Kiertotalouden alueelliset mittarit

Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Circwaste-hankkeen raportti

Kiertotalouden alueelliset mittarit

Tiina K. M. Karppinen, Kati Pitkänen, Aino Kyynäräinen, Neea Kylmänen

Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Circwaste-hankkeen raportti

Kiertotalouden alueelliset mittarit

Tiina K. M. Karppinen, Kati Pitkänen, Aino Kyynäräinen, Neea Kylmänen

Kirjoittajat:

Tiina K. M. Karppinen1)

Kati Pitkänen1)

Aino Kyynäräinen1)

Neea Kylmänen1)

1) Suomen ympäristökeskus (Syke)

Päärahoittaja: EU LIFE IP -rahoitusohjelma

Julkaisija ja kustantaja: Suomen ympäristökeskus (Syke)

Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, puh. 0295 251 000, syke.fi

Verkkojulkaisu (pdf) on luettavissa:

Materiaalit kiertoon > Julkaisuja kiertotaloudesta sekä Syke-hankkeiden julkaisuja (helsinki.fi)

ISBN 978-952-11-5687-8 (pdf)

Julkaisuvuosi: 2024

Tiivistelmä

Kiertotalouden alueelliset mittarit

Siirtymä kiertotalouteen on systeeminen muutos, jonka etenemisen ja vaikutusten mittaamiseen tarvitaan ilmiön eri ulottuvuuksia kuvaavia, monipuolisia mittareita. Kiertotaloutta seurataan Suomessa pääasiassa valtakunnallisella tasolla. Monia kiertotalouden kannalta tärkeitä päätöksiä tehdään kuitenkin paikallisella tai aluetasolla, joten alueelliselle kiertotalouden seurannalle on tarvetta.

Circwaste – Kohti kiertotaloutta -hankkeessa kehitettiin ja testattiin kiertotalouden alueellisia mittareita vuosina 2016–2023. Mittarit perustuivat pääosin olemassa oleviin tietoaineistoihin, mutta tietojen jalostaminen ja kokoaminen yhteen osoitti uusia mahdollisuuksia kiertotalouden alueellisessa seurannassa. Mittareilla tarkasteltiin jätehuollon kehitystä, työllistämistä, opetustarjontaa, kiertotalouspalvelujen ja -infrastruktuurin saavutettavuutta, jakamistaloutta sekä kiertotalouden tutkimus- ja kehityshankkeita.

Osa mittareista osoitti kiertotalouden edistymistä, mutta toisten mittarien valossa kehitys ei ollut kulkenut toivottuun suuntaan. Useat mittarit osoittivat myös, että kiertotalouden etenemisessä on eroja alueiden välillä. Tarvitaan yhteistyötä, tietoaineistojen laajempaa avaamista, tietojen kokoamisen yhtenäistämistä ja tarkkuuden lisäämistä, jotta kiertotaloutta voitaisiin mitata aluetasolla kattavammin ja luotettavammin.

Asiasanat: kiertotalous, indikaattori, mittari, jätehuolto, seuranta, sosiaalinen mittari

Sammandrag

Regionala indikatorer för den cirkulära ekonomin

Övergången till en cirkulär ekonomi är en systemförändring, vars framsteg och effekter kräver mångsidiga indikatorer som beskriver fenomenets olika dimensioner. Den cirkulära ekonomin följs i Finland huvudsakligen på nationell nivå. Många viktiga beslut för den cirkulära ekonomin fattas dock på lokal eller regional nivå. Därför det behövs också en regional uppföljning av den cirkulära ekonomin.

I projektet Circwaste – Mot en cirkulär ekonomi i Finland utvecklades och testades regionala indikatorer på cirkulär ekonomi under åren 2016–2023. Indikatorerna baserades huvudsakligen på befintliga datamängder, men förfining och sammanställning av data visade på nya möjligheter i den regionala uppföljningen av den cirkulära ekonomin. Indikatorerna användes för att undersöka utvecklingen av avfallshantering, sysselsättning, utbildning, tillgängligheten för cirkulär ekonomis tjänster och infrastruktur, delningsekonomin och forsknings- och utvecklingsprojekt för cirkulär ekonomi.

Några av indikatorerna visade på framstegen i den cirkulära ekonomin, men andra indikatorer visade att utvecklingen inte gått i önskad riktning. Flera indikatorer visade också att det finns skillnader mellan regioner i utvecklingen av den cirkulära ekonomin. Det behövs samarbete, bredare öppning av datamängder, enhetlig datainsamling och ökad precision så att den cirkulära ekonomin kan mätas mer övergripande och tillförlitligt på regional nivå.

Nyckelord: cirkulär ekonomi, indikator, mätare, avfallshantering, övervakning, social mätare

Abstract

Sub-national indicators of the circular economy

The transition to a circular economy is a systemic change, the progress and effects of which require versatile metrics that capture all the dimensions of the phenomenon. The circular economy is monitored in Finland mainly at the national level. However, many important decisions for the circular economy are made at a local or regional level, so there is a need for regional monitoring of the circular economy.

In the project Circwaste – Towards a circular economy in Finland, regional measures of the circular economy were developed and tested during 2016–2023. The metrics were mainly based on existing datasets, but the refinement and compilation of the data showed new possibilities in the regional monitoring of the circular economy. The indicators were used to examine the development of waste management, employment, educational offerings, the accessibility of circular economy services and infrastructure, the sharing economy, and circular economy research and development projects.

Some of the indicators showed progress towards the circular economy, but others the opposite. Several indicators also showed that there were differences between regions in the progress of the circular economy. There is a need for cooperation, wider opening of data sets, unification of data collection and increased accuracy so that the circular economy could be measured more comprehensively and reliably at the regional level.

Key words: circular economy, indicator, monitoring, waste management, social indicator

Esipuhe

Circwaste – kohti kiertotaloutta -hankkeessa on kehitetty kiertotalouden seurantaa alueellisella tasolla hankkeen alusta, vuodesta 2016 lähtien. Tänä aikana ymmärrys kiertotaloudesta on tutkimuksen myötä laajentunut ja kiertotalouden etenemisen sekä muutosten vaikutusten mittaamiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Kiertotaloudelle on asetettu ensimmäiset valtakunnalliset mittarit ja tavoitteet Suomessa. Myös Euroopan tasolla kiertotalouden seuranta on kehittynyt ja kehitys jatkuu edelleen.

Tässä hankkeessa kiertotalouden mittaamisen lähtökohtana on ollut kiertotalouden entistä laaja-alaisempi seuranta. Toisena tärkeänä lähtökohtana on pidetty seurannan alueellisuutta. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, joka voisi palvella alueellista ja kuntatason päätöksentekoa sekä kiertotalouden strategista kehittämistä eri puolilla maata.

Vaikka kiertotaloutta koskevat tietolähteet ovat yhä puutteellisia ja erityisesti kuntatason seurantatiedoista on puutetta, on ymmärrys kiertotalouden seurannan mahdollisuuksista laajentunut. Tässä raportissa esiteltävät indikaattorit ja seurantatulokset voivat toimia esimerkkeinä kiertotalouden alueellisen seurannan mahdollisuuksista. Raportti osoittaa myös kehityskohteita ja tarvetta laajemmalle tietojen tuotannolle tai olemassa olevien tietojen avaamiselle.

Tämä raportti on tarkoitettu kaikille kiertotalouden mittaamisesta ja alueellisista kiertotalouden seurannan mahdollisuuksista sekä kiertotalouden vaikutuksista ja etenemisestä kiinnostuneille. Erityisesti raportti voi palvella aluekehityksen tai paikallistason kiertotaloustyön parissa toimivia asiantuntijoita ja tutkijoita sekä alan opiskelijoita.

Kirjoittajat haluavat kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, jotka ovat vuosien varrella toimittaneet tietoja seurantaa varten sekä muutoin osallistuneet kiertotalouden mittaamisen kehittämiseen. Erityiskiitokset kuuluvat kunnallisten jätelaitosten sekä tuottajayhteisöjen edustajille, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen asiantuntijoille sekä kaikille Circwaste-hankkeessa mukana olleille kollegoille, erityisesti Suomen ympäristökeskuksen Circwaste-projektitiimille

Tiina K. M. Karppinen

Tammikuussa 2024

3.3

1. Johdanto

1.1 Kiertotalouden edistäminen ja seuranta Suomessa

Kiertotaloudella tarkoitetaan lineaarisen talousjärjestelmän haastavaa, vaihtoehtoista talousjärjestelmää, joka perustuu primääristen luonnonvarojen käytön ja hävittämisen sijasta materiaalien arvon säilyttämiseen sekä niiden pitämiseen käytössä, mikä vähentäisi luonnonvarojen kulutusta. Euroopan unioni (EU) on ajanut kiertotaloussiirtymää erityisesti vuoden 2015 kiertotalouspaketin (kiertotalouden toimintasuunnitelma ja useita direktiivimuutoksia) (Euroopan komissio 2015) ja sitä seuranneiden Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Euroopan komissio 2019) ja uudistetun kiertotalouden toimintasuunnitelman (Euroopan komissio 2020) kautta.

Kiertotaloutta on edistetty Suomessa vastaavasti 2010-luvulta saakka. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kiertotalouden tiekartat (Sitra 2016, Sitra 2019) ja maailman kiertotalousfoorumi (WCEF) ovat tehneet Suomelle mainetta kiertotalouden edelläkävijänä. Kiertotalouden strategisen ohjelman ja Valtioneuvoston periaatepäätöksen myötä Suomessa sitouduttiin tavoittelemaan ”hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa vuoteen 2035 mennessä” (Valtioneuvosto 2021)

Kiertotalouden seurantaa on kehitetty EU:ssa kiertotalousstrategioiden rinnalla (Euroopan komissio 2015). Seuranta on painottunut materiaalivirtoja ja jätehuoltoa kuvaaviin indikaattoreihin (Eurostat 2023). Kiertotaloussääntelyn kehittyessä myös kiertotalouden etenemisen ja vaikutusten seurantaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Euroopan ympäristöviraston ja italialaisen ympäristöalan tutkimuslaitoksen ISPRA:n aloitteesta laaditussa Bellagio-julistuksessa kuvattiin periaatteita kiertotalouden seurannan kehittämiseksi (EEA, ISPRA & EPA Network 2020). Julistuksen mukaan kiertotalouden seurannassa tulisi huomioida materiaali- ja jätevirtojen lisäksi myös kiertotalouden vaikutukset esimerkiksi ympäristöjalanjälkimittareilla, kiertotalouden sosiaalisilla ja taloudellisilla mittareilla sekä politiikkatoimien ja käyttäytymisen muutoksen mittareilla. Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio (UNECE) on perustanut kiertotalouden mittaamisen kehittämiseen keskittyneen työryhmän, jonka tavoitteena on määritellä mittaristo kiertotaloudelle (Pakarinen 2023).

Viime aikoina Eurostat on kehittänyt kiertotalouden seurantakehikkoaan myös kiertotalouden vaikutuksiin, kuten materiaalijalanjälkeen ja tuotannon kasvihuonekaasupäästöihin (Eurostat 2023). Useat Euroopan maat kehittävät kiertotalouden seurantaa tukemaan kansallista kiertotaloustyötään (Elgorriaga ym. 2023). Suomessa Kiertotalouden strategisen ohjelman myötä kiertotalouden etenemiselle asetettiin ensimmäistä kertaa kansallisesti määrällisiä tavoitteita ja tavoitteiden saavuttamista seuraavia mittareita (Valtioneuvosto 2021).

1.2 Circwaste – alueellista kiertotaloustyötä ja seurantaa

Circwaste – Kohti kiertotaloutta -hankkeen tavoitteena oli edistää Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteita ja kiertotaloutta Suomessa. Valtakunnallinen jätesuunnitelma on kansallinen strategia, jossa kuvataan tavoitteet ja suunnitelmat jätteen synnyn ehkäisyyn sekä jätehuollon kehittämiseen Suomessa. Nykyisessä suunnitelmassa korostetaan kiertotaloussiirtymän merkitystä (Ympäristöministeriö 2022).

Circwaste-hankkeessa Valtakunnallista jätesuunnitelmaa ja kiertotaloutta edistettiin alueellisesta näkökulmasta. Hanke keskittyi neljälle alueelle Suomessa: Etelä-Karjalaan, Keski-Suomeen, LounaisSuomeen (Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakuntiin) ja Pohjois-Karjalaan. Kullakin alueella toimi aluekoordinaattorin vetämä kiertotalouden alueellinen yhteistyöryhmä. Alueet laativat ja päivittivät

paikallisia kiertotalouden tiekarttoja. Lisäksi hankkeessa oli mukana kymmenen kunnan muodostama kiertotalouden edelläkävijäkuntien verkosto, jossa mukana olevat kunnat laativat kiertotalouden tiekartat ja edistivät kiertotaloutta aktiivisesti.

Alueellisen kiertotalouden kehitystyön tueksi tarvitaan määrällisiä mittareita kuvaamaan kiertotalouden etenemistä ja vaikutuksia mahdollisimman paikallisella tasolla. Kiertotaloutta kuvaavaa alueellista seurantatietoa ei ole juurikaan saatavilla. Sen vuoksi hankkeen yhtenä tavoitteena oli kehittää ja tuottaa paikallista kiertotalousseurantaa, joka kuvaisi kiertotalouden etenemistä ja vaikutuksia aluetasolla mahdollisimman monipuolisesti.

Circwaste-hankkeessa kiertotalouden seuranta aloitettiin kehittämällä alueellisia mittareita kullekin Valtakunnallisen jätesuunnitelman painopistealueelle. Tuolloin voimassa olleessa Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2023 painopisteinä olivat rakentamisen jätteet, biohajoavat jätteet, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (SER) sekä yhdyskuntajätteet (Laaksonen ym. 2017).

Jätehuollon lisäksi seurantaan haluttiin ottaa mukaan muitakin kiertotalouden osa-alueita. Seurantaa laajennettiin kuvaamaan kiertotalouteen kytkeytyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä kiertotalouden sosiaalista ja taloudellista puolta.

Tämä raportti kokoaa Circwaste-hankkeessa kehitettyjen mittarien kuvaukset ja tulokset koko hankkeen ajalta vuosina 2016–2023. Kiertotalousmittarien kehittämistä on aiemmin kuvattu Suomen ympäristökeskuksen englanninkielisessä raportissa (Myllymaa ym. 2021). Kiertotalouden sosiaalisten indikaattorien kehitystyöstä on laadittu kaksi tieteellistä julkaisua: Pitkänen ym. (2020) ja Pitkänen ym. (2023). Lisäksi jätehuoltoa koskevia seurantatietoja on hyödynnetty elinkaariarvioinneissa, joiden tuloksista on niin ikään julkaistu tulosraportti (Dahlbo ym. 2024)

2. Menetelmä

2.1 Indikaattorien kehittämisen periaatteet

Kiertotalouden indikaattoreita kehitettiin Circwaste-hankkeessa kolmen periaatteen pohjalta: indikaattorien pitäisi ensinnäkin kuvata jätehuollon kehitystä tai kiertotaloussiirtymää, indikaattorien pitäisi toisekseen pohjata pääosin olemassa oleviin tietoihin tai tietojen tulisi olla kohtalaisella vaivalla kerättävissä useana vuotena peräkkäin ja kolmanneksi indikaattorien tulisi olla kunta- tai aluekohtaisia.

Indikaattorien tuli olla selkeitä ja luotettavia, mutta kokeiluhankkeessa myös kokeelliset ja epävarmemmat mittarit päätettiin hyväksyä. Osa toimimattomiksi todetuista indikaattoreista hylättiin tietoihin liittyneiden epävarmuuksien vuoksi. Tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman hyödyllistä, alueellista tietoa kunta- ja aluetason päätöksenteon tueksi. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaista kiertotalousseurantaa Suomessa olisi mahdollista tehdä ja minkälaisesta tiedosta on puutetta.

Kiertotalouden seurannan kehittämisessä yhtenä tärkeimmistä reunaehdoista pidetiin mahdollisimman tarkan alueellisen seurantatiedon tuottamista alueellisen kiertotaloustyön tueksi. Lähtökohtaisesti seurannassa tavoiteltiin kuntatason tarkastelua, mutta kuntatason tietojen puuttuessa tarkastelu rajattiin osassa indikaattoreista maakuntatasolle. Koska kyseessä on kokeellisten indikaattoritietojen kokoaminen, usein tarkastelu jouduttiin resurssien säästämiseksi rajaamaan koskemaan ainoastaan edelläkävijäkuntaverkostojen (Circwaste-edelläkävijäkuntia ja/tai Finnish Sustainable Communities (Fisu) -verkoston) kuntia tai vaihtoehtoisesti Circwaste-hankkeen avainalueilla sijaitsevia maakuntia (Kuva 1). Kunkin indikaattorin kohdalla lopullinen maantieteellinen rajaus pohjautui saatavilla oleviin tietoihin, joten alueellinen rajaus vaihtelee indikaattorien välillä.

Kuva 1. Circwaste-hankkeen avainalueet sekä Circwaste-edelläkävijäkuntaverkostossa ja Finnish Sustainable Communities (Fisu) -verkostossa mukana olevat kunnat.

2.2 Jäteindikaattorit

Jätehuoltoa kuvaavat indikaattorit pohjautuvat Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2023 nimettyihin painopistealueisiin: yhdyskuntajätteisiin, biohajoaviin jätteisiin, rakennusalan jätteisiin ja SER:iin (Laaksonen ym. 2017). Kustakin painopistealueesta haluttiin määritellä vähintään yksi alueellinen indikaattori. Jätehuollosta on Suomessa saatavilla vain vähän alueellista tietoa. Alueellisia mittareita kehitettäessä oli välttämätöntä tyytyä osin puutteellisiin ja osin valtakunnallisista tunnusluvuista johdettuihin indikaattoreihin.

Kotitalouksien yhdyskuntajätteiden ja biojätteiden seurantaa varten tehtiin laajaa tietojen kokoamista kyselyjä ja avointen tietolähteiden tietoja yhdistelemällä (ks. luvut 2.2.1 ja 2.2.2). Rakennusalan jätteiden seurannassa valtakunnallisia jätetilastoja allokoitiin alueellisiksi arvioiksi maakuntakohtaisten rakentamisenalan liikevaihdon perusteella (2.2.3). Vastaavasti SER:n hyödyntämistä kuvaavassa indikaattorissa käytettiin pääosin alueille allokoituja valtakunnallisia seurantatietoja (2.2.4). Alueellisia kokonaisjätemääriä arvioitiin Ympäristönsuojelun valvonnan tietokannan (YLVAn) tietojen pohjalta (2.2.5).

2.2.1 Kotitalouksien yhdyskuntajätteiden määrä ja kierrätysaste

Yhdyskuntajätteillä tarkoitetaan jätelain määritelmän mukaan ” asumisessa syntyvää jätettä sekä laadultaan siihen rinnastettavaa hallinto-, palvelu-, ja elinkeinotoiminnassa syntyvää jätettä ” (Jätelaki 646/2011 §6). Yhdyskuntajätteen määrän ja käsittelytapojen selvittäminen alueellisesti vaatisi yksittäisten hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoimijoiden jätetietojen selvittämistä, joten se todettiin mahdottomaksi toteuttaa. Sen sijaan kotitalouksista peräisin olevan yhdyskuntajätteen (jatkossa: kotitalousjätteen) määriä on mahdollista arvioida kohtuullisella työllä rajallisesta joukosta tietolähteitä. Sen vuoksi yhdyskuntajätteen seuranta rajattiin koskemaan vain kotitalouksien yhdyskuntajätteitä ja biohajoavien jätteiden seuranta koskemaan kotitalouksista kerättyä yhdyskuntabiojätettä.

Alueellisia tietoja kotitalousjätteen määrästä asukasta kohden ja kierrätysasteesta koottiin Circwaste-hankkeessa ensimmäistä kertaa yhteneväisellä menetelmällä eri puolilta Suomea (Myllymaa, ym., 2021). Seurannassa pyrittiin tuottamaan mahdollisimman paikallista tietoa jätehuollon kehityksestä Circwaste-hankkeen edelläkävijäkuntien sekä Finnish Sustainable Communities (Fisu) -verkoston kuntien seuduille (Kuva 1). Koska kuntakohtaista tietoa kotitalousjätteistä oli vain harvoin saatavilla, tarkastelualueeksi otettiin edelläkävijäkuntien seuduilla toimivien kunnallisten jätelaitosten toiminta-alueet. Kunnat ovat vastuussa asukkaiden jätehuollon järjestämisestä ja usein jätehuoltopalvelujen tuottajina toimivat useamman toisiaan lähellä sijaitsevan kunnan yhdessä omistamat jäteyhtiöt (Ympäristöministeriö 2015).

Kotitalousjätteen alueellisessa seurannassa päädyttiin seuraamaan kotitalousjätteen kokonaismäärää kilogrammoina seudun asukasta kohden ja kotitalousjätteen kierrätysastetta seudulla massaprosentteina kotitalousjätteen kokonaismäärästä.

Laskentamenetelmä

Kotitalousjätteiden määrän ja kierrätysasteen alueellisessa seurannassa yhdistellään tietoja useista tietolähteistä (Kuva 2). Laskennassa käytetään valtakunnallista tilastointia vastaavaa yhdyskuntajätteen määritelmää. Suurin osa tiedoista on alueellisia, mutta alueellisia tietoja täydennetään myös valtakunnallisilla tilasto- ja seurantatiedoilla. Laskenta toteutettiin hankkeen aikana yhteensä kolme kertaa: vuonna 2018 vuosien 2016 ja 2017 tiedoista, vuonna 2020 vuosien 2018 ja 2019 tiedoista sekä vuonna 2022 vuosien 2020 ja 2021 tiedoista.

Kuva 2. Kotitalouksien yhdyskuntajätteen alueellisessa arvioinnissa tietoja jätemääristä yhdistellään useista lähteistä. Suurin osa tiedoista on kuntakohtaista tai alueellista tietoa, mutta niitä täydennetään myös asukaslukuun suhteutetuilla kansallisilla tiedoilla.

Merkittävin yksittäinen tietolähde oli kunnallisille jätelaitoksille toimitettu Excel-pohjainen kysely. Kyselyssä selvitettiin jätelaitosten toiminta-alueeltaan vastaanottamien, kotitalouksista peräisin olevien yhdyskuntajätteiden määrät ja käsittelytavat materiaalikohtaisesti. Jätelaitoksia pyydettiin arvioimaan kotitalousjätteen osuus parhaiden käytössään olevien tietojen pohjalta. Jätelaitoksilta saatiin tiedot seka- ja energiajätteistä sekä tietyistä erilliskerätyistä jätteistä, kuten biojätteistä, muista kiinteistökohtaisen keräyksen piirissä olevista erilliskerätyistä jätteistä, jätelaitoksen ylläpitämien aluekeräyspisteiden erilliskerätyistä jätteistä ja jäteasemille toimitetuista yhdyskuntajätteistä. Jätelaitoksen tiedoista ei laskettu mukaan paperijätteen, SER:n eikä paristojen ja akkujen keräysmääriä.

Kyselyssä kunkin jätemateriaalin käsittelytavat eritellään kolmeen luokkaan: hyödyntäminen materiaalina, hyödyntäminen energiana ja loppusijoitus. Hyödyntämisellä materiaalina tarkoitetaan kierrätystä. Hyödyntäminen energiana sisältää kaikenlaisen polton, myös hävityspolton. Loppusijoittamisella tarkoitetaan jätteen sijoittamista jätetäyttöön, mutta ei jätemateriaalien hyödyntämistä kaatopaikkarakentamisessa. Kuntien jäteyhtiöiltä saaduissa tiedoissa erilliskerättyjen hyötyjakeiden (metalli, lasi, kuitujakeet, muovi) oletettiin päätyvän materiaalina hyödyntämiseen, ellei kyselyn vastauksissa mainittu toisin. Yleisesti vastauksissa eriteltiin eri käsittelytapojen osuudet. Rejektit pyrittiin vuoden 2020 laskelmista alkaen huomioimaan mahdollisuuksien mukaan samoin kuin kansallisessa yhdyskuntajätteen seurannassa. Muovipakkausjätteen määrien kasvettua huomattavasti vuosina 2020 ja 2021 muovijätteen käsittelytapojen osuudet arvioitiin vuoden 2020 valtakunnallisen yhdyskuntajätetilaston käsittelyjakauman mukaan, sillä rejektit oli huomioitu vaihtelevasti eri alueiden jätelaitosten tiedoissa.

Mikäli tarkemmat tiedot puuttuivat, vaarallisten jätteiden oletettiin päätyvän hävityspolttoon. Hävityspoltto laskettiin energiana hyödyntämiseksi suomalaisilla laitoksilla yleisen lämmön talteenoton vuoksi. Vaarallisten jätteiden merkitseminen loppusijoitettaviksi olisi harhaanjohtavaa, sillä valtaosaa vaarallisista yhdyskuntajätteistä ei sijoiteta jätetäyttöön. Sekajätteen mekaanisen lajittelun myötä kierrätykseen ohjatut jakeet (esimerkiksi metallit) laskettiin hyödyntämiseen materiaalina, mikäli tiedot on selkeästi eritelty kyselyn vastauksessa.

Jätetiedot koottiin resursointisyistä samalla kertaa kahden edellisen vuoden ajalta. Tutkijat kävivät tietoja läpi ja vertailivat lukuja edellisvuosiin yhdessä jätelaitosten asiantuntijoiden kanssa vastausten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja virheiden välttämiseksi. Jätelaitoksille myös toimitettiin tarkistettavia koosteita tuloksista ja laskentamenetelmästä käytiin keskustelua alueellisten jätealan toimijoiden kanssa. Tarvittaessa myös aiempien vuosien lähtötietoja korjailtiin, mikäli käytössä oli sittemmin tarkentunutta tietoa.

Tuottajayhteisöjen järjestämän keräyksen tiedot koottiin muista tietolähteistä. Tuottajayhteisöjen ylläpitämien pakkausjätteiden keräyspisteiden materiaalikohtaiset jätemäärätiedot saatiin pääosin kuntatason tietona suoraan tuottajayhteisöltä tai heidän palveluyhtiöltään. Osa Lounais-Suomen kuntien keräysmääristä arvioitiin osittamalla suuremman alueen kokonaiskeräysmäärä asukaslukujen suhteessa alueen kunnille, sillä kuntakohtaisia tietoja ei ollut saatavilla. Aluekeräyspisteiden jätemäärät laskettiin yhteen jätelaitosten ilmoittamien kiinteistökohtaisten ja mahdollisten omien keräyspisteidensä jätemäärien kanssa. Laskennassa oletettiin, että jätelaitosten ilmoittamat kotitalouksien täydentävän keräyksen jätemäärät ja tuottajayhteisön aluekeräyspisteiden jätemäärät eivät sisällä päällekkäistä tietoa ja sisältävät vain kotitalouksista peräisin olevaa jätettä

Pantillisten pakkausten keräysmääristä suurimman valtakunnallisen toimijan tiedot saatiin niin ikään tuottajayhteisöltä postinumeroalueen tarkkuudella. Lisäksi tuottajayhteisöltä saatiin tiedot käsittelytapojen osuuksista materiaaleittain. Pantillisten pakkausten pienemmän toimijan tiedot (arviolta alle 10 % jätemäärästä) jäivät puuttumaan tarkastelusta, sillä tietoja ei pyydettäessä saatu.

Paperijätteen, SER:n sekä paristo- ja akkujätteen määrät arvioitiin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) ylläpitämien valtakunnallisten tuottajavastuutilastojen pohjalta (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023) Näistä jätteistä ei ollut saatavilla alueellista tietoa, joten valtakunnalliset jätemäärät jyvitettiin kullekin tarkasteltavalle seudulle suoraan asukasluvun suhteessa valtakunnalliseen väkilukuun. SER:n määrän arvioinnissa käytettiin valtakunnallista tuottajavastuutilaston lukua luokasta Kotitalouksilta kerätty romu, yhteensä (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023). Akku- ja paristojätteistä arvioon sisällytettiin ainoastaan luokka Kannettavat paristot ja akut, kerätty jäte, joka sisältää ELY:n arvion mukaan pääosin kotitalouksista peräisin olevaa jätettä Määrä lienee jonkinasteinen yliarvio, mutta paristo- ja akkujätteen verrattain pienen määrän vuoksi arvion vaikutus kotitalousjätteen kokonaismäärään on vähäinen.

Pantillisia pakkauksia lukuun ottamatta muiden kuin jätelaitoksilta saatujen jätteiden käsittelytavat arvioitiin Tilastokeskuksen valtakunnallisen yhdyskuntajätetilaston materiaalikohtaisten käsittelytapojen jakauman pohjalta (Tilastokeskus 2023a) (Kuva 3). Lisäksi vuosien 2020 ja 2021 laskennassa myös kiinteistökohtaisessa muovipakkausjätteen erilliskeräyksessä eli jätelaitosten muovinkeräystiedoissa käsittelytapojen jakauma otettiin valtakunnallisesta yhdyskuntajätetilastosta.

Kuva 3. Jätemateriaalien käsittelytapojen jakauma arvioitiin eri tietolähteistä. Käsittelytavan perusteella voitiin laskea kotitalousjätteen kierrätysaste eli materiaalina hyödynnetyn jätteen osuus suhteessa kotitalousjätteen kokonaismäärään.

Koska laskenta toteutettiin joka toinen vuosi kahden edeltävän vuoden tiedoista ja yhdyskuntajätetilastossa on yli vuoden viive, kullakin laskentakerralla käsittelyjakauma noudatteli aiemman vuoden yhdyskuntajätetilaston tietoja. Näin ollen vuosien 2016 ja 2017 laskennassa käytettiin vuoden 2016

yhdyskuntajätetilaston käsittelyjakaumaa, vuosien 2018 ja 2019 laskennassa vuoden 2018 tilastoa ja vastaavasti vuoden 2020 ja 2021 laskennassa vuoden 2020 tilastoa.

Suomen väkiluku ja kuntakohtaiset asukasmäärät saatiin Tilastokeskuksen virallisesta väestötilastosta, josta käytettiin kullekin vuodelle vuoden viimeisen päivän väestömäärää (Tilastokeskus 2023b) Aluejakona käytettiin tarkasteluvuonna voimassa olevaa aluejakoa.

Koska tarkastelun alueellisena rajauksena käytettiin kunnallisten jätelaitosten toiminta-alueita, toiminta-alueiden vuosikohtaiset tiedot päivitettiin internet-hakujen avulla esimerkiksi jätelaitosten vuosikertomuksista kullekin tarkasteluvuodelle erikseen. Näin ollen kunkin vuoden jätemäärät voitiin laskennallisesti jakaa kyseiset jätteet tuottaneelle väestölle, jolloin saatiin keskimääräiset jätemäärät kilogrammoina seudun asukasta kohden.

Kotikompostoidun keittiöbiojätteen määrä arvioidaan ympäristöministeriössä laaditun menetelmän pohjalta (Teittinen 2017) Selvityksen mukaan valtakunnallinen kotikompostoidun keittiöbiojätteen määrä oli noin 87 800 t/a ja puutarhajätteen kotikompostointi noin 228 000 t/a (Teittinen 2017). Menetelmä pohjautuu laajan kansalaiskyselyn tuloksiin ja tilastotietoihin. Kansalaiskyselyllä selvitettiin sekä keittiöbiojätteen että puutarhajätteen kotikompostoinnin yleisyyttä eri talotyypeissä asuvien suomalaisten keskuudessa. Lisäksi kyselyvastausten pohjalta arvioitiin kotikompostoriin päätyvän jätteen määriä vuodessa. Alueellisessa tarkastelussa huomioitiin kullakin tarkasteltavalla seudulla asuvan väestön jakautuminen eri talotyyppeihin, käytännössä pientalo- ja rivitaloasukkaiden määrät, ja sen pohjalta arvioitiin laskennallinen kotikompostoidun keittiöbiojätteen määrä alueella. Näin pyrittiin huomioimaan asuntorakenteen erilaisuus tarkastelussa olevien seutujen välillä, koska sillä on todennäköisesti vaikutusta kotikompostoinnin yleisyyteen. Paikallisia jätehuoltomääräyksiä ei otettu tässä resurssisyistä huomioon.

Kotitalousjätteen kokonaismäärä laskettiin summaamalla eri tietolähteistä saadut, jätelaitoksen toiminta-alueen kotitalousjätteiden määrätiedot yhteen ja jakamalla kokonaismäärä jätelaitoksen toimintaalueen asukasluvulla. Tuloksena saatiin arvio kotitalousjätteen keskimääräisestä määrästä kilogrammoina asukasta kohden.

Kotitalousjätteen kierrätysaste laskettiin summaamalla eri tietolähteistä saadut, jätelaitoksen toiminta-alueen kaikki materiaalina hyödynnetyt eli kierrätetyt kotitalousjätteet yhteen ja jakamalla tämä alueen kotitalousjätteen kokonaismäärällä. Tästä suhdeluvusta saatiin kierrätysaste massaprosentteina. Kierrätysasteessa on huomioitu rejektit vastaavalla tavalla kuin valtakunnallisessa yhdyskuntajätetilastoinnissa vastaavana ajankohtana.

Muutokset laskentamenetelmässä

Ensimmäisellä laskentakierroksella vuonna 2018 vuosien 2016 ja 2017 kotitalousjätteen määrät ja kierrätysasteet laskettiin seitsemälle seudulle. Toisella laskentakierroksella vuonna 2020 laskentamenetelmää päivitettiin ensimmäisen kierroksen kokemusten pohjalta ja samalla vastaamaan mahdollisimman tarkasti kansallista yhdyskuntajätteen seurantaa.

Pääasiallinen muutos koski kotikompostoidun biojätteen määrää, jossa siirryttiin kansallista seurantaa noudattaen tarkastelemaan kaiken kotikompostoidun biojätteen sijasta pelkkää keittiöbiojätettä (ei puutarhajätettä), mikä vähensi jätemäärää ja laski kierrätysastetta. Lisäksi paperijätteen määrän arviointia tarkennettiin uusimpien tietojen pohjalta. Ensimmäisellä kierroksella käytettiin karkeaa asiantuntijaarviota, jonka mukaan paperijätteen määrä oli vuosina 2016–2017 noin 30 kg asukasta kohden. Päivityksessä arvio muutettiin noudattamaan tuottajavastuun tilastoja siten, että 90 % kerätyn paperijätteen määrästä oletettiin olevan peräisin kotitalouksista. Tällöin laskettiin tiedot vuosille 2018 ja 2019 sekä päivitettiin aiemmat, vuosien 2016 ja 2017 tiedot vastaamaan uudistettua menetelmää. Jokaisella laskentakerralla tietoja vertailtiin muiden vuosien tietoihin ja mahdollisia virheitä taustatiedoissa tai laskelmissa korjattiin yhteistyössä lähtötietojen tuottajien kanssa.

Epävarmuudet

Alueiden väliset erot jätehuollon ja jätekuljetusten järjestämisessä sekä jätteitä koskevien seurantatietojen kokoamisessa johtivat siihen, että seurantatietoja ei voida vertailla alueiden välillä. Erot johtuivat pääosin siitä, miten yhdyskuntajätteen määritelmää tulkittiin yksittäisten jätejakeiden kohdalla, mistä kaikista jätejakeista tietoja kerättiin samoihin tietojärjestelmiin ja kuinka asumisen eli kotitalouksista peräisin olevat jätteet oli mahdollista eritellä laskennallisesti tai arvioiden muista yhdyskuntajätteistä. Kaikkien edelläkävijäkuntien seuduilta ei saatu seurantaan tarvittavia taustatietoja. Näissä tapauksissa seurantaa ei voitu toteuttaa.

Epävarmuuksina menetelmässä on erityisesti tietopuutteet joidenkin jätelajien osalta ja kotitalouksissa muodostuneen jätteen osuuden arviointi. Koska laskentamenetelmässä yhdistetään tietoja useista eri tietolähteistä, riskinä on myös tietojen päällekkäisyys. Erityisesti tämä koskee tuottajavastuun piirissä olevia jätteitä, sillä niiden määrän arvioinnissa yhdistetään tuottajayhteisön aluekeräystä koskevia tietoja ja kunnallisen jätelaitoksen kiinteistökohtaisen keräyksen tietoja.

Alueiden väliset erot jätemäärien seurannassa sekä jätehuollon ja jätekuljetusten järjestämisessä johtivat siihen, että tietojen saatavuudessa oli vaihtelua alueiden välillä, mikä saattoi johtaa eroihin myös tuloksia koskevissa päätelmissä. Osalla alueista joitakin jätevirtoja saattoi tämänhetkisellä tietopohjalla jäädä laskematta. Samoin alueiden välillä oli eroja siinä, mitä kaikkia jätevirtoja pystyttiin määrällisesti arvioimaan. Esimerkiksi jäteasemille tuotavien, yhdyskuntajätteiksi luokiteltavien jätemateriaalien kirjaamisessa sekä piha- ja puutarhajätteiden määrien kirjaamisessa oli vaihtelevia käytäntöjä alueiden välillä. Näin ollen laskentatapa voi taustatietojen erojen vuoksi kohdella eri alueita epätasapuolisesti. Siitä syystä tuloksia ei tule vertailla alueiden välillä, vaan pyrkiä kehittämään ymmärrystä kunkin alueen jätevirroista ja niiden kehityssuunnista.

Pakkausjätteiden aluekeräyspisteiden tiedoissa alueellinen rajaus perustui keräyspisteen sijaintiin. On kuitenkin mahdollista, että keräyspistettä käyttivät myös muiden kuntien asukkaat. Todennäköisesti keräyspiste on pääosin lähiseudun asukkaiden käytössä. Koska tarkastelu tehtiin jätelaitoksen toimintaalueen tasolla, tästä ei luultavasti muodostu merkittävää virhettä aineistoon. On myös mahdollista, että keräyspisteille päätyy myös muuta kuin kotitalouksista peräisin olevaa jätettä, esimerkiksi pienten yritysten jätteitä, mikä aiheuttaa tuloksiin epävarmuutta.

2.2.2 Kotitalouksien biojätteiden erilliskeräysaste

Valtakunnallinen jätesuunnitelma tavoittelee biohajoavan jätteen kierrätyksen lisäämistä (Ympäristöministeriö 2022). Kotitalouksien biojätteen erilliskeräysasteen nostaminen on kierrätyksen lisäämisen näkökulmasta tärkeää, sillä kotitalouksien sekalaisen yhdyskuntajätteen massasta noin kolmasosa on biojätettä (Suomen Kiertovoima ry 2023).

Kotitalouksien biojätteen erilliskeräysastetta eri alueilla tarkasteltiin osana kotitalousjäteseurantaa. Tarkastelualueina olivat jälleen kunnallisten jätelaitosten toiminta-alueet. Laskenta perustui edellä kuvattuun tapaan jätelaitosten tietoihin sekajätteen ja erilliskerätyn biojätteen määrästä, kansalliseen arvioon pohjautuvasta kotikompostoidun keittiöbiojätteen arviosta (Teittinen 2017) sekä sekajätteissä olevan biojätteen määrän arvioimisesta.

Sekajätteen sisältämän biojätteen osuutta arvioitiin pääsääntöisesti alueella tehtyjen kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimusten pohjalta (Suomen Kiertovoima ry 2023). Mikäli alueella ei ollut tehty viimeisten viiden vuoden aikana sekajätteen koostumustutkimusta, käytettiin Suomen Kiertovoima ry:n (KIVO:n) Koostumustietopankin valtakunnallista ja ajantasaisinta arviota kotitalouksien sekajätteen koostumuksesta (Suomen Kiertovoima ry 2023). Mikäli valtakunnallisessa ajantasaisimmassa arviossa Koostumustietopankissa oli mukana vanhempi, mutta silti enintään vuoden 2015 tulos, tätä käytettiin paikallisena arviona kyseiselle seudulle valtakunnallisen keskiarvon sijasta (Taulukko 1)

Sekajätteen sisältämän biojätteen määrä saatiin kertomalla koostumustutkimuksista saatu biojätteen osuus sekajätteessä (massa-%) sekajätteen määrällä.

Taulukko 1. Sekajätteen sisältämän biojätteen osuuden arvio (% kokonaismassasta) ja käytetty tietolähde.

Vuosi Forssan seutu Hyvinkään ja Riihimäen seutu

2016 - 32,8 % (KIVO ry, 2021)

2017 - 32,8 % (KIVO ry, 2021)

2018 32,8 % (KIVO ry, 2021)

32,8 % (KIVO ry, 2021)

2019 32,8 % (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

2020 32,3 % (KIVO ry, 2023)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

2021 32,3 % (KIVO ry, 2023)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

Joensuun seutu

26,5 % (Puhas, 2013)

% (Puhas, 2013)

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

Jyväskylän seutu

24,0 % (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2015)

% (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2015)

% (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2015)

% (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2015)

23,0 % (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2021)

32,3 % (KIVO ry, 2023) 23,0 % (Mustankorkea & Sammakkokangas, 2021)

Kuopion seutu Lahden seutu Lappeenrannan seutu

29,5 % (Jätekukko, 2015)

% (Jätekukko, 2015)

% (Jätekukko, 2015)

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

29,5 % (Jätekukko, 2015) 32,8 % (KIVO ry, 2021) 32,8 % (KIVO ry, 2021)

29,5 % (Jätekukko, 2015)

29,5 % (Jätekukko, 2015)

40,5 % (Salpakierto, 2021)

40,5 % (Salpakierto, 2021)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

Porvoon seutu Turun seutu

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

% (KIVO ry, 2021)

32,8 % (KIVO ry, 2021)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

32,3 % (KIVO ry, 2023)

% (LounaisSuomen jätehuolto, 2017)

34,1 % (LounaisSuomen jätehuolto, 2017)

34,4 % (LounaisSuomen jätehuolto, 2019)

34,4 % (LounaisSuomen jätehuolto, 2019)

Biojätteen erilliskeräysaste kullakin seudulla laskettiin jakamalla erilliskerättyjen biojätteiden määrä biojätteen kokonaismäärällä. Erilliskerätyn biojätteen määrä saatiin laskemalla yhteen jätelaitoksen ilmoittama kotitalouksista peräisin olevan, erilliskerätyn biojätteen määrä ja arvio kotikompostoidun keittiöbiojätteen määrästä. Biojätteen kokonaismäärään laskettiin edellä kuvatun, erilliskerätyn biojätteen määrän lisäksi sekajätteen sisältämä biojäte. Arvioon liittyvät epävarmuudet ovat pääosin samoja, kuin edellä kotitalousjätteen määrän ja kierrätysasteen arvioinnissa.

2.2.3 Rakennus- ja purkujätteen määrä

Rakennusala on yksi suurimmista jätteen lähteistä Suomessa (Tilastokeskus 2023a). Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan Suomessa tavoitellaan rakentamisen jätemäärän vähenemistä ja kierrätysasteen nostamista 70 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä (Ympäristöministeriö 2022).

Alueellista tietoa rakennus- ja purkujätteen määrästä sekä käsittelytavoista ei ole saatavilla. Tiedot rakentamisen alan jätteistä ovat hajallaan useissa tietolähteissä ja eri toimijoiden tietojen yhdistäminen on epävarmaa kunta- ja maakuntarajat ylittävien, usein monivaiheisten käsittelyketjujen vuoksi (Myllymaa ym. 2021). Siitä syystä rakennus- ja purkujätteen alueellisia määriä Circwaste-hankkeen avainalueilla päädyttiin arvioimaan valtakunnallisten jätetilastojen ja alueellisten rakennusalan aktiivisuuden tunnuslukujen pohjalta. Kierrätysasteen alueellista arviointia varten ei ole riittävää tietopohjaa erilliskeräyksen ja jätteidenkäsittelyn mahdollisista alueellisista eroista.

Rakennus- ja purkujätteen valtakunnallinen kokonaismäärä saadaan Tilastokeskuksen jätetilastosta (Tilastokeskus 2023a). Tilastosta Jätteiden synty toimialoittain valitaan kaikki jätelajit ja TOL-F, 41–43 Rakentaminen Valtakunnallinen rakennusalan kokonaisjätemäärä allokoidaan Circwaste-hankkeen avainalueille (Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnille) rakentamisen toimialan liikevaihdon suhteen. Rakentamisenalan liikevaihtotiedot saadaan Tilastokeskuksen Alueellisesta yritystoimintatilastosta Yritysten toimipaikat toimialoittain ja valitsemalla toimialaksi TOL-F, rakentaminen sekä toimipaikkojen liikevaihtotiedot ja tarkasteltavat maakunnat (Tilastokeskus 2023c) Arvio kunkin alueen rakennusalan jätteiden kokonaismäärästä saatiin kertomalla valtakunnallinen rakennusalan kokonaisjätemäärä maakunnan ja valtakunnallisen rakennusalan liikevaihdon suhteella.

Ensimmäinen laskentakierros toteutettiin vuonna 2018 vuoden 2016 tietojen pohjalta. Vuonna 2021 laskentamenetelmää päivitettiin ja samalla laskettiin arviot vuodelle 2017 ja 2018 sekä päivitettiin vuoden 2016 laskelmat vastaamaan uudistettua laskentatapaa. Viimeisin päivitys vuosien 2019 ja 2020 arvioille tehtiin vuonna 2023.

Rakennus- ja purkujätteen määrän alueellisissa arvioissa on merkittävää epävarmuutta. Laskennalliset arviot kuvaavat kohtalaisella varmuudella rakennusalan jätemäärien suuruusluokkaa kullakin alueella, sillä rakennusalan tuottama jätemäärä on riippuvainen rakentamisen aktiivisuudesta. Arvio ei kuitenkaan huomioi esimerkiksi jätteen synnyn ehkäisyyn tähtäävien toimien mahdollisia eroja eri alueilla.

2.2.4 Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) määrä ja erilliskeräysaste

Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan Suomi tavoittelee sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytön lisäämistä, SER:n erilliskeräyksen ja kierrätyksen vahvistamista, kriittisten raaka-aineiden kierrättämistä sekä haitallisten aineiden poistamista (Ympäristöministeriö 2022). SER:n jätehuolto on tuottajavastuun piirissä ja ELY-keskus vastaa SER:n määrän ja hyödyntämisen seurannasta (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023). Alueellisia tietoja SER:n keräysmääristä ei ole saatavilla.

SER:n alueellisessa seurannassa valtakunnallisia seurantatietoja kotitalouksissa erilliskerätyn SER:n määrästä ositettiin alueellisiksi arvioiksi pääosin asukasluvun suhteessa (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2023).

SER:n kokonaismäärä arvioitiin alueellisesti lisäämällä arvioon erilliskerätyn SER:n määrästä arvio alueen kotitalouksien tuottaman sekajätteen joukossa olevasta SER:stä. Sekajätteen sisältämän SER:n osuudet sekajätteen kokonaismassasta arvioitiin kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimusten tulosten pohjalta. Alueellisia kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimusten tuloksia käytettiin silloin, kun kun alueelta oli saatavissa enintään viisi vuotta vanhoja tietoja (Suomen Kiertovoima ry 2023). Mikäli tuoreita, alueellisia koostumustutkimustuloksia ei ollut saatavilla, käytettiin ajantasaisinta valtakunnallista arviota SER:n osuudesta kotitalouksien sekajätteen joukossa.

Valtakunnallinen arvio sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osuudesta kotitalouksien sekajätteessä pohjautuu vuosien 2016–2020 laskennassa neljään koostumustutkimukseen, joissa SER:n osuus on keskimäärin 0,7 % massan perusteella laskettuna. Vaihteluväli on 0,4–1,0 % (Suomen Kiertovoima ry 2023). Valtakunnallista arviota käytettiin Etelä- ja Pohjois-Karjalan laskelmissa.

Keski-Suomelle ja Lounais-Suomelle oli saatavissa paikallisia sekajätteen koostumustutkimusten tuloksia. Keski-Suomen laskelmissa kaikkina vuosina käytettiin vuonna 2015 Sammakkokankaan,

Mustankorkean ja Jämsän Jätehuolto -liikelaitoksen toteuttaman sekajätteen koostumustutkimuksen tuloksia, jonka mukaan SER:n osuus on 0,71 %. Lounais-Suomen laskelmissa käytettiin vuosille 2016–2017 Lounais-Suomen jätehuollon vuonna 2017 toteuttaman koostumustutkimuksen tuloksia, joiden mukaan SER:n osuus on 0,5 %. Vuosien 2018–2020 laskennassa käytettiin tuoreempaa, vuoden 2019 vastaavaa selvitystä, jonka mukaan SER:n osuus on 0,4 % (Suomen Kiertovoima ry 2023).

Kotitalouksien tuottaman yhdyskuntasekajätteen kokonaismäärää arvioitiin yhdyskuntajätetilastosta (Tilastokeskus 2023a) olettamalla Salmenperä ym. (2016) tutkimuksen pohjalta kotitalouksien osuudeksi 65 % yhdyskuntasekajätteen kokonaismäärästä. Vuosille 2016 ja 2017 kotitalouksien sekajätteen määrän arvioksi muodostui näin 144 kg, vuodelle 2018 173 kg, vuodelle 2019 181 kg ja vuodelle 2020 195 kg asukasta kohden.

Sekajätteen sisältämän SER:n alueelliset määräarviot laskettiin kertomalla SER:n osuus sekajätteessä sekajätteen kokonaismäärän arviolla. Määrät suhteutettiin alueen väestöön jakamalla määrä alueen asukasluvulla, jolloin saatiin jätemäärä kilogrammoina asukasta kohden. SER:n alueelliset kokonaismäärät arvioitiin laskemalla yhteen erilliskerätyn SER:n määrä ja sekajätteen sisältämän SER:n määräarvio kullakin alueella. SER:n erilliskeräysaste kullakin alueella laskettiin jakamalla erilliskerätyn SER:n määrä SER:n kokonaismäärän arviolla.

Laskelmat tehtiin ensimmäisen kerran vuoden 2016 tiedoista vuonna 2018. Laskentamenetelmää päivitettiin vuonna 2021, jolloin päivitettiin vuoden 2016 laskelmat ja laskettiin uudet arviot vuosille 2017 ja 2018. Viimeisin päivitys vuosien 2019 ja 2020 tiedoille tehtiin vuonna 2023 tuoreimpien saatavilla olevien lähtötietojen pohjalta.

SER:n määrien ja hyödyntämisen alueelliseen arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, sillä alueellista tietoa ei ole saatavilla. Seurannan tulokset kuvaavat SER:n määrien ja hyödyntämisen suuruusluokkaa ja kuvastavat erilliskeräyksen tehokkuutta pääpiirteissään.

2.2.5 Alueellinen kokonaisjätemäärä

Jätteen synnyn ehkäisy eli jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen on kansallisen ja eurooppalaisen jätesääntelyn ytimessä (Ympäristöministeriö 2022). Suomessa massaltaan suurimmat jätemäärät ovat peräisin kaivannaisteollisuudesta, rakennusalalta ja teollisuudesta (Tilastokeskus 2023a). Näin ollen eri alueilla tuotettujen jätteiden kokonaismäärä on voimakkaasti riippuvainen aluetalouden rakenteesta.

Kokonaisjätemäärän arviointi perustuu Ympäristönsuojelun valvonnan tietokannan (YLVA) tietoihin. YLVA-tiedot haettiin vuosittain seurantaa varten Suomen ympäristökeskuksessa tekemällä tietopoiminnot maakuntiin käsittelyyn tulevista, siellä varastoiduista ja sieltä pois kuljetettavista jätteistä (Merilehto, 2024). Tietopoimintojen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi sekä tietojenkäsittelyn menetelmän kehittämiseen tärkeän asiantuntemuksensa toi Suomen ympäristökeskuksen vanhempi suunnittelija Kirsi Merilehto.

Tietoja suodatettiin siten, että saatiin aikaiseksi mahdollisimman hyvä kokonaiskuva alueellisista jätemääristä. YLVA-tiedot eivät anna täydellistä kuvaa alueellisesta kokonaisjätemäärästä. Tiedot käsittävät ELY-keskusten valvonnassa olevien Aluehallintoviraston (AVI) luvittamien ympäristöluvallisten toimijoiden sekä seurantajakson aikana enenevissä määrin, mutta ei täysin, kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten luvittamien laitosten vuotuiset jätetiedot Kuntien luvittamien laitosten tietojen kattavuuden on oletettu paranevan vuosi vuodelta. Nämä ovat lisäksi kokoluokaltaan kohtalaisen pieniä toimijoita, joten vaikutus jätemääriin kokonaisuudessaan ei todennäköisesti maakuntien tasolla ole kovin suuri. Kuntien luvittamien laitosten osuutta jätemäärissä ei kuitenkaan erikseen tarkasteltu Tietokanta ei mahdollista jätteiden alkuperän yksityiskohtaista seurantaa. Tästä syystä laskelmiin jää tietojen suodattamisesta huolimatta päällekkäisyyksiä ja puutteita. Tietoihin voi myös tarkistuksista huolimatta jäädä virheellisiä kirjauksia (Merilehto, 2024).

Kokonaisjätemäärän arviointi koostui YLVA-tietojen käsittelemisestä kolmessa vaiheessa. Ensin tarkasteltiin kuhunkin maakuntaan käsittelyyn tuleviksi merkittyjä jätteitä. YLVA-tietojärjestelmässä tulevat jätteet kuvaavat maakunnan lupavelvollisille, YLVA-järjestelmään tietonsa syöttäville jätteenkäsittelijöille käsittelyyn saapuvia jätteitä. Sen jälkeen suodatettiin tiedot jätteen käsittely- ja hyödyntämiskoodien (RD-koodien) perusteella. Laskelmaan valittiin käsittelykoodien mukaan loppusijoitukseen, energiahyödyntämiseen ja materiaalihyödyntämiseen (mukaan lukien kompostointi ja mädätys) päätyvät jätteet (käsittelykoodit: D01–D07, D10–D12, R01A–B, R02, R03A–D, R04, R05A–B ja R06–R010).

Tarkastelusta jätettiin pois esikäsittelyyn ja varastointiin merkityt jätteet. Lisäksi erikseen tarkasteltiin niitä tietueita, joille ei ollut merkitty käsittelykoodia sekä jätteet, jotka oli merkitty käytöstä poistuneille koodeille R11 ja R12. Näiden kohdalla pyrittiin päättelemään, mihin käsittelyyn jätteet olivat todennäköisesti päätymässä ja tietoja korjattiin sen mukaisesti. Korjattujen tietueiden merkitys kokonaisuuden kannalta oli kuitenkin varsin pieni ja väheni selvästi seurantajakson loppua kohti

Sen jälkeen tarkasteltiin lähteviä jätteitä. YLVA-tietojärjestelmän lähtevien jätteiden tietopoiminto antaa tiedot niistä jätteistä, jotka lähtevät maakunnan jätteentuottajilta tai -käsittelijöiltä käsiteltäväksi maakunnan ulkopuolelle. Lähtevien jätteiden tietojen käsittelyssä tiedoista valittiin ensin vain ne jätteet, joiden toimitusmaa on muu kuin Suomi ja ne, joiden toimituspaikkakunta on Suomessa, mutta tarkasteltavan maakunnan ulkopuolella. Maakunnan sisäiset siirrot jätettiin näin pois laskuista päällekkäisen laskennan välttämiseksi.

Myös lähtevien jätteiden tietoja suodatettiin RD-koodien perusteella. Pois tarkastelusta jätettiin ainoastaan varastointi (koodit D15 ja R13). Lähtevien jätteiden tarkastelussa laskuihin otettiin siis mukaan sekä loppukäyttö että esikäsittelyt. Näin saatiin laskettua mukaan maakunnan ulkopuolelle käsittelyyn lähtevät jätteet. Kaksinkertaista laskentaa ei tapahdu esikäsittelyyn menevien jätteiden tapauksessa, jos esikäsittelyn jälkeen tapahtuvat loppusijoitus tai hyödyntäminen tapahtuu edelleen maakunnan ulkopuolella. Mikäli jäte palaa maakunnan ulkopuolella tapahtuneen esikäsittelyn jälkeen takaisin lähtömaakuntaan loppusijoitukseen tai hyödyntämiseen, voi kaksinkertaista laskentaa tapahtua. Jäte-erien liikkeitä ei kuitenkaan voida YLVA:ssa jäljittää kohtuullisella vaivalla. Jälleen lähtevienkin jätteiden osalta tarkasteltiin erikseen ne tietueet, joille ei ole merkitty käsittely- tai hyödyntämiskoodia sekä koodeilla R11 ja R12 merkityt jätteet. Näille pyrittiin arvioimaan jätekuorman tiedoista mahdollinen käsittely tai hyödyntäminen

Lopuksi YLVA-tietopoimintojen suodatetut tulevien ja lähtevien jätteiden määrät laskettiin yhteen ja näin saatiin arvio maakuntien kokonaisjätemääristä (Kuva 4). Lisäksi tarkasteltiin jätteiden varastointimääriä, joista voitiin arvioida esimerkiksi vuosien välisten erojen merkitystä ja pyrkiä tunnistamaan mahdollisia virheitä. Selkeästi virheelliset merkinnät, esimerkiksi muihin vuosiin verrattuna suuruusluokaltaan mahdottomat yksittäiset tietueet, poistettiin. Näitä ilmeni vain yksittäistapauksina. Lisäksi kunkin maakunnan suurimpia jäte-eriä ja -materiaaleja tarkasteltiin laadullisesti vuosittain.

Kuva 4. Kokonaisjätemäärä arvioidaan kullekin maakunnalle käsittelemällä Ympäristönsuojelun valvonnan tietojärjestelmän (YLVA) tiedoista erikseen käsittelyyn tulevien ja sieltä lähtevien jätteiden tietueita.

Alueelliset kokonaisjätemäärät suhteutettiin kunkin alueen asukaslukuun ja alueelliseen bruttokansantuotteeseen. Tiedot maakuntien väkiluvuista saatiin Tilastokeskuksen virallisesta väestörakennetilastosta (Tilastokeskus 2023b) ja maakuntien bruttokansantuotteista kansantalouden aluetilinpidon tilastosta (Tilastokeskus 2023c)

Epävarmuudet

Kaikkien tietueiden läpikäynti ei ollut hankkeen resurssien puitteissa mahdollista, joten kokonaisjätemäärissä oli tyydyttävä arvioon. Arvioinnissa noudatettiin kuitenkin vuodesta toiseen samaa menetelmää, jolloin eri vuosien tiedot ovat keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia. YLVA-tiedot soveltuvat kokonaisuudessaan heikosti jätemäärien alueelliseen tarkasteluun ja esimerkiksi jätteiden alkuperää ei saada varmuudella selville. Vuoden 2016 jälkeen tietopohja muuttui merkittävästi, joten vuoden 2016 tietojen vertailuun myöhempien vuosien kanssa tulee suhtautua erityisellä varauksella (Merilehto, 2024).

Jätteen alkuperää ei voida varmuudella rajata yksittäisen maakunnan sisälle, vaan mukana voi olla jätteitä, jotka ovat peräisin maakunnan ulkopuolelta. Jätetiedoissa havaittiin todennäköisiä virhemerkintöjä, sillä tiettyjen jätevirtojen suuruusluokka jonakin vuonna poikkesi kertaluokkia edellisvuosiin verrattuna. Virheelliset merkinnät pyrittiin poistamaan aineistoista, mutta resurssien rajallisuuden vuoksi vain suuruusluokaltaan merkittävimmät virheet pystyttiin tunnistamaan ja poistamaan.

Lisäksi tietojen suodattamiseen liittyy epävarmuuksia. Esimerkiksi mädätys on laskennassa tulkittu loppuhyödyntämiseksi ja otettu mukaan laskuihin sekä tulevien että lähtevien jätteiden tietopoiminnoissa. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa samojen jätteiden päätymistä laskentaan useamman kerran, koska mädätejäännös päätyy tyypillisesti mädätyksen jälkeen kompostoitavaksi eikä juuri mädätyksestä kompostointiin päätyneitä virtoja voitu kohtuullisesti eritellä muista tiedoista. Myös kierrätyspolttoaineen valmistuksen huomioimisessa oli vastaavia haasteita. Kierrätyspolttoaineen valmistaminen on luonteeltaan esikäsittelyä ja varsinainen jätteen loppukäsittely tässä tapauksessa on polttaminen. Tarkastelujen mukaan vain pieni osa polttoon päätyvistä jätteistä oli merkitty ”jäteperäisen polttoaineen polttamiseksi”, joten suurin osa merkittäneen muilla tavoilla. Kierrätyspolttoaineen valmistus jätettiin pois laskuista kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi, mutta on mahdollista, että tämän myötä jokin osuus jätteenpoltosta jäi pois laskuista.

Kokonaisuudessaan on syytä huomata, että monessa maakunnassa yksittäiset virrat esimerkiksi kaivannaisteollisuuden jätteitä tai metsäteollisuuden puuainesjätteitä voivat vastata huomattavaa osaa maakunnan arvioidusta kokonaisjätemäärästä.

2.3 Kiertotalouden sosio-ekonomiset indikaattorit

Kiertotalouden sosiaalisille ja taloudellisille hyödyille on asetettu paljon odotuksia kansallisissa ja eurooppalaisissa kiertotalousstrategioissa (Pitkänen ym. 2020). Kuitenkin näiden hyötyjen osoittaminen ja kiertotalousmurroksen sosiaalisen ulottuvuuden mittaaminen on varsin vähäistä (Pitkänen ym. 2020)

Kiertotalouden alueellisia, sosio-ekonomisia mittareita kehitettiin asiantuntijatyöpajoihin pohjautuvalla menetelmällä. Kehitystyöhön käytetty menetelmä on kuvattu tarkemmin Pitkäsen ym. artikkelissa (2023). Pilotoinnin jälkeen seurantaan valikoitui kymmenkunta indikaattoria, jotka käsittelevät kiertotalouden työllisyyttä, koulutustarjontaa, infrastruktuurin ja tuotteiden saavutettavuutta sekä jakamistaloutta.

2.3.1

Tukityöllistäminen

Kiertotalouden tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia tuottamalla talouskasvua ja synnyttämällä uusia työpaikkoja. Työpaikkojen lisääntymien ei yksinään kuitenkaan kerro vielä työllisyyden laadusta, eli

esimerkiksi siitä ketkä kiertotalouden työpaikkoihin työllistyvät ja ovatko mahdollisuudet yhtäläisiä ihmisille riippumatta heidän sosiaalisesta asemastaan ja taustasta

Työllisyysindikaattoreilla seurataan miten kiertotalouden työpaikat jakautuvat sosiaalisesti. Indikaattorit seuraavat kiertotaloussektorin työpaikkojen palkkatasoa, työllisten koulutustaustaa sekä haavoittuvassa asemassa olevien työllistymistä. Tiedon kiertotalousalojen palkkatasosta ja työllisten koulutustaustasta tuotti Tilastokeskus osana kiertotalouden liiketoimintaindikaattoreita ja nämä

indikaattoritiedot sekä niihin liittyvät aineistot ja menetelmät on kuvattu näiden indikaattorien yhteydessä (Tilastokeskus 2023d). Liiketoimintaindikaattorit seuraavat valtakunnallista tilannetta.

Tieto haavoittuvassa asemassa olevien työllistymisestä saatiin työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta. Indikaattorissa seurataan työttömien tukityöllistymistä kierrätystyöntekijän ammattiin. Kierrätystyöntekijä työskentelee esimerkiksi paperin, pahvin, metallin, lasin ja muovin vastaanotto-, keräys-, lajittelu- ja käsittelytehtävissä. Työ voi liittyä myös käytettyjen tavaroiden, huonekalujen, vaatteiden ja laitteiden vastaanottoon ja myyntiin.

Seurattavana olivat tukityöllistämisen osalta koulutuskokeilut ja palkkatuki, joilla tuetaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, kuten koulutusta vailla olevien nuorten, maahanmuuttajien, kehitysvammaisten tai pitkäaikaistyöttömien, työllistymistä. Työkokeilun kautta henkilö voi esimerkiksi selvittää, kiinnostaako kyseinen ammatti tai ala, onko osaaminen ajan tasalla sen jälkeen, kun on ollut poissa työmarkkinoilta esim. työttömyyden tai lasten hoidon takia, tai voisiko yrittäjyys olla sopiva uravaihtoehto. Työkokeilun kesto oli vuonna 2023 enintään 12 kuukautta ja maksimissaan 6 kk samassa työtehtävässä, ja työaika on enintään 5 päivänä viikossa 4–8 tuntia päivässä.

Palkkatuki puolestaan on rahallinen tuki, jolla TE-toimisto korvaa osan työntekijän palkkauskustannuksista ja se on tarkoitettu esimerkiksi henkilöille, joiden työttömyyden arvioidaan johtuvan ammatillisen osaamisen puutteista tai jos esimerkiksi henkilön vamma tai sairaus vaikuttaa työntekoon työtehtävissä olennaisesti, pysyvästi tai pysyväisluontoisesti. Palkkatuki oli ennen heinäkuuta 2023 enintään 30, 40 tai 50 % palkkauskustannuksista ja palkkatukijakso kestää 6 kuukaudesta 36 kuukauteen kerrallaan riippuen tapauksesta.

2.3.2 Kiertotalouden opetustarjonta

Kiertotalouteen siirtyminen vaatii uutta osaamista ja tietoa, minkä vuoksi aiheesta tarvitaan yhä enemmän koulutusta. Suomen kiertotalouskoulutuksen ja siten myös kiertotalouden osaamisen kehityksen kartoittamiseksi selvitettiin Suomen ammattikorkeakoulujen kiertotalouskoulutuksen tarjontaa. Ammattikorkeakoulujen kattavan verkoston ansiosta voidaan niiden kautta seurata kiertotalouskoulutuksen tarjonnan kehitystä kattavasti eri puolilla Suomea. Seurantaa tehtiin Circwaste-hankkeen aikana kolmelta eri lukuvuodelta: 2019–2020, 2021–2022 ja 2023–2024.

Tietoa kiertotalouskurssien tarjonnasta kerättiin suoraan ammattikorkeakoulujen opinto-oppaista sekä ottamalla yhteyttä suoraan kouluihin. Seurantaan laskettiin mukaan kurssit, joiden nimessä tai kurssikuvauksessa mainitaan termi ”kiertotalous” jossain taivutusmuodossaan tai ruotsiksi ”cirkulär ekonomi” tai ”cirkulär” tai englanniksi ”circular economy” tai ”circular”. Muutamia muita kursseja, joissa kiertotalous mainittiin selkeästi, mutta hieman alkuperäisistä kriteereistä poiketen, otettiin mukaan. Jokaisesta kurssista laskettiin mukaan vain yksi toteutus lukuvuotta kohden. Oppilaitoksia pyydettiin varmistamaan tiedot oikeiksi ja tekemään mahdollisia korjauksia tai lisäyksiä kiertotalouskurssien listaukseen.

Huomioitavaa on, että seurannan ulkopuolelle on voinut jäädä kursseja, jotka käsittelevät kiertotaloutta, mutta joiden nimessä tai kurssikuvauksessa sitä ei juuri kyseisellä termillä mainita. Esimerkiksi yleisemmin ympäristöaiheisiin liittyviä kursseja ei luettu mukaan tarkasteluun, mikäli kiertotaloutta ei erikseen mainittu. Toisaalta seurannassa voi olla mukana kursseja, joiden sisällössä kiertotaloutta ei juurikaan todellisuudessa käsitellä, vaikka termi löytyikin kurssin nimestä tai kuvauksesta. Kriteerejä

vastaavien kurssien määrään voi myös vaikuttaa se, kuinka tarkkaan kussakin oppilaitoksessa kurssien sisältöjä on kuvailtu opinto-oppaissa.

2.3.3 Keräyspisteiden saavutettavuus

Kiertotalouteen liittyvien arkisten palvelujen saavutettavuus vaikuttaa siihen, kuinka helppoa ihmisten on omaksua kiertotalouden mukaisia toimintamalleja ja toimia niiden mukaisesti arjessaan Saavutettavuustarkastelut rajattiin saatavilla oleviin paikkatietoaineistoihin, jolloin voitiin tarkastella sekä tiettyjen materiaalien keräyspisteiden saavutettavuutta että kiertotalouteen kytkeytyvän tuotteen, jätteistä valmistetun liikennepolttoaineeksi jalostetun biokaasun, tankkausasemien saavutettavuutta tieverkkoa pitkin. Saavutettavuustarkasteluissa hyödynnettiin Digiroad-tieverkkoaineistoa sekä Väestötietojärjestelmän väestötietoja rakennus- ja huoneistorekisteristä.

Muovipakkausjätteen aluekeräyspisteiden, SER:n keräyspisteiden ja uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteiden saavutettavuutta tarkasteltiin eri puolilla Suomea. Keräyspisteisiin liittyvissä saavutettavuustarkasteluissa tarkasteltiin suomalaisten matkaa tieverkkoa pitkin kotoa heitä lähimmälle keräyspisteelle. Muovipakkausjätteen aluekeräyspisteiden sijainnit saatiin Suomen Kiertovoima ry:n kierratys.info-karttapalvelusta. SER:n keräyspisteiden tiedot koottiin niin ikään Suomen Kiertovoima ry:n palvelusta ja lisäksi tietoja täydennettiin SER:iä vastaanottavien päivittäistavarakauppojen sekä kodinkone- ja elektroniikkaliikkeiden sijaintitiedoilla. Uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteiden tiedot koottiin UFF:n, Fidan ja Suomen punaisen ristin tekstiilien keräyspisteiden sijaintitiedoista. Fidan ja Suomen punaisen ristin tiedot poimittiin internet-sivuilta ja UFF:n tiedot pyytämällä suoraan toimijalta. Vuoden 2019 tarkastelussa myös UFF:n tiedot koottiin internet-sivuilta hakemalla, minkä vuoksi vuoden 2019 uudelleenkäytettävien tekstiilien saavutettavuuden arviot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia myöhempien vuosien tietoihin nähden. Saavutettavuutta tarkasteltiin vuosina 2019–2022, paitsi SER:n keräyspisteiden osalta vuosina 2019–2021, sillä viimeisimmät, vuoden 2022 tiedot olivat vielä päivitettävinä raportin julkaisun aikaan.

Tulokset ilmaistiin karttaruutujen tarkkuudella Suomen ympäristökeskuksen Liiteri-karttapalvelussa ja lisäksi tuloksista tehtiin alueellista seurantaa varten maakuntakohtaisia koosteita. Alueellisissa koosteissa tarkasteltiin sitä, kuinka suuri osuus kunkin maakunnan väestöstä asui tietyn etäisyyden sisällä keräyspisteistä ja kuinka osuudet muuttuivat.

2.3.4 Kaasun tankkausasemien ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuus

Biokaasun tuotanto pohjautuu Suomessa pääosin biohajoavien jätteiden käsittelyyn. Biokaasulaitoksessa mikrobit hajottavat biohajoavaa materiaalia hapettomissa oloissa, jolloin muodostuu pääosin metaanista ja hiilidioksidista koostuvaa kaasuseosta, biokaasua. Biokaasua voidaan käyttää sellaisenaan lämmön- ja sähköntuotannossa, mutta siitä voidaan myös jalostaa lähes puhdasta metaania vähäpäästöiseksi liikennepolttoaineeksi. Biokaasua voidaan siitä syystä pitää kiertotaloustuotteena. Liikennebiokaasun tankkausasemien rinnalla tarkasteltiin sähköautojen latauspisteiden saavutettavuutta.

Liikennebiokaasun tankkausasemien ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuustarkastelut perustuivat Gasum Oy:n tietoihin kaasuautojen tankkauspisteistä, joihin luetaan henkilöautoliikenteelle sopivan paineistetun maa- ja biokaasun (CNG/CBG) tankkausasemat Suomessa, sekä Sähköautoilijat ry:n tietoihin sähköautojen yleisistä latauspisteistä Suomessa. Näissä tarkasteluissa saavutettavuutta mitattiin ajoaikana henkilöautolla tieverkkoa pitkin kotoa lähimmälle tankkaus- tai vastaavasti latausasemalle. Tuloksia tarkasteltiin vastaavasti maakuntatasolla kuin keräyspisteiden saavutettavuuden eroja ja kehitystä.

2.3.5 Jakamistalous

Tavaroiden ja muiden resurssien yhteinen käyttö eli jakamistalous on tärkeä osa kiertotaloutta, jos sen myötä hyödykkeiden vajaakäyttöä voidaan välttää ja tavaroiden hankkimista sekä sen myötä materiaalienkulutusta vähentää. Yhteiskäyttö voi olla epämuodollista tavaroiden lainaamista tuttavilta tai se voi tapahtua erilaisten palvelujen välityksellä.

Circwaste-hankkeessa tarkasteltiin kirjastojen lainattavia esineitä sekä kaupunkipyöriä tiettyjen esimerkkikuntien alueella. Seuranta rajattiin resurssisyistä kahteen kuntaan jokaiselta Circwaste-alueelta. Tarkasteluun valittiin maakunnan keskuskaupunki sekä yksi pienempi kunta kultakin alueelta. Kohdekuntina seurannassa olivat Imatra, Joensuu, Jyväskylä, Kaarina, Kankaanpää, Lappeenranta, Muurame, Nurmes, Pori ja Turku

Kirjastoissa lainattavissa olevien esineiden lukumääristä ja lainausmääristä kerättiin tietoa vuodesta 2016 vuoteen 2022. Tarkastelusta suljettiin pois kirjastojen tyypilliset lainattavat tuotteet: kirjat sekä audiovisuaaliset sisällöt, kuten CD- ja DVD-levyt. Tiedot kerättiin vuosittain kohdekuntien kirjastojen yhteyshenkilöiltä. Seurannan mahdollisti kirjastojen kehittyneet tietojärjestelmät, joiden pohjalta voitiin tehdä koosteita esineiden lukumääristä ja lainauskerroista vuosittain. Osasta kunnista saatiin ainoastaan luvut esineiden yhteissummasta ja kokonaislainamääristä, kun taas toisista oli saatavilla yksityiskohtaisempaa tietoa esimerkiksi eri esinekategorioiden lainamääristä jopa nidekohtaisesti. Näiden tietojen perusteella voitiin samalla seurata sitä, millaisia esineitä kirjastossa on tarjolla eniten, ja mitkä taas keräävät eniten lainauskertoja. Kirjastojen esinelainojen kehitystä tarkasteltiin suhteuttamalla esineiden yhteenlasketut lainausmäärät kussakin tarkastelussa mukana olleessa kunnassa 1 000 asukasta kohden. Kaupunkipyörien määrää kohdekunnissa seurattiin vuodesta 2019 vuoteen 2023. Seuranta-aikana kohdekunnista viidessä oli käytössä kaupunkipyöräjärjestelmä. Tiedot pyörien ja pyöräasemien määristä kerättiin kuntien nettisivuilta sekä suoraan pyöristä vastaavilta toimijoilta. Kaupunkipyörien määrän kehitystä tarkasteltiin kohdekunnissa suhteuttamalla pyörien määrät kunakin vuonna kunkin kunnan 1 000 asukasta kohden.

2.4 Kiertotalouden tutkimus- ja kehityshankkeet

Kiertotalouteen liittyviä tutkimus- ja kehityshankkeita on yksin Suomessa käynnissä suuri määrä. Hankkeiden lukumäärä ja temaattinen jakauma kuvastavat sekä tutkimustoiminnan resursseja että panostamista kiertotalouden edistämiseen. Kiertotalouden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI-toimintaa) ei kuitenkaan kootusti seurata.

Circwaste-hankkeessa seurattiin julkisia, kiertotalousaiheisia tutkimus- ja kehityshankkeita erityisesti hankkeen avainalueilla: Etelä-Karjalassa, Keski-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, mutta tämän lisäksi myös muualla Suomessa meneillään olevia kiertotaloushankkeita otettiin mukaan seurantaan mahdollisuuksien mukaan. Kullakin alueella hankkeen aluekoordinaattorina toimivat henkilöt päivittivät tietoja alueensa uusista hankkeista. Tämän lisäksi Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kokosivat tietoja merkittävimmistä kansallisista kiertotaloushankkeista, tekivät tarkistuksia sekä koostivat tiedoista yhteenvetoja. Tietoja uusista hankkeista saatiin pääosin ammatillisten verkostojen ja yhteydenottojen pohjalta sekä tärkeimpiä rahoitusinstrumentteja, kuten EU-rahoituspäätöksiä, seuraamalla. Seuranta ei kuitenkaan ole kattava, vaan ainoastaan poiminta Suomen kiertotaloushankkeista. Seurannasta puuttuvat suurimmaksi osaksi yritysten sisäisen TKI-toiminnan tiedot.

Kustakin hankkeesta pyrittiin mahdollisuuksien mukaan kokoamaan perustiedot, kuten hankkeen nimi, toiminta-alue, teemat, tavoitteet, kokonaisbudjetti, kesto, rahoitusmuoto ja rahoittaja. Koska kaikkien hankkeiden tarkat tiedot eivät olleet julkisesti saatavilla, listauksessa on puutteita esimerkiksi rahoituksen osalta. Saatavilla olleet tiedot koottiin yhteen Excel-taulukkoon. Seurantaa päivitettiin vuosittain vuodesta 2016 alkaen, ja viimeisimmät päivitykset tehtiin syksyllä 2023.

Kiertotalouden tutkimus- ja kehityshankeaktiivisuuden indikaattoreiksi valikoitiin kiertotaloushankkeiden kokonaismäärä ja -budjetti, aktiivisten kiertotaloushankkeiden kokonaismäärä ja -budjetti sekä hankkeiden temaattinen jakauma kiertotalouden eri osa-alueisiin. Tämän lisäksi hankkeen sisäistä seurantaa varten seurattiin Circwaste-projektin aikaan toimineiden, muiden kiertotaloushankkeiden kumulatiivista kokonaisbudjettia kuvaamaan kiertotalouden tutkimus- ja kehitystoiminnan laajuutta kyseisellä aikavälillä.

3. Tulokset

Kiertotalouden alueellisten mittarien seuranta jatkui indikaattorien kehittämisestä hankkeen päättymiseen, vuoteen 2023 saakka. Jätehuoltoon liittyvien indikaattorien tarkastelujakso alkoi vuodesta 2016. Indikaattorien tiedot pohjautuvat suurimmaksi osaksi muista tietolähteistä saatavilla oleviin tietoihin. Jätetilastoinnin viiveen vuoksi hankkeen viimeisimpien päivitysten aikaan vuonna 2023 tuoreimmat saatavilla olevat tiedot koskivat indikaattorin mukaan vaihdellen vuotta 2020 tai 2021.

Kiertotalouden sosio-ekonomisten indikaattorien kehitystyö alkoi vuonna 2018 ja kesti useamman vuoden ajan, minkä vuoksi näiden mittarien aikasarjat ovat jäteindikaattoreita lyhempiä ja alkavat indikaattorikohtaisesti vaihdellen vuosista 2016–2020 ja päättyvät vuosiin 2021–2023.

3.1 Jäteindikaattorit

3.1.1 Kotitalouksien yhdyskuntajätteiden määrä ja kierrätysaste

Kansallisesti tavoitellaan jätteen määrän vähentämistä ja yhdyskuntajätteiden kierrätysasteen nostamista 57 % tasolle vuoteen 2027 mennessä (Ympäristöministeriö 2022). Tällä hetkellä Euroopan komissio arvioi, että Suomella on vaarana jäädä saavuttamatta EU:n yhdyskuntajätteen 55 % kierrätysastetavoite ja muovipakkausjätteen 50 % kierrätysastetavoite vuodelle 2025 (Euroopan komissio 2023).

Circwaste-hankkeen seurannassa kotitalouksien yhdyskuntajätteiden arvioidut määrät laskivat neljällä tarkastelussa mukana olleella seudulla ja nousivat viidellä seudulla tarkastelujakson alusta vuoteen 2021 (Kuva 5). Forssan, Lahden ja Lappeenrannan seutujen tarkastelujakso alkoi vuodesta 2018 ja muilla seuduilla vuodesta 2016. Jätemäärä laski tarkastelujaksolla määrällisesti eniten asukasta kohden Hyvinkään ja Riihimäen seudulla (noin 42 kg/asukas) sekä Jyväskylän seudulla (noin 24 kg/asukas). Jätemäärä kasvoi eniten Porvoon (noin 49 kg/asukas) ja Lappeenrannan seudulla (noin 42 kg/asukas). Valtakunnallisesti yhdyskuntajätteen vuotuinen kokonaismäärä on samassa ajassa noussut 125 kg henkilöä kohden (Tilastokeskus 2023a). On kuitenkin muistettava, että kotitalousjätteet vastaavat vain osaa yhdyskuntajätteistä, sillä yhdyskuntajätettä muodostuu myös erilaisissa hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnoissa.

Kuva 5 Kotitalouksien yhdyskuntajätteiden kokonaismäärät kilogrammoina asukasta kohden vuodessa.

Kierrätysasteet nousivat tarkastelujakson aikana Forssan seutua lukuun ottamatta kaikilla alueilla (Kuva 6). Kierrätysasteen tulisi kuitenkin nousta nopeammin lähes kaikilla seuduilla, jotta pysyttäisiin valtakunnallisten ja EU:n kierrätysastetavoitteiden edellyttämässä tahdissa (Ympäristöministeriö 2022)

Vuonna 2021 yhdyskuntajätteen kierrätysaste oli 39 % ja se on laskenut kolmella prosenttiyksiköllä vuoden 2016 tasosta (Tilastokeskus 2023a).

Kuva 6. Kotitalouksien yhdyskuntajätteiden seutukohtaiset kierrätysasteet eli materiaalina hyödynnettävien jätteiden osuus massan perusteella laskettuna seudun kotitalousjätteen kokonaismäärästä vuoden aikana (massa-%).

Sekä kotitalousjätteen kokonaismäärän vähentämisen että kierrätysasteen nostamisen kannalta merkityksekkäintä olisi vähentää sekajätteen määrää ja edistää biojätteiden erilliskeräystä, sillä ne ovat massaltaan suurimmat kotitalouksien jätelajit. Muutokset näiden jätelajien tuotannossa ja käsittelyssä selittivät suurimmat muutokset seurantatuloksissa.

Jätelainsäädäntö ja jätehuollon järjestäminen ehtivät muuttua merkittävästi tarkastelujakson aikana vuodesta 2016 vuoteen 2021 mennessä. Erityisen suuria muutoksia olivat orgaanisen jätteen loppusijoittamisen rajoittaminen vuoden 2016 alussa (Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 331/2013) sekä useiden jätelajien erilliskeräysvelvoitteiden kiristyminen (Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021). Valtakunnallisen yhdyskuntajätetilaston mukaan orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoittamisen päättyminen lisäsi jätteen energiahyödyntämisen osuutta, mutta ei merkittävissä määrin kierrätystä (Tilastokeskus 2023a). Siirtymä oli kotitalousjätteiden osalta pääosin tapahtunut ennen seurannan alkua, mutta sen vaikutuksia voitiin yhä nähdä seurannan ensimmäisinä vuosina osalla seuduista.

Varsinkin muovipakkausjätteen erilliskeräysverkosto laajeni seurannan aikana merkittävästi. Seurantajakson alussa vuodesta 2016 alkaen Suomeen rakentui muovipakkausjätteen aluekeräyspisteiden verkosto ja vuosien 2020–2021 aikana muovipakkausjätteen erilliskeräys laajeni useilla seuduilla suuremmille kiinteistöille. Näiden muutosten myötä erilliskerätyn muovijätteen määrät moninkertaistuivat. Muovi on kuitenkin kevyttä, joten muutosten vaikutukset jätemäärään ja kierrätysasteeseen jäivät vähäisiksi. Myös kuitupakkausjätteen määrät kasvoivat ja paperijätteen määrät laskivat seurantajakson aikana. Näitä muutoksia selittävät ainakin yhteiskunnan digitalisaatio sekä pakkaamisen lisääntyminen esimerkiksi verkko-ostosmäärien kasvun myötä.

3.1.2 Kotitalouksien biojätteiden erilliskeräysaste

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on nostaa yhdyskuntien biojätteen kierrätysaste 65 % tasolle vuoteen 2027 mennessä (Ympäristöministeriö 2022). Vuonna 2021 biojätteen kierrätysaste oli 41 % (Suomen ympäristökeskus 2023). Biojätteen erilliskeräyksen lisääminen mahdollistaa kierrätysasteen nostamisen. Kotitalouksissa muodostuvan yhdyskuntabiojätteen määrää ja erilliskeräystä seurattiin kotitalousjäteseurannan rinnalla edelläkävijäkuntien seuduilla vuodesta 2016 vuoteen 2021 saakka. Forssan, Lahden ja Turun seuduilla tarkastelujakso alkoi vuodesta 2018.

Biojätteen kokonaismäärä väheni Hyvinkään ja Riihimäen, Jyväskylän sekä Turun seudulla, mutta kasvoi Forssan, Joensuun, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan ja Porvoon seuduilla (Kuva 7). Eniten vuotuinen biojätteen kokonaismäärä asukasta kohden väheni Hyvinkään ja Riihimäen seuduilla (noin 15 kg/asukas vuodesta 2016 vuoteen 2021) ja eniten määrä kasvoi Lahden seudulla (noin 13 kg/asukas vuodesta 2018 vuoteen 2021). Biojätteen kokonaismääräarvion tärkeimpiä muuttujia ovat sekajätteen ja biojätteen määrät sekä sekajätteen sisältämän biojätteen osuus, jota arvioitiin sekajätteen koostumustutkimusten tulosten pohjalta.

Biojätteen erilliskeräysaste nousi tarkastelujakson aikana Hyvinkään ja Riihimäen, Jyväskylän, Kuopion, Porvoon ja Turun seuduilla, mutta laski Forssan, Joensuun, Lahden ja Lappeenrannan seuduilla (Kuva 8).

Kuva 7. Kotitalouksista peräisin olevan yhdyskuntabiojätteen määrä asukasta kohden kullakin tarkastelussa mukana olleella seudulla jaoteltuna erilliskerättyyn ja sekajätteessä olevaan biojätteeseen.

Kuva 8. Biojätteen erilliskeräysasteen kehitys vuodesta 2016 tai vuodesta 2018* vuoteen 2021.

3.1.3 Rakennus- ja purkujätteen määrä

Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan tavoitellaan rakentamisen jätemäärän vähenemistä (Ympäristöministeriö 2022). Rakennus- ja purkujätteen määrän alueelliset arviot perustuivat valtakunnallisiin rakennusalan jätemääriin ja niiden allokointiin tarkasteltaville alueille rakentamisen toimialan liikevaihdon suhteessa. Valtakunnallisesti rakennusalan jätemäärä kasvoi vuodesta 2016 vuoteen 2018. Jätemäärä oli vuonna 2021 noin 700 000 tonnia vähemmän kuin vuonna 2016 (Tilastokeskus 2023a). Rakennusalan liikevaihto kasvoi kaikilla tarkasteltavilla alueilla vuodesta 2016 vuoteen 2021 (Tilastokeskus 2023c)

Valtakunnallisen jätemäärän vaihtelut selittävät pääosin myös alueellisia trendejä vuodesta 2016 vuoteen 2021 (Kuva 9). Kaikilla alueilla Etelä-Karjalaa lukuun ottamatta rakennusalan jätemäärä kasvoi vuodesta 2016 vuoteen 2018. Etelä-Karjalassa rakennusalan jätemääräarviota laski rakennusalan liikevaihdon heikentyminen vuodesta 2016 vuoteen 2017. Vuodesta 2018 alkaen jätemäärät laskivat vuoteen 2021 saakka lukuun ottamatta vähäistä kasvua Keski-Suomessa vuodesta 2019 vuoteen 2020 sekä EteläKarjalassa vuodesta 2020 vuoteen 2021.

Kuva 9. Rakennus- ja purkujätteen alueelliset kokonaismäärät (1 000 kg / vuosi).

Jätemäärät laskivat vuoteen 2021 mennessä vuoden 2016 tasolta.

Rakennus- ja purkujätteen määrä on seurannan arvioiden mukaan suurin Lounais-Suomessa, mikä johtuu Lounais-Suomen rakennusalan suuresta koosta suhteessa muihin tarkasteltuihin alueisiin. Näin ollen alueiden tuloksia ei ole mielekästä vertailla. Alueiden rakennus- ja purkujätteiden määrät heijastelevat karkeasti alueiden kokoa asukasmäärinä tarkasteltuna. Tulokset kuvastavat karkealla tasolla rakennusalalla syntyvän jätteen suuruusluokkaa kullakin alueella.

3.1.4 Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) määrä ja erilliskeräysaste

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa tavoitellaan mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytön lisääntymistä sekä SER:n kierrätyksen lisäämistä ja osuuden vähentämistä sekajätteiden joukossa (Ympäristöministeriö 2022). Erilliskerätyn SER:n aluekohtaisia määriä arvioitiin valtakunnallisen tuottajavastuutilaston pohjalta ja sekajätteen joukkoon päätyneen SER:n määrää joko valtakunnallisen tai alueen oman sekajätteen koostumustutkimuksen tulosten pohjalta. SER:n kokonaismäärän arvio muodostui edellä mainittujen summasta.

Valtakunnallisesti kotitalouksien vuodessa tuottaman sekalaisen yhdyskuntajätteen määrä on kasvanut noin 50 kg/asukas vuosien 2016–2020 aikana. Erilliskerätyn SER:n määrä on vastaavasti kasvanut noin 2 kg / asukas (Tilastokeskus 2023a) Arvioiden mukaan SER:n kokonaismäärä kasvoi tarkastelujakson aikana kaikilla tarkastelussa mukana olleilla alueilla (Kuva 10). SER:n kokonaismäärä oli kaikilla alueilla noin 11–13 kg asukasta kohden vuodessa. SER:n erilliskeräysaste laski muilla alueilla paitsi Lounais-Suomessa (Kuva 11) SER:n erilliskeräysaste vaihteli 89 prosentista 94 prosenttiin.

Kuva 10. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER:n) kokonaismäärät Circwaste-alueilla jaoteltuna erilliskerättyyn ja sekajätteeseen päätyneeseen romuun. SER:n määrä on kasvanut valtakunnallisesti tarkastelujakson aikana.

Kuva 11. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER:n) erilliskeräysasteet (massa -%) Circwastealueilla. Erilliskeräysasteet ovat Lounais-Suomea lukuun ottamatta laskeneet hieman.

Sekajätteen määrän kasvu on tarkastelujaksolla ollut voimakkaampaa kuin erilliskerätyn SER:n määrän kasvu, mikä näkyy tuloksissa yleisesti erilliskeräysasteen vähäisenä heikkenemisenä. Valtakunnallisesti SER:n osuudessa sekajätteissä ei ole tarkastelujaksolla ollut muutosta, vaan osuus pysyi 0,7 % tasolla koko tarkastelujakson ajan (Suomen Kiertovoima ry 2023).

Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan laskelmat perustuvat valtakunnalliseen koostumusarvioon. Keski-Suomessa SER:n osuus sekajätteissä oli samalla tasolla kuin valtakunnallisesti koko seurantajakson ajan (0,71 %). Lounais-Suomessa SER:n osuus sen sijaan oli koostumustutkimusten mukaan alempi: 0,5 % vuosien 2016–2017 ja 0,4 % vuosien 2018–2020 arvioissa. SER:n pienempi osuus sekajätteen joukossa selittää Lounais-Suomen muita alueita korkeampaa erilliskeräysastetta ja osuuden pieneneminen vuodesta 2018 alkaen hienoista nousua alueen erilliskeräysasteessa.

3.1.5 Alueellinen kokonaisjätemäärä

Valtakunnallisesti jätteiden kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2017 (117 101 000 tonnia) vuoteen 2021 (124 840 000 tonnia) noin 6,6 % (Tilastokeskus 2023a) Maakuntien kokonaisjätemäärää arvioitiin Ympäristönsuojelun valvonnan tietokannan (YLVAn) tietojen pohjalta ja suhteutettiin alueellisiin tilastotietoihin BKT:stä ja asukasmäärästä. Alueelliset kokonaisjätemäärien arviot kuvastavat kunkin maakunnan elinkeinorakennetta. Jätteitä runsaasti tuottavan, materiaali-intensiivisen teollisuuden sijoittuminen maakuntaan vaikuttaa voimakkaasti tuloksiin. Eri maakuntien kokonaisjätemäärät vaihtelevat voimakkaasti. Esimerkiksi kaivannaisteollisuus Pohjois-Karjalassa, metsäteollisuus Etelä-Karjalassa ja Keski-Suomessa sekä metalliteollisuus Satakunnassa näkyvät leimallisesti alueen kokonaisjätemäärissä. Kokonaisjätemäärien arvioita suhteutettiin kunkin maakunnan BKT:hen ja asukasmäärään. Molemmissa vertailuissa maakuntien sisäiset trendit näyttäytyivät pitkälti samansuuntaisina. Ainoastaan vuodesta 2020 vuoteen 2021 Satakunnassa, Etelä-Karjalassa ja Keski-Suomessa jätemäärä laski suhteutettuna BKT:hen, mutta nousi suhteutettuna asukasmäärään. Kokonaisuudessaan BKT:hen suhteutettu jätemäärä laski vuodesta 2017 vuoteen 2021 Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa, pysyi samana Satakunnassa sekä nousi Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa (Kuva 12). Asukaslukuun suhteutettu jätemäärä samalla tarkastelujaksolla vuosina 2017–2021 laski vain Etelä-Karjalassa. Määrät pysyivät samalla tasolla Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa sekä nousivat Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa (Kuva 13).

Kuva 12. Maakuntakohtaisten kokonaisjätemäärien arviot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tietojen kirjaamisen muutosten vuoksi vuoden 2016 arviot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia muiden vuosien tuloksiin.

Kuva 13. Maakuntakohtaisten kokonaisjätemäärien arviot suhteutettuna maakunnan asukasmäärään. Tietojen kirjaamisen muutosten vuoksi vuoden 2016 arviot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia muiden vuosien tuloksiin.

Jätemäärien vuosien välistä vaihtelua selittää osin jätteiden varastotilanteen muutos. Suurten jäte-erien varastointi raportointihetkellä voi vaikuttaa selvästi koko maakunnan kyseisen vuoden jätemääräarvioon. Etelä-Karjalassa jätemäärät suhteessa BKT:hen ja asukasmäärään kasvoivat vuodesta 2016 saavuttaen huippunsa vuonna 2019, mutta laskivat sitten lähes 2019-vuoden tasolle vuosina 2020–2021. Jätemäärä vaihteli välillä 201–341 tonnia jätettä / miljoonaa euroa ja 7–13 tonnia jätettä asukasta kohden.

Keski-Suomessa jätteiden kokonaismäärä kasvoi vuoteen 2018 saakka ja laski sitten BKT:n suhteen vuoteen 2021 ja asukasmäärän suhteen vuoteen 2020 saakka. Jätemäärä vaihteli välillä 148–216 tonnia / miljoonaa € ja 5–8 tonnia asukasta kohden.

Pohjois-Karjalassa jätemäärät olivat korkeimmat BKT:n suhteen vuonna 2017 ja asukasmäärään suhteutettuna vuonna 2020. Vähiten jätettä muodostui vuosina 2016 ja 2019. Jätemäärä vaihteli välillä 344–501 tonnia / miljoonaa € ja 11–17 tonnia asukasta kohden.

Satakunnassa asukasmäärään suhteutettuna jätemäärä pysyi kohtalaisen vakaalla tasolla, mutta BKT:n suhteen jätemäärä laski tarkastelujakson aikana. Jätemäärä vaihteli välillä 213–242 tonnia / miljoonaa € ja 8–9 tonnia asukasta kohden.

Varsinais-Suomessa jätettä syntyi arvion mukaan eniten suhteessa BKT:hen ja asukasmäärään vuonna 2021. Määrät pysyivät kohtalaisen samalla tasolla vuodesta 2016 vuoteen 2019, jonka jälkeen määrät kääntyivät nousuun. Jätemäärä vaihteli välillä 58–106 tonnia jätettä / miljoonaa euroa ja 2–4 tonnia jätettä asukasta kohden.

Jätteiden määrä suhteessa BKT:hen ja asukasmäärään oli suurin Pohjois-Karjalassa ja pienin Varsinais-Suomessa. Tämän taustalla on maakuntien erilainen elinkeinorakenne ja jätehuollon toimintojen sijoittuminen, mitkä vaikuttavat jätemääriin. Etelä-Karjalassa tyypillisimpiä määrältään suurimpia jätejakeita olivat puu ja kuori, kaivannaisjätteet sekä lietteet. Keski-Suomen jätemääriä hallitsivat erityisesti metsäteollisuuden jätteet, kuten puu ja kuori sekä lietteet. Pohjois-Karjalassa suurimpia jätevirtoja olivat kaivannaisjätteet, puu ja kuori sekä lietteet. Satakunnan jätemäärissä esille nousivat metalliteollisuuden jätteet sekä paperi ja kartonki. Varsinais-Suomessa suurimpia jätevirtoja edustivat mm. teollisuusjätteet ja maa-ainekset.

Maakuntatason jätemäärien tarkastelu YLVA-tietojen pohjalta on epävarmaa. Maakunnan jätteenkäsittelijöiden tietoja jätemääristä on rajattu siten, että mahdollisimman suuri osa alueella tuotetuista jätteistä tulisi mukaan laskelmaan, mutta toisaalta samojen jätteiden laskeminen useampaan otteeseen esimerkiksi esikäsittelyn ja varsinaisen käsittelyn kohdalla olisi mahdollisimman pieni.

Arviointimenetelmään ja taustatietoihin liittyy kuitenkin paljon epävarmuuksia, joten tuloksia voi pitää ainoastaan suuntaa antavina. Vuoden 2016 tulokset eivät ole luotettavasti vertailukelpoisia muuhun aikasarjaan verrattuna vuonna 2016 tapahtuneen kirjaamistavan muutoksen vuoksi (Merilehto, 2024). Lisäksi tietokannan tiedoissa on virheellisiä merkintöjä, joista vain ilmeisimmät on tässä tarkastelussa resurssien rajallisuuden vuoksi saatu poistettua. Virheelliset merkinnät voivat johtaa merkittäviin virheisiin tuloksissa.

3.2 Kiertotalouden sosio-ekonomiset indikaattorit

3.2.1 Tukityöllistäminen

Kierrätystyöntekijä on yli 1 100 ammattinimikkeen joukosta yksi yleisimmistä tukityöllistämisen kohdeammateista. Kierrätystyön merkitys on ollut viime vuosina kasvussa koko Suomen tasolla, ja jo lähes 5 % kaikista palkkatuella työllistetyistä ja työkokeilussa olevista työskenteli kierrätystyöntekijänä (Kuva 14). Suurimmassa osassa eri maakuntia luvut ovat olleet noususuhdanteisia, joskin alueellinen vaihtelu on merkittävää (Kuva 15).

Tulos kuvastaa kiertotalouden merkityksen kasvua haavoittuvassa asemassa ja heikommat ammatilliset taidot omaavien ryhmien työllistämisessä. Kierrätystyöntekijäksi työllistyneiden joukossa on paljon erityisesti vähintään kaksi vuotta työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä. Työllistetyt ovat usein yli 50vuotiaita ja joukossa on enemmän miehiä kuin naisia. Kierrätystyöntekijäksi työllistyy myös paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä.

Kierrätystyöntekijöiden osuus kaikista palkkatuella työllistetyistä ja työkokeiluista vuosina 2016-2022

Kuva 14. Kierrätystyöntekijöiden osuus kaikista palkkatuella työllistetyistä ja työkokeiluista vuosina 2016–2022 (Tietolähde: TEM, Työnvälistystilasto)

Kierrätystyöntekijöiden osuus kaikista tukityöllistetyistä vuonna 2022

Koko Suomi

Uusimaa

Varsinais-Suomi

Satakunta

Kanta-Häme

Pirkanmaa

Päijät-Häme

Kymenlaakso

Etelä-Karjala

Etelä-Savo

Pohjois-Savo

Pohjois-Karjala

Keski-Suomi

Etelä-Pohjanmaa

Pohjanmaa

Keski-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Kainuu

Lappi

0 5 10 15

%

Kierrätystyöntekijöiden osuus palkkatuella työllistetyistä [%]

Kierrätystyöntekijöiden osuus työkokeiluista [%]

Tukityöllistämisen kautta kierrätystyöntekijöinä työskentelevien henkilöiden määrä vuonna 2022

Uusimaa

Varsinais-Suomi

Kanta-Häme Satakunta

Pirkanmaa

Päijät-Häme

Kymenlaakso

Etelä-Karjala

Etelä-Savo

Pohjois-Savo

Pohjois-Karjala

Keski-Suomi

Etelä-…

Pohjanmaa

Keski-…

Pohjois-…

Kainuu

Lappi

0 200 400 600 800 1000

Henkilöä

Palkkatuella työllistetyt

Työkokeilussa

Kuva 15. Maakuntakohtaista tietoa tukityöllistämisen kautta kierrätystyöntekijänä työskentelevien määrästä ja osuudesta vuonna 2022 (Tietolähde: TEM, Työnvälitystilasto)

3.2.2 Kiertotalouden opetustarjonta

Lähes kaikki Suomen ammattikorkeakoulut tarjoavat kiertotalousopintoja. Tilastojen perusteella kiertotalouskoulutuksen opintopistemäärä on kasvanut ammattikorkeakouluissa kansallisella tasolla lukuvuodesta 2019–2020 lukuvuoteen 2021–2022, vaikkakin oppilaitoskohtaisia eroja on huomattavissa (Kuvat 16 ja 17). Vaikka lukuvuoteen 2023–2024 opintopistemäärä hieman väheni, on opintojen tarjonnassa havaittavissa nouseva trendi. Tämä kertoo kehitysaskeleista kiertotalouteen liittyvän osaamisen kehittämisessä.

Kiertotalouskoulutukseen liittyvään kasvuun vaikuttaa esimerkiksi kiertotalousosaamisen kasvanut tarve työelämässä. Opintotarjontaa on lisännyt myös lisääntynyt yhteistyö ammattikorkeakoulujen välillä mm. kiertotaloushankkeiden kautta. Osassa korkeakouluja kiertotalous on jo integroitu osaksi opetussuunnitelmia, joten yhä useamman kurssin sisällössä on huomattavissa kiertotalousteemoja.

Kiertotalouteen liittyvien kurssien yhteenlaskettu opintopistemäärä ammattikorkeakouluissa, kaikki koulut yhteensä

Opintopistettä

Kuva 16. Kiertotalouteen liittyvien kurssien yhteenlaskettu opintopistemäärä ammattikorkeakouluissa, kaikkien koulujen opintopisteiden yhteismäärä

Kiertotalouteen liittyvien kurssien yhteenlaskettu opintopistemäärä ammattikorkeakouluissa

LAB AMK

Lapin AMK

Haaga-Helia

HAMK

TAMK

SeAMK

Turku AMK

JAMK

Metropolia

Arcada

Xamk

Laurea AMK

Oamk

Karelia

Novia

VAMK

SAMK

Centria

Savonia AMK

KAMK

Humak

Diak

Opintopistettä

Kuva 17. Kiertotalouteen liittyvien kurssien opintopistemäärä eri ammattikorkeakouluissa

3.2.3 Keräyspisteiden saavutettavuus

Lajittelumahdollisuudet vaihtelevat erilaisten asuinalueiden, kuntien ja alueiden välillä. Vaikka niin muovipakkausten, uudelleenkäytettävien tekstiilien kuin SER:n keräyspisteitä on ympäri Suomea, parhaiten pisteet ovat saavutettavissa tiheimmin asutuilla alueilla eteläisessä Suomessa. Lyhin matka eri keräyspisteille on Uudellamaalla ja pisin Lapissa. Saavutettavuustarkastelujen tulokset on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Elinympäristön tietopalvelu Liiterissä. Seurantatuloksia voi tarkastella siellä erilaisilla aluerajauksilla, kuten esimerkiksi kunta- tai maakuntakohtaisesti.

Valtakunnallisesti tarkasteluna sekä muovipakkausten ja uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteiden saavutettavuus on parantunut viime vuosina (Kuvat 18, 19). Sen sijaan SER:n keräyspisteiden saavutettavuudessa ei ole juurikaan tapahtunut muutosta (Kuva 20). Jäteasetuksen vuodesta 2023 alkaen laajentuneet erilliskeräysvelvoitteet tulevat vaikuttamaan muovipakkausjätteen keräyksen saavutettavuuteen. Muovipakkausjätteiden kiinteistökohtainen erilliskeräys kuitenkin laajentui merkittävästi jo

tätä aiemmin, minkä vuoksi aluekeräyspisteiden saavutettavuuden tarkasteleminen ei anna kokonaiskuvaa muovipakkausjätteen erilliskeräysmahdollisuuksien saavutettavuudesta.

Kuinka kaukana suomalaiset asuvat lähimmästä muovipakkausjätteen aluekeräyspisteestä? Osuus väestöstä eri etäisyysvyöhykkeillä 2019-2022

Kuva 18. Muovipakkausjätteen aluekeräyspisteiden saavutettavuus

Kuinka kaukana suomalaiset asuvat lähimmästä uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteestä? Osuus väestöstä eri etäisyysvyöhykkeillä 2019-2022

Kuva 19. Uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteiden saavutettavuus

Kuinka kaukana suomalaiset asuvat lähimmästä SER:n keräyspisteestä? Osuus väestöstä eri etäisyysvyöhykkeillä 2019-2022

Prosenttiosuus väestöstä

Kuva 20. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) keräyspisteiden saavutettavuus

3.2.4 Kaasun tankkausasemien ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuus

Biokaasun tai tarkemmin ottaen biometaanin tankkausasemia on pääasiassa Etelä-Suomessa ja biojätteen anaerobisen käsittelylaitosten (biokaasulaitosten) yhteydessä. Metaanin siirtoverkko kattaa Suomessa vain maan kaakkois- ja eteläosia Imatralta Inkooseen ja Tampereelle. Kaasuverkon alueella tankkausasemia on tiuhemmin ja muualla tankkausasemat ovat joko asemalle muualta tuodun kaasun tai paikallisesti tuotetusta biokaasusta jalostetun kaasun varassa. Maakuntien välillä on siten eroja kaasuautojen tankkauspisteiden saavutettavuudessa.

Seurantatulosten mukaan kaasuautojen tankkausasemien saavutettavuus koheni valtakunnallisesti vuodesta 2019 vuoteen 2022 mennessä (Kuva 21). Vuonna 2022 noin 18 % suomalaisista asui enintään viiden minuutin ajomatkan päässä lähimmältä kaasuautojen tankkausasemalta. Maakuntien välillä saavutettavuudessa oli kuitenkin suuria eroja. Erityisesti Kainuun, Lapin ja Keski-Pohjanmaan asukkaille asemien saavutettavuus oli heikkoa. Saavutettavuustarkastelujen tulokset on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Elinympäristön tietopalvelu Liiterissä. Seurantatuloksia voi tarkastella siellä erilaisilla aluerajauksilla, kuten esimerkiksi kunta- tai maakuntakohtaisesti.

Kuinka kaukana suomalaiset asuvat lähimmästä kaasuautojen tankkauspisteestä? Osuus väestöstä eri etäisyysvyöhykkeillä 2019-2022

Enintään 5 minuuttia 5-20 minuuttia Yli 20 minuuttia

Kuva 21. Kaasuautojen tankkauspisteiden saavutettavuus osuutena väestöstä, joka asuu tietyn ajomatkan (minuutteina autolla) päässä lähimmältä henkilöautojen kaasuntankkausasemalta (biometaani).

Julkisia sähköautojen latauspisteitä on saatavilla eri puolilla Suomea. Sähköautojen latauspisteiden saavutettavuus oli kautta maan parempi verrattuna kaasuautojen tankkausasemien saavutettavuuteen. Alueellisia eroja saavutettavuudessa oli jonkin verran. Saavutettavuus oli heikkoa erityisesti pienissä kunnissa, jotka sijaitsevat kauempana kasvukeskuksista.

Valtakunnallisesti sähköautojen latauspisteiden saavutettavuus kohentui vuodesta 2019 vuoteen 2022. Vuonna 2022 enää alle 1,9 % suomalaisista asui yli 20 minuutin ajomatkan päässä julkiselta sähköautojen latauspisteeltä, kun vastaava osuus vuonna 2019 oli 5,6 % (Kuva 22).

Kuinka kaukana suomalaiset asuvat lähimmästä sähköautojen latauspisteestä? Osuus väestöstä eri etäisyysvyöhykkeillä 2019-2022

Enintään 5 minuuttia 5-20 minuuttia Yli 20 minuuttia

Kuva 22. Sähköautojen latauspisteiden saavutettavuus osuutena väestöstä, joka asuu tietyn ajomatkan (minuutteina autolla) päässä lähimmältä yleiseltä sähköautojen latauspisteeltä.

3.2.5 Jakamistalous

Kirjastojen lainattavat esineet

Lainattavissa olevien esineiden määrä tuhatta asukasta kohden kohdekuntien kirjastoissa lähes kolminkertaistui tarkastelujakson aikana (2016: 3,1 kappaletta ja 2022: 9,2 kappaletta) ja sama trendi näkyi myös lainausmäärissä (Kuva 23). Kohdekuntien keskiarvo esineiden yhteenlasketusta lainausmäärästä nousi vuosien 2016 ja 2022 välillä 26,8 lainasta 66,9 lainaan tuhatta asukasta kohden, eli yli kaksinkertaistui.

Lukumääräisesti eniten lainattavissa olevia esineitä oli suurissa kaupungeissa, kuten Jyväskylässä (1 312 esinettä, 2022) ja Porissa (9 521 esinettä, 2022). Asukaslukuun suhteutettuna pienemmissä kunnissa oli kuitenkin enemmän esineitä tarjolla, esimerkiksi vuonna 2022 eniten lainattavia esineitä 1 000 asukasta kohti oli Muuramessa (23,7) jossa esineiden määrä oli noussut merkittävästi. Myös lainausmäärät 1 000 asukasta kohti olivat korkeimmat Muuramessa. Sama kasvutrendi oli nähtävissä kuitenkin kaikissa kunnissa. Lähes kaikissa kunnissa oli myös huomattavissa vuosien 2020–2021 tiedoissa pieni tasoittuminen ja tipahdus, oletettavasti koronaviruspandemian seurauksena, jolloin kirjastot olivat osittain suljettuina ja kävijämäärät pienempiä.

Turussa vuosien 2021 ja 2022 lainausmäärien kirjanpitoon vaikutti tietojärjestelmän muutokset ja samalla muutokset esineiden kategorioinnissa. Suurin lainaus ja esinemääriin vaikuttava muutos Turussa oli se, ettei pelejä (lautapelit, korttipelit ja palapelit yms.) enää laskettu esinekategoriaan. Näin ollen viimeisimpien vuosien tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia Turun osalta niin aiempiin vuosiin kuin muihin kuntiin verrattuna.

Esineiden yhteenlaskettu lainausmäärä 1 000 henkilöä kohden (kuntien keskiarvo)

Kuva 23. Esineiden lainausmäärien keskiarvo 1 000 asukasta kohden tarkastelussa mukana olleiden kuntien kirjastoissa.

Kirjastojen esinetarjonta monipuolistui, mutta eniten lainausmääriä keräsivät monenlaiset pelit, kausikortit sekä lukuisat erilaiset harrastevälineet, kuten urheiluvälineet ja soittimet. Myös esimerkiksi kirjastokasseja, työkaluja ja mittareita lainattiin paljon.

Kaupunkipyörät

Kymmenestä kohdekunnasta kaupunkipyöriä on seuranta-aikana ollut Turussa, Lappeenrannassa, Imatralla, Porissa sekä Joensuussa. Joensuussa kaupunkipyörätoimintaa ei ole kuitenkaan ollut enää vuoden 2019 jälkeen. Niin pyörien kuin pyöräasemien määrä nousi seuranta-aikana kaikissa neljässä kunnassa, joissa kaupunkipyöriä oli. Kaikissa kunnissa kaupunkipyörien määrä väheni 2019–2021 välillä, mutta vuonna 2022 luvut lähtivät nousuun (Kuva 24)

Keskiarvo tarjolla olevista kaupunkipyörien määrästä 1 000 asukasta kohden nousi 2016-vuoden 1,3 pyörästä 2022-vuoteen mennessä 1,8 pyörään, eikä luvuista huomaa Joensuun putoamista listalta. Keskiarvon nousu selittyy pääosin siitä, että Turussa kaupunkipyörämääriä nostettiin 700 pyörään aiemmasta 300 pyörästä. Myös pyöräasemien määrä nousi lähes samassa suhteessa. Turun jälkeen eniten pyöriä löytyi Lappeenrannasta, jossa käytössä oli 120 kaupunkipyörää. Myös Imatralla ja Porissa pyörien määrä nousi vuoden 2021 notkahduksen jälkeen.

Kaupunkipyörien määrä 1 000 kuntalaista kohden (kuntien keskiarvo)

Kuva 24. Kaupunkipyörien määrä 1 000 asukasta kohden tarkastelussa mukana olevien kuntien keskiarvona.

3.3 Kiertotalouden tutkimus- ja kehityshankkeet

Kiertotalouteen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa seurattiin hankkeen avainalueille kohdennetulla tarkastelulla, jossa pyrittiin tunnistamaan tärkeimpiä alueella toimivia kiertotaloushankkeita. Seurannan tulosten mukaan Suomessa tunnistettiin parhaimmillaan – ja aktiivisimman hankkeiden kokoamisen aikaan – vuosina 2018 ja 2023 olevan käynnissä noin 80 julkista, kiertotalousaiheista projektia (Kuva 25). Todellisuudessa kaikkien Suomen kiertotalousaiheisten tutkimus- ja kehityshankkeiden lukumäärä oli tätä selvästi suurempi, sillä tässä tarkastelussa pääpainopisteenä oli Circwasten kanssa yhteistyötä tekevät ja samoilla maantieteellisillä alueilla toimivat hankkeet. Esimerkiksi yritysten omista kehityshankkeista ei saatu juurikaan tietoja.

Keski-Suomi

Pohjois-Karjala

Etelä-Karjala

Lounais-Suomi

Muut alueet

YHTEENSÄ

Kuva 25. Aktiivisten kiertotalousaiheisten, Circwasten toimintaan kytkeytyneiden hankkeiden lukumäärät vuosina 2016–2023.

Yhteensä vuodesta 2016 vuoteen 2023 mennessä tavoitettiin 305 kiertotaloushanketta, joiden yhteen laskettu kokonaisbudjetti oli yli 500 miljoonaa euroa. Osa hankkeessa mukana olevista tahoista oli kuitenkin muista maista, joten kaikkea tuota panosta ei ole käytetty kiertotalouden edistämiseksi Suomessa. Toisaalta osasta hankkeista ei ollut julkisesti saatavilla budjettitietoja.

Suurin osa näistä hankkeista liittyi biotalouteen (84 kpl), laaja-alaisesti kiertotalouteen (62 kpl) ilmastokysymyksiin (49 kpl) tai liiketoimintaan (48 kpl). Myös rakentamiseen (29 kpl), opetukseen ja koulutukseen (26 kpl), digitalisaatioon (22 kpl) ja muoveihin (22 kpl) liittyviä hankkeita oli käynnissä runsaasti.

4. Johtopäätökset

Kiertotalouden alueelliselle seurannalle on enenevissä määrin tarvetta, kun kunnat ja alueet aktiivisesti edistävät kiertotaloutta. Mittaamalla kehitystä aluetasolla voidaan saada arvokasta tietoa eri alueiden ominaispiirteistä, haasteista ja onnistumisista. Alueiden kesken vertailukelpoinen seurantatieto mahdollistaa toimivien käytäntöjen tunnistamisen ja ottamisen käyttöön muuallakin. Kiertotalous on moniulotteinen ilmiö, jonka seurantaan tarvitaan useita lähestymistapoja.

Circwaste – Kohti kiertotaloutta -hankkeessa kehitettiin ja testattiin lukuisia kokeellisia mittareita kiertotalouden alueelliseen seurantaan vuosina 2016–2023. Mittarit perustuivat pääosin olemassa oleviin tietoaineistoihin, mutta tietojen jalostaminen ja kokoaminen yhteen osoitti uusia mahdollisuuksia kiertotalouden alueellisessa seurannassa. Mittareilla tarkasteltiin jätehuollon kehitystä, työllistämistä, opetustarjontaa, kiertotalouspalvelujen ja -infrastruktuurin saavutettavuutta, jakamistaloutta sekä kiertotalouden tutkimus- ja kehityshankkeita. Osa mittareista osoitti kiertotalouden edistymistä, mutta toisten mittarien valossa kehitys ei ole kulkenut toivottuun suuntaan.

Kiertotalouden edistyminen alueellisten mittarien valossa Jätteisiin liittyvät alueelliset indikaattorit osoittivat vaihtelevia trendejä. Kotitalousjätteen seutukohtaiset määrät asukasta kohden laskivat osalla tarkastelussa mukana olleista seuduista vuodesta 2016 vuoteen 2021, mutta nousivat toisilla seuduilla. Suurimmalla osalla seuduista havaittiin positiivista kehitystä kierrätysasteessa. Samaan aikaan valtakunnallisesti yhdyskuntajätteen määrä kasvoi ja kierrätysaste laski. Valtakunnallisten ja EU:n yhdyskuntajätteiden kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi kansallisesti tulisi myös kotitalouksien yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nousta nopeammin.

Kehitys oli kahtalaista kotitalouksien biojätteiden määrässä ja erilliskeräysasteessa. Osalla seuduista havaittiin positiivista kehitystä, kun biojätteiden kokonaismäärä laski ja kierrätysaste nousi, mutta osalla seuduista havaittiin päinvastaisia trendejä

Rakennus- ja purkujätteen määrät laskivat vuodesta 2016 vuoteen 2021. Trendeissä oli kuitenkin alueellisia eroja, jotka selittyivät rakentamisen alan liikevaihdon kehityksellä eri maakunnissa. SER:n määrässä ja erilliskeräysasteessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sekä rakennus- ja purkujätteen että SER:n alueelliset arviot pohjautuvat suurelta osin valtakunnallisiin tietoihin, joita allokoitiin alueelle liiketoiminnan tai asukasmäärän pohjalta.

Arviot alueellisista kokonaisjätemääristä suhteessa BKT:hen laskivat Etelä-Karjalassa ja PohjoisKarjalassa vuodesta 2017 vuoteen 2021. Muilla alueilla jätemäärien suhteessa BKT:hen arvioitiin joko nousseen tai pysyneen ennallaan.

Kiertotalousarjen näkökulmasta tiettyjen materiaalien keräyspisteiden sekä kaasun tankkausasemien ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuudessa oli merkittäviä alueellisia eroja eri puolilla Suomea. Valtakunnallisesti muovipakkausjätteen aluekeräyspisteiden ja uudelleenkäytettävien tekstiilien keräyspisteiden saavutettavuus kohentui tarkastelujaksolla (2019–2022), mutta SER:n keräyspisteiden saavutettavuus pysyi ennallaan. Myös biokaasun tankkausasemien ja sähköautojen julkisten latauspisteiden saavutettavuus koheni.

Tukityöllistämisen seurannassa kierrätystyöntekijä on yksi yleisimmistä tehtävänimikkeistä tukityöllistämisessä Suomessa ja sen osuus kasvoi parilla prosenttiyksiköllä noin viiteen prosenttiin vuodesta 2016 vuoteen 2022 mennessä. Kierrätystyöntekijäksi tukityöllistyneiden osuus vaihteli maakuntien välillä.

Kiertotalouteen liittyvien kurssien yhteenlaskettu opintopistemäärä oli Suomen ammattikorkeakouluissa tarkastelujaksolla huipussaan lukukaudella 2021–2022, mutta myös lukukaudella 2023–2024 tarjottiin enemmän kiertotalousopetusta kuin seurannan alussa lukukaudella 2019–2020.

Jakamistaloutta tarkasteltiin kirjastojen esinelainojen ja kaupunkipyörien määrän kautta tietyissä kohdekunnissa. Sekä kirjastojen lainattavien esineiden lainausmäärät että kaupunkipyörien lukumäärät asukaslukuun suhteutettuna tarkastelussa mukana olleiden kuntien alueilla kasvoivat selvästi tarkastelujakson aikana. Kirjastojen esinelainoja tarkasteltiin vuosina 2016–2022 ja kaupunkipyöriä vuosina 2019–2023.

Kiertotalousaiheisten, julkisten tutkimus- ja kehityshankkeiden määrä oli suuri. Hanketoiminta ei näytä ainakaan hidastuneen tarkastelujakson aikana vuodesta 2016 vuoteen 2023.

Loppupäätelmät

Tulokset osoittavat, että tietyiltä osin kiertotalous etenee, mutta joissakin osa-alueissa kehitys ei ole kulkenut toivottuun suuntaan. Kokeelliset, alueelliset kiertotalousmittarit osoittavat myös, että monen indikaattorin osalta alueiden tulokset eroavat toisistaan. Kiertotalous näyttäisi siis etenevän eri tahtiin eri puolilla Suomea tai erilaisissa ympäristöissä.

Tässä raportissa esitellyt mittarit sisältävät kuitenkin huomattavasti rajoituksia tulosten tulkinnalle. Monia voidaan pitää vain suuntaa antavina arvioina. Tarkempi ja vertailukelpoisempi alueellinen tieto tarjoaisi paljon mahdollisuuksia vahvistaa kiertotalouden seurantaa ja sen myötä ohjaamista kohti kestävää kiertotaloutta

Kiertotalouden etenemisen ja vaikutusten seurannan kannalta kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa on olemassa paljon, mutta vain pieni osa siitä on avoimesti saatavilla ja yhdistettävissä muihin tietolähteisiin. Erityisesti alueellisesta ja toimialoja erittelevästä tiedosta on puutetta. Alueellista kiertotalousseurantaa olisikin tärkeää edistää yhteistyössä erilaisten sidosryhmien kanssa ja moninaiset tietotarpeet huomioiden sekä tietosuojasta ja luottamuksellisuudesta huolehtien.

Lähteet

EEA, ISPRA, EPA Network (2020). Bellagio Declaration - Circular economy monitoring principles. https://epanet.eea.europa.eu/reports-letters/monitoring-progress-in-europes-circular-economy

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2023). Tuottajavastuu - Kierrätystavoitteet ja -tulokset. https://www.ely-keskus.fi/web/tuottajavastuu/kierratystavoitteet-ja-tulokset

Euroopan komissio (2015). Kiertotalouden toimintaohjelma. https://environment.ec.europa.eu/topics/circular-economy/firstcircular-economy-action-plan_en

Euroopan komissio (2019). Komission tiedonanto - Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1588580774040&uri=CELEX%3A52019DC0640

Euroopan komissio (2020). Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma - Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (COM(2020) 98 final). https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:9903b325-6388-11ea-b73501aa75ed71a1.0021.02/DOC_1&format=PDF

Euroopan komissio (2023). COM/2023/304. Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle jäsenvaltioista, joiden osalta yhdyskuntajätteen valmistelua uudelleenkäyttöä varten ja kierrätystä koskeva vuodelle 2025 asetettu tavoite, pakkausjätteen kierrätystä koskeva vuodelle 2025 asetettu tavoite ja kaatopaikkajätteen vähentämistä koskeva vuodelle 2035 asetettu tavoite ovat vaarassa jäädä toteutumatta https://environment.ec.europa.eu/publications/waste-early-warning-report_en

Eurostat (2023). Improved circular economy monitoring framework. https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostatnews/w/wdn-20230515-1

Jätelaki 646/2011 §6.

Laaksonen, J., Pietarinen, A., Salmenperä, H. & Merilehto, K. (2017). Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023; Taustaraportti. Ympäristöministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4734-0

Merilehto, K., 2024. Suomen ympäristökeskus. Tietopoiminta-aineisto vuosilta 2013–2021 ympäristölupavelvollisten toiminnanharjoittajien YLVA-tietojärjestelmään kirjatuista jätemäärätiedoista.

Myllymaa, T., Pitkänen, K., Karppinen, T. K. M., Savolahti, H., Dahlbo, H., Judl, J., & Sederholm, C. (2021). Executing circular economy strategies in practice in Finland - Results and experiences from the Circwaste project. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/329090

Pitkänen, K., Karppinen, T. K. M., Kautto, P., Pirtonen, H., Salmenperä, H., Savolahti, H., & Myllymaa, T. (2023). How to measure the social sustainability of the circular economy? Developing and piloting social circular economy indicators in Finland. Journal of Cleaner Production, 392(136238). doi:https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2023.136238

Pitkänen, K., Karppinen, T. K. M., Kautto, P., Turunen, S., Judl, J. & Myllymaa, T. (2020). Sex, drugs and the circular economy: the social impacts of the circular economy and how to measure them. Teoksessa M. Brandão;D. Lazarevic;& G. Finnveden (Toim.), Handbook of the Circular Economy (ss. 162-175). Edward Elgar Publishing. doi:https://doi.org/10.4337/9781788972727.00021

Salmenperä, H., Sahimaa, O., Kautto, P., Vahvelainen, S. Wahlström, M., Bachér, J. & Laine-Ylijoki, J. (2016). Kohdennetut keinot kierrätyksen kasvuun. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 53/2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-311-8

Sitra (2016). Kierrolla kärkeen - Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025. Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/kierrolla-karkeen/ Sitra (2019). Kriittinen siirto - kiertotalouden tiekartta 2.0. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. https://www.sitra.fi/hankkeet/kriittinen-siirto-kiertotalouden-tiekartta-2/ Suomen Kiertovoima ry (2023). Koostumustietopankki. Tietopoiminto 4.8 2023, https://kivo.fi/ymmarramme/koostumustietopankki/ Teittinen, T. (2017). Kiinteistökohtaisen kompostoinnin määrä Suomessa Ympäristöministeriö (sisäinen raportti).

Tilastokeskus (2023a). Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat Jätetilasto. https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/

Tilastokeskus (2023b). Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Väestörakenne. https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/

Tilastokeskus (2023c). Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Alueellinen yritystoimintatilasto https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/

Tilastokeskus (2023d). Kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit. https://www.stat.fi/tup/kiertotalous/kiertotalousliiketoiminnanindikaattorit.html

Valtioneuvosto (2021). Valtioneuvoston periaatepäätös YM/2021/17. Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta. Ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8071a6e1

Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 331/2013

Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021

Ympäristöministeriö (2015). Jätelakiopas - Yhdyskuntajätehuoltoa ohjaavat säännökset Helsinki: Ympäristöministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/158367/OH_5_2015.pdf?sequence

Ympäristöministeriö (2022). Kierrätyksestä kiertotalouteen - Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2027. Ympäristöministeriön julkaisuja 2022: 13. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-266-2

Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Circwaste-hankkeen raportti: Kiertotalouden alueelliset mittarit

ISBN 978-952-11-5687-8 (pdf) Suomen ympäristökeskus, 2024.