Tutkain 1/2017 by Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

PÄÄTOIMITTAJA: Nella Kelkka AD: Erika Massa TOIMITUSSIHTEERIT: Lilja Kettunen, Petteri Lindholm, Katja Mäkkylä, Janne Suutarinen, Vivi Säiläkivi KUVAT: Henni Purtonen, Janne Suutarinen, Patrik Lauha KUVITUS: Tuomas Heikkilä ja Erika Massa TOIMITTAJAT: Elias Anttila, Tuomas Heikkilä, Joonas Lehtonen, Laura Wathén

Vastakkainasettelu

Nella Kelkka Tutkaimen pĂ¤Ă¤toimittaja 2017

pääkirjoitus

Vastakkain on helppo olla

ikea, väärä, järki, tunteet, liberaa-

bookissa. Onhan samalla tavalla ajattelevien kans-

li, konservatiivi, musta, valkoinen,

sa helpompaa nyökytellä maailman menosta kuin

viha, rakkaus, vasemmisto, oikeisto,

argumentoida omien näkemystensä puolesta eri

mies, nainen. Ja niin edelleen. Maa-

mieltä olevien kanssa. Turun Vihreiden nuorten

ilmaa on helppo ymmärtää vastakkainasettelun

toinen puheenjohtaja Emil Sillanpää huomaut-

avulla: määrittelemme asioita sen kautta, mitä ne

taa osuvasti haastattelussaan (s. 26), etteivät epä-

eivät ole. Tällöin kuitenkin helposti unohtuu, että

miellyttävät, edes rasistiset, mielipiteet katoa ma-

valkoisen ja mustan välillä on enemmän kuin viisi-

ton alle lakaisemalla.

kymmentä harmaan sävyä, että varastetulla ämpärillä saa sammuttaa tulipalon ja että tunteen vasta-

YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA EI SYN-

kohta ei ole järki vaan tunteettomuus.

NY huutamalla vittua barrikadeilla. Tai rakennuk-

Vastakkainasettelu yksinkertaistaa liikaa mo-

sia polttamalla. Vaikka on helpompaa olla käymät-

nimutkaisia kehityskulkuja ja ilmiöitä. Se on myös

tä yhteiskunnallista keskustelua ja ohittaa toisen

paradoksaalisesti yhteiskunnallisesta tiedottami-

mielipide naiivina tai mustavalkoisena, vastapuo-

sesta vastuussa olevan vallan vahtikoiran, journa-

len vaientaminen sivistymättömänä moukkana

lismin, sisäänrakennettu mekanismi. Helsingin yli-

ei ole kauaskantoista. Marginaalisiksi uskotuista

opiston viestinnän professori Esa Väliverronen

mielipiteistä voi tulla valtavirtaa.

kertoo (s. 8), kuinka mediassa vilisee objektiivisen

Myös valtsikassa, missä yhteiskunnallisesti

uutisoinnin nimissä niin ilmastonmuutoksen kiis-

valveutuneiden opiskelijoiden olettaisi haluavan

täjiä kuin rokotusten vastustajia. Mutta mitä väliä

ymmärtää vastapuolen ajatusmaailmaa ja uskovan

sillä on? Onhan ulkopolitiikankin seuraaminen

parhaan argumentin voittoon, avoin yhteiskunnal-

viihdyttävämpää kuin aikoihin nyt, kun uutisista

linen keskustelu ei ole kaikille mahdollista tai help-

saa lukea tarinoita Oranssin Paholaisen ja Läntisen

poa. Joillekin valtsika näyttäytyy punavihreänä

Supersankareiden Liiton välisestä taistelusta.

kuplana, jossa valtavirrasta poikkeavien mielipi-

Jos vastakkainasettelu ja mielipiteiden kärjis-

teiden esittäminen voi olla vaikeaa, kuten Robert

tyminen on jossain käsinkosketeltavaa, niin sosiaa-

Torvelainen, Emilia Knaapi ja Veera Ruoho

lisessa mediassa. Ihmiset hakeutuvat usein saman-

kertovat (s. 14). Tutkaimen tavoitteena onkin luoda

mielisten seuraan omiin kupliinsa, mutta nyt myös

yhteiskunnallista keskustelua sekä rohkaista puh-

teknologia ohjaa meitä tähän suuntaan: personoi-

komaan kuplamme ja haastamaan omat ajatteluta-

dut algoritmit ohjaavat hakukonetuloksiamme ja

pamme – eli toisin sanoen valamaan kannua niin

sitä, mitkä uutiset päätyvät neniemme eteen Face-

kuin kunnon valtsikaisten kuuluukin.

•

TUTKAIN

Sis채llys

14 3

P채채kirjoitus

Sis채llys

Gallup

Kannupalsta

ISSN 0787-0035 (printti)

PAINOS: 200 kpl

JULKAISIJA: Kannunvalajat ry

PALAUTE JA KYSELYT: tutkain@kannunvalajat.fi

PAINO: Picaset Oy, Helsinki

www.kannunvalajat.fi

TUTKAIN

Vastakkainasettelun aika

KUPLAN REUNALTA

Meninismi v. feminismi

Mies, joka suututti suvakit ja rajakit

26 8

What does Trump not mean?

Foxygenin uudella levyllä enemmän on enemmän

Tehdään sitseistä suuret taas

Loyle Carner on brittirapin tähti-rookie

Lukijapalaute

Rajoista ja kuplista

TUTKAIN

gallup

Mantelimassalla vai hillolla?

Laskiaispullan täyte herättää aina suuria tunteita tähän aikaan vuodesta. Unioninkadun tallaajat kertoivat omat suosikkinsa. Vastaajia oli yhteensä kymmenen, joista neljä syö pullansa hillolla, viisi mantelimassalla ja yksi nautti molempien popsimisesta. Onneksi olkoon mantelimassa!

Anna Lönnroth sosiaalipsykologian opiskelija

”Hillolla, se on parempi.”

Antti Sauli poliittisen historian opiskelija

”Ehdottomasti mantelimassalla. Olen militantti tämän asian suhteen. Ihan oma mielty-

Miska Repo

Riina Honkanen

”Mantelimassa ei maistu miltään, mutta

”Mantelimassalla. Ennen olisin vastannut

hillossa on keväinen raikkaus. Hillo on

hillo, mutta näin iän myötä löydän manteli-

hyvää.”

massasta enemmän vivahteita.”

teatteritieteen opiskelija

TUTKAIN

sosionomiopiskelija

KUVAT: Henni Purtonen

mys, ei mitään historiallisia perusteita.”

kannukolumni

KUVA: Patrik Lauha

Varoitus Ilman viinaakin voi olla hauskaa

lassikartan edessä kuultua: ”Miksi meidän

kanssaopiskelijoita innostavia tapahtumia. Lähtö-

väliin on plassattu holiton? Sille tulee kyllä

kohtaisesti kaikkia eivät sitsit ja bileet kiinnosta,

aikamoiset sitsit.” Näin ihmettelivät kaksi

joten vuosi toisensa jälkeen myös Kannunvalajilta

toisen tiedekunnan edustajaa eräillä yh-

toivotaan enemmän hauskanpitoon keskittyviä ta-

teistyösitseillä viime vuonna. Ensivaikutelmani kyseisistä henkilöistä ei ollut mairitteleva, mutta sekä

pahtumia, joissa juominen ei olisi keskiössä. Kannunvalajat

koko

valtiotieteellisen

tiede-

minun että heidän ennakkokäsityksensä murtuivat,

kunnan opiskelijajärjestönä pyrkii kaikessa toi-

kun päädyimme sitsaamaan samaan pöytään. ”Susta

minnassaan huomioimaan ja toimimaan niin, että

ei ikinä uskoisi, että oot selvinpäin!” Kyseistä lausah-

vastakkainasetteluita ei eri ryhmien välille pääsisi

dusta saa kuulla useaan otteeseen, sillä tipaton tam-

syntymään, ettei ketään suljettaisi ulkopuolelle ja

mikuuni on jatkunut jo kuudetta vuotta — se ei silti

että kaikki tuntevat kuuluvansa yhteiseen valtsikayh-

ole estänyt osallistumasta ja pitämästä hauskaa fuk-

teisöön.

sisyksynä, sitseillä tai missään opiskeluriennoissa,

Vaikka meidät kyllästetään jo opintojen puoles-

joissa kuitenkin suurin osa nauttii alkoholipitoisia

ta kriittisen ajattelun sekä problematisoinnin ja sy-

virvokkeita.

vimpienkin sosiaalisten representaatioiden huomaa-

”Eihän sua haittaa, kun me juodaan sun ympäril-

misen jaloon taitoon, saattaa oppien soveltaminen

lä?”, kysyy opiskelijakaveri Kuppalassa. Ei, ei haittaa,

käytäntöön olla toisinaan hankalaa. Siksi järjestön

jos teitä ei haittaa, että olen juomatta. Olen näiden

toiminnan kehittäminen jäsenistön toiveiden poh-

puolentoista vuoden ajan ollut tekemisissä alkoholin

jalta on ensiarvoisen tärkeää. Mitä juuri Sinä haluat

kanssa enemmän kuin ikinä aiemmin. Kuten kaikki

meidän tekevän, jotta kaikilla olisi kivaa?

uutterat ainejärjestötoimijat, olen muun muassa tar-

Kysymys ei ole pohjimmiltaan siitä, että holitto-

joillut sitseillä viiniä ja sekoittanut boolia vaaleanpu-

mat ja holilliset aseteltaisiin vastakkain. Tärkeintä

naiseen ammeeseen. Laulan mukana “Tänään ote-

on, että opiskelija kokee itsensä tervetulleeksi yhtei-

taan, tänään otetaan, helvetin paljon viinaa”, vaikka

söön, olivat hänen juomatottumuksensa, poliittinen

skoolaankin sitsit limulla ja jatkot juhlin vedellä. Voi-

suuntautumisensa ja muut mieltymyksensä mitä ta-

sin väittää, että olen mukautunut opiskelijaelämän

hansa. Kannunvalajat tulee jatkossakin järjestämään

riennoissa käyvien kosteahkoon valtakulttuuriin,

kaikille valtsikalaisille avoimia juhlia, työelämäta-

mutta kaikille holittomina viihtyville se ei ole itses-

pahtumia ja urheilumahdollisuuksia, joissa ei ikinä

täänselvyys eikä missään nimessä pakko.

ole pakko juoda alkoholia, ellei niin itse tahdo. Mal-

Järjestötoimijat pähkäilevät vuosi toisensa jälkeen, kuinka järjestää mahdollisimman monia

jan sisällöllä ei ole väliä — ainoastaan sillä on merki-

•

tystä, että nostamme sen yhdessä.

Tällä palstalla Kannunvalajien hallituksen jäsen pääsee ääneen valitsemastaan aiheesta. TUTKAIN

VASTAKKAINASETTELUN AIKA TEKSTI JA KUVITUS Tuomas HeikkilÃ¤

TUTKAIN

Journalismin tehtävä on välittää yhteiskunnallista tietoa, mutta kenellä on oikeus määritellä mikä on totta ja mikä ei? Pitääkö totuuden jälkeinen aikakausi toivottaa tervetulleeksi populismin jyllätessä maailmanpolitiikassa ja somen kärjistäessä mielipiteitä?

TUTKAIN

Tuuraajatkin kieltäytyvät osallistumasta Ylen A2-iltaan. ”En todellakaan ole mikään kiintiö-ei-valkoinen suomalainen, joka tulee tarvittaessa paikalle keskustelemaan maahanmuutosta ’ääripäänä’”, kirjoittaa [Ozan] Yanar (Turun Sanomat, 2.3.2016). Väärinymmärrys aiheutti myrskyn koulujen tasa-arvo-ohjeesta – ”Kukaan ei ole sanonut, ettei poikia saisi kutsua pojiksi” (MTV, 18.10.2016). Hymyn

Terveys-Hymy-liitteessä

10/2016

kerrottiin laajasti itsehoitotuotteista, joiden väitetään auttaneen haastateltavien tai heidän lemmikkiensä terveysvaivoihin. Lehden jutut olivat kritiikittömiä ja mainosmaisia käsitellessään itsehoitotuotteita ainoastaan positiivisten käyttäjäkokemusten kautta (Julkisen sanan neuvosto, 25.1.2017, langettava ja vakava huomautus).

…

sioilla on puolensa ja puolensa. Kaksi vastakkaista intressiä. Kaksi totuutta. Mutta onko toinen aina yhtä arvokas kuin toinen, ja milloin niiden kiista on todellinen, milloin keksitty? Kun media flirttailee äärimielipiteiden ja mukatieteilijöiden kanssa, vetää mutkia suoriksi tai ymmärtää asioita tahallaan väärin, se voittaa somekohuissa klikkauksissa. Kuinka pitkälle se on ok? ”Vastakkainasettelu ja draaman kautta eteneminen ovat iskostuneet syvälle journalismin käytäntöihin”, arvioi Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen. ”Joskus niin on hyväkin. Mutta jos kyse on vain siitä, että laitetaan peräkkäin huutopuheenvuoroja ja odotetaan, että sosiaalisessa mediassa lukijat peukuttavat omia suosikke-

TUTKAIN

jaan eikä synny mitään sen kummempaa… se ei ole keskustelua, se on huomion herättämistä.” Väliverrosen jos jonkun luulisi tuntevan journalismin vastakkainasettelun. Itsekin toimittajana uraa tehnyt, nyttemmin tiedeviestintää laajalti tutkinut professori on valtiotieteellisen opiskelijoille tuttu journalismia käsittelevästä, hienoisen pessimistisestäkin tuotannostaan. Jo hänen toimittamassaan Journalismi murroksessa (2009) luottamus uutisiin oli koetuksella, talouskriisi ajoi mediakonserneja yhteen ja blogosfääri haastoi toimittajat julkisuuden portinvartijoina. Myöhemmin Janne Seppäsen kanssa kirjoitetussa Mediayhteiskunnassa (2012) uhat olivatkin kasvaneet jo täyteen mittaansa: Google murentaa journalismin ansaintalogiikan, Facebookin algoritmit luovat samanmielisten kuplia, ja verkon demokratisoiva vaikutus yleensäkin on harhaa. Nyt, viime vuosien mullistuksia seuranneena, mitä mieltä professori on niin sanotusta totuudenjälkeisestä ajasta, Brexitistä ja Donald Trumpista? Väliverronen vetää henkeä ja alkaa purkaa vyyhtiä. Ei. Totuudenjälkeinen aika ei riitä selittämään vuoden 2016 myllerrysten syitä tai seurauksia. Siihen se on liian tylppä instrumentti. Kyse on paremminkin moraalisesta paniikista, intellektuellien maalailemasta helposti harhautettavien idioottien uhkakuvasta. ”Yksinkertaistuksen ohella Trump-ilmiöl-

”YHTENÄISEN TODELLISUUDEN HAHMOTTAMISESSA TARVITAAN YHTEISTÄ KOSKETUSPINTAA. ILMAN SITÄ TÄMÄ YHTEISKUNTA EI OLE ENÄÄ MAHDOLLINEN.”

le, valeuutisille ja propagandalle olisi tarjolla tukku paljon parempia selityksiä kuten tunnepitoinen politiikka, karisma ja sen puute, taloudelliset suhdanteet, ihmisten lisääntyvä eriarvoisuus, sosiaalisen median bisneslogiikka ja samanmielisten kuplat”, Väliverronen listaa. Toisaalta: meillä ja maailmalla nähtävä epäluottamus eliittiä, asiantuntijoita ja tiedettä kohtaan on hänestä hyvinkin todellista, syvään juurtunutta ja osin perusteltuakin. Sivistyneistö ei voi vain pestä siitä käsiään ja heittäytyä tapahtumien uhriksi. Yksipuolinen faktojen saneleminen ja ylimielinen kyräily ei ole rakentava lähestymistapa. ”On toki ehdottoman tärkeää, että nopeutuneessa uutisympäristössä faktoja tarkistetaan enemmän. Mutta se ei yksin ratkaise perusongelmaa, joka on yhteisen keskustelun ja ymmärryksen puute. Tästä eteenpäin päästään vain argumentoimalla.” Poikkeuksena sääntöön virkakautensa ryminällä aloittanut Trump näyttäisi itse asiassa edustavan hyvin totuudesta piittaamatonta todellisuutta. Toisin kuin hallitusvastuussa maltillistuneet populistipoliitikot yleensä, hän todella on alkanut toteuttaa hillittömiä vaalilupauksiaan. Väliverrosta huolestuttaa erityisesti presidentin sisäpiiri, jonka nokassa häärii äärioikeistolainen Steve Bannon. ”Trumpin neuvonantajiin kuuluu todella pelottavia ja moraaliltaan täysin kyseenalaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita levittämään mitä vain. En usko, että Suomessa tällainen tilanne olisi vielä laajasti hyväksyttyä, eikä meillä siksi ole oikein syytä luoda vastakkainasettelua liian voimakkaaksi, ettei se räjähdä käsiin.”

alataan populismiin ja vaihtoehtoisiin faktoihin hetken kuluttua. Sitä ennen on syytä tehdä selväksi muutamia asioita. Ensinnäkin, tiedevastaisuus ei ole Suomes-

KUN MEDIA FLIRTTAILEE ÄÄRIMIELIPITEIDEN JA MUKATIETEILIJÖIDEN KANSSA, VETÄÄ MUTKIA SUORIKSI TAI YMMÄRTÄÄ ASIOITA TAHALLAAN VÄÄRIN, SE VOITTAA SOMEKOHUISSA KLIKKAUKSISSA. sa kasvussa. Tieteen tiedotus ry:n teettämän vuosittaisen tiedebarometrin mukaan luottamus tutkittuun faktatietoon – silloinkin kun asiantuntijat ovat tulkinnoissaan erimielisiä – on tasaisesti lisääntynyt. Se on hyvä uutinen journalismille, kannustin kuulla tiedettä auktoriteettina jatkossakin. Barometri ei toisaalta kerro, etteikö faktoja voisi käyttää ja käytetäänkin järjestelmällisesti väärin. Aikamme trendi-ilmiöitä tuntuisi olevan maailmankuvien shoppailu niin kuin Väliverronen asian esittää: ”Ihmiset odottavat mediakompetenssiltaan liikoja. Tieteestä tehdään kiistakapula, jossa googlaillaan haluttuja lopputuloksia ja toistellaan omien gurujen näkemyksiä.” Toinen, ehkä itsestään selväkin asia on, ettei journalismilla voida tavoittaa ”oikeaa” ja kaikkien jakamaa totuutta. Toistetun lausahduksen mukaan journalismi selittää maailmaa. Alan itseymmärrys antaa jo laveamman tulkinnan: journalisti on vastuussa yleisölleen siitä, että se välittää tietoa yhteiskunnasta. Se, mitä toimittajilta voidaan suotuisissa olosuhteissa edellyttää, on puolueettomuus. Objektiivisuus, teoreetikko Mark Deuzen termein, on journalismin ammatti-identiteetin ydintä siinä missä eettisyys tai autonomia. Väliverronen uskoo, että parhaimmillaan mediassa voitaisiin tuottaa yhteiskuntansa näköistä julkisuutta. Suomen juhlavuonna on hyvä muistaa, mikä merkitys sanomaleh-

TUTKAIN

distöllä on ollut ja olisi varmasti hyväkin olla yhtenäisen kansakunnan kuvittelemisessa. ”Yhtenäisen todellisuuden hahmottamisessa tarvitaan yhteistä kosketuspintaa. Ilman sitä tämä yhteiskunta ei ole enää mahdollinen”, Väliverronen toteaa. Ihanteista reaalimaailmaan siirryttäessä tilanne kuitenkin muuttuu uutismedialle hankalammaksi. Suomessa puoluelehdistön ajoista ollaan tultu pitkä matka siihen, että sanomalehti yrittää olla jokaiselle jotakin. Nyt haaste tuntuu olevan, miten antaa eettisesti ääni niin tieteenvastaisille harhaoppineille, rasisteille kuin oman aatteensa kiihkoilijoille. Heistä vaikenemalla media tulee luoneeksi mielipidevaikuttajamarttyyreja ja mielikuvaa siitä, että kaikkia ei oteta huomioon. ”Se kysyy hienovaraista tasapainoilua”, Väliverronen sanoo. ”Äärimielipiteittenkin äänet ovat silti ääniä yhteiskunnasta ja kulttuurista.” Journalismin ja asiantuntijatiedon risteyskohdassa on toisenlaisia haasteita. Toimittajat esimerkiksi tuppaavat suosimaan kiinnostavuutta. ”Mutta”, Väliverronen toteaa, ”kiinnostavuus voidaan määritellä niinkin, miten asiantuntijatieto liittyy yhteiskunnalliseen liikkeeseen”. Toimittajat myös operoivat tarinoilla. Niissä on draaman kaari, roolihenkilöitä, vastuksia, tavoitteita ja symboleja. Väliverrosesta tämäkään ei ole ongelma: tarina itsessään ei ole tosi tai epätosi, vaan parhaimmillaan kiteyttää ja tekee ymmärrettäväksi moniulotteisia ilmiöitä, myös tieteessä.

“JOS TUTKIJAT JÄÄVÄT POIS, PELIKENTTÄ JÄÄ AVOIMEKSI MARGINAALISILLE NÄKEMYKSILLE.”

TUTKAIN

Samalla tarinoita voidaan käyttää päinvastaiseen tarkoitukseen, maalaamaan viholliskuvia ja rakentamaan salaliittoteorioita. Niitä puolestaan vahvistetaan tutkimustietoa kyseenalaistamalla. Onko tässä journalismin heikko kohta: kärkevimmän ja hanakammin tarjotun tarinan mentävä aukko?

un haetaan journalismista vastakkainasettelun valuvikoja, Väliverrosen analyysistä piirtyy kolme ongelmaa. Niistä hänelle tutkimusaiheena tuttu on niin sanottu false balance -ilmiö. Se on tekninen termi näennäiselle puolueettomuudelle, jossa julkisuudessa yhteen tuodaan yhteen sovittamattomia mielipiteitä. Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutospaneeli, jossa musertavaa tieteellistä näyttöä ja toisaalta muutamaa konsensusta haastavaa tieteentekijää edustavat ikään kuin tasaväkisesti yksi asiantuntija yhtä vastaan. Suomessa näitä manipuloituja kiistoja edustavat vaikkapa terveys- ja rokotekeskustelut, joissa myös punnittu tiede ja mututieto menevät iloisesti sekaisin. ”Sinänsä keskustelun tapahtumisella voi olla merkitys yleisölle, ja siten se on perusteltua. Mutta olisi aina tehtävä ymmärrettäväksi, ettei kyse ole tieteellisistä väittämistä”, Väliverronen sanoo. ”Tiedän, että jotkin tutkijat kieltäytyvät menemästä keinotekoisesti rakennettuun puolustusasetelmaan. Ymmärrän sen, mutta toivoisin silti sietämään tilannetta. Jos tutkijat jäävät pois, pelikenttä jää avoimeksi marginaalisille näkemyksille.” False balancen sukulaisongelma on se, kuka saa esiintyä julkisuudessa auktoriteettina, ja millä korvalla häntä kuunnellaan.

Kuvaava tapaus on perussuomalaisten puoluevirkailija Matti Putkonen, joka joutui lokakuussa irvailun kohteeksi rinnastettuaan tuulivoimaloiden roottorit ja räjähtelevät lepakot. Putkosta ojennettiin oikeutetusti verkosta löytämiensä tutkimusten sekoittamisesta ja kohun lietsonnasta. Samalla kuitenkin varsinainen asia, tuulivoimaloiden läheisyydessä asuvien ihmisten huoli selittämättömistä oireista ja yliherkkyydestä jäi laajalti käsittelemättä. Pahimmillaan ne vedettiin irvailun jatkeeksi ja somekansan riepoteltaviksi. Se, että mielipiteen esittäjän persoona vie kaiken huomion esitettävältä asialta, on tietenkin ihannejulkisuuden vastaista. ”Vaikka tuulivoimaloiden terveyshaitoista ei ole tieteellistä näyttöä, ihmisten huolille ei kannata silti naureskella.” Kolmanneksi, populismin äänenpainon kasvaminen journalismin vastatoimista huolimatta panee epäilemään, onko medialogiikassa yksinkertaisesti jotain hyväksikäytettävää. Trumpin voittokulkua seuranneena Väliver ronen on varovaisesti samoilla linjoilla: luomal-

la puheenaiheita, tarjoamalla helppoa uutismateriaalia ja taitavalla provokaatiolla voi näemmä todella kaapata tietyn agendan itselleen. ”Toimituksissa tämä aiheuttaa hankalan tilanteen. On vaikea vedota ihanteisiin, kun kaikki muutkin uutisoivat. Seurauksena on sopuli-ilmiö, samaan tapaan kuin mitä Suomessa nähtiin taannoin poliitikkojen seksiskandaalien ympärillä.” Niin suuritöinen kuin populisti voi medialle ollakin, kukaan ei silti lauo sanomisiaan tyhjiössä. Jos jonnekin, Väliverronen neuvoo katsomaan kohujen taakse. Motiivinsa taustansa salaavalla lobbarilla on totuuteen vipuvoimaa ihan yhtä lailla kuin näyttämön etualan hahmoilla. Jos katse harhautuu vain esiintyjään, vallan haastamiselle jää vain vähän mahdollisuuksia. ”Julkisuudessa syntyy vastarintaa yleensä vasta kun ilmiö tunnistetaan. Median näkökulmasta on keskeistä tuoda esiin vaikutusmekanismeja, koska ennen kuin ne tunnistetaan, asioiden kulkuun on mahdotonta puuttua.”

•

NYT HAASTE TUNTUU OLEVAN, MITEN ANTAA EETTISESTI ÄÄNI NIIN TIETEENVASTAISILLE HARHAOPPINEILLE, RASISTEILLE KUIN OMAN AATTEENSA KIIHKOILIJOILLE.

TUTKAIN

KUPLAN REUNALTA Kaikki eivät sen olemassaoloa myönnä, mutta jotkut ovat sen itse kokeneet. Kolme valtsikalaista tarttui tilaisuuteen kertoa omasta törmäyksestään kuplaan. On aika puhua se puhki.

TEKSTI Janne Suutarinen, Katja Mäkkylä, ja Lilja Kettunen KUVAT Henni Purtonen TUTKAIN

”

Niinistö puhui presidentinvaalikampanjassaan vuonna 2005 siitä, että ’vastakkainasettelun aika on ohi’ – tämä puhutteli minua, sillä mielestäni kokoomus pyrkii aidosti ajamaan kaikkien Suomen kansalaisten etua. Olin Lasse Männistön kampanjapäällikkönä ja olen ollut myös Outi Mäkelän ja myöhemmin Esko Kurvisen eduskunta-avustajana. Olen aina ollut aktiivinen ihminen, oli kyse järjestötoiminnasta tai politiikasta. Liityin kokoomukseen vuonna 2005, sillä koin sen puolueena, joka eniten luottaa ja uskoo yksilöön ja ihmiseen. Tämä oli minulle todella tärkeä asia ja on sitä edelleen. Liberaali meininki iskee. Opiskelupaikkaa pohtiessani harkitsin myös lääkistä ja kauppista, mutta lopulta totesin, etten halua mennä samaan paikkaan minne kaikki muutkin. Ensimmäisillä VOO:n sitseillä pohdin ääneen politiikkaa ja odotin, että ihmiset olisivat reagoineet innolla. Jouduin yllättymään siitä, että he olivatkin ihan ’tavallisia’ ihmisiä, eikä keskustelua syntynytkään. Olisin fuksivuosina halunnut käydä poliittisia keskusteluja, mutta keskustelukumppanit tuntuivat vetäytyvän, kun heidän argumenttinsa eivät riittäneet. Minusta vaikutti siltä, että ihmiset olivat punavihreitä vain siksi, koska muutkin olivat. Se tuntui ikään kuin ’valtsikan jutulta’ – tällaisia mielipiteitä täällä pitää olla. En kuitenkaan löytänyt monien puheista kunnollisia perusteita heidän ajatuksilleen, joten koin tarvetta haastaa heidän näkemyksensä. Omiin silmiini punavihreys ilmeni ehkä eniten jonkinlaisena järjestelmäuskona. Ehkä sitä ajateltiin, että valtsikan tieteitä opiskellaan siksi, että voidaan luoda joku ’maailman pelastava järjestelmä’. Mielestäni hyödyllisin anti valtiotieteellisistä opinnoista on taito tarkastella asioita kriittisesti

TUTKAIN

ja eri näkökulmista. Omien kokemuksieni mukaan ainejärjestöistä VOO ja Media edustavat laaja-alaisempaa poliittista skaalaa kuin vaikkapa sosiologia tai talous- ja sosiaalihistoria, jotka uhkuvat selvästi vasemmistolaisempaa eetosta. Kuplien olemassaolo on osin rajoittavaa, koska ihmiset hakeutuvat herkemmin ’helpompien näkemysten’ äärelle. Kuplat ovat hyvä asia siinä mielessä, että ne tarjoavat ryhmähenkeä ja porukan, johon identifioitua.

ROBERT TORVELAINEN

28-vuotias maailmanpolitiikan opiskelija

“MINUSTA VAIKUTTI SILTÄ, ETTÄ IHMISET OLIVAT PUNAVIHREITÄ VAIN SIKSI, KOSKA MUUTKIN OLIVAT.”

Kuplaan jumituminen on ongelma, sillä se voi johtaa tilanteeseen, jossa ei näe niitä miljoonaa muuta kuplaa. Sosiaalisen konstruktivismin mukaan ihmiset rakentavat maailmansa omien tulkintojensa mukaan ja kuplat ovat ikään kuin jaettuja maailmoja. Välillä on hyvä päästä oman kuplansa ulkopuolelle ja haastaa se, jotta omasta kuplasta ei tule ainoaa totuutta. Brexit ja Trump ovat luoneet tarpeen hypätä kuplasta ulos ja ymmärtää uudenlaisen kansalliskonservatismin taustoja ja houkutusta. Nämä asiat ovat erityisen kiinnostavia siksi, että ne ovat lähihistoriassamme ainutlaatuisia. Poliitikkojen olisi pitänyt toimia aiemmin eri tavalla, jotta tähän ei oltaisi päädytty. Elämääni ei ole jäänyt kovin paljoa ihmisiä valtsikasta. Ehkä jos olisin kokenut ajattelevani samalla tavalla kuin muut, tilanne voisi olla toisinkin. Tunsin olevani hengeltäni valtsikalainen, vaikka en edustanutkaan samoja näkemyksiä kuin suurin osa muista opiskelijoista. Opiskeluajan alun jälkeen olen varmasti itsekin tullut kriittisemmäksi omia viiteryhmiäni ja poliittista taustaani kohtaan. Mielestäni loppujen lopuksi on tärkeintä, että ihminen tiedostaa, miksi kannattaa tiettyjä arvoja ja poliittisia liikkeitä. Vain olemalla avoin ja valmis puoluerajat ylittävään keskusteluun voivat myös omat ajatukset muuttua.” TUTKAIN

”

Vuosia sitten luin lehtiartikkelin, joka väitti naisten tyhmentyvän äitiyslomallaan. Ajattelin, että tämähän tsekataan – ja hain valtsikaan opiskelemaan. Olen perussuomalaisten kansanedustaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu. Suoritan työni ohella kehitysmaatutkimuksen maisterivaihetta ja opinnot ovat kauttaaltaan sujuneet hienosti. Erityisesti minua ilahdutti erinomainen arvosana ihmiskauppaa käsittelevästä kanditutkielmastani, sillä aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Olen luonut urani poliisina ja sittemmin toiminut monissa YK:n siviilikriisinhallintatehtävissä muun muassa Balkanilla, Libanonissa ja Sudanissa. Olen myös käynyt YK:n järjestämiä ihmiskauppaan ja poliisijohtamiseen liittyviä koulutuksia. Eriarvoisuus ja kehityskysymykset tulivat kouriintuntuvan tutuiksi töissäni ulkomailla, joten kehitysmaatutkimuksen opiskelu on luonnollinen jatkumo elämässäni. Nautin monitieteisestä oppiaineesta, sillä minulla on suuri uteliaisuus elämää kohtaan. Kirjaston hyllyjen ohi kävellessäni minun on välillä laitettava silmät kiinni, jotta en revi mukaani kirjoja, joita en yksinkertaisesti ehdi lukemaan. Kun aloitin opintoni valtsikassa syksyllä 2013, minulla ei ollut erityisempiä ennakkoluuloja. Kaupunginvaltuustossa vieressäni istunut filosofian tohtori kuitenkin sanoi minulle: ’Älä sitten kerro, että olet perussuomalainen!’ Noudatin hänen neuvoaan, sillä en halunnut joutua turhaan tikun nokkaan. Alkuun tulin loistavasti toimeen koko opiskelijaporukan kanssa. Moni tuli avoimesti hehkuttamaan, kuinka hienoa on opiskella ihmisen kanssa, jolla

TUTKAIN

on niin paljon elämänkokemusta. Jossain vaiheessa poliittinen sitoutuneisuuteni ja eduskuntavaaliehdokkuuteni tuli tietenkin ilmi. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka joidenkin kanssaopiskelijoiden suhtautuminen minuun muuttui todella radikaalisti – yhtäkkiä olimmekin mukamas eri mieltä kaikesta. Joillekin perussuomalaisuus oli selvästi kova pala purtavaksi.Eräs yhteenotto tapahtui Facebookissa, kun vain kavereilleni jaettu ihmissalakuljetusta käsittelevä tilapäivitykseni päätyi erään opiskelijaryhmän hampaisiin. Keskustelu äityi ikäväksi, minkä jälkeen päädyin kollegani neuvomana poistumaan ryhmästä ja estämään joitain henkilöitä. Seison edelleen tilapäivitykseni takana. Omiin hommiini keskittyessäni en antanut näiden tapausten liikaa haitata, ja minulle jäikin opiskeluajasta aivan positiivinen fiilis. Oli hienoa tavata ihania nuoria ihmisiä, mutta erityisesti professorit ja lehtorit ansaitsevat kiitokseni. Sain heiltä vaalien jälkeen paljon kannustavia viestejä. He osoittivat ymmärtävänsä, että politiikka on politiikkaa. Elämäni on mennyt aina niin, etten valitse kaikkein tallatuimpia polkuja. Kun lähdin politiikkaan mukaan vuonna 2012, olisi päätöstä voinut kuvata sanonnalla ’ex tempore’. Taustani vuoksi en oikeastaan tunne olevani poliitikko, mutta haluan edistää perussuomalaisten linjaa. Olemme todistamassa hyvinvointiyhteiskunnan rappioitumista oleskeluyhteiskunnaksi, josta on todella lyhyt askel pahoinvointiyhteiskuntaan. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, enkä anna leimakirveiden heiluttelijoiden häiritä ajaessani näitä asioita. Tiedän ulkomaalaistaustaisten korkeat rikollisuusluvut ja

“JOILLEKIN PERUSSUOMALAISUUS OLI SELVÄSTI KOVA PALA PURTAVAKSI.”

VEERA RUOHO 47-vuotias kehitysmaatutkimuksen

tunnen siviilikriisinhallintatyöni myötä myös naisia alistavia kulttuureita. Maahantulijoilta tulee edellyttää mukautumista suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Uskon, että puheet poliittisista ja ideologisista kuplista tietyllä tavalla pitävät paikkansa, mutta itse en tunne edustavani mitään tiettyä kuplaa. Kuplat kyllä puhkeavat kaikilla elämänkokemuksen karttuessa.

opiskelija

Elämänviisaus ei perustu kirjoihin, sillä jotkut eivät pääse siihen käsiksi lukemallakaan. Poliisitausta on opettanut minulle sen, että kaikkia tulee kohdella samanarvoisesti. YK:n tehtävien tärkeä opetus taas oli se, että ikinä ei tule jättää ketään neuvottelupöydän ulkopuolelle. Kannustan nuoria olemaan mahdollisimman ennakkoluulottomia.”

TUTKAIN

EMILIA KNAAPI 27-vuotias sosiologian opiskelija

”AJATTELEN, ETTÄ OMASSA ELÄMÄSSÄNI MINULLA ON USEITA ERI KUPLIA, JOIDEN VÄLILLÄ HYPPELEN. ”

”

Liityin kokoomusnuoriin noin neljä vuotta sitten ja nyt olen kuntavaaliehdokkaana. Valitsin kokoomuksen, koska se on puolue, jossa ajatellaan enemmän järjellä kuin tunteella. Myös puolueen arvot, erityisesti sivistys ja mahdollisuuksien tasa-arvo, vetosivat minuun. Minulla oli ennakkokäsityksiä valtiotieteellisestä tiedekunnasta ennen kuin aloitin opinnot, sillä osa kokoomuslaisista kavereistani opiskeli siellä. Tiesin, että yleinen ilmapiiri on vihervasemmistolainen. Aloitin sosiologian opinnot valtsikassa syksyllä 2016. Aiemmalta koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta päätin suorittaa toisen tutkinnon, koska yhteiskunnalliset

TUTKAIN

asiat kiinnostivat minua. Sairaanhoitajan työssä olen nähnyt, kuinka ihmiset eivät ota itsestään vastuuta vaan sysäävät sen muiden harteille. Olen nähnyt myös paljon pahoinvointia. Se on osaltaan motivoinut minua lähtemään mukaan politiikkaan. Halusin löytää keinoja pahoinvoinnin poistamiselle. Lisäksi ympäristöasiat ovat lähellä sydäntäni. Viime syksynä fuksisitsien teemana oli vallankumous. Juhlatila oli koristeltu sirpein ja vasaroin. Kontaktin puheenjohtaja toivotti meidät tervetulleeksi uhoamalla kaatavansa hallituksen. Myöhemmin lauloimme Kontaktin laulun, jonka sanoitus kehottaa ’antamaan turpaan oikealle ja ojentamaan käden vasemmalle’. Sitä oli kieltämättä vaivaannuttavaa laulaa. Minulla oli punainen lippalakki, johon olin painattanut tekstin ’Make KNL (Kokoomuksen Nuorten Liitto) great again!’ Halusin hieman provosoida. Vastakkainasettelut sitsien yhteydessä voivat olla hauskoja, ja osaan nauraa itselleni, mutta kyllä niissä toisaalta tehdään hyvin selväksi, kenen lauluja laulamme. Opiskelijakavereissani on vasemmistolaisia ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Vaikka en ole ajautunut kenenkään kanssa konflikteihin, joudun välillä miettimään, mistä ja miten puhun. Kun kerron olevani kokoomuslainen, vastaanotto on toisinaan kauhistelevaa. Mietin usein, viitsinkö keskustella joistakin aiheista sosiaalisessa mediassa. Jos sanoisin esimerkiksi, että Berner on hyvä tyyppi, minut haukuttaisiin maan rakoon ja hämmästeltäisiin, miten voin ajatella niin.Kerran taloustieteen tunnilla tehtiin tehtäviä, jotka olivat joidenkin opiskelijoiden

mielestä oikeistopropagandaa. Minusta ne olivat vain neutraalia taloustiedettä. Välillä tuntuu, että opiskelijat eivät osaa tarkastella kriittisesti joidenkin professoreiden vasemmistolaisia näkemyksiä vaan ottavat ne annettuina. Eräällä luennolla puhuttiin Ruotsin terveydenhuoltouudistuksesta, jonka tavoiteena oli terveyserojen kaventaminen. Ruotsissa oli havaittu, että uudistuksen ansiosta kaikkien terveys koheni, mutta erot eivät kaventuneet. Kokonaisuudessaan professorin mielestä tämä ei ollut positiivista kehitystä, koska terveyserojen kaventamisessa ei onnistuttu. Ihmettelin, eikö kaikkien terveyden koheneminen ollut tavoiteltavaa ja merkki onnistumisesta. Kuuntelin taannoin paneelikeskustelua yliopistolla, jossa vihreiden edustaja oli pöyristynyt, koska Viikin kampuksen Unicaféssa piti erikseen pyytää vegaaniruokaa. Silloin mietin, että missä kuplassa hän oikein elää: monessa paikassa ei saa vegaaniruokaa ollenkaan. Perusvaltsikalainen tuskin tajuaa, mitä joku Tuupajärven kylässä asuva asioista ajattelee. Kokoomusnuoretkin muodostavat oman kuplansa. Ajattelen, että omassa elämässäni minulla on useita eri kuplia, joiden välillä hyppelen. Kuplat voivat olla positiivinenkin ilmiö. Tunnen esimerkiksi erään opiskelijan, joka oli valtsikasta löytänyt muita kaltaisiaan ja uskalsi itsekin olla enemmän oma itsensä. Parhaimmillaan oma kupla voi auttaa ihmistä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Toivoisin kuitenkin, että ne, jotka päättävät yhteisistä asioistamme näkisivät omien kupliensa ulkopuolelle.”

TUTKAIN

Onko meninismistä avuksi epätasa-arvoon? Feminismi ja meninismi asettuvat ainakin osittain vastakkain, minkä vuoksi muuttuva mieskuva saa monenlaisia tulkintoja. Feminismi haastetaan, erityisesti internetin aikakaudella. TEKSTI Vivi Säiläkivi

eminismin aallot ovat kaikki kehittäneet

osuvasti nimetty "valkoinen feminismi" on jäänyt

aatetta eteenpäin, yhä inklusiivisempaan

taka-alalle.

suuntaan. Nykyinen intersektionaali-

Feministinen puolue Suomessa ajaa poliit-

nen feminismi huomioi vähemmistöt

tisessa ohjelmassaan muun muassa lastenhoi-

ja niiden erilaiset asemat valtarakenteissa sekä

don ja taloudellisen aseman tasa-arvoistamista.

kyseenalaistaa tiukat biologiset sukupuoliroolit.

Puolue ajaa lisäksi ihmisoikeuksia kunnioittavaa

Tasa-arvo kaikille on vaateena eikä kenenkään

lainsäädäntöä, anonyymiä työnhakua ja esteetön-

vapaus saa rajoittaa muiden vapautta. Vain ta-

tä elämistä. Myös turvapaikanhakijoiden oikeu-

loudellista tasa-arvoa valkoisille naisille hakeva

det ovat puolueen agendalla. Puolueen feministi-

TUTKAIN

syys ei siis ole vain naisten aseman korostamista

aatteeksi. Meninismin edistäessä vain miehen

muiden kustannuksella. Feministinen puolue on

mallityypin oikeuksia se muuttuu muunlaisia

jopa virkistävä tulokas Euroopan oikeistokonser-

miehuuden kokemuksia syrjiväksi.

vatiivisten puolueiden aikakaudella. Kokonaisval-

Absoluuttisen tiedon lähde, englanninkie-

tainen tasa-arvon toteutuminen vaatii laajemman

linen Wikipedia, määrittelee meninismin puo-

toimintaohjelman luomista ja eriarvoisuuden

littain satiiriseksi sukupuolten tasa-arvoa ja

pohtimista monelta eri kannalta. Meninismillä ei

miesten oikeuksia edistäväksi liikkeeksi. Meni-

tällaista näkökulmaa ole, sillä se ei määrity koko

nistit – miesasiamiehet – korostavat esimerkiksi,

sukupuolikokemuksen spektriä puolustavaksi

että miehiä on enemmän niin asunnottomissa

v. kuin syrjäytyneissä. Myös miehiin kohdistuvat ulkonäköpaineet ja feminismin saama liiallinen, miesten ongelmat sivummalle jättävä huomio ovat meninistien käsittelemiä aiheita. Tällainen maskulismi ei kuitenkaan välttämättä ole täysin antifeminististä, vaikka kaikki miesasialiikkeen muodot joillakin tavoin vastustavat feminismiä. Puolueelliset faktat yhdistettynä interne-

F TUTKAIN

MENINISMIN EDISTÄESSÄ VAIN MIEHEN MALLITYYPIN OIKEUKSIA SE MUUTTUU MUUNLAISIA MIEHUUDEN KOKEMUKSIA SYRJIVÄKSI.

TUTKAIN

tin ja sosiaalisen median voimaan luovat paljon

ja piirteet täydentävät miehille sopivana koetun

puhuttuja kuplia ja polarisoivat mielipiteitä

ilmaisun skaalaa, ainakin tietyissä piireissä. Uusi

entisestään. Henry Laasasen blogin kirjoituk-

feministinen miestenlehti Samu lettihiuksisine

sien ”miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta” voi

miehineen ja feminististä ajattelua syvemminkin

epäillä ilmenevän kärkkäämpinä ja populistisem-

pohtivine artikkeleineen ilmentää tätä muutosta.

pina johtuen siitä, ettei lukijoitaan ja vastusta-

Feministisestä näkökulmasta tämä on tavoi-

via mielipiteitä joudu välttämättä suoranaisesti

teltavaa kehitystä, sillä jopa ahdistaviksi koetut

kohtaamaan. Internet onkin ollut suuri tekijä

mallit eivät enää rajoita entiseen tapaan. Meni-

meninismin kehitykselle: tietoa ja mielipiteitä

nistit voisivat sanoa tätä miehen alasajoksi, sillä

jaetaan samanmielisten foorumeilla globaalisti ja

enää perinteisellä mieskuvalla ei ole samaa valtaa

mahdollisuus miesasialiikkeen kuvitteellisen ryh-

ja oikeutusta. Miehiä ikään kuin rajoitetaan hy-

män jäsenyyteen tarjoutuu kaikille halukkaille.

väksymällä laajempia ilmaisun muotoja, mikä on

Erityisesti sosiaalinen media muokkaa konfliktia

ristiriitainen ajattelutapa.

meninistien ja feministien välillä. Esimerkiksi

Myös Paperi T luo uudempaa mieskuvaa

kiistelyt Facebookissa ja Helsingin Sanomien

Post Alfa- runokokoelmassaan: hylätään met-

internetin kommenttiosioissa toimivat lavoina

sästys, voimanosto ja tunteista puhumattomuus

tälle näytökselle. Muun muassa feminismin to-

ja valitaan niiden sijaan Ympyrätalon S-Market,

dellinen luonne on usein kiistelyn kohteena, mikä

mansplainaus ja oman imagon luominen name-

pakottaakin feministejä selkeyttämään aatettaan

droppailemalla. Alfauros kuolee ainakin nimelli-

arkitajuisemmaksi. Toki tämä voi johtaa jonkin

sesti. Kuitenkin tällaisen miehuuden määrittelyn

olennaisen, teoreettisemman sisällön taka-alalle

voidaan katsoa vain pönkittävän kaupunkilais-

jäämiseen.

miehen itsetuntoa ja arvoa, mikä nostaa tämän

Mieskuva on muutoksessa. Enää miehuutta

uudenkin mieskuvan alfa-asemaan. Useimmin

ei tarvitse ilmasta olemalla vahvan maskuliini-

vain miehellä on tällainen neutraliteetti määritel-

nen ihmislajin kruununjalokivi, joka ei ilmaise

lä itse itseään.

tunteitaan tai näytä muita oletettuja heikkouden

•

merkkejä. Aiemmin feminiinisiksi katsotut tavat

TUTKAIN

Mies, joka suututti suvakit

ja rajakit

Turun Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja on saanut sosiaalisen median kautta niin äärivasemmiston kuin äärikansallismielisten vihat niskoilleen, eikä tappouhkauksiltakaan ole vältytty. 22-vuotias nuorisopoliitikko rikkoo olemuksellaan poliittisia stereotypioita ja kannustaa muita ihmisiä samaan.

TUTKAIN

TEKSTI JA KUVA Janne Suutarinen

mil Sillanpää tuijottaa määrätietoisesti kameraan ja kertoo selkeästi artikuloiden, mitä mieltä on. Suomalaisen poliittisen YouTuben edelläkävijä herättää katsojassaan ihastusta tai vihastusta, harvemmin jotain siltä väliltä. SILLANPÄÄASEMA -kanava ei pyri hajuttomaan neutraaliuteen, kuten ei persoonallinen omistajansakaan. Sillanpää on käsitellyt videoissaan muun muassa NATO-kansanäänestystä, Ahvenanmaan remilitarisointia ja vääriä mielipiteitä. Risuja on tarjottu itse kullekin aika ajoin rankallakin kädellä. Pohjoisesplanadin varrella Sillanpää astuu kahvilaan ja tilaa chai-latten. Hän riisuu selästään Suomen armeijan tarunhohtoisen kantovälineen, sipulisäkiksikin kutsutun nahkarepun. Vuonna 2014 Sillanpää suoritti reserviupseerikurssin ja jatkoi johtajakautensa jälkeen vielä puoli vuotta Puolustusvoimien palkkalistoilla. Mitä tästä ajasta jäi käteen? ”Pidin kouluttajan työstä, mutta pidempi työsuhde alalla ei kiinnosta. Sain hyvää näkökulmaa organisaation toimintaan. Päällimmäisenä minuun juurtui maanpuolustushenkisyys ja halu ymmärtää turvallisuuspolitiikkaa.” Sillanpää kertookin, että kaksi hänelle tärkeintä poliittista aihealuetta ovat turvallisuus-

tustamisesta. ”Hajauttaminen edustaa julkisten varojen käytössä täyttä idiotismia. Mikään ei tue sitä väitettä, että se loisi kilpailuetua. Keskustan aluepolitiikka on suurimpia taloudellisia jarruja koko maassa.” Sillanpää opiskelee Turun yliopistossa taloussosiologiaa. Vapaa-aika kuluu järjestötoiminnan, kirjoittamisen ja musiikkiharrastuksen parissa, tuoretta parisuhdetta unohtamatta. Suuri siivu Sillanpään ajasta on pyhitetty Turun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden järjestölle, jonka puheenjohtajana hän toimii Olli-Pekka Paasivirran kanssa. Mies on myös ehdolla kevään kuntavaaleissa. Mutta miksi hänen valintansa on vihreät? ”Vihreät on puolueista ainoa, jolla on tarpeeksi vahva yhteinen huoli ympäristön ja ilmaston tulevaisuudesta. Myös suvaitsevaisuus on tärkeä asia.” Sillanpää kokee olevansa poikkeava ajattelija Vihreiden nuorten piirissä. Varsinkin turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat aiheuttaneet hankauksia, vaikka perusasioista ollaankin samoilla linjoilla. ”Välillä näkee jopa rajun pasifistisia kantoja. Ei olla luettu faktatietoa turvallisuuspolitiikasta, eikä tiedetä, mihin Suomen puolustus

politiikka ja aluepolitiikka. Hän väittää, että monelta päättäjältä puuttuu tarvittavia tietoja ja ymmärrystä maanpuolustuksesta, mikä näkyy epärealistisissa ulostuloissa. ”Esimerkiksi vasemmistoliiton näkemykset Ahvenanmaan sotilaallisesta rauhoittamisesta edustavat mielestäni eräänlaista suomettumisen uutta muotoa. Ahvenanmaa on puolustuksen kannalta tärkeä alue, jonka menettäminen olisi suuri strateginen uhka.” Miehen aluepoliittinen intohimo taas tuntuu saavan virtansa keskustalaisen linjan vas-

tosiasiallisesti perustuu. On nähtävissä vahvoja ideologioita, joista monella on vaikea taipua mihinkään suuntaan.” Toden totta, objektiivisuus suurten kysymysten äärellä on taitolaji. Oletko itse tempautunut irti ideologioiden ikeestä? ”Pyrin brändäämään itseäni reaalipoliitikkona. Olen taivuteltavissa faktoilla.” Keskustelu ajautuu kunnallisvaaleihin. Sillanpää povaa vihreille hyvää menestystä etelän suurissa kaupungeissa. Omaa kampanjaansa hän lähestyy voimakkaan someläsnäolon kaut-

TUTKAIN

ta. Tavoitteena on kerätä ääniä myös muista porukoista, kuin perinteisesti vihreitä äänestäviltä. Sosiaalisessa mediassa Sillanpää on ehtinytkin kunnostautua myös kyseenalaisilla tempauksilla. Eräs tapaus poiki jopa tappouhkauksia nuorisopoliitikkoa kohtaan. Lokakuussa 2016 Sillanpää soluttautui vahvasti maahanmuuttokriittisen Rajat kiinni -Facebook-ryhmän ylläpitoon ja poisti yön aikana yli 10 000 ryhmän jäsenistä. Aamulla soppa oli valmis. ”Olin aiemmin liittynyt ryhmään, katsellut sen meininkiä ja yrittänyt esittää vastustavia

sahti paikalle ’ei tilaa rasismille’ -banderollien, iskulauseiden ja kilkuttimien kanssa, minkä jälkeen alkoivat häiritä luentoa. Päätin ottaa mölyämisen videolle.” Yleisöä huvittanut ja ärsyttänyt mielenilmaus kuihtui, kun yliopiston henkilökuntaa saapui paikalle pyytäen opetuksen häiritsijöitä poistumaan. Sillanpää julkaisi seuraavana päivänä kanavallaan kuvaamansa materiaalin omilla kannanotoillaan höystettynä. Katsauksellaan hän onnistui suututtamaan lukuisia vasemman laidan ihmisiä. Muun muassa Dan Koivulaakso kommentoi Twitterissä, että

argumentteja. Osoittautui, että kyseessä on vihapuheyhteisö, jossa suoraa rasismia ei moderoida mitenkään. Eri mieltä olevat kuitenkin bannataan, kuten kävi minullekin. Tästä jäi kytemään kauna ryhmää ja sen edustamia asioita kohtaan. Sananvapaus täytyy olla, mutta tässä tapauksessa otimme sananvastuun omiin käsiimme. Voi pojat, sitten me bannittiin.” Seurauksena oli mielenkiintoinen somekaaos-demo, josta kovaa puhetta ei puuttunut. Sillanpää teroittaa ymmärtävänsä ryhmän taustalla olevan aitoja yhteiskunnallisia huolia. Tämä yhteisö ei kuitenkaan kyennyt hedelmälliseen keskusteluun, vaan oli ansainnut näpäytyksen. Kuittailuja mies on jakanut muuallekin. Hänen kanavaltaan YouTubessa löytyy video, jossa Turun yliopistossa luennoineen Perussuomalainen-lehden päätoimittajana ja Hommafoorumin perustajajäsenenä tutun Matias Turkkilan opetustilaisuus keskeytetään yllättävällä mielenilmauksella. Videolla Sillanpää kritisoi asiatonta häiriköintiä. ”Luento käsitteli poliittisia ja sosiaalisen median verkostoja. Asiasta oltiin tiedotettu etukäteen kuten myös siitä, että Turkkila ei tulisi puhumaan mistään maahanmuuttopolitiikasta. Kourallinen naamioituneita tyyppejä pa-

hän luuli videon olevan Suomen Sisun materiaalia. ”Yllätyin niin vahvasta reaktiosta. Ymmärrän täysin mistä he puhuvat, mutta minä olen väärä kritiikin kohde. Joku esimerkiksi väitti, että pidän rasismin vastustusta turhana, vaikka videon lopussa sanon nimenomaan päinvastoin. Tuntuu hölmöltä käydä näitä vääntöjä pohjimmiltaan samanmielisten kanssa.” Sillanpään mukaan nykyisessä poliittisessa keskustelukulttuurissa on joillakin tahoilla taipumusta seisoa järkähtämättömästi oman kantansa takana – niinkin vahvasti, että haluttaisiin oikeastaan kieltää koko vastakkaisen mielipiteen olemassaolo. Trendissä hän aistii kalskahduksia taistolaisuudesta ja tuulahduksia Yhdysvaltain yliopistokulttuurista. Sillanpää viimeistelee chai-lattensa ja tekee yhteenvedon: ”On ehkä kyllästytty siihen, että käydään keskustelua rasistien kanssa. Rasismi näyttäytyy historian kautta joillekin ihmisille uhkana, mikä selittää vahvoja reaktioita. Mielipiteet eivät kuitenkaan katoa yhteiskunnasta niin, että ne sullotaan marginaaliin ja lakaistaan maton alle. On olemassa ihmisiä, jotka ovat rasisteja rasismin vuoksi, mutta suurimman osan kritiikki syntyy todellisista huolista ja uhkakuvis-

TUTKAIN

ta. Mielipiteitä ei tarvitse hyväksyä, mutta toisinajattelijoiden kanssa tulee käydä keskustelua.” Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi vuosi sitten Jyri Paretskoin kolumnin ”Tolkun ihmiset” Facebook-sivulleen, syntyi perinteinen somemylläkkä. Paretskoi tarkoitti tolkun ihmisillä sitä suurta hiljaista enemmistöä, joka suhtautuu poliittisiin kysymyksiin kiihkottomasti ja harkiten, eikä tahdo osallistua ääripäiden metelöivään taisteluun. Ääripäät ottivat kirjoituksen kynsiinsä ja tulkitsivat sen oikeut-

tavan, normalisoivan ja tukevan milloin mitäkin kauheutta, millä he ehkä kuitenkin todistivat Paretskoin ajatuksen oikeansuuntaiseksi. Mutta onko Emil Sillanpää tolkun ihminen? Kysymys tuntuu huvittavan häntä. ”Pragmaatikkona ja eräänlaisena keskitien kulkijana, sekä eri osapuolten ymmärtäjänä voisi sinänsä sanoa olevansa ’tolkun ihminen’. Aito tolkun ihminen voi löytää näkemyksissäni kannatettavia asioita.”

•

“SANANVAPAUS TÄYTYY OLLA, MUTTA TÄSSÄ TAPAUKSESSA OTIMME SANANVASTUUN OMIIN KÄSIIMME.”

TUTKAIN

KUVITUS Erika Massa

WHAT

DOES

TRU

“I was in Moscow recently, and I spoke indirectly and directly with President Putin who could have not been nicer.”

“When you are a star, they let you do it -- Grab them

by the pussy.”

“The concept of global warming was created by and for the Chinese in order to make U.S. manufacturing non-competitive.”

“There has to be some form of punishment [for the women on abortion].”

“Donald J. Trump is calling for a complete and total shutdown of Muslims entering the United States until our country’s representatives can figure out what the hell is going on.”

TUTKAIN

NOT

MEAN?

“I never met Putin. This is not my best friend.”

“Nobody has more respect for women than I do. Nobody.”

“Well, I think there is

some connectivity

[between climate change and human activity].”

“I’m very pro-choice. I hate the concept of abortion -- But you still — I just believe in choice.”

“To be clear, this is not a Muslim ban, as the media is falsely reporting. This is not about religion — this is about terror and keeping our country safe.”

TUTKAIN

arvostelu

TEHDÄÄN SITSEISTÄ SUURET TAAS TEKSTI Janne Suutarinen

n aika jättää muistojemme sitsien sumuiset raapustukset keräämään nostalgiaa vanhojen laulukirjojemme sivuille ja toivottaa tervetulleeksi vuodelle 2017 päivitetty Valtsika Veisaa vol. V! Tuore laitos julkaistiin jälleen tuhannenviidensadan kappaleen painoksena, jota myydään kevään mittaan sitsien yhteydessä. Laulukirjatoimikunnan puheenjohtaja Jaakko Kalskeen esipuheen jälkeen esitellään Kannunvalajat ry:n allekirjoittamat turvallisen tilan periaatteet sekä sitsietiketti eli lista akateemisen ryyppyjuhlan onnistumiseen tarvittavista säännöistä. Vaihto-opiskelijoita on muistettu alkutekstien käännöksien myötä ansiokkaasti, ja kirjasta löytyy tuttuun tapaan myös englanninkielisten laulujen osio. Ensiselauksella silmiin osuvat loistavat kuvitukset, joista kiitos kuuluu Ada Kankaalle ja Jasmin Rautakorvelle. Kirjan kattoteemana on valtioneuvosto: laulut on jaoteltu aiheidensa mukaan eri ministeriöiden alaisuuteen, joita kutakin koristaa kuva erilaisesta poliitikkotyypistä. Sitseillä päästäänkin siis tappelemaan siitä, keitä kuvituksissa esiintyy. Toinen kuvitusteema sirottelee sinne tänne huomioita sitsietiketistä. Soveliaita käytäntöjä havainnollistamaan on laadittu hykerryttävä kuvasarja Donald Trumpin sympaattisesta sitsivierailusta. Tuoretta vapaan maailman johtajaa on muistettu myös laululla Make America Great Again.

TUTKAIN

Vaikkakin edellinen laitos on palvellut kunnialla viisi vuotta, jää se auttamatta uuden version jalkoihin selkeydessä, visuaalisessa ilmeessä ja sisällön ajankohtaisuudessa. Lauluvalikoima on uusittu perusteellisesti. Hyvin harvoin toivotut laulut on surutta jätetty arkistojen puolelle ja tilalle on nostettu suuri määrä niin sävelmiltään kuin aiheiltaan tuoreita veisuja. Lauluja löytyy kaikkiaan sataviisikymmentä kappaletta, joten syitä lasinkilistelyyn tulee riittämään. Ilahduttavia uutuuksia on paljon. Teini-idoli Robin on ollut kovassa huudossa lauluniekkojen keskuudessa: runosuoni on syössyt paperille biisit Skumppaa Punkun Kaa, Krapulainen ja Frontside Saulie. Myös iäkkäämpiä hittejä on tuotu estradille, joista esimerkkejä ovat Ännännen (Nylon Beat - Viimeinen) ja Valkoisen Cis-heteromiehen Oodi (Dingo - Levoton Tuhkimo). Todellisia vanhan kansan pöyristyttäjiä edustavat muun muassa Kännimaa ja Jallutähden Alla. Suurta menestystä tulee taatusti niittämään Fröbelin Palikoita tributoiva toiminnallinen spektaakkeli Fuksisatsi sitsaa. Laulukirjatoimikunta on tehnyt kaiken kaikkiaan hyvän työn. Uudistunut Valtsika Veisaa on onnistunut päivitys, joka pitää sisällään sekä kuolemattomat perinteet että olennaiset valtiotieteellisellä älyllä dokumentoidut ajan hermon värähdykset, joista osasta julkenen povata tulevaisuuden klassikoita.

•

arvostelu

KUVA: pressikuva

RAJOISTA JA KUPLISTA TEKSTI Joonas Lehtonen

Tuore suomalaisdokumentti tehtiin herättämään keskustelua rasismista ja ääripäistä. Sille on tarvetta.

hdistaa. Suomi ensin –rintamerkkiä kantava vaalea rouva mesoaa Itiksen edustalle kyhätyllä lavalla. Sanat kohdistuvat maahanmuuttovastaista mielenosoitustasivummalta

kohtauksissa asioiden kehystys rikkoo täydellisen puolueettomuuden illuusiota. Kiehumispisteen maailmanensi-ilta toimi tammikuussa samalla Docpoint-dokumenttifestivaalin ava-

seuraaville ”suvakeille” – siis ”huoranpenikoille, jotka alkavat itse kohta saada kiviä niskaansa maahan kutsumiltaan matuilta”. Naisen pieni, mutta äänekäs yleisö hurraa. Manaukset jatkuvat tuskallisen pitkään, ja niitä on pakko kuunnella. Elina Hirvosen dokumentti Kiehumispiste kertoo rasismista vuoden 2016 Suomessa. Se on elokuva tilanteesta, jossa kuilu vastapuolten välillä kasvaa, eikä kukaan oikein tiedä mitä tehdä. Dokumentin idea sai alkunsa vain noin vuosi ennen ensi-iltaa. Elokuva näyttääkin Suomen juuri nyt: Keski-Suomessa pakolaisperheen 6- ja 8-vuotiaat tytöt tuodaan jumppatunnille, eivätkä muut lapset halua heitä ryhmään heidän outojen nimiensä vuoksi. Myllypuron leipäjonossa kantasuomalainen mies ihmettelee, miksei ruokaa jonottavan kansan joukossa näy yhtään somaleita. Leffan loppua kohden Helsingissä lasketaan kynttilöitä natsien tappaman nuorukaisen ja Kajaanissa turvapaikanhakijoiden surmaamien miesten muistolle. Tulkinnan elokuvan esittelemistä asioista Hirvonen jättää katsojan tehtäväksi. Kaikkien annetaan puhua, ja jossain vaiheessa voi huomata hämmentyneenä jopa asunnottomien yöhön osallistuvan Odinin soturin puhuvan asiaa. On perusteltua, että elokuvassa äänen saavat niin soturit kuin Ruotsin kautta Kemiin tulleet irakilaismiehetkin. Ohjaaja Hirvonen tekee työtä omista lähtökohdistaan, ja vain muutamissa

jaisnäytöksenä. Siellä monet elokuvan kohtauksista saivat yleisöltä hämmentävän reaktion: ne huvittivat heitä. Toki siinä on tahatonta, absurdia komiikkaa, kun itseni ikäiset miehenalut seisovat forssalaisessa lähiössä Suomi-paidoissaan ja huutavat: ”Suomalaiset ensin! Forssalaiset ensin!” Yhtä hätkähdyttävää kuitenkin oli, kun Savoy-teatterillinen helsinkiläisiä kutsuvieraita ja median edustajia nauraa röhnötti ilmeisesti ihan aidosti huolissaan oleville ihmisille. Vastapuolten etäisyyden toisistaan saattoi näytöksessä ymmärtää: yleisön nauru sai halveksivan, piittaamattoman kaiun. Nauramisen sijaan toisten kokeman hädän syitä tulisi yrittää ymmärtää, vaikkei niitä hyväksyisikään – molemmilla puolilla. Dokumentin läpi jatkuvassa tarinassa seurataan, miten kahta eri kantaa edustavat Oula ja Tapsa saunovat maahanmuuttoteemasta keskustellen. Heidän vuorovaikutuksessaan on ohjaajan mukaan sellaista kunnioituksen ja ymmärryksen tavoittelun makua, jota hän peräänkuuluttaa kaikilta suomalaisilta. Kiehumispiste ja sen katsominen yhden kuplan sisältä käsin osoittavat, että tuota ymmärrystä tarvitaan. Kaikki osapuolet tarvitsevat kuuntelijansa, jotta ovat vielä sovitettavissa sopuisasti samaan maahan. Ymmärryksen tulee siis konkretisoitua myös oikeiksi teoiksi – ymmärryksen puutteellekin kun voi käydä niin.

•

Kiehumispisteen saa veloituksetta katseltavaksi yleiseen tai yksityiseen näytökseen osoitteesta www.boilingpoint.fi. TUTKAIN

arvostelu

Foxygenin uudella levyllä enemmän on enemmän Esiintyjä: Foxygen

TEKSTI Elias Anttila

Albumi: Hang Kesto: 32 min

os Mick Jagger, David Bowie, ABBA, Benny Goodman ja dramaturgi polttaisivat pilveä ja tekisivät yhdessä levyn, tuloksena olisi jotain Hangin tyyppistä. Foxygen, jonka kautta nämä mestarit puhuvat, on kalifornialainen kokeellinen indie-duo. Kolmen vuoden levyttömän

tauon jälkeen Sam France ja Jonathan Rado tarjoavat jotain todella uniikkia, todella suurta ja todella outoa. Sanalle wacky ei valitettavasti ole täydellistä suomenkielistä vastinetta. Levy on kuin vaudeville-esitys, jonka ajava voima on katsojan yllättäminen. Se haluaa antaa mahdollisimman paljon mahdollisimman nopealla tahdilla: esityksessä vilahtaa Lou Reed, pätkä Rocky Horror Picture Show’sta, patrioottinen Amerikka-kitarasoolo – ja sitten se muuttuu Disney-biisiksi. Levyhän on pelkkiä pastisseja ja imitaatioita! Taiteeseen ei pääse sen tilkkutäkillisyyden takia millään käsiksi ja se tuntuu ensin kaipaavan täyden huomion, kunnes huomaa koko touhun naurettavuuden. Foxygen ikään kuin kertoo todella hyvän vitsin, jonka hauskuuden lisäksi kuulija arvostaa vitsin taitavaa valmistusta ja toteutusta. Tulin johdetuksi harhaan, mutta pidin siitä.

Kaiken sävellyksellisen ja dramaattisen maksimalismin lisäksi koko 30+ minuutin taustalla

on yli neljänkymmenen soittajan orkesteri, jolta ei hevosvoimia puutu. Orkesteri on todella muuntautumiskykyinen, ja tyylilajien välillä pomppiva yhtye osallistuu levyn kaikkiin kohtiin. Se toimii hyvin niissäkin kohdissa, joissa kappale ottaa mahdollisimman yksinkertaisen radiopop-moodin, jossa imelä on kunnolla imelää ja ratto kunnolla rattoisaa. Vaikka Hang ei taida itseään tosissaan ottaakaan, levy saattaa olla yksi aikamme suurista indie rock -mestariteoksista. En ole kuitenkaan aivan varma, koska en muista lähes mitään mitä siinä tapahtui. En ymmärrä levyä lainkaan, mutta sitä ei ole varmaankaan tarkoitettu ymmärrettäväksi. Hang on absurdeinta ja hysteerisintä mitä olen hetkeen kuullut, enkä millään soisi sen loppuvan.

TUTKAIN

•

arvostelu

Loyle Carner on brittirapin tähti-rookie Esiintyjä: Loyle Carner

TEKSTI Elias Anttila

Levy: Yesterday’s Gone Kesto: 42 min

esterday’s Gone on Loyle Carnerin vahva debyytti brittirapin ruuhkautuneella areenalla. Carner onnistuu taitavasti yhdistämään jazz-taustat usein tummansävyisiin lyriikoihinsa, jotka pääsääntöisesti kertovat murheista, rakkaudesta ja menetyksestä. Jos sanoituksia ei kuunte-

le tarkkaan, Yesterday’s Gone sopii täydellisesti punavuorelaiselle sunnuntaibrunssille: levy on alusta loppuun todella smooth, tunnelmaltaan hyvin rehellinen ja nöyrä. Sanat taittuvat toisiinsa, loppu- ja alkusointuja ei säästetä ja ne luovat rytmin yksittäisten säkeidenkin sisällä, mikä paljastaa vaivannäön lyriikan taustalla. Tekstistä tulee mieleen minä-muotoinen Kate Tempest, joka on asetettu MF Doomin kaltaiseen rytmiltään tasaiseen, monotoniseen lausuntaan.

Suuren vaivan sanakirurgia ja kekseliäs lausuntatyyli eivät kuitenkaan häiritse kappalei-

den narratiiveja ollenkaan. Vaikka Carner on välillä brutaalin rehellinen ja sanojen takana on aistittavissa paljon kipua, hän ei koskaan halkea tai astu yli. Kaikki on henkilökohtaista ja albumi onkin eräänlainen avoin tunteiden tunnustus, jossa draaman taso on säädetty juuri sopivaksi. Esitys on uskottava, mutta se ei koskaan räiski tai tyrkytä tarinaansa kuulijalle. Yesterday’s Gone on kuin sarja pelkistetyn yksinkertaiseen, mutta tuhannen kalliiseen tummaan pukuun puettuja paljastuksia. Ei kravattia, ei kelloa.

•

YESTERDAY’S GONE ON KUIN SARJA PELKISTETYN YKSINKERTAISEEN, MUTTA TUHANNEN KALLIISEEN TUMMAAN PUKUUN PUETTUJA PALJASTUKSIA. EI KRAVATTIA, EI KELLOA.

TUTKAIN

LUKIJAPALAUTE

Tutkain etsi tämän numeron

Anteeksi nyt, mutta mikä ihme tämä Tut-

pääjuttua varten haastatel-

kaimen “oletko valtsikan puhaviherkuplan

tavia Kannunvalajien sähkö-

ulkopuolinen” -juttu on? Kyllä oon ainakin

postilistalla, mikä kirvoit-

huomannut, että ajattelutapoja löytyy

ti keskustelua Jodelissa.

laidasta laitaan eikä mitään yhtenäistä

Toimitus keräsi lempi-jodla-

kuplaa todellakaan ole.

uksensa anonyymiin keskusteluun perustuvasta mobiilisovelluksesta.

Toisinajattelija pitää vielä ilmiantaa. Onnea sille rohkealle, joka nimellään esiintyy ja sitten repostellaan Facebookissa vääriä mielipiteitä.

Tuntuu vaan niin absurdilta, kun valtsika/

Joo toki on hölmö veto toimitukselta,

ainejärjestöni on ensimmäinen paikka mis-

mut oon edelleen sitä mieltä että on

sä näen sulassa sovussa elävän kommu-

yhtä lailla hölmöä olla näkemättä sitä

nistin, kokkarin, eurofanaatikon, eurokrii-

et suurin osa valtsikalaisista edustaa

tikon, feministin, antifeministin, vihreän

jotain tietyn tyylistä tietyn tyylistä

sekä persun + paljon muuta.

näkemystä yhteiskunnasta.

Onko Tutkaimella jokin tarve korostaa,

Onkohan päätoimittajalla

että ollaan punaviherkuplaisia ja

kupla omasta kuplastaan?

välittömästi tämän ajattelun ulkopuoliset ei ole “kunnon valtsikalaisia” vaan toisinajattelijoita?

Ai ettäkö Valtsikassa ei muka tuomita eri tavalla ajattelevia? Kyllä aitä minun mielestäni hyvin vahvasti tehdään niille, jotka ajattelevat “väärin”. Julistetaan, ettei toisen osapuolen kanssa edes pidä käydä keskustelua.

TUTKAIN

Tervetuloa tekemään Tutkainta! Herättikö Tutkain suuria tunteita tai uusia ajatuksia? Kiinnostaisiko sinua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun? Haluaisitko kehittyä kirjoittajana? Tule seuraavaan toimituskokoukseen ja osallistu Suomen valtiotieteellisimmän lehden tekoon! Vaikka Tutkain on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden Kannunvalajat ry:n järjestölehti, kaikki ovat tervetulleita osallistumaan toimintaan. Voit saapua paikalle ideoiden kanssa tai ilman. Aikaisempaa kokemusta tarvita, pelkkä innokkuus riittää. Seuraavan kerran kokoonnumme Perjantaina 17.3.2017 klo 14-16 Uudella Ylioppilastalolla, 3. krs (Mannerheimintie 5 A)

Vastakkainasettelu

1/17

puhkaise kuplasi 38

TUTKAIN