MINUN PAIKKANI
Rakkaus kotikaupunkiin syntyy paikoista ja ihmisistä – ennen kaikkea niiden luomista muistoista. Tässä juttusarjassa tutustumme tunnettujen paikallisten ihmisten rakkaisiin paikkoihin Raumalla sekä niiden nostattamiin muistoihin.
– Jarmo Koski –
Vahva intohimo pitää yllä
kipinää Teksti ja kuva: Marko Östman
Teatterin monitoimimies Jarmo Koski on tehnyt alalla jo peräti 60 vuotta kestäneen uran. Vuosikymmeniin mahtuu niin ohjaajan kuin näyttelijän töitä sekä esiintymis- ja ilmaisutaidon opetusta. Vaikka eläkeikä on jo ylittynyt, on Koski edelleen tiiviisti mukana teatterin tekemisessä.
Fåfängassa sijaitsevalla kesäteatterialueella on nautittu teatterielämyksistä jo vuodesta 1977 lähtien. Kyseessä on Jarmo Koskelle erittäin tärkeä paikka, mutta miksi? – Rauman kaupunki rakensi tämän kesäteatteripaikan vuonna 1977 ja samana kesänä aloitin täällä ohjaajana. Ensimmäinen näytelmä oli Hilja Valtosen kirjoittama Autotyttö. Se veti 8400 katsojaa, mikä oli seuraavat 20 vuotta Rauman teatterielämän ennätys. Täällä vierähti Rauman Iltanäyttelijät ry:n ohjaajana 20 vuotta. Tänne mahtuu siis paljon iloa ja riemua sekä surua, mutta päällimmäisenä muistaa tietenkin ne kaikki onnen hetket. Hienoja näytelmiä, upeita yleisömääriä, hassuja sattumuksia. Mikä kaikista hetkistä nousee mieleen päällimmäisenä? – Hauskoja sattumuksiahan olisi melkein kirjaksi asti. Yksi tällainen on, kun meillä meni Kalle Aaltosen morsian -näytelmä ja minä näyttelin siinä tällaista uhkeaa naista. Lavalla oli laiva, jonka kansi oli rakennettu lastulevystä. Oli satanut useamman illan ja kun minä hyppäsin korkokengissä ilmaan, antoi sateessa pehmentynyt lastulevy alas tullessani periksi ja minä lähdin vajoamaan levyjen läpi kohti
16
ruumaa. Silloin kollega tarttui nopeasti hartioistani ja heitti minut taka-alalle. Lensin vasten ruumassa ollutta naulaa. Reilu neljä vuosikymmentä kesäteatteria samassa paikassa on pitkä aika. Miten paikka on muuttunut Kosken silmin katsottuna? – Alue on mennyt aivan valtavasti eteenpäin ja sitä on kehitetty hienosti. Tätä nykyä kun tämä on Rauman teatterin ammattilaisten käytössä, on esimerkiksi kaikki pukukopit ja yleisötilat toista luokkaa kuin alunperin. Tämä oli silloin jo hyvä tila, mutta onhan tämä viime vuosina muuttunut entistä enemmän edukseen. Siitä iso kiitos kaupungille ja aluetta vuosien aikana kehittäneille. Kosken teatteriura käynnistyi jo vuonna 1959. Miten tuolloin 13-vuotias nuoren miehen alku päätyi lavoille? – Tapasin Vanhan hautausmaan kohdalla teatteriohjaaja Kaarlo Kydön ja hänen vaimonsa. Tervehdin heitä kohteliaasti ja Kytö huikkasi minut luokseen. Tärisin jännityksestä ja hän kertoi haluavansa minut mukaan teatterin iltahenkilökuntaan. Ensimmäisen kerran olin ammattilaisporukassa lavalla Nortamo-Seoran
järjestämässä Jalmarin koussi -ohjelmailtamassa, jossa esitimme Hj. Nortamon pienoisnäytelmän. Aivan ensimmäinen varsinainen teatteriroolini oli Peppi Pitkätossun Tommina. Ajat olivat kovin erilaiset ja illasta sai palkaksi markan ja 50 penniä. Teatterin tekeminen vaatii monenlaisia rooleja – niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Minkälaisia toimenkuvia Kosken vuosiin mahtuu? – Olen tehnyt kaikkea muuta paitsi huolehtinut tekniikasta. Se on sellainen osa tätä hommaa, johon minua ei kannata päästää. Olen ohjannut, näytellyt, lavastanut, puvustanut, kerännyt ilmoituksia sekä suunnitellut sitä ja tätä. Kaikkein tärkeintä ohjaajalla ja näyttelijällä on se, että tapahtui mitä vain, niin show must go on. Intohimo teatteriin on edelleen vahva, mutta mikä on pitkän uran salaisuus? – Olen kiitollinen siitä, että olen saanut taidon ja lahjan sekä sitkeyttä ja periksiantamattomuutta tehdä teatteria näin pitkään sairauksistakin huolimatta. Sain aikanaan hyvän pohjan, josta kiitos kuuluu teatteri-isälleni Kaarlo Kydölle ja teatteriäidilleni Ester Pitkäpaadelle.
