Lähde Kalaan - Pilkintä

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

Lähde KALAAN

PILKINTÄ

PILKINTÄ

Pilkkiminen on perinteinen suomalainen talvikalastusmuoto. Suurin osa pilkkijöistä harrastaa ahventen pilkintää, jota voi harrastaa koko maassa. Pilkillä voi tavoitella lukuisia eri kalalajeja, kuten ahven, särki, siika, made, kuha, hauki ja kirjolohi. Lapissa lohikalat ovat yleinen saalis. Keväiset pilkkiretket ovat ikimuistoisia kokemuksia. Kesällä harrastusta voi jatkaa veneestä pilkkien.

Pilkkivälineet

Pilkkijän perusvälineet ovat vapa, siima, pilkki, jääkaira ja istuin. Turvallisuutta jäällä liikkumiseen lisäävät jäänaskalit ja tarvittaessa kelluntavälineet. Tavoiteltavat saalislajit määräävät pilkkijän välineistön. Pienet mormuskat, morrit, sopivat sellaisenaan ahvenen, särjen ja siian pilkintään. Samoja lajeja voi pyytää myös pystypilkin alle siimatapsiin viritetyllä mormuskalla eli tapsipilkillä. Ahvenelle käytetään lisäksi värikoukkupilkkejä ja ketjupilkkejä, sekä suurille körmyniskoille tasapainopilkkiä. Kirjolohelle tarjotaan pieniä lusikkauistimia ja erilaisia marabou-pyrstöisiä leechejä. Kirjolohi nappaa mielellään korean värisiin pilkkeihin. Kuhaa pyydetään ketjupilkillä ja pienillä lusikkauistimilla, sekä tasapainoilla. Hauelle kelpaavat parhaiten tasapainot ja suurehkot leijaavat pilkit, sekä lusikkauistimet. Uusin villitys on pilkkiä jigeillä. Jigiä voi sopivassa koossa tarjota kaikille kalalajeille. Madetta pilkitään yleisesti painavilla mademorreilla tai tapsipilkeillä. Mateen pilkinnässä aiemmin suositut kalan ulkopuolelta tartuttavat ryöstäjät ja harat ovat nykyisin kiellettyjä välineitä.

Pilkkivapa

Hyvän pilkkivavan perusominaisuuksia ovat helppokäyttöisyys, keveys, kestävyys, sekä käteen sopivuus. Pääosin pilkkivavat ovat kelallisia ja niiden valmistusmateriaaleina ovat

Käytetyimmät pilkkivapojen mallit ovat oikealta vasemmalle haarukkavapa, herkistinkärjellä varustettu vapa ja jäykkäkärkinen vapa.

erilaiset muovilaadut tai puu. Erilaisiin pilkintätyyleihin on saatavissa omat erikoisvapansa ja kärjen herkkyys vaihtelee kalastustavan mukaan. Käytännössä kolmella eri vapamallilla pystyy kalastamaan monipuolisesti eri kalalajeja. Vapojen perustyypit ovat jäykkäkärkinen vapa pystypilkeillä ja tasapainoilla pilkintään, herkällä säädettävällä kärjellä varustetut pystypilkki- ja mormuskavavat ja aktiivipilkkijöiden suosimat haarukkavavat, joissa siiman voi kehiä pilkinnän aikana vavan päissä olevien tappien väliin. Suurille kaloille valitaan jäykkäkärkinen vapa, jonka kelassa on myös jarruominaisuus.

Siima

Siiman paksuus vaihtelee pilkkitavasta ja -tekniikasta riippuen 0,10-0,40 mm välillä. Ohuimmat siimat soveltuvat vain mormuskointiin ja paksuimmat ainoastaan suurten kalojen pilkkimiseen raskailla pilkeillä. Yleisvahvuus 0,18-0,25 mm on riittävä tavallisille pilkkiahvenille. Hyvän pilkkisiiman perusominaisuuksia ovat pakkas- ja solmukestävyys. Myös siiman erottuvuus ja käsiteltävyys tulee ottaa huomioon valintaa tehdessä. Pienten pilkkien uinti voi kärsiä käytettäessä liian paksuja siimoja. Pilkintään kannattaa valita yksisäikeinen siima eli monofiilisiima. Punotuilla siimoilla on tapana jäätyä kovilla pakkasilla.

Pilkit

Pilkin tehtävänä on houkutella värinällään ja uinnillaan kaloja, jotka aktivoituvat ärsykkeeseen tavoitellen syöttiä tai värikoukkua. Pilkkiä valikoitaessa tulee ottaa huomioon muun muassa pyydettävä kalalaji, kalastussyvyys sekä veden väri. Pilkit valmistetaan enimmäkseen eri metallien väreissä ja yhä useammin myös maalattuina versioina. Yleisenä sääntönä värin valinnassa on kirkas pilkki kirkkaaseen veteen ja tummempi väri tummaan veteen. Räikeät fluoriväritykset ovat nostaneet nykyisin suosiotaan pilkeissä sekä ahvenen että monien lohikalojen pilkinnässä.

Pystypilkkien malleja ylhäältä alaspäin värikoukkupilkki, ketjupilkki ja tapsipilkki.

Mormuskat ja koukut

Perinteisen pystypilkin kanssa voi käyttää erilaisia mormuska- ja värikoukkuvaihtoehtoja. Niiden eri väreillä ja värien eri yhdistelmillä on vaikutusta kalojen nappaamiseen. Painavimpia mormuskoja voi käyttää myös sellaisenaan ohuen siiman kanssa. Koukkujen kokoina käytetään yleisimmin numeroita 2-14 kalalajin, kalan koon ja syötin mukaan. Ahvenen ja särjen pilkintään sopivia yleiskokoja koukuille ovat numerot 10-14. Suuremmille petokaloille hauelle, kuhalle ja mateelle valitaan kooksi yleensä numerot 2-8. Kirjolohelle yleisimmät koukkujen koot ovat numerot 6-8. Koukun tulee olla aina terävä.

Ylärivissä vasemmalta kaksi pelkällä mormuskalla pilkintään sopivaa volfram-mormuskaa ja kaksi lenkkimorria tapsipilkintään. Alarivissä reikämorreja tapsipilkintään.

Jääkaira

Pilkkijän perusvarusteisiin kuuluu hyvä jääkaira, jonka terän halkaisija on yleisimmin 4 tuumaa. Saatavissa on myös muita kokoja, joista 6- tai 8-tuumainen ovat suurten kalojen, kuten esimerkiksi hauen pilkintään sopivia kokoja. Kairan terän terävyyden turvaamiseksi tulee terä aina suojata hyvin. Pilkinnän ajaksi suojaamaton kaira pitää kairata jäähän pystyyn oman ja kalakavereiden turvallisuuden vuoksi.

Syötit

Yleensä pilkinnässä käytetään syöttinä kärpäsentoukkia, surviaisentoukkia, matoja, kalan silmää tai kalan palaa. Nykyisin on saatavana myös keinotekoisia syöttejä kaikista mainituista.

Kuvassa vasemmalta kolme elävää kärpäsentoukkaa ja kastemato. Oikealta keinotekoiset kolme kärpäsentoukkaa ja kastemato.

Lisäksi lähinnä kirjolohen kalastukseen tarkoitettuja hajustettuja syöttitahnoja ja -palloja. Tasapainopilkillä, jigillä ja värikoukulla pilkittäessä kalaa saadaan ihan hyvin ilman syöttiäkin, jos oikeat ottivärit ja uittotekniikka ovat hallinnassa. Lusikkauistimilla pilkkien voi kalastaa ilman syöttiä esimerkiksi haukea, kuhaa ja kirjolohta. Mateen pilkinnässä mademorriin tai tapsipilkkiin laitetaan kalanpala syötiksi. Erilaiset syötit säilyvät sulana talvella esimerkiksi styroksisessa syöttirasiassa.

Pilkkijän solmut

 Uni-solmu. Pilkin ja lenkillisten mormuskojen kiinnittämiseen. Sopii myös puolanakselisolmuksi siiman solmimiseen kiinni kelaan.

Tasapainot matkivat kalanpoikasia ja sopivat pilkiksi petokaloille, kuten suurille ahvenille, kuhalle ja hauelle. 

Erilaisia värikoukkuja. Suurimmat nro 6 koukut sopivat suurille ahvenille ja kuhille. Pienimmät nro 14 kokoiset koukut perusahvenille.

Solmimistavalla on suuri merkitys pilkkien uintiin. Pilkki kannattaa kiinnittää siimaan mielellään lenkkisolmulla tai pienen leikarittoman pilkkilukon avulla. Tällöin herkkäuintisetkin pilkit pääsevät uimaan houkuttelevasti. Painavissa suurissa pilkeissä voi käyttää paksumpaa tapsia siiman kestävyyden parantamiseksi esimerkiksi hauen pilkinnässä.

Pilkkijän pyyntipaikat

Kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat salmet, selkäkarikot, ruohikkolahdet, jokisuut, sekä jyrkkien syvänteiden reunat. Usein myös jäälle syntyneet railot ja märän lumen alueet houkuttelevat kalaparvia. Kalat viihtyvät eri aikaan talvesta eri paikoissa. Aktiivinen pilkkipaikan vaihto ja kalojen etsiminen eri syvyysvyöhykkeistä tuottaa aina parhaan saaliin. Kun hyvä kalapaikka löytyy, saat pilkkimisestä parhaan nautinnon.

Pilkkisaalista:

Ahven on Suomen suosituin pilkkikala.

Laki ja hyvät käytännöt

 Pilkkiminen kuuluu maksuttomiin yleiskalastusoikeuksiin. Yhdellä vavalla pilkkiessä ei tarvitse maksaa kalastonhoitomaksua.

 Pilkkimiseen tarvitsee paikallisen luvan erityiskalastuskohteissa, kuten esimerkiksi lohikalojen istutuslammissa, sekä useammalla vavalla pilkkiessä.

 Huolehdi turvallisuudestasi, käytä naskaleita.

 Muista oikea pukeutuminen talviseen viimaan.

 Suojaa kairanterä kuljetuksen, pilkinnän ja säilytyksen ajaksi.

 Älä aiheuta häiriötä ranta-asutukselle tai muille kalastajille.

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastaja.fi