Tutkain 1/2012 by Tutkain

TUTKAIN Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

1/2012

speksin synnystä Reportaasi »10

Totuus Israelin armeijasta »16

Klixi Pariisissa »24

Jaana Pelkosen ohjeet elämänhallintaan »28

Pääkirjoitus

Sellainen pitkä tikku

oukokuun 19. oli viime kesänä sateinen päivä. Muistan sen, koska silloin törmäsin tutkaimeen täysin yllätettynä ja odottamatta. En ole varma, satoiko juuri sillä nimenomaisella hetkellä, mutta koko päivän sade vuorotteli ja ajankohtaan nähden ulkona oli varsin kylmä. Olin metsässä noin kymmenen kilometriä Haminan keskustasta kaakkoon, kun kuulin sen ohimennen mainittavan. Minuun iske pakottava tarve kysyä siitä tarkemmin, että mikä se on, mitä sillä tekee. Olin nimittäin kohtuullisen varma, ettei kyse tällä kertaa ollut mistään lehdestä. Se on sellainen pitkä tikku, jolla etsitään miinoja maasta, sain vastaukseksi. Tutkaimella ei kuulemma ollut mitään tarkkaa muotoa, se oli lähinnä termi kuvaamaan erilaisia tikkuja, joilla pystyy kätevästi tökkimään hiekkaa ja maata ja näin tunnustelemaan, tuleeko vastaan esimerkiksi jalkaväkimiinoja. Tutkain on siis jonkinlainen asia, jota on helppo kuljettaa mukana, jolla voi löytää potentiaalisia ongelmapesäkkeitä ja joka viestii niistä käyttäjälleen. Tutkaimen nimikin kertoo, että sillä tutkitaan. Miten en ollut aiemmin asiaa ajatellut. Mitä kaikkea sillä voikaan tehdä! Jos olisin tuonut innostuneet ajatukseni tuona sateisena päivänä esiin, olisi minua todennäköisesti luultu järkensä terävimmän kärjen hukanneeksi pioneeriksi.

”Käsissäsi olevaa Tutkainta ei ole tarkoitettu jalkaväkimiinojen etsintään.”

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti Käsissäsi olevaa Tutkainta ei ole tarkoitettu jalkaväkimiinojen etsintään. Se ei ole myöskään härkien ja muiden vetoeläinten ohjaamiseen tarkoitettu maataloustyökalu. En usko, että sillä edes voisi tehdä kumpaakaan edellä mainittua, ainakaan kovin hyvin. Sen sijaan Tutkain on valtiotieteellinen ylioppilaslehti. Se on edelleen kaikkien valtsikalaisten lehti, mutta halusimme nostaa sen vieläkin korkeammalle. Vuodenvaihteessa teimme lukijatutkimuksen, jossa kysyimme, mitä te valtsikalaiset haluatte Tutkaimesta tänä vuonna lukea. Tulokset ovat nähtävissä sivulla 8.

Teimme myös valmiiksi Tutkaimen verkkosivut osoitteessa www.kannunvalajat.fi/tutkain, jotta voisimme julkaista lehden artikkelit printin ja näköislehden lisäksi myös helpommin luettavassa blogimuodossa. Samalla saimme ajatuksen, että Tutkaimen verkkosivuilla voisi olla erillisiä lyhyitä juttuja valtsikalaisesta elämästä, joita ei olisi edes tarkoitus julkaista varsinaisessa printtilehdessä. Esimerkiksi raportit valtsikan opiskelijatapahtumista ovat sisältöä, jota lukijatutkimuksessa on toivottu, mutta jotka printtilehdessä julkaistaessa olisivat auttamattomasti vanhentuneita. Sukellamme tässä numerossa myös tutustumaan speksin teon ihmeelliseen maailmaan (sivulta 10) ja Israelin armeijan karuun todellisuuteen (sivulta 16). Lukijatutkimuksessa toivottuja kolumneja on peräti kolme kappaletta, joista kahden kirjoittajat vaihtuvat numeroittain. Keskiaukeamalla voit testata, onko sinusta maisteriksi ja loppupuolella saat selville, miten Klixin miesten- ja naistenvessojen seinäkirjoittelu eroaa (sivu 33).

Yksilökeskeisyyden aika Lyhyesti vilkaistaan myös Akateemisen Karjala-seuran historiaan (sivu 26). Vastikään tuli kuluneeksi 90 vuotta tuon aikansa merkittävimmän ylioppilasjärjestön perustamisesta. Kesällä julkaistussa AKS:n tie -kirjassa Kaarle Sulamaa kirjoittaa seuran alun olleen kangerteleva, koska ajan henki 20-luvulla korosti yksilön merkitystä. AKS sen sijaan korosti yhteisöllisyyttä ja alisti yksilön suuremman kokonaisuuden palvelijaksi. Yksilökeskeisyys on myös meidän aikamme uskonto ja ideologia. Nähtäväksi jää, nouseeko tänä aikana enää uutta ”AKS:sää”, joka yhdistäisi sukupolvemme akateemisen nuorison yhteisön ja aatteen taakse. Mikko Virta Päätoimittaja

Tutkain 1/2012

49. vuosikerta

TUTKAIN 1/2012

Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Mikko Virta Toimituspäällikkö Teemu Perhiö

’’

Toimitussihteerit Eevi Heikkinen Hanna-Kaisa Hämäläinen Laura Luoto Graafikko Vera Khryashcheva

Rykäisin vauhdilla neljä twiittiä, joissa ennustin presidentinvaalien tulosta.”

Professori Leif Åberg pärisee Tutkaimen kolumnistina sivulla 27.

Tekijät

Ulkoasu ja taitto Mikko Virta

Arda Yildirim, 19-vuotias viestinnän opiskelija haastatteli tähän numeroon kansanedustaja Jaana Pelkosta.

Kirjoittajat Kiia Etelävuori, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Liisa Ketolainen, Simo Ortamo, Jussi Pakkasvirta, Teemu Perhiö, Rosa Salmivuori, Mikko Virta, Sandra Väärikkälä, Arda Yildirim ja Leif Åberg

”Juttua tehdessä kamppailin aikahaasteiden ja stressin kanssa. Näin päädyinkin kirjoittamaan juuri kyseisestä aiheesta! Nyt haastiksen valmistuttua voin katsella työni hedelmiä ja todeta olevani astetta viisaampi projekteja haaliessani.”

Kannen kuva Mikko Virta Ilmoitusmyynti Elina Uutela elina.k.uutela@helsinki.fi Paino Whyprint Oy, Helsinki Painos 350 kpl ISSN 0787-0035 Palaute tutkain2012@gmail.com www.kannunvalajat.fi/tutkain Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea

Teemu Perhiö, 22-vuotias poliittisen historian opiskelija mm. piirtää Tutkaimeen sarjakuvaa.

Kiia Etelävuori, 19-vuotias viestinnän opiskelija kirjoitti tähän numeroon valtsikan speksin synnystä.

”Yleensä kun teen sarjakuvia, en suunnittele niitä kauhean pitkälle – on mukavaa vain antaa ajatuksen virrata. Tällä kertaa halusin tehdä viikoittaista sarjakuvaa, joten jouduin miettimään jo etukäteen teemoja, hahmoja ja tarinoita.”

”Viimeisen puolen vuoden sisällä kokemukseni kirjoittamisesta ovat perustuneet lähinnä tenttivastausten raapustelemiseen, joten alussa jutun tekeminen hieman kangerteli. Toisaalta pitkä tauko innosti: oli ihanaa päästä taas kirjoittamaan.”

Sisällys

Suuri lukijakysely

pilvilinnaa rakentamassa

Hiljaisuus länsirannalla

kilpajuoksu maisteriksi

Selvitimme, mitä valtsikalaiset haluavat Tutkaimesta lukea. Näin tehtiin valtsikan speksi 2012.

kansi

Pariisin klixi

Opiskelijalla ei ole nykyään helppoa. Selvitä, onko sinusta maisteriksi!

Vakiot

kannun hallitus 2012

Millainen on todellisuus israelilaisten sotilaiden miehittämillä palestiinalaisalueilla. kansi

3 6 27 31 32 33 34

Katso, ketkä muodostavat tiedekuntajärjestösi hallituksen tänä vuonna. kansi

Myös Sciences Po -yliopistolla Pariisiissa on tutun oloinen sosiaalisen elämän keskus.

akateeminen karjala-seura Suomalaista ylioppilasmaailmaa suvereenisti 20- ja 30-luvuilla hallinneen seuran synnystä 90 vuotta.

hyvinvointi kortilla Jaana Pelkonen kertoo, kuinka selättää stressi ja aikapaineet. kansi

Pääkirjoitus Ajankohtaista Inspehtorin pärinät Olipa kerran ura Edarista kajahtaa Vessan seinältä Gallup

35 35 35 36 37 38 39

Laulukirjan helmiä Lukijakilpailu Eetu ja Ilpo Arviot Kannusta kaikuu Tapahtumakalenteri Kannukka

kuvat: Mikko Virta, Israel defence forces, simo ortamo ja jussi välipirtti

Tutkain 1/2012

Ajankohtaista

Laajemmat kandiohjelmat tulossa valtsikaan • Yliopiston uudessa strategiassa painotetaan laaja-alaisia kandidaattiohjelmia. • Asiantuntija arvioi kandidaattiohjelmien vähenevän valtsikassa noin puoleen. Teksti Mikko Virta

kuva: Mikko Virta

elsingin yliopiston strategiassa vuosille 2013–2016 painotetaan monitieteellisten ja laajaalaisten kandidaattiohjelmien rakentamista. Valtiotieteellisen tiedekunnan omassa strategiassa tullaan myös ottamaan asiaan kantaan. Poliittisen historian professori Seppo Hentilän arvion mukaan valtsikassa ollaan siirtymässä hieman Tampereen mallin mukaiseen järjestelmään, jossa kandiohjelmat muodostuvat 3–4 oppiaineen yhteisistä tutkinto-ohjelmista. - Olen jokseenkin varma, että laajat kandiohjelmat tulevat ennemmin tai myöhemmin. On vaikea kuvitella, että yksikään tämän alan tiedekunta jäisi erilleen [opetus- ja kulttuuri-]ministeriön ajamasta linjasta, Hentilä pohtii.

Valmistelu kesken Tiedekunnassa strategian ja mahdollisten kandiohjelmien valmistelu on vasta kesken, eikä opintoasiain päällikkö Tuula Hakkola halua spekuloida asialla. - On selvää, että tullaan tekemään muutoksia, mutta on toinen kysymys, kuinka radikaaleja ne ovat. Hakkolan mukaan pääaineet tulevat kuitenkin tavalla tai toisella säilymään. Seppo Hentiläkään ei usko pääaineiden tai itse tiedekunnan lakkauttamiseen. - Jos noudatetaan Tampereen mallia, tulee noin 5–6 tutkinto-ohjelmaa. Tämä tarkoittaa oppiainerajojen ylittymistä. Tampereella tiedekunnatkin on lopetettu, mutta sitä tuskin täällä tehdään. Opintoasioista vastaavan varadekaanin, yliopistonlehtori Ari Haukkalan mukaan tiedekuntien romuttaminen vaatisi sellaisia muutoksia, joihin nykyisellä aikataululla ei olisi edes mahdollisuuksia.

Tutkain 1/2012

Varadekaani, yliopistonlehtori Ari Haukkala kertoi laajemmista kandiohjelmista tiedekunnan uuden strategian keskustelutilaisuudessa yliopistomuseo Arppeanumin auditoriossa 19.1.2012.

Hän pitää kuitenkin jonkinlaisiin laajempiin kandeihin siirtymistä todennäköisenä. - Tietyt oppiaineet voivat lähentyä ja tehdä syvempää yhteistyötä, Haukkala muotoilee.

Tampereen tie Jos uudistettaisiin Tampereen mallin mukaan, sisäänotto tapahtuisi tutkinto-ohjelmiin ja pääaine valittaisiin vasta kandi seminaariin mentäessä. - Meille todennäköisempää on, että opiskelijat valitsevat oman maisterisuuntauksensa hyvin varhaisessa vaiheessa, Haukkala kommentoi. Tuula Hakkola korostaa, että tiede-

kunnan strategiassa ei tulla vielä kirjaamaan mitään yksityiskohtaista laajoihin kandeihin liittyen, koska asia on monella tavalla auki. - Konkretia on keskustelun alla, strategiassa käsitellään vain keskeisimpiä asioita. Aikaisintaan syksyllä 2014 voi tapahtua mitään, hän täsmentää. Ari Haukkalan mukaan uudistusta tehtäessä yritetään päästä konsensukseen. - Ja toivotaan opiskelijoidenkin olevan mukana siinä, hän lisää. Keskustelutilaisuus kandidaatin tutkielmien uudistamisesta järjestetään 12.4.2012 klo 14 alkaen.

Poliittista syrjintää valtsikassa • Tasa-arvoselvityksen mukaan opiskelijat valtsikassa kokevat syrjintää poliittisten näkemysten perusteella. Teksti Mikko Virta

uosina 2010–2011 tehdystä valtiotieteellisen tiedekunnan tasa-arvoselvityksestä käy ilmi, että opiskelijat ovat kokeneet opetustilanteissa itseensä tai muihin kohdistuvaa syrjintää poliittisen vakaumuksen takia. Kysyttäessä opiskelijoilta syitä joutua omassa pääaineessaan syrjinnän kohteeksi, nousi poliittinen vakaumus peräti kaikkein yleisimmäksi syyksi. Vaikka yleisesti syrjintää oli havaittu suhteellisen vähän opetustilanteissa, nousi poliittisen vakaumuksen perusteella syrjintä avoimissa vastauksissa erityisesti esille. Syrjintää koskevissa avoimissa vastauksissa ”Muista henkilöön liittyvistä syistä” avovastauksissa useimmiten mainittu tekijä oli poliittinen mielipide tai ideologia, jonka toi esille 11 vastaajaa. Poliittiseen mielipiteeseen perustuva syrjintä, asenteellisuus tai toive mielipiteiden yhdenvertaisuudesta nostettiin esiin myös muiden osioiden avokommenteissa, kirjoitetaan joulukuun 2011 lopussa

julkaistussa selvityksessä.

Vakava asia Raportin teossa mukana ollut opiskelijoiden tasa-arvotyöryhmän varapuheenjoh-

’’

Poliittinen vakaumus nousi yleisimmäksi syyksi joutua omassa oppiaineessa syrjityksi.

taja Laika Nevalainen ei ole itse kuullut konkreettisista tapauksista, mutta pitää tuloksia vakavina. - Yhtä vakavaa kuin syrjittäisiin millä tahansa perusteella, pitäisi olla nollatoleranssi kaikelle syrjinnälle. Nevalaisen mukaan tiedekunnan pitäisi reagoida asiaan järjestämällä henkilökunnalle koulutusta asiasta. Esimerkiksi piilosyrjintään liittyviä asioita eivät ihmiset tule itse ajatelleeksi, joten tietoutta asiasta pitää kasvattaa. Tiedekunnan dekaani Liisa Laakso ei ollut kuullut asiasta ennen tasa-arvoselvitystä. - Ei ole tullut aikaisemmin valituksia tai ilmoituksia niin, että asiaan olisi voitu puuttua. Voi olla kyse niin henkilökohtaisista tapauksista, ettei ole haluttu omalla nimellä tehdä valituksia, hän pohtii. Laakso ei osaa arvioida, mistä poliittisena koettu syrjintä on voinut johtua. Hänen mukaansa tiedekunnassa on tarkoitus raportin pohjalta miettiä, miten tapauksiin voitaisiin jatkossa puuttua.

Tutkijayhteisöt leikkauslistalla • Viestinnän tutkimuskeskus ja Eurooppatutkimuksen verkosto leikkauslistalla Teksti Teemu Perhiö Uuden yliopistostrategian seurauksena valtiotieteellisen tiedekunnan leikkauslistalle ovat joutuneet sekä Viestinnän tutkimuskeskus CRC että Eurooppatutkimuksen verkosto, jotka molemmat ovat noin kymmenen vuotta vanhoja tutkijayhteisöjä. - Ne ovat yhteiskunnallista vuorovaikutusta parhaimmillaan, koska ne fokusoivat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin, vievät alansa tutkimustietä käytäntöön ja toimivat käytäntölähtöisesti,

varadekaani, professori Leif Åberg summaa. Tämänhetkiseen strategiakierrokseen liittyy rehtorin viime lokakuussa asettama reformiryhmä, jonka työnä on esittää muun muassa miten yliopiston talous rakennettaisiin kestävämmälle pohjalle. Vuoden lopulla tiedekunnilta pyydettiin esityksiä kustannusten leikkaamiseksi, ja nämä tutkijayhteisöt joutuivat leikkauslistalle. Uusi strategia kuitenkin ohjaa yliopistoa myös kantamaan vastuunsa

yhteiskunnallisena vaikuttajana. Åberg ihmetteleekin tiedekunnan leikkausehdotuksia. - Jos yliopiston mottona on ”huipulle ja yhteiskuntaan”, voisi valtiotieteellinen tiedekunta juuri nyt profiloitua yliopiston yhteiskunnallisena vuorovaikuttajana (yvv) – jokainen meistähän tekee yvv:tä joka päivä! Åberg kiteyttää loppuun kaipaavansa vahvoja strategisia avauksia.

Tutkain 1/2012

Tutkaimen suuri

lukijakysely Grafiikka

ja kuvitus

Teemu PerhiĂś

Vuodenvaihteessa tiedustelimme valtsikalaisilta, mitĂ¤ he haluaisivat mieluiten lukea Tutkaimesta vuonna 2012.

Tutkain 1/2012

’’

Tutkaimella voisi olla Suomen suurin ulkomaan kirjeenvaihtajien verkko.” - Tuntematon lukija

Tämän sivun kuvaajien palkit kertovat prosentuaalisesti, kuinka moni vastaajista piti juttu- tai haastattelutyyppiä yhtenä mieluisimmista juttu- tai haastattelutyypeistään.

ARVONTA Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin yksi lippu Kannun vuosijuhlille ja viisi juomalippua Kannun tapahtumiin. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Tutkain 1/2012

Pilvilinnan

RAKENnus Teksti Kiia Etelävuori Kuvat Mikko Virta

Moni näki Valtsikan vuoden 2012 speksistä, Pilvilinnasta, vain huikean lopputuloksen. Tekijät sen sijaan valmistelivat esitystä lähes puoli vuotta ja uhrasivat lukemattomia tunteja tarjotakseen katsojille jotain ainutlaatuista.

Tutkain 1/2012

uulin ensimmäisen kerran Valtsikan speksistä, kun sähköpostiini ilmestyi kutsu speksin suunnittelukokoukseen. En tiennyt koko speksistä oikeastaan mitään, mutta pikkuhiljaa kuva projektin luonteesta selveni: näytelmää, musikaalia ja improvisaatiota yhdessä ja samassa produktiossa. Totta kai halusin olla mukana! Suunnittelukokouksessa Uuden ylioppilastalon kokoushuone oli täynnä sekä uusia ja innokkaita

tulokkaita että monivuotisia konkareita. Enää piti selvittää, kuka halusi tehdä mitäkin. Kuinka monta tanssijaa tänä vuonna saataisiin? Entä oliko joukossa edes yhtä puvustajaa? Riittäisikö kaikille halukkaille näyttelijöille rooli? Valtsikan speksissä jokainen halukas saa osallistua, eikä koe-esiintymisiä järjestetä. Kirjava joukko tekijöitä pääsi siis mukaan projektiin. Koska koe-esiintymisiä ei ollut, uusien tulokkaiden kyvyt jäivät yllätykseksi harjoitusten alkamiseen saakka. Pian selvisi, että kaikki olivat kuin syntyneet lavalle – sellaista luovaa hulluutta tämän vuoden speksiporukassa tuntui olevan. Omat taiteelli-

Tutkain 1/2012

set lahjani ovat aina rajoittuneet juuri ennen pilkkua hoilattuihin karaokekipaleisiin ja hyväntahtoista naureskelua herättäneisiin tanssiaskeliin. Siispä, yhteisen edun nimissä, hakeuduin tuottajatiimiin.

Ain laulain työtäs tee Ankaraa treeniä: lyhyessä yksinkertaisuudessaan se on olennaisin ainesosa hyvään speksiin. Kohtauksia, tansseja ja biisejä hiotaan kohti täydellisyyttä monien harjoituksissa vietettyjen tuntien ja päivien aikana. Onneksi treeneissä myös viihtyy. Tanssivastaava Laura Juvonen tunnustaa, ettei hän edes huomaa, kuinka paljon speksi vie aikaa. Treeneissä kun on aina niin hauskaa ja hyvä porukka. - Kaikki muu vaan jotenkin jää, Laura lisää. Speksaajien hulluttelevan luonteen takia, ja osaksi varmasti myös pitkien päivien johdosta, treenit ovat usein hillittömän hauskoja.

Tutkain 1/2012

Kari-Eerik Koivisto ja Hannu Lahtinen eläytyvät lääkehuuruisen ajatusmaailmaan. Ida Vehnämäki ja Maria Tuomela keskustelivat käsikirjoituksesta ennen läpiviennin alkua.

’’

Kuvittelin jo paniikissa, kuinka joutuisimme järjestämään ulkoilmaspeksin helmikuun hyisissä pakkasissa Kuppalan pihalla, puvustuksena karvalakit ja pilkkihaalarit.

- Aika härskejä harjoituksia on aina silloin tällöin ollut, etenkin kun me ollaan improvisoitu, näyttelijä ja puvustusvastaava Ida Vehnämäki naurahtaa. Kaikille oli alusta asti selvää, että speksi vie valtavasti aikaa. Opiskelua, työntekoa ja muuta vapaa-aikaa täytyy olla valmis karsimaan reippaalla kädellä. - Speksi on se prioriteetti numero ykkönen, Ida kiteyttää. Ongelmiltakaan ei voi välttyä esimerkiksi silloin, kun lähes 20 näyttelijän pitäisi saada työnsä, opiskelunsa ja muut menonsa sovitettua niin, että jokaiselle roolihahmolle löytyy harjoituksissa esittäjänsä. Harjoitteluaikojen sopimista vaikeutti entisestään se, ettei vapaita tiloja tuntunut löytyvän mistään. Vain vähän ennen esitysviikkoa osa harjoitustiloista meni kokonaan alta. Esiintyjiä ärsytti epätietoisuus ja tuottajat raastoivat turhautuneina hiuksiaan. Onneksi tilavastaava Sanna Väyrynen sai järjestettyä lisää harjoitustiloja

– muuten esitykset olisivat saattaneet sisältää enemmän improvisaatiota kuin mikään speksi koskaan aikaisemmin.

Tanssijat harjoittelevat vanhusten esittämistä.

Murphyn laki Jos olen Pilvilinnaa tuottaessani jotain oppinut niin sen, että kaikki mikä voi mennä pieleen, tosiaan menee pieleen. Eikä tarkoitukseni ole nyt kuulostaa negatiiviselta, vaan realistiselta. Projektin alussa kauhua aiheutti se, ettei teatteria saatu varattua mistään. Jo siihen, että teattereilta sai nyhdettyä vastauksen, saattoi mennä viikkoja. Kuvittelin jo paniikissa, että joutuisimme järjestämään ulkoilmaspeksin helmikuun hyisissä pakkasissa Kuppalan pihalla, puvustuksena karvalakit ja pilkkihaalarit. Onneksi lopulta viikkojen jännityksen jälkeen saimme varattua Pop & Jazz Konservatorion Arabiasalin.

Tutkain 1/2012

Tanssiryhmä mielenterveyspotilaina kenraaliharjoituksen aikana takahuoneessa. Kuvassa vasemmalta Rosa Lampela, Laura Sillanpää, Katri Nousiainen, Ella Virtanen, Eevi Heikkinen ja Veera Parisianos.

Äidillinen siivooja Ansa Honkia (Heidi Björkman) ja nelikymppinen puumanainen Cecilia Hotti (Ida Vehnämäki) kilpailevat nuoren harjoittelijan Pasi Liskon (Teemu Antikainen) huomiosta.

Tutkain 1/2012

Epäonni jatkui, kun kiertue peruuntui – minkäs muunkaan kuin teatteriongelmien takia. Eräskin teatteri ilmoitti, ettei se enää vuokraa tilojaan spekseille huonojen kokemusten vuoksi. Hiukseni eivät varmasti olisi näin harmaat vielä muutamaan kymmeneen vuoteen, jos tuottajatiimillä olisi ollut enemmän kokemusta speksin järjestämisestä tai edes spekseistä ylipäätään. Vain yksi kuudesosa tuottajatiimistämme on ollut aikaisemminkin speksissä mukana, kenelläkään ei ole kokemusta tuottamisesta ja yli puolet ovat fukseja. - Jouduttiin keksimään aika monta kertaa pyörä uudestaan, tuottajatiimin Jenni Simola kuvaa osuvasti.

Koukuttava speksi Jos speksi vaatiikin paljon, se antaa vielä enemmän. Parasta on ehkä yhteisöllisyys. Olisinko ikinä tutustunut jo fuksivuotenani yhtä moniin ihaniin ja erilaisiin tyyppeihin ilman Pilvilinnaa? Speksiläiset viettävät vielä treeniaikojen ulkopuolellakin monia tunteja yhdessä. Varsinkin alussa tutustumista vauhdittivat yhteiset bileet, joissa kaikki tekijät pääsivät tutustumaan toisiinsa. Karaokebaari Kuparikulma herättää monissa varmasti nostalgisia

Laura Juvonen, Rosa Lampela, Ella Virtanen ja Maarit Olkkola harjoittelivat tanssin koreografioita.

Tanssijoillakaan ei harjoituksissa aina pokka pitänyt.

muistoja vielä vuosien päästä; sen verran monta kertaa speksiläiset antoivat pohjois-haagalaisten nauttia karaokeperformansseistaan. Saattaakin olla, että produktion loppupuolella perheenjäsenet ja seurustelukumppanit näyttävät enää vain etäisesti tutuilta. Sen sijaan mieleen muistuvat muiden speksiläisten kultakalojen nimet, lapsuuden lempilelut ja ne kolme asiaa, jotka jokainen ottaisi mukaan autiolle saarelle. Vaikka speksin tekeminen on rankkaa, samat ih-

miset lähtevät projektiin mukaan vuosi toisensa jälkeen. Mikä tekee speksistä niin koukuttavan? Usein kuulee puhuttavan speksihengestä. Projektin viime metreillä väsyttää, mutta päällimmäisenä mieleen jää ainutlaatuinen kokemus ja voitonriemuinen tunnelma. Speksifiiliksen saa vain speksistä – ja kun sen on kerran kokenut, haluaa lähteä mukaan uudestaan. T

Tutkain 1/2012

Teksti Sandra Väärikkälä

Breaking the Silence -järjestön julkaisemissa tunnustuksissa Israelilaiset asevelvolliset kertovat totuuden toiminnasta Länsirannalla.

Hiljaisuus Länsirannalla M H

itä kuuluu israelilaisten sotilaiden arkipäivään miehitetyllä alueella Länsirannalla? Breaking the Silence –järjestön julkaisemissa tunnustuksissa sotilaat kertovat elämästään armeijassa. Jotkut puhuvat teiden sulkemisesta palestiinalaisilta, niiden vartioinnista ja sulkemista rikkovien rankaisemisesta viemällä autonavaimien, auton osien tai henkilöllisyyspapereiden viemisellä. Palestiinalaisten liikkumista kontrolloivilla tarkastuspisteillä toimineet sotilaat kertovat taas väkivaltaisuuksista, aiheettomista läpikulun hidastamisista jopa useilla tunneilla ja nöyryyttämisestä. Toiset sotilaat kertovat palestiinalaisten lasten hakkaamisesta, pidättämisestä tai jopa ampumisesta näiden heitettyä sotilaita polttopulloilla tai kivillä. Tämä saattavat olla arkipäivää sotilaille, mutta edes heidän perheensä muusta yhteiskunnasta puhumattakaan eivät tiedä, millaista elämä palveluksen aikana todellisuudessa on. Väkivalta,

Tutkain 1/2012

häirintä, omaisuuden tuhoaminen ja muut palestiinalaisia halventavat teot ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus Israelin armeijan käytännöissä.

ebron on yksi Länsirannan konfliktiherkimmistä kaupungeista, koska palestiinalaiset ja juutalaiset siirtokunnat sijaitsevat kaupungin sisällä vieretysten. Toisen intifadan aikana kaupungissa palvelleet sotilaat halusivat tuoda julki, millaista heidän jokapäiväinen elämänsä asepalveluksen aikana todellisuudessa oli. Heidän palvelusaikanaan ottamista valokuvista järjestettiin näyttely ja nimettömät tunnustukset koostettiin kirjaksi. Näin sai alkunsa Breaking the Silence -järjestö. Järjestön tavoitteena on yksinkertaisesti tuoda julkisuuteen, mitä miehitetyillä alueilla tapahtuu ja mitä kaikkea Israelin turvallisuuden nimissä tehdään. Nimensä mukaisesti Breaking the Silence haluaa lopettaa israelilaisessa yhteiskunnassa vallitsevan hiljaisuuden armeijan toimista.

ISRAELIN PUOLUSTUSVOMAT • Israel Defence Forces (IDF) • Aktiivihenkilökunnan koko: 187 000 • Reservin koko: 565 000 • Asevelvollisuusikä: 18 vuotta

• Palestiinalaisten vuonna 2000 alkanut kansannousu Israelin miehitystä vastaan. Sen aikana on kuollut yhteenotoissa yli 1100 israelilaista ja yli 4000 palestiinalaista. Lähde: Wikipedia

kuva: Israel Defence forces

TOINEN INTIFADA

Se antaa äänen entisille sotilaille, jotka kertovat omin sanoin Länsirannan todellisuudesta. Breaking the Silence avasi tärkeän julkisen keskustelun, sillä Israelin armeijalla (Israel Defense Forces, IDF) on aivan erityinen paikka israelilaisessa yhteiskunnassa. Asepalvelus on pakollinen niin miehille kuin naisillekin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Miehillä pakollinen palvelus kestää kolme vuotta ja naisilla kaksi vuotta.

sepalvelusta ei kuitenkaan nähdä pakollisena pahana, vaan se on tärkeä osa israelilaisten identiteettiä. Useat nuoret odottavat innoissaan armeijaan pääsyä, vaikka tietävätkin sen olevan rankkaa aikaa. Armeijan käytyään he taas ovat ylpeitä siitä, että ovat saaneet palvella maataan. Israel onkin yhteiskunta, joka kunnioittaa veteraanejaan ja jossa asepalvelus antaa tietyn statuksen. Entinen taisteluyksikössä toiminut sotilas ja nykyisin Breaking the Silence -järjestön edustaja Avihai Stollar ilmaisee asian hyvin: - Täällä on sanonta: ”Kansa rakentaa armeijan, armeija rakentaa kansan”. Juuri armeija rakentaa Israelin kansan yhtenäisyyttä enemmän kuin mikään muu. Asepalveluksesta vapautetut ryhmät eli kristityt, osa muslimeista ja ääriuskonnolliset haredi-juutalaiset kuuluvat yhteiskunnan reunoilla eläviin. Jopa Israelin seksuaalivähemmistöjen oikeuk-

Tutkain 1/2012

kuva: Israel Defence forces

sia ajava järjestö Israeli Gay, Lesbian, Bisexual and Transgender Association (GLBT) Tel Avivissa sanoo yhden tärkeimmän saavutuksensa olevan homoseksuaaleille saatu oikeus palvella armeijassa. Asepalveluksen suorittaminen kun tarkoittaa hyväksyttäväksi osaksi yhteiskuntaa tulemista. Israelin armeijaa käymättömät maahanmuuttajat, kuten erityisesti muualta tulevat juutalaiset, tuntevat helposti helposti jäävänsä ulkopuolisiksi israelilaisesta yhteiskunnasta. He kokevat israelilaiseksi tulemisensa jääneen puolitiehen.

vihai Stollar sanoo odottaneensa asepalvelusta ja tienneensä heti alusta asti hakeutuvansa taistelujoukkoihin. Olivathan hänen isoisänsä ja isänsä olleet myös taistelusotilaita ja hän itse oli varttunut kuunnellen isoveljen tarinoita Libanonin sodasta. Muistellessaan koulutustaan hän ei muista henkistä valmentamista taisteluyksikössä toimimiseen, mutta olihan sitä. - Kun komentaja sanoo, ettei ole olemassa parempaa tunnetta kuin tappaa terroristi, niin siihen uskoo ja pyrkii. Komentajat ovat nuorille 18-vuotiaille pojille kuin puolijumalia, Stollar kertoo. Todellisuus oli kuitenkin Avihai Stollarille toinen. Edes taistelujoukot eivät päässeet ”toimintaan”, vaan päivät koostuivat turhasta oleskelusta esimerkiksi tarkastuspisteillä. Tekemättömyys taas turhauttaa sotilaita ja saa heidät sekoamaan, jolloin aletaan sabotoida tavallisten palestiinalaisten elämää, jotta yksitoikkoiseen tehtävään saataisiin jotain mielenkiintoista. Sotilaat pelottelevat, pitävät turhia kuulusteluja, vaativat älyttömiä ja rankaisevat mielen-

Tutkain 1/2012

Israelilaisia Graniittipataljoonan taistelijoita sotaharjoituksessa 17. marraskuussa 2010.

’’ Valtio on syyttänyt järjestöön kuuluvia israelilaisia maanpettureiksi.

sä mukaan, jos palestiinalainen ei pysty täyttämään heidän vaatimuksiaan. Palestiinalaisten nöyryyttäminen mitä kekseliäimmillä tavoilla tekee sotilaiden päivistä edes hitusen verran mielenkiintoisempia. He eivät murehdi tekojensa moraalisuutta, sillä palveluksen aikana kaikki on mustavalkoista. Tehdään, mitä käsketään. On aivan selvää, ketkä ovat suojeltavia ja ketkä vihollisia. - Monet asiat, joita tehdään, ovat jopa sotilaslain mukaan laittomia, Stollar kertoo. Armeija ratkaisee ongelman kuitenkin sillä, ettei läheskään kaikkea kirjoiteta ylös, jolloin voidaan väittää, ettei väärinkäytöksiä ole olemassakaan.

aiset eivät yleensä ole taisteluyksiköissä, mutta toimivat muuten ”hot spoteissa” sihteereinä, rajapoliiseina ja muissa taistelua tukevissa tehtävissä. Breaking the Silence on julkaissut kirjan myös entisten miehitetyllä alueella toimineiden naissotilaiden tunnustuksista. Stollar kertoo naisten olevan aivan samanlaisia kuin miesten. Vaikka armeija on pakollinen sukupuolesta riippumatta, niin se on kuitenkin miesvaltainen. Stollar muistaa palvelusajaltaan vain yhden kenraalina toimineen naisen. Asepalveluksen aikana tai edes sen jälkeen sotilaat eivät usein jaa kokemuksiaan läheistensä kanssa, sillä elämä palveluksen aikana Länsirannalla ja jokapäiväinen huoleton elämä Israelin puolella eivät kohtaa millään tavalla. Väyliä terapian saamiseen on olemassa, mutta harva sotilas käyttää niitä. Stollar kertookin yleisimmän kuolinsyyn armeijassa olevan sotilaiden itsemurhat, eivät taistelutilanteet. IDF pyrkii luonnollisesti

peittämään tämän. Breaking the Silence -järjestön saatua julkisuutta mediassa ovat Israelin viranomaiset yrittäneet kovasti viedä pohjaa järjestön työltä. Valtio on esimerkiksi syyttänyt järjestöön kuuluvia israelilaisia maanpettureiksi. Viranomaiset ovat myös väittäneet sotilaiden tunnustuksien olevan keksittyjä valheita, joita petturit tehtailevat Saudi-Arabian ja EU:n taloudellisella tuella. Järjestö saakin rahoituksensa Israelin ulkopuolelta, muun muassa Euroopan Unionilta sekä Alankomaiden ja Espanjan suurlähetystöiltä. Israelin ulkoministeri on kuitenkin pyrkinyt sulkemaan rahoitushanat vaatimalla muita maita olemaan sekaantumatta Israelin sisäiseen politiikkaan.

erää kysymys, miten ihmiset eivät ole tietoisia armeijan toiminnasta miehitetyillä alueilla, vaikka asevelvollisuus on pakollinen melkein kaikille israelilaisille. Avihai Stollar kertoo syyn löytyvän toisaalta teknisistä asioista, toisaalta syvemmälle menevistä ongelmista. Ensinnäkin vain yksi seitsemästä asepalvelustaan suorittavasta miehestä lähetetään taisteluyksikköön. Tämä tarkoittaa, että suurin osa ei palveluksensa aikana välttämättä näe yhtäkään palestiinalaista. Myöskään naiset eivät usein päädy taisteluyksikköihin. Nämä asepalvelustaan suorittavat eivät siis tiedä, mitä sotilaiden toiminta miehitetyllä alueella on. Lisäksi armeijan suorittavien määrä on laske-

kuvaT: breaking the silence

’’ Sotilaat halusivat tuoda julki totuuden elämästä asepalveluksen aikana.

massa. Stollar arvioi vain noin 50 prosentin naisista ja 70 prosentin miehistä käyvän tätä nykyä asepalveluksen. Syy jättää palvelus käymättä ei usein ole ideologinen vaan ennemmin fyysiseen terveyteen liittyvä. Nämä ovat teknisiä syitä, mutta Stollar korostaa todellisen syyn olevan syvemmällä. Sotilaat näkevät palveluksensa aikana vain niin pienen osan todellisuudesta, etteivät käsitä kokonaiskuvaa. Länsirannalla toimiessaan he ovat myöskin koko ajan sotilaan roolissa ja tottelevat käskyjä. He eivät täysin ymmärrä, mitä oikeastaan tekevät. He näkevät tilanteet sotilaan, eivät siviilin näkökulmasta. Breaking the Silence ei yritä tarjota poliittista ratkaisuehdotusta vaikeaan tilanteeseen. Sen ainut päämäärä on lisätä israelilaisten tietoisuutta miehitetyllä alueella vallitsevasta todellisuudesta. Avihai Stollar ei näe armeijan olevan ratkaisu tilanteelle. Hänen mielestään armeija ei koskaan tule muuttamaan tilannetta, joka Länsirannalla vallitsee, sillä ei olemassa mitään kivaa tapaa pitää miehitystä yllä. Breaking the Silence ei tähtääkään armeijan järjestelmän muutaman mädän omenan poistamiseen, sillä Stollarin sanojen mukaan ”me olemme kaikki mätiä omenia”. Järjestö suuntaa viestinsä suuremmalle yleisölle, koko yhteiskunnalle. Stollar uskoo vain yleisen mielipiteen muutoksen voivan muuttaa sitä poliittista tilannetta, joka mahdollistaa nykyisen miehityksen Länsirannalla. T

Tutkain 1/2012

Kilpajuoksu maisteriksi

Sinut valittiin ainejärjestön hallitukseen. Odota yksi vuoro kaljaa kantaen ja Kuppalaa siivoten.

Lähtö säännöt Vanhin pelaaja aloittaa. Jokainen heittää kerran vuorossa kuusisivuista noppaa ja etenee nopan osoittaman luvun. Matkan varrella toimitaan erillisten ohjeiden mukaan. Voittaja on ensimmäisenä maisteriksi valmistunut. Peli loppuu, kun kaikki pelaajat ovat maistereita.

Osallistuit fuksisyksyn kaikkiin rientoihin. Odota darrassa yksi vuoro.

Sait kesätöitä Keskon varastolta. Aivosi taantuivat kesän aikana, mene kolme askelta taaksepäin.

Et saanut vieläkään harjoitteluapurahaa etkä siksi oman alan töitä. Päätit ryhtyä rekkakuskiksi. Hävisit pelin. Et saanut harjoitteluapurahaa ja vietät jälleen kesän Keskon varastolla. Älyllisen taantuman seurauksena mene kolme askelta taaksepäin. Sait opintomatkalla Moskovassa luteita ja sukupuolitaudin. Mene kuusi askelta taaksepäin.

Opintosuorituksesi katosivat weboodista, selvitä asiaa yhden vuoron ajan opintoneuvojan kanssa.

Et muistanut kirjautua läsnäolevaksi, odota kaksi vuoroa.

Tutkain 1/2012

Lähdit vaihtoon ja unohdit kaiken. Mene alkuun.

Teksti Mikko Virta Kuvitus Teemu Perhiö

Juoksit alasaunalta Eduskuntatalolle ja takaisin alasti, häpeät itseäsi.

Teit HOPSin heti fuksisyksynä, heitä uudestaan noppaa.

Sait kesätöitä Keskon varastolta. Aivosi taantuivat kesän aikana, mene kolme askelta taaksepäin.

Säästösyistä oppiaineesi lakkautetaan ja joudut aloittamaan uudessa pääaineessa. Mene alkuun.

Ryhdyit tuutoriksi. Ryyppää fuksien kanssa yhden vuoron yli. Lisäksi aivosi taantuivat toistuvien alkoholimyrkytysten seurauksena. Mene kolme askelta taaksepäin.

Aloitit osa-aikaiset työt Alepan kassalla, etkä pääse enää kunnolla tentteihin tai kursseille. Odota opintojen lykkääntymisen takia vuoro.

Juomapelisäännöt: Tätä voi myös pelata juomapelinä ja hörppiä samalla esimerkiksi teetä.

Koet olevasi väärällä alalla ja vaihdat pääainetta, mene alkuun.

• Juo ylimääräisen kerran jokaista vuoroa kohden, jonka joudut odottamaan. • Juo kerran jokaista askelta kohden, jonka sinut määrätään menemään taakse. • Juo kolmesti aina kun joudut takaisin alkuun. • Kaikki muut juovat kerran aina kun heität noppaa. • Kaikki muut juovat kerran, jos valmistut maisteriksi.

Tajusit, ettet haluakaan valmistua. Opiskelijaelämä on niin huoletonta, että päätit aloittaa uuden pääaineen. Mene alkuun.

Onneksi olkoon! Valmistuit valtiotieteiden maisteriksi! Jatkat töitä Keskon varastolla, koska et saanut tarpeeksi oman alan työkokemusta opiskeluaikana.

maali Hukkasit muistitikun, jossa oli gradusi ainoa käsikirjoitus. Mene kolme askelta taaksepäin.

Virkamiesruotsi on vielä käymättä. Odota yksi vuoro. Tutkain 1/2012

Kuvat Mikko Virta

Kannunvalajien hallitus

Puheenjohtaja Rosa Salmivuori

varaPuheenjohtaja Matti-Petteri Pöntiö

taloudenhoitaja Aino Kalmbach

sosiaali- ja kulttuuriantropologia

käytännöllinen filosofia

taloustiede

opintosihteeri (pol-tal-laitos) Julia Harjula

opintosihteeri (sos-laitos) Pirre Seppänen

yritys- ja alumnisuhdevastaava Elina Uutela

valtio-oppi

yhteiskuntapolitiikka

viestintä

Tutkain 1/2012

2012 tiedottaja, web- ja tilavastaava Jaakko Kalske

kansainvälisyys- ja tasa-arvovastaava Laura Luoto

suhdevastaava Viivi Kuvaja

valtio-oppi

taloustiede

fuksi- ja urheiluvastaava Ella Virtanen

virkistys- ja kulttuurivastaava Tuuli Tähtinen

sihteeri ja ympäristövastaava Jaakko Hammarsten

poliittinen historia

taloustiede

sosiaalityö

talous- ja sosiaalihistoria

Tutkain 1/2012

Pariisin Klixi Teksti &

kuvat

Simo Ortamo

Pariisilaisen Sciences Po -yliopiston sosiaalisen elämän keskus, ajanviettopaikka ja erilaisten järjestöjen näyttäytymispiste on sen päärakennuksen keskusaula, La Péniche (Laituri). Se on saanut nimensä pitkästä puupenkistä, jonka lakkapintaa ovat kuluttaneet muun muassa Marcel Proust, Jacques Chirac ja Nicolas Sarkozy (tosin vain fuksivuoden ajan, sillä hän ei läpäissyt englanninkielisiä kursseja).

Fuksipari Clémence (Tours) ja Guillaume (Versailles) tapasivat syksyn kursseilla. Clémence kerää aulassa nimiä Amnesty Internationalin vetoomukseen, ja on aktiivinen järjestön yliopistossa toimivassa osastossa. Syksyn parhaat opiskelijabileet olivat Halloween-naamiaset.

Xie (Kiina), Go Eun (Etelä-Korea) ja Yi (Kiina) tekevät kestävän kehityksen ja kansainvälisten suhteiden maisteritutkintoaan puoliksi Shanghaissa ja puoliksi Pariisissa. Yi nauttii Pariisin arkkitehtuurista ja Go Eun matkustelusta Ranskassa.

Tutkain 1/2012

MIKÄ? Sciences Po eli Institut d'Études Politiques de Paris on vuonna 1872 perustettu yhteiskuntatieteisiin erikoistunut yliopisto, joka sijoittuu Ranskan korkeakoulujärjestelmän kärkipäähän. Yleisen valtio-opin laitoksella on Erasmusvaihtosopimus sekä kandi- että maisteritasolla. Vaihtarit tulevat joka puolelta maailmaa ja noin 40 prosenttia yliopiston 9000 opiskelijasta onkin ulkomaalaisia. Meg (Kanada), Stacy (USA) ja Sam (USA) ovat tulleet Pariisiin vaihtoon kevätlukukaudeksi, mutta he eivät ole päässeet vielä puhumaan paljoakaan ranskaa englanninkielisen kaveripiirinsä ulkopuolella. Sam nauttii Pariisissa kaduilla ja pikkukujilla kiertelystä sekä yllättävästi löytyvistä kirjakaupoista.

Seitsemässä ranskalaisessa kaupungissa toimivan Sciences Po:n pääkampus sijaitsee Pariisissa Seinen vasemmalla rannalla kivenheiton päässä Louvresta, Musée d’Orsaysta ja Luxembourgin puistosta, mutta ikävän kaukana kohtuuhintaisista lounaspaikoista. Sciences Po on kouluttanut suuren osan Ranskan huippupoliitikoista ja -virkamiehistä sekä yritysjohtajista, joten sillä on ranskalaisten keskuudessa ymmärrettävästi sisäänpäinlämpiävä ja elitistinen maine. Viime vuosina yliopisto on perustanut erillisen kiintiön vaikeammista lähtökohdista tuleville, mutta enemmistö opiskelijoista on edelleen taustaltaan hyvien lukioiden hyväosaisia alkuperäisranskalaisia. Lähde: http://www.sciencespo.fr

Toisen vuoden opiskelijoiden Firminin (Réunion) ja Thibantin (Réunion) järjestö Binouze Bikers järjestää kerran kuukaudessa Pariisin baareihin kohdistuvia pyöräsuunnistuksia. Heidän mukaansa trooppisen Réunionin ja Pariisin isoin ero on, ettei jälkimmäisessä hymyillä tarpeeksi.

Tutkain 1/2012

Akateeminen Karjala-seura järjesti 1934 lentokonekeräyksen puolustusvoimia varten. Lentokone Pilven Veikko luovutettiin puolustusvoimille Senaatintorilla 1936.

Akateeminen Karjala-seura

90v

Kuva: Suomen kuvapalvelu oy

Ylioppilaskuntaa 20- ja 30-luvuilla hallinneen Akateemisen Karjalaseuran perustamisesta on kulunut 90 vuotta. T M V

Akateemisen Karjala-seuran perustamisesta tuli 22.2.2012 kuluneeksi 90 vuotta. Jatkosodan jälkeisessä Moskovan välirauhansopimuksessa lakkautettu seura oli aikoinaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa niin suvereeni valtias, ettei nykyopiskelija sitä helposti edes osaa kuvitella. Akateeminen Karjala-seura ylläpiti historiansa aikana niin heimoaatetta, suomalaisuustaistelua kuin maanpuolustustahtoakin. Sen piirissä puhuttiin avoimesta Suur-Suomesta ja pidettiin Venäjää Suomen kansan tuhatvuotisena vihollisena. Seuran jäsenistä tunnetuin lienee Urho Kekkonen. Helmikuussa 22. päivänä 1922 virallisen syntytarinan mukaan kolme heimosotaretkiltä palannutta ylioppilasta – Elias Simelius, Erkki Räikkönen ja Reino

Tutkain 1/2012

eksti

Vähäkallio – tapasivat Karjalaisessa osakunnassa ja päättivät perustaa seuran ensisijaisesti auttamaan Suomeen paenneita itäkarjalaisia aseveljiään ja muita heimopakolaisia.

Tie valtaan Ennen Akateemista Karjala-seuraa heimo- ja maanpuolustusaatetta oli akateemisissa piireissä harjoitettu esimerkiksi ylioppilassuojeluskunnassa. Hyvin nopeasti seuran perustamisen jälkeen sen jäsenet ja aatemaailman kannattajat ottivat vankan jalansijan ylioppilaskunnassa. Keväällä 1922 AKS-mielinen Yrjö Ruutu tuli ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Ylioppilaslehden päätoimittajaksi nimitettiin vuoden 1923 alussa Niilo Kärki ja hänen jälkeensä saman vuoden syksyllä Martti Haavio. Ylioppilaslehti pysyi AKS:n käsissä aina vuoteen 1944 saakka eli yhteensä yli 20 vuotta.

ikko

irta

Ylioppilaskunnan hallituksessa ensimmäiset AKS:läiset olivat vuonna 1923. Tuolloin heitä oli vain kaksi kahdestakymmenestä. Vuonna 1924 paikkamäärä nousi kuuteen ja pian seitsemään. Syksyn 1925 vaaleissa AKS sai kaikki ehdokkaansa läpi ja 10 paikkaa hallitukseen. Tuosta hetkestä lähtien valta HYY:ssä pysyi Akateemisen Karjala-seuran käsissä aina seuran lakkauttamiseen vuonna 1944 saakka. Ehkä merkittävimmän voimannäytön ylioppilaskunnan vaalien historiassa AKS antoi vuonna 1931, jolloin seura organisoi vaaliteknisellä ”kuraattorien tempulla” jäsentensä äänet mahdollisimman tasaisesti 19 eri vaalilistalle. Jokaisessa listassa oli samat nimet, mutta eri järjestyksessä. Lopputuloksena kaikki 19 ehdokasta menivät läpi ja hallituksen 20 paikasta 19 tuli AKS:läisille. T

Inspehtorin pärinät

Ei jytky eikä leimahdus

ari tuntia ennen vaalihuoneistojen ovien sulkeutumista minulle tuli kiire. Rykäisin vauhdilla neljä twiittiä, joissa ennustin presidentinvaalien tulosta. Kiire johtui siitä, että minusta olisi hyvä, jos tutkija voisi ennustaakin asioita. Jälkiviisaus kun on niin helppoa. Twiitit olivat: Leimahdusteoria ja presvaalit 1/4. Ennustan: Niinistö voittaa, muttei niin isolla erolla kuin viime gallupit ennustivat. Ydinkysymykset: (klo 17:50) 2/4: Tunne ja järki. Pystyykö PH häivyttämään itseensä kohdistuvat voimakkaat tunteet ja vahvistamaan toisia? (klo 17:54) 3/4: Mitä tunteita PH on koettanut nostaa? Isänmaallisuus (Finlandia Flash mobissa) ja pienen ihmisen arvo. (klo 17:56) 4/4: Kuinka tykkääjät sosiaalisessa mediassa lähtevät itse liikkeelle ja saavatko muut mukaansa? (klo 17:58) Noh. Niinistö voitti, ja ero oli pienempi kuin gallupeissa (tosin vain muutaman prosenttiyksikön kymmenyksen, joten ei tässä itseään oikein hyvänä ennustajana voi pitää). Onneksi leimahdusteoria, jota olen viime aikoina kehitellyt, tutkii ilmiötä, joka voi tapahtua – tai sitten ei. Taolaisuudessa ilmiö on wu-wei, "tekemistä ilman toimintaa" tai "vaivatonta tekemistä". Toimikaamme näin. Tai olkaamme toimimatta. Jotkut ilmiöt siis leimahtavat, toiset taas eivät vaikka kuinka jotkut koettaisivat leimahduttaa. Pekka Haavisto teki huikean kampanjan. Hän nosti esiin tärkeitä teemoja ja omalla esimerkillään lisäsi suvaitsevaisuutta Suomessa rakkien räksytyksestä huolimatta. Seurasin vaalien alla kummankin ehdokkaan ympärille syntynyttä verkkoviestintää. Haaviston leirissä havaitsin vahvasti lisääntyvää aktiivisuutta ja optimismia siitä, että verkon kautta voisi syntyä jytkyn vertainen ilmiö. Ei tullut jytkyä, eikä mikään oikein leimahtanutkaan. Mitä tapahtui? Se, että virtuaalitykkääjiä löytyy, ei vielä kerro että vaaliuurnilla olisi kuhinaa. Sosiaalisen median tutkimukset osoittavat, että siellä ei juurikaan synny aitoa

”Se, että virtuaalitykkääjiä löytyy, ei vielä kerro että vaaliuurnilla olisi kuhinaa.”

keskustelua, väittelyä tai argumentointia eri mieltä olevien osapuolten kesken. Pikemminkin samanmieliset löytävät ja psyykkaavat toisiaan. Ne, jotka innostuivat Haavistosta kyberavaruudessa olisivat muutenkin häntä äänestäneet. Poliittisen viestinnän näkökulmasta vaikuttivat siis muut tekijät. Mitä varhemmin ehdokkaat olivat liikkeellä, sitä enemmän heillä oli aikaa vaikuttaa ja sen paremmin he menestyivät. Lähtötilanteen vahvuus vaikutti, mutta eri tavoin eri ehdokkailla. Lipposen olisi luullut menestyvän paremmin ja Väyrysen heikommin. Mielipideympäristö oli vastajytkylle suosiollinen, ja se näkyi sekä Haaviston suosiossa että Soinin mahalaskussa. Viestinnän areenoista edelleen olivat perinteiset voimissaan: tupaillat ja television vaalitentit. Sosiaalinen media, joka USA:ssa Obaman kampanjassa toimi erinomaisesti, etsii vielä suomalaista sovellustaan. Teemoja ja diskursseja oli runsaasti kuten NATO, Venäjä, talous, kansainvälinen kokemus, puolustusvoimat, syrjäytyminen tai puolisot. Mikään näistä ei enää loppumetreillä luonut nostetta tai syössyt turmioon. Odotan mielenkiinnolla Jussi Lähteen, MTV3:n ’puolueettoman’ vaaliblogistin, kirjaa Haaviston kampanjasta. Arvelen, että hän ja muut Haaviston kampanjan asiantuntijat jo varhain oivalsivat, että vaalit ratkaistaan enemmän sydämellä kuin järkisyin. Silloin haasteeksi varmasti nousivat Haavistoon kohdistuneet voimakkaat aversiot, jotka toin esiin toisessa twiitissäni. Poliittisen viestinnän eräs prinsiippi on, että kielteiset tunteet voidaan kääntää vain vahvistamalla huomattavasti voimakkaampia myönteisiä kytkentöjä. Siihen ei äkkiryhmän Finlandia riittänyt. Vaikka lauloivatkin kauniisti. Leif Åberg Kirjoittaja on organisaatioviestinnän professori ja Kannunvalajien inspehtori

Tutkain 1/2012

Kuva: Valtiotieteellinen tdk, kuva manipuloitu

Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.

Teksti Arda Yildirim Kuvat Jussi Välipirtti

Hyvinvointi kortilla Jaana Pelkonen kertoo, kuinka suorittaa opinnot aikaa vievän työn ohessa.

uento klo 9–12, lounas 12, jumppa 13, töitä 14–20, kirjasto 20–23. Kuulostaako tutulta? Yliopisto-opiskelijan elämä tuntuu useimmiten nojaavan toimivan kalenterin varaan. Erinäisiltä tahoilta kuulee, kuinka opinnot olisi suoritettava viidessä vuodessa ilman viiveitä. Kuitenkin vaihtovuosi houkuttelisi ja töitäkin haluaisi tehdä. Kuinka aikapaineet selätetään ilman jatkuvaa stressiä ja ylibuukattua kalenteria? Kansanedustaja Jaana Pelkonen muistelee vuosiaan valtsikassa kiireisinä ja työntäyteisinä. - Olin tunnollinen ja samalla hyvin kiireinen opiskelija. Tein koko opintoaikani runsaasti erilaisia töitä ja keikkoja ympäri Suomea ja välillä maailmallakin eli vapaa-aikaa ei kamalasti noina vuosina ollut. Monille vapaa-ajan, itsestään huolehtimisen, töiden ja opiskelujen yhdistäminen tuottaakin päänvaivaa jatkuvasti. Tähän ei ole kuitenkaan yhtä maagista ratkaisua; on vain priorisoitava. - Työn ja opiskelun yhdistäminen ei aina ollut helppoa ja esimerkiksi kavereiden kanssa ei juurikaan ehtinyt viettää aikaa. Heitä tapasin lähinnä vain luennoilla.

Valtsika vei voiton Valtsika ei ollut Pelkoselle unelma aivan pienestä pitäen, mukana oli myös muita vaihtoehtoja. - Lukiossa minua kiinnosti moni eri

Tutkain 1/2012

ala. Ainoa selvä asia oli, että hakisin yliopistoon, mutta mitä lukemaan, se oli vaikeampi valita. Pohdin muun muassa lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen pyrkimistä. Myös ura politiikassa kiinnosti. Kuitenkin työkokemus media-alalla sai Pelkosen valitsemaan valtsikan ja erityisesti viestinnän. - Se oli luonnollisimman tuntuinen pääainevalinta ja tiesin, että sen lisäksi saisin lukea kaikkea mahdollista muutakin. Pelkosen siirtymä mediamaailmasta politiikan pariin ei ole sekään mikään sattuma. - Näin jälkikäteen ajateltuna myös valtio-oppi olisi ollut luonnollinen pääaine, mutta siitä teinkin pitkän sivuaineen. Valtsika-ajoista Jaana kertoo kaipaavansa erityisesti opiskelijan vapautta ja sitä, miten on tilivelvollinen vain itselleen. - Vaikka omat opiskelijavuoteni olivatkin hektisiä ja kahvilla kavereiden kanssa istumisaikaa ei ollut juuri lainkaan, oli minulla silti tietty vapaus valita mitä luin, opiskelin, tentin ja milloin sen tein.

joittelun kautta. - Siitä asiat sitten etenivät pikkuhiljaa: yksi työ johti toiseen. Työskentely opintojen ohella oli Jaanalle selkeää alusta pitäen, sillä niillä hän käytännössä rahoitti yliopisto-opintonsa. - Hyväksi valinnaksi tämä osoittautuikin, sillä minun ei tarvinnut nostaa opiskeluaikoinani lainkaan opintotukea saati lainaa, Pelkonen huomauttaa. Myös taustajoukot kotona kehottivat Jaana Pelkosta hankkimaan kunnon ammatin ja koulutuksen. Valtsikan Pelkonen kokee loistavana peruseväät elämään antavana paikkana. Hän oppi työskentelemään projektiluonteisissa töissä ja hyväksyi faktan, ettei tule valmistumaan tiettyyn ammattiin, vaan että hänellä olisi valmiudet moniin tehtäviin. - Valtsikassa oppii hyvin tarkastelemaan maailmaa kriittisin lasein ja asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, Pelkonen lisää.

Kavereita tapasin lähinnä vain luennoilla.

Työelämän pauloissa Pelkonen on jo lukioikäisestä lähtien ollut mukana aktiivisesti työelämässä. Hän päätyi Lahden paikallisradioon työhar-

Perhe ennen kaikkea Pelkonen on syntyperältään karjalaissuvusta, jossa perhe on aina etusijalla. Viikonloppuisin hän matkustikin Lahteen isovanhempiensa luo auttamaan arjen askareissa opiskelijajuhlien sijaan. Opiskelijatoiminta ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle:

Tutkain 1/2012

- Opiskelijatoimintaan ei valitettavasti jäänyt aikaa, sillä kaiken opinnoilta jääneen ajan tein töitä erilaisissa tv-ohjelmissa sekä kiersin Suomea erilaisten yritysten tilaisuuksia vetämässä. Karjalaistausta tulee esiin myös Pelkosen työmoraalista kysyttäessä. - Työläisperheen tyttönä minulle on opetettu jo lapsena, että aina on yritettävä ja tehtävä töitä. Ahkeruus palkitaan, Pelkonen toteaa. Työn määrä ei saa kuitenkaan vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin: - Kaiken suorittamisen ja kiireen keskellä on muistettava kunnioittaa itseään ja annettava itselleen lepohetkiä. Muuten ei jaksa ja työnlaatu kärsii. Pelkonen kuitenkin lisää vielä: - Nykyisin tavoitellaan kuuta taivaalta ilman, että ollaan oikeasti valmiita tekemään täysillä työtä unelmien saavuttamiseksi.

tästä eteenpäin. Ulkopuolisin silmin näyttää, että hänen elämänsä olisi kaikin puolin täydellistä. Pelkonen ei kuitenkaan näe asiaa niin mustavalkoisena. - Asiassa kuin asiassa on opittavaa ja petrattavaa. Eihän ihminen ole koskaan valmis. Jos alkaa pitää itseään valmiina, kannattaa huolestua ja katsoa kunnolla peiliin. Elämä on jatkuvaa oppimista. Unelmista ja toiveista puhuessa Pelkonen on sen verran taikauskoinen, ettei niitä uskalla äänen kertoa. Yhden konkreettisen toiveen Pelkonen osaa kuitenkin nimetä: - Haluan tulla hyväksi poliitikoksi. Haastattelun lähestyessä loppuaan mieleni painuu kevään Euroviisuihin ja kotikatsomoita juhlatuulelle virittävään pirteään tehopakkaukseen. Euroviisufanina koen velvollisuudekseni esittää viimeisen kysymykseni liittyen Pelkosen tulevaisuuden juontotöihin, erityisesti kevään Euroviisuja koskien. - Aikaa ei keikkailuun juurikaan ole, mutta mielenkiintoisia seminaareja vedän edelleen mielelläni, jos vain aikaa riittää.

Haluan tulla hyväksi poliitikoksi.

Elän unelmaa Nyt Pelkosen seisoessa eduskunnan riveissä herää kysymys, onko hänen unelmansa toteutunut ja miten elämä jatkuu

Tutkain 1/2012

Kuka? • Jaana Pelkonen, VTM • Syntyi 27. tammikuuta 1977. • Valmistui valtiotieteiden maisteriksi 2008. • Valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon Kokoomuksen ehdokkaana 2008. • Valittiin eduskuntaan Kokoomuksen ehdokkaana 2011. • Nousi kansalliseen julkisuuteen televisiossa Tilt-peliohjelman juontajana. Kai se on ihan hyväksyttävää. Ura politiikassa on niin aikaa vievää, että on syytä nipistää sieltä, mistä se on mahdollista. Töiden teossakin on siis syytä muistaa vanha kansansanonta: kaikkea kohtuudella. Valtsikalaisille Pelkonen haluaa vielä sanoa: - Kannattaa olla ylpeä omasta koulutuksesta ja pyrkiä rohkeasti eteenpäin uralla! T

Olipa kerran ura Palstalla valtsikasta valmistuneet kertovat, mitä reittejä ovat päätyneet nykyisiin työpaikkoihinsa.

hteiskuntatieteiden opiskeleminen on monella tavalla perinteistä sivistysyliopiston generalisti-koulutusta. Kouluaikojen Kuusankosken tehdaspatruuna opasti 1970-luvun lopussa minua, Tampereen yliopistoon sosiologiaa opiskelemaan lähtenyttä: ”Mitä tuollaisia lukea ja opiskella? Asiat ovat paljon yksinkertaisempia: osta markalla ja myy kahdella.” Generalistikoulutus ei ehkä anna näinä aikoina peräänkuulutettuja suoria työelämävalmiuksia. Toisaalta se takaa taitoja monenlaiseen tehtävään. Toinen tehdaspatruuna toivoi yliopistokoulutukselta vuonna 1990 seuraavaa: ”Että sanoisivat aamuisin hyvää huomenta, katsoisivat silmiin, olisivat luku-,kirjoitus-, puhe- ja neuvottelutaitoisia. Näillä ominaisuuksilla varustetusta minkä tahansa loppututkinnon suorittaneesta ihmisestä voimme yrityksissä pitää itse huolen.” Tulin valtiotieteellisen tiedekuntaan siis Tampereelta aivan 1980-luvun alussa. Pispalasta pääkaupunkiin vetivät poliittinen historia, espanjan kielen opiskelumahdollisuus – ja silloinen tyttöystävä. Opiskeluni tohtoriksi asti kestivät pitkään, välivuosia tuli vietettyä. Vajaan kymmenen vuoden ”maisterivaiheessa” kiertelin Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Rahoitin matkoja ja opintoja lainan lisäksi satama-ahtaajana, katusoittajana, rakennussiivojana, sairaala-apulaisena, Yleisradion hallintoneuvoston ravintolan kokin ”assistenttina” sekä lähikasvattajana nuorisokodeissa. Akateemisen työurani aloitin valtiotieteellisen tiedekunnan Franzenian kirjastossa helmikuussa 1986. Franzenian kirjasto oli kuin toistettu sosiologian pitkä oppimäärä. Kirjaston takahuoneessa, Eeva Peltosen salongissa, kävimme jatkuvaa älyllistä keskustelua suomalaisen yhteiskunnan ja maailman tilasta. Tutustuin Risto Alapuroon, Elina Haavio-Mannilaan, Jukka Gronowiin, Riitta Jallinojaan, Arto Noroon, JP Roosiin ja suureen määrään muita suomalaisia yhteiskuntatieteilijöitä. Vähintään pari kertaa viikossa keskustelut jatkuivat ravintola Cellassa Fleminginka-

”Vajaan kymmenen vuoden ’maisterivaiheessa’ kiertelin Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.”

dulla. Kirjastoapulaiskollegani Markku Lonkila opetti minulle WordPerfect nelosen ja viimeistelin graduni tietokoneella − ihmetellen kuinka hienoa oli, kun vikkelän kaksisormijärjestelmän oppineen ei tarvinnut enää käyttää korjauslakkaa. Markun kanssa hoidimme kirjaston päivystystä ja lainausta – ja siinä samalla luimme kaikki kirjastoon tulevat akateemiset lehdet (tai ainakin otimme niistä opettajille ja tutkijoille sisällysluettelokopiot). Franzenian keidasyliopistosta siirryin yliopistomme temppeliosastolle, eli humanistiseen tiedekuntaan syksyllä 1989. Sieltä löysin tutkijana uuden akateemisen yhteisön, jota toteutimme 1990-luvulla. Romaanisten kielten laitoksen yhteydessä toimivassa Iberoamerikkalaisessa keskuksessa me muutamat Latinalaisesta Amerikasta kiinnostuneet saimme rauhassa ajatella, keskustella ja kehitellä uutta oppialaa, vapaassa ja innovatiivisessa Universitatis-hengessä. Franzenian lailla keskuksemme ei ollut mikään yhteiskunnasta eristynyt akateeminen norsunluutorni. Teimme ja saimme tehdä asioita, jotka koimme merkityksellisiksi ja hyödyllisiksi. Samanlaiseen toimintaan osallistuin myös kahdessa muussa kotipesässäni, Kehitysmaainstituutissa ja poliittisessa historiassa. Ulkokenttä oli sitten Keski-Amerikan yliopistossa. Sitten tuli tutkimushankkeita, akateemisia nimityksiä ja monenlaisia opettajan tehtäviä – useassa oppiaineessa ja kahdessa tiedekunnassa. Myös yliopistouudistusten jälkeisen suurlaitoksen johtajan tehtävään tuleminen oli enemmän sattumaa kuin harkittua toimintaa. Työurani lienee melko valtsikalainen. Osittaisia sattumia, osittain aktiivisuutta. Kiinnostusta erilaisista asioista. Yhteiskunnallista toimintaa. Ei mikään uraputki, mutta sinne päin. Etukäteen suunnittelemalla tuskin olisi tullut parempaa, ainakaan minulle. Jussi Pakkasvirta Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen johtaja

Tutkain 1/2012

Kuva: Mikko Virta

Työ, elämä vai valmiuksia?

Edarista kajahtaa

Palstalla pureudutaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan.

Teksti Liisa Ketolainen

iime syksynä valittu ja joulukuun alussa kautensa aloittanut edustajisto on jo ehtinyt päättää monista asioista. Puheenjohtajisto on valittu ja muun muassa hallitusohjelma, kaupunkiohjelma, budjetti ja hallituksen tavoiteohjelma käsitelty. Hallitusohjelmassa näkyvät koulutuspoliittiset asiat, mutta monipuolisesti myös muunlaiset teemat, kuten esimerkiksi kunnallisvaalivaikuttaminen, World Student Capital -hanke, työelämävalmiuksien kehittäminen, perheelliset opiskelijat ja kansainvälistyminen. Tammikuun lopulla käsitelty kaupunkiohjelma on uljas manifesti HYY:n tavoitteista erityisesti syksyn kunnallisvaaleja silmällä pitäen. Ohjelmaa käsiteltäessä keskusteltiin opiskelijoille tärkeiden joukkoliikenteen ja asumisen lisäksi laajasti myös muista kaupunki-ilmiöistä. Valmis ohjelma löytyy HYY:n nettisivuilta. Edustajistokauden toistaiseksi suurin draama käytiin ennen joulua, kun edustajisto päätti olla palkkaamatta seuraajaa uu-

den työpaikan saaneelle kansainvälisten asioiden sihteerille. Henkilöstön vähennyksestä oli linjattu jo aiemmin ja päätöksellä haetaan kustannussäästöjä. Vaikea taloudellinen tilanne ja aiemmin tehdyt investoinnit (erityisesti Pohjanhovin rakentaminen) ovat vaikeuttaneet HYY:n taloudenpitoa. Taloudellisen tilanteen pakottavuudesta on kuitenkin erilaisia tulkintoja ja päätös heikentää opiskelijoiden edunvalvontaa oli monille vastenmielinen. Menolisäyksenä budjettiin päätettiin järjestöjen toiminta-avustusten nosto takaisin vuoden 2010 tasolle. Muita, pienempiä uusia menoeriä on esimerkiksi edustajiston kokousten live-streamaus, jolla pyritään tekemään edustajiston toiminnasta helpommin seurattavaa. HYY:n jäsenmaksu nousee eurolla. Kehitysyhteistyöhön kajoaminen sai kannatusta vain pienessä vähemmistössä. Kirjoittaja on edustajistossa Tsempin varajäsenenä.

Mikä edari? Edustajisto eli edari on ylioppilaskunnan korkein päättävä elin, joka päättää mm. ylioppilaskunnan budjetista ja säännöistä sekä valitsee mm. ylioppilaskunnan hallituksen, puheenjohtajiston ja Ylioppilaslehden päätoimittajan. Lisäksi edustajisto päättää joistakin HYY Yhtymään (HYY:n yrityspuoli) liittyvistä asioista, mm. hyväksymällä sen omistajastrategian. Edustajistossa on 60 paikkaa. Edustajiston kokoukset ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. Puheoikeus on kuitenkin vain edustajiston varsinaisilla jäsenillä ellei etukäteen ole muuta sovittu. Suurin osa keskustelusta ja asioiden puimisesta tapahtuu edariryhmien sisäisissä (ja osittain myös välisissä) kokouksissa. Edarissa esiin tuotavat mielipiteet on siis useimmiten päätetty oman ryhmän kesken ja usein tiedotettu myös muille ryhmille jo etukäteen. Talousasioita, kuten toiminta-avustusten jakoa, käsittelee talousjohtokunta, jonka puheenjohtajana toimii HYY:n hallituksen talousasioista vastaava jäsen. Viimeisimmästä kokouksesta alkaen edustajiston kokouksia voi seurata myös live-streamauksena. Linkki löytyy HYY:n nettisivulta.

Tutkain 1/2012

kuvitus: vera khryashcheva

Linjapapereita ja euroja

Nykyinen kokoonpano ryhmittäin: HYAL (Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset): 21 paikkaa HELP (lääke- ja oikeustieteiden sekä kansainväliset opiskelijat eli Tsemppi): 10 paikkaa Osakunnat: 10 paikkaa Sitvas (Sitoutumaton vasemmisto): 6 paikkaa HYY:n Vihreät: 5 paikkaa Oikea edustajistoryhmä (kokoomus-, keskustaja kristillisdemokraattiset opiskelijat): 5 paikkaa Snäf, Svenska Nationer och Ämnesföreningar: 2 paikkaa Opiskelijademarit: 1 paikka HYAL, HELP ja osakunnat muodostavat vuoden 2012 hallituksen. Sitä kutsutaan sittarihallitukseksi, koska se koostuu puoluepoliittisesti sitoutumattomien ryhmien edustajista.

Vessan seinältä

Palstalla tutkitaan yliopiston saniteettitiloihin tehtyjä kirjoituksia. Osa 1: Klixin vessa.

Teksti Hanna-Kaisa Hämäläinen

Pakkoruotsia ja politiikkaa

”E

nemmän lukijakuntaa tällä on, kuin monilla viereisen kirjaston pikkulehdillä.” Niin totta, mutta valitettavasti lukijakunta koostuu pelkistä miehistä. Kirjoitus nimittäin löytyy valtsikan kirjaston miestenvessan seinästä. Vertailemalla miesten ja naisten vessanseinäkirjoituksia herää monia ajatuksia. Miksi naistenvessoissa on paljon vähemmän kirjoituksia, kuin miesten puolella? Miksi miestenvessaan ei koskaan ole jonoa, mutta silti miehet viettävät siellä selvästi naisia enemmän aikaa kirjoituspuuhissa? Miksi joitakin kirjoituksia sensuroidaan, ja miksi se tapahtuu naisten puolella tekstejä putsaamalla, kun taas miehet kursailematta tuhrivat itseään häiritsevät tekstit lukukelvottomiksi? Eräs vessakirjoittaja ihmettelee, miksi naistenvessoissa on niin paljon tarroja ja kuka niitä aina repii. Mikäli vessakirjoituksista voisi jotain päätellä, näyttää kumpikin sukupuoli yhä jäsentävän poliittista ajatteluaan oikeistovasemmisto-akselilla. Myös pakkoruotsi puhuttaa kirjoittelijoita sukupuolesta riippumatta, miehiä tosin enemmän. He olisivat poistamassa ruotsin ohella muut pakkokielet ja pakkomielteet. Kirjaimellinen vessahuumorikin näyttää olevan enemmän miesten suosiossa. Toisaalta miesten vessasta löytyy myös filosofista pohdintaa yhteisen vessan jakamisesta.

Muutamat vessavierailijat ilmaisevat itseään seinillä myös kuvataiteen keinoin. Naisten vessoista löytyy etenkin eläinmaailman edustajia: söpö siili, valas sekä suuri lintu keskellä vessan takaseinää. Miesten puolella piirroksissa esiintyy enemmän ihmishahmoja sekä yksi ytimekäs näkemys Vantaasta: tie, metsää, Jumbo ja Flamingo. Myös piirrosaiheissa on miesten puolella enemmän väkivaltaa ja vessoihin liittyviä teemoja kuin naistenvessoissa. Onkin vaikea uskoa, että juuri valtsikasta löytyy näin sukupuolistereotypioita vahvistavaa aineistoa. Sen myötä en voi olla miettimättä, miltä mahtaisi näyttää Klixin unisex-vessa? Kesyyntyisikö miesten roisi äijähuumori ja kehtaisivatko naiset enää pohtia naistenvaivojaan? Syntyisikö enemmän asiakeskustelua vai säilyisikö provosointi ennallaan? Vaikka anonyymia kommentointia voi kukin vessakirjoittelija harrastaa nykyään netissä, seiniin kirjoittelu tuskin loppuu. Yleinen vessa lienee niitä vanhimpia sosiaalisia medioita, jotka nyttemmin saavat vaikutteita uudemmista SoMe-ilmiöistä. Siitä kertovat erilaiset seinään raapustetut netti- ja blogiosoitteet sekä facebookista tutut peukkupiirrokset. Onpa miesten vessassa vieraillut erään viestin perusteella jopa Hikipedian, tuon Wikipedian alter egon, ylläpitäjä.

Yleistäen naistenvessojen kirjoituksia voisi luonnehtia provosoivina keskustelunaloituksina ja epätoivon purkauksina elämän kolhiessa. Miestenvessoissa runsaamman kirjoittelun vuoksi myös provosointia on enemmän ja huumori siellä on mustempaa, välillä jopa aggressiivista.

kuvitus: vera khryashcheva

sosiaalinen media

Gallup

Teksti Teemu Perhiö Kuvat Mikko Virta

Kysyimme haalarisitsien jatkoilla kolmelta fuksilta ja yhdeltä vaihtarilta, mitä haalarit merkitsevät heille.

Susanna, sosiaali- ja kulttuuriantropologia

Saila, sosiaali- ja kulttuuriantropologia

Mia, sosiologia

Stéphane, medieval history

”Yhteishenkeä. Eikä tarvitse miettiä mitä laittaa päälle.”

”Ne on ainejärjestöjä yhdistävä juttu, osa valtiotieteellistä identiteettiä.”

”Yhtenäisyyttä. Opiskelin aiemmin ulkomailla, eikä siellä ole mitään tällaista. Pystyy samaistumaan johonkuhun, vaikkei tuntisikaan.”

”It's finnish tradition. You feel more integrated. It's a part of Finland, you can't avoid it.”

Tutkain 1/2012

Eetu ja Ilpo

Uusi sarjakuva Eetun ja Ilpon elämästä soluasunnossa julkaistaan joka perjantai osoitteessa www.kannunvalajat.fi/tutkain.

Sarjakuva Teemu Perhiö

Lukijakilpailu

Palstalla julkaistaan satunnaisia, aamuyön pikkutunneilla raapustettuja kirjoituksia valtsikan punaisen laulukirjan sivuilta kuvitettuina. Lähetä omasi meille: tutkain@kannunvalajat.fi

Mikä laulu puuttuu Kannunvalajien laulukirjasta? Eikö lisäsäkeistöjä ole tarpeeksi? Loppuuko lammaslaulu aina kesken?

”Beibe, sulla on niin kauniit silmät, et jos olisin mies, nussisin sua niiden väliin. - Rakkaudella, ei rivoudella: sihteerisi”

kuvitus: vera khryashcheva

Laulukirjan helmiä

Lähetä meille ehdotuksesi Kannun laulukirjaan lisättävästä uudesta laulusta tai säkeistöstä. Parhaat ehdotukset pääsevät mukaan Kannun uuteen laulukirjaan ja julkaistaan Tutkaimen verkkosivuilla. Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen tutkain@kannunvalajat.fi otsikolla ”Laulukilpailu” viimeistään 31.4.2012.

Tutkain 1/2012

’’

Jäätä ja hikeä se kirja on, ja lokinpaskaa.” Esikoiskirjailija Matias Riikonen arvioi Tutkaimelle teostaan Nelisiipinen lokki.

Arviot Nelisiipinen Lokki

Nocebo

Matias Riikonen, Gummerus 2012, kirja

Stam1na, Sakara records 2012, levy

Matias Riikosen esikoiskirja Nelisiipinen lokki on irvokas kertomus tapahtumista yhdessä koulussa yhden päivän aikana. Teos kuljettaa lukijaa päivän läpi erilaisten ihmishahmojen mukana heidän sielunmaisemiansa kuvaten. Nelisiipisen lokin hahmoja yhdistää läheisyyden kaipuu. Opettaja fantasioi oppilastaan, tyttö rakastelee jäistä lyhtypylvästä ja työmies yrittää kähmiä ihastustaan rämisevän kaivinkoneen kauhalla Kirja tuo mieleen Kari Hotakaisen Ihmisen osan, eikä Riikonen sanan käytössä Hotakaisesta jälkeen jää. Teksti soljuu eteenpäin kuin vuoristopuro, eikä lukemista haluaisi lopettaa. Nelisiipinen lokki osoittaa hämmästyttävää taituruutta vasta 23-vuotiaalta kirjallisuuden opiskelijalta. Ei haittaa, vaikka hahmot alkavat loppua kohden hieman toistaa itseään.

Tutkain 1/2012

Metalliyhtye Stam1nan kaksi vuotta sitten julkaistu Viimeinen Atlantis oli teema-albumina täysosuma. Nocebo on paluu yhtyeen juurille: Antti Hyyrynen on hylännyt suuremman tarinallisen kaaren ja tekstien pääosassa on ihmisen sairaus. Sanoitukset ovat kuitenkin tavallista köykäisempiä. Stam1nalle ominaiseen tapaan melodiat ja metalli yhdistyvät levyllä omintakeiseksi kokonaisuudeksi. Soitanta on aikaisempaa eheämpää, mutta valitettavasti kokeellisuutta on karsittu. Amerikasta palkattu tuottaja Joe Barresi jää vain nimeksi levyn kanteen. Levyn parhaat sävellykset tulevat jälleen soolokitaristi Pekka Olkkoselta: erityismaininnan saa Ei encorea, joka on sanoitukseltaan levyn nerokkain. Englanniksi laulettu Nomad on heikoin lenkki, sillä yhtyeen voimavara on juuri vimmakas suomen kielellä leikittely.

Kannusta kaikuu Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia jäsenistölle.

Tavoitteena kaikkien Kannu

”Kerhojen ja toimikuntien avulla voi olla mukana toiminnassa oman aikataulun ja innokkuuden mukaan.”

Kerhoissa ja toimikunnissa tapaa muita valtsikalaisia, ja ne ovat loistava areena yhteisvaltsikalaisuudelle. Yhteisvaltsikalaisuus on teema, joka on ohjannut minua ensin fuksitoimikuntaan, sitten Kannun fuksivastaavaksi ja lopulta puheenjohtajaksi. Mielestäni meidän pitäisi olla ylpeästi valtsikalaisia ja viedä valtsikalaisuus pää pystyssä myös työelämään. Keväällä järjestämme Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liiton eli entisen SVAL:n kanssa työelämämessut, joilla valtsikalaisuus on keskiössä. Valtsikalaisuus on rikkaus, jonka toivoisin olevan kaikkien ulottuvilla. Tiedekuntamme on täynnä hienoja, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa käydyt keskustelut tuovat uutta potkua ja näkökulmia myös opiskeluun. Toivoisinkin, että voisimme kokea olevamme ainejärjestöläisiä ja samalla Kannunvalajia. On ikävä huomata, että Kannunvalajat on pitkään koettu hankalasti lähestyttävänä sisäpiirinä. Tänä vuonna hallitus on valmis tekemään kovasti töitä mielikuvan murtamiseksi. Vuoden suurimpiin haasteisiin ja tavoitteisiin kuuluukin epäilemättä avoimuuden ja lähestyttävyyden lisääminen. Tiedotuksen parantaminen ja sen tuominen ajan tasalle on yksi keino, jolla sitä lähdetään kehittämään. Hallitus kokee asiakseen avoimen ilmapiirin luomisen. Olen iloinen, että Kannunvalajilla on pätevä ja monipuolinen hallitus, joka on motivoitunut tekemään töitä kaikkien valtsikalaisten eteen. Toivomme, että olette meihin yhteydessä kaikissa mieltänne vaivaavissa asioissa ja tulette juttelemaan meille ihan muuten vaan.

Kuva: Mikko Virta

änä vuonna yhteisvaltsikalaisuus kukoistaa ja toimikunnat lähtevät jylinällä käyntiin Kannunvalajissa. Vuoden teemoja suuntaa kaksivuotisstrategia, jonka toteutusta saan tuoreena puheenjohtajana olla ylpeänä aloittamassa. Strategia antaa haasteita ja toteutus tuottaa päänvaivaa. Toisaalta se myös helpottaa vuoden suunnittelemista, kun on jotain konkreettista, mihin tähdätä. Tänä vuonna nostamme tavoitteiksemme toimikunta- ja kerhotoiminnan aloittamisen sekä avoimuuden lisäämisen. Lisäksi kehitämme tasa-arvoisuutta kansainvälisten opiskelijoiden huomioimisessa ja kiusaamisen vähentämisessä. Olemme myös käyneet paljon keskustelua siitä, että ainejärjestöjen pitäisi tuntea itsensä tasa-arvoisiksi keskenään. Kannun tapahtumissa kiinnitämme erityishuomiota siihen, ettei ainejärjestöistä luoda ikäviä mielikuvia tai ihmisiä nosteta esiin negatiivisessa valossa. Yksi strategian asettamista haasteista liittyy jäsenistön matalan osallistumiskynnyksen luomiseen. Mielestäni on aina ollut ikävää, että lähtökohtaisesti voi olla ainejärjestöaktiivi vain jonkun ainejärjestön hallituksessa. Hallituspaikkoja on rajoitetusti, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia osallistua täydellä panostuksella vuoden toimintaan. Esimerkiksi monet ystäväni ovat harmitelleet, etteivät voi olla toiminnassa mukana, koska ovat lähdössä vaihtoon. Kannunvalajat onkin perustamassa kerhotoimintaa, joka ei ole niin sitovaa. Kerhojen ja toimikuntien avulla voi olla mukana toiminnassa oman aikataulun ja innokkuuden mukaan. Maaliskuun alussa järjestetään kerhoinfo, jossa kerrotaan kerhojen perustamisesta ja eduista.

Rosa Salmivuori Kannunvalajat ry:n puheenjohtaja

Tutkain 1/2012

Tapahtumakalenteri

Palstalla paljastetaan seuraavan periodin mielenkiintoisimmat tapahtumat valtsikan järjestöjen piirissä.

Toimitus Rosa Salmivuori

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

2.4. Dilemman pääsiäisbakkanaalit 6.4. Manan vuosijuhlat 7.4. Tason vuosijuhlat 12.4. Median ja KTTO:n sitsit 22.4. Kannun brunssi Kuppalassa 29.4. VOO:n Pre-vappu 30.4. Vappu

1.5. Vappu 11.5. Yhiksen kevätsitsit 12.5. Kannun vuosijuhlat 13.5. Kannun sillis 19.5. Neppisskabat

Tiesitkö,

kuvitus: vera khryashcheva

9.3. Sitsit Kannu&StudOrg 12.3. Kehon, Manan ja Kontaktin Tuttu sinä olet tähti -bileet 14.3. KTTO:n sitsit 19.3. Tasa-arvokyselyn keskustelutilaisuus 20.3. Kehon sitsit 24.3. Kontaktin vuosijuhlat 25.3. Kontaktin sillis 27.3. Statuksen sitsit 29.3. VOO:n ja StudOrgin sitsit 31.3. Stigman kevätsitsit

että nyt voit tilata Tutkaimen suoraan kotiisi

? ?

Hinta on vain 25 euroa vuodessa ja samalla tuet Kannunvalajien toimintaa! Ohjeet tilaukseen ja paljon muuta Tutkaimen uusilla verkkosivuilla:

www.kannunvalajat.fi/tutkain Vieraile ja tutustu! 38

Tutkain 1/2012

Kannukka

Fuksitoimikunnan haalarisitsien jatkot 30.1.2012. Katso lis채채 kuvia verkosta: www.kannunvalajat.fi/tutkain

Kuvat Mikko Virta Tutkain Tutkain 1/2012

www.kannunvalajat.fi/tutkain

t i ed

dia

Ee rja tu ku ja va Ilp o

isNäkö t lehde

Ohjeet kirjoittajille ja kuvaajille

Tila Tutk a ain

s ituk m i To ot tied

Anna palautetta

Pääjutut Kuukauden kysymys

Uusimmat artikkelit

Seuraava toimituskokous

Tuorein lehti näköisversiona

Tykkää Facebookissa Tutkaimesta

Juttuarkisto