e d h Lä alaan K
PI LK I NTÄ
S U O M E N VA PA A - A J A N K A L A S TA J I E N K E S K U S J Ä R J E S T Ö
Pilkintä Pilkkiminen on perinteinen suomalainen talvikalastusmuoto. Suurin osa pilkkijöistä harrastaa ahventen pilkintää, jota voi harrastaa koko maassa. Pilkillä voi tavoitella lukuisia eri kalalajeja, kuten ahven, särki, siika, made, kuha, hauki ja kirjolohi. Lapissa lohikalat ovat yleinen saalis. Keväiset pilkkiretket ovat ikimuistoisia kokemuksia. Kesällä harrastusta voi jatkaa veneestä pilkkien.
Pilkkivälineet Pilkkijän perusvälineet ovat vapa, siima, pilkki, jääkaira ja istuin. Turvallisuutta jäällä liikkumiseen lisäävät jäänaskalit ja tarvittaessa kelluntavälineet. Tavoiteltavat saalislajit määräävät pilkkijän välineistön. Pienet mormuskat, morrit, sopivat sellaisenaan ahvenen, särjen ja siian pilkintään. Samoja lajeja voi pyytää myös pystypilkin alle siimatapsiin viritetyllä mormuskalla eli tapsipilkillä. Ahvenelle käytetään lisäksi värikoukkupilkkejä ja ketjupilkkejä, sekä suurille körmyniskoille tasapainopilkkiä. Kirjolohelle tarjotaan pieniä lusikkauistimia ja erilaisia maraboupyrstöisiä leechejä. Kirjolohi nappaa mielellään korean värisiin pilkkeihin. Kuhaa pyydetään ketjupilkillä ja pienillä lusikkauistimilla, sekä tasapainoilla. Hauelle kelpaa parhaiten tasapainot ja suurehkot leijaavat pilkit, sekä lusikkauistimet.
Pilkkivapa
Käytetyimmät pilkkivapojen mallit ovat ylhäältä alaspäin haarukkavapa, herkistinkärjellä varustettu vapa ja jäykkäkärkinen vapa.
Hyvän pilkkivavan perusominaisuuksia ovat helppokäyttöisyys, keveys, kestävyys, sekä käteen sopivuus. Pääosin pilkkivavat ovat kelallisia ja niiden valmistusmateriaaleina erilaiset muovilaadut tai puu. Erilaisiin pilkintätyyleihin on saatavissa omat erikoisvapansa ja kärjen herkkyys vaihtelee kalastustavan mukaan. Käytännössä kolmella eri vapamallilla pystyy kalastamaan monipuolisesti eri kalalajeja. Vapojen perustyypit ovat
jäykkäkärkinen vapa pystypilkeillä ja tasapainoilla pilkintään, herkällä säädettävällä kärjellä varustetut pystypilkki- ja mormuskavavat ja aktiivipilkkijöiden suosimat haarukkavavat, joissa siiman voi kehiä pilkinnän aikana vavan päissä olevien tappien väliin. Suurille kaloille valitaan jäykkäkärkinen vapa, jonka kelassa on myös jarruominaisuus.
Siima Siiman paksuus vaihtelee pilkkitavasta ja -tekniikasta riippuen 0,10–0,40 mm välillä. Ohuimmat siimat soveltuvat vain mormuskointiin ja paksuimmat ainoastaan suurten kalojen pilkkimiseen raskailla pilkeillä. Yleisvahvuus 0,18 Pystypilkkien malleja ylhäältä alaspäin vä–0,25 mm on riittävä taval- rikoukkupilkki, ketjupilkki ja tapsipilkki. lisille pilkkiahvenille. Hyvän pilkkisiiman perusominaisuuksia ovat pakkas- ja solmukestävyys. Myös siiman erottuvuus ja käsiteltävyys tulee ottaa huomioon valintaa tehdessä. Pienten pilkkien uinti voi kärsiä käytettäessä liian paksuja siimoja.
Pilkit Pilkin tehtävänä on houkutella värinällään ja uinnillaan kaloja, jotka aktivoituvat ärsykkeeseen tavoitellen syöttiä tai värikoukkua. Pilkkiä valikoitaessa tulee ottaa huomioon muun muassa pyydettävä kalalaji, kalastussyvyys sekä veden väri. Pilkit valmistetaan eri metalleista. Yleisenä sääntönä värin valinnassa on kirkas pilkki kirkkaaseen veteen ja päinvastoin.
Ylärivissä vasemmalta kaksi pelkällä mormuskalla pilkintään sopivaa volfram-mormuskaa ja kaksi lenkkimorria tapsipilkintään. Alarivissä reikämorreja tapsipilkintään.
Mormuskat ja koukut Perinteisen pystypilkin kanssa voi käyttää erilaisia mormuskaja värikoukkuvaihtoehtoja. Niiden eri väreillä ja värien eri yhdistelmillä on vaikutusta kalojen nappaamiseen. Painavampia
mormuskoja voi käyttää myös sellaisenaan ohuen siiman kanssa. Koukkujen kokoina käytetään yleisimmin numeroita 6–14 kalalajin, kalan koon ja syötin mukaan. Koukun tulee olla aina terävä.
Jääkaira Pilkkijän perusvarusteisiin kuuluu hyvä jääkaira, jonka terän halkaisija on yleisimmin 4 tuumaa. Saatavissa on myös muita kokoja, joista 6 -tuumainen on suurten kalojen pilkintään, kuten hauelle, sopivin koko. Kairan terän terävyyden turvaamiseksi tulee terä aina suojata hyvin ja pilkinnän ajaksi suojaamaton kaira pitää kairata jäähän pystyyn jo oman turvallisuudenkin vuoksi.
Syötit Yleensä pilkissä käytetään syöttinä kärpäsentoukkia, surviaisentoukkia, matoja, kalan silmää tai kalan palaa. Nykyisin on saatavana myös keinotekoisia syöttejä kaikista mainituista syöteistä, jonka lisäksi lähinnä kirjolohen kalastukseen tarkoitettuja hajustettuja syöttitahnoja ja -palloja. Tasapainopilkillä ja värikoukulla pilkittäessä kalaa saadaan ihan hyvin ilman syöttiäkin, jos oikeat ottivärit ja uittotekniikka ovat hallinnassa. Ilman syöttiä voi kalastaa esimerkiksi haukea ja kuhaa lusikkauistimilla. Useimmiten saaliin saa- Ylhäällä kolme elävää minen on helpointa syötin kanssa pilkit- kärpäsentoukkaa ja kastetäessä. mato. Alhaalta kolme keinotekoista kärpäsentoukkaa ja kastemato. Tasapainot matkivat kalanpoikasia ja sopivat pilkiksi petokaloille, kuten suurille ahvenille, kuhalle ja hauelle. Erilaisia värikoukkuja. Suurimmat nro 6 koukut sopivat suurille ahvenille ja kuhille. Pienimmät nro 14 kokoiset koukut perusahvenille.
Pilkkijän solmut Solmimistavalla on suuri merkitys pilkkien uintiin. Pilkki kannattaa kiinnittää siimaan mielellään lenkkisolmulla tai pienen leikarittoman pilkkilukon avulla. Tällöin herkkäuintisetkin pilkit pääsevät uimaan houkuttelevasti. Painavissa suurissa pilkeissä voi käyttää paksumpaa tapsia siiman kestävyyden parantamiseksi esimerkiksi hauen pilkinnässä.
Pilkkijän pyyntipaikat Kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat salmet, selkäkarikot, ruohikkolahdet, jokisuut, sekä jyrkkien syvänteiden reunat. Usein myös jäälle syntyneet railot ja märän lumen alueet houkuttelevat kalaparvia. Kalat viihtyvät eri aikaan talvesta eri paikoissa. Aktiivinen pilkkipaikan vaihto ja kalojen etsiminen eri syvyysvyöhykkeistä tuottaa aina parhaan saaliin. Kun hyvä kalapaikka löytyy, saat pilkkimisestä parhaan nautinnon.
Ahven on Suomen suosituin pilkkikala.
Laki ja hyvät käytännöt – Pilkkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, eikä kalastuslupaa tai kalastuksenhoitomaksua tarvitse yleensä maksaa. Selvitä luvanvaraisuus aina ennen kalastusta. – Huolehdi turvallisuudestasi, käytä naskaleita. – Muista oikea pukeutuminen talviseen viimaan. – Suojaa kairanterä kuljetuksen, pilkinnän ja säilytyksen ajaksi. – Älä aiheuta häiriötä ranta-asutukselle tai muille kalastajille. – Käsittele saaliisi oikein – tainnuta, verestä, perkaa ja jäähdytä.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastaja.fi Rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön kalastuksenhoitomaksuvaroista.