Minun paikkani – Jarmo Koski

MINUN PAIKKANI

Rakkaus kotikaupunkiin syntyy paikoista ja ihmisistä – ennen kaikkea niiden luomista muistoista. Tässä juttusarjassa tutustumme tunnettujen paikallisten ihmisten rakkaisiin paikkoihin Raumalla sekä niiden nostattamiin muistoihin.

– Jarmo Koski –

Vahva intohimo pitää yllä kipinää

Teksti ja kuva: Marko Östman Teatterin monitoimimies Jarmo Koski on tehnyt alalla jo peräti 60 vuotta kestäneen uran. Vuosikymmeniin mahtuu niin ohjaajan kuin näyttelijän töitä sekä esiintymis- ja ilmaisutaidon opetusta. Vaikka eläkeikä on jo ylittynyt, on Koski edelleen tiiviisti mukana teatterin tekemisessä.

Fåfängassa sijaitsevalla kesäteatterialueella on nautittu teatterielämyksistä jo vuodesta 1977 lähtien. Kyseessä on Jarmo Koskelle erittäin tärkeä paikka, mutta miksi?

– Rauman kaupunki rakensi tämän kesäteatteripaikan vuonna 1977 ja samana kesänä aloitin täällä ohjaajana. Ensimmäinen näytelmä oli Hilja Valtosen kirjoittama Autotyttö. Se veti 8400 katsojaa, mikä oli seuraavat 20 vuotta Rauman teatterielämän ennätys. Täällä vierähti Rauman Iltanäyttelijät ry:n ohjaajana 20 vuotta. Tänne mahtuu siis paljon iloa ja riemua sekä surua, mutta päällimmäisenä muistaa tietenkin ne kaikki onnen hetket.

Hienoja näytelmiä, upeita yleisömääriä, hassuja sattumuksia. Mikä kaikista hetkistä nousee mieleen päällimmäisenä?

– Hauskoja sattumuksiahan olisi melkein kirjaksi asti. Yksi tällainen on, kun meillä meni Kalle Aaltosen morsian -näytelmä ja minä näyttelin siinä tällaista uhkeaa naista. Lavalla oli laiva, jonka kansi oli rakennettu lastulevystä. Oli satanut useamman illan ja kun minä hyppäsin korkokengissä ilmaan, antoi sateessa pehmentynyt lastulevy alas tullessani periksi ja minä lähdin vajoamaan levyjen läpi kohti ruumaa. Silloin kollega tarttui nopeasti hartioistani ja heitti minut taka-alalle. Lensin vasten ruumassa ollutta naulaa.

Reilu neljä vuosikymmentä kesäteatteria samassa paikassa on pitkä aika. Miten paikka on muuttunut Kosken silmin katsottuna?

– Alue on mennyt aivan valtavasti eteenpäin ja sitä on kehitetty hienosti. Tätä nykyä kun tämä on Rauman teatterin ammattilaisten käytössä, on esimerkiksi kaikki pukukopit ja yleisötilat toista luokkaa kuin alunperin. Tämä oli silloin jo hyvä tila, mutta onhan tämä viime vuosina muuttunut entistä enemmän edukseen. Siitä iso kiitos kaupungille ja aluetta vuosien aikana kehittäneille.

Kosken teatteriura käynnistyi jo vuonna 1959. Miten tuolloin 13-vuotias nuoren miehen alku päätyi lavoille?

– Tapasin Vanhan hautausmaan kohdalla teatteriohjaaja Kaarlo Kydön ja hänen vaimonsa. Tervehdin heitä kohteliaasti ja Kytö huikkasi minut luokseen. Tärisin jännityksestä ja hän kertoi haluavansa minut mukaan teatterin iltahenkilökuntaan. Ensimmäisen kerran olin ammattilaisporukassa lavalla Nortamo-Seoran järjestämässä Jalmarin koussi -ohjelmailtamassa, jossa esitimme Hj. Nortamon pienoisnäytelmän. Aivan ensimmäinen varsinainen teatteriroolini oli Peppi Pitkätossun Tommina. Ajat olivat kovin erilaiset ja illasta sai palkaksi markan ja 50 penniä.

Teatterin tekeminen vaatii monenlaisia rooleja – niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Minkälaisia toimenkuvia Kosken vuosiin mahtuu?

– Olen tehnyt kaikkea muuta paitsi huolehtinut tekniikasta. Se on sellainen osa tätä hommaa, johon minua ei kannata päästää. Olen ohjannut, näytellyt, lavastanut, puvustanut, kerännyt ilmoituksia sekä suunnitellut sitä ja tätä. Kaikkein tärkeintä ohjaajalla ja näyttelijällä on se, että tapahtui mitä vain, niin show must go on.

Intohimo teatteriin on edelleen vahva, mutta mikä on pitkän uran salaisuus?

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut taidon ja lahjan sekä sitkeyttä ja periksiantamattomuutta tehdä teatteria näin pitkään sairauksistakin huolimatta. Sain aikanaan hyvän pohjan, josta kiitos kuuluu teatteri-isälleni Kaarlo Kydölle ja teatteriäidilleni Ester Pitkäpaadelle.

Juttusarjassa esitellään Rauman patsaita, muistomerkkejä ja ulkoilmaveistoksia. PATSAAT & VEISTOKSET

TOP 3 -PAIKAT:

1. KESÄTEATTERI FÅFÄNGASSA

Pitkä ohjausurani on saanut täällä alkunsa. Olen viettänyt Fåfängassa 20 hienoa kesää. Salaisesti toivon, että joskus vielä pääsisin täällä lavalle, vaikka vain ihan pieneenkin rooliin.

2. KELLARITEATTERI

Kellariteatterissa vietin ammattilaisvuoteni 1977 ja 1978. Minulle tuli mahdollisuus lähteä silloin muualle, mutta en halunnut perheellisenä lähteä. Kellariteatteri tulee säilymään käytössä vielä parisen vuotta.

3. UIMAHALLI

Viihdyn Rauman uimahallissa. Isojen leikkausten jälkeen vesijumppa on ollut hyväksi ja toteutan sitä omalla ohjelmallani. Ajan myötä on muodostunut sellainen uimahalliperhe, eli aina tietää kuka tulee milloinkin uimaan.

Heidän eväillä olen jaksanut tehdä tätä näin pitkään, enkä aio vieläkään lopettaa.

Koski on opettanut esiintymistaitoa ja luovaa ilmaisua muun muassa Rauman kansalaisopistossa ja Rauman opettajankoulutuslaitoksella. Alkamassa on 48. opetusvuosi ja tähtäimessä on täydet 50 opetusvuotta. Mitkä asiat korostuvat esiintymistaidossa?

– Olen ohjaajana ja opettajana rohkaissut aina siihen, että jokaisella on oikeus onnistumiseen ja jokaisella on oikeus epäonnistumiseen. Jos tulee moka, kuten kaikille tulee jossain vaiheessa, ei siitä saa tehdä numeroa. On uskallettava hypätä sen yli ja käännettävä se omaksi eduksi. Joskus lavalla naururyöppy on vain naurettava pois.

Miten paikallinen teatterimaailma on muuttunut 60 vuoden aikana?

– Raumalla on mennyt hirmuisen hyvin. Alkuaikoina kaikki oli pientä ja vaatimatonta suhteessa tähän päivään. Minulle on iso merkitys sillä, että olen saanut tehdä pitkän teatteriuran synnyinkaupungissani. Rauma on minulle rakas paikka ja olen saanut kokea täällä paljon.

YRITTÄJÄHENKI NÄKYY Rauman kaupunkikuvassa

Teksti: Marko Östman Kuvat: Elmeri Elo Yrittäjyys on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä tukipilareista. Yrittäjien yhteisöllisen toiminnan jatkuva kehittäminen kertoo rakkaudesta sekä omaan tekemiseen että alueelliseen hyvinvointiin. Rauma tunnetaan yrittäjämyönteisenä kaupunkina, josta löytyy laajalti suuria, pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Yrittäjyys on vahvasti esillä myös kaupunkialueen julkisissa teoksissa. Keskustassa, kanaalin varrella sijaitsevassa Vännin puistossa seisoo ylväänä Myötäinen -yrittäjäpatsas (1). Tikkalantiellä Tilausravintola Juhlahovin edustalla voi puolestaan ihastella Lento-veistosta (2). Myötäistä menoa

Rauman yrittäjäpatsas Myötäinen on jo vuosikymmeniä kertonut keskeisellä paikalla vahvasta paikallisesta yrittäjähengestä. Teos paljastettiin Rauman yrittäjien toiminnan 50. juhlavuoden käynnistyessä toukokuussa 1986.

Hankkeen taustalla oli Rauman yrittäjäyhdistys yhdessä useiden raumalaisyritysten kanssa. Juhlapäivänä paljastettiin Rauman yrittäjätalolla myös hankkeeseen osallistuneiden merkittävimpien lahjoittajien nimillä varustettu muistolaatta.

Noin viisi metriä korkea ja 1700 kiloa painava pronssinen Myötäinen ilmentää monin tavoin yrittäjyyttä. Teoksessa kuvataan muun muassa alasimet, eli työkalut, jotka ovat olleet monen suuren menestyksen alku.

Patsaan henkilöhahmot kuvaavat monipuolista toimintaa. Teollista tuotantoa heijastaa pohjoiseen katsovan miehen hahmo, jonka selässä pullistuvat purjeet viestivät merenkulun myötäisestä menosta sekä purjelaivakauden suuruuden päivistä Raumalla.

Läntiseen suuntaan kohoavan naishahmon käsivarsilla lepää kuutiomainen muoto kertomassa vertauskuvallisesti kaupasta ja jakelusta. Patsaan on tehnyt

1

2

kuvanveistäjä Toivo Kultti, jonka muita töitä ovat muun muassa Vaasassa Wasaborgin vieressä sijaitseva toinen Suomen kolmesta yrittäjäpatsaasta sekä Korsnäsin raivaajapatsas. Vapaa yritteliäisyys

Tikkalantien satumaisessa miljöössä sijaitseva Tilausravintola Juhlahovi (ent. Tikkala) rakennettiin aikanaan Rauman tehtaiden toimihenkilöiden ruokalaksi. Viimeisten vuosikymmenien aikana se on toiminut edustus- ja juhlatilana.

Rakennuksen edustalla sijaitsee pitkänomainen vesiallas, jonka yllä lentää kohti horisonttia neljä tyyliteltyä joutsenta. Alumiiniseoksesta valetun veistoksen on sanottu ilmentävän vertauskuvallisesti vapaata yritteliäisyyttä.

Vuonna 1962 julkistetun teoksen on tehnyt kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Yhtenä kansakuntamme merkittävämpänä ja tuotteliaimpana mitalien veistäjänä pidetty Häiväoja suunnitteli Suomen itsenäisyyden 50- ja 60-vuotisjuhlarahat sekä presidentti J.K. Paasikiven ja presidentti Urho Kekkosen juhlarahat.