Tutkain 3/2016 by Tutkain

tutKAiN 3/2016

KASPER

YHDYSVALTOJEN

HENKILÖTIETO-

STRÖMMAN

PRESIDENTINVAALIT

KAUPPA

Alkusanat

yysloman ykkösperiodikrapula on joillekin fyysinen, toisille henkinen ja usealle molempia. Huurteisten tuoppien ja kesästä kiihtyneen elämäntempon aikaansaamaa vauhtipahoinvointia ei taatusti lievennä väistämätön via dolorosa WebOodin ikuisesti polveileviin syövereihin kurssivalintapaniikin iskiessä. Toinen periodi on myös tietyssä mielessä monelle fuksille oikea ensimmäinen periodi, koska ensimmäisen periodin kurssivalinnat ja aikataulut ovat enimmäkseen yliopiston kädenjälkeä. Jotta tarjonnan musertava runsaus ja Oodin harmaa limbus ei pahentaisi krapulaa, tässä pari kantapään kautta opittua vinkkiä akateemisen vapauden maksimaaliseen hyödyntämiseen.

kaisten alojen kursseille ei oikeastaan tarvitsekaan mennä oppimaan mitään alan sisällöstä: niille kannattaa mennä tutustumaan erilaisiin implisiittisiin ajattelumalleihin, maailmankatsomuksiin ja arvoihin. Ajatellessaan jotain tiettyä ilmiötä eri alojen edustajat eivät vain kukin sijoita ilmiötä omaan opinalaansa; he lähestyvät ongelmia eri tavalla ja käyttävät erilaisia ajattelumalleja. Kun opiskelee jotain kaukaista alaa joutuu haastamaan itsensä ja luopumaan omista, lausumattomista lähtökohdista. Kun kyseenalaistaa akateemisen identiteettinsä palkinnoksi saa toisen silmäparin. Sellaista työkalua ei saa 150 muun valtsikalaisen kanssa matkaillessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ensiksikin, kursseja on karkeasti ottaen kahdenlaisia: ymmärrystä laajentavia ja ymmärrystä syventäviä kursseja. Syventävät kurssit tyydyttävät tarpeen opiskella sitä mistä on entuudestaan kiinnostunut, kun taas laajentavat kurssit antavat uusia näkökulmia maailmaan, akatemiaan ja opiskelijana elämiseen. Syventävät kurssit ovat usein pääaineopintoja tai muita opintoja jotka eivät aiheeltaan haasta keskittymistä. Laajentavien kurssien aiheista tietää sen sijaan etukäteen kaikista vähiten, ja ne ovat sisällöltään kaukana omasta alasta.

Kuplasta poistumisella on siis suunnaton hyöty, mutta toinen neuvoni on kenties vielä tärkeämpi. Sen voi kuulla joskus pilvien raosta Tuomiokirkon portailta enkeli Gabrielin ja Simo Vehmaksen lausumana jumalallisen valon säteillessä kasvoillesi: valitse kurssit aina proffan mukaan. Huonojen luennoitsijoiden luennoilla on turha kärvistellä – vaikka kurssin aihe olisi yhtä määrittävää sinulle kuin mitä name-droppailu Paperi T:lle tai yhtä eri maailmasta kuin marsilainen, ei kurssista jää käteen yhtään mitään. Luentokurssien etu on se, että luennoitsija voi inspiroida, innostaa ja haastaa. Pelkästään sisältöä varten on olemassa kaisakirjastollinen kirjoja. Muista siis, että kiipelissä tedarit ja kotiesseet rientävät apuun (paitsi jos satut olemaan taloustieteen pääaineopiskelija, sori siitä).

Suuri osa opiskelijoista opiskelee ainoastaan oman alan ja naapurialan kursseja, eikä se ole mikään yllätys. Tuntuu johdonmukaiselta keskittyä valtiotieteisiin jos niitä varten on ylipäänsä tullut yliopistolle tai haluaa työllistyä yhteiskunnalliselle alalle. Työnantajat (ja äiti) tuntuvat myös arvostavan suoraa asiayhteyttä opintojen ja oman alan suhteen. Kannattaa kuitenkin valita myös outoja kursseja ja tehdä naparetkiä akatemian muihin nurkkiin. Valtiotieteilijää ei ehkä suoraan hyödytä tietää mikä syanobakteeri on, mutta vieraiden, kau-

Näillä vinkeillä, Day-to-dayn femman lätyillä ja Novelle Sinkki+E:llä elämä voittaa – myös krapulan ja fuksivuoden jälkeen. Nähdään siis keskiajan epistemologian kurssilla, vivat akatemia! Päätoimittaja Elias Anttila 3

tutkain 3/2016

8 12 16

Henkilötietobisnes – datasta MyDataan

Kasper Strömman: ”Tärkeät asiat pitää ottaa kevyesti”

Hyvät, pahat ja oranssit

Uutta suuntaa talonvaltaamiselle – olisiko aika nostaa vallattu talo jalustalle?

How do we embrace outsiders in student life?

julkaisija

Kannunvalajat ry

Pinja Ylioja Nella Kelkka

pÄÄtoimittaja

tekstit

Elias Anttila

Toimitussihteerit

Aino Salmi Petter Lindholm Saara Mielonen

Tiina Vuolle Ossi Tahvonen Elias Anttila Tom-Henrik Sirviö Satu Kouri Sari Kivijärvi

Chau Meng-Han Maria Luhtaniemi Oskari Lappalainen Nella Kelkka Iida Mäkikallio Aino Salmi Heini Salminen Sebastian Veijola

30 32 valokuvaus ja kuvitus

Inka Lähteenaro Laura Oiva Joonas Lehtonen Aune Sanz Sari Kivijärvi Kannen kuva Inka Lähteenaro

SPOTTI: ”Find your passion” ja muita ihmisyyttä kuristavia elämänohjeita

Vain kaukaa näet lähelle

ulkoasu & taitto

Elias Anttila Heini Salminen Aune Sanz Joonas Lehtonen ilmoitusmyynti

Sebastian Veijola yrityssuhteet@ kannunvalajat.fi

painos paino 250 kpl Picaset Oy, Helsinki issn 0787-0035 (printti) palaute tutkain@kannunvalajat.fi www.kannunvalajat.fi/tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea vuonna 2016.

kuva Inka LÃ¤hteenaro

Ajankohtaista

TYÖELÄMÄMESSUT TULEE TAAS teksti Tiina Vuolle, kuva Laura Oiva

HEI VALTSIKALAINEN! Mietityttääkö tulevaisuuden työelämä? Pohditko, mistä löytyisi unelmien työ- tai harjoittelupaikka? Olit sitten fuksi tai jo opintojesi loppuvaiheessa, tule hakemaan vastauksia kysymyksiisi jo kolmatta kertaa järjestettäville Valtiotieteilijöiden työelämämessuille Helsingin Kaapelitehtaalle tiistaina 15.11.2016 klo 10–16! Valtiotieteellisen tiedekunnan, Kannunvalajien ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n yhteistyössä järjestämät työelämämessut tarjoavat opiskelijoille ainutlaatuisen tilaisuuden verkostoitua eri organisaatioiden kanssa. Noin 40:n näytteilleasettajan joukosta jokaiselle löytyy jotakin. Olit sitten kiinnostunut poliittisesta urasta, yrittäjyydestä tai mistä tahansa siltä väliltä, et tule jäämään yksin kysymyksiesi kanssa. Valtiotieteilijöiden työelämämessujen monipuoliseen ohjelmaan sisältyy muun muassa paneelikeskusteluja, työpajoja, tietoiskuja sekä työnhakuklinikoita. Messuilla on myös mahdollisuus viedä ansioluettelo arvioitavaksi CV-klinikalle, ja kannattaakin muistaa vilkaista vielä kerran peiliin kotoa lähtiessäsi, mikäli mielit samalla päivittää CV:si va-

lokuvan ammattitaitoisen valokuvaajan avustuksella. Työelämämessuilla pääset lisäksi kuuntelemaan alumnien, kuten Ozan Yanarin, puheenvuoroa valtsikalaisesta uratarinasta sekä Mikael Jungnerin näkemystä työelämän murroksesta. Poliittisesta urasta kiinnostuneiden kannattaa myös käydä kuuntelemassa Blic Oy:n Maarit Kaltion puheenvuoro politiikan ammattilaisen uramahdollisuuksista. Jos etsit potentiaalista harjoittelupaikkaa, suuntaa askeleesi kohti Demos Helsingin interaktiivista tietoiskua, jossa pääset kuulemaan, millaista on olla harjoittelijana ajatushautomossa. Ensimmäistä työpaikkaa etsivien kannattaa mennä kuuntelemaan Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n tietoiskua ”Mistä ja milloin löytyvät oman alan työpaikat?” Ja koska vain pieni osa työpaikoista on avoimesti haettavissa, ei kannata jättää välistä Työvalmennus Futuuri Oy:n vinkkejä piilotyöpaikkojen etsimiseen. Myös Helsingin yliopiston urapalvelut tarjoavat messuilla henkilökohtaista ohjausta piilotyöpaikkojen löytämiseen Vainupajassa klo 10–12. Olipa sinulla mitä tahansa kysyttävää

työelämästä, nyt jos koskaan kannattaa käydä hakemassa vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin Personal Trainer for Career (PT4C):n pisteeltä jo työelämässä olevilta valtiotieteilijöitä. Messuilta saat myös eväitä oman osaamisesi tunnistamiseen sekä sen myymiseen haaveidesi työnantajalle. Esimerkiksi rekrytointipalvelu Väki ry pitää puheenvuoron valtiotieteilijöiden vahvuuksista työelämässä. Mikäli tulevaisuuden näkymät huolettavat, messuilta löydät myös tietoiskun valtiotieteilijöiden työelämätilanteesta. Jos taas haaveilet itsesi työllistämisestä, käy kuuntelemassa mitä kerrottavaa Helsinki Think Companyn Jarkko Nissisellä on valtsikalaisesta opiskelijayrittäjyydestä. Olitpa sitten kiinnostunut työskentelemään julkisella, yksityisellä tai kolmannella sektorilla, on Valtiotieteilijöiden työelämämessut se tapahtuma, josta löydät vastauksia, uusia ideoita ja vinkkejä tulevaisuuden työelämään. Laaja näytteilleasettajien kaarti takaa erinomaisen tilaisuuden tutustua valtsikalaisen työelämän monimuotoisuuteen ja uusien kontaktien luomiseen. Nähdään messuilla!

Muista ottaa suunta kohti Kaapelitehdasta tiistaina 15.11.2016 klo 10–16.

Ajankohtaista

[

EILEN

TÄNÄÄN

SOMESSA

”A vote is like a rifle: its usefulness depends upon the character of the user.”

”Iso osa Eurooppaa ja puolet Amerikkaa huokaisee helpotuksesta, jos Trump häviää marraskuussa. Silloin unohdetaan, että melkein puolet kansasta oli valmis tukemaan häntä. He eivät katoa vaalipäivän jälkeen minnekään.”

Theodore Roosevelt (1858–1919)

”Se huutaa, joka pelkää.” Timo Soini Plokissa 22.9.2016

Laura Saarikoski Helsingin Sanomissa 30.9.2016 koonnut Ossi Tahvonen

VALTSIKA VEISAA KOHTA UUSIA VIRSIÄ teksti Elias Anttila

VALTIOTIETEELLINEN tiedekunta saa ensi vuoden alussa uuden laulukirjan. Uusi laulukirja korvaa vuonna 2012 ilmestyneen laulukirjan, joka on loppuunmyyty. Uusi laulukirja laaditaan vanhan pohjalta, mutta uudistuksia on tulossa paljon: poistettavaksi on ehdotettu tällä hetkellä noin 40 laulua, ja uusia lauluja

lisätään saman verran. Joitain muutoksia vanhan laulukirjan lauluihin on myös odotettavissa. Jäsenistöllä on mahdollisuus vaikuttaa uuden laulukirjan sisältöön sähköpostiin lähetetyllä sähköisellä lomakkeella. Laulukirjan kokoonpanemista varten muodostetun laulukirjatoimikunnan

pöytäkirjat ja laulujen poistolista ovat myös kaikkien nähtävissä ja kommentoitavissa osoitteessa bit.ly/2dw3Obh. Ainejärjestöillä on mahdollisuus muokata tai vaihtaa laulukirjassa esiintyviä omia laulujaan lokakuun loppuun asti.

HYVÄT, PAHAT JA ORANSSIT TEKSTI Tom-Henrik Sirviö KUVAT Flickr

KUVITUS Joonas Lehtonen

Yhdysvalloissa marraskuussa järjestettävien presidentinvaalien julkisuuskuva on muuttamassa koko vaalit demokratian irvikuvaksi.

atsoin hiljattain 2015 valmistuneen, Sandra Bullockin tähdittämän elokuvan Our Brand is Crisis, joka kuvaa kuvitteellisia Bolivian presidentinvaalikampanjoinnin aikaisia tapahtumia. Alakynteen jääneelle ehdokkaalle palkataan Bullockin näyttelemä strategi vauhdittamaan kampanjaa ja sitten mennäänkin lujaa. Elokuva maalaa synkän kuvan vaaleista, jossa kamppailevat vallanhimoiset poliitikot ja heidän tiiminsä. Tällöin vaalien

voittamisesta tulee itseisarvo ja asioiden muuttamisella paremmaksi ei tunnu olevan todellista merkitystä. Pikemminkin päinvastoin: etuja halutaan kahmia omalle lähipiirille ja ajatellaan, ettei kansa vain ymmärrä omaa parastaan. Kansalle voi valehdella, toista ehdokasta voi nöyryyttää ja poliittiset valinnat verhotaan erilaisten kriisien avulla pakollisiksi ja ainoiksi ratkaisuiksi. Voisi tietysti huomauttaa edellä mainittujen tapahtumien olevan yleisiä joissain Etelä-Amerikan maissa, joilla on lä-

himenneisyydessään diktatuurihistoriaa. Ajatellessani elokuvan kampanjatiimien toimintaa ja niiden medialle antamaa kuvaa, aloin ajatella kuitenkin Yhdysvaltojen marraskuussa järjestettäviä presidentinvaaleja. Parhaillaan käynnissä olevassa kampanjassa aivan samantyyliset asiat tapahtuvat todellisuudessa. Ehdokkaat kiitävät kriisistä toiseen, ja tiukka poliittinen analyysi unohtuu. Republikaanien Donald Trump möläyttelee ja provosoi demokraattien Hillary Clintonin painiessa samaistuttavuuson-

gelmien ja menneiden kriisien jättämien arpien kanssa. Media repii skandaaleista huomiota herättäviä otsikoita ja unohtaa miksi vaalit oikeasti järjestetään. Toisaalta ehdokkaiden kokonaiskuvaan kuuluu olennaisesti heidän imagonsa, ja presidentinvaalit ovat juuri henkilövaalit. Laura Saarikoski kiteytti Helsingin Sanomien kommentissaan 16.9.2016 käynnissä olevan presidenttikisan outouden viitaten Trumpin presidentti Barack Obaman synnyinpaikkaa kohtaan antamiin lausuntoihin: ”Kun päivän uutinen on se, että presidenttiehdokas tunnustaa istuvan presidentin syntyneen Yhdysvalloissa, ollaan syvissä vesissä.” Voi tietysti olla liioiteltua ajatella politiikan huippupaikkoja tavoittelevia vain vallanhimoisina pelureina. On ehdokkaista riippumattomia syitä, jotka vaikuttavat kampanjointiin kuten tiedotusvälineiden viimeaikainen ahdinko. Lehtien tilausmäärät ovat laskeneet ja tieto on koko ajan käsillä luotettavuudeltaan varsin vaihtelevissa formaateissa.

”

Toisaalta sosiaalisessa mediassa asioiden käsitteleminen voi riistäytyä käsistä ja faktat voivat vääristyä. Tämä aiheuttaa väistämättä perinteisille tiedotusvälineille haasteita, joihin ei ehkä ole osattu vastata. Tällöin laatujournalismin sijaan voikin olla helpompaa tehdä lähinnä lööppejä muistuttavia ja huomiota herättäviä juttuja. Vai miksi esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen uutisointi presidentinvaaleista koskee Clintonin ja meemien taistelua (14.9.) tai Susan Sarandonin ilmettä demokraattien puoluekokouksessa (26.7.)? Tässä vaiheessa on tietysti syytä huomauttaa, että kyseinen Nyt-liite on perustettu houkuttelemaan nuorempia ihmisiä lehden pariin. Tampereen ylioppilaslehti Aviisi kirjoittikin jo lähes kymmenen vuotta sitten (6/2007), että itse asiassa liitteen perustamisesta vuodesta 1995 lähtien emolehti Helsingin Sanomat on tullut journalistiselta linjaltaan lähemmäksi liitettä – ja on samalla maan suurimpana

Häivytettäessä poliittiset näkemykset jää jäljelle ehdokkaiden ylikorostunut imago ja toisinaan täysin epäoleellisiin kriiseihin keskittyminen.

päivälehtenä näyttänyt suuntaa muulle lehdistölle. Voisi siis sanoa Helsingin Sanomien siirtyneen nopean journalismin linjalle. Se ei välttämättä ole koko totuus, kuten Nyt-liitteen sen aikainen esimies Reetta Räty toteaa kysyttäessä liitteen kohdeyleisöstä: ”Me olemme hyvän puolella pahaa vastaan. Koko ajan on vain hankalampi tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa tässä maailmassa.” Tällainen asetelma vaatii uusia ja erilaisia journalistisia keinoja. Myöskään presidentinvaalien ehdokkaat eivät itse auta tilannetta epäselvillä vaaliohjelmillaan. Miten kukaan voi keskittyä linjauksiin, jos niitä ei ole? Clintonin ohjelmassa on toki paljon konkreettisia esityksiä, mutta monille ohjelma voi olla jopa liian yksityiskohtainen. Trumpin ohjelmassa taas on muutamia konkreettisia toimenpiteitä, kuten yhteisöverokannan laskeminen, mutta kokonaisuudessaan se tuntuu koostuvan enemmänkin Trumpin puheissaan antamista linjauksista – tai möläytyksistä. Molemmilta löytyy kampanjasivuiltaan vaaliohjelmat ja tavoitteita eri aiheista. Suurin osa näistä tuntuu kuitenkin olevan nimenomaan tavoitteita – siis abstraktioita joihin ei tarvitse sisällyttää keinoja, joilla niihin päästään. Oli syy ohueksi jäävään poliittiseen analyysiin mikä tahansa, on se erityisen huolestuttavaa demokratian kannalta. Häivytettäessä poliittiset näkemykset jää jäljelle ehdokkaiden ylikorostunut imago ja toisinaan täysin epäoleellisiin kriiseihin keskittyminen. Niiden pohjalta muodostetut päätökset jäävät odottamaan vaikutustaan ja pahimmillaan äänestyspäätöksen tuoton voi huomata vasta kun on liian myöhäistä. Näin länsimaiden käsitykset omasta vapaudestaan ja demokraattisuudestaan ja ennen kaikkea niiden vastaavuus todellisuuden kanssa ei ole yhtään sen parempi kuin vanhoissa diktatuurivaltioissa.

Uutta suuntaa talonvaltaamiselle â&#x20AC;&#x201C; olisiko aika nostaa vallattu talo jalustalle? TEKSTI JA KUVAT Sari KivijĂ¤rvi

alonvaltauksella tarkoitetaan tapahtumaa, jossa useat valtaajat ottavat tyhjillään olevan rakennuksen haltuunsa ilman omistajan lupaa. Suomessa taloja on vallattu toimitiloiksi, asunnoiksi sekä vanhojen rakennusten suojelutarkoituksiin, kuten viime vuonna purettu Fastholman huvila Herttoniemessä. Purkamisen vastustajat kutsuivat huvilaa nimellä ”Squat Mummola”. Squat tarkoittaa talonvaltaamista

ja vallattua taloa. Talonvaltaukset kiinnittyvät 1960-luvun lopussa alkaneeseen uuteen yhteiskunnalliseen aktivismiin, johon kuuluvat muun muassa sodanvastainen liike ja ympäristöliike. Tämän päivän Suomessa nämä liikkeet ovat monien samojen naamojen osalta yhteen kietoutuneita. Talonvaltausliikkeessä näkyvät tietyt arvot, joista osaltaan kertovat graffitit ja taloihin kiinnitetyt tarrat. Esimerkiksi asevelvollisuus nähdään epätoivottava-

na, kun taas vegaaniruokaa suositaan ympäristö- ja eläinoikeudellisista syistä. Verkostojen omissa tiedotuskanavissa korostetaan myös kuinka seksismi, rasismi, transfobia ja homofobia eivät ole tervetulleita. Uutiset vallatuista taloista tasapainoilevat kulttuuri- ja rikososastoilla, koska toiminta on laitonta ja siihen yhdistetään muita paheksuttuja asioita, kuten ”töhryt”. Samalla valtaustoiminta nähdään ymmärrettävänä tilanpuuttei-

”

Talonvaltausliikkeessä näkyvät tietyt arvot, joista osaltaan kertovat graffitit ja taloihin kiinnitetyt tarrat.

den takia. Kuitenkaan tätä avointa kansalaistottelemattomuuden muotoa ei pidetä sopivana keinona saavuttaa päämääriä. Suomessa talonvaltausliikehdinnän aloitti Lepakon valtaus vuonna 1979. Liikkeen takana oli nuorisojoukko ja elävän musiikin yhdistys Elmu. Lepakko toimi kulttuurikeskuksena 20 vuotta. Toimintaa oli laidasta laitaan moottoripyöräjengistä Aira Samulinin tanssikouluun ja radioasema Radio Cityyn. Poikkeuksellisen pitkään toiminut vallattu talo oli yksi 80-luvun merkittävimpiä kulttuurikeskuksia Helsingissä. Asuntopoliittisella valtausliikkeellä on kiinnitetetty huomiota myös nuorten heikkoon asuntotilanteeseen, josta 1980ja 1990-lukujen taitteessa syntyi Oranssi ry. ”Tee-se-itse” -meininki huokuu edelleen näiltä asuinpaikoilta sekä järjestön kulttuurikeskukselta Suvilahdessa, jossa järjestetään paljon samanhenkisiä tapahtumia. Talonvaltaajiin yhdistetyt arvot ovat edellen läsnä, toisin kuin monessa muussa nuorten asumista helpottavissa järjestöissä. Valtaamisen taustalla on halu luoda kaupunkiympäristöön vaihtoehtoisia tiloja, vaihtoehtokulttuuria ja omaehtoista kaupallisuudesta vapaata elämäntyyliä. Jälkimmäinen näkyy muun muassa tapahtumissa, joissa maksetaan ”omantunnon mukaan” ja ”punk kolikko” -periaatteella. Kun siirrytään tuumasta toimeen, liikkeen arvot jättävät usein jälkensä lopputulokseen. Remontoidessa, siivotessa ja muiden tapahtumiensa muodossa vallatut talot ovat kuin peilejä toimijoidensa yhteisestä maailmasta. Osa taloista toimii paremmin kuin toiset, ja jos esimer14

kiksi kaupungin kanssa neuvotelluista sopimuksista ei pidetä kiinni, häätö on hyvin mahdollista. “Squat Kumma” vallattiin tämän vuoden elokuun lopulla Malminkartanossa. Euroopan 2000-luvun talonvaltauksille tyypillisellä tavalla se vallattiin autonomiseksi sosiaalikeskukseksi. Autonomisuus tarkoittaa sitä, että tilan säännöistä ja käytöstä päättävät toimijat itse. Valtaukset ovatkin vastarintaa kaupunkitilan yksityistämistä ja kontrollia vastaan. wTilavassa rakennuksessa pidetään viikoittain kokouksia, joissa keskustellaan ja suunnitellan tulevia tapahtumia, kuten elokuva- ja joogailtoja. Valtaajien mukaan kuka vain voi tulla osallistumaan toimintaan, kunhan muistaa noudattaa talon “turvallisemman tilan periaatteita” liittyen ihmisten koskemattomuuteen ja syrjimättömyyteen. Talonvaltaaminen on kaupungistuvassa Suomessa vain kiihtynyt aikojen kuluessa ja se tuskin on piakkoin katoamassa mihinkään. Toinen esimerkki hiljattaisista valtauksista on tyhjillään olleen keltaisen rantakioskin valtaus Helsingin Mustikkamaalla, joka tapahtui viime heinäkuussa. Toiset talonvaltaukset onnistuvat paremmin kuin toiset, jos vertaillaan tyhjien tilojen uusia käyttötarkoituksia. Voisikin olla hyödyllistä nostaa päivänvaloon malleja paremmin toimineista tyhjien tilojen käyttöönotoista ja mahdollisesti luoda aivan uusia käyttötapoja. Vaikka toki erimielisyyksiä silti olisi, tällöin olisi vahvempi suunta, jota kohti toiminta voisi kehittyä. Kaikki vallatut talot eivät ole samalla viivalla ja olisi hyvä tuoda esiin ne esimerkit, jotka nousevat joukosta ylitse muiden.

”

Toiset talonvaltaukset onnistuvat paremmin kuin toiset, jos vertaillaan tyhjien tilojen uusia käyttötarkoituksia.

How do we embrace outsiders in student life? Some reflections on CISSI’s integration night. Text Chau Meng-Han Edit Maria Luhtaniemi Kuvitus Aune Sanz

CISSI, also known as Organization of International Social Scientists, is a student organization that integrates international students with Finnish students by organizing events and facilitating dialogue between different Finnish organizations. On the 27th of September 2016, CISSI held a meeting with other student organizations from Faculty of Social Sciences. The meeting was in reference to a survey designed and collected by Maria Luhtaniemi, CISSI’s integration specialist, about experiences regarding respondents’ student life as international students. The survey consisted of 7 questions with 10 to 12 responses, below would be some excerpts from the survey so we can have a glimpse of what people think.

When asked what kinds of things make you feel excluded, 8 of 10 people mentioned the language barrier. The language barrier has serious consequences, just as one respondent mentioned, “It is close to impossible to get a job or an internship when you are not a native speaker. To see how domestic students can build up a career, have job experiences during their studies but how for you [an international student] it is just not possible no matter how hard you try, makes you feel very much excluded. The University of Helsinki does not really make an effort to change that situation!” One respondent said that after becoming the chair of a student organization he/she felt even more excluded than before. “There were no English instructions for

many things, the calendar to book halls in the new student house is totally in Finnish and some user trainings are only in Finnish. It made me feel like the University does not expect international students will ever be active in student organization life and when they are, they are encouraging only on paper. In practice, not so much,” the respondent shares. Regarding student organizations, most of the respondents thought they didn’t get enough information. “I guess it’s because of two reasons: the organization of student life in my country is different, so I was feeling a bit lost at first. But also because a lot of them are mostly in Finnish. And even though they make a description in English, at the actual organization there are mostly Finns

so they won’t suddenly change the speaking language and the whole organization to English,” one respondent writes. One of the responses mentioned another serious issue that probably could not be solved by limited efforts from student organizations. “The moment you go out and want to socialize is the exact moment when you know that no one really wants to socialize much (with you). It’s not just among Finns (who I sort of understand) but other ”international” (which is a term that should not be used to describe other Europeans in my humble opinion” students from Germany, France, or wherever in Europe they are from prefer to hang around with their own language groups (or regional groups), which makes it very

difficult. I did some experimenting with this in various social events, social apps and I’ve realised that, as long as I look ”different” (non-European), I will always be excluded from most things. It is the simple truth and there is no hiding or denying it. Most Finns I’ve met are very friendly once I got to know them. They open up to outsiders more than the others I’ve met,” a non-European respondent writes. It’s fair to say that most of the participants at the meeting agreed that from the survey and their own experiences there are definitely things that need to be improved. Some concrete suggestions were also expressed through the survey. For example more English information for events would benefit everyone. As one respondent wri-

18 18

tes, “More content in English, reach out to internationals more, tutors should encourage their international tutees to go to events held by Finnish organizations and likewise, Finnish students be encouraged to join events by CISSI so that we don’t separate internationals from the rest of the student body.” One respondent also mentioned that international students should be more active in asserting their positions and also reaching out to student organizations more actively. After the meeting, all the organizations agreed to create an action plan that would serve to be a document that would first define what the problems are and then seek possible solutions to them. The action plan will be created in collaboration with all the organizations. To me,

this evening was a small step towards addressing the integration problem and to tearing down the barrier between students with different nationalities. In a broader sense, the meeting called for asking a crucial question that has now become more relevant than ever: “How do we live with people that are different from us in the same community?” The fact that we had a meeting and discussed how to address this problem was probably politics in its purest form. This is probably how political life started in ancient Greek if I may boldly suggest. There has been some progress in integration, for example student organizations are starting to post in both

English and Finnish in social media more often. There is no way that one meeting could overturn the present situation that reflected in the survey. It’s more like a promise or commitment that could only reveal its own worthiness through each of us to be a little bit more conscious in our daily political life. I would like to recall one of passage in Weber’s famous “Politics as Vocation” speech: “Only the person who is sure that he will not despair when the world, from his standpoint of view, is too simple minded and wicked to accept what he has to offer, and only the person is able to say ‘In Spite of it All!’ has the calling for the profession of Politics!”

19 19

Henkilötietobisnes – datasta MyDataan teksti Oskari Lappalainen Kuvitus Aune Sanz

Datan taloudellinen merkitys on kasvanut, ja erityisesti henkilötiedoista on tullut bisnestä, johon liittyy monia ongelmia. Nyt suomalaislähtöinen ajatus henkilötietojen organisoinnista on haastamassa nykytilan. Miten tähän on päädytty, ja miltä henkilötietobisneksen tulevaisuus näyttää?

utkaimen lukijakuntaan kuuluu varmasti ihmisiä, joiden mielestä henkilötiedot ovat suunnilleen maailman tylsin aihe. MyData 2016 -konferenssin 140 puhujaa ja lukuisat vieraat eivät kuitenkaan olleet tätä mieltä. Edustettuna oli niin startuppeja, suuryritysten edustajia, tutkijoita kuin aktivistejakin. MyData-konseptin alle mahtui esityksiä niin diabeetikoiden itse kehittämistä verensokerin seurantajärjestelmistä, esineiden internetin haasteista yksityisyydelle kuin myös pohdintoja siitä, muuttavatko esimerkiksi tarkemmat satelliittitiedot vakuutusyhtiöt enemmänkin ennustusyhtiöiksi. Eri taustoista tulevien, datasta innostuneiden ihmisten kokoontuminen nosti pintaan melkoisia energioita, ja lopputilaisuudessa joku kommentoikin anonyymisti internetin välityksellä: ”This feels like a cult… but cults get stuff done.” Ei kuitenkaan tarvitse mennä datasta innostuneiden pariin huomatakseen, että aihe on pinnalla. Aniharva valtsikalainen

on niin ihmistieteellisessä kuplassa, ettei olisi huomannut asiaa. Big data on käsitteenä tullut varmasti jokaisen eteen. Ehkäpä olemme kuulleet vitsin siitä, että data scientist on tilastotieteilijä, jolla on Macin läppäri. Olemme ehkä jopa pohtineet datan merkitystä omalle tieteenalallemme, kenties jopa istuneet aihetta sivuavilla luennoilla tai lukeneet asiasta itse. Monet ovat huolissaan NSA:n verkkovakoilusta, samoin Facebookin ja Googlen harjoittamasta käyttäjätietojen keräämisestä.

Data? Mitä se oikeastaan on? Data on tietoa, jolla ei välttämättä ole semanttista merkitystä tai informatiivista järjestystä. Data voi siis olla hyödyllistä tietoa tai sitten hyödytöntä kohinaa. Datan käsite liittyy oleellisesti tietotekniikkaan, ja esimerkiksi yksittäiset bitit tietokoneessa ovat dataa. Datalähteiden määrä on kasvanut tietokoneiden yleistymisen myötä. Nykyään autojen senso-

rit tuottavat dataa, pankkien tietokannat ovat täynnä dataa ja ihmiset levittävät itsestään auliisti dataa internetiin. Datan määrä kasvaakin jatkuvasti: maailman datamäärän arvioidaan vuoteen 2020 mennessä kymmenkertaistuvan nykyisestä noin 4,4 biljoonasta gigatavusta 44 biljoonaan gigatavuun. Luvut ovat huimaavia. Datan määrän kasvu on johtanut sen taloudellisen merkityksen kasvuun. Dataa voidaan hyödyntää monin tavoin, ja esimerkiksi käyttäjädataa voidaan käyttää palvelujen kehittämiseen. Lisäksi erityisesti erilaiset verkkopohjaiset alustat kuten Facebook ja Google keräävät käyttäjätietoja ja myyvät niitä eteenpäin mainostajille, jotka taas käyttävät henkilötietoja kohdennettuun mainostamiseen. Tämä onkin tuottoisaa bisnestä, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa verkkomainonta tuotti vuonna 2014 49,5 miljardia dollaria liikevoittoa. Datasta saatava liikevoitto on 2010-luvulla vain kasvanut, ja arvioidaan, että vuoteen 2020 mennessä henkilödatalle perustuvat sovellukset tuottavat vuosittain 330 miljardia euroa liikevoittoa yrityksille.

”MyData palauttaa ihmisen takaisin keskiöön”

Tervetuloa tietoyhteiskuntaan Monelta suunnalta tuleva hype ja huoli datan ympärillä onkin siis näiden lukujen valossa varsin ymmärrettävää. Voitaisiin jopa sanoa, että olemme saapumassa tietoyhteiskuntaan. Toteamus on melkoinen tuulahdus menneisyydestä. Tietoyhteiskunta oli yksi 90-luvun lempitermeistä ja se on sittemmin kadonnut, kuten monet muutkin epämääräiseksi muuttuneet muotihokemat. Tietoyhteiskunnasta intoiltiin liian aikaisin, sillä digitalisaation historiassa on ehkä pikemminkin ollut kyse ensin tehtävien automaatiosta ja sen jälkeen kommunikaatiosta ja viihteestä kuin itse tiedosta. Tietokoneistuminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen rutiininomaisten laskutehtävien hiljakseen tapahtuvalla siirtämisellä tietokoneille. 1970-luvulla teollisuusrobotit astuivat kuvaan, ja mukaan tuli rutiininomaisten fyysisten tehtävien automaatio. 1980-luvulle tultaessa kooltaan pienenevät, suoritusteholtaan paranevat ja ylipäätään hyödyllisemmäksi muuttuvat tietokoneet alkoivat levitä aina vain laajemmin koteihin ja toimistoihin. Tietotekniikan suorituskyvyn kasvamisen ja koon kutistumisen trendi on jatkunut nykypäivään asti – nykyään tietokone mahtuu kännykkään. Juuri tämä tietotekniikan pieneneminen on luonut valtavasti erilaisia datalähteitä. Internet on taas sekä luonut uniikin sosiaalisen ympäristön, että mahdollistanut massiivisten datamäärien reaaliaikaisen luomisen, seuraamisen ja käsittelyn. Datan määrästä on tullut haaste, joka vetää puoleensa ongelmanratkaisijoita. Tietotekniikka on tuottanut niin paljon

tietoa, että sen käsitteleminen vaatii tietotekniikkaa, ja tämä sykli ajaa kehitystä eteenpäin. Lisäksi datan käsittelyssä kehitetyt esimerkiksi koneoppimiseen tai hahmontunnistukseen liittyvät innovaatiot saattavat löytää käyttöä muualla, vaikka robotiikan puolella. Houkuttelevuus ongelmanratkaisijoiden silmissä, hyvän syklit ja sovellusten leviäminen ovat tieteen ja teknologian tutkimuksen perusteella piirteitä, joita on löydettävissä useista menestyneistä teknologioista. Menestyneet teknologiat kasaavat eräänlaista teknologista liikevoimaa ja alkavat muokkaamaan maailmaa. Esimerkiksi sähköverkoista kirjoittaessa Thomas P. Hughes kiinnitti huomiota siihen, kuinka sähköteknologian läpilyönti näkyi lopulta opetuksessa asti. Olemmeko nyt data sciencen aikakaudella samassa pisteessä? Datalla on siis merkitystä ja arvoa, jopa ihan rahaksi muutettavaa sellaista. Henkilötiedot näyttävät olevan yksi merkittävimmistä, tai ainakin keskustelluim-

mista, taloudelliseen käyttöön valjastetun datan osa-alueista. Henkilötietojen käyttäminen taloudelliseen tarkoitukseen ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaan siihen sisältyy eettisyyteen, läpinäkyvyyteen ja tuotonjakoon liittyviä ongelmia. Koska varsin monet tietolähteet ovat itse asiassa tulkittaviksi henkilötiedoksi, ongelma on paljon laajempi kuin äkkiseltään ajattelisi. Omat potilastiedot mieltää kyllä henkilötiedoksi, mutta entäpä sähkönkulutus, verkkohistoria tai sijainti? Nykyinen malli, jossa ihmisten omia tietoja käytetään heidän selkänsä takana, onkin monista ongelmallinen.

Henkilötiedoista MyDataan MyData astuu kuvioon mukaan tässä vaiheessa. MyDatan voisi tiivistää olevan joukko ihmiskeskeisiä henkilötiedon hallinnan ja käytön periaatteita. MyData-mallissa ihmisille tarjotaan käytännöl-

linen mahdollisuus hallintaa, hyödyntää ja luvittaa eteenpäin heistä kerättyä henkilötietoa. MyData on eräänlainen henkilötietojen osajoukko. Kaikki henkilötiedot eivät ole MyDataa, mutta MyDataa on sellainen henkilötieto, jota yksilö voi itse hallita. Erilaisia MyDatan potentiaalisia lähteitä alkaa olla suuri joukko. Esimerkiksi oppiminen, liikkuminen, energia, hallinto, itse kerätyt tiedot, terveys, pankki- ja vakuustiedot, ostostiedot, viestintä ja media, verkkopalvelut ja esineiden internet ovat osa-alueita missä MyDataa esiintyy. MyData on tällä hetkellä enemmänkin idea tai joukko periaatteita kuin käytännön sovellus. Open Knowledge Finlandin varapuheenjohtaja Mika Honkanen odottaa kuitenkin pilotteja viimeistään vuoteen 2017 mennessä. Honkasen mukaan MyData on tärkeää, sillä henkilötietojen määrä kasvaa huimaa vauhtia, samoin erilaisten ihmisiin kytkeytyvien sensorien tuottama data. Honkasen mukaan kansainvälisillä mai-

”Arvioidaan, että vuoteen 2020 mennessä henkilödatalle perustuvat sovellukset tuottavat vuosittain 330 miljardin euroa liikevoittoa yrityksille”

23 23

”Onko datan nousussa siis lopulta kyse rahasta? Entäpä ne oikeudet, avoimuus, huoli yksityisyydestä?” nosverkoilla on jo nykyään varsin kattava pääsy ihmisten kännyköiden tuottamaan tietoon, usein myös paikkatietoon. Erilaiset sovellukset hyödyntävät kännykät tuottamaa tietoa ja myyvät sitä eteenpäin, ja vastineeksi tarjotaan palveluita. Vaikka henkilötietojen luovuttaminen eteenpäin on mahdollistanut mitä erilaisimmat verkkopalvelut, joista ei tarvitse suoraan maksaa, niin nykyinen järjestelmä ei ole kovinkaan läpinäkyvä. Nykyisiä käytäntöjä säätelevät sopimukset ovat raskaita. Harvat edes jaksavat lukea läpi eri ohjelmien käyttöoikeussopimuksia, vaikka kaikki eivät välttämättä haluaisikaan luovuttaa itsestään niin paljon tietoa kuin mitä he luovuttavat tällä hetkellä. Honkasen mukaan MyData palauttaa ihmisen takaisin keskiöön ja antaa datan hallinnan takaisin yksilölle.

Pilotteja, kansalaisaktivismia ja sisämarkkinoita Vaikka MyData ei vielä olekaan mitään kovin konkreettista, niin aihepiiri on herättänyt huomiota sekä Suomessa että muualla. Lisäksi käsite on varsin tuore: se syntyi Suomessa vuonna 2012 järjestettyjen Open Knowledge -festivaalien yhteydessä. MyDatan juuret ovat siis avoimen tiedon ihanteessa, ja Open

Knowledge Finland onkin järjestö, joka on ajanut MyDataa huomattavasti eteenpäin. Järjestön alaisuudessa toimiva työryhmä teki liikenne- ja viestintäministeriöille vuonna 2014 MyDataa koskevan selvityksen. Aihe herätti innostusta, ja henkilötiedot nousivat hallituksen kärkihankkeeksi. Seuraavana vuonna tuli englanninkielinen tiivistelmä, joka herätti huomiota maailmalla. MyDatan kehityskulku on tänä vuonna huipentunut Helsingissä ensimmäistä kertaa järjestettyyn MyData-konferenssiin. Honkanen kertoo olevansa ylpeä siitä, että MyData on noussut suomalaisesta kansalaistoiminnasta. Kolmessa ja puolessa vuodessa on saatu paljon aikaiseksi. Tulevaisuudesta kysyttäessä Honkanen ei halua spekuloida liian pitkälle. MyDatan kehitystä Euroopassa tulee hänen mukaansa kuitenkin vauhdittamaan lähitulevaisuudessa kaksi seikkaa. Ensimmäinen on Viron EU-puheenjohtajakausi. Virolaiset ovat osoittaneet suurta kiinnostusta datan siirrettävyyttä ja eteenpäin myyntiä kohtaan. Viron tietohallinnon johtaja Taavi Kotka on ehdottanut datan siirrettävyyttä Euroopan Unionin viidenneksi vapaudeksi. Toinen MyDataa tai ainakin henikilötietobisnestä kiihdyttävä tekijä on EU:n uusiutuva tietosuojalainsäädäntö, jonka tarkoitus on yhdenmukaistaa jäsenmaiden käytäntöjä. Tavoitteena siintää yli 500 miljoonan ihmisen digitaaliset sisämarkkinat.

Data – öljyä vai oikeuksia? Onko datan nousussa siis lopulta kyse rahasta? Entäpä ne oikeudet, avoimuus, huoli yksityisyydestä? Valérie Peugeot, Orange Labsin tutkija ja yksi MyData-konferenssin päätöspuhujista, kritisoi talousvetoisia tapoja nähdä data. Data nähdään taloudellisena

resurssina, ja sitä on jopa kutsuttu ”21. vuosisadan öljyksi”. Peugeot toivoi, että henkilötiedot nähtäisiin enemmän ihmisoikeuskysymyksenä, ja vähemmän pelkkänä taloudellisena kysymyksenä. Öljymetafora on kuitenkin osuva – öljyähän voi käyttää sekä polttoaineena että voiteluaineena. Yhtä lailla dataa käyttävät sekä siitä voimansa ammentavat uudet yritykset, että sillä luutuneita toimintatapojaan voitelevat teollisuusjä-

tit. Data on öljyä: yhä kasvavissa määrin tärkeä resurssi, jonka hyötyjen jakautumisesta tulisi keskustella. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kakkua jaetaan selkämme takana eikä meillä ole edes käsitystä sen koosta – tai koostumuksesta. Dataan liittyvät taloudelliset ja oikeudelliset intressit eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa, eivät ainakaan yksilön kiinnostuksen tasolla. Todennäköisesti tietoisuus omien henkilötietojen

taloudellisesta arvosta lisää kiinnostusta myös henkilötietoihin liittyviä oikeuksiaan kohtaan. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden aatteet eivät kuitenkaan pysy elossa itsessään, vaan vaativat työtä ja sitoutumista. Olisikin siis toivottavaa, että henkilötiedot vetävät puoleensa oikeuksistaan kiinnostuneita ihmisiä myös tulevaisuudessa.

”Tärkeät asiat pitää ottaa kevyesti”

teksti Nella Kelkka kuvat Inka Lähteenaro

Humoristista uutisblogia pitävä Kasper Strömman uskoo vanhaan japanilaiseen viisauteen, jonka mukaan vakavista asioista pitää puhua kevyesti. Lisäksi hän kirjoitti kirjan siitä, miltä Suomi näyttää vuonna 2020, vaikkei omien sanojensa mukaan yhteiskunnallisista asioista paljon ymmärräkään.

un graafikko Kasper Strömman perusti vuonna 2013 bloginsa Kasper Diem – Opas elämänhallintaan, siitä piti tulla parodia self-help-oppaista. Ajatus siitä, että jollakin on vastaus kaikkeen – miten saada rahaa, ystäviä, hyvä työpaikka ja vaikutusvaltaa, on hänestä edelleen kiehtova. ”Eihän kenelläkään oikeasti ole vastauksia, mutta kun joku niin väittää, häntä kuunnellaan”, Strömman pohtii. Vaikka Strömman kirjoittaakin alkuperäisen aiheen sijaan humoristisesti yhteiskunnallisista aiheista, slogan oli niin hyvä, että se sai jäädä. Elämänhallinta on käsitteenä niin laaja, että se kattaa vaikka mitä. ”Blogini on kommentointia niihin asioihin, joista ihmiset puhuvat. Paljon mieluummin kirjoittaisin vaikka vaakunoista – ja kirjoitinkin välillä – mutta se ei kiinnosta ketään. Jos kirjoitan jostain, mistä ihmiset muutenkin pu-

huvat, niin he ehkä klikkaavat minunkin juttuani. Olen suorastaan klikkitehdas.” Kasper Diem -blogi ei ole poliittinen kannanotto vaan ensisijaisesti viihdettä. Se käsittelee päivän polttavia aiheita, mutta Strömman korostaa kirjoitustensa olevan huumoria. Toisaalta yhteiskunnallinen huumori kuuluu myös ajankuvaan: jokainen yhdysvaltalainen koomikko vitsailee käynnissä olevista presidentinvaaleista. Strömman päätyi humoristiseen lähestymistapaan myös siksi, että hänen mielestään tärkeät asiat pitää ottaa kevyesti, jotta niistä saa puhuttua. ”Hirveästi näkee ’natsismi on väärin’ -kirjoituksia, mutta jos aiheeseen saa vähän eri lähestymiskulman, niin jutun jaksaa lukea ylipäänsä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vihaisia joka päivä ja lukevat Rajat kiinni! -sivustoa, ottavat screenshotteja ja kirjoittavat niistä analyysia. En koe itseäni toimittajatyyppinä, vaan tämä on puhtaasti viihdeteollisuutta.” Strömman väittää ymmärtävänsä politiikasta paljon vähemmän kuin mitä blo-

gin perusteella voisi kuvitella. ”Kaikki saavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mikä on tietysti minun kannaltani hyvä asia. Ikävä kyllä kaikki jotka osallistuvat eivät ole perillä asioista, eivätkä myöskään kaikki päättäjät. Yhteiskunnallisista asioista kyllä oppii kun niistä lukee ja niihin perehtyy. On hyvä, että ihmiset oppivat ja osallistuvat.” Strömman jatkaa blogistaan tuttua linjaa kirjassaan Kaspervisio 2020, joka julkaistiin tänä syksynä. Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta, ja Strömman ennustaa, että vuonna 2017 julkaistaan paljon vakavia teoksia, joissa kansamme seisoo sinivalkoisessa hangessa pohtien, miten tästä mennään eteenpäin. Strömmanin kirja on huumoriversio siitä. ”Kustantaja halusi minun kirjoittavan kirjan siitä, mikä kiinnostaa urbaaneja nuoria kaupunkilaisia, mutta halusin kirjoittaa kaikesta, mitä tapahtuu Suomessa. Vähän niinkuin Trivial Pursuitin kaikki aihealueet; jokainen sektori on täytettävä”, Strömman kommentoi kirjaansa.

”OLEN SUORASTAAN KLIKKITEHDAS” Suomalaisuus ei merkitse Strömmanille hänen mukaansa kovin paljoa. ”Koska olen asunut täällä koko ikäni, olen tottunut asumaan täällä. Mutta jos on ikinä käynyt missään muualla, niin tietää, että joka paikassa on aika samanlaista loppujen lopuksi. Ihmisillä on samat ongelmat, lapset pitää saada kouluun aamulla ja polkupyörän kumi on puhki.” Varsinkin äärinationalismin nousu saa Strömmanin kokemaan itsensä yhä vähemmän suomalaiseksi. ”Kuulin jonkun kultasepän sanovan, ettei hän voi enää myydä Leijona-korua tai ettei Suomen lippua kehdata

enää käyttää samalla tavalla. Suomalaisuudesta on tullut huonompi ja huonompi asia koko ajan. Äärinationalismi

tappaa suomalaisuuserektioni. Se saa päinvastaisia tuloksia, mitä sillä oletettavasti tavoitellaan.” Strömman pohdiskelee, ovatko erittäin isänmaalliset ihmiset vähemmän feministejä. Ehkä taustalla on sama arvokonservatiivisuus, jonka mukaan naisten on oltava kotona lasten kanssa. Kolmen lapsen, Stellan, Kosmon ja Atlaksen, isänä Strömman välttää luomasta maailmasta kuvaa, jossa lääkärit ovat miehiä ja sairaanhoitajat naisia. Nykyään hän hoitaakin

vuoropäivin nuorimmaistaan kotona yhdessä puolisonsa, tekstiilisuunnittelija Maija Louekarin, kanssa. ”Roolit saattavat tulla yllättävistäkin paikoista, vaikka päiväkodissakin sukupuolittuneisuuteen kiinnitetään huomiota. Ei siellä ole sinisiä pottia pojille ja punaisia tytöille. Toisaalta neuvolakäynneiltä on tullut Mannerheimin lastensuojeluliiton tiedotteita, joissa pojat leikkivät vanhoilla radioilla ja tytöt nukeilla vielä pari vuotta sitten. Twiittasin aiheesta ja sieltä vastattiin sen olevan vanha esite ja korjauksen tulevan seuraavaan. Vanhat asenteet piilevät pinnan alla.”

Find your passion

ja muita .. ihmisyytta kuristavia .. .. elamanohjeita

teksti Iida Mäkikallio kuva Anna Niskanen

”S

en kun vaan seuraat intohimoasi!” Upea neuvo, jos olet palavan innostunut yhdestä asiasta ja tiedät tasan tarkkaan, mikä on sydämesi kutsumus. Tai kuulut niihin pariin prosenttiin ihmisistä, jotka ilmoittavat jo tarhassa rupeavansa palomiehiksi tai kirjakaupan myyjiksi. Kulttuurimme ihannoi ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet valtavan määrän asioita nuorella iällä, antaneet koko elämänsä yhdelle asialle ja tehneet jotain suureellista (ajattele Steve Jobs, Elon Musk, Arianna Huffington ja kumppanit). Tarkoitukseni ei missään nimessä ole vähätellä ihmisiä, jotka tekevät rakastamaansa asiaa täydellä höyryllä. He inspiroivat jokaista ympärillään olevaa ihmistä ja antavat muille luvan toteuttaa omia unelmiaan. Nämä ihmiset ovat huikeita. Heissä on taikapölyä, ja tarvitsemme heitä kaikessa loistossaan. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa olla. Useimpia meistä kiinnostaa valtavan moni asia. Emme osaa päättää, mihin ryhtyisimme kunnolla, kun mikään ei kuitenkaan ole niin kovasti ylitse muiden. Tai sitten mikään ei ole erityisen mukavaa ja on lukossa siinä, ettei vain tiedä, mikä se oma juttu on. Kunhan elelee eteenpäin. Tunnemme huonoa omaatuntoa siitä, että

3030

meidän olisi vihdoin valittava se jokin yksi asia. Luemme kasapäin self-help-kirjoja. Tokihan sen intohimon siellä jossain on oltava, visusti piilossa lapsuuden traumojen alla tai ahdettuna nurkkaan epäonnistumisen pelosta. Kulutamme vuosia intohimomme etsimiseen. Piiskaamme itseämme siitä, että kutsumusta ei ole löytynyt. Häpeämme kiemurtelevaa ja epäjohdonmukaista polkuamme. ”Tähän ikään mennessä minun tulisi jo tietää kuka olen ja mitä haluan.” Tarkastelin kiehtovimpia ihmisiä, joita tunnen, ja huomasin, ettei yksikään heistä ole kirkkaasti tiennyt, mitä tekevät elämällään. Heidän polkunsa ei missään nimessä ole ollut suoraviivainen. Ehkä siksi pidänkin heistä niin paljon. Näillä ihmisillä on sellaista syvää viisautta, jota vain rikas elämänkokemus voi antaa. Mutkitteleva polku tuo viisaat silmät. Läpitunkevan ymmärtäväisen katseen, josta tuomitsevuus on riisuttu vuosia sitten. Ihmiset, jotka ovat oman aikansa jossain ja jatkavat sitten matkaansa toisaalla, ruokkivat luovuutta ja uusia ideoita. ”Opiskelin markkinointia, mutta kiinnostuinkin meribiologiasta. Sitten olin töissä laivalla, kunnes muutin Kuubaan. Nyt asun Islannissa ja kirjoitan artikkeleja maahanmuutosta.” Uudet ideat syntyvät eri alojen raja-

spotti Palstalla nuoret yhteiskunta-alan osaajat jakavat osaamistaan. pinnoilla. Uskon, että tällaiset ihmiset ovat välttämätön osa systeemiä, joka kehittyy eteenpäin. Kuin mehiläisiä, jotka pölyttävät ja mahdollistavat uuden syntymisen, he tuovat viisautensa kokonaan toisesta kontekstista eri yhteyteen ja ravistelevat sen olettamuksia. Samalla he tulevat luoneeksi siltoja eri ajattelutapojen ja eri taustaisten ihmisten välille. Intohimo on valtava sana. Sitä on vaikea löytää perus keskiviikkona, kun tiskiallas on täynnä, unohdit pyykit koneeseen ja jääkaapissa on hieman nahistunut puolikas kurkku ja voipaketti. Uteliaisuus riittää. Mistä voisin tänään olla utelias? Voisinko tarkastella tätä hiukan pidemmälle tänään? Voisinko seurata uteliaisuuttani ja katsoa, mihin se minut johdattaa? Sinun ei tarvitse löytää yhtä asiaa, jota teet koko elämäsi. Mikä on seuraava asia, joka voisi olla kiinnostava? Koko elämänpolun kartoittaminen etukäteen on paitsi mahdotonta, myös äärimmäisen kuihduttavaa. Intohimossa ei ole mitään vikaa. Jos sinulla on intohimo johonkin anna koko sydämesi sille. Me kaikki tarvitsemme sitä. Ja kaikille teille rakkaille ikuisille etsijöille ja elämän ihmettelijöille, voitte hyvillä mielin päästää irti syyllisyydestä. Arvosta monimuotoisuuttasi. Kaikkea mitä olet. Siinä on taikaa. Maailma tarvitsee ihmisiä, joissa on elämää. Kirjoittaja on sisäisen motivaation valmentaja, joka on kiinnostunut hyvinvoinnista, motivaatiosta, rohkeudesta ja itsensä ylittämisestä. Iidan luotsaama verkkokurssi itsensätuntemiseen ja johtamiseen, Mielensävalottajat, käynnistyy toista kertaa tänä syksynä.

Kirjoituksen teemaa on innoittanut kirjailija Elizabeth Gilbertin kirja Big Magic (2015).

VAIN KAUKAA NÄET LÄHELLE teksti Aino Salmi kuvat Jay Mantri

elsingin yliopisto tarjoaa opiskelijalle laajan valikoiman erilaisia mahdollisuuksia kansainvälistyä. Vaihto-opiskelun ohella ulkomailla on mahdollista opiskella pienempiä osia tutkinnosta tai tehdä kesäkursseja. Viime kesänä tartuin tällaiseen mahdollisuuteen ja lähdin kurssille Hyberabadin yliopistoon Intiaan. Contemporary India -kesäkurssin järjesti yhteistyössä Hyberabadin yliopiston kanssa pohjoismaalaisten yliopistojen yhteenliittymä Nordic Center in India. Vain kuukauden mittainen

kurssi riitti avaamaan monia uusia näkökulmia ja auttoi löytämään motivaatiota omalle urapolulle. Kuten järjestäjät, myös opiskelijat olivat pääasiassa pohjoismaalaisia. Kuukauden aikana opimme intialaisesta yhteiskunnasta ja tapasimme Hyberabadin yliopiston väkeä. ”Näinkin lyhyen jakson aikana Intiassa opin paljon uutta paikallisesta yhteiskunnasta ja ihmisistä, mikä on auttanut minua ymmärtämään paremmin myös omaa yhteiskuntaani ja sen ilmiöitä”, kertoo Kööpenhaminan yliopistossa

politiikan tutkimusta opiskeleva Johan Jacobsen. ”Erityisesti valtiotieteiden opiskelijana on palkitsevaa lähteä opiskelemaan ulkomaille ja saada siten ensikäden tietoa paikallisesta yhteiskunnasta”, Jacobsen jatkaa. Hyderabadin yliopisto on yksi Intian suurimmista yliopistoista ja kurssimme ajoittui mielenkiintoiseen aikaan, sillä kampuksella käytiin juuri kamppailua kastien välisestä epätasa-arvosta yliopistolla. Kaikki sai alkunsa erään kastittoman dalit-opiskelijan itsemurhasta, minkä taustalla oli hänen kokemansa huono kohtelu yliopistolla. Dalit-opiskelija oli pyytänyt väitöskirjansa ohjaajaksi erästä korkeimpaan brahman-säätyyn kuuluvaa tunnettua professoria. Professori oli kuitenkin kieltäytynyt ohjaamasta opiskelijaa, joka edusti niin alhaista väestönosaa. Opiskelijan itsemurha oli laukaissut avoimen riidan eri kasteja edustavien opiskelijoiden välillä ja tämä näkyi kampuksella esimerkiksi mielenosoituksina, joita järjesti erityisesti dalitien opiskelijajärjestö Dalit Student Union. Suhteet paikallisiin opiskelijoihin jäivät lopulta kuukauden aikana melko pinnallisiksi, mutta yksi kurssin suurimmista anneista oli sen sijaan tutustuminen muihin pohjoismaalaisiin valtiotieteilijöihin. Oli kiinnostavaa seurata, miten näkemykset yhteiskunnasta ja valtiotieteiden opiskelusta erosivat eri maista tulevien keskuudessa.

Muiden pohjoismaalaisten kanssa keskustellessa huomasi oman kuplautuneisuutensa. Oslon yliopistossa sosiologiaa opiskeleva Ingalil Herstad myös kertoi kurssin syventäneen hänen ymmärrystään norjalaisesta yhteiskunnasta, tietenkin intialaisen yhteiskunnan lisäksi. ”Kurssilla opiskeltiin pitkälti samoja asioita esimerkiksi luokkajärjestelmästä, taloudesta ja prostituutiosta, joihin olen syventynyt jo opinnoissani Oslossa. Sain samoihin teemoihin kuitenkin aivan uutta perspektiiviä täällä ja oli virkistävää kuulla teorioista, jotka tulivat läntisen maailman ulkopuolelta”, maisteriopintojaan viimeistelevä Herstad pohtii. ”Kesäkurssi myös innosti minua hakemaan väitöskirjaani varten ulkomaille ja laajentaa omaa näkökulmaani Norjan yliopistomaailman ulkopuolelle”, Herstad toteaa. Kehitysmaatutkimuksessa puhutaan paljon toiseuttamisesta ja erityisesti globaalista etelästä tulevan tiedon ja tutkimuksen toisarvoisesta asemasta. Kehitysmaatutkimuksen opiskelijana koin kuukauden Intiassa siksi erityisen tärkeäksi tilaisuudeksi päästä kuulemaan Intian yhteiskunnan ongelmista ja mahdollisuuksista paikallisilta tutkijoilta ja aktivisteilta. Samalla huomasin ongelmat ja mahdollisuudet konkreettisesti osana kampuksen elämää esimerkiksi kastien välistä taistelua seuraamalla. Luennot avasivat Intian yhteiskuntaa

KANSAINVÄLISTYMINEN KANNATTAA AINA.

aivan uudella tavalla. Kuulimme joka päivä vierailevan luennoitsijan pitämän luennon jostakin Intian yhteiskunnalle merkittävästä teemasta, kuten kastijärjestelmästä, naisten asemasta tai hindulaisesta filosofiasta. Luentojen lisäksi kaikki kurssilaiset valmistelivat myös henkilökohtaisen esitelmän, jonka kautta jokainen sai syventyä valitsemaansa teemaan. Opiskelutahti oli kurssilla tiivis. Luennot ja Intian akateemiseen maailmaan tutustuminen antoivat maasta erilaisen kuvan, kuin pelkästään matkustelemalla olisi voinut saada. Tällöin käytännön elämää pääsisi seuraamaan läheltä, mutta teoreettinen näkökulma jäisi uupumaan.

Lisätietoa Nordic Centre in Indian opinto-ohjelmista ja kursseista löydät osoitteesta nordiccentreindia.com.

ARVOSTELUT r&A: CAFe SoCiETY ´ teksti Nella Kelkka

Woody Allenin uusimman elokuvan, Café Societyn, traileri kuvaa 1930-luvun Hollywoodin loistoa, ihmissuhdekoukeroita ja gangstereita nopeatempoisen jazzin siivittämänä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tässä romanttisessa draama-komediassa kuitenkaan kovin paljon näy, sillä Allenin tyylille uskollisesti tahti on verkkainen ja huumori omintakeista. Café Societyn alussa Jesse Eisenbergin näyttelemä nuori, herttainen ja vähän naiivi Bobby Dorfman uskaltaa unelmoida isosti muuttaessaan New Yorkista Hollywoodiin. Hän kokeilee siipiään elokuva-alalla enonsa Philin (Steve Carrell) avustuksella ja rakkauselämässä enonsa ihastuttavan sihteerin Vonnien (Kristen Stewart) kanssa. Bobby kuitenkin huomaa pian, että paluulippu kotiin on oikea ratkaisu. New Yorkissa hän alkaa pyörittää suosittua yläluokan klubia veljensä Benin (Corey Stoll) pyöriessä taustalla hämäräpuuhissa. Alun maailmassa kaikki ovet ovat Bobbylle auki, mutta yhtäkkiä aikuistuneen ja hiukan kyynistyneen päähenkilön elo onkin tasaista puurtamista, vaikkakin miljöönä on glamoröösi yökerho ja kotona odottaa kaunis vaimo Veronica (Blake Lively). Tarinasta puuttuu kliimaksi, ja elokuvan jälkeen olo on tyhjä, mutta Allen leikkii kuitenkin taitavasti ihmiselämän ironialla. Jäljelle jää vain kysymys: voiko rakkaudessa sittenkin valita väärin?

NArCoS, 2. TuoTANToKAuSi

teksti Satu Kouri

Syyskuun alussa julkaistu Narcosin toinen kausi jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä: pommit räjähtelevät ympäri Kolumbiaa, poliisit rikkovat lakia ja intohimon liekit syttyvät salsan pauhatessa. Pablo Escobar on taas pakosalla eikä takaisin ole enää paluuta. Sarja ei jätä ketään kylmäksi, vaan on toimintaa ja draamaa täynnä. Jokaisessa jaksossa on oma huipentumansa ja koko kausi saa jännittävän, mutta samalla odotetun, loppukohtauksensa. Videoklippejä tositapahtumista liitetään kohtauksiin ensimmäistä kautta enemmän, mutta kuinka suuri osa sarjasta onkaan totta? Todellisuuteen ei sarjan sisältöä pidä sekoittaa. Alkuteksti kyllä muistuttaa katsojaa siitä, että tapahtumia ja hahmoja on saatettu hieman muokata dramatisoinnin nimissä mutta pienellä lisäselvityksellä tajuaa jokainen sarjan olevan 50 prosenttia totta, 50 prosenttia tarua. Toista kaut-

ARVOSTELUT r&A: THE HANDMAiDEN teksti Heini Salminen Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ensiesityksensä saanut Park Chan-wookin ohjaama elokuva The Handmaiden on 1930-luvun Koreaan istutettu eroottinen viktoriaaninen trilleri. Brittiläisen Sarah Watersin kirjoittamaan Fingersmith-novellikokoelmaan (2002) perustuva elokuva nitoo kolmen päähahmon tarinat palapelimäiseksi, kutkuttavan yllättäväksi kokonaisuudeksi. Syrjäisessä kartanossa dominoivan setänsä kanssa asuva nuori aatelisneiti Hideko saa palvelukseensa uuden tytön. Tyttö on saanut toimeksiannon japanilaisena kreivinä esiintyvältä huijarilta, jonka suunnitelmana on hurmata, ryöstää ja lopulta lukita Hideko hullujenhuoneelle. Suunnitelmat saavat kuitenkin yllättävän käänteen Hidekon ja palvelijatytön suhteen syvetessä. Elokuva on jaettu tapahtumien kulkua eri perspektiiveistä esittelevään kolmeen osaan. Monimutkaisten kuvioiden kuroutuessa yhteen jokainen päähenkilö vaikuttaa vuorollaan potentiaaliselta psykopaatilta. Yhtä aikaa lumoavan kaunis ja käsinkosketeltavan herkkä tunnelma on siis myös väkivaltainen ja painostava. Virkistävintä elokuvassa on sen tarkkaan harkittu huumori. Lyhytkestoiset ja yllättävät naurunpyräh-

dyksiä herättävät kohtaukset keventävät kaksi ja puolituntista intensiivistä tunnelmaa juuri sopivasti. Seksuaalisuus ja kahden naispäähahmon rakkauden syveneminen on katsojalle voimakkaimmillaan hienotunteisissa ja hämmentyneissä kohtaamisissa. Tämän vuoksi pitkät ja graafiset seksikohtaukset tuntuvat elokuvan juonen kannalta jokseenkin tarpeettomilta. Alisteisten mieshahmojen kahleista vapautumista ilmentävät seksikohtaukset eivät enää useita kertoja toistuessa palvele tarkoitustaan, vaan jättävät katsojalle pikemminkin naisten välisellä seksillä mässäilevän tunteen. Rakkautta pornografisoineet kohtaukset osaltaan rikkovat elokuvan muuten hienovaraista, jännittävää ja katsojan varpaillaan pitävää tunnelmaa.

ta vauhdittavat joidenkin keskeisten hahmojen kuolemat. Osaa näistä hahmoista ei kuitenkaan todellisuudessa ollut edes olemassa. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vähemmän totuutta jää jäljellä. Monet vääristymät johtuvat sarjaa piinaavasta täydestä jenkkiperspektiivistä. Escobarista on tehty tunteeton paskiainen, joka räjäyttää tai ampuu kenet tahansa, joka hänen tielleen astuu. Pablo Escobar ei toki keinoja kaihtanut mutta hänen veljensä Roberto, Medellínin kartellin oikea sihteeri, on muun muassa kommentoinut ettei Pablo olisi ikinä ampunut ketään

itse, vaan hankkinut aina jonkun muun vetämään liipasimesta. Hänen näkemyksenä itsestään Kolumbian köyhien puolustajana on jätetty lähes huomiotta, vaikka lähipiirin mukaan juuri tämä näkemys johti monesti riskaabeleihin päätöksiin, jotka saattoivat puolestaan johtaa hänen lopulliseen kohtaloonsa. Jos sarjaa ei kuitenkaan katso aineistona huumesodasta kertovaa esseetä varten, on se mukaansatempaava ja sopii syksyn pimeneviin iltoihin. Eikä sarjan sointuvasta tunnarista tarvitse luopua vielä hetkeen; Netflix on jo ehtinyt luvata kaksi tuotantokautta lisää.

H 37

VaLIKYSYMYS

Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo kuulumisiaan.

TERVEISET YRITYSSUHDEVASTAAVALTA!

yvää syksyä kaikille valtsikalaisille ja valtsikahenkisille! Toivottavasti lukuvuotenne on alkanut mallikkaasti. Tämänkertainen Kannupalsta nakitettiin meikäläiselle kirjoitettavaksi. Nimeni on Sebastian Veijola ja toimin Kannunvalajissa yrityssuhdevastaavana. Kyseessä on järjestössämme aika tuore pesti, ja olen itseasiassa vasta toinen kyseisellä nimikkeellä toimiva hallituksen jäsen Kannunvalajien historiassa. Voisiko tämä kenties olla syy siihen tai seuraus siitä, että valmistuvista valtsikalaisista ainoastaan 20 prosenttia työllistyy yrityksiin? Valtiotieteellinen tiedekuntahan perustettiin aikoinaan nimenomaan kouluttamaan valtiolle virkamiehiä, joten ehkä se on ihan OK, että iso osa meistä edelleen työllistyy julkiselle ja kolmannelle sektorille. On kuitenkin ollut ilo huomata, että osaamistamme arvostetaan myös yrityspuolella. Perinteisesti nimenomaan konsulttitalot ovat profiloituneet meistä kiinnostuneina yrityksinä, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että yhteiskuntatieteilijöitä löytyy suuryrityksistä yllättävän paljon. Yrityskentälle suunnattaessa on tunnistettava oma osaaminen ja korostettava sen tuomaa lisäarvoa kyseiselle yritykselle. Monelle työllistäjälle yhteiskuntatie-

teksti Sebastian Veijola kuva Laura Oiva teilijän konkreettinen osaaminen voi olla harmaa alue. Tämän vuoden yrityssuhdevastaavan tekemiset voi jaotella kahteen osaan. Ensimmäinen on kumppanuuksien hoito: hoidan suhteita vanhoihin yhteistyökumppaneihin ja yritän kovasti luoda uusia. Kumppanuudet näkyvät konkreettisesti valtsikalaisten arjessa esimerkiksi mainoksina. Tässäkin numerossa on uuden kumppanimme eläkevakuutusyhtiö Elon mainos. Pitkäaikaisimmista ja tärkeimmistä kumppaneistamme mainittakoon erikseen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Accenture ja Promotion Point, joka on erikoistunut työllistämään meitä valtsikalaisia nimenomaan sivutoimisesti opintojen aikana. Toinen osa on ollut tapahtumien järjestäminen. Tänä vuonna meillä on ollut excursioita McKinseylle, Accenturelle sekä Boston Consulting Groupiin, sekä lisää kehitellään. Olen tänä vuonna perinteisten excursioiden lisäksi lanseerannut uuden tapahtumakonseptin: Kannunvalajien työelämäillat. Ideana on tuoda tietyn toimialan työllistäjiä yhteen, jotta tapahtumaan osallistuvat jäsenet saisivat mahdollisimman laajan kuvan kyseisestä toimialasta. Toukokuun alussa järjestettiin työelämäilta teemalla liikkeenjohdon konsultointi ja nyt lokakuun alussa toinen

teemalla kunnat. Vaikka seuraavat työelämäillat taitaa järjestää ensi vuoden hallitus (sinäkö?), on loppuvuonna tulossa vielä paljon työelämätapahtumia, kuten valtiotieteilijöiden työelämämessut sekä kesätyöaiheinen tapahtuma. Jälkimmäisen tavoitteena on antaa valtsikalaisille pientä lisäpotkua kesätöiden löytämiseen. Kannunvalajien työelämäsektorilla touhuilee lisäkseni työelämävastaava Anna Holvio sekä työelämävirkailijamme Mikhail Koufos.

Tervetuloa Eloon. Työ on merkittävä osa elämää. Siksi työhyvinvointikin on paljon enemmän kuin pahoinvoinnin torjumista. Se on yhdessä onnistumista. Tule kanssamme edistämään työyhteisöjen ja yrittäjien hyvinvointia – sekä toteuttamaan oma uraunelmasi.

ADVENTURE. YOUR CAREER. YOUR ADVENTURE. accenture.fi/tyopaikat Follow the latest Accenture news: facebook.com/accenturesuomi @AccentureFI @accenturefi

YOUR CAREER. YOUR