VIRHEET JA ARMOLLISUUS TYÖELÄMÄSSÄ

TEKSTI Christina Ahola

Jokainen meistä on tehnyt virheitä ja jokainen, joka yrittää väittää toisin, tekee virheen valehdellessaan itselleen. Virheitä ei pidä pelätä, päinvastoin ne pitäisi nähdä loistavana tilaisuutena oppia ja kehittyä. Keväällä aloin kuitenkin miettiä armollisuutta ja anteeksiantoa työelämässä sekä koulumaailmassa. Keväällä paljon julkisuutta saanut Katri Kulmunin ero valtionvarainministerin tehtävistä viestintäkoulutukseen liittyvän kohun seurauksena herätti minussa paljon ristiriitaisia tunteita. Yhtäkkiä aloin löytää mediasta ja yleisesti yhteiskunnastamme paljon esimerkkejä virheiden tekemisestä työelämässä ja niiden seurauksia.

Kulmunin kohussa eniten jäin pohtimaan sitä, miten nopeasti kaikki tapahtui. Tiedot viestintäkoulutusten hinnoista tulivat ilmi medialle kesäkuun ensimmäisen viikon tiistaina ja jo saman viikon perjantaina oli selvää, ettei Kulmuni jatka tehtävissään. Ottamatta sen suuremmin kantaa oliko päätös oikea vai ei, ajattelin miten armottomalta voi tuntua tehdä virheitä työelämässä ja miten hätiköidyt päätökset niiden korjaamiseksi voivat tuntua hetkessä hyvältä mutta kaduttaa jälkeen päin. Jokainen meistä varmasti voi samaistua häpeän ja ahdistuksen tunteisiin virheitä tehdessä. Yleensä ensimmäinen impulssi on kuitenkin pyytää anteeksi tahoilta, jotka ovat virheestä saattaneet kärsiä ja luottaa siihen, että anteeksi myös saadaan.

Mielenkiintoisena vastapainona Kulmunin kohulle on toinen kotimaan politiikkaa puhuttanut Pekka Haavistoa ja al-Holin leiriä koskeva kiista. Tässäkin media on jo miltei tuominnut Haaviston ennen virallisten syytteiden asettamista, mutta Haavisto ei kuitenkaan ole vielä luopunut tehtävistään ja on kertonut medialle rauhallisin elkein jatkavansa tehtävissään normaalisti. Kaksi todella erilaista suhtautumista virheiden tekemiseen, mutta ehkä meillä on yhteiskuntana paikka oppia molemmista.

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta ehkä joku voi samaistua kanssani. Virheiden tekeminen etenkin koulussa tai töissä pelottaa. Tämä liittynee varmasti myös suomalaisessa kulttuurissa syvällä asuvaan häpeän ja kasvojen menettämisen pelkoon. Välillä voi tuntua, että koko maailma loppuu, jos nyt teen virheen ja muut huomaavat sen. Virheistä palautumiseen voi myös liittyä vahvasti miellyttämisen tarve ja halu olla tuottamatta muille epämiellyttäviä tilanteita. Kuitenkin kun tarkemmin asiaa miettii, virheiden tekeminen ja varsinkin niistä oppiminen kertovat myös paljon myös hyvää ihmisestä. Esimerkiksi töissä tai vaikkapa ryhmätehtävässä arvostan ihmisiä, jotka suoraselkäisesti kertovat, että nyt tuli mokattua ja kaiken lisäksi kertovat miten he aikovat tilanteen korjata. Virheiltä kun ei voi välttyä, niin on paljon mielekkäämpää arvioida palautumista tehdystä virheestä kuin itse virhettä.

Haluan uskoa, että me pystymme yhteiskuntana oppimaan olemaan armollisempia sekä omille että muiden virheille. Vahva reagoiminen virheiden tekemiseen ei sinänsä ole mikään ihme sillä ihmiskunnan kehityksen alussa mokaaminen saattoi olla jopa fataalia. Tätä primääriä tunnetilaa pitäisi kuitenkin pystyä ajattelemaan järjellä ja muistutella itselleen, että harva asia tässä maailmassa on todella niin vakavaa kuin ehkä omassa päässä luomat mielikuvat antavat olettaa. Sen sijaan, että pyörii illat pitkät sängyssä miettien jokaista elämänsä aikana tehtyä mokaa, voi ajatella, että ihmiset ympärillä tuskin analysoivat asiaa yhtä pitkälle.

Monella voi olla pitkä matka kuljettavana ennen kuin todella osaa käsitellä negatiivisia tunteita liittyen mokailuun. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin virheistä kuuluu oppia. Harmittavan monella työpaikalla Suomessa kuitenkin tuntuu vallitsevan ilmapiiri, jossa virheiden tekeminen tuntuu maailman lopulta, vaikka todellisuudessa asia ei edes olisi niin. Hyvä ja luotettava työntekijä on juuri se henkilö kuka uskaltaa myöntää mokanneensa ja rohkenee tuomaan asia esille niin, että tilanteen voi korjata. Työnantajat arvostavat varmasti myös enemmän suoraselkäisyyttä turhan täydellisuuden tavoittelun sijasta. On sitten tulevaisuudessasi valtionvarainministerin salkku tai korvausneuvojan paikka, yritetään muistaa, että virheiltä ei voi välttyä, mutta niistä jokainen on loistava tilaisuus oppia uutta.