Matkani Osma-konkariksi

Ensimmäisessä Osmassani näin, kun Siula palkittiin Osman voittajana ja satunnaisia osmaajia muistettiin konkaripalkinnoin. Asetin silloin yliopistoajalleni kaksi tavoitetta: olla mukana voittamassa Osma ja päästä Osmakonkariksi. Konkarius vaatii siis sen, että käy 10 (15, 20, 25 jne.) Osmassa. Tämä raportti sisältääkin parhaiten mieleeni painuneet asiat kymmenestä (lähi-)Osmasta sitten syksyn 2015. Hienoa olla vihdoin konkari!

1. Helevetin Osma, Oulu, syksy 2015

Olen siinä mielessä onnekas, että fuksisyksylleni osui Oulun Osma. Osallistuminen oli siis ujolle fuksillekin helppoa, koska ei tarvinnut matkustaa minnekään tätä suurta fennististä viikonloppua varten. Tästä Osmasta ovat varmasti parhaiten (tai siis vähiten) jääneet mieleeni lauantain sitsijatkot: Jatkoja viettäessämme saimme tietää, että keittiössä on saatavilla sitsien ylijäämäjuomia. Me innokkaat fuksit suuntasimme tietenkin kulkumme heti juomahanojen ääreen. Tarjolla oli valkoviiniä ja viinaa. Siinä vaiheessa vastassa oli haaste, sillä eihän viinaa voi juoda raakana. Niinpä lantrasin viinaa viinalla. (Tämä uskomaton drinkki on esitelty myös Simanismissa 2016.) Ja siihen loppuvatkin omat muistikuvani Helevetin Osmasta.

2. Avara Osma, Helsinki, kevät 2016

Osma koettuna jossain muualla kuin omassa kotikaupungissa, on melko erilainen kokemus kuin “oma” Osma. Matkat, majoittuminen ja turnaus ovat suurimmat erottavat tekijät. Avarassa Osmassa majoituimme Vantaalla valtavassa siskonpedissä, jossa oli sumalaisten lisäksi muistaakseni kantalaisia. Lisäksi tässä Osmassa alkunsa sai yksi suosikkiperinteistäni eli lauantain aamuskumppa. Ihana siulalainen majoittajamme oli ostanut skumppapullon, josta sitten yhdessä aamupalan yhteydessä nautimme.

3. RikOsma, Turku, syksy 2016

Tämän Osman kohdalla ei kauaa tarvitse miettiä, mikä on jäänyt parhaiten mieleen – Suma nimittäin voitti! Voitokas joukkueemme esiintyi mandariinimafiana, ja olipa meillä mukana ihan oikea mandariinitykkikin. Voitonjuhlat olivat uskomattomat, pokaalissa oli jatkuvasti jotakin juotavaa, ja kaikki joivat siitä. Uutta voittoa odotellessa!

4. Teho-Osmasto, Joensuu, kevät 2017

Tämä sairaalateemainen Osma villiinnytti sumalaiset leikkimään koulutusleikkaajia. Itse toimin leikattavana humanistina, ja turnauksen aikana roiskimme tekoverta muun muassa lasten leikkikentälle. Merkittävintä tässä Osmassa oli kuitenkin se, että minut ja ystäväni Empun majoittaneen täkyläisen Inkan välille muodostui vahva ystävyys, ja olemme Teho-Osmastosta asti pitäneet tiiviisti yhtä.

5. Pikku Osmanen, Jyväskylä, syksy 2017

Tänne Suma lähti oikeana Tiivi-Taavi-armeijana. Meitä oli ihan uskomattoman monta, ja olimme jo varmoja voitosta, mutta sitten tuli bussilastillinen Siulan Hipsuja ja vei pokaalin meidän edestämme. Sitseillä kuultiin myös Perintölauluun ikävä lisäsäkeistö: “Kun mä kuolen Osma-pokaalini saat, sillä Siula voittaa Suman, Hipsu Tiivi-Taavin ruman”. Meillä oli täällä myös uskomaton Parempien Ihmisten Majoitus, sillä majapaikassamme oli yksi entinen puheenjohtaja, kolme tulevaa puheenjohtajaa sekä yksi tuleva varapuheenjohtaja. Tosiaan, minut valittiin syyskokouksessa Osma ry:n puheenjohtajaksi kaudelle 2018.

6. Seitsemän meren Osma, Tampere, kevät 2018

Tästä Osmasta minulla on valitettavasti kovin vähän kerrottavaa. Matkalla Tampereelle minulle nousi kuume, ja Osma menikin sairastaessa. Perjantain illanvietossa join vain teetä, turnauksen ajan makasin kuumehorkassa Hervannassa, ja sitseillä minusta ei lähtenyt pihaustakaan ääntä. Siitä huolimatta pidin (Empun avustuksella) niin uskomattoman Sumanismin myyntipuheen, että lehdet suorastaan revittiin käsistäni. Voi niitä aikoja, kun saattoi sairaanakin osallistua.

7. Taru Osmasten Herrasta, Oulu, syksy 2018

Tämä Osma on siitä merkittävä, että minulla oli päävastuu sen järjestämisestä.

Tämä oli siis jokseenkin aiempia Osmiani stressaavampi kokemus. Loistavan työryhmän ansiosta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja ongelmitta, ja saimme paljon kehuja. Tarussa Osmasten

Herrasta järjestettiin ensimmäistä kertaa perjantain illanvieton yhteydessä alumni-iltama. Se oli menestys! Parhaiten tästä Os- masta mieleeni ovat kuiten jääneet sitsijatkot, joilla istuin soittolistaa ja Venla ja Salli valuttivat suuhuni viiniä suoraan

8. Osmafest, Helsinki, kevät 2019

Osmafestissä sää oli tajuttoman huono. Suma suunnisti kaljatelttana: meillä oli pressuista ja harjanvarsista kyhätty teltta, jota raahasimme mukanamme ympäri Helsinkiä. Teltta yritti kovasti lähteä tuulen mukana karkuun. Lisäksi satoi. Sitsit olivat jossain todella kaukana, ja sitsijatkot olivat hämärässä karaokebaarissa.

9. Osma-perunat, Turku, syksy 2019

Tässä Osmassa kävi sillä tavalla hassusti, että join perjantain illanvietossa muun muassa puolitoista litraa viiniä ja maistelin Iivarin viinoja, joten muistikuvat loppuvat iltakymmeneen, ja seuraava asia, jonka muistan, on se, kun herään lauantaiaamuna. Mutta mitä olen muilta kuullut, minulla oli hauskaa ja olin melkoisen viihdyttävä yrittäessäni puhua videopuhelua Inkalle puhelin korvalla. Majoittajallamme onneksi oli rasvakeitin, joten saimme kunnon tuhdin aamupalan – luonnollisesti skumpalla höystettynä – ja selvisin turnaukseen. Olin Vain hedelmää -kokoonpanossamme Elastinen, joskin loppuillasta otetuissa kuvissa näytän enemmän vihaiselta pippeliltä kuin leveästi hymyilevältä räppäriltä.

10. Osmalandia, Joensuu, syksy 2021

Ensimmäinen oikea lähi-Osma kahteen vuoteen!

Oli huikeaa saapua perjantaina illanviettoon ja nähdä kaikki ne ihmiset. Sydän oli pakahtua siitä onnellisuuden määrästä. Suman Hassumaa suoritti turnauksessa vahvasti omalla tasollaan ja tuli toiseksi häviten ainoastaan yhdellä pisteellä Kopulalle. Konkaripalkinnon hakeminen lavalta oli upea hetki, mutta Osman kohokohta oli kuitenkin se, kun eräs vanhempi siulalainen osmaaja tuli luokseni Tarun Osmasten herrasta Osmapassin kanssa ja pyysi minulta siihen puuttuvat merkinnät. Melkoista omistautumista!δ