Tutkain 4/2021 by Tutkain

VA L T I O T I E T E E L L I N E N Y L I O P P I L A S L E H T I

TUTKAIN Joulukuu 2021

H A A S TAT T E LU S S A

Julie Yu-Wen Chen

Bosnia-Hertsegovina uhkaa hajota – heräävätkö menneisyyden kauhut eloon? s. 22

Me valkoliljat – miten Suomesta tuli Atatürkin ihannemaa? s. 34

Simo Matikka – pujopartainen legenda s. 40

Epämukavuus on sananvapauden hinta Päätoimittaja Jaakko Oleander-Turja

uoden viimeisen lehden teemana on arvot ja niiden väliset ristiriidat. Ne näkyvät niin kansainvälisessä politiikassa kuin suomalaisessa keskustelukulttuurissakin.

Subjektiivinen havaintoni jälkimmäisestä on, että tunteiden voimakkuus tuntuu jokapäiväisessä retoriikassamme voimistuneen. Puhutaan vihasta, fobioista, raivosta, kriiseistäkin. Kaikki tuntuvat myös lähiaikoina alkaneen vaatia toisiltaan epämukavuuden sietämistä. Siis vaikka kuinka ollaan eri mieltä, niin yhdistävä tekijä on tuo epämukavuuden tärkeyden toitottaminen. Ja hyvä niin! Sananvapauden hinta on nimittäin epämukavuus. Kaikki puhe ei ole kivaa, eikä sen toisaalta tulisikaan olla. Suomalaisia ja muitakin länsimaalaisia lähivuosina puhuttaneen cancel-kulttuurin kannattajat vaativat epämukavuuden sietoa niiltä, joihin se kohdistuu. Kritisoidessaan samaista kulttuuria sen vastustajat puolestaan vaativat epämukavuuden sietämistä sen kannattajilta. Lopputulos: kaikilla on helvetin epämukavaa. Sananvapauden hinta on kuitenkin juuri epämukavuus, vaikka se vaatisikin keskustelua niiden suvakkien, rasistien tai muiden vastapuolta edustavien idioottien kanssa. Tästä syystä allekirjoittanut osallistuukin nyt tilapäisesti tähän nollasta sataan -tunteiden trendiin: minä inhoan nykyisen keskustelukulttuurin tilaa, jossa huudetaan kurkku suorana oikeaa mielipidettä. Yhteiskunnallisen arvokeskustelun tuntuu karrikoiden kaapanneen kaksi joukkoa. Molemmat yhtä itsevarmoja oikeaoppisuudestaan.

kuva kristoffer östman

Pääkirjoitus

Toiset tuntuvat lähtökohtaisesti vastustavan kaikenlaista pitkään vallinneiden ajattelu- ja käytöstapojen muutosta. Kritiikistä uhriudutaan, eikä mitään saa enää sanoa. Toisten tunteita ei tule kunnioittaa, sillä ne ovat omien tapojen tiellä: “Ei tästä voi loukkaantua, koska en itse tästä loukkaannu!” Toiset taas sotivat uljaasti kaikkea maailman vääryyttä vastaan pitämällä huolen siitä, että jos joku ei ajattele oikeilla termeillä oikeita asioita, tiedosta omaa etuoikeuttaan ja suhteuta sitä onnistuneen intersektionaalisesti jokaiseen lainalaisuuteen, tulisi hänen kohtapuoliin alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Väliinputoajia ovat ne, jotka haluavat hiljaisen varovasti ymmärtää näitä tunteiden hyökyaaltoja herättäviä kysymyksiä. Ja kysyä. Ja oppia. Vaatimaton ehdotukseni onkin, että puhuisimme tunteista ja ilmiöistä hieman maltillisemmin. Olisiko harkitsematon kommentti kuitenkin vihan sijaan edustanut ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä? Entä olisiko mahdollista, että pyyntö käyttää oikeaa pronominia kumpuaa vihervasemmistolaisen kulttuurimarxismin sijaan sittenkin ihmisen perustarpeesta tulla nähdyksi omana itsenään? Kun ymmärrämme, ettei vastapuoli ole kaikkea hyvää vastaan taisteleva ihmishirviö, muuttuu keskustelu paljon hedelmällisemmäksi. Oma uudenvuodenlupaukseni onkin pyrkiä ymmärtämään toisin ajattelevia ihmisiä paremmin. Pyri sinäkin. “Mielenrauhaa!” huudahtaisi Ruben Stiller.

TUTKAIN 4/2021

SISÄLLYS

TEKIJÄT Päätoimittaja / Jaakko Oleander-Turja AD, taitto / Hanna Lehmonen Kirjoittajat / Axel Alvesalo, Anni Juvonen, Jemina Kulju, Joakim Kullas, Iines Joronen, Elise Jäämeri, Nea Rastas, Matteus Pellikka, Sini Tahvonen, Sari Kivijärvi,

Lyhyesti Gradukeilassa, Porthanian neljä vuodenaikaa

Poikkeuksellinen pioneeri

Pummipalsta, Tyhmä kysymys

Ajankohtaista Organisaatioesittelyssä FINMUN

Akateemisen vapauden portinvartija Haastattelussa Julie Yu-Wen Chen

Leo Valkama, Jaana Ahtiainen Kuvaajat / Armas Weselius, Kristoffer Östman Kuvitus / Anna Koskela, Hanna Lehmonen, Laura Kenttä,

Unohdetut ulkosuomalaiset Artikkeli

Tappio Afganistanissa – onko Yhdysvaltain aika supervaltana päättymässä? Artikkeli

Verna Ruokonen Julkaisija / Kannunvalajat ry Paino / Picaset Oy ISSN / 0787-0035 Kannen kuva / Armas Weselius Logo / Kare Hyvämäki

Yhdysvaltojen kulttuurisotien aallot rantautuvat myös Suomeen Artikkeli

Kohti kaikille turvallista valtsikaa Artikkeli

Me valkoliljat – miten Suomesta tuli Atatürkin ihannemaa? Artikkeli

Sikajuhlien sianruhon alistamisesta pyyntöön vegaanisesta ylioppilaskunnasta – Viral Vegansin toimija kuvailee tapahtumia Mielipide

Simo Matikka – pujopartainen legenda Henkilökuva

Muistojen ja merkitysten punainen lanka – Chiharu Shiotan Äärirajoilla (Tracing Boundaries) -näyttely EMMAssa Arvostelu

Bosnia-Hertsegovina uhkaa hajota – heräävätkö väkivaltaisen menneisyyden kauhut eloon? Artikkeli

Valkoliljojen maa kertoo menestystarinan Suomen kansasta. Turkin tasavaltaa rakentanut Atatürk viehättyi teoksesta niin, että asetti sen aikanaan jopa oppikirjaksi.

SOSIAALINEN MEDIA Facebook / Tutkain Instagram / @tutkain Twitter / @tutkainlehti

Kaivopihan tiskin takaa tuttu Simo Matikka on piristänyt opiskelijoita rennolla jutustelullaan jo yli 30 vuotta.

YHTEYSTIEDOT Tutkain ottaa ilolla vastaan palautetta ja juttuideoita. Etsimme myös jatkuvasti lisää kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia. jaakko.oleander-turja@helsinki.fi tutkainlehti.fi

14 40

Miksi eivät ulkosuomalaiset äänestä ja miksi eivät puolueet ole kiinnostuneita ulkokansalaisten aktivoinnista?

Lyhyesti

Gradukeilassa

ierastaistelijoita ja Isis-terroristeja toitottavat lööpit saavat tavallisten pulliaisten niskavillat helposti pystyyn. Minttu Hyökyvaara paneutuu gradussaan Espanjan sisällissotaan sekä Irakin ja Syyrian konf likteihin lähteneistä vierastaistelijoista käytyyn turvallistamiskeskusteluun. Turvallistaminen on kielellistä ilmiötä kuvaava sana, jossa jokin asia esitetään niin uhkaavana, että se vaatii välittömiä ja poikkeuksellisia toimenpiteitä. Vierastaistelijoiden lisäksi tuore esimerkki turvallistamiskeskustelusta ovat Syyrian al-Holin leirillä lusivat suomalaiset ”Isis-mammat”.

Porthanian neljä vuodenaikaa Sattuvia sitaatteja sekä pohdintoja elämästä yliopiston saniteettitilojen seiniltä.

orthanian vessakirjoitukset loivat sisältöä Tutkaimeen ennen pandemiaa. Tällä kertaa sisältöä etsiessäni löysin kiiltävän valkoisen oven kerta toisensa jälkeen. Ovien maalaus kadotti pienen osan yhteisöllisyyttä. Missä ovat vessakirjoitukset ja missä on lähiopetus? Tuoko toinen takaisin toisen vai onko alkanut kiiltävän valkoisten kliinisten ovien aika?

Hyökyvaaran mukaan viranomaisilla sekä medialla on keskeinen rooli turvallistamiskeskustelussa sekä uhkakuvien määrittelemisessä. Lisäksi media yleensä toistaa uutisoinnissaan viranomaisten viestinnän näkökulmaa. Vuonna 2019 Isis kukistettiin Baghuzin taistelussa lopullisesti ja keskustelu siirtyi vierastaistelijoista Isis-terroristien suomalaisiin vaimoihin. Keskustelu lasten ja naisten palauttamisesta oli alusta alkaen hyvin tunnepitoista. Lasten palauttaminen Suomeen sai kannatusta, mutta naisista puhuttaessa keskustelu jakautui kahtia. Se pyöri lähinnä al-Holin leirille joutuneiden lasten ja naisten ympärillä. Irakilaisissa vankiloissa viruvat pojat ja miehet eivät kiinnostaneet ketään. Kansallisella tasolla vierastaistelijailmiö on lisännyt terrori-iskun uhkaa. Hyökyvaara nimeää myös väestöryhmien polarisaation, sekä siihen liittyvän rikollisuuden keskeiseksi ilmiöön liittyväksi haasteeksi.

t u t k ivaa g r a d u j o u r nalis m ia t u otti j oa k i m k u llas

tutkainlehti.fi

wc - antropologiaa harjoitti jemina kulju kuva näyttökuva jodel - sovelluksesta

TUTKAIN 4/2021

Lyhyesti

Poikkeuksellinen pioneeri te k sti j aa k ko olean de r - t u r j a k u va hannele k ataj a

sesti vasta pari viikkoa sitten, joten emme sa saattaa muistaa alkuvuoArvonimen saa: ole ehtineet hirveästi sen kanssa vielä tekedesta artisti Sia:n ympärillä Toista kandivuot- mään töitä. Kun aloimme suunnittelemaan pyörineen kohun, jossa australialaislaulajaa syytettiin ableis- taan Harvardin yli- järjestöä, moni kiinnostui aiheesta eikä kumista. Sia ohjasi ja osittain käsikirjoitti opistossa opiskeleva kaan ole ainakaan tyrmännyt ideaa. PerusRosanna Kataja. timme Whatsapp-ryhmän ja saimme siihen Music-elokuvan, jossa tähden luottotanssija, Ansio: nopeasti parikymmentä jäsentä. neurotyypillinen Maddie Ziegler esittää Merkittävä panos autistista teiniä. Elokuvaa pidettiin etenkin autistiyhteisössä stereotypioita vahvistava- autismitietoisuuden Minkälaista on ollut opiskella suomalaina. Moni ei sen sijaan tiedä, että elokulisäämisessä. sena Harvardissa? van Golden Globe -ehdokkuuksien poisvetämistä vaatineen adressin takana olivat On ollut mielenkiintoista opiskella suomalaisena, sillä suomalainen Rosanna Kataja ja hänen tanskalainen meitä ei täällä ole montaa. Tällä hetkellä kandeja on ystävänsä Nina Skov Jensen. Adressi keräsi yhteensä vain minun lisäksi yksi. Maisteriopiskelijoita on useampi, 150 000 allekirjoitusta. Kataja ja Jensen ovat nyt myös vaikka heitäkin on vain muutama: jonkinlainen verkosto perustaneet Harvard Undergraduate Autism Society siis löytyy. Eräs Harvard Business School -alumni, joka -opiskelijajärjestön, jonka tavoitteena on herättää tietoisuorittaa myös suomalaisten Harvard-hakijoiden haassuutta autismista kampuksella sekä koota yhteen Hartattelut, on suhteellisen aktiivinen ylläpitämään suomavardissa opiskelevia autisteja ja muita neuroepätyypillaisten verkostoa. Pian meillä on tulossa itsenäisyyspäilisiä (neurodiverse) opiskelijoita. vän cocktail-tilaisuus, jonne on tulossa parikymmentä henkeä Harvardista ja MIT:stä. Heistä kuitenkin vain pieni osa on opiskelijoita. Näin ollen opiskeliMistä saitte idean adressiin ja mistä siinä oli tarkaljaverkoston puuttuminen on välillä tuntuleen ottaen kyse? nut hieman raskaalta, koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ulkomailla En muista tarkalleen mistä idea lähti, mutta olimme asumisesta ja uuteen kulttuuriin somolemmat kuulleet kyseisestä elokuvasta, ja siitä, mipeutuminen vie aikansa. ten huonosti elokuvassa kohdeltiin ja esitettiin autistista henkilöä. Muutenkin autismiyhteisöissä elokuvaa halutMinulla on kuitenkin monia tiin boikotoida, joten kun keskustelimme yhdessä, meille eurooppalaisia ystäviä täällä, tuli mieleen, että voisimme tuoda ongelman suuremman joiden kanssa voin puhua kultyleisön tietoisuuteen. tuurishokeista ja elämästä kansainvälisenä opiskelijana, niin hyvässä kuin pahassa. Minkälaisen vastaanoton perustamanne järjestö on saanut? Järjestö on vasta perustettu, ja se hyväksyttiin viralli-

Lyhyesti

Pummipalsta

itä tehdä kun päivät pimenevät ja seuraavaan opintotukeen on vielä aikaa, mutta kaipaisi silti piristystä? Tutkain kokosi yhteen talviset menovinkit – ja mikä parasta – ne ovat ilmaisia. te k sti iines j o ronen k u vit u s ve r na ru o konen

1 2 3

Hyppy kylmään veteen Ilmat kylmenevät, ja niin tekee myös vesi. Nyt olisi korkea aika aloittaa kylmäuintiin totuttelu, että voi koko talvikauden aina pitkälle kevääseen asti harrastaa tätä endorfiineja tuottavaa lajia. Helsinki on ilmaisia talviuimapaikkoja täynnä, ja joissain pääset jopa saunaan! Mikä olisikaan päräyttävämpi tapa saada stressiä vähenemään kuin säännöllinen pulahdus hyiseen veteen?

Helsingin valitut palat Helsingin kaupunginmuseo tarjoaa vapaan pääsyn Helsingin menneisyydestä kertovaan näyttelyyn. Jo viime kesästä asti auki ollut näyttely tarjoaa varmasti jotain uutta, vaikka olisitkin paljasjalkainen stadilainen. Käy selvittämässä, miten hyvin oikein tunnetkaan kotikaupunkisi historian.

Joulutunnelmaa metsästämään! Joulu se sieltä tulla jolkottaa, ja sepäs piristää kummasti. Tänä vuonna perinteiset Tuomaan markkinat ovat siirtyneet Senaatintorilta Kauppatorille, ja sitä tunnelmaa kannattaa mennä aistimaan. Markkinoille ei tarvitse mennä shoppailemaan, voit aivan hyvin vain hakea joulumieltä käyttäen aistejasi. Herkulliset tuoksut, ehkäpä ilmaiset maistiaiset ja iloinen puheensorina tuovat varmasti joulumieltä.

Tyhmä kysymys Miksi emme halua ymmärtää toisiamme Sami Koivisto? t e k s t i j a k u va s a m i ko i v i s t o , y l e i s öv u o rova i k u t u k s e n pä ä l l i k kö , y l e

Koska emme halua, osaa tai jaksa ymmärtää ihmisyyttä itsessämme. Emme siedä omia heikkouksiamme, emmekä halua katsoa peiliin, koska kohtaisimme asioita, jotka yhdistävät meitä toisiin, joilla myös on heikkouksia. Rakennamme mieluummin viholliskuvia, tuijotamme ominaisuuksia, jotka erottavat meitä, yhdistämisen sijaan. Se on helpompaa kuin olla armollinen itselle ja muille. Elämme aikaa, jona valtaa, mammonaa ja näkyvyyttä on helpompi tavoitella negatiivisilla tunteilla kuin aidosti kuuntelemalla tai tekemällä vastuullisia, pitkäjänteisiä tekoja. Kohtasin muutama vuosi sitten sovittelussa nuoren suomalaisen perheenisän, joka oli toivonut anonyymisti netin vihasivulla, että turvapaikanhakija tappaisi minun perheeni. Hän oli tehnyt näin keskustelussa, jossa arvosteltiin työtäni toimittajana.

tutkainlehti.fi

Sovittelukumppanini liikuttui, kun kerroin millaista vihapuheen kohteena oleminen on. Hän pyysi tekoaan kolmeen kertaan anteeksi ja sanoi kyynel silmäkulmassaan: “Sami, jos joku olisi kirjoittanut minun perheestäni sillä tavoin kuin minä kirjoitin sinun perheestäsi, minä olisi reagoinut samalla tavalla kuin sinä.” Tuolla hetkellä pitkään tuntunut painolasti putosi meidän kumpaisenkin harteilta. Hän sai tekonsa anteeksi. Minä tiesin, että hän ei voi uhata perhettäni tai minua. Tiesin, ettei hän enää kirjoita vihapuhetta. Tuo kohtaaminen avasi meidän molempien silmät. Kohtasimme kumpainenkin pöydän toisella puolella olevan ihmisen, joka olikin yllättävän samanlainen kuin minä itse. Ihmisen, joka oli kaikkea muuta kuin ne stereotyyppiset kuvitelmat, joita olimme toisistamme luoneet.

TUTKAIN 4/2021

Lyhyesti AJankohtaista

Organisaatioesittelyssä FINMUN Introduction: Finnish Model United Nations Society – Practicing diplomacy and international decision-making

innish Model United Nations Society (Finnish Model United Nations ry., FinMUN) is an organization for young people and students interested in international relations and international cooperation and the only university-level MUN organization in Finland. We bring people together to organize and participate in Model United Nations (MUN) conferences, debate issues on the UN and global agenda, and develop their understanding of global issues and politics through different activities. We were founded in 2004, and since then, we have focused on establishing a solid basis for MUN activities in Finland by building relationships with the public and private sector, especially the various MUN actors, UN representations, and affiliates in Finland and abroad. In Finland, FinMUN belongs to Finland’s UN Youth organization (Suomen YK-nuoret) and the UN Association of Finland (Suomen YK-liitto) and is a member of the Student Union of the University of Helsinki (HYY). Although our headquarters are in Helsinki, our active members come from all over Finland and the world, and we enhance internationality in all of our actions. Our yearly activities include, most importantly, MUN-trainings and simulations, seminars, and participation in foreign MUNs. The MUN conferences are academic simulations of the United Nations, and through them, the participants get a chance to play the roles of the delegates of different countries and practice international decision-making and problem-solving. FinMUN’s first international MUN was held in February 2006, and since 2021 we have also organized low-threshold digital MUNs and mini-MUNs, where the participants can

practice their skills and familiarize themselves with the MUN concept and prepare for the bigger events. Although our primary focus is on MUN activities, we also organize different kinds of events, such as social gatherings, trainings, career-related events, and, for example, Diplomatic Breakfast -events, where participants can talk with professional diplomats and ask questions in a relaxed environment. Our latest activities include our November 2021 online MUN conference and live MUN-conference workshop -event in Turku, which was organized in cooperation with our umbrella organization UN Youth of Finland and the Turku UN Association (TYKy). Next year, we are continuing to establish an even more solid base for the MUN community in Finland by focusing on our visibility, developing our activities further, and attracting new members from a wider spectrum. All of our activities have a strong focus on internationality and learning through active participation, and we want to contribute to sharing information on global issues and giving our members possibilities to learn and develop their understanding of global actors, issues, and possibilities. If you share our interest in the UN, foreign policy, international relations and/or global politics, and would like to learn and practice some essential skills while having a lot of fun and making friends, we warmly welcome you to join our activities! You can read more about us from our website: finmun.org

Akateemisen vapauden portinvartija

onelle Helsingin yliopiston keskustakampuksella toimiva Konfutse-instituutti on vieras. Viime vuonna se nousi laajempaan tietoisuuteen Yle Spotlight: Kiina Kampuksella -ohjelman julkaisun jälkeen. Ohjelmassa pureudutaan perinpohjaisesti väitöksiin, joiden mukaan yliopiston sisällä toimiva instituutti häiritsee akateemista vapautta. Tätä vapautta kertoo puolustavansa instituutin suorapuheinen johtaja, Kiina-tutkimuksen professori Julie Yu-Wen Chen.

te k sti j aa k ko olean de r - t u r j a k u vat a r m as w eseli u s

tutkainlehti.fi

TUTKAIN 4/2021

uljemme kuvaajan kanssa yliopiston kulttuurien tutkimuksen osaston pitkää käytävää. Käytävän päässä oikealla on Konfutse-instituutin opettajien toimistoja. Kaikki ovet ovat suljettuja. Vastapäätä sijaitsee instituutin johtajan työhuone, jonka avoimen oven kyljessä lukee Julie Yu-Wen Chen. “He eivät pidä siitä, että annan haastatteluja”, Chen huudahtaa nauraen. Pian selviää, että kiinanopettajat eivät suinkaan ole ainoita, jotka ovat tietoisia haastattelusta. Chen kertoo kuulleensa, että olen ollut yhteydessä vararehtori Hanna Snellmaniin. Tieto kulkee nopeasti. Yliopisto haluaa kuulemma koordinoida viestintänsä instituutista mahdollisimman tarkasti. Snellmaniin palaamme myöhemmin, on aika oppia tuntemaan nainen instituutin takana. Koettelemus Chenin tie Suomeen on ollut millä tahansa mittarilla pitkä, sillä hän on ehtinyt asua jo yli 12 maassa pysyvästi. Suomeen hänet houkutteli vuonna 2016 Kiina-tutkimuksen professuuri. Kyseessä oli merkittävä etappi Chenin uralla, 36-vuotias

kun on professoreiden ikähaarukassa melko nuori. - Olen aina halunnut olla professori, mutta pestiä on vaikea saada. On tyypillistä työskennellä pari vuotta siellä tai täällä. Ennen Suomea työskentelin muun muassa Saksassa, Australiassa, Japanissa, Taiwanissa, Tšekissä ja Kazakstanissa. Vaihtuva ympäristö ei siis ole professorille haaste. Haaste sen sijaan on Chenin oman alan, Kiina-tutkimuksen kehittäminen täällä Suomessa. - Työhön kuuluu paljon vastuuta ja vähän resursseja. Toisaalta myönnän, että olen työnarkomaani: työskentelen sillä tavalla, että meillä vaikuttaisi olevan samat elementit kuin isolla yksiköllä olisi. Tässä kai Konfutse-instituutti tulee kuvioihin. Instituutti mainittu. Helsingin yliopistolla Konfutse-instituutin johtajuus tulee Kiina-professuuriin liitettynä bonuksena, tai taakkana – riippuen keneltä kysytään. Chen kertoo Helsingin yliopistoon vuonna 2007 perustetun instituutin tehtävän olleen alun perin tavoite ymmärtää Kiinaa paremmin. - Siihen aikaan he ajattelivat, ettei projektiin ollut tarvetta sijoittaa yliopiston omia rahoja, joten he halusivat tehdä yhteistyötä Kiinan valtion kanssa. Molemmat tahot panostivat taloudellisesti instituutin avaamiseen, mutta sanoisin, että kiinalainen osapuoli panosti ehkä hieman enemmän. Ja panostaa edelleen, Kiina nimittäin maksaa instituutin kiinalaisten opettajien sekä varajohtajan palkat. Helsingin yliopistolle jää vastuu huolehtia instituutin johtajan palkasta, sen hallintopalveluista sekä muista yleiskuluista.

Juuri kiinalaisten kollegoiden vuoksi Chenin alkutaipaleet Suomessa olivat tukalat. Tässä vaiheessa on relevanttia mainita, että Chen on taiwanilainen. - Aluksi olin hieman peloissani. Pohdin myös itsekseni, että kuinkakohan kiinalaiset työntekijät kokevat tulevansa toimeen taiwanilaisen pomon kanssa. Ensimmäinen kuukausi oli hänen mukaansa koettelemus. - Kuin olisin saanut kylmän suihkun. Kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut minusta tai halunnut olla vuorovaikutuksessa kanssani. Chen kertoo instituutin kiinanopettajien vaihtuvan tiuhaan tahtiin. Ensimmäisen tiimin kanssa yhteistyö alkoi sujumaan, tosin vasta muutaman kuukauden päästä. Entäpä nykyinen tiimi? - Heidän kanssaan tilanne on erilainen, he ovat ujoja. En oikeastaan tiedä miksi. Ensimmäisen tiimin jäsenet olivat nuorempia ja nuoret ovat avomielisiä. Tällä hetkellä suhteemme ei kenties ole kovin lämmin. On vaikea sanoa miksi. Kysyn sitä jatkuvasti myös itseltäni, professori pohtii. Kaikesta huolimatta vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomeen Chen haluaisi asettua aloilleen. Professori paljastaa haaveilevansa Suomen kansalaisuudesta. - Toivon saavani sen erittäin pian. Suomen hallitus, kuunnelkaa minua: “Hyväksykää se hakemus!”, Chen naurahtaa. Pehmeää valtaa Kun Kiina kerran on valmis maksamaan opettajien palkat, herää väistämättäkin kysymys, miksi? Kysymykseen saa monia eri vastauksia monilta eri tahoilta.

→

Politico uutisoi Kiinan politbyroon – kommunistisen puolueen noin seitsemästä vaikutusvaltaisimmasta jäsenestä koostuvan poliittisen toimikunnan – jäsenen Li Changchun vuonna 2011 kuvailleen Konfutse-instituuttien tarkoitusta seuraavasti: ‘’Konfutse-instituutti on vetovoimainen brändi kulttuurimme viemiseksi ulkomaille. Se on antanut merkittävän panoksen pehmeän vallankäyttömme kehittämiseen. Konfutse- brändillä on luonnollista vetovoimaa. Käyttäessä kiinan kielen opetusta tekosyynä, kaikki näyttää kohtuulliselta ja loogiselta.’’ Chenin vastaus noudattelee jokseenkin samaa kaavaa. - Kiina tekee tätä, sillä he haluavat lisätä heidän pehmeää valtaansa. Tämä on heidän pehmeän vallankäytön strategiansa. Kansainvälisessä keskustelussa on kuitenkin nostettu esille, että jopa pehmeällä vallalla on omat rajansa. Totta kai sinulla on oikeus mainostaa omaa kulttuuriasi. Et kuitenkaan voi odottaa, että kaikki reagoivat, kuten haluat. Saman vastauksen saat, jos kysyt instituuttia vuosina 2012–2014 johtaneelta Kiina-tutkija Anja Lahtiselta. Lahtinen on ollut julkisuudessa poikkeuksellisen kriittinen instituutin toimintaa kohtaan: “Pitää ymmärtää, että se [Konfutse-instituutti] on osa Kiinan politiikkaa. Ei tässä nyt pelkästään kielestä ja kulttuurista ole kyse. Kiinan tavoitteenahan on käyttää tätä Konfutse-instituuttia välineenä, jotta he pääsevät enemmän sisälle tähän yhteiskuntaan.’’, Lahtinen totesi viime vuonna Ylelle. Lahtinen ei kuitenkaan ole kantansa kanssa yksin. Human Rights Watchin teettämä, yli sadoista akateemikkojen, kuraattoreiden ja opiskelijoiden haastatteluista tehty tutkimus osoittaa instituuttien pyrkivän

tutkainlehti.fi

joko passiivisesti tai aktiivisesti estämään tiettyjen teemojen, kuten uiguurien autonomisen alueen Xinjiangin, Tiananmenin sekä Tiibetin käsittelyä. Lännessä ollaan herätty myös Kiinan harjoittamaan vakoiluun ja instituutteja ollaan on sen johdosta järjestelmällisesti suljettu. Viime vuonna Ruotsista tuli ensimmäinen eurooppalainen valtio, joka päätti sulkea kaikki maassaan toimivat Konfutse-instituutit.

”Uskon, että Suomessa Kiinaa tutkivat tietävät, että Julie Chenillä on kaksi hattua. Joskus hän on Konfutse-instituutin johtaja, joskus hän taas vaihtaa hattua ja tutkii Xinjiangia, Tiibetiä ja Hongkongia.” Niin, muualla lännessä huoli instituuttien vaikutuksesta kansalliseen turvallisuuteen ja akateemiseen vapauteen on näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Suomessa tilanne on hyvin erilainen. Täällä uutiskuvissa vilisevät Ähtärin pandat. Palataan alussa mainittuun Snellmaniin. Hän on sekä yliopiston vararehtori että Konfutse-instituutin johtokunnan puheenjohtaja. Yle Spotlight ei Snellmanin mukaan aiheuttanut minkäänlaista sisäistä tai ulkoista keskustelua instituutin roolista. - Ohjelmasta ei tullut oikeastaan mitään keskustelua. Voisi sanoa, että korona iski päälle melkein samana päivänä. Ei tullut sisäistä, eikä tullut mitään ulkoista palautetta.

Vararehtorin mukaan vastaavanlaisilla ohjelmilla halutaan kärjistää. Ohjelmassa nimettömänä esiintynyt Tiibet-tutkija kertoi, että oli instituutin painostuksesta johtuen päättänyt lopettaa tutkimuksensa. Snellman yllättyi katsottuaan ohjelman, jossa hän itsekin esiintyi. - Minulle ei ole tullut tällaista tietoa. Katsoin ohjelmaa hieman yllättyneenä, ei minulle ole tullut virallista tietoa mistään tällaisesta. Kaikesta huolimatta hän myöntää, että Helsingin yliopisto on poikkeus pohjoismaisessa vertailussa. - Olemme kyllä täysin tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu, ja siitä, että olemme melko lailla ainoa Pohjoismaa, joissa Konfutse-instituutteja enää on. Miksi yliopisto sitten vaikuttaa julkisuudessa olevan niin huoletta instituutin suhteen? - Tässä on montakin syytä. Yksi on se, että olemme tehneet selkeä linjauksen siitä, että meillä Konfutse-instituutti keskittyy kielenopetukseen. Olemme myös järjestäneet instituutin johtamisrakenteen toisin kuin monessa muussa maassa. Kiina lähettää kiinanopettajat, mutta me olemme pitäneet sen ehdon, että instituutin johtaja on Helsingin yliopiston valitsema professori. Snellman painottaa kielenopetusta useaan otteeseen. Tiedustelen sähköpostitse yliopiston kansainvälisten asioiden kehittämispäällikkö Markus Laitiselta, miten rahoitus eri osapuolten välillä jakautuu. Laitinen on toiminut myös esittelijänä instituuttia koskevissa sopimuksissa. Hän kertoo, että kiinanopettajien sekä vararehtorin palkkojen lisäksi “Kiinasta on saatu vuotuista rahoitusta tapahtumien ja vastaavien järjestämiseen.” Laitinen

kehottaa

kysymään

TUTKAIN 4/2021

Cheniltä, minkälaisista tapahtumista on kyse.

Jaottelu ei professorin mukaan ole aina helppoa.

26. marraskuuta: “Research Workshop: The Making of Belt and Road Initiative Projects in African States”, 31. elokuuta: “Meeting the author event: Monique Taylor: The Chinese State, Oil and Energy Security”, 12. lokakuuta: “Online event with Chen Qiufan, China’s famous sci-fi writer”.

- Se on vaikeaa, koska olen loppujen lopuksi yksi ihminen. Joskus vihaan sitä, että minulla on kaksi persoonaa, mutta tämä on elämäni.

Tapahtumalistan lisäksi Chen välittää tiedotteen, jossa todetaan, että instituutti on vuodesta 2017 integroitunut aktiivisemmin Helsingin yliopistoon. Instituutilla on esimerkiksi läheistä yhteistyötä yliopistolla toimivan kiinalaisen oikeuskulttuurin keskuksen kanssa. Snellman myöntää, että kritiikkiä instituuttia kohtaan on. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, että yliopiston sopimus Konfutse-instituutista umpeutuu tammikuussa 2023. - Niin kauan kun meillä on sopimus voimassa, toimimme sen mukaisesti. Kaksi hattua Julie Yu-Wen Chen on muutakin kuin Konfutse-instituutin johtaja. Chen tutkii työkseen Kiinaa. Osa hänen tutkimusaiheistaan on Kiinan kannalta kiusallisia, ja hän myöntää, ettei instituutti katsoisi hyvällä, mikäli hän puhuisi niin sanotusta kolmesta T:stä: Taiwanista, Tiibetistä ja Tiananmenista. Chen on ratkaissut ongelman jaottelemalla elämänsä kahteen eri lokeroon. Tai hattuun, niin kuin hän itse sanoo. - Uskon, että Suomessa Kiinaa tutkivat tietävät, että Julie Chenillä on kaksi hattua. Joskus hän on Konfutse-instituutin johtaja, joskus hän taas vaihtaa hattua ja tutkii Xinjiangia, Tiibetiä ja Hongkongia, Chen pohtii.

Chen ei pidä vastakkainasettelusta ja on päättänyt olla järjestämättä Kiinan kannalta kiusallisia tilaisuuksia. Kaikki Chenin eurooppalaiset kollegat eivät kuitenkaan ole yhtä maltillisia. Osa heistä on onnistuneesti järjestänyt tapahtumia, joissa kolmea T:tä käsitellään. - Soitin kollegalleni ja kysyin, että miten onnistuit järjestämään tämän? Hän sanoi: “Jouduin isoon taisteluun kiinalaisten kanssa”. Lopulta hän kuitenkin voitti, Chen naurahtaa. Kiusallisista tilanteita on koettu myös Helsingin päässä. Konfutse-instituutin järjestämissä julkisissa tilaisuuksissa yleisö saattaa kysyä vaikeitakin kysymyksiä. Chen kertoo, ettei pyri estämään niiden käsittelyä, päinvastoin. - Eräässä tapahtumassa vuonna 2016 yksi puhujista alkoi esitellä Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksia. Hänellä oli Powerpoint ja kaikki. Minä annoin sen jatkua. Kiinalaiset työntekijät istuivat professorin mukaan kiusallisina ja kuikuilivat hänen suuntaansa hermostuneina. - Minä nyökkäsin päätäni heille, ja esitys jatkui. Voin luvata, ettei minun aikanani mitään ole estetty. Olet ikään kuin portinvartija akateemiselle vapaudelle? - Olen portinvartija, mutta se on stressaavaa. Pyydän tässä vaiheessa Cheniä

vaihtamaan hattuja. Tutkijan hattu sopii hänelle hyvin, sillä hän selkeästi tietää, mistä puhuu. Kiinasta hän on huolissaan. Suurinta kitkaa lännen ja Kiinan välillä aiheuttavat Chenin mukaan arvot. Hän jaottelee ongelmat demokratian ja autoritarismin akselille. Pelko ei Chenin mukaan nouse siitä, etteikö lännessä ymmärrettäisi vastakkaisia arvoja. Uhka nähdään Kiinan nousussa maailmanpolitiikan parrasvaloihin. - Autoritaarinen hallinto haluaa olla maailman ykkönen. Tämä tarkoittaa, että sillä olisi oikeasti mahdollisuus muovata maailmanpolitiikkaa autoritaarisempaan suuntaan. Autoritarismin lisäksi huolta herättää moni muukin asia. Vuositasolla maa teloittaa eniten ihmisiä maailmassa, vangitsee mielipidevaikuttajia sekä rajoittaa ilmaisunvapautta.

“Jos tuhoat jonkun sielun, on se verrattavissa ihmisen tappamiseen.” Ja sitten on uiguurit. - Tilanne on todella surullinen ja pahenemaan päin. Tässä on nyt jotain, joka on mennyt hyvin pieleen. Kyse on inhimillisten oikeuksien ja kunnian loukkaamisesta. Olen aika äänekkäästi kaikkea tätä vastaan. Tänä vuonna EU yritti pullistella lihaksillaan julkaisemalla joitakin tiedotteita, mutta Kiinaa ei pelota teidän keppinne. Uiguureja tutkinut Chen ei säästele sanojaan. - Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan. Heidät laitetaan leireille, pakotetaan luopumaan kulttuuristaan ja ideologioistaan ja aivopestään uskomaan johonkin

→

12 toiseen, muuten heitä kidutetaan. Chen kertoo tuskallisen yksityiskohtaisesti, mitä leireillä tapahtuu. Lukuisten uutislähteiden mukaan Kiina pyrkii kontrolloimaan uiguuriväestön määrää ehdottomin keinoin. Viime vuonna AP News, BBC ja The Guardian muiden joukossa uutisoivat, että Kiina pakkosterilisoi uiguurinaisia kirurgisesti ja abortoi näiden lapsia vastoin äitien tahtoa. - Tässä puhutaan ei pelkästään ihmisen, vaan kokonaisen etnisen ryhmän tuhoamisesta. Joku, jota kidutetaan ja laitetaan kärsimään tällaisten traumojen läpi, ei ikinä voi palata normaaliksi ihmiseksi. Tämä on todella julmaa. Jos tuhoat jonkun sielun, on se verrattavissa ihmisen tappamiseen. Maassa maan tavalla, mutta kumman? Chen ottaa molemmat työnsä

vakavasti. Instituutin johtamisessa vastuu ulottuu kuitenkin myös tiedeyhteisön suojeluun. - Kiina ei voi tehdä mitä tahansa he haluavat. Ja hehän haluavat, heillä on se pyrkimys. Jos akateemisen vapauden suhteen nousee ongelmia, minun tehtäväni instituutin johtajana on tehdä siitä loppu ja sanoa, että tuolla tavoin emme hoida asioita täällä. Yle Spotlight nosti esille Helsingin yliopiston allekirjoittaman sopimuksen Konfutse-instituutista, jossa mainitaan sekä Kiinan että Suomen lainsäädäntöä sovellettavan. Kysyn Cheniltä kyseisestä kohdasta ja vastaus on yllättävä. - Tämä muutettiin viime vuonna. Nyt sopimus kunnioittaa Suomen lakia. Kysyn sopimuskohdasta myös Snellmanilta, joka aiemmin vakuutti, ettei ohjelmasta syntynyt minkäänlaista sisäistä tai ulkoista keskustelua. Hän kertoo sopimuksen avaamisen liittyneen Kiinan päässä tapahtuneisiin organisaatiomuutoksiin. - Kun hallintorakenne Kiinassa muuttui, niin tässä on nyt se uusittu sopimus. Me vaadimme sitä, että kohta Kiinan lain soveltamisesta poistetaan. Me haluamme kuitenkin Suomessa toimia Suomen lakien mukaisesti ja Helsingin yliopistolla on autonomia. Konfutse-instituutteja koordinoi vuoteen 2020 asti Kiinan opetusministeriön alaisuudessa toimiva Hanban. Kansainvälisen kritiikin johdosta Kiina kuitenkin uudelleenorganisoi instituuttien

tutkainlehti.fi

rahoituksen siirtäen sen valtion opetusministeriön alaiselle voittoa tavoittelemattomalle järjestölle nimeltä ’’Kielen opetuksen ja yhteistyön keskus” (Center for Language Education and Cooperation). - Kun sitten Kiinassa tehtiin muutos siitä, että Hanban ei enää ollut sopimusosapuoli, vaan teimme sopimuksen Renmin-yliopiston kanssa, niin käytimme tilaisuutta kirkastaaksemme asiaa edelleen. Tämä ei liittynyt Spotlight-ohjelmaan tai mihinkään instituutin toiminnassa ilmenneeseen epäkohtaan, Snellman tarkentaa sähköpostitse. Tiedustelen suojelupoliisilta (Supo), mikäli he näkevät kiinarahoitteisen instituutin toiminnan akateemisen yhteisön sisällä riskinä. - Monessa maassa ja korkeakoulussa on viime vuosina harkittu Konfutse-instituuttien asemaa uudelleen. Emme valitettavasti voi kuitenkaan ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin. Suojelupoliisi painottaa, että korkeakoulumaailmassa tapahtuvasta kansainvälisestä yhteistyöstä on paljon hyötyjä, niin myös Kiinan kohdalla. - Samaan aikaan pitää olla tietoinen yhteistyöhön liittyvistä riskeistä. Kiina on yksi niistä valtioista, joiden tiedustelupalveluja ja vaikuttamisorganisaatioita Suomi kiinnostaa. Oletteko huolissanne Kiinan vaikutusvallan kasvusta Suomen sisällä? - Kiina on yksi niistä valtioista, jotka toteuttavat aktiivista vaikuttamista omien rajojensa ulkopuolella. Tällainen toiminta on viime vuosina yleistynyt Kiinan suurvaltatavoitteiden myötä.

TUTKAIN 4/2021

Lukeutuvatko Konfutse-instituutti sekä maan suurlähetystö aktiivisen vaikuttamisen tai jopa suoran vakoilun työkalupakkiin? - Kiina on yksi niistä valtioista, joiden tiedustelupalveluja Suomi kiinnostaa. Taustalla on pitkäaikainen ja jatkuva kiinnostus Suomea kohtaan. Emme kuitenkaan ota julkisesti kantaa siihen, miten tiedustelupalvelut mahdollisesti toimivat Suomessa.

“Ideaalisti, kuten Euroopassa on tapana, haluaisimme riippumatonta tietoa Kiinasta.” Instituutin tulevaisuus on täysin auki ja tuleva vuosi tulee olemaan sen olemassaolon kannalta kriittinen. Nykyinen sopimus päättyy tammikuussa 2023 ja sitä ennen käydään pitkät neuvottelut osapuolten välillä. Kysyn Cheniltä suoraan, mikäli hän toivoisi instituutin toiminnan jatkuvan. Seuraa pitkä hiljaisuus ja muutama kiusallinen naurahdus. Hetken päästä professori vakavoituu. - Minulla on hyvin monimutkaisia tunteita tähän liittyen. Jos saisimme omat resurssimme opettajien palkkoihin, emme ehkä tarvitsisi insituuttia. Mikäli emme löydä resursseja, olemme hyvin riippuvaisia instituutista. Chen nostaa esille laajemman keskustelun riippumattomasta tiedosta ja ulkopuolisen rahoituksen ongelmista. Haaste täällä Suomessa on, että 14 vuoden aikana emme ole huolellisesti ajatelleet sitä, mikäli oikeasti hyväksymme riippuvaisuutemme ulkoisesta rahoituksesta.

- Ideaalisti, kuten Euroopassa on tapana, haluaisimme riippumatonta tietoa Kiinasta. Mitä sanoo instituutin johtokunnan puheenjohtaja ja yliopiston vararehtori Snellman? - Ensi vuoden aikana teemme joko ratkaisun, että teemme uuden sopimuksen tai emme tee uutta sopimusta. Tällä hetkellä saamme kielenopetuksen maksamatta siitä, Kiina maksaa sen kokonaan. Rahoitus ei kasva, joten nuo rahat olisivat sitten jostain muusta pois. Henkilökohtainen mielipiteemme on kuitenkin, että kyllä meidän täytyy pitää huolta suomalaisten asiantuntijoiden kiinan kielen taidosta. Mikäli instituutti suljetaan, pyrkisimme siis järjestämään opetuksen muilla keinoilla ilman muuta, mutta se vaatii ison ajattelun. Snellmanin viimeisistä sanoista ennen puhelun päättymistä voi kenties päätellä jotain rivien välistä. Tämä on toki puhtaasti toimittajan omaa spekulointia. - Malttia nyt! Sopimuksen viimeinen vuosi alkaa, ja kyllä me harkitsemme ne ratkaisut, jotka teemme. Suomalaisuus sopii Taiwanilaisella Chenillä on kahden hatun lisäksi myös kaksi kotia. Toisen kohtalo on auki, eikä se ole Suomi. Kiinan ja Taiwanin suhteet ovat Chenin mukaan kiristyneet korona-aikana. - Tilannetta ei voi vähätellä, ja en olisi valitettavasti yllättynyt, jos presidentti Xi JinPing käynnistäisi sotilaallisen hyökkäyksen Taiwaniin. Olet huolissasi? - Totta kai, totta kai. Minulla on maassa perhettä ja ystäviä. Tämä ei ole minulle helppo puheenaihe.

“Minulle suomalaisten tapa olla on OK. Luonteeni on kaksiosainen: kun puhun, puhun paljon ja kun olen ujo, olen todella ujo.” Elämään mahtuu silti paljon hyvääkin. Suomesta on tullut Chenin uusi koti. Talvien kylmyys ei kuulemma haittaa, sillä Kazakstanissa lämpötila saattoi laskea -60-asteiseksi, Chen kertoo nauraen. Läpi haastattelun olen kiinnittänyt huomiota Chenin nauruun ja hänen eläväiseen ilmaisutapaansa. Yhtä avoimen oloista ihmistä tuntuu näin äkkiseltään olevan vaikea keksiä. Sopiiko professorin kupliva luonne suomalaisten joukkoon? - Minulle suomalaisten tapa olla on OK. Luonteeni on kaksiosainen: kun puhun, puhun paljon ja kun olen ujo, olen todella ujo. Työnarkomaaniksi itseään kutsuva professori ei kuitenkaan vietä kaikkea aikaansa pelkästään toimistolla. Chenin side Suomeen on vahvistunut muistakin syistä. - Minulla on täällä nyt myös perhe, joten tästä on tullut toinen kotini. Chen joutuu mahdollisesti luopumaan toisesta hatustaan, mikäli yliopisto päättää sulkea instituutin. Näyttää kuitenkin siltä, että kahden hatun sijaan Chenillä tulee olemaan kaksi passia. Viikko ennen lehden julkaisua saan Cheniltä sähköpostin. “Sain Suomen kansalaisuuden.”

Unohdetut ulkosuomalaiset tek sti leo valk am a ku vit us ver na ruokonen

lkosuomalaiset ovat poliittisella kentällä unohdettu ryhmä. Heitä on paljon ja he ovat viihteessä ja kulttuurissa todella näkyviä. Silti he äänestävät todella harvoin ja heistä ei puhuta eduskunnassa. Ulkosuomalaisten poliittiseen käyttäytymiseen liittyy monia kysymyksiä, kuten miksi eivät he äänestä ja miksi eivät puolueet ole kiinnostuneita ulkokansalaisten aktivoinnista?

tutkainlehti.fi

TUTKAIN 4/2021

ikseivät ulkosuomalaiset äänestä? Nuo Suomen ulkopuolella asuvat Suomen kansalaiset ovat melko usein uutisten keskipisteenä. Suomen ulkopuolella toimivat urheilijat, tutkijat, muusikot ja muut julkkikset ovat usein näkyvissä, varsinkin kun he voittavat jotain. Samaa julkisuutta ei todellakaan saa tämän ryhmän poliittinen käytös. Ulkosuomalaisista noin 16 prosenttia eli noin 41 000 ihmistä äänesti vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, joka oli noin 5000 äänestäjää enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Uskon, että tämä johtui pääosin siitä, että vuonna 2019 otettiin käyttöön ensimmäisen kerran mahdollisuus äänestää postitse. 16 prosentin äänestysprosentti olisi millä tahansa muulla ryhmällä todella pieni, joten miksi vain harva kiinnittää tähän huomiota? Jos ulkosuomalaisilla olisi oma vaalipiirinsä, olisi se suurempi kuin Ahvenanmaan tai Satakunnan vaalipiiri. Se olisi suunnilleen samankokoinen kuin Keski-Suomen vaalipiiri. Voisi siis olettaa, että sekä mediaa että puolueita kiinnostaisi näin suuri ryhmä, joiden kohdalla äänestysprosentti on näin pieni. Todellisuudessa Suomen puolueilla on hyvin minimaalinen näkyvyys missään Suomen ulkopuolella ja ulkomailla puoluetoimintaa on organisoitu hyvin vähän. Toisaalta ulkosuomalaiset eivät myöskään näy eduskunnassa. Esimerkiksi käyttämällä Lakitutka-tietokantaa löytyy ulkosuomalaisista maininta 43 valiokunta-asiakirjassa, kun yhteensä asiakirjoja on yli 47 000. Ensimmäiseksi

kysymykseksi

saattaa nousta, onko ulkosuomalaisia edes mielekästä pitää omana poliittisena ryhmänään? Sanoisin, että vastaus on ehdottomasti kyllä. Aivan kuten muillakin asuinpaikoilla, on myös ulkomailla asuvilla omanlaiset äänestystendenssinsä, eivätkä he äänestä samalla tavalla kuin kotimaassa asuvat. Tämän lisäksi on tiettyjä poliittisia kysymyksiä, jotka ovat erityisten relevantteja tälle ryhmälle. Ulkomailla asuvien verotusta koskevat kysymykset, kaksoiskansalaisuuden käytännöt sekä asevelvollisuutta koskevat kysymykset koskettavat erityisesti ulkosuomalaisia. On siis kysyttävä miksi ulkosuomalaiset eivät äänestä. Tähän on monia syitä, mutta yksi tärkeimmistä varmasti on, että osaa ei kiinnosta suomalainen politiikka. Monilla ulkosuomalaisista on Suomen ja jonkin muun maan kansalaisuus. He asuvat toisessa maassa ja heillä on tämän maan identiteetti. He myös kokevat itsensä osaksi tämän maan poliittista yhteisöä, siispä osalla heistä on vain hyvin heikko yhteys suomalaiseen politiikkaan. Vaikka heillä on Suomen kansalaisuus, he eivät koe itseään kovinkaan suomalaisiksi. Hekin, jotka kokevat vahvaa yhteyttä Suomeen, saattavat seurata suomalaista politiikkaa kovin vähän. Tämä voi johtaa äänestämättä jättämiseen. Tähän myös kytkeytyy koettu tiedon vähyys. Ulkosuomalaiset kokevat usein, etteivät he tiedä tarpeeksi suomalaisesta politiikasta, joten he jättävät äänestämättä. Toinen tärkeä syy on äänestämisen vaikeus. Ulkomailla äänestyspaikkoja on paljon vähemmän kuin Suomessa, joten äänestäminen saattaa olla todella suuri vaiva. Monissa maissa on vain yksi

äänestyspaikka, joten pääkaupungin ulkopuolella asuvan suomalaisen matka ääniuurnille voi pahimmillaan kestää vuorokausia. Joskus on myös lennettävä tai matkustettava muulla kalliilla kulkuvälineellä äänestyspaikalla, joten voi olla että varallisuutensa takia ulkosuomalaiselta jää ääni käyttämättä. Postiäänestys-mahdollisuuden tulon jälkeen tämä on pienempi ongelma, mutta tämä on varsinkin aiemmin ollut merkittävä ongelma. Toinen kysymys on, miksi puolueita ei kiinnosta noin 200 000 äänestäjää, jotka pitäisi aktivoida uurnille. Todennäköisesti suurin syy on, että he asuvat ympäri maailmaa, joten heidän tavoittamisensa on hankalaa. Monet eivät kuulu mihinkään paikalliseen ulkosuomalaisten ryhmään, joten heitä on vaikea edes tunnistaa potentiaalisiksi äänestäjiksi. Joitain pyrkimyksiä ryhmän aktivoimiseen on toki ollut, kuten ehdokkaiden matkat Etelä-Espanjaan, mutta tämä toiminta on ollut melko vähäistä. Esimerkiksi nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto oli ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja Fuengirolassa kampanjoimassa. Vaikea tavoitettavuus tekee myös toiminnasta kalliimpaa. Erityisesti mainostaminen ulkomailla fyysisesti on selvästi hankalampaa ja äänestäjiä on vähemmän. Jos mainoksen hinta suhteutetaan mahdollisten äänestäjien määrään, käy äänten kalastelu kovin kalliiksi ulkomailla. Toki ulkomailla toimimisessa voi olla muitakin ongelmia; esimerkiksi paikalliset lait saattavat kontrolloida poliittista toimintaa eri tavoin ja paikallistoiminnan aloittaminen vaatii myös kiinnostuneita paikallisia toimijoita.

→

Mikä siis ratkaisuksi? Internet on toki jo nyt mahdollistanut uusia tapoja, joilla ulkosuomalaiset voivat olla vahvemmin mukana Suomen poliittisessa toiminnassa. Puolueet voisivat yrittää paremmin aktivoida ulkokansalaisia internetin kautta esimerkiksi erilaisten ulkosuomalaisten Facebook-ryhmiä käyttäen. Myös suora mainostaminen ulkosuomalaisille on nykyään mahdollista verkossa toisin kuin ennen. Toinen keskeinen ratkaisu on lisätä resursseja vahvempaan paikallistoimintaan ulkomailla. Vähintäänkin paikallistoimintaa voitaisiin harjoittaa paikoissa, jossa on suuri määrä ulkosuomalaisia yhdessä paikassa, kuten Etelä-Espanjassa tai tietyissä Ruotsin osissa. Tämän lisäksi samanlaista toimintaa voisi rakentaa maailman suurimpiin kaupunkeihin, kuten Lontooseen, jossa on myös merkittävä yhteisö ulkosuomalaisia. Puolueiden paikallisjärjestöt maiden ulkopuolella ovat yleistyneet ympäri maailmaa ja esimerkiksi Viron konservatiivisella EKRE-puolueella on jokseenkin aktiivinen Suomen jaosto. Esimerkiksi Viron vaaleissa vuonna 2019 se järjesti yhteislähdön

Jos ulkosuomalaisilla olisi oma vaalipiirinsä, olisi se suurempi kuin Ahvenanmaan tai Satakunnan vaalipiiri.

tutkainlehti.fi

äänestykseen sekä pullakahvit Länsisatamassa. Tällaisten yksinkertaisten tekojen avulla puolueiden ulkomaan jaostot voisivat aktivoida kansalaisia vähintäänkin niissä paikoissa, jossa on suurempi ulkosuomalaisten kertymä. Tämä on yksinkertainen esimerkki toiminnasta, joka on halpaa, mutta jolla voidaan saada aktivoitua äänestäjiä. Kolmas keino, jonka suosio kasvaa erityisesti EU:ssa, on puolueiden välinen yhteistyö. Samanlaiset puolueet, kuten vaikka eri maiden sosiaalidemokraattiset puolueet ovat tehneet EU:ssa sopimuksia keskenään. Saksan sosiaalidemokraatit ovat yrittäneet saada Saksassa asuvia italialaisia äänestämään Italian sosiaalidemokraatteja Italian vaalien aikaan ja myöhemmin Italian puolue teki vastapalveluksen Saksan vaaleissa. Tämä toiminta on erityisten helppoa EU:ssa, jossa puolueet ovat jo valmiiksi Euroopan parlamentissa samoissa ryhmissä samanlaisten, muista EU-maista tulevien puolueiden kanssa. Tärkein asia muutoksen saamiseksi olisi, että puolueet huomioisivat ulkosuomalaiset paremmin. Tarkistin kaikkien eduskuntapuolueiden puolueohjelmat, yhdessäkään niistä ei mainita ulkosuomalaisia tai -kansalaisia kertaakaan. Puolueet eivät ota ulkosuomalaisia huomioon ollenkaan ohjelmissaan ja vain hyvin minimaalisesti retoriikassaan. Tämä on ikävä noidankehä: kun ulkosuomalaiset eivät kiinnosta puolueita, eivät myöskään puo-

Joskus on myös lennettävä tai matkustettava muulla kalliilla kulkuvälineellä äänestyspaikalla, joten voi olla että varallisuutensa takia ulkosuomalaiselta jää ääni käyttämättä. lueet kiinnosta ulkosuomalaisia, jolloin vain pieni osa äänestäjistä on ulkosuomalaisia, minkä vuoksi taas puolueita kiinnostavat ulkosuomalaiset yhä vähemmän. Globalisaation myötä ulkosuomalaisten määrä on kasvanut ja tulee todennäköisesti kasvamaan edelleen. Niinpä onkin tärkeää, että politiikassa otettaisiin paremmin huomioon myös tämä vähälle huomiolle jäänyt ryhmä. Onneksi ulkosuomalaiset ovat itse tehneet aloitteita. Esimerkiksi ulkosuomalaisten Suomi-Seura on yksi pitkään toiminut intressiryhmä. Ulkosuomalaisparlamentti taas on keskustelufoorumi, jossa ulkosuomalaiset ovat voineet nostaa omia huolenaiheitaan esiin. Olen sitä mieltä, että valtio voisi tehdä enemmän äänestysprosentin nostamiseksi, mutta ennen kaikkea puolueilla pitäisi olla suurempi rooli ulkosuomalaisten aktivoimisessa, sillä se on niiden omien intressien mukaista.

Accenture ja Pelastakaa Lapset rakentavat digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden oppimisalustan Digihyvinvoinnin ja turvallisuuden taidot ovat lapsille tärkeitä taitoja. Digilaitteiden käyttö voi olla lapsille hauskaa ja hyödyllistä, mutta verkkoon liittyy myös uhkia. Kiusaaminen ja ahdistelu ovat osaksi siirtyneet verkkoon. Lapset voivat myös esimerkiksi olla huijausten uhreja tai törmätä ahdistaviin väkivaltaisiin sisältöihin. Turvallisuuskysymysten lisäksi lähes kaikissa lapsiperheissä pohditaan, millainen digilaitteiden käyttö tukee lapsen hyvinvointia ja oppimista. Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsilla on oikeus suojeluun uhilta myös verkkoympäristössä sekä oikeus terveyteen ja hyvinvointiin. Digitaalisten turvataitojen ja –tietojen sekä hyvinvointiin liittyvien taitojen opettaminen on näiden oikeuksien edistämistä käytännössä.

Accenture, Pelastakaa Lapset ja useat kumppanit rakentavat yhdessä digitaalista oppimisalustaa, jonka avulla viidesluokkalaiset voivat oppia digitaitoja hauskalla tavalla osana koulutyötä vuodesta 2022 alkaen. Kouluissa toimimisen etuna on, että niiden kautta tavoitetaan kaikenlaisia lapsia, ei vain heitä, joiden kotona osataan jo valmiiksi huolestua liiallisesta ruudun ääressä oleilusta.

Oppimista ja dataa Oppimisalustan sisällöt perustuvat Opetushallituksen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman digitaalista hyvinvointia ja turvallisuutta koskeviin teemoihin. Kehityksessä hyödynnetään myös Pelastakaa Lasten asiatuntijoiden osaamista ja ymmärrystä lasten digitaalisesta arjesta ja Accenturen asiantuntijoiden osaamista digitaalisten palvelujen suunnittelusta ja kehittämisestä. Samalla kun lapset seikkailevat oppimisalustalla, heidän vastauksistaan kerätään dataa. Opettaja saa näin tietoa oman luokkansa osaamisesta sekä materiaaleja, joiden avulla oppilaiden kanssa voi tutustua aiheisiin syvemmin. Anonyymiä dataa käytetään myöhemmin myös viestinnän ja vaikuttamisen tukena. Jotta lasten digitaalinen elämä olisi jatkossa turvallisempaa ja onnellisempaan, tarvitaan mukaan laaja joukko erilaisia toimijoita.

Yhdessä paras lopputulos Accenturen ja Pelastakaa Lasten yhteishanke on alusta alkaen noudattanut muotoiluajattelun periaatteita. Tämä tarkoittaa, että ratkaisut luodaan yhdessä palvelun käyttäjien kanssa ja ideoista kehitetään prototyyppejä, joita testataan käyttäjillä. Palautteen pohjalta iteroidaan ratkaisuja ja tehdään niistä yhdessä entistä parempia. ”Niitten pitää olla hauskoja, ei koko ajan tylsiä kysymyksiä” - kehitykseen osallistunut koululainen. Kun kehitetään palvelua, joka on suunnattu lapsille, tulee se suunnitella lasten ehdoilla. Tästä syystä lasten osallistaminen on erityisen tärkeää. Lasten avulla olemme yhdessä luoneet tylsän kyselyn sijaan hauskan ja mukaansa tempaavan palvelun, joka samalla tarjoaa aikuisille arvokasta tietoa lasten digitaalisesta hyvinvoinnista. Mirja Hämäläinen Digihyvinvoinnin asiantuntija, Pelastakaa Lapset Tomas Lindberg Palvelumuotoilija, Fjord

Tappio Afganistanissa – Onko Yhdysvaltain aika supervaltana päättymässä? te k sti a x el alvesalo

k u vit u s hanna leh m onen , k u vat u nsplash

mperiumien hautausmaa – The Graveyard of Empires on nimike, joka on annettu Afganistanille. Nimi juontaa juurensa historiallisesta taipumuksesta, jossa vieraat ja voimakkaammat sotajoukot epäonnistuvat ja kaatuvat Afganistaniin tunkeutuessaan. Yhdysvaltojen sotilasjoukot poistuivat virallisesti Afganistanista 30. elokuuta 2021 jättäen jälkeensä 20 vuoden mittaisen miehityksen, jonka taloudellinen loppusumma hipoo Brownin yliopiston tutkimuksen mukaan kahta ja puolta biljoonaa dolla-

tutkainlehti.fi

ria. Yhdysvaltain vuonna 2001 aloittama Afganistanin miehitys ja operaatio pysäyttää terroristijärjestö al-Qaidan ja Talibanin toiminta Lähi-idässä on mittakaavaltaan ihmiskunnan historiassa ennennäkemätön. Operaation laajuus, pituus ja budjetti ovat päätähuimaavia. Operaation pöyristyttävin hinta voidaan kuitenkin mitata vain ihmiskärsimyksessä. Afganistanissa on kuollut 20 vuoden aikana yli 240 000 ihmistä, joista yli 70 000 ovat olleet siviilejä. Tämä on noin 30 prosenttia kaikista kuolleista. Puhumattakaan siviileistä, jotka ovat haavoittuneet,

menettäneet läheisiä tai saaneet elinikäisiä traumoja. Tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Yksi asia on kuitenkin 20 vuoden jälkeen selvää. Yhdysvaltojen miehitys Afganistanissa oli katastrofaalisen mittakaavan sotilaallinen ja humanitaarinen epäonnistuminen. Mikä meni vikaan? Mikä on Yhdysvaltojen rooli maailmassa? Onko tuuli niin sanotusti kääntynyt mitä tulee Yhdysvaltain asemaan maailman johtavana maana? Yhdysvallat on jo kauan harjoittanut interventiopolitiikkaa ja

TUTKAIN 4/2021

usein myös suurella menestyksellä. Afganistanin miehitys oli kuitenkin poikkeus, sillä se on objektiivisesti Yhdysvaltojen suurin ulkopoliittinen epäonnistuminen noin puoleen vuosisataan Vietnamin sodan päättymisen jälkeen. Miten voi olla, että Yhdysvallat ja länsimaiden luoma ennenäkemättömän voimavarainen ja resurssirikas koalitio epäonnistui tehtävässään luoda Afganistanista vakaa ja turvallinen maa? Kysymykseen ei ole yhtä selkeää vastausta. Afganistanin sotilaallisen johdon korruptio ja resurs-

sien väärinkäyttö olivat isoja tekijöitä, mutta yksi suurimmista tekijöistä on yksinkertaisesti Afganistanin kansan luottamuksen puute Kabulin hallitukseen. Suurin osa Afganistanin kansalaisista ei asu suurkaupungeissa, kuten Kabulissa, vaan pienissä kyläyhteisöissä maaseudulla, jonne läntisen koalition infrastruktuuriprojektit ja humanitaarinen apu kohdistuivat huomattavasti harvemmin kuin urbaanikeskuksiin. Monille kansalaisille tieto Yhdysvaltain sotilaista oli vain huhu, joka osoitti itsensä todeksi vain satunnaisissa siviiliuhrejakin vaatineissa ohjusiskuissa.

On ymmärrettävää, miksi monet kansalaiset saattoivat nähdä Talibanin parempana vaihtoehtona kahdesta huonosta, sillä Talibanin sotilaat eivät ole sentään pommittaneet kyliä. Huonosti kerätyn informaation ja Yhdysvaltojen sotilaallisen johdon äkkipikaisuuden takia ohjusiskut kohdistuivat usein vahingossa siviileihin. Näin tapahtui 29. elokuuta Kabulissa, kun Yhdysvaltojen ohjusisku surmasi 10 siviiliä, joista seitsemän oli lapsia. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on nyt Yhdysvaltojen tulevaisuus ja suhde sen liittolaisiin. Monet

→

näkevät Yhdysvaltojen vetäytymisen Afganistanista konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka vuosikymmenien aikana kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat on alkanut menettää jopa kasvojaan läntisen maailman johtajana. Kieltämättä Yhdysvallat ei ole noudattanut kaikkia ulkopoliittisia periaatteitaan. Tästä esimerkkinä Donald Trumpin hallituksen ja Talibanin vuonna 2020 allekirjoittama Doha-sopimus, jossa määriteltiin Yhdysvaltojen vetäytymisen ehdot ja aikamääreet. Tämä on ristiriidassa yhden Yhdysvaltain tärkeimpien periaatteiden kanssa: “Yhdysvallat ei neuvottele terroristien kanssa.” Yhdysvaltojen vetäytymisprosessin yksi shokeeraavin ilmiö oli paikallisten afgaaniliittolaisten hylkääminen oman onnensa nojaan, kuten eräs Yhdysvaltoja auttanut tulkki kertoi haastattelussaan BBC:lle: “Minä pelastin amerikkalaisten henkiä vuosien ajan ja he hylkäsivät minut. Nyt minut ja perheeni tullaan murhaamaan.” On pöyristyttävää, että Yhdysvallat on hylännyt liittolaisiaan hengenvaaraan varsinkin, kun valtaosalla heistä ei ole ollut kykyä puolustaa itseään. Liittolaisten ehdoton suojeleminen on yksi Yhdysvaltojen ulkopoliittisista perusperiaatteista. Tämän säännön toimeenpano onkin mahdollistanut pitkän listan liittolaisia ja on yksi niistä syistä, miksi Yhdysvaltojen ulkopoliittiset hankkeet ovat olleet niin menestyksekkäitä. Yhdysvaltojen luoma Nato on ihmiskunnan historian suurin sotilaallinen liittouma. Liittolaisten heitteille jättäminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Vuonna 2019 Trumpin hallinnon aikana Yhdysvaltojen joukot vetäytyivät Syyrian rajalta jättäen vanhat liittolaiset, kurdit, Turkin asevoimien kynsiin. Yhdysvaltojen periaatteiden ajoittainen hylkääminen ja unohtaminen onkin johtanut skeptisyyteen eurooppalaisten johtajien joukossa. Jo vuonna 2018 Saksan liittokansleri An-

tutkainlehti.fi

gela Merkel sanoi puheessaan: “Eurooppa ei voi enää luottaa Yhdysvaltojen suojaan.” On sanomattakin selvää, että Yhdysvaltojen eurooppalaiset liittolaiset ovat erilaisessa asemassa kuin Lähi-idässä toimivat pienemmät tekijät, mutta on hyvin kuvaavaa, että vanhat ja vahvimmat liittolaiset puhuvat avoimesti skeptisyydestään Yhdysvaltain kykyyn suojella heitä. On myös mainitsemisen arvoista, että kyseinen lainaus tulee vuodelta 2018, jolloin Trumpin hallinto oli vallassa ja Trumpin niin kutsuttu America First -käytäntö oli erittäin epäsuosittu eurooppalaisten johtajien keskuudessa. Nykyinen presidentti Joe Biden onkin luvannut korjata Yhdysvaltojen suhteet sen eurooppalaisiin liittolaisiin ja vain aika näyttää, pitääkö tämä paikkansa. Myös Kiinan nousu globaalin suurvallan asemaan on asettanut Yhdysvallat tukalaan paikkaan. Kiinan ja Yhdysvaltojen kamppailu globaalista herruudesta on viime vuosikymmenenä kiihtynyt merkittävästi. Kiinan valtionmedia käyttääkin nyt Afganistanin vetäytymistä esimerkkinä siitä, miten Yhdysvaltojen ote globaalista hegemoniasta alkaa lipsua, ja miksi juuri Kiina nousevana suurvaltana tulee korvaamaan Yhdysvallat tulevaisuuden globaalia supervaltana. Yhdysvallat ei pysty auttaamaan edes rutiköyhiä afgaaneja 20 vuoden yrityksen jälkeen, joten miten kukaan voisi enää olettaa, että Yhdysvallat voisi auttaa myös muita liittolaisiaan? Kiinan valtion virallinen uutistoimisto Xinhua kutsui Afganistanin vetäytymistä käsittelevässä artikkelissa Yhdysvaltoja ”maailman suurimmaksi levottomuuksien viejäksi” ja lisäsi, että ”sen hegemoninen ‘vain minä, eikä maailma’ -politiikka on aiheuttanut liian monia humanitaarisia tragedioita”. Kiina on viime vuosina alkanut parantamaan diplomaattisia suhteitaan erillisten eurooppalaisten valtioiden kanssa taloudellisen yhteistyön merkeissä. Kiinan tavoitteisiin kuuluu, että euroop-

palaiset johtajat näkisivät sen potentiaalisesti luotettavampana liittolaisena Yhdysvaltojen yhä huonontuvan maineen myötä. Afganistanin sota on Yhdysvaltojen ja maailman historiassa merkittävä luku. Onko tämä nyt Yhdysvaltojen globaalin hegemonian lopun alku? Tulevatko politiikan tutkijat tulevaisuudessa puhumaan siitä, miten tästä alkoi Yhdysvaltojen alamäki? Tuskin. Monimutkaisilla prosesseilla on harvoin yksinkertaisia lopputuloksia, mutta yksi asia on kuitenkin selvää: Afganistanista vetäytyminen on tuonut pöydälle uusia kysymyksiä ja näkökulmia Yhdysvaltojen roolista maailmalla. Monet kriitikot ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain roolin ei pitäisi olla niin kutsuttu “maailmanpoliisi”, ja että Afganistanin humanitaarinen kriisi onkin siitä täydellinen esimerkki. Lukemattomien dollareiden ja 20 vuoden yrityksen jälkeen Yhdysvallat onnistui parantamaan tilannetta joillakin osa alueilla kuten naisten koulutuksessa, mutta nyt Afganistanin kansa kärsii Yhdysvaltojen lähdettyä ja kaikki edistys joka saatiin aikaan tulee katoamaan Talibanin hallinnon alla. Samaan aikaan Yhdysvallat yrittää aktiivisesti pestä käsiään vastuusta. Toisaalta jotkut näkevät Yhdysvallat globaalin demokratian puolustajana ja uskovat sen interventiopolitiikan olevan oikeutettua, sillä vaikka se epäonnistuisi ajoittain, on Yhdysvallat kuitenkin auttanut maailmaa enemmän kuin vahingoittanut sitä. Oli näkemyksesi kumpi vain, on selvää, että Afganistanin vetäytymisellä tulee olemaan todella pitkäaikainen vaikutus ei vain Lähi-idän politiikassa, vaan myös globaalisti. Vetäytyminen tulee olemaan häpeäpilkku Yhdysvaltojen historiassa, sillä se on järisyttänyt valtion perusperiaatteiden uskottavuutta ja osoittanut Yhdysvaltojen kykenemättömyyden globaalin yleisön edessä.

BosniaHertsegovina uhkaa hajota

– heräävätkö väkivaltaisen menneisyyden kauhut eloon?

erisestä sisällissodasta kärsinyt Bosnia-Hertsegovina natisee liitoksissaan serbijohtaja Milorad Dodikin irtautumishalujen vuoksi. Mitä tapahtuu, kun taustalla vaikuttavat Venäjä, Euroopan unioni sekä hajoamissotien raaka väkivalta? te k sti j oa k i m k u llas k u vit u s anna kos k ela

tutkainlehti.fi

TUTKAIN 4/2021

alkanin niemimaalla sijaitsevaa Bosnia-Hertsegovinaa uhkaa pahin kriisi sitten 1990-luvun sotien. Bosnian serbitasavaltaan ja Bosnia-Hertsegovinan federaatioon jakautunut maa on vaarassa hajota, sillä serbitasavallan johtaja Milorad Dodik haluaa irtautua maan asevoimista, verohallinnosta, korkeimmasta oikeudesta sekä muista keskeisistä instituutioista.

toivoisesti apua Geneven pääkonttorilta serbijoukkojen vyöryessä kaupunkiin. ”Kiireellinen kiireellinen kiireellinen. B.S.A (Bosnian serbiarmeija) on tunkeutumassa Srebrenican kaupunkiin. Voiko joku pysäyttää tämän välittömästi ja pelastaa nämä ihmiset. Tuhannet heistä kerääntyvät sairaalan ympärille. Auttakaa!” viestitti rauhanturvaaja The New York Timesin mukaan.

Tilanne on aiheuttanut pelkoa konfliktin syttymisestä, sekä 1990-luvun kauhujen toistumista. YK:n rauhanlähettiläs Christian Schmidt varoitti turvallisuusneuvostolle tehdyssä raportissaan, että tilanne uhkaa maan rauhaa ja vakautta, sekä mahdollisesti myös Yhdysvaltain välittämänä tehtyä Daytonin rauhansopimusta, joka päätti aikanaan Bosnian sodan.

Apua ei koskaan tullut. Hengissä selvinneiden silminnäkijöiden mukaan tappaminen oli kliinisen suunnitelmallista muistuttaen massateurastusta sekä ihmismetsästystä. Tuhansia muslimimiehiä lastattiin rekkoihin ja kuljetettiin Drina-joen rantaan ammuttaviksi neljän ryhmissä. Teurastuksesta hengissä selvinnyt 17-vuotias Nezad Avdic kuvaili The New York Timesille serbisotilaiden hyytäviä sanoja. Puheet kuullessaan Avdic oli maannut haavoittuneena ruumiiden seassa esittäen kuollutta.

Jugoslavian kommunistidiktatuurin hajoamisesta 1990-luvun alussa syttyneet sodat olivat toisen maailmansodan jälkeen Euroopan verisimpiä. Sodissa kuoli arviolta 100 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa jugoslavialaista joutui pakenemaan kodeistaan. Sodan järkyttävimpiin tapahtumiin lukeutuu vuonna 1995 tapahtunut Srebrenican kansanmurha, jossa serbisotilaat teurastivat yli seitsemän tuhatta muslimitaustaista bosniakkia. Kansanmurhan tapahtumisesta on jälkikäteen sysätty vastuuta myös länsimaille, sillä se tapahtui YK:n rauhanturvajoukkojen hallitsemassa Srebrenicassa, jonne noin 40 000 siviiliä oli hakeutunut suojaan taisteluilta. YK ja länsivallat eivät uskoneet, että serbit saisivat kaupungin valloitettua, mutta toiveet osoittautuivat turhiksi. Kansanmurha kielletään Sanomalehti The New York Times kuvailee vuonna 1995 julkaistussa artikkelissaan, miten YK:n rauhanturvaaja pyysi epä-

”Olipa hyvä metsästys. Täällä oli paljon kaniineja”, serbisotilas sanoi iloisesti tarkastellessaan kuunvalossa kylpevää ruumiskasaa. Yhdysvaltojen ja YK:n sivusta seuraama Srebrenican kansanmurha on keskeisessä osassa myös maan nykyisessä kriisissä. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Emma Hakalan mukaan Serbitasavallan johtajat ovat kiistäneet bosniakkien teurastuksen olleen kansanmurha. ”Siihen kulminoituu retoriikkaa, että sodan haavat ovat siellä edelleen, eikä niitä ole pystytty käsittelemään. Kaikki eivät hyväksy omaa tai oman kansansa vastuuta tapahtumista”, Hakala kuvailee. Serbitasavallassa vastustetaan voimakkaasti kansanmurhan tunnustamista. Hakalan mukaan

irtautumishalujen ajankohta liittyy erityisesti YK:n korkean edustajan esiin tuomaan lakipakettiin, joka kriminalisoisi kansanmurhan kieltämisen Bosniassa. ”Dodik katsoi, että tämä on loukkaus Serbitasavallan itsemääräämisoikeudelle. Hän ikään kuin kostotoimenpiteenä ilmoitti, että vetää kaikki olennaiset valtion toimielimet, kuten armeijan ja verolaitoksen, Bosnian liittovaltiosta ja perustaa rinnakkaiset instituutiot Serbitasavaltaan. Venäjä rellestää vapaasti Hakala näkee irtautumispuheet myös poliittisen kannatuksen kalasteluna. Milorad Dodik on tuonut itsenäistymishalut toistuvasti esiin silloin, kun hän haluaa vahvistaa omaa asemaansa maan politiikassa. Tällä kertaa uhkausten takana on kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä, kuten kansanäänestyksen järjestäminen sekä Venäjän aiempaa vahvempi selustatuki. Venäjä tuki ortodoksiuskoa tunnustavia serbejä jo 1990-luvun sotien aikana ja on siitä asti jatkanut Serbitasavallan taustalla häärimistä. Emma Hakalan mukaan Venäjän motiivina on Euroopan Unionin laajenemisen vastustaminen. ”Venäjä pitää Balkanin maita pois EU:sta ja ikään kuin asettaa esteitä niiden EU-tielle, mikä tietysti onnistuu hyvin, mikäli maassa on tällainen merkittävä kriisi”, Hakala summaa. Geopolitiikan kiemurat kuroutuvat syvälle Balkanin maiden politiikkaan. Alue on ollut symbolisesti Euroopan unionin vastuulla ja vihjailuja maiden jäsenneuvotteluista on kuultu vuosikausia. Balkanilla tapahtuvat kriisit heikentävät EU:n uskottavuutta geopoliittisena toimijana ja epävakaat tilanteet ovat Venäjälle eduksi. Hakala korostaa, että EU on konkreettisesti kääntänyt selkänsä Balkanille. Kriisien puhje-

→

tessa niin Pohjois-Makedoniassa kuin Bosniassakin unioni on ollut poissa pelistä, vaikka se pitääkin yllä kaunopuheita Balkanin maiden jäsenyyden mahdollisuudesta. ”EU:n toiminta on ollut väkinäistä ja Balkanin maissa on herännyt epäilyksiä siitä, onko jäsenyys heille edes realistinen tavoite. Aina, kun ollaan avaamassa uusia jäsenneuvotteluja uusissa maissa ja ottamassa edistysaskelia, niin joku EU-maa asettuu vastahankaan”, Hakala lisää.

tutkainlehti.fi

Syytä Euroopan etäiseen suhtautumiseen voi etsiä myös viime vuosien kriiseistä unionin omalla alueella. Hakala muistuttaa unionin logiikasta, jossa laajentumisesta puhutaan ja sitä edistetään aktiivisesti silloin, kun EU:lla menee hyvin. Tilanteen vaikeutuessa laajentuminen unohdetaan ja keskitytään omien haasteiden ratkaisemiseen. Myös Balkanin maiden laajat ongelmat, kuten köyhyys, työttömyys ja korruptio ovat saattaneet aiheuttaa väsymystä unionissa.

”Sodan haavat ovat siellä edelleen.” – tutkija Emma Hakala

TUTKAIN 4/2021

Pandoran lipas Euroopan unionin välinpitämättömyyden ja Venäjän suhmuroinnin lisäksi Bosnian tilannetta hankaloittaa sen epämääräinen perustuslaki. Kunnollisesta perustuslaista ei ole maassa kuultukaan, vaan sen virkaa toimittaa 1990-luvun sotien jälkeen neuvoteltu Daytonin rauhansopimus. Sen mukaan maan johdossa on oltava yksi bosnialainen, serbialainen sekä kroatialainen. Bosniakki ja kroatialainen johtaja äänestetään Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta ja serbi Serbitasavallasta. Sopimus tuottaa sekavia ja kiistoille alttiita hallintorakenteita, sillä sitä ei alunperin ole tarkoitettu pysyväksi perustuslaiksi. Hakalan mukaan Daytonin rauhansopimus toimi hyvin sodan lopettamisessa, mutta se on myöhemmin tuonut haasteita politiikan tekemiseen. ”Tämä on johtanut siihen, että poliittisesta elämästä on tullut aika paljon etnonationalististen tahojen kamppailua”, Hakala tiivistää. Perustuslain uudistamisesta on käyty keskustelua jo vuosikausia. Politiikan keskittyessä kansallisten ryhmien väliseen nokitteluun monet köyhyyden kaltaiset akuutit ongelmat ovat jääneet ratkaisematta. Vaikka Daytonin rauhansopimuksen luomat haasteet ovat olleet tiedossa jo pitkään, sitä ei kuitenkaan ole lähdetty uudistamaan. ”Kukaan ei halua ryhtyä siihen, sillä pelätään, että Daytonin avaaminen olisi Pandoran lipas, jossa kaikki 1990-luvun konfliktit tulevat uudelleen ulos. Niin kauan kun tilanne pysyy kasassa, ei ole haluttu lähteä tökkimään sitä enempää.” Myös Serbian rooli herättää tilanteessa kysymyksiä. Maa ei ole kannattanut ajatusta Bosnian

serbitasavallan irtautumisesta järjestettävästä kansanäänestyksestä, mutta Dodikin suhteet Serbiaan ovat perinteisesti olleet hyvin lämpimät. Yle kertoo, että Serbian pääministeri Aleksandar Vučić vieraili marraskuun alussa Srebrenican kaupungissa, jossa hän laski seppeleen kansanmurhan uhrien muistomerkille. Myös kansanmurhan kieltävä Dodik laski seppeleen samassa tapahtumassa. Tutkija Emma Hakalan mukaan Serbia ei ole innoissaan irtautumishankkeista, sillä se ei halua edistää siitä syntyvää alueellista epävakautta. Bosnian serbitasavalta ei ole sellaisenaan elinkelpoinen maa ja irtautuessaan Serbia saattaisi joutua antamaan alueelle muun muassa taloudellista avustusta. Hakala kuitenkin näkee, että Serbialla on näppinsä pelissä kansanäänestyshankkeen taustalla. ”Vaikea nähdä, että Dodik olisi lähtenyt ilman Serbian tukea näitä esityksiä tekemään. Ensisijaisesti tämä on kuitenkin Dodikin omaa toimintaa ja aktiivisuutta”. Konfliktin uhka ilmassa Bosnia-Hertsegovinan väkivallan tahraama historia on aiheuttanut huolta konfliktin uusiutumisesta ja vanhojen haavojen avautumisesta. Globaalien konfliktien tutkimuskeskus International Crisis Group kirjoittaa, että aseellisen selkkauksen riski maassa on todellinen. Tutkimuskeskuksen mukaan konflikti saattaisi eskaloitua, mikäli irtautuneen Serbitasavallan poliisit alkaisivat ottaa haltuunsa raja-asemia ja kohtaisivat niillä federaation poliiseja tai paikalle lähetettyjä apujoukkoja. Toisen skenaarion mukaan federaation poliisi tuskin sietäisi serbitasavallan joukkoja Sarajevoa ympäröivillä vuorenharjanteilla, mikä saattaisi johtaa yhteenottoihin. Myös etnisesti monimuotoinen Mostarin kaupunki

herättää huolta. Kroatialaisten ja bosniakkien välit kaupungissa ovat perinteisesti olleet kireät ja irtautuminen saattaisi aiheuttaa jännitteiden purkautumisen väkivallan muodossa. International Crisis Group ei kuitenkaan näe, että väkivalta voisi toistua yhtä raakana ja samassa mittakaavassa kuin 1990-luvulla. Nykypäivän Bosnia on nimittäin alueellisesti hyvin jakautunut ja etniset ryhmät elävät pitkälti omiensa joukossa. Ryhmien sekoittumisesta kumpuava väkivalta olisi siksi tutkimuskeskuksen mukaan epätodennäköistä. Myös Emma Hakala korostaa, että tilanne Bosnia-Hertsegovinassa on tänä päivänä hyvin erilainen kuin 1990-luvulla. Hän sanoo, ettei aseellinen selkkaus hyödyttäisi Dodikia millään tavalla. Tietynlainen ilmassa leijuva konfliktin uhka, jonka varassa Serbitasavallan johtaja voi esittää poliittisia vaatimuksia on kuitenkin Dodikille hyödyksi. Vahinkokonfliktin riski on kuitenkin Hakalan mukaan olemassa. Hän ei silti pidä skenaariota väkivallasta kovin todennäköisenä. ”En näkisi sellaista vaaraa, että kansalaiset yhtäkkiä tarttuisivat aseisiin ja lähtisivät sotimaan. Vahinkokonfliktin uhka on toki olemassa, eli jokin asia vain eskaloituu ja päädytään aseelliseen selkkaukseen, mistä syntyy laajempi konflikti”, Hakala pohtii. Suurimpana ongelmana tutkija näkee kriisin venymisen ja sen vaikutukset maan poliittiseen keskusteluun. Hän sanoo, että pitkittyessään tilanne saattaisi lamaannuttaa maan hallintorakenteet ja typistäisi politiikan tekemisen konfliktiretoriikan ympärille. Näin keskittyminen köyhyyden ja korruption kaltaisiin ongelmiin vaikeutuisi entisestään. ”Se on iso uhka koko Bosnian olemassaololle”, Hakala summaa.

Amerikan kulttuurisotien aallot rantautuvat myös Suomeen

merikkalaiseen yhteiskuntaan liitetään mielikuva nykyaikaisuudesta ja sen viihdetuotanto on maailman vaikutusvaltaisimpia. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on kuitenkin paljon sisäisiä ristiriitoja ja eriarvoisuutta. Tällä hetkellä käynnissä on lukuisia erilaisia, keskenään ristiriidassa olevia kulttuurisotia, joista merkittävimmät vaikuttavat ja puhuttavat myös suomalaisessa yhteiskunnassa.

tek sti elise jääm er i k u vit us hanna lehmonen

merikkalainen kulttuuri tuo mieleen paljon erilaisia mielikuvia. Hollywoodin mahtipontisen elokuvatuotannon, New Yorkin suurkaupungin, 1700-luvun eurooppalaiset uudisasukkaat ja Amerikan sisällissodan sekä vuoden 2008 finanssikriisin. Amerikan moninainen kulttuurien, etnisten ryhmien, kielten ja uskontojen kirjo loivat pohjan nykyisille maan sisäisille ristiriidoille. Yhdysvallat on kiistatta yksi maailman vaikutusvaltaisimmista kulttuureista. Amerikkalaisia elokuvia, kirjallisuutta, musiikkia, tv- ja suoratoistopalveluiden sarjoja kulutetaan laajasti ympäri maapalloa. Amerikkalaiset elokuvat ja sarjat vaikuttavat siihen, miten ihmiset eri puolilla maapalloa puhuvat, pukeutuvat, minkälaisia tavoitteita itselleen asettavat ja keitä he haluavat olla. Korkeatasoista teknologiaosaamista tulee Yhdysvalloista ja maassa on perustettu maailman tunnetuimpia yrityksiä. Ulospäin voimakkaana esiintyvässä yhteiskunnassa on kuitenkin paljon sisäisiä ristiriitoja ja eriarvoisuutta. Internet-aikakausi mahdollistaa kulttuuristen vaikutustekijöiden siirtymisen vaivattomasti muihin maihin, myös Suomeen asti.

tutkainlehti.fi

Kulttuurisotien alkulähteillä Kulttuurisodilla tarkoitetaan kulttuurista konfliktia eri sosiaalisten ryhmien välillä, eli arvojen ristiriitaa ja taistelua vallasta, uskomuksista ja käytännöistä. Käsitettä käytetään kuvaamaan amerikkalaisen ajankohtaisen politiikan piirteitä. Esimerkkejä kulttuurisodista ovat erilaiset näkemykset monikulttuurisuudesta ja rasismista, abortista, sukupuolivähemmistöistä, aselaeista ja asenteista huumeita kohtaan. Yhdysvallat on keskeinen maa kulttuurisodista puhuttaessa, koska uudisasukkaiden muuttaessa 1600–1700-luvuilla uuteen maailman toivat he omat kansalliset kulttuurisotansa mukanaan. Kulttuuriset konfliktit eri sosiaalisten ryhmien välillä, arvojen ristiriidat ja taistelut vallasta, uskomuksista ja käytännöistä ovat kaikki peruja eurooppalaisten uudisasukkaiden lähtömaiden kulttuureista. Tämän näkemyksen mukaan nykyiset amerikkalaiset kulttuurisodat ovat Amerikan sisällissodan aikaisia argumentteja ja väittelyitä arvoista, uskomuksista ja käytännöistä, jotka ovat säilyneet hengissä tähän päivään asti. Yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa uskonnolla on suuri merkitys. Uskonnollinen perintö vaikuttaa taustalla myös maallistuneissa yhteiskunnissa.

“Kulttuurisodilla tarkoitetaan kulttuurista konfliktia eri sosiaalisten ryhmien välillä, arvojen ristiriitoja ja taistelua vallasta, uskomuksista ja eri käytännöistä.”

TUTKAIN 4/2021

Puhuttaessa kulttuurisodista ei tarkoiteta eri kulttuurien tai maiden välisiä konflikteja tai sotia. Kulttuurisodalla tarkoitetaan varsin tiukkasanaista keskustelua ja toimintaa siitä, mitä meidän tulisi olla, mitkä ovat arvomme ja mikä on identiteettimme. Pohdinta identiteetistä, uskonnosta, arvoista, yhtenäisyydestä ja kulttuurista on yhtä vanhaa kuin historia itse. New Yorkin, Yhdysvaltojen suurimman kaupungin, ja länsirannikon viihdetuotantokeskuksen Los Angelesin väliin mahtuu 300 miljoonaa asukasta sekä monimuotoisia etnisiä ryhmittymiä ja arvoja. Tapoja kokea amerikkalainen yhteiskunta ja kulttuuri on yhtä monta, kuin yksilöitä maailmassa. Syrjintää ja poliisiväkivaltaa vastustava liike Keskeinen esimerkki Yhdysvaltojen kulttuurisodista on Black Lives Matter -liikehdintä. Liikkeen tarkoituksen on kiinnittää huomiota tummaihoisten kokemaan syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen. BLM-liike on saanut alkunsa Yhdysvalloista, mutta vaikuttaa myös kansainvälisesti. Liikkeen kannattajat haluavat kiinnittää lisää huomiota rakenteellisiin epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat joutuvat suuremmalla todennäköisyydellä poliisin ampumaksi konfliktitilanteissa.

“Pohdinta identiteetistä, uskonnosta, arvoista, yhtenäisyydestä ja kulttuurista on yhtä vanhaa kuin historia itse.”

Suomessa BLM-liikkeen vaikutus näkyy monin tavoin, esimerkiksi aktiivisena keskusteluna tummaihoisten kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta ja rasisminvastaisena liikehdintänä kansalaisyhteiskunnassa. Viimeisimpänä esimerkkinä voidaan pitää Ylen Marja Sannikka -keskusteluohjelman marraskuussa julkaistua jaksoa, joka herätti

osassa katsojissa jyrkkää kritiikkiä. Keskustelussa n-sanaa käytettiin avoimesti, vaikka toinen haastateltava ilmaisi tuntevansa olonsa turvattomaksi termin käytön johdosta. Jakson julkaisu herätti aiheellisesti suurta kohua ja kritiikkiä arvostelukyvyn menetyksestä.

“Black Lives Matter -liike on esimerkki amerikkalaisesta kulttuurisodasta, joka vaikuttaa myös kansainvälisesti.” Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Sofia Berner pohti marraskuussa Black Lives Matter -liikkeen joukkovoiman hiipumista. Kritiikki poliisia kohtaan on vaimentunut, kun väkivaltarikollisuus räjähti covid19-pandemian aikana. Mielenosoittajien vaatimia uudistuksia ei saada kongressissa läpi ja vuoden 2020 protestit ovat herättäneet vastaliikkeen, jonka mukaan protestoijat ovat liian herkkähipiäisiä. Amerikkalainen aseenkantokulttuuri on osa ongelmaa. Polarisoituneiden leirien välinen dialogi loistaa poissaolollaan ja keskustelu oikeustoimien tasa-arvoisuudesta nostaa myös Suomessa päätään. Aktiivinen keskustelu ja osallistuminen ovat keskeisiä yhteiskuntavaikuttamisen ja demokratian toteutumisen keinoja, ja pandemialla on väistämättä ollut vaikutusta osallistumisaktiivisuuteen. Kuluneen syksyn aikana Yhdysvalloissa käytyjen murhaoikeudenkäyntien taustalla vaikuttavat BLM-liike ja poliisiampumiset, aselainsäädäntö, woke- ja cancel-kulttuuri sekä perinteisempi republikaanien ja demokraattien välinen vastakkainasettelu. Sukupolvien ristiriidat Toisenlainen esimerkki Yhdysvaltoja jakavasta kulttuurisodasta on käsitys eri sukupolvien eroista ja yhtäläisyyksistä. Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten rantautuminen Suomeen sellaisenaan ei ole ongelmatonta.

→

28 “Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten rantautuminen Suomeen sellaisenaan ei ole ongelmatonta.” Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Torvinen kirjoitti lokakuussa sukupolvikeskustelun problematiikasta. Sukupolvi on Torvisen mielestä käsitteenä “niin sotkuisen hähmäinen”, että koko sukupolvikeskustelu on huonoa. Torvinen kyseenalaistaa amerikkalaisen termin boomer, jolla viitataan vuosina 1946–1964 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin. Suomessa suuret ikäluokat syntyivät kuuden vuoden aikana vuosina 1945–1950. Boomerilla on Yhdysvalloissa eri merkitys, kuin suomalaisilla suurilla ikäluokilla. Boomeri rantautui Suomeen internetin välityksellä “ok boomer”-meemin kautta. Nuoremmat sukupolvet ärsyyntyivät vanhempien sukupolvien tekemistä jatkuvista yleistyksistä ja haukkumisesta. Boomereilla asiat ovat hyvin, taloudellinen turvallisuus taattu eikä ymmärrystä riitä nuorille, jotka ovat syntyneet synkempien tulevaisuusnäkymien aikaan. Torvinen analysoi, että suomalaisessa sukupolvikeskustelussa kävi samoin kuin sukupolvikeskustelussa Yhdysvalloissa: tämä näkökulma unohtui täysin ja meemin sisältö yksinkertaistettiin pelkästään ikään liittyväksi herjaksi. Boomeri-käsite on tuontitavaraa Yhdysvalloista eikä se istu suomalaiseen kontekstiin. Sukupolvitunnukset, kuten x-, y-, z-sukupolvi ja milleniaalit, on luotu ilman empiiristä ja teoreettista todistusaineistoa. Pelkkien syntymävuosien mukaan määritellyt ikäluokat edistävät sukupolvien stereotypisointia, heikentävät julkista keskustelua, haittaavat yhteiskunnallista tutkimusta ja ovat lisäksi pseudotiedettä. Keskittyminen sukupolvien väliseen syyttelyyn vie huomiota

tutkainlehti.fi

oikeilta asioilta, kuten tasa-arvon rakenteellisilta ongelmilta. Jyrkät vastakkainasettelut luovat jännitteitä yhteiskuntiin eivätkä edistä kehitystä positiivisessa mielessä. Ei ole rakentava lähestymistapa mollata ihmisryhmiä sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai iän mukaan. Boomereita kritisoidaan laajasti, mutta 1960- ja 1970- luvun sukupolvien vaikutus naisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien kehitykseen on merkittävä. Sen sijaan kritiikki vuosikymmeniä kestäneistä kulutusjuhlista on paikallaan, sillä varoitusmerkkejä ylikuluttamisesta on ollut runsaasti nähtävillä. Suhtatuminen aborttiin vaihtelee jyrkästi Texasin osavaltiossa on Yhdysvaltojen jyrkin aborttilainsäädäntö, jossa abortin saa ainoastaan raskausviikolle kuusi asti. Aikarajan jälkeen abortti on osavaltion lakien mukaan mahdollista lääketieteellisen hätätilanteen perusteella, mutta hätätilannetta ei ole tarkasti määritelty. Uskonnolla on iso merkitys amerikkalaisessa yhteiskunnassa sekä kulttuurissa ja se vaikuttaa asenteisiin aborttia kohtaan. Suomessa on jälleen virinnyt keskustelu kansallisen aborttilainsäädännön uudistamisesta. Aihe on noussut myös muiden eurooppalaisten valtioiden kuten Puolan linjan kiristymisestä. Suomen aborttilainsäädäntö on vuodelta 1970 ja Pohjoismaiden tiukin. Aborttiin tarvitaan kahden lääkärin hyväksyntä ja toimenpide on suoritettava ennen 12. raskausviikkoa. Julkisella puolella jonotukseen saattaa mennä huomattavan monta viikkoa, jolloin raskaus on jo merkittävästi pidemmällä. Tällöin abortin tekeminen on monimutkaisempaa ja siitä toipuminen kestää pidempään. OmaTahto2020-kansalaisaloite aborttilain uudistamisesta on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Mediakentän jakautuneisuus lisää yhteiskunnan vastakkainasettelua ja näyttäytyy suomalaisesta monipuoluejärjestelmästä kat-

sottuna turhan mustavalkoiselta. Amerikkalainen mediakenttä on vahvasti polarisoitunut kahteen eri ääripäähän. Fox News on konservatiivisiin uutisiin keskisttyvä kaapelitelevisiokanava ja republikaanien äänitorvi. CNN on toiseksi katsotuin kaapelitelevisiokanava ja se on erityisesti demokraatteja äänestävien amerikkalaisten suosiossa. Uutiskanavat levittävät tietoa kahdesta toisistaan eroavasta näkökulmasta. Muiden televisiokanavien lisäksi lisäksi päälle tulevat lukuisat erilaiset sosiaalisen median alustat, kuten Facebook, YouTube, Twitter, TikTok, Instagram ja niin edelleen. Näiden alustojen kautta ihmiset saavuttavat helposti poteroitunutta informaatiota ja maailmankuvaa. Vaikutusvaltainen amerikkalainen kulttuuri jatkaa vaikuttamistaan muihin maihin. Vieraan yhteiskunnan ristiriitoja ei kuitenkaan pidä sellaisenaan tuoda muihin maihin. On hyvä muistaa terve kriittisyys ja selvittää ilmiöiden kokonaiskuva ja taustalla vaikuttavat kansalliset tekijät, joita harvoin voidaan suoraan siirtää ilmiöiden mukana toisiin maihin. Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten muotoutuminen on sidottu paikalliseen prosessiin eikä sen suora siirtäminen muihin maihin ole ongelmatonta. Kyseenalaiset aseenkantoluvat, jotka perustuvat amerikkalaisen yhteiskunnan historiaan, tai etnisten ryhmien puolueellinen kohtelu ja syrjintä eivät ole sellaisia asioita, joita muiden maiden kannattaa sellaisenaan alkaa toteuttaa. Sen sijaan kansallisista ilmiöistä nouseva keskustelu saattaa olla hedelmällinen tapa käsitellä muiden yhteiskuntien kehityskohtia, kuten vanhentunutta aborttilainsäädäntöä tai rakenteellista rasismia. Amerikkalaisia kulttuurisotia on vielä runsaasti lisää ja aihe on vielä pitkään ajankohtainen. Yhdysvaltalaisen yhteiskunnan polarisaatio ja pirstaloituneisuus tulevat jatkossakin olemaan kiinnostavaa seurattavaa.

KOHTI TYÖELÄMÄÄ YKAN KANSSA YKA on ammattiliittojen edelläkävijä ja mukana matkallasi työelämään. Autamme löytämään uravaihtoehtoja ja kehittämään ammatti-identiteettiä ► Valvomme yhteiskunta-alan opiskelijoiden etuja ► Toimintamme on yhteisöllistä: ykalaiset kohtaavat tapahtumissa, opiskelijatoiminnassa, vertaisverkostoissa, paikallisyhdistyksissä ja mentoroinnissa ►

Lue lisää: yhteiskunta-ala.fi

Yhdessä yhteiskuntaa rakentamassa

Kohti kaikille turvallista valtsikaa

yksyllä 2019 kun aloitin opintoni, kokoonnuimme koko valtsikan uusien opiskelijoiden voimin yliopiston päärakennuksella pidetylle luennolle kuulemaan, millaiseen paikkaan olimme päätyneet opiskelemaan. Luento oli hieno ja inspiroiva, ja sen aikana sivuttiin aiheita niin opintojen sisällöstä alamme alumneihin ja työelämän mahdollisuuksiin. Työelämästä ja palkkauksesta puhuttaessa luennoitsija otti esiin valtsikasta valmistuneiden palkkataulukon ja kertoi suurinpiirtein näin: “Meidän alalta valmistuvilla on keskimäärin ihan todella hyvä työllisyys, ja palkatkin ovat hyviä. Eroja eri tieteenalojen välillä kumminkin on; tuolla ylimpänä on taloustieteilijät, ja pohjimmaisena sitten antropologia.” – Sini Tahvonen tek sti m atte us pelli kk a ja sini tahvonen

utena yhmuopiskelijana ja potentiaalisena tulevana antropologian opiskelijana heitto ei mielestäni ollut kovin asiallinen. Minusta tällainen vertaus ei ollut mukavin ilmapiirinluoja ensimmäiseen opiskelupäivään – faktapohjakin on hatara, valmistummehan kaikki samasta valtiotieteiden maisterin tutkinnosta. Kuten viime keväänä julkaistun valtsikan kiusaamis- ja häirintäkyselyn tuloksista käy ilmi, yksi keskeinen syy valtsikan opinto-ohjelmien sisäisiin ilmapiiri- ja kiusaamisongelmiin on juuri tieteenalojen välinen vastakkainasettelu. Kyselyn tulokset ovat syksyn

tutkainlehti.fi

k u vit us milja r aippalinna

aikana nousseet laajaan keskusteluun, ja olemme kyselyn järjestäjinä tähän tyytyväisiä. Haluamme nyt projektin syntymäpäivien kunniaksi koota hieman tuloksia yhteen ja pohtia, mitkä voisivat olla seuraavia askeleita valtsikan ilmapiirin parantamisessa. Joukkona aktiivisia valtsikan opiskelijoita lyöttäydyimme yhteen marraskuussa 2020 rakentaaksemme kyselyn tiedekunnan ilmapiiristä ja opiskelijoiden kokemasta kiusaamisesta ja häirinnästä. Helmi-maaliskuussa 2021 kysely saatiin julki ja kevään mittaan aineisto toimitettiin sekä ainejärjestöille että henkilökunnalle. Tulokset olivat monelta osin ikäviä, mutta eivät välttämättä kovinkaan yllättäviä.

Kiusaamista ilmeni jokaisessa koulutusohjelmassa, joiden opiskelijat vastasivat kyselyyn. Vastauksia kertyi yhteiskunnallisesta muutoksesta, sosiaalitieteistä, politiikasta ja viestinnästä sekä taloustieteestä yhteensä 118 kappaletta. Ohjelmien välillä oli toki paljon eroja, mutta tuloksista on mahdollista vetää myös yleisluontoisia päätelmiä koko valtsikan tasolla. Yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmassa 21 vastaajasta yli kolmannes oli kokenut jonkinasteista kiusaamista tai häirintää, joista merkittävä osa tapahtui opiskelijoiden välisessä kanssakäymisessä joko oman tai toisen koulutusohjelman opiske-

TUTKAIN 4/2021

lijoiden välillä, mutta esiin nousi myös muutamia tapauksia, joissa epäasiallisuuksia koettiin henkilökunnan puolelta. Kaikki henkilökunnan osalta esiin nousseet tapaukset koskivat kuitenkin koulutusohjelman ulkopuolella työskenteleviä henkilöitä. Huolestuttavaa oli myös se, että lähes puolet vastaajista ei osannut kertoa mistä apua ongelmiinsa olisi saatavilla, ja vain yksi kertoi saaneensa riittävästi tukea ja apua kiusaamisen ja häirinnän tilanteissa. Myös ilmapiirissä koettiin olevan merkittävää parantumisen tarvetta. Sosiaalitieteissä kyselyn tulokset osoittivat että lähes puolet vastaajista olivat kokeneet opintojensa aikana kiusaamista ja häirintää. Jälleen, vaikka suurin osa tapauksista sattuikin opiskelijoiden välillä, kerrottiin myös henkilökunnan taholta tapahtuvasta kiusaamisesta ja häirinnästä. Ilmapiiristä kysyttäessä huono ilmapiiri nousi esiin erityisesti

koulutusohjelmaan kohdistuvana ”dissauksena”, jossa vastaajien mukaan oli tunnistettavissa myös naisvihamielisiä asenteita. Vastaajia sosiaalitieteiden osalta oli 31. Politiikka ja viestintä oli ehdottomasti eniten vastauksia kerännyt koulutusohjelma 50 vastauksellaan, ja sen tulokset ovatkin syksyn aikana herättäneet huomiota medioissa saakka. Merkittävä osa vastanneista kertoi kohdanneensa kiusaamista sekä häirintää. Muiden ohjelmien tapaan tapauksissa korostui opiskelijoiden väliset tilanteet, eikä valtaosa vastaajista ollut saanut riittävää apua. Muita koulutusohjelmia enemmän politiikan ja viestinnän opiskelijat kertoivat tietävänsä mihin tahoihin kiusaamistilanteissa tulisi ottaa yhteyttä, ja vastauksissa painottuivat ainejärjestöt tilanteiden selvittelijöinä. Sosiaalitieteiden tapaan myös omat valinnat opinnoissa tuntuivat olevan ilmapiiriä heikentävä

tekijä, ja erityisesti viestinnän opintosuuntaa kohtaan nousi ilmi hyvin ikäviä stereotypioita ja käyttäytymismalleja. Taloustiede oli vastaajista pienin ryhmä 15 vastaajallaan. Silti merkittävä määrä vastaajista kertoi kokeneensa kiusaamista ja häirintää opintojensa aikana. Muista ohjelmista poiketen taloustiede tuntui olevan verrattain oma saarekkeensa tiedekunnan sisällä, sillä railo taloustieteen ja muiden koulutusohjelmien välillä koettiin suurena molempiin suuntiin. Tämä näkyi taloustieteen vähättelynä muiden ohjelmien opiskelijoiden toimesta, mutta toisaalta taas muiden vastavuoroisena vähättelynä taloustieteen opiskelijoiden suunnalta. Myöskään taloustieteissä vastaajat eivät kokeneet saaneensa tarpeeksi apua kiusaamistilanteisiin, ja saatu tuki oli usein ollut riittämätöntä.

→

32 Avun saamisen sokkelo Vaikka kyselyssä kartoitettiin ensisijaisesti tuloksia koulutusohjelmittain, on sen pohjalta silti mahdollista tarkastella tilannetta koko tiedekunnan tasolla. Trendeistä kenties yleisimmäksi voidaan nostaa vastaajien epätietoisuus siitä, miten kiusaamista tai häirintää kohdanneen tulisi toimia. Vastaajista suurin osa oli joko epävarma tai täysin tietämätön niistä tahoista, joihin kiusaamisen tai häirinnän kokemuksista tulisi missäkin tilanteessa ottaa yhteyttä. Kysymys ei itsessään ole kovin yksinkertainen. Vastaus vaihtelee suuresti riippuen siitä, missä tilanteessa ja kenen toimesta epäasiallista käytöstä esiintyy ja kuinka vakavaa se on.

kivat sen riittämättömänä. Onkin tärkeää esittää kysymys siitä, etsivätkö opiskelijat apua oikeista paikoista ja oikeilta henkilöiltä. Kyselyn tuloksissa korostuu häirinnän ja kiusaamisen paikkoina järjestöjen tapahtumat sekä arkinen kanssakäyminen esimerkiksi käytävillä tai ruokailutiloissa. Koska tapaukset keskittyvät järjestöjen tapahtumiin ja vapaa-aikaan, suuntautuu myös suurin osa avunpyynnöistä ja ilmoituksista hallitusten yhdenvertaisuusvastaavien suuntaan.

Siinä missä peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa hallinto ja rakenteet olivat verrattain virtaviivaisia, voivat yliopiston hallinto ja hierarkiat näyttäytyä opiskelijoille monimutkaisena ja hidasliikkeisenä kokonaisuutena. Erityisen sekavaksi tilanne voi muuttua silloin, jos kiusaamista tai häirintää kokee henkilökunnan tasolta. Voikin olla verrattain vaikeaa ja työlästä selvittää sitä, kuka on kenenkin lähin esihenkilö, tai millaisissa tapauksissa tulee ehdottomasti olla yhteydessä esimerkiksi rehtoriin tai dekaaniin. Kyselyn tuloksissa henkilökunnan osallistaminen epäasiallisen käytöksen selvittelyssä oli häviävän pientä. Voisiko olla niin, että tämä väylä koetaan muita vaikeampana ja kaukaisempana?

Ainejärjestöt ovat tehneet osaltaan paljon hyvää työtä luodessaan valtsikaan turvallisemman tilan tapahtumia sekä ottamalla käyttöön yhdenvertaisuusvastaavat osana hallituksien kokoonpanoja. Vastausten pohjalta heräsi kuitenkin kysymys siitä, ovatko ainejärjestöt lopulta kuitenkaan kaikissa tapauksissa oikea taho ongelmallisten tilanteiden selvittämiseen. Ainejärjestöjen huomattava etu on se, että ne ovat opiskelijaa lähellä ja helposti saavutettavissa. Kuitenkin ongelmienratkaisukyky yksittäisillä yhdenvertaisuusvastaavilla on sen verran rajallinen, että ainejärjestöjen tulisi kyetä systemaattisesti delegoimaan saamaansa palautetta oikeille tahoille, esimerkiksi koulutusohjelmien johtajille. Heillä tulisi olla myös osaamista neuvoa palautteen antajaa ottamaan tarpeen vaatiessa yhteyttä yliopistohallinnon korkeammille tasoille tai jopa poliisille. Kokonaisuutena tehtävä on jo niin suuri, että sen hallinta täyspäiväisen opiskelun ohella voi olla varsin kuluttavaa.

Toinen huolestuttava piirre vastauksissa oli myös avun saanti, tai oikeastaan sen puute. Siinä missä merkittävä määrä vastaajista kertoi olevansa epätietoinen avunsaannin mahdollisuuksista, korostui myös useissa vastauksissa se, että myös apua saaneet ko-

Voisiko oppiainestereotypioiden purkamisen aika olla nyt? Keskeiseksi syyksi opiskelijoiden kohtaamalle kiusaamiselle ja häirinnälle nousi opiskelijan tieteellinen suuntautuminen eli

tutkainlehti.fi

pääainevalinta. Havainto nousi hyvin systemaattisesti esiin kaikissa koulutusohjelmissa, kuitenkin selkeästi eniten politiikan ja viestinnän ohjelmassa. Tiettyjä opintosuuntia pidetään arvokkaampina kuin muita, ja toisten opintosuuntien opiskelijoita kohtaan on vuosien ajan ylläpidetty negatiivisia asenteita. Käsityksemme mukaan tilanne on tällä hetkellä selkeästi parempi kuin uusien koulutusohjelmien alkuaikoina, mutta kyselyn vastaajista monet kandivaiheen opiskelijat kertoivat edelleen kohtaavansa negatiivisia asenteita ja häirintää. Kuten kyselyn tuloksissa suoraan nousi esiin, kohtaavat viestinnän opiskelijat runsaasti naisvihamielisiä asenteita ja kommentteja – ilmiö on erittäin ikävä ja haitallinen. Tunkkaiset asenteet on tuomittava, ja siinä tänä syksynä käyntiin lähtenyt keskustelu on ollut onnistunutta. Eri opintosuuntien opiskelijoiden välinen vähättely ja arvostelu on monisyinen ilmiö. On selvää, ettei viestintä - tai muutkaan negatiivisia asenteita osakseen saavat alat – ole muita valtsikan aloja lainkaan huonompia oppiaineita. Siksi onkin hyödyllistä pohtia syitä häirinnän taustalla, jotta keskustelukulttuuria saadaan terveemmäksi. On myös hyvä muistaa, ettei toisten alojen vähättelyn ilmiö koske pelkästään polvia – kuten kysely osoittaa, esiintyy tätä koko valtsikassa, ja myöskään esimerkiksi yhmun sisällä ei ilmiö ole uusi. Yhtäältä vähättelyn voi liittää opintosuuntavalinnan aiheuttamiin paineisiin ja kilpailuun, toisaalta siihen, että opiskelijat arvostavat eri tieteenaloja eri tavalla. Opintosuuntavalinta nousi kyselyssä selkeästi esiin yhtenä paineita aiheuttavana tekijänä. Se on luonnollisesti stressiä ja

TUTKAIN 4/2021

ahdistusta tuottava päätös, jota ei lainkaan helpota eri oppiaineista leviävät negatiiviset stereotypiat. Stereotypiat ja opiskelijoiden oma stressi ruokkivat toisiaan, ja opintosuunnan valitsemisesta muodostuu negatiivisia tunteita ja mielikuvia aiheuttava tapahtuma. Mitä nollatoleranssin jälkeen? Koska kiusaaminen ja häirintä ovat monisyisiä ilmiöitä, jotka sisältävät tilanteita niin seksuaalisesta ahdistelusta sanalliseen häirintään ja mollaamiseen, ei ole olemassa vain yhtä keinoa, jolla tilannetta voitaisiin parantaa. On hienoa, että monista koulutusohjelmista on kuultu niin järjestöjen kuin henkilökunnan taholta nollatoleranssista kiusaamistilanteisiin. Ongelmatilannelomakkeiden ja yhdenvertaisuusvastaavien olemassaolo tuo tuen opiskelijan lähelle, mutta toisaalta tämänkin toiminnan kehittämistä voisi olla hyödyllistä suunnitella opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistyössä. Sen sijaan tilanteet, joissa tulee

Mikäli koet kiusaamista, häirintää tai epäasiallisuuksia toiselta opiskelijalta yliopisto-opetuksessa, ota välittömästi yhteyttä kyseisen kurssin vastuuopettajaan. Mikäli kiusaaminen tapahtuu vapaa-ajan tapahtumissa, ota yhteys HYYn häirintäyhteyshenkilöihin tai tapahtuman järjestäneen järjestön yhdenvertaisuusvastaaviin.

esiin pahaa verta aiheuttavaa eri oppiaineiden välistä vastakkainasettelua voivat olla vaikeampia käsitellä, sillä niihin eivät nollatoleranssit auta. Avoin dialogi opiskelijoiden sekä ainejärjestöjen kanssa koulutusohjelma- ja tiedekuntatasolla mahdollistaa ongelman ääneen lausumisen lisäksi sujuvamman tiedonkulun ilmapiiriin liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa. Samalla on mahdollista rakentaa yhdessä niitä keskustelun ja toiminnan tapoja, joilla loukkaava tai syrjivä toiminta on mahdollista karsia niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin keskuudesta. Vastuu yhteisestä dialogista ja sen jatkuvuudesta kuuluu sekä opiskelijoille, ainejärjestöille että henkilökunnalle. Voisikin olla hyödyllistä keskustella opinto-ohjelmien sisällä avoimesti siitä, mitkä asiat ylläpitävät negatiivista ilmapiiriä, kuten polvissa on tehty. Ilmapiirin muutokset voivat olla hyvinkin pienistä asioista kiinni, ja ongelmien lausuminen ääneen on jo yksi askel eteenpäin. Koulutusohjelmien sisäisiä hierarkioita

Jos olet epävarma ja tarvitset neuvoja, ota yhteyttä Helsingin yliopiston häirintäyhdyshenkilöihin (Timo Valtonen timo. valtonen@helsinki.fi ja Terhi Somerkallio terhi.somerkallio@helsinki.fi). Mikäli koet kiusaamista, häirintää tai epäasiallisuuksia henkilökunnan taholta, ota välittömästi yhteyttä koulutusohjelmasi johtajaan tai opetuk-

tulisi pyrkiä aktiivisesti purkamaan. Ilmapiirin rakentamisessa mukana ovat niin henkilökunta, järjestöt kuin tuutoritkin, joten sen parantamiseksi tarvittaisiin laajempi keskustelu koulutusohjelmien ja koko valtsikan ilmapiiristä. Vaikka eri tieteenaloihin liittyvät stereotypiat voivat tuntua huumoripainotteisilta, on niiden aktiivinen kyseenalaistaminen hyödyllistä siksikin, etteivät asenteet siirtyisi eteenpäin opiskelijasukupolvelta toiselle. Tulevissa kyselyissä voisi olla hyödyllistä tutkia myös sitä, miten kiusaamis- ja häirintätilanteiden määrä on muuttunut vuosikursseittain. Uusien koulutusohjelmien muodostamisesta on vierähtänyt jo aikaa, ja on ikävää, että se heijastuu edelleen ohjelmien ilmapiiriin. On kuitenkin tärkeää välttää se kyselyjen kierre, jossa konkreettisten tekojen sijaan aloitetaan vain uusi kyselykierros kattavamman tai tarkemman tiedon keräämiseksi. Kyselyn luojien tulee aina olla vastaajien luottamuksen arvoisia.

sesta vastaavaan varadekaaniin. Älä jää kokemasi kanssa yksin, vaan hae rohkeasti apua. Mikäli koet tarvetta keskusteluavulle, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi YTHS:ään, yliopistopappiin, Nyyti ry:hyn tai opintopsykologiin.

Me valkoliljat, elämän arkkitehdit

–Miten Suomesta tuli Atatürkin ihannemaa

Turkkilaisten kotien kirjahyllyjen klassikkovalikoimaan kuuluu suomalaisesta näkökulmasta eräs melko yllättävä teos. Valkoliljojen maa kertoo menestystarinan Suomen kansasta. Turkin tasavaltaa rakentanut Atatürk viehättyi teoksesta niin, että asetti sen aikanaan jopa oppikirjaksi. Mitä teos tarkemmin ottaen pitää sisällään ja miksi se löysi hengenheimolaisuutta 1900-luvun alkupuoliskon Turkista? tek sti anni ju vonen ku vitus hanna lehmonen

nsimmäisen maailmansodan jälkeen hajonneiden imperiumien raunioissa Euroopassa kyti suuria muutoksia. Pariisin rauhansopimuksilla muodostettujen kansallisvaltioiden hakiessa muotoaan oli otollinen hetki kokeilla aatteiden soveltamista käytäntöön. Uudessa ajassa tarvittiin myös uudenlaisia ihmisiä – ideaaleja kansalaisia, jotka muodostaisivat yhtenäisen kansan ja pohjan vakaalle valtiolle. Heihin valtion suvereniteetti nyt nojasi.

tutkainlehti.fi

Myös yli 600 vuotta laajoja alueita Välimeren ympärillä hallinnut Osmanien valtakunta oli kutistunut Turkin tasavallaksi. Itsenäisyyssodan ja muiden väkivaltaisten vallankumouksen kuohuntojen jälkeen vuonna 1923 ensimmäiseksi presidentiksi oli asetettu kenraali Mustafa Kemal, joka sai myöhemmin kunnianimen Atatürk, ”turkkilaisten isä”. Atatürk muotoili monikansallisen Osmanien valtakunnan historiasta tarinan alistetusta turkkilaisten kansasta, joka oli nyt vihdoin saanut maansa ta-

kaisin itselleen. Atatürk asetti keskeiseksi tavoitteekseen Turkin modernisoimisen ja kansalaisten sivistämisen ja alkoi toteuttaa suurta poliittista ja kulttuurillista vallankumousta sarjalla reformeja. Pohjatyötä olivat tehneet sulttaanit jo 1800-luvun alkupuoliskolta asti sekä ennen ensimmäistä maailmansotaa nuorturkkilaisten liike, mutta nyt otettiin suuria askelia. Tasavaltaisuus mahdollisti uskontoon kietoutuneen kulttuurin ja valtiorakenteen uudistamisen

TUTKAIN 4/2021

lainsäädännön voimin. Reformein kohti modernien länsimaiden joukkoa Osmanien aiemmin halveksuma, sivistymättömänä periferiana nähty Eurooppa oli käynyt läpi teollisen vallankumouksen ja näyttäytyi nyt edelläkävijänä, josta Turkki oli jäänyt jälkeen. Kansakunta tarvitsi moderneja kansalaisia, joilla oli turkkilainen identiteetti. Tämä johti myös edelleen jännitteitä aiheuttaviin vähemmistöjen turkkilaistamispyrkimyksiin. Nationalismin lisäksi keskeistä Atatürkin sittemmin kemalismiksi nimetylle ideologialle oli valtion erottaminen uskonnosta ja sen vaikutusvallasta. Kalifaatti-instituutio lakkautettiin ja perustuslaista poistettiin maininta islamista valtionuskontona. Hieman myöhemmin perustuslakiin kirjattiin myös Ranskan mallia seuraten valtion sekularismi, turkiksi laiklik. Sivistyneisyys ja liittyminen läntiseen maailmaan tuli osoittaa myös ulkoisesti. Reformien symbolina tunnetaan parhaiten kenties vuonna 1925 säädetty hattulaki, jolla kiellettiin fetsien, turbaanien ja muiden perinteisten päähineiden käyttö. Osmanien valtakunnan ajasta muistuttavat päähineet ja muu vaatetus nähtiin paitsi sivistymättömyyden myös islaminuskon symbolina. Atatürk julisti hattusaarnana tunnetussa puheessaan, että Turkin kansa oli timantti, jonka päältä oli pyyhittävä pois mutakerros. Tähän tarvittiin järeitä keinoja. Ainoaksi sallituksi miesten päähineeksi säädettiin länsimainen hattu ja lain rikkomisesta määrättiin seuraamuksena vankeusrangaistus. Lakia vastaan kapinaan nousseita myös teloitettiin. Modernisaatio oli kuitenkin paljon muutakin. Islamista etäännyttiin myös ottamalla arabialai-

sen kirjaimiston tilalle käyttöön latinalaiset aakkoset. Kieltä uudistettiin korvaamalla merkittävän osan turkin kielen sanastosta muodostaneet persialaiset ja arabialaiset lainasanat turkkilaisilla. Koulunkäynnistä tehtiin ilmaista ja valtio perusti uusia kouluja ympäri maata. Naisten oikeuksia parannettiin ja he saivat äänioikeuden. Lisäksi moniavioisuus kiellettiin. Naisilta ei kielletty huivin käyttöä, mutta etenkin eliittiä kannustettiin luopumaan sen julkisesta käytöstä. Jossain näillä main kemalistisen vallankumouksen ihanteiden joukkoon piirrymme myös me, vaatimattomat suomalaiset. Venäläisen Grigori Petrovin teos Valkoliljojen maa ilmestyi Turkissa ensimmäisen kerran vuonna 1928 ja pian kuvaus ”kulttuurihengeltään suuren ja voimakkaan Suomen” sivistyshankkeesta päätyi Atatürkin käsiin. Valkoliljojen maa oli tasavallan alkuvuosikymmeninä oppikirjana sekä turkkilaisissa kouluissa että sotaoppilaitoksissa. Kirjasta tuli Turkissa joka kodin klassikko. Sitä myydään edelleen vilkkaasti ja markkinoilla on kymmenien eri kustantamoiden painoksia, mutta Suomessa se on jäänyt tuntemattomaksi. Mistä kertoo teos, joka määrittää Turkissa niin monen mielikuvia Suomesta?

jotka koostuvat pitkälti Snellmanin ja muiden kirjan hahmojen suuhun laitetuista, enemmän tai vähemmän todellisiin lausumiin perustuvista puheenvuoroista. Parhaiten teosta voisi kuvata Snellmanin ja hänen aikalaistensa ajatuksista ja tavoitteista inspiroituneena tarinakokoelmana, jonka tapahtumapaikkana on vieraan vallan alla ja karuissa luonnonoloissa kärvistellyt Suomi. Teos kuvaa suomalaisen kansanvalistusprojektin ja kansallisen herätyksen kulta-aikaa, johon ajoittuu myös kansakoulujen perustaminen sekä kansalaisyhteiskunnan synty erilaisine järjestöineen ja liikkeineen. Valkoliljojen maa oikoo kuitenkin hieman historian mutkia ja esittää kansan valistumisen tapahtuneen Snellmanin ansiosta täydellisesti sekä ennennäkemättömän vauhdikkaasti, kun tämä ahkerasti kiersi Suomea ja ”sytytti lamppuja pimeisiin nurkkiin”. Snellmanin hahmo kasvaa kirjassa myyttisiin mittoihin. Erään kirjan kertomuksen mukaan Snellmanin tulisieluisuus ja hyveellisyys sai erään hänen kohtaamansa kirjailijan ajautumaan niin suureen epätoivoon tajutessaan oman elämänsä menneen täysin hukkaan, että tämä päätyi ottamaan itseltään hengen.

Valkoliljojen maa – Suomi Grigori Petrov oli pappi ja tuottelias kirjailija, joka oli viettänyt aikaa Venäjän vallan alaisessa Suomessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Aivan tuulesta hän ei siis kirjoituksiaan temmannut, vaikka Valkoliljojen maa onkin melkoisesti taiteellisia vapauksia ottava näkemys Suomen suurruhtinaskunnan asukkaista ja siitä, miten heihin syttyi sivistyksen liekki. Suurimman kunnian saa kansallisen herätyksen ajuri J. V. Snellman.

Kirja ajautuu välillä myös hieman yllättäville poluille, mikä kuvaa teoksen hajanaisuutta. Halveksunnan kohteeksi joutuu omassa erillisessä luvussaan jalkapallo, joka on huumannut suomalaisen nuorison. Nuorten raajat alkoivat ahkeran harrastamisen seurauksena muistuttaa ”vesipuhvelin sääriä”, kun samalla älykkyys surkastui ja harteille uhkasi jäädä vain ”pässin pää”. Pallon potkiminen ei saanut nousta arvostuksessa älyllistä sivistystä korkeammalle.

Kyseessä ei ole tietokirja, vaan kokoelma lyhyitä kirjoitelmia,

Vaikka sinällään kirjan yhteys tositapahtumiin ja historialli-

→

vain omien pienten töidenne ja murheidenne roskakasaan. Ajatelkaa valtionne perustuksen lujittumista yhä vahvemmaksi. Teidän tulee ajatella kansan yhä korkeampaa ja korkeampaa kouluttamista”.

siin faktoihin on löyhä, on siitä löydettävissä joitakin keskeisiä ajatuksia, jotka tekivät ilmeisen vaikutuksen kemalisteihin.

”Älkää olko ajattelemattomia! Älkää tunkeutuko kuin madot vain omien pienten töidenne ja murheidenne roskakasaan.” Merkityksellisen elämän arkkitehdit Valkoliljojen maa käsittelee eri toimijoiden, kuten kirkon ja armeijan, mutta etenkin silloisen yhteiskunnan etujoukon, kuten virkamiesten ja opettajien velvollisuutta kansakunnan sivistämiseen. Eliitin ei tule käpertyä itseensä, vaan sen on jaettava tietoaan koko kansalle ja suhtauduttava intohimolla kansan elämän parantamiseen: ”Älkää olko ajattelemattomia! Älkää tunkeutuko kuin madot

tutkainlehti.fi

Teos ei unohda myöskään vanhempien roolia kasvattajana. Jos vanhemmat juoruilevat ja keskustelevat tyhjänpäiväisyyksistä, asemasta ja rahasta sekä asettavat toisensa huonoon valoon solvaamalla toisiaan lasten nähden, on lapsien sielu lopulta kuin ”musta homeinen suo”. He tavoittelevat vanhempiensa kannustamana vain hyvää tulotasoa ja etuja itselleen, mutta eivät yhteiskunnan epäjärjestyksen korjaamista. Petrov kuvaa kirjassaan, että Suomessa opettajat alkoivat neuvoa vanhempia kuin lehmänkasvattajia siitä, kuinka jälkikasvun sielunelämää ohjattiin kunniallisen kansalaisen malliin. Kirja kritisoi kuitenkin etenkin oppineiden sieluttomuutta ja intohimottomuutta sekä kansallistunnon puutetta. Korkeisiin tehtäviin pyrki ihmisiä, joiden tavoitteena oli vain statuksen saavuttaminen. He tuhlailivat rahojaan, elivät moraalitonta elämää ja toistivat muiden sanoja ajattelematta asioita itse. Oppineet olivat pitäneet kulttuurin ja sivistyksen kansan tavoittamattomissa. He haukkuivat kansaa, mutta eivät antaneet aineksia kasvuun. Toisaalta kehuivat näiden sisukkuutta huonoissa oloissa, mutta jättivät sikseen olojen parantamisen. Elämän mukavuudet, taiteen nautinnot ja terveydenhuolto eivät kuiten-

kaan olleet vain korkeampia kansanluokkia varten, vaan niiden oli oltava kaikkien saatavilla. Kansanvalistuksen armeijan oli siis valjastettava kaikki äly ja toimeliaisuus kansan hyväksi. Petrovin utopistisessa Suomessa koulutetut ihmiset eivät enää istuneet kapakoissa ja pelanneet korttia, vaan ahkeroivat kansan parissa. Siten he saivat merkitystä myös omaan, muuten tyhjään elämäänsä. Henkisen elämän jalostaminen oli ensisijaista, mutta sen ohella tärkeää oli myös terveydenhuollon ja asuinolojen parantaminen. Valtion suuruus mitattaisiin kaikkien kansalaisten sivistyksen ja elämänlaadun tasossa, eikä valtion tule olla ”kuin suuri linna, jonka yläkerroksissa on suuria ikkunoita, avaria huoneita ja valoa, kun taas alakerta on pimeä, ahdas, kostea ja ikkunaton.” Kirjan kuvaamassa valkoliljojen maassa haave yhteiskunnan rakentamisesta nousi yksilön etujen tavoittelun edelle. Kulttuurin ja tiedon merkitys eivät olleet vain taloudellisen kehityksen sivujuonteita, vaan keskiössä. Kansakunnan rakentamisen tematiikka tiivistyy kirjan viimeisessä tarinassa, jossa keskustelevat pimeyden henki ja elämän voima. Lopputuloksena väittelystä on toteamus, että elämää on vaikeaa pitää järjestyksessä, sillä aina joudutaan taistelemaan hajottavien pimeyden voimien kanssa. Siksi on uutterasti työskenneltävä ihanteidensa eteen. Tarina kysyy, tahdommeko olla “elämän taitavia rakentajia” vai “ryöstäjiä ja hajottajia”.

TUTKAIN 4/2021

Kansa - olosuhteidensa tuote? Valkoliljojen maa on myös perimmäisten ihmiskuvaa koskevien kysymysten äärellä. Kirja johdattelee pohtimaan sitä, uskooko ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviä, oikeassa ympäristössä kukoistavaa aineista, vai vääjäämättä laiskuuteen, juoppouteen ja pahuuteen taipuvaisia, jotka on syytä jättää oman onnensa nojaan. Kansanvalistaja ei ajattele, että vika on ihmisissä itsessään, vaan heidän ympäristössään ja sen tarjoamissa mahdollisuuksissa.

vain annettava kaikille mahdollisuus tulla ihmisiksi.

Välillä saarnaajan paikan kirjassa ottaa ”Järvinen”: liike-elämässä menestynyt suomalaismies, joka kiittää saavutuksistaan kansanvalistajien antamaa kipinää. Tarina hänestä ja hänen rikolliseksi päätyneestä lapsuudenystävästään pyrkii havainnollistamaan, että ajautuminen rikoksen polulle voidaan estää kasvatustyöllä, eikä ihmisessä itsessään ole vääjäämättömästi turmion tielle vieviä ominaisuuksia.

Snellmanin mukaan valtio ja historia eivät ole yksilöä varten vaan yksilö niitä varten - tällaista kansallistunnon nostattamista ja moraalin kohottamista tarvittiin turkkilaisen kansallisen identiteetin ja modernin kansallisvaltion luomiseksi. Toisaalta sivistys sekä luku- ja kirjoitustaito oli tuotava kaikkien ulottuville, jotta tasavallan perustana olevat rationaalisuus ja tieteellisen tiedon ymmärrys leviäisivät laajalti.

Valkoliljojen maa piirtää romantisoidun kuvan kaikkeen kykenevästä ja hyveellisestä kansan aineksesta. Kun pienessä Suomessakin kansalaisista kuoriutui sinnikkäällä työllä puhtoisia valkoisia liljoja ja ”kansan henkinen taso alkoi kohota kuin taikina”, voivat muutkin kansakunnat pystyä samaan. Olisi

Kirjan nykyistä suosiota selittänee osin kuitenkin myös sen tarjoama yleisempi elämänfilosofia. Valkoliljojen maa herättelee asennoitumaan elämään kunnianhimoisesti, aidosti merkityksellisiä asioita tavoitellen, sekä pyrkimään henkisen vaivannäön avulla johonkin itseään suurempaan.

Sata vuotta valkoliljojen maata Valkoliljojen maan yhtymäkohdat kemalismin tavoitteisiin ja toteutuskeinoihin selittävät kirjan suosiota ja sen aikanaan saavuttamaa asemaa oppikirjana. Sattumalta Valkoliljojen maan viimeisellä sivulla käytetään myös samaa kielikuvaa kuin Atatürk hattusaarnassaan: Suomen kansa oli timantti, joka oli vain puhdistettava savesta ja hiottava mestarin käsissä.

Atatürk on Turkissa edelleen suuri kansallissankari. Lain ta-

solla maa on yhä sekularistinen ja Atatürkiin henkilöitynyt ideologia, kemalismi, on edelleen Turkin virallinen valtion ideologia, vaikka nykypolitiikka on etääntynyt kemalismin periaatteista ja uutterasti rapauttanut demokratiaa. Modernien länsimaisten valtioiden joukkoon kuulumisen ihanne on vaihtunut tavoitteeseen näyttäytyä islamilaisen sivilisaation johtajana. Myös valkoliljojen legenda elää Turkissa yhä. Katu, jolla Suomen Ankaran suurlähetystö sijaitsee, nimettiin Suomi 100 -juhlallisuuksien kunniaksi Valkoliljojen kujaksi. Petrovin teoksen muotoileman ihannemaan tarinan uskottavuutta on kannatellut johdonmukaisesti jatkunut kehitys hyvinvointivaltioksi ja kansainvälisesti huomioitu menestys niin koulutuksen kuin onnellisuudenkin saralla. Täällä pohjoisessa toki tiedämme myös omat vajaavaisuutemme yhteiskuntana. Ehkäpä valkoliljojen tarinasta jää silti meillekin jotain käteen. Oman aikansa elitismin, agendan ja maailmankuvan suodattamisen jälkeen siitä voi löytää oppia myös tämän päivän haasteisiin: Älkäämme hajottako itsekkäin pyrkimyksin yhteistä hyvää, vaan tavoitelkaamme aidosti merkityksellisiä asioita sekä tieteelliseen tietoon nojautuvaa maailmaa, jossa mahdollisuus hyvään ja elämisen arvoiseen elämään toteutuu kaikille.

Sikajuhlien sianruhon alistamisesta pyyntöön vegaanisesta ylioppilaskunnasta – Viral Vegansin toimija kuvailee tapahtumia Prodekon opiskelijat käyttivät sianruhoa viihteellisesti Sikajuhlilla, jonne mediaa ei päästetty. Vegaaniyhteisön videon jälkeen ruhosta luovutaan ja ollaan samalla viivalla Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa. tek sti sar i k ivijärvi ku va prodeko

ästä Tutkaimen jutusta piti alunperin tulla liveraportti Aalto-yliopiston tuotantotalouden opiskelijoiden ainejärjestö Prodekon järjestämistä Sikajuhlista, kunnes minut käännytettiinkin ovella pois median edustajana. Kuulin Sikajuhlista etukäteen Viral Vegans -yhteisön kautta. Sikajuhlat herättivät huo-

tutkainlehti.fi

mioni, koska juhlissa lavalle on asetettu sianruho. Sialta on etukäteen irroitettu pää, joka on kiinnitetty hetkellisesti takaisin yhteen ja lavanäytelmän lopuksi pää leikataan näyttävästi irti esimerkiksi moottorisahalla tai kirveellä. Tutkaimeen kirjoittamani raportti olisi kytkeytynyt siihen, että Aalto-yliopistossa opiskelevat voivat järjestää tällaisia juhlia ilman suurempaa kritiikkiä. Helsingissä Sikajuhlien kaltainen tapahtuma olisi tuskin edennyt toteutusvaiheeseen. Jos olisi, se olisi ollut taas yksi tikku ristiin tämän vuoden kohuihin kolonialismia romantisoivasta Afrikan tähdestä, viestinnän opiskelijoiden seksismikokemuksista ja teologisessa tiedekunnassa ainoastaan suomalaisilta kuulostavien nimien omaavien palkkaaminen. Liveraporttia en poiskäännytyksen johdosta voinut kirjoittaa ja lienee selvää ilman suurempaa analyysiä, että Helsingin yliopistolla ja Aallossa on eri

TUTKAIN 4/2021

standardit opiskelijatapahtumissa. Helsingin yliopistossa kuitenkin erikoistutaan muun muassa yhdenvertaisuusasiantuntijoiksi ja yliopiston vuoden teemana on antirasismi. Länkkäriteemaisissa Aallon tuotantotalouden opiskelijoiden järjestämissä Sikajuhlissa oli esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansalaiseksi pukeutunut juhlija, jonka Viral Vegansin soluttautujat kuvasivat videolle. Helsingissä hänet olisi todennäköisesti kehotettu poistamaan asunsa ennen tanssilattialle pääsyä.

Sikajuhlat-videon ajurina eläinten sorron lopettaminen

Viral Vegans on uusi vegaaniliike, jonka ensimmäinen tempaus liittyi Suomen ensimmäisen Kentucky Fried Chickenin avajaisiin Itäkeskuksessa. Liikkeen aktivisti Benjamin Pitkänen telttaili kolme yötä ollakseen pikaruokapaikan ensimmäinen asiakas. Hetkeä ennen avajaisia Pitkänen astui sivuun asiakasjonosta, riisui hupparinsa näyttäkseen paitansa, jossa luki “love wins, not wings” ja aloitti pitämään toimittajille puhetta eläinten oikeuksista. Kaksi muuta liikkeen vegaania liittyi hänen viereensä samoilla paidoilla. Järjestyksenvalvojat veivät kaikki kolme esillä olevaa aktiivia säilöön ja poliisi vei heidät tempauksesta putkaan. Yksi putkaan raahatuista aktivisteista oli tuotantotaloutta opiskeleva Otso Väärämäki, joka jakoi tietoa vegaaniyhteisölle hänen ainejärjestönsä Prodekon vuotuisista Sikajuhlista. Väärämäki kertoi olleensa yhteydessä ainejärjestöönsä juhlien teeman ja ohjelmanumeron tiimoilta jo kesällä. Vaikka aiheesta puhuttiin kuulemma järjestön hallituksessa, eläinten oikeuksia ei nähty vielä tarpeeksi tärkeänä asiana sianruhon käyttämisen perinteestä luopumiseen. Sikajuhlat järkyttivät Viral Vegansin toimijoita, itseäni mukaan lukien. Kaksi aaltolaista onnistuivat soluttautumaan ja ottamaan videota paikan päältä vapaaseen käyttöön, kun taas minulta kiellettiin pääsy vedoten viime hetken linjaukseen olla päästämättä mediaa sisälle.

Prodeko ja Helsingin ylipiston ylioppilaskunta samalle viivalle

Prodeko vastasi kuitenkin ripeästi Viral Vegansin Sikajuhlista julkaistun videon jälkeen päivittävänsä juhlien käytäntöjä eli luopuvansa sianruhosta Sikajuhlissaan. Heidän nopeasta vastauksesta ja sen sisällöstä tuli luottavainen olo, että tapettua sikaa ei enää käytettäisi viihteellisenä esineenä. Eläinten oikeuksien näkökulmasta Prodeko ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, joka myös priorisoi kasvisruokaa, lisäksi päivittivät itsensä samalle viivalle Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa, joka tarjoaa tapahtumissaan pääosin eläintuotteista vapaata ruokaa.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan lisäksi esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajat on muuten elintarvikehankinnoissaan vegaaninen, mutta tekee poikkeuksen vuosijuhlissaan. Helsingin kaupunkikin siirtyy suosimaan kasvisperäistä ruokavaliota, mutta siinäkin on poikkeuksena punaiselle lihalle “korkean tason vierailut.” Ilmastonäkökulman kautta vähentämisiä pidetään voittoina, mutta ilmastonäkökulmassa eläimiä ei nähdäkään arvokkaina itsessään vaan edelleen pelkkien numeroiden kautta. Eläinten oikeuksien moraalikäsitykset saivat sianruhon nöyryyttämisen päätökseen toisin kun ilmastosyyt. Vuosijuhlat ja korkean tason tilaisuudet voidaan nähdä jatkavan vanhanaikaista lihan glorifiointia, sen sijaan, että toteuttaa sitä, mikä tuntuu oikealta. Eläinten oikeuksien näkökulman hieno puoli onkin siinä, että ei tarvitse olla erityisen lukenut tunteakseen sisimmässään, että eläinten kärsimys ja tarpeeton hengenriisto olisi väärin. Kun tiedostaa eläintuotteista vapaiden ruokien kirjon, ymmärtää että eläintuotteet eivät ole yliopistoissa tarpeellisia.

Kohti vegaanista ylioppilaskuntaa

Voisi olla korkea aika tunnustella, mikä tosiaan saa meidät piilottamaan käytänteitämme ja tekemään tarpeettomia poikkeuksia. Prodekolla haluttiin piilotella Sikajuhlien tapahtumia medialta. Suomalaista eläintuotantoa on taas salakuvattu esimerkiksi Oikeutta eläimille-yhdistyksen toimesta. Ruokaviraston mukaan Suomessa teurastettiin vuonna 2019 noin 82,5 miljoonaa eläintä, ja Ylen tutkivan journalismin toimitus MOT paljasti, että suomalaisissa tiloissa ainakin miljoona broileria kuolee nälkään ennen teurastusta. Prodekon saama viesti Viral Vegansin Instagramissa pätee myös Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan ja sen yhdistyksiin: “Sikajuhlat ovat osa paljon laajempaa eläimiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Ongelma ei katoa siihen, että ongelma piilotetaan häkkeihin, navettoihin ja teurastamoihin. Päivittäin me joko rahoitamme eläinten hyväksikäyttöä tai vaihdamme eläintuotteen vegaanisiin vaihtoehtoihin.” Kokonaan vegaanisia ainejärjestöjä on jo olemassa, kuten sosiologian opiskelijoiden Kontakti ry ja Valtio-opin opiskelijat ry, jotka ovat kirjanneet linjauksen toimintasuunnitelmiinsa. Jos nämä järjestöt tuntuvat liian pieniltä, mallia voi ottaa esimerkiksi myös Greenpeacelta, joka on elintarvikehankinnoissaan kokonaan vegaaninen. Kirjoittaja on Viral Vegansin tiedottaja.

Simo Matikka – Pujopartainen legenda

tutkainlehti.fi

TUTKAIN 4/2021

aivopihan Unicafen takahuoneessa pujopartainen tuttu kasvo istuu eteeni ja tarjoaa kahvia. Otan teetä. Unicafen legenda Simo Matikka on suostunut Tutkaimen haastatteluun, vaikka kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelupyynnöstä aiemmin samana vuonna. Matikka oli jo mielessäni legenda, vaikka en tiennyt hänen presenssistään julkisuudessa. Mies, joka on keskeinen osa opiskelijoiden unarikulttuuria, on näemmä esiintynyt erilaisissa lehtijutuissa ja videoissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Matikka haluaa kuitenkin pysyä nyt omassa “genressään” ja antaa haastattelun omille asiakkailleen eli opiskelijoille. tek sti nea r astas ku vat ar m as weselius

Kaivopihan tiskin takaa tuttu Simo Matikka on piristänyt opiskelijoita rennolla jutustelullaan jo yli 30 vuotta. Matikka syntyi vuonna 1967 Mikkelissä ja nyt hän on asunut jo 30 vuotta Lauttasaaressa. Hän mainitsee olevansa horoskoopiltaan skorpioni: “En mä oikeastaan usko horoskooppeihin, mutta kyllähän skorpionit on luonteeltaan ihan samanlaisia. Aika rajuja ja suoria.” Matikka kuvailee itseään skorpionimaisuuden lisäksi tavalliseksi jampaksi, jolle asiakkaiden tarpeiden tunteminen on kaikki kaikessa. “Työ on ollut aina niitä tärkeimpiä pointteja minussa. Sitten kaikki muu on tullut sivussa: matkat ja muut.” Asiakkaan tarpeen kohtaamisen lisäksi Matikan elämään on tuonut merkitystä taideharrastus. “Sanotaan, että 70-luvulta tonne 90-luvun loppuun mulla oli aika kova taideharrastus. Tein öljyvärimaalausta ja tällaista.” Taide on lähellä Matikan sydäntä edelleen ja hän kuuluu vielä Uudenmaan taiteilijoiden seuraan. “Sinne vaadittiin sellaiset pisteet, että sinne voisi edes hakea. Sen takia ei siitä seurasta viitsi erotakaan.” Matikan nykyisessä työssä oli kuitenkin paljon kehitettävää ja taiteen tekeminen jäi vain har-

rastukseksi. Matikan oma genre Simo Matikka on ollut töissä ensin Dommalla 15 vuotta ja nyt Kaivopihalla 15 vuotta. Kaiken logiikan mukaan Matikan tulisi nyt vaihtaa työpaikkaa: “Tässä on kyllä sijainti aika hyvä. Pitäisi mennä isompaan paikkaan sitten. Jos miettii samaa genreä, niin sitten se olisi Porthania.” Unicafe on Matikalle läheinen paikka. Hänelle on tärkeää työskennellä paikassa, jossa opiskelija saa halvalla ruokaa. “Pitäähän nuorison voida hyvin. Se on mulle tärkeää, että se hinta on opiskelijabudjetille räätälöity.” Opiskelijalounaiden hintoja nostettiin viimeksi syksyllä 2020. Matikan mielestä Unicafen hintoja ei voida nostaa liikaa ilman tukien nostamista. “Ei niitä hintoja voi hurjasti nostaa. Silloin se pointti on kadoksissa.” Unicafe päätti lokakuussa 2019 lopettaa naudanlihan myymisen tavoitteena vähentää yhtiön hiilijalanjälkeä. “Kyllä suhtautuminen lihaan ja ruokaan ajan myötä muokkautuu. Pakostikin. Lihan vähentäminen on ajattelutavalta aika jees. Kyllähän lihaa voi syödä, mutta ei joka päivä

välttämättä.” Päätös herätti myös laajaa kritiikkiä ja uutisesta nousi mediakohu. “Ei sillä oikeastaan ole niin merkitystä onko sitä vai ei. On sitä lihaa monenlaista muutakin. Tässäkin on kysymys muutoksesta, jota ihminen pelkää.” Matikalla riittää juttua unariruoista, etenkin kalasta, mutta huomionarvoista on se, että kaikki suosituimmat ruoat ovat kasvisvaihtoehtoja. Matikka vinkkaa, että kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus. Vinkki pätee niin opiskelijalounaisiin kuin elämään yleisestikin. Mediameiningit Simo Matikasta on tehty juttuja niin opiskelijalehtiin kuin Helsingin Sanomiin. Nyt Matikan parta komeilee Hotelli- ja ravintolamuseon Makuasioita-näyttelyssä. Julkisuudessa on kuitenkin varjopuolensa ja nykyään Matikka on tarkempi kriteereissään – kirjoittihan HS kerran Matikan nimen “Mutikka”. “Se on ollut kivaa silloin, kun sitä on tehty tietyt annokset. Ei liikaa – ei övereitä.” Matikka haluaa tehdä juttuja mieluummin opiskelijalehtiin, koska lukijat ovat silloin myös Matikan asiakkaita. “Niil-

→

42 lä isoilla medioilla on niin paljon lukijoita. Parempi olla siinä omassa genressä.” Matikka ei pääse pakoon omaa suosiotaan edes risteilylle, jossa opiskelijat ovat jo vastassa pyytämässä “rissemeininkejä”. Mikä sitten Simo Matikassa niin kiehtoo? “Varmaan se elämänasenne ja positiivisuus. Mä oon vain pohjimmiltani sellainen iloinen heppu. En osaa sitä sen enempää selittää.” Toisinaan iloiseksi ja hauskaksi tyypiksi leimaaminen saattaa myös luoda paineita, koska edes Matikka ei ole aina iloinen.

“Mä oon vain pohjimmiltani sellainen iloinen heppu. En osaa sitä sen enempää selittää” Simo Matikan isä menehtyi koronan alkaessa ja äiti joutui hoitokotiin. Koronasta huolimatta Matikalla oli kädet täynnä perheasioiden hoitamisessa. “Kyllä se sotki kuviot ihan täysin. Piti miettiä, miten saan kaikki kuviot toimimaan. Eikä ne oikein edelleenkään toimi.” Matikan on vaikea hoitaa äitinsä asioita ilman oikeita valtuuksia. “Täytyy sanoa, että tämä stressi, mikä mulle on lyöty näiden asioiden hoitamiseen liittyen, alkaa tässä olla jo sellaiset kelat päässä, että kyllä se alkaa väkisinkin vaikuttamaan. Mä yritän kuitenkin vielä skarpata sen positiivisuuden kanssa.” Matikan asemassa huonoa päivää ei voi olla ilman, että joku huomaa. “On se kyllä iso haaste ja voi se tuoda paineita. Kyllä mä oon iloisella päällä yleensä, mutta välillä on näitä isompia asioita, jotka sotkevat elämää. Välillä sitten joutuu skarppaamaan, kun

tutkainlehti.fi

tiedän että joku katsoo sivusta.” Matikalle on pitkän uransa aikana syntynyt kuitenkin kyky suodattaa asioita, ja hän osaa varoa sanomisiaan. “Voi olla ihmisiä, jotka on julkisuudessa ja niillä ei ole filtteriä. Mulla on aina ollut kuitenkin vähän sellanen control.” Julkisuus on kuitenkin Matikan mielestä ihan kiva asia, kunhan sitä tehdään tietyissä määrin. Nykyään Matikka suostuu noin yhteen julkisuudessa esiintymiseen vuodessa. Äiti on tärkein Simo Matikka on nähnyt paljon maailmaa ja kavereita häneltä löytyy kaikkialta. “Kaikennäköistä on sattunut. Esimerkiksi Puolan matkailu 80–90-luvuilla on ollut vaarallista. Mulla oli puolalaisia kavereita siellä.” Hädin tuskin täysi-ikäinen Matikka on ryöstetty Varsovan keskustassa. “Osaa sitä olla varuillaan nykypäivänä, kun on nähnyt kaikenlaista. Sillon sanottiin, että älä mene sinne yksin, mutta eihän 20-vuotias kuuntele tollasta.” Nyt Matikkaa kiehtoo Kreikan saaristo. “Mä oon käynyt paljon Rhodoksella. Ei tollaset turistipaikat kiinnosta ja aluksi ajattelin, että suomalaiset on pilannu sen ihan totaalisesti, mutta onhan siellä paljon muutakin. Mulla on siellä kavereita.” Jos Matikka voisi jonnekin muuttaa, olisi se varmaankin Kreikan saaristoon. Matikka on matkustellut paljon myös Venäjällä. Hän on syntynyt luterilaiseen hiippakuntaan ja sittemmin vaihtanut uskontonsa ortodoksisuuteen. “Matikoiden uskonto on ortodoksisuus. Olen myös matkustanut paljon Venäjällä ja silloin joka tapauksessa kävi paljon niissä kirkoissa. Tunsin myös paljon pappeja sieltä aikoinaan. Se uskonto oli mulla vaan niin paljon lähempänä.”

“Suku ja perhe on mulle tärkeä arvo. Eli tällä hetkellä äitini on tärkeä. Se on niinku tärkein.” Kysyessäni Matikalta hänen arvoistaan, vastaus oli selkeä: “Sanotaan niin, että koti, uskonto ja isänmaa – eli pyhä kolminaisuus.” Matikka pitää perhettä tärkeänä: “Suku ja perhe on mulle tärkeä arvo. Eli tällä hetkellä äitini on tärkeä. Se on niinku tärkein.” Matikan arjesta iso osa menee hänen äitinsä asioiden hoitamiseen. “Joka tapauksessa sehän on mun tehtävä, ei siinä ole vaihtoehtoja. Mä olen viimeinen edustaja, mun on hoidettava tää homma loppuun asti.” Värikäs persoona, värikäs parta Tulevaisuudessa Matikan saattaa nähdä Kaivopihan Unicafessa tiskin takana pinkillä tai mustalla parralla. “On kyllä ollu vähän puhetta kentällä. Meillä oli yhden asiakkaan kanssa puhetta, että jos hän värjää hiukset niin mä värjään parran samalla värillä.” Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun Matikan pujoparta värjätään. Parta on ollut musta, punainen ja kaikkea siltä väliltä. Matikan parta oli ennen paljon pidempi: “Tullaan siihen, että kun tulee vanhemmaksi niin ei tätä partaa tarvitse enää hoitaa. Tulee eroosio niin sanotusti. Tän nykyisen parran on luonut luonnonvoimat.” Luonnollinen eroosio saattaa olla parran kasvun hidastumisen syynä, tai sitten se, että partaan on laitettu niin paljon eri kemikaaleja vuosien aikana. “Ei se kasva tästä enempää, niin ehkä se ei tuhoudu tästä sen enempää.” Hiukset on Matikalla värjätty myös useampaan kertaan. “On se tuhoa tehny kyllä päänahkaan. Ei aivoihin. Tai en tiiä, voi kuule olla.”

TUTKAIN 4/2021

Arvostelu

Muistojen ja merkitysten punainen lanka Chiharu Shiotan Äärirajoilla (Tracing Boundaries) -näyttely EMMAssa Chiharu Shiota kutsuu museovieraan lankojen labyrinttiin etsimään merkityksiä ja uusia ulottuvuuksia. te k sti j aana ahtiainen k u vat pau la vi r ta

emma

– E spoon

m o d e r nin taiteen m u seo

nstallaatiotaiteilija Chiharu Shiotan (s. 1972) Äärirajoilla (Tracing Boundaries) on EMMAn ja Saastamoisen säätiön yhteisen vuotuissarjan neljäs näyttely, joka on vuoden ajaksi valloittanut näyttelytilan EMMAsta. Se on kokonaisvaltainen tilataideteos, jossa näyttelytilaan on punaista lankaa pingottamalla luotu labyrintti, johon museovieraalla on mahdollista astua. Lankojen lomaan asetetut elämää nähneet vaaleat ovet luovat mahdollisuuden liikkua labyrintissa vaihtoehtoisia reittejä.

Japanissa syntynyt, mutta Berliinissä nykyään asuva Shiota on palkittu taiteilija, jonka yksityisnäyttelyitä on aiemmin ollut nähtävillä muun muassa Tokiossa, Shanghaissa, Washington DC:ssä ja Berliinissä. Shiota on taiteessaan kiinnostunut merkitysten etsimisen ja olemassaolon tematiikasta. Hän ei halua tarjota valmiita selityksiä, vaan haluaa museovieraan löytävän merkityksiä taiteelle sisältään. Tässä mielessä Äärirajoilla käy yksiin taiteen voiman, EMMAn vuoden 2021 teeman kanssa. Shiotan omaperäinen punontatekniikka hyödyntää kehollisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Astuminen tilaan on kuin astuisi valtavan olennon kehon sisään. Yli 300 kilometriä lankaa muodostaa EMMAn näyttelytilaan seittimäisen verkoston, joka herättää muotokielensä puolesta miel-

→

arvostelu

leyhtymiä verisuonistoon tai sienirihmastoon. Teoksen värimaailmassa verenpunainen luo intensiivisen vaikutelman hämärtäen näyttelytilan seiniä ja kattoa näkyvistä. Punaiselle yltäkylläisyydelle kontrastin luovat mustien karmien varassa seisovat valkoiset puuovet, joihin katse kiinnittyy väkisinkin.

tai yhtä oikeaa vastausta. Ei ole punaista lankaa, jota seurata läpi elämän ja olemassaolon labyrintin. Näyttelytilan lattiasta ei löydy opastenuolia, jotka ohjaisivat kiertämään tilaa ennalta suunnitellussa hallitussa järjestyksessä. Sen sijaan huomaa kulkevansa toistuvasti samasta ovesta eri suuntiin, päätyvänsä umpikujaan ja kiertävänsä ystävänsä kanssa eri reittejä samaan pisteeseen.

Äärirajoilla-teoksessa on läsnä yhtä aikaa sekä vahva kehollinen ja tilallinen ulottuvuus että mieltä tilasta pois Shiotan labyrintissa ei voi kulkea Ariadnen langan ohhoukutteleva voima. Museovieraan ympärillä toisiinsa jaamana. Eksyksiinhän siinä joutuisikin, jos jotain teokpunoutuvat räikeänpunaiset langat vetävät huomion sen punaisista langoista lähtisi seuraamaan. Sen sijaan sokkeloisiin käytäviin ja ovien takaa avautuviin tiloihin. on heittäydyttävä kuljeksimaan, astumaan samasta ovesPidempi museovieras voi joutua huomaavansa lankojen ta useita kertoja päätyen aina jonkin uuden – tai jonkin sotkeutuneen myös häneen itseensä. Tiheästi punottu vanhan ja unohtuneen – äärelle. punaisten lankojen verkosto ja sen takaa näyttelytilaa hämyisästi valai“Ei ole punaista Installaatiossa ollaan yhtä aikaa äärirasevat valot antavat teokselle unenlankaa, jota seurata joilla sekä ytimessä. Henkilökohtaisen omaisen hehkun, joka sulkee ulkosekä universaalin äärellä. Tilan meditamaailman tehokkaasti ulkopuolelle. läpi elämän ja tiivinen ulottuvuus mahdollistaa yksilölTilallisen kokemuksen lisäksi teos olemassaolon lisen ja universaalin kokemuksen saavuttarjoaa runsain mitoin matkanteon, labyrintin.” tamisen rinnakkain ja lomittain. Samalla eksymisen ja harhailun tematiikkaa. kun oppii tai muistaa jotain itsestään, Näyttely herättääkin kysymyksen, pääsee lähemmäksi yleisinhimillistä olemassaoloa. Äärimihin kuljet, kun astut ovesta. Valkeiden ovien pinnoissa rajoilla osoittaa taiteen meditatiivisen voiman, joka hilnäkyvät käytön jäljet, jotka vihjaavat niiden historiaan. jentymiseen ja ihmettelyyn kannustaen antaa mahdolliSamalla museovieras voi unohtua muistojensa ja tunteisuuden itsetutkiskeluun. densa pariin. Shiota kuvaileekin haluavansa teoksellaan tarjota museovieraalle mahdollisuuden löytää tunteiden, muistojen ja yhteyksien etsimisen polulle informaatiotulvan täyttämässä maailmassa, jossa tunteiden, ajattelun ja mielikuvituksen painoarvo toisinaan unohtuu. Äärirajoilla korostaa etenkin sitä, ettei ole oikeita reittejä

tutkainlehti.fi

Shiota uskoo, että taide auttaa ihmisiä kommunikoimaan toistensa kanssa ja ymmärtämään toisiaan paremmin. Taide avaa ikkunan toisiin ulottuvuuksiin. Taiteen avulla kykenemme kommunikoimaan paremmin myös itsemme kanssa, löytämään itsestämme unohduksiin jääneitä puolia. Chiharu Shiota Äärirajoilla (Tracing Boundaries) 27.10.2021 - 27.11.2022 EMMA – Espoon modernin taiteen museo

TUTKAINLEHTI.FI