Tutkain 1/2019 by Tutkain

Ison pyĂśrĂ¤n koekaniinit

Tarja Halonen puhuu opiskelijapolitiikasta

Vaalivaikuttaminen

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

I | 19 1

TOIMITUS Julkaisija Kannunvalajat ry Päätoimittaja Inka Reinola

Sisällä

Ulkoasu & taitto Elina Nyholm Mii Vuorensalmi Urte Liepuoniute Toimitustiimi Alvar Aalto-Setälä Arttu Uuranmäki Elina Nyholm Emmi Vallittu Mari Leivo Marissa Rämänen Otto Karasvirta Tekstit Alvar Aalto-Setälä Anna Appelbye Arttu Uuranmäki Essi Kemppainen Heta Heikkala Inka Reinola Mari Leivo Marissa Rämänen Mea Lakso Otto Karasvirta Priska Niemi-Sampan Salaado Qasim Sara Heinonen

Kuvat ja kuvitukset Aimi Paasu Aleksi Neuvonen Elina Nyholm Heta Heikkala Mii Vuorensalmi Otto Karasvirta Vilma Puttonen

Pääkirjoitus

Kannen kuva Aimi Paasu Paino Picaset Oy Painos 200 kpl ISSN 0787-0035 (painos) Verkkolehti www.tutkainlehti.fi Toimituksen sähköposti tutkain@kannunvalajat.fi Facebook Tutkain Instagram @tutkain Twitter @tutkain

6 Tähtäin

10 Kannukolumni

Tyhmä kysymys Gradukeilassa Ennen | jälkeen Porthanian neljä vuodenaikaa Tapahtumakalenteri Mikä saa pyörät pyörimään? Pummipalsta

Radikaalivasemmistolaisuudesta kotoilijoiden sukupolveen

Kirjeenvaihtajan kuulumiset

Haastattelussa Tarja Halonen

18 Ilmastoveivi 2019

Kilpailujärjestelmän koekaniinit

Teknologia tekee vaikuttamisesta vakuuttavampaa

35 Vieraskynä Jaakko Hämeen-Anttila

36 Töissä Haastattelussa Jari Hanska

3 valtsikalaista

32 Uutta luomassa Islamin opetuksen haasteet kouluissa

Mielipide

Kokemukseni Puolustusvoimien surkeasta terveydenhuollosta

Häiritsin

Kulttuuri

Kirja-arvostelu Docpoint

Järjen ja tunteiden köydenveto

Kuva Aimi Paasu

Kiinalainen silitysrautakin voisi vakoilla meitä sodan aikana. Näin kerrottiin Ruben Stillerin radio-ohjelmassa (26.11.2018), ja meinasin purskauttaa vedet nenästäni. Hetken kuluttua kuitenkin vakavoiduin miettimään asiaa. Maailmasta on tullut niin monimutkainen paikka, ettei ole ihmekään, jos sekä demokratia että meidän mielemme ovat solmussa. Natsiliput liehuvat itsenäisyyspäivänä, Trumpia ei saa hiljaiseksi, vaikka kuinka sitä haluaisi, ja vaalivaikuttaminen (s.22) on kasvava ongelma. Turun yliopiston tunnelaboratorion johtaja Lauri Nummenmaa totesi Helsingin Sanomissa (9.1.), että monimutkaisissa asioissa tunne on huono neuvonantaja. Meillä on myös Nummenmaan mukaan illuusio siitä, että teemme päätöksiä järjellä, vaikka monesti tunteet hallitsevat elämäämme. Annetaanpa esimerkki vaihtovuodestani Pekingissä. Vietin koko viime lukuvuoteni Pekingissä yllättävän sinisen taivaan ja raikkaan ilman keskellä. Ilmastosta viis, ilmapiiri oli mielestäni juuri niin tukahduttava, kuin voisi autoritaariselta valtiolta odottaa. Keväällä minulle ilmaantui yllätysloma. Halusin käyttää sen päästäkseni jonnekin, missä voisin vähän hengittää – en ehkä raikkaampaa ilmaa, mutta ainakin raikkaampaa ilmapiiriä. Astuin Soulin kalteville kaduille, ja kohti Namsania kavutessani ihmettelin työväenliikkeen mustaa autoa, jonka katolla soivat torvet kuljettivat korviini demokratian vapauden ilosanomaa. Minut valtasi ensimmäistä kertaa käsitys siitä, miltä demokratia tuntuu. Tunteiden hyökyaaltojen laimentuessa järki astui kuitenkin hiljalleen areenalle. Hetkessä oli ollut sitä samaa kiihkon tunnetta, jota käytetään vahingollisen kansankiihkon herättämiseen. Eiväthän asiat oikeasti ole niin mustavalkoisia: Kiina ei ole absoluuttisen paha eikä Etelä-Korea demokratian esimerkillinen mallioppilas. En ollut tuntenut niinkään demokratian läsnäoloa vaan enemmänkin vapauden tunnetta erilaisen, arkipäivääni hankaloittavan valtiojärjestelmän jälkeen.

Tunteita ei saa kitkettyä pois ihmisten toiminnasta, sillä kaikesta järkeilystä huolimatta, me toimimme lopulta enemmän tai vähemmän jonkin tunteen vallassa. Miten onnistuisimme tasapainottamaan tunteet ja järjen, ja tuomaan demokratialle vihaisille turvallisuuden tunnetta, jotta voisimme tehdä järkiperäisiä ratkaisuja? Siihen en pysty luonnollisestikaan tarjoamaan vastausta, sillä asiaa eivät ole ratkaisseet edes asiantuntijat tai valtiot kiivaista pähkäilyistään huolimatta. Toivon todella, että ratkaisu löytyy kuitenkin pian. Kun tunteet päästetään valtaistuimelle, sillä on vahingollisia seurauksia. Tässä Tutkaimen vuoden ensimmäisessä numerossa tuomme näkökulmia politiikkaan ja tulevaan vaalikevääseen. Toivon, että kannamme edes pienen korren järjen ja tunteiden muurahaiskekoon, vetoamalla molempiin sopivassa mittasuhteessa. Tasapainoista lukuiloa!

Inka Reinola Tutkaimen päätoimittaja 2019 5

GRA DU KEI LAS SA

Tyhmä kysymys Jonka vuoden 2019 ensimmäisessä numerossa esitti Arttu Uuranmäki:

“Mites toi sote ja vaalit?” Politiikan tutkimuksen professori Anne Holli, mitä sote-uudistukselle nyt tapahtuu, kun eduskuntavaalit ovat aivan nurkan takana? “Nyt kun meillä on reilu kaksi kuukautta vaaleihin, niin aikataulu on tosi tiukilla. Tämä liittyy institutionaalisiin piirteisiin: kaikki keskeneräiset lait, mitä ei ole hyväksytty ennen kuin eduskunta hajoaa, raukeavat. Eli nyt eletään kohtalon hetkiä: ehditäänkö tai pystytäänkö sote-uudistus käsittelemään loppuun ennen eduskunnan hajoamista. Ennen kaikkea se, mikä tekee tästä äärimmäisen jännittävää, on että hallituspuolueiden enemmistö eduskunnassa on kaventunut yhä lähemmäs sadan edustajan rajapyykkiä. Luulenkin, että hallitus pyrkii pitämään enemmistönsä hinnalla millä hyvänsä.” SDP näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä pääministeripuolueelta. Jos uudistusta ei saadakaan läpi, niin mitä vaalien jälkeen tapahtuu? ”Näyttäisi siltä, että demarit joutuvat turvautumaan joko kokoomukseen tai keskustaan saadakseen enemmistöhallituksen, jos he voittavat vaalit. Heidänhän kannattaa tällöin neuvotella ensisijaisesti keskustan kanssa, sillä valinnanvapautta he eivät missään nimessä halua mukaan. Muuten veikkaisin, että he pitäisivät suunnilleen soten perusosan sellaisenaan, ja mahdollisesti säilyttäisivät maakuntamallin joidenkin muutosten jälkeen. Voi hyvinkin olla, että tällä sitten pelaillaan vaalien jälkeen ja kokoomus jäisi lehdelle soittelemaan.”

Oikeus näkyä, kuulua ja olla olemassa

Monisuhteisuus eli polyamoria on vähän tutkittu aihe Suomessa, mutta yksi alan Diskurssianalyyttutkijoista on 31-vuotias tinen näkökulma Nita-Helena Taivaloja. monisuhteisten palveluSosiaalipsykologian kohtaamispro gradussaan Graduasioita tarinoihin selvitti Taivaloja on Otto tutkinut Karasvirta monisuhteisten tarinoita kohdatuksi tulemisesta erilaisissa julkisissa palveluissa Suomessa. Tutkimus perustuu yhteensä 13 haastatellun henkilön kokemuksiin. Tarinoissaan monisuhteiset kertoivat kokevansa, että palvelut ovat normatiivisia eikä monisuhteisuutta aina osata kohdata. Taivaloja ei tiedä monisuhteisten tarkkaa määrää Suomessa, sillä moni päättääkin vaieta suhdemuodostaan tuomituksi tulemisen pelossa. Taivaloja myös korostaa, että monisuhteisten kokemukset vaihtelevat ja ovat hyvin yksilöllisiä. Monisuhteisuuteen liittyy paljon väärinkäsityksiä, mutta monisuhteisuus vaatii runsaasti keskustelua, sopimuksia ja ymmärrystä osapuoltensa kesken. Yhteiskunnassamme vallitsee myös Taivalojan mukaan vahva mielikuva siitä, mikä on oikeanlainen parisuhde. Tällöin myös julkiset palvelut ovat normatiivisia ja rakennettu palvelemaan enemmistöjä. Taivaloja arvioi, että palveluiden työntekijöillä on halua auttaa, mutta osaamattomuus monisuhteisuuteen liittyvissä kysymyksissä hankaloittaa kohdatuksi tulemista. Taivaloja toteaa, että sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa olisi hyvä olla monipuolisia esimerkkejä suhteista ja perhemuodoista.

Ennen | Jälkeen

Havainnoijana Sara Heinonen

”Jos nykyisiä trendejä väestönkasvun, teollistumisen, saasteiden, ruoantuotannon ja resurssien ehdyttämisen osalta ei hillitä, maapallo saavuttaa kasvunsa rajat seuraavan sadan vuoden sisällä.” – Rooman klubi raportissaan Kasvun rajat, 1972

”Teiltä loppuvat tekosyyt, ja meiltä loppuu aika. Olemme tulleet tänne kertomaan, että muutos on tulossa, halusitte sitä tai ette.” - 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg, COP24, 2018

Porthanian neljä vuodenaikaa Sattuvia sitaatteja sekä pohdintoja elämästä yliopiston saniteettitilojen seiniltä.

“Olemassaolo on jotenkin ihan kamalaa” – Porthanian aulakerroksen naisten wc, perimmäisin koppi oikealta, ylänurkka

Tutkaimen toimitustiimissä kyseinen lause herätti l iikutusta etenkin kaamoksen viimeisillä metreillä.

Porthaniaan ikuistetut lainit keräilee Mea Lakso & Arttu Uuranmäki

sa s a k i s t l a V tapahtuu

Mikä saa pyörät pyörimään? Kirjoitus Heta Heikkala

anu kantola Kantola toimii viestinnän professorina Helsingin yliopistossa

skiainen Valtsikan la 1.00 ti 5.3. klo 1 pilastalo @Uusi Yliop ö) (yhteisläht

jien Kannunvala i avantouint sa ti 13.3 Uunisaares unisaari klo 8-10 @U y5€ Sisäänpääs

“Deadlinet. Paras asia maailmassa: pakottaa alitajunnan pusertamaan ulos jotakin. Yleensä tosin tulee myös täysin musta hetki, jolloin tuntuu että mikään ei toimi ja vasta sitten, kun on murheellisena hylännyt koko idean, se aukeaa jostakin kulmasta uutena. Kaikki mahdollinen satunnainen input. Matkat, lehdet, kirjat, taidenäyttely, teatteri, musiikki. Mulla on ollut tapana kävellä kirjastossa, ja ottaa silmiin sattuvia kirjoja hyllystä ja avata niitä summamutikassa. Nyt teen sitä Kindlessä. Toimii aina. Elämän tai oman tekemisen suuremman tarkoituksen pohdinnan välttely. Sopii hyvin oluelle kavereiden kanssa ja päiväkirjaan, mutta jos tarvitsee saada jotakin aikaiseksi, varaa joka aamu 2-3 tuntia ja istu koneen ääressä avaamatta maileja ja vastaamatta puhelimeen. Loppupäivän voi sitten häröillä.”

Laura Kolehmainen Kolehmainen on Helsingin yliopiston opiskelija Ilmastoveivi2019 -kampanjan takana

“Elämän näkeminen velvollisuutena tai asioina, joita suorittaa, voi tuntua kuluttavalta. Johonkin uskominen ja siitä innostuminen tuo energiaa, vaikka juustoiselta se kuulostaakin. Ihmiset, rakkaat ja uudet tuttavuudet esimerkiksi Ilmastoveivi2019 -kampanjasta antavat energiaa, uskoa ja toivoa. “ Lue lisää Ilmastoveivi2019 -kampanjasta sivulta 18

Kannunvalajien eduskuntavaalipaneeli pe 5.4. klo TBA @Tiedekulma 8

Teksti Mea Lakso

ksuttomat hjat ovat va a o o k k p o n i s a k t i u T y n i h m teen Min nn u ä? ke vä ä n ynn task ne a ä t n p u menn a k p j , i t e netus ilmais ä ja mitä tehdä tun i t ova he n a h lme t t, sillä arhaat asia p

#3 Junamatkailu Euroopassa -yleisöluento

Käytännön vinkkejä ja inspiraatiota maata pitkin matkustamiseen valveutuneille lomailijoille tai sellaiseksi pyrkiville.

Poliittisen valokuvan festivaali Jokaisen valveutuneen valtsikalaisen must-see Poliittisen valokuvan festivaali on täällä taas taipumattomuuden teemalla.

Ilmainen sisäänpääsy ke 27.3. klo 17-20 @Kaapelitehdas

Radikaalit ristipistot -työpaja

On aika jättää tuskaisten käsityötuntien muistot taakse ja antaa kätten taidoille uusi mahdollisuus poliittisen kannanoton välineenä.

su 10.3 klo 12-13.30 @Keskustakirjasto Oodi

Luontoretki Vanhankaupunginlahdelle

Jos keskustan hälinä alkaa ahdistaa, voi helpotusta etsiä Helsingin kaupungin järjestämästä lähiluontoretkestä. la 9.3.2019 klo 12-14 @Meri-infon toimisto (yhteislähtö)

to 7.3. klo 17-19.30 @Museum of Impossible Forms

Zero waste vaatteidenvaihtotapahtuma Kalasatamassa Pennittömän ja ilmastotietoisen muotimoguulin pelastus: täällä vaatteet ovat valuuttaa. su 24.3 klo 13-16 @Kalasataman Vapaakaupunki

KOHTI TIIVIIMPÄÄ VALTSIKAYHTEISÖÄ

kuva Aleksi Neuvonen

Kannunvalajien alkuvuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin! Katseemme on suunnattuna kohti tulevaa vuotta ja sen tuomia mahdollisuuksia. Haluamme toiminnallamme olla luomassa yhä tiiviimpää valtsikayhteisöä, jossa jokaisella on tervetullut ja turvallinen olo. Vaikka se saattaakin kuulostaa kliseiseltä, on yhteisöllisyys kaiken toimintamme perusta ja päämäärä. Valtsikayhteisössämme on aina arvostettu yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta. Tavoitteena on, että jokaisella on tervetullut olo mihin tahansa tapahtumaan juuri sellaisena kuin on. Meille on myös ensisijaisen tärkeää, että turvallisuuden tunne antaisi kaikille mahdollisuuden nauttia yhteisöllisyydestä täysin rinnoin. Olemme ylpeitä siitä, että nämä teemat ovat yhteisömme peruspilareita ja pyrimme tänäkin vuonna luomaan entistä paremman perustan niiden toteutumiselle. Valtsikamme on kokenut kovia muutoksia. Iso pyörä on tuonut tullessaan paljon Kannunvalajien vuoden 2019 hallituksen uusia mahdollisuuksia, mutta puheenjohtaja Priska Niemi-Sampan (oikealla) & myös runsaasti epävarmuutvarapuheenjohtaja Anna Appelbye (vasemmalla). ta, sekavuutta ja haasteita. Me Kannunvalajat haluamme olla tässä muutoksen ilmapiirissä luomassa yhteisöä, joka antaa tukea ja turvaa. Yliopistossa tapahtuvat muutokset antavat opiskelijayhteisölle aivan uudenlaisen mahdollisuuden kehittyä ja tulla yhä tiiviimmäksi. Vaikka kaikki muu ympärillä uudistuisi, valtsikayhteisö ei tule katoamaan mihinkään. Luonnollisesti Ison pyörän muutokset näkyvät myös järjestökentällä. Näin muutaman vuoden jälkeen voi edelleenkin sanoa, että muutosprosessi on vasta aluillaan. Se, mihin suuntaan yhteisömme kehittyy, riippuu kuitenkin aivan täysin meistä itsestämme. Me muodostamme yhdessä tämän yhteisön, ja olemme myös sen suurimpia kehittäjiä ja muokkaajia. Toivommekin, että jokainen valtsikalainen tuo rohkeasti esiin mielipiteitään, toiveitaan ja visioitaan auttaen meitä muovaamaan valtsikayhteisöstä entistä paremman. Yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys jää usein vain sanahelinän tasolle. Monesti Kannunvalajistakin puhutaan etäisenä järjestönä, jonka roolista ei oikein saa kiinni. Haluammekin viedä Kannunvalajia entistä enemmän kohti mukaansatempaavan ja helposti lähestyttävän järjestön roolia. Yhteisöllisyyttä ei voi luoda ja kehittää, jos emme ole osa yhteisöä. Toivommekin, että moni innostuisi lähtemään mukaan toimintaamme tänä vuonna. Tarkoitti tämä sinun kohdallasi sitten sitsaamista, työelämäiltaan osallistumista, Valtavan järjestäjätiimiin mukaan lähtemistä tai uuden idean jakamista, on jokainen tervetullut mukaan. Kannunvalajat on järjestönä loppujen lopuksi vain jäsentensä summa. Se tarkoittaa, että yhdessä toimiessamme vain taivas on rajana!

Radikaalivasemmistolaisuudesta kotoilijoiden sukupolveen Teksti Inka Reinola Kuvat Aimi Paasu

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) vaalit järjestettiin loka-marraskuussa, ja Vanhan valtauksestakin tuli kuluneeksi marraskuussa sata vuotta. Uutta valtausta ei järjestetty ja HYYn vaaleissa menestyivät monet poliittisesti sitoutumattomat ryhmät vihervasemmiston viedessä kuitenkin enemmistön äänistä. Tutkain haastatteli Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajaa, presidentti Tarja Halosta, opiskelijapolitiikasta 60-70-luvulla ja tänä päivänä.

arja Halosen avustaja on yrittänyt siirtää haastattelua viime hetkellä flunssaan sairastuneen haastateltavan vuoksi, mutta huolimaton allekirjoittanut on jännityksessään ehtinyt laittaa puhelimensa äänettömälle. Halonen on puhelut huomatessani ehtinyt jo lähteä kohti haastattelupaikkaa. Saavun pian Halosen Hakaniemessä sijaitsevalle toimistolle, joka on tunnelmaltaan yllättävän kotoisa. Lempeän vihreät seinät on vuorattu modernilla taiteella, ja lattioilla tönöttää afrikkalaisia patsaita. Nurkassa rauhaa tilaan tuo Mahatma Gandhin patsas. Pian Halonen saapuukin jo paikalle hyvin tavanomaisella olemuksellaan. “Nyt ei sitten kätellä”, hän tokaisee heti ensimmäisenä. Istahdamme neuvottelupöydän ääreen keskustelemaan opiskelijapolitiikasta seuraavan tunnin ajaksi. Vanhan ylioppilastalon valtaus tapahtui 25. marraskuuta 1968, päivää ennen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlaa. Kyseessä oli opiskelijaopposition kritiikki yliopiston porvarillista asennetta kohtaan niin hallinnossa kuin opetuksen sisällössäkin, ja he vaativat tälle muutosta. Valtaus oli saanut vaikutteensa maailmalla tapahtuneesta vasemmistolaisesta opiskelijaliikehdinnästä. Monet entisistä Vanhan valtaajista ovat nykyisin tärkeissä yhteiskunnallisissa asemissa, kuten esimerkiksi SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja ja europarlamentaarikko Nils Torvalds. Halosen mukaan kyseessä oli kausi, jolloin monet nuoret miehet menestyivät ja heistä tuli hyvin aktiivisia. Tällä oli yhteys siihen, että vasemmisto sai tuolloin enemmistöparlamentin eduskunnassa. ”1970-luvulla oli Kalevi Sorsan hallitus, jossa oli niin nuoria ministereitä, että Ulf Sundqvist suoritti asevelvollisuuden kesken opetusministerin kautta”, Halonen kertoo hieman huvittuneena. Hän pitää Vanhan valtausta alkusoittona hallinnollisille muutoksille, jotka tulivat lopulta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Esimerkiksi mies ja ääni -periaate olisi antanut sekä

professoreille että opiskelijoille yhtäläisen äänioikeuden yliopiston johtoa valitessa, mutta toteutui vasta parikymmentä vuotta ehdotuksen jälkeen. ”Olen muistellut tätä aikaa jälkeenpäin. Tähän aatteeseen tuli sellaisia huonoja, autoritaarisia piirteitä mielipiteenvapauden suuntaan. Se pelotti aika paljon opiskelijoita. Silloin 60-luvun lopussa oli vielä suloista, yhteistä edistyksellistä linjaa”, Halonen pohtii.

Taustalla hengailemassa

alonen valmistui Vanhan valtauksen vuonna, 1968. Tuohon aikaan Halonen oli jo loppuvaiheessa opintojaan, mikä hankaloitti aktiivista opiskelijapolitiikkaan osallistumista. Hän oli mukana Vanhan valtauksessa sivuroolissa. ”Se itse Vanhan valtaaminen tuli aika äkkiä. Muistan, että silloin lauantaina oli tentti. En ollut kauheasti suunnitellut sitä, mutta mentiin sinne [Vanhan valtaukseen] kavereiden kanssa. Jos kaivatte jostain kuva-arkistoista kuvia, löydyn sieltä tweed-lippalakkiin ja punaiseen, itsetehtyyn pitkään kaulaliinaan pukeutuneena”, Halonen kuvailee ilmeikkäästi. Haloselle tapahtuma jäi mieleen poikkeamana normaalitoiminnasta Suomessa. Halonen opiskeli italiaa opiskeluaikanaan Dante Alighieri -koulussa Suomessa ja välillä Roomassa. ”Sain jostain päähäni, että pitää opiskella italiaa, kun kaikki muut opiskelivat espanjaa. Sattumalta, kun olin siellä Roomassa, opiskelijat tekivät lakon sen takia, että opiskelijaruokalassa olivat hinnat nousseet. Hyvin tavallinen, eikä mikään kauhean romanttinen vallankumous. Olin taas vähän hengailemassa taustalla”, Halonen tarinoi.

Mitä harrastat? Vaikkei Halonen ollutkaan aktiivisessa roolissa Vanhan valtauksessa, hän toimi kenttätason aktiivina monenlaisessa toiminnassa erityisesti jatko-opiskeluaikanaan, aina Pykälästä osakuntaan. Helsingissä asunut Halonen ei asunut asuntolassa, mikä hänen mielestään esti hieman laajemman osallistumisen opiskelijatoimintaan. 1960-luvulla opiskelua ei tuettu kuten nykyään, ja työläisperheestä ponnistanut Halonen rahoittikin suurimmilta osin opintonsa itse. Opinnot täytyi saada pakettiin viidessä vuodessa. Halonen näkee opiskelijapolitiikkaan osallistumisen olleen kuitenkin lopulta sekä opiskelupolitiikan luonteen että taloudellisten paineiden summa. ”Vierastin hieman vallalla ollutta vasemmistolaisuutta. Mielestäni nämä opiskelijat olivat sellaisia herrasväen tenavia, jotka olivat äkkikääntyneitä vasemmistolaisuuteen”, Halonen summaa.

”Olen hajaharrastaja. Tykkään liikunnasta, juoksen vesijumpassa ja milloin missäkin. Ikä tuo omat rajoitteensa, mutta se ei ole vielä kokonaan estänyt liikuntaa. Olen myös aina pitänyt taiteesta. Aloitin opintoni yliopistossa taidehistorialla. Pidän erityisesti kuvaamataiteesta ja olen teatterin vakiovieras. ” Mikä inspiroi tällä hetkellä? ”Kestävän kehityksen läpimurto. Olen sitten puhumassa jätehuol tolaitoksen ihmisille tai perheen emännille, ihmisille on mennyt läpi, ettei tämä ole mikään projekti, vaan tämä on prosessi. Lisäksi minua inspiroi viisi lastenlasta, jotka osaa vat tehdä teräviä kysymyksiä.”

Tasa-arvon ja hyvinvoinnin puutteita 70-luvulla

ktiivisemmasta järjestäjän roolista jättäytyminen Vanhan valtauksessa oli kuitenkin Haloselle eduksi. Ilman sitä hän ei olisi päässyt vaikuttamaan Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL), johon hänet otettiin 1970 tammikuussa sosiaalisihteeriksi. Työhaastattelussa kysyttiin, oliko Halonen ollut Vanhan valtaajana. ”Vastasin valehtelematta, että en ole ollut järjestämässä. Kerroin myös, etten ole minkään puolueen jäsen. Tämäkin piti silloin paikkansa. Jotkut olivat sellaisia vasemmistolaisia, joiden poliittisuus oli aika näkyvää. Epäilen vahvasti, että vakuutin valmiina juristina, jolla oli asianajokokemusta”, Halonen hymyilee. SYL:ssä toimiessaan Halonen pyrki edistämään opiskelijoiden etuja eri tavoin, ja siinä sivussa alkoi hiljalleen kehittyä opintotukiajattelu. Pian Halosen aloittaessa uudessa pestissään SYL teki monen mielestä huvittavan kannanoton: opiskelu on työtä ja työstä täytyy maksaa palkkaa. Ajatuksen taustalla oli se, kuinka yhtäältä opiskelu on investointi tulevaisuuteen ja toisaalta vaatii rahallista tukea. Jatkuvan työssäkäynnin ei tulisi olla pakollista opinnoista selvitäkseen. Toinen tärkeä uudistus tuohon aikaan oli YTHS:n ehkäisyneuvonta ja mielenterveyspalvelut, jotka saatiin läpi Halosen SYL:n edustajakautena. Maailma ei ole silti valmis. Mielenterveyspalvelut nousevat keskusteluun opiskelijapolitiikassa yhä uudelleen, tänäkin HYYn edustajistokautena. Vähemmistöjen vaikutus tuon ajan opiskelijapolitiikkaan kiinnostaa, ja kysynkin Haloselta, miten nämä asiat olivat esillä tuona aikana. ”Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että vähemmistöt olisivat olleet esillä. Seksuaalivähemmistöistä puhuttiin kuiskaamalla, muualta [ulkomailta] tulleita opiskelijoita oli muutamia stipendiaatteina yliopistolla. Naisliike, romanit, marraskuun liike ja rauhanliike eivät olleet kauhean suuria. Ylioppilaiden kansainvälinen apu [kehitysyhteistyöjärjestö] oli, ja se toimi vapaaehtoismaksulla”, Halonen luettelee. Kysyttäessä sukupuolen vaikutuksista opiskelijapolitiikkaan Halonen vastaa suoralta kädeltä: ”Toki sukupuoli vaikutti! Kun katsoo SYL:n hallitusta tuolloin, siellä ei ollut yhtään naista. Sittemmin asia on toki muuttunut ja voidaan kysyä, olisiko siellä joku mieskin. Tällaiset asiat kuitenkin muuttuvat äkkiä. Jos siellä on kerran ollut naisia, se ei tarkoita, että siellä aina olisi naisia.” Halonen kertoo elävän esimerkin siitä, kuinka muutos ei aina ole muutos parempaan. SYL:n sosiaalisihteerinä toimiessaan hän oli järjestämässä University today -seminaaria entisessä Jugoslaviassa.

Halonen oli houkuttelemassa Yhdistyneen arabitasavallan ihmisiä Jugoslaviaan, ja lähtenyt matkaan SYL:ltä saamansa kirjeen kanssa, yksin, päällään Marimekon minipituinen trikoomekko. ”Siellä vain kuljin ja sain yhteyden näihin ihmisiin, ilman mitään vaikeuksia! Eihän tämä nykyään olisi mahdollista”, Halonen toteaa. Myöhemmällä vierailullaan Halonen huomasi, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei enää tuntunut yhtä vapaalta kuin aikaisemmin. Asiat eivät siis aina mene parempaan suuntaan, vaan ne voivat myös mennä huonompaan. ”Se on hyvä pitää mielessä”, Halonen huomauttaa jämäkästi.

HYY, aktiivinen vai passiivinen edunvalvoja?

ntä minkälaisia haasteita kohtaa HYYn tuore edustajisto ja opiskelijapolitiikka tänään? Kysyn Haloselta, kuinka hyvin HYY on toiminut hänen mielestään edunvalvojan tehtävissään. ”HYYllä on se etu, että he omistavat niin paljon. Tämä tasapainottaa joitakin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä asioita, kuten ruokailua ja terveydenhuoltoa. YTHS on ollut erittäin hyvä keksintö, vaikkei kovin demokraattinen koko kansan kannalta. Nämä ovat kuitenkin vähentäneet niitä syitä, joiden vuoksi opiskelijoiden opintoputki voisi häiriintyä. Opiskelijapolitiikka on nykyään laajentunut akateemisen porukan ohi. Mielestäni HYY toimii hyvin, mutta oma mielipiteenihän ei ole ratkaiseva, vaan se, kuinka opiskelijat asian kokevat”, Halonen tarkentaa. Huomautan, ettei HYY ollut esimerkiksi edunvalvojana paikalla HSL:n lippu-uudistuksen yhteydessä, eli puutteita löytyy. ”Se on hyvä esimerkki siitä, että sitä työtä pitää jaksaa tehdä koko ajan. Se voi tuntua tylsältä ja byrokraattiselta, mutta monista seikoista muodostuu se arkipäivän kokonaisuus. Laaja ja tarkka toimintaorganisaatio on tärkeä”, Halonen pyrkii kiteyttämään. Halosen mielestä opiskelijapolitiikassa on kuitenkin parantamisen varaa muillakin osa-alueilla. Hän toivoo Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta, että opiskelijapolitiikassa voitaisiin tehdä valtakunnallista profiilia yliopistojen ja ylioppilaskuntien kesken. Tällä voitaisiin lisätä näkyvyyttä eduskuntaan ja maan hallitukseen päin. Halosen mielestä pienemmätkin yliopistot ansaitsevat näkyvyyttä, ja antaa esimerkkinä Lappeenrannan. ”Nehän ovat kauhean hyviä tässä kestävän kehityksen teknologiassa, ja usein on niin, että uudemmat yliopistot ovat joustavampia valitsemaan uusia opintoaloja, sillä heillä ei ole kilpailua samalla tavalla kuin Helsingissä ja Turussa.”

”Asiat kuitenkin muuttuvat äkkiä. Jos siellä on kerran ollut naisia, se ei tarkoita, että siellä aina olisi naisia.”

Bolognan prosessi ja muutosturbulenssi

iten opiskelijapolitiikka sitten eroaa 60-70-luvusta? Vuonna 1999 käynnistettiin Bolognan prosessi, joka yhtenäistää korkeakouluopintoja Euroopassa tehden valtionrajojen ylittämisen helpommaksi. Vaikuttaako se ja perässä seuranneet jatkuvat muutokset sekä tiukennukset opiskelijoiden aktiivisuuteen? Halonen on hieman varovainen vastaamaan Bolognan prosessia koskeviin asioihin oltuaan Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajana vain hieman yli vuoden, mutta avaa ajatuksiaan kuitenkin vähän. ”On tosiasia, että muualla aloitetaan yliopisto paljon aikaisemmin, suoritetaan nopeammin ja se on kaksijakoinen. Euroopassa on laajasti tämä Bolognan järjestelmä ja meidän pitäisi katsoa, miten voidaan olla siinä mukana siten, että se muistuttaa meille sopivista asioista. Esimerkiksi Harvardissa on kauhean pieniä opiskelijaryhmiä. Suhde professorin ja opiskelijan välillä on paljon yksilöllisempi, mutta siinä on sitten muita huonoja puolia, kuten esimerkiksi hinta. Meillä opiskelijat joutuvat pikkuisen taapertamaan omin voimin.” Asiat ovat kuitenkin muuttuneet Halosen mielestä parempaan. “60-luvulla sanottiin, että juristi tarvitsee hyvät peffalihakset ja kolme eri väristä kynää.” Opiskelijajäsenet yliopistohallituksessa ovat Halosen mukaan tämän vuoksi tärkeitä muutosten keskellä, koska he ovat opiskelijoiden edustajia. Opettajakunta on kuitenkin hänen mukaansa yhtä tärkeä, sillä he katsovat asiasta toista puolta.

Opiskeluun käytettävää aikaa halutaan jatkuvasti rajata ja opiskelijoita potkia ulos työelämään aina vain nopeammin. Halonen avaa yliopiston hallituksen ajattelua tähän ja siihen, miten se vaikuttaa opiskelijoiden aktiivisuuteen yliopistolla: ”Opiskelijat ovat sen ikäisiä, että pitäisi kasvaa ‘ihmiseksi’ ja sillekin pitäisi jättää aikaa, etteivät he vain lue. Kymmenestä opiskeluvuodesta voidaan mennä alaspäin, mutta siinäkin on rajansa. Jos ei lähde mihinkään, viisi vuotta riittää. Mutta jos haluaa tehdä vaihtovuoden tai olla työharjoittelussa, alkaa tehdä tiukkaa. On kuitenkin huomioitava, että meillä opiskelija saattaa hakea monta vuotta johonkin tiedekuntaan ja esimerkiksi Englannissa opiskelijat tulevat jo saman ikäisinä ulos tiedekunnasta. Kyllä siinä kansainvälisillä markkinoilla tutkijanpaikkoja hakiessa on pikkuisen vanha.”

Sitoutumiskammoiset nuoret kotoilijat

YYn syksyn edustajistovaaleissa suurimman potin keräsi Sitoutumattoman vasemmiston (SitVas) ja HYYn Vihreiden muodostama vaalirengas Maailmanpyörä, mutta muuten oli nähtävillä poliittisesti sitoutumattomien puolueiden riveistä valittuja edustajia. Äänestysprosentti oli edelleen melko alhainen (33.26%), kuten on ollut pitkälti ennenkin. Opiskelijapolitiikassa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, on nähtävissä polarisoitumista. Osa toimijoista on hyvin aktiivisia ja loput passiivisia. Halosen mielestä opiskelijoiden passiivisuus liittyy yleiseen pelkoon sitoutumista kohtaan. ”Opiskelijat harvoin kirjoittavat mitään sydänverellä. Useimmiten ihmiset ovat mukana projekteissa, mutta he hieman kammoksuvat pidempiaikaista sitoutumista. Mutta väittäisin, ettei sitä pidä mystifioida. Menkää naimisiin ja liittykää erilaisiin järjestöihin! Kummastakin pääsee eroon. Koska oli kyseessä sitten avioliitto tai puolue, ei sitä oikein tiedä etukäteen, onnistuuko vai ei.” Nykyajan opiskelijat ja heidän aatteensa vaikuttavat tietysti siihen, millaista opiskelijapolitiikkaa tehdään. Halosen mukaan hänen näkemänsä hallituksen opiskelijaedustajat ovat aktiivisia ja realistisia, kun vertaa omaan nuoruuteen. Halosen oman ideologian vuoksi hän näkee vihervasemmistolaisten arvojen suosion lupaavana. ”Suomen yhteinen haaste tälle sukupolvelle on kestävä kehitys. Se edellyttää vihervasemmistoa, sillä pitää ymmärtää talouden lakeja, mutta siinä pitäisi olla mukana myöskin sosiaalinen puoli ja oikeudenmukaisuus.” Vihervasemmistolaisuuden lisäksi nykypäivän nuorten kohdalla on nähtävissä toinenkin trendi. ”Nuoret ovat vähän enemmän kotoilijoita kuin minun sukupolveni. Teille on tärkeää myös henkilökohtainen elämä ja parisuhteet tai mahdolliset lapset. Itse uskon, että se tekee kestävämmän yhteiskunnan. Joskus omassa nuoruudessani ku-

kaan ei sanonut työnantajalle, että en voi tehdä tätä, koska minulla on nämä perhevelvoitteet. Silloin ne vain hoidettiin jotenkin. En kannustaisi tällaiseen ajatteluun.” Halonen lähettää lopuksi terveisiä opiskelijatoiminnassa sekä passiivisille että aktiivisille opiskelijoille. ”Pitäisikö opiskelijoiden osallistua opiskelijapolitiikkaan? Aina voi osallistua, mutta se on teidän oikeutenne ja vaikeutenne. Olkaa tehokkaita, mutta muistakaa, että on vain yksi elämä.”

”Opiskelijat ovat sen ikäisiä, että pitäisi kasvaa ‘ihmiseksi’. Kymmenestä opiskeluvuodesta voidaan mennä alaspäin, mutta siinäkin on rajansa.”

a n j a k t u h u i l a u v m n e i sia e j r i

Vaihto-opiskelu kannattaa aina, mutta erityisesti kannattaa valtiotieteiden vaihto: yllätyksistä ei ole tulla loppua. Kerron omista kokemuksistani Madridin valtiotieteellisestä tiedekunnasta syksyltä 2018.

a Universidad Complutense de Madrid on yksi Espanjan arvostetuimmista opinahjoista. Seitsemän maan kahdeksasta Nobelin palkinnon voittajasta on joko opettanut tai opiskellut tässä samaisessa älykköluolassa. Yliopiston pääkampus Moncloassa sijaitsee kivenheiton päässä pääministerin toimistolta, ja esimerkiksi lääketieteen ja farmasian loistokkaat uusklassiset päärakennukset hehkuvat sivistyksen, menestyksen ja historiallisuuden tunnetta jokaisessa marmorilaatassaan. Minä en opiskellut siellä päinkään. Complutensen sivukampus Somosaguasissa perustettiin aikoinaan Francolle kriittisen taloustieteiden laitoksen työntämisestä niin kauas kuin pippuri kasvaa Francosta, hallinnosta ja sivistyneestä Madridista. Nykyään valtiotieteellinenkin on sijoitettu tänne unholaan, ja on monella tapaa huippuyliopiston outo lapsi. Facultad de Ciencias Políticas y Sosiología on huhupuheiden mukaan alun perin vankilaksi suunniteltu rakennus, joka eroaa jo pelkällä olemuksellaan muusta yliopistomaailmasta: sisältä täysin graffitien peitossa oleva rakennus herättää muissa tiedekunnissa ihmetystä, ja omissa oppilaissaan kotoista rakkautta. Graffitit ovat käytännössä kaikki enemmän tai vähemmän tosissaan tehtyjä poliittisia kannanottoja laidasta laitaan, joissa otetaan kantaa niin fasismiin, kapitalismiin, katalaaneihin kuin Brasilian pidätet-

tyyn presidenttiinkin. Anarkismi ja Marx ovat in. Vasemmistoanarkistiselle kerholle on annettu kellarista omat toimitilat, marxilainen kirjakerho on tietysti olemassa, ja mielenosoitukset ovat lähes viikoittaisia. Ruokalasta ei saa juurikaan kasvisruokaa, joten oppilaiden vegaaniset ruokakioskit ovat tulleet koulun käytäville jäädäkseen, vapaaehtoisella maksulla tietenkin. Tupakointi ja koirat kielletään joka kyltissä, mutta niin tanskandoggin kumea haukku kuin marihuanan makea lemu ovat ihan peruskauraa Espanjan kapinallisimmalla kampuksella. Kapinallisen tiedekunnan professorit suhtautuvat aktiiviseen opiskelijakuntaansa ihanan hyväksyvästi. Etelä-Amerikan poliittisen historian professori saattaa kesken tunnin rynnätä kuuntelemaan käytävän mielenosoitusta kuultuaan hyvää musiikkia, ja poliittisen historian professori viedä luokkansa parlamenttitalolle kahden vasemmistopopulistisen Podemosin avustajan kierrokselle, jotka kumpikin ovat, totta kai, koulun entisiä opiskelijoita, sillä onhan koko puolueen puheenjohtaja Pablo Iglesiaskin samaisen tiedekunnan entinen opettaja. Kenellekään kumartelemattomassa, Tupac-mentaliteetin valtiotieteiden opiskelussa on jotain raikasta, jota soisi Helsinkiinkin lisää. Olisiko taas aika tervata patsaita ja valloittaa Vanha?

Alvar Aalto-Setälä 17

Yksilön toiminnan korostaminen on tyypillistä länsimaisel le yhteiskunnalle ja neoliberaalille ajattelulle. Julkisuudessa on kuitenkin lähi aikoina alkanut liikkua ajatuksia siitä, että vastuuta ekologisen kriisin torjumisesta on kasattu liikaa yksittäi selle yhteisön jäsenelle. Tuore suomalainen ilmastokampanja pyrkiikin korostamaan yksilön ekotekojen sijasta kollektiivista vastuuta ja poliittista päätöksentekoa.

Teksti ja kuvitus Heta Heikkala

ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 ILMASTOVEIVI2019 - SUOMEN PAIKKA 19

Yksilön ilmastotekoja korostavista kampanjoista poiketen Ilmastoveivi2019 -kampanja lähtee ajatuksesta, ettei vastuuta tulisi kaataa yksilön harteille. Sen sijaan tekemisen tulisi olla päättäjälähtöistä. Kampanjan mukaan päättäjiin vetoaminen on yksi suurimmista yksittäisen kansalaisen ilmastoteoista. Kampanjan lanseerannut Laura Kolehmainen on 25-vuotias maailmanpolitiikan ja oikeustieteen opiskelija, joka päätti asettaa ilmastokriisin torjumisen kaiken muun edelle. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n lokakuun alussa julkaisema raportti muutti Kolehmaisen elämän. Hän kertoo kokeneensa klassisen ilmastoheräämisen, joka oli pitkälti kiinni tunnereaktiosta. “Nyt käy huonosti, jos ei toimita”, Kolehmainen ajatteli. IPCC:n raportin keskeisin viesti on, että ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen. Aikaisemmin monissa sopimuksissa ilmaston lämpenemisen raja on vedetty kahteen asteeseen. IPCC:n raportin mukaan puoli astetta matalammalla lämpötilalla karkeasti puolitettaisiin ilmastokriisin vaikutukset monissa tapauksissa. Jotta päästäisiin 1,5 asteen tavoitteeseen, tulisi maailmanlaajuiset nettopäästöt pudottaa nollaan vuoteen 2050 mennessä. Maailman tämän hetkiset päästölupaukset johtaisivat kolmen asteen lämpenemiseen, eli kiire on kova. Ilmastoveivi2019 on

lokakuussa 2018 julkaistu koko Suomen laajuinen ilmastokampanja, jonka tarkoituksena on saattaa Suomi ratkaisijan asemaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Heinäkuussa alkavat kuusi kuukautta Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaana tarjoavat Kolehmaisen sanoin Suomelle “ainutkertaisen paikan laukaista ylämummoon.” Suomen vuoro sijoittuu merkittävään institutionaaliseen taitekohtaan, kun Eurooppa-neuvosto sopii kesäkuussa europarlamenttivaalien jälkeen uudesta viisivuotisesta strategiaohjelmasta vuosille 2020-2024. Strategiaohjelmaan määritellään Euroopan unionin toimintaa ohjaavat painopisteet. Suomi tulee olemaan ensimmäinen puheenjohtajamaa, joka pääsee implementoimaan uusia painopisteitä Euroopan unionin neuvoston työhön. Suomi pääsee siis todella vaikuttamaan eurooppalaisen ilmastopolitiikan suuriin linjoihin. Kyse poliittisesta tahdosta

Ilmastoveivi2019 -kampanjan konkreettinen tavoite on kerätä puoli miljoonaa allekirjoitusta vetoomukseen, joka vaatii päättäjiltä ilmastokriisin torjumisen asettamista ykkösprioriteetiksi. Tämä tarkoittaa, että ilmastokriisin torjumisen tulisi asettaa reunaehdot kaikelle muulle päätöksenteolle. Kampanjassa kyse on nimenomaan poliittisesta tahdosta – siitä, mihin kohtaan arvojärjestystä päättäjät asettavat ilmastokriisin. Puolesta miljoonasta allekirjoituksesta on tällä hetkellä saatu noin 20 000 allekirjoitusta. Kolehmainen uskoo tavoitteen toteutumiseen, vaikka siitä ollaan vielä kaukana. Kolehmaisen mukaan kampanjassa on muutenkin kyse pienestä ihmeestä. Kampanjaan on lähtenyt mukaan lukuisia yhteistyökumppaneita, muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Suomen partiolaiset. Välillisesti erilaisten organisaatioiden kautta kampanja on saavuttanut jo 1,5

“Ei se voi olla “Ei se voi olla minun ja sinun vastuulla. minun ja sinun vastuulla. Se on myös vaarallista väittää Se on myös vaarallista väittää niin” niin” 20

miljoonaa ihmistä, ja yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää. Kansainvälistä mediahuomiotakin on tulossa, kun kampanjasta kerrotaan kevään aikana saksalaisessa yleisradiossa ja Die zeit -lehdessä, joissa kampanja linkitetään vastaaviin kampanjoihin maailmalla. Kampanja pyörii yli 350 vapaaehtoisen voimin, joista noin 200 toimii aktiivisesti. Vapaaehtoisten porukka on dynaaminen, sillä kuka tahansa voi lähteä mukaan ja antaa panoksensa lyhyessäkin ajassa. Kampanja on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja kannustaa kaikkia viiteryhmästä riippumatta osallistumaan toimintaan. Otollinen aika aktivismille

IPCC:n raportti lokakuun alussa, Suomessa huhtikuussa käytävät eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit toukokuussa sekä Suomen tuleva puheenjohtajuuskausi Euroopan unionin neuvostossa ovat antaneet otolliset lähtökohdat nuorille, kovatahtoisille aktivisteille. Toinen esimerkki yksittäisen kansalaisen mahdollisuudesta aktivoida yhteisön jäseniä ja päättäjiä on vuoden 2018 lopussa mediahuomiota kerännyt Greta Thunberg. Thunberg antoi kasvot Ruotsissa käydylle vaalikeskustelulle osoittamalla mieltään Ruotsin eduskuntatalon edessä keskellä poliittista myllerrystä. Thunberg vaatii päättäjiltä ilmastotoimia sekä näiden toimien asettamista talouden edelle. Thunbergin nuori ikä ja taistelutahto on kerännyt maailmanlaajuisesti huomiota, ja johtanut muun muassa Australiassa ja Helsingissä koululakkoihin. Yhteistä Kolehmaiselle ja Thunbergille on ratkaisukeskeisyys ja poliittisiin päättäjiin vetoaminen. Kolehmainen kertookin olevansa thunberglainen, ja että meidän tulisi olla paniikissa ja toimia kiireessä. Nuorten aktivistien esilletulo ja esimerkiksi juuri koululakot kertovat siitä, että ilmastonmuutos koskee nuorempia sukupolvia konkreettisemmin. “Se, mitä tällä hetkellä rakennetaan taloudellisten realiteettien mukaan, ei perustu millään lailla planetaarisille realiteeteille”, Kolehmainen sanoo. Hänen mukaansa hiilitaloudelle perustuvaa tulevaisuutta ei ole olemassa, ja päättäjien tulisi ymmärtää se. Tällä hetkellä päättäjät tekevät päätöksiä oman todellisuutensa mukaisesti, ja unohtavat tulevien sukupolvien todellisuuden, jossa maailma on täysin erilainen. Kolehmaisen mukaan keskustelu tulisi kääntää siihen, että rakennamme yhteiskuntaa uudestaan, emmekä hyväksy katastrofia.

Suomi ilmastopoliitiikan keskiössä

Kolehmaisen mukaan ei tulisi vähätellä Suomen tai Euroopan unionin asemaa ilmastopoliittisessa keskustelussa: “EU on edelleen keskeinen innovaatiokeskus, ja ilmastonmuutoksen ratkaiseva teknologia voi aivan hyvin olla suomalaista cleantechiä. Tästä maailmankolkasta voi tulla ne ratkaisut, joilla yhteiskunnat siirtyvät hiilineutraaliuuteen tai hiilinegatiivisuuteen. Maailmassa ei olla koskaan kehitytty samanaikaisesti, jotkut näyttävät esimerkkiä ja jotkut seuraavat.” Kolehmainen ei koe olevansa toiveikas sen suhteen, että ratkaisuja keksittäisiin jossain muualla. “Ei siis ole muita vaihtoehtoja, kuin lähteä rakentamaan ratkaisuja Suomen vahvuuksien puitteissa. Suomi ja pohjoismaat voivat hyvin johtaa kehitystä. Koska me voidaan, niin tottakai tehdään. Suomen kannattaa nyt vain opetella ajattelemaan itsensä maailman ilmastojohtajana”, Kolehmainen pohtii.

“Se, mitä tällä hetkellä “Se, mitä tällä hetkellä rakennetaan taloudellisten rakennetaan taloudellisten realiteettien mukaan, ei realiteettien mukaan, ei perustu millään lailla perustu millään lailla planetaarisille planetaarisille realiteeteille.” realiteeteille.” Kaiken ilmastoahdistuksen keskellä kampanja tuntuu virkistävältä ja ratkaisukeskeiseltä. Ilmastokriisin vakavuuteen nähden kampanja näyttäytyy visuaalisesti valoisana ja korostaa optimismia. Se pyrkii urheiluretoriikan ja siihen liittyvän joukkovoiman korostamisen avulla tavoittamaan Suomen kansalaisia myös ilmastohuolen ulkopuolelta. Kampanja pyrkii IPCC:n linjan mukaisesti korostamaan muutoksen mahdollisuutta, jos tartumme toimeen välittömästi. “Keskustelu ei saisi rajautua siihen, että yksilön tulee muuttaa koko elämäntapansa kantaakseen kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Yksilöllä ei aina ole resursseja eikä tahtoa, ja panostus on liian suuri. Ehdotettujen toimien tulee olla päättäjälähtöisiä. Ei se voi olla minun ja sinun vastuulla. Se on myös vaarallista väittää niin”, Kolehmainen sanoo.

Teknologia tekee vaikuttamisesta

vakuuttavampaa

Teksti Marissa Rämänen Kuvat Vilma Puttonen

Erilaisia vaikuttamispyrkimyksiä on ollut jo pitkään. Vaalien alla vaikuttaminen kohdistetaan vaaleihin ja niiden ympärillä käytävään keskusteluun. Teknologinen kehitys sekä informaation helpompi jaettavuus ja saavutettavuus ovat tehneet vaikuttamisesta entistä hienovaraisempaa, kohdistetumpaa ja tehokkaampaa. 22

rexit-äänestys, Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalit, Katalonian vaalit – tässä vain muutama esimerkki demokraattisista vaaleista, joihin on pyritty vaikuttamaan ulkopuolisen toimesta. Suomessa on keväällä edessä sekä eduskuntavaalit että europarlamenttivaalit ja on mahdollista, että meidänkin vaalimme pääsevät listan jatkeeksi vihamielisen vaalivaikuttamisen kohteina. Vihamielisessa vaalivaikuttamisessa, eli vaalihäirinnässä, toisen valtion vaalitulokseen tai demokraattisiin vaaleihin sekä vaalien alla käytävään keskusteluun pyritään vaikuttamaan negatiivisesti. Vaalihäirintä ei nouse vaalien alla tyhjiöstä, vaan se on osa samaa ilmiötä, johon monien sanavarastoon vakiintunut informaatiovaikuttaminenkin. Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jossa kohteeseen pyritään vaikuttamaan siten, että se toimii vaikuttajan tavoitteiden mukaisesti tai päämäärää edistäen – huomaamattaan. Niin informaatiovaikuttamisessa kuin vaalihäirinnässäkin korostuu psykologinen puoli. Tällainen vaikuttaminen ei tietenkään ole uusi asia. ”On sanottu, että yksi ensimmäisistä onnistuneista informaatio-operaatioista on ollut suunnilleen Troijan hevonen”, valtioneuvoston kanslian johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen sanoo. Vaaleihin kohdistettu vaikuttaminen on myös ollut olemassa jo aiemmin. ”Jos mietitään Suomea kylmän sodan aikaan, niin montako keskeisessä asemassa olevaa poliitikkoa meillä oli, joilla ei ollut Tehtaankadun hyväksyntää?” Sotatieteiden tohtori, tietokirjailija Saara Jantunen kysyy viitaten Tehtaankadulla kylmän sodan aikana toimineeseen Neuvostoliiton lähetystöön.

aalivaikuttamista on kaikenlainen poliittinen tuki ja ehdokkaiden tekemä kampanjointi. Olennaista on erottaa ei-toivottu vaalivaikuttaminen toivotusta. Tässä erottelussa keskeistä on se, tehdäänkö vaikuttaminen läpinäkyvästi. ”Jos se ei ole läpinäkyvää ja siihen liittyy harhauttamisen elementti, niin silloin se on lähtökohtaisesti ei-toivottua vaikuttamista, eikä viestintää. Viestintä on lähtökohtaisesti läpinäkyvää. Ihminen tietää, missä roolissa hän on vastaanottajana”, Jantunen linjaa. Sama linjanveto pätee myös informaatiovaikuttamisen erottamiseen legitiimistä vaikuttamisesta. Erityisesti 1900-luvulla kovassa huudossa ollutta propagandaa on hyödynnetty laajasti vaikuttamisessa kautta aikojen. On kuitenkin syytä huomata, että vaikuttaa voi muutenkin kuin viestinnällä. Saara Jantunen muistuttaa, että esimerkiksi informaatiovaikuttamisessa, jollaista vaalivaikuttaminenkin voi olla, keskeistä on tarkastella, mitä vaikutuksia sillä on sen sijaan, että tarkasteltaisiin millä se luodaan. ”Informaatiovaikuttaminen on tapa miettiä vaikutuskokonaisuuksia eikä niinkään vaikutuskeinoja. Helposti ajatellaan, että informaatiovaikuttaminen on some, media ja lentolehtiset. Ne ovat vain keinoja”, Jantunen huomauttaa. Se, mikä tekee vaalihäirinnästä – ja informaatiovaikuttamisesta – ajankohtaista ja entistä tehokkaampaa, on teknologian ja viestintävälineiden kehitys sekä informaatioympäristön ja ihmisten mediankäyttötapojen muutos. ”Ihmisiä pystytään lähestymään aivan uudenlaisin keinoin ja vaikutuksin. Nyt kuka tahansa pystyy todella halvalla, vaikkapa omalta kotisohvaltaan tekemään tätä vaikutustyötä. Suuria torikokouksia ei tarvita”, Toivanen sanoo. Saara Jantusen mukaan ei-toivotussa vaalivaikuttamisessa korostuu psykologinen puoli sekä sosiaalisen median rooli. Oxfordin yliopiston yhteydessä toimivan Oxford Internet Instituten ja sosiaaliseen verkostoanalyysiin erikoistuneen Graphikan yhteisen Computational Propaganda Projectin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että Yhdysvalloissa vaalihäirintää on esiintynyt useilla eri sosiaalisen median alustoilla. Venäjän Internet Agencyn (IRA) toteuttamaa vaikuttamista havaittiin muun muassa Twitterissä, Facebookissa, Youtubessa ja Instagramissa siten, että vaikuttamisen huippukohdat osuivat yhteen Yhdysvaltain poliittisen kalenterin kanssa. Tietokonepropagandassa (Computational propaganda) pyritään algoritmeja, niin kutsuttuja botteja ja muita automatisoituja toimintoja hyödyntämällä vaikuttamaan

poliittisesti ihmisiin. Botit voidaan ohjelmoida jakamaan valheellista tai vääristeltyä tietoa eli disinformaatiota, nostamaan tiettyjä aiheita Twitterin suosituimpien joukkoon twiittaamalla niistä jatkuvasti sekä täyttämään poliittisten toimijoiden seuraajalistaa saaden nämä vaikuttamaan suositummilta kuin todellisuudessa ovat. Algoritmien avulla voidaan myös kohdentaa sisältöä tietyille henkilöille sosiaalisessa mediassa kerätyn tiedon perusteella. Monet ehdokkaat hyödyntävät tätä keinoa vaalikampanjoinnissaan, mutta sillä voidaan toteuttaa myös ei-toivottua vaalivaikuttamista. Esimerkiksi taannoisessa Cambridge Analytican tapauksessa datayritys keräsi käyttäjien tietoja Facebookista heidän tietämättään. Kerätyt tiedot myytiin eteenpäin ja niiden perusteella käyttäjille kohdennettiin kampanjasisältöä brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien alla. Sitä, millä perustein sisältöä kohdennetaan juuri tietyille ihmisille, ei useimmiten paljasteta. Teknologisen kehityksen mukana on saapunut myös informaatiovallankumous, joka on paitsi kasvattanut informaation määrää, myös mahdollistanut sen edullisen ja helpon jakamisen. Kehitys on kuitenkin lisännyt sosiaalisen median kuluttajan vastuuta. Informaatiopaljoudesta on haastavaa päätellä sisällön todenperäisyys, ja sosiaalinen media on tehnyt helpoksi ja vaivattomaksi sisällön jakamisen eteenpäin. Valeuutisen käsite on monille tuttu, mutta silti esimerkiksi uutissisältöjä jaetaan tietämättä, pitävätkö ne paikkansa vai eivät. Esimerkiksi MIT:n tutkimuksessa kävi ilmi, että virheellinen uutinen uudelleentwiitataan 70% todennäköisemmin kuin uutinen, joka on totta. Valeuutiset ja niiden eteenpäin jakaminen nostavat puheenaiheita – valheellisiakin – julkiseen keskusteluun.

Informaatiovaikuttamisessa keskeistä on tarkastella, mitä vaikutuksia sillä on sen sijaan, että tarkasteltaisiin millä se luodaan.

oska teknologista kehitystä on mahdotonta pysäyttää, tulevat mahdollisuudet vaikuttamiseen lisääntymään entisestään. Uudenlaiset keinot tekevät vaikuttamisesta yhä hienovaraisempaa ja tehokkaampaa. Yksi uudemmista, teknologian tuomista mahdollisuuksista, ovat niin kutsutut deepfake-videot, joissa henkilö – esimerkiksi Barack Obama – voidaan digitaalisen manipulaation avulla muokata pitämään puhetta, jota ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.

Deepfake-videoita on alun perin käytetty viihdetarkoituksiin: esimerkiksi julkisuuden henkilöiden kasvoja on muokattu pornovideoilla esiintyvien näyttelijöiden ruumiisiin. Niillä voidaan kuitenkin väärin käytettynä järsiä demokratiaa syvältä, kun ihmiset eivät enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tällainen hämmennys on omiaan aiheuttamaan epävakautta yhteiskunnassa. Vaalihäirinnän keskiöön nostetaan arjen ilmiöt. Propagandatutkimuksessa on huomattu, että haluttuun päämäärään pääsemiseksi kohdeyleisö tulee tuntea huolellisesti: vaikuttaminen toimii parhaiten silloin, kun sillä voimistetaan jo olemassa olevia asenteita. Sama pätee myös vaalihäirinnässä ja informaatiovaikuttamisessa. Korostamalla sellaisia tunteita ja stereotypioita, joilla on jo pohja ihmisten ajattelussa, saadaan aikaiseksi otollinen tunnetila vastaanottamaan vaikuttamista. Esimerkiksi Venäjällä tunnetaan Saara Jantusen mukaan läpi Yhdysvaltain historian kulkeneet, kaksipuoluejärjestelmän aiheuttamat vastakkainasettelut, joihin voidaan tarttua. ”Venäjän toimissa Yhdysvaltojen 2016 presidentinvaaleissa oli rotusuhteet, vähemmistöjen oikeudet ja poliisiväkivalta nostettu keskeiseen rooliin. Kaikki tällaiset perinteiset kulttuurisodan ainekset, jotka jakavat ihmisiä vahvasti konservatiivi-liberaali -akselilla”, Jantunen listaa. ”Ne olivat nimenomaan sellaisia arvo- ja ideologia-asioita, joilla on joku arjen ilmenemismuoto.” Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ihmisiä pyrittiin myös mobilisoimaan tällaisten aiheiden kautta. Facebookiin luotiin venäläisten toimesta tapahtumia, joissa organisoitiin mielenosoituksia vastakkaisia asioita kannattaville yleisöille. ”He halusivat saada ihmiset kaduille, jotta he tappelisivat keskenään. Ihmisiä lietsottiin jollain tunteisiin käyvällä teemalla ja pyrittiin saamaan heidät ihan fyysisestikin reagoimaan”, Jantunen sanoo. Jälleen teknologia toimii mahdollisuutena: sosiaalinen media on erinomainen kanava tällaisten asioiden esiin nostamisessa. Aiemmin mainittujen algoritmien avulla sisältöä voidaan kohdistaa tavoitteeseen sopiville ihmisille. Esimerkiksi Oxford Internet Instituten ja Graphikan tutkimuksessa kävi ilmi, että IRA kohdisti esimerkiksi maahanmuuttoon ja aselakeihin liittyviä avauksia sosiaalisessa mediassa nimenomaan konservatiiveille. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ei-toivotussa vaalivaikuttamisessa hyödynnetyt keinot eivät rajoitu teknologisen kehityksen mukanaan tuomiin muotoihin, vaikka ne ovatkin korostuneet. Jantunen muistuttaa, että vaikuttamisen päämäärät vaikuttavat siihen, mitä keinoja käytetään. Valtiot toimivat aina omilla vahvuuksillaan, niin myös vaikuttamisessa. ”Esimerkiksi Kiinan vahvuus on taloudessa, joten he pyrkivät vaikuttamaan erilaisten kauppasopimusten avulla. Venäjän vahvuus taas ei ole talous, joten he käyttävät diplomatiaa ja sotilaallista valtaa”, Jantunen sanoo. Venäjän sotilaallista vaikuttamista voi havaita esimerkiksi Ukrainan tapahtumissa.

Esimerkiksi Barack Obama voidaan digitaalisen manipulaation avulla muokata pitämään puhetta, jota ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.

aalihäirinnällä pyritään horjuttamaan yhteiskunnan vakautta, aiheuttamaan ristiriitoja ja ohjailemaan julkista keskustelua. Ei-toivotun vaalivaikuttamisen taustalla voi olla myös esimerkiksi pyrkimys tietynlaisen poliittisen asetelman edistämiseen kohdemaassa. Toisaalta esimerkiksi Venäjän harjoittamassa vaalihäirinnässä on ollut kyse siitä, että pyritään herättämään epäluottamusta kohdevaltioiden poliittista järjestelmää kohtaan. Jantusen mukaan sisäisten ristiriitojen ja konfliktien korostaminen ja julkituominen ovat toimivia tapoja haastaa länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen mainetta demokratiana. ”Samoin nyt on osoittautunut, että Trumpin valinta on onnistunut siinä. Ihmisten luottamus ja arvostus Yhdysvaltoja kohtaan on laskenut, mikä vastaavasti vahvistaa Venäjän ja Kiinan asemaa. Sitä he ainakin tavoittelevat”, Jantunen lisää. Vihamielinen vaalivaikuttaminen iskee demokratian ytimeen, sillä siitä vaaleissa on kyse: demokratian toteutumisesta. Jussi Toivasen mukaan häirinnässä onkin kyse siitä, että pyritään vaikuttamaan ihmisten käsityksiin vaalien luotettavuudesta tai häiritsemään, tukahduttamaan ja ohjailemaan demokraattista keskustelua. Keskusteluun voidaan pyrkiä nostamaan aiheita, jotka eivät sinne muuten nousisi. ”Jos keskustelua käydään esimerkiksi keksityistä aiheista tai valheiden pohjalta, keskustellaan vääristä asioista”, Toivanen huomauttaa. Se, että ihmisten uskoa demokratiaan horjutetaan, sopii erityisesti Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden päämääriin. ”Länsimainen demokratia ei ole autoritääristen valtioiden intresseissä. He haluavat normalisoida sitä omaa yhteiskuntajärjestystä ja valtion mallia. Osoittaa, että on muitakin vaihtoehtoja yhteiskunnalle järjestäytyä ja hoitaa asioitaan kuin demokratia. Ja sen takia demokratian uskottavuuden tai demokraattisten järjestelmien nakertaminen on tehokasta ja intressien mukaista”, Saara Jantunen sanoo.

Suomessa valmistaudutaan tänä keväänä useampiin vaaleihin, eikä ole syytä olettaa, ettei vaalihäirintää voitaisi kohdistaa Suomeenkin. ”Viranomaiset ovat seuranneet muiden, ulkomailla järjestettyjen vaalien kohdalla tapahtunutta ja tunnistettua vaikuttamista. Varaudumme luonnollisesti siihen, että Suomenkin vaaleihin voitaisiin pyrkiä kohdistamaan häirintää. Maailma on muuttunut ja pitää katsoa aina vähän eteenpäin”, Toivanen sanoo. Toivanen huomauttaa myös, että mahdolliseen vaalihäirintään varautuminen palvelee turvallisuuden parantamista laajemminkin, sillä ei-toivottua vaikuttamista voi esiintyä muulloinkin kuin vaalien alla. Viranomaiset ottavat vaalihäirinnän mahdollisuuden tosissaan: toimintatapoja ja -menetelmiä on käyty läpi, ja koulutusta tarjotaan esimerkiksi puolueille ja viranomaisille. Lisäksi äänestämään kannustavassa viestintäkampanjassa muistutetaan myös kriittisyydestä. Sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet ovat lisänneet tavallisten ihmisten vastuuta, sillä siellä jaettu sisältö korostaa vaalihäirinnän tehoa. Verkkoympäristössä kohtaamiinsa asioihin tulee suhtautua terveellä kriittisyydellä. ”Jos jokin asia vaikuttaa epäluotettavalta tai herättää kysymyksiä, niin täytyy toimia vastuullisesti, ja ennen kuin painaa sitä retweettiä, miettiä

kaksi kertaa. Nykypäivän viestintämaailmassa vastuullisuuden merkitys korostuu entisestään”, Toivanen toteaa. Kevään vaalien alla mahdollisesti ilmenevään vaalihäirintään varautuessa keskeistä on ilmiön olemassaolon tiedostaminen. Saara Jantunen kuitenkin huomauttaa, että koska kyse on psykologisesta manipulaatiosta, on informaatiovaikuttamiselta mahdotonta immunisoida itseään täysin. Esimerkiksi arjessa läsnä olevat vaikutuspyrkimykset, kuten mainonta, tiedostetaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että vaikuttamista pystyttäisiin tietoisesti vastustamaan. Ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua siihen, miten mahdollisiin vaikuttamisyrityksiin vaalien alla tai ylipäätään voitaisiin varautua. Kriittisyys on jo ensimmäinen osa varautumista. On hyvä myös muistaa, että vaalihäirinnässä nostetaan tarkoituksella esiin tunteisiin vetoavia, kansaa jakavia aiheita ja pyritään korostamaan ristiriitoja. Myös Suomessa tällaisia aiheita voidaan hyödyntää vihamielisessä vaalivaikuttamisessa ja informaatiovaikuttamisessa. Siksi omien tunnereaktioiden tunnistaminen on erityisen tärkeää. “Ehkä korostaisin sitä itseymmärrystä siitä, kun kiihtyy. Että sen tunnistaisi, että nyt reagoin tosi tunteella, mistä se johtuu. Näin saisi vähän lisäaikaa”, Jantunen kehottaa.

“Ihmisten luottamus ja arvostus Yhdysvaltoja kohtaan on laskenut, mikä vastaavasti vahvistaa Venäjän ja Kiinan asemaa.“

lujärje i a p l i K ste

| Kuvitus

eväällä 2018 politiikan ja viestinnän koulutusohjelmassa 62 opiskelijaa osallistui koulutusohjelmansa opintosuuntahakuun. Hakijaryppäästä 13% ei päässyt ensimmäiseen hakuvaihtoehtoonsa. Sosiaalitieteiden tulokset saapuvat todennäköisesti jo ennen tämän artikkelin julkaisua, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että kaikki sosiaalipsykologian valinneet eivät pääse ensimmäiseen hakuvaihtoehtoonsa. Yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijat saavat odottaa hakuaan lukuvuoden loppuun. Vaikka muutamat suuntaukset ovatkin näyttäytyneet kaikissa oppiaineissa alusta alkaen turvallisilta vaihtoehdoilta, tämä ei välttämättä helpota opiskelijoiden paineita. Esimerkiksi politiikan ja viestinnän opiskelijoiden keskuudessa on käynyt ilmi, ettei näihinkään suuntauksiin haettaessa uskalleta suhtautua opintoihin kevyemmin. Oletuksena on, että mitä tahansa voi aina tapahtua. Vaikka politiikan ja organisaatioiden tutkimuksen opiskelijakiintiö onkin suurin, mitä jos juuri tähän vuosikurssiin on valikoitunut ennen kaikkea tästä tutkimusalasta kiinnostuneita opiskelijoita?

Uuranmä

na Nyhol Eli

| Teksti Ar

tt u

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa syksy 2017 toi mukanaan opiskelijoiden arkeen uudet koulutusohjelmat sekä tuoreista opintosuunnista kilpailemisen. Vuosikurssi 2017 onkin toiminut eräänlaisena testiryhmänä uudelle opintosuunnan valintaprosessille. Juttua varten haastatellut opiskelijat nostivat esiin lukuisia erilaisia ongelmakohtia kilpailujärjestelmän rakenteissa ja toteutuksessa, enemmän kuin yhden artikkelin rajoissa on mahdollista käsitellä.

oeka n i i n än k i t lm

Kumous ry:n puheenjohtaja ja entinen opintovastaava Laura Tilli kokee, että yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijoiden kesken vallitsee konsensus siitä, että kilpailujärjestelmä on lisännyt stressiä ja uupumusta opiskelijoiden keskuudessa. Sama konsensus on aistittavissa myös kahden muun koulutusohjelman opiskelijayhteisöissä. Tilli haluaa korostaa, että puhuu ennen kaikkea omasta kokemuksestaan käsin. Heti perään hän toteaa lisäksi, että taustansa takia hänen vastauksensa voi olla valistuneempi kuin monen muun. Huomio on ymmärrettävä, sillä opiskelijajärjestöillä harvoin on samanlaisia mahdollisuuksia tutkia opiskelijoiden hyvinvointia, mitä esimerkiksi kandiohjelmilta löytyy. Tilli haluaa kuitenkin uskoa, että järjestöjen läheisyys opiskelijayhteisöihin paikkaa jossain määrin suoran palautteen puutteen. ”Opintovastaavana viime vuonna olisin kuitenkin halunnut enemmän kirjallista palautetta. Kyllä se käsitys perustuu paljon siihen, mitä luki yleisessä chatissa käydyissä keskusteluissa tai mitä tuli juteltua ihmisten kanssa. Olisi ollut mahtavaa, jos suoraa palautetta olisi tullut enemmän”, Tilli kannustaa opiskelijoita.

saattaa olla tyytymät a t töm s oi iä j i l jo e k p is

”Osa op

.” sa

osen arvo sa nel

korottamaan tä rkivät t ä u a py usi ,j n n an as na

Uupumuksesta keskusteltaessa Tilli kiittelee koulutusohjelmansa opiskelijayhteisöä monesta seikasta. Kilpailujärjestelmästä johtuva turhautuminen puretaan itse järjestelmään, eikä opiskelijatovereihin. Opiskelijat auttavat paljon toisiaan kurssitehtävien kanssa, ja yhteisen tenttikertauksen muistiinpanot laitetaan jakoon kaikille opiskelijayhteisön jäsenille, olivat he itse olleet paikalla tai eivät. Vertaistukea haetaan myös julkisilla foorumeilla. Keskinäinen solidaarisuus on korkealla. ”On sitä tullut pohdittua, että helpottaako tämä kahden vuoden yhteisopetusosa ihmisten jaksamista. POLVI:ssa opiskelijat joutuvat ehkä suorittamaan ensimmäisen lukuvuoden kovemmin, koska aikaa on vain yksi vuosi. Voi olla, että meillä sitten se stressi jakaantuu vähän tasaisemmin. Toisaalta meidän täytyy sitten taas kantaa sitä epävarmuutta pidempään.” ”Niitä paineita joka tapauksessa selkeästi on. Fuksikevät tuntui olleen jostain syystä joillekin mun lähipiirissä todella vaikeaa aikaa. Muistan myös viime syksyltä, kun juttelin vanhemman opiskelijan kanssa yhdestä kurssista, ja se mainitsi että ’kuhan nyt vaan pääsee läpi’. Fuksina ei käynyt mielessäkään tuollainen, kun arvosanojen merkitys on ollut alusta asti tosi tärkeä.” Politiikan ja viestinnän kandiohjelman johtaja Riikka Kuusisto kertoo sähköpostitse, että koulutusohjelman opiskelijat ovat korottaneet arvosanojaan herkemmin kilpailujärjestelmän tulemisen jälkeen. Vaikka tilastollista materiaalia ilmiöstä ei löydy, ”kaikki alkupään kursseja opettavat opettajat kuitenkin vahvistavat tämän”. Osa opiskelijoista saattaa olla tyytymättömiä jopa nelosen arvosanaan, ja pyrkivät korottamaan tätä uusinnassa. Myös Kontakti ry:n tuore opintovastaava Helmi Soininvaara on huomannut, että monet sosiaalitieteiden opiskelijat harkitsevat herkästi korotusta. Tillin tavoin hänkin haluaa korostaa, että puhuu ennen kaikkea omakohtaisesti aiheesta. ”Usein esimerkiksi kakkosen arvosanan saamisen jälkeen ihmiset spekuloivat, että pitäisikö uusia, että varmasti pääsee vaikkapa sosiologiaan. Siitä huolimatta, ettei se ole erityisen kilpailtu.” Myös yleisiä merkkejä stressistä näkyy opiskelijoiden keskuudessa. ”Jos seuraa ihmisten Instagram-tunnuksia, niin sieltä löytyy paljon kauhistelua ja stressaantuneita viestejä esimerkiksi palautuksia edeltävinä iltoina. Tai sitten pohdintaa siitä, voiko lähteä ulos perjantai-iltana, kun pitäisi keskittyä arvosanoihin.”

ntä mitä sitten, jos haluttu opintosuunta ei avaudukaan? Omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan Tilli kertoo, että kuluvan opintovuoden syksy oli erityisen stressaava ilman selkeää varavaihtoehtoa ensimmäiselle hakutoiveelle. Suunta on sittemmin selvinnyt. Myös mahdollisuus maisterissa uudelleen suuntautumiseen vähäisten erikoistumisopintojen jälkeen helpottaa ajatusta siitä, ettei pääsisikään ensimmäiseen hakukohteeseen. ”Mutta kyllä mä ymmärrän, että esimerkiksi fukseille se saattaa tuntua tosi kaukaiselta lohdutukselta.” Toiseen hakukohteeseen tyytynyt, nimettömänä esiintyvä politiikan ja viestinnän opiskelija pohtii jo itse uutta suuntautumista maisterivaiheessa. Hän on opiskellut myös ensimmäisen hakuvaihtoehtonsa kursseja osana nykyistä suuntautumistaan, joten valinta ei ole vaikuttanut opintoihin juurikaan käytännön tasolla. Hän kuitenkin myöntää, ettei tuloksen saaminen tuntunut mukavalta. ”Totta kai se oli pettymys. Tunnolliselle ja tavoitteelliselle ihmiselle tämä tietenkin tuntui epäonnistumiselta. Tuntui ehkä myös hieman nololta, etten minä päässyt - miten en onnistunut pääsemään sinne minne hain, jos kaikki muutkin onnistuivat.” Vaikka kilpailujärjestelmä saa paljon risuja osakseen, Tilli ja Soininvaara suostuvat antamaan joitain ruusujakin. Monelle hakua edeltävä yhteisopetus on antanut mahdollisuuden tutustua eri pääaineiden sisältöön ennalta tilanteissa, joissa haettavia tieteenaloja ei ole voinut opiskella esimerkiksi toisen asteen koulutuksessa. Toiset taas ovat voineet vaihtaa alkuperäistä opintosuuntatoivettaan

yhteisopetuksen myötä. Poikkitieteellisyys ja monipuolinen asioiden tarkastelu saa kiitosta. Sosiaalitieteiden kandiohjelman johtaja Arho Toikka puolustaa opetuksen laaja-alaisuutta sekä sivistyksen, että työelämän tarpeiden näkökulmasta. Sekä Tilli että Soininvaara kuitenkin muistuttavat, että monet hyödyt ovat varsin opiskelijakohtaisia. ”Meillä oli esimerkiksi viime periodissa tosi kiinnostava talous- ja sosiaalihistorian kurssi, minkä koen tosi hyödylliseksi. Se on kuitenkin tosi ristiriitaista, koska se yhteisopetuksesta saatu etu perustuu tällöin paljon sille, kuinka paljon on tykännyt jostain kurssista”, Tilli kiteyttää. Soininvaara huomauttaa, että niille, joille haluttu opintosuunta on ollut alusta asti selkeä eikä ole muuttunut opintojen saatossa, voi opintojen laaja-alaisuus tuntua turhauttavalta. Kilpailujärjestelmän etuja ja haittoja voi punnita monilla tavoin. Toikan mukaan varmaa kuitenkin on, että sosiaalitieteiden koulutusohjelma tarvitsee yhä kehittämistä. ”Totta kai, kun tehtiin iso uudistus, eihän sitä kerralla saatu ihan täydelliseksi. Nyt niitä valuvikoja yritetään korjata. Kun uudistuksissa tuli uusia rakenteita, niin varmasti siellä on ollut paljon ennakoimattomia elementtejä. Varmasti olisi ollut todella vaikeaa sanoa etukäteen, kuinka tärkeäksi kysymykseksi nämä opintosuuntaukset nousevat opiskelijoille”, Toikka kertoo. Tutkimusmateriaalia aiheesta ei ole Toikan mukaan tällä hetkellä käytettävissä. Hänen mukaansa on kuitenkin jo havaintojen tasolla selvää, että opiskelijoiden uupumus on olemassa oleva asia, ja että se liittyy kilpailujärjestelmään. Kuusiston mukaan myös politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa tiedostetaan kilpailujärjestelmän aiheuttama stressi, ja sitä pidetään huolestuttavana. ”Opintosuunnan valintatapa johtaa epäterveisiin opintotapoihin, kuten nelosten uusimiseen tai siihen, ettei hahmoteta kuinka tarkkaan jokin kurssisisältö kannattaa opiskella. Tämä taas johtaa uupumiseen. Tämä varmasti korjataan jollain tavalla tulevaisuudessa”, Toikka sanoo.

liopistopedagogiikan yliopistonlehtori Heidi Hyytinen kertoo, että erityisesti HowULearn – Oppimisen ja opetuksen tukijärjestelmän pohjalta avautuu mahdollisuus opiskelijoiden hyvinvoinnin pitkäaikaistutkimukseen. Hänen mukaansa HowULearn-aineistosta ei voi vetää johtopäätöstä siitä, vaikuttaako kilpailujärjestelmä osaltaan opiskelijoiden uupumukseen. Tutkimus kuitenkin valottaa uupumuksen muita puolia. ”Alustavien analyysien mukaan Valtiotieteellisessä opinnot aloittavista opiskelijoista noin kolmannes kuuluu riskiryhmään uupumuksen suhteen”, Hyytinen kertoo. ”Vuoden 2017 aloittaneiden osalta opiskelu-uupumusta mittaavissa ulottuvuuksissa korostuu yleinen uupumus tai emotionaalinen väsymys. Tämä tarkoittaa, että opiskelija pinnistelee kovasti tavoitteiden saavuttamiseksi ja kokee riittämättömyyttä.” Myös uupumuksen yhteydet oppimiseen ja opiskeluun näkyvät tutkimuksessa. ”Vuoden 2017 aineistosta selviää, että opiskeluun liittyvällä uupumuksella on negatiivinen yhteys pystyvyysuskomuksiin, eli mitä uupuneemmaksi opiskelija itsensä kokee, sitä heikompi uskomus hänellä on omiin kykyihinsä sekä pärjäämiseensä yliopistossa. Myös opiskelijat, jotka kokevat itsensä uupuneiksi opiskelevat useimmin asioita ulkoa, ja heidän tavoitteena ei ole niinkään ymmärtää kokonaisuuksia. Lisäksi heillä on ongelmia oppimisen säätelyssä ja suunnittelussa. Nämä havainnot ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa”, Hyytinen sanoo. Oli tutkimusmateriaalia tai ei, niin ikään sosiaalitieteiden kandiohjelmalle kuin opiskelijoillekin riittää kokemusperäinen tieto. Soininvaara oli muiden opiskelijatovereidensa kanssa kuulemassa HowULearn-kyselyn tuloksia. “Meiltä tuli tosi tuohtuneita kommentteja, että eikö se ole ihan selvää, että tällainen kilpailuasetelma tuottaa uupumusta”, hän kiteyttää opiskelijoiden tuntemuksia. Tätä artikkelia taustoitettiin haastattelemalla Kannunvalajat ry:n opintosihteereitä Aku Houttua ja Akseli Rouvaria.

”Var mas ti oli si tod lut ell ol

ä opinto näm

vat opiskelijoil et nouse le.” s k u a t n u su

sanoa etukäteen, kuinka tä r k e keaa ä ksi vai k y a s ymy k s ek s

V A L T S I K A L A I S T A 30

Ihmisoikeuksien siivellä kohti vaaleja Suomea viime aikoina koetelleet seksuaalirikokset sekä vanhustenhuollon laiminlyönnit ovat jälleen nostaneet ihmisoikeuskysymykset kansalaisten dialogiin. Kolme valtsikalaista kommentoivat pinnalle nousseita ihmisoikeuskysymyksiä, maahanmuuttoa ja kevään tulevia vaaleja. Teksti Mari Leivo Kuvat Elina Nyholm Muutaman kuukauden päästä koittavat eduskuntavaalit puhututtavat. Mietteitä herättävät maahanmuuttopolitiikan lisäksi kansalaisten turvallisuus. Oulussa vuonna 2018 alaikäisiin tyttöihin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat nostaneet ulkomaalaistaustaisiin turvapaikanhakijoihin liittyvät rikosepäilyt otsikoihin. Oulun seksuaalirikokset ja niiden saama merkittävä mediahuomio voivat kuitenkin johtaa koko ihmisryhmän leimaamiseen, ennakkoluulojen vahvistumiseen ja stereotyyppisen ajattelun lisääntymiseen. “Valtaosan rikoksista tekevät suomalaiset, yhtään vähättelemättä sitä ongelmaa, että tietyt kansalaisuudet ovat seksuaalirikoksissa yliedustettuina”, kommentoi Oulun apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta Ylelle tammikuussa (28.1). Entinen kansanedustaja ja valtiotieteiden maisteri sekä sotatieteiden tohtori Ulla Anttila muistuttaa, ettei yleistysten teko ole suotavaa. “Turvapaikanhakijoita tai maahanmuuttajia kohtaan on väärin tehdä yleistyksiä. Oletukset siitä, että kaikki olisivat samanlaisia eivät pidä paikkaansa”, Anttila lisää. Valtio-opin maisteriopiskelija Ermin Zec uskoo uutisoinnin tekevän kansalaisille hallaa ja johtavan kriittisimpiin asenteisiin maahanmuuttoa kohtaan. Sosiaalityön maisteriopiskelija Leena Sillanpään mielestä “Mediakeskustelu on usein vedetty siihen,

että tiettyjä ihmisryhmiä toiseutetaan ja konstruoidaan diskursseissa barbaarien kaltaisiksi”. Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen vuosittain useita tuhansia. Määrän kasvu on seurausta maailmalla vallitsevasta pakolaiskriisistä. “Kiintiöpakolaisuuden avulla saadaan turvaan kaikkein hädänalaisimpia pakolaisia: vammaisia, naisia sekä lapsia”, Anttila muistuttaa. “Pakolaisstatuksen täyttäviä turvapaikanhakijoita on paljon, mutta suurin osa Suomeen saakka omin avuin pääsevistä henkilöistä on miehiä”, Anttila jatkaa. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on sisäministeriön mukaan ollut 750 henkilöä vuodessa. Anttilan mukaan kiintiöpakolaisten määrää pitäisi nostaa: “kiintiöpakolaisten määrää voidaan kasvattaa ja siihen Suomella on varaa”. Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSissa toiminnanjohtajana toiminut ja ihmisoikeustyötä tehnyt Anttila toivoo enemmän mannerten välistä dialogia ihmisoikeusprosessin parantamiseksi. “Ihmisoikeuksien eteen työskentely kuuluu kaikille”, Anttila muistuttaa.

“Kiintiöpakolaisten määrää voidaan kasvattaa ja siihen suomella on varaa”

Sillanpää on Anttilan kanssa samoilla linjoilla. Sillanpään huolenaiheena on kuitenkin se, että kiintiöpakolaisten määrän kasvattaminen saattaisi johtaa muutoin tiukennettavaan maahanmuuttopolitiikkaan. Vastaanottokeskuksessa ja pakolaisten parissa sosiaalityöntekijänä työskennellyt Sillanpää kaipaa maahanmuuttajien kotouttamiseen resurssien kasvattamista. “Puhutaan paljon siitä, että poliisin resursseja täytyy lisätä, mutta unohdetaan itse kotouttamistyön resurssit ja se, missä työ oikeasti tapahtuu.” Käytännössä kotouttamistyö tapahtuu Sillanpään mukaan kunnassa. Sillanpää kertoo olevansa huolissaan tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, jonka mukaan maahanmuuttajien kotouttamissuunnitelmaa lyhennettäisiin nykyisestä viidestä vuodesta yhteen vuoteen. Vuosi on Sillanpään mielestä liian lyhyt aika kotoutumiseen. “Integroitumista ehdottomasti edesauttaisi perheen saaminen Suomeen, valitettavasti perheenyhdistämisprosessi on kuitenkin kallis ja kovan työn takana”, Sillanpää huomauttaa. Sillanpää toivoo maahanmuuttoviraston (Migri) selkeyttävän hakemusprosessejaan ja kantavan täyden vastuun palveluistaan. “Maahanmuuttovirasto vastaa hakemusten käsittelystä, mutta neuvontaa jää puuttumaan.”

Bosniasta alun perin kotoisin oleva Zec suosii Kanadan ja Australian maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseisillä mailla on käytössään maahanmuutolle asetettu pisteytysjärjestelmä, jolla taataan etniskulttuurinen monimuotoisuus myös tulevaisuudessa. Zec tarkastelee maahanmuuttoa Suomen hyötynäkökulmasta. “Edelle täytyisi laittaa hyvän koulutuksen omaavat ja suomen kieltä osaavat henkilöt. Tällainen priorisointi hyödyttäisi myös maahanmuuttajia”, Zec sanoo. Sillanpää pitää tällaista hakijoiden vertailua kuitenkin brutaalina. Tällainen valta-asema asettelu ei ole Sillanpään mukaan oikeutettua. “Jos katsotaan maahanmuuttoa teoreettisten linssien läpi, kolonialismi on hyvin paljon läsnä”, Sillanpää toteaa. Anttila korostaa ihmisoikeuksien jakamatonta ja yleismaailmallista luonnetta; on tunnistettava kaikkien yhdenvertaiset oikeudet. Anttila painottaa, että ihmisoikeuskasvatusta pitäisi vahvistaa koko valtaväestön keskuudessa, viitaten suomalaisten vanhusten saamaan heikkoon ja epäasianmukaiseen hoitoon. “Täytyy muistaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen koskevan kaikkia, meidän kaikkien tulee tehdä työtä siinä suhteessa”, Anttila korostaa. Anttila nostaa esille niin ikään yritysvastuun: “valtiolla on omat tehtävänsä ihmisoikeuksien toteutumiseksi, mutta yritysten vastuuta ei tule vähätellä.”

”On tunnistettava kaikkien ihmisten yhdenvertaiset oikeudet”

slamin historia alkoi muotoutua Suomessa jo 1800-luvulla Venäjältä muuttaneiden taatarien johdolla, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa islamin uskonto alkoi esiintyä vahvemmin vasta 1990-luvulla yleistyneen, Eurooppaan suuntautuneen muuttoliikkeen johdosta. Samanaikaisesti islamin uskonto tuli osaksi suomalaista koulumaailmaa. Islamin opetukseen alkoi osallistua opiskelijoita eri maantieteellisiltä alueilta, kun muslimiyhteisö tuli yhä monimuotoisemmaksi. Vakiinnuttuaan uuteen kontekstiin muslimiväestö on rakentanut uskonnollista

identiteettiään luomalla tarpeitaan palvelevia instituutiota. Uskonnollisen identiteetin rakentuessa on alkanut syntyä yhtenäisyyttä aiemmin hajanaisen muslimiväestön keskuudessa. Uudet sukupolvet ovat alkaneet vähitellen identifioitua suomalaisiksi ja samaistua eurooppalaisuuteen. Eurooppalaisuus käsitteenä, ja sen määritteleminen oman uskonnollisen identiteetin näkökulmasta, on myös alkanut kuulostaa kotoisalta. Yksi tärkeä elementti tässä p rosessissa on islamin opetus kouluissa. Mutta millaisia haasteita islamin opetukseen liittyy?

slamin uskolla on suhteellisen pitkät perinteet Suomessa, kuten myös muilla vähemmistöuskonnoilla. Islamin huomionarvoisten perinteiden vakiintumisesta huolimatta muslimiväestöt ovat kohdanneet haasteita erityisesti islamin opetuksen järjestelyissä. Haasteena ovat olleet esimerkiksi opetusmateriaalien saatavuus kouluissa. Kaksisuuntaisen prosessin pitäisi myös näkyä merkittävämmin kouluissa. Kaksisuuntaisella prosessilla tarkoitetaan yhteiskunnan ja yhteiskuntaan muuttavan henkilön välistä yhteistyötä. Maahanmuuttaja hankkii yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavat edellytykset, ja yhteiskunta muuttuu väestön myötä monimuotoisemmaksi. Tämä prosessi on mahdollista toteuttaa yhteiskunnan ja maahanmuuttajien toiminnan kautta. Koulu kaksisuuntaisen sopeutumisen kenttänä on merkittävä. Koulun toimiminen kaksisuuntaisena sopeutumisen kenttänä ei kuitenkaan aina ole mahdollinen. Suomen integraatiopolitiikassa tuetaan ja vaalitaan maahantulijoiden kulttuuria ja uskontoa. Heidän ei tarvitse assimiloitua yhteiskuntaan, vaan he saavat säilyttää oman kulttuurinsa valtakulttuurin rinnalla. Kulttuurin ja uskonnon säilyttämisestä huolimatta on syntynyt ambivalenssia islamin opetuksen ja muiden uskontojen opetuksen välille. Kaksijakoisuuden johdosta opetuksen yhdenvertaisuutta ja järjestelyä on kyseenalaistettu useiden tutkijoiden toimesta. Noor Hadi tuo esille pro gradu-tutkielmassaan, millaisia haasteita islamin opetuksessa on tullut vastaan, ja miten järjestäytyminen tapahtuu luokkahuoneessa sekä tarkastelee opettajien kokemia haasteita. Maria Heikkinen taas tutkii pro gradu -tutkielmassaan islamin opetuksessa käytettyjä oppimateriaaleja. Islamin opetuksessa peruskouluissa ja lukiossa opetusmateriaalina toimivat useimmiten opetusmonisteet. Opettaja tuottaa oppilaille opetusmonisteita oppitunnilla käsitellyistä aiheista. Opetusmateriaaliksi oppilaat ovat toivoneet monisteiden sijasta, että heille tarjottaisiin kunnollisia oppikirjoja, kuten muillekin eri uskonnon opetukseen osallistuville koulutovereilleen, jotka ovat saaneet oman uskontonsa oppikirjoja oman uskonnollisen identiteettinsä tukemiseksi. Oppilaiden lisäksi myös opettajat ovat kokeneet monisteiden käytön tukalana. Oppitunteja varten opettajat valmistavat monisteita ja usein nämä monisteet joudutaan kääntämään suomen kielelle, sillä suurin osa aineistosta, joka käsittelee islamin uskontoa, löytyy joko englannin tai arabian kielellä. Kouluissa kirjojen vähäisyydestä huolimatta on oppikirjasarjoja, jotka on luotu nimenomaan koululaisille ja heidän oppimistarpeidensa palvelemiseen, mutta tästä huolimatta, näihin ei käytetä resursseja oppilaiden tyytymättömyyden paikkaamiseksi, vaikka olisikin syytä käyttää varoja näiden kirjojen hankkimiseen. Islamin uskonto on oppiaine, jota pitäisi käsitellä samankaltaisella tavalla kuin muitakin oppiaineita. Oppituntien kautta oppilaiden

pitäisi tuntea itsensä arvostetuiksi, ja heidän pitäisi saada mahdollisuus kehittää ajattelutapojaan. Heidän tulisi saada riittävät valmiudet tuntea oma traditionsa, ja pystyä samalla artikuloimaan omaan perinteeseensä liittyviä opetuksia. Opettajien tarjoamat aineistot eivät kata tämänhetkistä uskonnonopetusmallia. Opetussuunnitelmassa vaaditut uskonnonopetuksen tavoitteet eivät aina toteudu kirjallisuuden puutteellisuuden johdosta. Oppilasmäärien lisääntyessä entisestään islamin oppitunteihin on syytä löytää ratkaisu pian, jotta islamin uskonto vastaisi opetussuunnitelmaa muiden oppiaineiden rinnalla, ja palvelisi yhteiskunnassa elävän muslimiyhteisön tarpeita. Yhteiskunnan toimijat voivat luoda muutosta kehittämällä koulujen suunnittelua ja sijoittamalla erilaisiin hankkeisiin, jotka edesauttavat opiskelussa. Kouluihin suunnatut taloudelliset resurssit pitäisi kohdistaa tasa-arvoisesti eri oppiaineisiin, sillä lopulta kyseessä on yhteinen huominen, jossa olemme jokainen osallisena.

– Salaado Qasim – Kirjoittaja työskentelee opettajana korkeakouluopintojensa ohella, toimii Vihreiden nuorten hallituksen jäsenenä sekä Helsingin yliopiston digiloikka-projektin blogikirjoittajana.

Ilmasto vaalit, ei kiitos! Teksti Jaakko Hämeen-Anttila Kuva Otto Karasvirta

oivottavasti kevään eduskuntavaaleista ei tule ilmasto vaaleja. Tiedättehän, sellaisia, missä puoluejohtajat kilvan poseeraavat #ilmastolupaus-kyltin kanssa, peukku pystyssä ja suu virneessä, ikään kuin etukäteen riemuiten siitä, ettei tässä kauan tarvitse pokan pitää, ennen kuin voi palata normaaliin ja unohtaa asian. Muistakin syistä toivon, ettei vaaleista tulisi ilmastovaaleja. Kiusallisen suuri osa ilmastokeskustelusta pyörii pintailmiöissä – pikkuasioissa, joilla ei maailmaa muuteta, vaikka itselle niistä tulisikin hyvä mieli. Kun on fb:ssä tuulettanut sitä, kuinka mielellään maksaisi lentoveroa tai ehkä jopa maksaakin sitä, on omatunto hyvä, eikä tarvitse välittää Helsinki-Vantaan lentokentän laajennushankkeista, kun Kaukoidän matkailijoita koetetaan saada Suomeen. Sehän piristäisi talouselämää kummasti ja nostaisi pörssikurssejakin. Ja minähän tein jo oman osani päivityksessäni. Enkä edes lennä Kaukoitään. Ilmaston sijasta soisin puhuttavan yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Haluammeko me mennä tulevaisuuteen talous edellä? Ei sitten viitsitä edes teeskennellä ilmastopolitiikkaa, jos perimmäinen tarkoitus on taata yksityisille yrityksille mahdollisimman suuri vapaus tavoitella voittoa. Tai jos raskas teollisuus on lähellä sydäntä, siinä ei ilmastomyönteisyys kauan kyydissä kestä, kun täytyy turvata työpaikat metallimiehillekin (enkä siis tarkoita musiikkimakua). Puhutaan siitä, tarvitseeko yhteiskunta pelisääntöjä vai ovatko markkinat itseään säätelevä toimija myös eettiseltä kannalta – kysynnän ja tarjonnan lakihan ei liity m itenkään moraaliin. Jos vanhustenhoito ja turkistarhaus jätetään m arkkinoiden varaan, talous varmasti kasvaa ja osinkoja kilahtelee jonkun tilille,

mutta haluammeko me sitä? Vai haluammeko, että niin eläimillä kuin ihmisilläkin on inhimilliset olot? Puhutaan siitä, uskommeko markkinatalouden kykenevän säätelemään itseään vai tarvitseeko se valvontaa. Riittääkö yksittäisten ihmisten vegaanius, jos keskivertosuomalainen kuluttaa entistä enemmän lihaa, 81,5 kg vuodessa, samalla kun Etelä-Suomen yliopisto kaupungeissa kasvissyönti yleistyy. Sirkkatehtaat menevät nurin, mutta lihakauppa sen kuin porskuttaa. Puhukaamme vaalien alla s iitä, mikä todella säätelee yhteiskuntaa, ei pintailmiöistä. Ei vaaleissa ä änestetä aurinkokennoista eikä nyhtökaurasta, ei edes päästöoikeuksista, vaan siitä, kenellä on valta päättää asioista. Onko hallituksen ja eduskunnan tehtävä tunnustella, minne yritykset ovat menossa, ja koettaa pysytellä ajan hermolla, vai määräävätkö ne puitteet, joissa yritysten on toimittava? Onko meidän ensin katsottava, mikä tuottaa voittoa, ja sitten sovitettava eettiset kantamme tähän viitekehykseen, vai mietimmekö ensin, mikä on oikeudenmukaista, ja niissä puitteissa yritämme toimia taloudellisesti kannattavasti? Oikeissa ilmastovaaleissa ei kysytä, haluatko olla mukana muodikkaassa asiassa ja poseerata kyltti kädessä ääniä haravoiden, vaan niissä kysytään, kenellä vallan pitäisi olla, eduskunnalla vai talouselämällä. Pitääkö lentoliikenteessä ajatella ilmastoa vai suomalaisen t urismin kehittämistä? Tarjoavatko eettiset periaatteet puitteet taloudelle vai talous periaatteille? Näitä kysymyksiä pohtien kannattaa lukea sokeroituja vaalikonevastauksia kriittisesti.

Kirjoittaja Jaakko Hämeen- Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Edinburghin yliopistossa.

JARI HANSKAN MONTA ROOLIA

Valtiotieteellisen tiede kunnan alumni Jari Hanska kertoi Tutkaimelle, kuinka harrastus voi johtaa töihin, joissa valtsikalaisten vahvuudet loistavat, ja miten freelancerina saa työkeikkoja.

anska on käsikirjoittanut Eduskunta-trilogiaa & YleLeaks tv-sarjaa, kirjoittanut eläkejärjestelmästä kertovan Eläketurma-nimisen teoksen, työskennellyt viestintätoimistossa ja -järjestössä sekä toiminut Pekka Haaviston avustajana. Oppejaan työelämästä hän tiivistää näin: “Kannattaa työskennellä itseään viisaampien ihmisten kanssa ja tehdä sitä, mikä on kivaa. Näin voi ajautua itselle mielenkiintoisten asioiden pariin töihin.” Nykyisin dokumenttiteatterin ja journalismin parissa työskentelevä Hanska ei ole suunnitellut työelämäänsä ennalta. “En mä edelleenkään tiedä, mikä musta tulee isona”, Hanska naurahtaa avoimesti. Hän toteaa olleensa onnekas ajauduttuaan itseään kiinnostavien asioiden pariin töihin. Opinnot valtsikassa sekä teatteriharrastus ovat suunnanneet Hanskan työuraa niin henkisellä pääomalla kuin myös sosiaalisilla verkostoilla. Hanska kiinnostui teatterin tekemisestä yliopistoaikoina. Hän oli mukana valtsikan spekseissä ja haki ylioppilasteatteriin, jossa pääsi mukaan Helsingin kaupunginvaltuustosta kertovaan Valtuusto-esitystrilogiaan. Ensimmäisessä esityksessä hän oli vielä näyttelijä, mutta trilogian edetessä hänen osuutensa käsikirjoituksen parissa lisääntyi ja harrastus sai ammattimaista ulottuvuutta. “Työelämä on ollut aikamoista silppua, ja se mistä kuukausittain liksani saan, on vaihdellut aika paljon. Freelancerina on pakko kestää epävarmuutta, mutta samalla saa vapautta tehdä juttuja siitä, mistä on eniten kiinnos-

Teksti Essi Kemppainen Kuva Elina Nyholm

tunut”, kuten Hanska kuvailee monimuotoista työtaustaansa. Erilaiset apurahat ovat auttaneet teatterin tekemisessä ja muun muassa Eläketurma-teoksen kirjoittamisessa. Oma aktiivisuus, eli itse tehdyt työtarjoukset, ovat poikineet valtaosan juttukeikoista. Seuraavana Hanska aloittaa uuden dokumenttiteatteriteoksen käsikirjoittamisen, ja hän haaveilee tekevänsä viiden vuoden päästä poliittista satiiria televisioon tai valkokankaalle. Hanskan mielestä huomattavin perintö valtsikasta on kriittinen ajattelutapa, kyky seurata yhteiskunnallisia asioita sekä epäilevä suhtautuminen vallankäyttöön. Merkittävää on myös se, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä opiskeluaikanaan: “Olen ajatellut, että on hyvä pyrkiä työskentelemään ihmisten kanssa, jotka ovat itseä älykkäämpiä. Silloin oppii enemmän. Valtsika itsessään tarjoaa fiksuja ja kriittisiä ihmisiä ympärille.”

Kuka: Jari Hanska Valmistumisvuosi: 2016 Pääaine: Poliittinen historia Sivuaineet: Viestintä ja valtio-oppi Lapsuuden unelma- ammatti: Neste Oyj:n toimitusjohtaja Nykyinen ammatti: apaa toimittaja ja V teatterikäsikirjoittaja 37

www Armeija tuntui minulle lä- kertaisen lääkeannoksen arhinnä paikalta, missä kärsin meijassa. Olen kärsinyt koko kipeänä saamatta hoitoa. ikäni migreenistä, mutta yksi 400 mg päänsärkylääke tai vasAloitin armeijassa tämän vuoden taava on riittänyt aina aikaisemtammikuussa hyvin mielin tarkoi- min. tuksenani pitää taukoa opiskelusta. En ehkä halunnut olla palveluksessa puolta Seuraavien kolmen päivän ajan yritin vuotta pidempään, mutta haaveilin joka jatkaa palvelusta, mutta lääkkeet eivät tapauksessa korpraalin arvomerkeistä takis- auttaneet. Päinvastoin oireet vain pahesani. nivat: kattolamput alkoivat sattua silmiini, minua pyörrytti ja vihreän poolopaidan kauKoin kuitenkin jo toisen päivän aikana päänsär- lus tuntui kuristavalta. Etenkin aamuisin minua kyä, johon annettu lääke ei auttanut. Keskiviik- oksetti, minun oli välillä vaikea hengittää, ja sain koaamuna menin sairastupaan, missä sairaanhoitaja toistuvia deja vu – kohtauksia. määräsi 1200 mg buranaa päivässä, sekä aamupäivän vapaaksi palveluksesta. Kivut eivät kuitenkaan lakan- Minulla on todettu aikaisempi homeallerginen astma, neet, ja torstaina suuntasin sairastupaan uudelleen, missä ja sunnuntaina vierailupäivän aikaan äitini toi mukalääkäri vain kaksinkertaisti lääkkeen päiväannoksen. Hän naan astmalääkettä, joka auttoi ensimmäistä kertaa oitotesi, miten monet tarvitsevat tuttuihin oireisiin monin- reisiini. Maanantaina menin jälleen sairastupaan, ja sama

Kokemukseni Puolustusvoimien surkeasta terveydenhuollosta Tuntematon potilas lääkäri yhdessä ylilääkärin kanssa antoivat oireisiini inhalaat- Tiistaina oli oman komppaniani pakollinen lääkärintarkastorin: jos tämä ei auttaisi, saisin vain voimakkaamman. Jos tus, ja sairaanhoitaja totesi että minulle oli tehty lähete sekään ei tepsisi, saisin korkeintaan b-paperit. astmalääkärille, mutta jonotusaika oli kuukausi. Pääsin kuitenkin puhumaan nyt ylilääkärin kanssa, ja pyysin Lannistuneena olin jo vaihtamassa siviilipalvelukseen, häneltä suoraan e-papereita jotta pääsisin asiantuntekoska en armeijasta saanut hoitoa, ja olin joutunut vaan hoitoon yksityiselle. Hän oli aluksi epävarma, jättämään palvelusta väliin viitenä päivänä kahdek- mutta pyysi minua vielä listaamaan oireeni. Hän sasta. Kaavaketta hapuillut alikersantti kuitenkin tarttui yksin viimeisenä mainitsemiini deja vu – totesi, että minulla oli oikeus saada tietää myös kohtauksiin, totesi minut vartissa mielipuoleksi siviililääkärin arvio sen sijaan, että suoneeni ja antoi sillä p erusteella e-paperit. pumpattaisiin aina vain voimakkaampaa lääkettä (Laskujeni mukaan olin syönyt Pääsin kuitenkin pois kasarmilta, ja seu11600 mg päänsärkylääkettä viikossa). raavana päivänä kävin yksityisellä astPääsinkin puhumaan kapteenin kans- malääkärillä: hän totesi, miten oireeni sa, joka myönsi suoraan osassa raken- olivat yhdistelmä migreeniä sekä honuksista olevan hometta ja lupasi meallergiaa. En koskaan edes saanut järjestää minulle asiantuntevan lähetettä mielisairaalaan, ja kirjoilääkärin. tushetkellä näiden kokemusten lopputulos on vielä auki.

Vaalikuumetta Eduskuntavaalit lähestyvät jo kovaa vauhtia, ja puoluetoimistoilla se näkyy. Linnut laulavatkin seuraavaa: Gallupkärjessä olevat demarit suunnittelevat eduskunnan korvaamista kolmikannalla. Onhan budjettikin kätevä sorvata laajennetun TuPo:n yhteydessä. Suomen johtava Robin Hood -puolue kokoomus yrittää vimmatusti keksiä, kuinka saataisiin toteutettua yhä suurempia tulonsiirtoja sortavilta köyhiltä sorretuille rikkaille. Regressiivinen köyhyysvero alle 100 000 € vuodessa tienaaville ja koko valtion myyminen veroparatiisirahastoille ovat suunnitteilla. Kepu on todennut, että maaseudun työttömyys saadaan ratkaistua luomalla työpaikka jokaiselle keskustalaiselle maakuntahallinnosta. Jäljelle jäävät valtion rahat voidaankin käyttää kotimaisen mangonviljelyn tukemiseen. Vihreissä vaaditaan lentokoneitten matkatavarahyllyjen nostamista ylemmäs, jotta koneessa voi seistä pakkopalautusta vastustaen mukavasti koko kauas etelän lämpöön suuntautuvan lennon ajan. Perussuomalaiset ovat ottaneet takuuvarmasti suoma-

tikkoj

a ja po ä ka liti i k k ie ik n

kaa

ai n k k k i a j a ka o ikkea n sekä tyis itsi poliittinen e r i eri läin, Hä ava o j d o l nk a h lisimm vih ä ma an ik a tehtävä äväk m si. elä

ii i pol t s hd e on te

lais-ugrilaista alkuperää olevalla šamanismillaan yhteyttä Kiinan ensimmäiseen keisariin kysyäkseen, kuinka tämä laittoi rajat kiinni oikein isolla muurilla. Heidän amerikkalainen ystävänsä D. Trump on innoissaan ja onkin laittanut bulvaaninsa Steve ”ban on” Bannonin pitämään yhteyttä persuihin. Vasemmistoliitto on keksinyt, että eriarvoisuus saadaan poistettua kieltämällä omaisuus lailla. Kun laiton omaisuus on takavarikoitu, onkin varaa maksaa kulttuuriväelle perustuloa 5000 euroa kuukaudessa. RKP on todennut, että pakkoruotsin vastustus loppuu, jos ruotsista tehdään Suomen ainoa virallinen kieli. Olisihan se melkoinen kannustin, jos suomella ei voisi hoitaa asioita! Kristillisdemokraatit vastaisivat Oulun ja Helsingin selvästi moraalisesta rappiosta johtuviin vastikään ilmi tulleisiin raiskaustapauksiin korvaamalla maallisen lain taivaallisella. Vastaus kaikkeen löytyy raamatusta! Suuresta uhosta ja pienestä kannatuksesta kärsivissä sinisissä mietitään jopa nimenvaihdosta. Ehdotettujen nimien listalta löytyvät mm. ”ryhmä muut” ja ”virhemarginaali”, sillä kummatkin ovat kannatuskyselyissä sinisten edellä. Liike NYT pohtii, mistä se saisi ehdokkaan, joka ei olisi narsistinen keski-ikäinen mies. Väyrynen kannattajineen on todennut, että jos he jakautuvat otollisissa oloissa elävien bakteerien tapaan joka kahdeskymmenes minuutti, on Väyrysen ikuinen unelma Suomen ja maailman herruudesta pian totta. Eduskunnan ulkopuoliset nationalistiliikeet yrittävät muistella, kuinka väriliitua käytettiinkään, jotta he voisivat piirtää hakaristin tunnuksekseen. Lukemistakin pitää kerrata, jotta äänestäminen onnistuu. Kauhean vaikeaksi punaviherkommunistit ovat tehneet elämän! Kommunistien tapellessa keskenään Marxin suosiosta feministipuolueen johtama liittouma pohtii, pitäisikö maailman nykyiset, räikeän sukupuolittavat kielet korvata heidän itse luomallaan täysin sukupuolineutraalilla ja puolueettomalla kielellään.

Häiritsin

kalinasta Rom

Kiskojen

Alvar Aalto-Setälä

antiikkaan

Pekka Haaviston uunituore teos Eurooppa raiteilla (Nemo 2019) on siitä erikoinen puolueen puheenjohtajan vaalien alla kirjoittama opus, että se ei ole vaalikirjaa nähnytkään. Eurooppa raiteilla on Haaviston kolmas interrail-matkakirja vuonna 1978 ilmestyneen Inter-rail-oppaan ja vuonna 1986 ilmestyneen Nuoren Euroopan jälkeen. Teos vie lukijan Haaviston mukana laivoilla, junilla ja busseilla Euroopan ympäri aina Puolasta Kreikkaan, sieltä Italian kautta Ranskaan, ja lopuksi Saksan kautta pohjoismaihin. Haavisto on kokenut junakulkuri ja eurooppalainen reissuruuna, joka vie museoiden lisäksi lukijansa kansalaisaktivistien ja politiikan taustavaikuttajien juttusille keskustellakseen niin Unkarin ja Puolan poliittisista tilanteista kuin Kreikan ja Italian ongelmistakin. Haavisto tuntee maanosansa tarkkaan ja kuljettaa historiallista kontekstia vaivatta kerronnan rinnalla kylväen anekdootteja niin kirjallisuudesta kuin musiikkihistoriastakin. Kirjoitustapa on tasaista ilman kiihkoilua ja paasaamista, vaikka välillä Haavisto kertoo olevansa jostain ilmiöstä huolissaan tai ärtynyt jostain kommervenkista, mutta kertaakaan ei rivien väleistä kuulu sadattelua. Suuria kohuotsikoita ei teoksesta saa, ja Haavisto pidättäytyy pitkälti suurissa ulkopoliittisissa teemoissa, tosin Jussi Halla-ahoa kevyesti piikitellään vierailemalla Rinkebyn kohulähiössä todistamassa, että ei siellä helvetti oikeasti ole irti. Kerronnallisena kritiikkinä nostaisin matkakumppanina ainakin alkuosan matkasta kulkeneen valokuvaajan häivyttämisen tarinasta kokonaan, mikä voi saattaa lukijan harhakuvitelmaan Haaviston matkaamisesta alusta loppuun yksin. Teos on osaltaan poliittinen manifesti yhdistyneen Euroopan puolesta, mutta parasta teoksessa on silti sen kursailematon interrail-romantiikka: korostetun halvat hotelliyöt, yöjuna Budapestiin jaetussa hytissä, spontaanit reittimuutokset, rinkkaa penkovat tullivirkailijat ja tarttuva matkailuinto. Lisämaksuja ei entinen ministeri interrail-veteraanin ylpeydellä maksa; jos interrail-lipulla ei junaan pääse niin sitten odotellaan tai vaihdetaan suuntaa. Teos onkin ennen kaikkea oodi junille, Euroopalle ja matkaajille, joille kiskojen kalske on lupaus paremmasta huomisesta.

DO C Cielo - häikäisevää kauneutta olemassaolon juurilla

Hektisen puurtamisen ja jatkuvan suorittamisen maailmassa DocPointissa esitetty Cielo pakottaa pysähtymään ja ihmettelemään satumaisen kaunista tähtitaivasta Atacaman autiomaassa. Ohjaaja Alison McAlpinen herkkä ote antaa kohteensa puhua puolestaan: Chilessä sijaitsevan aavikon yöllistä taivaankantta ja sen alla eläviä ihmisiä kuvataan kauniisti, kiirehtimättä ja liikoja selittämättä. Päivät seuraavat verkkaisesti öitä, maisemat ja tarinat vaihtuvat keveän viipyilevällä temmolla. Jatkuvaan ärsyketulvaan tottuneelle kuvauksen rauhallisuus voi paikoittain tuntua eräänlaiselta karkailevan mielen keskittymisharjoitukselta. Jotakin kertoo myös se, että seuralaiseni sattui nukahtamaan kaiken hitauden keskelle dokumentin loppupuolella. Katsojassa kirvelevän kaunis yötaivas saattaa herättää yllättäviä menettämisen tunteita, sillä urbanisaation ja valosaasteen myötä linnunradan katselemisesta omin silmin voi lähinnä vain haaveilla. Atacaman ikiaikainen ja omalakinen rytmi vaikuttaa jollakin tavalla saavuttamattomalta, toiselta, ja jo menneeltä maailmalta, jolle ei ole enää sijaa tässä ajassa. Himmentyneen taivaan myötä hämärtyvät myös tähtien synnyttämät kauneuden ja ihmetyksen kokemukset. Pohjimmiltaan Cielo, samalla tavalla kuin tähtitaivas aikojen alusta asti, kutsuu katsojan pohdiskelemaan omaa olemassaoloaan ja kysymään kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Hiukan traagista kuitenkin on, että nykyihmisen pitää mennä elokuvateatteriin kokemaan linnunradan jokaöinen loisto.

Mea Lakso

What Is Democracy?

”What is democracy?” kysyy ohjaaja Astra Taylor muun muassa tutkijoilta, aktivisteilta, teho-osaston kirurgeilta ja pakolaisilta. Ajankohtaiseen aiheeseen pureutuva dokumentti lähestyy demokratian kriisiä tarkastelemalla, mitä demokratia ylipäätään on. Taylorin dokumentissa liikutaan sujuvasti Italiassa, Yhdysvalloissa ja demokratian juurilla Kreikassa. Kautta elokuvan esiintyvät sitaatit Platonin Valtiosta muistuttavat, mistä ajatus kansanvallasta on lähtöisin. Dokumentissa käsitellään erilaisia demokratiaan liittyviä ongelmia, kuten Kreikan talouskriisin aikaisia tapahtumia sekä sitä, onko enemmistön valtaan perustuva järjestelmä aina hyväksi. Vaikka elokuvassa liikutaan paikasta toiseen ja haastateltavat henkilöt vaihtelevat, kulkevat varallisuus, tuloerot ja kapitalismi mukana läpi elokuvan. Dokumentti nostaa esiin myös kysymyksen siitä, onko kansa todellisuudessa valmis olemaan vallassa. Välillä palataan Italiaan ja Kreikkaan. Italian Sienassa aktivisti-tutkija Silvia Federicin analyysi demokratiasta Ambrogio Lorenzettin freskon The Allegory of Good and Bad Governmentin (1338) kautta on kiinnostava. Taylor ei tarjoa dokumentissa suoria vastauksia, eikä siinä nähdä liiemmin välikommenttejakaan. Elokuva liikkuu eteenpäin haastattelujen avulla, ja siirtyy ongelmasta ja maasta toiseen. Karismaattiset haastateltavat, kuten tutkija Cornel West ja demokraattien entinen poliitikko Henry ”Mickey” Michaux Jr. sekä aiheen monipuolinen käsittely saavat keskittymisen pysymään yllä. Haastateltavia on haalittu teemaan sopivan monipuolisesti erilaisista taustoista. Haastattelujen suuri määrä aiheuttaa sen, että elokuvan loputtua kaikki eivät jää mieleen. Dokumentti on kuitenkin hienosti toteutettu, laajaan aiheeseen pureutuva analyysi, joka antaa aihetta ajatteluun.

Marissa Rämänen

”Olkaa tehokkaita, mutta muistakaa, että on vain yksi elämä.” 42