Tutkain 4/2014 by Tutkain

Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti 4/2014

Luomu

Ebola

Raha

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut. Antton

”

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

SINÄ OLET . A J A T T U K I A V

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

Mutta millainen? Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

Pääkirjoitus

Hippi, Juppi ja Appi

Tekijät

Miten seksuaalinen vallankumous näkyy oman sukupolvemme elämässä? Tai paremminkin, miten se ei näy? Montako artikkelia Tinderistä olet vuoden aikana lukenut? Niin minäkin, aika monta. Emme aina muista, miten valtava muutos tapahtui 70-luvulle tultaessa. Yhtäkkiä jokaiseen aktiin ei liittynyt realistinen hedelmöittymisen mahdollisuus. Kuten aina ennenkin, miehet pääsivät helpommalla. Pojat olivat yhä poikia, mutta nyt tyttöjenkin oli oltava poikia. Tunne ja seksi hyvästelivät toisensa. Aiemmin tunneside oli useimmissa tapauksissa aktin välttämätön ehto. Miinus raiskaukset, jotka ovat lähes kaiken muun pahan ohella vähentyneet huomattavasti.

Saara Mielonen. Remontoi lauseita, arvioi kirjoja.

Kysymys kuuluu, miksi pariutumiseen ja paritteluun liittyy yhä niin suuria intohimoja? Koska kysymys on elämänvietistä, joka ei ole muuttunut miksikään. Poliittisesti ja seksuaalisesti tasa-arvoistuminen on tuonut pelkkää hyvää. Sen myötä on kuitenkin kärjistynyt uusi eriarvoisuuden muoto, jota ei voi korjata lailla. Ulkoinen kauneus on olemuksensa vuoksi epätasaisesti jakautunutta. Vai pakotetaanko jokainen salskea sivari ja varusmies ensitöikseen naimaan viittä tulipalouhria? Sekään ei olisi ihan ongelmatonta. Vallankumouksessa jotkut asiat jäävät taa, jotkut asiat pysyvät ja jotakin uutta syntyy. Nykyään monille pariutuminen on missikilpailu, mutta parisuhde on yhä kompromissikilpailu. Rahaakin voi tehdä aika lailla kykyjen eikä sukupuolen mukaan. Ehkä parasta on, että saamme itse valita, mihin uskomme. Valitahan keskiluokkaiselle intialaiselle siitä, ettet ole vielä 23-vuotiaana löytänyt elämäsi rakkautta. Saatat (ja sietäisit) saada turpaan. Minun ei tarvitse mennä naimisiin kenenkään tyhjäpäisen pikkuserkun kanssa siksi, että isäni pääsisi jonon ohi leikkaukseen. Saan mennä tai olla menemättä. Tilastollinen fakta: Puolet ihmisistä on keskimääräistä rumempia. Ansaitsevatkohan hekin rakkautta? Eivät tietenkään, kuten ei kukaan muukaan. Rakkautta ei voi sen enempää ostaa kuin ansaita, kuten ilotyttö Susanna tässä numerossa kertoo.

Puoskari Onninen Älykkö ja esseisti

Ansaitsevatko he sentään parempaa kuin jatkuvaa ylenkatsetta kauneuseliitiltä? Kyllä, ja sitä on tarjolla. Kenenkään ei tarvitse lähteä mukaan mihinkään nettideittisirkukseen. Olen aina kokenut, että kaikenlainen läheisyys on lahja. Epäkypsässä 26 vuoden iässä ajattelen usein W. H. Audenin säkeitä: "If equal affection cannot be, Let the more loving one be me." Ehkä tässä on laki ja profeetat.

Vili Lähteenoja Päätoimittaja

Tutkain 4/2014

Sisältö

Vakiot Pääkirjoitus Nykyproosan tila Kannusta kaikuu Puoskari Onninen

3 18 30 32

32 31 20 4

Tutkain

Erikoiset

4/2014

Fyysistä työtä

Luomujuttu

Julkaisija: Kannunvalajat ry

Luomujuttu

Päätoimittaja: Vili Lähteenoja vili.lahteenoja@helsinki.fi

20 26

Läheisyyttä ei voi ostaa, kertoo ilotyttö Susanna.

Naisemme selvitti, onko luomu trendiperseiden huuhaata vai suuri mahdollisuus.

Tyhjästä on paha nyhjäistä, jollei ole pankki.

Kuka pelkää ebolaa?

Hysteria on turhaa, sanovat tutkijat.

51. vuosikerta

Toimitussihteerit: Saarlotta Virri Saara Mielonen, Jeremias Kortelainen ja Hanna Marjoranta Ulkoasu ja taitto: Vili Lähteenoja

Somevastaava: Nella Kelkka Tekijät: Hanna Schneider, Rosa Lampela, Vili Lähteenoja, Puoskari Onninen, Heini Salovaara, Saara Mielonen Kannen kuva: Bryan Saragosa bryansaragosa.com Ilmoitusmyynti: Jori Pyykkö jori.pyykko@helsinki.fi

Paino: Picaset oy, Helsinki Painos: 300kpl ISSN: 0787-0035 (printti) Palaute: tutkain2014@gmail.com www.kannunvalajat.fi/ tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

18 Tutkain 4/2014

26 5 5

Fyysistä työtä TUTKAIN-HAASTATTELU Susannalta saa, mutta se maksaa. Teksti: Leena Lahdenranta Kuvat: Ossi Hietala

Tutkain 4/2014

Ilta hämärtyy, kaupungin valot syttyvät ja sieraimiin tunkeutuu öisen kaupungin tuoksu. Kadun varsille alkaa kerääntyä naisia verkkosukkahousuissaan, huulet punaiseksi maalattuina ja tummat kajaalit silmäluomille levinneinä. He huutelevat yksinäisten kulkijoiden perään – jotkut vastaavat kutsuihin, toiset eivät. Usein tuntuu siltä, että ihmisten mielikuvat prostituutiosta ovat hyvin lähellä elokuvien ja kirjallisuuden luomaa kuvaa: on lipeviä sutenöörejä, sikamaisia miehiä ja ihmiskaupan uhreja. Prostituutio on aina ollut ennakkoluulojen sävyttämä ja poliittisesti arka aihe. Se on yhteiskunnassamme tabu – jokainen tietää prostituution olemassaolosta, mutta haluaa vaieta siitä. Prostituutiota tapahtuu varmasti jokaisen kaupungin pimenevillä kaduilla. Helsingissä esimerkiksi Eerikinkadun ja Vaasankadun kulmat ovat tulleet tunnetuiksi prostituutiosta. Seksipalveluiden ostaminen ja myyminen julkisilla paikoilla kiellettiin järjestyslaissa vuonna 2003. Samalla poliisi teki lopun Aleksis Kiven kadun surullisenkuuluisasta autorallista. Vaikka katuprostituutio on sieltä melko lailla hävinnyt, ajokieltokyltit ovat edelleen paikallaan Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun risteyksessä. Tutkain tapasi Susannan, joka halusi kertoa omista kokemuksistaan seksityön parissa. Sovimme tapaavamme Scandic-hotellin baarissa. Baaritiskillä ääressä istunut Susanna ei vas-

Tutkain 4/2014

tannut lainkaan tavanomaisia stereotypioita prostituoidusta. Hän oli aivan tavallisen näköinen nainen eikä hänen työtään olisi voinut ulkoisesta olemuksesta mitenkään päätellä. Susanna oli ystävällinen, ja innoissaan haastattelusta, koska pääsisi kertomaan prostituutiosta omasta näkökulmastaan. Pienen alkujännityksen jälkeen hän kertoi tarinansa hyvinkin avoimesti. Susanna aloitti viime kesänä säännöllisen prostituution toisen työnsä ohella. Sitä ennen hän oli muutaman kerran kokeillut seksin myymistä ikään kuin leikkinä. Kiinnostus alaa kohtaan syntyi osittain hänen omien sosiaalisten verkostojensa kautta. Hän tapasi samanmielisiä ihmisiä, joille seksuaalisuus oli myös hyvin tärkeä osa elämää, ja ymmärsi, että ajatus seksialalla toimimisesta oli elänyt jo osana teini-iän tiedostamattomia fantasioita. Susanna on aina ollut erittäin seksuaalinen, mutta vasta aikuisena hän on hyväksynyt tämän piirteen itsessään. Aloittaessaan Susannalla oli työhön liittyen pelkoja esimerkiksi väkivaltaisista asiakkaista. Usein varoitetaan, ettei koskaan voi tietää, millaisia ihmisiä tulee asiakkaaksi. Lisäksi hän oli huolissaan omasta henkisestä terveydestään, ja tarkkailee sitä edelleen jatkuvasti. Susanna on usein kuullut sanottavan, että prostituutio on kuin oman sielunsa myymistä. - Jos huomaan, että minulla on henkisesti huono olo, pidän ainakin viikon tauon, hän toteaa.

Keskeinen osa oman hyvinvoinnin ylläpitoa on omista rajoistaan kiinnipitäminen. Susanna on asettanut työlleen tarkat rajat, ja jos asiakas ei niitä kunnioita, hänen on aika poistua. Esimerkiksi suutelemisen kanssa hänellä on erittäin tiukka linja, koska se on jotakin, jota hän haluaa tehdä vain rakkaimpiensa kanssa. Ajoittain myös vakioasiakkaat aiheuttavat ongelmia, kun he alkavat haluta suhteelta jotain enemmän. - Läheisyyttä ja tunteita ei voi ostaa, Susanna huomauttaa. Jos omista rajoistaan ja arvoistaan alkaa liiaksi lipsua, saattaa Susannan mukaan päätyä myymään jotakin muuta kuin alun perin piti. Internet on muuttanut prostituution käytäntöjä. Myös Susannalla on ilmoitus vain internetissä, ja asiakkaansa hän ottaa monen muun suomalaisen prostituoidun tavoin vastaan omassa kodissaan. Aamurutiinien ja pukeutumisen jälkeen hän laittaa ilmoituksen sivustolle, ja puhelin soi varsin nopeasti. Tapaamisista sovitaan vain puhelimitse, koska ääni paljastaa asiakkaasta jo paljon. Susannalla käy asiakkaita laidasta laitaan, mutta he ovat aina olleet erittäin kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. Myös ehkäisy on täysin luonnollinen osa käytäntöjä. Susanna työskentelee useimmiten noin kello yhdestätoista seitsemään asti illalla. Joskus asiakkaita riittää jopa yhdeksään asti, mutta toisaalta joskus harvoin puhelin ei soi lainkaan. Seksityöllä on Susannan mukaan mah-

Tutkain 4/2014

dollista tienata jopa 5000 euroa viikossa, jos kaikki sujuu hyvin ja ihmiset ovat aktiivisesti liikkeellä. Työstä saatavat tulot tarjoavat hänelle mahdollisuuden elää vapaasti ja ilman rahahuolia. Hyvä taloudellinen tilanne antaa energiaa myös muihin töihin. Raha on tietenkin yksi suurimmista tekijöistä, joka houkuttelee ihmisiä prostituutioon. Susanna on silti löytänyt työstään muutakin mielekästä kuin sen tarjoamat taloudelliset edut. Se on hänelle kuin hauska peli: kun hauskuus loppuu, on aika lopettaa myös peli. Vaikka Susannan kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia eikä hän ole joutunut kohtaamaan pelkojaan, on työllä myös haittapuolensa. Yleiset ennakkoluulot ja negatiiviset asenteet prostituutiota kohtaan pakottavat työn salaamiseen. Jatkuva salailu taas johtaa välillä yksinäisyyteen ja ajaa usein valehtelemaan. Vain muutama läheinen ystävä tietää Susannan toisesta ammatista, ja heidän pariinsa hän tarpeen tullen kääntyykin. Susanna on kokemuksineen yksi esimerkki siitä, että prostituutioon kohdistuvat ennakkoluulot eivät välttämättä aina osu oikeaan. Susanna haluaa kuitenkin muistuttaa, että hän ei tee töitä kadulla: siellä vallitsee varmasti aivan omat lainalaisuutensa. Ihmiskauppaa ja muita prostituution negatiivisia puolia ei sovi unohtaa, mutta toisenlaisiakin tarinoita löytyy. Haastateltavan nimi muutettu.

Teksti: Rosa Lampela Kuvat: Oona Pohjolainen

立 Tutkain 4/2014

Parempaa ruokaa kasvavan väestön tarpeisiin Luomu eli luonnonmukaisin menetelmin ilman teollisia lannoitteita ja torjunta-aineita tuotettu ruoka kasvattaa osuuttaan suomalaistenkin kulutuksesta. Pystyykö pienituottoinen luomu kuitenkaan vastaamaan maailman kasvavan väestön ruoantarpeeseen?

Luomu on trendikästä. Se on puhtaampaa, terveellisempää ja ympäristöystävällisempää kuin tavallisin tuotantomenetelmin tuotettu ruoka – näin sanovat luomun puolestapuhujat. Skeptikon on helppo nähdä luomuinnostus osana vauraiden länsimaalaisten itsestään huolehtimisen trendiä, johon kuuluu puhtaiden ruoka-annosten hehkuttaminen lifestyle-blogeissa ja netin kuvapalveluissa. Nämä ihmiset eivät joudu miettimään, miten hankkisivat seuraavan aterian perheelleen. Luomutuotanto on keskimäärin vähemmän tehokasta kuin niin sanottu tavallinen tuotanto. Kemianteollisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden kielto johtaa pienempiin satoihin ja tuotantoeläimillä on oltava enemmän tilaa harjoittaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. YK:n väestörahaston mukaan maailman väkiluku tulee vuonna 2050 olemaan 9,3 miljardia. Jo nyt osassa maailmaa kärsitään ruokapulasta. Tutkimusten mukaan enemmän antioksidantteja ja vähemmän kemikaalijäämiä sisältävä mutta pienituotantoinen luomu tuntuu tässä tilanteessa melkoiselta ylellisyydeltä. Herää kysymys, onko meillä siihen varaa. Ovatko luomutuotannon lisääminen ja kasvavan väestön ruokkiminen ristiriitaisia tavoitteita? – Ovat ja eivät, vastaa Juha Helenius, agroekologian professori Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.

riittävästi ole tehty, kun vallitseva tavanomainen tuotantotapa on saanut valtaosan tutkimuspanostuksesta.

Tulevaisuuden tuotanto Heleniuksen mukaan on esitetty, että tulevalle väestölle riittävää tuotantoa ei ole mahdollista saavuttaa kestävästi nykyisellä tavanomaisella tuotantotavalla, vaan luonnollisia ravinteita on pakko ryhtyä kierrättämään. Luomutuotannossa näin tehdään jo, koska siinä perinteiset mineraalilannoitteet on kielletty. Helenius uskoo tulevaisuuden ruokajärjestelmän toteuttavan useita nyt luomussa edelläkävijänä toteutettuja toimintatapoja. – Olisi ihanteellista, että tulevaisuudessa olisi kestäviä ruokajärjestelmiä, eikä tarvittaisi erillisiä tuotantotapasäädöksiä erilaisia kestävyyden osa-alueita korostaville osittaisille vaihtoehdoille. Luomuun perehtyneet tutkijat vastustavat yleensä kahden tuotantotavan vastakkainasettelua. Siitä luopuminen toisi luomun hyötyjä kaikkeen tuotantoon. Lisäksi puhtaan ruoan hinta laskisi, luomuksi kun ei saa kutsua sertifioimattomia tuotteita ja sertifikaatit taas maksavat. Toistaiseksi ne ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta tuotantotapoja pystytään valvomaan. Hintaa laskisi myös se, että erillisiä järjestelyjä tavallisen ja luomutuotannon erottamiseksi ei tarvittaisi sen enempää tuotannossa kuin myynnissäkään.

– Luomun satomääriä on mahdollista ja tarpeen kestävästi kasvattaa. Tähän tarvitaan kehittävää tutkimusta, jollaista ei

Tutkain 4/2014

Maailman ruoantuotannon tehostaminen – luomusti Globaaliin ruokapulaan on useita merkittäviä syitä, joista ensimmäinen on ruuan valtava haaskaus. National Geographic -lehden mukaan kaikesta maailman ruoasta jopa puolet menee hukkaan. Mitä vauraampi maa, sitä enemmän syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin. Heleniuksen mukaan maailmassa korjataan satoa vain 70 prosentilta siltä peltoalalta, mikä on jo raivattu ja olisi viljeltävissä. Siis lähes kolmannes kaikesta tuotetusta menee hukkaan jo ennen kuin se edes päätyy elintarvikejalostukseen. Toisena ongelmana on liiallinen eläinkunnan tuotteiden käyttö. Kasvispainotteinen ruokavalio on kestävä vaihtoehto lihantuotannon päästöjen ollessa jopa kymmenkertaisia kasvikunnan tuotteisiin verrattuna. Ympäristö- ja ravintokysymyksissä valistuneet kuluttajat tämän tietävätkin, eikä lihansyönnin vähentämistä enää kummeksuta samoin kuin ennen. Tuotantoeläinten tarkempi hyödyntäminen vähentäisi myös hävikkiä. Lisäksi Helenius huomauttaa, että köyhien maiden viljelytavat ovat usein huomattavan epätehokkaita kunnollisten viljelylajikkeiden, lannoitteiden ja sadetuksen puuttuessa. Näiden ongelmien edes osittainen korjaaminen yhdessä tuottavampien luomulajikkeiden kehittämisen kanssa muodostaisivat jo paljon nykyistä valoisammin kuvan tulevaisuuden ruoantuotannosta ja ravinnon saatavuudesta.

Viljelytapa vaikuttaa ympäristöön

käyttää väärin tai liikaa. Helenius kertoo, että kotimaisessa tutkimuksessa on saatu runsaasti näyttöä siitä, miten kierrätyslannoitteet pienentävät maaperään huuhtoutuneiden ravinteiden määrää. Lisäksi viljelytapa vaikuttaa kasvien ja eläinten elinolosuhteisiin. – Luomutuotantotapa lisää luonnon monimuotoisuutta, erityisesti jos sitä harjoitetaan muuten yksipuolisesti maatalousvaltaisessa, tavanomaista maataloutta edustavassa ympäristössä. Keskimääräisesti pienempien satojen vuoksi luomun kasvihuonekaasupäästöt ovat kokonaisuudessaan samaa luokkaa kuin tavanomaisen tuotannon, vaikka hehtaaria kohden luomun päästöt ovat pienemmät. Se, kumpi on tässä suhteessa edullisempaa, vaihtelee jossain määrin tuotteittain.

Kuluttajalla on suurin valta Luomutuotannon kasvu ei ole peräisin vain kuluttajavalinnoista, vaan luomua ajetaan arvolähtökohtaisesti valtakunnantasolla. Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan vuonna 2011 kirjattiin strateginen tavoite luomu- ja lähiruuan osuuden kääntämisestä vahvaan nousuun ja maininta luomun edistämisestä myös julkisissa hankinnoissa. Tutkimusrahoitus on kuitenkin vähäistä, ja tällä hetkellä luomutuotantoa on noin 8 prosenttia Suomen viljelyalasta. Suurin valta onkin luonnollisesti kuluttajilla – kysynnän kasvaessa tuottajat luonnollisesti kasvattavat myös tarjontaa. Joten jakakaa vaan niitä luomuruokakuvia siellä Instagramissa.

Kemianteollisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden puuttuessa luomutuotannosta haitallisia aineita ei luonnollisesti jää myöskään ympäristöön. Luomulannoitteitakin voi kuitenkin

Ω Tutkain 4/2014

Jytkyn isä ja vähän muitakin tarinoita Teksti: Saara Mielonen

Timo Soini, perussuomalaisten puheenjohtaja ja toisinaan Iltalehden sivuilla meemigeneraattorin lailla jupinaa herättävä supliikkimies, pullautti keväällä 2014 maailmaan Maisterisjätkän pikkuveljen. Peruspomo kuvaa vuoden 2011 eduskuntavaalijytkyn taustoja ja toimii oodina puolueen isältä hänelle itselleen. Jytkyn vaatimaa työtä kuvataan sitä edeltäneiden kunta- ja eurovaalien vääntämisen läpi. Voitto ei tullut pelkällä tuurilla, vaan pitkäjänteisellä tekemisellä ja pitkillä päivillä kansan parissa. Tällöin Soini seisoi räiskäleteltoissa sekä soppatykkien kyljessä pitkin Suomen loskaisia toreja ja turuja, sillä Peruspomon kannatus luodaan paikallisesti, ihmisten omassa elinpiirissä. Kenttätyöläisiä ja niitä tuhansia näkymättömiä perussuomalaisia Soini muistaa vuolaasti kiittää, ja jakaa kirjassaan muutaman kansallisromanttisesti virittyneen katsauksen näihin Teboileilla ja peräkylien saunoissa käytyihin kohtaamisiin viisaiden emäntien sekä hyvien isäntien kanssa. Jytkyn lisäksi Soini avaa omia näkemyksiään kansainvälisistä kuvioista, päivän politiikasta ja arvomaailmastaan, joka herättää monesti kakomista kanssaihmisten keskuudessa. Osansa saavat niin homot kuin maahanmuuttajatkin, kun hän syventää usein päivälehtien karrikoimia periaatteitaan. Soini kertoo verkostoituneista meiningeistään EU-parlamentin jäsenenä ja persulaisena kosmopoliittina, ja myöntää useita kertoja kaipuunsa Euroopan helpommin hallittaviin kuvioihin ilman jokaisen pikkuongelman kanssa pomoa häiriköivää puolueväkeä. Isä on välillä vähän väsynyt, ja se näkyy. Soini on kuitenkin julkisuutensa ja asemansa valinnut eikä aio lähteä kuin saappaat jalassa ja tippakanyyli käsivarressa. Muuten Soini kehuu, kritisoi ja kiroaa, eikä kertaakaan aiheetta. Hän antaa harkitun määrän kylmää kyytiä niin omalla polvellaan istuville ”pököpäille” kuin mui-

Tutkain 4/2014

denkin puolueiden nimekkäille toimijoille. Hakkaraiset ja halla-ahot saavat väsyttävine tempauksineen osansa isällisestä kurinpidosta, mutta katolisen etiikan mukaan ketään ei rangaista samasta rikoksesta kahdesti – paitsi mediassa. Yhtäkään nimeä, olkoon kiitetty tai tylytetty, ei varmasti ole nostettu esille laskelmoimatta ja ilman harkintaa. Kukaan ei kuitenkaan ole tarpeeksi suuri täyttämään Soinin saappaista edes toista. Peruspomo ei pääse pakoon omaa ainutlaatuisuuttaan ja korvaamattomuuttaan: kentälläkin hän osoittaa äänestäjille ehdokkaat ja eduskunnassa omilleen valiokunnat. Puolue jyrää eteenpäin soinibensalla, eikä hänen meriittejään käy kieltäminenkään: Soini on synnyttänyt ”vanhojen ja väsyneiden” puolueiden rinnalle jotain uutta, joka on menestynyt kaikkia odotuksia ja gallupmittauksiakin paremmin. Tämä puolue on edelleen Soini, ja Soini jaksaa yhä. Soinin kieli on notkeaa ja eläväistä, eikä leukailulta vältytä. ”Management by perkele” sujahtaa ulkoasiainvaliokuntien ja kampanjakoneistojen sekaan kuin itsestään, ja monesta epäsovinnaisesta ilmauksesta saadaan soinimainen. Välillä on vaikeaa pysyä kosmisen yksinäisyyden ja vastaavien päälakea hipovien ajatuskulkujen perässä, sillä Soini ei hengähdä vaan antaa tulla täyslaidallisen ja vielä hieman sen päälle, ihan vain varmuuden vuoksi. Uskonnollinen terminologia ja Soinin katolilaisuus ovat läsnä jokaisessa luvussa, kun lempeä ja luja johtaja kaitsee opetuslapsiaan eteenpäin maailmassa, jossa kukaan muu ei enää uskalla olla mitään mieltä. Nyt edessä ovat seuraavat eduskuntavaalit, jotka tuskin ovat jääneet ajattelussa taka-alalle tätä kirjaa kirjoitettaessa. Voimme vain katsoa ja seurata, riittääkö sama löpö kantamaan perussuomalaiset seuraavaan hallitukseen.

Timo Soini: Peruspomo 307 s. WSOY, 2014, Helsinki

Mist채 raha tulee? Pankkij채rjestelm채n tuntematon syd채n Teksti: Rosa Lampela Kuvat: interweb

Tutkain 4/2014

21 21

Korkeissa viroissa yhteiskunnallisia päätöksiä tekevät ekonomistit eivät tunne talousjärjestelmämme perusteita. Financial Times -lehden Martin Wolf kannattaa rahajärjestelmämme muuttamista. Mitä tapahtuu pankissa, kun nostat opintolainaa? Perinteisesti meille opetetaan, että pankit lainaavat eteenpäin säästäjien rahoja. Jotta sinä voit saada lainaa pankista, jonkun muun on täytynyt säästää tuo rahasumman palkastaan tai muista tuloistaan. Tämä ei pidä paikkansa. Myöntäessään lainan pankki yksinkertaisesti kirjoittaa lainamäärää vastaavan summan tilillesi. Raha ei tule kenenkään toisen tililtä, vaan tyhjästä. Kun uusi rahasumma kirjataan tilillesi, samalla se kirjataan myös pankin velkoihin, eli pankin tase on lainasummasi verran miinuksella. Tämä kuulostaa oikealta. Mutta sama summa kirjataan myös pankin taseen toiselle puolelle, pankin saamisiin. Näin pankilta ei ole lähtenyt rahaa, mutta sinä olet saanut sitä. Syntyy uutta rahaa.

Talousdemokratia ry on vuonna 2009 perustettu yhdistys, jonka tehtävänä on levittää tietoa rahan alkuperästä. Yhdistys myös esittää erilaisia nykyiselle rahajärjestelmälle vaihtoehtoisia malleja, mutta sillä ei ole yhtä tiettyä ratkaisuehdotusta. Talousdemokratia kuuluu kansainväliseen rahareformiliikkeeseen International Movement for Monetary Reform, ja sillä on Euroopassa useita sisarorganisaatioita. Lainàn mukaan yhteistyö on tällä hetkellä vähäistä, ja monet järjestöistä ovat resurssien puutteessa pieniä ja epäammattimaisia. Ärhäkämpää tiedotusta kuitenkin tarvittaisiin. Lainàn mukaan taloustieteen opetus on pielessä ala-asteelta yliopistoon asti. Hänen mielestään niin kansalaisten kuin päättäjienkin tietämättömyys järjestelmän todellisesta luonteesta on rahakeskustelun suurin ongelma.

Maksat korkoa lainastasi, jonka pankki on luonut tyhjästä. Tämä vaikuttaa hitusen epäoikeudenmukaiselta, eikö sinustakin?

Britit rahakeskustelussa edellä

Tietämättömät päättäjät

Britannian parlamentissa käytiin torstaina 20. marraskuuta historiallinen keskustelu, jonka aiheena oli Money Creation and Society. Historiallisen keskustelusta tekee se, ettei parlamentti ollut käsitellyt oikeutta rahan luomiseen ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia 170 vuoteen.

Jos et tiennyt tätä aikaisemmin, ei se mitään. Vaikka olet taloustieteen opiskelija, etkä tiennyt, ei sekään mitään. Useimmissa valtavirtataloustieteen oppikirjoissa ei opeteta, miten nykyinen rahajärjestelmä todellisuudessa toimii. Haastattelemani Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja Patrizio Lainà kertoo lähettäneensä sähköpostia Taloustieteen oppikirjan kirjoittajalle, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Pohjolalle. Lainà huomautti oppikirjassa olevasta virheestä, johon Pohjola Lainàn mukaan vastasi lyhyesti kiittäen ja todeten, että asian muuttamista seuraavaan painokseen harkitaan. Puutteellisesta tai suorastaan virheellisestä taloustieteen opetuksesta johtuen monet ekonomistit tai poliittiset päät-

täjät eivät tiedä, mistä raha tulee, ja kuka sitä luo. Tästä sangen nolo esimerkki on Youtubesta löytyvä video, jossa Aktia-pankin pääekonomisti kertoo, kuinka raha luodaan. Videolla Talousdemokratian Ville Iivarinen pyytää Yle Radio 1:n haastattelussa Aktian Timo Tyrväistä selittämään, mistä rahaa virtaa meidän pankkitileillemme. Tyrväinen kiertelee ja kaartelee – mutta ei osaa selittää.

Se on melko pitkä aika. Muiden muassa Financial Times -lehden kolumnisti Martin Wolf on sanonut, että pankeilta pitäisi viedä oikeus rahan luomiseen. Britanniassa muutosta ajaa Positive Money -niminen järjestö, joka tähtää lainsäädännön muuttamisen. Historiallinen parlamenttikeskustelu olikin pitkälti järjestön ansiota. Etenkin kotimaassaan Positive Money on saanut runsaasti huomiota, mikä lienee osittain hienosti suunnitellun mediakampanjoinnin ansiota. Tietysti aiheen käsittely on yksinkertaisempaa maassa, joka käyttää omaa valuuttaa.

Tutkain 4/2014

Positive Moneyn ehdottamassa mallissa uuden rahan luomisesta päättäisi erillinen komitea. Sen käsissä olisi, paljonko rahaa painetaan. Sen sijaan päätökset siitä, mihin raha käytetään, tekisivät kulloinkin vallassa olevat poliittiset päättäjät. Erottamalla finanssipoliittinen valta oikeudesta säädellä rahan määrää yhteiskunnassa taattaisiin, etteivät poliitikot voisi painaa rahaa ääntenkalasteluprojekteihin. Ehdotusta on kritisoitu kysymällä, miten riippumaton komitea voisi todellisuudessa olla, ja olisiko sen vaikutusvalta liian suuri. Talousdemokratian Lainà huomauttaa, että jo nyt rahan hintaa sääntelee Euroopan keskuspankki päättämällä ohjauskorosta.

Vakaampaa taloutta Positive Moneyn mukaan heidän ehdotuksensa tarkoittaisi vakaampaa talousjärjestelmää, eikä se olisi nykyisen systeemin tavoin velkaperustainen. Viemällä pankeilta oikeus rahan luomiseen saataisiin tasattua talouden syklisyyttä. Erot syvien lama- ja taantumakausien ja toisaalta nousukausien välillä tasoittuisivat, kun niitä ei enää vahvistaisi yksityisten liikepankkien houkutus myöntää liikaa lainaa nousukaudella ja liian vähän taantumassa. Rahaa voitaisiin luoda tasaisesti talouden syklien tasapainottamiseksi. Näin ei myöskään syntyisi nykyisenlaisia asuntokuplia. Kaikkein äärimmäisimmät varallisuuserot tasoittuisivat, kun tavallisten ihmisten rahoja ei enää vedettäisi pankkiirien taskuun ylisuurten asuntolainojen korkoina. Nykyisin lähes kaikki raha on velkaa, mikä tarkoittaa, että jos jokainen maksaisi velkansa pois, rahaa ei jäisi jäljelle juuri ollenkaan. Koska rahaa on ennennäkemättömän paljon, olemme myös historiallisen velkaantuneita. Nykyjärjestelmän käytettävissä olevilla keinoilla talouden epävakaisuutta tai tulevia talous- ja finanssikriisejä ei voida

ratkaista, koska finanssimarkkinoiden toiminta on perusperiaatteiltaan edelleen samanlaista kuin ennen nykyistä kriisiä. Näin on todennut esimerkiksi Wolf. – Ratkaisuehdotuksista on vaikea keskustella, kun ihmisillä on niin paljon väärää tietoa, Lainà toteaa. Muutos olisi tietysti hyvin radikaali, jos pankkien liiketoiminnan perusta muuttuisi näin perustavalla tavalla. Lainà kuitenkin huomauttaa, että suuria talouspoliittisia muutoksia on toteutettu EU:ssa nopeallakin tahdilla. – Keinot löytyy, jos on halua.

Demokratiakysymys Kysymys rahan luomisesta ei liity vasemmisto-oikeisto-jakoon, vaan kannatusta nykyjärjestelmän muuttamiselle löytyy poliittisen kentän laidasta laitaan. Ensimmäisen kerran pankkien rahanluomisoikeudesta luopumista ehdotti jo 1930-luvulla tunnetusti oikeistolainen taloustieteen Chicagon koulukunta. Poliittista oikeistoa muutos houkuttelee siksi, että sen myötä voitaisiin luopua muusta talouden sääntelystä. Vasemmisto taas pitää ajatuksesta, koska julkinen sektori saisi sen myötä enemmän päätäntävaltaa. Eivätkä nämä mieltymykset edes ole ristiriidassa keskenään. Martin Wolf on huomauttanut rahan olevan yksi ihmisen merkittävimmistä keksinnöistä. Ilman sitä nykyisenkaltaisten yhteiskuntien toimintaa olisi mahdotonta kuvitella. Wolf kysyy, miksi näin merkittävän yhteiskunnallisen välineen hallinta on luovutettu käytännössä kokonaan yksityisen sektorin käsiin. Niin, miksi? Jo Henry Ford totesi, että jos ihmiset tietäisivät, miten rahajärjestelmä toimii ”vallankumous olisi ennen aamua”.

Tutkain 4/2014

Kuka pelkää Ebolaa? Teksti: Hanna Schneider Kuvat: interweb

Länsi-Afrikassa mylläävä viruksen aiheuttama verenvuotokuume on saanut aikaan joukkohysterian, jolle on vaikea löytää vertaistaan. Jo nyt ebolasta on uutisoitu neljäkymmentä kertaa enemmän kuin sikainfluenssasta. Tutkain haastatteli kolmea viestinnän tutkijaa ja selvitti, mistä epidemia-paniikit syntyvät.

Asiantuntijoiden mukaan ebolan laaja leviäminen Suomessa on hyvin epätodennäköistä. Silti uutisoinnissa on annettu paljon painoarvoa länsimaalaisten peloille. Esimerkiksi Helsingin Sanomien HSTV:stä voi käydä katsomassa animaatiota siitä, miten ebola leviää, ja Kauneus & Terveys –lehden marraskuun numerossa oli juttu otsikolla ”10 x torju ebola”. Suomalaisista käytännössä tartuntavaarassa ovat ebola-alueelle Länsi-Afrikkaan matkustavat ja sielläkin vain ne, jotka ovat jollain tavalla kosketuksissa tartunnan saaneen ruumiineritteisiin, virtsaan tai sylkeen. Uutisointi onkin herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö taudin leviämisen sijaan enemmän keskittyä sen aiheuttamaan tuhoon kriisialueella. Epidemia-paniikkeja tuntuu olevan aina tasaisin väliajoin. SARS, sikainfluenssa, lintuinfluenssa, rutto… Uutisoinnin perusteella kuvittelisi kaikkien sairastaneen jonkin epidemian. Kuitenkin nopea lounaspöydässä tehty gallup osoittaa, ettei opiskelijoiden lähipiirissä ole ollut yhtäkään tartuntatapausta. Sikainfluenssa oli tapauksena häilyvä, sillä sitä oli vaikea erottaa tavallisesta influenssasta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Suomessa kuoli sikainfluenssaan 24 ja kausi-influenssaan 17 henkilöä. Samana vuonna kaatumisiin ja putoamisiin kuoli 1188 ihmistä. Tutkain haastatteli kolmea viestinnän tutkijaa ja kysyi, mistä epidemia-paniikit oikein tulevat, ja miksi taudit sekä viehättävät että pelottavat ihmisiä. Anu Kantola on tutkinut muun muassa valtaa, globalisaatiota ja journalismia, Ullamaija Kivikuru Afrikkaa ja journalismia ja Sinikka Torkkola suomalaista terveysviestintää.

Miksi epidemioista uutisoidaan niin paljon? Torkkola: ”Epidemioissa on kaikki hyvän uutisen ainekset: ne ovat äkillisiä ja mahdollisesti monia ihmisiä koskettavia. Lisäksi terveysasiat kiinnostavat ihmisiä.”

Tutkain 4/2014

Kivikuru: ”Osin varmaan siksi, että nykyään tiedämme niistä paljon, eli kansainvälisten järjestöjen viestintä toimii. Luultavasti takana on myös pelko siitä, että epidemiat leviävät nopeasti. Globalisaatio on tällä alueella ehkä enemmänkin illuusio kuin todellisuutta, mutta totta kai esimerkiksi massamatkailu antaa mahdollisuuden siirtää sairauksia maasta ja maanosasta toiseen. Miksi epidemiat kiinnostavat? Mitkä ajatukset ja tunteet liikkuvat tämän kiinnostuksen takana? Kivikuru: ”Tiedetään, että ihmisiä viehättävät ja pelottavat isot, selkeät perustunteet: rakkaus, viha ja kateus. Samaan sarjaan kuuluu ilmiö ihminen vastaan luonto, jonka haaraosastoksi epidemiat, luonnononnettomuudet ja katastrofit voidaan lukea. Media-ammattilaiset tietävät kaiken tämän ja laskevat varman menekin varaan. Osansa on varmaan silläkin, että joillain epidemioilla on hyvin pelottavia ominaisuuksia; onhan media esimerkiksi mässäillyt kuvilla avaruuspukuihin pukeutuneista ebola-hoitajista. Epidemioiden keskuudessa pätee eräänlainen kauheuskilpailu. Ebola sopii tällaisen huomion kohteeksi hyvin; malaria tappaa miljoonia mutta vähäeleisesti. Toisaalta onhan nälänhätäkin eräänlainen epidemia, mutta se saa mediahuomiota vasta, kun se yltyy kammottavaksi.” Kantola: ”Yksi median tehtävä on – vähän paradoksaalisesti – tuottaa meille turvallisuutta. Media skannaa kaikkea vaarallista ja uhkaavaa ja selittää ja käsittelee sitä. Yksi tapa tuottaa turvallisuutta on luoda kuva omasta elinpiiristä turvallisena ja ennustettavana sekä heijastaa uhat ja vaarat 'vieraisiin', kaukana oleviin. Kaukaisissa maissa puhkeavat epidemiat ovat uhkaavia, koska ne voivat ylittää tämän symbolisen turvarajan. Ebola, lintuinfluenssa tai rutto voivat tunkeutua omaan turvalliseen elinpiiriimme ja horjuttavat sitä symbolista järjestystä, johon olemme tottuneet.

Afrikasta tai Aasiasta tulevat taudit tuntuvat myös hallitsemattomilta, koska ne edustavat mielissämme kaaosta ja epäjärjestystä, jota vasten kiillotamme omaa länsimaista järjestystämme ja järkiperäisyyttämme. Todellisuudessa tautien saama huomio on suhteeton verrattuna niiden kuolinuhreihin. Maailman tappavimpia tauteja ovat ripuli ja keuhkokuume ja kausiflunssaan menee moninkertaisesti ihmisiä verrattuna näihin tauteihin.” Torkkola: ”Kulttuurisessa ymmärryksessämme ja vuosisataisessa muistissa kulkutaudit ovat olleet uhka. Musta surma, kuppa, lavantauti, tuberkuloosi, aids ovat olleet ihmisen vihollisia vuosisatoja, ja olemme oppineet pelkäämään niitä.”

Onko mielestäsi ebola-uutisoinnissa nähtävissä jonkinmoista vinoumaa? Pitäisikö enemmän keskittyä uutisoimaan avuntarpeesta kriisialueella kuin taudin mahdollisuudesta levitä länteen? Torkkola: ”Olen parhaillaan tutkijavaihdossa Yhdysvalloissa Oregonin yliopistossa. Ainakin täällä ebola-uutisointi on ollut aika railakasta, jopa paniikkia lietsovaa. Suhteellisuuden taju katoaa otsikoihin. Mahdollisuus saada ebola-tartunta on olematon, mutta auton alle jääminen on mahdollista. Jälkimmäisessä ei vain ole samaa särmää, joka herättää lukijan kiinnostuksen. Sen verran, kun olen suomalaisia lehtiä verkosta seurannut, ainakin sanomalehdissä uutisointi on minusta ollut asiallista. Iltapäivälehtiä en ole seurannut, mutta niissä on varmaankin ollut räväkämpää otsikointia. Minusta on erittäin ymmärrettävää, että media seuraa taudin etenemistä.” Kivikuru: ”Afrikan kannalta ebola on vaarallinen, sillä se vahvistaa medialle stereotypiaa mantereesta, jossa kaikki on pielessä. Rehellisyyden nimessä täytyy todeta, että Länsi-Afrikan olemattomasta terveydenhuollosta on yritetty kertoa. Siinä sivussa on rakennettu arjen sankareita niistä suomalaisista alan ammattilaisista, jotka ovat olleet ebola-alueella töissä. Minusta nämä vähän ehkä naiivit ihastelut ovat perimmältään hyväksi, koska alueella työskennelleet ammattilaiset puhuvat yleensä kohtalaisen viisaita. Avuntarve tuo sen sijaan nykyään kovin helposti julkisuuteen myös kaikenlaiset ”hyvän tahdon lähettiläät”: Bob Geldof on kuulemma jo yrittänytkin lähteä liikkeelle. Minusta nämä ovat – toisin kuin nuo ruohonjuuritason ammattilaiset – yksi raportointia lisää vääristävä tekijä. Onhan näitä: Geldof, Bono, Madonna, Angelina Jolie ja koko kotimaisten popparien kaarti, joka järkyttyy pullovatsaisia aliravittuja lapsia nähdessään, kun tekee kahden viikon sponsorimatkan Afrikkaan. Kaikki nostavat siinä sivussa omaa profiiliaan. Media voi tietysti painostaa lisäämään apua, kuten Ruotsin

Tutkain 4/2014

media tekee alvariinsa. Meillä tätä perinnettä ei ole, enkä ole varma, että sellainen voitaisiin saada käyntiin jonkin epidemian yhteydessä. Kehitysyhteistyön lisääminen ja sen laadun valvonta kuuluvat politiikan sfääriin. Mutta meillä ei juuri julkista keskustelua synny silloinkaan, kun rahapulainen valtio karsii kehitysmäärärahoja.”

Pitäisikö epidemia-uutisointia mielestäsi jotenkin muuttaa? Kantola: ”Faktat olisi hyvä tarkistaa ja taudin vaarallisuus olisi hyvä suhteuttaa sen yleisyyteen. Tein joskus itse pienen tutkimuksen Intiasta lähteneestä ruttopaniikista, joka riehui länsimaissa niin, että muutaman päivän ajan povattiin mustaa surmaa Eurooppaan. Todellisuudessa unohtui kertoa, että tautiin kuoli todistetusti lopulta vain muutama ihminen Intiassa ja että ruttoon on nykyisin yksinkertainen ja tehokas lääke: antibioottikuuri.” Torkkola: ”Epidemia-uutisointi on terveysjournalismin valtavirtaa, perusuutisointia. Näkisin asian hieman laajemmin, terveysjournalismin näkökulmasta. Suomalaisen terveysjournalismin ongelma on kriittisyyden puute. Näennäistä kriittisyyttä, jossa koululääketieteen edustaja ja vaihtoehtoisten hoitojen edustajat asetetaan vastakkain, toki on. Kriittinen ote edellyttäisi toimituksilta ja toimittajilta kuitenkin nykyistä syvempää lääketieteen ja terveydenhuollon ymmärrystä. Yksittäisten faktojen ohella pitäisi osata nähdä terveyden ja sairauden yhteiskunnalliset ja kulttuuriset kytkökset ja taustat. Valtapelejä voisi tehdä näkyviksi myös terveysjournalismissa.” Epidemioita on tullut ja mennyt, mutta ebola on mediatapahtumana jo aivan eri luokkaa. The New York Timesin verkkosivuilta löytyy sikainfluenssasta kokonaisuudessaan 21 700 juttua, kun taas ebolasta on tähän mennessä uutisoitu 939 000 kertaa eli noin neljäkymmentä kertaa enemmän. Ja koska rokote ei ole valmis, ebola pysynee vielä hyvän tovin otsikoissa. Vaikutus näkyy myös median ulkopuolella. Ebola vilahtaa sarjakuvissa ja se on tarttunut arkipuheeseenkin: ”Joo nyt oot kuule saikulla, kun sullahan oli se eloba!” eräs nainen vitsaili ystävälleen kauppajonossa. YouTubesta löytyy 1 440 000 videota ebolasta. Jos Bob Gedolfin joululaulu tuntuu vähän liian sokeriselta, niin ehkä Youtube-stara Rucka Rucka Alin parodia iskee paremmin: Every shitty little village in Africa Has Ebola Every city in America is getting it now Just go with the flow

Kannusta kaikuu

Olen toiminut Kannunvalajat ry:ssä pitkään, syksystä 2011 lähtien. Haluan kertoa, mitä olen tuona aikana oppinut toivoen ettei muilla menisi yhtä kauan samojen asioiden opettelemiseen. Toivottavasti näiden asioiden esiin tuominen innostaisi myös hakeutumaan järjestöjen pariin. Järjestötoiminta kannattaa aina. Sitä kautta oppii taitoja, joita ei pelkällä tenttikirjojen lukemisella saa. Sitä kautta esimerkiksi oppii että: 1. Ihmisten pitäisi olla kiitollisempia toisistaan ja toisilleen. Kiitos on helppo sanoa, mutta se merkitsee paljon sille, jolle sen sanoo. Kiittäminen tekee ihmisen työstä näkyvää, mitä suuri osa järjestötyöstä harvoin on. Hallituksen jäsenet tekevät valtavasti työtä yhteisten asioiden eteen. On kivoja juttuja, kuten kokoustaminen inspiroivien ihmisten parissa, ja kurjempia juttuja, kuten Kuppalan pihan siivoaminen. Kiittäminen luo parempaa ilmapiiriä, tyytyväisempiä ihmisiä ja kannustaa. 2. Ihmisten pitäisi kyseenalaistaa toisiaan enemmän. Järjestön hallitus on valittu tehtäväänsä, koska on katsottu sen olevan paras kokoonpano päättämään järjestön jokapäiväisistä asioista. On rikkaus, että hallituksen jäsenillä on eri näkökulmia siitä, mikä on järjestön parhaaksi. Hallituksen jäsenen velvollisuus äänestäjilleen on tuoda rohkeasti esiin omia mielipiteitään. Kun ihmiset pitävät kaikki yhtä tiukasti kiinni mielipiteistään, ratkaisu syntyy niiden väliin. 3. Ihmisten pitäisi kannustaa enemmän toisiaan. Järjestötyö on oivallinen paikka oppia enemmän siitä, mihin pystyy, mutta usein tarvitaan vähän potkua. Ihmiset kasvavat vastuisiinsa, kun heitä rohkaisee tarpeeksi, kun tarpeeksi usein kehuu ja neuvoo. Ilman pientä sysäystä harva jaksaa kuitenkaan kurottaa korkealle, koska pelkää tippuvansa. Sitten kun saa sysäyksen, vain taivas on rajana. 4. Tunteella perusteltu argumentti ei koskaan kestä yhtä hyvin kuin

Tutkain 4/2014

järjellä perusteltu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö arvojen kautta voisi argumentoida. 5. Kaikki on otettava mukaan. Hallituksen tarkoituksena on palvella jäsenistöä, siispä kaiken toiminnan on oltava avointa ja osallistumismahdollisuuksien yhdenvertaiset. Hallitukseen eivät valitettavasti kaikki innokkaat pääse, vaikka jokainen hyödyttäisikin yhdistystä työpanoksellaan ja innokkuudellaan. Esimerkiksi virkailijajärjestelmää on hyvä kehittää, jotta mahdollisimman suuri joukko pääsisi osallistumaan. 6. On löydettävä tasapaino hetkessä elämisen ja seuraavan viikon tenttiin lukemisen välillä. Opiskelijaelämä on ainutlaatuista, järjestön eteen on ihana puurtaa ja tapahtumissa käydä, mutta opiskelijaelämä on vain puolittaista, jos siitä puuttuu opiskelu. 7. Epämukavuusalueesta tulee ajan myötä mukavuusalue. Usko pois. Kun epämukavuusalueelle joutunut kysyy tarpeeksi usein tyhminä pitämiään kysymyksiä, keskittyy haasteisiin ja ottaa apua vastaan sitä tarjottaessa, löytää tämä pian itsensä mukavuusalueeltaan. En minäkään olisi osannut kertoa teille näitä asioita vielä kaksi vuotta sitten. 8. Vanhoja jääriä kannattaa kuunnella kohtuudella. Tätä kolumnia kirjoittaessani viivyttelin välillä selaillen vanhoja valokuvia. Parasta mitä järjestötyöstä saa on ystävät. Kiitos kaikille keiden kanssa olen siivonnut erilaisia juhlatiloja näiden vuosien aikana. Kiitos kaikille keiden kanssa olemme rakentaneet parempaa Kannua. Mutta ennen kaikkea, kiitos valtiotieteilijät. On ollut valtava ilo ja kunnia tehdä teidän eteen töitä. Laura Luoto Kirjoittaja on toiminut Kannunvalajissa kv- ja tasa-arvovastaavana, puheenjohtajana ja opintosihteerinä eikä voisi olla onnellisempi siitä, että on saanut tehdä tämän kaiken niin hienojen ihmisten eteen.

Puoskari Onninen Kulttuuriesseisti ja intellektuelli

Suomalaisen musiikkiprintin oikeutettu kuolema On noussut poru. Suomalainen musiikkimedia elää alalla toimivien mukaan ilmeisesti murrosvaihetta, jota määrittelevät ainakin lyhytnäköisyys, keskittyminen epäolennaisuuksiin (joista yksi on aina raha) sekä journalismin arvostuksen puuttuminen. Suomalaisen musiikkilehti Rumban siirtyminen entistä syvemmälle digimaailmaan printtiversion julkaisutahdin kustannuksella saattaa kuitenkin olla paras uutinen, mitä suomalaisen musiikkijournalismin kentällä on tapahtunut sitten Suosikin lopettamisen. Optimaalisimmassa tilanteessa on alkanut muutos, jonka lopputuloksena pääsemme viimein nauttimaan vakavasti otettavasta musiikkimediasta, joka voi aidosti palvella jopa musiikin kuluttajaa. Suomessa julkaistava popjournalismi on sisäsiittoisuudessaan niin yhdentekevää, että on hämmästyttävää nähdä niinkin monen Rumba-keskusteluun osallistuneen ihmisen oikeasti ajattelevan, että musiikkitoimittajan työllä on jonkinlainen musiikkia palveleva ”tarkoitus”. Musiikkijournalismista kun ei nykymuodossaan ole musiikkikulttuurin elävyydelle, laadukkuudelle tai jatkuvuudelle minkäänlaista iloa, sillä musiikin kuvaileminen sanoin on tunnetusti mahdotonta. Bändeistä, artisteista ja ilmiöistä kirjoittaminen – tai ilmiöiden luominen – puolestaan ei ole, ja tämä näkyykin musiikkilehtien sisällössä. Toisinaan asiat tuppaavat (harmi kyllä) sekoittumaan. Ikävää tietenkin on, jos kokonainen alallinen toimijoita ei tiedä, mitä tekee tai miksi. Mutta toisaalta se, että ulkokohtaisia asioita liitetään musiikkia käsittelevään journalismiin täysin vailla syytä lienee voimakkain vaikutin sille, että musiikista kirjoittamiseen ylipäätään vielä alalla uskotaan. ”Bändijutuille” on varmasti aina lukijansa, mutta musiikin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Musiikillisen painoarvon näkökulmasta musiikkilehdet voisivatkin yhtä hyvin olla levy-yhtiöiden omistuksessa, sillä vailla äänikokemusta musiikista kertova teksti on musiikin kannalta arvoton ja objektiiviseksikin tarkoitetun kritiikin informaatiosisältö olematon. Toivoa sopii, että musiikkimedia tajuaisi kohtuullisen ajan kuluessa siirtää lopunkin sisältönsä verkkoon. Digitaalisten ympäristöjen helpon hallinnan vuoksi prosessissa saattaa toki raueta jokunen työsuhde, mutta koska tällä hetkellä musiikkijulkaisujen analyyseja pinnallisempaa sisältöä julkaistaan Suomessa ehkä ainoastaan Helsingin Sanomien urheiluosastolla, ei pätevyyteen perustuva karsinta takuulla tekisi alalle hallaa. Valitettavasti pelkkä asian vierestä haihattelevien kirjoittajienkaan karsiminen ei kuitenkaan laadukkaaseen musiikkijournalismiin yksin riitä. On ymmärrettävä, että ainoastaan ääntä, tekstiä ja kuvaa interaktiivisessa mediaympäristössä hyödyntämällä on mahdollisuus synnyttää musiikin luomisen ja kuluttamisen sekä musiikista kirjoittamisen välille sellainen yhteys, joka ei perustu ulkokohtaisiin, musiikkiin keinotekoisesti liitettäviin ominaisuuksiin eikä katkea toimittajan kaunokirjoituksellisiin pyrkimyksiin (á la Waldemar Wallenius).

33 Tutkain 4/2014

you imagined

This is your invitation to join an organization offering greater opportunity, greater challenge and greater satisfaction. Check out our summer internship opportunities: accenture.fi/summerintern2015 More information about Accenture as a workplace, visit: accenture.fi/tyopaikat

Tutkain 4/2014

be This is your invitation to join an organization offering greater opportunity, greater challenge and greater satisfaction. Check out our summer internship opportunities: accenture.fi/summerintern2015 More information about Accenture as a workplace, visit: accenture.fi/tyopaikat

you imagined