Tutkain 2/2013

tutkain Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

2/2013

Schubak & Lehto Epäkorrektit liberaalit »18

Telttailimme Kaisassa »36

Kimmo Vehkalahden fuksivuosi »12

Valtsikan persu Simon Elo »30

pääkirjoitus

Ulos kuplasta!

tekijät

V

Päätoimittaja

tutkain 2/2013

KUVA VILI LÄHTEENOJA

Anne Hietaharju, 20-vuotias talous- ja sosiaalihistorian opiskelija, telttaili Kaisassa. ”Mietin, että mikä mua vaivaa kun saan tällaisia ideoita, ja vielä suostun toteuttamaan ne. Onneksi oli Anki paikalla. Keravalaiset eivät olisi saaneet telttaa pystyyn ilman turkulaisen hellää apua.”

KUVA SIMO ORTAMO

Vili Lähteenoja, 25-vuotias sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija, haastatteli radikaaleja nuorisopoliitikkoja. ”Nuoret radikaalit eivät ole leikin asia. Sain tuta kaksi lyijynkovaa maailmankuvaa ja tiun epäsovinnaisia mielipiteitä.

Oli kunnia kalastaa ne.”

KUVA TEEMU PERHIÖ

Miran Hamidulla

KUVA: ANKI AHLQVIST

altsikalainen on vähintään kerran elämässään kohdannut sukulaisen tai tuttavan esittämän harhaluulon, jonka mukaan kaikki opiskelijamme ovat tulevia poliitikkoja tai vähintäänkin sellaisiksi tähtääviä. Illuusioon on helppo uskoa, kun tutkii Arhinmäen, Soinin, Väyrysen ja monen muun politiikan ison nimen koulutustaustaa.

Totuus on kuitenkin toisenlainen tiedekuntamme tarjotessa urapolkuja lähes jokaiseen suuntaan. Toisaalta väitteessä on totta toinen puoli, sillä opinahjomme on paikka, jossa ei perinteisesti ole pelätty tunnustaa poliittista väriä. Tosipaikan tullen valtsikalaisilla saattaa kuitenkin mennä pupu pöksyyn.

Kevään opintotukitaistelussa osassa tiedekuntamme ainejärjestöjä pelättiin ottaa minkäänlaista kantaa nykyistä opintotukijärjestelmää puolustaneeseen mielenosoitukseen, koska sen katsottiin liittyvän politiikkaan. Kannanottaminen värin tunnustamista pelkäämättömässä opiskelijayhteisössä kun merkitsee samalla sitä, että tiedämme jo valmiiksi tulevat vastaväittäjämme.

Vastakkainasettelun välttämiseksi valtsikalaisille on kuitenkin tarjolla oiva ratkaisu: viherkupla. Se on konsensuksen tila, jonka suojissa arvoiltaan liberaalit puna- ja sinivihreät valtsikalaiset voivat yhdessä diggailla vaikkapa tasa-arvoista avioliittolakia ja vieroksua arvokonservatiiveja.

Tässä numerossa me astumme rohkeasti ulos tästä kuplasta. Tutustumme valtsikassa opiskelevaan perussuomalaiseen, joka ihailee poliittisesti epäkorrekteja ihmisiä (sivu 30). Tapasimme myös pari radikaalia liberaalia, joiden aatteet saattavat olla liian vapaamielisiä jopa monen valtsikalaisen makuun (sivu 18).

Tämä lehti menee myös kaikille tuoreille fukseille, joille toivotan onnea opiskelupaikan johdosta! Tervetuloa tiedekuntaan, jossa teidän ei tarvitse pelätä tunnustaa väriä olipa se sitten mikä tahansa. Mahtavaan fuksisyksyynne voitte valmistautua lukemalla menneiden aikojen fuksien tarinoita (sivu 12). Selvitimme myös kuinka ratkaiset asumisongelmasi, mikäli Hoas ei tähän kykene (sivu 36).

Vanhemmat opiskelijat puolestaan ovat saattaneet löytää lehden välistä vappuliite Watkaimen, jonka olemassaolon kanssa Tutkaimen toimituksella ei ole kertakaikkisen mitään tekemistä…

Simo Ortamo, 25-vuotias poliittisen historian opiskelija, otti lehden kansikuvan. ”Etukäteen ­ajatus poliitikon suostuttelusta haalareihin jännitti, mutta Simon Elo osoittautui tosi yhteistyökykyiseksi.”

3

sisältö

vakiot Pääkirjoitus Kuvain Ajankohtaista Kannusta kaikuu Paikka ompi vallan kahvassa Uralle Ilmestyskirjanpitäjä Irstain Laulukirja syynissä Arviot Bad Pintin Lukijakilpailu Top 3 Kannukka

3 6 8 11 33 35 38 39 40 41 42 42 42 44

18

36 KUVA ANKI AHLQVIST

4

KUVITUS TEEMU PERHIÖ

tutkain

erikoiset 12

Kerran fuksi, aina fuksi

18

Vapauden asialla Paremman lounaan arvoitus

24

Rauha, jota ei haluta

26

Miksi UniCafén makaronilaatikko ei maistu samalta kuin kotona?

Jeff Halper ei näe maassaan halua Israel–Palestiinan konfliktin ratkaisuun.

Vallankumous vei turistit Parempia aikoja luvannut vallanvaihdos karkoitti Egyptille tärkeät matkailijat.

30

Perusvaltsikalainen?

34

Kaikkea ei voi opettaa

36

Teltasta apua asuntopulaan

KUVA SIMO ORTAMO

12

Saul Schubak ja Otto Lehto luovat vapaampaa maailmaa, kumpikin omalla tavallaan.

22

27

30

Fuksivuosi ei unohdu edes valtiotieteiden tohtorilta.

Poliittisen historian opiskelija Simon Elo on Espoon konservatiivisin kaupunginvaltuutettu.

Valtsikan ammattikuvakurssi koetaan ajanhukaksi.

Kokeilimme vaihtoehtoista opiskelijaasumista keskellä kampusta.

2/2013 50. vuosikerta Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Miran Hamidulla Toimitussihteerit Lauri Haikola, Eevi Heikkinen, Laura Luoto ja Sonja Ulma Ulkoasu ja taitto Teemu Perhiö Kuvasihteeri Anki Ahlqvist Kirjoittajat Faiz Alsuhail, Lauri Haikola, Miran Hamidulla, Eevi Heikkinen, Anne Hietaharju, Pauli Huotari, Salla Huttunen, Salla Karjalainen, Vili Lähteenoja, Anni Nelimarkka, Teemu Perhiö, Paula Sahlman, Saana Sarpo, Sonja Ulma ja Ozan Yanar Kannen kuva Simo Ortamo

”Kyllähän kaikista olisi varmaan ihan siistiä olla diktaattori.”

Saul Schubak haastattelussa sivulla 18.

Ilmoitusmyynti Vili Lähteenoja vili.lahteenoja@helsinki.fi

Paino Whyprint oy, Helsinki Painos 750kpl ISSN 0787-0035 Palaute tutkain2013@gmail.com www.kannunvalajat.fi/ tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

KUVA EEVI HEIKKINEN

tutkain 2/2013

5

kuvain

6

› Kannu näkyi ja kuului opintotukimielenosoituksessa Senaatintorilla 20.3.2013.

KUVA ANKI AHLQVIST

tutkain 2/2013

7

KUVA ANKI AHLQVIST

ajankohtaista

Sääntöihin tuli myös kirjaus, joka mahdollistaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistumisen opiskelijoiden edunvalvontaa koskevissa asioissa. Kuvassa kannunvalajia keväisessä opintotukimielenosoituksessa 20.3.2013.

Kannunvalajat uudisti sääntöjänsä Sääntömuutokset toivat mukanaan muun muassa kuraattorin valvomaan yhdistyksen toimintaa TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

Y

limääräiseen vuosikokoukseen 12.4.2013 kokoontuneet Kannunvalajien jäsenet hyväksyivät lukuisia sääntömuutoksia. Säännöt kaipasivat uudistusta, koska ne eivät vastanneet täysin yhdistyksen tämän päivän toimenkuvaa.

– Huomattiin, että sinänsä ihan toimivissa säännöissä oli joitain puutteita, ja ne olivat joiltain kohdin hieman epäselvät, yhdistyksen varapuheenjohtaja Jaakko Kalske kommentoi asiaa.

Netissä kommenttikierroksella olleet muutokset saivat myönteisen vastaanoton, mutta herättivät keskustelua lähinnä sääntöjen muotoiluun liittyvien seikkojen osalta. Kalske suhtautuu asiaan erittäin positiivisesti.

– Kannusta löytyy paljon ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä siitä mikä on paras tapa. Nämä säännöt on pyritty tekemään

8

niin, että ne rajoittaisivat mahdollisimman vähän tulevien hallituksien toimintaa, mutta vetäisivät suhteellisen selkeät rajat sille mitä voi ja ei voi tehdä.

Merkittävin muutos liittyy uuteen kuraattorin toimeen. Kannunvalajille tullaan jatkossa valitsemaan kahden vuoden mittaisiksi kausiksi kuraattori, jonka tehtäviin kuuluu toiminnan sääntöjenmukaisuuden valvominen sekä omien tietojen ja taitojen asettaminen hallituksen käytettäväksi. Kuraattori tullaan valitsemaan järjestön vanhempien toimijoiden joukosta.

Samalla aiemmin epävirallinen inspehtorin toimi virallistetaan säännöissä. Tämä ilahduttaa väistyvää inspehtoria ­Leif ­Åbergia, joka puheessaan yhdistyksen hallitusten välisellä konferenssilla 6.4.2013 toivoi tällaista sääntömuutosta.

– Tämä antaa inspehtorille selkänojaa ja muskelia osakuntien inspehtoreiden ja rehtoraatin suuntaan, hän toteaa muutoksen toteutumisesta kuultuaan.

Sääntöihin tuli myös kirjaus, joka mahdollistaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistumisen opiskelijoiden edunvalvontaa koskevissa asioissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi valtakunnalliset opiskelijamielenosoitukset.

Uusien sääntöjen myötä myös kahdessa eri tiedekunnassa vaikuttavien järjestöjen, Dilemman ja Moodin, ulkovaltsikalaiset jäsenet pääsevät jatkossa myös Kannunvalajien jäseniksi.

Kokouksen tarkkaan muotoilemat säännöt lähtevät seuraavaksi Patentti- ja rekisterihallituksen tarkastettaviksi, josta niiden toivotaan palautuvan mahdollisimman vähäisin viilauksin. π

Dilemma alkaa tarjota yrityskonsultointia Pilottikokeilu saattaa johtaa oman yrityksen perustamiseen.

F

ilosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma aloittaa pilottikokeilun yrityskonsultoinnin tarjoamisesta. Konsultointitoimintaa tällä hetkellä vetävän Matti Petteri Pöntiön mukaan toimintaa aiotaan jatkaa osakeyhtiömuodossa, mikäli se etenee hyvin.

– Alun perin konsultoinnilla kerättiin rahaa järjestön vuosijuhlille, ja sen jälkeen ideaa on kehitetty eteenpäin, Pöntiö toteaa yritystoiminta-ajatuksen muotoutumisesta.

Hankkeessa katsotaan aluksi miten toiminta lähtee käyntiin, ja millaisen kannatuksen se saa järjestön puolelta. Mikäli toimintaa päätetään jatkaa, yhtiö on tarkoitus perustaa toiminnasta kertyvällä ylijäämällä.

Konsepti perustuu itsenäisiin asiasta kiinnostuneiden opiskelijoiden tiimeihin.

Yhdistys ja mahdollisesti perustettava yhtiö hoitavat laskutuksen ja hallinnon, ja otta-

gallup

vat tästä pienen provision konsulteilta.

Lähtökohtaisesti toiminta on avoinna Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoille, joilla on osaamista ja kiinnostusta yrityskonsultointiin. Filosofia on keskeinen toimintaa määrittävä nimittäjä. Oma kiinnostus on merkittävä toimintaan osallistumisen edellytys.

– Vilpitön läsnäolo konsultoitaessa on tärkeää, sanoo Pöntiö.

Konsultointi itsessään on yrityksille tehtävää käsiteanalyysia. Käytännössä tämä sisältää konkreettisia neuvoja esimerkiksi yrityksen strategian sanamuotojen valitsemisessa. Tähän mennessä asiakkaina on ol-

Kysyimme Kannunvalajien Hallitusten Välisellä Konferenssilla vanhoilta hallituslaisilta, mitä he toivoisivat Kannun ensimmäiseltä kuraattorilta.

tutkain 2/2013

Jutta Juvenius, Puheenjohtaja 2009. ”Jatkuvuuden lisääntymistä ja helpottumista!”

KUVAT JAAKKO KALSKE

”Pelkästään yksi vuosi Kannun hallituksessa ei riitä!

Kuraattorin on nähtävä asioita laajemmalle kuin vain lähimenneisyyteen.”

Jari Hanska, hallituksen jäsen 2006. ”Toivon, ettei tule tuuppaamaan vanhoja kaavoja, vaan antaa hyviä vinkkejä siitä, miten Kannunvalajien toimintaan voidaan vaikuttaa.”

lut SOK:n, Itellan ja Ylen kaltaisia suuria yhtiöitä. Pöntiön mukaan ainoastaan yksi asiakas ei ole ollut tyytyväinen, ja näkee, että heidän tarjoamalleen palvelulle on selvästi kysyntää.

Toiminnan ei odoteta kehittyvän heti vakavasti otettavaksi liiketoiminnaksi. Lisäksi tuleva kehitys riippuu opiskelijoiden aktiivisuudesta. π

kuukauden kysymys TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

Vilja Rydman, hallituksen jäsen 2005– 2006.

KUVITUS KAISA ARKKILA

TEKSTI LAURI HAIKOLA

Kysyimme Tutkaimen verkossa, oletko nostanut opintolainaa. Kyselyyn vastasi 112 henkilöä.

En koskaan (51 %) Säännöllisesti (29 %) Silloin tällöin (20 %)

9

KUVA ANKI AHLQVIST

Ullamaija Seppälä valittiin Kannun uudeksi inspehtoriksi ylimääräisessä vuosikokouksessa 12.4.2013.

Ullamaija Seppälästä Kannun uusi inspehtori Uusi inspehtori tullaan näkemään toimessaan jo seuraavilla vuosijuhlilla.

TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

K

annunvalajien 12.4.2013 järjestetty ylimääräinen vuosikokous valitsi varadekaani Ullamaija Seppälän yhdistyksen uudeksi inspehtoriksi. Hänet tullaan näkemään uudessa tehtävässään Kannunvalajien seuraavilla vuosijuhlilla toukokuussa.

Valinta jouduttiin suorittamaan, koska tehtävää tähän asti hoitanut professori Leif Åberg ilmoitti vetäytyvänsä tehtävästä vedoten pian alkaviin eläkepäiviinsä. Seppälän ohella ehdolle oli Kannunvalajien toimesta pyydetty myös politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen johtaja Jussi Pakkasvirta. Äänestyksessä Seppälä kuitenkin voitti melko selvin 9–3-luvuin.

Seppälä on tehtävässään ensimmäinen naispuolinen inspehtori. Hän poikkeaa edeltäjistään myös siten, ettei hänellä ole vakinaista professorin virkaa tiedekunnassa, vaikka hän hoitaakin väliaikaisesti professuuria yhteiskuntapolitiikan oppiaineessa. Nyt tiedossa olevaan uuteen tehtäväänsä Seppälä suhtautuu vakavuudella.

10

– Tunsin, että tehtävään pyytäminen oli niin suuri kunnia, ettei ehdokkuudesta voinut kieltäytyä.

Hyvien juhlien ohella inspehtori odottaa tehtävän antavan mahdollisuuden uudenlaiseen kiinnostavaan ulottuvuuteen opiskelijoiden ja tiedekunnan välillä.

– Voin olla entistä paremmin rakentamassa yhteistä kiinnostavaa tiedekuntaa, jossa kaikki ovat merkittäviä toimijoita.

Kannunvalajat on Seppälälle tuttu yhteistyökumppani jo opiskeluajoilta 80-luvulla, jolloin hän toimi oman ainejärjestönsä puheenjohtajana. Tuohon aikaan Kannunvalajien ja ainejärjestöjen yhteistyö ei ollut niin organisoitua kuin nykyään, mutta epävirallisia yhteyksiä oli olemassa jo tuolloin. Pari muutakin asiaa oli silloin toisin.

– Siihen aikaan ei ollut vuosijuhlia eikä ikinä iltapukuja päällä.

Paljon luottamustoimia tiedekunnassa hoitavaa Seppälää ei juurikaan pelota ajan

mahdollinen loppuminen. Hän pyrkiikin tekemään asiat riittävän hyvin muistaen, ettei kaikkea voi tehdä täydellisesti.

– Uskon, että ihminen pystyy tekemään sen mitä se haluaa, Seppälä kiteyttää.

Väistyvä inspehtori Leif Åberg on valintaan tyytyväinen ja luonnehtii Seppälää mahdottoman mukavaksi ja nohevaksi ihmiseksi.

– Inspehtori on äärimmäisen tärkeä linkki opiskelijoiden ja tiedekunnan välillä. Tämä vain korostuu, kun opiskelijoiden ”virallinen” rooli hallinnossa ja päätännässä on kaventunut, Åberg ohjeistaa seuraajaansa.

Emeritusinspehtoriksi siirtyvältä Åbergilta jäävät seuraavat vuosijuhlat väliin Toscanan matkan vuoksi, mutta hän lupaa olla mahdollisesti paikalla jälleen tulevina vuosina.

– Varmasti olen mukana tulevissa riennoissa, jos kutsutaan. Kummasti tuntuu aina nuortuvansa Kannun tilaisuuksien jälkeen, hän toteaa lopuksi. π

kannusta kaikuu › palstalla kannun hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia.

Opiskelijan Shangri-La?

V

appu Valtiotieteilijä herää jälleen yhteen aurinkoiseen päivään halvassa, mutta loistokuntoisessa opiskelija-asunnossaan. Päivä alkaa luentopiirin kokoontumisella Gaudeamus-kahvilassa, minkä jälkeen Vapulla on tapaaminen hänelle läheisen opettajatuutorin kanssa.

Tulevaisuudenpelkoa ei tarvitse enää hoitaa jokaviikkoisilla Alina-keikoilla, vaan opintojen kanssa saa apua helposti myös muualta. Iltapäivän innostava luento poliittisen ajattelun perusteista suoritetaan kirjoittamalla esseitä kurssin aikana ja tekemällä ryhmätyö valitusta aiheesta. Massaluennot ovat historiaa. Viikonloppu on varattu töille ja harrastuksille, sillä kirjatentit voi suorittaa tenttiakvaariossa haluttuna ajankohtana. Eläköön osallistava tiedeyhteisö!

Esimerkiksi tältä voisi näyt­ tää yliopisto-opiskelijan arki ideaalimaailmassa. Kannun opintosihteereinä skenaarion edistäminen on meille tärkeä päämäärä. Joiltain osin tämän kevään aikana olemme onnistuneet lähentymään tätä optimistista tulevaisuudenkuvaa: tenttiakvaariohanke etenee kovaa vauhtia ja tiedekunta on alkanut näyttää vihreää valoa joustavien suoritusmuotojen edistämiselle.

Myös tutkintouudistus alkaa konkretisoitua. Syksystä 2014 lähtien uudet opiskelijat suorittavat 25 opintopisteen laajuisen Yhteiskuntatieteiden perusteet -kokonaisuuden, joka on kaikille yhteinen. Opinto-

asioiden merkitys konkretisoituu myös kokouksissa, joissa opintoasioiden käsittelyyn käytetään huomattavan paljon aikaa. Vaikka hallituksen kokous saattaa jo valmiiksi venähtää kolmetuntiseksi, jaksetaan edunvalvonnastakin jutella pitkät pätkät.

Edunvalvonta koetaan usein työksi, jota tehdään pitkälti hiljaa kulisseissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä emme voi ajaa eteenpäin vain omia mielipiteitämme. Tiedotus on edunvalvonta-asioissa siksi vähintäänkin yhtä tärkeää kuin juhlien mainostamisessa.

Olemme tänä keväänä pyrkineet kiinnittämään erityisen paljon huomiota tiedotuksesta huolehtimiseen.

Jos opintoasiat kiinnostavat, ja niidenhän kannattaisi kiinnostaa, liity ihmeessä k­ annu-opinto-sähköpostilis‑ ­­talle ja Facebook-ryhmäämme! Myös opintovaliokunnan kokoukset ovat kaikille avoimia. Kuitenkin myös jatkossa pyrimme siihen, että tärkeimmät asiat tavoittavat jäsenistön kokonaisuudessaan.

Ensi syksynä Vappu Valtiotieteilijä hakee hallopediksi, eli hallinnon opiskelijaedustajaksi, sillä hän haluaa edelleen kehittää yliopistoa opiskelijaystävällisempään suuntaan. Edunvalvonnasta kiinnostuneiden kannattaa jo heräillä talviuniltaan ja seurata tiedotusta – ideaalimaailma ei toteudu itsestään.

”Edunvalvonnasta kiinnostuneiden kannattaa jo heräillä talviuniltaan.”

Salla Huttunen & Anni Nelimarkka Kannun opintosihteerit

KUVA NOORA PERHIÖ

tutkain 2/2013

11

fuksikansiot TEKSTI & KUVAT EEVI HEIKKINEN TAUSTAKUVAT TEEMU PERHIÖ

Moi! mäsi ä t y y p Tässä otiedot arkist istasi valitsemfukseista. ta vanhois s toimitu n e m i -Tutka

tutkain 2/2013

13

Johannes Anttila Yleinen valtio-oppi, maailmanpolitiikan tutkimus, fuksi 2012

F

”

14

uksivuoteni on ollut lyhyt, kiireinen ja viinassa marinoitu. Olen oppinut paljon uutta ja minulla on ollut hauskaa. Olen tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä, vaikka alussa ajattelin, että mitenhän tässä käy. Täällä opiskelevat ovat kiinnostuneita samoista asioita, avoimia sekä sydämellisiä. Fuksina olemisessa parasta on se, että tulee täysin uuteen ympäristöön ja voi luoda itsensä kokonaan uudestaan. Kukaan ei tunne ketään, joten valmiita klikkejä ei ole vaan yhteishenki luodaan syksyn aikana. Parasta koko valtsikassa onkin ehkä juuri tuo yhteishenki.

Lähdin heti vuoden alussa mukaan järjestötoimintaan. Olen fuksitoimikunnan puheenjohtaja ja Kannunvalajien fuksi-, tutor- ja tasa-arvovastaava.

Järjestötoiminta on antoisaa ja se on minulle yhtä suuri osa opiskelijaelämää kuin luennoilla käyntikin. Nyt tuntuisi oudolta, jos en olisi mukana minkäänlaisessa toiminnassa – juuri järjestötoiminnan kautta olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin.

Järjestötoimijat ovat aktiivisia sekä aikaansaavia tyyppejä, ja työskentely sellaisten ihmisten kanssa on hyvin palkitsevaa. Usein päiväni venyvät todella pitkiksi järjestöhommien ja opintojen vuoksi, mutta se ei tunnu raskaalta, sillä nautin siitä, mitä teen.

Vuoden aikana olen ehtinyt myös opiskella.

Fuksina tulee ilmoittauduttua samoille kursseille, joille kaveritkin ilmoittautuvat, ja tällöin niistä haluaa myös päästä läpi. Alkusyksy meni opetellessa, miten yliopisto toimii. Ensimmäiseen tenttiin menin luottavaisin mielin, tenttikirjat selattuina. Huomasin kuitenkin nopeasti, että lukiossa selailu ehkä riitti, mutta ei täällä enää. Opiskelun myötä ajatusmaailmani on avartunut. Toisinaan tuntuu, että tiedän asioista enemmän kuin ennen, toisinaan taas etten tiedä mitään.

Paras muistoni on VOO:n ja KTTO:n toogabileistä, joiden jatkot jatkuivat aamukahdeksaan asti.

Saimme ystäväni kanssa paheksuvia katseita kävellessämme yhdeksältä aamulla kotiin lonkerotölkit kädessä. Huonona muistona mainittakoon suoraan sitseiltä tenttiin meneminen, vaikka täytyyhän sekin kokea. Fuksivuodesta minulle on jäänyt käteen paljon uusia kavereita, opintopisteitäkin ja tavallaan kokonaan uusi elämä. On jännittävää huomata, miten oma elämä muuttuu. Tulet yliopistoon, etkä voi tietää, mitä tapahtuu. Lopuksi kuitenkin tajuat, että kaikkihan meni paremmin kuin hyvin.

Fuksisyksystä saattaa olla kiinni se, millaiseksi koko yliopistotaival muodostuu. Tulevia fukseja kehotankin osallistumaan tapahtumiin heti syksystä alkaen, sillä silloin mukaan on helppo päästä.

Eikä kannata tyytyä vain oman ainejärjestön tapahtumiin, hauskoja tyyppejä löytyy koko valtsikasta.

Syksyllä kauhistelin, miten paljon tulikaan ryypättyä, mutta jälkeenpäin ajateltuna niin sen kuuluikin mennä. Loppujen lopuksi on paljon arvokkaampaa mennä KannuGamesiin tai ainejärjestön tapahtumaan kuin töihin tekemään rahaa.”

Elsa Mäki-Reinikka Valtiotieteiden maisteri, poliittinen historia, fuksi 2006

A

”

loitin valtsikassa poliittisen hist orian fuksina vuonna 2006. Olin käynyt lukion ulkomailla ja viettänyt välivuoden feissarina, siksi opiskelujen alkaessa odo tin eniten sitä, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin.

Odotukseni täyttyivät, opin uut ta ja luennotkin olivat vielä silloin jännittäviä kokemu ksia.

Fuksivuonna sattui ja tapahtui.

Elämänrytmini muuttui yöpainotteiseksi, minkä vuoksi aamuluennolle vääntäytyminen tuntui tois inaan ylivoimaiselta, ja välillä en paikalle päässyt kään. Joskus menin suoraan bileistä luennolle, ja luku salit taisin löytää vasta toisena opiskeluvuotenani.

Sain kasaan kuitenkin oman aineeni perusopinn ot sekä aloitin sivuaineita. Fuksivuosi oli hausko jen johdantokurssien aikaa, kun yritin päättää sivu aineitani käymällä useiden eri aineiden johdanto luennoilla. Ensimmäinen vuosi avasi omaa oppiain eittani, ja aloin saada käsitystä siitä, mitä olin tullu t opiskelemaan.

Fuksiudelle ominaista oli vapaus ja huolettomuus: pystyin tekemään mitä halusin.

Opiskelijaelämä sekä kaikki, mit ä siihen liittyi, muuttivat ajattelutapaani. Uutta oli kiihkeä debatti erilaisten ihmisten kanssa, jotk a avoimesti kertoivat poliittisista mielipiteistään. Opi skelujen myötä mi-

tutkain 2/2013

nusta tuli jollain tasolla idealisti nen ja vihreä, aloin ajattella ekologisesti ja kierrättää.

Suuri ero lukion ja yliopiston välillä oli myös se, miten samanhenkisiä ihmisiä löysin. Sain paljon uusia ystäviä sekä koin myös fuksiromanssin.

Fuksivuoden tapahtumista min ulle on jäänyt parhaiten mieleen perioditauon syysmatka Budapestiin. Mukaan uskaltautui vain muutama fuksi lisäkseni, ja pääsimmekin tutustum aan vanhempiin opiskelijoihin. Matkaporukkamm e oli tiivis ja opiskeluajan parhaat ystäväni ovat tuolta reissulta. Matkan aikana innostuin ainejärje stötoiminnasta, ja aloitinkin vuoden vaihteessa Polh on hallituksessa kansainvälisyys- ja ISHA-vastaa vana. Kansainvälisten historianopiskelijoiden järje stössä, ISHA:ssa, toimin miltei koko opiskeluaika ni, minkä ansiosta sain muun muassa kavereita ymp äri maailmaa.

Fuksivuoden aktiivisuus ja sosi aalisuus on täysin omanlaistaan. Nyt ihmettelee, miten silloin jaksoi olla aina menossa. Vuoden aikana tulee kierrettyä kaikki kissanristiäiset, joissa käyminen jää seuraavina vuosina. Se, miten fuks ivuotensa viettää, muokkaa paljon koko opiskelu aikaa. Fuksi, kokeile siis kaikkea mahdollista, käy bile issä ja tutustu ihmisiin. Yritä myös päästä luennoil le!” Ω

15

Kimmo Vehkalahti Yliopistonlehtori, tilastotiede, fuksi 1990

P

”

16

ääsin opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan tilastotiedettä pääaineenani vuonna 1990. Olin päässyt ylioppilaaksi neljä vuotta aiemmin, ja jatkanut siitä suoraan työelämään. Opiskelu ei noihin aikoihin tullut mieleenkään, sillä en tiennyt, mitä olisin ryhtynyt lukemaan. Työskentelin it-alalla ja etenin työssäni nopeasti. Töissä alkoi opiskelumotivaatio herätä, ja kiinnostuin etenkin tietokoneista ja ohjelmoinnista.

Tilastotieteessä kykenin yhdistämään näitä asioita reaalimaailman datan analysointiin. Valmistuin maisteriksi vuonna 1996 ja väittelin vuonna 2000. Minulla oli mahdollisuus jäädä yliopistolle ja homma yksinkertaisesti vain kiinnosti. Valtsika on paikka, jossa olen viihtynyt. Se on yhteiskunnallisten alojen keskittymä ja parasta siinä on sen monipuolisuus. Viimeisin laitosjako on tiivistänyt yhteistyötä oppiaineiden välillä ja lisännyt näin poikkitieteellisyyttä, mikä on hienoa.

Parasta fuksiudessa oli se, että pääsin aloittamaan opinnot. Tilastotieteen opiskelijoita oli vähän, joten uudet opiskelijat pääsivät nopeasti mukaan Se, kuka oli fuksi ja kuka ei, unohtui hyvin pian.

Moodi ry:ssä toimin opintovastaavana ja tiedottajana. Pienen ainejärjestön hallitukseen haluttiin lähes kaikki uudet opiskelijat. Juhlinta oli tuolloinkin osa opiskelijaelämää, vaikka haalareita ei käytetty eikä vuosijuhlia juhlittu mittatilausmekot yllä kuten nykyään.

Fuksisyksyn alkaessa olin motivoitunut, mutta petyin pahasti oman aineeni johdantokurssiin, ja

harkitsin jopa alan vaihtoa. Uppouduin töihin opintojen sijaan. Kuitenkin, mitä pidemmälle pääsin opinnoissani, sitä enemmän ne alkoivat kiinnostaa, ja niin sen usein kuuluukin mennä; kaikki ei voi olla loistokasta alusta alkaen. Yliopisto vei sittemmin mukanaan, enkä enää halunnutkaan jatkaa silloisessa työpaikassani.

Se, miten fuksiuden kokee, riippuu taustasta, josta tulee. Työelämästä opiskelijaksi vaihtava näkee yliopistoon pääsyn eri silmin kuin edelliskevään abiturientti. Itselleni todellinen opiskelijaidentiteetti muodostui vasta lopetettuani työt toisena opiskeluvuotena. Myöhemmin onkin ollut taas hankalaa määritellä, olenko opiskelija vai yliopiston henkilökuntaa.

Yliopistossa saatat opiskella tietämättä lainkaan, mikä sinusta tulee. Suorittamalla akateemisen loppututkinnon kuitenkin todistat kykeneväsi saattamaan loppuun suuria projekteja ja osoitat kouluttamisesi olevan investointien arvoista. Uusia opiskelijoita kannustaisin muotoilemaan tutkintonsa mahdollisimman erilaiseksi ja monipuoliseksi.

Välttäkää valitsemasta niitä tyypillisimpiä aineyhdistelmiä. Lisäksi, suunnitelkaa opintojanne huolellisesti jo heti fuksisyksystä alkaen. Vaikka lukujärjestyksen tekoon saa apua, kuuluu suurin vastuu opinnoista opiskelijalle itselleen. Ilman suunnitelmia menevät kiinnostavat kurssit liian helposti sivu suun, sillä lukuvuodet kuluvat nopeasti ja periodit vieläkin nopeammin, sen voin 23 vuoden yliopistokokemuksella kertoa.”

Anna Kalliola Sosiologia, fuksi 2010 & 2011

A

”

loitin Turussa vuonna 2010 sosiologian fuksina ja opiskelin siellä vuoden. Seuraavana vuonna pääsin valtsikaan ja aloitin toisen fuksivuoteni Helsingissä. Olo fuksina Turussa ja Helsingissä oli melko samanlaista: ensimmäiset viikot olivat täynnä tapahtumia ja tutustuin uusiin ihmisiin. Turussa aloittaessani en oikein osannut odottaa vuodeltani mitään enkä suoraan sanottuna olisi uskonut sen olevan niin uuvuttavaa juhlimista. Helsinkiin tullessani minulla oli aavistus, millainen vuodesta mahdollisesti tulisi ja yliopiston käytännöt olivat jo tuttuja. Odotukseni täyttyivät, ja etenkin mieleeni ovat jääneet valtsikan yhteiset tapahtumat. Toinen fuksivuosi ei todellakaan tuntunut pakkopullalta, olin ennemminkin innoissani siitä, että sain kokea fuksiuden uudestaan.

Helsingissä hämmennystä minulle aiheutti se, että olin jo suorittanut kaikki fuksivuotena käytävät kurssit enkä voinutkaan osallistua niille kursseille, joille kaikki fuksikaverini osallistuivat. Pidän opiskelua tärkeänä enkä kokenut fuksivuoden sulkevan pois opinnoissa etenemistä. Parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin tapahtumat, etenkin bileet metrossa sekä valtsikan rasti fuksisuunnistuksessa. Olin myös mukana ainejärjestötoiminnassa fuksivuo-

tutkain 2/2013

sinani. Turussa toimin sosiologian opiskelijoiden Sklubin virkistysvastaavana ja Helsingissä Kontakti-lehden päätoimittajana. Suosittelen ainejärjestötoimintaa lämpimästi, sillä se on erinomainen tapa tutustua myös muiden aineiden opiskelijoihin.

Opiskelunaloitus muuttaa nuoren ihmisen elämää valtavasti. Omalla kohdallani suurin muutos oli se, miten ystäväpiiri laajeni ja miten samanhenkisiin ihmisiin tutustuin. On hienoa, kun yliopistossa tapaa fiksuja ihmisiä, joita kiinnostaa sekä hauskanpito että tärkeät yhteiskunnalliset asiat.

Paikkakunnalta toiselle muuttoa en kokenut raskaaksi, vaikka tosin omat haasteensa loi se, etten Helsinkiin muutettuani saanut alkuun asuntoa ja jouduin nukkumaan siskoni sohvalla kolme kuukautta. Sohvalla asuminen sekä jokailtaiset fuksiriennot tekivät elämästä irrallista. Kun marraskuussa sain lopulta asunnon ja menokin alkoi rauhoittua, pääsin vihdoin todella asettumaan aloilleni Helsinkiin.

Fuksivuosi on loistava tapa tutustua ihmisiin, sillä on jatkuvasti tapahtumien keskiössä, kaiken toiminnan ytimessä. Siksi kannattaakin käydä tapahtumissa mahdollisimman paljon, fukseja vartenhan ne kaikki järjestetään.” π

17

visionäärit TEKSTI VILI LÄHTEENOJA KUVITUS TEEMU PERHIÖ

Nuoret liberaalit Saul Schubak ja Otto Lehto kulkevat uhmakkaasti vastavirtaan maalaillessaan tulevaisuudenvisioitaan.

Kuinka nämä kärkkäät bloggarit pärjäsivät Tutkaimen grillauksessa?

18

H

aastateltavamme eivät pelkää vetää suuria linjoja. Molemmat ovat yhtä nuoria kuin vuolaitakin nettikirjoittajia, joilla on paksu nahka ja paljon asiaa. Lisäksi heitä yhdistää tinkimättömän yksilönvapauden ihanne ja tahoillaan yksi jos toinenkin epäsovinnainen mielipide. Näiden nuorten radikaalien poliittista painoarvoa historia ei ole vielä ehtinyt punnita, mutta heidän ajatuksensa ovat jo herättäneet yleistä paheksuntaa. Schubak sai aikaan kohun vastustaessaan heikommaksi ainekseksi nimeämänsä väestönosan lisääntymisen tukemista. Lehdon ajatukset seksuaalilainsäädännöstä saavat puolestaan maltillisemmat liberaalitkin vetämään piponsa kireämmälle.

SAUL SCHUBAK saapuu haastatteluun hyväntuulisena ja hyvin pukeutuneena.

Suljemme oven ja käynnistämme nauhurin.

T: Miltä tuntui olla myrskyn silmässä ”heikompi aines” -kohun aikaan?

S: Kuten sanoit, niin myrskyn silmässä siinä oltiin. Ei siinä paljoa ehtinyt ajatella, tutkain 2/2013

kun juoksin haastattelusta toiseen.

T: Aiotko jatkaa politiikassa, vai jääkö se osaltasi puhteeksi?

S: Alkaa olla sellainen fiilis, etten välttämättä halua politiikkaan. Siellä on aika erikoista ja epärehellistä porukkaa. Se on kaikki niin epärehellistä, ja en halua lähteä sellaiseen mukaan. Vaikka siellä voisikin toimia jotenkin eettisesti, niin voi jäädä yksinäisen suden asemaan ja tulla leimatuksi kylähulluksi. Ei ole ihan se ihannekuva tulevaisuudestani kahdenkymmenen vuoden päästä.

Parhaiten politiikassa pärjää sellaisella häikäilemättömällä, machiavellistisella asenteella. Sillä tavalla, ettei ole mitään periaatteita eikä minkäänlaista moraalista selkärankaa ja hakee kannatusta sieltä, mistä sitä on saatavissa.

Saulin sanat ”politiikan epärehellisyydestä” ottaa välittömästi vakavammin jahka hän heti perään kertoo, kuinka häntä on kepulaisten, persujen ja kristillisdemokraattien tahoilta kosiskeltu loikkaamaan.

Nimiä hän ei kuitenkaan suostu mainitsemaan. Sympatiaa siloposkista kauppatieteen ylioppilasta kohtaan kirvoittaa lisäksi se, että hän on omien sanojensa mukaan

saanut toistakymmentä tappouhkausta.

Voittopuolisesti ne ovat tulleet kolmikymppisiltä perheenisiltä. Saul ei kuitenkaan vaikuta olevan asiasta moksiskaan vaan ”katsoo nyt, mitä niille jaksaa tehdä”. Hän ei ole tehnyt uhkauksien tiimoilta rikosilmoituksia.

KUN ON akateemisen muniinpuhaltelun vuoro, Saul painottaa ”jonkin utooppisen lopputilan” maalailun sijaan toivovansa sitä, ”että saadaan kehitystä vapaampaan suuntaan ja vähennettyä valtion väliintuloa ihmisten elämässä”. Turboliberaali hän on.

Pohjois-Amerikan finanssifiaskon moraalinen pahis on Saulin mukaan liittovaltio, jonka päätöksen myötä kaikille halukkaille oli myönnettävä asuntolaina, jonka lopullisena takaajana oli liittovaltio. Pankit soivat siksi auliisti lainoja luoden siten kasapäin ontoksi osoittautunutta rahaa. Saulin mukaan pankit eivät toimineet väärin vaan oli itsestään selvää, että ne myönsivät noita riskittömiltä vaikuttaneita lainoja.

Lähes samoin sanakääntein kuin ­Wahlroos tuoreessa kirjassaan, Saul toteaa yrityksen tehtävän olevan vain ja ainoastaan Ω

19

lisäarvon tuottaminen osakkeenomistajille. Saulin maailmankuvallinen leili ei selvästikään hänen omasta mielestään vuoda.

Kollektivismi on perimmäinen syy muun muassa taakse jääneen vuosisadan poliittiseen väkivaltaan. Hän tokaisee jopa suomalaisen lapsilisäjärjestelmän olevan perintöä natsi-Saksassa kehitetystä Kindergeld-järjestelmästä.

S: Nythän valtaa käytetään sillä tavalla, että otetaan veronmaksajilta heidän tienaamaansa omaisuutta, ja jaetaan se uudelleen.

Haluaisin, ettei enää käytetäkään sitä valtaa eikä oteta rahaa pois niiltä, jotka ovat sen tienanneet. Haluan lopettaa tällaisen vallankäytön ja puuttumisen ihmisten elämiin.

T: Sinun pitää käyttää valtaa, jotta saisit tuon toteutumaan.

S: Se on totta.

T: Jos sinulla olisi se valta, niin tekisitkö sen?

S: Totta kai.

T: Kannatatko demokratiaa?

S: No, en minä sitä kauhean hyvänä järjestelmänä kyllä pidä.

T: Totalitarismia et kannata?

S: En. T: Äsken käytännössä sanoit uskovasi, että olisit hyvä diktaattori. Sanoit että jos sinulla olisi valta lopettaa se, mitä kutsut ihmisten rahojen ottamiseksi heiltä pois, niin käyttäisit sitä valtaa.

S: Kyllähän kaikista olisi varmaan ihan siistiä olla diktaattori.

T: Kyllä monet ihan vilpittömästi kunnioittaa demokraattista prosessia.

Yhteiskuntafilosofisen hiljaisuuden rikkoakseni kysyn Kokoomusnuorten ”luokkaretkestä” Mitt Romneyn vaalitilaisuuteen Floridaan. Saul kertoo puolueensa nuorten liiton tekevän jatkuvasti yhteistyötä ulkomaisten sisarjärjestöjensä kanssa. Romney-retki oli yksi matka muiden joukossa.

S: Mä en siitä poliitikkona pitänyt. Mä

20

itse asiassa nimenomaan pidin siitä sen mulkkupuolesta. Se oli tyylikäs ja menestynyt liikemies, jolla oli geelit hiuksissa. Sen poliittinen agenda oli aika lässy.

Saulista on kuitenkin kiusallista tulla niputetuksi samaan karsinaan Jyväskylän puukkomiesten kaltaisen ”aineksen” kanssa. Poliittinen todellisuus vaikuttaa alusta asti olleen eri hemisfäärissä kuin Saulin maailmankuva. Hän ei kuitenkaan vaikuta piittaavan asiasta juurikaan, kun hyvästelemme. Saulin vapautta huokuva siluetti loittonee Helsingin yöhön.

OTTO LEHTO puolestaan on Vihreä liberaali ja vuolaskynäinen blogisti. Sauliin verrattuna hän on pykälän verran akateemisemmin orientoitunut Robert Nozickin ja Noam

Chomskyn ihailija, ja omasta mielestään ”aika radikaali”. Hän on vapaata seksikauppaa ja laillista insestiä puoltamalla herättänyt tunteita jos toisia. Molemmat miehet vaikuttavat ottavan itsensä ja asiansa vakavasti – ainakin nettikirjoittelun määrän perusteella.

Uusi Suomi ei anna armoa, eikä moni varmasti huvikseen lueskele kerta toisensa jälkeen blogin alapuolelta sellaisia kommentteja kuin Lehdon pitkän ja liberalismissaan hartaan prostituutioblogin kommenttiketjun aloittanut vähällä paljon parjaava kommentti: ”Pösilö”. Otto saapuu haastatteluun kotoaan Kruununhaasta rennon ja itsevarman oloisena.

Lehdon pitkät vastaukset polveilevat niin paljon, että hänen maailmankuvastaan piirtyvä kuva on, noh, j­älkimodernihko.

Kaukana toisistaan eivät ole tokaisut, joissa hän ensin tituleeraa itseään anarkistiksi ja kannattaa parin pilkun päästä luonnonvarojen sosialisoimista. Nozickia, Hitchensiä, Chomskya ja Lockea on luettu ja nyt on Oton vuoro puhua.

T: Toteat prostituoidun ammatin olevan kaupan kassatyötä kunniallisempaa. Millä perusteella arvotat ammattien kunniallisuutta?

O: Minun mielestäni ihmiset alentavat itseään tässä yhteiskunnassa. Myyvät itseään. Myyvät omaa ruumistaan jopa muiden ihmisten käyttöön erilaisissa ammateissa. Myyvät tavallaan jopa sielunsa ja myyvät ajatuksiaan vaikkapa markkinointialalla. Ei ole yhtään helppoa sanoa, että prostituutio olisi selkeästi tuomittavampaa tai häpeällisempää kuin toiminta, jossa ihminen myy tutkain 2/2013

kaikki ajatuksensa jollekin firmalle.

Lehto rohkaisisi hypoteettista tytärtään seksikaupan polulle, mikäli tytär itse tuolle tielle haluaisi. Oton mukaan ”lasten unelmia pitää edistää”.

T: Insestistä tuli mieleen: mielestäsi 15–16-vuotiaana kaikkien seksiaktien tulisi olla laillisia?

O: Joo. Nythän se laillisuuden raja on siinä 15–16 vuoden kieppeillä joka tapauksessa, mitä tulee niin sanottuihin normaaleihin seksiakteihin, ellei kyseessä ole jokin väärinkäyttö kuten auktoriteettiaseman väärinkäyttö.

T: Mutta eikö se pappa ole auktoriteettiasemassa suhteessa siihen 15-vuotiaaseen?

O: Joo, siis kyllä. Varmaan sitten siinä tapauksessa pitäisi asettaa se ikäraja kahdeksaantoista perheensisäisen insestin kohdalla.

IHMISELLÄ EI Oton mukaan kuitenkaan ole vapautta myydä omaa vapauttaan. Tästä hän on samaa mieltä Robert Nozickin kanssa, joka vanhoilla päivillään pyörsi kantansa vapauskaupan suhteen, ja totesi, ettei sitä voida sallia. Itsemurhaan ihmisellä Oton mukaan on kuitenkin oikeus, ja sen myötä oikeus ”melkein mihin tahansa”. Kysyessäni, mitä muuta kuin vapautta ei saa hyödykkeistää, ei Lehdolle tule mitään mieleen.

O: Mitä ympäristöarvoihin tulee, emme ole tarpeeksi tuotteistaneet ilmakehää. Emme ole tarpeeksi yksityistäneet päästöhaittoja.

T: Eli jos joku olisi omistanut otsonikerroksen sata vuotta sitten, niin se olisi nyt paremmassa jamassa?

O: No, ei joku. Näissä asioissa voi harkita myös kollektiivista omistusta. Esimerkiksi Islannissa luonnonvarat on julistettu aika lailla julkisen vallan omistukseen.

T: Sosialisoitu?

O: Sosialisoitu. Mielestäni sosialisointi on ihan relevantti vaihtoehto tällaisissa asioissa, kunhan niistä yhteisistä ympäristöhyödykkeistä pidetään huolta.

Osmo Soininvaara haikaili 80-luvulla antamassaan haastattelussa kollektiivista tyytymistä vaatimattomampaan elintasoon vapaa-ajan lisääntymistä vastaan. Otto kuitenkin tunnistaa ihmisten enimmäkseen haluavan ”lisää kaikkea”. Vihreän kasvun alku on siis tosiasioiden tunnustaminen.

Otto on anti-degrowth.

Otto on päättänyt englantilaisen filologian opintojen jälkeen pyrkiä valtsikaan lukemaan filosofiaa. Perus- ja aineopinnot ovat jo plakkarissa ja tulevaisuuden haaveissa siintävät jatko-opinnot ulkomailla.

Kynä ja kirjojen sivut viuhuvat nykyisellään sitä tahtia, että lehtolainen seksuaalilainsäädäntö – tai pikemminkin sen poissaolo – voi hyvinkin olla lastemme Suomessa arkipäivää. Zoofilia dekriminalisoitiin jo vuonna 1971. Onko nyt sukurutsan vuoro? π

21

Mautonta mössöä TEKSTI PAULA SAHLMAN KUVAT TEEMU PERHIÖ

UniCafén ruoka täyttää mahan ja keventää kukkaroa kohtuudella.

Yksi on kuitenkin kaukana poissa, nimittäin maku.

O

piskelijaruoaksi kelpaisi perusruoka ilman taikatemppuja, mutta usein tämä jää kuitenkin saavuttamatta. Voiko 60 vuotta toimineelta ravintolaketjulta odottaa saavansa esimerkiksi hyvää makaronilaatikkoa? Voisipa hyvinkin. Kokit ovat alan koulutuksen saaneita ammattilaisia, siis suurtalouskeittäjiä, ja työkokemustakin löytyy useita vuosia. Silti lopputuloksena on ylikypsä ja mauton pasta-annos mallia tiiliskivi.

Opiskelijat penninvenytyksen ammattilaisena tietävät makaronilaatikon olevan halvinta perusruokaa, joka myös maistuu hyvältä. Miksei se ammattilaisten tekemänä opiskelijaruokalassa maistu juuri miltään? Kysyimme UniCafén ravintolatoimenpäälliköltä Tiina Kähköseltä, voiko joukkoruokailussa vaatia hyvänmakuista makaronilaatikkoa?

– Voi. Ruuan pitää maistua hyvältä. Sen kanssa teemme töitä päivittäin. Meillä ruuan tekevät ammattilaiset, mutta ruuan tekeminen satojen annosten mittakaavassa ei ole helppoa. Reseptiä ei voi vain kertoa annosmäärällä ja saada samaa lopputulosta, vaan maku täytyy hakea.

Lisäksi Kela antaa omat säädöksensä siihen, mi-

22

tä korkeakouluopiskelijan ruoka saa sisältää. Säädöksissä määrätty vähäinen suola on esimerkiksi yksi ruuan makuun vaikuttava seikka.

– Suolaa saa [S]-merkatuissa ruuissa olla vain 0,6 %. Suolaa tarvitaan, jotta muutkin maut ruuassa tulisivat esiin, mutta sitä ei juuri saa ruokaan lisätä.

Pasta bolognesen testaaminen Porthaniassa varmistaa asian. Maun perusteella pennejen keitinvedessä ei taatusti ole ollut yhtään suolaa. Samoin suurtalouskokin työssä on oma haasteensa, mutta toisaalta niin on missä tahansa muussakin duunissa. Onko UniCafén suurtalouskokeilla ammattiylpeys ja oman työn arvostus hukassa?

MONESTI OLEN päässyt syö-

”Reseptiä ei voi vain kertoa annosmäärällä, ja saada samaa lopputulosta.”

mään maukastakin joukkovalmistettua ruokaa, UniCaféssa ne kerrat ovat tosin jääneet vähäisiksi. Tästä johtuen olen usein suunnannut mieluummin Hämäläisen osakunnan Osakuntabaariin. Sieltä saa todella hyvää kotiruokaa samaan edulliseen opiskelijahintaan. Annok-

sia myydään päivästä riippuen 250–400 kappaletta, joukkotuotettua sekin siis. Baarin emäntä Ritva Lahtivirta paljastaa ruokiensa maun salaisuuden.

– Minusta ruuan pitää olla sellaista, että sitä on hyvä syödä. Maku on tärkein. Harmittaa, jos en kiireessä ehdi tarpeeksi paneutumaan ruuan laatuun.

Päivän mittaan teen ruokaa lisää sitä mukaa kun sitä menee. Näin ruoka on tuoretta, eikä hävikkiä tule juurikaan.

Osakuntabaari ei tosin ole ihan samalla viivalla UniCafén kanssa, se saa nimittäin Hämäläisten ylioppilassäätiöltä lisätukea noin 0,4 euroa ateriaa kohden.

– Se on ihan meidän osakuntamme perustehtävän toteuttamista, eli opiskelijatoiminnan tukemista. Ilman tukea baari tekisi tappiota, säätiön asiamies Markku Tiensuu toteaa.

Rahastako maku on siis kiinni? Voiko opiskelijalounaan alhainen hinta olla este hyvälle ruualle?

– No onhan se haaste, ja tiukka rajoitin, sille mitä voidaan ostaa, mutta kyllä mauttoman ja maukkaan makaronilaatikon teko maksaa ihan saman verran. Kyllä se on tekijällä hyppysissä, miltä se ruoka loppujen lopuksi maistuu, toteaa UniCafén tuotekehityspäällikkö Riitta Keränen.

”Tämä on monille vain työpaikka.”

UNICAFÈ TEKEE vuosittain laajan asiakastyytyväisyyskyselyn. Viimeisen kolmen vuoden aikana ruuan maku on saanut arvosanaksi 2,5–2,6 kyselyn skaalan ollessa 1–4.

Arvosana tuntuu jämähtäneen paikalleen.

– Tavoitteemme on lisätä yleisarvosanaa 0,2 yksiköllä. Se kuulostaa pieneltä, mutta on oikeasti todella kova keskiarvonnostotavoite. Viime vuosina yleisarvosana on ollut 2,7–2,8.

Maun parantamisen ohella yhtiöllä on kuitenkin muitakin tavoitteita, jotka vaikuttavat sen valintoihin. tutkain 2/2013

– Meillä vastuullisuus on tärkein arvo, se menee ruuan maunkin arvostuksen edelle. Emme esimerkiksi tarjoa valkaistua riisiä, vaikka sitä toivotaankin, koska täysjyväriisi on terveellisempää.

Asiakkaan näkökulmasta ruuan maun unohtaminen tuntuu uskomattomalta. UniCafén ydintehtävä on nettisivujen mukaan tuottaa ravitsevia ja edullisia lounaita. Tämä varmasti toteutuukin, mutta missä ovat maku ja estetiikka? Eikö ruuasta tulisi myös nauttia?

Useimmat ravintolat asettavat ruuassa ykköseksi maun, jonka perässä asiakkaatkin tulevat. Toimiiko yliopistoruokailussa kilpailu vai tulevatko asiakkaat annettuina yliopiston puolelta?

– Kyllä kilpailu toimii, sanoo Kähkönen viitaten aika-ajoin katkolla oleviin ravintolasopimuksiin.

Erilaisia syöjiäkin on ­UniCafén asiakaskunnassa monta, mikä asettaa omat haasteensa.

– Joudumme jatkuvasti tasapainoilemaan lukuisten makumieltymysten kanssa, eli ruokaa ei voi maustaa kauhean voimakkaasti, vaan jostain keskeltä tulee hakea se normi. Mutta se voi olla, että meillä on mennyt liiaksi äärilaitaan tämä mausteisuuden välttely, ja meidän tulee palata hieman takaisinpäin, sanoo Keränen.

Mutta ei kai tavallisen kotiruuan tule olla voimakkaasti maustettua maistuakseen hyvältä?

– Hyvä ruoka vaatii tekijältään rakkautta ja paneutumista. Valitettavasti tällä alalla ne ketkä työtään, eli suurten ruokamäärien tekemistä, rakastavat, ovat vähemmistössä. Kuten kaikkialla, myös ­UniCaféssa tämä on monille vain työpaikka.

Suureen ravintolaketjuun mahtuu silti myös ammatistaan ylpeitä työntekijöitä.

– Toki on niitä helmiäkin, jotka todella ­työhönsä paneutuvat. Ammattiylpeys on se, mitä me lähdemme nostamaan, ja kyllä se hyvä maku sekä ruuan laatu ovat meillä kärkenä toiminnan kehittämisessä, toteavat päälliköt Keränen ja Kähkönen yhteen ääneen. π

23

IKUINEN KONFLIKTI Israelilainen kulttuuriantropologian tohtori ja entinen Nobelin rauhanpalkinnon ehdokas Jeff Halper kävi alkuvuodesta luennoimassa Helsingin yliopistolla. Tutkain kysyi hänen mietteitään Israel– Palestiinan konfliktin rauhanmahdollisuuksista.

TEKSTI & KUVAT PAULI HUOTARI

H

alper on julkaissut lukuisia kirjoja ja artikkeleita Israel–Palestiinan konfliktista sekä Israelin nykykulttuurista. Hänet tunnetaan myös Israeli Committee Against House Demolitions -järjestön (ICAHD) perustajana. Se on ihmisoikeusjärjestö, joka ajaa konfliktin ratkaisemista kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja vastustaa Israelin viranomaisten harjoittamaa palestiinalaisten kotien tuhoamispolitiikkaa.

Halperin mukaan valtiot ovat erittäin hyviä esittämään poliittisen todellisuuden omien intressiensä mukaisesti. Yhteiskuntatieteellisesti ilmaistuna kyse on poliittisesta kehystämisestä. Valtioilla on pääsy medioihin ja ne pystyvät helposti käytössään olevilla resursseilla kehystämään asioita. Kansalaisyhteiskunnan olisi Halperin mukaan pyrittävä vaihtoehtoiseen kehystämiseen. Hän on itse opiskellut politiikan tutkimusta ja nostaa esiin esimerkiksi politiikan tutkimuksen klassisen valtion määritelmän.

24

Jeff Halper

– Valtiolla on legitiimi väkivallan käytön monopoli. Se tarkoittaa, että valtioilla voi olla armeijoita ja ne voivat käyttää voimakeinoja haluamillaan tavoilla. Valtiota voi kritisoida, mutta sen väkivallan käyttö on legitiimiä.

Tämän määritelmän perusteella esimerkiksi palestiinalaisilla, kurdeilla, tiibetiläisillä ja muilla alistetuilla väestöryhmillä ei ole oikeutta vastarintaan, koska ne eivät ole valtioita.

– Yhteiskuntatieteissä termien määrittäminen on täten kehystämistä. Se ei ole

Silwanissa, Jerusalemin vanhankaupungin laitamilla, tuhotaan palestiinalaisten koteja arkeologisten kaivausten ja City of David -nimisen "arkeologisen puiston" tieltä. Korvaavia asumuksia ei tarjota. Israelin rakentama muuri, joka anastaa noin kymmenen prosentia Länsirannasta Israelille, on heprean kieliseltä viralliselta nimeltään mikshol ha-hafrada, eli erottelumuuri.

mitään objektiivista tiedettä vaan tarkoitushakuista toimintaa.

Kielenkäyttö uusiksi Halper onkin usein puhunut tarpeesta uudistaa se viitekehys, jossa Israel–Palestiinan konflikti ymmärretään.

– Kielellä on valtava rooli konfliktien luomisessa ja ylläpitämisessä. Jos palestiinalaisia sanotaan terroristeiksi, koska he eivät ole valtio, saadaan ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla. Ihmiset, joita sorretaan ovat ”pahiksia”, ja valtiot, jotka heitä sortavat ovat ”hyviksiä”.

Kielenkäytöllä onkin ratkaiseva merkitys konfliktissa sen määrittäessä, mitkä puheenaiheet ovat ja mitkä eivät ole olemassa – Israelissa ei käytetä sanaa palestiinalaiset, vaan puhutaan arabeista. Täten ei ole ihmisiä, joilla olisi itsemääräämisoikeus, on vain arabeja. Miehityksestä ei puhuta, joten miehitystä ei ole. Israel esittää konfliktin omalta osaltaan silkkana itsepuolustuksena. Kaikki on turvallisuustoimintaa tutkain 2/2013

terrorismia vastaan, ja se on ihmisille ymmärrettävää.

Halper peräänkuuluttaakin uudelleenkehystämisen tärkeyttä, jotta konfliktit miellettäisiin todenmukaisesti ja tavoilla, jotka mahdollistaisivat niiden ratkaisemisen. Ihmisille täytyisi osoittaa vaihtoehtoja.

– Puhumme miehityksestä, jonka Israel kieltää. On vain yksi miehittävä taho, eikä konfliktissa ei ole symmetriaa. Täten toinen puoli on enemmän vastuussa. Se ei tarkoita, etteikö palestiinalaisilla olisi minkäänlaisia velvollisuuksia, vaan että Israelilta on vaadittava enemmän. Vain se voi lopettaa miehityksen.

Tämän lisäksi Halper haluaisi uudelleenkehystää myös Israelin harjoittaman miehityksen kutsumisen aggressioksi puolustuksen sijaan sekä tuoda esiin maan aseman konfliktin vahvempana osapuolena, jolla on palestiinalaisilta puuttuva valtio ja armeija.

– Tämä on Israelille kaikkein uhkaavin asia, sillä se on onnistunut saamaan kan-

sainvälisen tuen tekemällä itsestään uhrin. Juutalaiset ylipäätänsä ovat uhreja, joten holokaustista ja muista seikoista se on johdettu koskemaan myös Israelia. Uhrina oleminen päästää Israelin pälkähästä, sillä uhria ei voi pitää vastuullisena.

Miehitys voittaa rauhan Rauhan esteistä kysyttäessä Halper nostaa esiin kaksi seikkaa: Israelin haluttomuuden luopua Länsirannan miehityksestä ja siirtokunnista sekä maan poliittisen kulttuurin tason.

– Neuvottelut palestiinalaisten kanssa eivät tapahdu vilpittömässä mielessä; Israel tahtoo joko pitää miehityksen yllä siirtokuntien avulla tai pitäytyä neuvottelemasta kokonaan.

Vaikka Halper itse on aktiivinen maansa politiikan vastainen toimija, eivät paikallaan polkevat neuvottelut haittaa israelilaista yleisöä. Se ei ole kiinnostunut miehityksestä.

– Miehitys on normalisoitu, eikä se vai- Ω

25

”Miehityksestä ei puhuta, joten miehitystä ei ole.”

Jerusalemin vanhakaupunki on vilkas turistikohde. Sotilaita on paljon kaikkialla, muuten muutamien kilometrien päässä alkava miehitys ei siellä näy. Palestiinalaisten, israelilaisten ja kansainvälisten aktivistien järjestämissä miehityksen vastaisissa mieleosoituksissa on aina näkyvästi paikalla järeästi aseistettu miehitysvoimien edustus.

kuta ihmisten elämään. Tämän takia ihmisten mobilisointi hallitusta vastaan miehityksen lopettamiseksi ei onnistu.

Väitteidensä tueksi Halper esittää konfliktin vastapuolen tekemät myönnytykset, jotka olisivat jo mahdollistaneet rauhan syntymisen.

– Palestiinalaiset hyväksyivät kahden valtion ratkaisun eli tunnustivat Israelin virallisesti vuonna 1988. Jos Israel todellisuudessa haluaisi rauhaa ja turvallisuutta, se olisi voinut saada ne 25 vuotta sitten.

Rauhan sijasta levottomuudet alueella ovat kuitenkin jatkuneet. Niiden kestäessä Israel on tuhonnut miehitetyillä alueilla 28 000 palestiinalaista kotia, pitänyt yllä kauppasaartoa ja rakentanut kaksisataa siirtokuntaa. Israelin viranomaiset ovat myös kiskoneet juuriltaan tai tuhonneet kaksi miljoonaa oliivi- ja hedelmäpuuta.

– Jos Israel todella olisi huolissaan turvallisuudestaan, se luopuisi miehitetyistä alueista ja antaisi vakaan palestiinalaisvaltion kehittyä. Kyse ei ole turvallisuudes-

26

ta vaan siitä, että Israel haluaa pitää koko Länsirannan ja Itä-Jerusalemin hallussaan rauhan kustannuksella.

Ihmisoikeuskieltä ja kansalaisaktivismia Konfliktiin usein liitetystä terrorismista puhuttaessa Halper palaa jälleen käsitteiden määrittelyyn ja kysymykseen väkivallan käytön legitimiteetistä.

– Sana ”terrorismi” on ongelma, sillä sitä sovelletaan vain ei-valtiollisiin toimijoihin. Palestiinalaiset ovat terroristeja, koska heillä ei ole valtiota. Kaikki terrorismi on väärin, mutta terrorismi-sanan ongelma on, että se jättää valtiot kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Tästä johtuen Halperin järjestö välttääkin sanan käyttöä. Tilalla käytetään ihmisoikeuskieltä, jossa viattomien siviilien tappaminen on kaikissa tilanteissa kiellettyä. Järjestö kritisoi myös palestiinalaisia ryhmiä, jotka luovat vihaa tappamalla ja vaikeuttavat rauhan saavuttamista.

Halperin mukaan ihmisoikeuskieltä puhuttaessa Israelia on kuitenkin kritisoitava paljon enemmän.

– Kotien tai maanviljelijöiden elinkeinon tuhoaminen ja köyhdyttävä kauppasulku ovat terrorismin muotoja.

Osansa Halperin kritiikistä saavat myös Yhdysvallat ja EU, joilla olisi kyky ratkaista konflikti, mutta teot ovat jääneet vähäisiksi.

– Niin kauan kun Israel ei näytä sortavan palestiinalaisia liikaa ja alue on tarpeeksi hiljainen, maailman hallitukset tulevat elämään miehityksen kanssa.

Halper laittaakin toiveensa aktiiviseen toimintaan länsimaiden kansalaisyhteiskunnissa, mikä voi pitkällä tähtäimellä johtaa toivottuun lopputulokseen.

– Kun poliitikot huomaavat, että ihmisiä kiinnostaa se, mitä Israel–Palestiinassa tapahtuu, hallitukset asetetaan noloon asemaan, koska niiden pitäisi tehdä jotain.

Näin pidämme kysymystä yllä, ja toimintamme kansalaisyhteiskunnassa alkaa vaikuttaa hallituksiin, hän toteaa lopuksi. π

TEKSTI & KUVAT SAANA SARPO

KADONNEET turistit

Egyptin vuoden 2011 kansannousu löi maalle tärkeän turismielinkeinon henkitoreisiin.

M

uutama vuosi sitten Niilin rantakatu Luxorissa täyttyi turisteista viimeistään auringonlaskun aikaan. Näköalat länsirannan vuorille ja palmujen katveessa istuskelu teetä nauttien kuulostaa monen mielestä täydelliseltä illalta. Risteily Niilillä ­felucca-purjeveneellä tai kaupunkikierros vossikalla ovat monen paikallisen kauppiaan tarjoamina houkuttelevia.

Arabikevät muutti kuitenkin monen suunnitelmat. Egyptissä entisen presidentin H ­ osni Mubarakin vallasta luopuminen 11. helmikuuta 2011 oli suuri voitto mielenosoittajille, mutta tämän jälkeen on painittu vaikeuksien kanssa niin poliittisella kuin taloudellisella saralla. Ennen maan tärkein yksittäinen työllistävä sektori, turismi, on joutunut erityisen kärsimyksen kohteeksi. Ω

Kairo & Saladin Citadel

tutkain 2/2013

27

Vielä syksyllä 2010 Gizan pyramidit vetivät runsaasti väkeä.

EGYPTI Pääkaupunki: Kairo Väkiluku: 85 294 388 Kielet: arabia (virallinen), koulutettu väestö hallitsee myös englantia ja ranskaa Uskonnot: muslimit 90%, koptit ja muut kristityt 10% Lähde: CIA – The World Factbook

28

Vuonna 2010 turismi muodosti vielä 11 prosenttia maan taloudesta, mutta vuonna 2011 matkailijoiden määrä putosi puolella. Viime vuonna turistien määrä lähti vihdoin nousuun – mutta hitaasti.

Turismin parissa työskentelevät ovat usein pienituloisia: oppaita, tarjoilijoita, kauppiaita. Monet ovat kotoisin lomakohteiden ulkopuolelta ja elättävät tuloillaan kotiseudulla asuvia perheenjäseniä ja sukulaisia.

Maan taloudellisen tilanteen heikentymisen myötä tulojen väheneminen yhdistettynä hintojen nousuun aiheuttaa yhä suurempia ongelmia.

Vähiten vallankumous vaikutti Punaisenmeren rannikon lomakohteissa, kuten suomalaistenkin suosimissa Hurghadassa ja Sharm el-Sheikhissa. Vallankumouksen aikana näissä kohteissa koettiin vain pieniä merkkejä Kairossa vallinneesta tilanteesta, ja monet turistit kertoivat saaneensa paikallisilta erityistä huolenpitoa levottomuuksien tapahtuessa.

Elämä on kohteissa tämän jälkeen palautunut suurin piirtein tavallisille raiteilleen. Sen sijaan Kai-

ron ja Ylä-Egyptin kohteet ovat kokeneet suuremman notkahduksen matkailijamäärissä.

Luxorissa toivotaan uutta nousua Luxorin kaupunki on tunnettu suurista muinaisista temppeleistään ja faaraoiden haudoista Kuninkaiden laaksossa, jotka houkuttelevat historiasta kiinnostuneita ympäri maailman. Nykyään suurin osa Luxorin matkailijoista tulee kuitenkin päiväretkelle rantakohteista, eikä viivy kaupungissa pidempään. Useat hotellit ovat tyhjillään tai niiden varausaste pysyttelee alle 20 prosentissa. Parhaiten menestyvät pienehköt, edulliset keskitason hotellit sekä länsirannan pienet hotellit, joiden asiakkaat ovat pääasiassa Luxorin vakiokävijöitä.

Matkailijoiden vähentyminen on koitunut monien matkanjärjestäjien kohtaloksi. Paikallisen matkanjärjestäjän edustajana työskentelevä Isaac Fawzy kertoo useiden pienempien toimistojen joutuneen sulkemaan kokonaan, kun taas muutamilla suuremmilla järjestäjillä sujuu edelleen hyvin.

Turismin parissa työskentelevät ovat usein pienituloisia.

Hatshepsutin kuolintemppeli kuuluu Luxorin tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Tavallisen tungoksen sijaan matkailija saa tällä hetkellä kulkea suhteellisen rauhassa.

– Käytännössä toimimme 10 prosentin teholla verrattuna aikaan ennen vallankumousta.

Uusi ilmiö on Egyptissä aiemmin vähäisessä merkityksessä olleen niin sanotun e-turismin nousu. Ihmiset varaavat yhä enemmän matkojaan netistä etsien halvinta tarjousta. Näin ollen matka saattaa koostua yhden matkanjärjestäjän lennoista, toisen kuljetuksista. kolmannen majoituksesta ja niin edelleen.

– Valitettavasti halpa hinta ei aina tarkoita laatua, mistä koituu haittaa koko maan turismille, kun matkailijoille jää huonoja kokemuksia käytännön järjestelyistä, harmittelee Fawzy.

Egyptin vetävimpiin kohteisiin on pitkään kuulunut risteily Niilillä Luxorin ja Assuanin kaupunkien välillä. Parhaimpina aikoina Niilillä risteili säännöllisesti yli 300 alusta, mutta tällä hetkellä ainoastaan kymmenkunta on aktiivisessa liikenteessä. Risteilylaivan apulaisjohtaja George Ibrahim toteaa laivojen varaussuhteiden muuttuneen radikaalisti kysynnän vähentymisen myötä.

– Ryhmien koot ovat pienentyneet. Nyt laivalla saattaa samaan aikaan olla kymmeniä oppaita muutaman hengen ryhmineen. tutkain 2/2013

Vallankumous näkyy myös tavallisessa katukuvassa: graffitit on maalattu luxorilaisen koulun ympärysmuuriin.

Ibrahimin laivalla menee tällä hetkellä hyvin, mutta samassa laiturissa on useita aluksia täysin tyhjillään. Mostafa Abdallah, paikallinen matkaopas, epäilee suurimman syyn turismin hitaaseen kasvuun olevan turvattomuuden tunteessa.

– Mediassa on ollut esillä käytännössä vain Kairon levottomuuksia, jolloin ihmiset olettavat myös muun maan olevan turvaton. Lisäksi nykyisen presidenttimme edustama Muslimiveljeskunta voi herättää monissa ennakkoluuloja.

Vallankumouksen vaikutusta turismiin pelättiin niin Egyptissä kuin muuallakin, mutta Abdallahin mukaan hallitus on toistaiseksi toiminut turismin puolesta.

– Hallitus on alkanut panostaa turismiin enemmän, mikä näkyy muun muassa uusien maan sisäisten lentoyhtiöiden ja reittien avaamisena.

Hän uskookin tulevaisuuden näyttävän kirkkaalta.

– Mikäli poliittinen tilanne pysyy vakaana, näemme varmasti paluun entiseen tai jopa parempaan. π

Tilastojen lähteet: Reuters, Kepa Haastattelut ­Luxorissa: George Ibrahim, Isaac Fawzy, Mostafa Abdallah.

Kirjoittaja on maailmanpolitiikan opiskelija, joka työskenteli matkaoppaana Egyptin Luxorissa vallankumouksen aikaan.

29

Eloa kansalle TEKSTI SONJA ULMA KUVAT SIMO ORTAMO

Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo arvostaa poliittisesti epäkorrekteja ihmisiä ja myisi sukupuolineutraalin avioliittolain vastustuksen yhdestä yksikielisestä Suomesta.

E

lon puoluetoverit esittelevät minulle puoluetoimistoaan ylpeyttä hehkuen. On tilaa rullata potkulaudalla toimiston päästä päähän, huipputeknologinen tupakointikoppi, saunaosasto ja uima-allas.

Elo itse vaikuttaa suhtautuvan toimittajaan tunnetusti vasemmistopainotteisesta tiedekunnasta varautuneemmin mutta kohteliaasti. Elon mukaan konservatiiveja kyllä löytyy valtsikasta, mutta he pitävät suunsa kiinni. Hän itse opiskelee poliittista historiaa. Sysäys lähteä mukaan politiikkaan tuli vaalirahakohusta.

– Aikaisemmin jotenkin ajatteli, että siellä on sellaista fiksumpaa sakkia, että en itse osaisi, mutta siinä [vaalirahakohussa] huomasi, että kyllä kuka tahansa osaisi, Elo naurahtaa.

Konservatiivi epäkorrektiuden barrikadeilla 26-vuotias Elo kertoo olevansa tutkitusti Espoon konservatiivisin valtuutettu. Hän ei näe konservatiivisuuden olevan ikäsidonnaista, vaan siihen liittyy harkittu suhtautuminen muutosten tekemiseen.

– Oleellista konservatiivisuudessa minulle on maltillisuus.

Harkitsevuutta ja maltillisuutta korostava Elo ihailee poliittisesti epäkorrekteja ihmisiä, jotka eivät sano sitä, mitä odotetaan. Elon mukaan politiikassa ei pidä valita helpointa vaihtoehtoa. Samaa ominaisuutta hän arvostaa muissakin, puoluetaustasta riippumatta. Elo kunnioittaa esimerkiksi Esko Seppästä (vas.) Seppäsen kirjoittaman eurokriittisen kirjallisuuden vuoksi.

Pyydän esimerkkiä ihmisestä, joka ei ansaitse Elon kunnioitusta. Lasse Männistön (kok.) nimi karkaa kieleltä vikkelästi perusteluineen.

30

– Olin hänen kanssaan vaalipaneelissa Helsingissä ja puhuttiin Guggenheimista. Perustelin, miksen kannata sellaisen kulttuuri-McDonald’sin tuomista Suomeen. Hän sitten puolusti Guggenheimia ja piti minua hirveänä populistina. Kun museohanke kuopattiin, hän kirjoitti Facebookissa, kuinka oli hienoa, ettei mennyt veronmaksajien rahoja.

Pakko oli silloin laittaa kommentti Männistölle, että hetkonen, sanoit kyllä vähän muuta ennen.

Tasa-arvoinen avioliittolaki porttihuumeena moniavioisuudelle Elon mielestä yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton tulee säilyttää yhteiskunnassa erityisasemansa. Elo korostaa, että samaa sukupuolta olevien liitoilla pitää olla joku laillinen viitekehys ja nykyiseen lainsäädäntöön voidaan tehdä muutoksia, mutta avioliittokäsitystä ei tule muuttaa.

Elo näkee tasa-arvoisen avioliittolain välietappina moniavioisuuden laillistamiselle, koska samoilla argumenteilla voidaan puoltaa myös moniavioisuutta. Elon mielestä tämä ei ole pelottelua, vaan loogista. Hän rinnastaa tilanteen kymmenen vuoden takaiseen, jolloin rekisteröitävän parisuhteen mahdollisuutta puolustaneet väittivät pelotteluksi, että avioliittoakin ajettaisiin joskus sukupuolineutraaliksi.

Elon mukaan tällainen asteittain siirtyminen kuuluu politiikkaan.

– Olisi vain reilua, että silloin sanottaisiin, että kyllä, näin tässä toimitaan.

Elo näkee moniavioisuuden aiheuttavan ongelmia niin lainsäädännölle kuin kulttuuri-identiteetillekin. Ruotsissa moniavioisuuden laillistamista on perusteltu sillä, että moni maahanmuuttaja elää jo epävirallisesti moniavioisesti, ja sen virallistaminen Ω olisi vain reilua.

tutkain 2/2013

31

SIMON ELO Syntyi 8. heinäkuuta 1986 Valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta, tekee maisteriopintojaan Helsingin yliopistossa.

Johtanut Perussuomalaisia Nuoria syksystä 2010 lähtien.

Oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä. Sai 1241 ääntä. Ei valittu.

Valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon 357 äänellä vuoden 2012 kuntavaaleissa.

32

Perussuomalaiselle konservatiiville moniavioisuuden virallistaminen on tuplauhka, koska se on paradoksaalisesti sekä islamisoitumista että liberalisoitumista. Kiinnostavaa kyllä, Elo esittää myös perusteen moniavioisuuden laillistamiselle.

– Monelle on nyt hyödyllistä elää epävirallisesti moniavioisesti, koska silloin voi saada lapsilisiä useammasta lähteestä. Jos moniavioisuus virallistettaisiin, ei tukia voisi saada ihan määrättömästi.

Antaisi vaihtokaupassa homoliitot ja sallisi barbit pojalleen Elo itse avioitui 22-vuotiaana, ja arvostaa perinteisiä perhearvoja. Hän kokee normikriittisyyden tärkeäksi, mutta kaikkien normien poistamiseen pyrkiminen olisi huono äärimmäisyyden muoto.

– Jos poika haluaa leikkiä pyssyllä ja aikuinen tulee ottamaan sen pois, ja sanoo, että tuollaisia normeja ei täällä hyväksytä. Jos se lähtee siitä lapsesta, niin antaa sen olla sellainen kuin on. Ja jos sinun poikasi haluaa leikkiä barbeilla, niin sekin on okei. Että ei siihen aikuinen tule ottamaan barbia pois ja pistä asetta tilalle. Eli kumpaakaan äärimmäisyyttä en kannata, en sitä konservatiivista enkä sitä liberaalia.

Elo ei usko tasa-arvoisen avioliittolakiesityksen menevän läpi.

Perinteistä avioliittokäsitystä puolustava konservatiivi leikittelee kuitenkin ajatuksella poliittisesta vaihtokaupasta.

– Jos olisin kansanedustaja ja Männistö tarjoaisi minulle, että jos suostut tähän, niin silloin tehdään Suomesta virallisesti yksikielinen, ruotsista vähemmistökieli ja pakollisen ruotsin kielen opetus poistuu, niin siihen lehmänkauppaan voisin suostua.

Mutta epäilen, että tällaista eivät tarjoa.

Maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin asia,

josta Elo ei joustaisi. Perussuomalaiset Nuoret teki huhtikuussa kannanoton, ettei Suomeen tulisi päästää radikaalisaarnaajia. Tällä hetkellä kouluttautuminen terroristiksi ei ole Suomessa laitonta. Elo kieltäisi äärijärjestöt poliittisesta suuntautumisesta riippumatta.

– Jos jotkut kiljuskinit rupeavat harrastamaan muutakin kuin pelkästään tarrojen liimailua, niin kuin ovat tähän mennessä tyytyneet tekemään, tai vaikka äärivasemmistolaiset tekevät jotain, niin yhtä lailla terrorismilainsäädännön tulisi päteä molempiin.

Tuleva presidentti ei katsele suklaahevosen suuhun Elo kertoo Perussuomalaisiin kohdistuneiden asenneongelmien vähentyneen kasvaneen vallan myötä.

Eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaisille tulvi kutsuja yritysvierailuille.

– Esimerkiksi UPM-Kymmene kutsui vierailulle, ja yksi heidän toiminnanjohtajistaan nosti maljan Perussuomalaisille. Se oli sellainen hetki, johon kiteytyi se, että nyt on tullut valtaa.

Suurin osa ihmisistä suhtautuu Elon perussuomalaisuuteen neutraalisti. Muut joko vihaavat tai rakastavat.

– Olin jakamassa suklaata vaalikentillä Espoossa. Annoin suklaan nuoremmalle naiselle ja hän kiittää, sitten katsoo, keneltä se suklaa tuli ja tuo sen vihaisena takaisin. Itse en ymmärrä sitä. Otan suklaata kaikilta, ketkä vaan tarjoavat, minulle on ihan sama, mistä sitä tarjotaan.

Erikoisimman yhteydenoton nuori puheenjohtaja on saanut lohjalaiselta ennustajalta.

– ”Sinusta tulee Suomen tuleva presidentti”. Se minun täytyi heti Facebookiin laittaa, että on hyvät prospektit. π

”Se oli sellainen hetki, johon kiteytyi se, että nyt on tullut valtaa.”

KUVA NOORA PERHIÖ

...paikka ompi vallan kahvassa › palstalla valtsikalaiset HYY-vaikuttajat kertovat kuulumisiaan.

Kansainvälinen ylioppilaskunta

Y

lioppilaspolitiikan kuumin aihe on tänä keväänä ollut opintotuen uudistaminen.

Helmikuussa pidetyssä kehysriihessä maamme hallitus suunnitteli opintotuen muuttamista lainapainotteisemmaksi. Opiskelijaliike vastusti muutosta aktiivisesti ja asia yhdisti taakseen lähes kaikki HYY-poliittiset ryhmät.

Kannunvalajien johdolla monet valtsikalaisetkin osallistuivat opintotuen puolesta järjestettyyn mielenosoitukseen, johon osallistui arviolta yli 6 500 ihmistä. Aktiivisuus palkittiin ja opintotuki säilyttää nykymuotonsa toistaiseksi.

Edustan itse HYYn edustajistossa Ainejärjestöläisten ryhmää, joka on edarin ylivoimaisesti suurin ryhmä. Tällä kaudella olemme toimineet oppositiossa eli tärkein tehtävämme on valvoa HYYn hallituksen toimintaa. Opposition rooli yliopistopolitiikassa on merkittävä, sillä HYYn hallituksen tekemisiä ei valvota kunnolla missään mediassa.

Viime viikkoina ylioppilaskunnan

”Rasismia salliva maa tai yliopisto ei houkuttele älykkäitä ja osaavia ihmisiä.”

näkyvin puheenaihe on ollut kansainvälisyys. Edustajiston viime kokouksessa muotoilimme kansainvälisyyslinjapaperia, jonka tarkoitus on ohjata ylioppilaskunnan kansainvälisyystoimintaa. Ylioppilaskunta muun muassa tavoittelee kansainvälisempää yliopistoa parantamalla kansainvälisten opiskelijoiden viihtyvyyttä tekemällä opiskelijaelämästä heille osallistavampaa ja helpommin lähestyttävää.

Mielestäni jos Suomi haluaa houkutella tänne kansainvälisiä osaajia, meidän pitäisi kyetä tarjoamaan heille viihtyvyyden lisäksi erityisesti laadukasta opetusta.

Kansainvälisyyslinjapaperi koskee myös suomalaisopiskelijoita. Heille pitäisi taata mahdollisuus kansainvälistyä myös kotimaassaan ja saada yliopistolta eväät toimia globaalissa maailmassa.

Vaikka asia on tärkeä sekä opiskelijoiden että Suomen tulevaisuuden kannalta, HYYn hallitus val-

tutkain 2/2013

misteli sen valitettavasti kovalla kiireellä. Alkuperäistä paperia arvosteltiin myös ympäripyöreydestä. Onneksi edustajiston kokouksessa asiakirjaa saatiin vielä hiottua huomattavasti terävämmäksi. Tämä osoittaa, kuinka tärkeä opposition rooli on päätöksenteon laadun valvomisessa.

Mitä uudesta linjapaperista jäi nyt sitten käteen?

Ehkä tärkein uudistus oli, että HYY hyväksyi lähes yksimielisesti rasismin vastaisen kirjauksen. Se velvoittaa HYYn ottamaan kantaa keskeisissä tilanteissa rasismia vastaan. Päätös oli merkittävä kaikille kansainvälisyyttä tärkeänä pitäville ihmisille. Rasismia salliva maa tai yliopisto ei houkuttele älykkäitä ja osaavia ihmisiä.

Linjapaperi lisää toivottavasti kan-

sainvälisyyden paremmin huomioimista ylioppilaskunnan toiminnassa. Se, että kansainvälisyys todella toteutuu käytännössä, vaatii kaikkien yliopistolaisten panosta. Liian usein käy niin, että esimerkiksi vaihtarit liikkuvat omissa porukoissaan, eivätkä pääse tutustumaan suomalaisopiskelijoihin.

Ainejärjestöt ovat tässäkin asiassa avainasemassa. Omien ainejärjestökokemusteni mukaan kansainvälisten opiskelijoiden mukanaolo tekee toiminnasta kiinnostavampaa ja virkeämpää.

Itse olen saanut elinikäisiä ystäviä eri puolilta maailmaa pelatessani KTTO:n jalkapallojoukkueessa. Ystävyyden lisäksi kv-kaverit tarjoamat mahdollisuuksia harjoittaa kielitaitoa ja verkostoitua. Nykyajan työelämässä on tärkeää, että tapaa oman alansa ihmisiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Siksi toivonkin, että jokainen valtsikalainen ottaisi asiakseen tutustua tiedekunnassamme opiskeleviin kansainvälisiin opiskelijoihin!

Ozan Yanar (HYAL) Kirjoittaja toimii Ainejärjestöläisten edustajistoryhmän varapuheenjohtajana.

33

Ammattikuva HAUSSA TEKSTI & KUVITUS LAURI HAIKOLA

Työelämäopinnot ovat olleet valtsikalaisille pakollisia syksystä 2012 alkaen. Kurssien hyöty opiskelijalle on kuitenkin kyseenalainen.

K

evään ammattikuvakurssi koostui kahdesta osasta. Yhteiset luentokerrat olivat perinteisiä luentoja erilaisista työnhakuun liittyvistä teoriittisista malleista, jotka eivät olleet erityisen mielenkiintoisia. Pienryhmäkeskustelut alumnien kanssa sen sijaan tuntuivat toimivalta konseptilta, vaikka alumnit olivatkin keskenään melko samanlaisia. Kurssiin sisältyi myös ryhmäkeskustelua Moodlessa sekä muutama omatoiminen kirjoitus- ja haastattelutehtävä.

Vastaavan opintojakson olisi voinut suorittaa myös esimerkiksi työelämän puheviestintä -kurssina. Lisäksi talous- ja tilastotieteessä työelämäopinnot voi korvata työkokemuksella. Yhteiskuntapolitiikassa ja antropologiassa kurssi ei puolestaan ole pakollinen. Muissakin valtiotieteellisen oppiaineissa työelämäopinnot vaihtelevat sisällöltään ja määrältään. Esimerkiksi viestinnässä opetusta järjestetään 15 opintopisteen edestä.

– Työelämäkurssit on suunniteltu opiskelijoita varten, ja niiden tarkoitus on tukea työelämän mahdollisuuksien kartoittamista, valtiotieteellisen työelämäorientaa-

34

tio-opinnoista vastaava suunnittelija Elina Tuusa toteaa.

TÄNÄ VUONNA kurssi järjestettiin kolmannessa periodissa.

Aiemmin kurssi on järjestetty vuosina 2009, 2010 ja 2011.

Myös muita työelämäkursseja, kuten puheviestintää, on järjestetty pidempään. Ensimmäinen kurssi sai Tuusan mukaan hyvää palautetta opiskelijoilta, ja kurssia on kehitetty sen pohjalta. Aiemmin kurssilla on ollut muun muassa vierailevia luennoitsijoita.

– Tämä keväinen kurssi on ollut alumnivetoinen johtuen viime vuoden palautteesta, Tuusa kertoo.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että parin yhteisen luennon lisäksi opiskelijoiden piti käydä kahdessa alumniryhmätapaamisessa, jossa esimerkiksi media-, tutkimustai järjestöalan töihin päätyneet alumnit kertoivat kokemuksistaan ja vastasivat kysymyksiin.

Tutkaimen haastattelemien opiskelijoiden mielipiteet kurssista olivat melko negatiivisia. Opetusta pidettiin melko teoreettisena ja yliopistomaisesti toteutettuna, mikä

ei välttämättä sovi yhteen työnhaun todellisuuden kanssa. Alumniryhmissä ja haastatteluissa esiin tulleet uramahdollisuudet ja työelämän yksityiskohdat koettiin kuitenkin hyödyllisiksi. Silti kliseinen ”ihan kiva, mutta” -luonnehdinta kuvaa kurssimielipiteitä hyvin.

Kurssista saatu hyöty riippuu kuitenkin paljon kävijöiden omasta työtilanteesta. Jo työelämän syrjään kiinni päässeiden näkökulmasta kurssi voi tuntua turhalta. Kurssilaiset olivatkin keskimäärin toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita, joilla on jo jonkinlaista työ- ja työnhakukokemusta.

Ammattikuvakurssin ohella opiskelijoiden työelämävalmiuksia voi parantaa myös työharjoittelun avulla. Erään kurssilaisen mielestä kurssiin käytetyt rahat olisikin mieluummin kannattanut käyttää harjoitteluapurahoihin. π

KUVA FAIZ ALSUHAIL

uralle › palstalla alumnit kertovat, kuinka sinkoutua työuralle.

Opinnot eivät ole koskaan ohi

O

lin opintojeni loppuvaiheessa kun kuulin tiedon harjoitteluapurahan saamisesta.

Harjoittelupaikan hakemisessa törmäsin pian positiiviseen ongelmaan: tilastotieteen alalla ilmoituksia on moninkertainen määrä verrattuna tukea saaviin opiskelijoihin! Yksi nousi kuitenkin ylitse muiden. Siinä luvattiin itsenäisiä selvitystehtäviä ekonometrian ja aikasarja-analyysin saralta, siis juuri niiltä alueilta, joihin olin opinnoissani suuntautunut. Kun virasto maksoi vielä harjoittelutuen päälle kohtuullista lisää, ja kaverini oli kehunut työpaikan ilmapiiriä, oli päätös selvä. Päädyin hakemaan Tilastokeskukseen ”Tilastolliset menetelmät” -yksikköön kesäharjoittelijaksi.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olen tutkimuspäällikkö ja kyseisen yksikön esimies. Mitä tässä välissä oikein tapahtui?

Pääsin kesäharjoittelijana tutustu-

Etenin urallani nopeasti esimiestehtäviin. Viimeiset kolme vuotta olen toiminut tutkimuspäällikkönä ja yksikköni vetäjänä.

Hallinnollisista asioista ja juoksevasta byrokratiasta huolehtiminen kuuluu nykyään minulle. Se tarkoittaa muun muassa yksikön tavoitteiden asettamista ja niiden toteutumisen seurantaa. Lisäksi esimies vastaa siitä, että alaisten työvälineet ovat kunnossa ja koulutusmahdollisuuksia tarjotaan riittävästi. Lyhyesti sanottuna tehtävänä on luoda yksikköön sellaiset olosuhteet, joissa alaiset voivat keskittyä pelkästään töidensä tekemiseen.

Erityisen hauskaa on toteuttaa Tilastokeskuksen korkeakouluyhteistyötä. Harjoittelijoiden palkkaaminen, ohjaaminen ja heidän työnsä linkittäminen Tilastokeskuksen tavoitteisiin on mieluisaa työtä jo senkin takia, että olen itse aloittanut urani harjoittelijana.

Minulta monesti kysytään, mitä hyötyä opinnoista on ollut ja mitkä ovat olleet ne taidot, jotka ovat saattaneet minut työurallani eteenpäin. Tilastotieteilijän tulee pystyä selittämään asioita henkilöille, jotka eivät ole menetelmäasiantuntijoita.

Laskuharjoitusten pitäminen opiskeluaikana antoi tähän erinomaiset valmiudet! Tilastotieteilijän tulee myös jatkuvasti pystyä oppimaan uusien menetelmien ja välineiden käyttöä: tällä alalla opinnot eivät oikeastaan pääty koskaan! Siksi uteliaisuus ja kiinnostus niihin auttavat työuralla eteenpäin.

”Etenin urallani nopeasti esimiestehtäviin.”

maan uuteen laskentamenetelmään, kausitasoitukseen. Tehtävänäni oli laatia raportti, jossa avaan menetelmän tilastomatemaattista teoriaa ja havainnollistan menetelmän soveltamista Tilastokeskuksen aineistolla. ”Tämähän on kuin tilastotieteen harjoitustehtävää tekisi”, ajattelin, ja käärin hihat.

Kausitasoitusta hyödynnetään monien taloutta kuvaavien tilastojen laskennassa. Tuohon aikaan, vuonna 2006, Tilastokeskuksessa oli tarvetta tämän alueen asiantuntemukselle, joten minulle tarjoutui mahdollisuus jatkaa virastossa. Viimeistelin opintoni syksyllä, minkä jälkeen pääsin heti määräaikaisesta palvelussuhteesta vakituiseen virkaan.

Uusi työ vastasi täysin koulutustani ja kiinnostuksiani: sain kehittää kausitasoituksen tilastollista teoriaa, pitää aiheeseen liittyviä kursseja ja käydä kansainvälisissä tilaisuuksissa oppimassa lisää. En-

tutkain 2/2013

nen kaikkea pääsin työskentelemään useiden eri ilmiöalueiden ja ihmisten kanssa!

Faiz Alsuhail Kirjoittaja toimii tutkimuspäällikkönä Tilastokeskuksella.

35

TEKSTI ANNE HIETAHARJU KUVAT ANKI AHLQVIST

TELTTA

PYSTYYN

KAISASSA

Olisiko uuden Kaisa-kirjaston avarista tiloista helpotusta opiskelijoiden asuntopulaan?

K

aisa-kirjasto on kevään aikana täyttynyt veikeistä ihmisen aluista, joita myös abeiksi kutsutaan. Pääsykokeiden ja tulosten julkaisemisen jälkeen luvassa on jokaisen opiskelijan suosikkioperaatio: kämpän etsiminen asuntopulan vaivaamasta Helsingistä. Heikko asuntotilanne onkin iso ongelma, joka koskettaa monia opiskelijoita, taistelu asunnoista ei ole helppoa.

Samalla myös opinnot painavat pahasti päälle, kun niitä noppiakin pitäisi suorittaa. Moni opiskelija käytännössä asuu pänttäämisen takia Kaisa-kirjastossa. Tutkain päättikin ottaa selvää, olisiko mahdollista lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Voisiko telttamuotoinen asuminen kirjastossa tarjota ratkaisun näihin ongelmiin? Onhan sana kampuskin selkeästi johdettu englanninkielisestä sanasta camping.

Telttailu tarjosi mainion verukkeen tutkailla varteenotettavan vakavasti ja psykologisen testin mielenkiinnolla opiskelijoiden käyttäytymistä oudossa tilanteessa. Toimittaja saikin osakseen varsin paljon kummeksuvaa tuijotusta ja pään pudistelua. Osa opiskelijoista seisoi pienemmissä ryhmissä ilmiselvästi hämmentyneenä tarkastellen tilannetta ja supisten keskenään.

Valtaosa näytti vakaasti kuitenkin uskovan, että kyse oli aistiharhasta tai muusta niin kummallisesta, etteivät he halunneet sekaantua asiaan. Yleisin reaktio olikin yhden pelokkaan vilkaisun jälkeen suunnata katse päättäväisesti eteenpäin ja jatkaa matkaa.

PÄIVÄN KULUESSA kirjaston pääovesta ulospäin suuntautunut liikenne tuntui vähenevän ihmisten karttaessa outoa ilmestystä. Pari onnetonta jäi kuitenkin toimittajan haaviin, ja joutui kertomaan mietteitään opiskelijoiden huonosta asuntotilanteesta.

36

– Asuntotilanne on varmasti vaikea. Pitäisi pystyä puuttumaan jollain tavalla. Myös kuntien pitäisi rakentaa edullisia vuokra-asuntoja, valtsikalainen Antti pohtii.

Lisärakentamiselle olisikin tarvetta, sillä nykyisellään opiskelija-asuntotarjonta ei tunnu kohtaavan kysyntää.

– Ihan hirveätä! Ei ole varaa hirveästi valita, varsinkin jos tulee toiselta paikkakunnalta. Pitkät asuntojonot ja vaikea saada asuntoa, oikeustiedettä opiskeleva Jenna kauhistelee.

Voisiko telttailu Kaisa-kirjastossa olla ratkaisu pulaan opiskelija-asunnoissa?

– Varmaan hätäratkaisuna kyllä, eihän se mitenkään toivottavaa ole. Asuntopula pitäisi pyrkiä ratkaisemaan muilla keinoilla, toteaa valtsikalainen Anni.

Teltassa piileskelevän toimittajan lausunnon saalistus pelästytti

FAKTA Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas) asuntoja: ~9 000 asukkaita: ~18 000 Opiskelija-asuntoja tarjoavat myös useat osakunnat.

Teltta tarjoaa viihtyisän oppimistilan, jonka voi omaa rauhaa halutessa myös sulkea häiriöiltä, kuten lounaalle pyytäviltä opiskelukavereilta.

Korkeakouluopiskelijat Helsingissä Helsingin yliopisto: yli 30 000 Yhteensä: yli 60 000

muutaman opiskelijan niin pahanpäiväisesti, ettei näistä ressukoista ei juuri saanut syvällisiä mietteitä irti. Saimme kuitenkin yhden vastauksen yrittäessämme selvittää, pakottaako opintojen rankkuus opiskelijat käytännössä asumaan Kaisassa.

– Ei, ihan hyvin voi opiskella kotona, tuumii teologi Minni.

Opiskelija-asumisesta puhuttaessa keskustelu kääntyy väkisinkin suurimpaan palveluntarjoajaan Hoasiin.

– Hyvä hanke, mutta puutteellinen, toteaa valtsikalainen Johannes, joka tosin itse elelee poroporvarimaisesti yksityiseltä vuokratussa asunnossaan Punavuoressa.

Osa haastateltavista heittäytyi varsin tunteelliseksi Hoasista puhuttaessa. Omakohtaisia ja ikäviä kokemuksia löytyi.

– Hain Hoasin kämppää tammikuussa, ja olin jonossa yhdeksän kuukaut-

tutkain 2/2013

ta. Sanottiin, että menee vuosi. Sitten muutin sikakalliiseen kämppään yksityiselle, ja 15 päivää myöhemmin sain Hoasilta ilmoituksen, että olisin saanut yksiön Kalasatamasta, valtsikalainen Eevi toteaa selvästi vittuuntuneena.

ASUNTOJEN SAATAVUUDEN lisäksi ohikulkijoita puhuttivat myös jatkuvassa nousussa olevat asuntojen vuokrat.

– Aika huono juttuhan se on. Asumistuki on mitoitettu paskasti. Ulkopaikkakunnalla se voi toimia, Helsingissä ei, ellei asu Hoasilla. Hoasilla on omat ongelmansa, punahometta suihkussa ja riisihäröjä, jotka syö jauhoja ja ulostaa. Eli jos joskus syöt leipää, ja se maistuu paskalta, tiedät kyseessä olevan riisihärön, valistaa valtsikalainen Kasperi.

Muutama pahaa aavistamaton opiskelija uskaltautui myös tutustumiskäynnille teltan sisäpuolelle.

Tunnelma oli tiivis ja kuumeni hetki hetkeltä. Teltassa asumisen puutteellisina puolina mainittakoon perin kehno ilmanvaihto. Lattian kovuus oli sen sijaan plussaa. Opiskelu oli tehokasta, kun vaaraa nukahtamisesta kovalle alustalle ei ollut.

Telttailualueen sijaan yliopiston kannattaisi kuitenkin harkita japanilaistyylisen kapselihotellin perustamista kirjaston tiloihin. Se tarjoaisi asunnottomille mukavan yösijan, ja aamulla voisi heti suoraan jatkaa pyjama päällä lukemista.

Telttailumme saattoi myös syvästi vaikuttaa erään pääsykoelukijan elämään. Toimittajan kysymyksistä ahdistunut nuori neito oli hakemassa kahteen paikkaan, maatalous-metsätieteelliseen ja valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Luultavasti tämä neitonen ei hae enää valtsikaan nähtyään, millaista porukkaa sinne pääsee sisään vuosittain. π

37

ilmestyskirjanpitäjä › palstalla Sonja avautuu siitä, mikä maailmassa on vialla.

Provosoimisen sietämätön keveys

F

acebook-kaveri laukoo epäkorrekteja mielipiteitään faktoina. Status täyttyy kommenteista, enkä minäkään pysty hillitsemään itseäni vaan vastaan harvinaisen näsäviisaasti. Kaverin vastaus kuuluu tyylillä ”kiva, että jengi provosoituu! Just tätä hain!” Keskustelu ohi, ei enää kommentteja.

Provosoimiseen vetoaminen on kätevä turvapeitto, kun omien sanojen takana ei enää ollakaan valmiita seisomaan. Selitys, jonka koetaan oikeuttavan huonoa käytöstä ja sellaisten mielipiteiden huutelua, joita ei pystytä rationaalisesti perustelemaan. Kun huuteluita kyseenalaistetaan, kritisoidaan tai todistetaan vääriksi, nostaa huutelija kädet ilmaan ja toteaa ”hei mähän vaan provosoin, ei tästä voi suuttua!”

Provosointi tarjoaa koiralle aukon veräjässä: mahdollisuuden sanoa mitä huvittaa, ilman vastuuta noista sanoista. Ja mikä parasta, huutelija voi provosoimiseen vedoten perustella perseilynsä olevan paitsi oikeutettua, myös tärkeää, koska provosoinnin tarkoituksenahan on herättää keskustelua.

KUVA ANKI AHLQVIST

Surullisinta tässä on se, että pro-

38

lipidettään?

Provosoinnin käyttäjältä vaaditaan taitoa ja tilannetajua. Parhaimmillaan provokaatio on silloin, kun sen uhrit eivät ensisilmäyksellä ymmärrä tulleensa provosoiduiksi. Tällöin herännyt keskustelu on hyödyllisintä, sillä se tuo esiin keskustelijoiden alkureaktiot paljaimmillaan, mutta tarjoaa myös tilaisuuden syvällisempään analyysiin. Piiloprovosointi on taiteenlaji, joka tarjoaa kirjoittajalle tilaisuuden irrotella nokkeluudellaan ja lukijalle lukunautinnon ovelasti rakennetusta tekstistä.

Provosointi toimii ainoastaan, kun sen käyttäjä seisoo sanojensa takana ja on kykenevä perustelemaan niiden tarkoitusperän. Provokaatio tarvitsee kunnollisen tarkoituksen toimiakseen, ilman sitä se on ainoastaan ajattelemattoman ihmisen pelastusrengas, johon tarraudutaan epätoivoisesti, kun joku oikeasti reagoikin huuteluusi. Kuin yksinäinen teinipoika juna-asemalla, joka laukoo kommentteja naisten takapuolista ja säikähtää, jos joku laukookin takaisin.

”Fiksu ihminen kyllä huomaa olleensa väärässä, kun se hänelle todistetaan.”

vosointi on oikeasti tärkeää.

Sillä on valtavaa yhteiskunnallista merkitystä. Provosoinnilla voidaan nostaa esiin asioita, joista normaalisti vaietaan. Provosoinnilla on valtaa, sillä on vaikutusta ja sitä tulee arvostaa.

Ongelmalliseksi provosointi muuttuu, kun sitä käytetään maagisena ”vapaudu vankilasta”-korttina. Tällainen kortti vetää pohjan koko keskustelulta, olisi se potentiaalisesti ollut kuinka hedelmällinen tahansa. Kuka nyt enää jaksaa väitellä ihmisen kanssa, joka on jo paljastanut vain provosoivansa? Ihmisen kanssa, joka ei puolustakaan mie-

Provosoimisesta on tullut vitsi.

Siinä, missä ennen nostettiin kädet ylös ja todettiin ”hei, vitsillä minä vaan”, nyt todetaan ”provosoidenhan minä vaan”. Siitä on tullut ajattelemattoman, typerän tai uhmaikään jumittuneen aikuisen karkotaseet- loitsu. Selitys, johon tarraudutaan, kun tuli huudeltua vähän huonosti ja nyt kaduttaa, mutta ylpeys ei anna myöten anteeksipyynnölle.

Fiksu ihminen kyllä huomaa olleensa väärässä, kun se hänelle todistetaan. Väärässä olemisen myöntäminen vaatii selkärankaa. Päätön huutelu vaatii ainoastaan äidin helmat, joihin paeta, kun oma typeryys käy liian vaikeaksi.

Sonja Ulma Kirjoittaja on realisti, joka osaa ahdistua välillä myös omasta typeryydestään.

irstain › palstalla pakinoi nimimerkki Irstain.

Näin saat seksiä yliopistolla

M

ies ja nainen juttelevat Uudella ylioppilastalolla.

Mies: Tiesitkö, että pillun saaminen yliopistolla on ihan naurettavan helppoa.

Nainen: Aijaa, sinäkö sitä muka luulet saavasi?

Mies: Minä tai ihan kuka tahansa. Enkä nyt edes tarkoita niiltä kaikkein epätoivoisemmilta taisteluelefanteilta saamista.

Mies: Pitää ottaa huomioon, että naiset haluavat munaa siinä missä miehet pillua. Kuvitellaan, että olet baarissa, ja sinua panettaa aivan saatanasti. Vastaan tulee keskinkertaisen näköinen mies kysymään, haluatko lähteä nussimaan. Todennäköisesti et lähde suoraan, mutta et myöskään kieltäydy suoraan.

Se on selkeä viestin kysyjälle, että saattaisit lähteä, mutta et heti. Tämän jälkeen hän voi jatkaa keskustelua, joka johtaa panemiseen ennemmin tai myöhemmin.

Nainen: No just.

Mies: Haluatko, että kerron?

Se on oikeasti ihan naurettavan helppoa.

Nainen: Kerro sitten kun ilmeisesti itse haluat.

Mies: Kyse on puhtaasti numeroista. Mitä useammin yrittää, sen useammin saa. Ne jotka saavat eniten pillua, ovat saaneet myös useimmin pakit. He eivät vain välitä siitä, vaan jatkavat.

Michael Jordanillakin on tapana sanoa, että hän NBA:n historian menestynein pelaaja siksi, että on heittänyt myös eniten huteja.

Nainen: Ajattelitko käydä vain kysymässä jokaiselta vuorotellen? Onnea yritykseen.

Mies: En sentään. Vaikka se on kieltämättä nopein tapa käydä iso joukko läpi, ei se välttämättä ole tehokkain. Tosin kyllä silloinkin varmasti joltain irtoaisi.

Nainen: Niinhän sinä luulet.

tutkain 2/2013

”Kaikki pilkkuun asti paikalla olevat haluavat nussimaan.”

Nainen: Hmm. Tuo saattaa olla totta, mutta en silti menisi kokeilemaan.

Mies: Et varmasti menisi, olethan nainen. Kulttuuriimme kuuluu, että mies tekee aloitteen.

Nainen sitten valitsee aloitteen tehneistä miehistä parhaimman petikaverikseen. Tästä seuraa, että mitä enemmän aloitteita, sen todennäköisempi saanti.

Nainen: Tarkoitin, että aika harva kuitenkaan lähtee tuntemattoman mukaan vain kysymällä.

Mies: Siksi sanoinkin, että kyseessä ei ole tehokkain menetelmä. Esimerkiksi meidän tiedekunnassa on niin pienet piirit, että sana kiirii nopeasti. Tuo taktiikka toimiikin parhaiten juuri festareilla. Itse lähtisin ensin juttelemaan normaalisti. Sitä ennen kokeilisin vähän silmäpeliä, sillä saa jo aika hyvin selville, kuka voisi olla halukas. Ja kun keskustelee, vie aiheen nopeasti johonkin seksuaaliseen. Ehkä jopa kehuu vähän ja vihjaa epäsuorasti omille jatkoille lähdöstä. Reaktiosta voi suoraan päätellä, onko nainen kiinnostunut.

Ja mitä pidemmällä ilta on, sen todennäköisemmin naista kiinnostaa, kun mahdollisuus petikaverin löytymiseen pienenee.

Lähtökohtaisesti kaikki pilkkuun asti paikalla olevat haluavat nussimaan tai kuuluvat bileiden järjestäjiin. Jälkimmäisten kun pitää katsos illan lopuksi vielä jäädä siivoamaan.

Nainen: Nyt kyllä liioittelet! Minäkin olen ollut usein pilkkuun asti, enkä ole ollut järjestäjä, enkä todellakaan munan perässä.

Mies: Olet oikeassa, liioittelin.

Mutta on se silti raskasta olla loppuun asti. Tulee nälkä ja haluaisi nukkumaan.

Nainen: Niin, minulla on nyt jo nälkä.

Mies: Niin minullakin, mennäänkö käymään grillillä ja tullaan sitten ehkä takaisin?

Nainen: Mennään vaan.

39

laulukirja syynissä

LÄHELTÄ PITI! TIIKERI RAATELI POJUN KIRJAN TEKSTI TEEMU PERHIÖ

S

ain käsiini erään komean ja sivistyneen voolaisen miehen laulukirjan. Kutsun häntä tässä kirjoituksessa nimellä Poju. Pojun kirjan lievemuovi on löystynyt kovasta käytöstä – iän myötä vetreimmästäkin juhlakalusta katoaa jännitys. Liikaa nimilappuja ei tee kenenkään laulukirjalle hyvää. Varsin moni lappu on peräisin Typyltä (nimi muutettu).

Typy haluaa varmistaa, että Poju ei ole liian kännissä illalla, koska ”makkaraa on saatava”. Poju, varo kenen käsiin kirjaasi annat!

Poju on kirjan perusteella varsin moniulotteisen kiiltokuvamainen tyyppi. Hän on tosi hyvä tyyppi, ystävä ja romantikko, kaikista paras laulunjohtaja, tuki ja turva sekä loistava jätkä. Mutta myös pupu, säihkyvä ”jalosydäminen hemulivekkuli” ja ihana höpönassu, ennen kaikkea ”sisimmissään herkkä ihminen”. Kaikin mahdollisin kuvailuin mahtava tyyppi. Mutta niin tietysti jokainen laulukirjan omistaja, mikäli uskomme laulukirjoja.

Mutta sitten joku, saatana, tulee pilaamaan muiden yrityksen tehdä laulukirjasta ihmisyyden ylistyksen. Kutsun häntä tässä kirjoituksessa nimellä Tikru. Tikru käyttää alati ilmaisua ”hähä”, jolla hän yrittää ilmaista ilkikurisuuttaan. Tikrun kirjoituksista irstautta tihkuvin on runomainen listaus erinäisiä pojuun liittyviä henkilökohtaisia asioita, joita en todellakaan ala toistaa

tässä. Allekirjoituksena on kuva peniksestä. ­Tikru on täyttänyt koko sivun naurulla. Hän on laulukirjan kapinallinen. Hän ei alistu selkääntaputteluun ja lätisemiseen. Mutta silti hän on pojun hyvä ystävä. Hän näkee läpi tämän sosiaalisen konstruktion, jota rakennamme laulukirjojen kautta viinan kyllästämissä Alina-orgioissa.

Kirjaan on kirjoitellut säännöllisesti myös eräs Kolli, mutta hänen otteensa kirjoitteluun ei ole erityisen analyyttinen, lähinnä kaatokänninen. Harakanvarpaat ja allekirjoituksen unohtuminen puhuvat selvää kieltä. Hänellä on jokin pakkomielle pojun miehisyydestä, vaikka kaikki muut kirjassa pitävät pojua hyvänä tyyppinä sellaisenaan. ”OLETKO MIES VAI SIKA?”; ”Huoraa turpaan.”

Känni ei ole kuitenkaan mikään este luovuudelle, vain hidaste. Pojun toveri Pekka on piirtänyt kirjaan teletappien vauva-auringon harrastamassa suuseksiä telakkajätkän kanssa. Onkin harmi, etteivät valtsikalaiset useammin taiteile kirjoihin. Jokainen tyhjä sivu on kuin ämpäri, johon voi oksentaa syvimmät tuntonsa maailmasta – jos ei toisen valtsikalaisen kirjaan, niin minne sitten? Molokopteri on hauskempi juttu kuin se, että olen hyvä tyyppi. Itsestään on kiva lukea kivoja asioita, mutta Molokop­terin olen nähnyt vain kerran Uuden alasaunalla. π

”OLETKO MIES VAI SIKA?”

”Makkaraa on saatava!”

40

arviot

Bioshock Infinite Kehittäjä: Irrational Games julkaisija: 2K Games 2013 Saatavilla: Mac OS X, PC, PS3, Xbox 360 (arvioitu)

Beliz-Henriksson, Oja ja Ranta Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista 2013 Tammi 160 s.

Vuoden videopelitapaus

Tarinoita iholla

Irrational Gamesin räiskintäpeli Bioshock Infinite on digitaalisen tarinankerronnan uusi merkkipaalu. Puitteet hienovaraisesti kerrotulle ja yllättävälle juonelle tarjoaa steampunkkia ja amerikkalaista ekseptionalismia yhdistelevä pelimaailma. Kerroksittain avautuvaan tarinaan on sisällytetty yhteiskuntakritiikkiä: ympäröivää pelimaailmaa repii uskonto, luokkataistelu ja rotuoppi.

Tarina sijoittuu vuoteen 1912. Pelin päähahmo Booker Dewitt saapuu pilvissä leijailevaan Columbia-kaupunkiin tehtävänään hakea Elizabeth-niminen tyttö, jotta hän voi kuitata velkansa toimeksiantajilleen. Vaikka lähtöasetelma ennakoi perinteistä neito pulassa -juonta, Elizabethistä muodostuu merkittävä kumppani, jonka kautta paitsi kerrotaan tarinaa myös sidotaan pelaajaa pelin maailmaan.

Pelin audiovisuaalinen toteutus on ääninäyttelyä ja taiteellista tyyliä myöten ensiluokkaista. Toimintaosuudet ovat parhaimmillaan vauhdikkaita yhteenottoja ilmakiskoilla ja -aluksilla, mutta huonoimmillaan itseään toistavaa käytäväräiskintää. Toimintaan olisikin kaivannut enemmän vaihtoehtoja, sillä räiskintä saattaa toisinaan etäännyttää pelaajaa tarinan maailmasta.

Naisen iholla kertoo tarinoita eri-ikäisten naisten tatuointien taustalla. Motiivit vaihtelevat teini-iän päähänpistoista kauan haudutettuihin suunnitelmiin ja aitoihin elämänkokemuksiin.

Joku koristaa kuvalla oman kehonsa temppeliä, toinen on saanut sen rippilahjaksi.

Teoksen kuvitus salpaa katsojan hengen. Raisa Kyllikki Ranta ja Laura Oja ovat päässeet kameroineen kirjaimellisesti naisten iholle ja Jenny Beliz-Henriksson pureutuu haastatteluissaan syvälle sen pinnan alle. Kokonaisuutena teos hivelee silmää ja maistuu elämältä.

Teos on tarkoitettu jäänsärkijäksi ennakkoluulojen, suvaitsevattomuuden ja konservatiivisen naiskäsityksen värittämälle ajattelulle. Tatuoinnit ovat arkipäivää ja erottamaton osa kantajansa kehonkuvaa. Ne eivät enää merkitse rajaa yhteiskunnan kerman ja pohjasakan välillä. Kirja haastaa pohtimaan käsityksiä ihoon hakatuista kuvista. Tatuointikuume saattaa nousta sivuvaikutuksena.

TEKSTI SALLA KARJALAINEN

TEKSTI TEEMU PERHIÖ

S u o m e n digitaalisin painotalo

tutkain 2/2013

41

› #2: ystävykset kohtaavat.

SARJAKUVA VERNERI PULKKINEN

bad pintin

lukijakilpailu Lähetä oma tai ­kaverisi laulukirja arvioitavaksi laulukirja syynissä -palstalle (kirjat luonnollisesti palautetaan).

Mielenkiintoisimmat kirjat pääsevät syyniin, ja omistajat palkitaan ulkomaanmatkalla!

Toimita laulukirjasi toimitukselle syyskuun KUVITUS TEEMU PERHIÖ loppuun mennessä, mikäli haluat kilpailla paikasta vuoden kolmanteen numeroon. Yhteydenotot osoitteeseen ­tutkain2013@gmail. com.

top 3

Tutkaimen 4. periodin luetuimmat verkkouutiset

Abit valtasivat Kaisa-talon

”Tuossahan opiskellaan Suomen poliittisen järjestelmän ja historiapolitiikan sijasta alkuaineiden jaksollista järjestelmää ja ranskan kielioppia! Kaisa-talon ovat vallanneet lukulomaa viettävät abiturientit!”

1 649

Aprillipila: Poleemi ja Groteski yhdistyvät Goleemiksi

”Kunhan pääkaupunkiseudun tyhmät hipsterit ryhtyvät ostamaan, niin me lyödään oikein kunnolla leiville ja lähdetään porukalla Pattayalle.”

Telttailija hämmästytti Kaisa-talossa

”Haastateltava kieltäytyi lisäkysymyksistä, ja vetäytyi piilopaikkaansa. Tapaus herätti kuitenkin Tutkaimen toimituksen mielenkiinnon, ja olemme päättäneet selvittää salaperäisen telttailijan arvoituksen.” kannunvalajat

.fi/tutkain

42

lukijaa

500 lukijaa

414 lukijaa

Tervetuloa työpaikkaan, joka tarjoaa parempia mahdollisuuksia, suurempia haasteita ja enemmän työniloa.

Organisaatioon, jonka toiminta perustuu tiimityöskentelyyn ja yhteistyöhön. Yritykseen, joka työskentelee teknologian kärjessä auttaen 18:aa Suomen 20 suurimmasta yrityksestä liiketoimintansa uudistamisessa. Tarjoamamme mahdollisuudet ovat rajattomat, voit vaihtaa töitä vaihtamatta yritystä.

Tutustu meihin ja löydä mahdollisuutesi. accenture.fi/tyopaikat ©2013 Accenture. All rights reserved.

kannukka

Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry:n 45-vuotisjuhlat ­Berghyddanissa Vanhassakaupungissa 20.4.2013.

KUVAT TEEMU LINDBORG

Afrikkalaisrytmit säestivät tanssinumeroa, johon vapaaehtoiset saivat osallistua. Taloushistorian ­professori S ­ akari Heikkinen (vas.) ­piti henkilökunnan puheen. Lahja yhdistykselle oli itää ja länttä yhdistävä ”Het kille” -juliste. Pelle ­viihdytti juhlijoita ­Sirkusteemaisilla jatkoilla Alinassa.

Alinan tanssilattia täyttyi vuosijuhlavieraista ja jatkoille tulleista valtsikalaisista.