Tutkain 1/2011 by Tutkain

Tutkain 1/2011

kaikkien valtsikalaisten lehti

Opiskelija leip채jonossa ONKO PUOLUEILLA EROJA? VTM vs. MASSATUTKINNOT

YKSI TIEDEKUNTA 13 lehte채

Kannunvalajien 66. vuosijuhla

14.5.2011 R av i n t o l a

Hima & Sali Kuva: Joseph B

Kaapelitehdas

pääkirjoitus

Yhteistyötä kaiken erottavan ylitse 47 vuotta sitten vastaamaan jo pitkään tiedostettuihin tarpeisiin. Tiedekuntaan tarvittiin kanava yhteiskunnalliselle keskustelulle sekä oma äänenkannattaja parantamaan valtiotieteen kandidaatin tutkinnon tunnettuutta ja yleistä arvostusta. Erityisen tärkeä tavoite oli myös tiedekunnan oppiaineiden välisten raja-aitojen madaltaminen. Viidessä vuosikymmenessä moni asia on muuttunut. Enää ei haeta Valtsikaan, vaan Valtsikan oppiaineisiin, ja ainejärjestöt ovat saaneet omat lehtensä yhteisöllisyyden tueksi. Tiedekuntamme on aina ollut jäsenistöltään heterogeeninen, mutta ainejärjestöjen identiteettien vahvistumisen myötä on aiheellista pohtia, onko Valtsika 2010-luvulla jopa entistäkin eriytyneempi. Tarvitsemme poikkitieteellistä yhteistoimintaa ja keskustelua laajentaaksemme ja monipuolistaaksemme yhteiskunnallista katsantoamme ja kontaktiverkostojamme. Tarvitsemme yhteenkuuluvuudentunteen ja yhteisen identiteetin pystyäksemme yhdessä nostamaan valtiotieteiden maisterin tutkinnon arvostusta ja kehittämään työllistymistämme. Tarvitsemme yhteistä, jaettua itsevarmuutta. Kaikkia valtsikalaisia yhdistävän tiedekuntajärjestön ja sen lehden merkitys on vuosien saatossa vain korostunut. tutkain perustettiin

vuonna 2011 Tutkain

tarttuu määrätietoisesti lehden lähes puoli vuosisataa sitten määriteltyihin, edelleen ajankohtaisiin tavoitteisiin. Lehti toimii yhdyssiteenä eri tahojen välillä: keskustelua käydään sekä opinnoissaan eri vaiheissa olevien ja eri oppiaineita lukevien opiskelijoi-

den, yliopiston henkilökunnan, alumnien että erilaisten yhteiskunnan vaikuttajien kesken. Pyrimme herättämään ja pitkäjänteisesti ylläpitämään keskustelua valtsikalaisuudesta, opiskelusta, työllistymisestä ja työelämästä sekä opintojemme kohteesta: yhteiskunnasta. Toisaalta Tutkain myös viihdyttää ja ilahduttaa sekä dokumentoi tuleville polville aikamme opiskelijaelämää. vuoden ensimmäisessä

numerossa valtsikalaiset ovat käyttäneet puheenvuoronsa pohtimalla muun muassa millaisia etuja tiedekuntamme ammatti-identiteettiin liittyy (s.32) ja miksi Valtsikassa julkaistaan 13:a lehteä (s.23). Myös suomalainen puoluejärjestelmä (s.10) sekä Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona (s.16) on asetettu tiukkaan syyniin. Tutkain on kaikkien valtsikalaisten lehti. Jokainen valtsikalainen on tervetullut osallistumaan yhteisen lehtemme kehittämiseen, ideoimiseen ja tekemiseen! Kokouksista tiedotetaan Kannunvalajat ry:n sähköpostilistalla.

kuva: emmi lehikoinen

Tiina Liukkonen päätoimittaja

TUTKAIN 1/2011 • 3

toimitus julkaisija Kannunvalajat ry

Tekijät tunnustavat

Vastaava päätoimittaja Tiina Liukkonen, tiina.liukkonen@helsinki.fi

Toimituspäälliköt Liisa Aalto, liisa.aalto@helsinki.fi Eerik Purdon, eerik.purdon@helsinki.fi

Art Director Lauri Haavisto, lauri.haavisto@helsinki.fi

Toimittajat

Eerik, toimituspäällikkö Aseistettuna tylpällä mutta hitaalla basistin järjenjuoksulla, rätisevällä nauhurilla ja oikuttelevilla office-ohjelmilla käyn taistoon Tutkaimen rinnalla kohti laatujournalismin voittoa. Rankka taisto vaatii rankat huvit, joten vapaa-ajallani olen yllytettävissä juomakilpailuihin.

Liisa Aalto, Vilma Hakala, Jani Hellström, Iida Sofia Hirvonen, Akseli Huhtanen, Topi Hulkkonen, Leena Itkonen, Elina Kostiainen, Riku Mattila, Minna Mayer, Karolina Miller, Eerik Purdon, Aki Reinimäki, Iris Sandelin, Maisa Soininen, Anniina Virtanen, Veera Voutilainen, Ozan Yanar

Kuvaajat ja kuvittajat Lauri Haavisto, Topi Hulkkonen, Jaakko Kalske, Mikko Kuusisalo, Lauri Laavakari, Emmi Lehikoinen, Minna Mayer, Karolina

Liisa, toimituspäällikkö Akseli Huhtasen mainio juttu tiedekuntamme lehdistä joutui melkoisten leikkausten uhriksi: merkkejä oli noin 7 000 liikaa palstatilaan nähden. Romukoppaan päätyi varsinaisia helmipätkiä, muiden muassa eräs oivallinen bönthöö-vitsi. Tämä tuotti minulle suurta surua; voivottelin asiaa todistetusti myös unissani.

Miller, Anu Paajanen, Emilia Suokko, Jussi Välipirtti

Kannen kuva Jussi Välipirtti

Teema Identiteetti

Ilmoitusmyynti

karolina, toimittaja Kolmannella luokalla sain haukkuja siitä, että kyselen liikaa. 11 vuotta myöhemmin samainen asia valjastettiin Tutkaimen käyttöön. En omista mikrofonia, koska en tiedä mistä niitä saa. Kynäni on kuitenkin aina teroitettu. Terkkuja äidille.

Maikki Sipinen, maikki.sipinen@helsinki.fi

Painopaikka ja painos Picaset Oy Helsinki, Maaliskuu 2011 350 kpl

palaute tutkain@kannunvalajat.fi Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Kannunvalajat ry:n virallista kantaa. Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea.

4 • TUTKAIN 1/2011

Lauri, art director Otin Tutkaimen uuteen ulkoasuun vaikutteita niin Ylkkäristä, Tulvasta, Imagesta, Kodin Kuvalehdestä kuin Tekniikan Maailmasta. Lehden mentyä painoon karkasin ulkomaille. Kaksi viikkoa oli juuri ja juuri tarpeeksi taittourakasta palautumiseen.

kuva: minna mayer, kuvitus: anu paajanen

tutkain 1/11 • sisältö

vakiot Pääkirjoitus Tekijät tunnustavat Irtain

Tutkiva journalisti Lama loppui, ruokajonot jäivät. Miksi?

kolumni: Ylpeä valtsikalainen VTM Aki Reinimäki kertoo, miltä valmistuminen tuntuu.

kolumni: Uratie Helsingin yliopiston urapalveluiden Leena Itkonen pohtii valtsikalaisuuden etuja ja sudenkuoppia.

Hallitus Mitä puheenjohtaja Lardot’n CV:ssä lukee?

Alumni Apulaiskaupunginjohtaja ikävöi vapautta, hulluutta ja järjestötoimintaa.

Miksi valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelu on etuoikeus? Sivu 32.

valtsika juhlii Saitko oman kuvasi lehteen?

”Leipäjonojen oli tarkoitus olla vain väliaikainen vastaus laman aiheuttamaan hätään.” Sivu 16.

erikoiset 10

Minne menet, Suomen puolujärjestelmä? Haastattelussa politiikan tutkija Sami Borg.

Rentoudu, valtiotieteilijä! Saimme univormun, vaikka ammattia ei annetukaan.

Kannunvalajien uusi hallitus Hallitus fiilistelee, katuu ja unelmoi upeassa julisteessa!

Yksi tiedekunta, kolmetoista lehteä Mihin niitä kaikkia tarvitaan?

Faktoja, ei mielikuvia Nuoret maahanmuuttajapoliitikot keskustelevat kuumasta vaaliteemasta.

Mitä Valtsika lukee? Ei ainakaan Dostojevskiä! Suuri vääryys. Kaavaton ja vapaa “Ammatti-identiteettimme on sisäsyntyinen, ja siten kestävämpi kuin massatutkintoja suorittavilla.”

Kuka Beatle olisit? Yliopisto tarjoaa Beatles-kursseja, Tutkain Beatles-testin.

Facebook ahdistaa opiskelijaa Kun Fabo valtaa elämän...

Äänenkannattajat Tiedekuntamme suuri mysteeri.

TUTKAIN 1/2011 • 5

irtain hei miä helsinkiläistyn! Olen aina halunnut asua Helsingissä. Olen halunnut olla tyylikäs ja urbaani suurkaupunkilainen, mennä ratikalla kouluun ja käydä sunnuntaibrunsseilla. Olen halunnut sopia tapaamisia Stockan kellon alle, ottaa aurinkoa Hietsussa ja lenkkeillä ympäri Töölönlahtea. Kaikesta tästä huolimatta kotkalainen minussa huusi vastaan sinä päivänä, kun kävelin maistraattiin ja helsinkiläistin itseni. Yhdessä hetkessä minusta tuli se suurkaupungin tyttö, joka olin aina halunnut olla. Valitettavasti stadilaiseksi ei muututa vain laittamalla rasti ruutuun.

Koska tulen viettämään Helsingissä ainakin opiskeluvuoteni, olen yrittänyt pohtia, miten tämä kaupunki muuttuisi kodiksi ja miten minä muuttuisin kaupunkilaiseksi. Olen ottanut missiokseni tehdä itsestäni jotain muutakin kuin vain paperilla helsinkiläisen. Kovasta yrittämisestä huolimatta helsinkiläistymisprosessini on kuitenkin vielä puolitiessä. En saa itseäni kannustamaan HIFKiä ja minulta puuttuu kyky morkata espoolaisia. Ratikka on edelleen ratikka eikä spåra ja moikkaan vieläkin bussikuskeja, vaikka he eivät ikinä moik-

kaa takaisin. Eksyn tasaisin väliajoin, piirrän karttoja enkä ikinä löydä oikeaa uloskäyntiä Rautatieasemalta. Sitä Töölönlahteakaan en ole vielä ehtinyt kiertää. Vaikka sisäinen helsinkiläistymiseni ei ehkä olekaan täydellinen, on minuun kuitenkin jonkun verran stadilaista tarttunut. 21 vuotta Meripäiviä, KTP:tä ja Kymenlaaksoa ei kuitenkaan karise pois tuosta vain, ja useimmiten nämä stadilaisuuden rippeet taistelevat sen vahvemman kotikaupunki-identiteetin kanssa. Siinä missä helsinkiläinen minussa vähät välittää bussissa viereen istuvasta salkkaritähdestä tai kadulla vastaan kävelevästä ex-pääministeristä, pikkukaupunkilainen minä lisää uuden nimen mielikuvituslistaansa ja soittaa siskolle. Kun helsinkiläinen minä hymähtelee turisteille ja kiirehtii ohi Tuomiokirkon, Olympiastadionin ja Eduskuntatalon, kotkalainen minä ei vieläkään saata uskoa asuvansa täällä. Niin se vain taitaa olla, että Hesasta Stadiin on melko pitkä matka. Ja vaikka reilut kuusi kuukautta ei ehkä teekään minusta pesunkestävää helsinkiläistä, on minulla onneksi vielä monta vuotta aikaa kyllästyä julkkisbongailuun ja oppia ne Rautatieaseman uloskäynnit. Niin stadilainen minusta tuskin kuitenkaan tulee, että kykenisin kannustamaan HIFKiä, meni kuinka monta vuotta tahansa. maisa soininen

kuva: claudio cicali

6 • TUTKAIN 1/2011

irtain Tuhat kirjainta speksistä Speksin ensitapaaminen järjestettiin syyskuussa. Voisihan siellä käväistä, ajattelin. Viiden kuukauden päästä heräsin turkulaiselta vuodesohvalta kahden näyttelijän ja yhden tanssijan välistä. Takana edellisillan viimeinen näytös ja kaikki muu. Jokaisella speksiläisellä on varmasti oma tarinansa produktiosta. Omani on aika mutkaton: nautin tekemisestä mielettömästi. Monet kyselivät, kuinka paljon speksi vie aikaa. Vastailin yleensä päätä pudistellen, että paljonhan se vie, aikamoista, pitää vaan jaksaa. Huijasin sanoillani. Ei speksi mitään vie, se ainoastaan antaa! Speksi on henkisen pääoman kehto. Monikymmenpäinen joukko raataa sen eteen satoja tunteja, palkatta, pyrkien silti parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Kyse on sitoutumisesta yhteiseen tavoitteeseen: saada valmis näytelmä yleisön eteen, viihdyttää heitä, saada palautetta ja halauksia. Koen ryhmämme onnistuneen. Vielä onnistuneempana koen yhteisen matkamme tavoitteeseen. ”Miten yhdestä opinahjosta voi löytyä näin paljon erilaisia lahjakkuuksia?”, ihmetteli isäni. Meiltä vaan löytyy. Speksi ruokkii ainakin tekijöitänsä hienoilla muistoilla vielä pitkään, mutta aina tulee uusi speksi. Pidetäänhän taas huoli siitä, että se tehdään. riku mattila

kuva: mikko kuusisalo

Tutkain kysyy:

Mitä yliopistoyhteisöön kuuluminen merkitsee sinulle?

teksti Karolina Miller kuvat henri aalto

Elina Komulainen 24, oikeustiede

Liisa Halonen 18, teologia

Henri Aalto 21, viestintä

Annika Hard 22, suomen kieli

Oma identiteetti on vahvistunut ja paikka yhteiskunnassa tarkentunut. Omaa opiskelijayhteisöä tulee yleensä tarkasteltua muita tiedekuntia vasten. Kaikilla tiedekunnilla on omat stereotypiansa ja norminsa.

Yliopistoyhteisöön kuuluminen merkitsee vaikuttamista ja opiskelijatapahtumiin osallistumista. Ydinporukka koostuu oman alan opiskelijoista, mutta olen pitänyt myös poikkitieteellisyydestä.

Olen saanut yhteiskunnallisiin asioihin uuden ulottuvuuden, kun olen päässyt keskustelemaan niistä samanhenkisten, eri puolilta Suomea tulleiden ihmisten kanssa.

Mielestäni yhteisöllisyys rakentuu pääasiassa ainejärjestöjen toiminnan varaan. Akateemisuus on yksi yhdistävä tekijä yhteisössämme.

TUTKAIN 1/2011 • 7

irtain Olet mitä katsot Luetko Hesaria vai Seiskaa? Katsotko televisiosta ”vain dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia” vai tosi-tv:tä? Vastauksesi kertoo paljon sinusta ja siitä, millaiseen joukkoon haluat samastua. Ajattelet ehkä, ettei vapaa-ajan mediankäy-

tölläsi ole merkitystä. Se on silti tärkeä osa arkeasi. Aamulla selaat lehden, luennoilla elät symbioosissa läppärisi kanssa ja illalla katsot telkkaria. Kulutat median parissa tuntikausia. On selvää, että media vaikuttaa jotenkin ajatteluusi – varsinkin, kun varmasti suuri osa seuraelämästäsi tapahtuu sosiaalisissa medioissa. Valintasi mediankäytössä vaikuttavat siihen, millaisena näet itsesi. Viihde ei

tarjoa vain elämyksiä, vaan se vaikuttaa ajatteluumme esimerkiksi stereotypioiden kautta. Samastumme fiktiivisiin hahmoihin sekä eläviin idoleihin ja vertaamme itseämme heihin. Viihde ohjaa meidät asettamaan tavoitteita: täytyyhän minullakin olla mahdollisuus tv-sarjojen glamourintäyteiseen unelmaelämään! Media kertoo meille, mikä on tärkeää. anniina virtanen

DEBATTI:

Uudelle ylioppilastalolle valtsikalaisten hengailutila? Kannunvalajat ry:n uusi hallitus on tutkaillut mahdollisuutta hyödyntää Kannun hallussa olevia, Uudella ylioppilastalolla sijaitsevia tiloja valtsikalaisten yhteiseen hengailuun parina päivänä viikossa. Tutkaimen toimituspäälliköt ottivat yhteen asian tiimoilta.

Eerik: Puolesta

liisa: vastaan

Tiloista saisi pienin elementein akateemisen keitaan: istuma-

tyynyryhmittymiä ja kirjallisuutta, ikkunalaudoille leikkokukkia,

Uuden tilat ovat kolkot ja useimmiten päihteiden ja eritteiden

ja taustalle Ville Salo tulkitsemaan hipsterimusiikkia omaan

hajuiset. Sinne luultavasti raahattaisiin virttyneitä, muodottomiksi röhnötettyjä sohvia, jotka kuhisisivat ötököitä.

pehmeään ja herkän maskuliiniseen tyyliinsä. Hengailun organisointi olisi taas yksi lisävelvollisuus hallituslaiInnokkaat hallitusten edustajat toisivat tarjolle tekemiään

leivonnaisia ja luomumehuja sekä järjestäisivät lukupiirejä ja

sille. Heille moisen toiminnan järjestäminen merkitsisi käytännössä lisää epämiellyttäviä roudaus- ja siivouskeikkoja.

teemapäiviä. Järjestyksenvalvonta ei olisi velvoite vaan kunniatehtävä, josta hallituslaiset kilpailisivat keskenään.

Koko ideasta tulee mieleen aikuisten iltapäiväkerho, jossa pelataan Monopolya ja askarrellaan koristeita tuleville sitseille.

Mikä olisi tentti- tai tutkielmastressin painaessa ihanampaa

Joku tätimäinen pyytäisi kaikkia mukaan rinkiin leikkimään

kuin tietää, että on olemassa paikka, joka on täynnä ystävällisiä

nimileikkejä, mikä aiheuttaisi vaivaantunutta kiemurtelua,

ja vertaistukea tarjoavia kanssatieteenharjoittajia.

muminaa ja joukkopaon.

Hengailutilassa voisi verkostoitua ja luoda elämän läpi kestäviä ystävyyssuhteita toisiin valtsikalaisiin!

Harvalla olisi aikaa käydä Alina-hengailuissa, joten niistä luultavasti muodostuisi pienen porukan inside-juttu.

lopputulos: Liisa myönsi kiivaan väittelyn päätteeksi haluavansa palavasti ystävystyä uusien tuttavuuksien kanssa Uudella. 8 • TUTKAIN 1/2011

irtain mistä sinä ostat imagosi? Minä ja sinä vihaamme niitä. Niiden tekijät ovat luokitelleet sinutkin moniin kategorioihin. Osta, palvele ja niiaa. Paradoksina pohjalla sinä, joka vihaat niitä, tarvitset niitä. Illuusiomainen maailma on rakennettu millintarkasti vastaamaan ideaalitilaa. Jokainen hetki on suunniteltu. Useat kuvakulmat ja niiden nopeat vaihdot – ylinopeutta, hidastettua taustaa ja efektejä. Kuvailluusioon tehoa valaisulla. Äänisuunnittelulla maailmalle luodaan sielu. Tätä luovuutta ei tehdä taskulaskin kädessä. Voiko tätä edes vihata? Ei mainoksissa voi pelkästään valehdella, sillä valheella on tapana paljastua ja se ei tuota voittoa. Osaa symboliikan elementeistä – kuten turvallisuutta, käyttöikää ja hygieenisyyttä - voidaan mitata suhteellisen tarkasti. Turvallisimpien autojen on todella oltava turvallisia. Hygieeninen tuote ei tuo mukanaan ikävää ihottumaa. Se osa, jota ei voi mitata, kallistuu usein makukysymyksien puolelle. Mitattavissa tai ei, jokainen hakee adjektiivinsa itse näiltä markkinoilta. Itseään ja muita varten. Vastaaminen tähän kysyntään lienee älykkyyttä. Koko ”identiteettitehtaan” hallinnoiminen yrityksessä on vaativa tehtävä. On osattava tarjota ihmisille oikeat ideaalit, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja ennen kaikkea oikealla tavalla. Kyse on ammattitaidosta, jota ei voi tehdä pelkästään Facebookissa. Mainonta on nykyään erottamaton osa identiteettiämme. jani hellström

laulukirjan helmiä Sarjassa esitellään yön pimeinä tunteina Valtsika veisaa -opukseen ilmestyneitä riimejä. Lähetä omasi osoitteeseen tutkain@kannunvalajat.fi

Olen onnellinen siitä, että tavattiin! Ystävystytään lisää. Rakkaudella, V roskaa Haluatko kuulla salaisuuden? Mua ärsyttää. Ärsytyksen syytä ei aina ole helppo määritellä tai kuvailla, koska se voi koostua monesta eri tekijästä: on Kannunvalajien puheenjohtajia, kansainvälisesti jahdattuja vasikoita ja bussilastillinen mummoja, jotka haluavat nousta penkiltä aivan liian aikaisin pysäkkiin nähden. Tällä kertaa sen sijaan tiedän aivan tarkkaan, mikä on pielessä. Kaikki on niin ennennäkemättömän täydellistä. Vaalit tulevat ja kansa saa ansaitsemansa edustuksen. Perussuomalaiset porskuttavat kannatuslistojen kärkipäässä, ja hetkeen ei ole tarvinnut viherkasveista kuulla. Itämaiset etelänmaat saivat vihdoin yhteisen syyn ottaa tosissaan yhteen – ja vielä omien rajojensa sisäpuolella! Ruotsalaisetkin käyttävät dopingia. Myös alkoliongelmaisia riittää. Koko talven kestävät paukkupakkaset pitävät siitä huolen. Kansoilla on se, mitä he oikeasti kaipaavat.

Kuka ei siis voisi kiittää luojaa kaikesta tästä onnesta ja tasapainosta, joka maailmaamme tällä hetkellä hallitsee? No esimerkiksi ateistit. Niin mikä olikaan koko kirjoituksen pointti? Kysy populisteilta. topi hulkkonen

TUTKAIN 1/2011 • 9

“Niillä, jotka jättävät äänestämättä, on velvollisuus tuoda esille, miksi he niin tekevät. Muuten kyseessä on vain hiljainen protesti, joka ei vie yhteiskuntaa eteenpäin.”

10 • TUTKAIN 1/2011

minne menet, suomen puoluejärjestelmä? Puoluejärjestelmät ovat hitaassa murroksessa kaikkialla länsimaissa ja muutos tulee näkymään myös Suomessa. Politiikan tutkija Sami Borg kertoo näkemyksistään Suomen puoluepolitiikan historiallisesta taustasta, ongelmista ja tulevaisuudesta. teksti Eerik Purdon kuvat Topi Hulkkonen alla tiedotusvälineet ovat täynnä vaaleihin liittyvää uutisointia. Päivittäismediassa pystytään kuitenkin vain harvoin jäsentyneeseen ja taustoja kartoittavaan keskusteluun puoluejärjestelmän pidempiaikaisista kehityslinjoista. - Kyse on yhtäältä puolueiden järjestöllisestä muutoksesta ja toisaalta median pitkäaikaismuutoksesta ja uudistumisesta, sanoo Suomen yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja, valtio-opin tohtori Sami Borg. Kun vaalien alla kannatusluvut ja puolueiden kampanjointi vievät leijonanosan tilasta politiikan uutisoinnissa, on kontekstin hahmottamiseksi välillä syytä ottaa etäisyyttä päivittäiseen vaaliuutisointiin ja pohtia laajemmin taustalla pyörivän koneiston tulevaisuutta. eduskuntavaalien

Jaottelun juuret Borgin mukaan monet perusoppikirjojen esittämät jaot poliittisesta järjestelmästä ovat edelleen merkityksellisiä Suomen puoluekenttää hahmotettaessa. Historiallisesti kolmea suurinta puoluetta erottanut ammatti- ja elinkeinorakenteen pohja on vieläkin näkyvissä niin, että kokoomus on edelleen selvästi elinkeinoelämän puolue ja sen toiminnassa on paljon omistaja- ja työnantajapuolta mukana. Keskusta on järjestölliseltä ytimeltään yhä maaseutuvaltaisten alueiden ja maatalousyrittäjien puolue. SDP ja vuosikymmenien saatossa eri nimillä toimineet äärivasemmiston puolueet ajavat työväestön etuja. Perinteisistä jaotteluista myös kielijako ja kristillisdemokraattien myötä uskonnollinen jako jäsentävät edelleen suomalaista puoluemaisemaa. Uusina erotteluina ovat nousseet puolueiden

suhtautuminen ympäristökysymyksiin sekä jako arvokonservatismiin ja -liberalismiin. Perussuomalaisten nousun yhteydessä jälkimmäistä erottelua on tuotu turhankin painokkaasti esille suomalaisessa mediassa. - Perussuomalaiset puolueena menee melkein kaikilla olennaisilla arvoulottuvuuksilla konservatismin puolelle, mutta muiden puolueiden kohdalla se on täysin teema- ja asiakysymyskohtaista, Borg sanoo.

‘‘

’’

Populistisille puolueille on tyypillistä, että niiden kannatus nousee sekä myös putoaa nopeasti.

Määrittelyä hankaloittaa myös historiallinen muutos. Borg kertoo, että vielä 1970- ja 1980-luvuilla kokoomus käännettiin joissakin yhteyksissä englanniksi Conservative Partyksi virallisen National Coalition -nimen sijaan, kun taas nykypäivänä kukaan vakavasti otettava tutkija ei voisi kääntää liberaalilla linjalla olevan kokoomuksen nimeä näin. SDP on sen sijaan Borgin mukaan selvästi konservatiivinen joissakin asioissa, mutta kuitenkin taloudellisten ja toiminnallisten vapauksien kannalla ja tässä mielessä muuttanut linjaansa historian saatossa. -Varsinainen liberaalipuolue on kuihtunut ja kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän juuri perustavissa talouskysymyksissä omaksuneet talousliberaalin asenteen, johon koko länsimainen markkinatalous perustuu. TUTKAIN 1/2011 • 11

Onko puolueilla eroja? Monen maallikon näkökulmasta Suomen puoluejärjestelmässä on hankala tehdä eroja etenkin kolmen perinteisesti suurimman puolueen tavoitteissa. Borgin mukaan jo vuosikymmeniä ylivoimainen valtaosa kansalaisista on kyselytutkimuksissa sanonut, että puolueet eivät tahdo erottua toisistaan. Borg kuitenkin painottaa, että keskustelussa puolueiden eroista on hyvin monta tasoa. Hänen mukaansa tapa, jolla puolueet näyttäytyvät poliittisessa julkisuudessa johtaa siihen, että sen pohjalta on erittäin vaikea hahmottaa puolueiden eroja. Suomessa useimmat suuret puolueet ovat Borgin mielestä selvästi yleispuolueita ja tavaratalopuolueita. Myös pienemmät puolueet linjaavat erityisesti vaalien alla toimintaansa siten, että ne kosiskelevat kaikkia valitsijaryhmiä taakseen. Osasyy erottelun vaikeuteen on Borgin mukaan se, että politiikka on nykypäivänä hyvin medioitunutta. Hahmotamme politiikkaa paljon sen perusteella, mitä näemme ja kuulemme tiedotusvälineissä. Erityisesti vaalien alla, kun poliittinen agenda esitetään viikosta toiseen samalla tavalla ja samat puolueen edustajat ovat vastaamassa samoihin kysymyksiin, uusia näkökulmia ei välttämättä nouse esiin. Erityisesti kyse on Borgin mukaan mielikuvista: siitä, mitä puolueet haluavat itse aktiivisesti itsestään välittää ja toisaalta siitä, minkälainen mielikuva kansalaisilla on puoluejärjestelmästä kokonaisuutena.

‘‘

’’

Jäsenkato ja toiminnan jähmettyneisyys koskevat kaikkia vanhoja eduskuntapuolueita.

- Puolueohjelmatasolla ja käytännössä eroja kuitenkin löytyy. Jos asiaa ryhdytään tutkimaan asiakysymys kerrallaan, voidaan puolueissa nähdä paljonkin hajontaa, Borg huomauttaa. Kevään vaalien tiimoilta eräs puhutuimpia aiheita on perussuomalaisten räjähdysmäinen suosion kasvu. Viimeisimpien kyselyiden yhteydessä ollaan puhuttu jo neljästä suuresta puolueesta perussuomalaisten ollessa lähes samoissa kannatusluvuissa SDP:n kanssa. Borg kuitenkin suhtautuu varovaisesti siihen, että neljän suurimman puolueen asetelma olisi perussuomalaisten osalta pitkäkestoinen. Hänen mukaansa perussuomalaisten kaltaisille populistisille puolueille kansainvälisesti ja Euroopan kannalta katsottuna on tyypillistä, että niiden kannatus sekä nousee että myös laskee nopeasti. Borg näkee populistipuoleet ylipäätään puoluejärjestelmään liittyvänä tilapäisenä ilmiönä, joka on ollut melko harvinainen Suomessa. Hän pitää mahdollisena, että jos politiikan kentälle tulee karismaattisia henkilöitä, jotka onnistuvat lyömään itsensä

12 • TUTKAIN 1/2011

läpi mediassa, myös uusien populistipuolueiden nousu on mahdollista. - Populistipuolueiden elinehto ovat vahvat persoonat, jotka antavat äänen tyytymättömille. Kapuloita järjestelmän rattaissa Borgin mukaan eräs Suomen puoluejärjestelmän ongelmista piilee vaalipiirijaon pysyvyydessä ja väestömuutoksissa. Näiden yhdistelmä on synnyttänyt tilanteen, jossa pienissä vaalipiireissä on toistaiseksi ollut vaikea muuttaa puolueiden välisiä asetelmia. Tämä on myös osaltaan ylläpitänyt puoluejärjestelmän rakennetta. Puoluejärjestöjen toiminta – tai toimimattomuus – viimeisten 2030 vuoden aikana on Borgin mielestä johtanut tilanteeseen, jossa puoluetoimintaan ei ole saatu juurikaan uusia jäseniä. Jäsenkato ja toiminnan jähmettyneisyys koskevat kaikkia vanhoja eduskuntapuolueita. Huoli kansalaisten äänestysaktiivisuuden laskemisesta nousee toisinaan esiin keskustelussa demokratian toiminnasta. Asiaa tutkineen Borgin mielestä edustuksellinen demokratia on paras tapa järjestää yhteisiä asioita modernissa yhteiskunnassa. Tämä ei tarkoita, että järjestelmä olisi ongelmaton vaan pikemminkin paras huonoista järjestelmistä. Järjestelmän toimiminen edellyttää kohtuutasoista kansalaisosallistumista ja kansalaisten kiinnittymistä poliittisiin ryhmittymiin. Puolueuskollisuuden ei tulisi olla kritiikitöntä, mutta vaaleissa kansalaisten tulisi osoittaa kiinnittymisensä. Kansalaisaktiivisuuden osalta olisi Borgin mukaan järjestelmän toimivuuden kannalta parasta, jos kansalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan. Kysymys kohtuullisesta äänestystasosta ja siitä, kuinka paljon äänestyslaiskuudesta tulisi olla huolissaan, on Borgin mukaan vaikeampi. Hänen mielestään huolissaan ei pidä ikinä olla siitä, jos ihmiset jättävät äänestämättä hyvistä syistä. - Mutta niillä, jotka jättävät äänestämättä, on velvollisuus tuoda esille, miksi he niin tekevät. Muuten kyseessä on vain hiljainen protesti, joka ei vie yhteiskuntaa eteenpäin. Eräs kansalaisaktiivisuuteen läheisesti liittyvä ongelma on Borgin mielestä demokratiaan ja yhteiskuntaan liittyvän opetuksen vähäisyys kouluissa. Borg ei peräänkuuluta tietyn poliittisen aatteen tai yhden ainoan kansalaisvaikuttamismallin opettamista koulussa vaan toivoo, että erilaisia vallankäyttämisen tapoja opetettaisiin monipuolisesti. Uudistusten kynnyksellä Elämme Suomen puoluejärjestelmän tulevaisuuden kannalta kiinnostavia aikoja. Puoluejärjestelmä on selvän muutoksen alla ja kaikkein vanhin ja perinteinen jako ammatti- ja elinkeinoraken-

teeseen on murtumassa. Merkittävä kysymys onkin, mille arvo- ja ristiriitaulottuvuuksille tulevaisuuden puoluejärjestelmät tulevat rakentumaan. Ilmiö ei koske pelkästään Suomea. Puoluejärjestelmät ovat kaikkialla länsimaissa hitaassa murroksessa. Jää nähtäväksi, onko seuraava jako esimerkiksi tuloperusteinen tai joillekin muille kuin poliittisille ideologioille perustuva. Myös muutosten tahti on vielä arvoitus. Suomen puoluejärjestelmä on Borgin mukaan ollut pitkään hyvin vakaa eikä hän usko, että muutokset tapahtuisivat vielä näissä vaaleissa. Sen sijaan noin 10-20 vuoden aikavälillä monissa suurissa puolueissa tulee tapahtumaan puoluejärjestöjen sisällä merkittävä sukupolvenvaihdos, mikä voi hyvinkin muuttaa koko järjestelmää. Myös vaalijärjestelmän uudistus voi muuttaa puolueiden voimasuhteita pitkällä aikavälillä. - Jos eduskuntavaaleihin esitetty kolmen prosentin valtakunnallinen vaalikynnys menisi läpi, se tarkoittaisi, että uusien puolueiden kynnys päästä eduskuntaan moninkertaistuisi. Olen kollegoideni kanssa kritisoinut tätä erittäin voimakkaasti. Viestintäteknologian kehityksen vaikutukset yltävät myös politiikan kentälle. Tulevista vaaleista ei Borgin mielestä voida vielä puhua laajasti sosiaalisen median vaaleina, mutta tulevaisuudessa internet tulee osaltaan määrittelemään sitä tapaa, jolla poliittisiin puolueisiin kuulutaan. - Entisenkaltaiselle yhdistysrakenteelle ja tilaisuuksissa käymiselle ei ole enää samassa määrin tarvetta, kun voidaan kommu-

nikoida muilla tavoin. Ne puolueet, jotka osaavat käyttää taitavimmin tätä muuttuvaa teknologista tilannetta, saavat suhteellista kilpailuetua. Teknologian rooli myös itse äänestysprosessissa on asia, johon Borg peräänkuuluttaa pikaista muutosta. Hän toivoo, että Suomessa siirryttäisiin mahdollisimman nopeasti sähköiseen äänestämiseen. Esimerkiksi oppilaitoksissa olisi mahdollista testata Borg toivoo, että erilaisia versioita sähköisistä äänestysvallankäyttämisen järjestelmistä, jotka voitaisiin välineitä opetettaisiin sitten ottaa käyttöön yleisissä kouluissa monipuolisesti. vaaleissa. Jos ei kustannusten säästäminen riitä perusteeksi äänestysjärjestelmän siirtämiseksi sähköiseksi, uskoo Borg, että kansalaispaine viimeistään johtaa siihen. Jutun alussa mainitusta politiikan uutisoinnin tabloidisoitumisesta puhuttaessa Borg muistuttaa, että kyse on laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä eikä tiettyjen puolueiden tai ryhmittymien omasta agendasta politiikan sisällä. Puoluepoliittista informaatiota välitetään nykyään pääasiassa median välityksellä ja näkyvyys on eräänlainen elinehto. Borgin mukaan kauniit kasvot, intiimit asiat ja human interest nousevat esiin kun pohditaan, millä keinoin näkyvyyttä on helpointa saada. Henkilöityneet ja sensaatiohakuiset otsikot ovat myös poliitikoille eräänlainen elinehto nykyjulkisuuden kentällä, jossa näkyvyys on valtaa. T

‘‘

’’

Sami Borg • Syntynyt vuonna 1965. • Suomen yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja, valtioopin dosentti ja yhteiskuntatieteiden tohtori. • YLEn vaaliasiantuntijana useita vuosia toiminut Sami Borg kertoo päätyneensä vaalitutkijaksi puoliksi sattumalta. Isän esimerkki vaikutti siihen, että hän hakeutui opiskelemaan valtio-oppia. • Borg on tutkinut vaaleja ja kansalaisten poliittista aktiivisuutta sekä äänestyskäyttäytymistä.

TUTKAIN 1/2011 • 13

Rentoudu, valtiotieteilijä! teksti Veera Voutilainen kuva Emmi Lehikoinen olisikaan joskus todeta: Olen palomies. Valmistun sairaanhoitajaksi. Pudotan lunta. Pelaan koripalloa. Pelastan ihmishenkiä. Hoidan kissoja. Rakennan taloja. Kasvatan vihanneksia. Mikään näistä esittelyistä ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, ei valtiotieteiden ylioppilaalle. Kahden sanan lauseet ovat hänelle muutenkin tuntematon asia. Ansioluetteloon on nimittäin hankalaa tiivistää sitä, miten hyödyllistä on ajatella sosiologisesti. Lähes yhtä kiusaantunut hän on selittäessään sukulaismummolleen kerta toisensa jälkeen, ettei hän kaikesta huolimatta valmistukaan suoraan suurlähettilääksi. Silloin valtiotieteiden ylioppilas haaveilee aseistariisuvan suorasta määritelmästä, jonka avulla hän ennaltaehkäisisi jokaisen tukalan kysymyksen. Hän muistuttaakin itselleen usein, että minustahan voi tulla mitä vain. Tai sitten ei. Luennolla opiskelija siristelee silmiään nähdäkseen powerpoint-esityksen, johon on kiteytetty professorin viimeisimmän romaanin sisältö. Kaukana hohtava diashow tuottaa kuitenkin pettymyksen, eikä kerro mitään hänen tulevaisuudestaan. Vastauksia itseään etsivälle opiskelijalle ei ojenna sosiaalitieteiden laitos, eikä edes oppimiskeskus Aleksandria – lupaavasta nimestään huolimatta. kuinka ihanaa

14 • TUTKAIN 1/2011

parina juhlapäivänä vuodessa valtiotieteiden opiskelija osaa poikkeuksellisesti kertoa itsestään paljonkin, sanaakaan sanomatta. Yliopisto ehkä kieltäytyi tarjoamasta hänelle ammattia, mutta suostui sentään lainaamaan univormua. Lääkärit tunnistavat toisensa valkoisista takeista, sotilaat sulautuvat maastokuvioon ja poliisit näyttäytyvät säännöllisesti syvänsinisissä puvuissaan. Kisakatsomoiden Suomi-fanit heiluttelevat toisilleen tervehdykseksi siniristilippujaan. On siis täysin oikein, että valtiotieteilijällä on punaiset haalarinsa. Ne kertovat kaiken tarpeellisen. Ai kuka olen? Esittelyjä kaivattaessa ylioppilas saa yksinkertaisesti osoittaa kirkasta asukokonaisuuttaan itsetietoiseen tyyliin. Hän tietää mihin ryhmään kuuluu ja mihin ei. Pinkki haalarimerkki oikeassa lahkeessa todistaa parhaimpiinsa pukeutuneen ylioppilaan urheilullisuuden: hän on kokeillut yliopistoliikunnan jokaista tanssilajia ansaitakseen sen. Merkit kertovat valtiotieteilijän kiinnostuksesta ihmisoikeuksiin, puujalkavitseihin, kansantaloustieteeseen ja kestävään kehitykseen. Viime vuonna Kauppatorin uima-altaassa tavatusta ihastuttavasta koneteekkarista jäi muistoksi flunssa ja Insinöörikiltaa mainostava somistus vasempaan hihaan. Kauempaa katsoen merkkejä ei kuitenkaan erota punaisesta

‘‘ ’’ Minustahan voi tulla mitä vain.

kankaasta ilman kiikareita. Niinpä persoonalliset haalarimerkit ovatkin lopulta täysin toissijaisia punaiseen kokoasuun verrattuna. Haalari on kuin se koulupuku, jota valtiotieteiden ylioppilas ei koskaan saanut. leiriytyneet opiskelijat muodostavat punaisia ympyröitä vihreälle nurmikolle. Ympyröiden joukosta etsitään oman ainejärjestön edustajista koostuva ryhmä, jonka seuraan liitytään loppupäiväksi. Ainejärjestöjen turvallisista leireistä tehdään satunnaisia iskuja muihin rinkeihin. Keskustaan opiskelijat matkustavat huojuvassa jonossa. Ylioppilaan olo on kevyt ja helpottunut, vaikka vessassa käyminen vaikeaa haalarissa onkin. Tässä vaiheessa tukea voi ottaa viereen osuvan punahaalarisen olkapäästä samalla, kun kuulumisia vaihdetaan estottomasti. Tunteellinen muistelu etenee sulavan epäjohdonmukaisesti lapsuuden perhesuhteisiin. Entäs sitten, jos tuttavuus olikin aiemmin rajoittunut tiedekuntatentissä heitettyyn varovaiseen hymyyn ja molemminpuoliseen nyökkäykseen Klixillä. Ylioppilaat sopivat lounastavansa tästä lähtien joka päivä yhdessä. Valtiotieteiden ylioppilas tunsi itsensä viimeksi yhtä onnelliseksi ala-asteella sovittuaan parhaan kaverinsa kanssa, että ystävänpäivänä pukeudutaan samanlaisiin vaatteisiin ja ollaan koko päivä. Ohikulkijan mielestä haalarit istuisivat paremmin rakennusmiehelle. Seuraavana muodostelman ohittava lenkkeilijä huomauttaa ystävälleen, että haalarikansa pilaa tämänkin kauniin päivän. Olikohan kaulaan ripustettu serpentiinirulla sittenkin liioittelua? Ei ollut, sillä valtiotieteilijä ei tunne oloaan yhtään epävarmaksi. T tiedekunnan pihalle

TUTKAIN 1/2011 • 15

tutkiva journalisti Tutkiva journalisti on kiinnostunut, huolestunut ja ihmeissään. Niinpä hän ottaa selvää yhteiskunnan epäkohdista: hän lähtee kentälle, tarkkailee ja vaatii vastausta.

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme teksti Iris Sandelin kuvitus Anu Paajanen

Miksi hyvinvoivassa Suomessa yhä suurempi määrä ihmisiä saa päivittäisen ruokansa leipäjonosta? Lähdimme ottamaan asiasta selvää: kävimme Kalliossa keskustelemassa apua saavien ihmisten kanssa ja haastattelimme asiantuntijaa. on pohjoismainen hyvinvointivaltio, sanotaan. Rinnakkain virallisen totuuden kanssa elää kuitenkin todellisuus, jossa Suomi ainoana Pohjoismaana ottaa vastaan EU:n ruoka-apua ja paikkaa lisäksi kolmannen sektorin tuella kansalaisten vaillinaista perusturvaa. Kun poliitikot vannovat tehokkuuden ja dynaamisuuden nimeen, kasvaa ruokaavun tarve jatkuvasti. Leipäjonoista on tullut normaali ilmiö, joka ei enää herätä samalla tavoin median mielenkiintoa kuin pahimpina lamavuosina. Tarkoittaako tämä osaltaan sitä, että olemme hyväksyneet ne osaksi suomalaista yhteiskuntaa, osaksi niin kutsumaamme hyvinvointivaltiota? suomi

taustat:

Mitä alkuperäiseen hyvinvointivaltioideaaliin kuuluu? Tanskalainen Gösta Esping-Andersen kehitti 1990-luvun alkupuolella hyvinvointiregiimiteorian, jossa länsimaat voidaan jakaa liberaaliin, konservatiiviseen ja sosiaalidemokraattiseen hyvinvointijärjestelmään. Suomalainen järjestelmä, muiden Pohjoismaiden ohella, edustaa jälkimmäistä, jossa universalismiin†, tasa-arvoon ja julkiseen vastuuseen perustuvaa ajattelua voidaan kutsua poh16 • TUTKAIN 1/2011

joismaisen hyvinvoinnin lähtökohdaksi. Tarkoituksena on taata vähimmäisapu ja perusturva kaikille sitä tarvitseville erilaisten riskien, kuten työttömyyden tai sairauksien yllättäessä.

symbolina ja voidaan jopa kysyä, lasketaanko Suomea enää pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

1990-luvulla Suomea pahasti koetellut lama aiheutti kuitenkin suuria vaikeuksia hyvinvointitavoitteiden toteuttamiselle. Kansantuote laski merkittävästi, työttömyys kasvoi ja julkisia menoja jouduttiin leikkaamaan. Samaan aikaan tukea tarvitsevien osuus kasvoi, ja näin ongelman ratkaisuna nähtiin osavastuun siirtäminen kolmannelle sektorille, erityisesti kirkolle. Leipäjonojen olikin tarkoitus olla vain väliaikainen vastaus laman aiheuttamaan hätään. Näin ei kuitenkaan ollut. Suomen kansantalous alkoi kasvaa bruttokansantuotteella mitattuna 1990-luvun puolivälistä alkaen ja saavutti lamaa edeltäneen tason varsin nopeasti. Leipäjonot tulivat kuitenkin jäädäkseen. Kolmannen sektorin tarjoama ruoka-apu vakiinnutti asemansa taloudellisesta kasvusta huolimatta. Tätä voidaan pitää suomalaisen hyvinvointivaltion heikkenemisen

Matka Kallioon ja takaisin Esping-Andersenin ajatukset tuntuvat kaukaisilta lähestyessäni Hurstin toimipistettä Helsingin Kalliossa eräänä aamupäivänä. Pitkä jono kiemurtelee Helsinginkatua pitkin kun ihmiset odottavat tarvitsemaansa. Vaikka jono on siinä, aivan lähellä, tuntuu sen kohtaaminen vaikealta. On vaikeaa hyväksyä sitä, että vieressä sijaitsevaan Alepaan ei kaikilla ole asiaa. Myös aamulla juomani kahvi tuntuu väärältä – olinhan itse valinnut sen merkin ja juomani määrän. Tunnen itseni jopa tekopyhäksi, sillä sosiaalipolitiikan opiskelijana minun tulisi kai olla valveutuneempi siitä, mitä kotikaupungissani oikeasti tapahtuu. Päässä pyörivät ajatukset eivät lainkaan helpota lähestymistä, sillä pelkään kuulostavani todellisuudesta vieraantuneelta pikkutytöltä. Huomaan kuitenkin pian, että tuntemukseni ovat liioiteltuja.

†

kenttätutkimus:

Tässä yhteydessä universalismilla tarkoitetaan valtiolta tasapuolisesti kaikille tulevia etuuksia, jotka eivät riipu saajan tuloista tai muista ansioista. Hyvä esimerkki tästä on Suomessa lapsilisä ja peruskoulu.

tutkiva journalisti

Jonossa seisovat ihmiset näyttävät aivan tavallisilta suomalaisilta, eivätkä he herättäisi huomiotani, jos kävelisivät minua kadulla vastaan. Hessuksi itsensä esittelevä mies kertoo olleensa jo useita vuosia työttömänä. ”Ei oo enää korkeeta kynnystä ollu moneen vuoteen, ei oikeestaan ikinä”, hän vastaa, kun kyselen, miltä jonoon tuleminen kerta toisensa jälkeen tuntuu. Hessun lisäksi monet muutkin jonossa kertovat olleensa työttöminä jo kauan. Tapaan esimerkiksi Irman, kansaneläkeläisen, joka kuvailee ruokakassia ainoaksi selviytymiskeinoksi. ”En minä muuten hengissä pysyisi”, hän kertoo ja poistuu paikalta ruokaa pullottavan muovipussin kanssa. Samaan aikaan läheisessä ruokakaupassa on hulina päällä asiakkaiden jonottaessa kassalle. Kun kaupassa asioivat ihmiset ovat voineet itse, omien mieltymyksiensä mukaan, valita tarvitse-

‘‘ ’’ On siirrytty köyhyyden estämisen pyrkimyksestä vahinkojen hallintaan.

mansa elintarvikkeet, ei kaikille ole tätä mahdollisuutta annettu. Ilmiötä on tutkinut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan lehtori ja dosentti Tiina Silvasti. Hän tuo artikkelissaan Rikkaiden ruoka-apu ja ekologinen kansanterveys esille Janet Poppendieckin ajatuksen siitä, kuinka ruoka-avun varassa elävien ihmisten valinnanvapaus on uhattuna, kun hyväntekeväisyytenä jaettu ruoka joudutaan ottamaan vastaan sen mukaan, mitä kassissa kulloinkin on.Tämä tapahtuu täysin riippumatta ihmisten omista tarpeista ja mieltymyksistä. Jaettu ruoka on näet muilta käyttämättä

jäänyttä residuaaliruokaa ja osittain jakoprosessia voisi verrata kehitysmaiden ilmiöön, jossa köyhät hakevat ravintonsa kaatopaikoilta. Ei ruokakassia koostettaessa allergioita katsella vaan se otetaan, mitä saadaan. Silvastin mukaan ruokakysymys yhdistyy myös taloudelliseen järjestelmäämme. ”Vallitsevassa elintarvikejärjestelmässä oikeus ruokaan on niillä, joilla on varaa maksaa. Jos kuluttajalla ei ole rahaa, hänellä ei ole markkinoilla oikeutta ruokaan”, hän selittää. Koska ruoka-apu on lähtökohtaisesti lahja, jonka varassa avustettava elää, ei puutteista valittaminen ole helppoa. Ainahan on näet mahdollisuus, että saatu lahja otetaan pois. analysointi ja mahdolliset ratkaisut:

Mitä tulevaisuudessa? Tiina Silvastia haastatellessani minulle selviää koko ongelman laajuus. Vaikka mitään patenttiratkaisua ei ongelmaan löydy, voisi mahdollinen alku olla perusturvan vähäinen nostaminen, sillä

etuuksien pieni nosto ei Silvastin mukaan aiheuttaisi merkittäviä muutoksia kansantaloudelle. Esimerkkinä perusturvan paranemisen hyvistä vaikutuksista hän tuo esille, kuinka muutama vuosi sitten nostettu asumistuki lyhensi ruokajonoja. Ongelmana on kuitenkin se, kuinka saada hyvinvoiva keskiluokka suostumaan muutokseen.

‘‘ ’’ Lasketaanko Suomea enää pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon?

Polarisoituvassa Suomessa saattaa olla vaikeaa vakuuttaa hyvinvoivalle ja vaurastuvalle väestönosalle, että kaikkien osa ei ole yhtä hyvä. Silvasti kirjoittaakin artikkelissaan: ”Hyväntekeväisyyden lisääntyminen on eriarvoistumisen kasvamisen oire siinä mielessä, että se paljastaa yhteiskunnan hylänneen aiemmin poliittisena päämääränä olleen

TUTKAIN 1/2011 • 17

tutkiva journalisti

köyhyyden poistamisen tavoitteen. Kun tavoitteena ei enää ole köyhyyden hävittäminen, tyydytään sen hallinnoimiseen. On siis siirrytty köyhyyden estämisen pyrkimyksestä vahinkojen hallintaan.” Samoin ongelman institutionalisoiduttua avautuu valtiolle mahdollisuus vetäytyä vastuusta ja vedota kirkkoon. Silvasti toteaakin, että hyvinvointivaltio on heittänyt heikko-osaisimmat kolmannen sektorin huomaan. Onko suomalainen yhteiskunta siis siirtymässä kokonaan pois universalismin tavoitteesta ja kohti amerikkalaista mallia, jossa ihmisten niin sanotun epäonnistumisen ajatellaan olevan heistä itsestään lähtöisin? Ruoka-avusta keskusteltaessa nostetaan myös usein esiin kysymys siitä, lisääkö tarjonta kysyntää. Silvasti myöntää tämän olevan mahdollista, mutta ottaa esille myös samaan aiheeseen liittyvän keskustelun niin kutsutusta kannustinloukkuongelmasta, jossa epäillään toimeentulotukea käytettävän väärin. On totta, että osa ruoka-apua hakevista

ihmisistä ei välttämättä palavasti olisi sen tarpeessa, mutta luultavasti ongelma on pieni verrattuna siihen joukkoon, jolle ruoka-avusta olisi hyötyä, mutta joka ei jostain syystä ota sitä vastaan. Sama ilmiö näkyy myös toimeentulotuen saamisessa. Silvasti kertoo naisesta, joka haki ruokajonosta täydennystä ruokavarastoonsa tarkoituksenaan säästää kaihileikkaukseen. Vaikka itse ruoan tarve ei hänen kohdallaan välttämättä ollut ongelma, kertoo tapahtunut siitä huolimatta puutteellisesta perusturvasta ja yhteiskunnassa esiintyvästä suhteellisesta köyhyydestä. Jokaisella tulisi näet olla mahdollisuus huolehtia terveydestään. Silvasti korostaakin, että olisi tärkeää kiinnittää huomiota paikkoihin, joissa suomalaisen järjestelmän tuki ei riitä. Esimerkiksi eläkkeiden pienuus on pakottanut osan eläkeläisistä ruoka-avun varaan, kun yhteiskunnalta saatu tuki ei yksinkertaisesti riitä. Vaikka ruoka-avun tarve kertoo vahvasti yhteiskunnassa vallitsevasta epäkohdasta, on ilmiössä toki jotain hyvääkin. Köyhyyteen helposti liittyvä yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat merkittäviä ongelmia. On hyvä, että esimerkiksi kirkon järjestämissä soppakeittiöissä, joissa ihmiset voivat pientä korvausta vastaan ruokailla, saattaa syntyä yhteisöllisyyden ja toveruuden kokemuksia. On myös hienoa, että jokin taho on ottanut epäkohdan hoitaakseen, erityisesti kun kiitos tehdystä työstä saattaa olla tiukassa. Kuten alkuperäinen ajatus oli, diakoniatyön tulisi kuitenkin olla vain väliaikainen apu - lopullisen helpotuksen ongelmaan tulisi lähteä Arkadianmäeltä. T

18 • TUTKAIN 1/2011

ylpeä valtsikalainen

Aki Reinimäki Kirjoittaja on VTM, Helsingin yliopiston alumni ja helvetin ylpeä siitä.

maisterina juhlitaan misuudessa ja juhlistaa maailman avautumista. valmistuin valtiotieteiden maisteriksi tammikuun 26. päivänä, ja Promootion aikana puhutaan latinaa, sidotaan laakerinlehdiskävin parin kaverin kanssa illallisella. Muuten en ole opiskelujen tä seppeleitä, teroitetaan miekkoja, pukeudutaan tiukkojen koodipäätöstä sen kummemmin juhlinut. Mutta aion kyllä, oikein peen mukaisesti, tanssitaan vanhoja tansseja ja kuunnellaan puheita. rusteellisesti. On hautavierailuja, illallisia, purjehdus ja yökulkue. Mielestäni Suomessa on vähän nurinkurinen tapa juhlia kouJollekin nämä tarkoittavat vastenmielistä pönötystä ja elitislutusta. Ylioppilaspäivä on suuri juhlapäivä, ja sitä ennen on pynttistä itsen korostusta. Promootio ehkä merkitsee heille turhuuden täydytty vanhojen tansseja varten. Monet kuitenkin valmistuvat huipentumaa. Näin ei mielestäni todellakaan ole. maisteriksi arkisesti: itsekin hain todistukseni tiedekunnan kansSuomen ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1643. liasta lounastauolla. Tiedekunta järjestää kyllä valmistujaisjuhlia, Juhla kantaa mukanaan historian painoa, minkä vuoksi sen järmutta vain osa osallistuu niihin. Minusta se on hölmöä. jestäminen on tasapainoilua menneen ja nykypäivän välillä. Tällä Olen sitä mieltä, että maisteriutta pitää juhlia. Vaikka yliopiskertaa muun muassa järjestämme ensimmäistä kertaa ekumeetoista valmistuu maistereita moninkertaisesti enemmän kuin edelnisen jumalanpalveluksen vaihtoehtona tunnustuklisen sukupolven aikaan, on tutkinto mielestäni itsessettoman tilaisuuden. Myös promootion esimerkiksi täänselvästi arvokas asia. Olen sukuni toinen maisteri, puheissa ja illallismenuissa näkyvä teema Rajaton ”tavallisen” perheen esikoinen pienen paikkakunnan Koen kirjastoissa, yhteiskunta – yhteinen vastuu kuvaa tämän päivän lukiosta. Mutta vaikka olisin akateemisen suvun vesa, luentosaleissa ja maailmaa. arvostaisin omaa saavutustani aivan yhtä korkealle seminaareissa Pohjimmiltaan promootiossa ei todellakaan ole kuin edeltäjieni. viettämäni ajan kyse vanhojen tapojen mekaanisesta toistamisesta. Valmistuminen merkitsee itselleni ennen kaikkea ehdottomasti Promootioon toki kuuluvat olennaisena osana tietyt pitkän opiskelujakson päätöstä ja osoitusta siitä, että parhaaksi ajaksi rituaalit, kuten seppeleet ja tohtorinmiekat – samalla olen saavuttanut tietyn oppineisuuden. Olen tullut elämässäni. tavalla kuin ylioppilaslakki ja lyyra lukiosta valmisyliopistoon oppiakseni uutta, kasvaakseni ihmisenä tumiseen. Kyse on ennen kaikkea sivistyksen ja opin ja luodakseni sen perustan, jolle loppuelämäni rakenjuhlimisesta, oman osaamisen arvostamisesta. tuu. Koen, että maailma on nyt kohdallani avoin. Aion Me valtsikalaiset sorrumme aivan liian usein tutkintomme aloittaa saavutukseni juhlinnan Floran päivänä ja päättää sen kevähättelyyn. Itse koen kirjastoissa, luentosaleissa ja seminaareissa säkuun viidennen päivän auringonnousuun Tähtitorninmäellä. viettämäni ajan ehdottomasti parhaaksi ajaksi elämässäni. YliopisOsallistun siis tiedekunnan XIII juhlalliseen maisteri- ja tohto ja etenkin valtiotieteellinen tiedekunta kasvattivat minut. Aion toripromootioon. häpeilemättä toitottaa olevani valtsikalainen, kannunvalaja, akaPidän akateemisista perinteistä ja ylioppilasliikkeen historialteeminen yhteiskuntaosaaja. Olen Helsingin yliopiston alumni lisesta roolista yhteiskunnassamme. Minusta promootio on ainutja helvetin ylpeä siitä. T laatuinen mahdollisuus kieriskellä muutaman päivän ajan akatee-

‘‘

’’

19 • TUTKAIN 1/2011

kuva: lauri laavakari

kannun hallitus 2011

5. Lyydia Aarninsalo, poliittinen historia, tila- ja tasa-arvovastaava fiilistelen päiviä, jolloin voi olla tekemättä mitään.

4.Sanni Lehtinen, yleinen valtio-oppi (hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linja) suhde- ja kulttuurivastaava fiilistelen suhde- ja kulttuurivastaavan pestini tuomaa mahdollisuutta tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin toisista oppiaineista, tiedekunnista ja jopa toisista yliopistoista. kadun toisinaan ilmenevää liiallista tunnollisuuttani. unelmoin hauskasta hallitusvuodesta, valmiista kandintyöstä ja lämpimämmästä säästä.

3. Ifeoma Kulmala, käytännöllinen filosofia, sihteeri ja tiedottaja fiilistelen ihmisiä, jotka ovat loistossaan vuodesta toiseen, kuten Mavis Staplesiä, Gil Scott-Heronia ja Jari Litmasta, sekä kuutteja. kadun syvästi säännöllisin väliajoin. unelmoin teleporttaustoiminnolla varustetusta rannekellosta, maailmanrauhasta ja järjestötilasta, jonka lattia ei ole tahmainen.

2. Maikki Sipinen, yleinen valtio-oppi (maailmanpolitiikan tutkimus), yritys- ja alumnisuhdevastaava fiilistelen kävelylenkkejä koiran kanssa aurinkoisena päivänä kevättalvella. Kotiin päästyä voi avata koiranruokapurkin, tehdä kahvia ja lukea Hesaria sohvalla. kadun jos joskus jätän asiat viime tinkaan. unelmoin siitä, että valtsikalaisten olisi helpompi päästä monenlaisiin töihin. Tämä edellyttäisi tutkintomme tunnettuuden lisäämistä ja sitä, että yleissivistyksen lisäksi yliopisto tarjoaisi laajemmin taitoja, joilla pärjää työelämässä.

1. akseli huhtanen, käytännöllinen filosofia, opintoja webvastaava fiilistelen koulutuspolitiikkaa, metsää, Vaasankatua, Nietzscheä, akateemista pöytäjuhlaperinnettä ja aikaisia aamukahveja. kadun, mutta se ei estä minua tekemästä samoja virheitä uudelleen. unelmoin yhteisöllisestä kannuklusterista Uudella Ylioppilastalolla ja sarjasta kokeellisia kesäsitsejä. Usein myös nukkumaan jäämisestä.

9. Iris Sandelin, sosiaalipolitiikka, opintoja ympäristövastaava fiilistelen pullataikinan vaivaamista, kevään ensimmäisiä juoksulenkkejä, tulevien eduskuntavaalien vaalisirkusta sekä tietenkin Belle & Sebastiania. kadun tehtyjä mokia virallisesti, mutta salaa naureskelen pöydän alla. unelmoin matkasta Siperian halki, Kannun mielettömistä

8. Emilia Kostiainen, sosiologia, liikunta- ja virkistysvaliokunnan puheenjohtaja fiilistelen kivoja ihmisiä, joita olen fuksisyksyn aikana tavannut. Fiilistelen myös yliopistoliikuntaa ja tupakkakoppeja ylipäätänsä. Ehkä tämän takia olen virkistys- ja liikuntavastaava. kadun äänet ovat iltaisin hiljaisia, Helsinki on öisin kauneimmillaan! unelmoin täydellisestä maailmasta, jossa kaikki ovat tasaarvoisia ja rakastavat toisiaan. Tämä unelma koskee niin Kannunvalajia kuin Valtsikaa kokonaisuudessaan.

7. Kaisa Lenkkeri, talous- ja sosiaalihistoria, kansainvälisyysvaliokunnan puheenjohtaja fiilistelen aurinkoisia talvipäiviä, laskiaispullia, Hungover Owls -sivustoa, Disneyn klassikoita, aprikoosilinssikeittoa, kv-sitsejä... kadun lähes joka aamu sitä, että en mennyt aikaisemmin nukkumaan. unelmoin koirasta. Oma pikku novascotiannoutaja olisi ihana.

6. Rosa Salmivuori, sosiaali- ja kulttuuriantropologia, fuksivastaava fiilistelen uuden hallituksen innokkuutta parantaa Kannun imagoa ja tavoitetta kohentaa valtsikalaisten yhteishenkeä. kadun haalimieni kurssien ja töiden luoman työmäärän vaikutusta alkuvuoden hallituspanostukseen. unelmoin toteutuneiden haasteiden tuomista onnistumisen kokemuksista ja yhtenäisemmästä Valtsikan hengestä vuoden päättyessä.

sitä, etten laittanut talipalloja parvekkeelleni sillon, kun siellä vielä kävi paljon lintuja. Nyt kun olen ripustanut talipallot, yksikään lintu ei enää käy siellä. Olen vähän katkeroitunut. unelmoin Kannun tiloista, jotka olisivat siistit ja joissa olisi oikeasti mukava viettää aikaa. kadun

13. Tiina Liukkonen, viestintä, Tutkaimen päätoimittaja fiilistelen Tutkaimen innokasta ja uhrautuvaa työryhmää sekä Kannunvalajien kasvoilleni kerta toisensa jälkeen hymyn tuovaa hallitusta. Myös unohtumattomat, aamuöiset musafiilistelyt akateemisten juhlien jatkoilla ovat viime aikoina lämmittäneet mieltäni. kadun, jos jätän liikaa rohkeutta käyttämättä. En siis jätä. unelmoin roadtripeistä, nuotiolauluista, Lapin kesästä ja seikkailuista.

12. Topi Hulkkonen, kansantaloustiede, taloudenhoitaja fiilistelen mieluiten Nintendo-klassikoita kalliin skottiviskin ja suklaan kera. kadun joka hetki sitä, etten syntynyt 50-luvun Amerikkaan. unelmoin urasta Vladimir Putinin, Mesut Özilin ja Nikke Knattertonin risteytyksenä - ja uskon, että omista ja muiden kyvyistä johtuen kaikki tämä on hallitusvuoden aikana mahdollista.

11. Janne Lardot, sosiaalipolitiikka, pj. fiilistelen Kannunvalajien vuoden 2011 mahtavaa hallitusta, Facebookin chattia ja lämmittäviä juomia. kadun sitä, että graduni ei luultavasti edisty tänä vuonna sivuakaan. unelmoin työharjoittelupaikasta ulkomailla kesällä, Valtsikan opiskelijoiden yhteishengen valtavasta noususta sekä krapulattomista sunnuntaiaamuista.

10. Joonas Ottman, käytännöllinen filosofia, varapuheenjohtaja fiilistelen keskeneräisiä prosesseja, lukioaikaisia ystäviäni ja lusikka-asentoa. kadun sosiaalista laiskuuttani kahden ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana. Yliopistolta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia ja antoisia elämänmuotoja. Olen viime aikoina tutustunut moniin mahtaviin tyyppeihin myös muista ainejärjestöistä ja tiedekunnista – jopa osakunnista! unelmoin Kannunvalajat ry:stä, joka osaisi kuunnella Valtsikan ainejärjestöjä, ja ainejärjestöistä, jotka osaisivat ottaa oppia toisistaan.

vuosijuhlista, selkeistä koulutuslinjoista sekä monia tunteja kestävistä sunnuntaiaamun brunsseista.

urapolku Helsingin yliopiston urapalveluiden suunnittelija ja Valtsikan alumni Leena Itkonen pohtii työelämään siirtymisen haasteita.

valtsikalainen identiteettini monivivahteinen asia, osin piilossa ja osin hyvinkin näkyvä. Identiteettiä voi verrata sipuliin, jossa jokainen kerros vastaa oman identiteetin eri osia. Jossain näissä kerroksissa on myös valtsikalainen identiteettimme – ehkä. Onko valtsikalaista identiteettiä olemassa? Vai olemmeko kuitenkin sosiologeja, sosiaalipsykologeja, kansantaloustieteilijöitä tai vaikkapa yhteiskuntahistorioitsijoita? Minun aikani tenttibileissä saatoimme ottaa tiukastikin asiasta yhteen ja sanansäilää käyttäen kisata siitä, mikä pääaine on mielekkäin ja mikä on taas täyttä humpuukia. Usidentiteetti on

22 • TUTKAIN 1/2011

koimme myös tunnistavamme ulkoisen habituksen perusteella eri pääaineiden opiskelijat. Ulospäin olimme kuitenkin yhtä rintamaa.

kaamme siis suomalaisia”. Tärkeää on se, miten muut meidät näkevät ja mitä he meistä ajattelevat. jotain selkeitä,

ajatuksissa ihmisen kompetenssi muodostuu kerroksista, joissa uloimpana on ihmiselle kertyvät tiedot ja taidot. Siis se, mitä yliopistollakin oppii. Sisempänä on ihmisen persoonallisuus ja temperamentti – se syvin minuus. Uloimpaa kompetenssikerrosta on helpointa muokata ja muuttaa, sisimpämme muuttuu hitaammin. Jonkinlainen vuorovaikutus kuitenkin on olemassa. Opitut asiat vaikuttavat persoonaamme, käsitykseemme itsestämme ja maailmankuvaamme. Tästä vuorovaikutuksesta löytynee avaimia myös valtsikalaiseen identiteettiin. Opiskelussa muodostuneella identiteetillä on ehkäpä siksi niin suuri merkitys, että ammatti-identiteettiä ei meille opiskelujen aikana muodostu, toisin kuin professioalan opiskelijoilla, jotka jo opintopäätöksiä tehdessään sovittelevat ylleen lääkärin takkia tai opettajan nutturaa. Ammatti-identiteetti voi valmistumisen jälkeenkin olla häilyvä, koska tyypilliset valtsikalaiset ammattinimikkeet ovat kovin epämääräisiä ja vaihtuvia. Suunnittelija, tarkastaja, projektiohjaaja, koordinaattori…? Valtsikalaiset ovat valtsikalaisia – aina. Identiteetti muodostuu elämän eri rooleista. Osa identiteetistä nousee voimakkaasti itsestämme. Toisille identiteeteille on taas ominaista se, että se muodostuu suhteessa muihin, vähän niin kuin lausahduksessa ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olpetri niitamon

yhteisiä piirteitä näyttää valtsikalaisten kaartista löytyvän. Yksi niistä on tietynlainen maailmanparantajuus. On helppo nähdä eriarvoisuutta siellä, missä sitä on muodostumassa. Meillä on yliherkkyyttäkin tunnistaa yhteiskuntaluokkia ja niiden vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Muille tämä näyttäytyy ehkä joskus paasaamisena ja epäkohdista jankuttamisena. Toinen yhdistävä tekijä, edelliseenkin liittyen, on laaja-alaisuus, analyyttisyys ja kriittisyys. Asioita pohditaan ja punnitaan niin monelta kantilta, että ratkaisujen teko saattaa kärsiä. Eräs opiskelukaverini muistelee: ”Kun aloimme opiskella, avausluennolla meille sanottiin, että haluamme kasvattaa teistä kriittisiä kansalaisia. Lääkiksessä aloittaneille kavereilleni puolestaan sanottiin, että olette tämän kansakunnan helmiä.” Siinä on vissi ero, onko kriittinen kansalainen vai kansakunnan helmi. Välillä tämä kriittisyys kääntyy itseään vastaan. Se, mitä hienosti nimitetään kriittisyydeksi, muuttuukin heikon lenkin, virheen ja puutteen etsimiseksi ja sitä kautta turhaksi negatiivisuudeksi, kyynisyydeksi ja ikäväksi asenteeksi. Sitä kannattaa varoa. Valtsikalainen todellisuus jakautuu kätevästi nelikenttiin. Se on meidän lahjamme maailmalle. Ja jos nelikenttäajattelu ei miellytä, voi lohduttautua sillä, että aina aika ajoin tarjolle tulee uusia identiteettejä. Minun uusin on avantouimari-identiteetti. T

Yksi tiedekunta kolmetoista lehteä teksti Akseli Huhtanen kuvitus Ainejärjestölehdet

myöhäisiltana kuuluu Aleksandriassa melkoinen naputus. Ahkerat valtsikalaiset ne varmaankin siellä tekevät tunnollisesti esseitään, raporttejaan ja kvantin harjoituksiaan. Väärin. Suurin osa pakertaa sen jutun kimpussa, jonka sattuivat lupaamaan ainejärjestölehtensä päätoimittajalle Kuppala-illan päätteeksi. Syntyy kaikkea runoista sosiaalipoliittisiin vitsipalstoihin ja syväanalyyseistä räppärihaastatteluihin. Kaikki, jotka järjestölehtiin kirjoittavat, toki kiroavat ylimääräistä deadlinea, mutta samalla ottavat kiitollisina vastaan julkaisupaikan omille ajatuksilleen. Järjestölehtijutun päästäminen hyppysistään päätoimittajan muokattavaksi ja yleisön armoille sattuu syvälle sydämeen, mutta samalla sen näkeminen painettuna oikeassa lehdessä on todella innoittavaa. helmikuisena

‘‘ ’’ Ainoa jatkuva, pysyvä ja perinteinen osa järjestöstä onkin usein sen julkaisema lehti.

Järjestölehti tarjoaa akateemista tietoammattia kohti ajautuvalle opiskelijalle erinomaisen ja motivoivan paikan kokeilla ja kehittää omia kirjoitustaitojaan. Se, että osaa roiskaista tenttikirjan

sisällön lauantaiaamuna paperille ei riitä kirjoitustaidon mittariksi, ja niinpä moni haluaa testata tekstiensä vastaanottoa järjestölehden kautta. Suuri runsaus Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on 13 ainejärjestöä, jotka tekevät yhteensä kahtatoista eri järjestölehteä. Näiden lisäksi on Tutkain. Kun suurin osa lehdistä ilmestyy neljästi vuodessa, on tuloksena kelpo määrä dokumentteja tuleville opiskelijaelämän historioitsijoille: yhteensä noin 45 numeroa vuodessa. Yhdessä julkaistussa numerossa on keskimäärin ehkä noin 12 juttua, jolloin julkaistujen tekstien määrä nousee arviolta 550 tienoille. Siis puoli tuhatta juttua vuodessa valtsikalaisten tuottamaa journalismia. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että joku lukee tätä kaikkea. Tiedekunnan kirjastoon tulee jakoon vuosittain tuhansia kappaleita eri lehtiä, joita voi poimia luettavaksi aulan ikkunalaudalta. Lehtiä ottavat mukaansa julkaisevan ainejärjestön jäsenet. Vaikka lehdet ovatkin jaossa koko tiedekunnan opiskelijamassalle, koostuu pääasiallinen lukijakunta juuri ainejärjestöläisistä.

Lehdet järjestöidentiteetin selkärankana Syy oman järjestön lehden valitsemiseen löytynee tuttuudesta: on mukavaa lukea tuttujen kirjoittajien juttuja, joiden aiheet ovat enemmän tai vähemmän oman alan parista. Ja toisaalta voi olettaa lehden olevan hyvä jutunaihe lounaalla tai Kuppalassa, sillä kaikki ovat kuitenkin lukeneet sen, ja monet tietysti myös kirjoittaneet siihen. Toinen syy oman ainejärjestön lehden valintaan voisi olla se, että se on oman ryhmän yhteinen juttu. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että järjestölehdet pyrkisivät olemaan jonkinlaisia jäsenlehtiä. Päinvastoin, lehtivalikoimaa Klixillä tarkkaillessa tulee ilmi kaksi pääajatusta, joita lehden tekijöillä tuntuu tietoisesti tai tiedostamatta olevan: tehdään joko uskottavaa aikakauslehteä tai puolitieteellistä, yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvää julkaisua. Ainejärjestöt sijoittavat lehtiinsä ison osan omasta identiteetistään. Yhdistyksen toimintakulttuurin jatkuvuus voi hyvinkin olla täysin lehden harteilla: kaikilla järjestöillä ei ole TUTKAIN 1/2011 • 23

tapahtumaperinteitä saati irtainta omaisuutta, hallitukset tulevat ja menevät ja nettisivuja ei kukaan lue tai ainakaan päivitä. Niinpä ainoa jatkuva, pysyvä ja perinteinen osa järjestöstä onkin usein sen julkaisema lehti. Tiedekunnan ja Metsätalon kirjastoissa säilytetään kaikkien ainejärjestölehtien vuosikertoja, ja muutamia, kuten Poleemia, on säilötty perustamisvuodesta lähtien. Myös kansallisarkisto on ajoittain pyytänyt kappaleita lehdistä kulttuurihistoriallista säilytystarkoitusta varten. Monille vanhoille aktiiveille, jotka nyt ovat esimerkiksi professoreita, voikin järjestölehti olla ainoa side aineen nykyopiskelijoihin. Monissa lehdissä, kuten Minervan Pöllössä, on myös pyydetty oppiaineen nuorempia tutkijoita kirjoittamaan lehteen. Näin lehti liittää tutkijat ja opiskelijat yhdeksi yhteisöksi ja avaa opiskelijoille hieman tutkijan näkökulmaa. Tässä korostuukin ainejärjestölehtien yhteisöllisyyttä luova funktio. Taloudellinen taakka ainejärjestöille Järjestölehtien kovasta arvostuksesta jäsenistön parissa kertoo se, että usein pienen järjestön vuosittaisista tuloista lähes kaikki menee lehden painamiseen ja muuta toimintaa joudutaan pyörittämään likimain nollabudjetilla. Tämä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia, mikäli puheet HYY:n järjestölehtituen lakkauttamisesta pitävät paikkansa. Rahoituksen järjestäminen voi muodostua vaikeaksi varsinkin pienten järjestöjen pienilevikkisillä lehdillä, sillä mainoksien saaminen voi olla hyvin hankalaa. 24 • TUTKAIN 1/2011

‘‘

Yhteiskunnallisen alan opiskelijoiden mielipiteet rehellisessä järjestölehdessä voivat olla tehokasta lobbausta.

’’

Ratkaisu voisi löytyä tilaajakannan luomisesta. Lehtien laatu on yleisesti ottaen varsin korkea ja siksi esimerkiksi alumnit voisivat hyvinkin olla kiinnostuneita tilaamaan oman alansa julkaisua, jonka ote ei aina ole niin vakava. Kun pahimmasta nettimediahuumasta on myös ainejärjestökentällä vähitellen toivuttu, voisi tyylikkään, kiinnostavan ja tuoreen paperilehden mainostaminen lähiryhmille olla varsin tuottoisaakin. Jos yhdistykset kerran arvostavat lehtiään lippulaivoina, joihin ollaan valmiita panostamaan, eikö myös varainhankinta ja tilaajien saaminen olisi vaivan arvoista?

Valtsikan lehdet yhteiskunnassa Pääosin lehdet pyrkivät painottamaan muuta kuin sisäpiirimateriaalia. Päätoimittajat pyrkivät tähän valitsemalla teemoiksi yhteiskunnallisia tai muuten yleisesti kiinnostavia aiheita ja teemoja. Kuitenkin lehdet heijastelevat pikemminkin kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä kuin ainejärjestön yhteneväistä mielipidettä. Yhteiskunnallisuus tulee mukaan kokonaiskuvaa tarkasteltaessa. Järjestölehtien vahva yhteiskunnallinen ote antaa kuvan voimakkaista poliittista ja maailmaaparantavista pyrkimyksistä. Harva päätoimittaja kuitenkaan myöntää tekevänsä lehteä vaikuttusmahdollisuudet mielessään, vaikka osatavoitteena ne ovat monilla. Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan yhteinen lehti Kajahdus on päätoimittajiston

mukaan olemassa yhteisöllisyyden, tiedonvälityksen ja harjoittelun vuoksi. ”Ja samalla tulee se maailmakin pelastettua”, lisää päätoimittaja Minna Nurminen. Samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan enemmistöllä päätoimittajista. Tarinan mukaan tiedekunnan lehdistä vanhinta, Tutkainta, tilasi aikoinaan myös presidentti Kekkonen. Vuonna 1964 perustettu lehti oli hyvä kanava nuorten yhteiskunta-aktiivien ajatusmaailman seuraamiseen, varsinkin poliittisesti räväköinä taistolaisuuden aikoina. Nykyisinkin järjestölehtiä toisinaan postitetaan kansanedustajille ja muille vaikuttajille, sillä yhteiskunnallisen alan opiskelijoiden mielipiteet rehellisessä järjestölehdessä voivat olla tehokasta lobbausta. Yllättävyydessään hienoja Ainejärjestölehden asemaa yhteiskunnassa ja erilaisten aikakauslehtien tulvassa pohti Kontaktin päätoimittaja Pauli Komonen numerossa 4/2007: ”Se ilmestyy milloin sattuu, se sisältää mitä sattuu ja sitä lukevat ketkä sattuu.” Järjestölehti on väistämättä katkonainen, sekalainen ja outo. Mutta tässä on Komosen mielestä juuri sen paras puoli, sillä kevyeen ”pintamoskaan verrattuna ainejärjestölehti on jaloa, viisasta apurahataidetta”. Ainejärjestölehden hienous piilee juuri siinä, että olemattoman laadun- ja sisällönvalvonnan takia lehteen päätyy ennalta-arvaamattoman hienoa sisältöä, joka huonoimmillaankin herättää uusia ajatuksia. T

KTTO: Kapitaali Perustamisvuosi: Käpykaarti 1974, Kapitaali 1992 Päätoimittajat 2011: Jaakko Meriläinen ja Matti Mitrunen ”Meillä on paljon vaihtuvia

Mana: Väki

Taso: Irtolainen

Perustamisvuosi: 1997

Perustamisvuosi: 1996

Päätoimittaja 2011: Emma Rimpiläinen ”Parasta Väessä on spontaanius ja ennakkoluulottomuus: joka numerossa on tosi erilaisia juttuja ihan eri

Päätoimittaja 2011: Jaana Kiesiläinen ”Parasta Irtolaisessa on sen vapaamuotoisuus ja -mielisyys. Toisin kuin monissa muissa ainejärjestölehdissä, Irtolaisessa ei ole teemanumeroita, vaan

palstoja, ja pysyvyyttä

aihepiireistä, mutta jotenkin ne aina

aihe on aina vapaa.

tuovat mielenkiintoiset

onnistuvat liittymään antropologiaan.”

Tuloksena on mainio kevyttä, vakavaa ja kaik-

ja perinteikkäät vakiopalstat. Viime vuonna lehdessä ilmestyi myös keskiaukea-

Stigma ja Stydi: Kajahdus

kea siltä väliltä yhdistävä

man tyttö.”

Perustamisvuosi: 1974 Sospoli, 1984

sillisalaatti.”

Stigma-lehti, 2004 Kajahdus Keho: Kehotus

Päätoimittajat 2011: Minna

Moodi: Tyyppiarvo

Perustamisvuosi: 1992.

Nurminen, Veli Airikkala ja Petra

Perustamisvuosi: 1985

Päätoimittaja 2011: Aleksi

Malin

Päätoimittaja 2011: Kaisa

Mallea

”Lehti luo yhteisöllisyyttä opis-

Kunnas

”Kehotus pyrkii pitämään edes

kelijoiden kesken ja antaa tietoa

”Lehti yhdistää pientä ainejärjestöämme:

jossain määrin pinnalla kehityksen

ainejärjestöjemme toiminnasta,

se informoi tulevista tapahtumista ja antaa

kannalta tärkeitä aiheita.”

alastamme ja alamme opis-

kuvan siitä, missä ja miten tilastotiedettä käy-

kelijoista. Ja samalla tulee se

tetään. Uusille tulokkaille se toimii tärkeänä

maailmakin pelastettua.”

infopakettina tilastotieteestä ja Moodista.”

VOO: Policy Perustamisvuosi: 1978 Päätoimittaja 2011: Antti Ojala

Media: Groteski

Kontakti: Kontakti

”Policy on aktiivinen valtio-opin opiskelijoiden

Perustamisvuosi: 1979

Perustamisvuosi: 1974

äänitorvi, joka laadukkaan opiskelijajourna-

Päätoimittajat 2011: Iiris

Päätoimittaja 2011: Siiri Saastamoinen

lismin ohella valvoo lukijoidensa etuja. Policy

Lagus, Tapio Ikkala, Sonja

”Lehti on olemassa hauskanpitoa

lähetetään kaikille VOO:n jäsenille kotiin.”

Saarikoski, Jussi Sippola

varten. Lehtemme toimii foorumina

”Groteski on ennakkoluulot-

pikkusosiologien asiallisten ja härs-

Polho: Poleemi

tomille ideoille ja hyville teks-

kien ajatusten jakamiseen.”

Perustamisvuosi: 1975

teille avoin julkaisu, joka an-

Päätoimittajat 2011: Simo Ortamo, Veikko

taa viestinnän opiskelijoille

Kannunvalajat: Tutkain

Jarmala, Hanna Marjoranta ja Eetu Jokela

oivan mahdollisuuden

Perustamisvuosi: 1964

”Lehti on mielestäni olemassa ennen kaikkea

päästä toteuttamaan itse-

Päätoimittaja 2011: Tiina Liukkonen

siksi, että poliittisen historian opiskelijoilla

ään ja hankkia arvokasta

”Tutkain tarjoaa avoimen fooru-

on foorumi, jolla parantaa ja harjoitella

kokemusta lehdenteosta.”

min kriittiseen keskusteluun ihan kaikille valtiotieteellisen tiedekunnan

kirjoittajan, kuvittajan tai vaikkapa taittajan taitojaan vapaassa ilmapiirissä. ”

Dilemma: Minervan Pöllö Perustamisvuosi: 1979

opiskelijoille. Tutkaimen tarkoituksena on herättää keskustelua Valtsikassa opiskelusta,

Status: Status-lehti

Päätoimittajat 2011: Vesa Korkku-

työelämään siirtymisestä sekä ajankohtaisista

Perustamisvuosi: 1975

la, Ifeoma Kulmala, Juho Pääkkönen

yhteiskunnallisista aiheista. Lisäksi Tutkain

Päätoimittajat 2011:

”Pöllö kertoo paljon omasta ajas-

rakentaa valtsikalaisten yhteistä identiteettiä,

Otto Halmesvaara ja Topias

taan ja siksi onkin valaisevaa lukea

viihdyttää, valaisee ja inspiroi.”

Haikala

vaikkapa 1990-luvulla julkaistuja

”Jokaisen lapsen unelma on

numeroita.”

saada askarrella oma lehti!”

TUTKAIN 1/2011 • 25

Faktoja, ei mielikuvia

Maahanmuuttajapoliitikot vaativat rakentavaa keskustelua teksti Ozan Yanar kuvat Topi Hulkkonen tappouhkauksia maahanmuuttoministeri Astrid Thorsille, Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti sananvapauden rajoista. Keskustelu maahanmuutosta on kärjistynyt Suomessa äärimmilleen. Huhtikuun eduskuntavaalien kiinnostavimmat maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj, SDP:n Nasima Razmyar ja vihreiden Husein Muhammed pureutuivat kohuttuun vaaliteemaan. karkotettavia

mummoja,

Maahanmuuttokeskustelulla liian suuret mittasuhteet? Maahanmuutosta on puhuttu viimeisen vuoden aikana Suomessa enemmän kuin koskaan. Asian kimpussa ovat olleet niin tutkijat, toimittajat, poliitikot kuin nettikeskustelijatkin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Suomen väestöstä vain 2,9 prosenttia oli ulkomaalaisia. Se on kansainvälisesti verrattuna pieni määrä. Kokoomuksen Fatbardhe Hetemaj ja vihreiden Husein Muhammed ihmettelevätkin, kuinka suureksi maahanmuuttokeskustelu on paisunut. ”Keskustelun lisääntyminen johtuu siitä, että poliitikot olivat 1990-luvulla liian kaunispuheisia eivätkä uskaltaneet puhua maahanmuuton haasteista”, sanoo Hetemaj. Muhammedin mielestä maahanmuutto on poliitikoille helppo aihe, sillä monella maahanmuutta-

jalla ei ole äänioikeutta eikä moni äänioikeutetuista äänestä. SDP:n Nasima Razmyar pitää keskustelua tervetulleena. Hän vakuuttaa, että myös maahanmuuttajat ovat kaivanneet kriittistä keskustelua. Keskustelun laatu ja kapeakatseisuus kuitenkin harmittavat häntä. ”Ei usein kerrota faktoista vaan luodaan pelkoilmapiiriä mielikuvilla”, miettii Razmyar. Perussuomalaiset herättäneet maahanmuuttokeskustelun Perussuomalaiset hätyyttelevät gallupeissa jo vanhoja suuria puolueita eikä suosio johdu pelkästään maahanmuuttopolitiikasta. Talouskriisi, lainanannot EU:n kriisimaille, vaalirahasotkut ja työttömyys ovat olleet synnyttämässä protestimielialaa. Perussuomalaiset pyrkivät esiintymään uutena vaihtoehtona suomalaispolitiikassa. Muhammedin mielestä on harhakuva, että perussuomalaiset asettuisivat kaikkia muita puolueita vastaan: ”Perussuomalaisuus on sekalaista oikeistolaista politiikkaa, jossa myötäillään kokoomusta ja esiinnytään perinteisten vasemmistolaisten puolueiden vaihtoehtona”, Muhammed jatkaa. Hetemaj sen sijaan huomauttaa, että päättäjiä on helppo kritisoida populistisilla lausunnoilla ilman konkreettisia parannusehdotuksia. Perussuomalaisten nousun ja keskustelun aktiivisuuden myötä maahanmuuttokriittisiä ääniä kuullaan kuitenkin yli puoluerajojen. Esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen aiheutti kohun lainaamalla perussuomalaisten käyttämää ”Maassa maan tavalla” -slogania. Razmyaria harmittaa, että

Husein Muhammed 26 • TUTKAIN 1/2011

puolueen maahanmuuttolinjaa mustamaalataan keskittymällä yhteen lausahdukseen. ”Sillä sanonnalla haluttiin muistuttaa maahanmuuton oikeuksista ja velvollisuuksista”, hän mainitsee.

‘‘

Päättäjiä on helppo kritisoida populistisilla lausunnoilla ilman konkreettisia parannusehdotuksia.

’’

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman puolestaan ehdotti kiintiöpakolaisten vastaanoton lopettamista ja Suomen monikulttuuristumisen estämistä. Hetemaj pitää mielipide-eroja ja itsenäistä ajattelua vain vahvuutena: ”Vihreissä potkitaan ihmisiä ulos, kun ajatukset eivät ole yksi yhteen muiden edustajien kanssa. Meiltä löytyy niin liberaaleja kuin konservatiivisiakin.” Maahanmuuttajilta vaaditaan sopeutumista Joidenkin maahanmuuttajien sopeutumattomuus kantaväestöön ja syrjäytyminen suomalaisesta yhteiskunnasta ovat nousseet maahanmuuton haasteiksi. Hetemaj myöntää, että joillakin ihmisillä on asenneongelmia. ”On täyttä roskaa, että kaikki maahanmuuttajat haluaisivat sopeutua Suomeen”, hän kommentoi. Haastatellut maahanmuuttajaehdokkaat asettavatkin maahanmuuttajille velvollisuuksia. He ovat yksimielisiä siitä, että suomen kieli on opeteltava ja Suomen lakia noudatettava. ”Maahanmuuttajille ei voida myöntää erityisoikeuksia heidän tapakulttuurinsa vuoksi, jos siihen kuuluu Suomen lain mukaan laittomuuksia”, Muhammed kuvailee. Monikulttuurisuus ei saisi myöskään tarkoittaa valtakulttuurin köyhtymistä. Ehdokkaat eivät luopuisi suomalaisista perinteistä tasa-arvon nimissä. Suvivirren kristillisten sanojen muuttamisesta on laajasti väitelty peruskouluissa. ”Miksi ihmeessä Suomen pitäisi luopua omista perinteistä? Kosovo ei ikinä muuttaisi perinteitään, jos siellä olisi pahastuneita maahanmuuttajia.” Hetemaj ihmettelee.

Kotouttaminen selkeyttää pelisääntöjä Ehdokkaat korostavat valtion roolia kotouttamisessa. Valtion pitäisi tukea maahanmuuttajia kielen oppimisessa, lakiin perehtymisessä ja työllistymisessä. ”Automaattinen kielenopiskelu koskee vain pakolaisia. Muilla se on omasta aloitteesta kiinni. Yhteiskunnasta, byrokratiasta ja laista ei ole informaatiota tarjolla. Kielikursseja on kysyntään verrattuna liian vähän”, Muhammed kiinnittää huomiota. Razmyar on samoilla linjoilla. ”Kieliopetuksen pitäisi olla jatkuvaa. Yhtä kielikurssia voi seurata puolen vuoden tauko, jolloin kielitaito ruostuu. Kielenopetus pitää sitoa työhön, työharjoitteluun tai oppisopimukseen, jotta ollaan kosketuksissa valtaväestöön eikä olla kotinurkilla.” Kotouttamispolitiikka tarvitsee ehdokkaiden mielestä enemmän resursseja. Säästöpaineiden alla olevalla julkisella sektorilla ei tähän kuitenkaan ole varaa. Hetemaj korostaakin maahan muutt aj i e n Jos nyt ei satsata yhteiskuntaan omaa aktiivisuutsopeuttamiseen, se tulee ta kotoutumisessa. myöhemmin paljon kalliimmaksi. ”Kun me tulimme Suomeen, ei ollut kotouttamislakia. Me jouduimme käyttämään maalaisjärkeä.” Muhammed huomauttaa, että kotouttamisresursseista leikkaaminen olisi virhe. ”Jos nyt ei satsata yhteiskuntaan sopeuttamiseen, se tulee myöhemmin paljon kalliimmaksi.” Ehdokkaat näkevät parantamista myös kantasuomalaisten asenteissa. Yksittäisten ryhmien haukkuminen huolettaa. ”Kotoutuminen on kaksisuuntaista. Toivon, että kantaväestö ei suhtautuisi ihmisiin eri tavalla erilaisen ihonvärin tai uskonnon perusteella”, sanoo Razmyar.

‘‘

Nasima Razmyar

’’

TUTKAIN 1/2011 • 27

Kuka saa tulla Suomeen? Maahanmuuttokriitikot arvostelevat Suomen maahanmuuttopolitiikkaa liian löysäksi. Ehdokkaiden mielestä Suomi on kuitenkin pysynyt hyvin EU:n ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimissa rajoissa. Ulkomaalaislakia tiukennettiin entisestään viime elokuussa suojaamaan väärinkäytöksiltä perheen yhdistämis- ja EU-kansalaisten turvapaikkahakemistapauksissa. Ehdokkaat hyväksyvät työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton. Hetemaj painottaa kuitenkin, että Suomen tulisi ottaa vain sen verran pakolaisia kuin pystyy hyvin kotouttamaan. Razmyar huomauttaa, että työperäisen maahanmuuton sijaan pitäisi ensisijaisesti työllistää kotimaan työttömät. Todellisuudessa Suomeen hakevien ulkomaalaisten määrä on todella pieni. Razmyarin mukaan hakemusten määriä ei voida edes verrata muihin Pohjoismaihin, puhumattakaan Etelä-Euroopan maista. Sen sijaan Muhammedin mielestä on ongelmallista, että Suomi ei houkuttele tarpeeksi osaavia ja koulutettuja maahanmuuttajia. ”En valitettavasti usko, että moni koulutettu maahanmuuttaja vapaaehtoisesti haluaisi Suomeen, jos saisi mahdollisuuden valita muiden EU-maiden väliltä”, Muhammed kuvaa nykytilannetta.

pelkästään suomalaiseksi, koska ihminen voi samanaikaisesti olla eurooppalainen, suomalainen, helsinkiläinen ja muutakin: ”Identiteetit eivät poissulje toisiaan.” Erilaisuus ja monikulttuurisuus arkipäiväistyvät Suomessa. Joidenkin vuosikymmenien jälkeen on tavanomaista, että erivärinen on Suomesta kotoisin. Tämä vaikuttaa katukuvan lisäksi myös suomalaiseen politiikkaan. Razmyar tiivistää: ”Kymmenen vuoden päästä joka neljäs oppilas pääkaupunkiseudun kouluissa on muu kuin syntyperäinen suomalainen. Uskon, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus päästä eduskuntaan ja heidän kasvavilla äänillä on vaikutusta politiikassa.” T

Husein Muhammed (Vihreät) • Syntynyt Irakin Kurdistanissa 1980, Suomeen vuonna 1994 • Juristi Pakolaisneuvonta ry:ssä • Oikeustieteen maisteri

Maahanmuuttajat muuttavat suomalaispolitiikkaa Maahanmuuttovastustajat pelkäävät suomalaisen kulttuurin tuhoutuvan, kun Suomeen muutetaan ulkomailta. Suomalaiset ja heidän arvonsa ovat muuttuneet kautta aikojen eikä muutos lopu, vaikka Suomi sulkisi ovensa. ”Ei ole olemassa yhtenäistä maahanmuuttaja- ja kantasuomalaiskulttuuria, jotka olisivat täysin erillään toisistaan. Maahanmuuttajat sijoittuvat eri suomalaisalakulttuureihin. Monilla maahanmuuttajilla saattaa olla enemmän yhteistä suomalaisten kanssa kuin muiden maahanmuuttajien kanssa”, toteaa Muhammed. Ehdokkaat eivät usko monikulttuurisuuden uhkaavan suomalaista kulttuuria ja perinteitä. He näkevät itsensä suomalaisten ehdokkaina, mutta eivät halua peittää ulkomaalaisia juuriaan. Muhammedin mukaan ei ole tarvetta kulttuurisesti muuttua 28 • TUTKAIN 1/2011

• Kirjoittanut kirjan ”Yhtä erilaiset – Islam ja suomalainen kulttuuri”

Nasima Razmyar (SDP) • Syntynyt Afganistanissa 1984, Suomeen vuonna 1992 • Projektipäälikkö Monika-Naiset ry:ssä • Vuoden pakolaisnainen 2010 • Opiskelee yhteisöpedagogiksi (AMK)

Fatbardhe Hetemaj (Kokoomus) • Syntynyt Kosovossa 1985, Suomeen vuonna 1992 • Valmistuu kesällä kauppatieteiden maisteriksi • Vuoden pakolaisnainen 2009 • Viime joulukuun HS-gallupin mukaan eduskuntavaalien yhdeksänneksi vetovoimaisin ehdokas Helsingin vaalipiirissä.

Fatbardhe Hetemaj

hallitus

kannun kahvassa Tätä et tiennyt Kannunvalajien tuoreesta puheenjohtajasta: hän on käynyt pikkupoikana shakkikilpailuissa ja opettanut sivarivuotenaan murhaajille tietokoneen käyttöä. Kuivan brittiläisen tilannekomiikan ystävä pitää edustamisesta ja puheiden pitämisestä, mutta ei halua Kannun henkilöityvän häneen. teksti Liisa Aalto kuva Lauri Haavisto oulusta kotoisin oleva Janne Lardot opiskelee sosiaalipolitiikkaa viidettä vuotta. Viime marraskuussa hänet valittiin tiedekuntajärjestömme puheenjohtajaksi selvällä äänienemmistöllä. Edelliset kaksi vuotta Lardot vaikutti Stigman hallituksessa, eikä hän ennen viime lokakuuta ollut lainkaan varma ehdolle asettumisestaan. Mutta koska hän pitää yliopistoelämästä, tiedekunnastamme, järjestötoiminnasta ja valtsikalaisista, oli päätös lopulta helppo. Puheenjohtajuus on Janne Lardot’lle kunnia-asia, ja hän suhtautuu tehtävään sen vaatimalla vakavuudella ja sopivan rennolla otteella. Puheenjohtaja Lardot, mitä CV:ssäsi lukee? Työkokemuksen osalta CV:ssäni lukee, että olen sählännyt tekstiviestisovellusten parissa silloisella Radiolinjalla ja valuttanut hanaolutta baarissa Tom Cruisen Cocktail-elokuvan hengessä. Siviilipalveluksen suoritin aikoinaan Katajanokan vankilassa IT-asiantuntijana. Koulutuksen osalta CV:ssäni kerrotaan, että olen laskentatoimen merkonomi. Innostuin opiskelusta toden teolla vasta aikuislukiossa. Sosiaalipolitiikkaa päädyin lukemaan hieman sattuman kautta: Töölön kirjaston hyllystä ei löytynyt muita valtsikan pääsykoekirjoja.

Mitä puheenjohtaja tekee? Puheenjohtaja vetää kokouksia ja vastailee sähköpostiviesteihin, joita tulee välillä 50 päivässä. Muiden hallituslaisten tavoin osallistun kaikenlaisiin järjestelytehtäviin sohvien kantamisesta ja yösii-

‘‘

vouksista Tallinnan Tulevaisuudessa toivon ostosreissuihin. Kannun nostavan profiiliaan ja Vaikka jokaisella hankkivan sen ikioman tilan, hallituksemme jäsejosta on haaveiltu jo pitkään. nellä on oma vastuualueensa, olen minä aina lopullisessa vastuussa kaikesta. Edustustehtäviä on myös paljon. Nautin ihmisten tapaamisesta ja pidän mielelläni puheita.

’’

Millainen on Kannun uusi hallitus? Mitkä ovat sen haasteet? Meillä on innokas ja ahkera porukka. Hallituslaisemme ovat mahtavia tyyppejä ja arvostan jokaisen heistä antamaa panosta. Haasteenamme on varmaankin se, että hoidettavia asioita on paljon. Toivonkin, ettei kukaan meistä väsy työmäärään; tämänhän on tarkoitus olla hauskaa yhdessä tekemistä.

Mikä on Kannunvalajat ry:n merkitys? Kannu merkitsee varmasti eri ihmisille eri asioita. Aiemmin se tuntui minusta etäiseltä, mutta nyt kun olen Kannun toiminnassa mukana, tiedän että järjestöllämme on tärkeä rooli valtsikalaisten yhteensaattajana: mikään tiedekuntamme yksittäinen ainejärjestö ei voi koota kaikkia opiskelijoitamme yhteen. Lisäksi Kannunvalajat ajaa tavallisten valtsikalaisten etuja ja edustaa heitä tiedekuntaan ja muihin järjestöihin päin. Tulevaisuudessa toivon Kannun nostavat profiiliaan ja hankkivan sen ikioman tilan, josta on haaveiltu jo pitkään. huhujen mukaan Janne Lardot kehittelee mielellään sosiaalipoliittisia vitsejä. Pyysinkin häntä haastattelun alussa kertomaan yhden. Lardot pahoitteli, ettei ole tottunut vitsailemaan tuosta noin vain, saati sitten selvinpäin. Hetken mietittyään hän lohkaisi kuitenkin jotakin - painokelvotonta tosin. Pari päivää myöhemmin Jannelta tulee viesti: ”Hei, olen Janne Lardot ja puhun köyhien ja vähäosaisten puolesta. He sanovat moi!” Jos edellinen ei naurattanut ja haluat mieluummin kuulla, mitä Freudin äidille tapahtui, löydät Lardot’n varmasti valtsikan seuraavista bileistä. T

TUTKAIN 1/2011 • 29

Mitä Valtsika lukee? teksti & kuvat Karolina Miller Vai lukeeko Valtsika oikeasti mitään? Käytävillä puhutaan kirjatenttiahdistuksesta ja kurssikuvaukset pursuavat kirjallisuutta, joka vaihtelee relevantin ja uskomattoman turhan välillä. Tutkain selvitti, jaksaako valtsikalainen tarttua kirjaan opintojen ulkopuolella, ja jos jaksaa, niin minkä ihmeen takia? Neljää opiskelijaa pyydettiin kertomaan lukutottumuksistaan ja lempikirjoistaan. Kaksi heistä antoi moitteita Dostojevskille.

1. 2. 3. 4. 5.

Hannu Kivimäki, 25, kansantaloustiede 1. Intensiivisten opiskeluperiodien jälkeen ehtii yleensä lukea, samaten lomilla. 2. Luen fiktion sijaan tietokirjallisuutta. Siihen liittyen minua kiinnostavat kaikki eri genret. Monet aiheista liittyvät kuitenkin opiskelemaani alaan. Välillä on jopa vaikeaa löytää aihetta, joka ei liittyisi mitenkään talouteen. 3. Steven Pinkerin The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature. Suosittelen sitä kaikille. 4. Minulla on ylikehittynyt mielenkiinto kaikkea kohtaan. Tilaan Amazonista suurimman osan kirjoista, ja niitä tuleekin ostettua

paljon. Amazonissa olevien arvostelujen avulla voi löytää hyviä ja laadukkaita kirjoja. Kirjoista tarttuneiden faktojen merkitys on kaksinainen: niillä voi päteä tai häätää ihmiset ympäriltä. 5. Luen yleensä samaan aikaan noin 30:a eri kirjaa. Yksi hyvä on John J. Rateyn Spark: The Revolutionary New Science of Exercise and the Brain. Se kertoo liikunnan vaikutuksista aivoihin.

30 • TUTKAIN 1/2011

Ehditkö lukea vapaa-ajalla? Millaista kirjallisuutta luet? Liittyykö se opiskelemaasi alaan? Mikä on lempikirjasi? Miksi luet? Mitä lukeminen antaa sinulle? Jos sinulla olisi rajattomasti vapaa-aikaa, mihin kirjaan haluaisit tarttua juuri nyt?

Vili Lähteenoja, 22, sosiaali- ja kulttuuriantropologia 1. Luen yleensä kausittain: joskus useamman tunnin päivässä, toisinaan en ollenkaan. 2. Luen enimmäkseen klassikoita, mutta myös paljon filosofisia kirjoja. Kotimaisten ja ulkomaisten kirjailijoiden välille en tee eroa. Enemmän luen kuitenkin ulkomaalaisten kirjailijoiden teoksia. Ranskalaiset ovat välillä ärsyttäviä, ja klassikoista mainitakseni: Karamazovin veljekset on surkea kirja. 3. Oscar Wilden tuotanto. 4. Lukemisen tarve sijoittuu jonnekin itsensä kehittämisen ja pätemisen välimaastoon. Kyse on henkisen pääoman hankkimisesta. Klassikoita luen, koska niihin viitataan todella usein yhteiskunnallisissa teorioissa ja ne ovat pohjana yleissivistykselle. 5. Haluaisin lukea Juha Itkosen kirjan Seitsemäntoista.

Juho Pääkkönen, 23, käytännöllinen filosofia 1. En pahemmin. Joudun lukemaan niin paljon tentteihin, että vapaa-ajan lukeminen jää vähemmälle. Lomilla tulee kuitenkin luettua. 2. Luen enimmäkseen fiktiivistä kirjallisuutta, mutta myös hälyttävän paljon filosofisia teoksia. Kaunokirjallisuuteen on toisinaan vaikea suhtautua, sillä saatan lukea sitä samalla tavalla kuin kurssikirjoja – analysoiden liikaa. Koska aika on rajallista, en lue mitä vain, vaan yritän panostaa hyviin kirjoihin. Mielessäni on listoja kirjoista, jotka haluaisin lukea ja usein tartun myös sellaisiin, joita kaverit ovat kehuneet. 3. Erittäin vaikea sanoa. Jos pitää mainita yksi, se olisi Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Venäläiset kirjailijat ovat yleensä hyviä, mutta mielestäni esimerkiksi Dostojevskin tuotanto on laadultaan vaihtelevaa. 4. Taustalla on halu kehittyä kirjoittajana ja myös yleinen tarve kehittää itseään. 5. Haluaisin lukea pöydälläni lojuvan Kafkan Nälkätaiteilijan novellikokoelman. Julia Uotila, 20, sosiaalipsykologia 1. Lomilla tulee pakostikin tartuttua johonkin kirjaan. Olen myös ottanut yleisen kirjallisuustieteen kursseja, joiden aikana luetaan paljon erilaisia teoksia. 2. Luen vaihtelevasti sekä tieteellistä tekstiä että kaunokirjallisuutta. Saatan koulussa opiskeltavista asioista innostuneena tarttua johonkin ajankohtaiseen teokseen. Kirjallisuustieteessä luemme ja analysoimme erilaisia klassikoita, kuten Tolstoita ja Dantea. Olen oikeastaan oppinut aivan uuden tavan lukea näitä ajattomia klassikoita. 3. En osaa yhtään sanoa! Niitä on liikaa. 4. Kaunokirjallisuus yleensä tasapainottaa koulussa opiskeltavia asioita. En kuitenkaan lue mitä tahansa, vaan kirjan tyyli ratkaisee jatkanko lukemista. Chick-lit -kirjallisuudesta en esimerkiksi välitä. Lukeminen merkitsee minulle usein rentoutumista. 5. Olen jo pitkään halunnut lukea loppuun Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon. T

Juho Pääkkönen

Julia Uotila

Vili Lähteenoja

TUTKAIN 1/2011 • 31

Kaavaton & vapaa teksti & kuvat Minna Mayer

Ammatti-identiteetin muodostaminen on hankalaa puuhaa. Melkeinpä käy työstä, jos sitä yrittää pakottaa. Me täältä valtiotieteellisestä emme valmistu tiettyyn työhön eikä meille tuputeta tiettyä elämisen tai olemisen mallia fuksivuodesta saakka. Luulin aluksi, että valmiin kaavan puuttuminen alallamme olisi heikkous. Nyt ajattelen toisin. ammatti-identiteettiä koskevissa keskusteluissa yhteiskuntatieteilijät esitetään lähes aina väliinputoajina. Emme ensi näkemältä vaikuta vahvimmalla ammatti-identiteetillä varustetuilta asiantuntijoilta. Uskallan kuitenkin väittää toisin.

Fuksivuonna meistä ei leivota yhtä massaa, ainakaan samoin kuin teekkareista tai kyltereistä. Heillä ryhmäyttäminen on tehokasta, ja se tapahtuu ennen kuin nopeimmatkaan ehtivät ajatella itseään muista erillisinä – yksilöinä. Leima painetaan otsaan nopeasti. Pidätte tekniikasta ja matematiikasta, äänestätte kokoomusta, haluatte yritysjohtajiksi... Meille muille he vaikuttavat olevan yhtä iloista porukkaa. Keksitään kivoja kep32 • TUTKAIN 1/2011

posia ja kaikilla on hauskaa. Onhan? Luin äskettäin jutun työuupumuksesta, jossa haastateltiin erästä diplomiinsinööriä. Hän oli kokenut olleensa kahden vuosikymmenen ajan väärällä

sessä tämä kerrotaan suoraan opintojen alussa ja luemme siitä myös kirjoista. Jokainen meistä osaa siteerata Nikomaioksen etiikkaa. Kaikki yhdessä: raha ei ole se hyvä jota etsimme, vaan sillä on arvoa

alalla. Vasta 46-vuotiaana hän uskalsi irtisanoutua ja hakeutua haaveammattiinsa. Viime vuosina julkisuudessa on esitetty yhä enemmän näitä tarinoita pyörästä hypänneistä, todellisen itsensä löytäneistä elinkeinoelämän entisistä vaikuttajista, nykyisistä sankareista. Burnoutin jälkeen he ovat löytäneet arjen merkityksen lopulta juuri merkityksistä, ei materiasta. Tämä juna kulkee yhteen suuntaan. Vai oletteko koskaan kuulleet alan töissä työskentelevästä yhteiskuntatieteilijästä, joka valittaisi työn pinnallisuudesta?

ainoastaan jonkin muun hankinnassa. Jokainen valtiotieteellisestä valmistuva (ja suurin osa fukseistakin) tietää, ettei hieno jakkupuku tee itsevarmaa osaajaa vaan sen pitää tulla sisältäpäin. Kaikilla kovan paineen, pitkien päivien ja vastuullisen työn yhdistelmä ei kuitenkaan johda loppuun palamiseen. Esimerkkinä mainittakoon poliitikot, joilla usein on yhteiskuntatieteellinen tausta. Mikä sitten erottaa ne, jotka jaksavat niistä, jotka eivät? Adam Rudolph on todennut, että ihmisen identiteetti näyttäytyy toden hetkillä. Jos sinulla ei ole vankkaa ammatti-identiteettiä, olet pulassa. Mietitäänpä valtiotieteiden maisteri Ilkka Armas Mikael Kanervaa. Lukemattomista kriiseistä huolimatta Ike, 63, on vaaleissa jälleen kerran ehdolla. Facebookista hänet löytää nimellä Meidän mies. Toinen käsittämätön jaksaja on Alexander Stubb. Olen kunnioittanut häntä siitä lähtien, kun tapasimme sattumalta eräänä aamuna klo 6.30 Kolmen sepän patsaalla. Alexilla oli asiaa eurovaaleista ja itse yritin rämpiä aamuvuoroon Alkoon.

Samanlaisuutta vai samankaltaisuutta? Olen lukenut kyseisiä työuupumusjuttuja aina hieman huvittuneena. En toki naura ongelmalle, vaan sille, miten monelle rahan kyvyttömyys tuottaa suoraa hyvinvointia on yllätys. Meillä valtiotieteelli-

Entäpä sitten pääministerimme? Tätä keskeistä poliittista virkaa ovat hoitaneet Holkerin kaudesta lähtien valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet henkilöt: Harri, Esko, Paavo, Matti ja Mari. Poikkeuksen sääntöön tekee Anneli, oikeustieteen kandidaatti. Onko sattumaa, että hänen kautensa jäi tyngäksi? Väitän, että on olemassa perustavanlaatuinen ero yhteiskuntatieteilijöiden ja massatutkintojen suorittajien identiteeteissä. Eri opinahjot tuottavat erilaisia ammatti-identiteettien rakennelmia – toiset heikompia ja toiset vahvempia. Kysyin eräältä teekkarilta kokeeko hän olevan samankaltainen vai samanmielinen vertaisryhmänsä kanssa. Vastaus oli samankaltainen. Ulkosyntyisen identiteetin selvin merkki lienee suora samaistuminen vertaisryhmään. Onko hedelmällisempää viettää varhainen aikuisikä sovittamalla omaa identiteettiä tarjolla olevaan kaavaan, vai viettää se oivaltamalla oman identiteetin eri vahvuuksia rajoitta? Ulkosyntyinen identiteetti ei voi olla yhtä kestävä kuin sisäsyntyinen. Väitän, että yhteiskunnallemme on epätäydellisten identiteettiprosessien kautta syntynyt valtavasti henkistä velkaa. Kasvavaan valtionvelkaamme yhdistettynä tilanne on taloudellisesti jopa vaarallinen. Työelämässä tarvitaan motivoituneita työntekijöitä, ei itseään edelleen etsiviä aikuisia.

‘‘ ’’ Minua ei ole koulutettu väheksymään muita, vaan kunnioittamaan kaikkia.

Yhteiskuntatieteilijän koodi Valmistumista odotellessa olen haikeana pohtinut opinahjomme erityislaatuisuutta. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, miten helppoa opiskelu tiedekunnassamme on ollut. Koska kukaan ei etsi absoluuttista totuutta, tuomitseminen näkökulmapainotusten perusteella on silkkaa ajanhukkaa. Vaikka uudet naamat ovat kursseilla jännittäneet, ystäviä on ollut helppo löytää. Opintojen loppupuolella heitä onkin kertynyt hyvä otos niin hallituksesta kuin oppositiosta, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei samanmielisyytemme johdu yhteisistä elämänarvoista vaan kunnioituksesta. ”Mutta ethän sä valmistu miksikään”, oli entisen esimieheni kommentti, kun pyysin palkankorotusta kandiksi valmistumisen jälkeen. Loukkaannuin, mutta myöhemmin ymmärsin miksi olen voittaja. Minua ei ole koulutettu valtiotieteellisessä tiedekunnassa väheksymään muita, vaan kunnioittamaan kaikkia. Tästä ymmärryksestä on työelämässä monin verroin enemmän hyötyä kuin suorasta ylimielisyydestä. Meille tämä on itsestään selvää, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Professori Alf Rehnin mukaan tutkimuksetkin osoittavat, että ”työelämässä tarvitaan myös niitä hankalia tyyppejä” (Taloussanomat, 13.2.2011). Tavataan työelämässä Osallistuin viime vuoden ajan SVAL:n mentorointiohjelmaan. Suosittelen sitä kaikille pian valmistuville. Prosessin aikana mietittiin erityisesti osaamisen

kehittämistä työelämän näkökulmasta. Omalla kohdallani parasta antia oli vuorovaikutus samanmielisen mentorin kanssa ja se, miten oma identiteettini kiteytyi harjoitusten ohessa kuin itsestään. Ohjelman loputtua minulla oli selvä käsitys siitä, mitä olen. Samaan aikaan palautettu gradu sulki ympyrän. Valmistumisen korvilla huomasin yllättäen olevani valmis. Se on hieno tunne. Sitä

mukaa kun sisäinen valaistumisen taso kasvoi, arvostukseni ulkoisia ammattisymboleita kohtaan karisi. En koe tarpeelliseksi mainostaa tutkintomme lisäarvoa muille tai keksiä meille kivaa määrittelevää lempinimeä. Muiden ajatuksilla tai mielikuvilla ei ole mitään väliä vaan riittää, että tiedän itse kuka olen ja mitä haluan. Me valtiotieteilijät luomme työllämme merkityksiä koko yhteiskuntaan. Kaavaton ja vapaa koulutuksemme antaa meille oikeat eväät – järjestelmään pitää vain luottaa. En ole enää huolissani pärjäämisestäni, sillä tiedän, että teitä samanmielisiä löytyy kaikkialta, jonne haluan urallani edetä. Päätän tämän kirjoituksen samoilla sanoilla, joilla dekaani Hannu Niemi aloitti omat opintoni. Valtiotieteellisessä opiskelu on etuoikeus. T TUTKAIN 1/2011 • 33

kuka beatle olisit? teksti Iida Sofia Hirvonen kuvitus Anu Paajanen

oli voimakastahtoinen, vahvoihin kokemuksiin heittäytyvä ja idealistinen koleerikko. Hän ei pahemmin pyrkinyt mielistelemään tai kaunistelemaan asioita, vaan halusi toteuttaa intohimoiset näkemyksensä loppuun saakka. John Lennonilla oli kompromisseja karttavana taiteilijana myös helposti riitaantuvan ja vaikean henkilön maine. Tyypillisen Lennon-veisun lyriikat kuvasivat voimakkaita tunnetiloja, mielipiteitä tai visuaalisia näkyjä. john lennon

paul mccartneyn voidaan nähdä edustavan ekstroverttiä sangviinista ihmistyypiä, joka suhtautuu maailmaan kirkassilmäisesti ja kerää vaikutteita eri puolilta. McCartney oli sosiaalisena seurapiirihaina kiinnostunut ihmisistä ja Beatlesin puhtoisen julkisuuskuvan ylläpitämisestä. Hänen kirjoittamansa musiikki tukeutuu kokeellisimmillaankin tuttuihin harmonioihin ja traditioihin. Lyriikkapuolella McCartneyn tekstit lähentelevät moninaisine henkilöhahmoineen ja tuokiokuvineen kaunokirjallista kerrontaa.

34 • TUTKAIN 1/2011

Beatlesiä on tutkittu hyllymetreittäin akateemisissa korkeuksissa asti ja yhtyeen ilmiömäisyyttä on selitetty muun muassa nelikon sisäisellä henkilökemialla. Neljä tyystin erilaista persoonaa näyttivät täydentävän toisiaan ja ainakin alkuun kykenevän saumattomaan yhteistyöhön. ihminen on jo evoluution saatossa kehittyneiden aivojensa jähmeiden toimintamekanismien armoilla taipuvainen luokitteluun ja yleistyksiin. Monet tuntevatkin osittain vastentahtoista intohimoa horoskooppeja sekä erilaisia persoonallisuuden kärjistettyjä tyypittelyteorioita kohtaan. Keskiajalla arabialaiset lääkärit jakoivat ihmiset neljän perusnesteen mukaisesti sangviiniseen, koleeriseen, melankoliseen sekä flegmaattiseen persoonallisuustyyppin. Nämä karkeat jaottelut ovat säilyneet psykologiassa elinvoimaisina näihin päiviin saakka ja jopa Beatlesin neljä jäsentä tuntuvat kukin osuvan tyyppien kuvauksiin. Keneen heistä sinä samaistut?

george harrison,

rauhallinen ja arvoituksellinen komppikitaristi, oli monen tyttöfanin päiväunten kiintiöhahmo sekä luova lauluntekijä, joka karsasti introverttina henkilönä alusta alkaen maailmansuosiota ja levottomia stadionkonsertteja. Beatles lopettikin kiertueet vuonna 1966 ja bändi matkasi Intiaan, missä George sai muutkin yhtyeen jäsenet kiinnostumaan ja hakemaan vaikutteita meditaatiosta ja mystiikasta. oli sovitteleva ja humoristinen flegmaatikko, joka ei pyrkinyt Beatlesin aikana kovinkaan kiihkeästi parrasvaloihin eikä osallistunut laulujen tekoon kuin poikkeustapauksissa. Ringon tekemät kappaleet oli helppo tunnistaa yksinkertaisesta tarttuvuudesta ja monotonisesta laulannasta. Ringo tasapainotti nelikkoa ja oli ainoa Beatlesin jäsen, joka pysyi läheisissä väleissä jokaisen entisen bänditoverinsa kanssa hajoamisen jälkeenkin. T

ringo starr

alumni

Kampukselta Espalle

vauhdikkaasti kahdessakymmenessä vuodessa

Tuula Haatainen oli ilmeisen tehokas jo opiskeluaikoinaan: Vuonna 1985 hän oli pääaineensa sosiaalipolitiikan ainejärjestön puheenjohtaja. Graduvaiheessa hän taas työskenteli Kelalla tutkimusapulaisena ja sai ensimmäisen lapsensa. Nyt Haatainen tekee jopa 15-tuntisiksi venyviä työpäiviä apulaiskaupunginjohtajana. Tutkain vieraili hänen työhuoneessaan kaupungintalolla. Haatainen tarjosi suklaakonvehteja; oli sattumoisin hänen syntymäpäivänsä. teksti Liisa Aalto kuva Emilia Suokko ennen siirtymistään apulaiskaupunginjohtajaksi Tuula Haatainen toimi usean vuoden ajan politiikassa: demareiden naisjärjestön pääsihteerinä, kansanedustajana, opetusministerinä ja sosiaali- ja terveysministerinä. Vuodesta 2007 hän on vastannut Helsingin kaupungin sivistystoimesta ja henkilöstöhallinnosta. Apulaiskaupunginjohtajan vastuualueet ovat moninaiset: opetuksesta kulttuuriin ja liikunnasta nuorisoasioihin.

TYÖELÄMÄ Millainen on tavallinen työpäiväsi? Tavallista työpäivää ei ole, mutta yleisesti ne ovat pitkiä, 8-15tuntisia. Päivät täyttyvät muun muassa kokouksista: tapaan lautakuntia ja johtokuntia. Maanantai-iltaisin on aina kaupunginhallituksen kokous ja joka toinen keskiviikko valtuuston kokous.

‘‘

Kaipaan vapautta ja hulluttelua, hienoja keskusteluja ja toimintaa järjestöissä.

’’

Mikä on työssäsi parasta? Entä tylsintä? Parasta työssäni on vaihtelevuus ja mahdollisuus laittaa itsensä likoon joka päivä. Työtahti on kova, mutta tehtävät monipuolisia ja kiinnostavia. Tylsintä puolestaan on se, etten ehdi iltaharrastuksiini. Välillä taitankin työmatkat metron sijaan juosten.

Millaiset asiat ovat olleet tärkeitä uralla etenemisessä? Tärkeintä on ollut valmius kehittää itseään koko ajan. Pidän esimerkiksi huolta kielitaidostani ja luen paljon faktaa ja fiktiota. Välillä on myös uskallettava heittäytyä ja ottaa riskejä. OPISKELUELÄMÄ Millainen opiskelija olit? Päivät opiskelin tiiviisti ja illat vietin järjestöissä. Toimin muun muassa opiskelijapolitiikassa, HYY:n edustajistossa ja Stigman hallituksen puheenjohtajana. Lisäksi ehdin harrastaa juoksua ja

muuta urheilua. Viikonloput ja lomat tein töitä, jotta saatoin kesäisin lähteä kiertelemään junalla Eurooppaa. Ensimmäinen lapseni syntyi opintojeni loppuvaiheessa. Gradun sain valmiiksi, mutta viimeiset tentit jäivät roikkumaan vuosiksi. Mitä kaipaat opiskeluajoilta? Kaipaan vapautta ja hulluttelua, hienoja keskusteluja ja toimintaa järjestöissä. Hauskimmat muistoni liittyvät osakuntabileisiin; toimin osakuntani huvipäällikkönä opintojeni alussa. Millaista hyötyä koet tutkinnosta olleen? Valtiotieteen maisterin tutkinto antaa laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Se auttaa hahmottamaan yhteiskuntaa ja sen lainalaisuuksia, ja hankkimaan tietoa eri ilmiöistä. T JOS NYT SAISIT VALITA: Opintolaina ☑ vai osa-aikatyö ☑? Nopea valmistuminen ☐ vai rennompi opiskelutahti ☑? ”Maisterivaiheessa voi höllentää opiskelutahtia hankkiakseen työkokemusta.”

Vinkki valtsikalaiselle: ”Opiskele sitä, mikä kiinnostaa, mutta myös sitä, mitä uskot tarvitsevasi työelämässä.”

TUTKAIN 1/2011 • 35

facebook ahdistaa opiskelijaa teksti Vilma Hakala kuvitus Charis Tsevis Opiskelijoiden perjantai-ilta on siirtynyt ainejärjestöbileistä Facebookiin ja verkostoitumisen kannalta siellä on pakko olla. Tämä ahdistaa ja aiheuttaa riippuvuutta, mutta silti vain harva on todella lopettanut Facebookin käytön. ”Facebook on yliopiston sosiaalinen kokemus internetissä”, uhoaa Jesse Eisenbergin esittämä Mark Zuckerberg elokuvassa Social Network. Vaikka nykyisin Facebook on levinnyt ympäri maailmaa ja sitä käyttää yli 500 miljoonaa ihmistä, on sillä edelleen vahva merkitys nimenomaan opiskelijaelämässä. Monelle liittyminen tapahtuukin juuri opintojen alkamisen yhteydessä. Kuitenkin yhä useampi opiskelija on alkanut kokea Facebookin käytön myös ahdistavaksi ja on esimerkiksi rajannut Facebook-profiilinsa tiedot näkyviksi vain valitulle joukolle Facebookkavereista. Jotkut ovat lopettaneet Facebookin käytön kokonaan. Mitä vaikutuksia tällä on sosiaalisiin suhteisiin ja mitkä ovat syyt ahdistuksen taustalla? Tarkistelua takki päällä Eräs keskeisimpiä Facebookin käyttöön liittyviä ongelmia on sen riippuvuutta aiheuttava vaikutus. Tämä on usein vahvasti tunneperäistä, sillä käyttäjällä on Facebook-kavereihinsa jonkinlainen todellinen tunneside. Tärkeää on myös oman identiteetin ilmaiseminen profiilisivun kuvien ja statuspäivitysten kautta. Tästä seuraa, että Facebookiin käytetään paljon aikaa. - Viime aikoina on pelottanut se, kuinka riippuvainen Facebookista olen. Useimmiten sivujen tsekkaaminen on ensimmäinen asia, jonka teen kotiin tultuani - toisinaan vielä takki päällä,

‘‘

’’

Nykyään olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluan.

36 • TUTKAIN 1/2011

sosiologiaa opiskeleva Elina Tuusa miettii. Ilmiö on tyypillinen. Omaa Facebook-profiilia käydään tarkistamassa useita kertoja päivässä ja monella opiskelijalla illat menevät koneen ääressä istuen. Useissa työpaikoissa Facebookin käyttö on jo jouduttu kieltämään työaikana. Facebookin käyttö on muuttanut kommunikointia ja käsityksiä ihmissuhteista. Tästä on seurannut uudenlaisia ongelmia. Kenet lisätä kaveriksi? Mitä tietoa heille jakaa? Miten reagoida biletyskuviin, joita muut itsestä julkaisevat? Rajanveto voi olla monelle vaikeaa. Liian raskasta tietoa Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Emilia koki, että muiden tekemät statuspäivitykset alkoivat vaikuttaa negatiivisesti hänen mielialaansa. - Jos kaikilla muilla tuntui menevän helvetin hyvin, se oli masentavaa. Jos heillä toisaalta meni huonosti, sekin oli ahdistavaa. Myös englantilaista filologiaa opiskeleva Satu Lundström koki

muiden tekemät statuspäivitykset ahdistavina. - Huomasin tietäväni muista aivan liian henkilökohtaisia asioita. Koin sen tarpeettomana ja ehkä vähän raskaanakin, hän kertoo. Facebookissa kommunikointi voi myös hämärtää sen, kuinka monelle tietoa loppujen lopuksi jakaa. Huolimattomasti kirjoitetut statuspäivitykset leviävät helposti sadoille ihmisille ja monet työnantajat seuraavat alaistensa kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Kysymys tiedon jakamisesta linkittyy tietoturvaan. Facebookin käyttäjilleen tarjoamaa tietoturvaa on alusta asti pidetty heikkona ja Facebookia on syytetty käyttäjien tietojen jakamisesta mainostajille. Myös tietoturva-asetusten muokkaamista on kritisoitu käyttäjille vaikeaksi. Oma huolellisuuskaan ei aina riitä, sillä ystävät voivat jakaa esimerkiksi kuvien kautta tietoa, josta käyttäjä ei ole selvillä. Huoli siitä, jäävätkö kerran kirjoitetut tiedot Facebookin käyttöön, on monelle opiskelijalle todellinen. - Kyllä se (tietoturva) oli keskeinen syy siihen, että lopulta päätin lähteä Facebookista, Lundström myöntää.

Elämä Facebookin jälkeen Lundström ei ole päätöksensä kanssa yksin. Yhä useampi opiskelija on lopettanut Facebookin käytön. Muutamat eivät ole koskaan käyttäjätiliä hankkineetkaan. Opiskelijoiden lähtö Facebookista on yleistyvä, mutta ei kuitenkaan yleinen ilmiö. Normina tuntuu edelleen olevan asianmukainen profiili sopivilla kuvilla varustettuna. Onko opiskelijan siis syytä pelätä, että Facebookista lähtemisestä olisi sosiaalisten suhteiden kannalta hänelle haittaa? - Facebookista lähtö oli minulle sosiaalinen itsemurha. Bilekutsut tyrehtyivät ja monille hyvänpäiväntutuille kai käytännössä lakkasin olemasta, Emilia toteaa. Kaikki eivät kuitenkaan tätä näkemystä allekirjoita. Lundström kokee vahvasti, että ihmiset osaavat ottaa häneen yhteyttä, vaikka hän ei ole enää Facebookissa. Facebookista lähtö olikin hänelle sosiaalisten suhteiden kannalta helpottavaa. - Laatu korvaa määrän. Koen, että nykyään olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluan. T

Janne Matikaisen (yliopistonlehtori, VTT) haastattelu Mikä motiivi ihmisillä on tehdä Facebook-profiili ja tuottaa sisältöä verkossa? - Motiiveja on varmasti paljon erilaisia, mutta omassa vuosi sitten valmistuneessa tutkimuksessani oli tähän liittyen kolme motiiviryhmää. Ensimmäinen motiivi oli verkon kehityksessä mukana oleminen ja oppiminen. Toinen motiivi oli itsensä ilmaiseminen. Esimerkiksi Facebookissa tuotetaan koko ajan kuvaa ja kasvoja, ja verkko ylipäätään on avannut ihmisille mahdollisuuden ihan toisella tavalla ilmaista itseään. Tutkimuksessa kolmas motiiviryhmä oli sosiaalisuus ja jakaminen, eli että halutaan olla kanssakäymisessä ja jakaa erilaisia asioita. Millaisia riskejä Facebookin käyttöön liittyy? - Riskit liittyvät yleisemminkin verkon käyttöön eivätkä pelkästään Facebookiin, vaikka monelle se tuntuukin olevan nyky-

ään jonkinlainen mini-internet. Ajattelematon kuvien ja ajatusten jakaminen voi olla riski, sillä monelle on epäselvää, kuinka moni esimerkiksi Facebook-kuvat ja -kirjoitukset lopulta näkee. Jos Facebook alkaa jäsentää liikaa omaa arkielämää niin jonkinlainen Facebook-riippuvuus voi myös muodostua riskiksi. Mutta niin kuin muutkin opiskelijaelämän lieveilmiöt, uskon sen hiipuvan pikku hiljaa pois siinä vaiheessa, kun mennään töihin ja perustetaan perhettä. Tuottaako Facebook jonkinlaisen velvollisuuden jakaa tietyn verran tietoa itsestä? - Kyllä varmaan monille tulee siihen sosiaalinen paine. Ihan perinteisessäkin keskustelussa, jossa toinen avautuu omasta elämästään ja toinen ei kerro mitään, syntyy tietty epäsuhta. Jos verkossa ei kerro itsestään mitään, ei tavallaan ole olemassa. Tosin Facebookissa ihminen on olemassa

esimerkiksi kuvana toisen kaverilistassa, vaikka ei itse Facebookiin kirjoittaisikaan. Sosiaalinen paine jakaa asioita verkossa liittyy myös ikään. Mitä epävarmempi ihminen on omasta itsestään, sitä enemmän esimeriksi kaverit vaikuttavat ja helposti sosiaalisessa mediassa jakaa asioita, joita ei oikeasti haluaisi. Tähän liittyy esimerkiksi se, millaisia valokuvia nuoret laittavat itsestään verkkoon. Voiko Facebookista pois jättäytymisestä koitua opiskelijalle ammatillista tai sosiaalista haittaa? - Se riippuu siitä, millaisiin töihin tähtää. Esimerkiksi viestinnän alan töissä jos ei yhtään Facebookia tai muuta sosiaalista mediaa tunne, niin se on puute ammattitaidossa. Mutta en usko, että muun tyyppisissä töissä opiskelijoiden tarvitsee olla huolissaan. Facebook on kuitenkin viihdettä.

TUTKAIN 1/2011 • 37

♬

♩♫♩

♮

aanenkannattajat

♪

tiedekunnan suuri mysteeri ♩

♭

Elina Kostiainen

toimituksessa kukaan ei ollut kuullutkaan valtiotieteilijöiden omasta kuorosta, Äänenkannattajista. Legenda kuitenkin elää ja tietää kertoa, että sellainen jossain keskuudessamme lymyää. Sisäinen Vesku Loirini nosti päätään ja päätin lähteä selvittämään, missä ja milloin olisi mahdollista päästää suloäänensä ilmoille – siis muutenkin kuin oman suihkuverhon varjossa. Aherrus palkittiin ja löysin lopulta etsimäni, mutta helppoa se ei ollut. tutkaimen

♬

köpostia henkilölle, jonka samassa yhteydessä mainittiin olevan kuoron johtaja. Varovaisuuteni palkittiin: vastauksena tuli viesti, jossa ilmoitettiin, että kuoron harjoitukset pidettäisiin Pub Peten takatiloissa. Allekirjoittanut ei kuitenkaan enää toiminut kuoron johtotehtävissä. Vyyhti sen kuin sakeni, mutta oli liian myöhäistä perääntyä.

♫

‘‘

♯

38 • TUTKAIN 1/2011

’’

♩

Kärsivällisyys palkitaan Uuden torstain koittaessa astelin epävarmoin askelin Pub Peteen. Mission Impossiblen alkutahdit jammasivat päässäni, kun baaKadonneen kuoron metsästys rimikko pudisteli päätään tiedustelulleni kohta alkavista kuoron Ajattelin kaikkitietävän internetin kertovan minulle nopeasti ja harjoituksista. Ja vielä naurun kera, jälleen. Juuri kun luulin jumavaivatta, mistä kuoron tavoittaa. Googlen ensimmäiseksi hakutulien ja koko luomakunnan hylänneen riepotellun sieluni lopullilokseksi osuikin Äänenkannattajien ilmoitus, jossa kerrotaan kuosesti, kuulin takaani jonkun huikkaavan olevansa ”vain läpikulkuron harjoittelevan torstaisin iltaseitsemästä yhdeksään Hietaniematkalla takahuoneeseen”. ”Kuorotreeneihinkö?” hihkaisin äänen menkatu neljässätoista. Menin paikalle sovittuna päivänä ajoissa suuntaan epäterveellisen innostuneesti. Bingo! ja äänihuuliani viritellen, mutta perillä odotti karvas pettymys: raHarjoitukset itsessään olivat varsin leppoisaa arki-illan ajanviekennus on kyseisen numeron kohdalta massiivisen remontin alla. tettä, ja niihin kasautuneiden odotusten laukeaminen toi vielä lisäSinne keskelle ei kyllä minkään sortin kuoroa mahtuisi. tyydytystä kokemukseen. Ainoaksi haastavaksi Palasin hämmentyneenä kuukkelin ääelementiksi muodostui laulaminen sopraanoireen ja klikkasin tällä kertaa toista hakutulosden joukossa. Olin erehtynyt parkkeeraamaan ta. Tärppäsi! Äänenkannattajilla on toinenkin Menin paikalle sovittuna sivusto, jolla treenien kerrotaan olevan Saksa- päivänä ajoissa ja äänihuuliani reunimmaiselle tuolille tarkoituksenani asetlaisella koululla. Aikaa seitsemään oli onneksi viritellen, mutta perillä odotti tua mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Kannattaa siis käydä istumaan keskemmälle kaarta, vielä pari minuuttia ja puskin viimassa tieni karvas pettymys. jos ääni ei ole ihan Celine Dionin tasolla. Harpuhtaalla tahdonvoimalla päämäärään. Perillä joitukset pidettiin englanniksi, sillä paikalla oli nuori vahtimestari repesi kuitenkin raikuvaan myös jonkin verran vaihto-oppilaita. Kuoron johtaja Tiina Sinnenauruun, kun esitin hengästyneen kysymyksen kuoron harjoittemäki veti harjoituksia positiivisesti ja innostavasti. lutilasta. Kyselyistäni huolimatta ei miekkoselta herunut edes johSitten se koko jutun tarkoitus ja olennaisin osa (ja jonkin vertolankoja; pään pudistuksia ja huvittunut virne vain. Ei tärpännyt ran netistä kopioitu): Äänenkannattajat on rento ja kansainvälitälläkään kertaa. nen opiskelijoiden kuoro, jonne kaikki ovat tervetulleita mukaan Päätin käydä Kannunvalajien verkkosivuilla. En voinut uskoa tiedekunnasta riippumatta. Lauluja lauletaan monilla eri kielillä, silmiäni kun havaitsin, että uutta tietoa löytyi sieltäkin! Kannunpääosin suomeksi ja englanniksi. Koelaulua ei suoriteta, vaan harvalajien mukaan kuoron harjoitukset pidettäisiin torstaisin seitjoitukset ovat avoimia kaikille laulamisesta kiinnostuneille. Suosemästä yhdeksään Uudella ylioppilastalolla. Kuinka usein tämä sittelen kokemusta lämpimästi, kunhan pidätte seuraavan mielessalainen yksikkö oikein joutuu vaihtamaan kokoontumispaiksä: HARJOITUKSET TORSTAISIN KLO 19–21, PUB PETEN kaansa? Aiemmista virheistä viisastuneena en kuitenkaan lähtenyt TAKATILOISSA. T päätä pahkaa ilmoitettuun osoitteeseen, vaan lähetin ensin säh-

valtsika juhlii

Leikki, jonka sään ei ymmärtänyt ku töjä kaan

ene -sitseilläormnäanhtssiineja Media<3Akkthau den perf rauhan ja ra

Hallitustenvälisillä sitseillä erotiikka oli käsin kosketeltavaa !

V for Victory

VOO:n euphorvisuisosijuhlien jatkot sa tiloissa

Talviriehan jatkot olivat eläimelliset

yntinen Alinan s

sivuhuone

Puheenj valoisaonhtajat näkevä tulevaisu t uden

Otitko valokuvia Valtsikan tapahtumassa? Ota yhteyttä tutkain@kannunvalajat.fi kuvat Jaakko Kalske, Lauri Laavakari, Emmi Lehikoinen, Karolina Miller, Jussi Välipirtti 39 • TUTKAIN 1/2011

1: Kaikki opiskelijat työskentelevät jossain vaiheessa opintoja. 2: Työelämässä on kiemuroita, joista ei aina ota selvää. 3: Onneksi on asiantuntijoita, joilta saa apua kaikissa työelämäasioissa. Olitpa sitten “oman alan töissä” tai et, saat neuvoa, apua ja turvaa liitosta. Jäsenmaksu opiskelijoilla vain 2 euroa / kk! Tsekkaa jäsenedut netistä ja liity! www.sval.fi Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry

w w w . s v a l . f i