Tutkain 2/2011

Tutkain  / 

kaikkien valtsikalaisten lehti

FANI vai HULLU? FUKSI: NÄIN VÄLTÄT ERON

Stressaavat sitsit

YLIOPISTOA PELOTTAA

pekka mattila

”Erilaisuutta ei pidä kätkeä.”

LAURA LEPISTÖN

menestysresepti

Kannunvalajien 66. vuosijuhla – Ravintola Hima & Sali ja Casa Academica 14.5.2011 KUVAT MIKKO VIRTA t 565,"*/

PĂ„Ă„KIRJOITUS

Uskalla poiketa!

VIIME KUUKAUSINA

minulle on tarjoutunut arvokkaita tilaisuuksia tyÜstää opiskelutovereideni kanssa muun muassa heidän artikkeleitaan ja tyÜhakemuksiaan. Sen lisäksi, että nämä

PELKÄSTÄÄN OMAAN tiedekuntaan ei myÜskään kannata rajoittua. Oman yhteisÜn laajentaminen myÜs muiden alojen osaajiin avartaa näkemystä. Tässä, maailmaa muun muassa

auttamisen ja yhdessä tekemisen kokemukset ovat olleet huikean hauskoja ja opettavaisia, ne ovat ohjanneet minut huomaamaan jotain merkittävää.

Yliopistossa oppimisen ei tarvitse olla pelkkää luennoilla istumista, tenttikirjojen pänttäämistä ja opinnäytetÜiden väkertämistä.

Yliopisto on suurenmoisen monipuolinen oppimisympäristÜ, joka tuottaa virallisen opintoohjelman ohella myÜs monenlaista organisoitua toimintaa opiskelijalehdistä ja -politiikasta erilaisiin järjestÜihin ja toimikuntiin.

erilaisuuden ja poikkeuksien kautta lähestyvässä numerossa kauppislainen huippu-urheilija kertoo, miten hän selviytyy tiukoista tilanteista (s.16), ja alumnipalstalla valtiotieteiden tohtori Pekka Mattila kannustaa valtsikalaisia hyÜdyntämään erilaisuuttaan yritysmaailmassa (s.28).

Toimitus ei ole unohtanut myÜskään rentoutumisen merkitystä, joten sivulla 20 sadatellaan sitsien järjestämisen kurjuutta ja sivulla 23 ihmetellään aikuisten megafanien elämäntapoja.

Tutkain on kaikkien valtsikalaisten lehti, jota jokainen kannunvalaja on tervetullut tekemään! Lähetä postia sähkÜpostiosoitteeseen tutkain@kannunvalajat.fi tai osallistu ideointitapaamisiimme, joista tiedotamme Kannunvalajat ry:n sähkÜpostilistalla.

tämänkin lisäksi se tarjoaa jotain erityisen arvokasta: suuren yhteisÜn, jossa on runsaasti älykkäitä ja mukavia, samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Oppiminen voi tapahtua myÜs yhdessä ja opettamalla toisiamme.

Tämän rikkauden hyÜdyntäminen on sitä antoisampaa, mitä enemmän meillä on rohkeutta ylittää tiedekuntamme oppiaineiden välisiä rajoja. Filosofi voi opettaa tehokkaampaa argumentointia viestinnän opiskelijalle, joka taas voi auttaa kansantaloustieteilijää saamaan viestinsä paremmin perille – ja oppia samalla itsekin jotain uutta alastaan. Meidän kaikkien tavoitteena on saada yhteiskunta toimimaan paremmin ja, varsinkin tästä näkÜkulmasta, Valtsikan sisäinen diversiteetti on rikkaus.

MUTTA VIELĂ„

,67" &..* -&)*,0*/&/

Tiina Liukkonen Päätoimittaja

565,"*/ t

toimitus julkaisija Kannunvalajat ry

TEKIJÄT TUNNUSTAVAT

Vastaava päätoimittaja Tiina Liukkonen, tiina.liukkonen@helsinki.fi

Toimituspäälliköt Liisa Aalto, liisa.aalto@helsinki.fi Eerik Purdon, eerik.purdon@helsinki.fi

Art Director Lauri Haavisto, lauri.haavisto@helsinki.fi

Toimittajat

AKSELI 50*.*55"+" Kirjoitan aina muistiinpanoni nahkakantiseen Moleskine -hipsterimuistikirjaan.

Vaikka se on järkyttävän kallis ja elitistinen väline, uskon tällä hetkellä sen transsendentaaliin kykyyn tuottaa tekstiä silloinkin, kun en itse sitä saa aikaiseksi.

Liisa Aalto, Veera Argillander, Akseli Huhtanen, Leena Itkonen, Heini Kaasalainen, Erika Keppola, Elina Kostiainen, Maija KuusistoLänsineva, Jaakko Laasanen, Tiina Liukkonen, Riku Mattila, Karolina Miller, Riikka Minkkinen, Liisa Mäkinen, Sanna-Kaisa Niikko, Eerik Purdon, Aki Reinimäki, Iris Sandelin, Maisa Soininen, Karoliina Suonpää, Veera Voutilainen

JUSSI 7"-0,67""+" Alkuperäisen kansikuvan osoittauduttua liian rohkeaksi jouduimme toimituksen kanssa tyytymään varavaihtoehtoon. Laura oli mukava tyttö. Ensi numeroa varten suostun myös Kiira Korven valokuvaajaksi.

Kuvaajat ja kuvittajat Liisa Aalto, Lauri Haavisto, Saana Hellstén, Topi Hulkkonen, Jaakko Kalske, Erika Keppola, Julia Kuisma, Anni Mattila, Karolina Miller, Stina Mäntyniemi, Jenna Vehviläinen, Maria Veranen, Mikko Virta, Jussi Välipirtti

Kannen kuva Jussi Välipirtti

Teema Poikkeus

Ilmoitusmyynti Maikki Sipinen, maikki.sipinen@helsinki.fi

TIINA 1­­50*.*55"+" Päivää ennen lehden painamista ilmassa oli katastrofin aineksia. Viimeinen oikoluku ja oma alumnijuttuni olivat auttamattomasti kesken. Minä, rock-musiikin suurkuluttaja, jouduin kääntämään kelkkani. Lehti valmistui sellaisten poppiprinsessojen kuin Taylor Swiftin, Beyoncén ja Katy Perryn voimaannuttavia palkintogaalapuheita ja mimmienergiaa huutavia biisejä kuunnellessa.

Painopaikka ja painos Picaset Oy Helsinki, Elokuu 2011 900 kpl

palaute tutkain@kannunvalajat.fi Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea.

t 565,"*/

VEERA 50*.*55"+" Ensin kirjoitin tuhansittain merkkejä koulutuspolitiikasta. Sitten huolestuin. Mitä jos hämään lukijani haukotusansaan? Entä jos hän nauraa räkäisesti tai siirtyy arkailematta jonkun seksikkäämmän artikkelin pariin?

Heittää Tutkaimen roskikseen? Rauhoituin.

Syksyhän on kynien teroittamisen ja penaaliostosten aikaa.

,67"5 ."3*" 7&3"/&/ +&//" 7&)7*-­*/&/

ĭĎĭĤĚĢħ ϛ ϚϚ r ďĢďŞļĭŰ

VAKIOT PĂ„Ă„KIRJOITUS TEKIJĂ„T TUNNUSTAVAT IRTAIN

19

KOLUMNI: YLPEÄ VALTSIKALAINEN Aki Reinimäki on elämänsä velkaa Kannunvalajille.

25

HALLITUS Opintovastaavat peräävät valtsikalaisilta kiinnostusta omiin asioihinsa.

26

TUTKIVA JOURNALISTI Miksi kaikki rahani hupenevat vuokraan?

28

ALUMNI Sosiologi Aalto-yliopiston johtajakoulun huipulla.

32

KOLUMNI: URAPOLKU Uraneuvoja pohtii tylsiltä tuntuvia kesätÜitä.

Pekka Mattila toivoo, että valtsikalaiset eivät pelkäisi yrityksiä. s.28

VALTSIKA JUHLII Mistä on aikuinen fanittaja tehty? Tatuoinneista, riemunkiljahduksista, suurista tunteista ja tavarakokoelmista. s.23

ERIKOISET 10

SIVISTYKSEN SÄIKÄHDYS Nyt on ajankohtaista kysyä, miksi yliopistoa pelottaa.

33

14

ERÄÄN SPEKSIN ANATOMIA �Tämänkin jälkeen olen edelleen lapsirakas.�

34

16

KUPLAN KYYDISSÄ MENESTYKSEEN Laura LepistÜ kertoo reseptinsä tiukkoihin tilanteisiin.

20 23

JA MEILLÄ KAIKILLA EI OLLUT NIIN MUKAVAA Juhlavastaava teki jutun sitsien järjestämisen kamaluudesta.

HULLUNA �En todellakaan haluaisi olla Madonnan lähipiirissä.�

36 38

JULKEA VALTIOTIEDE Ylemmyydentunne kuuluu väistämättä yhteiskuntatieteisiin.

NE PAREMMAT OPISKELIJALOUNAAT Toimittajat testasivat opiskelijabudjettiin sopivat kantakaupungin lounaspaikat.

KYNNYKSIÄ YLITTÄMÄSSÄ Vammaisiin kohdistuva hyväntekeväisyys on täysin päälaellaan, kertoo kuurosokea juristi Riku Virtanen.

NÄIN VÄLTÄT ERON, FUKSI! Huomattava määrä parisuhteita kaatuu ensimmäisen opiskeluvuoden seurauksena.

565,"*/ t

irtain SUUT MAKIAKS! Kannunvalajat ry:n hallitus aloitti keväällä kuukausittaisen Pullaperjantain järjestämisen. Tällöin Klixillä on tarjolla kahvia ja pullaa sekä mahdollisuus päästä keskustelemaan ja antamaan palautetta Kannun toiminnasta suoraan hallitukselle. Tutkaimen toimituspäälliköt ottivat yhteen asian tiimoilta.

LIISA: 160-&45"

+

+

+

EERIK: 7"45""/

Kerrassaan herttainen idea! Pullaperjantaina Kannun halli-

Pullaperjantai kaivaa maata suoraan hallituksen auktori-

tuksen voi kohdata luontevasti ja leppoisissa tunnelmissa

teetin alta. Hallituksen tulisi olla omassa ylhäisyydessään

kuin naapurinsa konsanaan. Enää Kannu ei tunnu etäiseltä

-

asioista päättävä taho, jota opiskelijat lähestyvät tarvitta-

järjestöltä, sillä tämän vuoden hallituksella todellakin on

essa – silloinkin polvet tutisten. Eliitti pysyköön norsunluu-

kasvot: on komiata poikaa ja nättiä tyttöä.

tornissaan!

Tilaisuudessa hallituslaisille voi antaa palautetta, kehuja

Pullaperjantain konsepti on äärimmäisen juonikas ja petol-

unohtamatta. Keskustelut polveilevat Kannun toiminnasta

linen: paikalle sattuvat pahaa-aavistamattomat ohikulkijat

päivän politiikan kautta parisuhdesotkuihin. Puheenjohtaja

-

lahjotaan herkuilla, minkä jälkeen heiltä kysellään mielipi-

ja keittiöpsykologi Janne Lardot tarjoaa mielellään neuvoja

teitä Kannun toiminnasta. Opiskelijat eivät voi muuta kuin

ja olkapäätä.

ylistää lahjusten antanutta tahoa.

Kuvitella, että hallituslaiset ovat viitsineet leipoa meille

Opiskelijatoimintaa ja pullaa? Kattia kanssa! Jokainen

pullaa! Tarjolla on jos jonkinmoista laatua: voipullaa, kaneli-

opiskelija tietää, että pulla ei ole se hiivatuote, jonka äärellä

pullaa, vegepullaa, laktoositonta, gluteenitonta, munatonta,

-

mautonta...

asiat puhutaan halki. Sitä paitsi pullasta löytyvän valkoisen vehnäjauhon ja sokerin määrä kammostuttaa ketä tahansa rantakunnostaan stressaavaa opiskelijaa.

Ja kahvia saa santsata mielin määrin. Itse kumosin kannulli-

+

sen. Inspiroivien keskustelujen jälkeen palasin kandini pariin, ja kofeiinitäpinöissä kirjoitin sen yhteenvetoa vaille valmiiksi!

Kahvitarjoiluilla ei Klixistä mitään mummolaa taiota vaan

-

kiireissään viikonlopun viettoon perjantaina karkaavat opiskelijat nappaavat mukaansa kupin kahvia kotimatkalle ilman, että Kannun edustajat ehtivät sanoa puoltakaan lausetta.

Kahden ja puolen kahvikupillisen jälkeen myös Eerikin kova ja skeptinen sydän lämpeni tapahtumalle. Seuraavalla kerralla Pullaperjantain tarjonnasta kiinnostuneiden onkin syytä tulla ajoissa paikalle ennen kuin makeaa himoitseva toimituspäällikkömme ehtii rohmuta kaikki pullat. t 565,"*/

irtain LAULUKIRJAN HELMIÄ Sarjassa esitellään yön pimeinä tunteina Valtsika veisaa -opukseen ilmestyneitä riimejä. Lähetä omasi osoitteeseen tutkain@kannunvalajat.fi

Bongasin sut heti ekoina päivinä by the way!

Kun eroot, 050 4622 592!

Haha jokejoke tai sitten ei!

PUHUTAANKO POLITIIKASTA? Politiikka ei ole ikinä ollut mun juttu.

Voin jutella Mestarien liigasta, astangajoogasta tai vaikka puutarhanhoidosta. Voin esittää mielipiteitä Kiasman näyttelyistä tai MM-lätkästä. Mutta älkää jooko kysykö multa EU:n tukipaketeista tai veroindekseistä. Minä en puhu politiikkaa!

Poliittinen kyvyttömyyteni ei ole koskaan haitannut minua. Paitsi nyt.

Tuntuu, että koko Valtsika on täynnä toinen toistaan lahjakkaampia politiikan tuntijoita. Ihmisiä, jotka puhuvat vaivattomasti finanssikriiseistä ja maahanmuuttopolitiikasta. Ihmisiä, jotka käyttävät sanoja kuten autoritaarinen talouspolitiikka ja siteeraavat Marxia ja Weberiä. Sitten olen minä.

Minun poliittinen osaamiseni on ehkä jossain

kymmenvuotiaan tasolla. Osaan minä ne hallituspuolueet luetella, mutta siihen se lähestulkoon jääkin.

Menin valtio-opin johdantokurssille sivistämään itseäni. Tavoitteenani oli, että kykenisin osallistumaan politiikkakeskusteluihin muutenkin kun vain päätä pyörittelemällä. No ei minusta mitään

asiantuntijaa koskaan tule, mutta onhan tuo Politiikan perusteet tällaiselle politiikkablondille ihan loistava oppikirja. Se kun alkaa kysymyksellä ”Mitä politiikka on?”. Ja voin ehkä yrittää opetella muutaman niistä isoista sanoista ja heitellä niitä mukaan keskusteluihin. Jutellaan vaan kontrafinaalisista ristiriidoista ja anarkokapitalismista!

En tiedä millainen poikkeus minä täällä politiikka-asiantuntijoiden joukossa olen. Todellakin toivon, että en ole ainoa poliittisesti rajoittunut. Välillä kuitenkin iskee epätoivo. Kun sitsijatkoilla viaton jutustelu kääntyy syväluotaavaksi keskusteluksi Suomen politiikan tilasta, tulee joskus hieman ulkopuolinen olo.

Mutta olen minä onneksi täälläkin törmännyt ihmisiin, joiden kanssa voin analysoida Salkkareiden juonikuvioita. maisa soininen 565,"*/ t

irtain KNOCK KNOCK...WHO’S THERE?

KANNUSTIN! …ja onneksi olkoon kaikki uudet kannulaiset!

Tervetuloa tiedekuntaan.

Kannustin Oy on Kannunvalajat ry:n eli kaikkien meidän kannunvalajien omistama yritys, jonka moni teistä jo tunteekin käytyään valmennuskurssimme. Kannustimen historia ulottuu 20 vuoden taakse, jolloin Kannunvalajat päätti kokeilla siipiään valmennuskurssien järjestäjänä. Toiminta lähti niin hyvin käyntiin, että sitä varten perustettiin vuonna 1994 erillinen yritys, Kannustin Oy. Alussa kursseja järjestettiin vain muutamissa aineissa, mutta nykyään valmennamme kaikkiin muihin aineisiin paitsi sosiaalityöhön ja tilastotieteeseen. Vuosittain noin 40% kurssiemme oppilaista hyväksytään opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan, minkä lisäksi osa oppilaistamme aloittaa opintonsa esimerkiksi Turun yliopistossa.

Kannustin työllistää ympärivuotisesti toimitusjohtajan ja keväisin kurssisihteerin ja noin 15 opettajaa. Kaikki työntekijämme opiskelevat Valtsikassa tai ovat vastavalmistuneita valtiotieteilijöitä.

Toimitusjohtajana toimii tällä hetkellä

maailmanpolitiikan opiskelija, VTM Maija Kuusisto-Länsineva.

Kannustinta johtaa toimitusjohtajan rinnalla kuusihenkinen, kuukausittain kokoontuva hallitus, joka koostuu yhdestä tai kahdesta Kannunvalajien istuvan hallituksen jäsenestä ja neljästä tai viidestä vanhasta kannulaisesta toimijasta.

Tällä hetkellä puheenjohtajana toimii VTM Liisa Mäkinen.

Kannustin tulee näkymään myös sinun opiskeluaikanasi useilla eri tavoilla. Kannustin esimerkiksi tukee Kannunvalajia ja ainejärjestöjä tekemällä yhteistyötä järjestöjen kanssa eri tapahtumissa. Lisäksi Kannustin tarjoaa myös työmahdollisuuksia opinnoissaan edenneille valtsikalaisille. Jos olet kiinnostunut toimimaan opettajana, niin kannattaa ottaa yhteyttä toimitusjohtajaan loppuvuodesta!

Kannustin on olemassa kaikkia meitä valtsikalaisia varten: sekä teitä juuri opiskelunne aloittavia, meitä vähän pidemmälle opinnoissamme edenneitä että myös niitä, jotka vasta ensi keväänä aloittavat luku-urakkansa.

Kannustin: täällä tehdään uusia kannunvalajia!

Maija Kuusisto-Länsineva & Liisa Mäkinen www.kannustin.fi

t 565,"*/

irtain OTA TORKUT! Uuvuttaa, oma sänky on kaukana ja iltapäivällä on vielä luentoja. Mutta ei hätää – keskustakampukselta lÜytyy oivallisia torkkupaikkoja.

Syrjäisen ja yleensä rauhallisen Aleksandrian taukotilan sohvat ovat melko suosittu päiväunipaikka. Allekirjoittanut havahtui kerran uniltaan siihen, että joku oli vienyt sohvan selkänojatyynyt ja lyÜnyt pitkäkseen niiden päälle lattialle.

Niin ikään Aleksandrian äänieristetyt puhelintuolit suovat nukkujalle hiljaisuuden ja seinään tai kaiteeseen suunnattuna näkÜsuojan maailman kiireeltä. Valitettavasti suurin osa näistä tuoleista on viime kuukausina kadonnut Aleksandriasta. Kenties joku kurin ja nuhteen vaalija on huomannut, että niitä ei juurikaan käytetä puheluihin.

MyĂśs Valtsikan kirjaston lehtilukusalin

hiljaisuudesta ja pehmeältä sohvalta väsynyt lÜytää autuuden. Täällä nukkumisen hintana on salia kansoittavien pänttääjien katseiden kestäminen, kun herää uniltaan poski kuolassa ja naama sohvakankaan kuviolla koristeltuna.

Päikkäreiden jälkeen on taas entistä valmiimpi loppupäivän koitoksiin, joskin hieman tokkurassa, mutta mikä olisikaan ihanampaa kuin maailmaan eksyneen lapsen pÜhnäinen olotila?

,67" ."3$ 8"5)*&6

jaakko laasanen

TUTKAIN KYSYY:

Millainen on hyvä valtiotieteilijä?

teksti & kuvat Karolina Miller

Ville Harjunen

Paula Laurinmäki

Juho Pursimo

Saara Väänänen

Status ry:n puheenjohtaja

Mana ry:n puheenjohtaja

KTTO ry:n puheenjohtaja

Media ry:n puheenjohtaja

Hyvä valtiotieteilijä on tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti orientoitunut ja haluaa parantaa asioita maailmalla ja Suomessa. Hyvä valtiotieteilijä on analyyttinen ja kriittinen, mutta sitoo oman ja muiden tutkimuksen käytännÜn elämään.

Hyvä valtiotieteilijä näkee ympäristÜnsä epäkohdat ja pyrkii muuttamaan niitä. Hän on kriittinen ja toisaalta avarakatseinen, eikä pelkää puolustaa mielipiteitään.

Intoutuu yhteiskunnallisiin ja polittiisiin väittelyihin. Omistaa kauhtuneen bleiserin ja olkalaukun. Ei välitä tällaisten kyselyiden itselleen antamista määreistä.

Valtsikalaisuudessa on yleisesti hyvää se, että se ei mahdu mihinkään muottiin, vaan hyvä valtsikalainen voi oikeestaan olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ehdottomasti plussaa tosin on lievä hulluus ja taipumus hassutteluun.

565,"*/ t

t 565,"*/

teksti Veera Voutilainen kuvitus Julia Kuisma

sivistyksen säikähdys Suomalainen yliopisto harjoittelee taloudellista itsenäisyyttä ja haluaa pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Samalla sitä pelottaa.

Akateemisessa kauhukuvassa yliopiston seinistä rapisee maali, eikä mistään kuulu opiskelijoiden iloista puheensorinaa. Aution Porthanian käytävällä kaikuu vain hiljainen nyyhkäys, kun kolmoskerroksen masentunut tutkija luopuu jälleen jostakin moraalisesta periaatteestaan etukäteen maksetun projektin tähden.

Opiskelija maksaa vuosittain tuhansien eurojen lukukausimaksuja ja tuntee niin tehdessään kiitollisuutta hyväosaisuudestaan.

Hän tuntee monia, joiden vanhemmat eivät pystyneet takaamaan opiskeluun tarvittavaa lainaa.

Opetuksen taso on ala-arvoisen huonoa, eikä riippumatonta tutkimusta enää tehdä. Tutkimus keskittyy kasvottomien liikemiesten määrittämiin toimeksiantoihin, joiden tuottamilla innovaatioilla yksityinen sijoittaja voi toteuttaa itseään viiniharrastuksessaan entistä paremmalla omatunnolla.

Taideyliopistoa ei tässä painajaisessa perusteta, eikä Aalto kai-

kesta hehkutuksesta huolimatta saavuta menestystä. Humanistinen tiedekunta hylätään ja paatuneinkin filologi ymmärtää kouluttautua myös putkiasentajaksi.

Yllä esitetyt uhkakuvat saattavat olla dramatisoituja, mutta yliopistoinstituution muutos on todellinen. Pelko yliopiston tulevaisuudesta on saanut jalansijaa ensin uuden yliopistolain, sitten tuoreessa hallitusohjelmassa esitettyjen säästötoimenpiteiden myötä.

Hallitusohjelmassa yliopistoille budjetoiduista toimintamenoista leikataan pois 58,2 miljoonaa euroa. Hurjalle säästökuurille joutuvat opetus, tutkimus ja henkilöstö.

Uusi yliopistolaki toi mukanaan yliopistoindeksin. Nyt nuori indeksi aiotaan kuitenkin jäädyttää kuuden kuukauden ajaksi, mikä tarkoittaa 27 miljoonan euron vähennyksiä muiden leikkausten lisäksi.

On ajankohtaista kysyä, miksi yliopistoa pelottaa.

565,"*/ t

epätasa-arvo lisääntyy.

YLIOPISTOLAKI, MINKÄ TEIT? Wallgrenin mielestä yksittäisten lahKiistelty uusi yliopistolaki astui voimaan joitusten vastaanottaminen on huonoa ja tammikuussa 2010 ja erotti yliopiston lyhytnäköistä tiedepolitiikkaa, jossa tieto valtiosta, vaikka uudistusta vastaan osoipelkistetään markkinoiden resurssiksi. tettiin mieltä varsin poikkeuksellisesti Hän sanoo, että uusi yliopistolaki antaa jopa kaduilla. Yliopistot ovat siitä lähtien päätösvaltaa yliopistoyhteisön ulkopuoolleet itsenäisiä oikeushenkilöitä, joilla lisille henkilöille, jotka eivät välttämättä on huomattavasti aiempaa enemmän ymmärrä tieteellisestä työstä mitään. taloudellista liikkumavaraa. ”Pieni ja puhdas pöytä on parempi Valtion turvaaman rahoituksen kuin suuri ja likainen pöytä”, Wallgren lisäksi yliopistot keräävät nyt lahjoituksia tiivisti painokkaasti keväisessä Korkeaulkopuolisilta tahoilta. Lainsäädäntö koulupolitiikan vaatii yliopiston johuudet aallot dolta lisää ammatti-paneelikeskusmaista tehokkuutta ja Päätöksenteko tapahtui telussa. Yliopisentistä strategisemsalaa, kesällä. to saa luvan paa suunnitelmalliselviytyä vaikka suutta. Yliopistojen vähemmällä, jos johtoon on uudislisätienestin kääntöpuolena on elinkeituksen yhteydessä lisätty yliopiston noelämän salamyhkäinen mielistelemiulkopuolelta tulevien päättäjien määrää. nen.

Yliopistojen määrää vähennetään Epävarmuutta ja epäluottamusta ja korkeakoulut keskittyvät suurempiin uudistuksia kohtaan on Wallgrenin yksiköihin. Esimerkiksi valtiotieteellisesmukaan entisestään lisännyt tapa, jolla sä tiedekunnassa oli ennen kaksitoista yliopistolaki aikanaan valmisteltiin. laitosta ja nykyisin kaksi. Eikä kaikkialla ”Päätöksenteko tapahtui salaa, kesällä.” opeteta enää kaikkea.

‘‘ ’’

Yliopistolain sinnikkäisiin kritisoijiin kuuluva filosofian dosentti Thomas Wallgren on huolissaan suomalaisen sivistyksen kohtalosta. Hän pelkää, että perustutkimus jää innovaatiopolitiikan jalkoihin ja tieteenalojen välinen

t 565,"*/

HYVÄ PAHA ELINKEINOELÄMÄ Tutkijan painajaisessa tuntuu toistuvasti esiintyvän kasvoton ahdistelija, joka pakottaa häntä ottamaan selvää asiasta, josta hän ei millään haluaisi etsiä tietoa.

Lannistettu tieteentekijä koodaa yksinäisyydessään tietoja SPSS-ohjelmallaan syvää sisäistä ristiriitaisuutta tuntien. Aina silloin tällöin rahoittaja astuu koputtamatta sisään kammioon tarkastaakseen, että tutkija todella pysyttelee sovitussa aiheessa.

Kuva yliopistouudistuksesta ei kuitenkaan näyttäydy kaikille yhtä mustavalkoisena. ”Yliopistoilla on annettavaa elinkeinoelämälle, ja elinkeinoelämällä on annettavaa yliopistoille”, sanoo asiantuntija Janica Yli-Karjula Elinkeinoelämän Keskusliitosta. Hän muistuttaa, että suomalaisen tieteen taso on ollut viime aikoina hieman laskusuuntaista. Yliopiston ei Yli-Karjulan mukaan tarvitsisi jäädä sivistyksen saarekkeeksi, vaan se voisi hyödyntää sille tarjottavia resursseja myös omien seinien ulkopuolelta.

Yli-Karjulan mielestä tuleville työnantajillekin voisi suoda yliopistolla ajatuksen tai kaksi. Yliopisto voisi parantaa kansainvälistä kilpailukykyään ja koulutuksensa laatua. Uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittäminen on Yli-Karjulan mukaan aivan yhtä tärkeää kuin rahoitus.

Itsenäisesti toimintaansa rahoittavista, valtion huomasta irrottautuneista yliopistoista on kuitenkin nähty maailmalla varoittavia esimerkkejä.

Menoja on brittiyliopistoissa leikattu KUKA PELKÄÄ UHANALAINEN ERIKOISUUS etenkin yhteiskuntatieteiden, humaLUKUKAUSIMAKSUA? “Lukukausimaksujen myötä koulunististen tieteiden ja taiteiden aloilta.

“Brittiyliopistoissa lukukausimaksut ovat tuksen periytyvyys saisi suuremman Lääketieteen ja teknologian koulutuskohonneet kahdessatoista vuodessa turoolin”, sanoo Suomen Ylioppilaskuntien ohjelmat ovat suotuisammassa asemassa, hannesta punnasta seitsemään tuhanteen Liiton puheenjohtaja Katri Korolainensillä ne tullaan näkemään avainaloina puntaan”, kertoo Lontoon Instituutin Virkajärvi. ”Maksuton koulutus on jatkossakin. yhteiskuntatutkimuksen johtaja Jussi paitsi tasa-arvoinen, yhdenvertainen ja Englantilaisesta tilanteesta on NisNissilä. yksinkertainen, myös kilpailuvaltti.” silän mukaan vaikeaa erottaa voittajia.

Brittiyliopistojen toivottiin kilpaileSuomalaiset ovat perinteisesti Riippuvuus valvan opiskelijoista saaneet olla ylpeitä avoimesta yliopistotion rahoituksestarjoamalla edullaitoksestaan. Niinpä EU:n ulkopuolisille ta on vaihtunut lisempia hintoja opiskelijoille asetettu maksukokeilukin Maksuton koulutus riippuvuuteen koulutuksestaan, oli isku vasten tasapuolisen koulutuson kilpailuvaltti. siitä, miten ja mutta korkeakouihanteen kasvoja. missä opiskelijat lut ottivat nopeYliopiston riippumattomuus kärsi käyttävät rahaa asti käyttöönsä perusteellisessa korkeakoulu-uudistukkoulutukseensa. maksimisummat. Halvemman hinnan sessa kolauksia, mutta suomalaiset saivat Nissilä muistuttaa kuitenkin historipelättiin vihjaavan yliopiston huonompitää maksuttoman koulutuksensa – allisesta taustasta, jossa luokkayhteiskunmasta tasosta. ainakin toistaiseksi. ta on BritanniJussi Nissilän mukaan korkeakouluKampusaluassa perinteisesti uudistuksen taustalla on aina monia eella pyörivän ollut vahvempi erilaisia tekijöitä. Yliopistot kärsivät tunopiskelijan Elinkeinoelämällä on kuin Suomessa. netusti ikuisesta rahapulasta. Kansainväarkipäivässä annettavaa yliopistoille.

Maiden välisestä linen kilpailu on armotonta. uudistukset eivät koulutuspolitii”Britanniassa opiskelijoiden ajatelvielä oikeastaan kasta on vaikeaa laan hyötyvän koulutuksestaan niin paltunnu. Korolaitehdä suoria vertailuja. jon, että maksujen pyytäminen nähdään nen-Virkajärvi kuitenkin korostaa, että Yksilöiden välisen vertailun tekeoikeutettuna”, Nissilä sanoo. Vähävarainyt tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat minen on tavallaan yksinkertaisempaa. sempien opiskelua tuetaan stipendein siihen, minkälaista yliopistossa opiskeVähän koulutettujen vanhempien lapset ja lainoja myöntämällä, mutta maksut leminen on kymmenen tai viidentoista hakeutuisivat yliopistoon hyvin koulutetkoituvat tulevaisuudessa raskaiksi niille, vuoden päästä. tujen vanhempien lapsia harvemmin, jos jotka eivät valmistu hyvin palkatuille ”Se, joka hallitsee koulutusta tänään, sivistykselle asetettaisiin hintalappu. aloille. hallitsee tulevaisuutta huomenna.” T

‘‘ ’’

‘‘ ’’

565,"*/ t

teksti heini kaasalainen & jaakko laasanen kuvat topi hulkkonen

Erään speksin anatomia Arkadia, Valtsikan vuoden 2011 speksi, oli menestys monella tapaa. Yleisöä oli runsaasti, katsojapalaute oli ylistävää ja tinkimätön tekijätiimi pelasi loistavasti yhteen. Speksin ohjaaja Jaakko Laasanen ja tuottaja Heini Kaasalainen pohtivat nyt, millä eväillä vuoden 2012 speksiläiset voivat yltää vieläkin suurempiin saavutuksiin.

TYHMÄ MIES HIEKALLE RAKENSI...

Jaakko: Lähdetään metaforalla liikkeelle: jos speksi on talo, niin käsikirjoitus on perustus, seinät, katto ja lattiat. Aristoteelinen kolminäytöksinen dramaturgia kannattaa ottaa haltuun läpikotaisin, jos käsikirjoittajat eivät sitä vielä töihin ryhtyessään tunne. Koska speksissä on paljon liikkuvia osia, voi kehno käsikirjoitus romahduttaa kaiken. Käsikirjoituksen tulee olla yksinkertainen ja selkeä. Jos talo on fiksusti rakennettu ja pohjaratkaisu on hyvä, niin miten tahansa sen sisustaakin, tulee se näyttämään hyvältä.

Heini: Valitettava tosiasia on, että speksien käsikirjoitukset ovat yleensä niiden heikko kohta. Mitä järkeä on pistää rahaa ja tuhottomasti työtunteja johonkin, jonka ala-asteikäisetkin saisivat aikaiseksi paljon pienemmällä stressillä? Mieluummin sitä seuraa jokseenkin ennalta-arvattavaa perustarinaa, kuin juonetonta dadaa, joka naurattaa vain päihtynyttä yleisöä.

musiikki- ja tanssinumeroihin

?

perustuva opiskelijanäytelmä.

Speksissä on ennalta kirjoitettu

juoni, mutta yleisö voi vaikuttaa

esitykseen huutamalla “Omstart” ja

lisäämällä perään määreen. Esimerkiksi yleisön huutaessa “Omstart,

Kauniit ja rohkeat”, voivat näyttelijät esittää kohtauksen Kauniit ja

HYVIÄ TYYPPEJÄ J: Jos saisin aloittaa kaiken alusta, ottaisin musiikki- ja tanssivastaavat jo käsikirjoitusvaiheessa mukaan yhteistyöhön. Heillä on asiantuntemusta, joka käsikirjoittajilta ja ohjaajilta monesti puuttuu, ja he pitäisivät huolen siitä, että esitykseen valittavat biisit ovat laulettavia, soitettavia ja tanssittavia. Jotta biisit eivät olisi vain pakollisia esitysnumeroita tarinan seassa, kannattaisi myös niiden paikat päättää jo kirjoitusvaiheessa. Siten ne saataisiin sijoitettua tarinan huippukohtiin, joihin ne tanssien näyttävyydenkin ansiosta sopivat.

H: Musiikki- ja tanssivastaavat eivät ole pelkkiä treeninvetäjiä, vaan he vastaavat osiensa toimivuudesta kokonaisuudessa. Kokonaisuutta taas on aika mahdotonta saada toimimaan, jos yhteistyökykyä, joustavuutta ja motivaa-

t 565,"*/

Speksi on improvisaatioon sekä

rohkeat -tyyliin.

tiota puuttuu. Aikaisempia meriittejä tärkeämpää on, että vastuuhenkilöt ovat “hyviä tyyppejä”, kuten musiikkivastaavamme Juho Pursimo osuvasti luonnehti.

Millään osaamisella ei tee mitään, jos touhu menee egotrippailuksi. Kukaan ei ole korvaamaton.

J: Toinen metafora: kaikki speksiläiset ovat kätilöitä, jotka auttavat lopullista esitystä syntymään. Kukaan ei voi olla mukana vain sooloilemassa.

Näin suuri projekti löytää aika nopeasti omat uransa, joita pitkin sitä on autettava etenemään. Lopputulos on kaikkien vaikuttavien elementtien summa, eikä useimmiten toteudu niin kuin aluksi suunniteltiin.

H: Ja loppujen lopuksi speksi on hierarkkinen organisaatio: ydintiimi tekee viime kädessä ratkaisut. Demokraattisesti ei luoda suurta tai keskisuurta taidetta tai edes hyvää speksiä.

TULKAA KAIKKI? J: Valtsikan speksistä on joskus puhuttu sosiaalispeksinä, sillä perinteisesti kaikki kynnelle kykenevät ovat saaneet tulla produktioon mukaan. Muissa spekseissä esiintyjiä valikoidaan kovalla kädellä.

Molemmissa metodeissa on etunsa.

Valikoinnissa rajattu tekijäjoukko on hallittavampi ja kaikille riittää tarpeeksi mielekästä tekemistä, joten työskentelymotivaatiokin pysyy helpommin korkealla. ”Tulkaa kaikki” -periaatteessa on taas se etu, ettei karsinnoista synny kenellekään uskalluksen vuoksi estettä

‘‘

Demokraattisesti ei luoda hyvää speksiä.

speksiin osallistumiseen. Joka vuosi mukaan lähtee kokemattomia näyttelijöitä, jotka kasvavat ja kehittyvät hienosti projektin edetessä.

H: Mitä enemmän näyttelijöitä produktiossa on, sitä vähemmän esimerkiksi ohjaajan resursseja on käytettävissä yhtä näyttelijää kohden. Kenestä tahansa saa lähes mitä vain irti, kun on vain tarpeeksi motivaatiota ja aikaa käytettävissä. Ja kyllä speksifiilikseen pääsee mukaan, vaikka ei olisikaan lavalla! Tuotantotiimissä on aina tilaa innokkaille markkinoijille ja muille toimijoille.

J: Teatterin tekeminen on sikäli helppoa, ettei se vaadi juuri muuta kuin tekijät, harjoitus- ja esitystilat sekä aikaa.

Näistä kolmesta aika tuntuu olevan kaikkein eniten kortilla. Speksiin lähdetään mukaan vapaaehtoisesti, mutta produktion käynnistyttyä touhu ei ole enää vapaaehtoista.

Kaikki joutuvat uhraamaan jotain.

Esimerkiksi työtä, opiskelua, hallitustoimintaa ja speksiä on hyvin vaikea yhdistää ja jostain pitää tinkiä. Jos speksiin tahtoo mukaan päästäkseen bilettämään, kannattaa miettiä vielä toistamiseen.

Bileitä löytyy muualtakin, vähemmällä työllä ja vaivalla. Speksi antaa niin paljon, kuin sille on valmis uhraamaan.

‘‘ ’’ Tämänkin jälkeen olen edelleen lapsirakas.

J: Speksin ohjaaja vetää oikeastaan kolme eri roolia: tarinankertojan eli näytelmän ohjaajan, teatteri-ilmaisun opettajan ja ryhmänvetäjän eli nuorisoohjaajan. Sikäli kun ohjaaja tulee Valtsikan sisältä, ovat paimennettavat lapsukaiset sitten omaa ikäluokkaa.

ÄLKÄÄ KUMARRELKO KUVIA H: ”Speksimäisyys” ei ole mikään arvo sinänsä. Jos sopasta poistaa musiikin, tanssit ja omstartit, ei kyseessä ole enää speksi, vaan perinteinen näytelmä.

Näihinkin raameihin mahtuu paljon variaatiota, enemmän kuin on tähän asti nähty. Speksi on juuri sitä, mitä tekijät siitä päättävät tehdä.

J: Olen samaa mieltä. Tulevat speksiläiset, kaikesta edellä sanotusta huolimatta, tehkää juuri sellainen speksi kuin itse haluatte, ei sellaista joka on jo aiemmin tehty! T

VALTSIKAN SPEKSILÄISET, YHTEEN LIITTYKÄÄ

ÄLÄ OLETA MITÄÄN H: ”Maalaisjärki” ja ”oma-aloitteisuus” ovat aika lailla fiktiota tässä yhteydessä.

Ison organisaation pyörittäminen ja yhteisten pelisääntöjen laatiminen on kuin festarialueen eristämistä: jos aitaan jää pienikin rako, yrittää joku taatusti luikerrella sen läpi. Speksin kokoisessa ryhmässä ei ole yli kymmenvuotiaita.

Iso ryhmä laskee henkistä keski-ikää, ja helpoimmalla pääsee, kun kuvittelee työskentelevänsä lasten kanssa. Tämänkin jälkeen olen kyllä edelleen hyvin lapsirakas.

Valtsikan speksi irtaantuu tänä vuonna perustettavan yhdistyksen myötä Kannunvalajat ry:n alai-

!

suudesta. Tarkoituksena on luoda

organisaatiolle pysyvät rakenteet, jotta uusien tekijöiden ei tarvitse

joka vuosi aloittaa tyhjästä. Samalla yhdistys luo entisille, nykyisille ja tuleville speksiläisille foorumin,

jossa he voivat jakaa kokemuksiaan ja tietoaan, tarjota apuaan sekä fiilistellä speksimeininkiä.

565,"*/ t

teksti Liisa Aalto kuvat Jussi Välipirtti

KUPLAN KYYDISSÄ

MENESTYKSEEN Taitoluistelija Laura Lepistö, 23, jännitti kauppakorkeakoulun pääsykokeita enemmän kuin Vancouverin olympialaisia.

KUULOKKEISTA PAUHAA mättömusiikki. On kevät 2010 ja Laura Lepistö kerää taistelutahtoa ennen kilpailusuoritustaan. Hän pukee punaisen puvun ylleen ja kiristää luistimensa. Pian alkava neliminuuttinen sinetöi hänen olympiadebyyttinsä.

Hallissa on monituhatpäinen yleisö, minkä lisäksi kilpailua seuraavat miljoonat televisiokatsojat. Laura odottaa vuoroaan. ”Elementti kerrallaan”, valmentaja Virpi Horttana sanoo kaukalon ylitse. Halli hiljentyy kun Laura siirtyy aloituspaikalleen.

ILMEET KERTOVAT KAIKEN Aloitusasennossa seistessään Laura Lepistön pään sisällä myllertää, mutta hymy on päättäväinen. Pian musiikki käynnistyy ja ohjelma alkaa. Ensimmäisenä edessä on vaikein hyppy-yhdistelmä, kolmois-kolmois-tulppi. Lauran liukuessa ponnistukseen hänen ilmeensä vakavoituu: hän tyhjentää mielensä antaakseen hyppyjen tapahtua itsestään. Hypyt nousevat korkealle ja ohjelman loppua kohden Laura luistelee yhä vapautuneemmin.

Lepistö saa ennätyspisteensä ja sijoittuu kuudenneksi. Hänen t 565,"*/

ja Virpi Horttanan leuat loksahtavat siihen malliin, että Lauran kuva päätyy Huffington Post -lehden Monsterin näköiset luistelijat -listalle.

PITKIÄ PÄIVIÄ JA PIENOINEN PANIIKKI Sen lisäksi, että Laura Lepistö teki Suomen taitoluistelun olympiahistoriaa, hän voitti keväällä 2010 myös EM-hopeaa ja MMpronssia. Samaan aikaan hän valmistautui pääsykokeisiin. Niistäkin Laura selviytyi kunnialla tullen hyväksytyksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. Miten hän teki tämän kaiken? ”Luistelukauden jaksoin hyvän pohjakunnon ansiosta. Lisäksi olympialaiset olivat tulossa ja halu päästä mukaan oli suuri. Lukemisen aloitin toden teolla vasta huhtikuun alussa”, Laura kertoo.

Pääsykoekirjat olivat kyllä olleet mukana kisoissakin, mutta pysyneet ymmärrettävästi matkalaukun pohjalla.

Kilpailukauden jälkeen Lauralla oli valtava motivaatio lukemiseen. Määrällisesti hän arvelee lukeneensa vähemmän kuin muut, mutta uskoo käyttäneensä liienneen ajan tehokkaasti. ”Oli-

han se loppukevät ihan hullu!” Laura kertoo heränneensä ennen kahdeksaa lukemaan, käyneensä pänttäämisen välissä treenaamassa ja jatkaneensa sitten lukuja aina iltakymmeneen asti. Jälkeenpäin ajateltuna parin kuukauden luku-urakka hujahti kuitenkin nopeasti. ”Pääsykoetta jännitin varmaan enemmän kuin Vancouveria”, Laura naurahtaa. Kaikki toitottivat, että hän selviäisi kokeesta mainiosti, onhan hän tottunut koviin paineisiin. Koetta edeltävänä iltana Laura Lepistö kuitenkin selaili kirjoja mä en osaa mitään -paniikin vallassa. Itse koetilanteessa häntä ei onneksi enää jännittänyt. Aika tosin oli loppua kesken ja hän rämpytti laskinta vielä viime minuuteilla.

LATTEUKSISSA ONKIN PERÄÄ Kaikki joutuvat joskus jännittäviin tilanteisiin, joissa liika hermoilu voi pilata mahdollisuudet saavuttaa haluamansa. Laura Lepistö on kaikkein suurimpien paineiden alla onnistunut tekemään nappisuorituksia. Hänen jos jonkun luulisi tietävän, miten hermot saa pidettyä kurissa.

Lauralla ei kuitenkaan ole mitään suurta salaisuutta. ”Siinä tilanteessa ei vaan saa olla liian herkkä”, hän sanoo ja jatkaa itseluottamuksesta ja uskosta omiin kykyihin. Ja kilpakumppaneita ei tietenkään kannata ajatella liikaa. Samaa hokevat melko monet urheilijat: ”Lähetään tekee ihan omaa suoritusta.” Lausahdus enteilee yleensä havuja tai sauvojen katkeamisia. Laura korostaakin, että itsevarmuuden on oltava aitoa eikä hokemalla päähän taottua.

Taitoluistelu on herkkä laji, jossa mielen hallinta on erityisen tärkeää. ”Luistellessani tähän asti parasta suoritustani olympialaisissa tunsin olevani jonkinlaisessa kuplassa. En voi sanoa nauttineeni niistä minuuteista, mutta en toisaalta muistakaan niistä paljoa”, Laura pohtii. Tästä päätellen onnistuminen ei siis aina vaadi huumaavaa, taivaallista flow-tilaa.

Personal best on mahdollinen, vaikka olo olisikin samanlainen kuin krapulassa pahimmillaan.

AJATUSTYÖ AVAIN ONNISTUMISEEN Lauran kuplavertaus ei ole uusi, sitä käytetään henkisessä valmennuksessa. Liikunnanohjaaja ja suggestioterapeutti Jukka Kataja on toiminut Lauran psyykkisenä valmentajana jo usean vuoden ajan.

Säännöllisissä tapaamisissa analysoidaan viimeisimpiä harjoituksia ja kilpailuja. Niin parhaista pirueteista kuin pahimmista pyllähdyksistäkin pyritään oppimaan.

Kilpailuihin valmistaudutaan esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Jännittävän tilanteen voi tehdä itselleen tutuksi käymällä sitä etukäteen läpi mielessään.

Tätä Laura teki paljon ennen Helsingin EMkilpailuja keväällä 2009, jolloin hän voitti kultaa. ”Kirkuvan yleisön kohtaaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos en olisi käynyt tilannetta läpi mielessäni kymmeniä kertoja”, Laura toteaa.

AKILLEEN KANTAPÄÄ Aina ei ole Laurallakaan kaikki mennyt toivotulla tavalla. Kilpailu-uransa alussa hän oli aina viimeisten joukossa. Se ei kuitenkaan vienyt pienen tytön intoa jatkaa harrastusta. Hän osasi jo silloin laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen: ”Mua ei haitannut yhtään että mä hävisin, kun mummi oli katsomassa ja sain kukkia”, Laura muistelee hymyillen.

Menestyksekkään viime kevään jälkeen alkanut epäonni on toisinaan saanut hymyn hyytymään. Ensin Laura loukkasi lonkkansa ja viimeisimpänä selkänsä. Varsinaiseksi riesaksi koitui kuitenkin akillesjänne, jonka tulehdusvamma pitkittyi. Kaikki voitava tehtiin: akilleksen kimpussa räpelsivät niin lääkärit, fysioterapeutit kuin eräs refleksologikin. Lauraa hoitaneen vyöhyketerapeutin diagnoosi oli hämmentävä.

Hän uskoi akillesvamman johtuvan kuormittuneista munuaisista, jotka eivät jaksaneet poistaa kehosta kuonaa. Tämän vuoksi Lauralta kiellettiin muun muassa paprikat, sienet, tietyt sitrushedelmät ja muut kuin luomubanaanit, sillä niiden katsottiin olevan huonoksi munuaisten toiminnalle.

Kipeän akillesjänteen vuoksi Laura ei voinut osallistua yksiinkään suuriin kilpailuihin viime keväänä. Luistimet olivat syrjässä pitkään ja treeni koostui turhauttavasta kuntoutusharjoittelusta.

565,"*/ t

‘‘

Personal best on mahdollinen, vaikka olo olisikin samanlainen kuin krapulassa pahimmillaan.

’’

”Se oli sellaista pienten lihasten nitkuttelua ja vesijuoksua. En mä saanut siitä mitään liikkumisen iloa tai hyvänolon tunteita”, Laura tuhahtaa.

Epäonnistumisista eniten Lauraa harmittaa yllättäen se, ettei hän toissa vuonna päässyt sisään kauppakorkeakouluun. ”Se oli aika kova paikka. Myös opiskelu on aina ollut mulle tärkeää”, Laura sanoo. Urheilu on kuitenkin opettanut, ettei maailmaa kannata jäädä pakoilemaan peiton alle kovinkaan pitkäksi aikaa. Sen sijaan epäonnistumiset tulee käydä järkevästi läpi ja pohtia, mitä seuraavalla kerralla on tehtävä eri tavalla.

AINAKIN SOTSHIIN ASTI Ensimmäinen vuosi kauppakorkeakoulussa vahvisti Lauran epäilyt siitä, että markkinointi voisi kiinnostaa ja että rahoitus ei. Hän keräsi kelpo saaliin: yli 50 noppaa. Ensi lukuvuonna opintopisteitä ropisee toivon mukaan vähemmän; se olisi merkki siitä, että Laura on päässyt takaisin luisteluhuipulle.

Nyt kun akillesjänne on parantunut, Lauran saattaa joskus yllättää syömästä kiellettyjä hedelmiä. Ihastuttavan perisuomalaista on, että hänen pääpolttoaineensa ovat ruisleipä ja maito. Niiden voimalla Laura aikoo haalia lisää arvokisamitaleja.

Hän ei tiedä, kuinka pitkään aikoo jatkaa urheilu-uraansa.

Seuraavat talviolympialaiset järjestetään vuonna 2014 Venäjän Sotshissa. ”Ainakin sinne asti jatkan täysillä. Sitten pitää vähän katsoa, minkälainen elämäntilanne on muuten ja mikä kiinnostaa.

Taitoluistelu vaatii niin paljon työtä ja paloa, että ihan turha tätä on jatkaa, jos ei ole motivaatiota”, Laura tuumii.

Myöhemmän tulevaisuuden haaveet ovat hyvin tavalliset: Laura toivoo, että kymmenen vuoden kuluttua hänellä on perhe ja koulutuksen mukainen ammatti. Luistelu tulee kuitenkin aina olemaan lähellä sydäntä - konkreettisesti noin parin sentin päässä, luistinkaulakorun muodossa. Onnenamuletti roikkuu kaulassa lähestulkoon aina, ja sen voi Lauran luistellessa nähdä osuvan milloin korvaan, milloin hampaisiin.

Harrastuksesta ammatiksi muodostunut urheilu on jossakin vaiheessa taas vain vapaa-ajanviete. Mutta vielä ainakin kolmen vuoden ajan Laura Lepistön voidaan nähdä esittävän upeita hyppyjä ja vauhdikkaita askelsarjoja. Ja monsteri-ilmeitä. T t 565,"*/

Lauran vinkit kiperiin tilanteisiin t Älä ajattele jännittävää tapahtum aa yhtenä valtavana mörkönä, vaan kohtaa sen tuomat haastavat vaiheet yksi kerrallaan. t Harjoittele ja perusta itseluottamu ksesi sitä kautta saatuun varmuuteen omista kyvyistä. t Kuvittele olevasi onnistumisen kup

lassa.

t Käy jännittävää tilannetta mielessä si läpi etukäteen. t Analysoi, miten olet aiemmin selv iytynyt vastaavanlaisista tilanteista. t Saa olla taikauskoinen: Käytä sitä kynää, jolla kirjoitit tiesi Valtsikaan. Pue ne kals arit, jotka päällä lykästi. Syö sama aamiainen kuin silloin, kun teit hattutempun futismatsissa tai voitit laulukilpailun.

YLPEÄ VALTSIKALAINEN

Aki Reinimäki Kirjoittaja on VTM, joka työskentelee valtsikalaisten etujärjestö SVAL:ssa.

OLEN VELKAA KANNULLE suuntaan. On hyvä muistaa, että järjestötoiminta on todellista työon ajoittain raskasta. Erityisen raskaskokemusta, vaikka siitä ei palkkaa maksetakaan. ta muistan sen olleen vappupäivänä, kun siivosimme Kuppalan Kolmanneksi: järjestötoiminta on tärkeää vastapainoa opinedustaa lasinsiruista tai kun piti vuosijuhlien jälkeisenä aamuna noille. Tentteihin pänttäämisen ja luentojen vastapainoksi on mennä siivoamaan Alina-salia. tärkeää pitää hauskaa ja rentoutua. Itse pidän erityisesti akateeEn silti vaihtaisi vuosia järjestötoiminnassa mihinkään. misista juhlaperinteistä, mutta myös muilla bileillä on paikkansa. ”Opiskelija-aktiivisuus on mulle selkeä osa opiskeluja, asioihin Toivoisin kuitenkin paljon enemmän myös muunlaista toimintaa: vaikuttaminen kiinnostaa.” Tämä on suora lainaus vuoden 2006 parhaita esimerkkejä tällaisista ovat Valtsikan speksi sekä ainejärensimmäisestä Tutkaimesta, jossa minua haastateltiin. Kannunvajestöjen futisjoukkueet. On hienoa kokeilla uusia harrastuksia ja lajien hallitus oli juuri aloittanut toimikautensa, ja minä olin halmennä ennakkoluulottomasti mukaan toimintaan. lituksen puheenjohtaja. Hallitusvuoden loppuessa olin kasvanut Ainejärjestöjen toiminnassa on muutamia ”ikuisuushaasteita”. ihmisenä ja saanut paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota ei muualta On sääli, että koulutuspolitiikka- ja työelämäasiat eivät kiinnossaa. ta kuin muutamia aktiivisia, vaikka ne ovat aivan Ensinnäkin, toimimalla aktiivisesti järjeskeskeisiä toiminnanmuotoja. Toinen haaste on töissä tapaa paljon uusia ihmisiä. Hallitustoverit tarjota toimintaa myös maisterivaiheen opiskeliovat tietysti läheisimpiä – oman Kannu-halliOlen saanut joille. tukseni jäsenistä on tullut läheisimpiä ystäviäni Kannun kautta Jälkeenpäin ajateltuna ainejärjestöjen ja Kanloppuelämäksi. Itse olen tavannut Kannu-aktiipuolison, nun olisi pitänyt harrastaa vielä enemmän kanvisuuden myötä varovaisen arvion mukaan 200– työpaikan, nunvalantaa, mielipiteiden muodostamista ja 300 sellaista henkilöä, jota en missään nimessä ystäviä ja tärkeää niiden sanomista. Toivonkin, että aktiiviset valtsiolisi tavannut muutoin. työkokemusta. kalaiset – kannunvalajat – osallistuvat, debatoivat, Olen saanut myös ikimuistoisia kokemuksia: sanovat mielipiteensä ja vaikuttavat ympäristöönolen kuunnellut päärakennuksen parvekkeelta sä! Sekin on tärkeää tulevaisuutta ajatellen: me pidettyä yöpuhetta yliopistolle, ollut mukana pyöritämme tätä yhteiskuntaa – mielipiteitä pitää osata muodospäättämässä tiedekunnan laitosrakenteesta, järjestänyt 1000 ihmi-

AINEJÄRJESTÖTOIMINTA

‘‘

sen bileitä Vanhalle ja taistellut vesivahinkoa vastaan Dommalla.

Olen ollut myös valitsemassa yliopiston hallitusta ja osallistunut lukuisiin yliopiston kehittämisseminaareihin.

Toinen tärkeä asia, jonka aktiivisuus on minulle opettanut, on taito toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Hallituksessa opin neuvottelu-, projektinhallinta- ja organisointitaitoja – puheenjohtajana opin johtamaan 20 hengen tiimiä yhteisten tavoitteiden

’’

taa ja puolustaa.

Kannu-hallitusvuosi oli monella tapaa käänteentekevä omassa elämässäni. Olen sanonut jälkeenpäin puolitosissani, että olen ”elämäni velkaa Kannunvalajat ry:lle”. Kannun kautta olen – suoraan tai epäsuorasti – saanut puolison, työpaikan, ystäviä ja tärkeää työelämäosaamista. Täysin suunnittelematta, ilman kenenkään esimerkkiä. Aktiivisuus ja rohkea heittäytyminen – suosittelen! T t 565,"*/

teksti riku mattila kuva Jussi Välipirtti

JA MEILLÄ KAIKILLA EI OLLUT NIIN MUKAVAA Sitsien järjestäjä rentoutui kerran juhla-illan aikana. Muuten tuli stressattua ja häärättyä.

Hyviä syitä ryhtyä organisaattoriksi ei liiemmin löytynyt – paitsi rivien välistä.

t 565,"*/

PUOLILTAPÄIVIN TYÖMAALLE,

aamuviideltä himaan. Tai kuudelta. Puitteet rakennetaan, jotta valtsikalaiset pääsevät mylvimään ruoka suussa ja viina päässä. Ne rakennetaan, koska niin on aina tehty. Rakennustyö on ilmaista ja rakentajille koituu työstä usein harmia. Silti työhön löytyy joka vuosi kymmeniä vapaaehtoisia.

Miksi?

KASAANTUVAT TYÖT JA JÄLKIPYYKKIKASA “Kuka ei pitäisi juhlien järjestämisestä? Kaikki järjestäjän tehtävät eivät tietenkään ole kovin mielekkäitä: juomien hakeminen Tallinnasta vie yllättävän paljon aikaa, ja tuskin kukaan varsinaisesti nauttii oksennuksen kaapimisesta tanssilattialta ämpäriin aamuyön tunteina.”

Lauri Haavisto Media ry:n juhlavastaava Järjestäminen alkaa usein sillä, että sitsi-organisaattorit istuvat alas ja päättävät teeman. Huonoja teemoja ei ole olemassakaan, kunhan ideaa lähdetään toteuttamaan ennakkoluulottomasti.

Viime lukuvuoden aikana sitsattiin ainakin high school –meiningeissä, hippeinä, vaatteet väärinpäin ja Eyes wide shut –leffan tunnelmissa. Toisinaan pukukoodi on yksinkertaisesti cocktail, jolloin tummat puvut ja kauniit mekot tuomitaan ennakkoon pesulareissulle.

Tässä vaiheessa on vielä hauskaa. Ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään, voi vain fiilistellä tulevaa. Mitäköhän jengi laittaa päälle? Vai laittaako mitään!

Alkufiilistelyn jälkeen to-do -lista täyttyy hyvin nopeasti: ruoat, juomat, vieraat, maksut, ohjelma, koristelut, juhlien markkinointi. Vielä kun pitäisi kirjoittaa kandia, pitää avopuoliso tyytyväisenä ja osallistua seuraavan viikonlopun tedariin. Kaikki kasaantuu. Ärsyttää.

Sitsien järjestäminen tietää kymmeniä tunteja ilmaista työtä, josta kiitos mitataan yleensä parilla kuormasta napatulla lonkerolla. Epäsuoria kiitoksenosoituksia kyllä satelee: vessanpönttö rikki, 50 euron seteli viety kassasta, oksennusta seinällä, kaljalla marinoituja lattioita. On ymmärrettävää, että juhliin löytyy innokkaita, mutta jälkipyykin pesemiseen ei.

‘‘

’’

Osalle järjestäjistä promillet aiheuttavat kummaa passivoitumista.

565,"*/ t

HYVIÄ JA VÄHEMMÄN HYVIÄ HETKIÄ “Rentoa sitsien järkkäämisessä on ainoastaan siinä vaiheessa, kun kaikki on salissa valmista ja osallistujat ovat juuri päässeet pöytään.”

Emilia Kostiainen Kannunvalajat ry:n virkistysvastaava Kaikesta ennakkojärjestämisestä huolimatta itse sitsipäivä on järjestäjälle se rankin. Emilia Kostiainen on ehtinyt Kannun virkistysvastaavana kokea tämän. Hänelle ominainen tuntemus sitsipäivänä on ”järjetön stressi”, kun sata asiaa odottaa hoitamistaan.

Parhaimmillaan sitsipäivä on kuitenkin mukavaa yhdessä tekemistä. Ruokatiimi laittaa padat porisemaan ja yrittää pitää hermot kurissa. Jotkut askartelevat sivuhuoneessa plassikarttaa ja koristeluja. Osa kasaa pöytiä ja tuoleja, levittää pöytäliinat ja kattaa pöydät. Jatkojuomat kylmään. Yhtä tekisi mieli. Jos joku tajuaa huomauttaa asiasta, niin yhdet varmasti avataankin.

Juhlahumun noustessa vastuu kasautuu. Vaikka järjestelyissä olisi mukana paljon porukkaa, haluavat monet järjestäjätkin ottaa ilon irti. Todellinen vastuu jää muutamille raukoille.

‘‘ ’’ Huonoja teemoja ei ole olemassakaan.

Kostiainen kertoo rentoutuvansa hieman pöytäosuuden aikana. Sen aikana nähtävistä lauluista ja performansseista vain osa on järjestäjien suunnittelemaa, koska kenen tahansa juhlijan esiintymisvietti kasvaa lasien tyhjentyessä. Valtsikan sitseillä onkin hyvinkin vapautunut tunnelma, sillä etiketin kevyestä rikkomisesta harvemmin ruikutetaan. Huutelun määrä kasvaa eksponentiaalisesti illan edetessä. Siitä voi olla ylpeäkin.

Pöytäosuuden päätyttyä odottaa kuitenkin uusi pyörremyrsky. Satoja astioita, roskia, pöytiä, tuoleja ja punaviinillä tahrittuja pöytäliinoja. Kaikki pitää saada jatkojen tieltä pois ja vielä siististi.

Toisilla järjestäjillä kerääntyneet promillet käynnistävät todellisen puuhamoodin, mutta toisille ne aiheuttavat kummaa passivoitumista. t 565,"*/

JATKOILLA VAAN SATTUU TAPAHTUMAAN Kun jatkot saadaan käyntiin, ollaan jo voiton puolella. Todella moni asia voi kuitenkin mennä vielä pieleen. Esimerkiksi: Vieraat eivät tottele kaikkia määräyksiä.

Järjestäjät eivät tottele kaikkia määräyksiä.

Musiikkilaitteet, valot tai kalusteet joutuvat liiallisen rasituksen kohteeksi.

Joku keksii polttaa tupakkaa sisällä.

Joku keksii jotain, mitä ei olisi pitänyt keksiä (“varastetaan pyöräteline ulkoa ja kannetaan sisälle”).

Ketään ei kiinnosta.

Vaihtorahat tai juomat loppuvat.

Puolet yösiivoojista sammuu (tai katoaa).

Vieraat eivät suostu katoamaan.

Juhlapaikka on yösiivoojien mielestä hyvässä kunnossa, mutta vuokraaja ei ole samaa mieltä.

Median juhlavastaava Lauri Haavisto huomauttaa, että asioista huolehtiminen lannistaa helposti omaa juhlatunnelmaa. Emilia Kostiainen komppaa Haavistoa: “Vaikka jatkoilla pystyykin vähän rentoutumaan, on edessä silti loputtomalta tuntuva siivousurakka”. Sitsijärjestän ei ole kovinkaan lohdullista ajatella, että jo iltapäivällä alkanut työ päättyy aikaisintaan viideltä aamulla.

Haavisto ja Kostiainen kommentoivat kuitenkin yhdessä tuumin, että menetetyn tunnelman korvaa juhlijoilta saatu positiivinen palaute. Paras palaute ei välttämättä tule edes suullisesti: “On palkitsevaa järjestää jotain, missä kaikilla on ollut hauskaa”.

On myös hauskaa miettiä, mitä kaikkea yhdessä järjestettyyn sitsi-iltaan mahtui. Joku pyöri ja pokaili kaikkea, mikä liikkuu. Joku lähti ilman kenkiä kotiin. Jotkut tapasivat ja ihastuivat, pussailivat ja joutuivat spekulointien kohteeksi. Tanssittiin uusia, klassikoita ja hitaita. My heart will go on.

Ja sitten on se pysyvin muisto: punaisiin laulukirjoihin kirjoitetut tekstit. Epäjohdonmukaisia ja sottaisia lauseita, joista kysellään seuraavana päivänä Facebookissa. ”Lisä... Suukkoja! Luv it! ps. Oot mun lesborakkausu!”

Varmaa ei missään nimessä ole, mitä ensi vuoden sitseillä tulee tapahtumaan ja kenen toimesta. Se on kuitenkin varmaa, että sitsejä tullaan järjestämään – vessanpönttöjen kahtiahalkeamisen uhallakin. T

teksti sanna-kaisa niikko kuvat saana hellstén & jenna Vehviläinen

Hulluna Älä nyt viitsi, aikuinen ihminen!

PITKIÄ KATSEITA, ihmettelyä, naureskelua. Tällaiseen törmää usein hän, joka aikuisenakin omistautuu täysin jollekin asialle: fani.

Fanius liitetään yleensä kirkuviin pikkutyttöihin ja poikabändeihin.

Aikuisena faniuden pitäisi laimentua ja muuttua sivistyneen etäiseksi.

Varhaisessa fanitutkimuksessa se nähtiin merkkinä häiriintyneestä psyykestä ja yhteiskunnallisista ongelmista. Vaikka tieteessä näkemykset ovat sittemmin muuttuneet, konservatiiviset asenteet nousevat edelleen toisinaan esille arkisissa keskusteluissa, joissa fanit tuomitaan surkimuksiksi, joilla ei ole oikeaa elämää idolinsa palvomisen ulkopuolella. Ihmiset toki usein tituleeraavat itseään jonkin asian faniksi, mutta yhteiskuntakelpoisen faniuden tulee olla viileää kiinnittymistä löyhästi ja usein väliaikaisesti kunkin hetken kuumimpiin trendeihin.

Jotkut näkevät asian toisin. Joillekin fanius on elämää suurempi asia, jolla on tärkeä rooli arjen rytmittymisessä.

Omalle idolille ollaan uskollisia vuodesta toiseen ja tähän suhtaudutaan kuin perheenjäseneen. Jäämmekö me muut jostakin paitsi? Ja mistä on aikuinen tosifani tehty?

RAKKAUS PUNAISEEN Mies nousee seisomaan, nostaa kätensä ilmaan, alkaa huutaa ja juosta ympäri asuntoaan. Tuliko hän hulluksi? Ei sentään. 25-vuotias Teemu Leikas siinä vain juhlii suosikkijoukkueensa Manchester Unitedin maalia. Teemu on ollut joukkueelle uskollinen siitä saakka, kun hän 1990-luvulla näki ensimmäistä kertaa televisiosta Mestarien liigan pelejä.

Joukkueen tuolloisesta pelaajasta, Éric Cantonasta, tuli hetkessä Teemun idoli. ”Cantonassa oli jotakin sellaista karismaa, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Sen myötä innostuin Manchester Unitedista myös joukkueena”, Teemu muistelee.

Nykyään Teemu seuraa Manchester Unitedin kuulumisia netistä monta kertaa päivässä. Hän pyrkii järjestämään menonsa niin, ettei yhtään ManU:n peliä mene ohi. Pelit hän katsoo mieluiten yksin, koska näin hän pystyy parhaiten

keskittymään niihin. ”Räjähdän myös aika helposti, jos joukkueelle tulee takkiin. Siksikin on paras katsoa pelit omassa rauhassa.”

Vaikka Teemu on kannattanut samaa

Teemu Leikas

joukkuetta jo pitkään, hän saa aika ajoin kuulla naljailua siitä, että kannattaa yhtä Euroopan menestyneimmistä joukkueista. Monet ovat ihmetelleet, miksi Teemu ei kannata jotakin suomalaista jalkapallojoukkuetta, kotimaisten joukkueiden pelejä kun pääsisi helposti katsomaan paikan päälle. Teemulle tämä ei kuitenkaan ole vaihtoehto. ”Monet sanovat sitä glory hunttaukseksi, että seuraan juuri 565,"*/ t

Manchester Unitedia. Tästä seuraa usein väittelyä muiden jalkapallofanien kanssa.

Olen kuitenkin kannattanut joukkuetta silloinkin, kun sillä on mennyt huonosti. Tietysti teen jatkossakin niin”, hän hymähtää.

Teemun mukaan parasta jalkapallon seuraamisessa on se, että sen avulla voi kokea tunteiden koko kirjon, ääripäästä toiseen. Haaveiltuaan vuosia siitä, että

Madonnan härskejä tanssiliikkeitä. Koska äiti ei Viktorin mukaan ole varsinaisesti häveliäs luonne, poika päätteli, että nyt on käsillä todella kova juttu. ”VHStallennetta katsottiin sitten niin paljon, että se kului puhki”, Viktor muistelee.

Nyt Viktor on 28-vuotias, ja Madonna on edelleen tärkeä ihminen hänen elämässään. Madonnan fanittaminen lähti toden teolla käyntiin

hetkien joukkoon. Vaikka hän pitää eniten areenakeikoista, joissa yleisö pääsee lähelle idoliaan, hän ei haluaisi välttämättä tavata Madonnaa. ”Tiedän, että hän on diiva. En todellakaan haluaisi olla Madonnan lähipiirissä. On parempi pitää hänet etäisenä ja säilyttää haavekuva siitä, millainen hän on tosielämässä”, Viktor pohtii.

Fanittaminen on muuttunut helpom-

pääsisi katsomaan suosikkijoukkueensa peliä sen kotistadionille, hän toteutti unelmansa vihdoin vuonna 2005. Se on ollut yksi hänen faniaikansa kohokohdista. Pahimmillaan urheilu on aiheuttanut hänelle valtavaa ärsytystä ja parhaimmillaan rajatonta riemua. ”Ei samanlaisia fiiliksiä voi saada oikein mistään muusta elämässä.”

yläasteella, kun Viktor sai ensi kertaa rahaa Madonnan levyjen ostamista varten. Teini-ikäiselle tyypilliseen tapaan hän halusi faniuden avulla erottautua muista, mutta lukiossa kuvioihin astuivat mukaan toiset Madonna-fanit, joiden kanssa hän ystävystyi. Ystävien fanikokoelmat innoittivat Viktoria keräilemään fanituotteita yhä enemmän, ja nykyään hän onkin arviolta 445 Madonnaäänitteen ja 1000 muun Madonnaan liittyvän tavaran ylpeä omistaja.

Sokerina pohjalla hänellä on kymmenen Madonnaaiheista tatuointia ympäri kehoa, joista viisi on Madonna-symboleja ja viisi Madonnaa esittäviä kuvia.

Lisää on tulossa. ”Olen pitänyt jo kaksi vuotta taukoa tatuointien ottamisessa. Se on aivan liian pitkä aika.”

Viktor on käynyt katsomassa Madonnaa Lontoossa, Pariisissa, Tallinnassa ja Helsingissä – yhteensä 12 kertaa. Ensimmäiset keikat, joita hän pääsi katsomaan, olivat niin ikimuistoisia kokemuksia, että hän nimeää ne Madonna-historiansa hienoimpien

maksi sitten yhdeksänkymmentäluvun.

Internetin avulla Viktor on tutustunut faneihin eri puolilta maailmaa ja nettiyhteisöt ovat luoneet elämään erilaisia aktiivisen faniuden muotoja. Vaikka netti onkin mahdollistanut toimimisen laajoissa faniyhteisöissä, Viktorin mielestä sillä on myös huonot puolensa. ”Nykyään kaikki uudet biisit vuotavat nettiin ja se vie pois odottamisen riemua. Koska odotan Madonnan keikkoja kuin kuuta nousevaa, eristän itseni nettiympäristöstä ennen keikkoja. En halua pilata yllätystä itseltäni”, hän tunnustaa.

Madonna-fanius on vaikuttanut paljon Viktorin elämään ja identiteettiin. Popin superdiiva on ollut hänen elämässään niin kauan, että Viktorin on vaikeaa kuvitella elämää ilman tätä.

Madonna tekee hänet onnelliseksi: musiikki piristää mieltä ja siihen on helppo paeta silloin, kun elämä kohtelee kaltoin.

Madonnassa häneen ovat aina vedonneet loputon muuntautumiskyky, itsenäisyys ja rohkeus.

Viktor tapasi myös puolisonsa Madonna-faniuden myötä. Arjen jakaminen toisen Madonna-fanin kanssa on helpottavaa, sillä idolista voi puhua kotona niin paljon kuin jaksaa samanhenkisen ihmisen kanssa pelkäämättä, että toinen kyllästyy. ”Nykyään evankeliumia ei tarvitse enää jakaa kaduilla, kun kotona voi jakaa kaiken”, Viktor naurahtaa. T

Viktor Määränen

MIES JA DIIVA Viktor Määränen oli vielä ala-asteikäinen poika, kun hänen mieleensä piirtyi lähtemättömästi kuva kauniista vaaleasta naisesta, joka ei pelännyt tehdä juuri sitä mitä halusi. Viktor näki tuolloin televisiosta Madonnan Blonde Ambition -kiertueelta kuvatun konserttitaltioinnin, jonka hänen äitinsä antoi hänen katsoa sillä ehdolla, ettei pikku-Viktor matkisi t 565,"*/

HALLITUS

OPINTOASIAT  EI VAIN BROILEREILLE Valtiotieteilyyn kytkeytyy olennaisesti halu vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Vaikka päivänpolitiikka voi monesta tuntua etäiseltä, kiinnostus tehdä jotakin tärkeää on yhteinen.

SUURIA KUVIOITA JA PIENIÄ TOIMIJOITA Kannunvalajat ry ei juurikaan ota kantaa koulutuspolitiikkaan kansallisella tasolla, mutta pyrkii lisäämään valtiotieteellisen

Vaikuttamisen mahdollisuuksia on tarjolla myös oman konkreettisen elinympäristön parissa, yliopistolla.

tutkinnon arvostusta ja näkyvyyttä. Parhaiten tämä toteutuu kehitteillä olevan Kannun viisivuotisstrategian avulla, jonka kautta voidaan tehdä suunnitelmia yli yhden hallituskauden. Oleellista olisi saada kaikki valtsikalaiset mukaan pohtimaan Kannun tulevaisuutta. Uskomme lämminhenkiseen, keskustelevaan yhteistyöhön. Opintovastaavia saa ja pitää vaivata kaikilla opintopolitiikkaan, hallintoon ja vaikuttamiseen liittyvillä asioilla.

Koulutuspolitiikka on valtava kenttä, jonka lähestyminen voi tuntua hankalalta. Yliopistolla vaikuttamisen ei kuitenkaan tarvitse olla vaikeaa: jokaiselle tarjolla oleva helppo vaikuttamismahdollisuus on ensi syksyn hallintovaalit ja HYYn edustajistovaalit. Niissä äänestämällä voi vaikuttaa tasapuolisen edustuksen muodostumiseen hallinnossa ja ylioppilaskunnassa.

Opintovastaavat valvovat kaikkien opiskelijoiden etua, mutta vain toimimalla itse voi vaatia todellisia muutoksia kokemiinsa epäkohtiin. Ei tarvitse olla koulutuspoliittinen broileri vaikuttaakseen asioihin. Kannustammekin kaikkia valtsikalaisia äänestämään syksyn vaaleissa, osallistumaan Kannun opintovaliokunnan kokouksiin, liittymään kannu-opinto –listalle ja ihan vaan tulemaan juttelemaan!

Emme vaadi teiltä muuta kuin kiinnostusta omiin asioihinne.

SUOMESSA opiskelijaliike on perinteisesti hyvin vahva. Monen vuo-

sikymmenen työn tuloksena on myös saavutettu kolmikantainen hallinto, jossa opiskelijat ovat professoreiden ja keskiryhmän ohella varsin tasa-arvoisesti edustettuina.

Esimerkiksi syksyllä voimaan tulevassa tiedekunnan tutkintorakenneuudistuksessa opiskelijat on huomioitu hyvin. Muun muassa sosiaalipsykologian oppiaineessa opiskelijoiden mielipiteet otettiin uudistuksissa huomioon ja lähes kokonaan toteutettiinkin niiden pohjalta. Opiskelijoilla on valtaa, ja väylät vaikuttamiseen ovat lukuisat ja avoinna kaikille.

OPETUS YKKÖSENÄ Pitkällä aikavälillä opiskelijoiden edunvalvonnassa kaikkein tärkeintä on opetuksen laadun ja arvostuksen kehittäminen. Sitä voidaan edistää suuremmissa rakenteellisissa uudistuksissa, kuten nyt muotoiltavassa yliopiston strategiassa, painottamalla opetustaitoa työhönotoissa ja ottamalla yksittäistapauksissa kantaa laadukkaan opetuksen puolesta.

Syksyllä 2011 on tärkeää myös parantaa yhteistyötä opintotoimiston, hallinnon opiskelijaedustajien (nk. hallopedien) ja opintovastaavien kesken. Toimijayhteistyön tärkein tavoite on, että jokainen valtsikalainen voisi saada tietoa tiedekunnan opintopolitiikasta. Syksyllä korostuu myös fuksien kannustaminen toimimaan ja vaikuttamaan.Tämä tapahtuu esimerkiksi vahvistamalla yhteistyötä opintovastaavien ja tutoreiden välillä.

Norsunluutornista tervehtien, Akseli Huhtanen & Iris Sandelin Kannunvalajat ry:n opintovastaavat 2011

565,"*/ t

TUTKIVA JOURNALISTI Tutkiva journalisti on kiinnostunut, huolestunut ja ihmeissään. Niinpä hän ottaa selvää yhteiskunnan epäkohdista: hän lähtee kentälle, tarkkailee ja vaatii vastausta.

oma koti liian kallis teksti Karoliina Suonpää kuva jussi välipirtti

Pankkitili ammottaa tyhjyyttään, sukanvarressa on pelkkiä reikiä ja seuraava opintotuen maksupäivä on kaukana edessä.

Kuulostaako tutulta? Suurin syy helsinkiläisopiskelijan jatkuvaan rahapulaan on ylihintainen vuokra.

KOHTUUHINTAISISTA ASUNNOISTA ON PULAA Miksi asuminen on opiskelijalle niin kallista? Asuntosijoittamiseen ja vuokravälitykseen erikoistuneen Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola sanoo, ettei yksiöitä rakenneta tarpeeksi. ”Sinkkutaloudet lisääntyvät koko ajan.

Yksiöiden ylikysyntä valuu kaksioihinkin, ja niistä taistelevat sekä yhden että kahden hengen taloudet.”

Opiskelijat eivät tässä kilpailussa pärjää. Metsola arvioi, että Helsingissä on tällä hetkellä noin 15 000 opiskelijaa vailla kohtuuhintaista asuntoa. He asuvat kalliisti tai kaukana opiskelupaikoistaan.

Vaikeinta asunnon löytäminen on tietysti syksyisin, kun uudet opiskelijat alkavat etsiä kattoa päänsä päälle.

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (HOAS) vuokraa asuntoja päätoimisille toisen ja kolmannen asteen opiskelijoille. Viime syksynä jonossa oli yli 6000 hakijaa.

PIENEMPIÄ ASUNTOJA JA POR RASTETTU OPISKELUN ALOITUS Metsola pitää tärkeänä sitä, että yhden hengen talouksien massiivinen kasvu t 565,"*/

otettaisiin huomioon ja Helsinkiin alettaisiin rakentaa pienempiä asuntoja.

Syksyn asuntopulan helpottamiseksi hän on ehdottanut ruotsalaistenkin hyödyntämää yliopisto-opintojen aloittamisen porrastamista. Tällöin lukukauden voisi aloittaa myös tammikuussa.

‘‘ ’’ Keskivuokra on noussut lähes 20 prosenttia.

Muun muassa entinen opetusministeri Henna Virkkunen ja entinen asuntoministeri Jan Vapaavuori ovat kannattaneet ideaa, mutta oppilaitokset epäröivät. Orientoivien opintojen ja peruskurssien järjestäminen kahdesti vuodessa lienee resurssikysymys.

VAATIVATKO OPISKELIJAT JO LIIKAA? Merinäköala ja 30 neliötä olisi tietysti kauhean kiva, mutta soluhuone on useimpien budjetille paras. HOAS ei tarjoa yksiöitä opiskelun alkuvaiheessa oleville ollenkaan.

Opiskelijoiden vaatimustaso on kuitenkin viime vuosina noussut, kertoo Suomen opiskelija-asunnot ry:n asiamies Riikka Vitakoski. Edes taantuma ei synnyttänyt ryntäystä soluasuntoihin, vaan opiskelijat haluavat kodiltaan yksityisyyttä ja hyvän sijainnin. ”Se on ihan luonnollista, koska opiskelijat ovat tottuneet samanlaiseen tasoon kuin muutkin suomalaiset.”

Myös HOASin tuotepäällikkö Anna Lassus on huomannut soluasumisen suosion vähentyneen. ”Tämä ei koske kuitenkaan kaikkia opiskelijoita, vaan monet haluavat opiskelija-asunnoksi soluhuoneen varsinkin opiskelujen alkuajaksi”, Lassus toteaa. ”Asunnon voi saada heti tai sitä voi joutua odottelemaan vuoden. Jonotusajat ovat pitkälti kiinni siitä, mitä hakija toivoo.”

OPISKELIJAASUNTOJA RIITTÄÄ VAIN KOLMASOSALLE Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliittinen sihteeri Sofia Lindqvist on huolissaan siitä, ettei opiskelija-asuntoja vieläkään riitä kaikille halukkaille. ”Koko seudulla on noin 76 000 perustutkintoa suorittavaa

‘‘

Metsola arvioi, että Helsingissä on tällä hetkellä noin 15 000 opiskelijaa vailla kohtuuhintaista asuntoa.

korkeakouluopiskelijaa, ja tällä hetkellä opiskelija-asuntoja riittää vain kolmasosalle. Osa opiskelijoista haluaakin asunnon vapailta markkinoilta, mutta eivät varmasti kaikki. HYYn tavoitteena on, että puolet opiskelijoista voisi asua opiskelija-asunnossa.”

Opiskelija-asuntojen vuokrat ovat selvästi vapaiden markkinoiden vuokria alhaisempia, etenkin yksin asuville.

HYYn vuoden 2009 toimeentuloselvityksen mukaan vapailla markkinoilla asuvien opiskelijoiden asumiskulujen mediaani on 440 euroa kuussa, kun taas opiskelijayksiössä asuvilla se on 320 euroa ja opiskelijasoluissa asuvilla 250 euroa kuussa.

PIDENTÄÄKÖ KORKEA VUOKRA VALMISTUMISAIKAA? Päättäjät ovat jo pitkään kantaneet huolta yliopisto-opiskelujen venymisestä.

Hallitusohjelman mukaan opintotukijärjestelmää uudistetaan tukemaan päätoimista opiskelua ja nopeaa valmistumista.

Konkreettisena eleenä hallitus lupasi sitoa opintotuen indeksiin – tosin vasta kolmen vuoden kuluttua. Tällöin opintotuki nousee elinkustannusten noustessa,

’’

aivan kuten muutkin vähimmäisetuudet.

Opintotuen asumislisää on korotettu viimeksi vuoden 2005 marraskuun alussa. Tämän jälkeen itsenäisesti asuvien asumislisää saavien keskivuokra on kuitenkin noussut lähes 20 prosenttia. ”Asumiskulut ovat opiskelijan suurin menoerä ja niitä pienentämällä myös valmistuminen voisi nopeutua”, Lindqvist arvelee. Viime syksynä 70 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista kävi opiskelun ohessa töissä. Useimmilla työskentelyn syynä oli toimeentulon turvaaminen, ja yli puolet työssäkäyvistä koki työnteon hidastavan opintojaan.

OPISKELIJAN HALUTAAN ELÄVÄN LAINARAHALLA Päättäjien ratkaisuyritykset saattavat tuntua rahapulassa kitkuttavasta opiskelijasta tuskastuttavan hitailta. Opiskelijoiden ääntä voi saada paremmin kuuluviin esimerkiksi HYYn tai jonkin puolueen toimintaan osallistumalla.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on mahdollista kääntyä sosiaalitoimen puoleen, mutta käytännössä toimeentulotukea myönnetään harvoin, jos opiskelijalla on oikeus valtion takaamaan

opintolainaan. Oikeastaan opiskelijan vastikkeeton tulo nousisi, jos hän jättäytyisi koulutuksen ulkopuolelle. ”Se on hullunkurista!” kiteyttää Lindqvist. T

Maksatko kiskurihintaista vuokraa tai oletko tuore opiskelija vailla kotia? Sofia Lindqvistin (HYY) vinkit edullisen asunnon metsästäjälle: t Ilmoittaudu moneen jonoon yhtä aikaa. Apua tarjoavat mm. HOAS, osakunnat ja Lyyran asuntovälitys. Pienituloiset ja perheelliset voivat hakea myös Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja. t Jos olet asunnoton tai tulet pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, kerro se hakemuksessasi. t Etsi kaveriporukalla kimppakämppää, jätä oma ilmoitus tai vastaa kämppistä etsivän ilmoitukseen esim. Helsingin yliopiston ilmoitustorilla tai Lyyran asunnonvälityksessä. t Jousta vaatimuksissasi asunnon sijainnin tai koon suhteen. Asuntoa voi aina vaihtaa! t Myös Lindqvistiin voi ottaa yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät HYYn nettisivuilta.

565,"*/ t

ALUMNI

teksti tiina liukkonen kuvat maria veranen

Outolintu

madon nappaa Aalto-yliopiston maineikkaan johtamiskoulutusyrityksen, Aalto EE:n toimitusjohtaja Pekka Mattila, 33, osaa valita taistelunsa ja saa yleensä tahtonsa läpi.

14 vuotta sitten laski ylioppilaslakin päähänsä, oli hänen kasvoillaan luultavasti vähintään yhtä leveä hymy kuin nyt: todistuksessa kimmelteli kuusi laudaturia ja kaksi eximiaa ja keskiarvo hipoi kymppiä. Koska yhteiskunta ja politiikka kiinnostivat, Mattila päätti hakea Valtsikaan. Hän ei kuitenkaan halunnut rajoittua virkamiesuralle, vaan toiveissa oli säilyttää mahdollisuus uraan yksityisellä sektorilla. Siksi hän hakeutui kansantaloustieteen laitokselle. ”Se olikin sitten kamala

YKSI PARHAISTA KOULUISTA Ennen seuraavaa ratkaisevaa siirtoaan Mattila työskenteli opintojensa ohessa Eläke-Sammon it-tuessa, Eläke-Fenniassa ja osallistui ahkerasti opiskelijapolitiikkaan. Erityisen aktiivinen hän oli kokoomuslaisen Kansalliset Ylioppilaat ry:n ja HYY:n toiminnassa. “Nyt ihmettelen, kuinka sitä jaksoikin vaahdota niin paljon esimerkiksi siitä, kuinka paljon luomuraasteita UniCafessa pitää olla tarjolla”, Mattila naurahtaa. ”Opiskelijapolitiikka on kuitenkin yksi parhaita kouluja, mitä minulla on ollut.”

Ajat opiskelijajärjestöissä opettivat hänelle useita arvokkaiksi osoittautunei-

virhe”, Mattila paukauttaa.

Kansantaloustieteen opintoit Aalto University Executive Education hin pakollisena kuuluva mate-ryhmän toimitusjohtaja matiikka tuntui monimutkait johtamisen ja markkinoinnin professori selta jo opintojen alussa, mutta johtamiskoulutuksessa, vieraileva Mattila ei luovuttanut. Parin markkinoinnin professori Aalto-yliopiston opiskeluvuoden ja armeijan kauppakorkeakoulussa jälkeen raja tuli kuitenkin t Helsingin juhlaviikkojen hallituksen vastaan. ”Opintoni olivat puheenjohtaja, kahden oman edenneet hitaasti jo pitkään, konsulttiyrityksen hallitusten puheenjohtaja eivätkä arvosananikaan olleet kummoisia. Silloin ymmärsin, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko minusta tulee huono kansantaloustieteilijä tai minusta voi tulla todella hyvä jossakin.”

ta taitoja, kuten kokoustyöskentelyä sekä kykyä neuvotella ja käyttää valtaa: ”Saan yleensä läpi hyvin suuren osan niistä asioista, joita pidän tärkeinä.” Mattilan mukaan opiskelijapolitiikka valmisti myös toimimaan erilaisten ihmisen kanssa. ”Luottamuselimissä on joskus ihan urpoja tyyppejä, joiden kanssa ei haluaisi viettää yhtään ylimääräistä minuuttia. Silti heidän kanssaan on pystyttävä työskentelemään sujuvasti.”

Valtsikan ainejärjestötoiminnassa Mattila ei kuitenkaan ollut mukana. ”Siellä oli lähinnä haalarimeininkiä ja takkutukkia, jotka olivat liian ’cool and unkept’ makuuni.”

KUN PEKKA MATTILA

PEKKA MATTILA t VTM 2003 ja VTT 2006 (sosiologia) t Executive MBA 2010 (London Business School) t 21-vuotiaana Eläke-Fennian tiedottajaksi t 27-vuotiaana Eläke-Fennian markkinoinnin ja sähköisten jakelukanavien johtajaksi t monen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultin tehtävistä

t 565,"*/

‘‘

’’

Minua on aina auttanut se, että olen ollut erilainen suhteessa muihin.

”EI SOSIOLOGI VOI OLLA TUOLLAINEN” Mattila löysi uuden pääaineen sattumalta kokeiltuaan sosiologian kesäopintoja avoimessa yliopistossa. Hän kiinnostui sosiologiassa tutkittavista yksilön ja yhteiskunnan sekä yhteisöjen välisistä suhteista ja niihin liittyvistä jännitteistä ja mahdollisuuksista. ”Sosiologiassa on hyvää myös se, että se ei ole rajoittava ala. Oikeastaan kaikki, myös pääosa kauppatieteistä, perustuu sosiologiaan.”

Innostus säilyi, ja puolitoista vuotta pääaineen vaihtamisen jälkeen Mattila oli jo saanut maisteriopinnot suoritettua. ”Olin graduryhmässäni ihan outolintu. Aiheeni ei ollut perinteisen sosiologinen ja liike-elämämyönteisempään persoonaani kohdistui vahvaa epäluuloa.” Mattila tutki teinien tapoja käyttää brändejä sosiaaliseen yhdistymiseen ja erottumiseen, kun muut keskittyivät filosofisempiin aiheisiin tai vähäosaisten ihmisryhmien tutkimiseen. Graduohjaaja kuitenkin suhtautui Mattilaan ja tämän aiheeseen kannustavasti ja rohkaisi tätä myös laajentamaan tutkintoaan. ”Ilman häntä minusta ei olisi tullut tohtoria.”

Mattila täydensi opintojaan tohtoritutkinnon lisäksi myös London Business Schoolissa ja New Yorkin Columbia Business Schoolissa. Motivaattorina

toimi pyrkiminen yleisjohdolliselle uralle, jolla tarvitaan ymmärrystä myös yrityksen rahoituksesta, sisäisestä taloudesta ja ulkoisesta raportoinnista. Myös kansainvälinen ulottuvuus oli tärkeä: “Ajattelin, että ilman sitä minusta tulee härmäläisjohtaja.” ”Se, että menin täydentämään tutkintoani, ei kuitenkaan ole mikään viesti siitä, että opinnot Valtsikassa olisivat menneet jotenkin hukkaan! Päinvastoin.”

EI MIKÄÄN TURHA TIEDEKUNTA Sosiologian opeista on Mattilalle paljon hyötyä arkityössä. Esimerkiksi kuluttajatutkimus kuuluu olennaisesti kauppakorkeakoulun markkinoinnin professorin tehtäviin. ”Teen juuri niitä asioita, joista graduunikin kirjoitin.”

Sisällöllisen hyödyn lisäksi Mattila kiittelee monia Valtsikassa opittuja taitoja. Erityisen tärkeänä hän pitää sitä, että yhteiskuntatieteiden opiske565,"*/ t

lu kehittää kykyä hahmottaa suurista tietomassoista erilaisia yhteyksiä. Siitä on hyötyä kaikessa työssä ja erityisesti johtajan asemassa: ”Mitä korkeammalle noustaan, sitä suuremmaksi läpikäytävän tiedon määrä kasvaa. Koska esimerkiksi suurinta osaa sähköposteista ja papereis-

‘‘ ’’ Ainejärjestöissä oli lähinnä haalarimeininkiä ja takkutukkia. ta ei ehdi koskaan lukea, on ymmärrettävä, miten erilaiset dokumentit liittyvät toisiinsa ja mihin niistä kannattaa panostaa enemmän kuin toisiin.”

Valtsikasta on peräisin myös ymmärrys yhteiskunnasta ja siitä, miten asioihin vaikutetaan. ”Monilla aivan loistavat kaupallis-tekniset taidot omaavilla ihmisillä on aika naiiveja käsityksiä siitä, miten ihmiset, ihmisryhmät ja yhteiskunta toimivat, ja miten omat tavoitteet saadaan läpi”, Mattila toteaa.

”MONESSA ASIASSA TÄYTYY OLLA HIRVEÄN NÖYRÄ” Uralla etenemiseen on opinnoissa ja opiskelijapolitiikassa saavutetun osaami-

ryhmän viestinnästä vastannut johtaja, joka nimitti parikymppisen Mattilan vakituisen tiedottajan virkaan. ”Hän otti riskin, joka varmasti kohotti monen

Jotain parannettavaakin Mattila löytää. Vaikka Valtsikan tarjoama yleissivistys on hyvä, voisi se olla laajempikin.

Suomessa kandi ja maisteri tehdään yleensä samalta alalta – toisin kuin kansainvälisissä huippuyliopistoissa on tapana. ”Tämän takia meillä on yleissivistymättömämpiä johtajia kuin muualla.” Mattilan mielestä valtsikalaisten kannattaisi kandin tehtyään hakeutua reippaammin tekemään maisteri jossain muussa tiedekunnassa tai yliopistossa. ”Suhteellinen osaamisen lisäys saman aihealueen pänttäämisestä on paljon pienempi, kuin jos aloitat nollasta jollain uudella alueella.”

sen ja ahkeran työnteon lisäksi tarvittu muitakin elementtejä, kuten tuuria. ”Olen ollut oikeaan aikaan oikeissa paikoissa.” Mattilan pitkä ja käänteentekevä työsuhde eläkevakuutusalalla alkoi ylioppilaskesänä it-asiantuntijana, kun kokeneita kandidaatteja oli vähän. ”Silloin internet oli uusi ja outo asia, josta ymmärrettiin vain, että siitä jotain tajutakseen pitää olla nuori. Itsekin vasta harjoittelin.”

Erityisen merkittäviä ovat olleet myös hyvät suhteet esimiehiin. ”Heistä moni on luottanut minuun ja jollakin ratkaisevalla tavalla auttanut minua eteenpäin.” Yksi esimerkki on Fennia-

kulmat. Yleensä paikan oli saanut joku loppututkinnon suorittanut nelikymppinen.”

Erilaisuus on muutenkin ollut tärkeässä roolissa Mattilan uralla. ”Minua on aina auttanut se, että olen ollut erilainen suhteessa muihin.” Oikeus- ja kauppatieteilijöiden joukossa valtiotieteellinen tutkinto on aina ollut vahvuus. ”Siitä on vain täytynyt pitää oikealla tavalla meteliä.” Myöskään sitä, että on nuori, ei Mattilan mielestä pidä pyrkiä kätkemään, vaan siitä pitää rakentaa vahvuus – miettiä, mikä minusta tekee vahvemman ja houkuttelevamman ehdokkaan. ”Erilaisuutta ei pidä pelätä.”

t 565,"*/

HAAVEILLA ETEENPÄIN Tällä hetkellä Pekka Mattila johtaa Aalto-yliopiston johtamiskoulutusta tarjoavaa kansainvälistä yritystä, Aalto University Executive Education Oy:tä. Tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat

yksityiselämän kiinnostuksenkohteensa työhönsä. Hän kertoo todella nauttivansa tehtävistään. ”Siksi se, että joskus joudun tekemään paljon töitä, ei ole haitannut.”

Myös asenteella on suuri merki-

organisaation strategian työstäminen ja toimeenpano sekä yrityksen sisäisen toiminnan kehittäminen ketterämmäksi. Vakituisia johdettavia on noin 60 ja lisäksi vierailevia professoreita on satoja. Työhön kuuluu myös toimiminen markkinoinnin ja johtamisen teemoihin erikoistuneena professorina Aalto EE:ssä.

Päätyönsä lisäksi Mattila hoitaa myös Helsingin juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtajan tehtävää, vierailevaa markkinoinnin professuuria kauppakorkeakoulussa sekä omien konsulttiyhtiöidensä hallitusten puheenjohtajuuksia.

tys. Jokaiseen työhön liittyy jotakin epämiellyttävää, mutta se ei Mattilan mielestä estä työstä nauttimista. ”Töitä voi tehdä monella tavalla ja näitä tapoja voi kehittää. Omassa tehtävässään voi kehittyä ylivoimaisesti parhaaksi siinä tiimissä, työpaikassa ja koko maailmassa.

‘‘ ’’ Ajattelin, että ilman sitä minusta tulee härmäläisjohtaja.

”Kiireisinä aikoina herään aikaisin, jopa viideltä, ja teen ensin kotona muutaman tunnin töitä.” Varsinainen työpäivä kuluu pääosin kokouksissa ja tapaamisissa, joten sähköposteihin vastaaminen jää yleensä iltaan. ”Tämä kuulostaa siltä, että en tee muuta kuin nuku ja paiski töitä!” Mattilan elämään sisältyy kuitenkin myös ihan tavallisia asioita: illallisia ystävien ja kumppanin kanssa, kulttuuria, liikuntaa ja paljon matkustamista. Olennaista on myös se, että Mattila on yhdistänyt

‘‘ ’’ Ei pidä tehdä asioita, joissa ei ole hyvä ja jotka eivät kiinnosta.

On kunnianhimon puutetta ja henkistä laiskuutta, jos ei edes yritä etsiä työniloa.

Jos sitä ei mitenkään löydä työstään, niin tekee väärää hommaa.”

Haaveet ajavat Mattilaa uralla eteenpäin. Tulevaisuudessa hän haluaa olla aktiivisemmin mukana politiikassa ja perustaa pienen hotellin. ”Koska en jaksa tehdä poliittisen broilerin uraa ja olen siihen liian vanhakin, täytyy minun saavuttaa merkittävä asema asiantuntijana ennen eduskuntahaaveita.

Hotellin perustaminen taas vaatii aikaa ja pääomia.”

Kuten jo opintojen kohdalla ja myöhemmin elämässä, tavoitteet täytyy kuitenkin valita tarkasti: ”Ei pidä tehdä asioita, joissa ei ole hyvä ja jotka eivät kiinnosta.” Eikä erilaisuuden saa antaa estää haaveiden toteutumista. T

JOS NYT SAISIT VALITA: Opintolaina vai osa-aikatyö?

Opintolaina, jos täyspäiväinen opiskelu on oikeasti tehokasta. Harvalla se kuitenkaan on, ja tällöin voi olla hyväkin jakaa energiaa opiskelun lisäksi osa-aikatyöhön.

Opiskelijatoiminta vai opintoihin keskittyminen?

Jos haluaa asiantuntijauran, niin kannattaa keskittyä opintoihin, mutta jos tavoitteena on ura johtajana, kannattaa harrastaa opiskelijatoimintaa.

Nopea valmistuminen vai rauhallisempi opiskelutahti?

Nopea valmistuminen, koska sitten voi opiskella lisää, enemmän ja jotain muuta. Liikaa ei kuitenkaan saa ahmia, ja joskus tulee aika soveltaa opittua työssä.

VINKKI VALTSIKALAISILLE: Älkää pelätkö yrityksiä.

Kriittisyyden ja yhteiskunnallisen ymmärryksen vuoksi monilla valtiotieteilijöillä on erinomaiset valmiudet liike-elämään. Yritykset voivat olla esimerkiksi monia järjestöjä parempia työnantajia tarjoamalla pysyvän työpaikan, kohtuulliset uranäkymät sekä säällisen palkan – ja silti mahdollisuuden toimia organisaatiossa, jolla on tärkeä tehtävä osana yhteiskunnan ekosysteemiä.

565,"*/ t

63"10-,6 Helsingin yliopiston urapalveluiden suunnittelija ja Valtsikan alumni Leena Itkonen pohtii työelämään siirtymisen haasteita.

KESÄTYÖ, JOLLA OLI MERKITYS PARIKYMMENTÄ VUOTTA sitten, nuorena opiskelijaflikkana suuntasin Tukholmaan Ruotsin mummuja hoitamaan. Tai Fru Bengtsoneita ja Herr Nilssoneita, niin kuin alkuun kuvittelin. Sittemmin selvisi, että suhde mummuihin ei ollut niinkään nuoren tytönheitukan. Etenkin yksin iltavuorossa minun oli oltava turvallinen aikuinen, jonkinlainen äidin korvike. Levottomat vanhukset kaipasivat lohtua, läheisyyttä, juttuseuraa tai vaikkapa vain kahvitilkkaa. Ikinä en ole tehnyt fyysisesti ja psyykkisesti niin

t 565,"*/

raskasta työtä – en sitä ennen, enkä sen jälkeen. Ja mikään työkokemus ei minua ole ihmisenä niin paljon kasvattanut kuin tuo Tukholmassa vietetty aika.

kiteltiin eettiseen ryhmään kuuluvaksi.

Heille on tärkeää tehdä työtä, jonka he kokevat eettisesti arvokkaaksi. Tämä tavoite on tärkeämpi kuin palkka, mah-

Samaan aikaan, kun minä hoivasin mummujani, opiskelukaverini opiskelivat kesät läpeensä. Suomessa oli ankara lama ja töitä oli vaikea saada. Itse en jaksanut kesällä opiskella, mutta ihan yhtä vaikea minun oli hahmottaa sitä, miten työskentely muistisairaiden parissa voisi koskaan johtaa kohti omaa alaa ja opiskelemiani oppiaineita. Olisin niin paljon mieluummin pörrännyt ministeriön käytävillä tai konttorihommissa.

Vasta myöhemmin opin näkemään – ja ennen kaikkea arvostamaan – sitä kokemusta, minkä aika Evan, Sagan, Emman, Fridan ja Bertilin kanssa tarjosi.

Mutta siksihän jälkiviisaus on niin suurta viisautta. Punaisen langan erottaa paljon paremmin taaksepäin katsoessaan.

dollisuudet edetä uralla tai työnantajaan sitoutuminen. Myös vapaus työssä, työn ja muun elämän keskinäinen tasapaino ja mahdollisuus oppia uusia asioita ovat tälle ryhmälle tärkeitä arvoja.

Samaan aikaan, kun nuorten aikuisten työtä koskevat arvot ovat muuttuneet, urasuunnittelututkimukseen on tullut uusi paradigma. Täydellisen työn valinnasta on siirrytty korostamaan emotionaalisesti ja sosiaalisesti merkityksellistä elämää, jossa työ on yksi osa muiden elämänalueiden rinnalla. Kanadalaisen uraohjaajan ja urasuunnittelutaitojen opettajan Phil Jarvisin mukaan meidän pitäisi elämää, työtä ja tulevaisuutta pohtiessamme uskoa itseemme ja kuunnella sydäntämme. Jarvis kehottaa pyrkimään hyväksi matkantekijäksi, koska olennais-

TUON AJAT LAPSET ovat nyt nuoria aikuisia. Heidän lapsuuttaan lama koetteli eri tavoin. Eräs heistä kertoi myöhemmin rukoilleensa joka ilta, että vanhempien yritys ei menisi konkurssiin ja jättäisi koko perhettä puille paljaille. Toiset joutuivat näkemään kuinka kaltoin vanhemmille pitkänkin työsuhteen jälkeen saattoi käydä.

Ihmekö sitten, että näiden nuorten, tämän päivän opiskelijoiden, suhde työhön ja sen tarjoamaan elämänsisältöön on hyvin erilainen kuin heidän vanhemmillaan. Melkein puolet T-Media Oy:n työnantajakuvakyselyyn vastanneista Helsingin yliopiston opiskelijoista luo-

ta on nimenomaan itse matkaaminen, ei niinkään lopullinen päämäärä.

Samaa toivottelen teille kaikille, jotka suuntaatte töiden pariin taas ensi kesänä. Oli työ mitä tahansa, niin menkää sydän ja mieli avoinna. Uskokaa itseenne ja siihen, että yllättävissäkin tilanteissa voi oppia paljon – työstä, itsestä ja elämästä. Kaikki ei välttämättä realisoidu heti, ei palkassa eikä CV:n meriittinä. Mutta paljon myöhemmin ehkä huomaakin, että se oli aikaa, jolloin oppi jotain tärkeää ja olennaista. Pitäkää siitä tunteesta kiinni. Ja palatkaa aina syksyisin takaisin tähän Alma materiimme virkein mielin. T

Kirjoittaja opiskelee filosofiaa ja taiteentutkimusta, ja luki viimeksi kirjan sarjakuvatutkimuksesta.

Julkea valtiotiede teksti akseli huhtanen kuvitus lauri haavisto viimeisen sadan vuoden aikana lentänyt kuuhun, rakentanut maailmanlaajuisen tietoverkon, keksinyt fissioydinvoiman ja ennen kaikkea tuottanut hämmentävän määrän mate-

Vaikka yhteiskunnallis-humanistiset alat ovatkin onnistuneet ulospäin perustelemaan rahoituksentarpeensa, ovat ne jatkuvasti sisäisessä perusteluntarpeessa. Tätä pohdintaa tuottaa ennen

riaalisia ja aineettomia hyödykkeitä. Moni luottaakin maailmankuvassa ennen kaikkea tieteeseen ja tutkimukseen, sillä niiden vaikutus elämäämme on konkreettinen.

Toisaalta tieteenalat voidaan jakaa karkeasti ottaen kahtia: yhtäältä on tieteet, jotka tuottavat lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä konkreettista hyötyä tai edistystä, ja toisaalta on alat, jotka eivät näytä hyödyttävän ketään muuta kuin tekijäänsä - usein ei edes häntä. Ensin mainitut ovat saaneet aikaan kaiken sen, mitä edellä kuvattiin: avaruuslennot, ydinvoiman, internetin ja talouskasvun. Viimeksi mainitut taas ovat ihmistieteitä, siis yhteiskunnallista ja humanistista tutkimusta.

Koska ihmistieteet eivät tuota mitään, minkä ne voisivat nostaa jalustalle ja näin osoittaa oman tarpeellisuutensa, ovat ne jatkuvassa olemassaolonsa

kaikkea aloista ylimielisin, tuottamattomin ja ylevin, filosofia. Ei lienekään sattumaa, että filosofiaa voi opiskella pääaineena niin valtiotieteellisessä, humanistisessa kuin teologisessakin tiedekunnassa. Merkki perinteisten taloustieteiden orastavasta oikeutuskriisistä on se, että myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa on filosofian yksikkö.

Valtiotieteellinen arroganssi ja julkeus näkyy erinomaisesti myös vuoden ensimmäisessä Tutkaimessa. Toinen toistaan itseriittoisemmat jutut mehustelevat tiedekuntamme vapaudella, heterogeenisyydellä ja ihan vain sillä, kuinka kauniita olemmekaan. Härskein kermakakku lienee vanhan kannuaktiivin, Aki Reinimäen kolumni valmistumisesta ja promootioperinteestä. Sen pääsa-

IHMISKUNTA ON

perustelun kierteessä. Konkreettisten noma kuuluu: olen valtiotieteiden näyttöjen puuttuessa ihmistieteet joumaisteri, töissä alalla jota rakastan, tuvat hakemaan oikeutusta itselleen ja minua ei todellakaan kiinnosta, muinaisista arvoista, kuten ylevyydesvaikka akateeminen elämänpiirini tä tai tutkimuksen itseisarvoisuudesta. kaikessa pönötyksessään on kupYlemmyydentunne kuuluu väistämättä Tämä on erittäin inspiroivaa juhlapula ja tutkintoni sekava kokoelma yhteiskuntatieteelliseen alaan. heissa, mutta siitä seuraa väistämättä määrittelemättömiä aloja. Tällaisia tuottavien tieteiden yläpuolelle asettukolumneja me kaikki joudumme minen. kirjoittamaan valmistuttuamme.

Kun ihmistiede kertoo yhteiskunnalle olevansa itseisarvoisVaikka julkea ylemmyydentunne siis väistämättä kuuluu ta, sanoo se samalla olevansa ei-itseisarvoisia tieteitä parempi. yhteiskuntatieteelliseen alaan, voisimme keskittyä hieman väIhmistieteet perustelevat usein tärkeyttään myös tutkimuskohteihemmän omaan erinomaisuuteemme ja olla enemmän vapaita, densa tärkeydellä. Vaikka tutkimuksemme ei tuota tulosta, se on kriittisiä ja monialaisia ajattelijoita. Sellaisina voisi kuvitella meikuitenkin tärkeää, sillä ”ihmiset ovat tärkeitä”. Niinpä ihmistieteidän olevan kiinnostuneita esimerkiksi luonnontieteistä. Osoitan den arvoa ei voi kiistää kiistämättä ihmisen arvoa, ja sitä ei toki esimerkkiä päättämällä tämän identiteettipohdiskelun tähän ja kukaan uskalla tehdä. lähtemällä tekemään asioita ulos maailmaan. T

‘‘

’’

565,"*/ t

teksti veera argillander & riikka minkkinen

Ne paremmat opiskelijalounaat KYLLÄSTYTTÄÄKÖ UniCafe? Lounassalaatti Metsiksellä, hernekeittoa Portsussa tai bolognesea Pääkkärillä. Ja lauantaisin suuntana on Ylioppilasaukio. Ruokalista ei enää yllätä ja kaikki maistuu samalta.

Onneksi opiskelijalla on myös vaihtoehtoja. Kelan ateriatuen turvin, opiskelijakorttia vilauttamalla, voi lounastaa noin kahdella ja puolella eurolla myös keskustakampuksen ulkopuolella.

Testasimme muutamia ydinkeskustan lähistöllä sijaitsevia opiskelijaravintoloita.

ruoka että asiakaskunta on värikästä.

Monipuolinen Kipsari on opiskelijaravintolan lisäksi myös baari ja kahvila, josta saa ruokaa iltaan asti. Ja vaikka Arabiassa asti sijaitsevassa Kipsarissa ei poikkeakaan puolessa tunnissa, on paikka vaivan arvoista testata.

käytetään mahdollisimman paljon, ja lisäaineita pyritään välttämään. Kasvisbaarin ruoka onkin kaukana teollisesta mössöstä!

Lounasvaihtoehtoja on päivittäin tarjolla vain yksi, joten ruokalistaan kannattaa tutustua etukäteen netissä.

KASVISBAARI Missä: Kaikukatu 4 B Miten: ratikalla Haapaniemi Milloin: ma–to klo 9–17 pe klo 9–16 Ruokalista: www.kasvisbaari.fi

MANALA Missä: Dagmarinkatu 2 Miten: ratikalla Kansallismuseo Milloin: ma-pe klo 11–11:45, Pohjalaisen Osakunnan jäsenille klo 11–13:30 Ruokalista: www.botta.fi/manala

KIPSARI Missä: Hämeentie 135 Miten: ratikalla Arabia Milloin: ma–pe klo 8–19 Ruokalista: www.kipsari.com

Kuudetta Linjaa vastapäätä sijaitsevaan Kuvataideakatemian Kasvisbaariin pääsee ratikalla Metsätalolta muutamassa minuutissa. Ruokalaan noustaan kapeita

Ravintola Manalan kellarissa ruokitaan nälkäisiä opiskelijoita. Ovella on jonoa jo ennen puolta päivää, ja paikka täyttyy nopeasti. Tänne kannattaa tulla ajoissa!

TaiKin kellarissa kasvisruokaa tarjoava Kipsari on opiskelijan olohuone. Sohvat, Artekin kalusteet ja taustalla soiva radio luovat tilaan rentoa tunnelmaa ja persoonallisuutta. Kokkailun äänet ja tuoksut kantautuvat avokeittiöstä myös salin puolelle. Laitos- ja kouluruokalamaisuus ovat Kipsarista kaukana.

Lounaaksi voi valita lämpimän ruoan tai salaatin. Testipäivänä tarjolla on musakaa, joka voittaa UniCafen kasvismuusit mennen tullen. Herkullisissa ja kauniissa salaateissa on käytetty mielikuvitusta ja tuoreita yrttejä. Lisäksi Kipsarissa saa myös silmänruokaa; sekä

portaita pitkin. Pienessä ruokasalissa on lounasaikaan tiivis, mutta hyväntuulinen tunnelma. Miljöö on viihtyisä, ja seiniä koristaa vaihtuva taidenäyttely.

Lounaaksi voi valita lämpimän ruoan, keiton tai patongin. Myös vegaaneille ja keliaakikoille sopiva vaihtoehto on tarjolla päivittäin. Ruoka on usein etniseen tyyliin kokattua ja maustettua.

Tarjolla voi olla esimerkiksi Penangin kasviscurrya, Delhin mungpapudahlia tai pasta arrabiataa.

Keittiöstä kerrotaan, että Kasvisbaarissa ruoka tehdään alusta loppuun itse.

Leipää leivotaan joka aamu, ruisleipää kerran viikossa. Tuoreita raaka-aineita

Lyhyestä ruokailuajasta johtuen tunnelma on kiireinen. Pimeä kellari ei houkuttele lounaalle aurinkoisena päivänä.

Buffet-pöydässä on tarjolla kolmenlaista salaattia, leipää, keittoa ja lämmintä ruokaa. UniCafen tarjontaan verrattuna ruoka on ravintolamaista. Yhden kauhallisen sääntö ei päde Manalassa, vaan ruokaa saa santsata. Ja parasta on, että myös jälkkäri ja kahvi kuuluvat hintaan. Manalasta onkin vaikeaa poistua ilman ähkyä. Valitettavasti erityisruokavaliot huomioidaan vaihtelevasti.

Esimerkiksi testipäivänä kasvissyöjä sai tyytyä veteen ja leipään.

t 565,"*/

kk

u

at

ink

rth

an

Lin tul ah -

k

ion

on

Po

ak

Por

K

Aleksanterinkatu

an avaranta m est

Kana

Meritullintori

Sen tori

Laivastokatu

Sa

Ka Ka Luotsi- katu taj n an av a Kanava- ok Kauppiaank an kat terminaali u lai L tur i k

Kauppatori

Unioninkatu

Fabiansg.

Kaserngatan

HĂśgbergsg

g

at

u

uri

kk

lle'n

f e l t int

tr Ă–s

atu

tok

g en svä

t ie to

Ed

rĂśm

nst

re Eh

innan

e

oti

ist Pu

Pu

Iso

u tpolk

y Neits

katu

akatu

rinka

eenin

Huvil

Eh r ik

Me

e Hylk k jän

Laivu

Kapt

enk

Pu is

ss e Tul gat a laa n jan kj

go

tu ka

kj

lan

Kasarmikatu

n

ta ga

sg

rts be

rik ed

Korkea- vuorenk

Fr

Al

mieh

Perä

on

l

sil

u

atu kak lak

ekj

na

iva

at

H

Vaihd

Ka

La

g.

nk

ne

rti

An

be

hd

ola

nkuja Hietasaare

t

Al

nk mi ha ra k n Ab de lah k. n. eta pu Hi n de nta ra e n i et y KĂś

Ru o h

u

äinen

lkajen

tam

kat u an iem en

Yliopistonkatu

An

inrn

Kirkkokatu

Eteläranta

Malm

Rauhankatu

rotunda

raasteet ovat perussettiä ja ruoka pääosin avara, ja isoista ikkunoista avautuu mahn de puolivalmisteita. Ketjupaikan r mauttomia tavat maisemat. Poikkeuksena muihin a Pork R lev P Roobertink u t KAARTINMiten: ratikalla Kauppakorkeakouluu eduksi mainittava laaja keskustan UniCafeisiin homma toimii, Bu on kuitenkin a t nk atu KAUPUNKI a k a k Milloin: ma-to klo 11–14:30 in valikoima. eikä pahimpaan ruuhka-aikaankaan tarstersjÜg rtin t ma di nLeipävalikoima be Amicalla ro atu onkin ar o e ULLANLINNA pe klo 11–14 vitse jonottaa. Ruoka on tuttua tavaraa. k v n o n ud Santakatu ule ata ULRIKASGORG oR U B R LÜ Hietalahs TähtiI Ruokalista: www.amica.fi erityisen hyvä.

Testipäivänä tarjolla on Kansalliskirjaston alakerran UniCadentori tornin vuori ORI PUNAVU kuutta eri laatua. Osa leivistä tulee Fazefe Rotundaan ei moni eksy. KahvilamaiOlympiatu a ta GEN terminaali RÖDBER ah nka n nk ja Kauppiksella lopiskelijan kukkaro ei rilta ja osa leivotaan paikan päällä. sessa ei tarvitsekaan kärsiä pu a rniRotundassa u k d e nr am k' t o k rk t s Ta i t a n h a l k ä e l u T t r n a a o k s e Kauppikselle kannattaakin suuntungoksesta ja hälinästä. Kulturellissa n M p juuri kevene. Lounas maksaa ainoastaan h av u iehe ie Jääkärink ep Pu n nata ilähinnä m orim Te u Sk 2,15 euroaHietalahti ja kahvi 65 senttiä. Kampukleipien takia tai jos kaipaa ilmapiirissä on tarjolla useimmiten r V Me tu tu Sandviken I t äi sg k sella on neljä ka tarjontaan. anAmican gm er u B ka n Amica-ketjuun kuuluvaa vaihtelua UniCafen keittoja ja salaatteja. ne iol ä n Kal l Sa ep n a t S a ravintolaa: Arkadia, Chydenia, Rafla ja ruokalistalta voi lÜytyä esimerkiksi Hämäläis-Osakunnan Osakuntabaais Fabri ksg uj a naapurin Hanken. tacoja tai pizzaa. ri lÜytyy Kampista, Tavastian naapurista. u t ka kki- u aj Chydenia on perinteinen kouluTäyttäväksi ja maukkaaksi kehuttua lourinel- felt int Munrenkat Kaivopuisto Pieta saa n Brunnsparke atorstaihin n ruokala; ahdas ja persoonaton. LounaakKOKEILE MYÖS NÄITÄ nasta tarjoillaan maanantaista A Laiva jank a t s u ISATAMA si voi valita keiton, salaatin tai lämpimän var Siltavuorenpenkereen UniCafe Oliviaan klo 11–15:30 ja perjantaisin 11–15.

EIRA KAIVOPUISTO re tu A HAMNEN Ar m poiketa luentojen välillä,M rika NNSPA ruoan. Itsepalvelulinjastolta kasattava on piristävää Huom!

KelanRKEN verkkosivuilta lÜytyy ruoka on kuitenkin haaleaa jo tiskissä. ja sinne kävelee Metsätalolta parissa lista kaikista ateriatuen piirissä olevista Ketjumaisuus näkyy ja maistuu ruoassa; minuutissa. Vastikään uusittu Olivia on ravintoloista. T

a nk

nas

Meritullink

a nk at u

-

C ygn aeu ks e

renkan

Maneesik

Pohj.esplanadi Et.esplanadi

Erottajank

gs

ink

Vanha kirkkopuisto

SÜrnäi SÜ

Liisa

Erottaja

or

rik

atu tu ink nka k h i r a a AMICA, CHYDENIA l e v E ho ale uo 22-24 K ag. Runeberginkatu alMissä:

nn

Ge

ed

LĂś

n

Kristianink KRUUNU NHAKA Oikok KRONOH AGEN Tervas aa nkatu Elisabetsg

Unionsgatan

atu

u

C se alo nk ni . uk

atu

ga

KAMPPI riks E KAMPEN

tu

Unionink

n

k a t u tan ga va e l tsg Ka ro

tan

Vuorik.

m

.

jĂś Yr

Kampintori

ka

n de

Si

Fr

nkatu

okk e K k U sen

k on

Mikonkatu

S

Keskuskatu

nk

lahde

Marian sairaala Maria sjukhus

na

Lapin

An

Linja-autoasema osakuntabaari

katu

viken

Kaivokatu

alo

Ka

is

Fabianinkatu

tu

ka

u

tu

ka

n mo

Hakaniemenranta

an

in -

Ra

e ent i

er

en k

tu

Rautatientori

ka

renreuna vuo olivia li ta S

an t a

Vilhonk

ElielinPosti aukio Asemaaukio

Ha

k

Hakani em en r anta

iem en r

KLUUVI GLOET

r

ka

Hakaniementori

ta

Eduskuntatalo

ro

ie tat

Ka isan

ani em Kai s

denk

ntie

d an rv

tu

Hietaniem

nlahti

Kappeli Ortodoksinen hautausmaa Ortodoxa begravningsplatsen

TÜÜl Ün lah

Arkadiankatu

lininka

Ăśisenk

Meche

m Väinä

Au

kat zinin

i eim

manala

u

chydenia r i n k Lu t h e

m Kara

Finlandiahuset

n in e ä l e EtMa lmin

Lapinlahdent

Finlandiatalo

Ne

u Tu nt ri kat u Tem p p el i ka t

nk

er h

atu

nk

Ă–Ă–LĂ– RE TĂ–LĂ–

tu

u ja nk se

p

stĂś

ä Sä

si ll a nr

nn

ase Oks

Museok

sa ar e

n

ka

Näkinsilta

ta ran

Pi tk än

Ma

tu nka Ăśl Ăś TĂś oo V St l i n k

n

äine

Etel

iku

i eh

H

tu

P

Ka

VäinÜ Tannerin kenttä

Ha na

t Ve

Hesperiaparken

en ohjoin

kj

ula

hd den kasvisbaarienk

Pe ng

KALLIO j a BERGHÄLL en N elj l lin inj äs ja en Ko lin lm ja as Kaupungin- Linjat To ie teatteri i l n i nt n Linjerna Kallion en ja e e virastotalo lin äm ja

Lin t

u

er k

lin

-

Agricolank a t

Karhupuisto

Siltasaarenk

Hesperian puisto

katu erian Hesp riankatu e Hesp

To r

j

de

dr

P

nk

TĂ–Ă–LĂ– E TĂ–LĂ–

An

co lk

är

jen

Su

Ooppera

lä Kive

r i nka skä Väl

Kivelän sairaala

Fj

lin

si

u

eli

Sib

je

Al pp ika tu

En

t ie lun

atu nk

t an ga

an

sg

Kisahalli

la su

-

ei Si b

Li n nu nl au

N

nk se uk

-

gat är s sk ält

lĂś TĂś

u Ru

H

P

s ali um Eino Leinon k

mä M änt y ent

Ag r i g

TÜÜlÜn varikko

ed

nk

k ton

t j urmen men k avo N ur

k ,"355" )4-

atu

Tr

e

Ta

ninka tu

l

Sa

565,"*/ t

V B

Va lk osaar en

Lu Kli

Pikk Lillk

teksti & kuvat erika keppola

Kynnyksiä ylittämässä Tiettävästi maailman ensimmäinen kuurosokea juristi, 29-vuotias Riku Virtanen, haluaa työllään edistää vammaisten oikeuksia sekä Suomessa että ulkomailla.

”OLISITKO MIELUUMMIN KUURO VAI SOKEA?”

kysyttiin ystäväkirjoissa aikoinaan. Turkulainen Riku Virtanen on molempia, mutta se ei ole estänyt häntä elämästä täysipainoista, liikkuvaa elämää tai opiskelemasta oikeustieteiden maisteriksi. Viime syksynä vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n vuoden 2011 puheenjohtajaksi valittu Virtanen on paitsi järjestönsä ensimmäinen kuurosokea puheenjohtaja, myös omanlaisensa pioneeri juristina.

OMAN ARJEN HALLINNASTA MUIDEN AUTTAMISEEN “Yhteiskuntatieteilläkin on paljon annettavaa, mutta ajattelin lukiossa oikeustieteen tarjoavan parhaat välineet vammaisten asioiden edistämiseen”, Virtanen kertaa koulutusalansa valintaa.

Halu keskittyä vammaisten oikeuksiin kumpuaa Virtasen omista lukioaikaisista kokemuksista, jolloin hänen vanhempansa joutuivat näkemään suhteettoman

‘‘

Liikuntavammaisista otetuissa kuvissa ei yleensä näy pyörätuolia.

t 565,"*/

paljon vaivaa saadakseen pojalleen tämän tarvitsemat tulkit, avustajat ja apuvälineet.

Siitä lähtien Virtanen halusi itse hoitaa arkensa sujuvuuden kannalta keskeiset asiat, ja byrokratian kanssa taistelun lisäksi hän on vuosien varrella myös kouluttanut itse osan tulkeistaan.

Valmistuttuaan vuonna 2001 laudaturin papereilla Tampereen Klassillisesta lukiosta Virtanen aloitti opintonsa Turun oikeustieteellisessä. Käytännössä opinnot hoituivat tulkin tietokoneelle kirjoittaman tekstin tunnustelemisella tietokoneen näppäimistön kokoiselta pistenäytöltä, kirjoja Virtanen taas lukee pistekirjoituksen lisäksi voimakkaan kontrastin luovan lukutelevision näytöltä.

SISULLA ETEENPÄIN Virtanen hymyilee ja elehtii puhuessaan paljon, asettelee sanansa huolellisesti ja suhtautuu erilaisuuteensa hyvin mutkattomasti. Kaikille se ei ole yhtä helppoa: “Suomessa monet käytännön asiat ovat vammaisen kannalta hyvin, mutta usein vammaa ei haluta tuoda julkisesti esiin.”

Virtanen korostaa vammaisten olevan hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka keskuudessa jokainen on erilainen.

Esimerkiksi kuurosokeista joku saattaa hahmottaa vain valon ja varjon vaihteluita, joku taas nähdä ihmishahmoja erottamatta kuitenkaan kasvonpiirteitä tarkasti. Myös kuuloaisti toimii jokaisella eri tavalla.

Virtanen on vieraillut yli neljässäkymmenessä maassa ja on laajan kielitaitonsa ja tietotaitojensa ansiosta

‘‘ ’’ Vammaisiin kohdistuva hyväntekeväisyys on täysin päälaellaan.

maailmanlaajuisesti suosittu puhuja.

Kysyttäessä räikeintä vammaisten kohteluun liittyvää epäkohtaa maailmalta Virtanen ei halua nostaa yksittäisiä tapauksia esille, koska vammaisten asema on eri maissa niin erilainen. Joissain kehitysmaissa vammaiset lapset hylätään lastenkoteihin, joissa nämä makaavat ympäri vuorokauden sängyssään vailla riittäviä ihmiskontakteja. Teollisuusmaissa taas muiden ihmisten asenteet ja ennakkoluulot estävät vammaisia työllistymästä ja pääsemästä täysipainoisesti osaksi yhteiskuntaa.

‘‘

’’

Teollisuusmaissa muiden ihmisten asenteet ja ennakkoluulot estävät vammaisia työllistymästä.

Tästä on kyse myös Virtasen valottamassa yleisemmässä epäkohdassa: ”Vammaisiin kohdistuva hyväntekeväisyys on täysin päälaellaan. Sen sijaan että tarjottaisiin vain suojaa, olisi uudistettava hyväntekeväisyyttä kohti sosiaalista mallia, jolloin keskityttäisiin vammaisten ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen.” Jotain yleisestä suhtautumisesta vammaisuuteen kertoo Virtasen mielestä se, ettei liikuntavammaisista otetuissa kuvissa yleensä näy pyörätuolia. ”Silloin viestitetään, että vammaisuudessa on jotakin salattavaa, vaikka niin ei ole.”

EROON ASENNEVAMMOISTA Virtasen uran rakentumisen kannalta keskeinen elementti on ollut toukokuussa 2008 voimaan astunut Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten oikeuksien yleissopimus. Sopimusta valmisteltaessa Virtanen seurasi neuvotteluja YK:n päämajassa New Yorkissa. Lisäksi hän teki ulkoasiainministeriölle vertailevan tilannekartoituksen sopimuksen voimaan saattamisesta seitsemässä Euroopan maassa.

Sopimuksen keskeisenä sisältönä on syrjintäkiellon ohella vammaisiin kohdistuvien asenteiden korjaaminen, sillä

siihen sitoutuneita valtioita edellytetään vähentämään ennakkoluuloja lisäämällä tiedotusta. ”Valtioiden pitää ymmärtää, että niillä on velvoitteita vammaisia kohtaan, ja että vammaiset on otettava huomioon myös kehitysyhteistyössä”, Virtanen painottaa.

Tällä hetkellä hän valmistelee aiheesta väitöskirjaa Åbo Akademissa. Tämän vuoden huhtikuussa Suomen Nuorkauppakamarien Vuoden Nuoreksi Menestyjäksi valittu Virtanen toivoo voivansa tulevaisuudessa jatkaa ihmisoikeusasioiden parissa oman konsulttitoimiston muodossa. T

RIKU VIRTANEN t Syntynyt Hämeenkyrössä 1981 t Oikeustieteen maisteri 2008, Turun yliopisto t Valmistelee Åbo Akademissa väitöskirjaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen oikeudellisista vaikutuksista kehitysyhteistyön kannalta t Vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtaja ja Kynnys-lehden päätoimittaja 2011 t Suomen Kuurosokeat ry:n hallituksen jäsen t Suomen Nuorkauppakamarin Nuori Menestyjä 2011

565,"*/ t

Kirjoittaja neuvoo tekemään niin kuin hän sanoo, ei kuten hän itse teki.

Näin vältät eron, fuksi! teksti elina kostiainen kuvitus liisa aalto ja värikkään syksyn surullinen tunnusmerkki on se, että fuksi toisensa jälkeen alkaa harkita parisuhteen-

liikunta: Jos teillä oli ennen tapana käydä yhdessä salilla ja hotjoogailemassa, mutta nyt olet alkanut kiintyä edullisempaan

sa päättämistä. Arki on huomaamatta täyttynyt uusista kiireistä, eikä pizzaperjantai oman Petterin tai Mirjan kanssa enää olekaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Tunnistatko itsesi? Tämän tekstin lukeminen saattaa pelastaa elämäsi, ja pesänrakennus voi takapakista huolimatta jatkua.

yliopistoliikuntaan, on aika pysähtyä miettimään prioriteettejä ja yhteistä aikaa. Ja vaikka ette olisi koskaan yhdessä liikkuneetkaan, lopeta yliopistoliikunnasta vouhottaminen ja sen palveluiden käyttäminen. Tutkimusten mukaan suhde kestää paremmin silloin, kun molemmat osapuolet ovat ulkomuodollisesti suhteellisen yhtäläisiä.

MUUTEN NIIN VIRKISTÄVÄN

koko elämänsä pareittain. Poikaset syntyvät ja menevät menojaan, tulvat ja muut luonnonkatastrofit koettelevat patoa ja saaliseläimet kiertelevät elinpiirissä. Majavat eivät kuitenkaan anna häiriötekijöiden vaikuttaa parisuhteensa kipinään.

Mikä sitten tekee ihmissuhteista niin paljon kestämättömämpiä majavapariskuntiin verrattuna, ja miksi yksi suurimmista koetinkivistä tuntuu olevan lapsien syntymän ja seitsemän avioliittovuoden lisäksi juuri opintojen alkaminen?

MAJAVAT VIETTÄVÄT

‘‘

’’

Lopeta yhteiskuntateoreetikkoihin viittaaminen.

”Me vain kasvoimme erillemme” on vanha ja virttynyt klisee, jonka käyttöönoton voi välttää minimoimalla turhan eriytymi-

sen. Opintojen alettua tekee kenties mieli alkaa päteä ja hehkuttaa kaikkea yliopiston tuomaa uutta ja kiiltävää, mutta se ei kannata.

Oma parisuhteeni kaatui jo hyväksymiskirjeen kolahdettua postilaatikkoon, joten iso ylävitonen niille, jotka ovat päässeet näinkin pitkälle.

Koska minun miesmakuni rajoittuu ravintolatyöntekijöihin ja muihin käsistään näppäriin miehiin, tarkastelen ilmiötä asetelmasta, jossa toinen parisuhteen osapuoli aloittaa opiskelun, mutta toisen ratikka jatkaa edelleen samalla linjalla. Jos siis molemmat kuulutte yliopiston asiakaskuntaan mutta suhde vetelee silti viimeisiään, en valitettavasti voi auttaa itsekorosteisten egojenne yhteensovittamisessa. Muille sen sijaan on tarjolla muutamia vinkkejä siihen, miten eriytyminen voidaan välttää, ja miten kumppanillesi löytyy elämästäsi jälleen täydellisen parisuhteen mentävä aukko. Arjen tärkeimmät osa-alueet käydään nyt lyhyesti läpi toimintaohjeineen.

t 565,"*/

SYÖMINEN: Älä melskaa opiskelijaruokailun mahdollistamista säästöistä, äläkä syö UniCafessa ennen kotiin menoa. Käy kaupassa ja tee ruokaa kotona tai käy kumppanisi kanssa ulkona syömässä vanhaan tuttuun tapaan.

ASUMINEN JA VAPAA-AIKA: Jos olette tarpeeksi onnekkaita jakaaksenne yhteisen elintilan, älä raahaa näitä itseriittoisia lärpäkkeitä lemmenpesäänne. Erityisesti Tutkaimen edellinen numero teemalla ”valtsikalainen identiteetti” on silkka punainen vaate tiedekuntaan kuulumattomalle ihmiselle.

KIELENKÄYTTÖ: Päivitä sanavarastosi takaisin normaalien ihmisten käyttämään koodistoon. Kiellettyjä ilmaisuja ovat tedarit, excut, semmat, sitsit ja muut opiskelijoiden kesken käytetyt turhakkeet. Lopeta myös yhteiskuntateoreetikkoihin viittaaminen.

EI NIIN PIENTÄ ARKEA – EI NIIN PIENINTÄKÄÄN JUHLAA: Osallistu vain vuosijuhlien kaltaisiin muodollisempiin opiskelijatapahtumiin, joihin voit ottaa myös puolisosi mukaan. Kaikkihan tietävät sitsien pikkutunneilla vaanivat vaarat ja vieressä istuvat sosiologit, jotka alkavat muutaman ylimääräisen kaadon jälkeen näyttäytyä aivan uusissa ulottuvuuksissa. aloittaville arvokas tärppi: on sanomattakin selvää, että viimeinen osuma lemmenlaivanne upotuksessa olisi, jos alkaisit itsesi ja kumppanisi häpäisten hyppiä ympäri keskustaa “yhteisvaltsikalaisuutta symboloivissa”, liian suurissa haalareissa. Ei majavakaan niin tekisi. T

LOPUKSI YLIOPISTO-URANSA

VALTSIKA JUHLII

Neppisajoissa toveruus vahv ist

uu.

.

Den gled inte in

kkasen es.itys r a M a r a a S inen oli tunnelmall

Grand PrixatCojirencuaait telia. oli teknisesti kilpar

estareilla f ä s e k n a Valtslikoisti luovuus.

Norsu herä tti

lämpimiä tu

nteita.

Vili, Valtsikan oma Bob Dylan, tulkitsee tuntoj aan!

Voittoa lisäksivmoi tavoitella yös viss Gambin yn avul an la.

inen.

va Beerpongissa tappio on hii

Otitko valokuvia Valtsikan tapahtumassa? Ota yhteyttä tutkain@kannunvalajat.fi kuvat Jaakko Kalske, Anni Mattila & Stina Mäntyniemi t 565,"*/

1: Kaikki opiskelijat työskentelevät jossain vaiheessa opintoja.

2: Työelämässä on kiemuroita, joista ei aina ota selvää.

3: Onneksi on asiantuntijoita, joilta saa apua kaikissa työelämäasioissa.

Olitpa sitten “oman alan töissä” tai et, saat neuvoa, apua ja turvaa liitosta.

Jäsenmaksu opiskelijoilla vain 2 euroa / kk!

Tsekkaa jäsenedut netistä ja liity! www.sval.fi Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry

w w w . s v a l . f i