Saaristomeren norpista kerätään uutta tietoa riistakameroiden avulla

Teksti | Jussi Laaksonlaita, hankeasiantuntija, Turun AMK ja Olli Loisa, erityisasiantuntija, Turun AMK Kuvat | Seppo Keränen, Jouko Högmander, Olli Loisa ja Jussi Laaksonlaita

Vene lähestyy karun somerikkosaaren rantaa Saaristomeren ulkosaaristossa. Rantautumispaikkaa joutuu hakemaan pitkään, sillä saaren rannat ovat täynnä suuria lohkareita, jotka tekevät rantautumisesta haastavaa. Sää on kuitenkin onneksi tyyni ja aurinkoinen. Haahkojen huudot ja pohjoiseen suuntaavat satojen kurkien aurat kertovat kevään saapuneen. Uteliaat silmäparit seuraavat venettä, kun norppien päitä nousee vedestä saaren ympärillä. Norpat ovat hyvin arkoja ja pakenivat venettä mereen jo kaukaa.

Juuri kivikkoisten rantojen vuoksi saari on myös itämerennorppien suosiossa. Asennamme saarelle riistakameroita, joilla on tarkoitus kuvata keväisin karvavaihtoaikaan rantakiville köllöttelemään nousevia norppia. Norppien turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä sormenjälkien tapaan. Riistakameroiden tarkoituksena onkin kerätä norpista yksilöivää kuva-aineistoa, jonka perusteella eläinten liikkeitä, paikkauskollisuutta ja jopa terveyden tilaa voidaan tutkia.

Ilmastonmuutos uhkaa arktisiin olosuhteisiin sopeutuneita norppia. Saimaannorpan tapaan myös ulkosaaristossa ja avomerellä viihtyvä itämerennorppa tarvitsee lunta ja jäätä etenkin lisääntymisaikana. Jäättöminä talvina kuutit jäävät vaille suojaa ja ovat alttiimpia petojen saalistukselle.

Aiemmin norpat olivat yleisiä Saaristomerellä, mutta nykyisin kannan kooksi arvioidaan ainoastaan 200–300 yksilöä. Norppakanta romahti 1900-luvulla, ensin liiallisen metsästyksen ja sen jälkeen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymisongelmien vuoksi.

Our Saimaa Seal LIFE -hankkeen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ilmastonmuutoksen, ihmisperäisen häiriön ja kalastuksen aiheuttamia haittoja norpille. Turun AMK koordinoi hankkeessa Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla toteutettavia toimenpiteitä. Tavoitteena on muun muassa kehittää norppayksilöiden tunnistamista valokuvien avulla, pilotoida erilaisia keinopesäratkaisuja sekä tunnistaa norppien kannalta tärkeimpiä alueita suojelutoimia varten.

Kun olemme saaneet kamerat asennettua, lähdemme kohti seuraavaa saarta. Tallentuneista kuvista voidaan loppukesällä todeta, että norpat ovat nousseet takaisin rantakiville paistattelemaan pian tutkijoiden poistuttua paikalta.

Riistakameraseurannan lisäksi norppia etsitään myös kiikarin ja kaukoputken avulla havainnoimalla. Tyynellä säällä kiikarointi onnistuu myös veneestä.

Ilmastonmuutos on saimaannorpan tapaan uhka myös itämerennorpalle. Jäättömien talvien lisääntyessä kuutit jäävät vaille suojaa ja ovat alttiimpia petojen saalistukselle.

Norppien turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä sormenjälkien tapaan.