Työmaa: tohtori

Tohtoriksi väitteleminen voi monelle tuntua kaukaiselta ajatukselta, ellei jopa mahdottomalta ja ehdottoman luotaantyöntävältä. Toisille väikkäritutkijan hommat ja siitä seuraavat urapolut puolestaan käyvät kuin nenä naamariin. Otetaan siis nyt katsaus tohtorikoulutukseen!

Suomen kielen oppiaineen kaikki lehtorit ovat käyneet läpi tohtorikoulutuksen. Filosofian tohtori on kuitenkin paljon muutakin kuin vain paperi seinällä, joka avaa ovia erilaisiin työtehtäviin. Kysyimme suomen kielen professori Jari Sivoselta tohtorikoulutuksen perusspekseistä. Jari on aloittanut uransa Oulun yliopistossa jo maisteriksi valmistuttuaan vuonna 1996 ja edennyt virasta toiseen vuosien aikana. Professori hänestä tuli vuonna 2013 ja tutkimusta hän on tehnyt (lyhyesti ilmaistuna) syntaksin ja semantiikan, eli arkisemmin kielellisen merkityksen parissa.

Miten tohtorikoulutukseen päästään? – Ensin pitää olla maisterintutkinto alla. Oulussa tohtorikoulutus toimii tieteenalojen yhteisessä tutkijakoulussa eli UniOGSissa, jossa suomen kieli on ihmistieteiden toimikunnassa. Jatkotutkinto-oikeutta haetaan sieltä netin kautta. Keskeisintä on, että tohtorikoulutukseen hakevalla on hyvä tutkimussuunnitelma väitöskirjatutkimuksestaan. Lisäksi tulee olla pääohjaaja tutkimukselle. Pääohjaajan pitää olla professori tai vähintään dosentti. Väitöskirjalla voi olla myös sivuohjaajia, joiden koulutustasoksi riittää tohtori. Opinto-oikeuden hakemus tulee oppiaineen pääedustajalle lausunnolle, minkä jälkeen UniOGS myöntää opinto-oikeuden. Tutkijakoulussa pitää väitöskirjan tekemisen lisäksi suorittaa oppiainekohtaisia kursseja sekä tiettyjä kursseja esimerkiksi tutkimuksen etiikkaan liittyen.

Miten pääohjaajan saa?

– Kysymällä! Pääohjaajaan kannattaa itse olla yhteydessä ja valita ohjaaja oman aiheen mukaan niin, että ohjaajalla on asiantuntijuutta väikkärin ohjaamiseen.

Millaisen tyypin kannattaa hakeutua tohtorikoulutukseen?

– Tärkeintä on se, että on innostunut omasta alastaan ja tutkimastaan aiheesta. Tietyt luonteenpiirteet ovat hyödyksi, esimerkiksi pitkäjänteisyys. Väitöskirjatutkijan pitää pystyä sitoutumaan vähintään neljä vuotta kestävään prosessiin – usein menee pitempäänkin. Väikkäritutkijalle tarjotaan aina ohjausta, mutta harvoin voidaan tarjota palkkaa. Jatko-opiskelija joutuu siis hakemaan rahoitusta itselleen esimerkiksi säätiöiltä. Monet jatko-opiskelijamme saavat Suomen Kulttuurirahastolta vuoden mittaisia apurahoja. Koska rahoitus ei ole taattua ja sitä pitää hakea aina uudestaan tutkimusprosessin aikana, hyvä epävarmuuden sietokyky auttaa väikkäritutkijaa sitoutumaan tutkimuksensa edistämiseen. Omallakin oppiaineellamme on esimerkkejä siitä, että rahoituksen uupuessa väitöskirja on jäänyt kesken, eikä tulekaan koskaan valmistumaan. Se on tietenkin harmi kaikkien kannalta, koska paljon työtä valuu hukkaan.

Mistä tutkimusaiheet väitöskirjoihin tulevat?

Yleensä tohtorikoulutettavalta itseltään, ja useimmiten ne liittyvät jollain tavalla tämän tekemään graduun. Aihetta laajennetaan gradusta väitöskirjakokonaisuudeksi.

Onko aiheille mitään rajoituksia?

No tietenkin sen tulisi liittyä meillä suomen kieleen. Lisäksi olemme täällä Oulussa pieni oppiaine – meillä on vähän henkilökuntaa. Kannattaa siis valita sellainen aihe tai suuntautua niin, että saa asiantuntevaa ohjausta. Paras tilanne on aina se, että ohjaaja tutkii väikkäritutkijan kanssa samaa alaa. Minua esimerkiksi kannattaa pyytää kognitiivisen semantiikan alalle ohjaamaan. Joskus pääohjaajaksi kyselijöitä pitää ohjata muihin yliopistoihin tutkimaan, jos heidän tutkimusaiheelleen ei löydy omasta henkilökunnastamme asiantuntemusta.

Mitä tohtorikoulutuksella tekee? – Voi mennä mäkkäriin myymään hampurilaisia – no ei. Tohtorihan on ylin akateeminen tutkinto, jonka voi suorittaa. On aika vähän työpaikkoja tai virkoja, johon se vaadittaisiin. Ne ovat lähinnä yliopistossa. Monet tohtorit ovat sijoittuneet myös ammattikorkeakoulun puolelle, sillä siellä tutkintoa arvostetaan – yliopettajan virkaan se siellä vaaditaankin.

Tohtorikoulutuksessa itse prosessi voi olla lopputulosta arvokkaampi. Siinä on neljän vuoden ajan syventynyt johonkin asiaan, oppinut etsimään tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti, oppinut soveltamaan teorioita ja metodeja omaan tutkimusaineistoon sekä julkaisemaan alan tieteellisissä julkaisuissa ja saamaan palautetta omasta työstään. Se on kokonaisuudessaan sellainen kasvuprosessi, ettei paremmasta väliä. Sitä tietoa ja kokemusta voi hyödyntää vaikka missä.

Väikkärin jälkeen tutkimista voi jatkaa esimerkiksi hakemalla mukaan tutkijaksi johonkin tutkimushankkeeseen.

Tohtorikoulutettavan arjen todellisuudesta kyselimme tarkemmin väitöskirjatutkija Eveliina Mäntylältä. Eveliina on kotoisin Haapavedeltä ja aloitti suomen kielen pääaineopinnot Oulun yliopistossa suoraan lukion jälkeen. Väikkärille tasapainoa arjessa tarjoaa luonto: ”Luonnossa liikuskelu, marjastus, kasvimaanhoito, pyöräily ja hiihto ovat tarjoilleet hyviä hetkiä mietiskellä kaikenlaista kieleen liittyvää, mm. sitä, miten selittää roikistella-verbi, mutta toisaalta nykyään niiden parissa pääsee myös hyvin irrottautumaan tutkimustyöstä. Esimerkiksi silloin kun uppoaa sukset jalassa syvään ojaan ja toivo ylös pääsemisestä alkaa hiipua, eipä tule kyllä mietittyä roikistella-verbin eikä minkään muunkaan verbin merkityksiä.”

Miksi päätit hakea tohtorikoulutukseen?

– Mahdollisuus alkaa tehdä väitöskirjaa oli häälynyt mielessä varmasti jo pitemmän aikaa, mutta luultavasti usean sattumuksen summa ohjasi lopulta varsinaiseen päätökseen. Gradun tarkastusseminaaria edeltävänä päivänä kuulin perhepiirissä heiton, että alanko nyt tehdä sitten väitöskirjaa. Vastasin siihen varmaan jotenkin, että joo ehkä sitten joskus. Mutta kun myös seuraavana päivänä tarkastusseminaarissa nousi esille samansuuntainen ajatus, jäin miettimään vaihtoehtoa vakavammin. Hain Oulun yliopiston tutkijakoulu UniOGSiin alkuvuodesta 2018 vuoden ensimmäisessä haussa ja sain opinto-oikeuden samana keväänä. Aloitin tosin väitöskirjan suunnittelun jo aiemmin, muistaakseni edellisen vuoden lopulla.

Oliko vaikeaa löytää sopiva pääohjaaja? Miten päätit, ketä pyydät pääohjaajaksesi?

– Pääohjaajaa ei ollut vaikea löytää, sillä jatkoin gradun teosta väitöskirjan tekoon saman aiheen ja ohjaajan kanssa. Tapoja on toki monia: jotkut ovat ohjaajaa etsiessään esimerkiksi tiedustelleet muilta väitöskirjaa parhaillaan tekeviltä tai sen jo tehneiltä suosituksia sopivista ohjaajista.

Mitä tutkit? Miten päätit tutkimusaiheesi?

– Tutkin, millaisia konstruktioita suomen kielen imperatiivimuotoiset verbit muodostavat yhdessä eri liitepartikkelien kanssa. Erityisesti minua kiinnostaa, miten kieliopillisesti myönteinen imperatiivi-ilmaus voi ilmaista kielteisyyttä, ja nimenomaan se, miten eri liitepartikkelit vaikuttavat ilmauksen merkitykseen ja sävyyn. Myös muut kuin kielteisyyttä ilmaisevat imperatiivikonstruktiot kiinnostavat – katsotaan, mitkä niistä mahtuvat mukaan väitöskirjaan ja sopivat aiheeltaan kokonaisuuteen.

Aihe putkahti jostain mieleen jo graduseminaarin alussa. Olin jotenkin todella kiinnostunut kieliopillisesti myönteisistä mutta kielteisyyttä ilmaisevista rakenteista. Etsiskelin sopivaa rakennetta tutkittavakseni ja jostain sitten kaivoin nuo uskallakin-tyyppiset ilmaukset graduni aiheeksi. Sillä tiellä tässä ollaan siis edelleen. Ensimmäinen väitöskirjaani tuleva artikkeli perustuu itse asiassa hyvin pitkälti juuri tuohon graduun.

Millaista tohtorikoulutus on? Entä millaista on tohtorikoulutettavan arki? – Itse olen kuvannut tohtorikoulutusta työn ohessa oppimiseksi. Periaatteessa tutkimusta tehdään ja artikkeleja kirjoitetaan niin kuin muutkin tutkijat. Artikkelit ja esitelmäabstraktit käyvät ennen hyväksymistä ja julkaisua läpi saman arviointiprosessin kuin muillakin. Koulutus tarjoaa kuitenkin väitöskirjatutkijalle tukea erilaisissa muodoissa: ohjaaja tai ohjaajat, seurantaryhmä, kurssit ynnä muut on tarkoitettu tukemaan väitöskirjatutkijan työtä. Tohtorikoulutuksen tavoitteena onkin koulia väitöskirjan tekijästä itsenäinen tutkija.

Tohtorikoulutettavan arki on varmasti hyvin erilaista eri ihmisillä. Osa tekee väitöskirjaa esimerkiksi jonkin muun työn ohessa, osa kokonaan tai osittain apurahalla. Itse olen tutkimustyön ohessa muun muassa myös opettanut jonkin verran. Tietynlainen epävarmuus mutta toisaalta myös vapaus ja vaihtelevuus kuvaavatkin mielestäni hyvin väitöskirjatutkijan arkea. Harva apurahaa hakeva esimerkiksi osaa ennustaa, milloin oma hakemus tuottaa tulosta ja kuinka pitkäksi aikaa rahoitusta on tarjolla. Varasuunnitelmia on siis aina hyvä olla. Toisaalta taas työn itsenäisyys tuo vapautta – toki tämäkin on yksilökohtaista. Väitöskirjaa tehdessään toiset tekevät yhteistyötä erilaisista syistä enemmän kuin toiset.

Lisäksi moni taho ei oikein tunnu tietävän, mihin laariin väitöskirjatutkijat tulisi sijoittaa. Esimerkiksi toisinaan väitöskirjatutkija luokitellaan opiskelijaksi, toisinaan taas ei. Tämä voi joskus vähän hankaloittaa arkisten asioiden hoitamista.

Mikä on yllättänyt, mitä osasit odottaa mutta se on erilaista kuin odotit?

– Ehkä juuri tuo, miten erilaista väitöskirjan teko voi eri ihmisillä olla. Tekeekö monografian vai artikkeliväitöskirjan? Onko osa jotain tutkimusryhmää? Onko rahoitus vai tekeekö tutkimusta toisen työn ohessa? Yksi väitöskirjaa tekevä tuttava ei pysty antamaan kattavaa kuvaa siitä, millaista väitöskirjan teko voi olla. Ylipäänsä suunnitelmat saattavat matkan aikana muuttua paljon. Uusia tutkimuksia ilmestyy, ja omat näkemykset muuttuvat tiedon karttuessa. Juuri näistä syistä olen itsekin jo joutunut jonkin verran muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiani.

Voinkin sanoa, että käsitykseni tohtorikoulutuksesta on kyllä omien kokemuksieni myötä kovasti muuttunut siitä, mikä se oli silloin kun aloitin, vaikkei se siis tyystin tuntematonta ollut silloinkaan. Toisekseen artikkelien arviointiprosessit voivat viedä vuosia. Artikkeliväitöskirjaa suunnitellessa kannattaa varautua siihen.

Tuntuu, että hiljaisen tiedon ja verkostojen luomisen merkitys vain kasvaa. Osasin tätä kyllä odottaa, ja näiden tärkeydestä puhutaankin paljon, mutta niiden merkityksen on ehkä hoksannut todella vasta nyt. Pitääkin tarkkailla aktiivisesti, mitä tieteenalalla tapahtuu ja mitä kahvihuoneissa puhutaan – toki korona-aikana se on ollut vähän hankalaa. Vaikka väitöskirjatutkimusta tehdään ”yksin”, sitä tehdään samalla tutkimuskentällä. Esimerkiksi samaa aihetta sivuavia tutkimuksia kannattaa seurata aktiivisesti ja olla yhteydessä niiden tekijöihin. Ajatusten vaihto voi paitsi edesauttaa oman tutkimuksen etenemistä, myös estää aiheeltaan päällekkäisten tutkimushankkeitten syntyä.

Miltä prosessi hakupäätöksestä nykyhetkeen on tuntunut?

– Pitkältä! Onhan tässä jo vuosia kulunut, mutta tarkoitan kuitenkin erityisesti sitä, että aika tuntuu pitkältä, kun tarkastelee kaikkea sitä, mitä tänä aikana on tapahtunut. Maailmalla puolitoista vuotta vallinnut tilanne vaikuttaa varmasti osaltaan tähän, mutta myös kaikki se, mitä prosessin aikana on oppinut ja millaisia uusia asioita on sen aikana tehnyt. Muutoin aika tuntuu kyllä menevän joutuisasti eteenpäin, ehkäpä joskus liiankin. Pitkästymisestä ei siis suinkaan ole kyse!δ

Tohtoriksi Pyrkiv N Muistilista

• Hyvä tutkimussuunnitelma väitöskirjasi tutkimusaiheesta. Pääohjaajasi auttaa viilaamaan tutkimussuunnitelmasi tähtikuntoon.

• Hanki pääohjaaja tutkimusaiheesi mukaan: kuka olisi aiheen erikoisosaaja?

• Gradun arvosana vähintään 3.

• Kun opinto-oikeus on myönnetty: Hae rahoitusta ja tutki, tutki, tutki!