se viestii epävarmuudesta. Heti alkumetreillä ymmärsin myös, että olen varmasti heivannut jo monta potentiaalista mies-ehdokasta

bittiavaruuteen. Joillakin vain on huono selfie. Mitä tämä kertoo minusta? Joko olen jämähtänyt pinnallisuuden tasaiseen harmauteen tai sitten Tinder ei ole paikka, josta löydän tulevan mieheni.

Positiivisinta Tinderissä on, että yksinäisimpinäkin iltoina sinun ei tarvitse olla täysin yksin.

Aukaiset vain Tinderin ja juttelet jollekin! Sen Oikean etsimiseen palvelu antaa huonot mahdollisuudet, vaikka on toki yksi tapa tavata uusia ihmisiä. Haastattelin muutamaa pariani, jotka kertoivat, että esimerkiksi Helsingissä palvelu toimii lähes poikkeuksetta seksinhakupalveluna.

Tiedän myös muutamia tuttujani, jotka ovat löytäneet nykyisen avopuolisonsa Tinder-palvelusta.

Loppuyhteenvetona voisin kertoa Tinderin tuomasta toivot-

tomuuden tunteesta. En kokenut epätoivoa, koska en löytänyt prinssi Uljasta palvelun kautta.

Toivottomuus kietoutui minuun aina, kun avasin Tinderin ja selasin sitä. Kuinka huomasin, että todellisuudessa seurustelin jo, nimittäin kännykkäni kanssa. Seurustelu vei aikaani ystävien kanssa kahvipöydässä ja luennoilla istuskellessa – ja miksi? Tinderin poistamisen jälkeen (erinäisten komplikaatioiden myötä, muistakaa olla huolellisia poistamisen suhteen) en ole tuntenut enää kantavani kymmenen kilon kännykkää taskussani.

Juuret, joita Tinder alkoi kasvattaa käteeni, on revitty irti. Voin taas katsoa ihmisiä silmiin ja elää tässä hetkessä.∎

Valloittavien maanantaifiiliksisten pupukuvien sarjan on Sumanismille taiteillut nordisti Sara Nikula.

Sumanismi

13

Villit ja vapaat

OSMAAJAT! Tämä on kertomus siitä, kuinka pieni mutta uljas joukko sumalaisia lähti valloittamaan Joensuun. Autojen nokat suunnattiin kohti Joensuuta tietenkin siksi, että siellä järjestettiin tämän syksyn ihana ja oivallinen Osma. Vaikka Osma-turnauksen voitto lähtikin tällä kertaa Turkuun, voimme siitä huolimatta todeta viikonlopun onnistuneen äärimmäisen loistavasti. Allekirjoittanut menetti reissulla Osma-neitsyytensä, joten antakaa anteeksi, jos tämä raportti sisältää hiukan turhan paljon ensikertalaisen sietämätöntä suitsutusta.

Johanna Rytkönen

Perjantai 14.11.2014, lähtötunnelmissa Syksyn Osmaan osallistuivat Sumasta tällä kertaa Jukka Mettovaara, Cheng Yingxi, Antti Koivusaari, Anne Airisniemi, Katri Kiurujoki, Merja Takkula, Jali Moilanen, Johanna Rytkönen ja Jussi Meriläinen. Optimistinen joukkiomme oli suunnitellut lähtevänsä matkaan kello kymmeneltä aamulta, mutta kuten tällaisissa tilanteissa usein käy, kohtasimme aamulla pari muuttujaa. Edellisen illan Tylypahka-sitsien jatkot olivat nimittäin osoittautuneet melkoisen railakkaiksi, ja eräs joukostamme koki aamulla lievää pahoinvointia. Onneksi krapulapeikko ei kuitenkaan onnistunut verottamaan Osma-ryhmämme osallistujamäärää, ja pääsimme lopulta matkaan vain vajaan tunnin aiottua myöhemmin.

14

Massiivisen Humpauttajan ja sympaattisen Pösön kuljettamat sumalaiset pääsivät perille Joensuuhun jopa niin ajoissa, että ehdimme osallistua Täkyn järjestämälle luennolle Itä-Suomen yliopistosta ja yksilömurteen seuruusta. Puheenjohtajamme Antti Koivusaaren mukaan tilanne oli melko historiallinen, sillä Sumalla ei ole aiemmin ollut tapana ehtiä mukaan luennolle.

illasta toisiinsa tutustuen ja pitsaa mutustellen. Täkyläiset saavatkin erityiskiitoksen pitsasta, sillä he olivat valmistaneet omin pikku kätösin yli 30 pellillistä erimakuisia pitsoja. Nam! Yliopistolta osa porukasta

Perjantai-ilta, pitsaa ja hyvää seuraa

Valaisevan luennon jälkeen pääsimme hengähtämään hetkeksi majoittajiemme luokse, minkä jälkeen suuntasimme takaisin yliopistolle tutustumaan muihin osmaajiin. Paikalla olikin kiitettävästi osallistujia melkein kaikista ainejärjestöistä – ainoastaan Tampereen Kopula loisti poissaolollaan. Lähes satapäinen Osma-yleisö nautti perjantai-

Sumanismi

suuntasi vielä jatkamaan iltaa paikalliseen Palaveri-pubiin, jossa ylitimme ainejärjestörajoja muun muassa liimailemalla mulkosilmiä toistemme haalareihin ja tuoppeihin. Tämän tuotteliaan illan jälkeen uni maistui jokaiselle.

Lauantaina virkeät ja vähemmän virkeät osmaajat suuntasivat aluksi yliopistolle lounaalle, minkä jälkeen aloimmekin jo jännittää pian alkavaa Osma-turnausta. Kilpailijat kokoontuivat aluksi yliopiston pihalle, jossa muut ainejärjestöt seurasivat mielenkiinnolla 28-henkisen Siulan tahtojen taistoa mahdollisuudesta kilpailla yhtenä megalomaanisena joukkueena. Siula onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan isäntäjärjestön siitä, etteivät he yksinkertaisesti voi jakautua useammaksi joukkueeksi, ja niinpä turnaukseen osallistui muutama pienempi joukkue ja yksi vihertävä jättijoukkue. Suma ei tästä kuitenkaan säikähtänyt, sillä luotimme pienen porukkamme tietoon ja taitoon.

Turnausrasteja oli yhteensä seitsemän, joista Suma loisti kyvyillään ainakin laulu- ja askartelurastilla. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saimme suoritettua viimeisen rastin, joten lähdimme pikapikaa valmistelemaan vakuuttavia asujamme illan Elämäm koulu -teemaisille sitseille. Uskon puhuvani totta sanoessani, että sumalaisilla ei ole koskaan nähty niin suurta määrää mauttomia tatuointeja ja lippalakkeja kuin näillä sitseillä.

useaan otteeseen Suman aloittaessa milloin minkäkin laulun.

Puolustuksena voidaan kuitenkin todeta, että kyllähän Osma-sitseillä pitää Osma-laulu laulaa, ja sumalaisille tuttu konferenssipuhelu nyt oli vain yksinkertaisesti pakko esitellä myös muille osmaajille.

Osma-turnauksen laulurastilla esitimme mitä mainioimman oopperaversion hurmaavasta Mandariinimies-kappaleesta, ja päätimme ilahduttaa osmaajia esittämällä kyseisen kappaleen myös sitseillä. Esitys olikin epäilemättä yleisön mieleen, sillä Sumalle osoitettiin suosiota esiintyjiä kohti lentävillä mandariineilla (mukana oli myös mandariinipussi!). Arvelen, että tätä versiota kappaleesta tullaan tulevaisuudessa esittämään vielä monia kertoja.

Sitsit loppuivat hiukan yllättäen, kun mölisevän ja ölisevän Osma-jengin piti poistua varatusta tilasta jo kello 23. Tämä oli sinänsä harmillista, että sitsien jälkeen osmaajien joukko jakaantui useampaan baariin jatkoille, eikä yhtenäistä ryhmäfiilistä enää saavutettu. Uskon kuitenkin, että kaikilla osmaajilla oli omilla tahoillaan oikein hauskaa – meillä ainakin oli!

Valomerkin jälkeen raahauduimme pikaruokalan kautta majapaikkaamme ansaituille yöunille. Ja kyllähän se uni taas maittoi.

Innokkaina sitsaajina tunnetut sumalaiset eivät osanneet näillä(kään) sitseillä noudattaa sääntöjä, vaan sitsien paahtikset (toast masterit) keskeytettiin

Sunnuntaina osmaajille oli tarjolla brunssi, jonne kaikki sumalaiset eivät valitettavasti jaksaneet nousta. Onneksi lähimarketistakin sai haettua einestä, jotta tavarat

Lauantai 15.11.2014, Osmaturnaus ja Elämäm koulu -sitsit

Sitsivallankumous ja mieletön Mandariinimies-performanssi

Sunnuntai 16.11.2014, haikean vaikea kotiinpaluu

Sumanismi

saatiin pakattua ja heikommassakin hapessa olevat matkalaiset pääsivät lähtökuntoon.

Koska viikonloppu oli tähän mennessä sujunut lähes ongelmitta, oli tietenkin luonnollista, että toisesta kulkupelistämme rikkoutui takarengas. Kun olimme aikamme pohtineet ongelmaa paikallisen huoltoaseman pihalla, pääsimme lopulta matkaan.

Kaikkien pikkuisten sumalaisten suojelija oli onneksi hyvällä tuulella, sillä pääsimme kaikesta huolimatta turvallisesti takaisin Ouluun.

Sum(m)a summarum

Kuten jo mainitsinkin, tämä oli minun ensimmäinen Osmani.

Olen äärettömän iloinen siitä, että lähdin mukaan, koska sain viettää viikonlopun ihanien suomen kielen opiskelijoiden parissa – niin näiden rakkaiden, tuttujen sumalaisten kuin muidenkin ainejärjestöjen edustajien kanssa.

Suosittelen keväällä Tampereella järjestettävään Osmaan lähtemistä ihan jokaiselle – se on kokemus, jota et varmasti kadu!∎ Seuraavalla sivulla on valokuvakooste Osmasta.

15

16

Sumanismi

Suman vuosisummaus un Oul

ry. o pist

ylio

Suman hallitus järjesti Kerhiksellä Suman palautekahvituksen, jossa kerättiin palautetta ja kehitysehdotuksia ainejärjestön toiminnasta. Sumanismi julkaisee palautteen koonnin sekä hallituslaisten kommentit.

Kyselyyn vastasi 26 sumalaista.

Heistä enemmistö oli toisen vuosikurssin opiskelijoita. 77 prosenttia kaikista vastaajista oli kolmen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.

Miten Suma jaksaa

Sumalainen on ylpeä sumalaisuudestaan, sillä vain 27 prosentille vastaajista Suma ei ole elämää suurempi asia. Ainoastaan yhdelle vastaajista sumalaisuus on pelkkä allekirjoitus paperilla. Muut vastasivat ”Henkilökuntaa”-laulun Suma-huumaisin sanoin ”Suma jaksaa, paarlevuu!”

Enemmistö kokee Suman aktiivisiiven helposti lähestyttäväksi ja sen jäsenet miellyttäviksi ihmisiksi. Toisaalta fuksin näkökulmasta nämä aktiiviset vanhemmat opiskelijat saattavat vaikuttaa aluksi hieman pelottavilta. Kommenteissa nousikin esiin, kuinka tärkeää ujolle fuksille olisi se, että vanhemmat opiskelijat tulisivat juttelemaan tälle. Tämä ja muu vastaavanlainen kanssakäyminen lieventäisi osaltaan myös sitä sisä-

piiriasetelmaa, joka muodostuu helposti näinkin pienen ainejärjestön aktiivisiivessä.

Parissa vastauksessa aktiiveja oli suoraan soimittu kuppikuntaisuudesta. Meidän on kuitenkin melko vaikea vaikuttaa siihen, miten sisäpiirimäiseltä hallitus vaikuttaa sellaisten silmissä, jotka eivät ole perehtyneet tarkemmin sen toimintaan. Hallitus pystyy toimimaan mutkattomasti, kun hallituslaisilla on hyvät suhteet keskenään. Pyrimme panostamaan myös siihen, että hallituksen toiminta säteilee mahdollisimman tehokkaasti kaikkien sumalaisten elämään. Kaikki hallituslaiset haluavat taatusti kaverustua muidenkin kuin hallitustovereiden kanssa. Muistutamme, että myös hallituksessa voi olla ujompia ja introvertimpiä henkilöitä eikä sosialiseeraaminen käy siltäkään puolin aina niin helposti.

Viihtyisä ja viheliäinen

Suurin osa vastaajista viettää aikaansa Kerhiksellä enemmän

Sumanismi

tai vähemmän säännöllisesti. Noin puolet vastasi käyvänsä siellä aina joskus ja toiset puolet taas liiankin usein. Joukkoon mahtuu muutama sellainenkin, joka ei käy Kerhiksellä juuri koskaan.

92 prosenttia vastaajista tuntee olevansa tervetulleita Kerhikselle. Kerhiksen viihtyisyyden luovat siellä hengaavat ihmiset ja lämmin tunnelma. Myös hiljattain toteutunut suursiivous on saanut paljon kehuja. Kerhis koetaan kodikkaaksi, mutta toisaalta myös ahtaaksi. Jotkin sisustusratkaisut jakavat mielipiteitä. Huomion alle nousee erityisesti ikuinen kiistakapula – vai pitäisikö sanoa kiistakarahka – Kerhiksen pöytä. Pieni enemmistö on pöydän säilyttämisen kannalla, mutta on myös niitä, joiden mielestä se tulisi halkaista keskeltä kahtia.

Ahtaus- ja pöytäongelmaan keksittiin suursiivouksen yhteydessä ratkaisu, jonka myötä pöydän herättämät antipatiat pysynevät aisoissa ainakin hetken.

Pöytää siis siirrettiin metri, pari lähemmäs ikkunaa. Ehkäpä rakastettu ja vihattu kalusteemme vält-

17

tyy nyt sahan hampaista.

”Kaikkea lisää” Suman tapahtumista toivottiin järjestettävän eniten kulttuuritapahtumia sekä retkiä ja matkoja.

Kumpainenkin sai kunnioitettavat kolmetoista ääntä. Sitsit keräsivät myös paljon suosiota. Päiväretkiä ja muita erikoisempia aktiviteettejä toivottiin olevan enemmän.

Virkistysviikon tapainen rento alkoholiton yhteisaktiviteetti oli suurta huutoa. Mikään Suman tapahtuma ei kokenut tilastoissa erityistä syrjintää, vaan tapahtumia toivottiin kaiken kaikkiaan järjestettävän paljon.

Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että alkoholittomia tapahtumia järjestetään melko vähän.

Kommenteissa tosin todettiin, että tapahtuman alkoholittomuutta/ alkoholillisuutta voi jokainen säädellä itse. Aina on joku toinenkin, joka ei käytä alkoholia tai käyttää sitä kohtuullisesti. Suman aktiivisiivessäkin on absolutisteja ja alkoholia maltillisesti käyttäviä.

(Itse en ole koskaan humaltunut erityisen huomattavasti Suman tapahtumissa enkä halua humaltuakaan, eikä kukaan ole painostanut minua sellaiseen. Oman kokemukseni perusteella Sumassa suhtaudutaan alkoholin kohtuukäyttäjiin ja raittiisiin ystävällisesti. Tästä pidettäköön huoli vastakin. Lauri huom.) Fuksien on mahdollista kysyä ja neuvotella tapahtumien alkoholillisuudesta pienryhmänohjaajien kanssa.

Fuksien Syynimaa-illan toivottiin olevan kokonaan alkoholiton, jollaiseksi se muutetaankin.

Yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa on puolikkaan vastaajajoukon mukaan riittävästi ja toisen puolikkaan mukaan sitä voisi olla enemmän. Yhteistyötä ollaan aikeissa lisätä: Suma aikoo

18

alkaa kosiskella yhteistoimintaan myös vähemmälle huomiolle jääneitä ainejärjestöjä.

Tiedotuksen tiheydestä

Suurin osa vastaajista saa pääasiallisesti tietoa tapahtumista Suman Facebook-ryhmästä, ja tiedottamisen koetaan olevan riittävää. Kommenteissa kävi kuitenkin ilmi, että tapahtumista voisi usein ilmoittaa vähän aiemmin. Tämän epäkohdan haluamme korjata.

Kaksi tiedotusta samasta tapahtumasta voisi olla sopiva määrä.

Monen vastaajan mielestä Suman oma Instagram-tili olisi hauska lisäväylä tiedottamiseen, mutta ei kuitenkaan välttämätön. Instagram voisi olla hauska tapa näyttää uusille opiskelijoille, millaista tapahtumissa on ja mitä siellä tehdään. Instagram-tili toivottiin perustettavan vain siinä tapauksessa, että sen ylläpitämiseen on taitoa ja motivoituneisuutta.

Tärkeimmät tiedotukset tulevat vastaajien Facebook-seinälle Suman Facebook-ryhmästä sekä sähköpostiin. 38 prosenttia vastaajista ei ollut koskaan kuullutkaan Suman nettisivuista. Loput 62 prosenttia vierailevat siellä vain harvakseltaan. Tiedotusvastaavaa ei kuitenkaan ole vielä tarpeen riisua katseellaan, sillä nettisivuille on luvattu uudistuksia vuoden loppuun mennessä.

Suman nettisivuja varten esitettiin seuraavanlaisia toiveita: faktaa uusille opiskelijoille, haalarimerkkiesittelyä, historiikkia (Tällainen muuten on jo. Toim. huom.), kokouspöytäkirjoja, ajankohtaista asiaa, tietoa Sumasta, tapahtumia, blogeja ja niin edelleen. Muutamien mielestä sivut pitäisi laittaa täysin uusiksi ja tehdä niistä toimiva viestinväylä

Sumanismi

facebookittomille sumalaisille.

Nettisivuille ollaan aikeissa laittaa maltillisesti kuvia vanhoista tapahtumista.

Kuvien julkaisemista mietitään tapauskohtaiseksi. Kaikkia kuvia ei ole tarpeen säilöä sivustolla iäisyyksiin. Estetiikan taju ja terve järki on hyvä pitää mielessä. Nettisivuilla ei tulla näkemään suttuisia örvellyskuvia.

Liikuntavuoro ei liikuta

Kukaan vastaajista ei käy Suman salivuorolla juuri koskaan. Tämä on sangen surullista. Kommenteista päätellen Suman salivuorolle ei riitä tarpeeksi kiinnostusta.

Toisen mielestä se on huonoon aikaan ja toinen ei tykkää pallopeleistä. Eräs lupautuu menemään salivuoroille vasta sitten, kun Antti ”lupautuu opettamaan sauvansa käyttöä”. Oletamme olevan kyse lacrossemailasta.

Salivuoroille voisi harkita järjestettävän myös vähän erikoisempaa ohjelmaa, kuten tanssia.

Sumalaisilla on erikoisosaamista monenlaisista liikunta-aktiviteeteista, ja nämä asiantuntijat voisivat myös opettaa ja innostaa muita. Emme halua uskoa, että salivuoro ei kiinnosta ketään.

Aiemmin siellä on käynyt niinkin paljon porukkaa, että se on ollut aivan liian täynnä. Tänä vuonna vallinnut maanantainen aikataulu on saattanut vaikuttaa. Tiistai tai torstai voisivat toimia paremmin salivuoropäivinä. Puhetta on ollut myös vanhojen humanistivuorojen eli kaikkien humanistijärjestöjen yhteisien liikuntavuorojen elvyttämisestä.

Tyylikäs laatujulkaisu

Sumanismi on selkeän enemmis-

tön mielestä hyvä lehti. 65 prosenttia vastaajista lukee sitä aina kun lehti ilmestyy. Vain kaksi vastaajaa ei lue Sumanismia juuri koskaan.

Sumanismia luonnehditaan laadukkaaksi ainejärjestölehdeksi, jonka sisältö on niin mielenkiintoista, että siitä oltaisiin valmiita jopa maksamaan enemmän kuin nykyään. Hintoja ei olla nostamassa ainakaan toistaiseksi, mutta hintaa voidaan pohtia tapauskohtaisesti. Jokaisesta numerosta on tuskin tulossa 76-sivuista.

Erityismaininnan lehden jutuista saivat Mitä paskaa, Koponen, Sitaatit ja sarjakuvat.

Toimittajat ja heidän kirjoitustyylinsä saivat paljon kehuja.

Myös lehden ulkoasua kehuttiin ja sisältö koettiin mielenkiintoiseksi. Lehden sisältöön toivottiin kuitenkin enemmän viihdettä, haastatteluita, teemoja, ajankohtaisten asioiden kommentointia sekä opiskeluun liittyviä juttuja.

Toiveet pyritään huomioimaan, mutta eniten toimituksen tuottamaa sisältöä ohjaa heidän oma halukkuutensa ja ajankäyttönsä.

Muistutamme, että Sumanismiin on kuka tahansa ”toimituksen ulkopuolinenkin” vapaa kirjoittamaan juuri niistä aiheista ja juuri sellaisella tyylillä kuin haluaa.

Sumanismissa on kuluneen

vuoden aikana julkaistu paljon pitkiä juttuja, joista suuruudenhulluimpana esimerkkinä 19-sivuinen uskontokysely. Päätoimituksen toivottiin panostavan editointiin. Lehteen lähetettyjen juttujen editointi ei ole kuitenkaan kuulunut Sumanismin toimintaperiaatteisiin, koska haluamme kannustaa sumalaisia vapaaseen itseilmaisuun kaiken jäykän akateemisen tekstintuoton ohella. Jos alkaisimme karsia ja lyhennellä juttuja, niin pitäisi olla jotkin periaatteet, joiden mukaan se tehdään, ja ne sotisivat väistämättä Sumanismin perinteisiä toimintaperiaatteita vastaan. Päätoimitus on ohjeistanut toimitusta pitämään juttunsa jatkossa maltillisen mittaisina, ja soisimme tämän ohjenuoran säilyvän ensivuotisella toimituksellakin. Uskontokysely oli kokeilunhaluisen päätoimittajapuolikkaan päähänpisto, jonka kaltaisia mielipidemonstereita ei toivottavasti tulla näkemään lehdessämme vastaisuudessa ihan heti (niin ylpeä kuin tämä päätoimittaja tuosta kyselystä onkin).

Hyvä mutta haparoiva hallitus Suman hallitus saa kyselyvas-

Sumanismi

taajilta kouluarvosana-asteikolla vahvan keskiarvon 8,5. Kymppejä ei voi antaa, koska kympit ovat kuulemma jumalia varten.

Tässä joitain hallituksen toiminnan keräämiä kommentteja: – Nuori hallitus on mielestäni opetellut järjestötoimintaa ja hakenut omaa tapaansa tehdä asioita.

Jossakin on onnistuttu erinomaisesti, toisissa taas ei niin loistavasti.

Mielestäni hallitus olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota pitkän aikavälin suunnitteluun, jolloin esimerkiksi tapahtumista infoaminen ei olisi ollut aina niin myöhässä.

Kaikenkaikkiaan hallitus on selviytynyt työstään melko hyvin.

– Hallituksesta suurin osa on erittäin aktiivinen ja innokas. Vaikuttaa kuitenkin, että jotkut ovat lähteneet hallitukseen, vaikka eivät muilta kiireiltään ehdi sitten oikein olemaan missään mukana. Kehottaisin ihmisiä miettimään yleiskokouksessa ehdolle asettuessaan, onko heillä varmasti aikaa osallistua toimintaan aktiivisesti.

– Joihinkin hommiin on vaikea saada vapaaehtoisia. Toivoisin vähemmän sellaista asennoitumista, että muut kyllä hoitavat hommat.

– Informaatiokatkokset jäsenistön välillä eivät anna mahdollisuutta täyteen kymppiin, mutta lähellä ollaan.∎

Ou

lun

ylio

pis ry. to

19

Jaksamisen sietämätön raskaus Mietin pitkään tämän tekstin kirjoittamista.

Pohdin hartaasti, olenko valmis kertomaan julkisesti kokemuksistani, ja olenko ylipäätään valmis käsittelemään tätä asiaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että juuri se minun tarvitsee tehdä, sillä toivon, että tästä kirjoituksesta voisi olla apua jollekin muulle samojen ongelmien kanssa painivalle.

Viime keväänä elämässäni tapahtui suuri mullistus. Lähes kahdeksan vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi, ja yhtäkkiä tunsin olevani tyhjän päällä. En tiennyt, kuka olen, mitä haluan elämältä ja miten selviän edes seuraavaan viikkoon asti. Tukeuduin ystäviini, joille olen ikuisesti kiitollinen siitä, että he ovat jaksaneet kannatella minua näiden vaikeiden hetkien läpi.

Koska olin kovin hukassa itseni kanssa, päädyin torjumaan mielestäni kaikki negatiiviset asiat. En halunnut ajatella tai käsitellä elämäni muutoksia, sillä tuntui helpommalta vain työntää ne jonnekin pienen mieleni perukoille ja keskittyä opiskeluun, töihin ja juhlimiseen.

Epätoivo ja yksinäisyys On sanomattakin selvää, että en voinut jatkaa näin kovinkaan kauan. Kun viimeinen tentti oli keväällä ohi, suuntasin kesätyöpaikkaani Ruoveden paikallislehteen. Yhtäkkiä olin yksin minulle melko vieraassa paikassa, jossa minulla ei ollut läheisiä ystäviä tai mahdollisuutta tehdä mitään kovin mielekästä vapaa-ajallani. Nyt minulla oli aikaa miettiä, mitä itse asiassa oli tapahtunut.

Olin ensimmäistä kertaa vuosiin yksin. En voinut enää kertoa päiväni tapahtumista ja tunteistani sille ihmiselle, jonka kanssa olin tottunut keskustelemaan aina ja kaikesta. Minut valtasi äärettömän yksinäinen ja epätoivoinen tunne.

Yritin vakuutella itselleni, että kyllä minä pärjään. Vaikka en juurikaan enää saanut nukut-

20

Sumanismi

tua ja laihduin alle puolessa vuodessa 13 kiloa, olin sitä mieltä, että työt pitää hoitaa, kun niin on luvannut. Ystävät yrittivät saada minut ymmärtämään, etten pysty enää kauaa jatkamaan samaan malliin, mutta velvollisuudentuntoni oli liian voimakas, jotta olisin voinut lopettaa kesätyössäni.

Eräänä alkukesän viikonloppuna tulin käymään Oulussa. Ajelin pitkän matkan Ruovedeltä Ouluun yksin, ja odotin innolla ystävieni näkemistä. Mutta sunnuntai lähestyi vääjäämättä – päivä, jona minun piti lähteä ajamaan takaisin Ruovedelle. Sunnuntaina viivytin lähtöä niin pitkään kuin pystyin, mutta lopulta oli lähdettävä. Pääsin autollani Liminkaan asti, kun minusta alkoi tuntua, että nyt en enää jaksa. Romahdin, aloin itkeä holtittomasti, enkä voinut enää jatkaa ajamista. Pysähdyin tien reunaan, soitin äidilleni ja pyysin apua. Älä pala loppuun Tuo romahdus oli välttämätön käännekohta. Äitini sai vakuutettua minut siitä, että mikään työ elämässä ei ole niin tärkeä, että kannattaisi uhrata oma mielenterveytensä.

Seuraavana päivänä menin työterveyslääkärille, joka kirjoitti minulle alkuun kolmen viikon sairausloman. Sovimme lääkärin kanssa, että palaan Ouluun ja haen lisäapua opiskelijaterveydenhuollosta. Soitin YTHS:n mielenterveyspäivystykseen ääni täristen, ja hyvin ymmärtäväinen ja huolehtivainen hoitaja varasi minulle ajan heti seuraavaksi päiväksi.

Sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen, ja lääkäri kirjoitti minulle sairauslomaa loppukesäksi. Sain apua, joka tuli todella tarpeeseen.

Toivon, että kertomalla tästä kokemuksestani voisin estää jotakuta muuta päätymästä yhtä lohduttomaan tilanteeseen. Tunne siitä,

ettei yksinkertaisesti enää jaksa tai pysty tekemään itselle normaalisti yksinkertaisiakin asioita, on lamauttava. En voi kylliksi painottaa sitä, kuinka tärkeää on puhua näistä asioista kenelle tahansa: vanhemmille, ystäville, kumppanille tai ammatti-ihmiselle. Loppuunpalamista tai masennusta ei missään nimessä tarvitse eikä saa hävetä. Se on yleisempää kuin luullaan, ja siihen saa hyvin helposti apua.

Ole armollinen itsellesi Itse pelkäsin, ettei minua otettaisi tosissaan.

Että minua kehotettaisiin yksinkertaisesti vain ryhdistäytymään, sillä eihän minulla oikeasti ollut mitään hätää. Näin ei onneksi käynyt. Sekä työpaikalla että terveydenhuollossa ongelmaani suhtauduttiin alusta alkaen vakavasti, ja minusta oltiin huolissaan.

Tällä hetkellä voin jo paljon paremmin.

Sain levätä kesän, mikä oli hyvin tärkeää. Olen palannut normaaliin arkielämääni vähitellen: en ole ottanut itselleni liikaa kursseja, ja teen töitä niin paljon kuin itse jaksan. Jos olen jotakin tästä kokemuksesta oppinut, niin nyt osaan kuunnella itseäni paremmin. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Olen ymmärtänyt, etten ole yhtään muita huonompi ihminen, vaikka en aina jaksaisikaan tehdä kaikkea täydellisesti.

Muistakaa huolehtia itsestänne ja jaksamisestanne. Varatkaa aikaa myös mukaviin asioihin, kuten ystävien tapaamiseen ja ihan vain olemiseen. Omaan mielenterveyteen ei voi koskaan panostaa liikaa.∎ Jossu

Sumanismi

21

Maailmanhalausprojekti Nyt kun viimein teen sitä, mitä olen viikkokausia jännittänyt niskat jäykkänä, odottanut kuin puoliyksinäinen juopunut baaritiskillä sitä illan toiseksi viimeistä tequilaa, yhtä onnellisena pian saapuvasta onnenpläjäyksestä, koska viimeinen jää aina paidanrinnuksille tai jonkun karvanaaman naamaan, en voi olla ajattelematta, että tämä ei ollut kaiken niskajäykkyyden ja harmaiden känni-iltojen arvoista. Huomaan kyllä maailman, joka halaa minua viileästi tai itse asiassa aika lujin ottein, koska se saa kasvoni kummalliseen virneeseen kuin yrittäisin syödä kaiken tai ainakin sen, mikä minua tulee vastaan, ainakin luulen, että tulee vastaan näiden sumutyynyjen takaa. Tiedän, että viimeisimmästä halauksesta on jonkin verran aikaa, tarkoitan todellista ihminen vastaan ihminen -halausta, jossa kaksi pehmeää puristuu yhteen ja hermosto ja verisuonet sulautuvat vastakkaisen ihmisen kanssa sen sekunnin sadasosan ajaksi ja tekevät kahdesta erillisestä yhden kokonaisen, mutta kuitenkin, vaikka maailman halaaminen ei ole ihmisen halaamista, on se kuitenkin halaamista.

En voi olla muistelematta hetkeä, jolloin päätin ilmoittautua maailmanhalausprojektiin. Olin vain matkalla maitokauppaan mielessäni kuumanhöyryävät sokerirasvakorvapuustit ja puoli litraa jää-

22

Sumanismi

kaappikylmää maitoa, jota juodessa tunsi, kun maito levisi verisuonia myöten ympäri keskivartaloa ja viilensi palonsammutustyyliin korvapuustin aiheuttaman kuumuuden tunteen vartalossani. Ilmoitus oli simppeli, juuri sellainen, että myös minä, tavallinen kansalainen ja maailmantallaaja, heräisin ja alkaisin ajatella muitakin kuin itseäni ja tulevaa korvapuustijääkylmämaito-hetkeäni, katsoisin ehkä avaruuteen näkemättä muuta kuin ikivanhaa taivasta, auringon sekä dinosauruksen muotoisia pilviä, jotka saisivat sisäisen pikkupoikani kaivautumaan ulos aikuisen miehen vaatteista ja mielikuvitukseni kirjoittamaan tarinaa maailmankaikkeudelle, jossa dinosaurukset ja minä eläisimme sopuisassa yhteisymmärryksessä, mutta kuitenkin ajattelin itseäni.

Ilmoitus oli maitokaupan tuulikaapissa vielä senkin jälkeen, kun olin ostanut itselleni litran rasvatonta laktoositonta tontamaitoa, joka oli myös sokeritonta ja karvatonta, ja lupasi minulle terveellistä loppuelämää. Revin maailmanhalausprojektin mukaani, kävelin kotiin ja liimasin projektiilmoituksen jääkaappini oveen, koska se tarvitsi piristysruisketta valkoiseen, kylmään elämäänsä, koska minulla oli enää yksi elävä lähisukulainen ja

sekin asusti Tukholmassa toisen naisen kanssa minut unohtaneena jo vuodesta seitkytviis, joten olisi ollut mielestäni outoa pitää lähes tuntemattoman ihmisen kuvaa jääkaappini ovessa. Kutkuttava tunne valtasi keuhkoni ja sai minut lähes hyperventiloinnin partaalle, mutta ei kuitenkaan ja juoksin pari kierrosta kahdenkymmenenkahdeksan neliöisen asuntoni ympäri kuin leijuisin jo pilvissä, kädet levällään kuin kaikkeus ottaisi minut syleilyynsä ja olisin valmis ottamaan sen syleilyyni kuin se olisi ainoa rakkauteni maailmassa.

Tunnen, että ihoni on muuttunut laihaksi, lepattavaksi nahkapurjeeksi enkä voi olla kauhistelematta ajatusta siitä, että ihoni venyisi tässä ilmalennossa ja maata halatessani minusta olisi jäljellä enää hyvin pieni mies löysän, roikkuvan nahkapeiton alla. Minun tekee mieli itkeä, mutta silloin laskettelulasini höyrystyvät tai pahimmassa tapauksessa täyttyvät suolavedestä, ja se on jotain, mitä viimeisenä tällä hetkellä haluan, koska projekti niin sanotusti kuihtuisi kasaan tai paremminkin läsähtäisi päin puuta tai mahdollisesti asfalttia ja aiheuttaisi järkyttävät traumat jollekin surkealle ohikulkijalle, joka astuisi muodottomaan epäinhimilliseen veriseen lättyyn, ei verilättyyn, vaan veriseen nahkalättyyn, joka joskus oli ihminen, joka osallistui maailmanhalausprojektiin.

Suuni on kuiva enkä uskalla edes kokeilla, onko kieleni jo pudonnut pois kuivuuden vuoksi, mutta tässä ajatellessani maasta katsottuna dinosaurukselta muistuttavat pilvet, jotka nyt näyttävät pikemminkin hajuttomalta, jähmettyneeltä savulta, ovat lähes kadonneet taakseni ja vihdoin näen, mitä halaan, siis kuvainnollisesti. Todellisuudessa halailen tässä ilmaa, joka vastaa halaukseeni niin lujaa, että minusta on pian jäljellä enää entisen kakssataaviiskytkiloisen laihduttajan, nykyisen viiskytkiloisen ruipelon, vartalo, mutta ei hätää, sillä olen sinut itseni

kanssa, vaikka sitten muistuttaisin suurta nahkasäkkiä, jolla on silmät ja napa.

Näen suuria mustia järviä, joihin en halua joutua, koska ei kukaan voi oikeasti tietää, mikä siellä asustaa tai onko järvi pohjaton, koska maailmankaikkeus on oikeasti viekas ja osaa huijata typerää pikku ihmistä, joka luulee, että Maa pyörii Auringon ympäri ja vielä muka tanssii akselinsa ympäri, pah, kyllä Maa on kaiken keskipiste, miksi muuten se vetäisi minua näin puoleensa! Mietin koska minun on avattava laskuvarjoni ja käännyn katsomaan oikealle puolelleni, jossa projektin vastaava ottaa minusta maailmanhalaajakuvan, hymyilee tai sittenkin näyttää vain siltä, koska viima vetää hänen huulensa korviin, ja näyttää peukaloa. Kaikki siis hyvin, projekti on viimeistä silausta vaille valmis, joten avaan varjoni ja jään roikkumaansenvaraankuinmikäkinvauvajanautinmaisemista ja yritän saada päähäni, miksi perhoset ovat niin kauniita, mutta kuitenkin niin rumia ötököitä ja kuka pirulainen keksi suklaan, keksisuklaan, taidan valmistaa sitä huomenna ja käydä maitokaupassa.

Maa lähestyy minua hitaasti, mutta siinä se jo on väistämättä, ei sitä ei voi väistää enkä voi kiivetä takaisin ylöspäin leijumaan kuin haavanlehti takaisin maata kohti. Projektin viimeinen osio on käsillä: laskeudun hitaasti, hyvin hitaasti niin, että varpaani sipsuttavat maankamaralla vielä tovin ennen kuin voin polvistua ja tehdä niin sanotun mahalaskun ilman kipua ja vettä, ja halata maailmaa kuin se olisi ykkösrakkauteni alakoulun ensimmäiseltä luokalta.

Sillä tytöllä oli tätäkin maailmaa kauniimmat silmät ja ripset kuin hevosella ja aina hän juoksi minua karkuun, mutta harvoin pääsi kovin kauas, kun jo kaappasin hänet rutistukseeni, kunnes tyttö lopetti itkemisen ja oli vain siinä kivasti, minun, niin kuin tämä maailma on nyt tässä ja halaa minua.∎

Meri Koivumaa

Sumanismi

23

Sumanis ja glögite Eemi Koskela & Katariina Mäkelä

Pikkujoulukauden ollessa kuumimmillaan Sumanismi järjesti arvostelun glögeistä ja pipareista. Testattavat tuotteet valikoituivat Kaijonharjun ostoskeskuksen kauppojen hyllyiltä.

Testiryhmä valittiin tieteellisen objektiivisesti satunnaisotoksella Suman kerhiksellä majailleista pahaa aavistamattomista suomen kielen opiskelijoista.

Testit toteutettiin sokkona, eivätkä testiä järjestäneet toimihenkilöt osallistuneet arvosteluun.

24

Sumanismi

smin pipariesti Piparit 1. Marmiton Piparkoogid 1,29e/180g

Ansku: Mukava rapeus. Kivan ohut. Just niin geneerinen kaupan pipari kuin voi olla. 3.

Lauri: Maistuu justiin niiltä kaupan pipareilta. 2,5.

Topi: Ohut että päivä paistaa läpi. 2.

Jussi: Koostumus hyvä. En tykkää huokosista pipareista. 3.

Kokonaisarvosana: 2½ 2. Töysäläinen Oy Piparkakkuja 2,39e/400g

Ansku: Joku hämmentävä sivumaku. Tässä tulee sellaset teolliset vibat kyllä. Teollisuusjätteenkäsittelylaitoksen pipari. 2.

Lauri: Tuo veitsi minulle. Mies antoi minulle sian.

(Lauri tekee yleisen kielitieteen kotitehtävää.) 1,5.

Topi: Ei oo hääppönen. Ei kestä edes loppuun kun tulee diabetes. 1.

Jussi: Ei mitään sanottavaa. Tärkein ainesosa moottoriöljy. 2.

Kokonaisarvosana: 1½ 3. Vanajan Perinteisiä Piparkakkuja 2,69e /400g Ansku: Tää on taas tällainen mukavan rapsakka. Lähtis varmaan paikat hampaista jos olis. Tääkin maistuu jotenkin omituiselle. Varmaan samasta tehtaasta [kuin edellinen]. 1.

Lauri: Tää on aivan liian rapsakka.

Mulla on paikat ja ne tässä varmaan irtoaa. Jotain vahamaista ainetta, ehkä muovailuvahaa. 1.

Topi: Samanlainen kuin edellinen.

Kuinka paljon tää vaatii työtä, että saa syötyä. 1.

Jussi: Ei maistu piparilta erityisesti.

On kyllä sen muotonen. 1.

Kokonaisarvosana: 1

4. Annas Original Pepparkakor 2,19e/300g Ansku: Nää näyttää valuvikasilta. Koostumus on ihan mukava,. Puuttuu se teollisuus joka oli kahdessa aikaisemmassa. 2.

Lauri: Täähän murenee suussa aivan jauhoksi. Ei maistu oikein miltään. 3-.

Topi: Eikö piparin perusajatus ole tunkea niihin kymmentä maustetta inkivääristä lähtien, mutta tässä ei maistu mikään.

Sumanismi

25

Paitsi se muovailuvaha. 2,5.

Jussi: Alan kohta unohtaa miltä piparit oikeasti maistuu. 2.

Kokonaisarvosana: 2+ 5. Pullapirtti Pirtti-Pipari 3,49e/500g Ansku: Apua. Se hajos itestään.

(Ansku tiputti piparin lattialle.) 3+.

Lauri: Hän tulee antamaan sinulle yamssin. 3.

Topi: Ei tämäkään kyllä mitään flashbackeja lapsuuden jouluista tuo. 3.

Jussi: Kyllähän näitä syö. 3.

Kokonaisarvosana: 3 (Testivoittaja) Piparitestin loppupäätelmä oli, että piparit kannattaa tehdä itse. Kaupan piparit on kurjia. Ellei jostain syystä pidä muovailuvahan ja moottoriöljyn mausta.

Glögit 1. Vip Juhlajuoma glögijuoma 0,99e/litra Ansku: Väri on häiritsevä. Vähän tämmöistä, että haima kyllä joutuu töihin.

Tiivistemehumaista. 1.

Lauri: Tää on justiin tätä glögiä, mitä on joka paikassa aina. Tämä ei maistu liikaa miltään. Ei kovin maukasta, vähän sellainen kuiva. Maistuu ihan Samuli Edelmannilta eli mauttomalta ja kuivalta. 2½.

Ansku: Maistuispa tää enemmän Stigille.

Topi: Olisin luullut tätä sekamehuksi ellei olis kerrottu tän olevan glögitesti.

2.

Jussi: Makeaahan tämä on. Juurikaan ei mausteita. Maistuu niinku olis liikaa laitettu tiivistettä mehuun, muttei kuitenkaan tunnista miksikään mehuksi.

2.

Kokonaisarvosana: 2

26

Sumanismi

2. Marli Perinteinen glögi 1,25e/litra Jussi: Niinkuin äskeinen, mutta paljon laimeampaa. Kyllä glögissä pitää olla semmonen kalvo joka jää kielen päälle ja sitten pitää vähän aikaa nieleskellä. Tän tunnistaa glögiksi vaan siitä. 2.

Ansku: Joo tästä kyllä jää semmonen kalvo. Tää on vähän liian kalvomaista. Glögimaailman lateksia.

Nestemäistä lateksia. 2.

Lauri: Kuin mehua, tuoksusta lähtien. Hetkinen, nyt tuli hajuelämys! Tää haisee palaneelle puurolle. Tää myös maistuu vähän palaneelle puurolle. 2-.

Topi: Samanlaista peruskauraa kuin edellinenkin. 2 Noora: Tää oli kyllä pettymys.

Tuoksuu paremmalle kuin maistuu. 1.

Eemi: Liian kuumaa.

Kokonaisarvosana: 2-

3. Marli Premium sokeroimaton glögi 2,20e/litra Topi: Vahva tuoksu nosti odotukset liian korkealle; juotaessa olikin pettymys. Tosi makea jälkimaku. 1 ½.

Jussi: Tästä puuttuu jälkimakukin. 1.

Ansku: Tästä tulee se kalvo jo hengitysteihin ennen ku ehtii maistaa. Mutta kyllä tätä mieluummin juo kuin ottaa turpaansa. 1.

Lauri: Tää on taas tummempaa. Tuoksu on jotenkin paksumpi. Ei tämä oo hyvää ollenkaan. Tää maistuu siltä niinku sais joululahjaksi pelkät kalsarit. 1.

Jussi: Tai tyhjä paketti jossa ei oo ees kalsareita.

Lauri: Tai käytetyt kalsarit.

Ansku: Jotka tulee vielä iPadin laatikossa.

Kokonaisarvosana: 1

4. Marli Premium glögi 2,20e/litra Ansku: Tää maistuu siltä, että jos tätä juo tarpeeksi elämänsä aikana niin ruumis ei maadu. Tosi vahva kalvomaisuus. 2.

Jussi: Kalvohan on glögin perusominaisuus.

Topi: Tämä alko jo muistuttamaan maultaan enemmän glögiä kuin mehua. 2 ½.

Lauri: Tämä on sakeaa. Niinku joulumuori ois ollu kiukkunen jostakin ku se on keittänyt tätä. 1 ½.

Jussi: Näyttää samalta kuin nuo muutkin. Haisee lupaavalta. Tässä on vähän enemmän makua kuin edellisessä. 2 ½.

Tohtori Mäkelä hoipertelee hakemaan lisää glögiä ja samalla sekä astuu Laurin varpaille että tiputtaa Laurin paperit lattialle.

Lauri: Täähän on niinku jouluaattoilta ku täti lähtee pienessä hiprakassa hakemaan glögiä.

Ansku: Kata kirjoita siihen että tunnelma on harras mutta paska.

Kokonaisarvosana: 2+ 5. Valio glögi 1,29e/litra Lauri: En osaa sanoa mitään tästä tuoksusta. Hmm. Takapuoli, pohja, perusta, puunrunko, kasvin varsi. 3-.

Ansku: Tämä tuoksuu glögille. Tässä on tämmöinen nahkainen rusinan maku.

Alkoi aivastuttamaan heti kun joi tätä. 3.

Topi: Hyvä tuoksu, hyvä maku. 3.

Jussi: Minähän en pidä glögistä. 3.

Kokonaisarvosana: 3 (Testivoittaja)

Glögitestin päättyessä jäimme pohtimaan sitä, miksi testaamamme glögit saivat niin alhaisia arvosanoja. Päädyimme siihen, että itse tehty glögi on parasta ja kaupan vastaavat kuraa.

Laurin mielestä korkeimpaan arvosanaan vaadittaisiin joulupukin salainen ainesosa. Lisäksi Lauri huomauttaa, että arvosanoihin saattaa vaikuttaa se, ettei glögien käyttöohjeita luettu. Niiden olemassaolo huomattiin vasta testin jälkeen.

Glögiä, tai varsinkaan pipareita, ei kannata ostaa kaupasta. Kannattaa opetella tekemään itse tai orjuuttaa ystävä tekemään. Jos et kuitenkaan löydä sisäistä kokkiasi etkä sopivaa keittiöorjaa, selvinnee pikkujoulukaudesta myös Valion glögin ja Pullapirtin Pirtti-Piparien voimin.

Glögit ja piparit arvioitiin asteikolla 1–5.∎

Sumanismi

27

Teijo Kemppainen

28

Sumanismi

HISTORIAN LEHDILLÄ Sumanismi julkaisee tällä palstalla Suman vanhojen ainejärjestölehtien antia.

10...9...8...7...6...5...4...3...2...1...

NOLLA Juttu on julkaistu Väliviivassa 3/1984.

Kirjoittajan nimeä ei ole ilmoitettu.

Sumanismi

29

30

Sumanismi

Kuvarunon laati nimimerkki No mit채p채 lottoat?

Sumanismi

31

Hirvenhiihtäjä Lauri Siniluoto

P

akkanen rusensi kaupunkia jo kolmatta viikkoa, kun lehtori Saari kirjoitutti oppilaillaan neljäsivuisen esseekokeen. Kokeen valvonta eteni yhtä unealiaan verkkaisesti kuin tavallisesti. Luokkahuoneessa joukko isoja, niiskuttavia, punottavia päitä oli painunut tiiviisti tehtävien ääreen. Lehtori Saari kyhjötti opettajanpöydän ääressä ja kärsi kiihtyvästä jomotuksesta päässään.

Myös Saaren kurkussa oli tuntunut pitkin päivää paine, joka alkoi yltyä sietämättömäksi. Hän veti salkkunsa pöydän alta, nosti sen syliinsä ja napsautti magneettikiinnityksen auki. Jossain salkun pohjalla olisi maksipaketti kurkkupastilleja. Saari ujutti kätensä syvälle salkkuun ja kaivoi. Käsi vapisi ja salkku oli pullollaan papereita, joten kesti hetken ennen kuin hän tavoitti sen mitä oli etsimässä. Samanaikaisesti jostain kuului, kun tuolia vedettiin lattiaa pitkin, ja kohta opettajanpöydän ääreen laahusti oppilas koepaperi kädessään. Saari nosti Mynthon-pakkauksen salkustaan ja asetti sen jököttämään pöydälle. Hän ojensi kätensä, otti vastauspaperin oppilaalta ja pudotti huuliltaan jonkin kiitoksen tapaisen.

Oppilaan kävellessä ulos luokasta lehtori Saari sujautti salkun takaisin pöydän alle ja alkoi silmäillä vastauspaperia. Virkkeitä viisti hänen silmiensä editse hallitsemattomasti, ja jokainen väärin käytetty tai unohtunut välimerkki oli kuin neulanpisto hänen aivoihinsa. Kun kohdalle liukui erityisen mutkikas virkerakenne, Saaren aivotoiminta kävi tahkeaksi.

Saari alkoi hamuta pastillia rasiasta, mutta käsi vapisi niin ettei siitä tahtonut tulla mitään. Hän tuli yhä tietoisemmaksi soitosta, jota hänen päässään oli kuulunut tasaisesti pitkin päivää: se koveni ja kiihtyi. Saaren katse pysähtyi esseevastauksen kohtaan, jossa oli käytetty puolipistettä kaksoispisteen asemesta. Hän ei pystynyt enää keskittymään. Mynthonrasia kellahti nurin ja syyti suuren osan sisällöstään lattialle. Pastillit ropisivat ja poukkoilivat, ja helinä päässä kiihtyi ja koveni. Se oli kantele.

Saari nousi ylös tuolistaan ja veti henkeä. Joka ikinen silmä joka ikisessä turpeassa päässä oli nyt kohdistunut häneen. Saari ei edes huomannut tuijotuksia, vaan hänen huomionsa oli suuntautunut aivan muualle. Äkkinousu oli tuottanut lievän huimauk-

32

Sumanismi

sentunteen. Sen hiljakseen laantuessa Saari kääntyi kohti luokkahuoneen ikkunaa ja lähti askeltamaan varovaisesti sen luokse. Hänen oli paikannettava kanteleensoiton lähde.

Saari raotti sälekaihtimia ja päästi katseensa haravoimaan lukion pihaa. Hänen sydämensä löi vimmatusti. Liikuntavälinevaraston vieressä roskakatoksen luona seisoi suunnaton tumma olento. Sen katse oli kohdistunut Saaren luokkahuoneen ikkunaan juuri siihen kohti, missä Saari nyt seisoi. Olennon sarvet harottivat suurina ja uhkaavina. Se oli hirvi, mutta suurempi kuin mikään muu koskaan elänyt lajitoverinsa. Hirvi ei ollut taatusti harhautunut keskelle kaupunkia vahingossa. Sen oli täytynyt saapua lukion pihaan varta vasten. Lehtori Saari oli odottanut tätä hetkeä enemmän tai vähemmän tiedostavasti jo vuosia. Kantele soi entistä kiihkeämmin.

Hirvi kuopi maata ja tuijotti – ja sitten, täysin varoittamatta, se lähti. Saari hätkähti. Nyt oli kiire.

Hän kääntyi kannoillaan ja rymisteli äimistyneistä katseista piittaamatta ulos luokasta. Hän juoksi käytävän toiseen päähän portaille, rynnisti portaat alas ja suuntasi pääovelle vaivautumatta ottamaan ulkovaatteitaan naulakosta. Ulos ehdittyään hän yritti tähyillä hirveä, mutta se oli jo ehtinyt kadota lukion pihasta. Saari mietti ankarasti, miten hänen tulisi toimia. Sitten hän lähti viilettämään urheiluvälinevarastolle, avasi oven ja alkoi penkoa varastoon pakattua rojuvuorta. Hän löysi parin leveitä suksia, joiden pinta hilseili, sekä sauvat. Oven vierestä hän viskasi olalleen köysivyyhdin, jolla hän voisi lassota hirven.

Saarella ei ollut aikaa etsiä suksien kiinnitysremmejä, vaan hän tempaisi naulasta rullan ilmastointiteippiä.

Hän kyyristyi ähisten ja teippasi sukset kiinni nahkakenkiinsä. Varaston ovi jäi ammottamaan auki, kun Saari lähti sauvomaan kohti lukion porttia.

Saari saapui tienhaaraan ja tähysi molempiin suuntiin autiota katua. Sitten hän erotti sen: oikealla noin kahdensadan metrin päässä itsestään Saari huomasi pienenä pisteenä jolkottavan eläimen. Saari ei aikaillut, vaan pusersi suustaan suunnattoman pilven ja lähti sivakoimaan raivokkaasti siihen suuntaan.

Tavallisesti itsensä melko heiveröiseksi mieltänyt lehtori tunsi koko ruumiissaan voiman, joka lähes

tahtomatta kiidätti häntä yhä lähemmäs hirveä.

Hirvi käänsi päätään sen verran, että huomasi takaaajajansa, ja kiihdytti puuskahtaen. Se saavutti kadun päässä aukeavaa metsäkaistaletta.

Saari kompuroi hieman metsäkaistaletta reunustavaan raviojaan laskeuduttuaan, mutta pääsi lopulta takaisin jaloilleen, nousi ja jatkoi matkaansa. Hirvi korahteli ja nakkeli niskojaan. Takaa-ajo kävi yhä vakavammaksi: metsä oli hirven elementti.

Lehtori Saari ei ollut muistanut, että metsäkaistale oli näin tiheä. Sitä tuntui myös jatkuvan pidempään kuin hän oli kuvitellut. Hän luuli, että se päättyisi muutaman sadan metrin päässä valtatiehen, mutta tietä ei tuntunut tulevan vastaan, vaikka hän hiihti kuinka. Ajantaju ja käsitys taitetusta matkasta hämärtyivät sitä mukaa, kun valo alkoi vähetä. Hirvestä ei pian kuulunut enää rasahdustakaan. Ehkä tämä koko takaa-ajo olikin ollut suuri virhe.

Saari seisahtui ja katsoi ylös. Hän ei ollut koskaan nähnyt niin korkealle ulottuvia kuusenlatvoja. Niiden olisi saattanut kuvitella kanniskelevan taivaankantta.

Saari erotti vaivoin muutaman himmeänä loistavan tähden latvojen lomasta. Kaikki oli nyt sillä tavalla jyhkeää kuin kuuluikin. Kanteleen helinä aaltoili levollisesti kuusikossa ja ujuttautui korvien joka sopukkaan.

Hiihdettyään vielä tovin Saari saapui aukiolle.

Keskellä metsää aukesi aava suo, ja keskellä suota seisoi hirvi. Se tuijotti Saarea samaan tapaan vaativasti kuin silloin satojatuhansia vuosia sitten lukion roskakatoksen luona. Sitten se kääntyi ja lähti taas etenemään. Saari veti henkeä, lykkäsi itsensä liikkeelle ja jatkoi matkaansa kohti Hiiden hirveä, kohti pohjoista ja kohti äärettömän talven valtakuntaa. ***

Samana iltana muuan hölkkäämässä ollut pariskunta löysi lehtori Saaren ruumiin ojasta rantakatua ja valtatietä rajaavan metsäkaistaleen ääreltä. Siitä oli noin puoli kilometriä lukiolle. Lehtorin omalaatuinen käytös oli puhuttanut kaupunkilaisia jo vuosia, mutta kuolemantapaus sai juorut sinkoilemaan aivan uudenlaisella viuhkeella. Yleisesti oltiin varsin varmoja siitä, että lehtori oli ajautunut päättämään päivänsä hiihtämällä itsensä jäädyksiin neljääkymmentä astetta lähentelevässä pakkasessa. Ihmiset antavat niin helposti periksi tätä nykyä. Esseekoetta suorittamassa olleiden oppilaiden mukaan lehtori oli lähtenyt ulos luokastaan kesken tunnin joskus kolmen ja neljän välillä. Se oli torstai, ja roska-auto oli käynyt tyhjentämässä lukion jätesäiliöt puoli neljältä.∎

Sumanismi

33

Mitä paskaa -palsta on ilmestynyt Sumanismissa numerosta 3/2012 asti. Näiden kuluneiden vuosien aikana on nähty monenmoista pökälettä. Palstalla käsitelty aihe on aina enemmän tai vähemmän sivunnut lehden teemaa – usein melko heppoisen aasinsillan kautta.

Tämän lehden maanantaifiiliksiin päästään melko sujuvasti, koska tämänkertainen paska aihe löytyi opiskelun ja ankaran tutkimustyön seurauksena. Palsta jatkaa elämäänsä jossain muodossa myös vuonna 2015, mutta paskaa kritisoivan toimittajan saappaisiin astuu vuodenvaihteessa Lauri Siniluoto.

Ovi kiinni nyt heti.

Katja Virpiranta

Tutkin pro gradu -tutkielmassani E-infinitiivin instruktiivin käyttöä, joka aika monen kirjoittajan kielessä on melkoista paskaa sekin.

Tässä artikkelissani en kuitenkaan tarkastele tuota hiuksianostattavaa verbimuotoa vaan jotakin, mille olen altistunut tutkimusaineistoa kerätessäni.

Tutkimuksessani keskityn erityisesti aitoon maallikkokirjoittajien kieleen, ja sitähän löytyy keskustelufoorumeilta internetin syvimmistä syövereistä. Järkeilin, että paasaaminen ja tärkeily vetävät puoleensa E-infinitiivin instruktiivia, ja ensisijainen osoite sellaisen etsimiseenhän on mikäpä muukaan kuin kaikkien kestosuosikki Hommaforum.

34

Niin kuin jokainen valveutunut kansalainen luultavasti jo tietääkin, Hommaforum on maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien ihmisten ikioma temmellyskenttä. Sen lukeminen ei välttämättä ole terveellistä eikä suositeltavaa kenellekään mielenterveydestään huolehtivalle, mutta joskus tieteen nimissä on tehtävä uhrauksia.

Graduaineistoani varten luin keskustelua, jossa pohdittiin suomalaisuuden määrittelyä.

Keskustelijat olivat aika jyrkän yksimielisiä siitä, että yksi tärkeimmistä kriteereistä on se, että näyttää suomalaiselta. Joku sanoi, että Suomessa asuva saksalainen on suomalaisempi kuin Suomessa asuva somali, mikä jo haiskahtaa aika pitkälti siltä, että neekeristä ei

Sumanismi

ole suomalaiseksi. Ei sitä kukaan ihan suoraan sanonut, mutta eipä kyllä kieltänytkään. Itse asiassa joku sanoi näin: ”Miten määritellä ’suomalainen’? Aika paha. Helpoin sanoa mitä se ei ole. Se ei ole Afrikkalainen. Siinä sulle suomalainen.”

Eräällä tapaa mielenkiintoinen valinta tässä kontekstissa on kirjoittaa afrikkalainen isolla alkukirjaimella ja suomalainen pienellä.

“Saamelaiset käsittääkseni ovat saamelaisia, mutta koska heillä ei ole mitään suomalaisia vastaan, he eivät erotu omaksi, tai kenenkään muun vahingoksi ympäristöstään, ja heidätkin voi ottaa suomalaisina heidän siitä erityisesti loukkaantumatta.” En ole aivan varma, mitä tämä keskustelija yrittää sanoa, mutta muistakaahan nyt saamelaiset

olla erottumatta ympäristöstänne.

Kaikilla on sitten kivempi olla.

Samalta kommentaattorilta tuli myös tällainen huomio: “Itseasiassa kuka hyvänsä itsensä elättävä ihminen voi olla suomalainen, jos niin haluaa.” Voidaanko tästä nyt sitten päätellä, että Suomessa syntyneet, suomalaisessa kulttuurissa kasvaneet identiteetiltään suomalaiset mutta toimeentulotuella elävät kansalaiset eivät ole suomalaisia?

Foorumilta löytyi keskustelu, jossa kommentoitiin artikkelia, jonka mukaan maahanmuuttajien kotoutumisen esteenä saattavat usein olla hoitamattomat traumat.

Sota-alueelta ja muista epäinhimillisistä olosuhteista pakenevilla ihmisillä usein on takanaan kokemuksia kidutuksesta ja muusta epäinhimillisestä kohtelusta, mikä aiheuttaa stressiä ja mielenterveydellisiä ongelmia pitkäksi aikaa.

Aika monella oli tosi paljon kaikkea kannustavaa ja rakentavaa sanottavaa siihen.

“Venäjällä krapula hoidetaan aamuryypyllä. Mamu on saanut traumoja sodasta, siis takaisin sotaan, kohtaa pelkosi, selätä traumasi. Tämä on jo vuosisatojen ajan hyväksi koettu menetelmä.

Itse asiassa mamuthan jatkavat tuota pelkonsa kohtaamista täälä Suomessakin. Se ilmenee väkivaltaisuutena ja muina rikollisina käytösmuotoina kuten voimme todeta tilastoista.” Sitä miettii, että millaisistahan traumaattisista oloista tuonkin kommentin kirjoittaja on oikein lähtöisin.

Jotakinhan on täytynyt jossakin mennä pieleen, jos empatiakyky on tuolla tasolla.

“Minä kyllä uskon, että traumat ovat pitkälti syynä varsinaisten mamujen ongelmiin.

Kysehän on siitä, että heidän koko kulttuurinsa on traumaattinen: se on väkivaltainen, sortava, vähemmistöjä alistava, henkisesti sairaalloinen, naisvihamielinen, epätasa-arvoinen, sotaa ihannoiva, kommunikaatiokyvytön, huumorintajuton, totalitaarinen, takapajuinen, kontrolloiva, yksilöllisyyden tuhoava ja seksuaalisesti kieroutunut.” Siinäpä tulikin tiivistettyä juuri se, millaisena olen pitänyt perussuomalaishenkisten ja muiden maahanmuuttokriitikoiden ylläpitämää kulttuuria. Ihanaa, että joku sellaiseksi itsekin tunnustautuva on samaa mieltä! Ei kun hetkinen, tämä kaveri puhuikin maahanmuuttajien kulttuurista.

Oletteko muuten huomanneet, että käsitteellä maahanmuuttaja viitataan aina sellaiseen geneeriseen massaan, jonka kaikki edustajat ovat tummaihoisia, afrikkalaissyntyisiä väkivaltaisia pikku ryökäleitä, jotka tulevat tänne viemään meidän naiset, työpaikat ja sosiaalituet? Eivätkö nämä kriitikot tiedä, että ihmisiä on monenlaisia, ja tänne voi tulla maahanmuuttajana oikeastaan mistä maasta ja kulttuurista tahansa? Ja miksi maahanmuuttokriitikot vastustavat maahanmuuttajia sillä perusteella, että nämä (väitetysti) edustavat samanlaista kulttuuria, jonka perään he itsekin haikailevat? Ei tämä ole enää edes hauskaa vaan lähinnä surullista.

Sitten toisenlaisiin uhkakuviin: “Lähivuosina Ruotsissa ja muissa entisissä valkoisissa valtioissa väestön rodullinen jakautuminen omille alueilleen jatkuu. Valkoisilla alueilla lähes kaikki ovat val-

Sumanismi

koisia ja elämä mukavaa. Silloin tällöin tosin brutaalit valkoisten murhat järkyttävät rauhaa, mutta arki rullaa kuitenkin. Etelä-Afrikassakin yhteiskunta toimi, vaikka valkoiset olivat siellä vähemmistö.

Noin 10 prosentin luokkaa. Tämän edellytys tosin oli, että valkoisilla oli ehdoton valta. Ruotsi voi ylläpitää toimivaa yhteiskuntaa samalla periaatteella vielä pitkään, ehkä jopa 30-40 vuotta. Tässä ajassa valkoiset ehtivät tosin valitettavasti jäädä myös Ruotsissa vähemmistöksi.

Ruotsi poikkeaa Etelä-Afrikasta kuitenkin siten, että Ruotsissa valkoisilla ei ole ehdotonta valtaa edes tällä hetkellä ja vielä vähemmän tulevaisuudessa. Lisäksi monet valkoiset käyttävät valtaansa valkoisia vastaan, eikä hallitus suojele valkoisia millään tavoin ja valkoisten murhat ovat Ruotsissa arkipäivää jo nyt. Nämä huomioiden nyrjähdys voi tapahtua paljon lyhyemmässäkin ajassa.” Lukekaa nyt vielä uudestaan se kohta, jossa puhutaan Etelä-Afrikan yhteiskunnan toimivuudesta. Se toimi, koska valkoisilla oli siellä ehdoton valta. Vain valkoisilla on minkäänlaisia edellytyksiä toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Vaikka kritiikin pääpaino onkin maahanmuutossa ja ulkomaalaisissa, kyllä nämä isänmaan puolustajat kritisoivat muutakin. Muuan keskustelu käsitteli Perussuomalaisten ryhmäkuria äänestyksessä tasa-arvoista avioliittolaista, ja sieltä löytyi muutama ihastuttavaa inhimillisyyttä huokuva kommentti seksuaalivähemmistöistä.

“Eipä tuota lakimuutoksen

35

vastustusta mielestäni voi vielä pitää homovastaisuutena.

Sitä voi vastustaa ihan sen takia, että on mielipuolista lähteä vaihtamaan sanojen merkityksiä.

Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Miksei homot voi luoda jotain omaa systeemiään? Vaikka Buttbuddies? Kyseessä kuitenkin on eri asiat. Miehet eivät ole naisia ja naiset eivät ole miehiä.”

Niin, katsokaa nyt vaikka sanakirjasta. Sielläkin lukee, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Sitä paitsi buttbuddies on aivan yhtä hyvä termi.

Miksi niille homoille ei kelpaa mikään?

“Avioliiton pitäminen miehen ja naisen välisenä on puhdasta yhteiskunnallista järkeä. Ei siinä ole mitään homovastaista. Ihmisen vapauksia ei rajoita mitenkään se, että hän ei pääse naimisiin. Hän pystyy Suomessa elämään rakastamansa ihmisen kanssa täysin vapaasti ilman avioliittoakin.”

Voitaisiinko sitten vaikka poistaa avioliitto-oikeus näiltä idiooteilta, koska olisihan se nyt yhteiskunnallisesti järkevää, ettei ketään kannusteta kasvattamaan lapsiaan tuollaisessa vahingollisessa ja ahdasmielisessä aateilmapiirissä?

Maahanmuuttokriitikot voivat kuitenkin elää rakastamansa ihmisen kanssa täysin vapaasti, vaikka eivät naimisiin saisi mennäkään.

Ei se ole pois kenenkään oikeuksista.

“Tasa-arvoinen avioliittolaki adoptio-oikeuksineen on niin laaja paketti, että ei siihen voi sanoakaan juuta tai eitä erittelemättä

tarkemmin, mistä on kyse. Esim.

James Hirvisaaren kompromissiehdotus siitä, että rekisteröityjä parisuhteita kutsuttaisiin pariliitoiksi, olisi oikein hyvä alku lakiehdotuksen korjaamiseksi...” Niin no, mutta rekisteröityjen parisuhteiden kutsuminen pariliitoiksi ei oikeastaan muuta mihinkään sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä joutuu monia lomakkeita täyttäessään laittamaan rastin ruutuun ‘OLEN HOMO!!!’ vaikka hänen seksuaalinen suuntautumisensa ei ole millään tavalla relevantti tieto lomakkeen käsittelijälle.

Ehkä tasapuolisuuden nimissä kaikissa lomakkeissa voisi tulevaisuudessa olla erikseen pakollinen kohta seksuaalisille suuntautumisille ja mieltymyksille, jotta jokainen pääsisi jakamaan omansa virastotätien ja -setien kanssa. Sitä paitsi se buttbuddies oli niin hyvä käsite, että sen rinnalla pariliitto kuulostaa ihan mälsältä.

“Sitten kun Suomen eduskunta edellyttää, että lesboimaami vihkii Abdulin ja Mohammedin homoliittoon ja homorabbi vihkii juutalaisen naisparin, niin voin kannattaa ’tasa-arvoista avioliittolakia’ ja maallisen vallan puuttumista uskontojen toimintaan.

Minusta koko tasa-arvoinen avioliittolakiehdotus on ’uskonrauhan rikkomista’, vaikka kannatankin sitä, että ihminen saa itse päättää puolisostaan juridisessa mielessä.”

Siis häh? Eihän tässä nyt ole järjen hiventäkään. Sinusta on “uskonrauhan rikkomista”, kun vaaditaan samaa sukupuolta oleville pareille

Miksei homot voi luoda jotain omaa systeemiään?

Vaikka Buttbuddies?

36

Sumanismi

mahdollisuutta siviilivihkimiseen, jolla näin sivumennen sanoen ei ole mitään tekemistä minkään uskonnollisen instanssin kanssa.

Olet kuitenkin vaatimuksen kannalla sitten, kun valtio pakottaa uskonnolliset yhteisöt vihkimään samaan sukupuolta olevia pareja riippumatta siitä, mikä uskonnollisten yhteisöjen oma kanta asiaan on. Vai oliko tässä nyt tärkeintä se, että vastenmieliset muslimit joutuvat tekemään jotakin vastentahtoista? No olipa tietenkin.

Onneksi järjen valokin pilkahtelee aina välillä. “Joka tapauksessa...ihanko TÄMÄ on se asia, missä sitä ryhmäkuria kuuluu ehdottomasti noudattaa? Voi hyvää päivää sentään, taitaa äijä [Timo Soini] olla korviaan myöten tuossa ’elämä on pyhää’ ja ’avioliitto on naisen ja miehen blaablaablaa’- asiassaan. Ja haluaa että kaikki muutkin ovat. Typerää touhua nyt vähintään.”

Löytyi Hommalta myös ebolakriittisyyttä. Muutama foliohatuin ja joditabletein varustautunut pelonlietsoja maalaili kauhukuvia siitä, kuinka ebola tulee ja tappaa koko Euroopan, kun se tarttuukin niin helposti ja kaikkea. Onneksi suurin osa keskustelijoista sentään tällä kertaa osoitti hieman enemmän älliä ja toppuutteli näitä keuhkoajia. Ennen pitkää kuitenkin päästiin taas asian ytimeen: “Eikös HIV ollut alunperin tuntematon muualla kuin Afrikassa. Jos se olisi eristetty sinne, paljolta kärsimykseltä olisi säästytty. Ebolan kohdalla pitäisi toimia viisaammin ja lyödä ovi kiinni nyt heti.”

Ebolan varjolla päästäänkin siis näppärästi rajoittamaan maahanmuuttoa, ja vielä bonuksena hyvällä tuurilla ne neekerit kuolevat tauteihinsa sinne Afrikkaan,

niin eipä ole maahanmuuttoongelmaa enää jatkossakaan.

“Onkohan ebolakin kehitysmaalaisten tuomana rikkaus ja voimavara ja asia, jota ilman Eurooppa ei voi selvitä?” pohtii joku.

Löysin keskustelun, jonka aloittaja ilmoitti olevansa muslimi ja lupasi vastata islamia koskeviin kysymyksiin. Niin kuin arvata saattaa, valtaosa kysymyksistä oli tätä luokkaa: “Kun palaan Islamiin niin voinko luvan kanssa pistää naapurin mulkun kristityn lihoiksi ja ottaa hänen vaimonsa ja tyttärensä orjikseni synnyttämään uusia Allahin sotureita?” En tiedä, miksi aloittaja edes yritti. Päänsä hakkaaminen seinään on luultavasti produktiivisempaa kuin asiallisen keskustelun odottaminen näiltä pässinpäiltä.

Kuten odottaa sopii, ennen pitkää keskustelu meni siihen iänikuiseen vääntämiseen Aishan iästä. Sehän on se vakioteema, jonka islamkriitikot tuovat aina esille, kun sopiva tilaisuus osuu kohdalle. Kyllä. Myönnän, että on hieman ongelmallista, että profeetta Muhammadilla oli 9-vuotias vaimo ja kaikki, mitä profeetta teki tai sanoi, on automaattisesti oikein eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Ymmärrän, mikä siinä huolestuttaa näitä islamkriitikoita. Voisitteko, arvon idiootit, kuitenkin vetää päänne pois perseestänne ja ymmärtää, että tuohon aikaan oli aivan yleisesti hyväksyttyä naittaa tyttölapset sen ikäisinä? Siinä kontekstissa on täysin tarpeetonta tuomita profeettaa moraalittomaksi lapsennussijaksi.

Pahoinvointihan tätä paskaa lukiessa iskee. Ei riitä, että näiden ihmisten näkemykset pohjautuvat ennakkoluuloihin, pelkoihin ja muutamiin yksittäistapauksiin.

Sen lisäksi kaikki pitää tulkita mahdollisimman negatiivisesti, saivarrella ja takertua epäoleellisiin yksityiskohtiin. Tiivistelmä eräästä keskustelusta: A: Kerron esimerkin mielestäni järjettömästä tapauksesta. Lähiidästä kotoisin oleva mies muutti Suomeen ja olisi halunnut vaimonsakin muuttavan. Vaimo ei saanut oleskelulupaa, koska miehen kuukausitulot eivät viranomaisten mielestä riittäneet vaimon elättämiseen. Suomessa ollessaan vaimo oli kuitenkin maksanut lääkärikulut ja kaiken itse.

B: Olet täysin oikeassa. Lähiidästä ei pitäisi päästää ketään maahan.

C: Miksi niillä tulijoilla on aina

ensiksi lääkärikuluja?

A: Henkilö, josta kerroin, siis rikastutti erästä kaupunkia yli 4000 eurolla vietettyään muutaman päivän sairaalassa ilman oikeutusta Kelan korvauksiin.

D: Tarkoititko nyt siis puhdasta 4000 euron tuottoa vai pelkästään laskun loppusummaa?

C: Minkä takia se mies väen vängällä haki itselleen jo valmiiksi sairaan vaimon?

E: Yhdenkin paperittoman egyptiläisen mummun ohitusleikkauksen maksoi valtio.

Pysykää poissa tältä paskafoorumilta, jos se vain suinkin on mahdollista. Minäkin aion jatkossa pysyä.∎

Mitä paskaa siis?

Mikä? www.hommaforum.org

Miksi?

Koska luin sitä muutenkin.

Kuinka reilua foorumi oli haukkua pystyyn?

Jos nuo ihmiset käyttävät aikansa muiden ihmisten ennakkoluuloiseen kritisoimiseen ja asioiden vääristelyyn, he ovat ansainneet kaiken pilkan, minkä saavat.

Oletko tyytyväinen itseesi?

En vajonnut alemmalle tasolle kuin hommalaiset.

Kuinka huono siis?

1: Tästä voi tykätä tilapäisessä mielenhäiriössä.

2: Menettelee – jos olet morfiinin vaikutuksen alaisena.

3: Usko ihmiskuntaan rapistuu.

4: Voiko facepalmaamiseen kuolla?

5: Toivottavasti facepalmaamiseen voi kuolla.

Sumanismi

37

”Oisko jotain kikkelihommia?”

Katja Virpiranta “Kuka maksaa lapsien elatuksen???” kommentoi muuan sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustava elämänkoululainen artikkelia, joka kertoi naisparista ja näiden lapsista koostuvasta perheestä. (Huomaa kolme kysymysmerkkiä. Asia on vakava.)

Tuollainen huoli lasten taloudellisesta toimeentulosta tietyllä tapaa paljastaa, minkälaisten todellisuudesta vieraantuneiden ihmisten kanssa tässä oikein asioidaan. Jos joku ei nyt siis vielä tiennyt, naiset tosiaan voivat nykyään käydä töissä ja saada siitä peräti palkkaakin.

Muitakin huolenaiheita on. “Ja entäs jos se homopari on adoptoinut tyttölapsen ja käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen”, pohtii yksi lakimuutoksen vastustaja toisaalla. Alkuperäisestä kontekstista ilmenee, että spekulaatiossa kyse on nimenomaan miesparista. Jos joku onnistuu tarttumaan logiikkaan tuon ajatuksen taustalla, niin vinkatkaa toki minullekin. Eihän tähän edes voi enää sanoa mitään.

Onneksi järki voitti ja eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääasiallinen aiheemme tällä kertaa, vaan tällainen leppoisa alkukevennys. Puhutaan Tinderistä. Kuten useimmat luultavasti tietävätkin, Tinder on älypuhelinsovellus,

38

jonka avulla voi selata lähellään olevia ihmisiä (jotka ovat rekisteröityneet palvelun käyttäjiksi) ja valikoida heistä sellaiset, joihin haluaisi ottaa lähempää kontaktia.

Jos kumpikin osapuoli on valinnut toisensa kiinnostavaksi, sovellus ilmoittaa heidän olevan pari, ja antaa heille mahdollisuuden viestiä toisilleen.

Tinder ei missään nimessä ole minulle sopiva tapa löytää kiinnostavia ihmisiä. Kuva kertoo loppujen lopuksi aika vähän ihmisestä, ja kuvittelisin, että Tinder sopii parhaiten satunnaisen seksiseuran hakemiseen. Se ei sattuneesta syystä ole minua kiinnostava sosiaalisen kanssakäymisen ala. (Katso lisätietoja edellisestä numerosta.) Jänniä tyyppejä siellä kuitenkin liikkuu.

Eräskin vaikutti kuvan perusteella ihan varteenotettavalta jampalta – siinä määrin, että menin lukemaan hänen kuvaustekstiään. Hän kertoi harrastuksistaan, musiikkimaustaan ja muista sellaisista geneerisistä asioista – ja sitten viimeinen virke kuului “Eniten vihaan pedofiileja ja narkkareita.”

Elämänkoulu tuntui olevan hyvin vahvana tässä yksilössä. (Miksi se oli mainitsemisen arvoinen seikka? Miksi?)

Moni naispuolinen Tinderin käyttäjä on kokenut ongelmaksi kaiken maailman urpot, jotka lähettelevät törkyviestejä ja ei-

Sumanismi

toivottuja ehdotteluja. Tinder on saanutkin kilpailijan, joka väittää ratkaisseensa ongelman. Kilpailevan deittisovelluksen nimi on Bumble, ja se toimii samalla periaatteella kuin Tinder – sillä erolla, että sen jälkeen, kun molemmat osapuolet ovat saaneet tiedon yhteensopivuudestaan, vain nainen voi aloittaa keskustelun.

Aloite on tehtävä 24 tunnin sisällä “pariutumisesta”, tai muuten kontakti katoaa listalta.

Eikö kuulostakin hienolta? Ei enää kikkelihommien ehdottelua keskustelunavauksena. Vai toimiiko se sittenkään niin? Jos nainen maagisilla ajatustenlukutaidoillaan pystyy ennen keskustelun aloittamista ennakoimaan, että viestin vastaanottaja saattaakin muuten olla 15-vuotiaan tasolle jämähtänyt ikinassikka, joka ei ymmärrä, miten ihmisten kanssa asioidaan, miksi nainen ei soveltanut tätä jumalallista kykyään siinä vaiheessa, kun oli pyyhkäisemässä kyseistä henkilöä tykkäyslistalleen?

Jos olisin oikein pessimisti – ja minähän olen – voisin väittää, että tässä haetaankin vain näppärää konstia vierittää syy seksuaalisesta ahdistelusta naisten niskoille: itsepähän aloitit keskustelun, joten turha tulla nyt valittamaan, kun keskustelukumppani ei miellytäkään. Mitä ihmettä sitä paitsi tuo 24 tunnin aika-

raja oikein on? Sehän on omiaan painostamaan hätiköityihin päätöksiin. Ajatustenluku kuvan välityksellä on aikaa vievä prosessi.

Sitä paitsi ilmeisesti tässä palvelussa ei voi laisinkaan hakea samaa sukupuolta olevaa seuraa, tai ainakin miesparien keskustelut voivat jäädä aika hiljaisiksi.

Tinderissähän onnistuu miesten ja naisten etsiminen aivan omasta sukupuolesta riippumatta. Bumble on (ainakin toistaiseksi) saatavilla vain iOS:lle, mikä rajoittaa vaihtoehtojen skaalaa vielä entisestään: kaikki ihanat Android-käyttäjät ovat saavuttamattomissa.

Ihan vakavissani en usko, että sovellus olisi luotu vain uudeksi tekosyyksi uhrien syyllistämiselle. Todennäköisesti tarkoitus oli hyvä, mutta toteutusta ei ehkä ajateltu aivan loppuun asti.

Se on muutenkin jännä ilmiö tuo nettikeskustelu-urpoaminen.

Keskustelin kerran masokistiksi ja subiksi identifioituvan miehen kanssa ja hölmöyksissäni kuvittelin, että hänen seksuaalinen suuntautumisensa olisi jonkinlainen tae kunnioittavasta suhtautumisesta naispuolisiin kanssaihmisiin.

Ei ollut ei. Urpoaminen vain ilmenee hieman toisella tavalla. Aivan yhtä creepyä se silti on, vaikka törkyehdotukset eivät nyt ihan suoranaisesti minuun kohdistuneetkaan. Sanokaa sievistelijäksi, mutta minusta se suhde ei ollut vielä muutaman viestin jälkeen edennyt siihen pisteeseen, että olisin ollut valmis keskustelemaan hänen kastroimisestaan. En ainakaan, kun asia esiteltiin minulle aivan puskista.

Nettihäiriköintiähän toki saa osakseen muuallakin kuin seuranhakupalveluissa. Sellaiselle altistuu erityisesti, jos sattuu olemaan nainen ja tekemisissä videopelien kanssa. Jos nainen pelaa pelejä, joissa ollaan vuorovaikutuksessa

muiden pelaajien, seksistinen huutelu on vain ajan kysymys. Sitäkin varmempaa se on, jos nainen – herranjumala – julkeaa olla jotakin mieltä videopeleistä. Tai siis tällaiselta tilanne vaikuttaa median läpi tarkasteltuna rapakon toisella puolella. Haluan uskoa, että Suomessa ihmiset ovat fiksumpia.

Muuan videopelitoimittaja nimeltä Alanah Pearce sai kyllästymiseen asti törkypostia ja raiskausuhkauksia Facebook-sivullaan.

Huomattuaan, että häiriköt eivät olleetkaan keskenkasvuisen penikan tasolle jämähtäneitä muka-aikuisia vaan ihan oikeasti keskenkasvuisia tenavia, hän keksi oivaltavan ratkaisun: hän otti yhteyttä penskojen äiteihin ja kertoi, millaisia yhteydenottoja oli saanut pikku kullannupuilta.

Se saattaa olla ihan jopa toimiva keino, jos haluaa tavoitella maailmaa, jossa on vähemmän urpoja.

Internet jostain syystä saa ihmiset unohtamaan, että vastaanottajakin on ihminen, jolla on tunteet. Siksi moni helposti ilmaisee itseään liian aggressiivisesti, tylysti ja törkeästi. En ihan oikeasti usko, että monikaan näistä Tinder-peeloista, verkkopelaajanaisia raiskauksilla uhkailevista urpoista tai pelitoimittajien tappamisella uhoavista oman elämänsä henrylaasasista käyttäytyisi samalla tavalla kasvokkain keskustelukumppaninsa kanssa.

Useimmat heistä ovat luultavasti pohjimmiltaan ihan mukavia ihmisiä. Ei se kuitenkaan tarkoita, että moinen käytös olisi millään tavalla hyväksyttävää. Tämä nykyinen jonnesukupolvi on opetellut internetin käyttöä aika lailla omin päin, mutta ehkäpä tulevaisuudessa vanhemmat osaavat paremmin opastaa jälkikasvuaan ymmärtämään, että internetissäkin pitää leikkiä kiltisti muiden lasten kanssa.∎

Sumanismi

39

40

Sumanismi

Tällä palstalla julkaistaan Kerhiksen Anonyymit tunnustukset -lippaaseen jätetyt tekstit.

En aio valmistua vielä eli aikataulussa

Ollaan tyhmiä. Meidän kuuluis olla lastentar-

Mä oon ihastunu Matthew Crawleyhin (enkä oo ainoa)

Olli on ihastunut elämään.

Aistiharhat tuovat sisältöä opiskeluun

lisää

Olen yllättävän älykäs.

hassa.

Olli tahtoo aikuisen naisen

Kävelin Kerhikseltä Juliniaan ja takaisin niin että piposta soi sp00k, koska Lauri, O-J ja Anne käski

Helkkis on mun unelmien nainen

Saatan olla yhteen sumalaiseen vähän ihastunut. :P

Olen raiskaaja ja rattijuoppo

Katson Vain elämää Ollin! Äläkää vittu.

i

Joulupukk

Sumanismi

41

42

Sumanismi

Päätoimittajan joutsenlaulu Minusta tuli Sumanismin päätoimittaja vähän niin kuin vahingossa. Aiemmassa, yliopistoa edeltävässä elämässäni minulla oli tapana päätyä jos jonkinlaisiin vastuutehtäviin, ja nyt olin päättänyt vältellä kaikkea ylimääräistä työtä kuin Ebolaa ainakin.

Vuoden 2013 Suman syyskokouksessa (jonne ihan tarkoituksella jätin menemättä) toista päätoimittajaa ei kuitenkaan tahtonut löytyä, ja kokouksesta soitettiin pahaa-aavistamattomalle minulle. Päiväunilta heränneenä vastaan melkein mihin tahansa kyllä, joten siinä sitä sitten oltiin.

Näin jälkeenpäin ajattelen, että päätoimittajaksi ryhtyminen oli hyvä asia.

Vaikka toisinaan minun on tehnyt mieli vuoroin itkeä ja vuoroin raivota vääjäämättä lähestyvien takarajojen takia, olen myös nauttinut suunnattomasti lehden tekemisestä. Olen ylpeä siitä valtavasta työstä, jonka olemme Sumanismi-tiimin kanssa tehneet sen eteen, että rakkaat sumalaisemme ovat saaneet luettavakseen mielenkiintoisia, mieltä avartavia ja viihdyttäviä juttuja.

Erityisen kiitollinen olen tästä kaudesta kollegalleni Lauri Siniluodolle.

Käytän hänen kehumiseensa yhden kappaleen tästä kirjoituksestani, koska hän jos kuka on sen todellakin ansainnut. Laurilla on ilmiöimäinen kyky pyörittää joskus hyvinkin massiiviseksi paisuvaa lehteämme. Vaikka toisinaan on näyttänyt uhkaavasti siltä, ettei lehti ehkä tällä kertaa ilmesty lainkaan, jotenkin Lauri on aina onnistunut hoitamaan asiat niin, että Sumanismi on saatu painoon ainakin suunnilleen silloin kuin on ollut tarkoitus. Lauri on myöskin kirjoittajana hyvin monipuolinen ja nokkela, ja Suma on todella onnekas, että sillä on Laurin kaltainen upea tyyppi toimittamassa hienoa lehteämme.

Suuret kiitokset ansaitsee myös Jussi Virpiranta, joka on ihailtavalla kärsivällisyydellä opastanut minua taitto-ohjelman käytössä. Ilman hänen apuaan olisimme olleet Laurin kanssa pulassa. Kiitän myös edeltäjääni Katja Virpirantaa selkeistä neuvoistaan, sekä ahkeria toimareitamme, joita ilman Sumanismi olisi paljon köyhempi.

Seuraajalleni Katariinalle haluan sanoa, että edessä tulee olemaan stressiä, itkua ja hampaiden kiristelyä mutta myös palkitsevia hetkiä. Oman kokemukseni mukaan Sumanismi on tärkeä opiskelijoillemme, ja ainakin minä olen saanut lehdistämme paljon hyvää palautetta. Kannattaa muistaa, että Sumanismi on ainejärjestölehtien keskuudessa yksi hienoimmista julkaisuista, ja siksi voi olla ylpeä siitä, että saa olla mukana tekemässä sitä.

Jätän päätoimittajan paikkani hitusen haikein mielin, mutta aion kuitenkin kirjoittaa lehteen tulevaisuudessakin niin paljon kuin mahdollista. Rohkaisen teitä kaikkia osallistumaan Sumanismin tekoon jotenkin – omaksi ja muidenkin iloksi!

Johanna Rytkönen, väistyvä Sumanismin päätoimittaja

Sumanismi

43

Sumanismin päätoimitt Katariina Mäkelä

(1. vsk.)

Minä olen nainen, jolla on Salkkareissa kaima ja jonka puhelin on täynnä hassuja koi-

rakuvia. Ystäväni kutsuvat minua hössöttäväksi ja huolehtivaiseksi mummoksi muun muassa siksi, että kudon järjettömiä määriä villasukkia, joita sitten jakelen yllätyksinä ihmisille. Sanoisin olevani ahkera: syyslukukaudella suoritin 47 opintopistettä samalla, kun tein töitä 20 tuntia viikossa. Siinä sivussa tuli hommattua myös fukseille ilmaiset haalarit. Keväällä aion kuitenkin ottaa hieman rennommin, sillä silmäkulmassani on ollut elohiiri jo kolme kuukautta. Suuntaan voimavarani siis Sumanismia kohti!

Sumanismi on vielä suhteellisen uusi tuttavuus minulle, mutta mielestäni on mahtavaa, että jokaisella sumalaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Näin

saadaan Sumanismista monipuolinen ja juuri ainejärjestömme näköinen. Sumanismi on aito eikä siinä kaunistella asioita.

Päätoimittajana aion ottaa vallan käsiini ja vaihtaa Sumanismin nimeksi Katanismi! No en sentään... Minullahan on kokemusta päätoimittajuudesta, sillä ala-asteella minulla oli oma lehti, Potnapekka. Tein siihen ristikoita ja kirjoitin novelleja yksisarvisista. Mummini osti lehden joka kerta. Eli kahdesti.

Suman hallituksessa aion vähintään varmistaa, että kaikilla pysyy varpaat lämpiminä villasukkien ansiosta.

Lauri on erinomainen päätoimittaja. Lauri on todella hauska, sukkela, avulias ja helposti lähestyttävä. Hänen seurassaan viihtyy varmasti kuka tahansa. Haluaisin olla yhtä hillitty ja hallittu kuin Lauri! Lohduttaudun ajatuksella, että kai jonkun täytyy myös olla se, joka vahingossa puhuu englantia intialaisella aksentilla intialaiselle asiakkaalle, nauraa väärässä paikassa väärään aikaan ja talloo usein toisten varpaita.

44

Sumanismi

tajat 2015 esittäytyvät Lauri Siniluoto

(3. vsk.)

Minä olen pirullisen hillitty. Ystävämme Anne Airisniemi luonnehti minua joskus niin, ja kukaan tuskin haluaa väittää, etteikö se olisi osuva luonnehdinta. Minua on sanottu myös Suman Sheldon Cooperiksi. Sekin on varmaan monin tavoin totta. Olen kuitenkin toivottavasti hieman taitavampi sosiaalisessa kanssakäynnissä kuin Sheldon, ja älykkyysosamääränikään ei liene merkittävästi tavallista korkeampi. Olen kotoisin Raahesta ja minulla on kaksi isosiskoa ja kissa.

Sumanismi on sellainen hieman sottainen, mutta silti tinkimättömän tyylitajuinen kaveri. Se lintsaa jatkuvasti luennoilta ja palauttaa kaikki tehtävät hieman myöhässä, mutta saa siitä huolimatta kaikista kursseista vitosia. Vaikka se on erittäin nenäkäs, sillä on kultainen sydän.

Siitä saa rakkaan ystävän, jota tekisi välillä mieli syleillä ja välillä vetää kunnolla turpaan.

Päätoimittajana aion oppia kaikista virheistä, joita olen tehnyt tähän mennessä, ja ehkä tehdä vielä muutaman virheen lisää. Aion olla jatkossakin roisi ja roiskiva, mutta päätoimittajaesikuvani Katja Virpirannan tavoin en tingi myöskään huolellisuudesta. Huolellisuuteni menee melkein aina pedanttisuuksiin asti, mutta sekään on tuskin tässä hommassa haitaksi.

Suman hallituksessa aion pitää omalta osaltani huolen, että hallitustoiminta on avointa ja jouhevaa. Se onnistuu olemalla itsekin avoin ja ystävällinen. Haluaisin tutustua kaikkiin sumalaisiin, koska olette mahtavaa porukkaa.

Katariina on hurmaava, tyylikäs ja tomera fuksilupaus.

Hänestä säteilee positiivista energiaa, joka saa hyvälle tuulelle huonompinakin päivinä. Katariinasta näki heti, että hän ei tule välttymään hallituspesteiltä. Uskon, että työskentely hänen kanssaan tulee olemaan aivan yhtä hauskaa ja antoisaa kuin Johannan ja sitä ennen Katjankin kanssa.

Sumanismi

45

OJ ottaa kantaa eli

Piri pärisee Tällä palstalla Olli-Juhani Piri kommentoi ajankohtaisia asioita*. Olli-Juhanin ajatukset on pukenut sanoiksi Katja Virpiranta.

Nokia Tune Se on kyllä ärsyttävä, ihan pirun ärsyttävä luritus. Vähän niin kuin Für Elise tai Turkkilainen marssi, osaatko sää kirjoittaa Für Eliseä edes, tai joku Kissanpolkka. Sinänsä on jännä, että iskä on niin kova Nokia-fani, että hommasi iPhonen ja laittoi siihen soittoääneksi Nokia Tunen.

Piri Pärisee -palsta

Nämä ei ole mielipiteitä ja tämä ei ole mielipidepalsta, koska en ole mielipide-ihminen. Ei sitten mitään runkkuhommia laiteta sinne. Ennen on tullut niin kuin apteekkarin taskusta, mutta ei tuu ennää. Sitten helsinkiläiset nauraa. Siulassa maine men’ mieheltä.

Teekkarit

*mulkoilee Jussia alta kulmain* Toisaalta onhan se kyllä veikeä ajatus sellaisesta salista, joka on täynnä Jusseja. Luentosali.

Loch Nessin hirviö

En oo toivonut Loch Nessin hirviötä mihinkään. Miksi me tehdään tätä? Ehkä mulla silloin joskus oli joku johtoajatus Loch Nessin hirviöstä, mutta en minä kyllä ehdottanut… Ehdotinko minä? Kyllä kerran katsoin sellaisen elokuvan, minulla on se hyllyssäkin.

Ebola

Legend of Zeldassa oli poni Epona. Ei kyllä ollut poni, isompi oli, hevonen! Melkein kuin Ebola. Ei kyllä tule mitään mieleen, siellä se Afrikassa jyllää ja tännekin pyrki, mutta ei piästetty. Se yksi laitettiin eristyksiin, mutta ei sillä sitten sitä ollutkaan, niin se päästettiin pois.

Ois kyllä ollut tympeää jättää se sinne eristyksiin.

Ookkonää kala kun nuin pulputat. Miksi kukaan ikinä sanois noin? Seuraavalla kerralla Kaarlessa pitää kyllä kokeilla tuota. *Sumanismi haluaa muistuttaa, että Olli-Juhani Pirin näkemyksiä ei kannata noteerata.

46

Sumanismi

Sitaatteja Jukka: ”Miten te vaan jakelette täällä kaljoja toisillenne?”

Jussi M.: ”Sitä kutsutaan jaetuksi köyhyydeksi.”

- TiSuSuTi-bileiden etkotunnelmia

”Olutkulttuuriin liittyy sellaista rempseyttä ja kaverihenkeä, josta en pidä.”

”Tässä vaiheessa elämää alan yleensä kaivata paitaa.”

- Jussi neljältä aamuyöstä

”Mikään ei ole seksikkäämpää kuin nainen joka lukee Sumanismia.”

Sumanismi

- Lauri

- Olli-Juhani

47

48

Sumanismi