Metsään-lehti 1/2017

n ä ä s t e M 4

kysymystä taimikon hoidosta

Metsäkeskuksen asiakaslehti

1 | 2017 Teemana

metsäluonto

AVOHAKKUISSAKIN VOI HUOMIOIDA LUONTOA Harri Hölttä: Biotaloushuuma voi tuoda vauhtisokeutta

Ei unohdeta luontoa Harrastuksena klapinteko

Metsään.fi-p alv maksuttoma elu ks toimijoillekin i

Vesiensuojelu on ennakointia

1

| 2017

www.metsaan-lehti.fi

3 Pääkirjoitus 4 Puusta

Puu korvaa muovin.

6 Puumarkkinat

7 Uutiset

11

Asiantuntija vastaa Neljä kysymystä taimikonhoidosta

12

Luonnonhoitoa talousmetsissä

12

Uudistushakkuissa huomioitiin riistaeläimet.

18

Metsän asialla

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.

”

Isoja pölkkyjä pilkkoessa kannattaa käyttää pitkävartista kirvestä. s. 26 21

Paininpuu

22

Hoitokoulu

Metsiä kannattaa suojella myös ilman METSO-tukea.

Kysy lupaa pajunoksien keräämiseen!

26

26

Vesiensuojelu metsätaloudessa on ennakointia ja suunnittelua.

Klapintekoa kilpatasolla

Marjatta Kyllönen harrastaa klapien tekoa ja puutöitä.

30

Korvasieni

31

Ristikko

VASTAA LUKIJAKYSELYYN s. 31 Voit voittaa Fiskarsin kirveen.

Kasvupaikat ja viljely

JULKAISIJA Suomen metsäkeskus, PL 40, 15111 Lahti, metsaan-lehti@metsakeskus.fi PUHELINVAIHDE 029 432 400 METSÄNEUVONTA p. 029 432 409 tai asiakastuki@metsakeskus.fi PÄÄ­TOIMITTAJA Katriina Liusjärvi TOIMITUSKUNTA Eva Ekholm, Markku Granander, Kirsi Greis, Veikko Iittainen, Hanna Kovala, Risto Mulari, Karita Raivio, Tuovi Rautjoki, Annikka Selander, Outi Tehomaa, Aino Ässämäki TOIMITUS JA ULKOASU Otavamedia OMA KANSIKUVA Vesa Tyni PAINATUS Forssan kirjapaino Oy ISSN 1797-2310 (painettu) ISSN 1798-2634 (verkkojulkaisu) PAINOS 60 000 kpl VERKKOLEHTI www.metsaan-lehti.fi Copyright © Otavamedia OMA Oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista.

Kirjoittajien artikkeleissa esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta julkaisijayhteisön kantaa.

PEFC/02-31-162

2

www.metsaan-lehti.fi

pÄÄKIRJOITUS

Jokainen metsän­ omistaja on tärkeä

S

uomalaiset metsänomistajat ovat läpileikkaus koko kansasta. Joukossa on sellaisia, jotka asuvat lähellä metsäänsä ja sellaisia, joiden metsä on kaukana kodista. Osalla on iso pinta-ala ja toisilla vain muutama hehtaari.

Iso osa metsänomistusta tukevista palveluista suunniteltiin aikanaan siitä lähtökohdasta, että metsänomistaja ja metsä sijaitsevat lähellä toisiaan ja että metsänomistaja voi hoitaa metsä­ asioitaan arkisin. Nyt tämä toimintamalli on muuttunut.

Osa metsänomistajista miettii, ovatko he oikeita metsänomistajia. Totta kai, jos omistat metsää, olet metsänomistaja.

Jokainen hehtaari ja jokainen metsänomistaja on tärkeä ja tulee yhä tärkeämmäksi. Mutta ymmärrän, että alku voi tuntua melko epävarmalta. Minun neuvoni on, että sinun kannattaa tutustua palvelutarjontaan ja osallistua erilaisiin kiinnostaviin tapahtumiin.

Me Suomen metsäkeskuksessa haluamme auttaa sinut alkuun.

Metsäkeskuksen verkkosivuilta löydät hyödyllistä tietoa. Jos et löydä vastausta omaan kysymykseesi, voit aina lähettää sähköpostia tai soittaa asiakaspalveluumme. Osallistuminen uusien ja myös kokeneempien metsänomistajien koulutuksiin on hyvä keino hankkia tietoa ja tavata muita metsänomistajia.

Meillä metsäkeskuslaisilla on tavoitteena avata jokaiselle metsänomistajalle väylä omaa metsää koskeviin tietoihin. Kun sinä metsänomistajana tunnet metsäsi sekä sen tarjoamat taloudelliset ja metsäluonnon mahdollisuudet, on sinun helpompi tehdä päätöksiä metsäsi hoidosta. Perustiedot metsästäsi tarjoaa sähköinen asiointipalvelumme Metsään.fi. Sen avulla saat myös yhteyden metsäpalveluyrittäjiin ja voit hoitaa metsäasioita.

Vaikka asut kaukana metsästäsi, se ei estä sinua hyödyntämästä metsääsi monipuolisesti. Suomessa on maanlaajuinen verkosto eri organisaatioiden ja yritysten metsäammattilaisia, jotka tarjoavat sinulle apua metsäasioiden hoidossa. Suuri osa näistä on mukana Metsään.fi-palvelussa. Ole hyvä, astu sisään maksuttomaan palveluumme ja etsi sinulle sopiva yhteistyökumppani.

Kun olet päättänyt omat tavoitteesi, keskustele asiantuntijoiden kanssa ja tartu toimeen. Ammattilaisten tehtävä on esitellä sinulle vaihtoehdot ja erilaisten päätösten todennäköiset seuraukset.

Sinä kuitenkin teet päätökset. Riippumatta siitä omistatko vähän tai paljon, sinä olet metsävaltakuntasi kuningas tai kuningatar.

KAREN WIK-PORTIN Aluejohtaja Metsäkeskus, eteläinen palvelualue

www.metsaan-lehti.fi

3

Puusta Merten muovi siirtyy ravintoketjuun Suurin osa maailman merissä lilluvasta roskasta on muovia, ja valtavat muovijätelautat ovat vaaraksi merieliöstölle. Viime vuosina tutkijat ovat kuitenkin huolestuneet yhä enemmän mikromuovista, jota syntyy muovinkappaleiden hajotessa. Mikromuovia kertyy meriin jatkuvasti, ja sitä on mahdotonta poistaa.

Suomen ympäristökeskus (Syke) osoitti tutkimuksessaan, että planktoneliöt syövät mikromuoveja. Vaikka osa muovista poistuukin äyriäisplanktonin elimistöstä, osa kulkee ravintoketjussa eliölajista toiseen.

Exeterin ja Plymouthin yliopistoissa Britanniassa on puolestaan tutkittu mikromuovien vaikutusta merisukasmatoihin: niihin kertyy mikromuoveista peräisin olevia myrkyllisiä aineita. Myös myrkyt kertyvät ja rikastuvat siirtyessään ravintoketjussa ylöspäin. Ravintoketjun huipulla on ihminen.

4

www.metsaan-lehti.fi

teksti Anne Penttilä kuvat paptic oy ja istockphoto

Muovin

korvaaja

LÄHES KAIKKI KAUPASTA OSTETTU ruoka ja juoma sekä suuri osa muusta tavarasta on pakattu tavalla tai toisella muoviin. Monelle asia on konkretisoitunut, kun erillinen muovinkeräyspiste on ilmestynyt omalle paikkakunnalle. Muovijätteen erottelu on lähestulkoon puolittanut kotitalouden sekajätteen määrän.

Liiallinen muovin käyttö on maailmanlaajuinen ongelma. Joka minuutti maailmassa otetaan käyttöön ja hylätään miljoona muovikassia. Vuosien varrella on kehitetty monenlaisia korvaavia materiaaleja muoville, mutta ominaisuuksiltaan samankaltaista, monikäyttöistä ja edullista syrjäyttäjää ei ole vielä löytynyt. Olisiko suomalaisesta puupohjaisesta innovaatiosta sellaiseksi?

Kauppanimellä Paptic myytävästä materiaalista 80 prosenttia on biohajoavaa ja puupohjaista.

Materiaali on uudelleen käytettävä, ja se korvaa esimerkiksi muovisia ja paperisia ostoskasseja.

Se ei repeydy kuten paperi ja painaa 30 prosenttia vähemmän. Se venyy, joten sitä voidaan käyttää joustavissa pakkauksissa ja pakkauslinjoilla, joissa aiemmin on voitu käyttää vain muovia. Iso etu on, että materiaalia voidaan valmistaa jo olemassa olevalla tekniikalla, paperitehtaassa.

Vuonna 2015 perustettu Paptic Oy toimitti ensimmäiset ostoskassit asiakkailleen 2016.

Ensimmäisiä käyttäjiä on ollut vaatekauppaketju Seppälä. Seuraava askel on investointi omaan paperikoneeseen, joka on tarkoitus käynnistää ensi vuonna. Kysyntää on, kertoo Esa Torniainen Papticista.

– Kansainväliset brändinomistajat ja kauppaketjut ovat erittäin kiinnostuneita, koska valistuneet kuluttajat odottavat heiltä vastuullisia valintoja. Lisäksi lainsäädäntö ohjaa pois muovikassien käytöstä monissa maissa.

www.metsaan-lehti.fi

5

Puumarkkinat

teksti ANTTI PAJULA metsätilarakenteen johtava asiantuntija Suomen metsäkeskus

keväällä 2017

Metsäteollisuus osti vuonna 2016 puuta yksityismetsistä lähes 41 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Määrä on noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä, mikä on 24 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna.

Samalla se on koko 2010-luvun selvästi korkein ostomäärä.

45 000 40 000

Vuodesta 2016 tuli puukaupan ennätysvuosi 2010-luvulla

30 000

16

20

25 000

2012

2014

20 000

3 201

1

201

2015

Lähde: Luonnonvarakeskus

1000 m3

35 000

15 000 10 000

10 20

5 000 0 Tammi

Helmi

Maalis

Huhti

Touko

Kesä

Heinä

Elo

Syys

Loka

Marras

Joulu

Puukaupan ennätysvuosi saanee jatkoa

Puun kysyntä kasvaa 2017 ja 2018 Vuosina 2015–2016 Suomeen valmistuneet metsäteollisuusinvestoinnit (Stora Enso

6

Varkaudessa, UPM:n Kymin ja Kaukaan tehtaat, Kotkamills Kotkassa sekä saha­ investoinnit Kemijärvellä, Haapavedellä, Oulaisissa ja Pihlavassa) ovat lisänneet puun tarvetta noin kolme miljoonaa kuutio­metriä.

Vuosina 2017–2018 valmistuvat, jo päätetyt investoinnit (Metsä Group Äänekoskelle, UPM:n Kymin tehdas, Keitele Alajärvelle ja JPJ Wood Juupajoelle) lisäävät puun tarvetta vielä noin 5,5 miljoonalla kuutiometrillä. Metsä­teollisuuden puunkäyttö kasvaa neljässä vuodessa yhteensä noin 8,5 miljoonaa kuutiometriä.

Lisäksi suunnittelijoiden pöydillä on lukuisa joukko investointiselvityksiä, joiden toteutuminen on vielä hämärän peitossa.

Suomen metsien kokonaishakkuut ovat viime vuosina olleet keskimäärin noin 65 miljoonaa kuutiometriä.

Puun kysynnän ennakoidaan vahvistuvan vuoden 2017 aikana. Lisäpuun tarve kasvaa ja painottuu kesään ja syksyyn, koska Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas käynnistyy loppukesällä tai alkusyksyllä 2017.

Kuusitukin kysyntä on Kiinan vahvan markkinatilanteen myötä edelleen selvästi vahvempaa kuin mäntytukin. Kuitupuupuolella havukuidun menekki on edelleen koivukuitua selvästi parempi. Koivusellusta on tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla ylitarjontaa, koska maailmalle on valmistunut uusia lehtipuusellua tuottavia tehtaita.

Puun hinnoissa ei olennaista muutosta Puun hintataso on jo useamman vuoden ajan ollut hyvin vakaa kaikkien puutavara­ lajien osalta. Metsäteollisuuden puun käytön lisäys ei ainakaan vielä näy maksetuissa puun hinnoissa millään tavalla.

www.metsaan-lehti.fi

grafiikka OTAVAMEDIA OMA

Vuodesta 2016 tuli puukaupan ennätysvuosi 2010-luvulla, ja ostotahti on jatkunut hyvänä myös vuoden 2017 kuuden ensimmäisen viikon aikana. Puukauppaa on tehty alkuvuoden 2017 viikkoina noin 20 prosenttia enemmän kuin vastaavilla viikoilla vuonna 2016. Sellu- ja paperiteollisuuden puun tarve on pysynyt suurena, koska tehtaat käyvät täysillä. Lisäksi sahatavaran viennissä ulkomaille tehtiin vuonna 2016 kaikkien aikojen ennätys. Myönteistä on tietenkin myös se, että metsänomistajat ovat tarjonneet runsaasti puuta markkinoille.

Kuluva talvi on ollut puunkorjuuolosuhteiltaan normaali. Talvileimikoille päästiin monin paikoin jo marraskuussa. Pitkiä ja kovia pakkasjaksoja ei ole ollut, mutta maan jäätymistä on edesauttanut ohut lumi­­peite Länsi- ja Etelä-Suomessa. Kevät­talven korjuukelit ovat tietenkin paljolti kiinni maaliskuun yöpakkasista.

386

Vuoden 2017 alussa Suomessa oli 386 yhteismetsää.

Yhteis­metsien kokonaispinta-ala kasvaa koko ajan, ja se on nyt jo noin 635 000 hehtaaria.

Lue lisää uutisia metsakeskus.fi

Taimikon varhaishoitotyöt ja nuoren metsän hoitotyöt on tarkoitus toteuttaa jatkossa nykyistä nopeammin. Muutos tulee voimaan, jos eduskunta hyväksyy parhaillaan käsittelyssä olevan lakiesityksen.

Taimikon varhaishoitotyöt ja nuoren metsän hoitotyöt on jatkossa tarkoitus toteuttaa 12 kuukauden kuluessa siitä, kun Suomen metsäkeskus on myöntänyt niille tuen. Tarkka toteutus­aika auttaa Metsäkeskusta arvioimaan, missä vaiheessa tukia tulee maksettavaksi.

Rahoitusta saaneesta taimikon varhaishoitotyöstä ei voisi myöskään jälkikäteen myöntää nuoren metsän hoidon korotettua pinta-alatukea. Lisäksi Kemera-tukea myönnettäisiin jatkossa vain yksityismetsänomistajille, mutta ei esimerkiksi rahastoille.

Tällä hetkellä Metsäkeskus ei myönnä rahoitusta nuoren metsän hoitohankkeisiin. Rahoitushakemusten hyväksyminen jatkuu, kun Kemera-lain muutos tulee voimaan. Tavoitteena on, että haku käynnistyy viimeistään 1.5.2017.

Muiden työlajien rahoitushakemuksia otetaan vastaan normaalisti.

uutiset

KEMERA-LAKIIN ON TULOSSA MUUTOKSIA

Mitä metsänomistaja haluaa metsältään?

M

etsää omistavien yksityishenkilöiden määrä ja osuus metsäpinta-alasta ovat Suomessa maailman suurimpia. Pellervon taloustutkimus PTT on selvittänyt, millaisia yksityisomistajat ovat ja miten he jakautuvat eri ryhmiin aktiivisuutensa ja metsäomistuksensa tavoitteiden suhteen.

Suomen yksityisen metsätalousmaan pinta-alasta noin 10 prosenttia on hiljaisilla metsänomistajilla. Hiljaisiksi on tässä tutkimuksessa luokiteltu metsänomistajat, jotka eivät ole tehneet hakkuita edeltävää metsänkäyttö­ ilmoitusta tai hakeneet Kemera-tukea edelliseen kymmeneen vuoteen. He eroavat aktiivisista metsänomistajista metsäomistuksensa tavoitteiden suhteen. Luonto- ja ympäristötavoitteet korostuvat, ja he myös usein välttävät avohakkuuta ja haluavat lisää tietoa eri metsänkäsittelyvaihtoehtojen taloudellisista vaikutuksista. Myös tavoitteistaan epätietoisia on hiljaisissa metsänomistajissa enemmän.

Jotta hiljaiset metsänomistajat saataisiin aktivoituwww.metsaan-lehti.fi

maan metsiensä suhteen, tutkimuksessa suositellaan useita erilaisia keinoja, koska metsänomistajatkin ovat hyvin monenlaisia. Kaikkien metsäasioiden hoito pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Tämä vaatii neuvonnan ja tietojärjestelmien kehittämistä.

Toisaalta pitää parantaa metsävaratietojen ja omistajien yhteystietojen saatavuutta, jotta neuvontaa ja räätälöityä palvelutarjontaa voidaan kohdistaa oikein.

Digitalisaation keinot ja toimenpiteiden visualisointi päätöksentekovaiheessa ovat tulevaisuuden suuria mahdollisuuksia.

Tutkimus perustui monipuoliseen aineistoon, joka koostui Suomen metsäkeskuksen kokoamasta tietokanta-aineistosta ja metsänomistajille ja metsäammattilaisille tehdyistä kyselytutkimuksista. Raportti Miksi metsien taloudellisia mahdollisuuksia jätetään käyttämättä? – Metsänomistajien aktiivisuus ja siihen vaikuttaminen, PTT raportteja 255 on luettavissa PTT:n sivuilta ptt.fi.

Tutkimuksen rahoitti Suomen Metsäsäätiö.

7

ASUNTOMESSUT TEHDÄÄN PUUSTA Puurakentamisen kasvava suosio näkyy myös tulevan kesän asuntomessujen talokannassa. Tänä vuonna valtaosa rakennuksista, 25 taloa 30:stä, on tehty puusta. Se on huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina.

Paikallista puumateriaalia on käytetty myös muussa rakentamisessa. Lyhtypylväät, alueen virkistyskäyttöön tarkoitetut penkit ja pöydät on tehty asuntomessualueen entisen talousmetsän männyistä. Kaikilla 157 pylväällä on PEFC-sertifikaatit.

Kesän 2017 asuntomessut järjestetään 14.7.–13.8.2017 Mikkelissä.

Yli 70 prosenttia metsänomistajista suosittelee Metsäkeskuksen koulutuksia Vuonna 2016 Metsäkeskus järjesti 350 koulutusta metsänomistajille.

Koulutuksiin osallistui yhteensä 13 000 henkilöä.

Asiakaspalautteen mukaan osallistujat pitävät Metsäkeskuksen koulutuksista.

Koulutusten kokonaisarvosana asteikolla 1-5 on 4,2 – arvosana 1 tarkoittaa huonoa ja 5 erinomaista. Koulutuksiin osallistuneista yli 70 prosenttia suosittelisi Metsä­ keskuksn koulutuksia muillekin. Koulutuksissa arvostetaan erityisesti hyviä luennoitsijoita ja hyvää sisältöä.

Metsäkeskuksessa on parhaillaan käynnissä myös sähköisten koulutusten kehittämishanke. Metsäkeskus kokeilee tänä vuonna verkkoseminaareja ja erilaisia verkko-oppimisympäristöjä. Saatujen kokemusten pohjalta koulutuspalveluita kehitetään edelleen mahdollisimman hyvin metsänomistajia ja metsäalan toimijoita palveleviksi.

Voit tutustua kaikkeen koulutustarjontaamme Metsäkeskuksen verkkosivuilla osoitteessa metsäkeskus.fi/tapahtumat.

Metsään.fi muuttui maksuttomaksi myös toimijoille

Tapahtumat

Metsäkeskus viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa.

Juhlamenot yhdistyvät Suomen 100-vuotisjuhlaan.

Metsäkeskuksen oma 100-vuotisjuhla näkyy paitsi juhlavuosilogona, myös monina juhlavuoden tapahtumina ja tempauksina.

8

Jo pari vuotta yksityisille metsänomistajille maksuttomana ollut Metsään.fipalvelu muuttui maksuttomaksi myös metsäalan toimijoille maaliskuun alusta alkaen. Tähän asti metsäalan toimijat ovat maksaneet Metsään.fi-palvelusta kunta­ kohtaisen vuosimaksun.

– Toivottavasti muutoksen myötä metsänomistajat ja heidän suostumuksellaan toimijat hyödyntävät entistä enemmän Metsään.fi-palvelussa olevaa perustietoa metsistä ja luonnosta. Metsäteho Oy on laskenut, että metsävaratiedon avulla voisi olla saavutettavissa jopa 100 miljoonan taloudellinen hyöty vuositasolla metsänhoidossa, puunkorjuussa ja jalostuksessa, sanoo Metsäkeskuksen metsänomistajien palvelupäällikkö Veikko Iittainen.

Metsäasioiden hoito on sujuvampaa, kun metsänomistaja ja toimija voivat käyttää samaa metsätietoa hoitotöiden, hakkuiden ja luontokohteiden suunnitteluun ja niistä sopimiseen. Metsänomistaja päättää aina itse, kenelle antaa suostumuksen nähdä tietonsa ja mitä metsätiloja suostumus koskee. Metsänomistaja voi antaa suostumukset ja myös perua ne helposti Metsään.fi-palvelussa.

Farmari-maatalousnäyttely

Silva metsänäyttely

Metsäiset tietolähteet

14.–17.6. Seinäjoen Areenalla

1.-2.9. Joensuun Laulurinteellä

25.4. Sysmän kirjastossa

Farmarissa saa yhdellä lipulla kokea kotieläin-, kone-, metsä-, käsityö- ja lähiruokaosastot. Lisätietoa osoitteesta farmari.net.

Näyttelyn teemana on tänä vuonna ”Metsä kutsuu huomiseen”. Silvan ajoittuminen syyskuun alkuun antaa mainiot mahdollisuudet myös eräharrastusten ja metsän antimien esittelyyn. Tapahtumaan on vapaa sisäänpääsy. Lisätietoa silvafair.fi.

Tilaisuudessa on mahdollisuus tutustua Metsäkeskuksen metsätietotuotteisiin ja Metsään.fi-palveluun.

www.metsaan-lehti.fi

Kun puun hakkuumäärät nousevat, on metsäalan toimijoiden tavoitteena huolehtia hyvin metsäluonnon monimuotoisuudesta ja vesiensuojelusta.

Metsäluonnon hoidossa tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen omaksumista. Metsäkeskuksen vesiensuojelu- ja monimuotoisuusretkillä yhteistoimintaa kehitetään käytännönläheisesti maastossa.

– Tarvitaan valmennusta ja vuorovaikutusta. Parasta oppia on mennä maastoon katsomaan kohteita käytännössä ja keskustelemaan hyvistä käytännöistä, sanoo Metsäkeskuksen läntisen palvelualueen aluejohtaja Jorma Vierula.

Metsäkeskus järjestää elo–syyskuun aikana useita luonnon­hoitoretkiä. Mukaan kutsutaan metsäalan toimijoita sekä ympäristöjärjestöjen ja median edustajia.

uutiset

MONIMUOTOISUUTTA MIETITÄÄN METSÄSSÄ

VINKKI!

Metsämme 2017 -tapahtuma tarjoaa tietoa ja elämyksiä

M

etsä tarjoaa elämyksiä, ruokaa ja harrastusmahdollisuuksia. Metsä on myös merkittävä taloudellinen resurssi, sijoituskohde ja työllistäjä. Jyväskylässä järjestetään 21.–22. huhtikuuta uusi messu- ja koulutustapahtuma kaikille metsästä kiinnostuneille.

Nykyisille ja tuleville metsänomistajille on luvassa asiaa sukupolvenvaihdoksesta ja tilakaupasta, metsänhoidosta ja metsä­sijoittamisesta. Kaikille metsästä kiinnostuneille tapahtuma tarjoaa villiruokaa, tietoa retkeilystä ja metsän hyvinvointivaikutuksia.

Suomen metsäkeskus on mukana uuden tapahtuman ideoinnissa ja järjestelyissä.

Lisätietoja www.metsamme.fi

Metsätalouden vesiensuojeluillat metsänomistajille 4.4. Virroilla ja 13.4. Valkeakoskella Puunkäytön lisääntyessä on yhä tärkeämpää huolehtia myös metsätalouden aiheuttamien vesistöhaittojen vähentämisestä.

www.metsaan-lehti.fi

Lue lisää tapahtumis tamme:

metsakeskus.fi / tapahtumat

Naisenergiaa metsiin -messutapahtuma 13.5. Mikkeli Naisenergiaa metsiin -hankkeen messutapahtuma naismetsänomistajille.

Metsämme 2017 -messut 21.–22.4. Jyväskylän Paviljongissa Messujen yhteydessä järjestetään koulutusta muun muassa sukupolvenvaihdoksista ja tilakaupoista. Lisätietoa osoitteesta metsamme.fi.

9

Anna lahja satavuotiaalle Suomelle Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi maanomistajia kutsutaan perustamaan yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kampanjassa suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti ja ilman korvausta ja suojeltu maa jää edelleen maanomistajan omistukseen. Minimipinta-alaa suojelu­ alueille ei ole.

Valtio osallistuu kampanjaan suojelemalla yksityisten osallistujien suojelualueita vastaavan pinta-alan.

Tämä kaksinkertaistaa kampanjassa suojellun pintaalan.

Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjan käytännön toteutuksesta vastaa ympäristöministeriö, ja maa- ja metsätalousministeriö valtion maiden osuudesta kampanjassa. ELY-keskukset antavat neuvontaa maanomistajille ja tekevät suojelualueiden perustamiseen liittyvät päätökset.

Lisätietoa aiheesta voit lukea luontolahjani.fiverkkosivuilta.

50 milj. € Juurikääpä aiheuttaa metsänomistajille vuosittain 50 miljoonan euron tappiot vaurioittamalla kuusikoita ja männiköitä. Juurikääpä yleistyy koko ajan eteläisessä Suomessa ja leviää yhä pohjoisempaan.

BIOAIKAREKKA LÄHTEE TIEN PÄÄLLE

B

Tapahtumat

ioaika-tapahtumakiertue starttaa Helsingistä maailman ympäristöpäivänä 5.6.2017, Silloin lähtee liikkeelle Bioaika-rekka vaunussaan biotaloudesta ja sen innovaatioista kertova tiedekeskusnäyttely.

Rekka kiertää Suomea erilaisissa tapahtumissa, tiede- ja luonto­keskuksissa sekä partioleireillä. Koulukiertue lähtee Ivalosta elokuussa ja pysähtyy noin 60 eri paikkakunnalla.

Biopolttoaineella kulkevan Bioaika-rekan mittariin kertyy lähes 10 000 kilometriä. Kiertue päättyy joulukuussa 2017, jolloin Suomen nuorten toiveet bioaikamme tulevaisuudesta luovutetaan Suomen päättäjille.

Bioaika-tapahtumakiertue on metsäsektorin lahja 100vuotiaalle Suomelle ja sen nuorille. Bioaika-rekan tuottavat yhdessä Metsähallituksen Tiedekeskus Pilke ja Tiedekeskus Tieto­maa. Kiertueen päärahoittajia ovat Suomen Metsäsäätiö ja Metsämiesten Säätiö. Myös Metsäkeskus on mukana monella paikkakunnalla.

10

Metsätilan sukupolvenvaihdoksen ja yhteisomistuksen koulutus 8.4. Kajaanissa Tilaisuudessa käydään läpi muun muassa sukupolvenvaihdoksessa huomioitavia asioita, sukupolvenvaihdoksen eri vaihtoehtoja ja niiden verokohtelua.

Metsään-peruskurssit Useita paikkakuntia Metsään-peruskurssi on rautaisannos metsäistä tietoa.

Kursseja järjestetään keväällä muun muassa 18.4.–20.5.

Kemissä ja 25.4–27.5. Kajaanissa. Tarkemmat tiedot kursseista löytyvät osoitteesta metsakeskus.fi/tapahtumat.

www.metsaan-lehti.fi

Asiantuntija vastaa

T

Miksi taimikonhoito kannattaa tehdä Haluan metsästäni mahdollisimman suuren tuoton. Saanko taimikonhoitoon sijoittamani rahat takaisin?

T

aimikonhoitoon sijoitetulle pääomalle saadaan yleensä varsin hyvä tuotto puuston kiertoajan kuluessa. Esimerkiksi eteläsuomalainen keskiravinteisen kasvupaikan hoidettu istutuskuusikko tuottaa rahallisesti jopa reilut 30 prosenttia enemmän kuin hoitamaton taimikko. Tuotto on määritetty tulevaisuudessa eri aikoina tapahtuvien hoitotöiden kustannusten ja puunmyyntitulojen nettotulojen nykyarvona. Tuottojen erot selittyvät erityisesti sillä, että hoidetusta metsästä saadaan selvästi hoitamatonta metsää enemmän tukkipuuta.

Taimikonhoidon kannattavuutta voidaan tarkastella myös sisäisen koron käsitteellä.

Investoinnille saadaan yleensä 3–5 prosentin sisäinen korko.

Taimikonhoito kannattaa tehdä yleensä aina, kun siihen on metsänhoidollista tarvetta. Työn taloudellinen kannattavuus kuitenkin alenee kasvupaikan viljavuuden vähetessä.

Kosteat painanteet tai muuten työläästi puuntuotannossa hyödynnettävät kohteet kannattaa tavallisesti jättää käsittelyn ulkopuolelle. Käsittelemättömät alueet lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta ja parantavat riistan elinoloja talousmetsissä.

Päästänkö koneen taimikkooni?

K

oneellisen taimikonhoidon kustannukset ovat vielä tällä hetkellä metsurityötä suurempia, ja kasvatettavia puita vaurioituu enemmän koneellisessa kuin raivaussahatyössä. Koneellisen työn laatu on kuitenkin riittävä, kun kohde on valittu oikein. Kitkevällä koneella tehdyn työn kokonaiskustannukset voivat olla myös pienemmät kuin metsurityön, jos kitkennän vuoksi vältetään myöhemmät taimikonhoidot. Koneellisen kitkennän yhteydessä voidaan tehdä myös terveyslannoitus kuusentaimikoissa, jolloin kannattavuus paranee edelleen.

www.metsaan-lehti.fi

Miten taimikonhoidon kustannuksia alennetaan?

Markku Remes Metsänhoidon johtava asiantuntija Suomen metsäkeskus

aimikonhoidon kustannuksia voidaan vähentää tehokkaimmin tekemällä työ oikeaan aikaan. Jo yhden vuoden viivästyminen optimaalisena aikana tehtyyn hoitotyöhön verrattuna lisää työhön menevää aikaa ja siten myös kustannuksia noin 10 prosenttia.

Kustannuksiin vaikuttaa myös se, mihin vuodenaikaan työ tehdään. Lehtipuuston vesominen kaadetun puun kannoista on vähäisintä juhannuksen ja heinäkuun lopun välisenä aikana tehdyssä työssä. Viljavilla kasvupaikoilla heinäkasvillisuus ja tiheän vesakon lehdet voivat kuitenkin haitata näkemistä niin paljon, että työ on nopeammasta uudelleenvesakoitumisesta huolimatta taloudellisempaa tehdä lehdettömään aikaan.

Yleisesti käytettävissä olevia hyvän metsänhoidon suosituksia noudattamalla pystyy taimikonhoidon ajoituksen määrittämään riittävän tarkasti, vaikka työn tarve vaihtelee puulajin, kasvupaikan, perustamistavan ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Metsänhoidon suositukset perustuvat perusteelliseen tutkimustietoon ja pitkään käytännön kokemukseen.

Esimerkiksi eteläisessä Suomessa istutuskuusikko viljavalla kasvupaikalla joudutaan yleensä hoitamaan kahdesta kolmeen kertaa ennen ensiharvennusta.

Voiko hirvituhoja vähentää taimikonhoidolla?

H

irvituhoja esiintyy erityisesti männyn ja koivun taimikoissa. Vaikka ylivoimaisesti tehokkain keino estää taimituhoja on hirvikannan säätely kohtuulliselle tasolle, voidaan tuhoja vähentää myös karkotteilla ja oikeaan aikaan tehdyllä taimikonhoidolla. Hirvituhoja esiintyy vähemmän niissä männiköissä, joista lehtipuusto on raivattu pois. Jos lehtipuusto on päässyt valtaamaan männikön, hirvet syövät taimia runsaasti.

Tiheän hirvikannan alueella jätetään koivikoissa ja männiköissä kasvamaan tavallista enemmän puita. Kasvatettavia puita jätetään riskialueella noin 3 000 kappaKysy asiantuntijalta letta hehtaarille. Jos kasvatustiheys on metsäasioista! suuri, joudutaan tekemään ylimääLähetä kysymyksesi räinen taimikonhoitokerta, jolloin osoitteeseen syntyy myös merkittävä kustannus metsaan-lehti@metsakeskus.fi. metsänomistajalle. Hirvituhoriski Julkaisemme vastauksia tällä vähenee taimien lähestyessä neljän palstalla ja verkossa. metrin pituutta.

11

Mika Tuomola haluaa pitää metsänsä hoidettuina, muttei hakata niitä paljaiksi.

12

www.metsaan-lehti.fi

teksti Outi Tehomaa kuvat VESA-MATTI VÄÄRÄ

Mika Tuomolan avohakkuulla on runsaasti säästöpuita ja tiheikköä, josta metsäneläimet saavat suojaa ja ravintoa.

Talousmetsissä luontoa voi hoitaa hyvin hakkuiden rinnalla.

Avohakkuussa

Jäi tilaa luonnolle www.metsaan-lehti.fi

13

Mika Tuomola nauttii siitä, että voi metsästää, marjastaa ja sienestää omissa metsissään.

P

Paimiolainen Mika Tuomola ei varmaan koskaan unohda joulunpyhiä kuusi vuotta takaperin. Joulukinkku oli juuri ehditty nostaa uunista ja kuusi tuoda tupaan, kun ärhäkkä vatsatauti kaatoi koko Tuomolan perheen vuodepotilaiksi.

Huono onni ei päättynyt siihen. Tapaninpäivän vastaisena yönä nousi raju myrskytuuli, joka paukutti kattopeltejä ja teki tuhoa. Sähköt katkesivat tuhansista kodeista Länsi-Suomessa.

– Aamulla välähti päähän, että mitenkähän omat metsät. Voimat olivat mahataudin vuoksi vähissä, mutta ei auttanut kuin lähteä katsomaan. Myrsky oli kaatanut yhdessä yössä satoja runkoja, ja tehnyt metsikön keskelle aukon. Koko talvi meni puuta raivatessa, Tuomola muistelee.

Vuosi sitten Tuomola päätti viimeistellä myrskyn työn. Hän tarpoi kuitunauhan kanssa metsään ja alkoi suunnitella uudistus­hakkuuta. Metsänotkelmassa kasvoi satavuotiaita kuusia, jotka oli aika kaataa ja istuttaa uudet taimet kasvamaan. Tuomola halusi itse merkitä hakkuissa säästettävät puut.

– Ajattelin, että täytyy saada järke­västi uudistettua se myrskyn runtelema alue.

Jätin leimikkoon reilusti säästöpuita ja pieniä kuusenturreja, joista on suojaa eläimille. Olen sitä mieltä, että metsien

14

täytyy olla hoidettuja, mutta täysin paljaaksi en halua niitä hakata, Tuomola sanoo.

20%

kaikesta hakkuupintaalasta on avohakkuita.

Säästöpuita ja saukkopuro Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Visa Mikkola ihailee kevät­auringossa kylpevää hakkuuaukkoa. Hänen mukaansa se on oikea malliesimerkki siitä, kuinka luonto voidaan huomioida talousmetsien käsittelyssä. Samaa mieltä on UPM:n metsäasiakasvastaava Pentti Pakarinen, joka oli sopinut Tuomolan kanssa uudistus­hakkuusta.

Säästöpuita ja tiheää aluskasvillisuutta on jätetty aukolle reilusti enemmän kuin metsäsertifiointi edellyttää. Säästetty kuusikko suojaa luonnontilaista puroa, ja puunkorjuureitti kiertää arvokkaan luontokohteen sivusta.

– Purolla vierailee vähintään kerran talvessa saukko. Kerran kaveri on näyttäytynyt riistakameran kuvassakin. Näillä minun maillani kulkee kyllä muutenkin koko kirjo eläimiä. Hirvet talvehtivat tällä seudulla, ja niiden kanta on vahva.

Metsähommissa olen nähnyt ilveksiäkin, Tuomola kertoilee.

Metsänomistaja harrastaa hirvien ja peurojen metsästystä paikallisessa porukassa. Harrastuksen vuoksi hän haluaa hoitaa omien metsiensä luontoa mahdolwww.metsaan-lehti.fi

Mika Tuomola muistaa hakkuuaukion reunalla kasvavan järeän kuusen jo lapsuudestaan.

Näillä keinoilla säästät ja hoidat metsäluontoa • • • • • • • • • • • •

www.metsaan-lehti.fi

Valitse ja rajaa säästöpuuryhmät.

Suosi sekapuustoa.

Säilytä riistatiheiköt.

Säästä metsien reunavyöhykkeet.

Säästä monimuotoisuudelle tai maisemalle arvokas puu.

Säilytä lahopuusto tai järeät pökkelöt ehjinä.

Tee metsään tekopökkelöitä.

Jätä suojakaista vesistön tai pienvesialueen ympärille.

Tee ojien kaivussa kaivukatkoja ja lietekuoppia.

Hyödynnä pintavalutus vesien johtamisessa.

Kierrä linnunpesä tai muu erikoiskohde.

Avaa ja säilytä näkymät maisemanhoidollisesti.

lisimman hyvin. Riistatiheikköjen lisäksi Tuomola on perustanut tilalleen ruokinta­ paikan peuroille, jotta ne selviäisivät talvesta paremmin. Hangella näkyvätkin tuoreet peuran jäljet.

Tuomola nauttii siitä, kun voi met­ sästää, sienestää ja kerätä hakepuita omilla maillaan, jotka ovat jo lapsuudesta tuttuja.

Paimiolaisesta viljelijästä tuli metsän­ omistaja, kun kotitilalla tehtiin suku­ polvenvaihdos 2000-luvun alussa. Hän osti tuolloin isältään noin 90 hehtaarin metsätilan, josta hän kertoo tuntevansa ”miltei jokaisen puun”.

Tila on ollut suvun omistuksessa vuo­ desta 1723 alkaen.

Metsäalan ammattilaiset auttavat luonnonhoidossa – Nykyään on paljon sellaisia metsän­ omistajia, jotka eivät ole koskaan edes käyneet omissa metsissään. Silloin voi olla vaikeaa esittää toiveita luonnonhoi­ dosta, ja mennään vain sen perinteisen kaavan mukaan, sanoo UPM:n Pentti Pakarinen.

Hän kannustaa metsänomistajia otta­ maan metsäluontoon liittyvät tavoitteet rohkeasti puheeksi samalla, kun he sopivat puunostajan kanssa hakkuista ja kaupoista. Monet toiveet on mahdollista toteuttaa.

– Jos haluaa jättää enemmän säästö­ puita, se onnistuu kyllä. Meillä on hyvät tiedot metsätiloilla sijaitsevista arvok­ kaista luontokohteista, ja ne tietenkin säästetään. Metsäkoneenkuljettajat on koulutettu myös havaitsemaan näitä luontoarvoja maastossa.

15

Tunnetko uudistushakkuutavat?

Uudistushakkuilla metsään saadaan tilaa uudelle puu­ sukupolvelle. Tavallisesti se tehdään koneellisesti ja se on metsän taloudellisesti tuottoisin hakkuu.

• Avohakkuu on yleisin metsien uudistamishakkuutapa, joka sopii kaikille puulajeille ja kasvupaikoille. Vanha puusto poistetaan koko metsän uudistusalalta. Jäljelle jätetään tavallisesti säästöpuuryhmiä, joista syntyy aikanaan luon­ non monimuotoisuudelle tärkeää lahopuustoa. Hakkuun jälkeen kylvetään tai istutetaan uusi taimikko kasvamaan.

• Siemenpuuhakkuu on metsien luontaisen uudistamisen menetelmä, joka sopii mänty- ja koivuvaltaisten metsien uudistushakkuuksi. Hakkuualalle jätetään hyvälaatuisia puita noin 50–100 kappaletta hehtaarille. Niiden siemenistä lähtee kasvamaan uusi taimikko.

• Suojuspuuhakkuu sopii kuusimetsien luontaiseen uudis­ tamiseen ja onnistuu lähinnä turvemailla. Hyvälaatuisia suojuspuita jätetään hakkuissa noin 100–300 kappaletta hehtaarille. Ne suojaavat alle syntynyttä taimikkoa ja estä­ vät heinän kasvua alueella.

• Kaistalehakkuu sopii havumetsien luontaiseen uudistami­ seen. Metsään hakataan noin 25 metrin leveä kaistale. Uusi puusukupolvi syntyy siementävästä reunametsästä. Tätä käytetään lähinnä Pohjois-Suomen kangasmailla ja EteläSuomen rehevillä turvemailla.

• Tasa-ikäisrakenteisessa metsässä on eri kasvuvaiheissa olevia alueita, joita käsitellään metsänhoidossa eri tavoin.

• Eri-ikäisrakenteisessa metsässä kasvaa jatkuvasti eriikäisiä ja erikokoisia puita. Avohakkuita ei tehdä, vaan met­ sänkäsittely on pienipiirteistä.

16

Metsäneuvoja Visa Mikkola muistuttaa, että Metsäkeskuksessa annetaan maksutonta neuvontaa talousmetsien luonnonhoitoon. Metsänomistaja voi varata ajan luonnonhoitoon erikoistuneelle asiakasneuvojalle tai käyttää suunnittelussa apuna Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelua.

Sähköisestä palvelusta metsänomistajat näkevät oman metsätilansa luontokohteet. Palvelu antaa myös ehdotuksia metsäluonnon hoitoon ja suojeluun.

Kevään aikana Metsään.fi-palveluun lisätään tietoja esimerkiksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista sekä luonnonsuojelualueista.

– Tänä päivänä kaikilla metsäalan toimijoilla on hyvä ymmärrys luontoasioista. Sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi, Mikkola sanoo. www.metsaan-lehti.fi

Mika Tuomola esittelee hakkuun reunalla sijaitsevaa luonnontilaista puroa Visa Mikkolalle (vas.) ja Pentti Pakariselle.

Luonnonhoidon laatua tarkastetaan

Julkaisemme muita hakkuutapoja esitteleviä juttuja kevään aikana verkossa: metsaan-lehti.fi

www.metsaan-lehti.fi

Suomen metsäkeskus seuraa ja arvioi päätehakkuiden luonnonhoidon laatua vuosittaisilla tarkastuksilla yksityismet­ sissä. Tarkastuskäynneillä katsotaan, kuinka luontoarvot ovat säilyneet hak­ kuiden jälkeen.

– Purot, lähteet, lehtolaikut, korpi­ notkelmat, vähäpuustoiset suolämpäreet, kalliot ja jyrkänteet ovat sellaisia arvok­ kaita luontokohteita, joita seuraamme.

Ne huomioidaankin nykyään hyvin, ja selviä rikkomuksia tulee enää harvoin vastaan, Mikkola sanoo.

Luontolaadun tarkastaja kiinnittää huomiota myös säästöpuiden sijaintiin ja ryhmittelyyn, maisemaan ja vesistöjen suojaamiseen.

– Säästöpuiden tulisi olla järeitä ja mielellään lehtipuita, joista syntyy myöhemmin monille eliölajeille arvokas­ ta lahopuuta. Ne olisi myös hyvä jättää luontokohteiden läheisyyteen.

Luonnonhoidon laatu yksityismetsissä on heikentynyt vuosikymmenen aika­ na, mutta viime vuosi lupasi varovaista parannusta suuntaukseen. Mikkolan mu­ kaan petrattavaa on edelleen esimerkiksi vesiensuojelussa.

– Sahateollisuus tarvitsee tukkipuuta ympäri vuoden. Sen vuoksi puuta täytyy pakon sanelemana korjata myös sulan maan aikana kohteista, joissa maa on pehmeää ja metsäkone saattaa jättää syvät urapainaumat. Vaurioiden paikkaa­ minen kyllä onnistuu, mutta jälki voi olla vesitalouden kannalta kurja.

Mikkola painottaa, että moni asia on silti mennyt parempaan suuntaan. Tietä­ mys metsien luontoarvoista on kasvanut ja yhä useampi metsänomistaja suhtau­ tuu myönteisesti luonnonhoitoon.

Mika Tuomola otaksuu, että moni metsänomistaja olisi valmis tekemään metsissään paljonkin luonnon hyväksi, kunhan vaan päätösvalta säilyy omissa hyppysissä.

– Suomessa vapaaehtoinen suojelu toimii paremmin kuin lailla määrätty.

Aina, kun jotain kielletään tekemästä omilla mailla, monella metsänomistajalla nousevat karvat pystyyn, hän napaut­taa.

Puunkäyttö kasvaa – nyt tarvitaan satsauksia metsäluontoon Metsäteollisuuden investoinnit uusiin biotuote- ja sellutehtaisiin lisäävät lähivuosina merkittävästi puunkäyttöä. Myös sahatavaran menekki on kasvussa.

Arviona on, että hakkuiden määrä voi kasvaa jopa 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Samaan aikaan yksityismetsien suojeluun kannustavaa valtion METSO-rahoitusta on vähennetty tuntuvasti.

– Kun metsien käyttö kasvaa ja monipuolistuu, tarvitaan vastaavasti entistä vahvempia satsauksia metsäluontoon. Nyt riskinä on, että luonnon monimuotoisuus vähenee. Talousmetsien omistajat ja metsäammattilaiset ovat tässä ratkaisevassa asemassa, koska Suomessa noin 90 prosenttia metsämaiden pinta-alasta on talouskäytössä, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskuksesta.

Asiantuntija muistuttaa, että metsät tarjoavat myytävän raakapuun lisäksi muitakin tärkeitä ekosysteemipalveluita. Suomalaiset metsät, suot, puhdas vesi ja ilma kiinnostavat matkailijoita. Luonnossa voidaan tuottaa erilaisia liikunta-, virkistys-, terveys- ja elämyspalveluita, joiden ympärille on syntynyt uudenlaista yritystoimintaa. Samalla metsien käyttö on monipuolistunut.

– Nykyään myös yhä useammalla metsänomistajalla on luonto- ja ympäristötavoitteita omissa metsissään. Meidän metsäammattilaisten täytyisi kuunnella näitä toiveita ja auttaa niiden toteuttamisessa. Metsänomistajilla on oikeus vaatia sitä.

Seppälä ei kiellä sitä, että metsätalous on osaltaan köyhdyttänyt luonnon monimuotoisuutta.

Hakkuut ovat vähentäneet lahopuun määrää metsissä, mikä on johtanut monien lajien uhanalaistumiseen. Maanmuokkaus ja ojitukset ovat tuhonneet metsäkanalintujen soidinpaikkoja ja heikentäneet vesistöjen tilaa.

Asiantuntija painottaa, että nämä asiat on tiedostettu ja metsätaloudessa osataan nykyään toimia kestävämmällä tavalla.

– Talousmetsien luonnonhoitoon on olemassa paljon kustannustehokkaita keinoja. Luonto voidaan huomioida koko metsänkasvatuksen ajalla, aina taimikonhoitovaiheesta uudistushakkuuseen. Tämä onnistuu, kun satsataan kunnolla suunnitteluun ja toteutukseen.

17

Vauhtisokeutta

vastaan

Vanha sekametsä on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Harri Höltän mielimaisema. Itsekin metsää omistava joensuulainen pelkää, että biotaloushuumassa unohdamme suomalaisen luonnon. teksti Heikki hamunen kuvat vesa tyni

S

uomen luonnonsuojeluliiton tuore puheenjohtaja on päässyt jo useamman kerran vastaamaan, miksi ympäristöjärjestöt hangoittelevat vastaan biotalousinvestoinneille. Biotaloudenhan tulisi olla hyväksi myös ympäristölle, kun puun käyttö torjuu ilmastonmuutosta.

– Kyse on tasapainottelusta. Jos ilmastonmuutos on uhka metsälajeille, tietenkin ilmastonmuutosta kannattaa torjua. Mutta sitä ei pidä tehdä niin, että metsälajien esiintymisalueita hakataan ja lajit häviävät hakkuiden takia, Harri Hölttä sanoo.

Suuret suunnitelmat lyövät luontoa korville Hölttää hirvittää uusien teollisuusinvestointien vaikutus Suomen metsäluontoon. Pelon taustalla ovat suunnitelmat lisätä oleellisesti puuraaka-aineen käyttöä.

Pelkästään suomalaisten sellutehtaiden kapasiteetti on tulevina vuosina kasvamassa kolmanneksella, jos kaikki suunnitellut investoinnit toteutuvat.

Metsä Groupin 1,3 miljoonan tonnin Äänekosken tehdas käynnistyy tänä vuonna. UPM Kymin tehtaan kapasiteetti Kuusankoskella kasvaa 170 000 tonnilla.

Lisäksi suunnitteilla ovat 1,2 miljoonan tonnin tehdas Kuopioon ja 400 000 tonnin tehdas Kemijärvelle.

Höltän mielestä suunnitelmat näin massiivisista tuotannon lisäyksistä eivät ole realistisia, jos metsäluontoa halutaan kunnioittaa.

– Jos lähtökohtana on, että kaikki metsistä irrotettavissa olevat puut hakataan, tietää se ongelmia.

18

Metsien täyden kasvun käyttöönottoa ei kannata edes tavoitella, koska arviointiin liittyy aina epävarmuuksia. Metsien monimuotoisuudelle ja muille käyttömuodoille ei enää jää tilaa, Hölttä sanoo.

Hölttä kysyy, mitä tehdään, jos metsistä ei saadakaan suunniteltua määrää puuta tuotannon raakaaineeksi.

– Millaiseen tehostamiseen tilanne voi johtaa? Millä menetelmillä raaka-aine hankitaan? Silloin suomalaisessa metsätaloudessa mentäisiin voimakkaasti kohti puupeltoja.

Biotalousbuumissa mennään hänen mukaansa juuri nyt liian kovaa.

– Sivuillekin pitäisi vilkuilla, jotta nähdään nyky­ innostuksen riskit ja rajoitteet. Näistä ei ole vielä kunnolla keskusteltu. Lisäksi mukana on oleellisena tekijänä metsänomistaja, jota ilman puita ei saada pois metsästä, puheenjohtaja sanoo.

Mieli lepää metsässä Höltän luontoharrastus alkoi lapsena. Mummolan moni­toimimaatilalla Nilsiässä vietetyt kesät veivät pojan luontoon. Ensimmäiset lintuhavainnot savolaispoika kirjasi 10-vuotiaana.

– Lapsuuden maisemissa ei soita juuri ollut, eivätkä vesistöt ole kolahtaneet samalla tavalla kuin metsät. Metsien merkitys vahvistui, kun 1990-luvulla vanhat metsät nousivat keskusteluun, Harri Hölttä sanoo.

Ensi vuonna 80 vuotta täyttävälle järjestölle metsät ovat keskeinen toimintakenttä. Metsä on myös puheenjohtajalle se rakkain luontotyyppi. www.metsaan-lehti.fi

Metsien täyden kasvun käyttöönottoa ei kannata Harri Höltän mielestä tavoitella.

”Jos lähtökohtana on, että kaikki metsästä irrotettavissa olevat puut hakataan, tietää se ongelmia.” www.metsaan-lehti.fi

19

HARRI HÖLTTÄ • Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 2017–2019.

• Filosofian maisteri. Jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopistossa, historia- ja aluetieteiden laitoksella. Väitöskirjan aihe: Itä-Suomen metsien tila ja siitä tehdyt tulkinnat kaskikauden lopulla 1850–1930.

• Työtehtäviä muun muassa Itä-Suomen yliopiston tuntiopettajana, luontokartoittajana, tutkijana, tuulivoimaaluevarausten vaikutuksia linnustoon arvioivana suunnittelijana sekä Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntijana.

• Yrittäjä Arctic Loon Travels -yrityksessä.

Yritys järjestää lintumatkoja PohjoisKarjalaan, muualle Suomeen ja ulkomaille.

”Ajattelumme on käytännönläheistä, ja katsomme missä on selkeää yhteistyöpintaa metsäsektorin kanssa.”

– Eniten tykkään vanhoista sekametsistä, joissa on lahopuustoista kuusikkoa, koivunpökkelöitä ja haapoja.

Tällaisen metsäpalstan Hölttä on hankkinut itselleenkin.

Mies perusti Kaavilla sijaitsevaan, reilun kuuden hehtaarin metsäänsä yksityisen luonnonsuojelualueen METSO-ohjelman turvin.

– Tilalla on muun muassa puronvarsikorpea ja pari lehtolaikkua.

METSO-ohjelman rahoitus on turvattava Hölttä kritisoi hallitusta metsien vapaaehtoista suojelua rahoittavan METSO-ohjelman kohtelusta. Suojelusta karsiminen tulee Höltän mukaan näkymään luonnonsuojelun ja metsäelinkeinon yhteenottona jatkossakin.

– Suomessa tavoitteena on hakkuumäärien lisääminen ja metsätalouden tehostaminen. Samaan aikaan METSO-ohjelman ja ylipäänsä luonnonsuojelun rahoja on voimakkaasti leikattu.

Vuodenvaihteessa aloittanut puheenjohtaja harmittelee leikkauksien vaikutusta yhteistoimintaan.

– Jos nyt jätetään suojelutyö tekemättä ja sen lisäksi vielä lisätään hakkuita, värittää se liiton linjauksia voimakkaasti.

Tällaisesta tilanteesta tulisi pyrkiä aktiivisesti pois.

Hölttä maalailee yhteistä poliittista kampanjointia teollisuuden ja metsänomistajien kanssa.

– Olemme jo aiemmin vedonneet yhdessä MTK:n ja teollisuuden kanssa, että METSO-rahoitus turvattaisiin aiemmalle tasolle. Vuoden 2019 eduskuntavaalien alla voisimme tehdä saman, jotta edes alkeellinen tasapaino suojelun ja puunkäytön välillä säilyisi, hän sanoo.

20

Hölttä muistuttaa, että liitto tekee yhteistyötä metsätoimijoiden kanssa. Hölttä ja liiton tuore toiminnanjohtaja kävivät juuri esittäytymässä metsäteollisuuden etujärjestö Metsäteollisuus ry:ssä. Seuraavaksi oli vuorossa vierailu Suomen metsäkeskuksessa Lahdessa.

– Ajattelumme on käytännönläheistä ja katsomme, missä on selkeää yhteistyöpintaa metsäsektorin kanssa. Toisaalta ei sitäkään pidä peitellä, että emme ole kauhean hyvää pataa kaikissa asioissa. Joissakin asioissa mielipiteet eroavat 180 astetta – tämä on luontevaa, ja se kannattaa hyväksyä keskustelujen lähtökohdaksi.

Pidetään koko maa aktiivisena Hölttä linjaa 30 000 jäsenestä koostuvan liiton vahvuudeksi sen, että liitto on läsnä koko maassa paikallisyhdistystensä kautta. Keskustoimisto ja paikalliset yhdistykset ovat kaksikko, jonka tulisi pelata yhteen.

– Paikallisverkosto tulee jatkossakin pitää hyvässä kunnossa. Keskustoimistosta käsin pyrimme vaikuttamaan asioihin – esimerkiksi lainsäädäntöön – jo ennalta niin, että luontoon kielteisesti vaikuttavat muutokset eivät ikinä päädykään paikallistasolle.

Puheenjohtaja on mielissään liiton painoarvosta yhteis­ kunnallisessa päätöksenteossa. Hän viittaa Helsingin yliopiston joulukuussa julkaisemaan tutkimukseen, jossa arvioitiin, mitkä järjestöt ovat aktiivisimmin epävirallisessa vuorovaikutuksessa virkamiesten kanssa, kun uusia säädöksiä valmistellaan.

– Luonnonsuojeluliitto oli Metsäteollisuus ry:n kanssa jaetulla viidennellä sijalla heti MTK:n jälkeen. Meidän pitää pysyä virkeänä tälläkin poliittisen päätöksenteon osa-alueella. www.metsaan-lehti.fi

Paininpuu

Metsien suojelua myös ilman METSOa

M

onimuotoinen metsäluonto lajeineen ja elinympäristöineen on perusta kaikille niille hyödyille, joita ihmiset metsistä ammentavat. Metsien lisääntyvä puunkäyttö edellyttää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden vahvistamista, näin määritellään jo metsälaissa.

Keskeisen osan talousmetsien luonnonhoidosta muodostavat metsien arvokkaat elinympäristöt eli luontokohteet ja niiden säilyttäminen. Yksi tärkeä keino luontokohteiden säilyttämiseksi on ollut metsien monimuotoisuuden turvaamisohjelma METSO. Vuonna 2008 alkanut vapaaehtoinen METSO-ohjelma antaa metsänomistajille erilaisia suojelun keinoja. Osana METSOa Suomen metsäkeskus valmistelee ja rahoittaa yksityisille metsänomistajille määräaikaisia metsätalouden ympäristötukisopimuksia.

Viime vuosina METSO-ohjelman rahoitus on vähentynyt voimakkaasti: vuonna 2011 ympäristötukeen käytettiin lähes yhdeksän miljoonaa euroa, nyt käytettävissä on noin kolme miljoonaa euroa. Määrärahojen pienenemisen vuoksi kaikkia aiemmin solmittuja ympäristötukisopimuksia ei voida uusia 10 vuoden sopimuskauden päättyessä.

Metsäkeskus pyrkii rahoittamaan sellaisia luontokohteita, jotka ovat monimuotoisuusarvoiltaan merkittäviä ja jotka sijaitsevat kytkeytyneinä toisiin luonto- tai suojelukohteisiin. Ensisijaisia rahoitettavia kohteita ovat esimerkiksi luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehtolaikut, rehevät puronvarret ja puustoiset korvet sekä letot. Sen sijaan vähäpuustoisia karuja soita tai kallioalueita ei tällä hetkellä pääsääntöisesti voida rahoittaa.

Luontokohteiden hyviä monimuotoisuusarvoja ovat luonnontilaisen puuston lisäksi esimerkiksi sekametsäisyys ja eri-ikäisrakenteisuus, runsas lahopuusto ja pitkäaikainen lahopuujatku­ mo sekä luonnontilainen vesitalous. Nämä ominaispiirteet merkitsevät yleensä myös harvinaistuneiden tai uhanalaisten lajien esiintymistä luontokohteella. Arvokkaita luontokohteita olisi tärkeä suojella edelleen, vaikka METSO-rahoitus loppuisikin. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi Luontolahjani 100-vuotiaalle Suomelle. Siitä saa lisää tietoa osoitteesta www.luontolahjani.fi.

Metsälaki määrittelee elinympäristöt, jotka maanomistajan tulee säilyttää. Lisätietoja metsälain elinympäristöistä löydät Metsäkeskuksen verkkopalvelusta www.metsakeskus.fi/ suojelu. Oman tilasi luontotietoihin voit tutustua tar­ kemmin Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa.

Arvokkaita luontokohteita olisi tärkeä suojella edelleen.

nä Mitä mieltä si

olet?

kuu Keskustelu jat en Metsään-lehd a: nettiversioss i i.f metsaan-leht

www.metsaan-lehti.fi

MATTI SEPPÄLÄ luonnonhoidon johtava asiantuntija Suomen metsäkeskus

21

Hoitokoulu

Suunnittelu on avainasemassa!

Huolehdi vesiensuojelusta metsätaloudessa Vesistöt – pienet ja suuret, ovat olennainen osa elinympäristöämme.

Ne näkyvät maisemassa ja voivat tuoda lähiruokaa pöytään. Vesistöt ja puhdas vesi ovat tärkeitä meille puhumattakaan niiden merkityksestä muulle elolliselle luonnolle. Puutkin kasvavat veden voimalla. teksti Juha Jämsén ja Annikka Selander kuvitus ESSI KUULA

V

esiensuojelun tavoitteena on vähentää tai kokonaan välttää metsätalouden töistä aiheutuva kiinto­ aineen ja ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin.

Vesien­suojelun suunnittelua ja toteutusta oh­ jaavat muun muassa metsäsertifioinnin säännökset sekä vesiensuojeluun annetut suositukset. Lisäksi vesilaissa on määräyksiä, jotka vaikuttavat metsätalouden toimenpiteiden suunnitteluun.

Kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää. Met­ sätalouden merkitys ja vastuu onkin suuri – vaikka lasken­ nallinen osuutemme ravinteiden kokonaiskuormituksesta on suhteellisen pieni.

Valuma-alue on alue, jolta vesi valuu vesistöön. Maastossa vesi liikkuu maastonmuotojen mukaisesti ja kerääntyy aina suuremmiksi vesistöiksi. Norot, purot ja joet laskevat ennen pitkää lampeen, järveen ja lopulta mereen. Metsätalouden toimenpiteellä on aina vaikutus lähellä olevaan pienveteen ja myös kauempana olevaan suurempaan vesistöön.

Metsätalouden aiheuttama vesistöjen kuormitus on hajakuormitusta, joka koostuu yksittäisistä toimen­pide­alueista. Metsätalouden aiheuttama kuormituksen

22

voimakkuus ratkaistaan yksittäisissä hankkeissa tehtävillä ratkaisuilla.

Vesiensuojelun kannalta merkittäviä ratkaisuja tehdään jo ennen toimenpiteen suunnittelua ja toteutusta, kun päätetään toimenpiteen tarpeellisuudesta ja siitä, miten se toteutetaan.

Kaikissa metsätalouden toimenpiteissä maanpintaa rik­ koutuu jossakin määrin. Merkittävin metsätalouden aiheut­ tama kuormitus on maa-aineksen irtoaminen. Maa-ainekset itsessään aiheuttavat monenlaisia ongelmia vesistöissä ja lisäksi niiden mukana liikkuu myös ravinteita. Metsätalouden vesiensuojelun ensisijainen tehtävä on estää maa-ainesten irtoaminen.

Kustannusten kannalta tehokkainta on suunnitella toi­ menpide siten, että kuormitusta aiheutetaan mahdollisimman vähän – eli sitä parempi, mitä vähemmän vesiensuojelu­ rakenteita tarvitaan. Riskikohtien tunnistamisessa tarvitaan tietoa maaperän kaltevuudesta, veden määrästä ja maalajista.

Suunnittelun apuna voidaan käyttää paikkatietoaineistoja.

Tietojen avulla saadaan ennen maastosuunnittelua alustavaa tietoa esimerkiksi siitä, missä ovat ongelmallisimmat kohteet.

www.metsaan-lehti.fi

Vesistö

Suojakaista

1 Tarvittava suojavyöhykkeen minimileveys vaihtelee viidestä 50 metriin toimenpiteen laadun, vesistön luonteen ja maaston ominaisuuksien mukaisesti.

Hakkuualue

Suojelu otun misen huuhtou tia! minimoin 3 Valuma-alue on alue, josta vesi valuu vesistöihin, ja se määrittää vesistön ominaisuudet.

2 Vesi liikkuu maastonmuotojen mukaisesti ja kertyy pienemmistä vesistöistä suuremmiksi.

Pohjavedet

Tärkeille pohjavesialueille ei suositella lannoitusta. Vältä ojituksessa kivennäismaahan ylettyviä ojia.

www.metsaan-lehti.fi

23

Hoitokoulu Tiedoilla ei voi korvata maastossa tehtävää suunnittelua, mutta niiden avulla pystytään suuntaamaan maastosuunnittelua tehokkaammin. Aineisto­ista on lisätietoa Metsäkeskuksen verkko­sivulla, missä on ohjeet myös aineistojen käyttöön ottamiseen. Aineistot löydät osoitteesta metsäkeskus.fi/vesiensuojelu.

Usein pelkällä suunnittelulla ei voida ehkäistä kuormituksen syntymistä. Metsätalouden vesiensuojeluun on käytössä monia rakenteita, joista valitaan kohteeseen parhaiten soveltuva. Ensisijaisesti pyritään löytämään sellaiset rakenteet, jotka vaikuttavat veden nopeuteen ja estävät maa-aineisten irtoamista. Toinen vaihtoehto on pysäyttää maa-ainekset ennen niiden poistumista toimenpidealueella tai viimeistään ennen lähintä vesistöä.

Hakkuut, maanmuokkaus ja lannoitus Hakkuiden suunnittelussa ja toteutuksessa huolehditaan siitä, että puunkorjuusta aiheutuu korjuuvaurioita maanpinnalle mahdollisimman vähän. Tämä on tärkeää etenkin vesistöjen läheisyydessä toimittaessa. Vesistön ja toimenpidealueen väliin jätetään suojakaista – alue, jossa maanpinta säilytetään rikkoontumattomana. Tarvittava suojavyöhykkeen minimileveys vaihtelee viidestä 50 metriin toimenpiteen laadun, vesistön luonteen ja maaston ominaisuuksien mukaisesti. Mitä enemmän vettä ja kaltevuutta, sitä leveämpi suojakaista on tarpeen.

Metsänomistaja voi halutessaan painottaa vesiensuojelua esimerkiksi käyttämällä suositusten minimitasoa leveämpiä suojakaistoja.

Suojakaistat ovat arvokkaita myös maiseman kannalta. Maanmuokkaustavaksi on tärkeää valita menetelmä, joka vähiten rikkoo maanpintaa.

Lannoituksen yhteydessä vesiensuojelussa on olennaista valita huolellisesti lannoitettavat kohteet, arvioida lannoituksen tarve ja jättää tarpeeksi leveät suojakaistat.

Kunnostusojitus Kohdevalinnalla on vesiensuojelun kannalta suuri merkitys etenkin ojitushankkeissa. Ojituksen kannattavuuteen vaikuttaa maaperän

24

Hidasta virtausta!

Hyvä lähtökohta on, että maanpinta vaurioituu mahdollisimman vähän korjuussa.

viljavuus eli turhan karuille soille ei kannata mennä. Ojituksen vaikutus on pieni myös kohteilla, joissa puuston haihdunta riittää pitämään pohjaveden pinnan tason puun kasvun kannalta riittävän alhaalla.

Veden virtausta ojassa voidaan hidastaa pienentämällä ojan kaltevuutta tai vaikuttamalla veden määrään tulva-aikana esimerkiksi patoamalla. Ojien kaivamisen yhteydessä jätettävät kaivu-/perkauskatkot ovat tehokas ja edullinen keino pienentää kaltevuutta. Ojitushankkeella virtausnopeuteen voidaan vaikuttaa myös erilaisilla padottavilla rakenteilla, joiden avulla vettä padotetaan tulva-aikana esimerkiksi ojaverkostoon.

Padotuksen seurauksena veden virtausnopeus pienenee rakenteen yläpuolella ja pienimuotoisesti myös rakenteen alapuolella. Padottavien rakenteiden mitoitus tehdään siten, että kasvukaudella kuivatus

www.metsaan-lehti.fi

on puuston kasvun kannalta riittävä.

Metsänomistajan ei kannata säikähtää sitä, jos alueen ojissa on ajoittain vettä – oikein mitoitettuna tämä ei heikennä puuston kasvua.

Yleisin maa-aineksia pysäyttävä rakenne on lietekuoppa, joka pysäyttää ojan pohjalla kulkeutuvan maa-aineksen. Laskeutusaltaan ja pintavaluntakentän avulla taas vaikutetaan veden virtausnopeuteen, jolloin veden mukana liikkuva aines pysähtyy. Altaiden ja pintavaluntakenttien toimivuuden kannalta on tärkeää, että niiden mitoitus tehdään aina vesimäärän mukaisesti oikein. Hakkuun yhteydessä tulee huolehtia siitä, että rakentamiselle ja siitä poistettaville maa-aineksille on riittävästi tilaa.

Kosteikko Vesiensuojelurakenteista kooltaan laajin on kosteikko. Niiden koon täytyy vesiensuojelun toimivuuden kannalta olla vähintään noin prosentti valuma-alueen pinta-alasta.

Oikein mitoitetun kosteikon avulla voidaan maa-ainesten lisäksi poistaa myös veden mukana liikkuvia ravinteita.

Kosteikko perustetaan luontaisesti soveltuvalle paikalle joko patoamalla tai kaivamalla. Soveltuvia paikkoja on valitettavan harvassa. Mikäli maanomistajalla on tiedossa mahdollisia kohteita, kannattaa ne tuoda esille ojitushankkeiden suunnittelun yhteydessä. Osa kohteista voi soveltua myös toteutettavaksi erillisten laajempien metsäluonnon hoitohankkeiden yhteydessä. Näistä kohteista voi tiedon toimittaa Metsäkeskukselle, joka ottaa ne huomioon alueella tehtävässä luonnonhoidon suunnittelussa. Kosteikot ovat tärkeitä myös monimuotoisuuden kannalta ja lisäävät esimerkiksi riistan elinympäristöjä.

Metsätalouden vesiensuojelussa on edistytty, mutta parantamisen varaa on yhä.

Jatkossa tulee kiinnittää vielä enemmän huomiota maanmuokkauksen vesiensuojeluun ja vesiensuojelurakenteiden tarkempaan mitoitukseen.

Lisätietoja vesiensuojelusta: metsakeskus.fi/tausta-aineistot

www.metsaan-lehti.fi

Laskeutusallas Laskeutusaltaiden toiminta perustuu veden virtausnopeuden hidastamiseen ja mukana kulkeutuvien hiukkasten laskeutumiseen altaan pohjalle.

Putkipato Ylivuotoputki

Maanpinnan taso Syvennyksen tilavuus Lietevarasto

Valutuksen säätöputki

Putkipadon rakenne koostuu syvennyksestä, ylivuotoputkesta ja varsinaisesta valutuksen säätöputkesta.

Yleisimmät vesiensuojelurakenteet • Lietekuoppa on ojaan kaivettava syvennys, jolla pysäytetään karkeita maa-aineksia.

• Laskeutusallas on kaivettu rakenne, joka mitoitetaan vesimäärän mukaan siten, että veden mukana kulkeutuva maa-aines vajoaa altaan pohjaan.

• Kaivu-/perkauskatko on ojaan jätettävä kaivamaton osuus, jolla pienennetään ojan pituuskaltevuutta.

• Pintavaluntakenttä on alue, jossa vesi suodattuu maaperän ja kasvillisuuden läpi.

• Kosteikko on suurimman ajan vuodesta kosteana oleva alue, jossa on eri syvyisiä vesialueita.

• Virtaamanhallintarakenteen avulla pienennetään veden virtausnopeutta rajoittamalla veden virtaaman määrää tulvahuippujen aikana.

• Suojakaista on käsittelyalueen ja vesistön väliin jätetty muokkaamaton, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön, vähintään viisi metriä leveä vyöhyke.

25

teksti LEENA POHJOLAINEN kuvat mikko hiukka

Ensi näkemältä sitä ei arvaisi, reilut puolitoistametrinen hoikka nainen ei oikein istu mielikuvaan metsurista.

Marjatta Kyllönen Simosta on kuitenkin tienannut leipänsä metsurina.

Eläkepäivinä harrastuksiin kuuluu klapien teko kirveellä.

Metsurin työt

VAIHTUIVAT KLAPINTEKOON JA NIKKAROINTIIN Polttopuuta n etistä Suomen metsä keskus ylläpitä ä kauppa­ paikkaa polttop uun myyjille ja ostajille verkossa.

Mukana on yli 400 myyjää, ja sivus­ tolla on vuodes sa yli 100 000 vierailijaa.

Vierailija­määrä on noin 300 pä ivässä, mutta pakkasaikaan kävijöitä on yli 800.

Sivulta löytää tietoja oman al ueen polttopuun m yyjistä ja hinnoi sta sekä muuta tärkeää asiaa.

Irtokuution ko ivuklapeja saa keskimäärin 55–60 eurolla . Hinta on verollinen, ja sii hen vaikuttaa myös mahdol­ linen kuljetusm atka. Hintatas o on etelässä ja isoissa kaup ungeissa selvä sti korkeampi kuin pohjoisess a.

Lisätietoja: ww

w.halkoliiteri.c om

26

www.metsaan-lehti.fi

M

K kh ohuotnttaovaa arrastus!

Marjatta Kyllösen koko elämä nivoutuu metsän ym­ pärille. Nyt eläkkeellä puusavotta keskittyy poltto­ puihin, joita hän tekee kirveellä.

– Kirveellä, vain ja ainoastaan kirveellä. Meillä ei edes ole klapikonetta. Klapinteko on harrastus, mutta teen puita myös lähipiirille. Aina se klapipino on kadonnut pihasta, Kyllönen sanoo.

Rankakuormia haetaan metsästä silloin tällöin pitkin kesää, väliaikoina, kun ei ole muuta kiireel­ lisempää tekemistä. Kyllönen halkoo rangat heti poltto­puiksi ja pinoaa kuivumaan. Siinä ne sitten voivat odotella vuosiakin pinossa käyttöönottoa.

Käyttöön niitä otetaan vanhimmasta päästä. Tutta­ ville viedään toisinaan saunapuiksi.

– Fiskarsin kirves passaa erittäin hyvin käteeni.

Isoja pölkkyjä pilkkoessa kannattaa käyttää pit­ kävartista kirvestä. Silloin iskuun saa enemmän voimaa. Pikkuklapit on kätevintä tehdä pienellä klapikirveellä.

Kyllönen pilkkoo sen minkä kuluttaa ja vähän yli­ kin. Talo on sähkölämmitteinen, mutta sauna lämpiää puilla ja keittiössä on myös puuhella.

Puuta saadaan paitsi omasta metsästä, myös luvalla Metsähallituksen mailta noutamalla kaatu­ neita puita teiden varsilta. Niistä laskutetaan taksan mukainen maksu.

Kyllönen halkoo metriset halot lappeellaan ensin pitkittäin ja lopuksi sahaa kolmeen osaan sopiviksi klapeiksi.

Rakas ja raskas ammatti Marjatta Kyllönen lähti 14-vuotiaana isänsä mukana metsätöihin puunajoon. Maatilan tyttönä hän ensin suunnitteli Louen maatalousoppilaitokseen menoa, mutta äiti piti häntä liian nuorena, joten hän päätyi metsuriksi – eikä ole katunut.

– Valitsisin vieläkin samoin. Metsässä on rauhal­ lista. Siinä hurahti 30 vuotta. En tiedä muita naisia olleen metsurina, ainakaan pohjoisessa Ranuan hoitoalueella ja Metsähallituksen leivissä. Työkaverit ovat suhtautuneet minuun aina hyvin, pitäneet tasa­ vertaisena ja pomot ovat arvostaneet. Yksi työnjohta­ ja totesikin, että nainen metsurina on heille siunaus.

– Kun isä osti moottorisahan, olin heti valmis opettelemaan sen käytön. Oman sahan ostin pari­ kymppisenä.

Metsurin ammatti on raskas ja vaikka rakas oli­ kin, nyt 69-vuotias Kyllönen joutui jäämään vuonna 2000 eläkkeelle selkäongelmien ja valkosormisuuden vuoksi.

– Parasta metsätöissä ja klapinteossa on vapaus tehdä omaan tahtiinsa ja ajatella omiaan. Vapaata toimintaa. Saa sen palkan, minkä edestä jaksaa tehdä töitä, urakkapalkan. En olisi missään muualla päässyt parempiin ansioihin. www.metsaan-lehti.fi

27

Puulajien lämpöarvot

kWh/irtokuutio • • • • •

Koivu 1010 Mänty 810 Kuusi 790 Leppä 740 Haapa 790

Puutyöt ovat Marjatta Kyllösen ja Jaakko Hannilan yhteinen harrastus.

Puuesineitä on tehty yhdessä vuodesta 1993 lähtien.

Aika kuluu nopeasti puutöiden parissa.

Kyllösellä on vieläkin käytössään hyväksi todettu luottosaha Husqvarna 238.

Lisäksi on pari Stihl-pikkusahaa pienempään tarpeeseen.

– Isompi Husqvarna 44 on hyvä jäisen puun aikaan.

Menestystä klapintekokisoissa Marjatta Kyllönen on tullut kaksi kertaa toiseksi ja kerran kolmanneksi Fiskarsin halonhakkuun SM-kisoissa. Karsintakisoja on yleensä pidetty eri puolilla maata. Mainittakoon vielä, että voittaja oli Kyllöstä 30 vuotta nuorempi ja päätä pidempi.

– En ole koskaan harjoitellut kisoihin, toteaa tämä klapinteon aluemestari.

Kisoissa on tarkat säännöt: Turvavarusteet on oltava käytössä, kuten ne toki ovat kotioloissakin. Jokaisella on oma halkomapölkky, jonka päälle haetaan neljä vähintään 20 senttimetriä paksua ja 30 senttimetriä pitkää halottavaa pölkkyä yksi kerrallaan. Kirves kädessä ei saa liikkua. Ennen varsinaisen kilpailun alkua on kirveen oltava pölkyllä, samoin molempi28

en käsien. Merkistä kisa käynnistyy.

Halkomistilanteessa ei saa pitää kiinni klapista vaan kirveestä pidetään kiinni molemmin käsin.

– Ensimmäinen kerta jännitti hirveästi, väkeä oli paikalla valtavasti. Olen niin pienikokoinen, että minun on pantava puu lappeelleen ja Fiskarsin halkomakirveellä se kääntyy kuin kirjanlehti.

Voittaja piti halkaistavan puun pystyssä.

Vuosikymmeniä sitten Sodankylässä suoritetusta ergonomiakurssista on hyötyä edelleen. Meitä metsureita oli silloin Lapissa noin 4 000–5 000 ja 1960-luvulla parikymmentä suoritti tämän viikon mittaisen kurssin vuosittain.

Puutöitä yhdessä Marjatta Kyllönen ja Jaakko Hannila, kaksi leskeä, ovat asustaneet avoparina 26 vuotta. Puuesineitä on tehty yhdessä vuodesta 1993 lähtien, pikkuhiljaa, ei joka päivä, mutta aika kuluu nopeasti puutöiden parissa.

Heillä on pihalla verstas, jossa on omatekoisiakin koneita. Käytössä on

sorvi, pylväsporakone, höyläkone, vanne­ saha ja käsityökaluja. Tuotteet ovat viimeisteltyjä, käytössä on useita puulajeja kuten mänty, koivu, lehtikuusi ja pihlaja.

Sana leviää ja aina silloin tällöin joku käy ostamassa tai tilaamassa jotain.

Monesti tuotteet syntyvät tarpeeseen.

Valmiina oli komeita pahkapöytiä, tuoleja sekä erikokoisia kippoja. Pahkaa löytyy metsästä ja tuttavat vinkkaavat tai tuovat, kun tietävät materiaalille olevan käyttöä.

Kyllönen on myös innokas hiihtäjä, joka sauvoo noin kuuden kilometrin lenkin pari kolme kertaa viikossa. Hän oli nuorena innokas kilpahiihtäjä ja osallistuu nyt Eläkeliiton hiihtokisoihin.

– Marjastuksesta en kerta kaikkiaan voi olla poissa. Pakurikääpää kerätään myös. Löysin äskettäin korkealta puusta erittäin komean pakurikäävän. Pari kertaa tipahdin alas ennen kuin sain sen irti, naureskelee Kyllönen.

Marjatta Kyllösestä ja Jaakko Hannilasta oikein huokuu ilo, yhteiselon harmonia ja luonnossa viihtyvien ja työteliäiden ihmisten elinvoima. www.metsaan-lehti.fi

Pitkävartinen kirves antaa vipuvoimaa halkaisuun.

PUUN MATKA POLTTOPUUKSI Puuklapien varastointi joko parantaa tai huonontaa niiden laatua, kertoo Lähienergialla omavaraisuuteen -hankkeen projektipäällikkö Veli-Pekka Kauppinen Metsäkeskuksesta. Kolmivuotisen hankkeen teemana on omavaraisuus, päästöjen hallinta ja kannattavuus.

Tuoreen puun kosteus on yli 50 prosenttia. Lahoamisen estämiseksi puuta ei kannata säilöä rankana kesän yli vaan pilkkoa heti polttopuiksi. Pilkkeiden kuivumiselle paras aika on huhtikuun alun ja heinäkuun lopun välinen aika, jolloin pilkkeiden kosteusprosentiksi saadaan 15–20.

– Kuivaa klapeja kuin pyykkiä, ilmavasti, aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa, suojassa sateelta sekä irti maasta, jottei kosteus tule sitä kautta.

Elokuussa ilmankosteus on jo sitä luokkaa, että klapit on parasta siirtää varastoon tai peittää. Puu pyrkii kosteustasapainoon ja imee syksyllä helposti ilmasta lisää kosteutta. Kosteat klapit ovat vaarassa homehtua, jos kosteus nousee yli 25 prosenttiin.

Koivua käytetään polttopuuna eniten, koska siinä on suurin energiasisältö ja se ei räisky poltettaessa kuten kuusi ja haapa. Koivun kuoressa on kuitenkin melko

www.metsaan-lehti.fi

paljon tervaa, joka pienellä liekillä poltettaessa nokeaa tulisijaa ja hormia. Siksi pesään suositellaan heittämään myös havupuuta koivun lisäksi.

Ohjeita klapien polttoon Kannatta polttaa kuivaa puuta ja noudattaa tulipesän valmistajan ohjeita. Puut kannattaa latoa tulipesään niin, että ne saa sytytettyä päältä. Tuli syttyy hitaammin, mutta palaminen on puhtaampaa ja hajuttomampaa. Tällöin pienennetään myös hiukkaspäästöjä.

Tulevaisuudessa puun käyttö lämmityksessä lisääntyy, jos sähköä aletaan veloittaa tuntiperusteisesti. Koivu-­ puulla lämmittäessä megawattitunnin hinnaksi tulee 70–80 euroa, sähköllä 110–130 euroa.

Linkkejä: www.metsaan.fi, www.metsakeskus.fi, www.metsakeskus.fi/ lahienergialla-omavaraisuuteen, www.halkoliiteri.com

29

teksti ANNE PENTTILÄ kuvat TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA ja ISTOCKPHOTO

Mistä löytyy kevätherkku?

Kokeneet korvasienikonkarit tietävät, että sieniä on turha etsiä mänty-, kuusi- tai sekametsästä. Ruttuisia lakkeja ei löydä myöskään nuoresta kasvatusmetsästä tai taimikosta – tai yleensä minkäänlaisesta metsästä.

Paras kohde on mäntymetsään, kuivalle kankaalle tehdyn päätehakkuun hakkuuaukio, joka on muokattu hakkuun jälkeen. Seuraavana keväänä tarkistamisen arvoisen hakkuuaukion voi löytää metsätien varteen kasatun puupinon perusteella: pinossa on paljon ja isokokoisia männynrunkoja. Hakkuuaukiolle on myös jäänyt männynoksia, ja siellä kasvaa kangasvuokkoja, puolukkaa tai kanervaa.

Myös mäntyä, kuusta tai molempia kasvanut tuore kangas voi olla hyvä korvasienipaikka uudistushakkuun jälkeen. Sen sijaan rehevälle mustalle multamaalle, märkään ja kuraiseen maastoon tai tiheään oksaryteikköön on turha mennä. Todennäköisesti pettymään joutuu myös uudella hakkuuaukiolla tai vanhalla korvasieniapajalla kävijä. Korvasieniä nousee tyypillisesti vuosi–pari hakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen.

Koivu hiirenkorvalla on sienestyksen ajankohdan nyrkkisääntö, ja satokausi kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Muista, että tuore korvasieni on tappavan myrkyllinen! Myrkky poistetaan ryöppäämällä sienet kahteen kertaan.

Korvasieniä voi myös kokeilla kasvattaa itse: kaiva edellä kuvatun kaltaiselle sopivalle kasvupaikalle kuoppa, laita kuoppaan sanomalehtiä ja peitä ne kuopasta ottamallasi kivennäismaalla. Tarkista sato seuraavana keväänä.

30

Korvasienikeit to

(neljälle heng

elle)

3 dl esikäsite ltyjä korvasie niä 25 g voita 1 sipuli silputt una 3 rkl vehnäjau hoja 8 dl kasvislient ä 2 dl kuohuker maa ripaus musta pippuria mylly stä ripaus rakuun aa 1 rkl sherryä 1 dl persiljasil ppua Esikäsittely: ke itä tuoreet ta i kuivatut, halkaistut korv asienet kahtee n kertaan ja vähintään viisi minuuttia kerr allaan, kattila yksi osa sieni an ä ja kolme os aa vettä. Vaih keittovesi välil da lä ja huuhtele sienet kunnol kylmällä vede la llä molempien keittokertoje jälkeen. Keitt n iössä on oltava hyvä tuuletus eikä tilassa sa a olla lapsia ta i kotieläimiä.

Hävitä keittoja huuhteluve det.

Hienonna esik äsitellyt ja va lutetut korvasienet. Ru skista sieniä vo issa padassa.

Lisää silputtu sipuli ja kuullo ta. Ripottele päälle vehnäj auhot ja seko ittele hetki, äl anna kuitenkaa ä n jauhojen ru skistua. Lisää joukkoon kasv isliemi hyvin se koittaen. Anna muhia 10 min uuttia. Lisää sit ten mausteet, sherry ja kerm a. Anna kiehah taa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa su olaa. Lisää valmiin keiton päälle persilja silppu.

www.kotikokki.

net.

www.metsaan-lehti.fi

Ristikko

Katso ristikon ratkaisu osoitteesta www.metsaan-lehti.fi/ristikko

Anna palautetta lehdestä ja voita

FISKARSIN HALKOMISKIRVES!

Metsään4

kysymystä taimikon hoidosta

Metsäkeskuksen asiakaslehti

1 | 2017

Teemana

metsäluonto

AVOHAKKUISSAKIN VOI HUOMIOIDA LUONTOA shuuma Harri Hölttä: Biotalou voi tuoda vauhtisokeutta

Ei unohdeta luontoa Harrastuksena klapinteko

Metsään.fi-palvelu maksuttomaksi toimijoillekin

Vesiensuojelu on ennakointia

Lukijakyselyyn voi vastata kuukauden sisällä lehden ilmestymisestä.

Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet.

Palkinto arvotaan 2.5.2017.

Voittajalle ilmoitetaan sähkö­postitse tai kirjeitse.

Vastaajien kesken arvotaan Fiskarsin iso halkomiskirves. Palkinnon arvo on noin 70 euroa.

www.metsaan-lehti.fi

Mistä asioista haluaisit lukea Metsäänlehdestä? Missä olemme onnistuneet hyvin, missä huonommin?

Verkkokyselyyn vastaaminen kestää alle viisi minuuttia ja vastaaminen onnistuu myös mobiilissa. lukijakysely.fi/metsaan Onnea arvontaan!

Päivitä sähköpostitietosi – saat ajankohtaista tietoa sekä metsänja luonnonhoidon vinkkejä Metsäkeskukselta Uutiskirje ilmestyy 6 kertaa vuodessa

M

etsäkeskus julkaisee asiakaslehteään myös verkossa osoitteessa­ metsaan-lehti.fi. Lähetämme Metsään-verkkolehdestä kuusi uutiskirjettä vuodessa kaikille metsän­ omistajille, jotka ovat antaneet sähköpostiosoitteensa meille tiedotusta varten. Verkko­lehti päivittyy säännöllisesti uusilla ­artikkeleilla ja painettu lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä.

Painettu lehti lähetetään vaihtuville metsänomistaja­ryhmille.

Metsään-verkkolehden uutiskirjeen lisäksi julkaisemme Metsään.fi-uutiskirjeitä palvelun käyttäjille.

Voit päivittää sähköpostiosoitteesi sekä tilata ja perua kaikkia uutis­kirjeitämme verkko­palvelussamme: metsakeskus.mailpv.net Metsäkeskus ylläpitää yhteystietorekisteriä Suomen yksityisistä metsänomistajista viranomaisasiointia ja tiedotusta varten.

31

Sinä päätät, miten metsääsi hoidetaan Mieti tavoitteesi, löydä itsellesi sopiva kumppani ja vaadi hoitotöiltä laatua.

Voit asettaa hoitotöiden tavoitteeksi mahdollisimman suuret hakkuutulot tasaiset metsätulot luonnon monimuotoisuuden ja riista-asiat muut sinulle tärkeät asiat tai sopivan kompromissin näistä kaikista.

Metsään.fi-palvelussa olevat perustiedot metsästä toimivat apunasi metsänhoitoon ja omistamiseen liittyvissä asioissa.