Tutkain 4/2010 by Tutkain

Tutkain

4/10

pääkirjoitus

Hyöty irti opiskelusta kuva

Julkisen hallinnon kehittäjä #1 www.neteffect.fi

Valtsikan fuksien orientaatiotilaisuudessa vuonna 2009 valtio-opin professori Turo Virtanen antoi uusille opiskelijoille neuvon: ”Opetelkaa vähintään yksi uusi kieli yliopistolla olonne aikana”. Virtanen muistutti kommentillaan yliopiston tehtävästä sivistyksellisen hyvinvoinnin edistäjänä. Yliopistot eivät ole tutkintoautomaatteja. Yliopistolain mukaan yliopiston tehtävä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa. Liian usein kuitenkin tuntuu,että yliopiston käyminen on monelle vain pakollinen välivaihe ennen sen jonkun huipputyöpaikan saamista. Yliopistotutkinto on myös jopa Suomessa tietynlainen statussymboli: ”No enhän mä nyt mihinkään ammattikorkeaan voi mennä”. Taannoisen menetelmäkurssin opetus oli mielestäni huonoa, eikä valmistanut minua millään tavalla tutkimuksen tekemiseen tulevaisuudessa. Purin huoltani tulevaisuuden, luultavasti approbaturin arvoisesta gradustani opiskelijatovereilleni. Vastaukseksi sain paitsi helpottuneita huokaisuja siitä, että helvetin tylsä kurssi vihdoin loppui, myös rohkaisevan lausahduksen ”No googletat sitten jonkun menetelmän kun teet gradua tai kysyt siltä ohjaajalta”. Ovatko keinolla millä hyvänsä kasaan raavitut maisterin paperit todella se ainoa päämäärä, jota yliopisto-opintojemme aikana tavoittelemme? Omasta mielestäni yksi parhaita yliopiston tarjoamia mahdollisuuksia opiskelijalle on Kielikeskus. Opetus on tehokasta, ilmaista ja useimmiten mahdutettavissa lukujärjestykseen. Olen opiskellut kieliä jokaisessa periodissa fuksisyksystäni alkaen. En ole suorittanut kumpaakaan virkamieskieltä, vaan syventänyt aiemmin oppimaani sekä aloittanut yhden uuden kielen. Useimmat opiskelijat selittävät kieliopintojensa laiminlyömistä kiireellä sekä kursseista saatavilla vähäisillä opintopisteillä. On täysin totta, että puolentoista periodin pituisesta, kaksi kertaa viikossa järjestettävästä läsnäolopakollisesta kurssista kolme opintopistettä on lähinnä naurettavaa, mutta koska opintojen jälkeen seuraavan kerran on mahdollisuus vastaavaan? Työelämään siirryttäessä ja perhettä perustettaessa elämä on entistä kiireisempää. Lisäksi kansanopistojen kurssit maksavat.

Annina Mäkinen

Uusien kielten opettelemisen lisäksi paikallaan voisi olla myös jo opittujen kielten kertaus. Esimerkiksi tieteen hallitsevan kielen, englannin,syventävät opinnot olisivat varmasti hyödyllisiä monelle ylioppilaaksi hyvinkin arvosanoin kirjoittaneelle. Ihmettelenkin, miksei yliopisto kannusta opiskelijoitaan enemmän kieliopintojen pariin. Erinomainen suomalainen koulutustaso ja Pisa-tutkimukset näyttävät lähinnä hölmöiltä, jos valikoiduimmankin opiskelija-aineksen kielitaito rajoittuu tasolle ”enkkua ja vähän ruotsia”. Vaikka en itse varsinaisesti omaakaan niin sanottua kielipäätä, minulle kielten opiskelu on paitsi hyötyä, myös suurta huvia. Ilman saksan opintoja kesäloma Berliinissä ei olisikaan yhtä monipuolinen ja jännittävä, ranskankielen taitojen ansiosta taas lomamatkan suunnittelu Tahitille käy sujuvasti. Yksi saa siis nautintonsa omasta osaamisestaan tai matkailusta, toinen sukkahousuihin tai kumisaappaisiin pukeutuneista naisista. Tutkaimen vuoden 2010 viimeisen numeron teemana on Nautinto. Lehti paljastaa muun muassa millainen on geishan asema nyky-Japanissa (s.28), miksi kannattaa tupakoida (s.32), ja mitä tapahtuu, kun vakava masennus iskee, ja kyky kaikenlaisen mielihyvän kokemiseen katoaa. (s.14) Tutkaimen vuoden 2010 parhaina toimittajina palkittiin Laura Rauhala, Hanna Tykkä ja Iiris Lagus. Palkinto parhaista kuvista ojennettiin Jouko Perttulalle. Kiitos kaikille toimittajille, kuvaajille sekä erityisesti teille, rakkaat lukijat. Tutkaimen päätoimitus 2010 kiittää, kuittaa ja toivottaa onnea ja menestystä uusille tekijöille.

Stina Mäntyniemi Päätoimittaja 2010 p.s. Mitä valtsikalaista kertoo se, että nautinto-teemaiseen numeroon kukaan ei halunnut kirjoittaa seksistä?

TOIMITUS

Sisältö

julkaisija

Kannunvalajat ry

Irtain

Synti ja hurmos

Hallitus

Kohti tuntematonta ja sen yli

Kannukka

Työn opiskelija

Pitkä tie parempaan

Kolumni

vastaava päätoimittaja

Stina Mäntyniemi

stina.mantyniemi@helsinki.fi toimituspäällikkö

Maria Lieto

maria.lieto@helsinki.fi ulkoasu

Annina Hakkarainen Mia Niemelä toimittajat

Sara Nurmilaukas, Siiri Saastamoinen, Tiina Liukkonen,

Elina Hirvonen, Teemu Salmela, Lauri Laavakari, Hanna Tykkä,

32 R akkaudesta N icotina T abacumiin

Laura Rauhala, Alexandra Peth, Marja Hintikka, Jutta Juvenius,

Aki Reinimäki, Anna Bessonova, Maria Lieto, Stina Mäntyniemi

kuvaajat ja kuvittajat

Jouko Perttula, Annina Mäkinen, Lauri Laavakari, Alexandra Peth, Stina Mäntyniemi, Mia Niemelä kannen kuva

Jouko Perttula teema

Nautinto ilmoitusmyynti

Emmi-Julia Tiitta

emmi-julia.tiitta@helsinki.fi paino

Picaset oy Helsinki Tammikuu 2011

18 S yynissä U nicafen ympäristöystävällisyys

Työhyvinvointi perustuu hyvään johtamiseen

Unicafen ympäristöystävällisyys - totta vai tarua?

Tylsyys on aristokraattinen nautinto

Balettijuttu

In a nutshell

Etäiset kaunottaret

Tupakka, rakkaani

Post studium

Liikunta lisää hyvinja pahoinvointia

painos

350 kpl palaute

tutkain10@gmail.com

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat

kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

22 T utussa tulevaisuus 5

irtain

Toimitusbarometri

Lumi Kinosten korkeus nousee samassa tahdissa helsinkiläisten masentuneisuusprosentin kanssa. Vallan vaihto Tutkaimen valtikka luovutettiin vuodeksi 2011 Tiina Liukkosen käteen. Ruoka telkkarissa Top Chef Suomi, alkaisit jo! Laskiainen Enää yli kuukausi!

+ -

Lentomatkustus Laivat eivät lakkoile ja viina on halpaa sekä Virossa että Saksassa. Kesätyöt 68 hakemusta lähetetty, yksi haastattelukutsu vastaanotettu. Uudenvuodenlupaukset Paras lupaus on olla lupaamatta mitään, mitä ei kuitenkaan oikeasti voi pitää. Porno Simpsonit-pornoelokuvan tunnuslause: ”Seksi ei koskaan ole ollut näin keltaista!”

Töitä vai opiskelua? Fuksivuoden keväänä en ottanut stressiä työnhausta, vaan tervehdin alkavaa kesälomaa ilolla. Aiempien kesien asiakaspalvelutyöstä oli luvattu vuoroja, jotta nälkä ei pääsisi yllättämään lomalla. Kuitenkin jo seuraavana syksynä alkoi takaraivossa jomottaa pienoinen paniikki – kaikilla muilla tuntui olevan jo nyt juuri aloitetun, oman alan työkokemusta. Oman alan työkokemuksen kerääminen on hankala juttu. Viidessä vuodessa kasaan raavituista maisterin papereista ei juuri ole hyötyä, jos vuodet ovat kuluneet ainoastaan kirjastossa istuen. Opiskeltavaan alaan liittyviä kesätöitä on vaikea saada, ja vuoden ympäri tehtävät työt häiritsevät opintoja. Töistä kun ei voi luistaa. Tentin voi aina siirtää uusintaan, mutta palkkatyöstä ei muiden kiireiden takia jousteta. Ainejärjestökokemustakin olisi hyvä kerätä ansioluetteloa ajatellen, ja entäpä sitten se opiskeluajan kuuluisa sosiaalinen elämä? Kaiholla katson amerikkalaisia tv-ohjelmia koulunkäyntiin ja opiskelijaelämään kolmeksi vuodeksi täysillä uppoutuvista college-opiskelijoista. Voin toki suunnitella opiskelevani täysillä nyt, ja hankkivani osaaikaisen alan työn ensi vuonna, mutta entä jos työtarjous yllättää samaan aikaan kun kerran vuodessa järjestettävät pakolliset aineopintojen kurssit? Nimim. Mitä vastata työtarjoukseen?

Helsinki Viimeinen valssi Viimeinen valssi on Helsingin Kaupunginteatterin draamaa ja komediaa yhdistelevä musiikkinäytelmä, joka käsittelee taidokkaasti meille kaikille jossain vaiheessa ajankohtaista aihetta – vanhenemista. Viimeisen valssin tarkoituksena on antaa vanhenemisesta myönteinen kuva, mistä kertoo jo esityksen tunnuslause ”Elämä jatkuu, se vain muuttaa muotoaan”. Vaikka Viimeinen valssi ei pyri ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, se tarjoaa runsaasti ajateltavaa myös nuoremmille katsojille. Carin Mannheimerin käsikirjoittamaa ja Raila Leppäkosken ohjaamaa repertuaaria tähdittävät muun muassa Ulla Tapaninen, Sara Paavolainen, Merja Larivaara ja Riitta Havukainen. Musiikista näyttämöllä vastaa Pirjo Bergström flyygeleineen. Esitykset 14.5 asti, liput opiskelijoille 28e.

Karsseri

= Karsseri oli yliopiston putka, jonne moraalittomasti käyttäytynyt, yliopiston järjestys- ja käyttäytymissääntöjä rikkonut opiskelija voitiin sulkea. 1600-, 1700- ja 1800-luvulla yliopisto valvoi tarkasti opiskelijoiden elämää myös luentosalien ulkopuolella - olihan yliopiston tehtävänä ohjata moraaliseen ja hyveelliseen elämään. Yliopistolla oli tehtävään tarvittavat valvonta- ja rangaistusvaltuudet sekä kurinpitoelimet. Ankarin rangaistus kielteisenä nähdystä toiminnasta oli erottaminen, lievemmistä rikkomuksista suljettiin karsseriin. Yliopiston nykyisessä päärakennuksessa karsseri sijaitsi Senaatintorin puoleisen osan ensimmäisessä kerroksessa, nykyisen naistenhuoneen paikalla.

Syntinen nautinto ”Mmm..”, mainostaa eräs ruotsalainen makeisvalmistaja tahmaista suklaataan. Suomalaisen kilpailijan televisiomainoksessa sinisestä hetkestä nautitaan pohjoisessa, idyllisen mökin terassilla, nuotion äärellä. Tuhannen kalorin levystä napsautetaan pieni pala, tuijotetaan kaukaisuuteen ja nautitaan. Voiko suklaata syödä noin, nauttien ja hyvällä omalla tunnolla? Todellako mainoksen kaverin kiireinen arki muuttuu pieneksi palaksi unelmaa suklaata suussa sulatellen? Viimeisintä puhtaasti nautinnollista suklaamuistoa pitää hakea ala-asteelta asti, kun viikkoraha riitti kahteen levyyn ja sokerihumalassa uskoi, ettei folioon kääritty herkku lopu ikinä. 15 vuotta myöhemmin kuuntelen kateellisena, kun sukulainen kertoo juuri puhjenneesta suklaa-allergiastaan ja piilotan joulun konvehtirasioita itseltäni. Miten suklaasta voi nauttia, kun huono omatunto iskee jo kaupan hyllyllä ja soimaa huutaen ennen kuin käärettä on aukaissut? Nuorempana uskoin, että aikuisena pystyn syömään suklaata vain palan kerrallaan, nauttien. Vanhempana heitän lapsenuskoni romukoppaan ja avaan anteeksi pyydellen käärepaperin. Mutta on se vaan niin hyvää. Laura Rauhala

irtain

teksti ja kuvat

Näkikö joku?

Alexandra Peth

Tutkain kysyy Mistä nautit?

Emilia Autio, 27 Sosiologia Nautin huolella valmistetusta hyvästä ruoasta.

Toni Atanassov, 28 Englantilainen filologia Nautin taiteesta. Musiikki ja kirjallisuus ovat erityisen tärkeitä, ja tällä hetkellä kovassa soitossa on yli 50 eri biisiä.

Juha Rantala, 24 Teologia Siitä, että saan elää uskoani todeksi.

Markus Mononen, 21 Teologia Elämän ykseydellisestä rikkaudesta, joka ilmentää myös moninaisuutta.

Mira Kainulainen, 19 Pohjoismaiset kielet Nautin tällä hetkellä erityisesti pitkään nukkumisesta.

Klixillä kuultua ”Jännittää jo ihan sikana toi illan Suomi-Kanada -matsi, en varmaan uskalla edes kattoa” ”Ai häh? Onko Kanadakin hyvä jääkiekossa?”

Fantasioita joka lähtöön Fetissit ovat paljon muutakin kuin vain hoitsupukuja ja sukkahousuja. Vaatteet, kumi, jalkineet, eri ruumiinosat ja nahka ovat yleisemmät fetissien kohteet, mutta osa fetisseistä kohdistuu aivan arkipäiväisiin asioihin kuten silmälaseihin tai korkokenkiin. Fetissit ovat yksityinen asia, jota ei tuoda julki. Kenellä tahansa voi olla fetissejä riippumatta iästä, sukupuolesta, suuntautumisesta tai elämäntyylistä. Usein hurjimmat fetissit löytyvätkin niiltä, joilla kaikista vähiten oletit niitä olevan. Monotonisesti luennoiva professori saattaa pukeutua kotona vaippoihin, Unicafen viattoman oloinen keittäjä nauttia täyden rakon tunteesta ja luennolla takarivissä hiljaa istuva nuori mies katsella iPhonellaan amputoituja naisia. Jos kotimainen fetissitarjonta ei tyydytä nautinnon nälkää kannattaa ehdottomasti suunnata Saksaan tai Japaniin. Suljettujen ovien takana hillityt japanilaiset, jotka eivät julkisesti edes suutele, villiintyvät. Koulutyttöpukujen lisäksi löytyy jokaiselle jotakin sitomisesta murskausfetissiin. Saksalaiset taas tunnetusti eivät ole kovin säädyllisiä vaan pitävät kaikesta mahdollisesta, ja toisin kuin japanilaiset, eivät pysy suljettujen ovien takana. Nahkamaski -91

Kun talvisena iltapäivänä liukastuin työpaikkani edessä x-asentoon, ei ensimmäinen reaktioni ollut kerätä tavaroitani, nousta ja jatkaa matkaa. Sen sijaan keskityin vaanimaan, kuinka moni näki nöyryyttävän hetkeni. Kun myöhemmin kerroin tilanteesta ystävilleni, kuulin useita vastaavankaltaisia tarinoita. Joku kertoi alkavansa näpytellä kännykkäänsä aina, jos joutuu yllättäen vaihtamaan suuntaa kadulla kävellessään. Näin mahdolliset tarkkailijat luulevat, että kuviteltu ystävä ilmoitti tekstiviestillä vaihtaneensa tapaamispaikkaa, eikä äkillinen u-käännös vaikuttaisi siten niin typerältä. Toinen kertoi, että ei viitsi juosta pysäkillä odottavaan raitiovaunuun pelätessään näyttävänsä typerältä, vaan myöhästyy mielummin töistä tai koulusta. Kolmas ei halua mennä ravintolaan, taidenäyttelyyn tai kahvilaan yksin – muut saattavat luulla, että seuraa ei ole yrityksestä huolimatta löytynyt. Miksi kuvittelemme, että joku ehtisi tarkkailla meitä? Kaikki ovat liian keskittyneitä omaan selviytymiseensä arkipäivistä kunnialla huomatakseen ympärillä tapahtuvaa komiikkaa. Maria Lieto

Laatikkoleikki Itellan tapaan Itellan uudistukset saavat minut näkemään keltaisten ja sinisten laatikoiden ohella punaista. Itellan asiakaslehdessä, Postia sinulle, annettiin selkeän tuntuiset toimintaohjeet: ”Siniset kirjelaatikot otetaan käyttöön helmikuussa 2011. Vanhat keltaiset laatikot palvelevat jatkossa 2. luokan postia ja siniset 1.luokan lähtevää kirjepostia.” Sitten homma meni sekavaksi: ”Joulupostimerkeillä varustetut (edullisemmat, 2. luokan postin nopeudella kulkevat) joulutervehdykset pudotetaan siniseen kirjelaatikkoon. Paitsi niillä paikkakunnilla, missä on edelleen käytössä vain keltainen laatikko.”

Mihin minun siis olisi pitänyt laittaa joulukorttini? Ovatko ne ykkös- vai kakkosluokan postia? Entä, jos kortit menevät vahingossa väärään laatikkoon? Jos uudistus tulee voimaan helmikuussa, toimittaako posti joulukorttini perille vasta silloin? Kuinka käy värisokeiden? ”Siniset kirjelaatikot lukitaan 21.12. ja niihin voi jättää myös joulukortit punaisessa kirjekuoressa, mutta vain silloin jos vieressä on keltainen kirjelaatikko.” Hanna Tykkä

Toimitus suosittelee Solar-lajit Solar-joogassa ja solar-pilateksessa yhdistyvät fyysinen liikunta, lyhyt meditaatio ja kirkasvalohoito. Lopputuloksena on sekä kehoa että mieltä valaiseva kokonaisuus. Solar-lajit on kehitetty helpottamaan elämää nimenomaan pohjoismaiden pimeissä talviolosuhteisissa. Solar-tunnilla liikesarjat rytmittyvät valotasoon, alkaen hyvin rauhallisista, herättelevän meditatiivisestä harjoituksista. Valon kirkastuessa liikkeet muuttuuvat dynaamisemmiksi ja voimakkaammiksi. Pääkaupungiseudulla solar-joogaa ja –pilatesta järjestää muun muassa Yoga Nordic. Pizzakivi Mikäli ruokavaliosi kantavana voimana ovat Unicafe-aterioiden lisäksi Ristorantepakastepizzat, voit helposti tuplata makuelämyksesi paistamalla eineksen pizzakivellä. Noin 30 euron arvoinen kivi sopii sekä itsetehdyille että pakastearkusta nostetuille tuotteille, ja takaa ihanan rapean pohjan. Kokeile valmistaa kivellä pizzan lisäksi esimerkiksi leipää tai karjalanpiirakoita. Kiveä voi säilyttää uunissa, jolloin se ei vie edes tilaa. Valtsikan speksi 2011 Maailma on kaaoksen vallassa. Historia toistaa itseään karmeimmilla uusinnoilla, ympärilläsi näet pelkkää sotaa, kurjuutta ja hävitystä. Luovu taakastasi, tule tutustumaan onnellisuuden ja hyvinvoinnin viimeiseen saarekkeeseen, Arkadiaan! Liity joukkoon Pop&Jazz-konservatioriossa 2.2.2011 alkaen. Liput 10-12 euroa. 9

Pyhinä pidettyihin seksiakteihin saavat osallistua vain asiaan vihkiytyneet.

Synti ja hurmos Nautintoa uskontojen näkökulmasta pohdittaessa yksiselitteisten kysymyksien ja vastauksien äärelle pääseminen on vaikeaa. Mikä tekee nautinnosta ja uskonnosta puhumisen niin vaikeaksi? teksti

Rangaistus, syyllisyys, pahe, kieltäymys… Mieleen nousee kolossaalisten käsitteiden loputon jono. Näitä termejä ei pahemmin kuule toisteltavan, ellei kyse ole triplasuklaajäätelön mainonnasta. Filosofian tohtori Elisa Heinämäki on tutkinut uskontotieteen, filosofian ja kirjallisuudentutkimuksen rajoilla ranskalaisen kirjailija-filosofi Georges Bataillen ajatuksia uskonnosta, ja auttoi minua etsimään vastausta kysymykseeni. Nautintoa ei pidetä välttämättömien tarpeiden tyydyttämisenä, vaan se mielletään osin hyödyttömäksi ylijäämäksi. Arkiajattelussa nautinnon käsite on totuttu liittämään ruumiillisuuteen, ja stereotyyppisesti esimerkiksi kristillisyyttä on ajateltu ruumiiseen ja seksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuvana uskontona. Esimerkiksi Uudesta Testamentista tai kymmenestä käskystä ei kuitenkaan ole löydettävissä väitettä, jossa ruumiillinen nautinto suoraan tuomittaisiin. Heinämäen mukaan vasta varhaisille keskiajan teologeille seksuaalisuus, ja etenkin nainen alkoivat olla ongelmia. Misogyynisissä kirjoituksissa naista alettiin pitää olemuksellisesti 10

E lina H irvonen •

kuvitus

M ia N iemelä

seksuaalisempana olentona kuin miestä, ja miesten seksuaalisuudesta syytettiin yksinomaan turmion tielle viettelevää naista. Näiden teologien kirjoitukset ovat etenkin feminististen uskonnontutkijoiden kiinnostuksen kohteena, sillä ajatusrakennelma naisen ylipäänsä ruumiillisemmasta olemuksesta ja hankalasta seksuaalisuudesta elää jossain määrin nykypäivänäkin. Kristinusko ei ole kuitenkaan ruumiskielteinen uskonto, vaikka onkin totta, että ruumiillinen nautinto on sekä katolisessa että protestanttisessa kristillisessä perinteessä ollut kautta historian vahvasti sanktioitua. Uskontojen ongelmallinen suhde nautintoon piilee länsimaisessa ajattelussa pitkälti nautinnon ruumiillisuudessa ja toisaalta ruumiin kuolevaisuudessa. Heinämäki korostaa kuitenkin, ettei nautinnon käsitteessä ole väistämättä kyse aina ruumiillisesta nautinnosta, vaan myös ”uskonnollinen kuvittelu”, harras uskonnollinen kilvoittelu ja monet uskontoon liittyvät henkiset elämykset voidaan nähdä sublimoituna nautintona. Loistokkaita katolisia kirkkoja hurmoksellisine taivasnäky-

maalauksineen voidaan pitää jonkinlaisen sublimoidun nautinnon kokemisen paikkoina. Toisaalta mihin väliin aistein koettu, mutta mielen kyvyin käsitetty taidenautinto oikein sijoittuu, henkiseen vai ruumiilliseen? Uskontoihin ja rituaaleihin liittyy usein nautintojen rajoittaminen ja säännöllistäminen tiettyihin ajankohtiin tai tilanteisiin. Heinämäen tutkimalle kirjailijalle, Georges Bataillelle, olennainen käsite on transgressio. Transgressiolla tarkoitetaan kieltojen rajua, tuhlailevaa ja pyhää ylittämistä. Transgressio ja kielto ovat toisistaan riippuvaisia, koska molemmat menettäisivät merkityksensä ilman pariaan. ”Kaikki käy” -ajattelua ei voi siis mitenkään liittää väkivaltaisestikin tuhoa yhteisössä kylväävään transgression käsitteeseen. Emile Durkheiminkin näkemyksen mukaan kieltojen järjestelmillä on oleellinen tehtävä yhteisöjen koossapitäjänä. Yhteisö ei voi säilyttää voimaansa, jos normaalisti kiellettyjä asioita ei erityisinä hetkinä sallittaisi ja päästettäisi valloilleen. Rituaalin puitteissa annettu hetkellinen vapaus toimia kieltojen vastaisesti on vahvasti säännös-

teltyä. Heinämäki antaa esimerkiksi hindulaisen tantraperinteen, jossa universumin voimia pyritään kanavoimaan ruumiillisesti. Kyse ei ole juurettomasta seksihurjastelusta, vaan pyhinä pidettyihin seksiakteihin saavat osallistua vain asiaan vihkiytyneet. Jonkinasteinen rajojen hakeminen kuuluu ihmisyyteen. Esimerkkinä Heinämäki kertoo tapaamastaan sekulaarijuutalaisuuteen kasvaneesta amerikanjuutalaisesta, joka on myöhemmin siirtynyt noudattamaan juutalaisen uskon vanhoja perinteitä kuten sapattia. Muodottoman ja yksilön vapautta juhlistavan valinnanpaljouden keskellä voi tuntua turvalliselta sitoutua valmiisiin oppeihin siitä, miten tulee elää. Nykyisin hyvin toimeentulevilla ihmisillä on mahdollisuus viettää yltäkylläistä elämää vailla harmaassa arjessa odottamista ja kieltoja. Uskonnoista ja niiden asettamista rajoista haetaankin kenties elämästä muuten puuttuvaa jykevästi perusteltua säännöllisyyttä. Juhlimisestakin saatu nautinto tuntuu täyteläisemmältä ja ansaitummalta, kun kyseessä on selvästi arjesta erotettu tilanne. 11

työn opiskelija

kohti tuntematonta ja sen yli Kirjoittaja on uunituore VTM, joka työskentelee valtsikalaisten ammattiliitossa SVAL:ssa asiamiehenä. Aki Reinimäki Annina Mäkinen

teksti kuva

Punainen linssikeitto Kasvisruokavalioon ennakkoluuloisesti suhtautuva toimittaja yrittää pelastaa maapallon ja kokkaa kasvisruokaa.

najuurta 4-5 pientä pu 2 sipulia ukaaleja paketti ruus iä pinaatinleht ta pussi tuorei imurskaa 1 tlk tomaatt oliiviöljyä hunajaa tä linssejä n.100g vihrei silika, imerkiksi ba mausteita, es uri a, mustapipp timjami, suol uutio kasvisliemik

kauhan varressa

S tina M äntyniemi

J utta J uvenius •

kuva

S tina M äntyniemi

Kinkunsulatus ja lihaton tammikuu alkavat mainiosti kevyellä linssikasviskeitolla, jossa rouskuvat ruusukaalit ja tuoreet punajuuret.

Kuori punajuuret ja pilko ne sekä sipulit pieniksi. Kuullota reippaassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon puolitetut ruusukaalit, tomaattimurska, kasvisliemikuutio sekä tölkillinen vettä. Anna kiehua kunnes punajuuret ovat puolikypsiä, noin 20 minuuttia. Huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan. Lisää vettä. Lisää joukkoon pinaattia makusi mukaan. Sekoita keittoon hunajaa 1-2 ruokalusikallista. Anna hautua siihen asti, että linssit ovat kypsyneet, noin 15-20 minuuttia. Mikäli haluat, voit lisätä valmiin annoksen päälle lusikallisen ruokajugurttia. Koristele pinaatinlehdillä.

Kokkitiimin kommentit: Täyteläinen linssikasviskeitto on kevyt, mutta samalla yllättävän täyttävä. Punajuuret ja hunaja tekevät liemestä kohtalaisen makean. Mikäli et ole punajuuren ystävä, voit korvata sen esimerkiksi bataatilla tai perunalla. Mikäli käytät perunaa, kokeile lisätä liemen sekaan kookosmaitoa tuomaan makeutta. Tutkaimen kasvisruokaosasto kiittää, kumartaa ja on ylpeä pienemmästä hiilijalanjäljestään! 12

Kannunvalanta on nautintoa Kannunvalanta tarkoittaa poliittisen keskustelun käymistä vailla tietoa käsiteltävästä asiasta. Siis lämpimikseen puhumista, spekulointia. Olen huomannut, että nautin tilanteista, joissa voin keskustella älykkäästi asioista, joista en ihan tarkkaan tiedä. Siis joista tietoni ovat normaalin uutisten kuluttajan tasolla. On virkistävää heitellä kommentteja ja puntaroida omia ajatuksia vailla sen suurempaa vastuuta tai odotuksia oikeassa olemisesta. Olen viime aikoina useasti ajautunut tällaiseen tilanteeseen, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Parasta on, jos keskusteluun osallistuu eri taustan omaavia henkilöitä. Tällöin erilaiset tavat hahmottaa maailmaa tulevat hienosti esiin. Arkkitehti kommentoi sisäpolitiikkaa hyvin eri tavalla kuin bussikuski, runoilija näkee talouskriisin eri silmin kuin pk-yrittäjä. Jokaisella on oma mielipiteensä annettavaksi yhteiseen keskusteluun, ja parhaimmillaan eri näkökulmista muodostuu hieno kokonaiskuva. Toisaalta he, jotka pitävät härkäpäisesti omista näkemyksistään kiinni, ovat kiinnostavia ja virkistäviä keskustelijoita. He värittävät suomalaista konsensushakuista keskustelukulttuuria, kunhan muistavat antaa muillekin suunvuoron. Parasta eri taustan omaavien kanssa keskustelussa on uuden oppiminen. Tiedän esimerkiksi lentokapteenien vuorokausirytmistä, ranskalaisista punaviineistä tai it-firman liiketoimintalogiikasta huomattavasti enemmän sen ansiosta, että olen antautunut kannunvalantaan kyseisistä asioista paremmin tietävien kanssa. Olen luontaisesti kiinnostunut monista asioista, ja luulen monen muunkin valtsikalaisen olevan. Jos keskusteluun on osallistunut muita yhteiskuntatieteilijöitä, olen huomannut jakavani heidän kanssaan tarpeen vetää yhteen ja kiteyttää muiden sanomisia. Pyrimme yksittäisestä yleiseen. Kiinnostavaa on, että yleistysten sijaan haluamme rakentaa synteesejä esitetyistä mielipiteistä niin, että mukaan otetaan nekin pointit, joita ei ehkä ole muistettu mainita. Valtsikalaiset ovatkin pahimpia toisaalta–toisaalta-keskustelijoita. Aina löytyy se jokin, joka kyseenalaistaa edellä mainitun ja ohjaa keskustelua toiseen suuntaan. Kannunvalanta onkin aidoimmillaan loputonta eri näkökulmien ottamista ja omien ennakkokä-

sitysten puntaroimista. Oikeastaan parhaat kannut olen valanut silloin, kun olen rohkeasti osannut kysyä tyhmiä ja osoittaa oman tietämättömyyteni. Kannunvalanta-termi on peräisin Norjan ja Tanskan kansalliskirjailijan Ludvig Holbergin komedianäytelmästä Valtioviisas kannunvalaja vuodelta 1722. Siinä kannunvalaja – tavallinen käsityöläinen – uskoo tietävänsä, miten valtiota kannattaa johtaa. Hänelle annetaan siihen mahdollisuus, jonka hän tietysti tyrii pahan kerran. Onko maailma muuttunut 300 vuodessa? Holbergin komedia ei tietenkään ole tositarina, mutta voinemme silti verrata 1700-luvun kannunvalajaa tämän päivän valtsikalaiseen. Valtiotieteiden maisteri on hieno tutkinto. Sen suomalla yleissivistyksellä pystyy osallistumaan moneen eri keskusteluun. Olemme ehkä luonnostamme kiinnostuneita ympärillämme tapahtuvista asioista, ja valtsika vahvistaa tätä taipumusta. Kun kylteri lukee Hesarin talousosion ja pykälisti urheilusivut, me luemme koko lehden. Emme jää tapaninpäivän kahvipöydässä tuppisuiksi, vaan pystymme argumentoimaan ja osallistumaan. Me suomalaisen konsensusyhteiskunnan kannunvalajat olemme kuitenkin erilaisia kuin Holbergin jalosukuinen herra pormestari -kannunvalaja. Emme toitota kovaan ääneen tietävämme, miten asiat olisivat paremmin tai että meidän vaihtoehtomme on ainoa oikea. Me näemme myös harmaan sävyt ja osaamme asettua toisten asemaan. Tämä on erittäin tärkeää nykypäivän monimutkaistuneessa yhteiskunnassa. En pidä sitä ollenkaan huonona ominaisuutena, päinvastoin. Meitä todella tarvitaan. Kehotan kaikkia antautumaan kannunvalantaan ja keskustelemaan etenkin erilaisen taustan omaavien henkilöiden kanssa. Itse aion jatkossakin nauttia omasta tyhmyydestäni ja uuden oppimisesta – se on mahtavaa.

Nuoren naisen hyvällä mallilla olevan elämän pilarit romahtivat, kun isä tappoi itsensä.

Pitkä tie parempaan teksti Laura

Rauhala • kuva StockXCHNG • kuvtus Mia Niemelä

Siihen asti syksy oli ollut upea. Toinen opiskeluvuosi oli alkanut hyvin, valtiotieteellinen tiedekunta tuntui omalta paikalta ja järjestötoiminta kiinnosti. Annika oli juuri muuttanut yksin asumaan ja vietti pitkiä pimeitä iltoja kahviloissa ystäviensä kanssa. Joulukuussa 2008 Annika sai puhelun äidiltään. Isä oli tappanut itsensä. Annika oli joitakin päiviä epäillyt, ettei kaikki ole hyvin, mutta silti tieto iski kovaa ja yllättäen. Ystävän avustuksella Annika hakeutui YTHS:lle seuraavana päivänä. Akuuttikäynnin jälkeen Annika kävi kaksi kertaa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Hänelle määrättiin rauhoittaviksi luokiteltuja, nukahtamista helpottavia lääkkeitä, sillä nukahtaminen pelotti. Jo ennen joulukuun loppua Annika päätti, että oli kunnossa. Kriisin hoito jäi täysin kesken. –YTHS:ltä ei paljon patisteltu käymään. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS tarjoaa korkeakouluopiskelijoille eritasoisia mielenterveyspalveluita mielenterveyden ongelmiin ja elämän kriisitilanteisiin. Hoitosuhteen alussa mielenterveysneuvoja kartoittaa opiskelijan tilanteen ja hoidon tarpeen. Neuvontakäynnit johtavat usein kriisiterapiaan tai lyhytkestoiseen psykoterapiaan. Menetetyn työ-, opiskelu-

ja toimintakyvyn palauttamiseksi voidaan tarvita eripituisia kuntoutushoitoja, jotka suunnitellaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Vakavissa tapauksissa opiskelijalle tarjotaan psykiatrista lääkehoitoa mielialan tai uniongelmien hoitoon. Ensimmäinen romahtaminen tapahtui helmikuussa 2009. Suru ja ahdistus purkautuivat niin voimakkaasti, että kevään perioditauolla Annika vain makasi ja itki. Lukukauden alussa opinnot ja järjestötoiminta olivat teettäneet työtä, eikä Annika juuri ollut pysähtynyt tarkastelemaan tilannettaan. Kohtauksesta seurasi kevään ja kesän läpi kestänyt haahuilu YTHS:n palloteltavana.

terveydenhuollon tulee toteutua hoitotakuun määrittämien aikarajojen puitteissa. Ensimmäiselle neuvontakäynnille opiskelija pääsee usein nopeasti, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla jonot mielenterveydelliseen hoitoon ovat pitkät. Ei-kiireelliseen tutkimusja hoitojaksoon pääsyä joudutaan paikoin odottamaan yli puoli vuotta. s u ru s yö

Pieniä, hiljaisia päiviä. Ja niiden jälkeen äänekkäitä, itsetuhoisia ja kirkuvia. Masennus ei ole tasaista. Välillä suru painaa maahan, toisinaan taas paha olo purkautuu itkuna, raivona ja itsemurha-ajatuksina. Niin kävi taas vuoden 2009 lopussa. Kohtaus päättyi Auroran sairaalan psykiatriseen päivystykseen. Tämän jälkeen YTHS:llä käynnistettiin vihdoin Opinnot jäivät kesken, ja itkukunnollinen hoitoprosessi. Annikalle ja raivokohtaukset toistuivat. määrättiin kaksi kuukautta sairauslomaa sekä ensimmäiset mieliala- ja nukahtamislääkkeet. Masennus diagKemiat psykiatrin kanssa eivät kohdanneet, nosoitiin virallisesti vasta nyt. Vaikka masennuksen hoidossa oli edistytopinnot jäivät kesken ja itku- ja raivokohtaukset toistuivat. Annikalle ehdotettiin saira- ty, opinnot eivät vieläkään jatkuneet. Lääkuslomaa sekä tarvittaessa otettavia masen- keiden sivuoireina Annika kärsi nukahtamisvaikeuksista ja levottomuudesta. Ahdistus nuslääkkeitä ahdistukseen. Yliopisto-opiskelijoista 15 % on käyttänyt paheni, sillä hän ei päässyt purkamaan sitä YTHS:n mielenterveyspalveluita. YTHS:n hal- terapiassa. Pitkä kädenvääntö psykiatrin litus on päättänyt, että myös opiskelijoiden kanssa päättyi viime keväänä, kun Anni-

”

kolumni Marja Hintikka - kirjoittaja elää työn ja olemattoman opiskelijaelämän hirvittävässä ristipaineessa

SEMPER AVARUS EGET – AHNE ON AINA PUUTTEESSA

Huippumalli haussa -sarjan juontaja Anne Kukkohovi paljasti äskettäin kokeilleensa ulkomaanmatkallaan tantrista suklaansyöntiä. Siinä suklaa syödään niin, ettei ensimmäiseen puoleen tuntiin syödä suklaata ollenkaan. Aluksi herkkupala laitetaan polvelle, ja sitä vain katsellaan. Kun kiusausta on kulunut riittävän kauan, ihanuuden saa ottaa käteen ja haistella. Mutta vain haistella. Jo tässä vaiheessa sylkirauhaset kuulemma tuottavat tavaraa enemmän kuin rekkuvainaan kuolahanat joulukinkun edessä. Mitä tarina tantrisesta suklaansyönnistä opettaa meille nautinnosta?

ka vihdoin sai lähetteen psykoterapiakuntoutukseen. Nyt hän käy Kelan rahoituksen tuella terapeutilla kaksi kertaa viikossa seuraavat kaksi vuotta. Kolmannen vuoden aikana terapiatapaamisia on kerran viikossa. Lisäksi hän käy YTHS:n psykiatrilla noin kerran kuukaudessa. Tänä syksynä Annika on taas palannut luentosaleihin ja suorittanut opintoja. Rauhoittuminen ja pysähtyminen ovat tehneet hyvää. Läheiset ystävät ja perhe ovat olleet valtavana apuna ja tukena Annikalle. Tällä hetkellä sairaudessa raskainta on salailu ja peittely – kaikki Annikan ystävät eivät tiedä hänen masennuksestaan. Annika ei ole masennuksensa kanssa yksin. Yksi syy siihen, että kunnollisen hoidon saaminen kesti kauan, on YTHS:n mielenterveyspalveluiden kova kysyntä ja ruuhkat. Voiko olla, että opiskelijoiden kyky sietää stressiä, vastoinkäymisiä ja vaikeita tilanteita on madaltunut? Onko masennuksen määritelmä madaltunut? Annika ei usko tähän.

Hänen mielestään lääkkeitä myönnetään liian helposti, mutta lääkkeettömään hoitoon pääsy tulisi taata kaikille sitä tarvitseville. Mielenterveysongelmien hoidossa opiskelijat jäävät usein marginaaliin. Kasautuva paha olo ehtii kyteä ja syöpyä pahaksi. Ilman läheisten tukea Annikankin hoitoon pääsy olisi viivästynyt. YTHS:llä ei ole resursseja holhoavaan hoitokoneistoon. Avun saanti jää oman tai läheisten aktiivisuuden varaan. Selkeä merkki paremmasta on, että ajoittaisista ahdistuskohtauksista huolimatta Annika pääsee liikkeelle kotiin jäämisen sijasta. Jotta surusta ja sitä seuranneesta masennuksesta voi selvitä, on hyväksyttävä oma tilanteensa. Annikalta meni siihen vuosi. –Helpotti kun sai luovuttaa ja myöntää itselleen, että on masentunut. Annikalla on luja tahto valmistua ja siirtyä työelämään. Hän toivoo parantuvansa masennuksesta seuraavan kahden vuoden sisällä. Lääkkeistä on tarkoitus luopua pik-

kuhiljaa, mutta terapiassa käyntiä Annika jatkaa pidempään. Järjestötoiminnasta kiinnostunut Annika voisi kuvitella tulevaisuudessa vetävänsä itsemurhan omaisten tukiryhmää, sillä hän haluaisi auttaa muita saman kokeneita selviytymään. –Sitten kun olen itse selviytynyt, Annika toteaa ja hymyilee.

Mediassa toitotetaan professorien suulla, että uuden sukupolven nousevia arvoja ovat hedonismi, egoismi ja narsistinen individualismi – mielihyvän tavoittelu keinoja kaihtamatta. Tulevaisuuden toivojen nautinnonhalusta vinoillaan syyllistävään sävyyn, ja homma kuitataan toteamuksella: ”Ei tällä menolla olisi Talvisodassa pärjätty.” Tällainen hedonismikeskustelu on lähinnä irvokasta – onhan nykyinen pari- kolmekymppisten sukupolvi ensimmäinen, jolla on mahdollisuus poliittisesti avoimeen analyysiin sota-ajasta – siitä kiitos edellisten polvien ansiokkaalle neutralointityölle. Hedonismi arvona viestii pikemminkin puutteen ja kärsimyksen historian kanssa sinuiksi tulemisesta, ei sen kieltämisestä. Mielihyvätarpeiden korostuminen ei ole ihme maassa, jossa isoäitien kaappien perukoilta löytyvät edelleen kolmen vuosikymmenen jogurttipurkit ja joulupaperit säästettynä pahan päivän varalle. Elämme post-kärsimyksen aikaa, jolloin nautinto on ensimmäistä kertaa täysimittaisesti mahdollista. Siksi hedonismin kulttuurinen uutuudenviehätys ajaa meidät helposti hulluuden partaalle: mikään ei riitä, mikään ei tunnu miltään, vaikka juuri tein kaiken minkä naistenlehdet, Eat Prey Love ja Kama Sutra elämän iloista opettivat! Meistä on tullut ahneita nautinnolle. Luulemme, että saamalla kaiken minkä haluamme, tunnemme suurta mielihyvää; se kuuluisa nautinnon harha. Kiintoisan näkökulman asiaan tarjoilee poptaiteen kulttihahmo Andy Warhol toteamuksellaan ”Coca-Cola is the great equalizer”. Coca-Cola maistuu aina samalta – oletpa sitten Yhdysvaltain presidentti tai kerjäläinen. Kannattaa siis palata tilanteisiin, joissa kokis on maistunut aivan jumalaisen hyvältä, paremmalta kuin missään ikinä ja kenelläkään muulla. Miksi se maistui juuri silloin niin hyvältä? ...ja taas ollaan tantrisen viisauden äärellä: mitä vähemmän saa sitä, mitä eniten haluaa, sitä suurempi on nautinto, kun sen joskus saa. SUKLAATA, NYT! 17

Rajoittuuko Unicafen ympäristöystävällisyys kierrätettäviin pahvimukeihin ja reiluun kahviin? Tutkain pureutui asiaan ja sai kuulla muun muassa keväällä avattavasta kasvisruokaravintolasta.

Unicafen ympäristöystävällisyys - totta vai tarua?

teksti

Alexandra Peth • kuvat Lauri Laavakari

Nopea selailu Unicafen nettisivuilla kertoo yrityksen pyrkimyksestä profiloitua vastuulliseksi toimijaksi, jonka visiona on tukea opiskelijoiden työtä ravitsevilla lounailla. Unicafe on mukana erilaisissa ympäristöhankkeissa ja sille on myönnetty ISO 9001:2008 -laatustandardin mukainen sertifikaatti, minkä avulla se pyrkii laadun jatkuvaan kehittämiseen. Kuulostaa hyvältä! Unicafen toimitusjohtaja Arja Kosonen vastaakin mielellään ympäristöä koskeviin kysymyksiin. –Yritämme kehittyä ympäristöystävällisemmäksi muun muassa Foodspill-hankkeen avulla. Hankkeen tiimoilta teettämämme tutkimuksen tulokset tulevat vuodenvaihteessa. Olemme tutkineet roskiin heitettävän ruoan määrää. Unicafe aikoo vuoden 2011 aikana myös sertifioida yrityksensä ympäristötoiminnan, kertoo Kosonen.

HYYn ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Jenni Lehtosen mielestä ympäristöystävällisyys voisi olla Unicafelle hyvä kilpailuetu ja se voisi houkutella enemmän myös yliopiston ulkopuolisia ruokailijoita. Unicafe hävisi syksyllä Viikissä sijaitsevan Ladonlukko nimisen tilan kilpailutuksessa Sodexholle. –Unicafe jäi kolmesta kilpailijasta toiseksi ja hävisi Sodexholle yliopistolle tehtävissä investoinneissa, asiakastyytyväisyystutkimustuloksissa ja Suomen Sydänliiton arviointilomakkeen malliaterian kuvaamisessa. Tarjouksen voittaja tarjosi myös ulkopuolisten lounastajien liikevaihdosta prosentuaalisesti suurimman osuuden tilakustannusveloitusta, kertoo Kosonen. Tämä on opiskelijoille tärkeä tieto. Sodexhoon vaikuttaminen ympäristökysymyksissä ei ole yhtä helppoa kuin Unicafehen

vaikuttaminen, sillä Sodexho on kansallinen ketju. Se ei ole millään tavalla sidoksissa yliopistoon kuten HYYn omistama Unicafe. Yliopiston kiinteistöhoitaja korostaa, että kysymys oli nimenomaan laadullisesta, ei hintavertailusta. Hän ei kuitenkaan suostunut kommentoimaan suoraan, onko yliopisto miettinyt muidenkin tilojen kilpailuttamista. Jenni Lehtonen toivoisi, että Unicafe mainostaisi enemmän käyttämiään reilun kaupan tuotteita, esimerkiksi pöytästandeissa. Harvat opiskelijat tietävät, että osassa Unicafen leivonnaisia käytetään reilun kaupan sokeria ja kaakaota, ja että myös myytävät hedelmät ovat reilun kaupan tuotteita. Kososen mukaan reilun kaupan tuotteet eivät kuitenkaan ole suositumpia kuin normaalit tuotteet. Alle puolet asiakkaista ostaa reilun kaupan kahvia. Syyttävä sormi kohdistuu siis osittain opiskelijoihin itseensä. Unicafe pyrkii

Tylsyys

on aristokraattinen nautinto Ensi keväänä Topelia muuttuu kasvisruokaravintolaksi.

raaka-aine hankinnoissaan ympäristöystävälliseen ratkaisuun. –Pääsääntöisesti ruokiemme raakaaineet ovat suomalaisia, paitsi riisi. Sitä ei voi kasvattaa Suomessa, joten se on pakko tuoda ulkomailta, Lehtonen kertoo. HYY:n ympäristövaliokunta osoitti juuri avoimen kirjeen Unicafen johdolle. –Kasvisruokapäiviä olemme yrittäneet ajaa nimenomaan ympäristösyistä. Emme pyri käännyttämään sekasyöjiä kasvisyöjiksi, valiokunnan puheenjohtaja Lehtonen toteaa. Valiokunta on myös ajanut Topelian muuttamista kasvisravintolaksi ja vedonnut Taideakatemian yhteydessä toimivaan Kasvisbaariin, joka on saavuttanut suuren suosion. Valiokunta toivoisi Unicafen vaihtavan riisin kotimaiseen kauraan, ohraan tai tummaan makaroniin.

Toiveita on kuunneltu, ja ensi keväänä Topelia muuttuu kasvisruokaravintolaksi. Tarkoituksena on tarjota myös yksi kalliimman kategorian annos, joka on täysin luomua. Luomutuotteiden vaikean logistiikan vuoksi laajempi jakelu on liian kallista. Unicafen ympäristöystävällisyys on joutunut myös WWFn syyniin. Unicafehen ollaan oltu yhteydessä useamman kerran kalaruokien osalta. –Unicafe käyttää lounaissaan lohta, joka on WWFn kalaoppaan keltaisella listalla. Keltaisen listan kalat ovat niitä, joita tulisi välttää, kertoo WWFn meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen. Kalankasvatuksen ympäristökuormitus on ravinnepäästöjen takia huomattava. HYYn ympäristövaliokunnalle Unicafe on ilmoittanut tiedostavansa ongelman ja pyrkivänsä etsimään ratkaisuja.

teksti

Osaltaan Unicafen toimintaa rajoittaa Kelan ateriatuki. Ateriatuen saamiseksi ruokalan on pakko tarjota sekä kasvis-, kalaettä liharuokia. Kasvisvaihtoehdoista koostuva valikoima on mahdollinen ainoastaan, jos lähellä on toinen ruokala, missä tarjotaan muita vaihtoehtoja. Arja Kosonen toivoisikin, että ateriatuki sidottaisiin indeksiin. Ruoan hinta on ollut sama vuodesta toiseen, eikä enää perustu oikeaan kustannuskehitykseen. Tässä olisi taas yksi tärkeä asia, joka tulisi nostaa yleiseen keskusteluun. Nyt laitetaan kaverit vetoomusta eduskuntaan!

T eemu S almela •

kuvitus

M ia N iemelä

On ilta. Opiskelijatoverisi ovat sitseillä tai pontta tieto, että pelkkä metsän katsominen mahdollista siirtää loputtoman työnteon aijoillain muilla maailman mahtavimmilla aiheuttaa hyviä asioita ihmiselle. kakautta kauemmaksi, olla vielä jokin aika kekkereillä, mutta rahasi ovat loppu. Ilman Tylsyys on aristokraattinen nautinto. Filosoulkona oravanpyörästä. Kokea vapauden ja rahaa ei oikein voi hakea perinteisiä nau- fi Descartesilla oli tapana lojua sängyssään tylsyyden hetket. tintoja. Olet surffannut netissä tuntikausia puoleen päivään saakka. Varmaan pirun Antropologi Thomas Hylland Eriksen ja kuunnellut samoja vanhoja levyjä. Jos tylsää, mutta tylsyys sai hänet ajattelemaan on kirjoittanut Hetken tyranniasta. Hänen vielä sattuu olemaan perjantai, niin opiske- viisaita. Descartesin aikarytmi rikkoontui, kun mukaansa teknologian hallitsema ”nopea luun liittyvät tehtävätkin ovat psykologisesti Ruotsin kuningatar kutsui hänet neuvonantaaika” syö ”hitaan ajan”, jos niin annetaan poissuljettu. Millaiseksi tällaista mielentilaa jakseen. Kuningatar herätti filosofin pohjoistapahtua. Hidas aika on elämänhallinnan voisi kutsua? Ensimmäinen sana, joka tulee maiseen tyyliin joka jumalan aamu kukonlaukannalta tärkeää latautumisen ja uudistumieleen, on tylsä. Tylsä. Kuulostaa ikävältä. lun aikaan. Tällainen yhteiskunnan tukipylväs misen aikaa, joten sitä täytyy suojella. YhEhkä tylsyys ei olekaan niin kammottava -ajattelu todennäköisesti tappoi Descartesin. teiskunnan tulisi Eriksenin mielestä varjella asia. Tylsyys laittaa ainakin minut ajattele- Hän ei saanut levätä keuhkokuumettaan pois. hidasta aikaa samalla tavalla kuin luontoa. maan: mitä haluan elämältä, Maailmassa tapahtuu paljon sellaismitä olen tähän mennessä ta, mitä ei ole pakko tietää. saavuttanut, mitä seuraavakSuuret yhteiskuntateoriat eivät Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, synny mielenosoituksissa. Ne syntysi? Tylsyys on suloinen haaveilun ja tympääntymisen vät työhuoneissa äärettömän tylsänä mitä ei ole pakko tietää. sekoitus. hetkenä. Tai lenkkipolulla. Ja lenkkeiParas hetki viikossa on mielyhän on tylsää. Toinen tärkeä asia lestäni sunnuntai-iltapäivä. Kenelläkään ei tylsyyden hetkissä on niiden aiheuttamien Opiskelijallekin asetetaan kohtuuttomilta voi olla mitään asiaa, eikä mihinkään voi tuntuvia vaatimuksia. Milloin pitäisi opiskella ajatusten toteuttamisen vaihe: ideat täyolla kiire. Todella tylsää. Opiskelija-asun- maisteriksi kahdessa vuodessa ilman työntetyy saada talteen ja tarvittaessa muovata toni ikkunasta näkyy vähän metsää ja sen koa, milloin taas opiskella maltillista tahtia ja käytännön toiminnaksi. Tällä tavoin tylsyys takana Turunväylä. Turunväylän takana on tehdä loputtomasti töitä. Opiskeluajan yksi erottuu laiskottelusta. vielä lisää metsää ja siellä piilossa Tarvas- tärkeimmistä anneista on kuitenkin sosiaaJoten varjelkaamme tylsiä hetkiämme. pää. Voin katsella tuota maisemaa loput- listen kontaktien lisääntyminen ja vertaistuki Ne ovat nautinto, joka yritetään ottaa pois. tomiin. Tälle tuijottelulle on antanut lisää erilaisissa ongelmissa. Opiskelulla on myös Meiltä kaikilta. 21

Kevyet askeleet

Ballerinan ammatti on monen pienen tytön toive, mutta tosissaan ammattilaisiksi pyrkivät tanssijat ovat valmiita antamaan kaikkensa toteuttaakseen unelmansa. Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaat kuitenkin vakuuttavat, että rankka koulutus on vaivan arvoista. teksti

M aria L ieto •

kuvat

J ouko P erttula

Laura Tikkanen, 19 Elisabeth Popov, 20

–Olin pienenä koko ajan menossa. Siitä

maamme ainoa valtakunnallinen oppilaitos, joka

luan tästä todellakin ammatin itselleni, jos en

sekä ammatillinen toisen asteen koulutus. Kolmi-

ja Susmita Meyer-Rochow, 17 lämmittele-

se lähti – vanhemmat ajattelivat että baletin

totinen – kaikki keskittyvät vain omaan teke-

Suomessa niin sitten jossain muualla, Laura

vät Taiteen talon tanssisalissa aamutreenejä

varten. Salissa on hiljaista ja tunnelma melko miseensä. Kaikilla kolmella nuorella naisella

on selkeä unelma. Jokainen on tanssinut kolmivuotiaasta saakka ja heitä yhdistää palava halu tulla ammattitanssijaksi.

harrastaminen voisi tehdä minulle hyvää. Hakertoo lämmittelyä keskeyttämättä.

Tytöt opiskelevat Suomen Kansallisooppe-

ran säätiön ylläpitämässä balettioppilaitok-

sessa. Kansallisoopperan balettioppilaitos on

on erikoistunut klassisen baletin opetukseen. Siihen kuuluu alkuopetus, ala-aste, nuoriso-opetus vuotisten ammatillisten opintojen jälkeen oppilailla on siis mahdollisuus työskennellä alalla tai jatkaa opintojaan muualla.

Laura ja Elisabeth ovat kirjoittaneet ylioppilaik-

si ja valmistautuvat tämän vuoden ajan suoritta-

”

Välillä väsyttää niin paljon, ettei treeneihin yksinkertaisesti jaksaisi lähteä.

maan balettioppilaitoksen ammattiuraan val-

Vaikka baletti aikatauluttaa keskimäärin kuu-

itselleen tutkintonimike. Ehdottomasti suu-

muulle, eivät he valita lukiokurssien ja baletin

mentavaa näyttötutkintoa. Näyttötutkinnon

avulla oppilailla on mahdollisuus hankkia rin osa oppilaista tulee ammatilliseen koulu-

tukseen suoritettuaan perusopinnot samassa

päivät täydellisesti, eikä aikaa jää juurikaan yhdistämisen olevan erityisen hankalaa.

Moni koulun oppilaista on muuttanut ul-

paikassa, vaikka se ei vaatimus olekaan.

kopaikkakunnilta Helsinkiin toteuttamaan

ehdotonta, että jäisin tanssijaksi Suomeen.

pieniä asuntoja koulukavereidensa kanssa.

–Suunnitelmani on valmistua ensi kevää-

nä - teen tällä hetkellä näyttötutkintoa. Ei ole Ulkomailla on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin täällä, Laura kertoo.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva

Susmita on muutaman vuoden nuorempi ja suorittaa tanssiopintojen ohella myös lukion peruskursseja. Balettioppilaitoksella on

tena päivänä viikossa treenaavien oppilaiden

yhteistyösopimus Eiran aikuislukion kanssa.

haavettaan. Toisilla on sukulaisia, joiden luo-

na asua, mutta monet nuoretkin tytöt jakavat Tanssi hallitsee vuorokausirytmiä ja oppilaat kertovatkin parhaiden ystäviensä tulleen nimenomaan baletin myötä.

–Parhaimmat kaverit ovat tulleet ehdotto-

masti tanssin kautta. Olen alun perin Oulusta, enkä juuri tunne muita helsinkiläisiä kuin tanssijoita, Susmita kertoo.

in a nutshell b a l e t t i au t ta a j a k s a m a a n

Tulehtuneet nivuset, vähän ongelmia selän

kanssa, nyrjähtäneitä nilkkoja ja sellaista. Ei onneksi mitään vakavaa, Laura kertoo omista harrastukseensa liittyvistä vaivoistaan.

Samankaltaiset ongelmat toistuvat lähes

kaikkien paikalla olevien oppilaiden suusta,

mutta he ovat kuitenkin tyytyväisiä, että tree-

den lukukauden ajan koeajalla – toisin sanoen

kuitenkin aina mennä. En ole koskaan jättänyt

ei haittaa heitä, sillä palautetta on saatava ke-

oppitunti alkaa. Paikalle saapuu voimakkaal-

jatkuvan lähtöuhan alla. Kaikki tytöt väittävät, että jatkuvan arvostelun kohteena oleminen

hittyäkseen. Palautetta eivät anna ainoastaan opettajat, vaan myös luokkakaverit - hyvässä hengessä.

–En ollut valmistautunut siihen, kuinka pal-

naamiseen ei ole tullut pitkiä taukoja.

jon kritiikkiä saamme. Se on henkisesti aika

ryhmään Kansallisbalettiin. Ammattiopintoja

pohtii.

Monen oppilaan tavoite on päästä osalli-

seksi Suomen ainoaan ammatilliseen tanssi-

suorittavilla oppilailla onkin mahdollisuus

päästä suorittamaan työharjoittelujaksoaan Kansallisbaletin parissa. Ammattilaiseksi tähtäävän balettitanssijan on opittava nuoresta

lähtien kestämään itseensä kohdistuvaa tiuk-

rankkaa. Mutta jos jotain haluaa näin paljon, niin kyllä arvostelun silloin kestää, Susmita

–Palautteen saamiseen on jo niin tottunut,

että ennemminkin ihmetyttäisi, jos opettaja ei yhtäkkiä kiinnittäisikään huomiota, sanoo Elisabeth.

Tytöt kertovat välillä väsyttävän niin pal-

kaa arvostelua ja kritiikkiä. Oppilaitoksessa

jon, ettei treeneihin yksinkertaisesti jaksaisi

opetuksen koulutusasteelle, on opiskelija yh-

li jäädä nukkumaan. Mutta baletin takia haluan

toisen asteen koulutuspaikkoja on ainoastaan

kolmekymmentä. Jo tultuaan valituksi perus-

lähteä.

–Joskus on vaan niin väsynyt, että tekisi mie-

The writer is made in USSR, now living and studying in Helsinki. A passionate debater whose free time is filled with laughter, hot beverages and loyal friends written by Anna Bessonova photo Annina Mäkinen

menemättä, Laura sanoo.

Kello on puoli kymmenen ja varsinainen

la ranskalaisella aksentilla puhuva opettaja

Marie-Pierre Greve tumma nuttura pääs-

sään. Hän on Suomen Kansallisbaletin johtaja

Pirate Nay?

Kenneth Greven puoliso, tanssija itsekin. Greve taputtaa käsiään yhteen, ja pianisti Antti

Puska alkaa soittaa flyygeliä. Tytöt järjestäy-

tyvät riviin peilin eteen. Saliin tulee erityinen, lähes satumainen tunnelma. Mielikuvat balettitunneista ovat sittenkin aika lähellä totuutta.

Kysyn tytöiltä lopuksi, mitä he tekisivät, jos

eivät tanssisi. Kukaan ei sano mitään.

–Aika vaikea kysymys, rikkoo Elisabeth lo-

pulta hiljaisuuden.

–Ei mitään tietoa, täydentää Laura.

Remember listening to music on cassettes? I had loads of them. I also

At the same time, while record labels can sometimes be unfair to

made a lot of copies for my friends, though it took ages. You had to buy

artists and consumers, they still invest a lot into finding and promoting

with the spread of Internet changed all that. Today it takes a mere click

but simply profit from their work illegally. So whichever way you look

an empty cassette and play it from start till end without any interruptions. The arrival of easy-to-copy audio-file formats like MP3 together

of a mouse and a couple of minutes to download almost any file. Many

people enjoy free music and video with the help of torrent and other ‘pirate’ sites. There are a few legal streaming services like Spotify that offer an alternative but so far have not replaced illegal downloads.

To load or not to load? That is the question. Some people are com-

pletely against illegal downloading, calling it a theft. On the other ex-

treme are people who claim free downloading is a human right and join political Pirate parties to fight for their cause. A lot of us probably fall in-between: we might find downloading files morally dubious but

it doesn’t stop us from doing it anyway. In the end, hardly anyone gets

caught and record companies have been charging us way too much for CDs for years!

Technically, that’s true. Most of the revenue from record sales never

reaches the artist so downloading their music doesn’t really hurt them. It can even be argued that by freely and widely spreading their music

new talent. Getting money from music sales is part of financing that effort. Torrent sites, by comparison, do not give any such value to artists

there is a dilemma: buy pricy CDs and few of your precious euros would

reach the artist; download it from The Pirate Bay and the artist is still

left empty-handed while the site profits from ads. There are ways to solve the dilemma by using legal streaming services, listen to the artists’

music on the radio or on MySpace, even buy their individual tracks on iTunes or get them to your mobile through Ovi store.

How big a deal are illegal downloads? Taken together they’ve trans-

formed the music industry, making artists and record labels look for

new sources of revenue. There’s most probably no turning back so you might as well load, baby, load. Though we should all buy a CD or

other merchandize now and again and go to more concerts. If not to support your favourite musician, then for the sheer joy of live music and clean consciousness.

you help make the artist more famous and popular. That fame often

translates into much revenue from live concerts or merchandize that reaches the artist directly.

On the other hand, songs are a result of artists’ hard work and are, in

the end, their property. Though it’s hard to think of a song as property like a car or a computer. If I take someone’s car, I’d have it and they won’t.

I would be the only person who’d be able to use it. If I download a music

file, the original still exists and other people can listen to it too. True, the artist did not give me a permission to listen to their work for free. But if I listen to their song on the radio and it’s stuck in my head for the

whole day, they don’t get a dime either and I have a similar experience.

Etäiset kaunottaret Nautinnon ammattilaiset, Japanin kruununjalokivet. Geishat ovat mystisiä kaunottaria, joiden maailmasta tiedetään vain vähän. Tämä vähäkin on usein peittynyt tarinoiden verhoon. teksti I iris

Geisha on japanilainen viihdetaiteilija, eräänlainen PR-emäntä ja viihdyttäjä. Määrittely ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, muistuttaa Helsingin yliopiston japanin kielen lehtori Yakako Uemura. Hän tekee paraikaa väitöskirjaa geishojen elämäkerroista. –Ei voi puhua vain geishasta. Geishojen sisällä on erilaisia hierarkioita ja lisäksi geishat identifioituvat vahvasti siihen paikkaan, jossa työskentelevät. Myös eri aikojen geishat ovat olleet hyvin erilaisia, Uemura selittää. Sana geisha tulee sanoista taide ja viihdyttäjä. Usein siteerattujen lähteiden mukaan ensimmäinen geisha sellaisena kuin se nyt ymmärretään, syntyi vuonna 1762. Geishat ovat viihdyttäjiä, joiden tehtävänä on hengen ja tunnelman luominen juhliin eri tavoin. Geishat keskustelevat, tarjoilevat juomaa, soittavat ja tanssivat. Kun puhutaan geishasta, mieleen piirtyy kuva kimonoon pukeutuneesta ja kasvot valkoiseksi maalanneesta kauniista naisesta, mutta alun perin geishat olivat itse asiassa miehiä. Japanissa juhliin kuuluu oikeanlai28

L agus •

kuvat

S tock XCHNG

nen juhlapaikka sekä ohjelma, josta vieraat voivat nauttia. Juhlissa oli miesviihdyttäjiä, jotka tekivät erilaisia temppuja ja soittivat. 1700-luvulla naisistakin tuli geishoja. Tuohon aikaan geishat olivat viihdyttäjätyttöjä, jotka rinnastuivat prostituoituihin. Uemura kuitenkin muistuttaa, että geishat eivät olleet vain seksityöläisiä, ja että länsimaissa sana prostituoitu herättää vääränlaisia mielikuvia, kun on puhe geishoista. Länsimaissa on olemassa romanttista rakkautta, joka liittyy suhteeseen ja sitten on maksettua seksiä, jota voi harjoittaa prostituoitujen kanssa. Geisha oli jotain tältä väliltä. Geishaperinne muuttui 1700-luvun kuluessa. Ilmaantui tarvetta myös soitto- ja laulutaidolle, eikä geishan työ ollut enää vain seuralaisena ja prostituoituna toimimista. Sosiaalinen äly ja keskustelutaito ovat geishalle tärkeitä ominaisuuksia. Uemura käyttää esimerkkinä tilannetta, jossa liikekumppanit tapaavat ensimmäistä kertaa. Sellainenhan voi olla vaikea ja kiusallinen tilanne, jos ei tunne toista ihmistä lainkaan. Tarkoituksena voi olla tutustuminen ja sen

puntaroiminen, ryhtyäkö liiketoimiin kyseisen henkilön kanssa. Geishan tehtävänä on luoda tunnelma tilaisuudessa mukavaksi ja molemmille osapuolille luontevaksi. Geishojen työnkuva vaihtelee kuitenkin suuresti riippuen paikasta, jossa he työskentelevät. Uemuran mukaan myös kuva geishan työstä voi olla idealistinen, sillä tietoa geishojen työstä on vaikea saada. Geishojen kirjo on laaja ja vaihteleva. Nekin geishat, jotka työstään kertovat, ovat hierarkiassa korkealla. Siksi heidän tarinansa eivät kerro koko totuutta. tie geishaksi

Geishat eivät voi noin vain täyttää työpaikkahakemusta. Geishaksi ryhtyvä ei valitse vaan uraa, vaan elämäntavan. Koulutus on vaativa ja pitkä. Ennen koulutus oli vaikeampi ja alkoi jo pikkutyttönä, jopa 5-vuotiaana. Esimerkiksi samisen-soittoharjoitukset aloitettiin varhain, samoin tanssinopetus. Jotkut erikoistuivat tanssiin, toiset musiikkiin. Nykyään on suoritettava peruskoulu ennen geishakoulutukseen siirtymistä. Kuten 29

Suomessakin, Japanissa oppivelvollisuus päättyy yläasteen suorittamisen jälkeen eli noin 15-vuotiaana. Sen jälkeen voi hakeutua geishakoulutukseen ilmoittautumalla tietyn alueen geishakouluun. Hakijoita ei Uemuran mukaan ole enää nykyään kovin paljoa, eikä seula sen vuoksi ole niin tiukka. –Arvelen, että siinä käydään kyllä perusteelliset keskustelut ennen koulutukseen ottamista. Geishana oleminen ei ole vain työskentelemistä, vaan geishana elämistä. Koulutukseen hyväksytty geisha muuttaa huvialueelle okiyaan eli geishataloon. Taloissa asuu muutama geisha ja geishoiksi koulutettavia. Talo on geishojen koti, eikä sinne kutsuta asiakkaita. Koulutukseen kuuluu erilaista tapakoulutusta, soittoa, laulua, tanssia ja muita taiteita. Myös yleissivistävä koulutus on erittäin tärkeää, sillä keskusteleminen asiakkaiden kanssa on elimellinen osa geishan työtä, eivätkä siinä pärjää kouluja käymättömät. Geishakoulutettavat harjoittelevat oikeiden geishojen kanssa ravintolassa ja asiakkaiden parissa. Uemura uumoilee, että geishoiksi lähtevät vanhaa japanilaista kauneutta, taiteita ja perinteitä arvostavat nuoret naiset.

s a l a p e r ä i s e t k au n o t ta r e t

Geishojen maailma on salaperäinen ja kiinnostava. Geishoja koskevaa tieteellistä tutkimusta on vähän. Yhdysvaltalainen, japanilaiseen kulttuuriin erikoistunut antropologi Liza Dalby sai vuonna 1975 Fulbright-stipendin geishoja koskevalle tutkimushankkeelleen ja eli vuoden ajan geishayhteisössä Kiotossa. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Geisha ja häntä on kutsuttu ”ainoaksi amerikkalaiseksi geishaksi koskaan”. –Geishoja on vaikea tutkia. Se on niin eristetty maailma. Tätä kuvaa esimerkiksi hyvin se, että eräs kiotolainen professori totesi minulle, ettei geishoja kannata tutkia, sanoo Uemura. Paitsi että tieteellinen tutkimus geishojen elämästä uupuu, on geishakulttuuri Uemuran mukaan tuntematon jopa tavallisille japanilaisille. Uemura itse ei ole koskaan tavannut oikeaa geishaa. Ovet teehuoneisiin ja ravintoloihin geishojen viihdytettäviksi eivät aukea tavallisille ihmisille. Geishakulttuurista nauttiakseen myös vieraiden on oltava sivistyneitä ja perehtyneitä vanhaan japanilaiseen kulttuuriin, esimerkiksi musiikkiin ja historiaan. Geishojen piirissä liikkuukin oike-

astaan vain japanilaisen yhteiskunnan eliitti. Varallisuus ja arvovaltainen asema mahdollistavat geishojen seuran, mutta samasta syystä se jää suljettujen ovien taakse. –Se ei ole varsinainen tabu, mutta siihen kuuluu seksiin liittyviä vivahteita ja arvovalta-asetelmia, ja siksi siihen tutustuminen on hankalaa, Uemura sanoo. Tämän vuoksi Uemura uskoo geishakulttuurin kiinnostavan länsimaalaisia. Täällä seksi on jonkinasteinen tabu. Siitä puhutaan toki nykyään, mutta silti se on kiusallinen aihe. Mutta se kiinnostaa aidosti. Geishakulttuuri ei toki pyöri vain seksin ympärillä, mutta elementti on kuitenkin läsnä. Ehkä siksi geishat koetaan mielenkiintoisina. g e i s h at n y k y - j a pa n i s s a

Modernissa Japanissa geishat ovat mielenkiintoinen jäänne perinteisestä kulttuurista. Millainen on geishan asema nyky-Japanissa ja miten instituutio länsimaalaistuneeseen maahan sopii? –Arvostetuilla geisha-alueilla pitkään työtä tehneitä geishoja arvostetaan, niin kuin yleensäkin pitkään työtänsä tehneitä ja korkeassa asemassa olevia ihmisiä ar-

vostetaan, Uemura sanoo. Naisille geishana oleminen on myös eräänlainen tapa saada arvostusta, sillä muuten varsin miehisessä maailmassa geishamaailma erottuu siinä, että se on tyystin naisten oma ja johtama. Geishojen elintaso riippuu palveltavasta alueesta sekä siitä, onko geishalla mies vai ei. Geishan suojelijaa kutsutaan dannaksi. Perheellinen mies voi halutessaan tukea geishaa. Esimerkiksi kimonot ja muut geishan varusteet ovat erittäin kalliita. Geisha voi olla ”toinen vaimo” aviossa elävälle miehelle. Tämä voi kuulostaa länsimaalaisen korvaan oudolta, mutta Uemura selittää että sitä ei välttämättä koeta ongelmana, sillä geisha 30

ei ole millään tavoin uhka vaimon asemalle. Vaikka geishoja on nykyään vähemmän ja osa geisha-alueista on kuihtunut pois, on geishakulttuuri Japanissa yhä elävä. Samankaltainen kulttuuri elää Uemuran mukaan edelleen huvialueilla, vaikka niissä ei ole geishoja nähtykään. Huvialueet koostuvat baareista ja ravintoloista, joihin nimenomaan miehet kokoontuvat viettämään aikaa. Baareissa on töissä paljon naisia, jotka viihdyttävät seuruita keskustellen ja tarjoilevat juomia. Naiset eivät tarjoa seksiä, mutta pieni flirttailu kuuluu asiaan. Näitä paikkoja on paljon. Uemura uskoo, että geishakulttuuri ei katoa Japanista koskaan. Mutta silti se, mitä

me aiheesta tiedämme, on hyvin vähäistä. –Oikeastaan kaikki, mitä geishoista länsimaissa puhutaan, on tarinaa, Uemura toteaa.

Lokakuu 2006: Istun 16-vuotiaana Silja Serenaden yökerhossa tupakka kädessäni ja tuoppi toisessa. Puolituttu luokkatoveri sytyttää savukkeen ja kuljetan sen huulilleni. Imaisen muutaman poskarin ja hämmennyn, sillä nikotiini ei tunnu aiheuttavan lainkaan sitä huumaavaa tunnetta, josta kaikki puhuvat. Maailman väestöstä allekirjoittanut mukaan

lukien joka kuudes on löytänyt sen. Tupakointia esiintyy kaikkialla maailmassa, kaikissa

eri kulttuureissa, joskin sen muoto poikkeaa

kö tämä kansanosa tieteellisiin tutkimuksiin

skeptisesti suhtautuvaa väkeä vai tupakoivatko he silkkaa hedonistisuuttaan, sitä tuskin taitavinkaan tutkija saa koskaan selville.

Kesäkuu 2009: Olen kesätöissä eräässä sairaalassa laitoshuoltajana. Huomaan tupakoivani

Esimerkiksi nuuskaamisessa ei kuitenkaan

Tupakoitsijoiden alasajo on käynnissä ja vauh-

miseen; tupakointi on sosiaalinen tapahtuma

na 1977. Vuonna 2000 ensimmäinen ravin-

2040 mennessä. Jopa tupakkalakiin on kirjattu

nuuskan, käytön loppuminen maassamme. Voimme suunnata epäkiitollisuutemme entistä pääministeriä ja puhemiestä Paavo Lipposta kohtaan. Mutta tuskin tämäkään asetus

koskettaa sikariporrasta, vain meitä tavallista

kansanosaa. On aika ryhtyä toimiin tätä kä-

sittämätöntä tulevaa lakiehdotusta vastaan. Kokihan koko valtakuntamme jo kieltolain seuraukset valtaväestössä.

ole minkäänlaista hohtoa (jääkiekkoilua lu-

ti vain kiihtyy. Suomessa kiellettiin tupakointi

gin kaupunki on sen kieltänyt. Ei haittaa yh-

tolatupakointia koskeva laki tuli voimaan, ja

Suomen kunnista 79 on jo julistautunut täysin

ottamatta. Lisäksi 2009 toimeenpantiin laki,

sä tämä tarkoittaa tupakoinnin kieltämistä

sosiaalista paheksuntaa. Tupakka, varsinkin savukkeen muodossa, on terveystuote.

Tupakka on siis kautta maailman rakastettu nautintoaine. Vielä noin viisikymmentä vuotta sitten tupakoinnin terveydellisistä haitoista

ei juurikaan tiedetty. Polttaminen oli erittäin

tupakoi edelleen noin miljoona henkeä. Lie-

on muuttaa koko Suomi savuttomaksi vuoteen

juhliessani. Asia ei huoleta minua yhtään.

kohtaan soisi suotavan enää yhtään enempää

kuvat

tavoitteeksi kaikkien tupakkatuotteiden, myös

nyt myös töiden ohessa enkä enää ainoastaan

siinä missä kahvittelukin, eikä tupakoitsijoita

Siiri Saastamoinen •

kuneen tupakkavalistuksen jälkeen Suomessa

suuren yleisön tietoon. Vuosikymmeniä jat-

ta, savukkeesta. On ylähuuleen tykitettävää

kuun ottamatta) verrattuna tupakan poltta-

teksti

Virkamiesten ja terveysterroristien utopiana

tutkimukset tupakoinnin haitoista saatettiin

paikoitellen yleisimmästä tupakan muodosnuuskaa, purutupakkaa ja intialaista bidiä.

Tupakka, rakkaani

suosittua ja sallittua lähes kaikkialla, kunnes

Kesäkuu 2010: Uusi kesä, sama kesätyöpaikka. Pidän tupakkataukoja työajalla, vaikka Helsin-

julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa jo vuon-

tään, haistatan Pajuselle pitkät.

vuonna 2007 tupakointi kiellettiin kaikissa

savuttomaksi, Helsinki mukaan lukien, ja 49

ravintoloissa, muutamia poikkeuksia lukuun jossa alle 20 savukkeen rasioita ei ole lupa

myydä. Lakien perimmäisenä tarkoituksena on virkamiesten mukaan suojella ravintola-

työntekijöitä tupakoinnin haitoilta, mikä varmasti kaikkien mielestä on oikein.

kunnassa tämä on suunnitteilla. Käytännöstyöpaikoilla, eikä kunnallisten laitosten tiloi-

hin tai ulkopuolelle enää järjestetä erillistä tupakointitilaa. Kunnan omistamissa tai hal-

linnoimissa tiloissa ei myöskään saa myydä tupakkatuotteita. Asetus saattaa julkisten

J ouko P erttula

post studium

ja yksityisten työnantajien työntekijät sekä

nottuihin luoviin taukoihin tupakka sopii pa-

ajatellen!

suuden neroihin, niin tupakkatauko on hyvä

asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Mikä valtti vasemmistopuolueille ensi kevään vaaleja

Jotain tupakointia koskevasta yleisestä inhosta kertoo se, että esimerkiksi internetistä on

lähes mahdotonta löytää yhtään myönteistä tai edes neutraalilta vaikuttavaa tupakointia

koskevaa sivustoa. Varsinkin keskustelupalstoilla meno on kaikkea muuta kuin asiallista:

”Tupakointi on ensiaskel pilven polttoon ja

sitä myöten kovempiin aineisiin. Muistakaa se pössytellessänne.”

Wikipediasta löytyy pienehkö lista tupakoin-

nin hyödyistä: pienentynyt riski sairastua haavaiseen paksusuolen tulehdukseen sekä

remmin kuin hyvin. Mikäli tätä olisi järkevää

soveltaa meihin valtiotieteilijöihin, tulevaikeino säilyttää järki lukiessamme esimerkiksi vuista teosta Sociology.

On taas uudenvuodenlupausten laatimisen ja

rikkomisen aika. Täysin savuttomaksi en missään nimessä ryhdy. Tipatonta tammikuuta

en pidä, sillä alkoholi tuplaa tupakoinnin ihanuuden. Miten olisi lupaus siitä, että nauttisin täysin keuhkoin tästä nuoruudesta unohtaen kaiken maailman terveysvalistukset?

Joulukuu 2010: Liuta sukulaisia on tullut luoksemme tapaninpäivänä kylään. Keskuste-

nen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi lyhy-

kuolla.” Ensimmäistä kertaa koskaan mieleeni

Onko kenties vain sattumaa, että aikamme ne-

koilla luonut (terveisiä väistyvälle päätoimitta-

tonta pienempi riski sairastua Parkinsonin ja

lu kääntyy jo haudan lepoon siirtyneisiin suku-

emmän elinikänsä puolesta.

tulee tupakoinnin lopettaminen. Toisaalta, il-

rot ovat olleet tupakkamiehiä? Einstein, Freud,

jalle), en kirjoittaisi tätä artikkelia. Sitä paitsi

nä Jörn Donner. Tupakoinnin ja älykkyyden tai

Live fast and die young, röökikopissa tavataan

laisiimme: ”…taisi se Maikki-tätikin tupakkaan

man niitä kontakteja, jotka olen tupakkapai-

Churchill, Wilde sekä kotimaamme merkittä-

kuollaan sitä muutenkin.

edes luovan ajattelun välillä tuskin on tai voi

valtsikalaiset!

vistä henkilöistä ainakin Sibelius ja nykypäivä-

koskaan ollakaan korrelaatiota, mutta niin sa-

Tällä palstalla esittäytyy jo työelämään siirtynyt opiskelija.

Anthony Giddensin englanninkielistä 1200-si-

edellistä huomattavampina syinä tupakoimaAlzheimerin tautiin. Lisäksi tupakoiva ihmi-

Alumnimme medialainen teksti

L auri L aavakari

Mitkä ovat keskeisimmät työtehtäväsi?

Missä olet ollut aiemmin töissä?

Työhöni kuuluu kaikki maan ja taivaan väliltä, tehtävät muotoutuvat puhemiehen kalenterin ja tehtävien mukaan. Erityisavustaja tekee yhteistyötä mm. eduskunnan keskuskanslian kanssa täysistuntotyöhön liittyvissä asioissa, osallistuu mm. hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien kokouksiin sekä ministerien erityisavustajien ns. listapalavereihin. Aiemmasta työstäni eduskunnan sisäisessä tietopalvelussa on nykyisessätehtävässä suuri apu, sillä iso osa työstäni on taustoittamista ja tiedon etsimistä. Viestintätehtäviin kuuluu eduskunnan puhemieheen liittyvän viestinnän koordinointia yhteistyössä eduskuntatiedotuksen kanssa, toimittajatapaamisten järjestämistä ja briiffausta. Vastaan myös kansalaisten yhteydenottoihin, päivitän nettisivuja ja järjestelen sihteerin kanssa puhemiehen kalenteria.

Ensimmäinen oman alan työpaikkani oli urheilujärjestön viestinnässä, mm. järjestölehden toimittamista. Eduskunnassa aloitin 1991 suorittaessani opintoihin kuuluvaa työharjoittelua. Jatkoin töitä eduskunnassa osa-aikaisena koko opiskeluaikani ajan ja olin myös töissä paikallisradio Lohessa. Eduskunnassa olen toiminut tutkijana, apulaistiedotuspäällikkönä sekä tiedottajana. Suomen liittyessä Euroopan Unioniin olin EU-sihteeristössä ensimmäinen EU-tiedottaja. Eduskuntavuosien välissä olin reilun vuoden Korkeimmassa oikeudessa tiedottajana. Eduskunnasta siirryin Elinkeinoelämän Valtuuskunnan viestintäpäälliköksi viideksi vuodeksi. EVAsta siirryin Kuuloliiton viestintäpäälliköksi. Sekä EVAssa että Kuuloliitossa viihdyin hyvin, Kuuloliitossa tosin organisaatio on suurempi kuin EVAssa ja olin johtoryh-

män jäsenenä, joten työhön kuului viestinnän lisäksi muitakin johtamistehtäviä. Mitä kieliä tarvitset työssäsi?

Opiskelin ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa. Kahta ensimmäistä tarvitsen päivittäin, saksaa ja ranskaa harvemmin, pitäisi enemmänkin näitä viimeksi mainittuja kieliä ylläpitää. Mitä käytännön hyötyä valtiotieteiden maisterin tutkinnosta on ollut työelämässä?

Valtiotieteellisessä saa monesta asiasta hyvät perustiedot, sitten onkin vain valinnan vaikeus minkä asioiden tietämystä lähtee syventämään. Osa opinnoista olisi voinut olla käytännöllisempääkin, mutta todella hyvät eväät työelämää varten on tutkinto antanut.

T iina K ivisaari , 42

Tupakoiva ihminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi lyhyemmän elinikänsä puolesta.

• Eduskunnan puhemiehen (Sauli Niinistön) erityisavustaja • valmistunut 1994 valtiotieteiden maisteriksi pääaineena viestintä • sivuaineet talous- ja sosiaalihistoria, sosiaalipsykologia ja kansantaloustiede

Kuten muissakin riippuvuuksissa, myös liikuntaan addiktoitunut henkilö kärsii tilastaan.

Liikunta lisää hyvinja pahoinvointia Hyvinvointivaltiossa liikunta on olennainen osa politiikkaa. Sen monipuolisista terveyttä edistävistä ja elämän laatua kohentavista vaikutuksista puhutaan paljon ja lähtökohtaisesti liikunta nähdään positiivisena asiana. teksti

Työelämässä fyysinen kuormitus on taaksejäänyttä aikaa painopisteen siirryttyä palvelu- ja asiantuntija-ammatteihin. Henkisen suorituskyvyn merkitys sen sijaan korostuu tuottavuusajattelun luodessa paineita yhä enemmän yksittäisten työntekijöiden harteille. Vanhan roomalaisen ajatuksen ”Terve sielu terveessä ruumiissa” hengessä päättäjät tarjoavat nyt liikuntaa ratkaisuksi kansallisen työ- ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Hyvinvoinnista on lisäksi kehittynyt mittava liiketoiminnan ala. Julkisuudessa korostetaan usein liikunnan lisäämisen tuottamia etuja, koska suomalaiset liikkuvat tilastojen mukaan yhä vähemmän. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijakeskus, UKK Instituutti, on tuottanut aikuisväestön liikuntasuosituksista Liikuntapiirakan (2009). Piirakan ohjeistus täsmentää, että hyväkuntoinen tarvitsee kuntonsa kohentamiseksi rasittavampaa liikkumista, ja minimisuosituksia pidempään ja rasittavammin liikuttaessa terveyshyödyt lisääntyvät. Säännöllinen kuntoilu edistää terveyttä ja hyvinvointia kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Liikunnan määrä ei jakaannu kansan kesken tasaisesti. Toiset harrastavat 36

H anna T ykkä •

kuvitus

M ia N iemelä

liian vähän ja toiset reilusti liikaa. Riippuvuussuhteen liikuntaan kehittänyt ihminen ajatteleekin edellisen perusteella, että kaksinkertainen määrä harjoittelua tuplaa myös suorituksesta saavutettavat hyödyt. Tosiasiassa Liikuntapiirakkakin suosittaa raskaampia treenejä tehtävän määrällisesti jopa puolet vähemmän. va s t a p a i n o k s i r i i t t ävä m ä ä r ä l e p oa

Vaikka säännöllinen liikunnan harrastaminen tuottaa monia merkittäviä etuja, kasvaa elimistön suorituskyky todellisuudessa vain lepotilassa. Kunnon kohoaminen harjoittelun seurauksena perustuu ihmiskehon kykyyn sopeutua erilaisiin rasitustiloihin. Liikuntasuorituksen aikaansaama rasitus laskee kehon suorituskykyä. Tämä on kuitenkin vain hetkellistä, mikäli kuntoilun vastapainoksi on tarjolla riittävä määrä lepoa. Levättäessä kehon ”käyttöteho” ei ainoastaan palaudu lähtötasolle, vaan varautuakseen mahdollisiin tuleviin rasituksiin, elimistö ylikorjaa itsensä. Tästä seuraa se, että seuraavan treenin alkaessa suorituskyky on aiempaa korkeammalla tasolla, eikä

siis rasitettunakaan tipahda niin alas. Jos liikuntaa harrastetaan säännöllisesti ja välissä saadaan riittävästi lepoa, kasvaa elimistön fyysinen suorituskyky nousujohteisesti, mikäli häiriöitä ei tule. Edellisestä on helppo päätellä, kuinka käy kuntoilijan, joka unohtaa levätä. Treeniaddiktin keho ei missään vaiheessa ehdi palauttaa suorituskykyä edes lähtötasolle, jolloin kaikki harjoittelu on pelkästään kuluttavaa, eikä siis edistä hyvinvointia. Pahimmillaan harjoittelukierteestä voi syntyä sekä fyysisiä että psyykkisiä ylirasitustiloja, joista toipuminen vie hyvällä tuurillakin kuukausia. r a k e n t ava a k r i t i i k k i ä k a i va t a a n

Vuoden 2009 Helsingin kirjamessuilla aiheesta keskustelivat ulkoministeri Alexander Stubb sekä kirjailija-filosofi Tuomas Nevanlinna. Väittelyssä ulkoministeri Stubb kuvasi liikunnan olevan ”iloinen asia”, kun taas Nevanlinna puolestaan arveli, ettei ”kehon kehittämisestä ole juurikaan filosofista hyötyä”. Kun esimerkiksi lasten liikuntaharrastuksesta tulee liian pakotteista,

opiskelijatytöt treenaavat vimmaisina kuntosaleilla illasta ja tunnista toiseen tai jälleen yksi suomalaisurheilija jää kiinni dopingin käytöstä, voi itse kukin todeta, ettei liikunta todellakaan ole pelkästään iloinen asia. Pieni kriittisyys ja tervejärkinen keskustelu tekisivät varmasti hyvää sekä liikunnalle että sen harrastajille. Nevanlinna kommentoi edellä mainitussa kirjamessujen väittelyssä osuvasti: –Olisi absurdia paheksua liikuntaa sinänsä, mutta mua aavistuksen sieppaa, että se on vastaansanomattomasti hyvä asia. Silloin kyseessä on ideologia. Nevanlinnan mielestä myös liikunnan addiktiivisiin puoliin kiinnitetään huomiota liian harvoin. Kovana kestävyysurheilijana tunnettu Stubb myönsi tässä kohtaa omankin harjoittelunsa ”ylittävän ajoittain joitain rajoja”. l i i k u n ta o n o o p i u m i a kansalle

Niin urheilijat, kuin raskaan sarjan kuntoliikkujatkin tunnistavat liikkumiseen liittyvän riippuvuuden tunteen. Kouvolalainen Suvi lopetti kesän jälkeen lähes 15 vuotta kestä-

neen aktiiviuransa pesäpallon pääsarjassa keskittyäkseen työhönsä myymäläpäällikkönä. – Nyt on koko ajan jotenkin takaraivossa sellainen tunne, että ei treenaa riittävästi. Että pitäis mennä lenkille tai salille vaikka väsyttäis kuinka. Ja sitten, jos ei mene, on entistä huonompi olo sekä päässä että kropassa. Kun päivittäisestä kuntoilusta tulee pakkomielle, voi paikalleen jääminen aiheuttaa ahdistusta tai jopa ärtymystä. Vaikka liikuntariippuvuus onkin verrattain lievä riippuvuus, voivat sen mukanaan tuomat haitat olla melko merkittäviä. Kuten muissakin riippuvuuksissa, myös liikuntaan addiktoitunut henkilö kärsii tilastaan. Konkreettisimmillaan tämä voi tarkoittaa kuntoilua loukkaantuneena, esimerkiksi rasitusvammoista tai murtumista piittaamatta. Liikuntariippuvuuden aiheuttajana pidettiin pitkään endorfiinia. Rakkaus- ja mielihyvähormoniksikin kutsuttu endorfiini vähentää kivuntunnetta ja saa ihmisen hyvälle tuulelle. Sitä erittyy pitkäkestoisen liikunnan lisäksi muun muassa ihastuttaessa, naurettaessa sekä seksiä harrastettaessa. Endorfiini vai-

kuttaa samoihin reseptoreihin kuin morfiini, heroiini ja muut opiaatit. Juoksijat puhuvat ilmiöstä nimeltä runner’s high, jolla tarkoitetaan kestävyysharjoittelun aikaansaamaa nousuhumalamaista euforiaa. Liikunnan tuottaman endorfiinin vaikutuksista aivoihin ei kuitenkaan ole toistaiseksi yksiselitteistä näyttöä. Pakkomielteisellä liikunnalla ei ratkaista pahoinvoinnin ja uupumuksen ongelmia. Pysyvämmän tasapainon saavuttamiseksi on opeteltava kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tarpeita. Oireiden hoitamisen sijaan tulisi siis keskittyä syihin niiden taustalla. Maailman terveysjärjestön, WHO:n määritelmän mukaan terveys on kokonaisvaltainen niin psyykkiset, fyysiset kuin sosiaalisetkin tarpeet täyttävä hyvinvoinnin tila. Ylevää idealismia karsastava voi turvautua vanhaan viisauteen ”kaikkea kohtuudella”.

Työhyvinvointi

perustuu hyvään johtamiseen

Työssä viihtymisen kannalta on olennaista, että sekä työntekijät että johto ymmärtävät, mistä työhyvinvointi kumpuaa. Fazerin konsernijohtaja Karsten Slotte esittää oman näkemyksensä siitä, miten työhyvinvointia luodaan ja millaisia haasteita sen johtamiseen liittyy. teksti

Tiina Liukkonen • kuvat Fazer

Työ on tehnyt paluun suomalaisen yhteis-

rakennemuutokset, joita Slotte on johtanut

ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, ja keinoja

o d o t u s t e n y m m ä r tä m i s e n

koko työyhteisön tulee tietää mihin suuntaan

työurien pidentämiseen etsitään kuumeisesti.

merkitys

johto haluaa viedä yritystä. Tällöin on Slotten

Eri tahojen keskuudessa on herännyt epäilyk-

onnistuneesti siitä, millaisia toimintaympä-

dempiä työuria – monen mielestä suomalaiset

Karsten Slotte uskoo arvopohjaiseen johta-

eivät viihdy töissä tarpeeksi hyvin. Keskuste-

perusta on siinä, että työntekijällä on selkeä

ristön haasteita tavoitteiden saavuttamiseen

kuva siitä, mitä häneltä odotetaan. Jotta tähän

tapahtumassa sukupolvenvaihdos suurten

siä siitä, jaksavatko suomalaiset nykyistä piluun on noussut johdon rooli työhyvinvoinnin parantamisessa.

Diplomiekonomi Karsten Slotte, 57 on toi-

minut Fazerin konsernijohtajana vuodesta

2007 asti. Slottella on takanaan monipuolinen ja pitkä työura johtotehtävissä useassa eri

maassa. Ennen nykyistä virkaansa hän on toiminut muun muassa Fazer-konsernin varatoi-

mitusjohtajana, Cloetta Fazer AB:n konsernijohtajana sekä Fazer Makeiset Oy:n ja Vaasan

Mylly Oy:n toimitusjohtajana. Uransa aikana Slottelle on kertynyt merkittävää kokemusta

sekä normaalista työhyvinvoinnin johtamisesta että sellaisten tilanteiden hallinnoinnista, joissa työssä viihtymisen turvaaminen on poikkeuksellisen haastavaa. Haasteita lisää-

Yhteisten arvojen ymmärtämisen lisäksi

sekä toimialojen että organisaatioiden tasolla.

kuntakeskustelun keskiöön. Työelämässä on

vät esimerkiksi epävarmuutta luovat suuret

miseen. Hänen mukaansa työhyvinvoinnin päästäisiin, tulee yrityksen arvomaailman olla

kunnossa ja siitä on viestittävä selkeästi koko organisaatiolle.

–Jokaisen työntekijän täytyy olla selvillä

siitä, mitkä ovat ne yrityksen arvot, joihin

mukaan ehdottoman tärkeää, että johto viestii liittyy ja miten ne vaikuttavat yrityksen tulevaisuuteen. Tämän pohjalta luodaan visiot ja strategiat.

Siirryttäessä organisaatiotasolta yksilöta-

solle on Slotten mukaan tärkeintä, että esi-

mies kykenee selkeästi kuvaamaan yksilölle tai ryhmälle ne konkreettiset tavoitteet, joista työntekijöiden odotetaan suoriutuvan.

suoriutumista arvioivat mittarit ovat.

–Koko ajan on myös voitava antaa palautet-

ta hyvistä ja huonoista suorituksista ja katsoa mitä tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä, Slotte korostaa.

Erittäin tärkeänä Slotte näkee myös sen, että

työvälineet ja -tilat sekä sosiaaliset tilat ovat

kunnossa. Esimerkiksi työkoneiden toimimattomuus voi olla todella stressaavaa.

–Näistä asioista huolehtiminen on pieni pa-

nostus, jolla osoitetaan, että meille on tärkeää panostaa työntekijöihin. Vaikutus työyhteisön hyvinvointiin on huomattava.

arvot merkitsevät hänen itsensä sekä hänen työyhteisönsä ja esimies-alaissuhteensa

Työhyvinvoinnin kannalta on odotusten ym-

arvojen sisällön suhteen organisaatiossa. Tä-

märtämisen lisäksi Slotten mukaan ratkaise-

käydä jumpassa. Aktiivisuus on kuitenkin yk-

maan hänelle asetettuihin odotuksiin. Samalla

reettisia haasteita.

–Meillä Fazerilla yhteisten arvojen sisältö ja

merkitys tulkitaan muissa kulttuureissa, esi-

merkiksi Venäjällä, eri tavalla kuin Suomessa.

kun esimies kuvaa yksilölle tai ryhmälle toi-

minnan tavoitteen, on arvioitava, onko työntekijällä valmiudet suoriutua tehtävästään.

On esimerkiksi selvitettävä tarvitaanko lisää

koulutusta ja arvioitava, kuinka täsmällisiä

pumatta siitä, millaista työtä teemme. Kun

tulen työnpaikalle, minulla on sellainen fiilis, että selviän niistä odotuksista ja vaatimuksista

jotka minulle on asetettu. Tällaisessa mielenti-

lassa ihminen saattaa jopa alkaa ylisuoriutua tehtävässään.

Slotten oma työhyvinvointi kumpuaa sa-

moista lähtökohdista.

–Toki minäkin tunnen itseni toisinaan taval-

nulta odottaa. Tällöin tiedän mitä minun pitää

odotuksiin

merkitystä ei tule sivuuttaa. Yritys voi tarjo-

hän liittyy Slotten esimerkin mukaisesti konk-

–Se on mielestäni kaikkein tärkeintä riip-

sekä mahdollisuuden käyttää kuntosaleja ja

va l m i u d e t va s t a t a

vaa, että työntekijä kokee pystyvänsä vastaa-

tavoitteen saavuttamiseksi.

lista väsyneemmäksi. Talven pimeys tuntuu

painottaa.

kannalta. Lisäksi näkemysten tulee kohdata

vansa tarvittavan osaamisen ja työvälineet

Myöskään yksilön fyysisen jaksamisen

jokaisen tulee toiminnassaan sitoutua, Slotte Työntekijän tulee käydä läpi, mitä kyseiset

mitä häneltä odotetaan ja hän kokee omaa-

ta työntekijöille esimerkiksi liikuntaseteleitä silön itsensä käsissä.

–Kun pitää huolta itsestään, jaksaa pa-

remmin ja on hyvällä tuulella. Tämän tueksi esimerkiksi Fazerilla on mahdollisuus päästä hierojalle muiden harrastus- ja liikuntamahdollisuuksien lisäksi, Slotte kertoo.

Loppujen lopuksi työhyvinvointi kiteytyy

Slotten mukaan siihen, että ihminen tietää

välillä haastavalta. Lähden liikkeelle siitä, että

tiedän mitä pomoni, eli yrityksen hallitus, mitehdä ja voin arvioida, että minulla on osaa-

mista ja taitoa selviytyä työstäni. Se antaa minulle turvaa. Erittäin tärkeää on myös se, että koen saavani todella hyvää tukea hallitukselta. t y ö h y v i n v o i n n i n m u u t t u va t haasteet

Maailman muuttuessa myös työhyvinvointiin

liittyvät haasteet muuttuvat. Karsten Slot-

hallitus te valmistui diplomiekonomiksi Hankenilta vuonna 1978. Suurimmaksi uransa aikana

eivät ole juurikaan muuttuneet. Siellä on pal-

maailman avautumiseen liittyneen informaa-

tyisestä sektorista poiketen läpi elämän jatku-

tapahtuneeksi työelämän mullistukseksi hän

nimeää sähköisen viestinnän läpimurtoon ja tiotulvan. Se on vaikuttanut merkittävästi työntekijöihin kohdistuviin odotuksiin.

Sähköisen viestinnän läpimurto on luonut

todella paljon stressiä. Kommunikaatio on nopeampaa, läpinäkyvämpää, periaatteessa

katkeamatonta ja siksi myös stressaavaa ja vaikeasti kontrolloitavaa.

Slotten mukaan työhyvinvointia heikentää

toisaalta edelleen useilla työpaikoilla se, että johto on liian kaukana työntekijöistä.

–Koen, että työpaikoilla pitäisi puhaltaa

yhteen hiileen sen sijaan, että ylläpidetään rakennetta ”johto ja muut”.

Turhautuminenkin vaikuttaa työssä viihty-

miseen. Se voi Slotten mukaan johtua esimerkiksi riittävän haastavien tehtävien puutteesta

tai liian vaativista työtehtävistä. Se voi liittyä

myös tehottomuuteen - siihen, että työhön ei sitouduta.

Erityisesti valtio- ja kuntapuolella työtavat

jon tehottomuutta, joka luo turhautumista ja

stressiä. Suurin osa työsopimuksista on yksivia, eikä työntekijöitä juurikaan eroteta. Tästä seuraa tehottomuutta ja turhautumista, josta

Tällä palstalla vuorottelevat hallituksen jäsenet kertovat Kannunvalajat ry:n kuulumisia.

työyhteisö kärsii.

Työhyvinvoinnin johtamisen haasteelli-

suutta kasvattaa myös kärsimättömyys, joka saattaa johtaa esimerkiksi kokemukseen

nähden liian vaikeiden tehtävien valitsemiseen. Tällöin odotuksiin on vaikeaa vastata. Slotten näkemyksen mukaan työurat lähtevät nykyään käyntiin eri tavalla kuin hänen val-

Kansainvälinen opiskelija - suuri tuntematon? Teksti: Sara Nurmilaukas, Kansainvälisyys- ja ympäristövastaava

mistumisaikanaan.

–Nuoret ihmiset ovat mielestäni valitetta-

van malttamattomia työurien suhteen ja ha-

luavat heti kaiken. Toivoisin, että he voisivat kehittyä ja kehittää itseään rauhassa.

Kansainvälisyys tuntuu olevan yksi nykymaailman arvostetuimmista ominaisuuksista, niin Suomen brändityöryhmän mielestä kuin esimerkiksi työelämässä. Jonkinlaista kokemusta kansainvälisyydestä pitäisikin mieluiten hankkia, jotta maailma avartuisi valtsikalaisellekin sopivalla tavalla. Opiskelijalle tutuin tapa hankkia lisää kokemuksia ja tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa lienee lähtö vaihto-opiskelijaksi. Tätä mahdollisuutta moni käyttääkin hyväkseen. Yksi kansainvälisyystoiminnan tehtävistä, niin ainejärjestötasolla kuin Kannunvalajissa, on tuoda kansainvälisiä opiskelijoitamme lähelle myös niin sanottua normaalia riviopiskelijaa. Onnistuminen on ollut vaihtelevaa. Joillakin ainejärjestöillä on pitkät ja menestyksekkäät perinteet kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvässä toiminnassa, joillakin ei. Paljon tuntuu riippuvan myös olosuhteista. Joillain järjestöillähän ei ole vaihto- opiskelijoita lainkaan. Toisissa tapauksissa oppiaineen kv- tuutori voi taas vaikuttaa eri maista tulevien opiskelijoiden kohtaamiseen paljonkin, minkä olen huomannut omalla osastollani tänä syksynä. Hyvistä aikeista ja suurista suunnitelmista huolimatta kansainväliset opiskelijat jäävät kuitenkin harmittavan usein omaksi porukakseen. Heihin saattaa törmätä suunnistuksilla tai opiskelijabileiden jatkoilla, mutta liian usein tuttavuus jää pinnalliseksi moikkailuksi, eikä syvempää ystävyyttä synny. Tosin ilmiö on tuttu muualtakin. Itse en ole vielä lähtenyt vaihtoon, mutta ystäviltäni olen kuullut samaa: vaihdossa ollessaan tapaa ihania ihmisiä, mutta kantaväestöön ei saa yhteyttä. Kansainväliset opiskelijat tuppaavat hitsautumaan omaksi ryhmäkseen, jonka keskelle muut ehkä sitten arastelevat yrittää. Miksi näin on? Yleisesti ottaen ihmiset myös valtsikassa ovat aina valmiita tutustumaan uusiin ihmisiin ja toisaalta lisäämään myös tuntemustaan maailmasta. Tuntuu, että osasyynä on jonkinlainen kliseinen pelkomme ja alemmuuskompleksimme käyttää vierasta kieltä. Itse käytän englantia, jos en joka päivä niin ainakin viikoittain, mutta

silti havaitsin polvieni välillä tutisevan kun yritin jatkaa keskustelua perinteisten ”What is your name, where are you from”- lauseiden tuolle puolen. Niiden, jotka tunnustavat tämän pelkotilan omakseen, tulisi kuitenkin muistaa seuraava perusneuvo ihmisten välisestä kanssakäymisestä: lähes kaikki nauttivat uusiin ihmisiin tutustumisesta, kielitaidosta riippumatta, ja lähes kaikki pitävät myös siitä, että heille tullaan juttelemaan. Sen lisäksi, että miettisimme sitä, kuinka saisimme mahdollisimman usean vaihto- opiskelijan nauttimaan vaihtovuodestaan täysin rinnoin, tulisi meidän muistaa myös toinen merkittävä ryhmä: kansainväliset tutkinto- opiskelijat. Itselleni kyseinen instituutio oli opiskelujeni alussa oikeastaan täysin tuntematon, mutta suurin osa ymmärtänee jo nimestä, mistä on kyse. (Tai on allekirjoittanutta valistuneempi.) Vaihto- opiskelijat noin yleensä ovat tärkeä osa opiskelijayhteisöä, mutta ehkä niin nykyiset kuin tulevatkin Kannunvalajat voisivat miettiä, kuinka voisimme saada pidempään täällä viipyvät kansainväliset opiskelijat paremmin mukaan toimintaan ja miten me valtsikassa voisimme valvoa heidän etujaan. Tulisiko esimerkiksi opintokyselyn kaltaiset projektit ulottaa myös tutkintoopiskelijoihin ja ehkä myös vaihto- opiskelijoihin? Kansainvälisyystoiminta keskittyi vuonna 2010 yhä enemmän ainejärjestöjen yhteisiin ponnistuksiin, mistä ainakin allekirjoittanut sai paljon iloa ja ihania kokemuksia. Itse jäin harmittelemaan, että aivan kaikki vuoden alussa laaditut suuret suunnitelmat eivät toteutunutkaan, mutta muun hallituksen tavoin luovutan vastuun eteenpäin iloisin ja luottavaisin mielin. Kannattaa muistaa, että hallitus kuuntelee ilomielin yhdistyksensä jäsenten ajatuksia ja ideoita, joten älä epäröi ottaa hallitukseen yhteyttä tai lähteä mukaan ensi vuonna toivottavasti virkoavaan valiokuntatoimintaan. Uudet toimijat ovat aina enemmän kuin tervetulleita. Hyvää (kansainvälistä) vuotta 2011!

Accenture on Suomen paras työpaikka. Neljättä kertaa. Arkea huippusuoritusten tekijöille.

Neppiskabat ja Median pikkujoulut saivat vaikutteita maailmanhistorian suurista tapahtumista.

Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin. Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi. Vanha taloudenhoitaja rentoutui pikkujoulusitsien jatkoilla... 42

...sihteeri villiintyi.

Hae nyt accenture.fi/tyopaikat

FUKSIkannukka