Tutkain 4/2016

tutKAiN 4/2016

FEMINISTINEN PUOLUE

YHDYSVALTOJEN PRESIDENTINVAALIEN JÄLKEEN

SUOMEN ASEKAUPAT

Alkusanat

”S

unnuntai-iltana puhelimeni soi, lähetysyksikön päällikkö sinun pyynnöstäsi soitti minulle ja kertoi, että olette keskustelleet pääministerin kanssa, ja pääministeri peruu tulonsa tämänpäiväiseen lähetykseen. Minua ohjeistettiin olemaan kertomatta pääministerin perumisesta Ylen sisällä, Ylen ulkopuolella ja sosiaalisessa mediassa. Perustelu oli se, ettei Yle-radiota yhtiönä vahingotettaisi. En tietenkään voinut suostua tällaiseen, ja nyt kysynkin: miksi minua ohjeistettiin näin?”

Me kaikki tiedämme tunteen, kun kysymykseen yksinkertaisesti ei voi vastata. ”Noo, öö, ehh, pääministeri ilmoitti minulle ensimmäisessä vaiheessa olevansa vielä aikamoisessa tunnekuohussa, että hän peruu kaikki esiintymisensä. --” Tiedämme tunteen, kun toivomme, että asian annettaisiin vain olla. ”-- En kysynyt tätä, vaan kysyin, että miksi minua ohjeistettiin olemaan kertomatta siitä että pääministeri on perunut tulonsa.”

Ja me kaikki tiedämme tunteen, kun olemme jääneet kiinni. ”Ehh, noo, noo, lähdimme siitä, ettää, ettää, ei ole mitään erityistä syytä korostaa sitä poisjäämistä. --” Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on taitava kiemurtelija.

Suopealla editoinnilla Susanne Päivärinnan A-studio-haastattelu 30.11. ei olisi näyttänyt kovin pahalta. Tällä esityksellä on sen sijaan shokki, että kohu on mediassa annettu jo jollain käsittämättömällä tavalla sekä pää-

ministerille että Jääskeläiselle anteeksi. Kummankaan sopimattomuuteen säilyttää työnsä on tehty tuskin pintaraapaisuakaan.

Jääskeläisen toiminnan kommentointia ei koskaan itse asiassa edes aloitettu.

Medialle sisällötön, asiaton räyhääminen on puolueeseen katsomatta pääministerille täysin sopimatonta käytöstä. Tässä lehdessä vitsaillaan Donald Trumpin tyylittelyn Suomeen tuomista, mutta pakinan liukuessa todellisuutta kohti hymy alkaa hyytyä.

Tämä Tutkain on omistettu unohdetuille aiheille, ihmisille ja konteksteille. Naisiin kohdistuvalle epätasa-arvolle, ilmiöiden asettamiselle laajempaan näkökulmaan. Suomen aseviennille, joka ei järisyttänyt maata yhtä sunnuntailiitettä enempää. Sille, että Yle-gate ei juurikaan kantanut viikkoa pidemmälle. Tämä Tutkain on omistettu maailman Susanne Päivärinnoille, jotka kysyvät tarpeelliset kysymykset ja pitävät ääntä oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta. ”Hyvin paljon kiitoksia haastattelusta Atte Jääskeläinen. Pakko kysyä vielä tähän loppuun: saanko minä nyt kirjallisen varoituksen tai myöhemmin potkut tai siirron toisiin hommiin?” ”Ette suinkaan, teette hyvää journalistista työtä kun kysytte tiukkoja kysymyksiä, jotta voimme selvittää, mitä on todella tapahtunut ja jotta voin osoittaa, että emme ole tehneet Sipilän kanssa mitään moitteellista.” ”En voi taata sitä etukäteen, katsotaan myöhemmin.”

Päätoimittaja, Elias Anttila

t u t ka i n

3

tutkain 4/2016

10

Unohda työpaikkailmoitukset

28

SPOTTI: Valtsikalainen hajataitto

SPOTTI: Ilmeeni kun epäkorrekti huumori ei naurattanut

12

Mitä tapahtuu USA:n vaalien jälkeen?

29

16

Kausaliteetti, merkitys ja mitä näitä nyt oli

30

18

Kun aseet puhuvat, lait vaikenevat

34

22 julkaisija

Kannunvalajat ry

Jotta kaikilla olisi parempi olla

Nella Kelkka tekstit

pÄÄtoimittaja

Elias Anttila

Toimitussihteerit

Aino Salmi Petteri Lindholm Saara Mielonen Pinja Ylioja

Inka Reinola Elias Anttila Tom-Henrik Sirviö Saara Mielonen Heidi Ahola Keshia D’silva Oskari Lappalainen Nella Kelkka

Joel Lindqvist Hilla Körkkö Aino Salmi Laura Oiva Touko Nieminen Marjukka Mäkinen Laura Kolehmainen Pinja Ylioja Rosa Smolander Sebastian Veijola

37 valokuvaus & kuvitus

Inka Lähteenaro Joonas Lehtonen Aune Sanz Johanna Metsänheimo Edna Huotari ulkoasu & taitto

Johannes Anttila

Totuus niinku

With all due respect to the Student Union

Vähän Trumpia kuntavaaleihin

Elias Anttila Heini Salminen Aune Sanz Joonas Lehtonen

kannunvalajat.fi

Kannen kuva

paino Picaset Oy, Helsinki painos 250 kpl issn 0787-0035 (printti)

ilmoitusmyynti

palaute tutkain@kannunvalajat.fi

Inka Lähteenaro Sebastian Veijola yrityssuhteet@

www.kannunvalajat.fi/tutkain Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea vuonna 2016.

a j an ko h ta i sta

Kannunvalajille äänestettiin

UUSI HALLITUS,

Tutkaimelle uusi päätoimittaja TEKSTI Elias Anttila

K

annunvalajat on saanut uuden hallituksen yhdistyksen kokouksessa 24.11. Uudessa hallituksessa on 15 paikkaa, mikä on yksi vähemmän kuin viime vuonna.

Kokouksessa valittiin myös Tutkaimen uusi päätoimittaja sekä toiminnantarkastajat. Kaikkien heidän kautensa kattaa vuoden 2017.

Puheenjohtajana ensi vuonna toimii hallituksen 2016 virkistysvastaava Laura Wathén (Kontakti). ”Ensi vuonna Kannunvalajat keskittyy vahvasti valtsikan sisäisiin suhteisiin ja olemaan niin vanhojen kuin uusienkin järjestöjen tukena.

Tämän lisäksi tulemme tietysti tarjoamaan jäsenistölle osallistumismahdollisuuksia tapahtumien vieraina ja järjestäjinä, ja korostamme työelämä- ja yritysyhteistyösektorin roolia entisestään”, Wathén suunnittelee.

Wathénin kanssa puheenjohtajistossa työskentelee varapuheenjohtaja Joni Oksanen (Moodi). Oksanen on toiminut aiemmin sekä Moodin että

hallitus 2017 Puheenjohtaja Laura Wathén Varapuheenjohtaja Joni Oksanen

6

t u t ka i n

fuksitoimikunnan taloudenhoitajana.

Puheenjohtajien lisäksi erikseen valituista viroista taloudenhoitajaksi valittiin Veikko Kuisma (Keho), ja opintosihteereinä nähdään Tommi Ostrovskij (Status) ja Jyrki Rantanen (KTTO). Ostrovskijille ja Kuismalle hallituskausi on ensimmäinen, mutta Rantanen tunnetaan tämän vuoden hallituksen toisena virkistysvastaavana.

Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Patrik Lauha (Moodi), Heidi Ahola (Kontakti), Anna Holvio (KTTO), Linda-Liisa Kelokari (Media), Santeri Mikkonen (Kontakti), Emilia Knaapi (Kontakti), Jutta Linna (Kontakti), Mikhael Koufos (Moodi), Riku Niemi (Kontakti) ja Noora Isomäki (Keho). Heidän vastuualueensa jaetaan hallituksen sisäisesti järjestäytymiskokouksessa, mutta toistensa onneksi vaalipuheissa ei esiintynyt virkatoiveiden päällekäisyyksiä.

Taloudenhoitaja Veikko Kuisma Opintosihteerit Tommi Ostrovskij Jyrki Rantanen

Muut hallituksen jäsenet Patrik Lauha Heidi Ahola Anna Holvio Linda-Liisa Kelokari Santeri Mikkonen Emilia Knaapi

Toiminnantarkastajiksi valittiin yksimielisesti Miran Hamidulla (Polho) ja Markus Liimatainen (KTTO). Heitä paikkaavat tarvittaessa varatoiminnantarkastajat Henna Pursiainen (Stigma) ja Lari Hokkanen (Stigma).

Tutkaimen päätoimittajaksi valittiin Nella Kelkka (Media). Kelkka on toiminut Tutkaimen toimitussihteerinä kaksi vuotta. ”Sisällöllisesti jatketaan yhteiskunnallisella linjalla – tietenkään valtsikalaisille tärkeitä asioita unohtamatta (liittyivät ne sitten sitsaamiseen, opiskelija-asuntopolitiikkaan tai johonkin siltä väliltä). Toivoisin myös tulevien kirjoittajien tekevän juttuja heille tärkeistä aiheista. Lisäksi digitaalisempaan muotoon olisi tarkoitus mennä”, Kelkka linjaa.

Tutkain onnittelee lämpimästi kaikkia valittuja!

Jutta Linna Mikhael Koufos Riku Niemi Noora Isomäki Tutkaimen päätoimittaja Nella Kelkka

Toiminnantarkastajat Miran Hamidulla Markus Liimatainen Varatoiminnantarkastajat Henna Pursiainen Lari Hokkanen

a j an ko h ta i sta

d

G

8

EILEN

TÄNÄÄN

SOMESSA

”When I despair, I remember that all through history the way of truth and love have always won. There have been tyrants and murderers, and for a time, they can seem invincible, but in the end, they always fall. Think of it – always.”

Mahatma Gandhi 1869–1948

”Make America great again!”

Donald Trumpin tunnuslause USA:n presidentinvaalikampanjassa

TEKSTI Nella Kelkka

Jouko Piho Facebookissa 21.10.16

HYYn uudessa hallituksessa suuri valtiotieteilijäedustus

H

elsingin yliopiston ylioppilaskunnan 8.11 muodostetussa uudessa hallituksessa on suuri valtiotieteilijäedustus. Kahdestatoista jäsenestä viisi on kannunvalajia: puheenjohtaja Laura Luoto (HYAL, VOO), varapuheenjohtaja Ada Saarinen (HyVi, VOO), Riikka Tähkävuori (HyVi, Kontakti), Joel

”Jouko Pihon psalmi 35 Herra, nouskoon sinun vanhurskautesi, oikeutesi kohotkoon kuin nuori verso.

Puhdistukoon Suomi pahuudesta, kirkastukoon maamme kataluudesta.

Media oikaiskoon valheensa, hallitus laatikoon oikeita lakeja.

Kirkko korjatkoon harhansa, oikeusistuimet oikokoot virheensä.

Suuryritykset maksakoot veronsa, pakanat parantakoot tapansa.

Ateistit hyljätkööt hulluutensa, uskovat luopukoot laimeudestansa.

Sillä Herran oikeus nousee ja totuuden aika koittaa.”

Lindqvist (SitVas, Stigma) ja Mikko Kymäläinen (OSY, Taso). Viime hallituksessa valtsikalaisia oli kolme. Hallituksessa on viisi edustajaa vaalilitto Maailmanpyörästä (SitVas ja HyVi), viisi edustajaa ainejärjestöaktiivien HYALista, yksi sosialidemokraattien OSY:stä ja yksi osakunnista.

C t u t ka i n

7

a j an ko h ta i sta

VALTSIKAN AINEJÄRJESTÖT 2.0

V

uonna 2017 opintouudistus myllertää yliopistolla opintojen lisäksi myös ainejärjestötoimintaa. Valtsikan puheenjohtajaverkosto järjesti marraskuussa keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin yhteisvoimin järjestökentän tulevaisuutta.

Yksi suurista kysymyksistä oli Kannunvalajien rooli, sillä yleinen epätietoisuus Kannun tehtävistä ja roolista tiedekunnassa on aiheuttanut närää jo aiemmin. Koska Kannu ei ole valtsikan ainejärjestöille kattojärjestö, ei ole myöskään virallisia velvoitteita ainejärjestöjen ja Kannunvalajien väliselle yhteistyölle. Tällöin kyseenalaistetaan myös Kannun mandaatti puhua kaikkien ainejärjestöjen puolesta esimerkiksi HYYn suuntaan, sillä se on tämänhetkisen mallin mukaan pelkkä yhteistyöjärjestö. Toiminnan haluttiin edelleen pysyvän ainejärjestölähtöisenä, mutta Kannulta kaivattiin enemmän vuorovaikutuksellisuutta ja valtsikayhteisön toiminnan koordinoimista.

Ainejärjestöläisten painavin kritiikki koski toiminnan päällekkäisyyttä, sillä Kannunvalajien jär-

TEKSTI Saara Mielonen

jestämä samankaltainen toiminta ainejärjestöjen kanssa koettiin joissain tapauksissa jäsenistöstä kilpailemisena. Kannulta toivottiinkin enemmän sellaista kohdennettua toimintaa, jota varsinkaan pienet ainejärjestöt eivät pysty toteuttamaan.

Ongelmakohtien tunnistamisen kautta keskustelua syntyi myös erilaisista mahdollisista järjestömalleista. Tällä hetkellä Kannunvalajilla on käytössään henkilöjäsenyys jäsenrekisterin kautta. Tämän koettiin synnyttävän ongelmia juuri yhteistyön velvoitteiden ja roolien epämääräisyyden takia. Keskustelussa ehdotettiin ratkaisuksi esimerkiksi alajärjestöjen ja kattojärjestön luomista sääntömuutosten kautta.

Valtsikan ainejärjestöjen tulevaisuuden toivotaan syntyvän yhteistyössä. Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma on luomassa yhteistä ainejärjestöä, mutta toisaalta myös yksittäisten ainejärjestöjen toiminnan toivotaan jatkuvan. Samoin yhteiskunnallisen muutoksen tutkinto-ohjelmassa suunnitellaan mahdollista yhteisjärjestöä, mutta kaikkien neljän järjestön kerrotaan jatkavan toimintaansa ainakin tois-

”Toiminta halutaan edelleen pitää ainejärjestölähtöisenä.”

8

t u t ka i n

taiseksi. VOO ja Media aikovat tehdä yhteistyötä uuden kandiohjelman myötä, mutta eivät vielä harkitse ainejärjestöjensä yhdistämistä. KTTO ja Dilemma jatkavat toimintaansa entiseen malliin, kun taas tilastotieteilijät siirtyvät pois valtsikasta.

Huoli tulevista fukseista nousi keskustelussa vahvana esille, ja ainejärjestöjen tuki ja niiden tarjoama viiteryhmä koettiin tärkeänä. Laajempien ainejärjestöjen luomisella on ainakin osittain tarkoitus vastata tähän kysymykseen antamalla niiden toteuttaa fuksien integraatioon ja vastaanottoon liittyvää toimintaa.

Yksittäisten ainejärjestöjen virkistystapahtumat jäisivät tällöin vähemmälle, ja niiden toiminta keskittyisi enemmän oppiainekohtaisiin työelämä-, edunvalvonta- ja opintokysymyksiin.

Ensi vuoden ainejärjestöjen hallituksilla on edessään suurten muutosten valjastaminen positiiviseksi energiaksi, jolla osaltaan luodaan valtsika 2.0.

Lisäinformaatioita tapahtuman muistiossa: http://tinyurl.com/zxup88e

Ratkaiseva tekijä.

Se olet sinä, valtsikalainen. Sinun pitää vain kertoa maailmalle, että olet käytettävissä.

Valtsikalaisten omistama Väki Rekrytointi Oy auttaa sinua siinä. Voit myös itse kertoa osaamisestasi sosiaalisessa mediassa. Kun teet sen, muista tunniste #RatkaisevaTekijä.

Katso lisää: www.vaki.fi

VÄKI www.vaki.fi | #Väki | #RatkaisevaTekijä t u t ka i n

9

UNOHDA T YÖPAIKKAILMOITUKSET YLI 70 % T YÖPAIKOISTA ON PIILOT YÖTÄ Piilotyöpaikka on työpaikka, jota ei ole laitettu avoimeen hakuun. Se voi olla työpaikka, jota ei ole vielä olemassa, tai joka on muotoutumassa. Valtiotieteilijöiden työelämämessuilla puhuttiin paljon aiheesta ja sitä sivuttiin useissa puheenvuoroissa eri näkökulmista.

TEKSTI Inka Reinola

10 t u t ka i n

K

yse on elintärkeästä työnhakuprosessin ilmiöstä.

Usein mitataan työllistymismahdollisuuksia avoimien paikkojen määrällä. Tulosta pidetään mittarina sille, saammeko töitä joltakin alalta vai emme. Avoimien työpaikkojen perusteella on kuitenkin turha tehdä tarkkoja arvioita tulevista työpaikoista, eikä niihin kannattaisi keskittää koko energiaansa. Sitran tutkimuksen mukaan piilotyöpaikkoja on 70–80 % työpaikoista. Silti useimmat työnhakijat avaavat ensimmäisenä mol.fi:n tai Oikotien kaltaisten työnhakupalveluiden avoimet työpaikkailmoitukset etsiessään itselleen työtä. Internetin nousun myötä työpaikat ovat siirtyneet sanomalehtien palstoilta vähitellen internetin työnhakupalveluihin.

2010-luvulla sosiaalinen media on noussut välineeksi kaikessa mitä teemme – myös työnhaussa. Sosiaalisen median kanavia hyödynnetään sekä työnantajan että työnhakijankin puolelta yhä enemmän.

mukana oleminen korostui useaan otteeseen. Olemassa olevien opiskelujen, työelämän tai harrastusten kautta luotujen kontaktien lisäksi verkostoituminen tarkoittaa myös aktiivista yhteydenottoa kiinnostaviin henkilöihin ja työnantajiin. Ozan Yanar kehotti ottamaan kiinnostaviin ihmisiin yhteyttä ja kutsumaan heidät vaikka kahville.

Verkostoituminen ei ole mahdotonta, mutta se vaatii omaa aktiivisuutta. Sanalla saattaa olla negatiivisia mielleyhtymiä, mutta verkostoituja ei ole kylmä sosiopaatti, joka pyrkii repimään toisista maksimaalisen hyödyn.

Todellisuudessa työnhaun taustalla ovat ihmiset ja he mieluummin palkkaavat henkilöitä, joista heillä on jonkinlaista ennakkotietoa. Rekrytointi on työnantajan näkökulmasta kallista ja vie paljon resursseja. Jos vaihtoehtona on palkata joku, josta on kuullut hyvää ennestään, voi olla vaivattomampaa ja luotettavampaa kääntyä tämän vaihtoehdon puoleen.

Verkostoituminen avainasemassa

Ole aktiivinen ja erottaudu massasta

V

erkostot auttavat piilotyöpaikkojen löytymisessä. Verkostoitumista korostetaan nykyään kaikkialla ja sen toivat esiin myös puhujat messuilla. Paneelikeskustelussa ”Mikä ratkaisee työnsaannissa?” valtiotieteellisen tiedekunnan alumnit pohtivat aktiivisuuttaan niin opiskelijajärjestötoiminnassa kuin muutenkin.

Verkostoitumisesta on hyötyä, mutta sen täytyy tapahtua luonnostaan eikä ainoastaan sen itsensä takia. N2 Comms -viestintätoimiston Panu Laturi ilmaisi asian osuvasti kuvaamalla, kuinka verkostoituminen ei ole sitä, että mennään tapahtumaan ja valikoidaan etukäteen kaksi henkilöä, joiden kanssa verkostoidutaan. Muista ihmisistä kiinnostuminen ja toiminnassa

M

iten piilotyöpaikkoja sitten haetaan? Työelämävalmennus Futuurin toimitusjohtaja Päivi Saatsi esitteli viisiportaisen polun piilotyöpaikan saamiseksi.

Omat tavoitteet ja oman osaamisen kartoittaminen ovat tärkeitä ensimmäiseksi. Missä minä olen työnhakijana hyvä ja millaista työtä juuri minä haen? Duunitorin Samuli Ahola esitteli, kuinka työnantajalle tärkeimpiä tekijöitä työntekijän valitsemisessa ovat motivaatio tehtävää kohtaan ja hakijan persoona. Työnantajien kartoitukseen Saatsi antoi vinkkinä Finder.fi-yrityshaun, josta löytää listan työnantajista paikkakunnan mukaan.

Lisäksi työnantajia voi etsiä alan lehtien tai erilaisten messujen kautta. Avoi-

men hakemuksen ja ansioluettelon lähettämisen jälkeen Saatsin mukaan tärkeää on etsiä käsiinsä rekrytoinnista vastaava henkilö ja ottaa häneen suoraan yhteyttä. Aktiivisuutta korostettiin valtavasti työpaikkojen haussa eri puheenvuoroissa.

Kunnollinen LinkedIn-profiili on todella tärkeä, ei pelkästään työnhakijan itse työnantajalle tarjoamana informaationa omasta osaamisesta vaan myös siksi, että monet työnantajat käyttävät headhunter-palveluita ja etsivät osaajia avainsanojen avulla.

LinkedIn-profiilin avainsanat voivat osoittautua elintärkeäksi työpaikan saamisessa, joten niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Joskus voi käydä niinkin, että työnantaja löytää työntekijänsä.

Innovatiivisuus ja muista erottuminen saattavat johtaa työpaikan saamiseen. Yksi uusista ilmiöistä on pain letter eli ”tuskakirje”, joka eroaa saatekirjeestä. Tuskakirjeen tarkoituksena on tuoda työnantajalle esille millaiseen organisaation kohtaamaan tuskaan työnhakija voisi tuoda helpotuksen.

Tuskakirje on hyvä aloittaa kiinnittämällä huomio organisaation onnistumisiin, ettei se kuulosta ylimieliseltä.

Työvalmennus Futuurin puheenvuoron aikana tuotiin esille myös se, miten esimerkiksi paperikirje voi olla tapa erottua toisista työnhakijoista. Hieman yllättäen Ahola toi esille myös Twitterin, Instagramin ja jopa Snapchatin käytön työnhaussa. Työnhakijalle voi antaa etumatkaa yhteydenotto työnantajaan tavalla, jota muut hakijat eivät ole keksineet hyödyntää.

Piilotyöpaikkojen etsintään vaaditaan siis aktiivisuutta, motivaatiota, verkostoja ja innovatiivisuutta. Työpaikan saaminen ei ole helppoa ja nykypäivän kilpailu on kovaa, mutta oikeanlaisella asenteella työntekijälle aukenee aidosti motivoiva ja innostava työpaikka. t u t ka i n

11

12 t u t ka i n

MITÄ TAPAHTUU

USA:N VAALIEN

JÄLKEEN? TEKSTI

Touko Nieminen

KUVITUS

Joonas Lehtonen

Donald Trumpin voitto on meteoriitin lailla iskenyt kraatterin ilmeisesti lukemattomien ihmisten tajuntaan. Miksi tällaiset maailmankatsomusta ja itse maailmaa ravistelevat tapahtumat eivät saisi tulla yllätyksenä? Miksi kannattaa varautua ja miksi politiikka tai tiedonvälitys eivät onnistuneet siinä tällä kertaa?

t u t ka i n 13

O

n ehkä ymmärrettävää joutua Trumpin yllättämäksi, sillä aikaisempien lainalaisuuksien ja vertailukohtien valossa hänen ei olisi pitänytkään voittaa. Voittajaehdokas käytti vähemmän rahaa kampanjaansa kuin häviäjäehdokas, mitä ei ole Yhdysvalloissa tapahtunut sitten 1800-luvun. Hän on myös ensimmäinen politiikan piirien ja rakenteiden ulkopuolelta tuleva presidentti eivätkä valheet tai faktatkaan häntä näytä hidastavan. Kun kyseessä on Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja ehdolla virkaan on käytännössä vain kaksi henkilöä, olisi silti molempien vaihtoehtojen syvempi tarkasteleminen ja käyttökelpoisen suunnitelma B:n tekeminen myös paikallaan.

Kuten olemme nyt nähneet, lainalaisuudet ovat päässeet muuttumaan.

Onhan länsimainen yhteiskuntamme ja

14 t u t ka i n

kulttuurimme kokenut muutaman vuosikymmenen aikana muutoksia niin parempaan kuin pahempaan. Muuttuvissa tilanteissa ylpeys tai varmuus omasta ja välittömän vertaisjoukon jakamasta oletetusta moraalisesta ja kognitiivisesta ylivertaisuudesta ei saisi muodostua ajattelun kahleeksi. Monikaan ei vaivautunut pohtimaan potentiaalisesti toteutuvia vaihtoehtoja tosissaan ollessaan joko liian kiireinen vastustaessaan Trumpia tai liian voitonvarmana. Syystä tai toisesta jotkin asiat jäivät huomiotta. Samalla tavalla Titanicilla ei ollut juurikaan pelastusveneitä, koska niiden katseleminen ja pohtiminen toi ensinnäkin mieleen ikäviä ajatuksia haaksirikosta. Lisäksi mokomat veivät tilaa ja rahaa. Koska laiva ei kuitenkaan voinut upota, päätettiin pelastusveneet jättää liki kokonaan pois eikä kyseessä ollut vahinko.

Yllättävä tapahtuma pystytään käsittelemään suhteellisen pienin vahingoin

ja siihen pystytään suhtautumaan myös verrattain tyynesti, jos siihen on tarvittavissa määrin varauduttu. Trumpin ja Titanicin kohdalla näin ei oltu tehty. Riskiin varautuminen ei välttämättä vaadi edes uhraamaan ajatustakaan riskin ennaltaehkäisylle, koska joskus se ei vain ole mahdollista. Esimerkiksi Japanin hallitus ei voi vaikuttaa maapallon litosfäärilaattojen liikkeen mekanismeihin, vaikka ne aiheuttaisivat tuhoisia tsunameja. Trump ja Titanic olivat kuitenkin inhimillisestä toiminnasta riippuvaisia tapahtumia ja molemmilla on syynsä.

Jos pohdiskelee useita mahdollisia lopputuloksia tapahtumille, pitää sitä varten kartoittaa myös uskottavat syyt, muuttujat ja tapahtumat, jotka johtavat odotetusta tuloksesta poikkeavaan tilanteeseen. Moni Trump-ilmiötä, Yhdysvaltojen eriarvoisuuden dynamiikkaa, medioiden segregoitumista sekä urbaani-ruraali-jakoa tutkinut päätyi toteamaan Trumpin voiton olevan itse asiassa vallitsevan vaalitavan puitteissa todennäköinen lopputulos. Kuitenkaan tilanteeseen johtavia tekijöitä ei olisi voinut muuttaa näiden vaalien aikataululla, mutta niitä olisi voitu tutkia ja niistä olisi voitu tiedottaa tehokkaammin. Olemmehan seuraavaksi menossa kohti Ranskan presidentinvaaleja ja lopulta myös omia vaalejamme. Jos haluamme välttyä jäävuorilta, tai olla valmiita niihin kaikesta huolimatta, nyt on laaja-alaisemman varasuunitelman teko paikallaan.

Titanicilla ei ollut juurikaan pelastusveneitä, koska niiden katseleminen toi mieleen ikäviä ajatuksia haaksirikosta.

Yhdysvaltojen vaalitaisto on joka tapauksessa käyty eikä sen tulos mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule muuttumaan, vaikka tulokseen tyytymättömät vetoaisivat milloin mihinkin. Vaalit ovat ohi! Mitä opimme sekä miten suuntaamme ja tahditamme askeleemme tästä eteenpäin, on tärkeää. Vaalivoiton torjuminen sitoisi kehityskulkuun tyytymättömät edistymielisetkin jossittelun sekä reaktiivisen lähestymisen varaan. Tämä taas johtaisi pahimmillaan tulevaisuuden sijasta pelkästään menneisyyteen katsovien katsantokantojen vastakkainasetteluun. Miten näin voisi tapahtua?

Samasta syystä kuin se jo tapahtui: menneisyys käy kaupaksi kuluttajalle, jolla toistaiseksi on mielestään siihen varaa.

Poliittiset kulutuspreferenssit kumpuavat menneestä ajasta, koska jotkut kaipaavat ja jotkut taas pelkäävät sitä tai jonkinlaista kuvitelmaa siitä mitä se oli. ”Make America Great Again” on tarttuva ja ironisella tavalla kuvaava iskulause, mutta se ohjaa huomion kehityksen ja päätöksenteon kannalta väärään suuntaan eli menneisyyteen.

Historiaa on toki tunnettava mahdollisimman totuudenmukaisesti sekä osattava käsitellä, käyttää ja rationalisoida sen eri tulkintoja. Kuitenkin historiallisen kiintopisteen, vaikka ihan lähihistoriastakin, käyttö ideaalitilana on

problemaattinen, koska retrospektiiviset näkemykset voivat olla vääristyneitä tai puutteellisia. Ne aliarvioivat tai jättävät huomioimatta todellisia muutosvoimia, jotka alun perin sysäsivät tilanteen muutokseen. Rekonstruoitu eilispäivä, oli se sitten järjestelmä tai pelkkä idea, on usein vajavainen tai suorastaan vääristelty viritelmä, joka pitkällä aikajänteellä ei pysty kannattelemaan perustuksilleen rakennettua tulevaisuuden visiota. Tämä kestämättömyys ilmenee ensisijaisesti sosiaalisina, sosioekonomisina ja ekologisina hasardeina, jotka syntyvät tahallisesti tai tahattomasti vinoutuneen ja välinpitämättömän toiminnan seurauksena. Ja jos aikaisempi tapahtumien kulku on jo johtanut meidät tähän epämieluisaksi kokemaamme tilanteeseen, niin miksi sinne pitäisi palata? Miten pääsemme tilanteesta eteenpäin lähtöruutuun palaamisen sijaan on paljon kiinnostavampaa. Ihmisen todellinen voima ei ole edustettuna menettämisenpelkoisessa jääräpäisessä taistelussa ajan virtaa vastaan, vaan voimaa on ennen kaikkea ihmisen kyky elää, kehittyä ja kulkea sen mukana, joskus jopa ratsastaa sen aallonharjalla.

Yhdysvallat kuten muukin teollinen ja niin sanottu läntinen maailma on ollut murroksessa jo pitkään. Työntäessään kipurajoja kauemmas maailma

näyttää nyt saavuttaneen ekologian, talouden ja eriarvoisuuden kasvun kautta kroonisen kriisiytymisen tilan. Tässä tilanteessa minulle on ollut näitä megatrendejä asettavan suurvallan vaaleja seuranneena kaikista raskainta huomata, että Trumpin voitto näyttää edustavan globaalin pohjoisen poliittisia prosesseja kiihtyvästi kolonisoivan identiteettipolitiikan evoluution tämänhetkistä huipentumaa. Hallinto ja yhteiskunta alistuvat identiteettien ja yksilöiden usein sekundääristen tarpeiden tyydyttämiseen ja uusien herättelyyn; kansalaisesta on tullut alamainen. Ja millainen alamainen?

Ei despootin, ruhtinaan tai teokraatin alamainen, vaan tottumustensa, ennakkoluulojensa, konformisminsa, röyhkeytensä tai korrektiutensa kautta hienovaraisesti kontrolloitu tai äänekkäästi kannustettu poliittinen kuluttaja. Tämä havainto ei ole millekään poliittiselle laidalla ominainen, vaan pelkäänpä sen olevan kauttaaltaan vallitseva. Toivottavasti näemme poliittisten kuluttajien himoamien eksklusiivisten valintojen ja oikeuksien sijasta vielä jatkossakin kansalaisia, vastuuta ja inklusiivisia tekoja sekä valintoja. Etenemisemme tässä ajan virrassa näyttäisi tarvitsevan niitä kipeästi.

t u t ka i n 15

.. .. n a ko k u l m a

O TEKSTI Lari Hokkanen

KAUSALITEETTI, MERKITYS ja mitä näitä nyt oli

Y

hteiskuntatieteet ovat dikotomioiden aarreaitta. Yksi keskeisimmistä on jako laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen, joka on saanut eksistentiaalisia ulottuvuuksia viime vuosikymmeninä.

Jaosta on seurannut taistelukenttä, jossa pitää valita ”sitoumuksensa” ja voittaa toiset taistelussa. Seurauksena on kyvyttömyys käydä keskustelua työnjaosta – voi nimittäin olla, että erilaiset menetelmät vastaavat erilaisiin kysymyksiin. En kuitenkaan keskity tässä yleisesti työnjakoon, vaan väärien oletusten merkitykseen kielellisen käänteen yhteydessä. Myönnän tässä suhteessa täysin velkani Pertti Tötölle.

Muistan laadullisten menetelmien kurssin, jolla lehtori kertoi tarinaa ”syvällisestä” kvalista ja ”pinnallisesta” kvantista. Me uskoimme, koska emme tienneet paremmasta. Samat luritukset löytää mistä tahansa kvalitatiivisten metodien oppikirjasta.

Suomessa klassikko tässä suhteessa on Pertti Alasuutarin Laadullinen tutkimus, joka toki sinänsä on ihan OK oppikirja. (Toinen rasittava puoli on kvantitatiivisiin menetelmiin rakastuneet muuttujasosiologit ja muutamat taloustieteilijät, joiden mielestä hienot difference-in-difference-menetelmät tekevät laadullisen tutkimuksen turhaksi.)

16 t u t ka i n

Kielellinen käänne

1

970- ja 80-luvuilla ihmistieteissä tapahtui kielellinen käänne, jossa sosiaalisen todellisuuden keskeiseksi piirteeksi nostettiin kielen todellisuutta rakentava luonne.

Todellisuuden sijaan on ”todellisuus”.

Jokainen kieli on oma maailmansa ja maailmoja ei voi verrata. Kieli päätyi täten ihmisten (tutkijoiden) ja todellisuuden väliin peruuttamattomasti.

Jotkut ovat kuitenkin fiksusti ehdottaneet, että ihmisillä todella on erilaisia tapoja käsitteellistää maailma. Kuitenkin tieteessä vertailemalla eri kieliä keskenään todellisuuden suhteen, voidaan huomata mitä yhtäläisyyksiä ja eroja eri kielillä on todellisuuden suhteen – päästen näin lähemmäksi todellisuutta. (En muuten kannata länsimaalaisen tieteen imperialismia millään tavoin.)

Filosofisemmin: kielellisen käänteen edustajat uskovat kielen olevan ainoa toteutunut kieli, jonka ulkopuolelle ei pääse. Toiset sanovat, että voimme kuitenkin kuvitella vaihtoehtoisia maailmoja, asiantiloja, jotka lisäävät pelivaraa kielen ja todellisuuden suhteen. Emme välttämättä ole kielen uhreja. Teoriat eivät olekaan ”vain” kielellisiä konstruktioita, vaan käsitteellisiä malleja, joilla on kohdesysteemi (todellisuuden osa).

Kielellisen käänteen käsitys tie-

teestä pohjasi hieman vanhempaan ajatukseen ihmistieteistä ymmärtävänä, tulkitsevana ja merkityksiä tutkivana alana. Ymmärtämällä yksilöiden merkitykset ymmärsi olennaisen. Käänteen yhteydessä kehittyivät myös laadulliset menetelmät. Pidän tätä käännettä hyvänä kehityksenä, koska sillä päästiin eroon radikaalipositivismista ja sokeasta numerouskosta.

Käänne meni kuitenkin vähän liian pitkälle. Jos ihmisten todellisuutta ei voinut tutkia ”positivistisesti” kausaalianalyysin keinoin, toisin sanoen sanomaan jotain syystä ja seurauksesta, luontoa kuitenkin pystyi. Onnistuttiin siis tekemään todella haitallinen vastakkainasettelu luonnon ja kulttuurin välille. Ihmistieteiden itseymmärrystä rakennettiin vastakohtana luonnontieteille.

Yksi todellisuus, eri metodit, eri kysymykset

N

ähdäkseni ihmistieteet ja luonnontieteet tutkivat samaa todellisuutta hieman eri tavoin. Kvarkki ei muutu kun sitä kutsuu kvarkiksi. Yhteiskuntatieteissä suhde tutkimuskohteisiin tunnetusti on moniulotteisempi. Tieteelliset luokittelut voivat sosiaalisten takaisinsyöttömekanismien kautta muuttaa luokiteltujen ihmisten käsi-

.. .. n a ko k u l m a

”Metodit täytyy ymmärtää välineinä, jotka sopivat vaihtelevasti erilaisiin kysymyksiin.”

tyksiä itsestään – ja taas on tarvetta uusille luokitteluille. Itsereflektioon kykenevien ihmisten käyttäytyminen on hyvin häilyvää: jokainen yksilö on historiansa, piirteidensä ja yhteiskuntansa tuote, ja käyttäytyminen on hyvin kontekstisidonnaista.

Ennustaminen on vaikeaa.

Kausaalisten suhteiden tutkiminen (kvanti) ja tulkitseva merkitysanalyysi (kvali) eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Dikotomia perustuu vanhentuneille oletuksille. Kun laadulliseen tutkimukseen viehtynyt keskimääräinen yhteiskuntatieteilijä kritisoi kausaalista tutkimusta, hänellä on mielessään vanhanaikainen luonnontieteellinen, säännönmukaisuuksiin perustuva käsitys luonnonlaeista.

Koska ihmisten todellisuus ei ole säännönmukainen, ja se koostuu ihmisten luomista merkityksistä, ei sitä voi kausaalisesti tutkia. Merkitykset määrittyvät käsitteellisesti, ja kausaalianalyysin yhtenä ehtona on yleensä pidetty, että syy ja seuraus eivät voi määrittyä käsitteellisesti keskenään (esimerkiksi kapellimestari ja orkesteri). Ehto on oikea, johtopäätös väärä.

Säännönmukaisuuteen perustuva käsitys kausaliteetista on kuitenkin hylätty tieteenfilosofiassa vuosikymmeniä sitten, mutta yhteiskuntatieteissä jankataan keskustelua

1950-luvun argumenteilla. Syiden ja seurausten tutkiminen on erotettu lakien etsimisestä.

Nykyiset kausaliteettiteoriat ja tilastollinen analyysi perustuvat pitkälti kontrafaktuaaleihin, ”entä jos” -kysymyksiin. Miten erottaa satunnaiset korrelaatiot kausaalisuhteisteista?

Tätä eroa humelainen säännönmukaisuuskäsitys ei voi selittää, koska sen mukaan voimme havaita vain säännönmukaisuudet, emme kausaliteettia.

A:n ja B:n välillä on korrelaatio, eli A ja B ovat yhteydessä keskenään A:n tapahtuessa ensin. Entä jos A:ta ei olisi tapahtunut, olisiko B; eli jos olisi ei-A, niin olisiko ei-B. Jos näin on, kyseessä on kausaatio. A tarvitaan B:n tapahtumiseen.

Nykyään korostetaan lisäksi interventioiden keskeisyyttä. Voimme saada maailmasta tietoa muuttamalla jotain ja seuraamalla vaikutuksia.

Kausaliteetti liittyy täten toiminnan käsitteeseen. Jotta voin saada toiminnallani haluamiani seurauksia aikaan, minun pitää tietää, millä syillä voin vähintäänkin lisätä seurauksen todennäköisyyttä. Mikäli on mahdollista tehdä interventio A:han niin että B:kin muuttuu, kausaalinen yhteys on olemassa. Korrelaatio A:n ja B:n välillä katoaa, jos A:n tehdään interventio.

Tästä seuraa, että ainutkertaisia

eli yhteiskunnallisia tilanteita voi selittää. Myös monet laadulliset tutkimukset ja historialliset analyysit täten sisältävät kausaalisia selityksiä.

Ero ymmärtämisen ja kausaalisen selittämisen välillä katoaa. Esimerkiksi ymmärtämällä yksilöiden mielentiloja voimme selittää tapahtumia.

Mielentiloille voi olla ympäristöstä tulevia syitä, ja mielentiloista seuraa käytöstä.

Täytyy korostaa, että pidän laadullisesta tutkimuksesta. Ajattelen myös, että merkitykset ovat keskeisiä inhimillisen todellisuuden piirteitä.

Lisään tähän kuvaan vain sen, että myös syy-seuraus-suhteita on olemassa, ja niitä kannattaa tutkia. Sille on syynsä, että työväenluokkaiselle korkeakoulutus keskimääräisesti merkitsee eri asiaa kuin korkeamman koulutuksen omaavien vanhempien perheestä tuleville. Usein laadullinen ja määrällinen tukevat toisiaan: Britanniassa satunnaistettujen vertailukokeiden luottamuksellisuus on parantunut, kun niiden toimivuudesta on tehty laadullista tutkimusta.

Sen sijaan että valitaan menetelmä eksistentiaalisella tasolla, vaihtoehtona on ymmärtää metodien olevan välineitä, jotka sopivat vaihtelevasti erilaisiin kysymyksiin. Tämän ymmärtämiseksi tieteenfilosofisten oletusten reflektointi on todella tärkeää. t u t ka i n 17

KUN ASEET

LAIT VAIKENEVAT PUHUVAT, teksti Aino Salmi kuvitus Aune Sanz

Asekauppa on täysin laillista, mutta harva teollisuuden ala herättää yhtä paljon eettisiä kysymyksiä. Sen edistämisen katsotaan olevan tärkeää Suomen oman puolustusvalmiuden ylläpitämiseksi, mutta asevientimme kohdistuu nykyään yhä enemmän Lähi-idän maihin. Tämä on herättänyt erityistä huolta, sillä monen niistä tiedetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin.

S

uomen asekauppa on läpikäynyt merkittäviä muutoksia 2000-luvun aikana: se on kaksinkertaistunut määrällisesti ja samalla myynti kohdistuu yhä enemmän ETA-maiden ulkopuolelle. Viime aikoina mediassa on herännyt keskustelua Suomen aseviennin eettisyydestä ja erityisesti viennin suuntautuminen yhä enemmän Lähi-idän maihin on herättänyt kysymyksiä kaupan eettisyydestä. ”Muutosten taustalla on monenlaisia syitä”, kertoo Suomen asevalvontaraportin päätoimittaja Kari Paasonen. ”Siinä missä Euroopan maiden sotatuotetuonti on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut enemmänkin laskussa, Lähi-idässä se on on kasvanut huo-

18 t u t ka i n

mattavasti.”

Suomen asevientiraporteista selviää, että vuonna 2014 Saudi-Arabia on noussut maamme toiseksi suurimmaksi viennin kohteeksi. Vuonna 2015 taas Lähi-itä on noussut merkittävimmäksi vientialueeksi ensimmäistä kertaa vuodesta 2002 alkavan tilaston aikana. ”Viedessään aseita Lähi-itään suomalaisyritykset siis vievät niitä maihin, joissa niillä on kysyntää. Suomalaiset aseteollisuusyritykset ovat myös aktiivisesti pyrkineet Lähi-idän markkinoille. Myös Suomen valtio on jo pitkään tukenut yrityksiä tässä esimerkiksi tekemällä myynninedistämismatkoja alueelle”, Paasonen jatkaa.

Suomen sotatuotevienti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. ETA-maiden osuus toteutuneesta sotatuoteviennistä on laskenut 2000-luvun alun noin 70–90 prosentista noin 40–60 prosenttiin.

Suomen asevalvontaraportin mukaan meidän voi sanoa edistäneen johdonmukaisesti yli 80 vuoden ajan kansainvälistä asekaupan säätelyä. Maamme onkin yksi niistä seitsemästä valtiosta, jotka ehdottivat YK:n sopimusneuvotteluita asekaupan säätelemiseksi jo vuonna 2006. Lopulta se saatiin säädettyä seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 2013. Tätä sopimusta Suomen kuuluisi noudattaa myös nykyisessä vientipolitiikassaan. Lähiaikoina on noussut kuitenkin paljon kysymyksiä siitä, rikkooko Suomi kansainvälisiä sopimuksia viemällä aseita muun muas-

sa Keski-Aasian diktatuureihin ja Saudi-Arabiaan.

Paasosen mukaan Suomi ja Arabiemiraatit ovat myös solmineet puolustusta koskevan yhteistyömuistion vuonna 2007, kun taas puolustusmateriaaliyhteistyöhön liittyvä yhteisymmärryspöytäkirja Saudi-Arabian ja Suomen puolustusministeriöiden välillä allekirjoitettiin kesällä 2015. Esimerkiksi Ruotsissa Saudi-Arabia on linjattu asekaupan ulkopuolelle ihmisoikeusloukkausten ja poliittisen tilanteen takia. Saudi-Arabian johtaman koalition tiedetään pommittavan Jemenissä esimerkiksi sairaaloita ja surmanneen jo tuhansia siviilejä. Asekauppasopimus kieltää aseiden viennin maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Helsingin Sanomien mukaan nykyinen hallitus on

t u t ka i n 19

muuttanut Suomen linjaa ja antaa entistä enemmän asevientilupia Lähi-itään. Viime vuonna Suomi myi aseita ja puolustustarvikkeita Saudi-Arabian lisäksi neljään muuhun maahan, jotka osallistuvat sotaan Jemenissä.

Ylen pääministerin haastattelutunnilla Juha Sipilä vastasi kohuun kiistämällä hallituksen linjan muuttuneen asekaupassa sekä korosti ihmisoikeusnäkökulman ohjaavan edelleen asekauppaa. Sipilän mukaan vientipäätöksiä ei tehdä, jos ihmisoikeustilanne tai maan sotatilanne muuttuu tai herää epäilys aseiden päätymisestä vääriin käsiin. ”Kun yhteisymmärryspöytäkirja Suomen ja Saudi-Arabian välillä kesäkuussa 2015 solmittiin, Jemenin sisällissodassa taistelevaa Saudi-Arabian johtamaa liittoumaa oli jo syytetty sotarikoksista”, Paasonen toteaa.

Paasonen ei ota kantaa siihen, syyllistyykö Suomi välillisesti ihmisoikeusrikkomuksiin Lähi-idässä.

Hän kuitenkin viittaa Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa oikeustieteen professorit Martti Koskenniemi ja Martin Sheinin tyrmäävät hallituksen siunaamat asekaupat diktatuureihin. Euroopan yliopistoinstituutin kansainvälisen oikeuden professori Scheinin mukaan Suomen hallitus rikkoo vuonna 2012 säädettyä lakia puolustustarvikkeiden viennistä. ”Asevienti Keski-Aasian diktatuureihin ja Saudi-Arabiaan tarkoittaa Suomelle isoa riskiä olla osallinen sotarikoksissa tai vakavissa ihmisoikeusloukkauksissa”, Scheinin toteaa haastattelussa Helsingin

20 t u t ka i n

Sanomille. Hänen mukaansa vuoden 2012 lain keskeinen edellytys on, että Suomen on mahdollista seurata, mitä aseilla tehdään. Tämä ei käytännössä kuitenkaan toteudu nykyisessä tilanteessa. ”Yksi riski Suomen aseviennissä on tosiaan se, että nykyään kun aseet on toimitettu johonkin valtioon, Suomen on käytännössä mahdotonta vaikuttaa siihen, mihin aseita käytetään”, asevalvontaraportin päätoimittaja Paasonen toteaa. ”Toinen ongelma on se, että aseita voidaan viedä johonkin kolmanteen maahan maasta, johon Suomi on vienyt aseet. Koska aseiden käyttöikä on pitkä, Suomesta nyt vietävä ase voi päätyä elinkaarensa aikana konfliktiin, joka ei vielä ole edes alkanut.”

Asekauppaa tutkiva ARES-järjestö on raportoinut lukuisista tapauksista, joissa suomalaisia aseita on kaupattu laittomasti Libyassa sosiaalisen median kautta. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan aseet voivat olla peräisin Suomen asekaupasta Lähi-itään 1970- ja 1980-luvuilta. ”Suomalaisia aseita on vuosien mittaan käytännössä päätynyt konfliktialueille. Näiden riskien vuoksi tulisi käyttää erityisen huolellista harkintaa silloin, kun aseille myönnetään vientilupa Suomesta”, Paasonen tiivistää.

t u t ka i n 21

jotta kaikilla olisi parempi olla Vuonna 2016 perustettu feministinen puolue ajaa yhdenvertaisuutta ja haraa oikeistopopulismin nousua vastaan. Katju Aro, yksi puolueen puheenjohtajista, kokee suomalaisen feminismin ottaneen ison harppauksen lyhyessä ajassa ja katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen. teksti Heidi Ahola kuvitus Inka Lähteenaro

"suomessa naisen euro on n ..

80 senttia, mutta maahanmuutta naisen euro on 62 sentt

M

yytti Suomesta tasa-arvon mallimaana on purettava, toteaa Katju Aro kahvikuppinsa takaa marraskuisena maanantaiaamuna. ”Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita, mutta työtä on vielä paljon tehtävänä. Viime aikoina tasa-arvokysymyksissä on otettu paljon takapakkia.”

Esimerkkeinä Aro mainitsee pyrkimyksen kiristää aborttilainsäädäntöä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkamisen, jolla on suora vaikutus naisten työllisyyteen. Kaikki yhdenvertaisuutta koskevat lakimuutokset on viety viime vuosina eduskuntaan kansalaisaloitteiden kautta, koska ne eivät etene perinteisiä poliittisia väyliä pitkin. ”Esimerkiksi translaki on jumissa ilman mitään selkeää syytä.”

Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana toimiva ja media-alalla työskentelevä Aro oli mukana, kun joukko feministisiä toimijoita reagoi Suomen jumiutuneeseen tilanteeseen perustamalla feministisen puolueen.

Puolueelle valittiin kolme tasavertaista puheenjohtajaa: Aro, Warda Ahmed ja Katriina Rosavaara.

Feministinen puolue sai joulukuussa kaikki tarvittavat 5000 kannattajakortti päästäkseen puoluere24 t u t ka i n

kisteriin, ja osallistuu kevään 2017 kuntavaaleihin. Puolueen tavoitteena on kiteytetysti yhteiskunta, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia henkilökohtaisiin ominaisuuksiin katsomatta. Politiikan kolme kärkiteemaa ovat sukupuolten tasa-arvo, syrjimättömyys ja inhimillinen turvallisuus. ..

uudistava tyo voi purkaa sukupuoliroolit

A

jatus feministisestä puolueesta alkoi kyteä vuoden 2014 europarlamenttivaalien aikaan, kun ruotsalainen Feministiskt initiativ -puolue, eli FI kampanjoi näkyvästi länsinaapurissa. Vuonna 2005 perustettu puolue keräsi vaaleissa hyvän äänisaaliin ja lähetti Brysseliin euroedustajan, romanitaustaisen Soraya Postin. Ruotsista saatu positiivinen signaali vauhditti keskustelua oman feministisen puolueen perustamisesta Suomessa. Toimiin ryhdyttiin vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeisenä yönä. Poliittisen oikeiston noususta järkyttyneet Aro ja ryhmä muita feministejä päättivät perustaa puolueen. Perustamiskokous pidettiin valmistelujen jälkeen kesäkuussa 2016.

Ruotsin FI:n puheenjohtajan Gudrun Schymanin tuki Suomen feministiselle puolueelle on ollut

merkittävää. Aro puoluetovereineen tapasi Schymanin ennen puolueen perustamista, ja Schyman on luvannut Suomen sisarpuolueelle oman puolueensa täyden tuen. Suomen lisäksi Schyman kiertää parhaillaan muutakin Eurooppaa ja rohkaisee eri maiden feministisiä toimijoita perustamaan puolueita, jotka jonain päivänä voisivat muodostaa oman puolueryhmänsä europarlamentissa.

Tavoite on herätellä yleiseurooppalaista feminististä liikettä vastavoimaksi oikeistopopulismin nousulle.

Juuri oikeistopopulismin ja militarismin nousu motivoi osaltaan perustamaan Suomen feministisen puolueen. Aron mukaan ihmiset eivät enää usko rauhaan. Kansainvälisessä politiikassa aseellinen väliintulo nähdään yhä ratkaisuna konflikteihin aikaa vievien rauhanneuvottelujen sijaan. Ruotsissakin FI on jäänyt yksin antimilitaristisen näkökulmansa kanssa, kun kasvava Venäjän pelko on saanut muut puolueet kiristämään turvallisuuspoliittista linjaansa. Suomessa feministinen puolue haluaa siirtää huomiota inhimilliseen turvallisuuteen.

Feministisellä puolueella ei vielä ole julkilausuttua kantaa yleiseen asevelvollisuuteen. Aro arvioi, että periaateohjelmaan kirjataan vapaaehtoinen ja sukupuolineutraali malli.

Ketään ei pidä pakottaa armeijaan

noin aja.. tia."

katju aro Graafikko Naisasialiitto Unionin pj Feministisen puolueen pj

t u t ka i n 25

"myytti suomesta tasa-arvon mallima on purettava." tämän sukupuolen vuoksi. Asevelvollisuuteen tiivistyy Aron mielestä suomalaisen sukupuolikäsityksen jäykkyys: väkivallan kulttuuri on ulkoistettu täysin miehille ja yhteiskunnan instituutioista erityisesti armeijalle. Pojat kasvatetaan hoitamaan asioita tappelemalla, ja se on Aron mielestä hyvin vahingollista.

Vahingollisia sukupuolirooleja purettaessa kasvatuksen ja koulutuksen rooli on tärkeä. Ne tulevat olemaan puolueen keskeisimpiä kuntavaaliteemoja. Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus ja maksuton koulutus murtavat perusoletuksia sukupuolesta ja tasaavat eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Jotkut ihmisryhmät tarvitsevat toisia enemmän tukea opinnoissaan, ja siihen Aro toivoo panostettavan. Esimerkiksi monet rodullistetut oppilaat saavat epämotivoivaa opinnonohjausta jo peruskoulussa.

Aron mielestä Suomessa pitäisi keskittää enemmän resursseja uudistavaan työhön, jota muun muassa koulutus ja hoiva ovat. Uudistava työ tuottaa seuraaville sukupolville arvoja ja vie sivistystä eteenpäin. Suomen talouspolitiikkaa hallitsee kuitenkin tuottava työ: vienti ja perinteiset teollisuusalat. ”Investoimalla uudistavaan työhön tuotettaisiin enemmän hyvinvointia kaikille. Jos hyvinvointi ei ole talouspolitiikan perimmäinen tavoite, niin mikä sitten?” Aro ihmettelee.

26 t u t ka i n

aana .. ..

Moniaaninen puolue

p

alataan vielä Ruotsiin. Siellä ollaan Aron mukaan kymmenen vuotta Suomea edellä feminismikeskustelussa. Ruotsissa on perusteltava, jos ei ole feministi. FI:n vaikutuksesta poliittisten puolueiden on täytynyt määritellä julkisesti suhteensa feminismiin. Ruotsissa osataan myös keskustella feminismien eroista. Kun kaikki ovat feministejä, tulevat erot luonnollisesti näkyviin. Erojen tiedostamista Aro toivoisi Suomeenkin.

Feminismiä kun ei ole vain yhdenlaista, vaan se pitää sisällään erilaisia suuntauksia.

Suomen feministinen puolue edustaa virallisesti intersektionaalista feminismiä. Suuntauksen keskeinen ajatus on, että yhteiskunnallisissa valtarakenteissa risteävät sukupuolen lisäksi monet muut ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten etnisyys, luokka ja toimintakyky. ”Suomessa naisen euro on noin 80 senttiä, mutta maahanmuuttajanaisen euro 62 senttiä”, Aro toteaa.

Intersektionaalinen feminismi näkyy puolueen hallituksessa. Edustettuna on erilaisia etnisiä taustoja, uskontoja ja sukupuolia. Mukana on syrjimättömyyden ja tasa-arvon puolesta työtä tehneitä, syrjittyjä ja epätasa-arvoisia ja ylipäätään ihmisiä erilaisista kokemustaustoista. Aro toivoo, että jatkossa mukaan saadaan myös erilaisia luokkia ja toimintakykyä edustavia ihmisiä sekä väkeä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

”Kiintiöistä ja monimuotoisuudesta rekrytoinnissa unohtuu usein itse toiminta. Sanotaan vain, että kyllä tänne saa tulla kuka vain, haluamme organisaatioomme monenlaisia ihmisiä. Mutta se ei riitä. On myös mentävä ja rekrytoitava ne ihmiset.

Niin olemme tehneet puolueessa.”

Puolueessa puheenjohtajiston ja hallituksen moniäänisyys on tärkeää. Tästä syystä päädyttiin kolmen puheenjohtajan ratkaisuun. Se on feminismille tyypillistä valtahierarkioiden kyseenalaistamista. Puolue haluaa pysytellä ilman yhtä selkeää johtohenkilöä, mutta se on hankalaa, sillä Patentti- ja rekisterihallitus ei hyväksy kolmen puheenjohtajan järjestelyä. Tulevaisuudessa puheenjohtajaksi noussee Aro, ja Ahmed ja Rosavaara toimivat varapuheenjohtajina. Tehtävät jaetaan silti jatkossakin tasaisesti.

Se f-sana

F

eministisen puolueen pinkkiä räiskyvä logo ja se f-sana ärsyttävät joitakin. Miksei puolueen nimi voisi olla vaikkapa tasa-arvopuolue?

Aro vastaa kysymykseen tottuneesti: feminismillä on aatteena yli sadan vuoden historia. On feminististä tutkimusta, taloustiedettä ja poliittista analyysia. ”F-sanan häivyttäminen olisi kaiken tämän kieltämistä. Nykyinen feminismi ei ole vain naisten asialla. Se selviää jo lukemalla puolueen periaateohjelmaa. Pinkki puolestaan

on poliittisesti latautuneempi väri kuin yksikään muu, sillä se nähdään heikkoutta symboloivana, yhteen sukupuoleen liitettynä tyttöjen värinä.

Tätä representaatiota pitää ravistella.

Pinkki on myös kansainvälisen feministisen liikkeen väri.”

Feminismi saattaa herättää joissakin närää, mutta nykyajan Suomessa on huomattavasti helpompaa olla julkisesti feministi kuin 2000-luvun alussa, jolloin Aro ensimmäisen kerran valittiin Unionin puheenjohtajaksi. Sosiaalista mediaa ei käytännössä ollut, mutta vihapostia tuli silti painettujen lehtien kommenttipalstoilla ja kannetun postin mukana.

Feministejä ei otettu tosissaan, eikä media ollut kiinnostunut heistä. Nykyisin nuoret ihmiset puhuvat omasta feminismistään ääneen. Se tekee Aron toiveikkaaksi.

Kolikon kääntöpuolena antifeministinen liike on aiempaa järjestäytyneempi ja voimakkaampi. Suojelupoliisi konsultoi poliittisia puolueita, myös feminististä puoluetta, turvallisuudesta ja vihapuheen käsittelystä.

Monet feministiset toimijat ovat tottuneet vihapostiin, ja sietokynnys on korkea. ”Unionissa toimiessa on kehittynyt hyviä käytäntöjä vihapuheen käsittelyyn. Kokemuksesta on hyötyä”, Aro naurahtaa.

t u t ka i n 27

s pot t i

O

Valtsikalainen hajataitto

S

TEKSTI Joel Lindqvist

uomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) liittoko- raatio. kouksessa eri neuvotteluryhmien haastatteluissa Tässä kohtaa voisi perustellusti kysyä: mitä sitten? Olon tapana kysyä hallitusehdokkailta, miten he si- koon kupla punavihreä, liberaali tai mitä ikinä, mitä merjoittavat itsensä poliittiselle nelikentälle, jossa akseleina kitystä sillä on? ovat vasemmisto-oikeisto sekä liberaali-konservatiivi. Vuoden 2016 länsimaisen politiikan kaksi merkittäOsallistuessani liittariin ensimmäistä kertaa vuonna 2015 vintä äänestystulosta, ja samalla yllätystä, olivat brexit ymmärsin hyvin, että ehdokkailta kysytään heidän sijoit- sekä Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi. Jotkut tumistaan vasemmisto-oikeisto-akselilla: sehän on mer- ovat yrittäneet selittää tätä eliitin suhmurointina, toikittävästi ihmisiä jakava tekijä. Mutta toista akselia en set köyhien kapinana. Mielestäni tämän tyyppiset oilainkaan tajunnut: miksi ihmeessä ehdokkailta kysytään, keisto-vasemmisto-akselille asettuvat selitysmallit jääovatko he liberaaleja vai konservatiiveja? Eikö se nyt ole vät auttamatta vajaiksi, kun yritämme ymmärtää näitä päivänselvää, että käytännössä jokainen nuori, opiskelija, tapahtumia. Etenkin Trumpin kaltaisen misogynistin ja etenkin nuori opiskelija on arvoiltaan nouseminen maailman vaikutusvaltailiberaali? simmaksi henkilöksi on ollut ylitsepää Kun yritetään luonnehtia valtsikaa, semättömän vaikeaa ymmärtää omassa ”Valtsikalainen sitä kutsutaan yleensä punavihreän kupkuplassamme. Se, mikä meiltä jää huokupla ei ole lan syvimmäksi onkaloksi. Valtsikalaiset maamatta, on se, että meille itsestäänovat järjestään arvoiltaan punavihreitä, selvyyksinä näyttäytyvät liberaaliin punavihreä.” ja tämä luo merkittävän vastakkainasetmaailmaankuvaan kuuluvat asiat saivat telun verrattaessa mihin tahansa viiteaikaan valtavan protestiaallon. Yhdysryhmään. valtojen maaseudun väki oli kyllästynyt Minä puolestani väitän, ettei tämä pidä paikkansa. globalisaatioon, liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan Valtsikalainen kupla ei ole punavihreä, vaan se on libe- ja työpaikkojen katoamiseen markkinatalouden lainalairaali – siis liberaalikupla. Vasemmisto-oikeisto-akseli voi suuksien johdosta – siis liberalismin peruskauraan. hyvinkin määritellä keskeisiä jakolinjoja valtsikan sisällä, Yhteiskunnan ymmärtäjinä meidän valtsikalaisten on mutta kun verrataan valtsikaa kokonaisuutena ulkomaa- mielestäni äärimmäisen tärkeää tunnistaa oikein ne kupilmaan, olennainen eriyttävä tekijä on liberaali maail- lat, joissa me elämme, jotta emme korjaa ryhmäajattemankatsomus. lumme aiheuttamaa hajataittoa tyystin väärään suuntaan.

Toki on hyvä muistaa, että elämme ikään kuin usean liberaalin kuplan sisällä: länsimainen sivilisaatio erotuksena muusta maailmasta, liberaali Eurooppa erotuksena muista länsimaista, Pohjoismaat erotuksena konservatiivisemmasta Keski- ja Etelä-Euroopasta, kaupunkialueet erotuksena maaseudusta. Vielä Helsingin sisäisessä erottelussa olemme opiskelijoita ja verrattain nuoria, siis itsessään hyvin vahvan liberaalikuplan väkevin konsentPalstalla yhteiskunta-alan osaajat jakavat osaamistaan.

28 t u t ka i n

O

s pot t i

Ilmeeni kun epäkorrekti huumori ei naurattanut

L

TEKSTI Hilla Körkkö

ähetin ystävälleni Melania Trump -aiheisen meemin. Juttu oli hauskaksi tarkoitettu kuvaus siitä, miten USA:n tuleva First Lady yllättyy kalliin miehen naimakaupassaan saamastaan vastuusta. Ystäväni vastasi viestiin kuivakasti: ”Slutshameimaamisen makua.”

Olen kiinnittänyt viime viikkoina huomiota somen huumorikanavissa tapahtuneeseen muutokseen. Vaalien jälkeisinä päivinä suositut meemisivustot vakavoituivat.

Eri tilit julkaisivat vähintään kuvan mustasta ruudusta tai solidaarisen ehdotuksen tunteita purkavalle toiminnalle.

Osa lähestyi seuraajia yllättävällä, pitkällä kirjoituksella ja pahoitteli, että on aiemmin käyttänyt vaalien tapahtumia lähinnä satiirin aineksina. Kun ensijärkytyksestä seurannut värinä ei enää helisyttänyt astioita, uskalsivat tilit taas siirtyä hauskan pariin. Jokin oli kuitenkin muuttunut.

Uusi huumori oli säällistä. Epäkorrektiudesta oli jäljellä vain kiusallinen muisto.

Sanna Kangasniemi kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan (12.11.2016), että Yhdysvaltain vaalikampanjat saivat fiktion näyttämään laimealta. House of Cardsin ensimmäistä tuotantokautta voisi Kangasniemen mukaan katsella lempeästi huvittuneena, jos sitä vertaisi maailman tämän hetkiseen todellisuuteen. Trumpin räävittömän kampanjan naisvihaiset ja rasistiset puheet jättivät varjoonsa myös epäkorrektin huumorin. Vitsistä tuli yhtäkkiä maailman johtavan valtion tulevan presidentin esittämä mielipide, totuus, jota ei enää voinut vain nauraa pois näkyvistä.

Toinen ystävä kertoi hakevansa lohtua feministisistä meemisivustoista. Hän perusteli valintaansa sillä, että mikään muu ei oikeastaan tunnu enää hauskalta. Epäkorrektit vitsit vain muistuttavat tämän hetkisen maailmamme todellisuudesta, jonka estradilta vielä hetki sitten puuttuivat vain klovnien performanssit. Miksi tällä on merkistystä?

Wikipedian määritelmän mukaan meemi on konteks-

tin ja käytön mukaan muovautuva idea, tyyli, käyttäytymismalli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle. Käytännössä meemi on kuva, johon on liitetty tietyllä fontilla kirjoitettu teksti. Onnistuessaan meemi esittää hienosyisen symbolisen interaktionismin keinoin henkilökohtaiselta tuntuvan vitsin, tunteen tai tapahtuman. Feministinen meemi esittää monikerroksisen patriarkaalisen rakenteen yksinkertaisessa, ymmärrettävässä, tutussa ja samaistuttavassa muodossa. Feministiset meemisivustot käyttävät samaa tuttua kuvastoa, jota näemme muidenkin vitsien takana. Näin asetelma kääntyy päälaelleen ja epäkohdat huutavat olemassaoloaan.

Meemissä on voimaa. Se luo samaistumisen ja kuulumisen tunnetta ja alustan diskurssille. Väitän, että meemien ympärille syntyvät post-traditionaaliset, paikkaan sitoutumattomat yhteisöt ja niiden luoma tunne samankaltaisuudesta ovat aikamme kansalaisjärjestöjä. Meemin tekijä on mielipidevaikuttaja ihmisryhmälle, jossa – kulumattoman kliseenkin mukaan – on tulevaisuus. Siksi on harkittava ennen ”jaa”-klikkausta.

Epäkorrektin huumorin hauskuus perustuu ylemmyyden tunteelle. Nauran Melania Trumpille, koska itsehän en kuuna päivänä tarttuisi rikkaan miehen matkaan.

Perustelen ystävälle lähettämäni viestin vaalituloksen aiheuttaman henkisen sekasorron lisäksi sillä, että juttu kuului sisäpiiriin. Se oli vain ”locker room talk”. Huumori on kiinni kontekstissa. Parhaan ystävän kanssa voi nauraa salaa kyseenalaisille jutuille. Somessa julkaistu (tai julkisuuteen vuotanut) huumori on kuitenkin osa julkista keskustelua. Se vaikuttaa suoraan ja salakavalasti siihen, mikä on mielestämme ihan ok.

Tässä muutama seuraamisen arvoinen Instagram-sivusto: @gothshakira @bunnymemes @sensualmemes @tequilafunrise

t u t ka i n 29

Totuus niinku TEKSTI

Tom-Henrik Sirviö

KUVITUS

Edna Huotari

Pohjimmiltaan puheet totuudenjälkeisestä ajasta politiikassa ovat vain yksi uusi tapa edistää omia päämääriä ja arvostella muiden. Vihan ja väkivallalla flirttailun kasvusta sen sijaan on syytä olla aidosti huolissaan.

30 t u t ka i n

K

un Isossa-Britanniassa keväällä kampanjoitiin Euroopan unionista eroamisen puolesta ja sitä vastaan, alkoi perinteisessä mediassa ilmestyä huolestuneita kannanottoja. Näiden kannanottojen mukaan osa esitetyistä argumenteista oli epäpäteviä – muutenkin kuin poliittisesti. Osaa esitetyistä väitteistä pidettiin suorastaan valheellisina.

Samanlainen suhtautuminen argumentointiin toistui Yhdysvaltojen presidentinvaalikamppailussa.

Mitä pidemmälle kampanjoinnissa edettiin, sitä hurjempia väitteitä kuultiin. Media alkoikin heräillä ja olla huolestua faktatietoon välinpitämättömästi suhtautuvan populismin noususta. Totuudenjälkeinen aikakausi politiikassa vakiintui poliittisen journalismin termistöön.

Terminä politiikan totuudenjälkeinen aika (”post-truth poli-

tics”) on peräisin David Robertsin Grist-verkkolehdessä vuonna 2010 julkaistusta jutusta. Robertsin mukaan politiikassa ollaan tultu aikakauteen, jolloin valistuksen ideaali faktoja keräävästä ja niiden pohjalta päätöksiään tekevästä toimijasta on

Vanha sanonta, jonka mukaan henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan, on kääntynyt päälaelleen. kääntynyt päälaelleen: ensin valitaan sopiva puolue ja sitten kerätään sopivat faktat tukemaan omia argumentteja. Nykyajan vertailukohdaksi valittu valistus ja sen mukainen poliittinen toimija on ajatuksena

mielenkiintoinen, mutta herättää kysymyksen: onko ideaalin mukaista, aktiivista tiedonhankkijaa ja tiedon pohjalta päätöksiä tehnyttä poliittista toimijaa oikeastaan ikinä ollutkaan?

Helsingin Sanomat nosti pääkirjoituksessaan 28.8.2016 suomalaisen politiikan totuudenjälkeisen ajan merkkipaaluksi perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon Ilta-Sanomille elokuussa 2015 antaman haastattelun, jossa hän kertoo sosiaalitukia huijaavasta maahanmuuttajasta. Slunga-Poutsalon mukaan jutun todenperäisyydestä huolimatta asiat koetaan näin. Vanha sanonta, jonka mukaan henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan, on kääntynyt päälaelleen.

Nythän vaikuttaisi, että henkilö on syyllinen kunnes toisin todistetaan. Erityisen huolestuttavaa onkin, jos totuudenjälkeisen aikakauden osaksi tulee todistamattomista syytöksistä tai väitteistä kumpuat u t ka i n 31

Poliittisia linjavalintoja ja faktoja ei tulisi sekoittaa, mutta niin kuitenkin tehdään jatkuvasti.

32 t u t ka i n

van vihan lankeaminen yhden ihmisen tai tietyn ihmisryhmän kohdalle.

Tästäkin on viitteitä.

Muuten totuudenjälkeisessä aikakaudessa ei oikeastaan olekaan muuta uutta kuin termi. Jyväskylän yliopiston tutkija Paul-Erik Korvela huomauttaa politiikasta.fi-sivustolla 10.11.2016 julkaistussa kirjoituksessa Olemme aina eläneet faktojen jälkeistä aikaa, ettei totuudenjälkeisessä ajassa ole pohjimmiltaan mitään uutta: ”Väitteet siitä, että elämme totuudenjälkeistä aikaa politiikassa asettavat -- väärän vastakohdan, sillä ne olettavat, että joskus aiemmin näin ei olisi ollut. On kuitenkin kohtuullisen vaikea löytää aikakautta, jolloin totuus olisi ollut erityisesti arvossa politiikassa.” Korvelan mukaan puheet totuudenjälkeisestä ajasta ohittavat historian, sillä jo antiikissa tiedettiin kuinka asettaa faktat itsensä kannalta hyvään valoon.

2000-luvun suomalaisessakin

politiikassa tiedetään, kuinka asetella faktoja itselle mieluisaan valoon.

Ei ole sattumaa, että Kokoomus brändäsi itsestään työväenpuolueen 2000-luvun alussa kannatuspohjansa vahvistamiseksi – ja jatkoi sen jälkeen samanlaisella oikeistopolitiikalla kuin ennenkin. Ei myöskään ole sattumaa, että jo parinkymmenen vuoden ajan puolueet ovat siirtyneet käyttämään termiä hyvinvointiyhteiskunta termin hyvinvointivaltio sijaan. Terminä hyvinvointiyhteiskunta korostaa kolmannen sektorin roolia valtion roolin sijaan. Käytännössä termin muutoksella voidaan mahdollistaa julkisten palvelujen alasajo tai heikentäminen sen varjolla, että jokin toinen toimija ottaisi niistä jatkossa enemmän vastuuta.

Pohjimmiltaan kyse onkin politiikkaan kuuluvista mielipide-eroista ja joissain tapauksissa oikeaa, todellista vastausta ei välttämättä ole olemassa. Ari-Elmeri Hyvönen huomauttaakin politiikasta.fi-sivustolla 16.11. julkaistussa kirjoituksessaan Politiikan faktoista on syytäkin olla

huolissaan: ”Jos politiikka nähdään rationaalisena prosessina, jossa faktojen perusteella tehdään objektiivisesti oikeita päätöksiä, surkastetaan oikeutetut mielipide-erot. Faktantarkistussivustot ylittävätkin aika ajoin mandaattinsa arvioimalla esimerkiksi kilpailevia näkemyksiä valitun poliittisen linjan rationaalisuudesta.”

Poliittisia linjavalintoja ja faktoja ei tulisi sekoittaa, mutta niin kuitenkin tehdään jatkuvasti. 2010-luvun leikkausten aikakaudella meille kerrotaan, kuinka talouden tasapainottamiseksi on tehtävä vaikeita ja pakollisia päätöksiä. Yleensä nämä pakolliset toimenpiteet ovat julkisen talouden leikkauksia. Todellisuudessa taloustieteellisessä yhteisössä ei ole yhteisymmärrystä hyvän talouspolitiikan laadusta. Talouspolitiikka ei nimittäin ole tiedettä. Päätösten vaikutuksia voidaan tietysti arvioida erilaisten taloustieteellisten mallien avulla, mutta pohjimmiltaan kyse on arvovalinnoista. Kun toista mieltä oleva asetetaan populistiksi tai hänen näkemyksensä esitetään totuudenvastaisina, pelataan normaalia poliittista peliä. Kansalaisten tehtäväksi jää huomata kuka on kenenkin asialla.

t u t ka i n 33

in english

With all due

respect to the

Union

#

Student

With planned tuition fees looming over their heads, it seems like international students need action and representation more than ever. However, in the Representative Council elections in November, no international student made the cut.

TEXT Keshia D’silva

2nd November, 2016 It’s late in India and I should be asleep, but I’m in need of a good bedtime story. Remembering that the outcome of the HYY Representative Council Elections would be out by now, I make a few hasty clicks, hoping to find results made of the same stuff of my favourite childhood tales.

In those stories the underdogs, in this case international candidates, always come out on top. A link directs me to a results page entirely in Finnish and around the same time, I get a text from a friend that tells me me no candidates from Tsemppi, the organisation for international and internationally minded students at the university made it into the representative council. Seeing the page entirely in Finnish drove home the implications of the results even harder.

34 t u t ka i n

The Underdogs

A

dam Mackie, a Tsemppi candidate who stood in the recent elections tried to soften the blow. “Tsemppi has only once, in 2014, managed to acquire representation in the HYY student council, yet, there is a long history of international students studying, integrating and achieving. The failure to gain a seat will not deteriorate the status of international students.” Ran Goren, one of the Tsemppi candidates victorious in the 2014 elections was not as optimistic.

Goren had been made conscious of the difficulties that came with not being Finnish during his tenure, but like water on a duck’s back the sentiment rolled off. He was secure in the knowledge that he had gone fur-

ther than any foreigner before him in obtaining the coveted seat. Nevertheless, having attended a recent HYY meeting where everyone spoke almost entirely in Finnish, perhaps with the awareness that the international members would soon be out of the council made him realize the brevity of human memory: “Once we’re not there, they’ll stop considering us.”

His milestone achievements include changes in HYY’s language strategy, a legacy that will remain past his time in office, but risks stagnating on paper if actions do not live up to words.

It would be all too easy to frame the issue in terms of the powerful majority, limiting the participation of the suppressed minority. Out of over 35,000 students at the University of Helsinki 2,100, which is 6 %, are international. No insignificant amount by any means, but still undeniably

#

N U M B E R O F I N T E R NAT I O NA L S T U D E N T S AT T H E U N I V E R S I T Y O F H E L S I N K I :

2,100 N U M B E R O F I N T E R NAT I O NA L S T U D E N T S REPRESENTING THEM IN THE STUDENT COUNCIL:

0

in english t u t ka i n 35

in english qualifying for the status of a minority. Yet, majority of duties. The imposition of tuition fees will put an added the people who voted for Tsemppi candidates in the 2014 pressure to finish degrees faster, reinforcing this structuelection (an election that won them two seats) were in- ral barrier to participation. ternational students. This seems to indicate that size does not matter, but rather how well one is able to use what All is not lost they are equipped with. Goren was able to do so by the armela Liebkind, a Professor of Ethnic Relasheer force of his determination. His drive won him not tions once talked about the clash that often arijust international but Finnish votes as well. “When you ses between the goals of equality and diversity, a are campaigning in the street and you see a Finn, you can either say, okay, he’s a Finn so I’m not going to bother or message that sinks in only now, after contemplation of the you can decide that okay, I’m going to stop him and try to aforementioned considerations. The issue of international convince him personally why I think he should vote for representation could be solved by reservation of seats or a different length of tenure for international candidates me which I did,” he explains.

Finns have a vested interest in the university beco- which would protect the interests of diversity, but violate ming more international-friendly. It pushes up their uni- the principle of equality. versity’s ranking and creates a melting pot of cultures, With the council overseeing areas like the student enhancing the flavour of university experiences. Inter- budget and HYY’s constitution, it is important for innational candidates this year did not lack an agenda that ternational students’ interests to be represented. Luckily, there are many other avenues open to would curry favour with Finns. Their them apart from formal representatistance on addressing the cuts in eduon. Alliances with many parties curcation, increasing courses in English and improving internship opportuni- “Once we’re not there, rently on the board and Laura Luoto, the former international affairs officer ties would have gone down well, had it they’ll stop of the university who is now the newbeen accompanied with the spirit with considering us” ly elected chair, suggests that all is not which their predecessor ran his camlost. paign.

And as Ran said, “With all due As unfair as it would be to blame respect to the student union, the most the Finns for failure of international effective way for internationals’ voices candidates to get elected, it would be equally unfair to lay blame wholly upon the candidates to be heard is by creating a direct channel of communithemselves. Students on international Master’s program- cation with the university.” One such channel he recommes are obliged to become members of the student union mends is the use of a feedback system where students by paying a 100 euro fee. One of the benefits this entitles could give their inputs on a range of services, also enabus to but that isn’t advertised enough is the right to vote. ling consideration of views of exchange students who However, such compulsory membership is not enforced are only around for a semester and do not have the time on international students doing an exchange at the Uni- to get involved in student organisations. For those that versity of Helsinki. Thus, the success of an international have the time, there are plenty of opportunities availabcandidates’ campaign depends not only on their own ef- le in different student committees and organisations like forts but the efforts of HYY in promoting their member- Tsemppi and CISSI. However, somewhat ironically, the ship to exchange students as this indirectly influences the best measure of progress and attainment of equilibrium between equality and diversity is when organisations like amount of international students eligible to vote.

Furthermore, international students often do not have Tsemppi are no longer needed because the needs of inthe luxury of staying in university for over two years, and ternational students are so institutionalized into student as two years is the tenure of office on the council, this is services that they do not require international representaenough of a deterrent for internationals not to apply. Tho- tives to fight on their behalf. Perhaps, this should be a new se brave enough to do so either have to prolong their Mas- way to recruit new members: “Join our suicide mission.” ter’s or walk the tightrope between studies and council

K

36 t u t ka i n

pa k i n a

V ä h ä n Tr u m p i a k u n t a v a a l e i h i n

S

TEKSTI Marjukka Mäkinen

amalla kun Donald Trump pohtii ensimmäistä sataa päiväänsä Yhdysvaltojen presidenttinä, hiovat Suomessa puolueet iskulauseitaan kevään 2017 kuntavaaleihin. Kuten kaikki yhdysvaltalaiset trendit farkuista hip hopiin, saapuvat myös poliittisen kampanjoinnin uudet tuulet tänne pohjolaan – eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Ensi keväänä voittajan resepti löytyy Twitteristä. Tästä kertovat Trump Towerin marmorilla vuoratusta kattohuoneistosta twiitatut 34 kiloa painavaa asiaa. Meillä samaan on vielä matkaa, sillä tähän mennessä suomalaisen politiikan tehokkaimmat somekampanjat on todennäköisesti aloitettu viitasaarelaisesta kapakasta. Twitterin merkitys kuitenkin korostuu, ja se onkin suomalaisille poliitikoille loistava uutinen; 140 merkkiin kun ei mahdu listaamaan edes murto-osaa soteuudistuksen kaikista käänteistä tai luettelemaan pääministeri Sipilän epäilyttävistä kytköksistä kuin kolme ensimmäistä serkkua.

Vastapuolen mustamaalaaminen on näissä vaaleissa aloitettava hyvissä ajoin. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on esitettävä mahdollisimman paljon lokaa toisten puolueiden ehdokkaista, todellista tai valheellista. Rehellisyys on toissijainen arvo. Käyttöön kannattaa ottaa jälleen vanhat, hyväksi havaitut nimitykset kuten vihervassari, suvakki ja persu, mutta toki on suotavaa keksiä myös uusia. Inspiraatiota voi hakea esimerkiksi Trumpin twiiteistä tai yläasteen välitunneilta. Mikäli kampanjassa ei kuitenkaan haluta ottaa silmätikuiksi yksittäisiä henkilöitä tai vähemmistöjä, voidaan kiusata koko kansaa.

Onni onkin, että kielletään kaikki -mentaliteetti on jo meillä vanhastaan tuttu. Siinä missä rapakon takana vaalien aikaan kiellettiin muun muassa ilmastonmuutos ja Meksiko, voidaan Suomessa kieltää tuulivoima, Viro ja lapsilisät. Eiköhän jotain muutakin keksitä.

On ajettava kaiken aikaa omia alueellisia etuja. Nationalismin voi unohtaa, kun lähdetään kampanjoimaan maakuntaylpeyden puolesta. Se, joka keksii parhaimman iskulauseen, on vaaleissa voittava. ”Manse on mahtava!

Jutilan grillikausi alkaa ennen kuin Länsimetro aukeaa!” kuuluu Pirkanmaalta. Idässä taas lieksalaisten poliitikkojen on syytä ajaa muurin rakentamista Lieksan ympärille, jotta maahanmuuttajat saadaan pysymään poissa Pohjois-Karjalan ylpeydestä. Vastaavasti etelässä muuri rakennetaan Kehä III:n laidoille, jotta lieksalaiset saadaan pidettyä poissa Helsingistä. Jos vastakkainasettelulla ei päästä eteenpäin, ei sitten millään.

Jos mikään kuitenkaan näistä keinoista ei vielä tuo toivottavaa gallupmenestystä, kannattaa vielä kokeilla vaalijärjestelmän syyttämistä ja kieltäytyä hyväksymästä vaalitulosta, mikäli se ei ole itselle edullinen. Jotta lopputulos olisi täydellinen voiton irrotessa näillä aineksilla, on lopuksi vielä yksitellen pyörrettävä kaikki tehdyt vaalilupaukset.

t u t ka i n 37

.. va l i k ysy m ys

Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo kuulumisiaan.

Q&A TEKSTI Laura Oiva, Rosa Smolander, Sebastian Veijola

To i m i k u n n a t : J ä s e n i l t ä j ä s e n i l l e

U

usi Kannunvalajien hallitus on valittu! Hehän tekevät kaiken mitä valtsikassa tapahtuu. Ei todellakaan. Kannunvalajissa on viime vuosina vahvistettu toimikuntakulttuuria, jonka myötä kuka tahansa valtsikalainen voi tulla messiin toteuttamaan hulluimpia ideoitaan – vain taivas on rajana!

Tällä hetkellä Kannunvalajien alaisuudessa porskuttaa kuusi toimikuntaa. Toimikunnat ovat jäsenistön suora väylä päästä tekemään ja toteuttamaan niitä juttuja, joita luentosalien ulkopuolella halutaan tehdä. Kannu tuo resurssit ja tilat kokoontumiseen ja tutustumiseen, mutta loppu on toimikunnasta ja sen kreiseimmistä ideoista 38 t u t ka i n

kiinni.

Toimikunnat ovat kuluneiden vuosien aikana pyöräyttäneet täysin tyhjästä muun muassa työelämämessuja, festareita, kirppareita, liikunta-appron sekä edistäneet monin tavoin valtsikalaisten etuja ja toimintamahdollisuuksia. Yhdessä on kasattu niin yhdenvertaisuussuunnitelmaa kuin tiedekunnan telttoja ja koottu kuplajalkapalloja. Toimikunnat antavat tilaisuuden toteuttaa kaikenlaisia ideoita ja luoville ajatuksille annetaan tilaa ja tukea. Kysytäänpä muutamalta viime vuoden toimikuntalaiselta kuluneen vuoden fiiliksiä!

KUVA Roosa Savo

Lilja Kettunen viestintä, n. vuoden opiskelija

Missä toimikunnassa olet ollut mukana ja mitä olet tehnyt?

Olin mukana syyskuussa järjestetyn liikunta-appron eli UP!pron suunnittelutiimissä. Osallistuin tapahtuman suunnitteluun ja järjestämiseen yhdessä siistin tiimin kanssa, ja sain puuhastella paljon tapahtuman somessa. Yhdessä muiden kanssa päivitin UP!pron instaa ja facebookia, sekä tein kaikista mukana olleista lajeista koosteen Wordpress-alustalle.

Minkä kokoinen työpanoksesi oli toiminnassa ja mitä jäi käteen?

Kyllähän siinä aikaa meni, mutta ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi.

Enemmänkin jäi hyvä fiilis omasta osallistumisesta, vaikka en ollutkaan tiimin aktiivisin henkilö. Käteen jäi ainakin se, miten Wordpress toimii, ja miten opiskelijatapahtumaa lähdetään järjestämään.

Mitä mieleenpainuvaa toiminnassa on tullut vastaan?

Hienointa oli järjestäjäporukan motivaatio ja idearikkaus, josta syntyi uusi tapahtuma. Sain tavata hyviä tyyppejä ja vamasti tulee törmäiltyä heihin myöhemminkin.

Missä toimikunnassa olet ollut mukana ja mitä olet tehnyt?

Viestinnässä Valtiotieteilijöiden työelämämessuilla 2016. Olin uudistamassa messujen koko viestinnällistä ilmettä ja vastasin tiimiläisten kanssa markkinoinnista ja tapahtumaviestinnästä.

Minkä kokoinen työpanoksesi oli toiminnassa ja mitä jäi käteen?

Projektiin lähtiessä mielessäni oli kunnianhimoinen kuva siitä, miten viestinnällä päästään vaikuttamaan moniin asioihin, vaikka en ollut aiemmin tehnyt tapahtumaviestintää tässä mittakaavassa. Kannoin vastuuta kaikista viestinnän osa-alueista brändinrakennuksesta wc-opasteisiin.

Tarvitsimme asiallisen logon, ja vaikka en ollut koskaan käyttänyt Photoshopia, sain sellaisen aikaan.

Promovideon tekeminen ja editointi, nettisivut ja painotuotteiden taittaminen tehtiin myös oppivalla asenteella.

Tapahtumaviestintä on työlästä, ja sen tekeminen kunnolla vie aikaa.

En halunnut tehdä asioita keskinkertaisesti ja opin, että jos päättää panostaa tekemiseensä, voi saada aikaan hienoja juttuja.

Mitä mieleenpainuvaa toiminnassa on tullut vastaan?

Ihmiset. On ollut ihanaa työskennellä niin ihanien ihmisten kanssa.

Ilman heitä en olisi jaksanut. En olisi myöskään voinut toteuttaa visiotani, jolleivät muut olisi jakaneet ja olleet toteuttamassa sitä kanssani.

O

Aune Sanz tilastotiede, 3. vuoden opiskelija

KUVA Aune Sanz

O

Roosa Savo, viestintä, 2. vuoden opiskelija

.. va l i k ysy m ys

Missä toimikunnassa olet ollut mukana ja mitä olet tehnyt?

Olen ollut Tutkaimen Visuals-tiimissä taittamassa, kuvittamassa ja pohtimassa lehden ulkoasua.

Minkä kokoinen työpanoksesi oli toiminnassa ja mitä jäi käteen?

Minulla oli vaihtelevasti 2–5 aukeamaa vastuullani per lehti. Osaan jutuista tein kuvat itse piirtäen ja maalaten. Työpanos keskittyi periodien loppupuolelle, kun kirjoitetut jutut piti asetella sivuille. Alkuvuodesta taittamisen harjoittelu ja lehden ilmeen hakeminen vei enemmän aikaa – nyt kokonaisuus valmistuu nopeammin idean syntymisen jälkeen.

Taitto-ohjelman käytöstä on siis vuoden aikana tullut sulavampaa, mitä on ollut kiva hyödyntää esimerkiksi CV:n tekemisessä. Sivun palasten luova järjestely on ollut virkistävää vaihtelua opinnoille.

Mitä mieleenpainuvaa toiminnassa on tullut vastaan?

Ensimmäisen valmiin lehden käsiinsä saaminen oli aika mahtavaa, varsinkin kun jotkut osat olivat olleet vielä vajaa viikko sitten vähän hukassa. On ihanaa saada olla ylpeä muiden ja oman työn tuloksista.

t u t ka i n 39

O a r vo st e l u t

YOU WANT IT DARKER

_______________________ Leonard Cohen Levy 36 min Columbia

TEKSTI Pinja Ylioja

I don’t need a reason For what I became

I’ve got these excuses

They’re tired and lame I don’t need a pardon There’s no one left to blame I’m leaving the table I’m out of the game Kappale: Leaving the Table

A

lbumi kuulostaa siltä, että sen on tarkoitus jäädä taiteilijan viimeiseksi. Lokakuun lopulla julkaistu Leonard Cohenin You Want It Darker kertoo pitkään eläneen taiteilijan kuolevaisuuden hyväksymisestä ja taaksepäin jääneiden päivien syleilystä.

Musiikkia on ollut säveltämässä Cohenin kanssa yhteistyössä myös kahdella aiemmalla julkaisulla ollut ja muun muassa Madonnan projekteissa mukana toiminut Patrick Leonard. Albumin on tuottanut yhdessä Cohenin ja Leonardin kanssa ensin mainitun poika, Adam Cohen.

Kappaleiden sanoitus on runoilijanakin tunnetun Leonard Cohenin käsialaa ja lyriikat käsittelevät hänelle tuttuun tapaan rakkautta ja 40 ttu uttka kaiin n

uskonnollisuutta. Myös kaukaisuuden ja elämän kerroksellisuuden teemat tuntuvat hallitsevan sanoituksia.

Lauluista kaikuvat epäily omaa uskoa kohtaan ja toive siitä, että lupaus uskosta on riittävä. Cohen kuulostaa myöntyneensä elämänsä kulkuun ja sopeutuneensa elämän viimeisten hetkien viettoon, vai miten muuten synkät lyriikat menneisyydestä ja ajan kulumisesta sopisivat yhteen hänen äänensä kanssa?

Musiikillisesti albumi on minimalistisen monipuolinen. Avauskappale You Want It Darker alkaa puolen minuutin sekoituksella kuoro- ja rytmimusiikkia, johdattaa levyn aiheisiin ja muistuttaa Cohenin taustasta yhdistämällä hepreaa muuten englanninkielisiin lyriikoihin: Hineni Hineni/ I’m ready my Lord.

Kuuntelukokemuksesta kutoutuu rauhallisempi ja ilmavampi aiempaan tuotantoon verrattuna. Tekijöiden musiikillinen yhteistyö toimii, mutta Cohenia vokalistina on korostettu taustojen kustannuksella aavistuksen liikaa. Laulajan symbolinen ääni välittäisi tunnetta vähemmälläkin.

Kokonaisuuden lopettaa Cohenin oma jousisävellys String Reprise/ Treaty, joka jatkaa jo aiemmin kuultua kappaletta, Treatya, uudella sä-

keistöllä ja päättää koko koskettavan albumin sanoihin: I wish there was a treaty we could sign It’s over now, the water and the wine We were broken then, but now we’re borderline And I wish there was a treaty I wish there was a treaty Between your love and mine Kappale: String Reprise / Treaty

O

a r vo st e l u t

THE BLINDING DARK

_______________________ Covenant Levy 46 min Dependent records

TEKSTI Oskari Lappalainen

C

ovenant on ruotsalais-saksalainen yhtye joka on vuodesta 1992 lähtien tehnyt syntikkapopista, industrial-musiikista ja erilaisista elektronisen musiikin genreistä ammentavaa musiikkia. Yhtye on koko olemassaolonsa kanssa käynyt jonkinlaista jaakopinpainia kokeellisemman ja populaarimman ilmaisun välillä. Kokeelliset äänimaailmat ja synkät teemat ovat yhdistyneet pop-rakenteisiin ja maailmoja maalaileviin melodioihin.

Yhteen yhdeksäs albumi The Blinding Dark edustaa nimensä mukaisesti synkempää ja kokeellisempaa linjaa. Yhteiskunnan epävarmuuden kasvu on tällä kertaa toiminut yhtyeen muusana. Verkkosivuillaan bändi julistaa seuraavaa: ”There is no Berlin Wall to defiantly dance on no more. We live in dark and confusing times…” Covenant on ennenkin käsitellyt yhteiskunnallisia teemoja, tosin enemmän jonkinlaisessa aikalaisdiagnostisessa kuin kantaaottavassa mielessä. Sama pätee tälläkin kertaa, ja julistus on enemmän avain tulkintaan kuin manifesti.

Musiikillisesti albumi on suhteellisen hajanainen ja ajoittain konventioita uhmaava. Albumin haastavinta tarjontaa edustaa lyhyt introkappale

Fullwell, joka on lähinnä ympäristöäänistä koostettu kollaasi. Varsinaisista kappaleista Morning Star, Dies Irae ja If I Give You My Soul kuulostavat hieman retrohenkisiltä.

Näistä kaksi ensimmäistä muistuttavat Jean-Michel Jarren tuotantoa. If I Give You My Soul on taas enemmän post-punk-henkinen balladi. Se on myös synkässä viettelevyydessään ja hillityssä ilmaisussaan yksi albumin parhaista kappaleista.

I Close My Eyes, Cold Reading ja Sound Mirrors edustavat yhtyeelle ominaisempaa modernia soundia.

I Close My Eyesin kiemurtelevan bassolinjan ja kirskuvien syntikoiden yhdistelmä on varsin koukuttava. Teknohenkinen ja monotoninen, mutta jatkuvasti muuttuva Cold Reading on yksi albumin kohokohdista.

Sen tuulinen äänimaisema on kuin yölento stealth-pommikoneen kyydissä.

Sound Mirrors on paraatiesimerkki bändin tuotannosta. Se on iskevä ja tanssittava mutta silti monimerkityksellinen. ”Äänipeilit” olivat varhaisia lentokoneiden seurantaan tarkoitettuja laitteita, oman aikansa rajavalvonnan keinoja. Se onkin sopiva nimi kappaleelle, jossa yhtye harvinaisen kantaaottavasti pyytää

sympatiaa pakolaisille. Mutta ”äänipeilit” on myös osuva nimi kappaleelle, jossa pohdiskellaan ihmisten ylimielisyyttä ja tietämättömyyttä. ”We think we know the kings we make.” Osuvaa.

Rider On a White Horse on albumin oudokki. Se on vierailevalla laulajalla varustettu umpisynkeä syntikkacoveri Lee Hazelwoodin countrybiisistä. Kappale ei ole varsinaisesti huono, mutta se on tyylillinen särö kokonaisuudessa. Suolana haavoihin outrokappale Summon Your Spirit hieman laimeasti lähinnä kierrättää tämän kappaleen rumpuraidan.

Myös albumin kaksi lyhyttä välisoittokappaletta ovat hieman kyseenalainen lisä. Interlude II on kaunis, mutta vaikuttaa lähinnä kesken jääneeltä kappaleelta.

Epätasaisuudestaan huolimatta albumi on loppujen lopuksi erittäin inspiroitunut ja laadukas. Se on suositeltavaa kuunneltavaa kaikille, joille elektroninen musiikki on muutakin kuin pintaliitopaikkojen klubibängereitä. Eskil Simonssonin hyperdramaattinen laulutyyli saattaa tosin karkoittaa kaikkein epäinhimillisimmän konemusiikin faneja.

41 t u t ka i n 41

O a r vo st e l u t

LET THEM EAT CHAOS

_______________________ Kate Tempest Levy 47 min Lex

TEKSTI Laura Kolehmainen

L

et Them Eat Chaos on lontoolaisen spoken word -artisti Kate Tempestin vastikään ilmestyneen levyn nimi. Se tiivistää runokokoelmanakin ilmestyneiden tekstien keskeisen aiheen: elämänkaaoksen.

Palkintoja ja kunnianosoituksia niittänyt, ainutlaatuisella tavalla runoutta ja musiikkia yhdistävä sekä genrerajoja väistelevä Tempest puhuu ihmisyksilön ja maailman sekasorrosta. Levyllä esiintyvien, samalla kadulla asuvien lontoolaisten tyystin erilaiset elämäntarinat kokoavat lähikuvia suuresta kokonaisuudesta, joka on Tempestille tuhoutuva ja hullu maailma.

Tempest kertoo hetkistä, joita länsimaalainen boheemi kaupunkilainen nuori kokee yksin ja silti joukossa. Aamuneljältä moni valvoo. Joku humalassa uudesta tuttavuudesta hurmaantuneena, kuten Pete kappaleessa Whoops. Toinen tuplatyövuorosta palanneena ja suuren maailman tuskaa potiessaan niin kuin Esther Europe Is Lostissa. Muuttolaatikoiden keskellä tupakan sytyttävä Zoe taas joutuu jättämään kaupunginosansa, kun vuokrat ovat nousseet liian kalliiksi. ”Whose city is this? It doesn’t want me no more”, hän pohtii.

Paradoksiin ei ole tarjolla muuta ratkaisua, kuin toisen luo kurkottaminen. Kokea kaaosta yhdessä. Tätä humanismia Tempest saarnasi myös vierailemallani Barcelonan keikallaan, jossa hän pyysi kuulijoitaan olevan keikalla tietoinen jokaisesta sen osallistujasta samanlaisena värisevänä ihmisolentona ja vaatiessaan kuulijoitaan välittämään enemmän.

Levyn on tuottanut Dan Carey, jonka käsissä eteenpäin tukuttavat, vyöryvät ja vellovat taustat ja Tempestin lyyrikat sekä flow’n intohimoinen draaman taju yhdistyvät monisävyiseksi albumiksi.

Levy on tarkka, kaunis ja kriittinen kuva omasta ajastaan. Ei tänään voi puhua samalla tuskalla muusta kuin Syyrian sodasta ja tuhoutuvasta maapallosta. Miksi puhuakaan: Tempest välittää musiikillaan juuri sen yhteisyyden, jonka perään hän huutaa. Albumin viimeinen biisi Tunnel Vision on levyn vaikuttavin ja jättää jälkeensä soivan hiljaisuuden.

42 ttu uttka kaiin n

Now, it was our bombs that started this war And now it rages far away So we dismiss all its victims as strangers But they’re parents and children made dogs by the danger Existence is futile, so we don’t engage But it was our boats that sailed, killed, stole, and made frail It was our boots that stamped It was our courts that jailed And it was our fuckin’ banks that got bailed It was us who turned bleakly away Looked back down at our nails and our wedding plans In the face of a full-force gale, we said “Well, it’s not up to us to make this place a better land It’s not up to us to make this place a better land.”

Justice, justice, recompense, humility Trust is, trust is something we will never see Till love is unconditional The myth of the individual has left us disconnected, lost, and pitiful I’m out in the rain It’s a cold night in London And I’m screaming at my loved ones to wake up and love more I’m pleading with my loved ones to wake up and love more

Loppusanat Rakas vuosi 2016,

O

Maailman 14 miljardin vuoden historiassa on monta huonoa vuotta mistä valita, mutta sinä olet ollut kyllä yksi potku nivusille. Historian pitkä ja suhteellisen systemaattinen kehitys saavutti sinussa lakipisteensä, sinä uhmaiästä koskaan ylipääsemätön esituomiopäivä. Onneksi oletkin jo eläkeikää lähestymässä, joten voimme kirjata ennen historiankirjoja (jos sellaisia sinun jälkeen enää kirjoitetaan) pohjanoteerauksesi top/bottom 10:

1. Brexit 2. Zika-virus 3. Syyrian konfliktin tila 4. Natsit lähempänä poliittista valtaa yli 70 vuoteen 5. Prince, David Bowie, Leonard Cohen, Alan Rickman, Umberto Eco, Muhammad Ali, Hodor 6. Yli 150 tummaihoista poliisin luoteihin kuollutta Yhdysvalloissa 7. ”Koulutuslupaus” 8. Harry Potter and the Cursed Child 9. Yli tuhat terroristi-iskua maailmanlaajuisesti (kyllä, tuhat) 10. Tr*mp

Älä käsitä listaa niin, vuosi 2016, että nämä tekeleesi olisivat yhdenvertaisia, vaan kuinka monipuolisesti vittumainen olet onnistunut olemaan. Myrskyn jälkeen olisi toki poutasää, mutta koska satuithan olemaan myös mittaushistorian lämpimin vuosi, jäänemme odottelemaan odottamattomia sääilmiöitä.

Rehellisesti luotan kuitenkin siihen, että ensi vuodesta tulee paljon parempi. Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, jotka tekevät paljon hyvää työtä. Ja voi kuinka sitä nyt tarvitaankin – ainakin tammikuun 20. asti, jolloin virkaan astuu 7 000 ydinaseen presidentti, joka omien sanojensa mukaan “rakastaa sotaa” ja “haluaa olla ennalta-arvaamaton”.

Hyvästi Päätoimittaja Tämä on viimeinen päätoimittamani Tutkain. Kiitos lukijoille, toimitukselle ja kahville!

t u t ka i n 43

t

u

t

k

a

i

n