esittäY t YY Opettajana toimittajan identiteetillä

Nyt opetan Oulun aikuislukiossa aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksessa suomea, erityisesti luku- ja kirjoitustaitoa. Lisäksi opetan äidinkieltä lukiolaisille. Vastaan myös yleisten kielitutkintojen suomen keskitason testistä. Keskitason YKI-testiin hakeutuvat yleensä maahanmuuttajat, jotka haluavat todistaa kielitaitonsa kansalaisuushakemusta varten. Näitä suomen suorituksia sitten arvioin toisen työnantajani eli Jyväskylän yliopiston palveluksessa.

En ole koskaan käynyt Wesibussissa. Viimeinen opiskelijavappu, jolloin piti tehdä kaikki vielä kerran, jäi minulta juhlimatta. Kun pakkasin laukkuni opiskelijavaihtoa varten, en tiennyt, että en tule enää takaisin. No, lopulta tulin, mutta palataan siihen tuonnempana.

Ammatiltani olen opettaja, mutta opettajan identiteettiä en ole koskaan onnistunut omaksumaan. En tunne olevani kotona opettajainhuoneessa tai luokassa. Vierastan sitä, kun minua kutsutaan opettajaksi. Pidän toki nykyisestä työstäni, vaikka opettajuus itsessään ei tunnu täysin omalta. Mediatalon toimitus on paljon kotoisampi paikka minulle. Lukion abivuonna pääsin tekemään paikallislehti Koillissanomien nuorten sivua Kuusamossa. Tuo kokemus ja siitä seurannut kesätyöputki mediassa ovat vaikuttaneet paljon siihen, mitä olen nyt.

Valmistuin filosofian maisteriksi syksyllä 2013 kuuden vuoden opiskelun jälkeen. Aloitin opiskeluni ammattikorkeakoulussa. Opiskelin viestintää Oulussa puolitoista vuotta. Viestinnän osasto oli silloin vielä melko uusi, ja kurssisisällöt saattoivat olla mitä sattuu. Yhdellä kurssilla opiskelimme tietokoneen osia ja kokoamista. Turhauduin ja ahdistuin. Tämä ei ole sitä, mitä haluan. Minun on pakko päästä yliopistoon. Olin hakenut useaan otteeseen opiskelemaan tiedotusoppia ja journalismia, mutta koska ovet eivät auenneet, päätin säätää suuntaa. Keskeytin amk-opinnot ja aloin päntätä suomen kielen pääsykokeisiin. Pääsin sisään Jyväskylään ja Ouluun. Tilanne oli absurdi: yhtäkkiä minulla olikin kaksi paksua kirjekuorta. Alkoi valtava tuskailu siitä, kumpaan menisin. Kyselin asiasta kaikilta. Soitin vanhoille äidinkielenopettajillenikin.

Lopulta valitsin Oulun. Kun olin maksanut ylioppilaskunnan jäsenmaksun, menin vessaan ja oksensin. Todennäköisemmin pohjoinen voitti sen takia, että asuin jo täällä, mutta myös siksi, että Ouluun olin voinut soittaa pääsykokeiden jälkeen ja kysyä tuloksista. Marketta Harju-Autti toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. Siinä puhelussa oli jo aistittavissa se lämpö, jota suomen kielen oppiaineen ilmapiirissä myöhemmin sain tuntea.

Aloin opiskella suomea, jotta voisin hankkia äidinkielenopettajan pätevyyden varmuuden vuoksi. Opettajaksi pyrkineen sivuaineet olivat luonnollisesti kirjallisuus ja pedagogiset opinnot. Opiskelin myös S2:n perus- ja aineopinnot, koska ajattelin, että niillä saa myöhemmin töitä. Olin oikeassa. Markkinoinnin opintoihin olisi ollut vapaa sivuaineoikeus. Sinä aamuna, kun oli tarkoitus mennä aloittamaan opinnot, päätin jäädä nukkumaan. Se olisi ollut kiinnostava ja hyödyllinen sivuaine tällaiselle sekatyöläiselle.

Olin ollut amk-aikanani mukana ainejärjestötoiminnassa, ja yliopistoon tultuani ainejärjestötoiminta ahdisti minua.

Arkailin vierailla Kerhiksellä, joksi Suman kiltahuonetta kutsuttiin. Halusin tarkkailla ensimmäisen vuoden. Seuraavana vuonna minusta tuli liikuntavastaava ja varapuheenjohtaja, sitten puheenjohtaja. Hallituksissa tehtiin töitä opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi, mutta tekeminen oli myös hauskaa ja meillä oli hyvä henki.

Viidentenä opiskeluvuonna lähdin lukuvuodeksi Prahaan. Kaupunki ja sen urbaani syke veivät minusta palasen mennessään.

Tärkeimpänä opintosuorituksenani tein

S2-opintoihin liittyvän opetusharjoittelun. Kaikkien S2-alaa pohtivien kannattaisi käydä vaihdossa yliopistossa, jossa opetetaan suomea vieraana kielenä. Myöhemmin työurallani sain tilaisuuden toimia

S2-opettajana Ranskassa Caenin yliopistossa, jossa olin kaksi kuukautta sijaisena.

Tuskinpa olisin saanut tuota paikkaa ilman vaihtokokemustani. Tuskinpa olisin edes hakenut.

Opintojen ohella työskentelin kesäisin

Koillissanomissa, Kalevassa, Lapin Kansassa ja Suomen Tietotoimistossa, jossa tein vuoroja myös kirjoittaessani gradua Tampereella, missä puolisoni opiskeli. Graduni valmistui kuumana kesänä töiden ohessa, koska olin edelliskeväänä saanut aivopierun ja hakenut entisen opiskelukaverini vinkkaamaa sijaisuutta vantaalaisesta yläkoulusta. Rehtori sanoi, että minut palkataan, jos valmistun syksyyn mennessä. Ilman tuota vaatimusta gradu olisi varmaan vieläkin tekemättä. En vielä tiennyt sitä, mutta silloin työurani alkoi erkaantua journalismista kohti opettajuutta.

Opetuspolulle jäin, kun päätimme Sumasta aikoinaan löytyneen puolisoni kanssa muuttaa takaisin Ouluun ja pääsin kotoutumiskoulutukseen suomen kielen kouluttajaksi. Oli tammikuu 2014. Siitä lähtien olen tehnyt S2-alan töitä kotossa, lukiossa, lukutaitokoulutuksessa ja yliopistossa.

Verkostoituminen. Minua on aina inhottanut koko sana. Se kuulostaa yläluokkaiselta. Limaiselta. Saunaseurojen salaisilta sopimuksilta. Oikeasti verkostoituminen tarkoittaa sitä, että olet avoin ja sosiaalinen tyyppi, joka jää mieleen ja pitää yhteyttä matkan varrella tapaamiinsa ihmisiin. Verkostoitumisella on ollut ainakin jonkinlainen rooli, kun olen hakenut suurinta osaa merkittävistä työpaikoistani. Minua on kysytty johonkin, kaveri on vinkannut hakemaan jotain, tai työnantajan aiemmin palkkaama ihminen on tuntenut minut.

Ohjeeni on: Sano kaikkeen joo ja lähde mukaan, vaikka et olisi ihan varma, onko sinusta siihen. Eikä tarvitse suuntautua vain yhteen asiaan. Ajelehdi tuntosarvet pystyssä. Itse olen nyt ajelehtinut mukaan tekemään S2-oppikirjaa, vaikka en ole ihan varma, osaanko.

Ehkä tavataan vielä Wesibussissa, kun rohkenen astua kyytiin paikkaamaan aukon kokemuksissani. Käykää viimeistään silloin nykäisemässä hihasta ja verkostoitumassa. Käykää myös kurkistamassa mielenterveyteen ja masennukseen liittyvä vapaaehtoisprojektimme mielimaissa.fi. Sieltä löytyy hienoja henkilökuvia ja kirjoittamiani tarinoita kohtaloiden takana.δ