Tutkain 3/2014

Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti 3/2014

Katalonia.

Mit채 muoti on?

TEDx.

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut.

Antton

”

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

SINÄ OLET .

A J A T T U K I A V

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

Mutta millainen?

Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

2

n

Pääkirjoitus

Leo Tolstoi ja Steve Jobs

Tekijät

Tekisipä joku Steve Jobsille saman kuin Leo Tolstoi teki Napoleonille. Tolstoi kyrpiintyi totaalisesti historioitsijoihin, jotka tekivät Napoleonin henkilöstä typerän kultin, ja antoi kynänsä laulaa. Laulusta tuli pitkä, syvällinen ja kaunis – sen nimi on Sota ja Rauha.

Tolstoilaista historiakäsitystä ei voi todistaa todeksi tai epätodeksi sen enempää kuin Jumalan olemassaoloakaan. Hänen historiakäsityksensä kuitenkin kunnioittaa elämää syvästi toisin kuin imbesilli menestyksenpalvonta, jollaista näemme kaikkialla.

Elina Hyvölä Muotitoimittaja

Tolstoin mukaan Napoleonista ei tehnyt Napoleonia se, mitä Napoleon oli. Sen sijaan Napoleonista tekivät Napoleonin ne historian lukemattomat voimat, jotka tekevät juuri tästä hetkestä juuri tämän hetken.

Tämän seurauksena kenestä tahansa ei voi kuitenkaan tulla mitä tahansa. Steve Jobs ja Napoleon olivat jossain mielessä poikkeusyksilöitä, mutta heidän tilallaan olisi voinut olla myös joku muu poikkeusyksilö. Applea olisi hyvin voinut johtaa myös kohtelias tai Ranskan armeijaa pitkäkasvuinen yksilö. Kääpiöstä ei tule koripallotähteä eikä kehitysvammaisesta astronauttia. Luontoäidillä, Jumalalla ja markkinataloudella on yhteistä se, että ne eivät jaa mitään kosmista oikeudenmukaisuutta. Ainakaan tässä elämässä.

Jeremias Kortelainen Kontaktilainen pilkkunatsi

Tiedän yhtä jos toista kulteista, koska vartuin sellaisessa. Halusin tai en, näen kiusallisen paljon yhtymäkohtia startup-kulttuurissa ja karismaattisessa hengellisyydessä. Jos noudatat oppeja x, y ja z, elämästäsi tulee jotain suurta ja ihmeellistä! Näistä opeista tehdään onttoja iskulauseita, joiden esitetään olevan jotain muuta. Kun joku uskovaisista sortuu, lauma hylkää hänet ja jatkaa itsekeskeisyyden orgioita niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Menin akateeminen yrittäjä -nimiselle kurssille, ja kestin juuri ja juuri ensimmäisen luennon loppuun. Ajattelin ettei yliopistollinen kurssi voisi olla sellaista aivotonta parapsykologiaa, jota se ensisekunneista asti oli. Yrittäjyydelle on vaarassa käydä samoin kuin isänmaallisuudelle vuoden 2011 eduskuntavaalien alla: äänekäs vähemmistö dominoi, hiljainen enemmistö pahoinvoi.

Puoskari Onninen Älykkö ja esseisti

Työ on ihmisen kunnia, palkkasuhteessa tai omaan lukuun. Menestyjien palvonta sen sijaan on niiden ihmisten halveksumista, jotka ovat saneet kovasta työstään palkkioksi vain kovan osan.

Kun haksahtaa sekulaariin menestysteologiaan, liittyy sydämettömään ja julmaan laumaan, joka ei välitä mistään eikä kenestäkään. Työ on työtä. Jupit juokoot kusta.

Vili Lähteenoja Päätoimittaja

Tutkain 3/2014

3

Sisältö

Vakiot Pääkirjoitus Puoskari Onninen Tutkain-gallup Puoskari Onninen Kannulooks

3 26 28 33 34

6

31 20 4

6

Tutkain

Erikoiset 6

Katalonia, Katalonia

16

Ovatko byrokraatit loisia?

20

20

Separatistit lennättivät Tutkaimen Barcelonaan. Syntyi essee.

Tutkaimen reportaasi professori Matti Wibergin hapokkaan pamfletin julkaisutilaisuudesta.

Cinemaissí

Elokuvafestivaali on Latinalaisen Amerikan äänitorvi.

26

TEDx

31

Mitä muoti on?

Tutkain raportoi Kampin TEDx-tapahtumasta.

Muotitoimittaja Elina Hyvölä ja kulttuuriesseisti Puoskari Onninen kertovat.

3/2014

51. vuosikerta Julkaisija: Kannunvalajat ry Päätoimittaja: Vili Lähteenoja vili.lahteenoja@helsinki.fi Toimitussihteerit: Saarlotta Virri Saara Mielonen, Jeremias Kortelainen ja Hanna Marjoranta Ulkoasu ja taitto: Vili Lähteenoja Somevastaava: Nella Kelkka Tekijät: Jeremias Kortelainen Saarlotta Virri, Vili Lähteenoja, Puoskari Onninen, Jenni Jääskeläinen, Heini Salovaara, Jekaterina Pääkkönen, Henni Purtonen, Elina Hyvölä, Leena Lahdenranta Kannen kuva: Bryan Saragosa bryansaragosa.com Ilmoitusmyynti: Jori Pyykkö jori.pyykko@helsinki.fi

Paino: Picaset oy, Helsinki Painos: 300kpl ISSN: 0787-0035 (printti) Palaute: tutkain2014@gmail.com

18 Tutkain 3/2014

26

www.kannunvalajat.fi/ tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

5 5

6

Katalonia, Katalonia TUTKAIN-ESSEE Tutkain lensi katalaaniseparatistien vieraaksi huhtikuussa 2014.

Mit채 Kataloniassa oikein tapahtuu?

Teksti: Vili L채hteenoja Kuvat: Bryan Saragosa

Tutkain 3/2014

7

8

Ehkä kaikkien aikojen kirkasälyisin poliittinen ajattelija Eric Blair aka George Orwell kuvailee sotakertomuksessaan Katalonia, Katalonia 1930-luvun sosialistista Barcelonaa. Ramblalla ei saattanut kuulla kenenkään herroittelevan toista, tipin antaminen oli kielletty. Sikäläiset puhuttelivat toisiaan sanalla comradé, eivät koskaan sanalla señor. Orwellin mukaan Kataloniassa ei ollut pomoja, ei nöyristelijöitä, ei luusereita, ei pappeja, ei lakimiehiä eikä prostituoituja.

Orwell lähti taistelemaan katalaanisosialistien riveihin sotaan, jossa hän uskoi kuolevansa. Orwell ei kuollut, mutta fasistit pistivät Barcelonan sileäksi, ja Francosta tuli Espanjan hallitsija. Tuon ajanjakson jäljiltä Espanjassa on toiseksi eniten avaamattomia joukkohautoja maailmassa – surullinen ykkönen on Kambodža. Tämä antanee säällisen viitekehyksen katalaanien itsenäisyysliikkeelle. Toisen maailmansodan jälkeiset kansainväliset poliittiset unelmat ovat heidän taistelunsa osalta ristiriidassa: YK:n peruskirja julistaa kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta. Toisaalta Euroopan unionin suuri tavoite taas on tehdä kansallisvaltioista tarpeettomia.

Jälkimmäinen hanke on lievästi ilmaistuna vastatuulessa.

Esimerkiksi suomalaiset euroskeptikot eivät halua olla missään tekemisissä eteläisten euromaiden sotkujen kanssa.

Monet katalaanit taas eivät halua olla missään tekemisissä edes oman maansa sotkujen kanssa. Ja heitä on siitä vaikea syyttää. Palkinnoksi fasisminvastaisesta taistelustaan he ovat joutuneet alistumaan Madridin sanelemaan fiskaalipolitiikkaan, kun taas Francoon aikanaan myötäsukaisemmin suh-

Tutkain 3/2014

tautunut Baskimaa saa itse päättää rahoistaan. Ja kaiken aikaa Francon raato lepää turistien oudoksuttavana Kaatuneiden Laaksossa Madridin ulkopuolella – kuin katolinen versio Leninistä.

Katalonia on muuta Espanjaa vauraampi, eikä Espanjan poliittisella eliitillä ole minkäänlaista intressiä suoda katalaaneille itsenäisyyttä. Espanjan toipumaan päin oleva talous on yhtä kaikki inhimillinen katastrofi: Nuorisotyöttömyys on ollut niin pitkään niin korkealla, ettei Espanjan tarvitse pelätä, että käsillä oleva taantuma muuttuisi muistoksi kovin pian. Suhteessa väkilukuunsa Katalonian osuus Espanjan viennistä on muuta maata suurempi. Ulkomaisia investointeja tulee Kataloniaan suhteessa enemmän kuin muuhun Espanjaan. Katalaanien vitutusta on helppo ymmärtää.

Sivistyneen kansallisvaltion voi katsoa perustuvan siihen, että sen legitimiteetti lepää kansan tuessa ja päättyy sen puuttuessa. Katalonian separatistit voivat vain kadehtia skotlantilaisia, jotka saivat kansanäänestyksensä. Espanjan hallitus taas tulkitsee perustuslakia siten, ettei lainvoimaisia kansanäänestyksiä itsenäisyydestä ole eikä tule.

Historiallisesti itsenäistymistaisteluja ei ole Euroopassa voitettu sympaattisilla mielenosoituksilla vaan väkivallalla – tai Neuvostoliiton konkurssin seurauksena. Katalonian separatistit eivät ole räjäyttäneet mitään eivätkä ketään, eikä eurooppalaisessa vertailussa fasisminraikas Espanja näytä alistuvan kansanäänestykselle Ison-Britannian tapaan.

99

10

Tutkain 3/2014

11

Ilmaisia tapaksia ei ole Diplomacy Catalonia -organisaatio lennätti huhtikuussa allekirjoittaneen kuuden muun eurooppalaisen opiskelijalehden päätoimittajan kera Barcelonaan näkemään ja kuulemaan, miten katalaaniaktivistit tilanteensa näkevät. Tuolloin tilanne kansanäänestyksen suhteen ei ollut yhtä kireä kuin nyt, mutta kaduilla näkyi jo uhmakkaita Katalonian ja Skotlannin lippuja odottamassa lopullista kansanvallan voiton puhuria.

Taustalla lienee kaunis egalitaarinen ajatus, jonka mukaan kansan enemmistön tahdolla on itsestään selvä moraalinen oikeus toteutua. Oli tai ei, valtaapitävillä on historiallisesti ollut tapana kunnioittaa tätä oikeutta vain, jos se käy yksiin valtaapitävien oman tahdon kanssa. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy on todennut kansanäänestyksen Katalonian itsenäisyydestä perustuslain vastaiseksi.

Katalaanit esittelevät meille aktivisteja, poliitikkoja ja numeroita. Kolmen päivän aikana useimmin kuulemamme lauseet olivat: – It's not about the money.

– It's not just about the money.

– We don't want you to leave here thinking its just about the money.

Julkilausumaton johtopäätöksemme oli: It's totally about the money.

Ei kyse kyllä puhtaasti demokratiastakaan ole. Katalonian parlamentista hapokkaat 80 prosenttia kannatti itsenäisyyttä vuonna 2012. Katalonian ihmisistä sitä kannatti saman vuoden alussa vain 44,6 prosenttia. Onko kyse siitä, alistuuko poliittinen eliitti kansan tahtoon?

Vai siitä, minkä eliitin tahtoon Katalonian kansalaiset alistetaan? Nimittäin edes Katalonian hallituksen oman

12

tutkimuslaitoksen kyselyt eivät ole osoittaneet kansan enemmistön tukea itsenäisyydelle ennen vuotta 2012.

Monien mielestä juuri tästä syystä suora demokratia on paska idea; siihen perustuvat politiikkasuositukset ovat syksyllä tätä, keväällä toista. Ensin olisi päätettävä, mistä päätetään, jos päätetään päättää. Sitten pitää päättää, päätetäänkö siitä. Jos siitä päätetään päättää, niin sitten päätetään. Jos päätös osoittautuu myöhemmin kämäseksi, voidaan päättää, päätetäänkö päättää päätetystä päätöksestä. Terveisiä vaan #Occupy-dorkille.

Tapaan kollegoineni useita himokkaita Katalonian itsenäisyysäänestyksen puolustajia, jotka eivät edes ole katalonialaisia. Kaksi berliiniläistä älykköä ja yksi Oxfordin käynyt britti/katalaani eivät saa tartutettua meihin kansallistunnetta, jota heissä itsessään ei sattuneista syistä edes voi olla. Kun tätä yhtälöä höystää kreutzbergiläisen fruittarin euroidealismilla ja synteettisten lääkkeiden vastustamisella, piirtyy kuva ideologiasta, joka voisi johdonmukaisuutensa puolesta olla sekoitus hot-joogaa ja satanismia.

Historiaa katsomalla eurooppalaisesta politiikasta voi oppia kaksi asiaa: 1. Valtioiden rajat piirretään miekalla.

2. Älä hyökkää Venäjälle.

Jälkimmäistä katalaanit tuskin suunnittelevat. Jos paine Espanjassa kuitenkin kasvaa, voi olla että Orwellin Espanjan sisällissodasta lausumat sanat tulevat uudemman kerran lihaksi: “Joskus tulee mieluimmin taistella ja kaatua kuin olla taistelematta ollenkaan.” Ennen miekkaan tarttumista on kuitenkin hyvä pitää mielessä myös Oscar Wilden lyömätön maksiimi: ”Asia ei välttämättä ole totta siksi, että joku kuolee sen puolesta.”

立 Tutkain 3/2014

13

14

Tutkain 3/2014

15

Turkulainen valtio-oppinut: Byrokraatit ovat loisia!

Matti Wiberg antaa virkamiehille satikutia uudessa pamfletissaan.

Jeremias Kortelainen raportoi julkistamisjuhlallisuuksista.

Teksti: Jeremias Kortelainen Kuvitus: Heini Salovaara

16

立 Tutkain 3/2014

1717

Arvostettu Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg ampuu täyslaidallisen kohti julkista sektoria. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n julkaisemassa pamfletissa Julkea sektori byrokraatit, kuten Wiberg kaikkia virkamiehiä kutsuu, todetaan tehottomiksi, vuosikymmenien mittaista italialaista lakkoa viettäviksi loisiksi, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan. Wibergin mukaan yhteiskunta toimii vain jotenkuten julkisesta sektorista huolimatta – ei sen ansiosta.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n jäsenistä noin puolet saa palkkansa valtiolta tai kunnalta. Näistä loispesistä toinen voi todennäköisesti olla meidän nykyistenkin opiskelijoiden tuleva työnantaja. Tutkain kävi pamfletin julkaisutilaisuudessa kuulemassa, mistä tässä kaikessa on kyse: Saammeko viettää työuramme Tetristä pelaten vai lakkautetaanko koko julkinen sektori ja sen myötä hyvinvointivaltiokin? Myös professori itse osallistui tilaisuudessa käytyyn paneelikeskusteluun, ja lopputulos oli varsin värikästä kuultavaa.

Glooriaa?

Kulttuurikeskus Glorian punaisella matolla verhoiltujen portaiden päässä odottaa ensimmäinen pettymys: kutsussa luvattu viinitarjoilu alkaisi vasta tilaisuuden jälkeen. Keskustelun on siis parasta olla viihdyttävää. Toisen pettymyksen olen tuottanut itse itselleni unohtamalla pikkutakin kotiin. Jopa muut toimittajatkin ovat kaivaneet juuri näitä tilanteita varten pöytälaatikoissaan säilyttämänsä asusteet mukaansa. Arvokasta tunnelmaa toki keventävät Matti Wibergin punaiset housut ja paneelikeskustelun tuomarina toimivan Ruben Stillerin lenkkarit, mutta joudun silti pelkäämään, sekoittaako joku elinkeinoelämän johtajista minut tarjoilijoihin. Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa olevani luultavasti paikallaolijoista ainoa, joka ei saa ajastaan korvausta rahana tai ole ehdolla seuraavissa vaaleissa.

EVA:n kutsu on tavoittanut koko joukon Kauppalehden sivuilta tuttuja naamoja. Keskustelijoiksi johtaja Matti Apusen isännöimään paneeliin on Wibergin lisäksi kutsuttu kansanedustajat Maria Guzenina (sdp) ja Elina Lepomäki (kok.). Heidän kannustusjoukoikseen yleisöön on löytänyt tiensä moni kiireinen poliitikko: Sasi, Jungner, Koski ja varmaankin koko Benin talli isäntineen. Kun vielä tuomari Stiller avauspuheenvuorossaan vetoaa panelisteja esittämään konkreettisia ehdotuksia arvokeskustelun sijaan, on kaikki valmista hienoon iltaan rakentavassa markkinataloushengessä.

– Kissatappelu! toivottaa Professori Wiberg naispanelistit

18

tervetulleiksi.

Hän onnistuu latistamaan tunnelman heti alkuunsa. Kukaan hupaisille avausanekdooteille hyväntahtoisesti hymähdelleestä yleisöstä ei naura.

Julkea sektori Julkisen sektorin vuosittaiset kulut eivät ole pienentyneet kertaakaan sitten 1970-luvun. Kun samanaikaisesti vielä huoltosuhde heikkenee ja talous rämpii taantuman suossa, ei kukaan voi kiistää, etteikö asialle pitäisi tehdä jotain. Tuomiopäivän pamfletissaan professori Wiberg sysää syyn byrokraattien niskoille, ja EVA:n Apunen taas pallottelee esipuheessaan ongelmia ja ratkaisuja evamaisella paatoksella.

Apunen kirjoittaa ongelmista juuri niin kuin hänen elinkeinoelämän puolustajana kuuluukin. Virkamieskoneiston tulisi toimia tehokkaammin, valvoa vapauksia ennemmin kuin asettaa rajoituksia ja antaa talouden dynamiikalle mahdollisuus tehdä maailmasta parempi paikka. Meiltä ja maailmalta kerätyt esimerkit hyvästä hallinnosta ovat tyypillisiä mielipiteiden jakajia: Tanskan yksityiset palokunnat, Singaporen pieni, hyvin palkattu ja tehokas virkamieskunta, ongelmien tuotteistaminen ja terveydenhuollon yksityistäminen Espoossa… Apunen kertoo myös Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan ehdottamista performance managereista, jotka voisivat valvoa tuotannon tehokkuutta myös julkisella sektorilla. Kukakohan valvoi Nokian performance managerien suoriutumista?

Esipuheen pätevän vastakkainasettelun jälkeen lukija odottaa vesi kielellä professorin osoittavan suuruutensa ja tarjoavan jonkin ratkaisun Suomen ongelmiin.

Wibergin tarkastelukulma on libertaaritaloustieteilijä William Niskasen ”nerokas ja vallankumouksellinen” teoria budjettiaan maksimoivasta byrokratiasta, joka on julkisen valinnan teorian sovellus julkishallintoon. Presidentti Ronald Reaganin talousneuvonantajanakin toimineen Niskasen mukaan byrokraatit ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin toimijat eli he maksimoivat vain oman hyötynsä. Sanomattakin lienee selvää, että teoriaa on kritisoitu laajasti – esimerkiksi empirian puutteesta. Julkisen valinnan tutkimuskeskuksessakin Turussa työskentelevä Wiberg on varmasti tästä hyvin tietoinen, mutta pamfletissaan hän tarkastelee byrokratiaa naiivin sinisilmäisesti kritiikkiä mitenkään huomioimatta.

Niskasen teorian läpi osansa Wibergin vimmasta saavat niin säästöihin haluttomat ministeriöt ja kuntaliitosten irtosanomissuojat kuin poliittiset virkanimitykset ja valtiosihteerijärjestelmäkin. Varmasti näissä kaikissa onkin paljon parannettavaa.

Tuntuu silti liioitellulta sanoa, että kaikkeen pahaan olisi syynä vain byrokraattien oman edun tavoittelu. Lähimpänä konkreettisia ratkaisuehdotuksia ovat ihailevat esimerkit De Gaullen yrityksestä muokata perustuslakia tai Thatcherin tavasta kohdella virkamiehiä.

Lukuna suurta mutta mitäänsanomatonta julkisen sektorin menojen osuutta bruttokansantuotteesta (57%) käytetään surutta perusteluna palvelujen yksityistämiselle jälleen kerran. Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun on kritisoinut tämän laskentatavan käyttöä, koska silloin tarkastellaan vain kahden tunnusluvun suhdetta, ei mitenkään toisen osuutta toisesta. Lisäksi verojärjestelmien erot tekevät eri maiden julkisten sektorien kokojen vertailun vaikeaksi. Jo Suomen eläkejärjestelmä korottaa osuutta 13 prosentilla, ja julkisen sektorin menot sekä tulot koostuvat monista muistakin osista, joita muualla ei käytetä: esimerkiksi tukien verotus tai Yle-vero.

Wibergin pamflettia voi tyylilajiltaan ja argumentaation syvyydeltään verrata Timo Soinin Plokiin; sen sisältö on loputon kokoelma kärjistyksiä ja läjä yksittäisiä ongelmia vailla ratkaisuja.

Kirjoittaja ei kuitenkaan ole populistinen oppositiojohtaja vaan valtio-opin professori. Ehkäpä todelliset ratkaisut sittenkin löytyvät vasta Glorian lavalla käytävässä kissatappelussa.

Showtime!

Kissatappelua ei Gloriassa nähdä, ja valitettavasti paneelikin viittaa enemmän lavalla olevaan pöytään kuin usean henkilön väliseen keskusteluun. Osallistujien vastaukset Apusen ja Stillerin kysymyksiin jäävät irrallisiksi eivätkä välillä tunnu edes liittyvän esitettyihin kysymyksiin.

Wibergin sutkautusten keskeinen sisältö on heijastettu myös seinälle hauskoina nostoina pamfletista. Elina Lepomäki kertoi taannoin Hesarille, ettei ole lukenut yhtäkään liberalismin klassikoista. Kuitenkin hänen vastauksensa kuulostavat yllättävän paljon siltä kuin ne olisi otettu suoraan klassikoiden sivuilta. Vastaväittäjäksi sudenpesään kutsuttu Guzenina taas vaikuttaa paikoin jopa loukkaantuneelta muiden leikinlaskusta näin vakavan asian yhteydessä – ja syystäkin. Julkisen sektorin puo-

Tutkain 3/2014

lestapuhujana hän valitettavasti jää tässä seurassa yhtä oppositioon kuin koko SDP:kin ensi vaalien jälkeen.

Keskustelun sekavuutta kuvaa hyvin kysymys julkisen- ja yksityisen sektorin tehtävien jaon rajasta. Apunen haluaa konkreettisia esimerkkejä tehtävistä, joita ei voisi missään tapauksessa yksityistää. Guzenina vastustaa potilaan siirtämistä pakkohoitoon vain yksityisen lääkärin ilman virkavastuuta tekemän päätöksen perusteella. Lepomäki mainitsee kovin konkreettisesti ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden sekä oikeuslaitoksen. Wiberg ehdottaa vielä konkreettisemmin pelkkää väkivaltamonopolia.

– Yksityiset armeijat tekevät niin sottaista jälkeä.

Hyvä virkamies on… … tehokas, läpinäkyvä, luotettava, rehellinen ja joukko ominaisuuksia, joita jo Max Weber käytti kuvatessaan byrokratian ideaalia. Panelistien vastaukset Apusen kysymykseen hyvistä virkamiehen ominaisuuksista ovat harvoja positiivisia ideoita koko keskustelussa. Wiberg nostaa tärkeimmäksi virkamiesten ominaisuudeksi ratkaisukeskeisyyden ongelmissa vaikeroimisen sijaan, mitä hän kuvasi myös jo tilaisuuden alussa suorasti: – Ei tarvitse kuin puhua viisi minuuttia tavallisen byrokraatin kanssa, ja iso liuta ongelmia on nimetty, mutta ratkaisuja ei ollenkaan.

Yli tunnin mittaisen paneelin päätteeksi ongelmia on nimetty todella paljon enemmän kuin viidessä minuutissa, mutta ratkaisuja aivan yhtä vähän. Apusen tiedustellessa Wibergiltä edes jotain ratkaisuehdotusta, yllättää vastaus yleisön: – Näin pienellä palkkiolla en vastaa noin suuriin kysymyksiin, mutta kirjoitan ratkaisuvaihtoehdoista mielelläni uuden pamfletin.

Se siitä ratkaisukeskeisyydestä. Heitto olisi hauska, jos pamfletista välittyisi jotenkin, että ratkaisuja olisi edes mietitty. Tutkain kuitenkin kiittää viinistä ja vihreistä kalanmakuisista leivoksista toisiaan selkään taputtelevien poliitikkojen seurassa.

Matti Wiberg: Julkea sektori – Näin byrokratia vaalii omia etujaan. EVA, 2014.

19

20

Cinemaissí Latinalaisen Amerikan äänitorvi Teksti: Leena Lahdenranta Kuvat: TEDx

Tutkain 3/2014

21 21

Elokuvafestivaali Cinemaissí avaa ikkunan Latinalaiseen Amerikan sieluun. Leena Lähderanta haastatteli festivaalin perustajaa, Jaime Potenzea.

Monille meistä Latinalaisesta Amerikasta tulevat ensimmäisinä mieleen karnevaalit, jalkapallo ja kenties korruptio sekä huumeet. Mitä Latinalainen Amerikka sitten oikeasti on? Millainen kulttuuri tai yhteiskunta vallitsee paavin kotimantereella ja Brasilian viimeaikaisten levottomuuksien takana? Helsingissä lokakuun lopussa kymmenettä kertaa järjestettävä elokuvafestivaali Cinemaissí on oivallinen tilaisuus tutustua todelliseen Latinalaiseen Amerikkaan.

Cinemaissín puheenjohtaja Jaime Potenze on ollut mukana aloittamassa festivaalia. Aluksi latinalaisamerikkalaisista maahanmuuttajista ja heidän suomalaisista ystävistään koostunut kaveriporukka järjesti toisilleen elokuvailtoja, joissa elokuvia katseltiin vanhalta kunnon VHS-kasetilta, ja pian keksittiin idea vuosittain järjestettävästä festivaalista. Potenzen on vaikea uskoa, että pienestä illanvietosta on kasvanut näin suuri tapahtuma ja samalla Latinalaisen Amerikan äänitorvi. Hänen mukaansa Cinemaissí oli lähtökohdiltaan poliittinen. Ohjelmistoon valittiin dokumentteja, jotka kritisoivat esimerkiksi globalisaatiota, kapitalismia ja uusliberalismia. Aluksi festivaalilla oli vuosittain vaihtuva teema, mutta tästä luovuttiin, koska se supisti antia ja laatukin usein kärsi.

Vaikka nykyisin Cinemaissíssa nähdään dokumenttien lisäksi myös fiktiivisiä tarinoita, poliittisuus ja vaikuttaminen eivät ole kadonneet mihinkään: Cinemaissín ydinajatus on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan taiteen keinoin. Potenzen mukaan elokuvat heijastavat yhteiskunnan realiteetteja ja toiveita sekä vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen mutta samalla myös yhdistävät ihmisiä ja tuottavat unelmia.

Festivaalilla järjestetään myös erilaisia oheistapahtumia kuten keskustelutilaisuuksia, joiden tarkoituksena on tuoda elokuvien aiheet lähemmäksi katsojia ja viedä elokuvakokemus pelkkää katsomista pidemmälle. Tämän vuoden ohjelmistossa on dokumentti Las Libres, joka kertoo kamppailusta abortin puolesta.

Latinalaisessa Amerikassa abortin tekeminen on lähes kaikkialla laitonta, mikä on ajanut monet naiset tekemään sen salaa vaarantaen usein henkensä. Dokumentissa kerrotaan myös tarinoita naisista, jotka ovat saaneet pitkät vankeustuomiot abortin tekemisen takia, ja heidän taistelustaan vapautumisen puolesta.

Dokumentin esittämisen jälkeen järjestetään keskustelutilaisuus naisten oikeuksista Suomen Amnestyn kanssa.

Keskustelutilaisuuksien lisäksi festivaalin aikana on mahdollisuus tavata lahjakkaita latinalaisamerikkalaisia elokuvantekijöitä. Tänä vuonna festivaalilla vierailevat muun muassa näyttelijä Karent Hinestroza ja ohjaaja María Victoria Menís. Hinestroza näyttelee elokuvassa Chocó kaltoin kohdeltua lahjakasta naista, joka itsensä toteuttamisen sijaan joutuu uhrautumaan lastensa tulevaisuuden puolesta. Menís tulee esittelemään elokuvaansa María y el Araña (María & Spiderman), joka kertoo kahden kovaonnisen nuoren rakkaudesta Buenos Airesissa.

22

Juhlavuoden kunniaksi Cinemaissíssa esitetään myös aiemmin festivaalin historiassa nähtyjä elokuvahelmiä, jotka halutaan tuoda uudestaan katsojien nautittavaksi. Retrospektiivi tuo oman lisänsä jo monipuoliseen ohjelmistoon. Houkuttelevalta kuulostaa ainakin kuubalainen elokuva Habana Eva, joka edustaa Karibialle tyypillistä maagisen realismin perinnettä. Se on sensuelli kuvaus Evan vaikeasta valinnasta rakkauden ja itsenäisyyden välillä.

Cinemaissiin tulee vuosittain noin 300 elokuvaehdotusta. Ohjelmistoon pyritään saamaan elokuvia mahdollisimman monesta Latinalaisen Amerikan ja Karibian maasta. Cinemaissín tärkein tehtävä on antaa näkyvyyttä alueen ihmisille, taiteelle, kulttuurille ja yhteiskunnalle. Jaime Potenze pitää ongelmallisena pohjoisamerikkalaisen kulttuuritarjonnan vahvaa asemaa suomalaisessa mediakentässä. Hänen mukaansa monikulttuurisempi elokuvatarjonta voisi olla yksi askel kohti avoimempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen asema on ollut vahva teema Cinemaissín kymmenvuotisen historian aikana. Transvestiittien ja transsukupuolisten asemaa käsitellään tänä vuonna lämmöllä ja rakkaudella Madam Baterflái -dokumentissa, joka haastaa katsojan pohtimaan, miksi ymmärrämme nämä ihmiset niin tavallisesta poikkeavina.

Potenze seuraa jatkuvasti Latinalaisen Amerikan tilannetta, ja hänen mielestään havaittavissa on selkeä muutos parempaan.

Mailla on itsenäisiä hallituksia, ilmapiiri on avoimempi ja monet kansanliikkeet taistelevat muun muassa köyhyyttä ja lukutaidottomuutta vastaan. Mainittakoon myös, että Brasiliassa, Argentiinassa ja Uruguayssa on hyväksytty tasa-arvoinen avioliittolaki. Muutoksen vireistä huolimatta Potenzen mielestä ongelmia on vielä paljon. Esimerkiksi alkuperäiskansat ovat Latinalaisessa Amerikassa edelleen alempaa luokkaa. Cinemaissín valkokankailla on nähty useita tarinoita alkuperäiskansojen sekä maahanmuuttajien asemasta ja heidän vaikeuksistaan löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Potenzen mukaan muutokset eivät aina tapahdu helposti mantereella, jossa perinteillä on vahva asema. Vanha ja uusi maailma kohtaavat upeasti Tania Hermidan ohjaamassa elokuvassa En el Nombre de la Hija (In the Name of the Daughter). Pienen tytön näkökulmasta kerrotussa tarinassa ateistinen ja vasemmistolainen kasvatus joutuu törmäyskurssille vanhan maailman ennakkoluulojen kanssa.

Tämän vuoden Cinemaissíssa näytetään monipuolinen kattaus mielenkiintoisia elokuvia erilaisten maailmojen kohtaamisesta, inhimillisyydestä, rakkaudesta ja erilaisuudesta. Yksi hienoimmista elokuvista on varmasti meksikolainen Heli, jolla Amat Escalante myös voitti parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa. Elokuva kertoo kauniin ja raa’an tarinan kahden nuoren rakkaudesta keskellä Meksikon huumesodan hirveyksiä. Festivaali osoittaa meille, että latinalaisamerikkalainen elokuva voi hyvin ja että elokuvalla on voimaa. Se antaa äänen äänettömille ja näkyvyyttä näkymättömille, mutta ennen kaikkea se antaa meille upean mahdollisuuden nauttia upeista elokuvista. Menkäämme ja nauttikaamme!

Tutkain 3/2014

23

Tutkain-gallup Teksti ja kuvat: Henni Purtonen

Miten ja mihin opiskelijat säästävät?

Karoliina Pelander Erno Helki "Ei ole mitään säästettävää. Tällä hetkellä minulla ei jää oikeastaan mitään ylimääräistä rahaa, jota voisi säästää. Tulevaisuudessa tulen ehkä säästämään rahaa uuteen tsygään. "

24

"Yritän säästää koko ajan pikkuisen. Olen menossa naimisiin keväällä niin laitan palkastani heti sivuun rahaa, koska muuten kaikki tulisi käytettyä. Säästän myös reissuja ja yllättäviä hankintoja varten."

Tom Lammi

Noona Bäckgren

"Säästän rahaa matkailuun ja joskus mahdollisesti oman asunnon ostamiseen tai asuntolainan ottamiseen. Silloin tällöin tulee käytyä kalliisti syömässä ja hemmoteltua, mutta pyrin säästämään päivittäisissä perusvalinnoissa. Valitsen esimerkiksi lounaskahvin UniCafessa."

"Tällä hetkellä minulla ei ole säästösuunnitelmaa, koska rahat kuluvat elämiseen ja opiskeluun. Käytän rahaa yleensä terveelliseen ruokaan ja säästän matkailuun. Opiskelijana säästäminen ei ole niin helppoa, mutta ollessani töissä säästin tietyn määrän rahaa joka kuukausi opiskelua varten.

Minulla on nyt opintorahan lisäksi aina vähän ylimääräistä rahaa käytössäni. "

Tutkain 3/2014

25

26

TED – siinä on ideaa Teksti: Jekaterina Pääkkönen Kuvat: TEDx

Infoviihdettä, viihdeinfoa ja populaaritiedettä napakkaan esitysformaattiin yhdistelevä TED tekee tuloaan myös Pohjolaan. Kampissa järjestettiin Suomen ensimmäinen nuorille suunnattu TEDX-tapahtuma.

TED ei tässä tapauksessa viittaa päihdeongelmaiseen nallekarhuun, vaan Amerikassa alkunsa saaneeseen konferenssiin, johon ihmiset eri elämänaloilta kokoontuvat jakamaan ideoitaan. Konseptin levitessä Yhdysvaltojen ulkopuolelle se lanseerattiin nimellä TEDx. TEDx on juuri se tapahtuma, joka toteutettiin vapaaehtoisten voimin Helsingin Kampissa Bio Rex:n salissa 03.10.2014. Tarkemmin sanottuna tapahtuma järjestettiin TEDxYouth-tyylillä, eli yleisö koostui alle 20-vuotiaista. Seuraavaksi palaamme hetkeksi tämän neljän tunnin tapahtuman kulkuun. Sen avulla selviää mikä on TED, ja eritoten mikä oli TEDxYouth Kamppi.

Bio Rexissä TEDxYouth Kamppi -kyltti vahvisti vieraille, että olimme oikeassa paikassa. Jätettyämme takit narikkaan siirryimme yläkerran aulaan odottelemaan ohjelman alkua. Nuorisoa oli kokoontunut pienten pyöreiden pöytien ympärille täyttäen aulan kevyellä puheensorinalla. Kellon lähestyessä kahtatoista vieraita kehotettiin siirtymään salin puolelle.

Sali jäi kokonsa puolesta kohtalaisen tyhjäksi ja suurin osa ihmisistä löysi paikkansa keskiriveiltä. Rohkeimmat istuutuivat eteen lähelle lavaa. Hetken kuluttua tapahtuman juontaja astui etupenkistä lavalle kirkkaanpunaisissa korkokengissään ja pienen yleisen esittelyn jälkeen hän paljasti tapahtuman aiheen: ’’Kuinka muuttaa maailmaa?”

Ensimmäisenä lavalle astui särmikkäästi pukeutunut vaaleahiuksinen nuori nainen, joka amerikkalaisittain lausuen kertoi vuosistaan Harvardin ja Cambridgen

Tutkain 3/2014

yliopistoissa. Oktaavin liian korkealla äänellä puhuja kiidätti ilmaan kehotuksia suunnan valitsemisesta ja tilaisuuksiin tarttumisesta. Ei niitä kehotuksia tosin voinut kritisoidakaan – olihan puhuja 27-vuotiaaksi saavuttanut pitkän listan papukaijamerkin arvoisia tavoitteita. Menestystarinan jälkeen seuraava puhuja ryhtyi kertomaan epäonnistumisista. Puhuja onnistui häikäisemään rehellisyydellään ja inhimillisellä lähestymistavallaan, mikä omalla tavallaan täydensi ensimmäistä puhetta. Juuri tämä on TED:ssä hienoa: vasta kun katsoja on luonut selkeän mielikuvan ja ajattelumallin, tuleekin seuraava, joka romuttaa ne hetkessä ja pakottaa uudelleenpunnitsemaan tulkintaa.

Seuraavaksi näytettiin ensimmäinen tapahtuman kahdesta videosta. Innokkaimmat TED:n seuraajat olivat jo saattaneet nähdä kyseiset videot, mutta koska kertaus on opintojen äiti ja unohdus isä, oli muistinvirkistys paikallaan. Videolla esiintyvän nuoren naisen ohuen ihon peittämä luusto ja pitkät, laihat raajat loivat täydellisen hiljaisuuden sekä videon yleisössä että Bio Rex:n katsomossa. Puhujan lämminhenkisyys ja huumorintaju saivat kuitenkin aikaan myötätuntoisia nyökkäyksiä ja tunteiden kuohahduksia. Tässä taas toinen TED:n arvostettava piirre: lavalle tuodaan persoonia, joilla ei päällisin puolin näyttäisi olevan mitään yhteistä keskivertokansalaisen kanssa. ”That’s what I did’’ toistuu puheissa usein, mikä kertoo yksilöiden omalaatuisuudesta. Voisi sanoa, että jokainen elämänkertomus sisältää maailmankaikkeuden, ja että jokainen näistä kertomuksista opettaa.

27

28 28

Kun tapahtumassa palattiin live-puhujien pariin, selvisi hieman hämmentävän esittelyn jälkeen, että puhuja oli UNICEF:n ohjelman kautta työtä tehnyt opiskelijanuori. Hänen erityiseen toimikuvaansa kuului veden ja viemäröinnin parantaminen Afrikassa. Kyseisen puheen aikana siirryttiin yksilöstä kollektiiviin, ja puhe heijasti hienosti päivän maailman muuttamisen teemaa. Kohta kuitenkin tehtiin taas täyskäännös, ja seuraavan puheen aikana valkokankaalle heijastui utopistisia tietoteknisiä visualisointeja. Puhujan repsottavat ja pesun kuluttamat vaatteet sointuivat aiheeseen eivätkä viestineet suuria maailmapelastusodotuksia, vaan yhden ihmisen todellista intohimoa ja antaumusta itseään kiinnostavaa aihetta kohtaan.

Seuraavaksi katsoimme hieman tunnetumman videon, jossa pohdittiin opetusta ja lasten innovaatiota.

Naurammeko lasten piirroksille ja puheille vain, koska ne tuntuvat meille opetettujen kaavojen kannalta absurdeilta? Onko nykyään kehon ainoa tarkoitus kantaa pää kokouksiin? Tällaisten kysymysten saattelemana saattoi useampikin yleisön opiskelija tehdä vaivaantuneen ojennuksen penkissään. Tapahtuman kiitäessä loppusuoralle yleisölle tarjottiin puheita, joiden jälkeen saattoi tuntea lukeneensa mitä loistavimman romaanin. Puheita, joiden aikana kerrottiin omista ideologioista. Puheita, joissa esiteltiin runoja kirjoittavia robotteja. Puheita tasa-arvosta ja tulevaisuuden välttämättömistä taidoista. Väliin mahtui myös tunnerikas musiikkiesitys, jonka aikana muusikko saattoi muuttua äkkiä itsekin instrumentiksi. Yksi puhuja kuitenkin ansaitsee kunniamaininnan. Kun musiikkiesi-

Tutkain 3/2014

tyksen jälkeen lavalle astui nuori mies, jonka lihaksikkaat käsivarret ja suurin osa näkyvillä olevasta ihosta oli tatuointien peitossa, päällään skeittivaatteet ja ’’Motivation’’-tekstillä varustettu lippalakki sekä Superman -kaulakoru, saattoi odottaa kaikkea muuta kuin sitä, että puhuja kietoo kätensä ympärilleen ja kertoo kyyneleet silmissä kiusatuksi tulemisesta. Vaatii todellakin Teräsmiehen merkin, että nousee lavalle ja jakaa kaikista henkilökohtaisimmat asiat elämästään, lapsuudestaan, perheestään ja ajatuksistaan. Puheen loppupuolella salista kantautuikin hiljaisia niiskutuksia ja paperiliinojen rapinaa. Tunne jäi elämään tilaisuuden loppuun asti ja ylikin. Tilaisuuden saavuttaessa loppunsa moni jäi varmasti miettimään, kuinka niin lyhyeen aikaan mahtui niin paljon ajatusta, tunnetta, maailman kauneutta ja samalla vääryyttä, ideoita, ihmisiä ja mielikuvia. Lista on pitkä, mutta kokemisen ja tuntemisen arvoinen.

Kyseisen Kampin tapahtuman pääsee katsomaan osoitteesta www.tedxkamppi.com. Koko TED:n ihmeellinen maailma löytyy TED:n omalta YouTube-kanavalta, josta löytyy katsottavaa illoiksi ellei jopa öiden ylikin. Jos tässä vaiheessa hypit jo tasajalkaa TED:n hurmiossa ja haluaisit kokea tapahtuman paikan päällä, niin seuraava TEDx järjestetään Turussa 04.12.2014. Myös muiden tulevien TEDx-tapahtumien ajankohdat löytyvät TED:n sivuilta. TED on viime aikoina kasvattanut hurjasti suosiotaan, ja tapahtumia luultavasti alkaa tulla rutiinilla vuosittain myös Suomessa. Pysy ajan tasalla, sillä kliseisesti sanottuna totuus on todellakin tarua ihmeellisempää.

29

30 30

Elina Hyvölä Muotitoimittaja ja medialainen

Mitä muoti on?

Kun aloitin lukion, olin juuri keksinyt, että muotiala on minua varten. Kuvittelin olevani lähes ammattilainen leopardiyöhousuissani (Voguessa luki, että pyjama arkivaatteena on trendikäs) ja koko naaman peittävissä pyöreissä aurinkolaseissani (Pradan näytöslavalla oli melkein samanlaiset). Nyt viisi vuotta myöhemmin voin sanoa, että muoti todella on intohimoni. Mielikuvani muodista sekä alasta sen ympärillä on muuttunut useiden harjoittelujen, omien projektien sekä viimeisimpänä muotialan yrityksen perustamisen myötä. Mitä muoti sitten on?

1. Omituiset vaatteet. Sana muoti tuo usein mieleen runwayn omituiset ja käyttökelvottomat vaatteet. Suurin osa trendeistä sopii kuitenkin arkikäyttöön, kuten ylisuuret neuleet, korkeavyötäröiset farkut ja viimeisimpänä lenkkarit. Toisaalta jatkuva näytöskuvien katseleminen tietokoneen ruudulta voi aiheuttaa ”beer goggles e-efektin”. Silloin jopa 200€ maksava paita McDonald’sin logolla tuntuu järkevältä hankinnalta.

2. Glamour-elämä. Ennen kuvittelin työn muodin parissa olevan hohdokasta: jatkuvia ulkomaanmatkoja, merkkivaatteita ja skumppaa. Todellisuudessa glamourista ei ole tietoakaan 20-neliöisessä yksiössä aamukolmelta deadlinejen paukkuessa tai maanantaiaamuna viikonlopun kuvauslainoja takaisin pr-toimistolle raahatessa.

Muodin parissa tehdään pitkiä päiviä, jopa ilmaiseksi, koska ”kokemus on kaiken a ja o”.

3. Muotikuukausi. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä neljän viikon muotiviikkorupeama alkaa New Yorkista ja päättyy Pariisiin. Itse näytökset ovat kuitenkin toissijainen asia; tärkeämpää on parveilla näytösten edustalla ja odottaa, että paparazzi tulee kuvaamaan asusi. Kukaan ei kuitenkaan tule, koska 4000 euroa maksaneet Chanelin lenkkarisi ovat ”last season”. Viimeistään muotiviikoilla tajuaa, että Suomen muotimaailma ei ole juuri mitään.

4. Korkokengät. Oletteko kokeilleet kävellä kymmenen senttiä korkeissa koroissa kahdeksan tuntia päivässä kuusi päivää putkeen? Minä kokeilin, ja jokainen päivä viimeinen tienpätkä kotiin oli yksi Via Dolorosa. Korkokengät ovat maailman suurin kusetus - todellisuudessa kaikki muutkin vaihtavat mataliin kenkiin heti tilaisuuden tullen.

5. Mallit. Muistan monen ystäväni kirjoittaneen lapsena ystäväkirjaan haluavansa malliksi. Mieli voi muuttua, kun kuulee näytöksien ja lehtien kuvauksien olevan heille pelkkää mainosta: rahaa niistä ei tipu. Leivän pöytään tuovat vasta mainoskuvat. Mainokseen pääseminen vaatii satoja koe-esiintymisiä ja monia päiviä, jolloin ei ole aikaa syödä tai nukkua.

6. Pinnallisuus. Jos yksi sana kuvaa muotialaa, se on pinnallisuus. Se kuinka paljon seuraajia sinulla on Instagramissa tai minkä malliston kengät olet sujauttanut aamulla jalkaasi, määrittää kuka olet. Fakta on myös se, että 20 000€ maksava silkkimekko näyttää paremmalta laihan kuin lihavan päällä. Siksi huippumuoti on rikkaiden ja laihojen harrastus. Ei kannata masentua, vaikkei oma vaatevarasto muistuta kaukaisestikaan lehdessä näkyvien bloggaajien tai tähtien asuja: lähes kaikki heidän vaatteensa ovat lainassa.

Muoti on myös paljon muuta. Se on miljardien arvoinen bisnes. Muoti on inspiroivaa, täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja kovaa kilpailua. Se mikä vie muotityöläisiä eteenpäin, on tavoite, että joskus tulevaisuudessa elämä tulee todella olemaan ulkomaanmatkoja merkkivaatteissa skumppaa siemaillen.

Tutkain 3/2014

31

32

Puoskari Onninen Kulttuuriesseisti ja intellektuelli

Mitä muoti on?

Joidenkin mielestä muotimaailma kulminoituu kuolemantuomittuun, jonka viimeinen ateria on menthol-savuke ja laksatiivi. Joillekin muoti on pyöveli, joka tämän riutuvan ihmisrievun vielä kerran raiskattuaan lopulta teloittaa, ja toiset huomauttavat, että edellä mainituista kumpainenkin toimii roolissaan ainoastaan sen mahdollistavan järjestelmän vaikutuspiirissä. Ulkopuolisen on kuitenkin liian helppoa kompastua omaan impotenttiuteensa, jolloin muotialan todellinen heikkous ja ongelmallisuus jää huomaamatta.

Shokeeraaminen ja uuden luominen ovat ihmisyyden kannalta merkityksettömiä, mutta kulttuurillisesti upeita asioita. Koska kulttuuri puolestaan on parasta viihdettä, voidaan muodinkin uutta kohti pyrkivää lähtökohtaa pitää itsessään hoivan arvoisena asiana. Vetäytymällä itseensä muodin toimijat kuitenkin murskaavat mahdollisuutensa todelliseen uudistautumiseen ja uudistamiseen; eristäytyminen ajaa muotialan kohti taidetta, joka on banaalin ja mitäänsanomattoman kulttuurin tippa sekä sorsa. Harmillisinta tietenkin on se, ettei taiteen parissa toimiminen millään muotoa kouli kykyä erottaa verta virtsasta. Eroa ei ole, ja kulttuurin jakaminen taiteeseen ja ei-taiteeseen tulee pysymään täysin tarkoituksettomana senkin jälkeen, kun viimeinen apuraha on jaettu.

Kuten yleensäkin ”luovilla aloilla” (termi, jonka luovan alan ihmiset ovat itse keksineet tehdäkseen pesäeron niihin aloihin, joilla myös ollaan luovia, mutta joilla päämäärättömään touhuamiseen jämähtämisen asemesta uskalletaan myös altistua tuloksiin perustuvalle arvioinnille), kärsii muodinluojienkin toiminta siitä, ettei asiantuntemukseen perustuvalle etuoikeutettujen joukolle uuden luominen ole millään tavalla relevanttia. Edelläkävijyys ei ole koskaan tarvinnut valikoidulle tukijoukolle tehtyjä ensiesityksiä, mihin viittaa jo sekin, ettei kulttisuosio ole koskaan ollut minkäänlainen edelläkävijyyden mittari. Muoti – kuten kulttuuri ylipäätään – ei tule olemaan tarpeellista eikä merkityksellistä, elleivät sen tekijät lakkaa hakemasta turvaa epäolennaisiin parametreihin perustuvasta yhteisöllisyydestä. Niin kauan, kuin muotiala itse päättää olemuksestaan, on sen voimakkainkin pyrkimys uudistumiseen alati alisteinen auktoriteettipelolle sekä epäröinnille, ja moukan tuurin häiritsevä vaikutus pioneerityöhön maksimoituu niin kauan kuin uutta luodaan jollekin kohdeyleisölle.

Alasarjajalkapallon, varhaiskasvatuksen ja Neuvostoliiton tavoin muotimaailma perustuu jaloille tavoitteille, joiden täyttymisen avaintoimijoiden pelkuruus kuitenkin jo alkuunsa estää. Ulkopuoliselle tyypillinen näkemys muotialan näennäisestä raadollisuudesta ja kovuudesta – ”suorituksen vähimmäisvaatimukset” – muodostuu harhasta, jonka ala epävarmuuttaan ja laiskuuttaan itse luo. Eksklusiivisuus lienee ihmiselle vanhimpia turvallisuuden tunnun aikaansaajia, mutta on toisaalta turvallisuutensa vuoksi ikävä kyllä myös suurimpia keskinkertaisuuden mahdollistajia. Tähän loukkuun on muotikin itsensä ajanut.

Tutkain 3/2014

33

KannuLooks Teksti: Saarlotta Virri Kuvat: Jenni Jääskeläinen

Juho, 1. vk, Media & Vilja, 2. vk, Media.

Tuutori ja oppipoika ”Minulla oli hurja thrash metal –vaihe aikoinaan: löytyi maastohousut ja maiharit. Sen jälkeen tuli progehipsterivaihe värikkäine vaatteineen, mikä kaikille muusikkopojille tulee jossain vaiheessa. Tänään pukeutuessani mietin sitä, että ulkona on kylmä – survival of the fittest – ja että pitää löytää joku fabulous-aspekti pohjoiskalotilla selviämiseen. Tyylissäni tärkeintä on vaatteiden yhdisteltävyys sekä se, ettei poimi automaattisesti kaikkia mahdollisia muotivillityksiä, vaan pitää kiinni omasta tyylistään. Lopulta se on kuitenkin housujen tiukkuus, mikä ratkaisee.”

Syksyn tyylivinkki: ”Olkaa rohkeita, mutta terveen järjen rajoissa. Napapaidan ja munuaistakin voi suosiolla jättää kotiin.”

”Lapsuuden tyyli-ikonini oli Peppi Pitkätossu: pidin väreistä ja raitapolvisukista.

Nykyisin pukeutumisessani tärkeintä on käytännöllisyys. Vaatteissa pitää pystyä liikkumaan käytännöllisesti ja juoksemaan esimerkiksi dösään. Lisäksi tärkeitä ovat värit: niiden pitää miellyttää aamulla omaa silmää. Tänään en ehtinyt meikata aamulla, joten selviytymispakettini oli huulipuna ja kulmakynä.” ”Syksyllä haluaisin ostaa pitkät nauhalliset kengät ja pukeutua syysväreihin.”

34

Iiris, 3. vk, Kontakti.

Kaulaliina rulaa ”En omista lämmintä syystakkia, joten oli pakko suosia kerrospukeutumista tänään. Tärkeää omassa pukeutumisessani on sekalaisten tyylien yhdistäminen ja rentous. Jotkut vaatteet vain näyttävät Iiriksen vaatteilta ja olen huomannut, että niitä näkee myös muiden Iiristen päällä. Lapsuuden tyyli-ikonini oli Pocahontas.”

Syksyn tyylivinkki: ”Osta isoin kaulaliina, joka kaupasta löytyy.”

K V A R I A AT I S S A

ON

20

US

VA N

T

TA

N

TI AN

NY

A

TÄ LLÄ KUPONG

N %O LE P IS K E LIJ A -A

N

Hyppää Elieliltä M-junaan tai bussiin nro 452 ja suuntaa kohti Suomen suurinta antikvariaattia osoitteeseen Uomatie 13, Vantaa. Bussi tuo suoraan liikkeen eteen ja junaltakin on vain parisen sataa metriä ovelle.

Valikoimissamme on yli 100.000 kirjaa, ja helpoimmin löydät etsimäsi selaamalla tuotteitamme osoitteessa antikka.net. Alennushinnat ovat voimassa vain myymälässä.

ILL A

50

s u n n e Al MISTÄ TAHANSA

KIRJASTA

VANTAAN ANTIKVARIAATIN

LÖYDÄT MEIDÄT

NYT MYÖS

MYYMÄLÄSSÄ

FACE­

BOOKISTA!

KUPONKI 1TUOTE/

Vantaan Antikvariaatti Oy • Uomatie 13, 01600 Vantaa 050 362 6620 • vantaan.antikvariaatti@antikka.net

VOIMASSA VUODEN 2014 LOPPUUN ASTI

VANTAAN ANTIKVARIAATISSA

Vantaan Antikvariaatti Oy • Uomatie 13, 01600 Vantaa 050 362 6620 • vantaan.antikvariaatti@antikka.net

KannuLooks-blogin löydät osoitteesta kannulooks.tumblr.com.

Tutkain 3/2014

35