TUTKAIN Valtiotieteellinen ylioppilaslehti
2/2012
Fuksivuosi mullistaa elämäsi »8 Näin vaihdetaan pääainetta »20
Pahaa oloa Porthaniassa »33
Esittelyssä stereotyyppiset valtsikalaiset »24
Pääkirjoitus
K
un tulin valtsikaan syksyllä 2008, tiesin yliopistokoulutuksen olevan käytännössä tutkijan koulutus. Olin innoissani, halusin ryhtyä tutkimaan saman tien jotain poliittisen historian erityisaluetta. Kun lopulta pelkkien kirjatenttien ja massaluentojen jälkeen koitti keväällä ensimmäinen seminaarikurssi, pääaineopiskelijoiden praktikum, olivat odotukset korkealla. Nyt pääsisin vihdoinkin oikean tutkimuksen pariin. Pudotus oli kova kun luimme ryhmässä poliittiseen historiaan liittyviä lehtiuutisia ja keskustelimme niistä. Turhauduin. Tuntui kun olisin palannut takaisin yläasteelle. Missä oli kaikki se tieteellisyys ja akateemisuus, jota olin yliopistolta odottanut.
Huipulle ja pah Helsingin yliopisto haluaa maailman 50 parhaan tutkimusyliopiston joukkoon. Sen haluaa itselleen, mielellään maisterivaiheessa, parhaat opiskelijat, joista voidaan kouluttaa tulevaisuuden huippututkijoita. Samaan aikaan halutaan tehdä laajoja kandidaattiohjelmia, joissa pääaine valitaan vasta maisterivaiheeseen siirryttäessä. Sisäänottokin pitää muuttaa sellaiseksi, että uudet opiskelijat hakevat Kauppiksen tyyliin valtsikaan yleisesti, eivät vielä mihinkään tiettyyn pääaineeseen. Perusteluna sanotaan, että valtsikaan hakeminen on liian vaikeaa, kun jo hakiessa pitäisi päättää tuleva pääaine. Onhan se valtsikaan hakeminen kieltämättä ihan helvetin vaikeaa. Nytkin kevään yhteishaussa tänne haki vaivaiset 5173 ihmistä ja sisään otetaan ruhtinaalliset 339 eli peräti 6,6 % hakijoista. Kyllä minunkin mielestäni valtsikan pitäisi saada vähintään kaksinkertaistettua vuotuinen hakijamäärä. Eivätkä laajat kandit ja huippututkimus ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Koulutetaan yhteen todella kapeaan osa-alueeseen erikoistuneita huippututkijoita estämällä opiskelijoiden erikoistuminen ennen maisteriopintoja. Niinhän se homma toimii. Minä en ole vieläkään kandidaatti, mutta olen
”Onhan se valtsikaan hakeminen kieltämättä ihan helvetin vaikeaa.”
luullakseni kyllä kuluneen neljän vuoden aikana oppinut yhtä sun toista poliittisesta historiasta. Intohimo tutkimusta kohtaan ehti tosin jo minulta sammua. Että onnea vaan yliopistolle niiden (jokaisen pääaineen johdantokurssin käyneiden) maisteriopiskelijoiden kouluttamiseen huippututkijoiksi. Parempi se on aloittaa myöhään kuin ei milloinkaan!
Tervetuloa fuksit Tämä Tutkaimen numero on omistettu teille syksyn 2012 fuksit. Olitte sitten armeijasta tulevia tyttöjä, välivuosia viettäneitä ahkeroijia tai omaa polkuanne etsiviä samoojia, olette kaikki lämpimästi tervetulleita valtsikaan. Jotta osaisitte varautua jotenkin fuksivuoteen, selvitimme, mitä nykyiset fuksit ovat kuluneen vuoden aikana kokeneet (sivu 8). Sivulta 20 voitte lukea, mitä tehdä, jos oma pääaine ei raskaan sisäänpääsyurakan jälkeen tunnukaan siltä oikealta. Esittelemme teille myös stereotyyppiset valtsikalaiset, joihin saatatte tulevina vuosina törmätä. Älkää kuitenkaan ottako niitä liian todesta, medialaisetkin ovat oikeasti tutustumisen arvoisia.
Watkain Vähiten onnekkaat löysivät lehden välistä Wappuliite Watkaimen. Emme tiedä, miten se on sinne päätynyt. Meillä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja varmuuden vuoksi irtisanoudumme vielä kaikesta siihen liittyvästä. Ihan arvauksena kuitenkin heitän sen pitävän sisällään kaikenlaista lukijakyselyssä (kts. Tutkain 1/2012) vähän toivottua mutta kuitenkin toivottua sisältöä. Mikko Virta Päätoimittaja
Tutkain 2/2012
3
kuva: Teemu Perhiö
Hop hop huipulle!
TUTKAIN 2/2012
Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Mikko Virta Toimituspäällikkö Teemu Perhiö Toimitussihteerit Eevi Heikkinen Hanna-Kaisa Hämäläinen Laura Luoto Graafikko Vera Khryashcheva Ulkoasu ja taitto Mikko Virta
’’
Siellä kannunvalaja tapaa Krunan mammat – kolmannen asteen yhteys!”
Professori Leif Åberg pärisee Tutkaimen kolumnistina sivulla 27.
Tekijät
Kirjoittajat Miran Hamidulla, Eevi Heikkinen, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Liisa Ketolainen, Viivi Kuvaja, Rosa Lampela, Ilmar Metsalo, Teemu Perhiö, Milja Rämö, Karoliina Suonpää, Willy Toivonen, Mikko Virta, Ella Virtanen ja Leif Åberg
Miran Hamidulla, 29-vuotias talous- ja sosiaalihistorian opiskelija kirjoitti valtsikalaisista pääaineen vaihtajista. ”Viime syksyinen lounaskeskusteluni johdatti minut Valtsikan loikkarien jäljille. Matkan varrella opin myös mielenkiintoisia uusia asioita itse aiheen vierestä, kuten psykologian ja tilastojen läheisen suhteen...”
Kannen kuva Mikko Virta Ilmoitusmyynti Elina Uutela elina.k.uutela@helsinki.fi Paino Whyprint Oy, Helsinki Painos 750 kpl ISSN 0787-0035 Palaute tutkain2012@gmail.com www.kannunvalajat.fi/tutkain Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea
Hanna-Kaisa Hämäläinen, 24-vuotias sosiologian opiskelija tutki Porthanian vessanseinäkirjoituksia.
Eevi Heikkinen, 19-vuotias poliittisen historian opiskelija haastatteli ja kuvasi mullituksen kokeneita fukseja.
”Vessakirjoituksissa mielenkiintoisinta on aiheiden laaja skaala. Haasteellisinta palstan tekemisessä oli pujahtaa kopista toiseen herättämättä liikaa huomiota muissa vessakävijöissä. Itse kirjoitin seinään viimeksi noin 20 vuotta sitten.”
”Mielenkiintoista oli havaita, miten eri tavoin uusi elämäntilanne koettiin ja millaisia muutoksia vuosi on tuonut. Haasteellista oli kutistaa nämä tuntemukset tiettyyn merkkimäärään, jokaisestahan olisi voinut kirjoittaa todellisen syvähaastattelun!”
Sisällys
8
16
8
fuksivuosi mullistaa elämäsi
16
HIZbollahin maa
20
pääaineen vaihtajat
24
Stereotyypit valtsikassa
Selvitimme, miten vuosi yliopistossa on kohdellut fuksivuosikertaa 2011. kansi
28
20
vapaa nainen ja huivi Valtsikalainen Isra Lehtinen puhuu islamista ja tasa-arvosta.
Tutkain vieraili sodasta toipuvassa Libanonissa.
Keitä he ovat? Miten se tapahtuu? Onko se väärin? kansi Kaikki tuntevat heidät.
kansi
Vakiot
kansi
28
3 6 27 31 32 33 34
Pääkirjoitus Ajankohtaista Inspehtorin pärinät Olipa kerran ura Edarista kajahtaa Vessan seinältä Gallup
35 35 36 37 38 38 40
Eetu ja Ilpo Laulukirjan helmiä Arviot Kannusta kaikuu Lukijakilpailu Luvut Kannukka
kuvat: Milja Rämö, Mikko Virta
Tutkain 2/2012
5
Ajankohtaista
Kolmannes valtsikalaisista suorittaa 0 op vuodessa • 33 % läsnäolevista ei suorittanut yhtään opintoja viime lukuvuonna. • Nollasuorittajien suuri osuus vaikuttanee rahoitukseen tulevaisuudessa. Teksti Mikko Virta
Hajontaa oppiaineiden välillä Oppiaineiden välillä on myös selviä eroja tilastoissa. Eniten nollasuorittajia oli sosiaalityössä ja käytännöllisessä filosofiassa, joissa molemmissa peräti yli 39 % ei suorittanut viime lukuvuonna yhtään opintoja. Vähiten nollasuorittajia oli talous- ja sosiaalihistoriassa, jossa tosin sielläkin lukema oli peräti 26,4 prosenttia. Seuraavaksi vähiten nollasuorittajia oli poliittisessa historiassa, sosiaalipsy-
6
Tutkain 2/2012
kuva: Mikko Virta
V
altiotieteellisessä tiedekunnassa läsnäolevista opiskelijoista 33,3 prosenttia ei suorittanut lukuvuonna 2010– 2011 yhtään opintopistettä. Tiedot käyvät ilmi opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolalta saaduista tilastoista. Tilastot ovat tehty weboodin opintosuoritusrekisterin perusteella. Tilastoinnissa ovat mukana kaikki muut läsnäolevat paitsi vuonna 2011 opintonsa aloittaneet opiskelijat eli fuksit, joilla ei oleteta olevan aiempia opintoja edelliseltä lukuvuodelta. - Nollasuorittajien joukolle on monta selittäjää, Tuula Hakkola arvioi. Esimerkiksi graduntekijät saattavat näkyä tilastoissa nollasuorittajina, koska aktiivinen gradunteko näkyy opintosuorituksena vasta kun gradu on jätetty. Niin ikään tilastoissa näkyvät viime lukuvuonna poissaoleviksi ilmoittautuneet, jos he ovat tänä lukuvuonna läsnä. Kesken opintoja armeijassa vuoden viettävät saattavat olla tällaisia. Hakkolan mukaan myös tauon jälkeen opinnot käynnistäneet ovat tilastoissa nollasuorittajia.
Opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolan mukaan pelkkiin tilastoihin ei pidä tuijottaa, vaan etsiä syitä lukujen takana.
kologiassa, sekä yllätyksellisesti taloustieteessä. - Siellä tosin on eniten opiskelijoita etappi-seurannassa, Hakkola huomauttaa.
Vaikutus rahoitukseen Vielä tällä hetkellä nollasuorittajien suuri osuus ei varsinaisesti vaikuta mihinkään, mutta asia muuttuu vuonna 2014. Opetusministeriön valmistelemassa yliopistojen uudessa rahoitusmallissa yksi mittari tulee olemaan yli 55 opintopistettä vuodessa suorittavat opiskelijat. - Prosentuaalinen osuus tulee vaikuttamaan yliopiston rahoitukseen tulevai-
suudessa, Hakkola kertoo. Helsingin yliopistossa tämä prosentuaalinen osuus on Suomen pienin ja valtsikassa yliopiston pienin. Tuula Hakkola arvioi, että nollasuorittajien suuri määrä voi siten vaikuttaa tiedekunnan saamaan rahoitukseen yliopiston sisällä. - Tilanne on tiedekunnan kannalta vähän epätyydyttävä. Ei kuitenkaan pidä tuijottaa pelkästään lukuihin, vaan pureutua siihen, mitkä ovat syyt lukujen takana, hän kiteyttää lopuksi.
Klixin opiskelijatilat vaarassa • Valtsikan kirjaston siirtyessä uuteen Kaisa-kirjastoon ovat Klixin nykyiset opiskelijatilat vaarassa kadota. Teksti Mikko Virta
Päätöksiä lähiaikoina Monet opiskelijat ovat olleet huolestuneita Klixin tulevaisuudesta ja valtsikalaisen opiskelijayhteisön rapautumisesta tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kirjasto ja sen aula ovat käytännössä ainoita paikkoja, joissa valtsikalaiset opiskelijat voivat tavata toisiaan opintojen ja opiskelun mer-
kuva: Mikko Virta
V
altiotieteellisen tiedekunnan kirjaston kokoelmat muutetaan kesällä uuteen Kaisa-kirjastoon. Muuton jälkeen kirjastorakennus menee remonttiin. Nykyiset luku- ja atk-tilat saatetaan muuttaa tutkijoiden työhuoneiksi. - Minun näkemykseni on, että ensimmäiseen kerrokseen täytyy saada mahdollisimman paljon tutkijatiloja, kommentoi dekaani Liisa Laakso tilakysymykseen. Mitään päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty. - Kartoitamme parhaillaan kaikkien oppiaineiden, verkostojen ja hallinnon tarpeita, Laakso kertoo. Tavoitteena on tuoda nyt hajallaan olevia oppiaineita mahdollisimman lähelle toisiaan.
Valtsikan kirjaston opiskelijatilojen tulevaisuus on vaakalaudalla.
keissä. Yhteisvaltsikalaisten tilojen katoaminen tarkoittaisi, että opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen painopiste siirtyy nykyistäkin enemmän kosteisiin illanviettoihin. Päätöksiä Unioninkatu 35:n tiloista tehdään, kun Helsingin yliopiston yliarkkitehti kokoaa tilatoimikunnan pohtimaan valtsikan tiloja. - Sen on tarkoitus kokoontua kesä-
kuun alussa, Liisa Laakso paljastaa. Mitä mieltä dekaani on yhteisvaltsikalaisen kohtaamispaikan katoamisesta tilauudistuksen myötä? - Opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiset kohtaamistilat ovat kyllä olleet esillä. Pidän sellaista tilaa tärkeä, hän vastaa. Tulevaan tilatoimikuntaan kutsutaan myös yksi opiskelijaedustaja, joten vaikutusmahdollisuuksia on vielä jäljellä.
Kannunvalajat aloittaa kerhotoiminnan • Kuka tahansa valtsikalainen voi perustaa kerhon. Teksti Rosa Lampela Kannunvalajat aloittaa tänä keväänä uuden kerhotoiminnan. Periaatteena on, että kuka tahansa voi perustaa kerhon mielenkiintonsa kohteiden pohjalta. Kerhot ovat siis avoimia ja tarkoitettu rajoituksetta kaikille valtsikalaisille. - Kerhon voi perustaa yksinkertaisesti päättämällä perustaa kerhon ja keräämällä porukkaa kasaan. Virallinen Kannun kerho kerhosta tulee, kun Kannunvalajien hallitus hyväksyy sen kokouksessaan, Kannun hallituksen puheenjohtaja Rosa Salmivuori kertoo. Luovuus saa siis kukoistaa, ainoana rajoituksena on, ettei toiminta saa olla ke-
tään kohtaan loukkaavaa. Kerhoa perustettaessa tulee ottaa yhteys Kannun varapuheenjohtaja Matti Petteri Pöntiöön, kertoa mikä on kerhon idea ja nimetä sen yhteyshenkilö. Koska toimintaperiaatteena on avoimuus, kerhojen kokouksista kuuluu ilmoittaa Kaapelinvalajissa. Kannunvalajat on budjetoinut tämän vuoden kerhotoimintaan 200 euroa. Summalla avustetaan kerhoja muun muassa tilavuokrien maksamisessa, esimerkkinä Unisportin varausmaksut. Kannuklusterin tilat ovat luonnollisesti kerhojen käytettävissä.
Uuden kerhotoiminnan taustalla on ajatus yhteisvaltsikalaisen hengen lisäämisestä: Opiskelijoiden halutaan laajentavan aktiivisuuttaan ainejärjestörajojen yli. Kannun tai oman järjestön hallitukseen lähteminen edellyttää aina toimintaan sitoutumista koko vuodeksi, kerhoihin taas voi lähteä mukaan pienemmälläkin panostuksella. Kannun hallitus järjestää lähiaikoina infotilaisuuden kerhotoiminnan tiimoilta. Gallup kerhotoiminnasta sivulla 34. Tutkain 2/2012
7
Tekstit Eevi Heikkinen, Rosa Lampela, Teemu Perhiรถ ja Mikko Virta Kuvat Eevi Heikkinen ja Mikko Virta
F
u
v uos 8
Tutkain 2/2012
k s i
i s
-
mullistaa elämäsi
Fuksivuosi on unohtumaton kokemus, joka usein muuttaa elämäämme enemmän kuin osaamme etukäteen edes kuvitella. Selvitimme, mitä kaikkea viime vuoden fuksit ovat vuoden aikana kokeneet. Tutkain 2/2012
9
’’
Ennen tuntui, että jos joi joka toinen viikonloppu, niin joi tosi paljon. Nyt sitä ajattelee viikon jälkeen, että herranjumala oon ollut pitkään selvinpäin.”
Ella Keski-Panula, valtio-oppi ENNEN Asustelin omakotitalossa peltoaukion reunalla Pyhäjoella, joka on konservatiivinen pikkupitäjä Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä on paljon peltoa ja metsää. Meilläkin oli perunapelto ja kasvimaa. Pyhäjoella on kunnanvaltuustossa lähinnä keskustalaisia ja kaikki äänestävät Keskustaa. Lestadiolaisiakin oli paljon. Harrastin ennen paljon urheilua, soitin pianoa ja olin partiossa. Urheilin, koska muutakaan tekemistä ei ollut. Olen pelannut futista, hiihtänyt ja juossut kilpaa sekä suunnistanut.
N
y t Urheiluun ei ole enää ihan hirveästi aikaa. Ikkunasta näkyy peltomaisemien sijaan kerrostaloja. Kukaan ei äänestä Keskustaa. Asun nykyään Vallilassa Hoasin solussa kahden kämppiksen kanssa. En toisaalta ole kotona kovin usein, kun riekun Alinassa aamukuuteen. Liikunta on vaihtunut kaljan kantamiseen osakunnassa tai ainejärjestössä. Tullessani Helsinkiin tunsin täältä kolme ihmistä, mutta nykyään tuttuja tulee kampuksella koko ajan vastaan. Ennen tuntui, että jos joi joka toinen viikonloppu, niin joi tosi paljon. Nyt sitä ajattelee viikon jälkeen, että herranjumala oon ollut pitkään selvinpäin.
10
Tutkain 2/2012
Sakarias Rantala, valtio-oppi ENNEN Vietin opintoja edeltävän vuoden intissä ensin Upinniemessä rannikkojalkaväessä, sitten Haminassa ja lopulta kokelaana Isosaaressa. Isosaaressa olin valvojana parhaimmillaan vastuussa melkein 200 ihmisen tekemisistä ja päiväohjelmasta. Pidimme varusmiehille koulutuksia, järjestimme ammuntoja ja leikimme sotaleikkejä. Vapaa-aika kului nukkuessa, saunoessa tai sotkussa hengaten. Televisiota tuli myös katsottua aika paljon.
Ny t Elämä on vapaata mutta siitä puuttuu täysin rytmi. Voin tehdä mitä haluan. Saatan lähteä ulos kello 00.00 ja herätä iltapäivällä. Jos on huono sää, voin mennä sisälle. Vaikka opiskeluihin liittyvä kiire tuntuu yhtä hektiseltä kuin intissä, se on erilaista. Se ei ole niin konkreettista. Nyt olen vastuussa vain itsestäni, siitä että saan kasaan 45 opintopistettä vuodessa ja vuokran maksettua. Voo:n hallituksen tiedottajana tulee kirjoitettua paljon sähköposteja ja tehtyä Facebook-tapahtumia. Intissä tiedottaminen tapahtui lähinnä huutamalla.
Antti Sauli, poliittinen historia ENNEN Menin lukion jälkeen sivariin kirjastoon, jossa työskentelin yhteensä kuusi vuotta. Vaikka olin työhön erittäin tyytyväinen, joka vuosi olin aikeissa hakea valtsikaan – työt kuitenkin veivät kaiken huomioni. Olisin saanut kirjastosta vakituisen työpaikan oppisopimuksen kautta, mutta olin jo suorittanut informaatiotutkimuksen perusopinnot ja ehtinyt työskennellä vuosia, joten oppisopimus ei houkuttanut. Lopulta irtisanouduin ja omistauduin pääsykokeisiin lukemiselle.
N
y t
Teen edelleen silloin tällöin työvuoroja kirjastossa – tulotaso on tippunut, mutta opiskelijaelämä on halvempaa. Elämän rytmi on muuttunut: ennen asiat piti tehdä työajan puitteissa, nykyään on enemmän varaa sovitella. Voin esimerkiksi varata yhden päivän kokonaan bänditreeneille. Vanhoja kavereita näen jopa useammin kuin aiemmin, ja ehdin taas istua kahviloissa. Itseni hämmästykseksi olen myös osallistunut opiskelijatapahtumiin, jotka ovat olleet positiivinen yllätys.
Tutkain 2/2012
11
Ella Virtanen, poliittinen historia ENNEN
Saara Laaksonen, viestintä ENNEN Opiskelin ammattikorkeakoulussa Hotel, Restaurant & Tourism Management -linjalla. Valmistuin jouluna 2010, vaikka elämä amk:ssa oli jatkuvaa hakemista ja tiesin, etten ollut oikealla alalla. Koulussa oli hauskaa ja paljon kavereita, minkä takia sinne oli helppo jäädä. Minulla on myös periaate, että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla ja loppuun asti! Viime kevään olin kokopäivätöissä ja luin pääsykokeisiin.
12
Tutkain 2/2012
N
y t
Yliopistossa asiat ovat loksahtaneet kohdalleen: Olo tuntuu helpolta, kun on löytänyt oman paikkansa. Minulla oli korkeat odotukset opintojen laadun suhteen, ja olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Yllättävää on ollut valtsikan yhteisöllisyys.Täällä on tavannut niin paljon mahtavia uusia ihmisiä! Juhliminen on lisääntynyt, juhlavastaavana se kuuluu toimenkuvaan. Nykyään en ehdi hengailla vanhojen kavereiden kanssa yhtä paljon kuin ennen, mistä on tullut sanomista.
Olen kotoisin 6000 asukkaan kunnasta Kerimäeltä, Savonlinnan läheltä, jossa kaikki tuntevat toisensa, etäisyydet ovat pitkät ja baarejakin on vain yksi. Elämäni siellä oli hyvin säännöllistä ja rutiininomaista; päivät olin koulussa ja illat tanssitreeneissä tai kavereiden kanssa. Kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi ja suunnitelmissani oli välivuosi: työpaikka Ruotsista vuodeksi oli jo hankittu.
N
y t
Muutin syksyllä lapsuudenystäväni kanssa Alppilaan, enkä tuntenut Helsingistä juuri ketään. Nyt tuttuja tulee vastaan joka paikassa. Äidilleni lupasin rauhoittua ja keskittyä opiskeluun, mutta toisin kävi. Suurimman osan ajastani on vienyt järjestötoiminta, eikä kiireelle näy loppua. Tanssiharrastus on vaihtunut lähinnä joraamiseen Alinassa ja Uudella vietän enemmän aikaa kuin kotonani. Elämänrytmini on kääntynyt päälaelleen, viikonpäivät ovat menettäneet merkityksensä ja jokainen päivä on erilainen. Aikuistuminen on käynyt todella nopeasti, enkä osannutkaan arvata, kuinka paljon vanhoja tuttuja asioita tulee ikävä. Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan katoavaista: hyvät ystävät säilyvät, vaikka etäisyyttä onkin 500 kilometriä. Täällä olo on kasvattanut minua henkisesti ja osoittanut, että tulevaisuuteni todella on minusta itsestäni kiinni.
Henri Kääriäinen, yhteiskuntapolitiikka N
ENNEN Ennen opiskelua vietin yhdeksän kuukautta armeijassa lääkintämiehenä. Palvelus kului lähes kokonaan Isosaaren linnakesaarella noin kymmenen kilometriä Helsingin keskustasta etelään. Herätys oli joka päivä kuudelta ja pakolliseen ohjelmaan kuului kolme ruokailua. Jokaisen ruokailun jälkeen kävin hakemassa traktorilla satamasta ruokalähetyksen. Aamupalan jälkeen pidimme myös aamuvastaanottoa muille varusmiehillä. Pääasiassa me lääkintämiehet emme tehneet hirveästi mitään, kulutimme vain aikaa. Saarelta pääsi pois ainoastaan viikonloppuisin ja joka neljäs viikonloppukin piti olla siellä kiinni.
N
Raimo Tengvall, sosiologia ENNEN Ennen valtsikaan tuloa tein toimittajan työtä täyspäiväisesti toimiessani tv-ohjelma Puskurin toimittajana ja tuottajana. Opiskelu ei tuntunut mitenkään ajankohtaiselta, ei edes tarpeelliselta, teinhän kuitenkin silloista unelmatyötäni. Kun Puskuri päätettiin lopettaa ainakin toistaiseksi, syntyi ajatus opiskelusta. Ammattiosaamista minulla oli jo, joten pystyisin opiskelemaan vain opiskelun ilosta ja kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin asioihin.
y t
Elämä on kohtalaisen leppoisaa, vaikka opintopisteitäkin on tullut aika paljon. Nyt kun opiskelee, voi herätä milloin haluaa. En ole viimeisen vuoden aikana herännyt kertaakaan kuudelta. Niin ikään voi syödä, tehdä kouluhommat ja mennä ulos juuri silloin kun haluaa. Intissä välillä keittivät tupakaverit. Osa saattoi kuunnella Petri Nygårdia yömyöhään kuulokkeet täysillä, nyt ei tarvitse enää siitäkään nauttia. Kahdeksan hengen yhteistupa on vaihtunut omaan huoneeseen solussa.
y t
Vaikka teenkin vielä töitä freelancerina, on säännöllinen toimittajan arki muuttunut huolettomaksi hengailuksi kampuksella. Toisinaan jopa tuntuu kuin olisin lomalla. Yllättävää vuodessa on ollut sosiaalisuuden määrä sekä opiskelijaelämä, joka on ylittänyt odotukseni: viikonloppuminä puskee esiin joskus arkenakin, kun tiedossa ovat sitsit tai muut vastaavat. Opintopisteitäkin on sitsaamisen lomassa kertynyt, joskus yllättävän helposti. Pitkään työelämässä olleena opiskelukäytäntöjä piti aluksi palautella mieleen, jotta muistaisin esimerkiksi ottaa lyijykynän tenttiin tai paperia luennolle. Ajatusmaailmani on selvästi avartunut ja olen myös oppinut huomioimaan muiden mielipiteet uudella tavalla: tässä seurassa on välillä myönnettävä olevansa joissain asioissa vielä todella noviisi. Tutkain 2/2012
13
Rosa Lampela, viestintä N
ENNEN Kävin lukion Rovaniemellä kolmessa ja puolessa vuodessa, joten en varsinaisesti tullut suoraan lukiosta. Lukion loputtua talvella jäin vähän tyhjän päälle, kun töitä oli Rovaniemellä vaikea löytää. Tein satunnaisia keikkatöitä, mutta enimmäkseen join kaljaa. Rovaniemellä asuin vielä äidin ja siskon kanssa rivitalossa keskusta-alueella. Elämä oli kokonaisuudessaan rauhallisempaa ja hidastempoisempaa kuin myöhemmin.
Miika Mäki, sosiologia ENNEN Olen alun perin kotoisin Kauhavalta. Armeijan jälkeen lähdin Lundin yliopistoon, Ruotsiin, opiskelemaan antropologiaa, sillä palo ulkomaille on ollut aina kova. Lundissa tiettyä ainetta opiskeltiin aina puoli vuotta kerrallaan, minkä vuoksi pääaineeni vaihtuikin nopeasti sosiologiaan. Suomeen palasin kahden Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen, sillä halusin aloittaa opinnot toden teolla. Jatkuvasti vierailla kielillä opiskelu oli rankkaa. Suomalainen tutkinto on mielestäni laajempi sekä yleissivistävämpi. Kesällä Helsinkiin muutettuani tein yötöitä varastolla.
14
Tutkain 2/2012
N
y t
Koko ajan on kauhea kiire ja tiukka aikataulu. Olen ainejärjestön hallituksessa, opiskelen, käyn tanssitunneilla ja teen kahdesta kolmeen vuoroa töitä viikossa. Kotona Rovaniemellä ei kalenteria kauheasti tarvinnut. Fuksivuonna on ollut innoissaan kaikesta uudesta, niin on jaksanut tiukempaa tahtia. Tulevina vuosina ajattelen ottaa vähän rennommin. Vaikka monet vanhat kaverit asuvatkin nykyään Helsingissä, ei heitä ole ehtinyt kiireen takia kovin paljoa näkemään. Tykkään hirveästi yliopistomuotoisesta opiskelusta, jossa saa itse järjestää kaikki aikataulut. En ole aamuihminen, lukiossa väsytti aina. Nyt saa lukea silloin kun itselle sopii.
y t
Itse opiskelujen aloittaminen ei ole ollut merkittävin muutos elämässäni, vaan se, mitä sen mukana on tullut. Syksyllä tutustuin nopeasti suureen määrään ihmisiä ja ero etenkin seesteiseen kesään oli huomattava. Suurin muutos on kuitenkin ollut siinä, että saan puhua ja opiskella omalla äidinkielelläni. On hämmentävää kun ei tarvitse keskittyä ymmärtämiseen eikä ymmärretyksi tulemiseen. Uutta on myös tietynlainen jatkuvuus: ”luokkatoverit” eivät vaihdu puolivuosittain ja opiskelen selkeää tutkintoa varten, kun Ruotsissa taas tunsin opiskelevani enemmänkin vain yksittäisiä kursseja. Vaikka kaupunki ja ympäristö ovat uusia, koen tulleeni kotiin ja ensimmäistä kertaa elämässäni uskonkin, että voisin asua koko opiskeluajan Suomessa.
’’
Yksi on nepalilainen, jonka kanssa jaan pesutilat. Kämpässä asuu myös tamperelainen insinööri opiskelija ja kaksi tansanialaista, joista toinen laittomasti.”
N
Topi Houni, poliittinen historia ENNEN Lukion jälkeen olin ollut pari vuotta töissä rakennusfirmassa ja vuoden intissä. Asuin Porvoon keskustassa yli 50 neliön kaksiossa, jossa oli oma sauna. Kaveripiiri koostui vanhoista lukiokavereista ja porvoolaisista lapsuudenystävistä. Minulla oli säännöllinen elämänrytmi. Heräsin viideltä tai kuudelta ja menin joka aamu seitsemäksi töihin. Liikuntaa harrastin säännöllisesti ja melkein päivittäin. Toissatalvena tuli esimerkiksi hiihdettyä 850 km. Opiskelun alkua edeltävänä kesänä olin puolentoista kuukauden aikana juonut suunnilleen yhden oluen. Sitten alkoi perehdytysviikko...
y t
Asun Kontulan lähellä 12 neliön soluhuoneessa neljän kämppiksen kanssa. Yksi on nepalilainen, jonka kanssa jaan pesutilat. Kämpässä asuu myös tamperelainen insinööriopiskelija ja kaksi tansanialaista, joista toinen laittomasti. Kauheassa kunnossa oleva asunto toimii lähinnä nukkumispaikkana. Ajankäyttö on muuttunut. Aluksi yritin tehdä asioita päivisin, mutta nyt kaikki menee oheistoimintojen, kuten Tiedettä ja Kaljaa -iltojen, mukaan. Pakolliset opintojutut tulee sitten tehtyä viimeisinä viikkoina. Elämänrytmi ei ole enää säännöllistä, vaan herääminen tapahtuu siinä kahdeksan tunnin kuluttua nukkumaanmenosta, yleensä kuitenkin aamupäivän aikana. Liikuntakin on huomattavasti vähentynyt, vaikka vielä syksyllä yritin käydä lenkillä. Viikonloput menevät enemmän tai vähemmän darrassa. Useampi aamupäivä on viikonloppuisin jäänyt kokonaan näkemättä. Yllättävintä on ollut kaveripiirin vaihtuminen. Tiesin sen kyllä tulevan jotenkin muuttumaan, mutta se on tapahtunut yllättävän nopeasti. Syksyllä vielä kävin jonkun verran Porvoossa ja hengaili vanhan porukan kanssa, mutta enää ei ole tarvetta mennä niinkään usein. Käyn ehkä kerran kuukaudessa siellä vaihtamassa kuulumisia.
Tutkain 2/2012
15
Teksti ja
Milja RämÜ
Hizbollahin maa kuvat
Tutkain vieraili sodasta toipuvassa Libanonissa.
16
Tutkain 2/2012
L
ibanon on maa, jossa lähes 20 uskontoa elää erikseen yhdessä. Kukaan ei ole uskonnoton, oli kyse sitten arjesta, politiikasta tai sodasta. Näitä ei libanonilaisessa kontekstissa voida erottaa toisistaan. Politiikka on läsnä kaikkialla: julisteina kaduilla, lippuina ja ihmisten puheissa. Kansainvälisesti merkityksellisimpiä puolueita on shiiojen Hizbollah, joka on tärkeässä roolissa niin ulko- kuin kunnallispolitiikassa. Etelä-Libanonissa järjestö ja puolue pystyvät toimimaan tehokkaammin kuin valtio.
Uskonto hallinnossa Hizbollahilla on paljon valtaa Libanonissa, mutta valtaa rajoittaa maan poliittinen järjestelmä, joka perustuu eri uskontokuntien kiintiöihin. Vuosikymmenten ajan sunneilla, shiioilla, maroniitti-
kristityillä, kreikkalaiskatolisilla ja monilla muilla on ollut sama määrä edustajia parlamentissa. Vaihtelua kenttään tuovat ainoastaan eri uskontokuntien sisällä olevat poliittiset erot. Kiintiöillä ylläpidetään uskontojen välistä tasapainoa, mikä tekee parlamentin toiminnasta raskasta Libanonin ollessa poliittisesti herkkää aluetta. Kiintiöistä huolimatta Hizbollah on liittolaisineen kyennyt vuonna 2011 kaatamaan hallituksen, vaikka puolueella on vain kaksi ministeriä 30 ministerin hallituksessa. Arvioita syystä on monia, yhtenä on esitetty entisen pääministeri Racif Haririn salamurhaan liittyviä tutkimuksia. Poliittista kenttää tarkasteltaessa tulee sellainen olo, että tarkalla strategioinnilla voidaan saada aikaiseksi radikaalejakin tapahtumia kiintiöiden tuomista rajoituksista huolimatta.
▲Tribuutti marttyyreille Mleetassa. Portaat kuvastavat marttyyrien raskasta taivalta maastossa. ◄ Sodan runtelemat talot eivät ole harvinainen näky Beirutissa.
Tavoitteena Israelin tuhoaminen Vaikka Hizbollah on vain yksi puolue ja järjestö, se on merkittävä Libanonin ulkopolitiikan kannalta. Sitä ovat rahoittaneet syyrialaiset ja iraniTutkain 2/2012
17
’’
Ajatus Israelin pahuudesta näkyy vahvasti myös Hizbollahin puolestapuhujien arjessa.
Tutkija Mohsen Saleh näkee Syyrian vallankumouksen Yhdysvaltojen ja Isrealin salaliittona.
laiset islamistiset liikkeet. Olennaista Hizbollahissa on sen suhde Israeliin. Puolueen merkittävimpiä tavoitteita on päästä eroon Israelista. Libanon on ylipäätään Israel-vastainen maa muun muassa sotien takia. Israelia ei libanonilaisille usein ole edes olemassa, sen sijaan puhutaan miehitetyistä palestiinalaisalueista. Maahan ei myöskään pääse, jos passissa on Israelin leima. Ajatus Israelin pahuudesta näkyy vahvasti myös Hizbollahin puolestapuhujien arjessa, kun tarkastellaan Lähi-idän poliittista tilannetta. Esimerkiksi naapurimaa Syyrian sotatila on ennemminkin Yhdysvaltojen ja Israelin salajuoni islamia vastaan ja osa amerikkalaisten imperialismia kuin kansannousu. Toisaalta kriittisyys Yhdysvaltoja ja Israelia kohtaan on ymmärrettävää, ovathan molemmat tehneet interventioita Libanoniin.
Ei puolue vaan vastarinta Hizbollah puhuu itsestään puolueen sijasta vastarintana. Sitä tarkastellaan eri tavoilla eri puolil-
18
Tutkain 2/2012
la Libanonia kannatusalueista ja uskonnosta riippuen. Toisaalla sitä vihataan kun taas toisaalla, etenkin etelässä ja koillisessa, se tarjoaa ihmisille ilmaista koulutusta ja terveydenhoitoa, joita valtio ei ole kyennyt tarjoamaan. Vastarinta-ajatukseen liittyy vahvasti Hizbollahin rooli Israelin joukkojen karkottamisessa Etelä-Libanonista vuosina 1982–2000. Termin levittämisellä haetaan eräänlaista oikeutusta ryhmän toimiin. Yksi esimerkki vastarinnan ihannoinnista ja oikeuttamisesta etelässä Mleeta-vuorella sijaitseva maamerkki, jossa korostetaan vahvasti Hizbollahin sotilaiden raskasta elämää ja Israelin pahuutta. Opastetulla kierroksella voi kuulla muun muassa jumalan tuesta sotilaille, vuoren maaston rankkuudesta ja jokapäiväisistä hyökkäyksistä. Voisi ajatella, että vastarintapuhe jäisi vain Hizbollahin omien suuhun, mutta propagandan avulla vastarinta-ajattelu on levinnyt myös kansan puheeseen. Toisaalta kun ajatuksen vastarinnasta laittaa sodan kontekstiin voi tietynlaisen alustalle nostamisen ymmärtää. Onhan valtion
’’
Hizbollah tarjoaa ihmisille ilmaista koulutusta ja terveydenhoitoa, joita valtio ei ole kyennyt tarjoamaan.
LIBANON Libanon on Ranskan entinen siirtomaa. Sijaintinsa takia se on ollut vahvasti mukana Israeliin liittyvissä konflikteissa. Sodat ovat värittäneet vahvasti maan historiaa, vuonna 1990 päättyi 15-vuotinen sisällissota, jonka jälkeen maa on ollut sodassa Israelin kanssa vuonna 2006. Libanon on poliittisesti eri uskonkuntiin jakautunut maa. HIZBOLLAH Hizbollah, eli Jumalan puolue, on 80-luvun alussa perustettu shiiajärjestö ja -puolue. Se tuli 80-luvulla tunnetuksi muun muassa itsemurhaiskuista ja Israelin vastustamisesta. Yhdysvalloissa järjestö on listattu terroristijärjestöksi. Tällä hetkellä Hizbollahilla on kaksi ministeriä Libanonin 30-henkisessä hallituksessa.
oma armeija kuitenkin heikompi kuin puolueen, joka on ollut merkittävässä roolissa myös vuoden 2006 sodassa.
Puolueettoman järjestön arkistosta löytyvät niin Hizbollahin kuin muidenkin ryhmien teot sisällisodan aikana.
Vastakohtien puolue Lähi-itä on monimutkainen, mutta mielenkiintoinen alue. Libanonissa voi huomata totuuden monitulkintaisuuden. Maa on täynnä eri uskontoja ja etnisyyksiä ja vielä enemmän eri näkökulmia. Hizbollah edustaa yhtä äärinäkökulmaa, joka kansainvälisen tuen avulla on saanut paljon valtaa etenkin kansan keskuudessa. Aatteista ja ajoittaisesta terrorismista huolimatta Hizbollah pystyy hyväntekeväisyydellä tukemaan alueittensa ihmisiä, jotka ovat enimmäkseen shiioja. Puolue on täynnä vastakohtia, mikä tekee sen ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta vaikeaa ja hämmentävää. T
Tutkain 2/2012
19
Teksti Miran Hamidulla Kuvitus Teemu Perhiö Kuvat Mikko Virta
Mitä tapahtuu, kun valtsikalaisen opiskelijan ja oppiaineen välinen rakkaus syystä tai toisesta sammuu? Vai oliko sitä alunperinkään olemassa? 20
Tutkain 2/2012
J
ossain vaiheessa opintoja osa valtsikalaisista huomaa, ettei aikoinaan suuren luku-urakan takana ollut pääaine osoittautunutkaan oikeaksi valinnaksi. Osalle oman pääaineen helpompi pääsykoe oli alkujaankin vain välietappi matkalla tiedekunnan suosituimpiin aineisiin. Opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolan mukaan tiedekunta pyrkii tarjoamaan opiskelijoilleen mahdollisuuden pääaineen vaihtoon, mikäli nämä eivät koe nykyistä pääainettaan omakseen. - Taktikointia helpomman sisäänpääsyn avulla emme kuitenkaan hyväksy. Moniin aineisiin on kuitenkin enemmän tulijoita kuin lähtijöitä, mistä koituu ongelmia. Tällaisiksi aineiksi Hakkola luettelee viestinnän, sosiaalipsykologian ja maailmanpolitiikan. - Näihin aineisiin voidaan ottaa vain, jos on lähtijöitä. Vaatimus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton. Vaihdon onnistuminen riippuu myös opintotilanteesta. Pitkälle edenneet ja hyvin suoritetut opinnot ovat avaimia pääaineenvaihdon onnistumiselle, sillä vaihtopaikat täytetään opiskelijoiden paremmuusjärjestyksessä. Vaihtopäätökset suoritetaan dekaanin toimesta, mutta yleensä päätöksiä tehdessä kuullaan myös oppiaineista vastaavia professoreja. Samalla, kun osaan aineista ei voida ottaa kaikkia halukkaita, ovat tilasto- ja taloustieteen kaltaiset aineet tilastojen mukaan suosittuja hylkäyksen kohteita. Tiedekunnassa onkin pohdittu ovatko näiden aineiden sisäänottomäärät tarpeettoman suuret. - Päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty, Hakkola tähdentää.
rin kanssa perustettu firma hidastivat kuitenkin uuden pääaineen löytämistä, ja vaihtoon vaadittavien opintopistemäärien keräämistä. Lopulta Nuortimo päätyi poliittiseen historiaan. - Historiallinen lähestymistapa on minulle ylipäätään läheinen. Myös laajat mahdollisuudet tehdä erilaisin metodein tutkimusta tuntuivat sillä hetkellä luontevimmalta ja kiinnostavimmalta näkökulmalta. Päätöstään Nuortimo ei ole katunut. Jälkikäteen hän on kuitenkin tullut pohtineeksi, että kandin tekeminen tilastosta ja vaihto vasta maisterivaiheessa olisi saattanut olla helpompi ratkaisu. - Ilman vaihtoa olisin tehnyt opinnot ehkä tasaisemmin. Nyt olen suorittanut yhden vuoden aikana kaikki kandivaiheen seminaarikurssit. Nuortimon omasta fuksikerrasta huomattavan moni oli hänen tavoin kiinnostunut psykologiasta. - Osa näistä pääsi lopulta psykaan. Jotkut myös jäivät pysyvästi tilastoon, Nuortimo muistelee. Pyrkimys psykologiaan, joskin käyttäytymistieteellisen puolelle, johti myös tämän vuoden fuksin, Anni Nelimarkan tilastotieteeseen. Häntä tilastot ja varsinkin valtsikalaisuus ovat kuitenkin alkaneet viehättää siinä määrin, ettei matka ehkä jatkukaan alkuperäiseen kohteeseen. - Näyttää kuitenkin siltä, että ottaisin sosiaalipsykologian sivuaineekseni. Kuka tietää, vaikka siitä joskus tulisi pääaineeni, Nelimarkka toteaa.
Lukiovuosien suosikista pettymykseksi Filosofia oli viidettä vuotta opiskelevalle Anna Järvelälle suosikkiaine jo lukiossa, eikä hän juuri muita vaihtoehtoja miettinyt hakiessaan yliopistoon. - Halusin nimenomaan valtsikaan enkä humanistiseen, ja valtsikassa käytännöllinen filosofia oli paras vaihtoehto.
Jussi Nuortimolla oli vaihto mielessä jo sisäänpäästessään tilastotieteeseen, vaikka matematiikka ja tilastot olivat lähellä sydäntä. Lopulta uudeksi pääaineeksi valikoitui poliittinen historia.
Tilastojen kautta valtsikalaiseksi Kuudennen vuoden valtsikalainen Jussi Nuortimo oli yrittänyt tiedekuntaan jo aiemmin, kun hän päätti hakea samanaikaisesti sosiaalipsykologiaan ja tilastotieteeseen. - Kummassakin pääsykokeessa oli samat sisällöt tilasto-osuuksissa. Ajattelin, että välivuosien jälkeen olisi kiva päästä edes jonnekin, joten hain varmuuden vuoksi myös tilastoon. Tilastoon päästyään Nuortimolla oli kuitenkin jo vaihto mielessä siitä huolimatta, että hän piti sekä matematiikasta että tilastoista. - Se oli minulle liian menetelmätiede, vaikka teenkin siitä sivuaineeni. Valtiotieteet ylipäätänsä kuitenkin kiinnostivat. Oli silti selvää, ettei tilasto ole se aine, josta tulen valmistumaan. Työt, toiminta HYY:n hallituksessa sekä kaveTutkain 2/2012
21
Anna Järvelä vietti toisen kerran fuksisyksyn vaihdettuaan pääaineen filosofiasta yhteiskuntapolitiikkaan. Kuvassa hän on Stigman fuksina Kannu Gamesissa loppukesästä 2010.
Pääaineen sisältö osoittautui kuitenkin pettymykseksi hyvin pian. Vähitellen toiminta Kannunvalajissa ja muu valtsikalaisuus alkoi kiinnostaa opiskelua enemmän. - Opinnoissa oli liikaa teoreettista filosofiaa, josta en ollut kiinnostunut. Itseäni kiinnostavaa yhteiskunta- ja moraalifilosofiaa oli puolestaan liian vähän. Järvelä kokee, ettei olisi valmistunut koskaan valtsikasta ilman vaihtoa johdantokurssin kautta löytämäänsä yhteiskuntapolitiikkaan. Myös entisen pääaineen henkilökunnasta jäi välinpitämätön kuva. - Siellä opiskelijoista ei välitetty. Opiskelu oli
päämäärätöntä ajelehtimista. Sosiaalitieteissä sen sijaan opiskelijoiden eteenpäinmenosta huolehditaan. Järvelä pääsi myös hyvin sisälle uuden pääaineensa sosiaaliseen elämään. Hän lähti mukaan yhteiskuntapolitiikan fuksisyksyn rientoihin tutustuen tätä kautta uusiin opiskelijatovereihinsa. - Minulla oli myös jonkin verran kontakteja aineeseen Kannunvalajien kautta. Fuksitouhusta oli kuitenkin hyötyä. Pääaineenvaihto ilman uutta pääsykoetta on Järvelän mielestä paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu, mikäli vanha pääaine osoittautuu pettymykseksi. - Miksi pitäisi pyrkiä uudestaan, jos olen kerran päässyt jo sisään. Olen kuitenkin yhä sama ihminen ja varustettu samoilla kyvyillä, hän pohtii lopuksi.
Opintopistejahti johti vaihtoon Parin välivuoden jälkeen Jere Hyppönen luki kuvauksia eri aineista miettien minne haluaisi opiskelemaan. Hän oli aiemmin miettinyt opiskeluvalintojaan lähinnä rahanteon kannalta. Lopulta hän kuitenkin valitsi itseään oikeasti kiinnostavan aineen, talous- ja sosiaalihistorian. - Siinä yhdistyivät kaksi lukiovuosien suosikkiani, historia ja yhteiskuntaoppi. Laaja-alaisessa aineessa kaikki osa-alueet, kuten esimerkiksi piikojen historia, eivät kuitenkaan aina kiinnostaneet Hyppöstä. - Perusopinnoissa oli silloin runsaasti vähemmän kiinnostavia kirjatenttejä. Lisäksi koin, että minua eniten kiinnostava taloushistoria oli jyrättynä muiden historian osa-alueiden toimesta. Hyppönen olisikin kaivannut enemmän valinnaisuutta opintojen sisältöön. Hän ei silti miet-
22
Tutkain 2/2012
’’
Menin viestinnän johdantokurssille lähinnä kokeilemaan ja kasvattamaan opintopistemäärääni.
tinyt pääaineenvaihtoa mennessään viestinnän johdantokurssille. - Muistaakseni menin sinne lähinnä kokeilemaan ja kasvattamaan opintopistemäärääni. Kurssia vetänyt professori Leif Åberg jätti kuitenkin viestinnästä aineena fiiliksen, jonka perusteella se oli käsittämättömän mielenkiintoista. Hyppönen alkoikin miettiä ainetta pitkäksi sivuaineekseen. - Lopulta huomasin käyväni enemmän viestinnän kuin tason kursseilla. Se herätti ajatuksen vaihdosta. Samalla mieleen alkoivat hiipiä jälleen myös vanhat rahantekoon liittyvät ajatukset. - Pohdin aineiden tarjoamia työelämän hyötyjä, ja niissä kokonaishyödyt olivat viestinnän puolella. Päätöstä tehdessään nyt jo neljännelle vuodelle edennyt Hyppönen oli toisen vuoden opiskelija, joka oli edennyt vanhassa aineessaan jo lähelle kandin tekemistä. Myös viestinnän opinnot oli jo viety siihen pisteeseen, ettei kandiin ollut enää pitkä matka. - Vaihto ei hidastanut valmistumistani ollenkaan. Vanhan pääaineen opinnot eivät kuitenkaan menneet Hyppöseltä hukkaan, vaan niistä koitui muutakin hyötyä kuin suoritetuista kursseista muodostunut pitkä sivuaine. - Tasossa opetettiin etsimään tietoa hyvin. Monessa aineessa tarvitaan historian tutkimistaitoa. Siitä on ollut hyötyä myöhemminkin. Yhteiskuntahistorian oppiaineista Hyppönen jäi kaipaamaan myös hyvää yhisläistä yhteishenkeä. Viestinnässä hän onkin keskittynyt enemmän opiskeluun kokiessaan itsensä yhä enemmän yhisläiseksi tai laajemmassa mittakaavassa ajateltuna valtsikalaiseksi.
- Viestinnässä oli periaatteessa ihan positiivinen vastaanotto. Silti tuli fiilis, että jengi oli klikkiytynyt jo fuksivuonna ja touhuun oli hankalampi tulla enää messiin. Käytännön esteitä asialle ei kuitenkaan ollut, vaan vika oli enemmänkin pääni sisällä. Hyppönen näkee pääaineen vaihdon olleen helpompi vaihtotapa kuin uuteen pääsykokeeseen osallistuminen. - Vaihtoon vaadittavia hyviä arvosanoja tehdessä kova työ jakautuu tasaisemmin kuin pääsykoeurakassa, hän arvioi.
Talous- ja sosiaalihistoriasta viestintään vaihtanut Jere Hyppönen kokee itsensä edelleen enemmän yhisläiseksi kuin medialaiseksi, mutta ennen kaikkea valtsikalaiseksi.
Vähän informaatiota Kaikki haastatellut vaihtajat toivat jollain tapaan esiin mielipiteen, jonka perusteella tiedekunnan pääaineiden sisällöstä ennen sisäänpääsyä jakama tieto ei ole ollut täysin riittävää. Tämä lieneekin ollut osasyy monelle vaihdolle, vaikkei vaihtaminen valtiotieteellisen sisällä olekaan niin yleistä kuin muissa tiedekunnissa. Myös itse vaihtoprosessista tiedekunnan informaatio rajautuu yhteen sivuun kotisivuilla sekä kerran vuodessa matalalla profiililla avautuvaan vaihtolomakkeeseen. Silti haastatelluista vain Järvelä turvautui vaihtoa tehdessään aktiivisesti henkilökunnan apuun. Muut luottivat sen sijaan kaverikontakteihin tai omaan selvittelytyöhönsä. Opintoasianpäällikkö Hakkola myöntääkin, ettei tiedekunta halua mainostaa vaihtomahdollisuutta mitenkään erityisen näkyvästi. - Mitään virallista linjaa asian suhteen ei silti ole, hän kuitenkin korostaa. T
Tutkain 2/2012
23
stereotyypit valtsikassa
Kaikki tuntevat heidät. Teksti Tutkaimen työryhmä Kuvitus Teemu Perhiö
24
Tutkain 2/2012
Timo Taloustietelijä • Ääni: Kovaääninen, provosoiva. • Pesiminen: Etu-Töölössä. • Esiintyminen: Päivisin osa-aikaisena töissä pankissa, voi myös bongata Kauppiksen lähistöltä. • Maailmankatsomus: Oikeistolainen, Kokoomuksen jäsen. Kaiken takana on raha. • Ulkonäkö: Pukeutuu villapaitaan ja kauluspaitaan. Tukka on kammattu siististi sivulle. Usein mukana on myös salkku. • Ravinto: Lihansyöjä. • Luonne: Itsevarma. • Käyttäytyminen: Erityisesti feministien läheisyydessä käyttäytyminen voi olla hyvinkin provosoivaa. • Muuta huomioitavaa: Nostaa opintolainaa ja sijoittaa sen osakkeisiin. Ei pidä muita oppiaineita juuri minään, koska kaiken takana on kuitenkin raha.
Silja Sosiologi • Ääni: Hiljainen, saattaa supatella kaverin kanssa. • Pesiminen: Vanhempien ostamassa yksiössä Töölössä. • Esiintyminen: Opiskelee ahkerasti päivittäin, helppo bongata Klixin lukusalista lukemasta tai atk-luokasta kirjoittamasta esseetä. Saattaa satunnaisesti uskaltautua bileisiin tai sitseille hyvän kaverin kanssa kahdestaan. • Ulkonäkö: Pitkät ruskeat hiukset. • Ravinto: Tykkää laittaa itse ruokaa, usein kasvissyöjä. • Luonne: Kiltti ja ahkera. • Käyttäytyminen: Hillittyä. • Muuta huomioitavaa: Jää helposti huomaamatta.
Pekka Polholainen • Ääni: Kertoo runsaasti inttijuttuja ja natsivitsejä. Saattaa myös äännellä saksaksi. • Pesiminen: Poikakommuunissa. • Esiintyminen: Päivisin Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa sivuaineopintoja suorittamassa. Varmin bongauspaikka on joulukuussa Itsarisilliksellä. • Maailmankatsomus: Isänmaallinen, haluaisi elää 1920-luvulla. • Ulkonäkö: Lyhyet hiukset, urheilullinen. • Ravinto: Saattaa tekeytyä kasvissyöjäksi naaraiden läheisyydessä, todellisuudessa sekaravintoinen. • Luonne: Ihailee Kekkosta ja muita suurmiehiä. • Käyttäytyminen: Lietsoo poliittista vastakkainasettelua. Sitseillä ehdottaa marssilauluja ja riisuu housut. • Muuta huomioitavaa: Ei jättäisi saunajatkoja mistään hinnasta väliin.
Tutkain 2/2012
25
Sari Sosiaalityöntekijä • Ääni: Hössöttävä. • Pesiminen: Perheen kanssa Puotilassa. • Esiintyminen: Päivisin luennoilla tai töissä, illaksi vetäytyy pesäpaikkaan haettuaan lapset tarhasta. • Pariutuminen: Aviomies tai avomies. • Maailmankatsomus: Säälii huono-osaisia ja haluaisi auttaa heitä. • Ulkonäkö: Hieman tätimäinen, pyöreä, käyttää usein villatakkeja. • Ravinto: Syö enimmäkseen kotona perheelle laittamaansa ruokaa. • Luonne: Herttainen, huolehtivainen, lämmin ja ystävällinen • Käyttäytyminen: Tasapainoilee töiden, perheen ja opintojen välillä. Saattaa välillä intoutua hyysäämään oikein kunnolla. • Muuta huomioitavaa: Iältään yleensä noin 30–40-vuotias, mutta vanhempiakin yksilöitä voi bongata.
Kaisa Keholainen • Pesiminen: Kommuunissa Krunikassa. • Esiintyminen: Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. • Pariutuminen: Poikaystävänä pilveä polttava elämäntapahippi. • Maailmankatsomus: Punavihreä maailmanparantaja, usein myös feministi. • Ulkonäkö: Rastat. Vaatteet luonnollisen värisiä ja ostettu kierrätyskeskuksesta tai Valtterista. • Ravinto: Vegaanista, usein dyykattu Krunikan lähikauppojen roskiksista. • Käyttäytyminen: Halveksuu salaa muita ympäristön tuhoamisesta. • Muuta huomioitavaa: Oli ennen opiskelua Afrikassa vapaaehtoistyössä.
Miranda Medialainen • Ääni: Korkea. • Pesiminen: Vanhempien kotona Espossa. • Esiintyminen: Käy päivisin viestinnän luennoilla ja istuu kavereiden kanssa kahviloissa. Iltaisin voi bongata Median bileistä. Ei käy muiden järjestöjen bileissä, koska ei tunne muita kuin medialaisia. Viihtyy laumassa. • Pariutuminen: Poikaystävä Kauppiksessa. • Maailmankatsomus: Maailma rakentuu hänen itsensä ympärille. • Ulkonäkö: Erittäin huoliteltu, pukeutuu vain merkkivaatteisiin ja meikkaa. Rakenteeltaan pitkä ja hoikka. • Ravinto: Dieetillä. • Luonne: Tietää olevansa parempi kuin muut eikä piilottele tätä faktaa. • Käyttäytyminen: Ylimielistä, itsevarmaa. • Muuta huomioitavaa: Tullut opiskelemaan suoraan lukiosta. Vetäisi herneen nenään tästä jutusta, jos lukisi Tutkainta. Ei kuitenkaan lue, koska Groteski on niin paljon parempi lehti.
26
Tutkain 2/2012
Inspehtorin pärinät
When Kannu meets Krunan mammat
P
ääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä yliopisto täräytti. Kauan odotettu reformiryhmän raportti kertoi, missä yliopistollamme on parannettavaa. (Rehtorihan asetti 25.10.2011 reformiryhmän esittämään näkemyksensä siitä, miten yliopiston profilointia tulisi konkretisoida ja talous rakentaa kestävämmälle pohjalle.) Raportti kiinnosti minua kovin. Niinpä kokeilin find’illä, mitä siinä mahdetaankaan todeta yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Arvatenkin niitä yli nelikymmensivuisesta dokkarista löytyy, kun kerran yliopiston tunnuksena on Huipulle ja yhteiskuntaan. Hittejä kertyi tasan kaksi. Sivulla 32 todetaan, että ”Yliopistolla on Suomessa viisi kenttäasemaa kahdessa eri tiedekunnassa. Asemat toimivat biotieteiden ja muiden luonnonympäristöä tutkivien tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtina. Asemilla on merkittävä rooli yliopiston näkyvyydessä ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Sen lisäksi asemat tarjoavat henkilökunnalle virkistystoimintaa sekä toimivat yliopiston ulkopuolisten seminaarien ja kurssien pitopaikkana.” Sivulla 34 “[R]eformiryhmä katsoo, että yliopiston toiminnalla Vaasassa on merkittävä rooli yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja siitä on yliopistolle myös korkeakoulupoliittista hyötyä”. Hei haloo. Ymmärrän hyvin Vaasan, onhan se Itsenäisen Suomen Ensimmäinen Pääkaupunki. Vaan rakennetaanko Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta oikeasti Kilpisjärvellä, Lammilla, Tvärminnessä, Värriössä ja Juupajoen Hyytiälässä? Uudelleen reformiraportin 63 ehdotusta luettuani huomasin, että eivät kai asiat niin hassusti olekaan. Jos muita reformeja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ei tarvita kuin Värriön ja Hyytiälän uudelleen organisointi, niin mikäs tässä on ollessa. Ongelma taitaa olla, että yhteiskunnallista vuorovaikutusta pidetään niin itsestään selvänä, ettei se kaipaa uudistamista.
”Hey, no hätä! Ylevimmät taideteokset ovat syntyneet taiteilijan hoippuessa nälkäkuoleman partaalla.”
Katsellaan nyt vaikka omaa tiedekuntaamme. Valtsikka ON Helsingin yliopiston yvvtiedekunta, ihan luonnostaan. Tutkimme yhteiskunnallisia ilmiöitä ja koulutamme teitä, rakkaat kannunvalajat, yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin. Tiedekunnan asiantuntijat ovat median kentillä aina, kun jotain yhteiskunnallisesti tärkeää tapahtuu. Vaan eipä meitä ole siunattu kovin suurin yvv-voimavaroin. Hey, no hätä! Ylevimmät taideteokset ovat syntyneet taiteilijan hoippuessa nälkäkuoleman partaalla. Sortokaudet kirvoittivat suomalaisen musiikin ja kuvataiteen ylittämättömiin suorituksiin – ja nostivat pintaan sellaista poliittista terävyyttä, jota voi vain ihailla. Toki yhteiskunnalliset ongelmat tämän päivän maailmassa ovat sen verran haastavia, että pelkkä talkoohenki ei riitä. Olemme kouluosaamisen ykkösmaita – samaan aikaan kouluissa kiusataan ja ammutaan. Olemme maailman onnellisimpia kansoja – samaan aikaan perheväkivalta ja nuorten syrjäytyminen saavat huolestuttavat mittasuhteet. Poliittinen toimintakulttuuri ui sameissa vesissä. Monet yritykset eivät toimi yhteiskuntavastuun periaatteiden mukaisesti. Hallitsijat ampuvat kansalaisiaan. Uusi viestintä nostaa kansalaismielipiteen uudeksi valtiomahdiksi. Me valtsikkalaiset voisimme ottaa vieläkin aktiivisemman roolin Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen keihäänkärkenä. Vuorovaikutus on kaunis sana, paljon dynaamisempi kuin pelkkä dialogi. Vuorovaikutus on aitoa kuuntelua, aitoa välittämistä ja aitoa tahtoa ratkaista ongelmia. Siten yhteiskunnallisenkin vuorovaikutuksen ytimessä on ihmisten aito kohtaaminen. Ellet usko, tule tiedekunnan karnevaaleihin keskiviikkona 9.5. Siellä kannunvalaja tapaa Krunan mammat – kolmannen asteen yhteys! Leif Åberg Kirjoittaja on Kannunvalajien inspehtori, tiedekunnan yvv-varadekaani ja organisaatioviestinnän professori.
Tutkain 2/2012
27
Kuva: Valtiotieteellinen tdk, kuva manipuloitu
Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.
Teksti Karoliina Suonpää Kuvat Mikko Virta
Vapaa nainen ja huivi Valtsikalainen Isra Lehtinen puhuu islamista ja tasa-arvosta.
T
ämänhetkisessä maahanmuuttokeskustelussa islam näyttäytyy usein länsimaisen demokratian, uskonnonvapauden ja tasa-arvon uhkana. Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden muslimien toivotaan maallistuvan ja sopeutuvan suomalaiseen tapauskovaisuuteen, mutta entä silloin, kun huivipäisellä naisella onkin siniset silmät, vaalea iho ja korkea koulutus? Aulikki Lehtisestä tuli muslimi kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyään hän käyttää nimeä Isra ja opiskelee maailmanpolitiikkaa Helsingin yliopistossa. - Muslimiksi tullessa otetaan usein musliminimi, joka symboloi islamilaista identiteettiä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Nimi Isra tulee Koraanin 17. suurasta ja tarkoittaa yötä, jolloin Muhammad teki taivasmatkan. Isra on työskennellyt islamin opettajana ja toimii erilaisissa luottamustehtävissä, muun muassa Suomen Islamilaisessa Neuvostossa ja Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan An-Nur-lehden päätoimittajana.
EI HURMOKSELLISTA HERÄTYSTÄ Isra kertoo olevansa ”tavallisesta luterilaisesta perheestä”, jossa uskonto ei ollut erityisen keskeisessä asemassa. Mummoltaan Isra oppi Isä meidän -rukouksen ja Raamatun kertomuksia.
- Lapsuuden uskonnollisuus ei hävinnyt missään vaiheessa. Ennemminkin koen, että muslimina vien sen askeleen pidemmälle. Islamiin päätyminen vei vuosia. Rippikoulun jälkeen ajatus kolminaisuusopista tuntui Israsta hämmentävältä ja hän alkoi etsiä tietoa muista uskonnoista. Isra etsi yksijumalaista uskontoa ja islamkin kiinnosti, mutta siitä oli vaikea löytää puolueetonta tietoa. Uskonnollinen pohdinta jäi useaksi vuodeksi takaalalle. - En kokenut mitään yhtäkkistä uskoontuloa vaan se oli pitkä prosessi. Muslimit eivät edes puhu uskoontulosta siinä mielessä kuin vaikka helluntailaiset. Luin Koraania ja selittävää kirjallisuutta ja keskustelin muiden muslimien kanssa. Islamin oppi alkoi pikkuhiljaa tuntua loogiselta ja järjellä hyväksyttävältä. 27-vuotiaana Isra teki uskontunnustuksen yhden todistajan läsnä ollessa. Hän koki itsensä muslimiksi jo ennen sitä, mutta halusi olla varma ennen kuin teki päätöksensä. Naisen asemaan liittyvät kysymykset ja ylipäänsä islamista saatava stereotyyppinen tieto olivat jarruttaneet tätä päätöstä pitkään. - Suurin ongelma oli siinä, miten
maailmassa voi olla niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa. Ymmärsin kuitenkin, että Jumala ei halua kärsimystä vaan kyse on ihmisten omista valinnoista. Ihminen on luotu palvelemaan Jumalaa.
SUOMALAINEN JA MUSLIMI Isra ei käytä alkoholia tai vietä joulua. Katukuvassa hänet erottaa valtaväestöstä huivi. Monen on vaikea pitää huivipäistä naista täysin suomalaisena, ja Israkin on kohdannut monia ennakkoluuloja. - Olisi varmasti helpompi olla ilman huivia, mutta huivi on ikään kuin julkinen uskontunnustus, identiteetti. Nainen voi olla muslimi myös ilman huivia, en minä voi alkaa arvostella muiden valintoja. Vaikka muslimina oleminen ei ole aina helppoa, ratkaisu ei ole kaduttanut. - En voisi lakata olemasta muslimi sen enempää kuin voisin lakata hengittämästäkään. Sitä, miten olen muslimi, mietin tietysti usein. Isralla on läheiset suhteet vanhempiinsa ja lukioikäinen tytär. Hän kuvaa elävänsä tavallista suomalaista arkea ja nauraa olevansa ”keskiluokkainen ja keskiluokkaisesta kodista”. Isran tytär
Islamista oli vaikea löytää puolueetonta tietoa.
”Ihanaa, että voi aikuisena opiskella ja saada uusia näkökulmia”, Isra hymyilee.
suhtautuu äitinsä uskontoon positiivisesti, mutta ei itse ole kiinnostunut uskonnoista. - Jokainen etsii oman tiensä, Isra toteaa.
täisi tulkita kokonaisuutena eikä valita vain yksittäisiä jakeita, kuten terroristit tekevät. Ja näitäkin jakeita he tulkitsevat väärin ja käyttävät vain motivoidakseen uskonnolla oman toimintansa.
miten tulkitaan islamia
ISLAMILAINEN FEMINISMI
Yliopisto-opiskelu on tärkeä osa Isran identiteettiä. Hän ei näe tieteen ja uskonnon välillä ristiriitaa, koska ne toimivat eri alueilla. - Islamin kukoistuskaudella myös tiede kukoisti, eikä tieteen ja uskonnon välillä ollut samanlaista ristiriitaa kuin katolisen kirkon ja tieteen välillä aikoinaan. Isra puhuu paljon islamin tulkitsemisesta, ajattoman totuuden erottamisesta kulttuurille tyypillisistä tavoista. Suomalaisen muslimin ja maahanmuuttajan käsitykset saattavat poiketa toisistaan monessa kohtaa. - Kun puhutaan islamista, mistä puhutaan? Lieveilmiöistä ja muslimien teoista vai kenties vastakohtaparista länsi ja islam, Isra kysyy ja jatkaa: Koraania pi-
Israa suututtaa, kun Koraanista – tai uskonnollisista kirjoista ylipäänsä – etsitään perusteluja naisten alistamiselle. Isran viime syksynä valmistunut kandintyö käsittelee islamilaista feminismiä ja sen ilmenemistä Suomessa. Ilmiötä ei ole Suomessa muuten tutkittu, ja Isra aikoo jatkaa samasta aiheesta myös gradussaan. - Käsitteenä feminismi ei ole ainakaan Suomen muslimien keskuudessa suosittu, koska valtavirran feminismi näkee muslimit pelastajia odottavina raukkoina. Naiset kuitenkin puhuvat tasa-arvosta joka osa-alueella, ja kenttä on selvästi muuttumassa. Maahanmuuttajien kohdalla tämä näyttäisi menevän niin, että ensimmäisen polven miehet
Valtavirran feminismi näkee muslimit pelastajia odottavina raukkoina.
30
Tutkain 2/2012
ja naiset eivät toimi järjestöissä yhdessä, mutta toisen polven nuorten toiminnassa sukupuolella ei ole merkitystä. Mutta miten koulutettu länsimainen nainen voi ihailla Muhammadia, joka meni viisikymppisenä naimisiin 9-vuotiaan Aishan kanssa? - Profeetta oli 25 vuotta naimisissa Khadijan kanssa, joka oli häntä vanhempi. Vasta leskeksi jäätyään hän avioitui useamman naisen kanssa. Monet avioliitot solmittiin liittoutumistarkoituksessa, ja Muhammad otti vaimoikseen myös leskiä. Aisha oli kyllä vasta 9-vuotias kun heidät vihittiin, mutta tämän jälkeen tyttö palasi vanhempiensa kotiin ja vietti lapsen elämää. Avioliitto alkoi kunnolla Aishan ollessa 12-vuotias, mikä ei tuohon aikaan ollut mitenkään tavatonta. Aisha oli sitä paitsi islamin ensimmäinen tiedenainen ja Muhammadille hyvin rakas. Isra kuitenkin korostaa, että maailma on muuttunut ja Suomessa tulee noudattaa Suomen lakia. Muutama päivä haastattelun jälkeen lähetän Isralle sähköpostia, koska minua on alkanut kiinnostaa, onko hän itse feministi. - Riippuu miten se määritellään, mutta eiköhän niin voi sanoa, kuuluu Isran vastaus. T
Olipa kerran ura Palstalla valtsikasta valmistuneet kertovat, mitä reittejä ovat päätyneet nykyisiin työpaikkoihinsa.
Eväsrepussa vielä tilaa
V
ietin vuoteni valtsikassa 19801990 -lukujen taitteessa viestinnän pääaineopiskelijana. Opinnot kestivät aika pitkään, seitsemän vuotta. Häiritsikö se minua? Ei tippaakaan, päinvastoin. Moni meistä ”medialaisista” halusi kiihkeästi töihin toimittajaksi tai tiedottajaksi heti kun mahdollista. Onneksi juttukeikkoja ja harjoittelupaikkoja oli tarjolla. Opinnot saivat venyä. Ensimmäinen työharjoitteluni oli Säteilyturvakeskuksen viestinnässä 1988. Pienetkin asiat tuntuivat hienolta. Kuten se, että sai viikoittain lukea säteilytiedotteen palvelupuhelimeen, joka oli perustettu Tshernobylin ydinkatastrofin jälkimainingeissa. Se oli modernia kansalaispalvelua siihen aikaan, ennen nettiä. Onnenpotkuni oli päästä harjoittelijaksi Kemian Keskusliittoon, kemianteollisuuden silloiseen toimialajärjestöön, jossa tein pari vuotta projektitöitä opintojen ohessa. Pääsin esimerkiksi toteuttamaan ympäristö- ja turvallisuusviestintäkampanjoita. Sain tiiviin käytännön kurssin yritysviestinnästä kannustavan tutorini, viestintäpäällikkö Merja Vuoren opissa. Tunsin löytäneeni ammattini! Viestinnän laitoksella oli tarjolla työuralle kunnon eväät, kunhan osasi vaan valita sopivimmat ja pakata eväslaukun itse. Sivuaineilla sai täydennettyä valikoimaa. Mutta hyvät opit eivät yksin täyttäneet nälkäisen opiskelijan tarpeita. Loput kahmin ainejärjestö Median matkaprojektien kautta. Mediassa teimme kaksi pitkää matkaprojektia, ensimmäisen Japaniin 1987 ja toisen Yhdysvaltoihin 1989. Niitä edelsivät puolen vuoden mittaiset varainkeruuhankkeet. Projektit olivat työelämään valmistautumista parhaimmillaan. Oli selkeä tavoite, projektisuunnitelma ja roolikohtaiset vas-
”korkkasimme gruusialaisen kuohuviinin Japanin reissun alkamisen kunniaksi Aeroflotin koneessa matkalla Tokioon”
tuut, projektityöt. Opimme tiimityötä, suunnittelua, johtamista, aikataulupaineiden hallintaa, budjetointia, sitouttamista, markkinointia, kaikkea mahdollista. Ja matkoilla oppi vasta karttuikin, kun kiersimme yliopistoissa, mediataloissa, yrityksissä ja tapasimme alamme guruja. Pikkaisen kaipaan ylpeää hetkeämme, kun korkkasimme gruusialaisen kuohuviinin Japanin reissun alkamisen kunniaksi Aeroflotin koneessa matkalla Tokioon (rahat eivät ihan riittäneet shampanjaan tai Finnairiin). Sain vähän ennen valmistumistani vakituisen paikan Väestörekisterikeskuksen tiedottajana ja myöhemmin tiedotuspäällikkönä. Sieltä jatkoin 1997 viestintäpäälliköksi TUKESiin eli silloiseen Turvatekniikan keskukseen. Tein pitkän työjakson TUKESin insinöörimaailmassa. Se oli myös oppikouluni johtamiseen ja organisaation kehittämiseen. TUKES oli modernisti toimiva laitos, edelläkävijä valtionhallinnossa monessa suhteessa. Olen saanut työskennellä yhteisöissä, joissa ylintä johtoa myöten sisäistetään viestinnän merkitys johtamisessa ja tuloksen tekemisessä. Kuulostaa normilta, mutta se on vielä nyky-Suomessakin valitettavasti usein luksusta. Arvostan myös hyvää henkilöstöhallintoa. Nämä ovat hyvin kohdallaan nykyisessä työpaikassani Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa, jossa olen toiminut viestintäpäällikkönä viitisen vuotta. Aika on kulunut hujauksessa. Opittavaa ja annettavaa piisaa. Työyhteisön arvoilla on myös iso merkitys minulle. Veripalvelussa kaikkien työ tähtää potilaiden auttamiseen. Se motivoi ja tuntuu hyvältä joka päivä. Willy Toivonen Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun viestintäpäällikkö.
Tutkain 2/2012
31
Edarista kajahtaa
Palstalla pureudutaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan.
Teksti Liisa Ketolainen
ISOJA ASIOITA
Tutkain kyseli valtsikkalaisilta edaattoreilta, miten he ovat tehtävään päätyneet ja millaista päätöksenteko edarissa on.
M
oni nykyisistä valtsikkalaisista edaattoreista lähti vaaleihin melko kylmiltään. Esimerkiksi osakuntien Antti Ojala ja Minna Nurminen olivat viime vaaleissa ensikertalaisina. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tekemällä oppii. Nurminen ryhtyikin saman tien vaalipäälliköksi. Toisille ylioppilaskuntapolitiikka oli luonnollinen jatko aiemmalle poliittiselle aktiivisuudelle. Mielenkiintoisimmiksi asioiksi mainittiin useimmin edarissa käsiteltävien asioiden laaja skaala ja strategisten linjausten tekeminen. Järjestöjen tukien ja tilojen jakoonkin saa uudenlaisen näkökulman, HYAL:n Ville Salo sanoo. Oikean ryhmän Eero Haapalehdon mielestä parasta edarissa on kuitenkin se, että oppii tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joilla on täysin erilainen maailmankatsomus. Ikävimpinä asioina pidetään muun muassa vaikeiden päätösten tekemistä ja ryhmien keskinäistä keplottelua.
Etäinen HYY Kysyttäessä edaattorit ovat yleisesti sitä mieltä, että HYY on melko etäinen. HYAL:n Topi Hulkkonen toteaa, että se on kuitenkin ongelma lähinnä edarin valinnassa: koska ihmiset eivät tunne edaria, vaaleissa ehdokkaat voivat väittää mitä vain. Äänestäjät kuitenkin valitsevat edaattorit nimenomaan päättämään asioista heidän puolestaan. Sitvasin Ville Harjunen on samoilla linjoilla: - Riittää, jos opiskelijat tiedostavat HYY:n olemassaolon ja osaavat käyttää sen tarjoamia palveluita. Moni kuitenkin kaipaa parempaa viestintää edaattoreilta – useilla onkin esimerkiksi omat edarisivut Facebookissa. Haapalehto huomauttaa, että HYY on opiskelijoille läheinen, jos toimintaan haluaa tulla mukaan. Esimerkiksi valiokunnat ovat kaikille avoimia. Haapalehto toivoisikin niille enemmän valtaa valmistella hallituksen päätöksiä. Oikean ryhmän Otto Meri huomauttaa, että asioita valmistellaan edarille usein
32
Tutkain 2/2012
kuvitus: vera khryashcheva
myös erilaisissa toimielimissä ja työryhmissä. Kriittisin osa edarityöskentelyä on asioiden valmistelua, itse kokouksissa ei enää muuteta mielipiteitä. Harjunen sanoo, että kaikki suuret päätökset on tehty jo hallitusneuvotteluissa ja vaikka oppositiolla on vipuvartta, asema kyllä näkyy. Vihreiden Tuomas Tuure on samaa mieltä: - Hallitusryhmien näkemys yleensä toteutuu, koska hallitus valmistelee asiat ja hallitusryhmillä on edarissa paikkojen enemmistö.
Mieti, mitä äänestät Tuure sanoo, että ryhmäkurin takia äänestäjien tulisikin vaaleissa miettiä nimenomaan sitä, mille ryhmälle äänensä antaa. Myös Harjusen mukaan äänestyskäyttäytymisellä on vaikutusta siihen, mitä edari tekee. Ryhmän linjauksiin kannattaa tutustua muuallakin kuin ryhmän omilla nettisivuilla, jotta tiedot osaa asettaa johonkin kontekstiin. Edaattorit myös kehottavat katsomaan tänä vuonna aloitettuja kokousten suoria nettilähetyksiä, jotta tietää mistä edarissa on kyse. Suora lähetys on myös askel kohti avoimempaa päätökLue sentekoa. ver Lue lisää edaattoreiden vastauksia osoitteesta www.kannunvalajat.fi/tutkain!
kosta lisää!
Vessan seinältä
Palstalla tutkitaan yliopiston saniteettitiloihin tehtyjä kirjoituksia. Osa 2: Porthanian vessa.
Teksti Hanna-Kaisa Hämäläinen
Pahaa oloa
Porthaniassa
kuvitus: vera khryashcheva
T
iedekuntatentin piinaavaan ahdistavuuteen löytyy hetken helpotus Porthanian ensimmäisen kerroksen vessakulmauksesta. Viisi minuuttia täällä, ja taas jaksaa istua tenttisalissa. Mutta onko se tentti, joka vessakävijöitä ahdistaa? Seinäkirjoitusten perusteella ongelma on jossain ihan muussa, kuin tenttikuoren kysymyspaperissa. Tavanomaisen vessahuumorin ja poliittisten väittelyiden ohessa oviin on purettu usein mielensisäistä pahaa oloa. Naisten vessassa yksi kertoo pelkäävänsä yksin omassa kodissaan, etenkin öisin. Toinen kirjoittaa murheellisena tehneensä aamulla abortin. Kumpikin saa osakseen kannustavia puheenvuoroja: kovia kokevia opiskelijatovereita harvoin teilataan samalla tavalla, kuin vaikkapa puoluekannastaan kertovia kirjoittelijoita. Puoluepolitiikka ja tyytymättömyys yhteiskunnan toimintaan puolestaan kukoistavat miesten vessoissa. Demareita vihataan, kokoomusta vihataan, ”populistisia puna-viher-homo-sosiologeja” vihataan. Oikeustieteilijät ja valtiotieteilijät asetetaan vastakkain. Näyttää siltä, että oikislaisia on tultu varta vasten nälvimään heidän kotikentälleen. Vastakkaista sukupuolta ei sentään vihata, muttei myöskään ymmärretä. Naisia ahdistaa puuduttava ”pinnallinen arkistressi”, toiset ovat varmoja menostaan helvettiin. Eräs on matkalla hautaan, toinen terapiaan, kolmas Voiman pimeälle puolelle. Synkkyyttä on paljon vessan keinovalojen loisteessa. Seinälle kirjoitetaan asioita, joita ei ehkä uskalleta kertoa kenellekään muulle. Vessakirjoitusten vaihtuvuus Porthaniassa on nopeaa, sillä ovia pestään ahkerammin kuin esimerkiksi päärakennuksen vessoissa. Kun kiusattu vihdoin uskaltaa tunnustaa masennuksensa julkisella agoralla portsun vessassa, se voi hetken päästä olla pyyhitty pois. Miltä mahtaa silloin tuntua? Onko sydän kevyempi, vai ahdistaako kenties vielä enemmän?
Tutkain 2/2012
33
Gallup
Teksti Rosa Lampela Kuvat Mikko Virta
Kysyimme valtsikan talviriehassa, mitä mieltä opiskelijat ovat Kannunvalajien kerhotoiminnasta.
Oona, viestintä
Karoliina, sosiaalipsykologia
Janne, poliittinen historia
Kaisa, valtio-oppi
”En ole kuullut mitään. Olisin kuitenkin mahdollisesti kiinnostunut kerhotoiminnasta, kyllä sille löytyisi aikaa.”
”Olen kuullut ja kiinnostunut, mutta koska kuulun fuksitoimikuntaan ja Statuksen hallitukseen, olen aika kiireinen.”
”Olen kuullut, mutten ole kiinnostunut.”
”Olen saanut sähköpostia asiasta. Jos löytyisi jokin kiinnostava kerho, niin miksei. Jos saisin jonkun kuningasidean, voisin perustaa itse, mutta ehkä mieluummin vaan liittyisin johonkin kerhoon.”
34
Tutkain 2/2012
Eetu ja Ilpo
Uusi sarjakuva Eetun ja Ilpon elämästä soluasunnossa julkaistaan joka perjantai osoitteessa www.kannunvalajat.fi/tutkain.
Sarjakuva Teemu Perhiö
Laulukirjan helmiä Palstalla julkaistaan satunnaisia, aamuyön pikkutunneilla raapustettuja kirjoituksia valtsikan punaisen laulukirjan sivuilta kuvitettuina. Lähetä omasi meille: tutkain@kannunvalajat.fi
kuvitus: vera khryashcheva
”EI USKOTA RYSSÄN LUISKUHUN, VAAN STUKAAN JA KUULARUISKUHUN. Sieg Heil in Siegerkranz T. Jaakko P.”
Tutkain 2/2012
35
’’
Avain keittiön luovaan hulluuteen.”
Valokuvaaja Marina Ekroos kuvailee Tutkaimelle esikoiskirjaansa Silmänruokaa.
Arviot Omalla äänellä
Silmänruokaa
Toomas Hendrik Ilves WSOY 2011 kirja
Marina Ekroos WSOY 2012 kirja
Toomas Hendrik Ilveksen historia on kenties mielenkiintoisempi kuin miehen nykyinen asema Viron presidenttinä. Ruotsissa syntynyt ulkovirolainen opiskeli Columbian yliopistossa psykologiaa ja työllistyi Radio Free Europen toimitukseen kylmän sodan loppumetreillä. Ilves on ennen kaikkea idealisti ja vannoutunut valistusajan arvojen puolustaja. Eurooppaa ja eurooppalaisuutta jopa sinisilmäisesti korostava presidentti lienee alunperin päätynyt politiikan pariin puolivahingossa. Omalla äänellä on kaksiosainen kirja, joista ensimmäinen pohjautuu toimittaja Iivi Anna Masson ja Ilveksen keskusteluihin. Toinen pitää sisällään kymmenkunta Ilveksen puhetta vuosien varrelta. Monista muista valtiomiehistä poiketen Ilves kirjoittaa suurimman osan puheistaan itse. Paikoitellen läpipaistavasta isänmaallisuudesta huolimatta Omalla äänellä tarjoaa tuoreita näkökulmia Itä-Euroopan viimeisen 20 vuoden aikaiseen kehitykseen.
Marina Ekroosin Silmänruokaa – Löytöretki makuihin on aivan uudenlainen visuaalinen keittokirja. Siinä ruokien kaikki valmistusvaiheet näkyvät samaan aikaan tyylikkäissä ja hyvin sommitelluissa valokuvissa. Jokainen valokuva on siis samaan aikaan yksi resepti. Kirja on jaettu kolmeen osioon, joista ensimmäinen käsittelee kevyitä alkuruokia, naposteltavia ja kastikkeita. Keskimmäisessä osiossa lukijalle esitetään reseptit punajuuripastan ja lehtipihvien kaltaisten pääruokien valmistukseen. Viimeinen osio keskittyy erilaisiin makeisiin herkkuihin ja jälkiruokiin. Talous- ja sosiaalihistoriaa opiskelleen Marinan keittokirja saa jopa allekirjoittaneen uusavuttoman jauhopeukalot vipattamaan. Vaikka lusikka ei omassa kädessä pysyisikään, on Silmänruokaa mainio lahjaidea ruoanlaittoa arvostavalle ystävälle.
Teksti Ilmar Metsalo
Teksti Mikko Virta
36
Tutkain 2/2012
Kannusta kaikuu Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia jäsenistölle.
T
ätä kirjoittaessa kevät lähenee loppuaan. Vapun, valtsikan karnevaalien ja vuosijuhlien jälkeen edessä on kuuma kesä. Syksyllä palaamme jälleen kannunvalannan ääreen ja pääsemme tutustuttamaan uudet tulokkaat opiskelijaelämän syvimpään olemukseen. Siispä onneksi olkoon, uusi kannunvalaja! Olet läpäissyt seuloista tiukimman ja raivannut tiesi tiedekunnista kiehtovimpaan. Hellitä siis hetkeksi ja anna mennä, Kannunvalajat esittää: Elämäsi syksy! Valtsikassa tapahtumia tulee riittämään lähes jokaiselle syksyn päivälle. Uuden opiskeluvuoden alku tulee olemaan myös Kannulle kiireistä aikaa; suurtapahtumia riittää niin, että hallitusta hirvittää. Perinteiset yhteisvaltsikalaiset tapahtumat kokoavat jälleen kaikki kannunvalajat yhteen. Tavoitteenamme on vahvistaa yhteisvaltsikalaista henkeä yli ainejärjestörajojen. Kannu Games, fuksisuunnistus ja fuksisitsit tulevat tarjoamaan valtsikan vanhoille ja uusille toivoille sellaista kyytiä, jota ei vanhana maisterinakaan unohda. Yhteisvaltsikalaista henkeä on olennaisesti luomassa myös syksyllä valittava Kannunvalajien fuksitoimikunta, joka kokoaa yhteen joukon innokkaita uusia valtsikalaisia järjestämään tapahtumia ja toimimaan linkkinä fuksien ja Kannun hallituksen välillä. Toimikunnan avulla fuksit voivat tehdä ensimmäisestä yliopistovuodestaan juuri sellaisen, kuin haluavat. Kannunpunaisissa haalareissa ei edes taivas ole rajana!
”Kannun punaisissa haalareissa ei edes taivas ole rajana!”
Kannua kaikille Vaikka valtsikalaiset eittämättä ovatkin säkenöivää sakkia, kannunvalajat eivät kuitenkaan tyydy pyöriskelemään pelkästään omassa piirissään. Kannu
on alkuvuoden aikana lämmitellyt suhteita erityisesti soc&komin (svenska social- och kommunalhögskolan) opiskelijajärjestö StudOrgiin. Soc&komissa on mahdollista opiskella yhteiskunnallisia oppiaineita ruotsiksi ja suorittaa valtiotieteen kandidaatin tutkinto. Tämän jälkeen opiskelijat voivat siirtyä suoraan valtsikaan suorittamaan maisteriopintoja. Yhteistyö Kannun ja StudOrgin välillä onkin näin ollen tärkeää, päädymmehän lopulta kuitenkin yhteen. Kevään perioditauolla valtsikalaiset pääsivät kurkistamaan ruotsinkielisten pöytäjuhlien maailmaan, kun Kannu ja StudOrg järjestivät yhteistyössä haalarisitsit Nypolenissa. Fuksisyksyä varten olemme suunnitelleet uusille kannunvalajille ja soc&komilaisille muun muassa yhteistä merimatkaa Tallinnaan. Tarkoituksena on, että mahdollisimman monet Kannun tapahtumista olisivat avoimia myös soc&komilaisille, ja vastaavasti valtsikalaiset pääsisivät osallistumaan yhä useampaan StudOrgin järjestämään tapahtumaan. Tavoitteena on saada alkuun sellainen yhteistyö, että tulevaisuudessa voisimme puhua yhteisistä perinteistä. Valtiotieteellisen yhteistyön lisäksi Kannu jatkaa viime vuoden hallituksen aloittamaa poikkitieteellistä yhteistyötä Aalto-yliopiston Arkkitehtikillan kanssa. Suunnitteilla on kannunvalajien ja arkkareiden megaluokan sitsit Otaniemessä lokakuussa. Arkkariopiskelijat ovat loputtoman innovatiivisia tyyppejä, ja odotamme innolla syksyn yhteistyötä. Riemua kesään, rakkaat uudet ja vanhat kannunvalajat! Nähdään syksyllä! Viivi Kuvaja & Ella Virtanen Kirjoittajat ovat Kannunvalajien hallituksen suhdevastaava ja fuksivastaava.
Tutkain 2/2012
37
Kuva: Mikko Virta
Kohti syksyä – ja sen yli!
Luvut
45
Kuukauden kysymys Kysyimme verkossa, mitä mieltä valtsikalaiset ovat laajoista kandeista. Kyselyyn vastasi 94 lukijaa. Tulokset ovat seuraavat:
47,87 % Mitkä laajat kandiohjelmat?
Tutkaimen Facebook-tykkääjien määrä joulukuussa 2011.
26,6 % Huono juttu. 17,02 % Hyvä juttu!
127
Tutkaimen Facebook-tykkääjien määrä huhtikuussa 2012.
725
8,51 % En osaa sanoa
Lukijakilpailu Piirteletkö luennoilla muistiinpanojen kirjoittamisen sijaan? Tiedätkö jonkun kaapissa olevan sivunreunataitelijan? Lähetä meille omasi tai kaverisi parhaat luento muistiinpanopiirrustukset! Parhaat kuvat julkaistaan Tutkaimen numerossa 3/2012 ja lukijat voivat äänestää niistä voittajan. Lisäksi kaikkien piirrustuksia lähettäneiden kesken arvotaan yllätyspalkintoja. Lähetä kuvat piirrustuksista osoitteeseen tutkain2012@gmail.com otsikolla ”Lukijakilpailu” viimeistään 31.9.2012.
Kannunvalajien Facebook-tykkääjien määrä huhtikuussa 2012.
Oikaisu
Tykkää sinäkin Tutkaimesta ja lue esimerkiksi verkkouutisia valtsikan tapahtumista, viikoittain ilmestyvä Eetu ja Ilpo -sarjakuva tai vastaa kuukauden kysymykseen. Kaikki osoitteessa
www.kannunvalajat.fi/tutkain 38
Tutkain 2/2012
Numerossa 1/2012 kerroimme virheellisesti Kannunvalajien hallituksen sihteerin Jaakko Hammarstenin olevan sosiaalityön opiskelija. Todellisuudessa Jaakko opiskelee sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa. Helsingin yliopiston henkilöhakemistossa kaikki sosiaali- ja kulttuuriantropologian vuonna 2011 aloittaneet opiskelijat olivat virheellisesti merkittyinä sosiaalityön opiskelijoiksi.
Kannukka
Kuvat Mikko Virta
Statuksen fuksi Timo Häkli ja Kannunvalajien säkenöivä tiedottaja Jaakko ”Säihky” Kalske nostivat tunnelman kattoon Kannunvalajien Vakooja-bileissä Uudella ylioppilastalolla 10.4.2012. Keho ry:n Salakapakkasitsit keräsivät Uuden ylioppilastalon Alinasalin täyteen juhlijoita 20-luvun hengessä 20.3.2012.
Kehon fuksi Miia Saarela hurmasi Salakapakkaan saapuneita juhlavieraita työläisromanttisessa asussa.
Yhisläiset Kaisa Lenkkeri ja Josefiina Manninen olivat Salakapakkasitseillä kuin suoraan Pariisin seurapiireistä saapuneita.
Kontaktilainen Salla Nurminen luotti mustaan ja säihkyviin koruihin jo 20-luvulla.