Wildblood 01 / 2015 by Wild Blood

2015 UHKA VAI MAHDOLLISUUS? www.wildblood.fi Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti. Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiinnostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden henkilöistä, extremen esittelyä ja tatuointeja mustetta syvemmältä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kustomoiduista moottoripyöristä, autoista sekä niiden tekijöistä. Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehti

Toimitus: Päätoimittaja Aki Häkkinen aki@wildblood.fi Art Director Vesa Rönty vesa@wildblood.fi Internetsivusto Tuomas M. Mäkelä info@tumma.fi Jussi Vaurio Lassi Sidoro Maukka Laurila Samuel Heikkinen Sande Parkkonen Hannu Hämäläinen Mika Mahlavuori Maija Rasmus Kansikuvat: Vesa Rönty

Voisi sanoa, että elämme tällä hetkellä erikoista aikaa. Lama painaa päälle ja tuntuu, että päättäjämme tuntuvat kilpailevan vain siitä, kuka saa läpi mitä hullunkurisemmpia kieltoja ja säädöksiä kansan kiusaksi. Ainakin itse ihmettelen suuresti sitä, mitä ihmettä maassamme ja ympärillämme tapahtuu. En ole koskaan ollut suuri politiikan ystävä ja luottanut aina siihen, että kansa on valinnut oikeat ihmiset tekemään päätöksiä puolestamme kansan etua ajatellen. Viime vuosina kuitenkin pakostakin jokainen sivistyksen parissa elävä ihminen on varmasti törmännyt johonkin poliitikkojen päättämään muutokseen myös omassa elämässään ja tämä on tottakai aiheuttanut ainakin itselläni hieman kiinnostusta katsella, että mitäs täällä oikeastaan tapahtuukaan. Jatkuvasti saa lukea uutisia massoittaisista irtisanomisista ja jatkuvista yt-neuvotteluista. Samaan aikaan ollaan kuitenkin hankkimassa rahoituksia esimerkiksi Guggenheim museolle ja otamme velkaa valtiollemme miljarditolkulla vain siksi, että pääsemme osallistumaan jonkun toisen valtion velkojen maksamiseen. Jotenkin vain ei mene yhtälöt yhteen. “Itsenäisyyttämme” myös juhlitaan näyttävästi, mutta silti samaan aikaan muiden maiden ihmiset päättävät asioistamme ja lakipykälistämme jo hyvin voimakkaasti. Tilanteemme, jossa elämme, näkyy arki elämässämme joka puolella. Ensimmäisenä menoja aletaan karsiä “ylimääräisistä” asioista, jotka kuitenkin ovat juuri niitä, joiden vuoksi moni käy töissä - elämänsuola. Töitä tekemällä tienaa rahaa ja se avaa mahdollisuudet tehdä ja harrastaa niitä asioita, joita ihan oikeasti haluaa tehdä. Samalla tämä rahan kiertäminen edistää edelleen niitä työpaikkojen säilymisiä eri aloilla. Mikäli raha lakkaa liikkumasta, sekä ihmiset jumittuvat paikoilleen, niin korttitalo takuulla kaatuu. Erityisen tärkeää on myös se, että mieli ei jumittuisi paikalleen. Monilla on varmasti hankala tilanne päällään ja joutuu miettimään, miten kaiken saa hoidettua. Paha olo myös näkyy erilaisina otsikoina ja se on myös tarttuvaa. Vaikean tilanteen määrittäminenkin on jokaiselle ihmiselle erilaista. Toiselle se on kännykän tipahtaminen vesilammikkoon, kun toiselle se voi olla käden menettäminen onnettomuudessa. Raha on myös monen pahan alku ja juuri. Se helpottaa monia asioita, mutta monesti on myös todistettu, ettei se tee välttämättä onnelliseksi. Pankit luovat rahaa tyhjästä ja EU voi myös päättää tehdä lisää euroja, jos siihen on tarvetta. Älkää kuvitelkokaan, että rahojen takana on enää mitään kulta varantoja katteena. Ainoina katteina on ihmisten omaisuus ja tunnollisuus hoitaa asiansa.

Kuulin viime vuonna ensimmäistä kertaa termin PMA. Positive Mental Attitude. Tästä termistä sain realismia tehdessäni tatuoinnin rullatuolissa olevalle kaverille, joka oli käynyt läpi muutamia halvauksia, johtuen aivokasvaimestaan, mitä ei voida leikata. Näkökykynsä hän oli myös lähes menettänyt ja se toimi enää putkimaisesti. Hän näkee asioita, kun oikein tarkkaan johonkin keskittää katsettaan. Kyseisen herran elämänasenne kuitenkin oli jotain mitä meidän kaikkien pitäisi saada imettyä itseemme. Meidän tavallisten tallukoiden arkihuolet ovat kuitenkin vielä aika pieniä verrattuna tähän silmiäni avanneen herran tilanteeseen. Hankalasta tilanteestaan huolimatta hän nauttii mm. mitä musiikilla on annettavanaan ja myös itse oli alkanut opettelemaan kitaran soittoa korvakuulolta, sekä tekemään omaa musiikkia. Vaikka hän joutuu asumaan aika avustetussa ympäristössä, niin hän koki vapautta monissa asioissa ja osasi nauttia monista jutuista, mitä me pidämme täysin itsestäänselvyyksinä. Opiskelut hän oli myös aloittanut iltakoulussa ja tavoitteena oli vielä päästä yliopistoon opiskelemaan kieliä. Nyt siis vuonna 2015 haastan teidät kaikki miettimään mitä oikeasti haluatte elämältänne, millaisen ympäristön voitte tehdä itsellenne ja voisiko mukaan imaista ripauksen Positive Mental Attitudea (myös te jotka edustatte kansaamme)? Olisiko se uhka vai sittenkin vielä uusi mahdollisuus?

Our culture runs deeper than blood!

Aki Häkkinen / Päätoimittaja

Sisällys:

Wild Girl

Valhalla Warrior

Harley Davidson: Sportster

20 Vuotta: Otherside Tattoo

Wild Blood Projekti

Omavalmiste Chopper: Biatch

Pata MC

Barbe-Q-Barbies

Esittelyssä Super Twin Top Gas -luokkaa ajava Miia-Maria Vepsäläinen.

Wild Girl: Miia-Maria Vepsäläinen

Vuoden 2014 ajan Wild Blood Magazinessa seurattiin Wild Blood projektia. Nyt Softail Bagger projekti on valmis ja Valhalla Warrior ensi esittelyssä

Wild Blood esittelee vuonna 2015 Harley Davidson mallien peruspilarit moottoripyörien rakentajien näkökulmasta. Nyt esittelyssä Harley Davidson Sportster

Wild Blood projekti: Valhalla Warrior

Otherside Tattoo Lahdessa täytti kunnioitettavat 20 vuotta.

Uusi vuosi, Uudet kujeet. Lähtökohtana vuoden 2015 Wild Blood projektipyörälle on Buell

Wild Blood jututti MMAF aktiivi Pewe Maarasta moottoripyörän rakentamisesta ja Pewen tämän hetken pyörästä Biatch.

Otherside Tattoo 20 vuotta

Esittelyssä Oululainen rytmiryhmä Suomalainen moottoripyöräkerho Pata MC.

Barbe-Q-Barbies on monelle tuttu suomalainen bändi kotimaan keikoilta ja erilaisista biker-tapahtumista. Wild Blood kävi jututtamassa tyttöjä tulevaisuuden suunnitelmista.

Barbe-Q-Barbies:

Miia-Maria Vepsäläinen Villi veri vetää joitakin kilvanajon pariin, ja tämän numeron Wild Girl on keskimääräistä nopeampi nainen. Esittelyssä on Super Twin Top Gas -luokkaa Euroopassa menestyksellisesti ajava Miia-Maria Vepsäläinen Helsingistä. Kuopiossa syntynyt Miia on reissannut koko lapsuutensa kilpailuissa ennen omaa uraansa. Yhdessä nuoruuden kasvaneen Antti Aakon jääspeedway-ura vei ympäri Euroopan kamaraa kilpailusta ja paikasta toiseen vuosien ajan. Moottoriurheilu ja prätkät siis tulevat Miialle vahvasti perheen kautta, kuten myös kiinnostus kilpailemiseen.

Teksti Jussi Vaurio Kuvat: Heineken, Jugi Suloranta, Milda Klima & Timo Muilu wildblood.fi

- Moottoripyörät ovat koko pienen ikäni olleet osa mun omaa elämää; ensimmäisen crossipyörän ja moottorikelkan isä osti ollessani kaksitoista, ja niillä sitten opettelin ajamaan. Kaikki on mennyt tavallaan hyvin yksinkertaisesti tämän osalta, ja on onni että on ollut mahdollisuus tähän kaikkeen. Perheestä tämä kaikki tulee. Edelleen suurin intohimo on speedway ja jääspeedway talvilajina. Se on ehdottomasti mun mielestä kaikkein äijin ja 6

kurkoin laji; siinä näkee kaiken omin silmin ja kaikki on jotenkin hyvin käsin kosketeltavaa ja nähtävissä koko ajan. - Jossain vaiheessa muutin Helsinkiin ja pääsin Hoghausiin töihin, mulla oli siellä melko pitkä ura aluksi harjoittelijana ja sitten työssä noin kuusi vuotta. Sen kautta prätkät tulivat entistä vahvemmaksi osaksi elämää. Pyöriä on ollut vuosien varrella monenlaisia, mutta enimmäkseen Buelleja, joka on

ehdoton suosikkini. Bulussa vääntöä löytyy riittävästi, se on yksinkertainen käyttää ja sopivan pieni mulle käsitellä. Voodoo Metalin Jussin rakentama chopperi oli jossakin vaiheessa, se on ehdottomasti elämäni suurin rakkaus. Mutta kuten monesti prätkien kanssa duunia tekevillä ihmisillä on, ei siihen rautaan kiinnytä. Möin sen sitten voitolla poies.

Vuonna 2005 Hoghaus Oy:n osaomistaja, Markus “Äky” Miettinen tarjosi Miia-Marialle mahdollisuuden päästä kokeilemaan kiihdytysajoa. Miia aloitti ysisatasella Buellilla ja silloinen Harley Davidson of Helsinki oli suuri yhteistyökumppani vuosien ajan. - Ekana vuonna piti tietenkin keulia itsensä ympäri Bomber Weekendissä, ja siitä sitten nöyränä eteenpäin. Muutama vuosi ysi-Buellilla, jonka

jälkeen vaihdoin kaksitoistaiseen jota rakennettiin pidemmälle. Vuodet vierivät ja mukaan mahtuu esimerkiksi valinta vuoden Harley Drags -naiskuljettajaksi. Vuosien 2008-2009 vaihteessa halusin jatkaa kiihdytysuraa omillani, ja ostin Super Twin Top Gas -pyörän jenkeistä. Muutos oli huima katufillarista wheelie bars -pyörään, eka vuosi oli puhtaasti ajamista ja opettelemista. Niin moni asia on erilainen; paineilmavaihtaja, wheelie barsit, lähtö, burnik-

set. Mutta se voima ja ääni noissa on jotakin mitä ei voi sanoin kuvailla.

wildblood.fi

Eurooppaan Tiimi kiersi kovasti ympäri Eurooppaa vuonna 2009 ajamassa. Kaudella 2010 haluttuja tuloksia alkoi tulla; päästiin haluttuun 8,9 aikaan ja saatiin tasaisia suorituksia. Miia kiihdytti paljon Super Twin Top Gas luokassa, mitä ei ajeta Suomessa. Tuo ajanjakso päättyi Alastarossa katkenneeseen keulaan, mutta onnettomuudesta päästiin onneksi säikähdyksellä. Miia piti muutaman vuoden tauon, ja toissa vuonna aloitettiin perustusten rakentaminen tallin puolella. Runko kunnostettiiin, kone purettiin ja kaikki käytiin läpi huolella. - Viime kauden alku oli huikein pitkään aikaan; fiilis oli loistava, tiimi toimi hyvin, kaikki tuntui natsaavan. Mutta meillä oli teknisiä ongelmia enemmän kuin koskaan; vaihdelaatikosta meni rattaita ja hampaita kolme kertaa, oli tosi kallis kausi kaikkiaan ja rahaa paloi paljon. Ei saatu tuloksia, ajaminen meni vikojen selvittämiseen. Kuskina ei pysty sel-

laisessa tilanteessa täysin keskittymään hyvän suorituksen tekemiseen. Lisää haastetta aiheuttaa, kun iän lisääntyessä tulee raaemmaksi ja rankemmaksi itseään kohtaan. Mutta uutta kautta tässä rakennetaan parhaillaan. Mulla on ollut pitkään kipinä oppia jotakin uutta, ja menin kokeilemaaan motocrossia. Se on sinänsä outo maailma, mutta joku juttu sitä kohtaan on tullut. Yritän treenata Ylöjärven sisähallissa ja keväällä hommaan ehkä crossipyörän ja ajan kiihdytyskisoja. Wild Girlimme moottoriharrasteeseen kuuluvat myös ylemmän tason toimitsijatehtävät speedway -kilpailuissa. Miia suoritti 2014 Suomen Moottoriliiton koulutukset SML. A-tasolle saakka, mikä antaa mahdollisuuden johtaa Suomessa kilpailuja. - Pääsin tekemään Tampereen GP:n ja Forssan maaratakisan Mika Laukkasen assistenttina. Mika auttoi ja tuki eteenpäin kaikin tavoin. Kävi tuuri että Kuusankoskella tuli kisa, josta puuttui johtaja ja tein viime vuonna oman debyyttini speedway -puo-

lella kilpailunjohtajana. Tein myös Hyvinkäällä yhden kisan. Taidan olla ainut mimmi niissä tehtävissä. Tietty lisenssejä ehkä löytyy naislta, mutta viime vuonna olin ainut. Miian tallista löytyy kisapyörän lisäksi Spora vuosimallia 1994, ja sitä olisi tarkoitus lähteä modaamaan. Mihin johtaa heikkous risukeuloihin, bobbereihin ja ennenkaikkea cafe-racereihin? Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tuloksia rakentelun rintamalta. Lisäksi talliin on tulossa USA-mallin 1973 Triumph Tiger, joka on alkujaan Miian faijan prätkä, Kyseisellä zygellä isukki on kyydittänyt Miiaa tämän ollessa pikkulikka. Tunnearvoa pyörällä on siis jo valmiiksi paljon.

Miian selkärangasta löytyy tatuoituna pitkä numerosarja, jossa on hänen sukupuunsa esitettynä numeroina. Koosteesta löytyvät vanhemmat, mummot, vaarit, eli lähipiiri kokonaisuudessaan. Jokaisesta on kirjattu syntymäajat, sekä jo edesmenneiden kuolinpäivät. Numeroita on sen verran sekoitettu, että vain tatuoinnin kantaja tietää järjestyksen. Oikeassa lonkassa hänellä lukee yllättäen sana “racing” ja kolme tähteä, jotka merkitsevät Miian kilpailunumeroa 777. Jalkapöytään on viimeisimpänä hankintana tehty teksti Faith, Hope, Love. “Ilman uskoa uskoa itseensä ei ole mitään, ilman toivoa on mahdottomuus elää, ja rakkaus... yksi maailman kauneimmista asioista, sitä on monenlaista..” Miia pohtii. Selän tatuointia on tarkoitus jatkaa köynnösmäisellä elementillä, ja suunnitelmissa on myös chicano -henkinen rukoilevat kädet jossakin vaiheessa. Lopuksi Miia ja hänen tiiminsä Miia-Maria Drag Racing haluavat välittää kiitokset Skull Racingille, joka on heidän ystävätiiminsä, sekä tärkeä avun antaja haasteellisen matkan varrella. Kiitosta ja kumarrusta menee myös Lappeenrannan Kustom Bikesiin Henkalle ja Hannulle, Urheilukuvat Timo Muilulle, Alastaro Circuitille, Tero Tupalalle, ja Teippi-Z:lle monen muun ohella. Lämpimät kiitokset menevät tietenkin myös perheelle, ystäville ja kaikille, jotka ovat auttaneet uralla eteenpäin. “Puolisoa kiittäisin jos sellainen olisi”, lopettaa Miia juttutuokion naureskellen.

wildblood.fi

HAIL ODIN!

Viikinkisoturit ovat rantautuneet! Wild Blood Magazinen 2014 projektipyörä oli erittäin mielenkiintoinen rakentaa ja aihiona softail tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin variaatioihin. Todennäköisesti kyseessä on eniten rakenneltu kohde harrikkamalleista ja aftermarket palikkaa löytyykin moneen lähtöön. Baggereita softaileista ei kuitenkaan juurikaan ole tehty, joten sen takia sellainen piti tehdä. 12

Käsityötä rakentamiseen joutui tekemään aika paljon, sillä valmiita osia tällaiseen ei normaalisti löydy. Osa-aihioista muovailtiin lasikuidulla mieluisia ja keksittiin uusia oivalluksia, jotka toivottavasti näyttävät maallikon silmiin lähes tehdas osille nykyisessä kuosissaan. Mikäli haluat alkaa rakentamaan omasta softailistasi baggeria, niin baggerland.com valikoimista löytyy moisen tekemiseen nyt hyvät aihiot.

Teksti:Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty

wildblood.fi

K.O.Art viimeisteli prätkän pinnan aivan uskomattoman yksityiskohtaisella maalauksella. Ideana oli tehdä pyörästä laivamainen eli pyörän läpi kylkeen puuta ja panssaria muistuttavat koristeelliset paneelit, joita kasassa pitävät metalliset pannat. Aivan kuten laivan rungossa tai vaikkapa puisen tynnyrin rakenteessa. Viikinki teemana toimii pohjoiselle kansalle tottakai hienosti ja legendat kertovat, että muinaiset viikinkien kuninkaat asuivat Suomen alueella kaukana turvassa Norjan rantoihin kohdistuvilta hyökkäyksiltä. Toinen syy, miksei Suomea koskaan kohdistettu ryöstöretkien kohteeksi kuninkaiden asuinsijojen lisäksi on se, että täällä asui erittäin pahoja noitia. Suomen neidon rantoihin ei päässyt käsiksi ilman, että noitien nostamat myrskyt olisi hukuttanut suurinta osaa yrittäjistä. Nyt tällä taiteellisella moottoripyörällä tullaan valloittamaan rantoja ainakin euroopassa ja kyllähän ainakin rakentajatiimi omistajan lisäksi on lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Omistajan ensikommentit menivät valmiin pelin nähdessään suurinpiirtein seuraavanlaisesti: ”Nyt on kyllä naama ihan täynnä hampaita! On sen näköinen peli, että aivan uskomaton! Vaikea käsittää, että tuo on niinku oma pyörä.”

Jumalat ja valhallan soturit myös näyttivät hyväksyvänsä rakennelman, sillä ollessamme kuvaamassa näitä esittelykuvia jäisen meren rantaan maahan nousevasta sotaratsusta yli -20 asteen pakkasessa (kuten asiaan kuuluu), heittivät he taivaalle uskomattoman hienot revontulet kuvauksia lopetellessamme.

wildblood.fi

JALLU CHOPPERIN SPEKSI SIVU

2002 Heritage Softail, Viking Warrior bagger Takalokari - Baggerland modifoituna Laukut + 6â&#x20AC;? - Baggerland modifoituna Tankkipaneelit - Baggerland modifoituna Ohjaustanko - Carlini design evil apes Etulyhty nacelle - Baggerland Air ride - Sick ass customs Gripit - Performance Machine Mittaristo - Motogadget Putkisto - Vance & Hines Ilmanputsari - Arlen Ness 23â&#x20AC;? etuvanne wildblood.fi

UKNOWN INDUSTRIES

1957 on tärkeä vuosiluku Harley-Davidson Motor Companyn historiassa. Siihen asti tehdas oli keskittynyt lähinnä raskaiden bigtwinien valmistamiseen joiden pääasiallinen asiakaskunta koostui keski-ikäisistä miehistä jotka käyttivät moottoripyöriä matka-ajoon. Tehtaan kilpatiimikin luotti pääasiassa kymmeniä vuosia vanhaan sivuventtiilitekniikkaan perustuviin moottoreihin. Idyllin rikkoi vanhalta mantereelta nouseva uusi trendi kohti kevyempiä ja tehokkaampia moottoripyöriä - brittien johdolla nämä valtasivat markkinoita myös Atlantin toisella puolella ja niinpä H-D:n oli vastattava huutoon. Teksti:Samuel Heikkinen Kuvat: Samuel Heikkinen & Vesa Rönty

wildblood.fi

Amerikan vastine brittitwineille esiteltiin vuonna 1957 kun ensimmäinen Sportster-malli näki päivänvalon. 900-kuutioinen veekakkonen kuljetti sen ajan mittapuun mukaan kevyttä pyörää siihen malliin että ostajakunta kaarsi ympäri brittidiilerin ovelta. Kaikilla Harrikan moottorityypeillä on kansan suussa tunnettu lempinimi, niinpä uusi tulokaskin sai sellaisen - kokonaan valurautaa olevan moottorin yläkerran mukaan sitä kutsuttiin Ironheadiksi joka myöhemmin Suomessa tietysti kääntyi rautapääksi. Seuraavien vuosikymmenien aikana mallisarja koki joitain muutoksia mutta yhä tuotannossa oleva Sportster on edelleen tunnistettavissa samaksi pyöräksi kuin yli viisikymmentä vuotta sitten. Suurimmat virstanpylväät mallin elinkaaren aikana on nopeasti lueteltu - vuonna 1972 moottorin kuutiotilavuus suureni tuhanteen kuutiosenttiin, samoihin aikoihin siirryttiin myös pois brittipyöristä tutusta oikean puolen vaihdepolkimesta joka korvattiin tänä päivänäkin käytössä olevalla hallintalaitteiden järjestyksellä. Kenties suurin muutos koettiin vuonna 1986 kun kokonaan uusi moottorikonstruktio esiteltiin yleisölle - isoveljiensä jalanjäljissä myös Sportster sai evoluutiotyyppisen moottorin, joitain osia kuten vikaherkkyydestään surullisen kuuluisa kytkinrumpuun sijoitettu vaihtovirtalaturi seurasi perintönä viimeisistä rautapäistä mutta esimerkiksi jakopää oli kokonaan uudestaan suunniteltu ja jokaisen moottorin nokka-akselit mitoitettiin yksilöllisesti kuhunkin moottoriyksilöön mikä vähensi sen mekaanisia ääniä huomattavasti. Moottorikoot olivat aluksi 883 ja 1100 kunnes vuonna 1988 isomman version sylinterin porausta suurennettiin niin että kokonaistilavuudeksi tuli 1200 cc. Vuonna 1991 saatiin myös vaihteisto ja latausjärjestelmä päivitettyä muun tekniikan laatua vastaavalle tasolle ja uusi viisivaihteinen Sportster-malli saikin pian suuren suosion. Seuraava suuri muutos koettiin vasta 2004 jolloin pyörämalli suunniteltiin kokonaan uudestaan ja tuttu evomoottori muutettiin kumiripusteiseksi merkille tyypillisten tärinöiden vähentämiseksi. 22

57 vuodessa ollaan ajauduttu kauas mallin alkuperäisestä ideasta, Sportster ei ole enää millään mittapuulla kevyt tai tehokas - jo 60-luvun lopussa alkoi japanilaisten superpyörien valtakausi joka ei osoita laantumistaan tänäkään päivänä. Mutta Sportster oli jo 50-luvulla paljon muutakin kuin urheilupyörä - edullisena Harrikkana se oli erityisesti nuorten ja ensimmäistä pyöräänsä ostavien suosiossa ja keveys sekä käsittelyn helppous ansaitsi sille paikan naismotoristien sydämessä. Tästä syystä malli sai joidenkin mielissä hiukan kyseenalaisen maineen ”ensiharrikkana” tai ”tyttöjen pyöränä” - maine joka elää vahvana vielä tänäkin päivänä. Harley-Davidson itsekin tehosti tätä vaikutelmaa tarjoamalla vielä 90-luvulla uuden Sportsterin ostajalle mahdollisuuden vaihtaa se vuoden sisällä isompaan Harrikkaan niin että vaihtohyvitys oli yhtä paljon kuin mitä asiakas oli pyörästään aikanaan maksanut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Sportsterit ovat kuitenkin vakiinnuttaneet asemansa pyöränrakentelijoiden keskuudessa - osittain halvan hankintahintansa takia mutta myös helppo muokattavuus ja varsinkin evomoottorien tehopotentiaali ovat tärkeitä tekijöitä mallin kiinnostavuudessa. Harley-Davidsonin kotimaassa Yhdysvalloissa Sportsterit ovat olleet erityisesti nuorten rakentelijoiden suosiossa ja heiltä on nähty hyvinkin ennakkoluulottomia chopperointitoteutuksia. Tänä päivänä aihioita on runsaasti kaupan kotimaisillakin myyntipalstoilla ja jo muutaman tonnin panostuksella pääsee kiinni aitoon amerikan veekakkoseen. Erityisesti varmatoimiset evot ovat hyviä valintoja kun ensimmäiseksi ei tarvitse käydä tekniikkaa alusta pitäen läpi. Vanhemmat rautapääsportsterit eivät nauti yhtä suurta luottamusta teknisten ominaisuuksiensa osalta - täytyy kuitenkin ottaa huomioon että tuoreimmatkin mallit ovat jo

lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, ja halvimpina Harrikoina ne ovat usein olleet harrastustaan aloittavien motoristien käsissä joilla ei pyörän hankinnan jälkeen ole enää ollut varaa viedä niitä ammattilaisen hoiviin siinä vaiheessa kun pyörään tulee jokin vika. Niinpä ne ovat saaneet toimia ensikertalaisten mekaanikkokokelaiden harjoituskappaleina ja aina tehdyt ratkaisut eivät ole edistäneet moottorin moitteetonta toimintaa. Sportsterin - kuten minkä tahansa moottoripyörän - kustomointia voi lähestyä monella eri tavalla. Toisille riittää normaali pulttaa-kiinni osien ruuvaaminen pyörän saattamiseksi mieleiseen kuosiin, toinen taas aloittaa rälläköimällä rungon palasiksi ja rakentamalla täysin uniikin chopperin moottorin ympärille. Tyypillistä Sportstereihin erikoistuneelle rakentajalle on kuitenkin että pyöriä on usein enemmän kuin yksi, tämä on seurausta lähtökustannusten alhaisuudesta - ei tarvitse sitoa kymmeniä tuhansia euroja aihioon. Tyypillinen Sportster-chopperi ei ole kallis rakentaa koska ne ovat usein varsin siroja ja kapeita eikä ole tarvetta hankkia leveitä vanteita tai kalliita offset-palikoita. Jo aiemmin mainittu moottorin tehopotentiaali hyödynnetään myös usein, jo pienillä muutoksilla saadaan aikaan liukkaasti liikkuva laite koska se on huomattavasti kevyempi kuin isoveljensä. Riisuttu sporttichopperi lähentelee jo maagista kahdensadan kilon lukemaa - sellaisen luvun saavuttaminen bigtwiniin perustuvalla pyörällä vaatii jo huomattavaa panostusta käytettävien materiaalien keveyteen. Keveyden lisäksi Sportsterin ketteryyteen vaikuttaa pyörän kapeus alkuperäinen tehdasrunko on koko alaosaltaan kapeampi kuin moottori mahdollistaen huomattavasti jyrkemmät kallistukset mutkissa.

wildblood.fi

Pyörämallin suosio kustomrakentajien keskuudessa on synnyttänyt laajan jälkituotanto-osien tarjonnan. Useampikin tarvikevalmistaja tarjoaa joko kokonaisia chopper-runkoja tai sitten alkuperäiseen raamiin liitettäviä jäykkäperäosuuksia sekä niihin sopivia öljytankkeja ja lokasuojia. Kaikkea ei tarvitse enää tehdä itse. Tarvikevalmistajat ovat löytäneet myös Euroopan markkinat, Sportstereihin erikoistuneista yrityksistä mm. Ledsledcustoms on avannut oman jälleenmyyntipisteensä Hollantiin ja samasta maasta löytyy myös paikallinen L&L Choppers joka valmistaa omia chopperrunkojaan erityisesti Sportstereihin. Runkomuutokset mahdollistavat myös pyörän rakentamisen isompikokoisille harrastajille joita vakiomallin ahtaus häiritsee. Moottorin viritysosia valmistaa useampikin yritys, Sportster-moottoria kun käytetään myös totiseen kilvanajoon niin radalla kuin kiihdytyskisoissa. Harrikaksi lyhytiskuinen moottori mahdollistaa varsin miehekkäät teholukemat pelkästään olemassa olevaa moottoria virittämällä, iskutilavuuden kasvattaminen ei ole välttämätöntä. Dynotulosten perusteella maailmassa on useita 1200-kuutioisia Sportstereita joiden takapyöräteho ylittää maagisen sadan hevosvoiman rajan. Rakentajilla on hihassaan myös ässä nimeltä Buell - tuon maagisen amerikkalaisen sporttipyörän moottori kun perustuu pitkälti Sportsterin vastaavaan ja suurin osa osista on yhteensopivia. Niinpä potentiaalisia viritysosia ja kokonaisia moottoreita on saatavilla käytetty-

nä kohtuuhintaan. Mutta Sportsterin moottori vastaa hyvin myös miedompaan viritykseen. Jo pelkästään perusmuutoksilla saadaan moottorin luonne muuttumaan täydellisesti, ilmanputsarin ja pakoputkien vaihtaminen paremmin virtaaviin tuntuu heti parantuneena suorituskykynä. Ripeä katumoottori ei niiden lisäksi tarvitse kuin aavistuksen napakammat nokka-akselit ja paremmin käyttöön sopivalla ennakkokäyrällä varustetun sytytysjärjestelmän. Jopa vakio Keihin CV kaasari riittää 80-90 hevosvoiman teholukemille. Tämä kaikki tietysti olettaen että mahdollisesti 883 koossa oleva moottori on porattu 1200:ksi - se on ensimmäinen asia mikä tehosta kiinnostuneen on syytä tehdä. Sportster on ehkä aliarvostetuin harrikkamalli mutta siitä huolimatta se nauttii vankkumatonta suosiota niiden harrastajien parissa jotka eivät välitä siihen asetetuista ennakkoluuloista. Kuten oheisista kuvista näkyy, vain mielikuvitus on rajana kun lähdetään rakentamaan persoonallista fillaria. Sportster on erinomainen lähtökohta pyöränrakenteluun, huokeita aihioita on runsaasti saatavilla eikä niiden muokkaaminenkaan vie paitaa päältä. Kotimaisissakin alan tapahtumissa on alkanut näkyä ilahduttavan paljon todella upeita Sportster-pohjaisia rakennettuja pyöriä ja on ollut hienoa nähdä että erityisesti nuorempi rakentajasukupolvi on ottanut sen omakseen. Harrastuksen tulevaisuus on turvattu eikä ukkoutumisesta ole pelkoa.

wildblood.fi

Teksti: Aki H채kkinen Kuvat:Otherside Tattoo

Elettiin vuotta 1994, kun Tony Raita päätti perustaa tatuointiliikkeen Lahteen ja nimeksi valikoitui Otherside Tattoo. Tatuoinnit eivät olleet vielä isossa suosiossa suuren kansan keskuudessa tuohon aikaan ja liikkeitä Suomesta löytyi yhteensä kokonaiset kolmetoista kappaletta. Tony oli onnekkaassa asemassa ja sai tukea jo kokeneelta konkarilta Tumpilta Tukholmasta, kuinka tatuointiliikettä tulee hoitaa oikein. Tästä Tony haluaakin edelleen lähettää Tukholman suuntaan isot kiitokset ja yhteistyö herrojen välillä onkin jatkunut koko tämän ajan mm. Tukholman tatuointimessujen tiimoilta. Special thanksit lähtevät myös Kimmo Rostille Helsinkiin (Vida Loca Tattoo), joka on toiminut myös suurena tukena uran aikana..

wildblood.fi

Joni Lukin / OTS Varmaan juuri näistä lähtökohdistaan johtuen Tony ei myöskään ole jäänyt lepäämään laakereilleen ja tyytynyt pyörittämään pelkästään omaa liikettään. Mies on vuosien varrella jeesannut useita artisteja omilla artistiurillaan (allekirjoittanut mukaan lukien) ja tehnyt kovasti työtä koko tatuointikulttuurin kehittämisen eteen. 90-luvun alussa perustetun Suomen tatuointiliiton puheenjohtaksi Tony valikoitui -96/-97 maissa ja on hoitanut hommaa siitä lähtien, sekä rakentanut pitkät perinteet omaavaa Helsinki Ink tapahtumaa yhtenä pääorganisaattoreista. Olipa herralla iso lusikka myös sopassa tuoda tatuointikulttuuria ihmisten kotisohville ensimmäisen suomalaisen tatuointi tv-ohjelman Helsink merkeissä, ollen mukana molempien kausien yhtenä tähdistä. Tony kertoo olevansa todella kiitollinen siitä, että on saanut ympärilleen todella hyvän tiimin tatu30

Juho Sipilä / OTS

ointiartisteja liikkeeseensä, jotka täydentävät häntä ja tekevät työskentelystä nautinnollisempaa. Suurimmat kiitokset menevät asiakkaille, jotka ovat luottaneet Otherside Tattoon palveluihin, sillä ilman heitä liikettä ei olisi. Tony toivookin saavansa tehdä hommaa vielä vähintään toiset 20 vuotta samalla intohimolla alaa kohtaan. Wild Blood Magazine myös onnittelee Otherside Tattoota menestyksekkäästä 20 vuoden taipaleesta!

Joni Lukin / OTS

Tony Raita / OTS

Timo Nyk채nen / OTS

Tony Raita / OTS

Juho Sipil채 / OTS

Timo Nyk채nen / OTS

Markus Heimonen / OTS

wildblood.fi

Teksti: Jussi Vaurio Kuvat: Timo Hersti ja Jussi Vaurio

Harrastuksen edetessä ja osaamisen kehittyessä joillekin taitajille tekeminen muuttuu aikanaan elinkeinoksi. Oman rakentamisen ohella tulee autettua kavereita, ja jossakin kohtaa alkaa firiksen tekeminen työn ohella erilaisten töiden muodossa, jatkuen ammatiksi saakka ajan myötä. Autoharrastajille tuttu nimi vuosien varrelta on Timo Hersti, Tuusulassa Hersti Autoshop -nimistä yritystä pyörittävä herrasmies. Töidensä kädenjälkeä on voitu ihailla pitkään lukemattomissa näyttelyissä ja cruisingeissa. Pokaalien rivistö verstaan hyllyillä on vaikuttava, kertoen osaltaan osaamisen tasosta ja jatkuvuudesta. Timon harrastus alkoi jo vuonna 1980, jolloin he parin kaverin kanssa hommasivat 1964 Impalan. Tuon jälkeen omistuksessa on ollut kymmeniä ajopelejä, eikä loppua kaarojen kavalkadille ole odotettavissa. 32

Timo perusti Hersti Autoshopin vuonna 2007, ja projekteja riittää sopivalla tahdilla. Liikevaihtoa 150-180 kiloeuroa vuositasolla tekevä yritys työllistää omistajan lisäksi tarvittaessa yhdestä kolmeen henkilöä työkuorman mukaan. Avaimet käteen-projekteja, joissa tilaajalle tehdään auto kokonaisuutena asiakkaan mieltymysten mukaan, kertyy vuodessa parisen kappaletta. Eriasteisia muita asiakastöitä tehdään lukematon määrä vuodessa. Herstin verstaalla taittuvat luonnollisesti kaikki pelti- ja hitsaustyöt, sekä tekniikan kunnostus- ja korjaustyöt. Maalaukset hoidetaan firmassa myös omin voimin. Verhouksissa luotettu alihankkija on Verhoomo Prima Helsingistä, ja maalipintojen viimeistelyssä on nähty muun muassa Pete Pihlajamaan straippausta. Hersti Autoshop on lisäksi maailmalla arvostetun John D´Agostinon Celebrity Kustoms-lafkan edustaja Suomessa.

Pajan lattialla huomiota herättää työn alla oleva firman oma projekti. Vahvasti 1960-luvun villeintä kustomointia, sekä legendaarisen Ed ”Big Daddy” Rothin visionääristä tyyliä heijasteleva “Kuuauto” on taattu tapahtumien show-stopper valmistuttuaan. Kori koostuu 1956 ja -57 Mercuryn osista, jotka yhdistyvät sulavasti A-Fordin korin etuosaan. Fordin tuotantolinjoilta on aikoinaan lähtenyt myös 390-moottori, joka tulee avittamaan Kuuauton maan pinnalla tapahtuvaa operointia. Huomiotaherättävin osio kokonaisuudessa lienee komentokeskuksen pallomainen yläosa, joka on toteutettu Timon speksien mukaan Keraplastilla Orimattilassa. Kupoli on valmistettu alipaine-, eli tyhjiömuovaamalla akryylistä.

Kyseisessä valmistusmenetelmässä lämmitetty kestomuovinen levyaihio imetään tyhjiöllä muotin pintaan, jolloin muotin muodot kopioituvat levyyn tarkasti. Muovinen aihio lämmitetään sähkövastuksilla pehmeäksi, jonka jälkeen sopivaan lämpötilaan lämmennyt levy puhalletaan paineilmalla kuplaksi. Samanaikaisesti koneen työkalupöytä muotteineen nostetaan ylös kuplan sisään. Kuplasta imetään ilma pois alipaineen avulla, jonka jälkeen kappale jäähdytetään ja aihio irrotetaan muotista. Lopuksi reunat leikataan pois ja tehdään mahdolliset aukotukset CNC- tekniikkaa hyödyntäen. Kyseinen menetelmä on mainio erilaisten muoto-osien valmistamiseen suhteellisen edukkaasti yksittäin tai sarjatuotantona.

wildblood.fi

Herra Herstin siviilissä tapahtuvasta liikkumisesta vastaa nykyään vuoden 1937 LaSalle. Kyseinen autobrändi on GM:n Cadillac-divisioonan valmistama ja markkinoima, CEO Alfred P. Sloanin konseptoima tuote täydentämään General Motorsin portfoliota. LaSallet hinnoiteltiin käkkylöitä edullisemmiksi, jotta voitiin kattaa laajempi osa kysyntää yhtiön tarjoomalla. LaSalleja valmistettiin vuodesta 1927 vuoteen 1940. Se rakennettiin vastaamaan Cadillacin korkeita standardeja, ja merkistä tulikin pian automaailman tuonaikainen suunnannäyttäjä. Ulkoasusta vastasi automuotoilun pioneeri ja todellinen suurmies Harley Earl, jonka uskomattoman laajaan tuotantoon kuuluu suurin osa GM:n klassikoista. Earl nimitettiin pian vastaamaan malliston muotoilusta kokonaisuudessaan yhtiössä, ja ura jatkui nimityksellä ensimmäiseksi amerikkalaiseksi designista vastaavaksi huippujohtajaksi samaisessa korporaatiossa.

Timon LaSalle on toisen sukupolven korimallia, vuodelta 1937. Aikansa porvariston hillittyä charmia huokuva kiesi on uusmaalaiseen miljööseen päätynyt Californian kultamailta. Kori oli kunnoltaan maaleja myöten hyväkuntoinen, eikä vaatinut suurempia toimenpiteitä. Myös pohjan kunto todettiin kurantiksi, mutta muutoin aikansa palvellut alusta laitettiin uusiksi kokonaisuudessaan. Jousitus päivitettiin nykyaikaan asentamalla ilmapussit menoa pehmentämään. Tekniikan viranhaltijoina toimivat letukan 350 ja nelisatanen laatikko. LaSallen tyylikästä lipumista voi nähdä sesongin aikana monissa miiteissä ja kruisailuissa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan Herstin verstaan uusia ulostuloja rakentelun saralla, kuten myös Kuuauton liikehdintää maan kamaralla.

wildblood.fi

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat:Vesa Rönty, Aki Häkkinen

Uusi Vuosi = Uusi Projekti Buell on merkkinä varmasti monelle tuttu sporttisista röyhkeän soundisista v-twin fightereistaan, joissa on ikäänkuin kutiteltu sporster mallin kone hyvällä alustalla höystettynä. Eric Buell (Buell malliston isä) on nuoruudessaan kisaillut moottoripyörillä motocross ja road racing puolella, sekä toimi myös moottoripyörämekaanikkona. Ihan juniorina omisti tietysti mopedin, jonka jälkeen loikkasi suoraan harrikan puikkoihin (panhead), joka varmasti osaltaan vaikutti tulevaan työpaikanhakuun Harley-Davidsonilta. Harley Davidsonilla työskennellessään Eric toimi konsepti mallien kimpussa ja vastaa mm. FXR mallien rungon kehittelystä, jota pidetään vielä tänäkin päivänä parhaimpana Harley Davidson runkona mitä on valmistettu harrastajien toimesta. Harley Davidsonin kanssa oli sittemmin vuosia on-off suhde ja omakin firma tuli perustettua, joka isommin tuotti Buell Motorcycle Company nimen alla (Harley-Davidsonin kanssa yhteistyössä) tuotoksiaan 90-luvulta 2009 saakka alkuun putkirunkoisia malleja ja lopulta innovatiivisempia alumiinivirityksiä. 2009 lokakuussa Harley-Davidson ajautui taloudellisesti tilanteeseen, jossa se ilmoitti päättävänsä Buellien tuotannon. Eric perusti Eric Buell Racing (EBR) firman ja teki uusia konseptipyöriä markkinoille nyt itsenäisesti ilman Harley Davidsonin asettamia rajoituksia. Tuoreimpana luomuksena kaikkien aikojen tehokkain nakupyörä EBR 1190 SX, joka tuottaa 185hp märkäpainon ollessa vain vaivaiset 180kg.

Oululainen Tuomo Mämmilä suunnittelee autocadillä erikoisosia ja runkoja tarpeiden mukaan

wildblood.fi

Aina pitää koittaa keksiä jotain uutta ja hauskaa, sillä miksipä sitä tekisi samanlaisia vehkeitä kuin muut. Vuoden 2014 projekti mikä tässäkin lehdessä esiteltiin oli hauska ja hieman erilainen, kuin mihin on totuttu. Vuonna 2015 hommaa viedään hieman pidemmälle, joskin tyylisuuntaa haetaan tällä kertaa täysin toisaalta. Nyt satsataan keveyteen, niin projektin rakenteessa, kuin ilmeessäkin. Olen aiemmin omistanut Buell X1 mallin moottoripyörän ja ihastuin sen vääntävään tekniikkaan, sekä hauskaan ajettavuuteen. Ympyrä sulkeutui, kun viime kesänä vaihtokauppojen kautta talliini eksyi projektikuntoinen saman mallin peli ja jäi odottelemaan visioiden muhimista. Nytpä onkin oiva aika ottaa kyseinen peli käsittelyyn ja siitäpä se projekti idea sitten syntyi. Tarpeeksi potkua koneessa takaa sopivan virneen naamariin ja hyvä alusta, jotta sitä on kiva vielä mutkiinkin. Jotta saataisiin kuitenkin sitä äx faktoria mukaan niin tehdäänkin jotain erilaista. Hyvä tekniikka ja Buellin komponentit yhdistetään tällä kertaa kokonaan itse valmistettuun runkoon. Ajatuksena on rakentaa kevyt, sulavalinjainen ja hieman modernimpi kustomi. Voisi kutsua tyyliä mikä mielessä pyörii vaikkapa teknobobberiksi. Ystäväni avulla luotiin autocad ohjelmalla luonnos aihiosta, jota lähdetään tavoittelemaan. Runko tehdään chromoly putkesta, joka on todella kevyttä ja kestävää materiaalia. Se on tuttua esimerkiksi kilpa-autojen rungoista ja turvakaarista. Buellin osia hyödynnetään mahdollisimman paljon. Tekniikka tulee X1 mallista, vanteet, jarrut, keula ja takaiskarit XB mallista. Iskunvaimentimet ovat säädettävät ja laadukkaat, sekä vanteet erittäin keveät ja hyvän näköiset. Jarruissa on hyvin tehoa pysäyttämään tehokkaammankin pyörän ja henkilökohtaisesti pidän massiivisen etuvanteen ulkokehää kiertävän etujarrulevyn ulkonäöstä. Tästä ideasta ja suunnitelmasta lähdetään siis rohkeasti liikkeelle. Katsotaan millainen maantien kauhu saadaan synnytettyä!

Villiveristen joukko on kasvanut ja vuonna 2014 saimme tehtyä neljä paperista Wild Blood lehteä. Uusia jäseniä on liittynyt jo vuodelle 2015 ja monet vanhoista jäsenistä ovat jatkaneet jäsenyyttään villiverisissä. Joukkoon mahtuu vielä. Jos tiedät kaverin, jota kiinnostaa tatuoinnit, moottoripyörät, autot ja tämä villi elämäntapa, joista sivuillamme kirjoitemme, niin anna linkki vinkki: www.wildblood.fi/liity-jaseneksi

Villiveriset ry:n sääntömääräinen kevätkokous Haukiputaan Best Western Samanttassa. 16.04.2015 klo 12

wildblood.fi

Näyttelytasoisen motskarin rakentaminen vaatii aikaa, jaksamista ja useasti runsaasti taloudellista sitoutumista. Joskus fillarille kertyy hintaa jopa kämpän verran. Jollekulle saattaa tulla mieleen, kuinka järkevää on teettää kallis pyörä, muutaman vuoden päästä purkaa se, tehdä uusiksi ja kuluttaa mojova kasa euroja. Jokusen vuoden kuluttua tehdään sama uudestaan, kuten Biatchin tapauksessa. Klaukkalalainen Petteri Maaranen, eli tuttavallisemmin Pewe, on tuttu kasvo monesta yhteydestä. Prätkien rakentelua hän on ollut edesauttamassa MMAF:n hallituksessa. Ajatuksia rakentelun tiimoilta on siis kertynyt kosolti nahkamappiin.

Teksti: Jussi Vaurio Kuvat: Jussi Vaurio

wildblood.fi

Mitäpä sitä muutakaan tekisi talvella, kun jotain kuitenkin haluaa tehdä, ja pitäähän sitä harrastus olla. Opittavaa tässä lajissa riittää loputtomasti, mikä lienee suurin viehätys rakentelussa. Osaaminen ja tietotaito on kehittynyt matkan varrella, välillä vähän helpommin ja välillä vähän vaikeammin. Mahtavinta moottoripyörien rakentelussa on mielestäni on, että jokainen saa rakentaa sellaista kuin haluaa. Itselläni on usein selkeä määränpää, mutta matka sinne on arvoitus. On erittäin palkitsevaa kun visio herää henkiin ja oman käden jälki näkyy. Jos laskee pyörän saattamisen tähän kuosiin, on toki rahaa palanut muutaman uuden pyörän verran. Mutta tämä on minun unelmani, jota aina silloin tällöin tekee mieli päivittää.

Jotkut saattavat muistaa kyseisen pyörän edelliset olomuodot; nimiltään Dead Man´s Hand ja Black Gold. Biatch on viimeisin versio, jonka kehittely alkoi jo Black Goldin valmistumisen aikoihin. Peruspyörä on omistajalleen niin mieleinen, että isot linjat tulevat säilymään samankaltaisina. Pyörällä on muuten äärettömän mukava ajaa yksin tai kaksin ja pitkätkin matkat sujuvat ilman hammasten kiristelyä, vahvistaa mukavasti kesän mittaan mukavasti maileja zygensä mittariin tankkaava Pewe. Ajokilometrejä kertyy viidentoista tonnin verran per sesonki. Prätkän rakentelussa on monia vaiheita ja paljon onnistumisen aiheita. Visio kasvaa, kehittyy, ja muuttuu tekojen kautta konkretiaksi osaamisen sekä tiedon karttuessa. Homma joskus harppoo, joskus tarpoo, mutta näkemys vie prosessia eteenpäin. Apuja ja neuvoja liikenee matkan varrella niitä tarvitsevalle, kunhan vain saa suunsa auki. Ajamisen, kehittelyn, ja tekemisen ohella on sosiaalinen osuus suuri osa harrastetta, tarjoten uusia tuttavuuksia sekä ystäviä matkan varrella.

”Vuosia sitten kun hankin Dead Man’s Handin Jep Jepistä, en edes nähnyt unta että jonain päivänä tekisin pyörääni omin voimin. Lopputulokseen pääseminen on toki vaatinut rutkasti ulkopuolista apua ja tukea, suuri kiitos kaikille minua auttaneille ja tukeneille. Monien muiden avustajien joukossa olivat pyörää purkaessa apuna lapseni Titi ja Waltteri. Etupään kokoamisessa olivat suurena apuna vaimoni Vicky ja tyttäreni Viveka. Näin ne hyvät kokemukset ja osaaminen siirtyvät uusille polville, juttelee Biatchin ilmeisen ylpeä omistaja.”

wildblood.fi

Sytytys sovitettiin akkukoteloon, joka on sivupaneeleineen Spokin käsialaa. Alusta alkaen akulle on jäänyt minimaalisesti tilaa ja akku oli aina ollut reilun alitehoinen. Öljytankin tehdessä tilaa jäi kerrankin kunnon akulle mesta. Monissa muissakin ratkaisuissa luotettiin samaisen pajan kykyyn ideoida ja valmistaa laadukkaita osia. Edellämainitun öljytankin valmiskiinnikkeet korvattiin kustomoidulla ripustuksella, johon vilkut konfiguroitiin. Pakollisen valtiovallan omistaman laatan ja takajarrusatulan kiinnikkeen integrointi toteutettiin ilman tarkkaa mallia Pewen toiveen pohjalta. Kyseinen kilke on Spokilla CNC-koneistettu, neliosainen työkalualumiininen osakokoonpano. Kannattaa muistaa ettei yhden osan suunnittelu ja toteutus alumiinimöhkäleestä kiiltäväksi, toimivaksi komponentiksi ole ilmaista, mutta ehdottomasti uhratun rahan arvoista. Pewe halusi enskan muuten mustana, mutta tukilaakereiden tukilevyn kiiltävänä, ja tämänkin homman naulasi esimerkillisesti sama verstas. Fillarin tultua siihen vaiheeseen että sen sai toimitettua Spokille ensiövedon asennusta varten, laittoi Pewe pyörän kärryyn ja eikun taas Stadiin.

Samalla reissulla avarrettiin jarrulevyjen keskireiät ja sorvattiin vanteisiin upeat holkit. Näin hoitui myös kromisten pinnavanteiden keskitys. - Uuden perustan raksaaminen alkoi osaltaan myös rungon putsaamisella. Hiekkapuhaltajaa hakiessa löytyi Helsingin Tattarinsuolta Hiekanjyvä Oy, joka hoiti homman nopeasti ja kivuttomasti. Soitto kyseiseen puulaakiin, sovittiin että vien rungon seuraavana maanantaina heille ja lupasivat sen olevan valmis saman viikon keskiviikkona. Homma hoitui kivuttomasti, aitataulu piti eikä ollut hintakaan paha, Pewe kiittelee toimintaa. Ladukkaan kromaamon paikallistaminen on tunnetusti haasteellista. Pewen fillarissa kiiltoa löytyy, ja parin mutkan kautta oikea lafka löytyi. Pewen frendi Pete suositteli Viron Narvassa toimivaa Magnum Chromea. Yrityksen nettisivuilta löytyi Tallinnassa asuvan edustaja Vahurin yhteystiedot. Vahur osoittautui hyvin Suomea puhuvaksi, joten sovittiin että osat viedään hänelle Tallinnaan ja hän tulee satamaan vastaan. - Osia oli kaikkiaan 44 kappaletta. Osia oli kooltaan pakoputkista prikkaan, sekä

kaikkea siltä väliltä. Toiminta Vahurin kanssa oli erittäin vaivatonta ja luvattu piti. Osat tosin toimitettiin etuajassa, mutta se ei haitannut lainkaan. Kromauttaminen ole Virossakaan ilmasta, mutta halvempaa kuin Suomessa. Noiden osien kromauttaminen tuli matkoineen maksamaan noin pari tonnia. Ylipäätään suosittelen kromaushampaan kolotukseen Magnum Chromea, myöntävät nimittäin työlleen 2 vuoden takuun, ja kuuluu heille nykyään löytyvän edustaja Suomestakin. Homma toimi kaiken kaikkiaan helposti; soitto Vahurille ja osat Viroon, kustannusarvio tulee sähköpostiin ja valmiiden osien nouto voi hoitua vaikkapa mukavan risteilyn muodossa. Kiiltoa ei fillarista muutenkaan puutu. Maalipinnat huokuvat näyttelytason viimeistelyä, mistä vastaa MS Street Artin Markus Salin. Markuksesta on muodostunut Pewelle luottomaalari. Ideaa uudesta maalauksesta he olivat kanssa kehitelleet jo useamman vuoden ajan. Loppujen lopuksi päädyttiin mahdollisimman kirkkaan candy apple redin ja kuluneen mattavalkoisen yhdistelmään.

wildblood.fi

- Aina uuden projektin ollessa Markuksella odotan osia maalaamosta kuin pikkupoika joulupukkia. Väriyhdistelmän selviämisen jälkeen annoin hänelle hyvin vapaat kädet, toiveena oli ettei valkoista säästellä. Olen mieltynyt mattapinnan ja kirkkaan yhdistelmään. Samoin olen mieltynyt pinup-teemoihin, joten sellainen laitettiin tälläkin kertaa tankkiin. Ihmettelen kuinka Markus pystyy kerta toisen jälkeen hämmästyttämään työn jäljellä! Matan ja kirkkaan

värin kontrasti on oikeassa valossa käsittämättömän säkenöivä candyn herätessä loistoon. Perheemme panosta on myös visuaalisella saralla, sillä Biachin logon suunnittelu on tyttäreni Titin käsialaa. Kokoamisessa on tunnetusti monta mutkaa ja vaihetta. Pientä nyhertämistä ja sovittelua on ruuhkaksi saakka. Paljon yksityiskohtia jotka eivät näy, mutta niiden huomioiminen tai sen puute vaikuttaa kokonai-

suuteen ratkaisevasti. Kasaus vaatii hermoja, oikeita otteita ja joskus myös apukäsiä. Etupään ja stongan osien hienosäädön hoiduttua alkoi koneen asennus, ja paikalleen laittamisessa olivat Pewen apuina murtomiehet Vesa ja Otto. Kerhoveli Zani puolestaan jeesasi laatikon kätilöimisessä tilaansa.

Sähköt päätettiin vetää rungon sisällä niin paljon kuin mahdollista. Kaikki näkyvät kaapelit on pyritty vetämään mustaan verkkomaiseen kaapelisuojaan. Sähköjen tekeminen osoittautui melkoiseksi aikaa vieväksi sipistelyksi. Askarteluun upposi käsittämätön määrä kutistesukkaa, liittimiä, johtoa ja kaikenlaisia muita nippeleitä ja nappeleita. Takavalojen ja etuvilkkujen johdot on vedetty kupumuttereihin poratuista reijistä. Tämä idea löytyi Spokin hihasta. Kaiken kaikkiaan säh-

köjen tekeminen kaikessa hermoja raastavassa nysväämisessä on osoittautunut kaikkein mielenkiintoisemmaksi ja opettavaiseksi. Korvaamattomana apunani kyseisessä savotassa oli Zoni, joka kaiken avun lisäksi jaksoi kärsivällisesti vastailla kysymyksiin. Biatchin linjoja, detskuja ja kiiltoja ihmetellessä voi vain kiitellä omistautumisen tasoa ja laatua. Tarkasteltaessa yksityiskohtia löytyy lisää ja lisää. Pewe uhkaa laittaa tämän teoksen

eläkkeelle, mitä se mahtaneekaan tarkoittaa. Mutta jahka uutta projektia pukkaa, odottelemme suurella kiinnostuksella seuraavia esityksiä. Pewe kannustaa lopuksi oppimisen ääreen: - Vilpitön arvostukseni kaikille niille, jotka pystyvät tekemään kaiken itse, perässä taaperrellaan. Suosittelen kaikille lämpimästi talvella jakarin ottamista käteen ja eikun pyörä palasiksi. Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin!

”

Nurmeksessa järjestetyt tatuointikinkerit ovat meiningiltään erittäin rennot ja tarjoavat, sekä yleisölle, että artisteille erittäin letkeän ympäristön. Tatuointiartisteja löytyy Hotelli Nurmeshovin kahdesta kerroksesta, kuten myös ravitsemusta niin ruuan, kuin nestemäisenkin muodon osalta. Live musiikkia on tarjolla mukavasti kevyemmästä trubaduuri soitannasta aina kunnon mäiskeeseen saakka. Lauantai-illalta on mainittava hieno big band veto, joka sai juhlakansan tanssimaan rytmin viedessä Pate Friman & Orient Expressin määrätessä tahtia. Koko kansan mediapersoona Wallu Valpio hoiti spiikkaajan virkaa sanansäilää säästelemättä. Mainittakoon vielä molemmilta päiviltä katsojia keränneet Dancegroup Twerking Attitude, jossa nuoret neidot näyttivät osaamistaan mm. sheikkaamalla buudejaan.

Tatuointeja paikalla oli tahkoamassa hyvä tukku artisteja aivan kotimaisia kärkinimiä myöden ja yleisövieraat saivat halutessaa nahkaan väriä kohtuudella. Ilmeisesti artisteja olisi voinut olla muutama lisääkin, sillä leimoille tuntui kysyntää piisaavan kiitettävästi.

”

Selvästi oli havaittavissa, että kyseiselle tapahtumalle on todallekin kysyntää Pohjois-Karjalassa! Tatuointivuosi 2015 on näin ollen polkaistu komeasti käyntiin! Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Jouni Jussila

” wildblood.fi

Perjantain tuomarit: Anssi Tuohimaa, Jessica Saarinen ja Egert Roos

Best Color: Egert Roos, Warship Tattoo, Tarto, Eesti Best of Saturday Heikki K채rn채, Hexed Ink 52

Lauantain tuomarit: Teemu Ker채nen, Jessica Saarinen ja Sini Tarkkinen

Best of Friday & Best of Weekend Lucky Aki, Otherside Tattoo wildblood.fi

Festivaalien järjestäjä Roadwolf MC on tyytyväinen festivaalien antiin. Järjestelyt hoituvat jo rutiinilla, ja uusia tatuointiartisteja oli kiva saada mahtumaan mukaan festivaaleille. Se mikä edelleen hieno asia, on tatskakilpailujen taso: pokaaleja ei saa pokkaamalla, vaan kuvien taso on korkea.

wildblood.fi

Pata MC

on alkuperäisellä porukalla aloitellut toimintaansa ilman tunnuksia jo vuonna 1997 ja pyöriä rassailtiin talvisin kimppaan vuokratuissa tiloissa. Kesäisin ajeltiin ja talvisin rakenneltiin saman56

henkisen porukan kesken. Pata MC kasta mukana on edelleen suurin merkit liiveihin laitettiin vuonna osa ja kokonaisuutena jäsenmäärä 2003 harrasteporukan muuttaes- on jo pitkästi toisella kymmenellä. sa uusiin tiloihin Patteritielle, josta kerhon nimi sai muutoksen kautta muotonsa. Alkuperäisestä poru-

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty

wildblood.fi

Oman näköiset pyörät Kerho tunnetaan aktiivisesta pyörien rakentelu toiminnasta ja välillä on tehty erikoisiakin projekteja. Kerhoon onkin monesti hakeutunut uutta porukkaa juuri sellaisesta porukasta, jotka tykkäävät rassata vehkeitään. Pyörä ei välttämättä vaihdu kovin tiheästi mutta kuosi kyllä voi vaihtua lukuisiakin kertoja. Talliin onkin porukalla satsattu työstökalustoon ja rakentelutiloista löytyykin mm. yläjyrsin, iso sorvi, english wheel, mig ja tig hitsauslaitteet ja maalaamo.

“Ei voi vehkeitä syyttää jos ei homma onnistu, että se on miehestä kii”. Kovin uutta kalustoa Pata MC:n porukka ei harrastele ja suosituin kone on ollut ylivoimaisesti 1340 evo. Näiden lisäksi löytyy panheadeja, sportstereita ja onpas yksi boss hossikin. Pokaalejakin on matkan varrella kerhon porukalle siunaantunut mukavasti. “Sitä pittää kokoajan kokkeilla löytää jotaki uutta, että ei vaan niinku kopioi mitä aina miljoona muuta tehty samanlaista. Pitää koittaa keksiä niitä omia juttuja.”

Tien päällä joka vuosi Ajoretket suuntaavat enimmäkseen Pohjois-Suomen alueelle ja ylivoimainen vuoden ykköstapahtuma on Poronpurijaiset Rovaniemellä. “Ei me kovin kauas uskalleta lähtä nuilla epäluotettavilla vehkeillä...ne on kuitenki ite rakennettu. Se ei oo se kilometrien määrä vaan se laatu”.

wildblood.fi

‘86 883 Sportster eksoottisemmasti tuunattu omaan makuun jäykistetylle rungolle ja satula laitettu kivasti “kellumaan” tyhjän päälle

Toinen koti Parasta harrastuksessa rakentelun lisäksi on Pata MC:n mielestä itse porukka, kerho on kuin toinen perhe ja olohuone. Yleensä kerholla on joka päivä joku touhuamassa ja viikonloppuisin tietysti enemmänkin. “Tähän on niinku hakeutunut semmonen porukka, jotka tykkää tehä, että ei oo vaa se baari...kyllähän me helevetisti juuanki, ettei varmaa ainakaa hävitä siinä hommasa! Ja joskus jopa ajetaanki!”

Porukasta löytyy myös alan varsinaisia ammattilaisia eli paikallisella H-D dealerilla työskentelevää henkilöä ja alaan keskittyvää metallialan yrittäjää (specialmetal.fi) eli harrastukset ja työ menee käsikädessä.

sa farkkutakin. Martin voi bongailla myös Oulun taksin ratista ja tottakai auton kyljissä komeilee H-D:n kilpi molemmin puolin.

HDCF:n eli Harley-Davidson club of Finlandin aluepäällikkö löytyy tallin riveistä ja Ilvon Martti on ainakin pohjoisessa Suomessa hyvin tunnettu hahmo. Taitaa olla ainoita harrikkakuskeja, jotka ajaa t-paita päällä kirjaimellisesti vaikka pakkasessa. Itsekin olen tätä todistanut ja sateen sattuessa voi päälleen laittaa hätätapaukses-

“Sinkki kiriällä ja topatkaa kohalla!”

Pata

MC:n

terveiset

lukijoille:

Wild Blood Magazinesta 1/2013 tutun moneen ilmeen pyĂśrĂ¤n, Jukka Sepposen ruosteisen bobberin uusin look

wildblood.fi

‘50 Panhead chopper, joka on alunperin chopattu 90luvulla ja kokemassa nyt uutta muodonmuutostaan

MP ‘08 ensimmäisen People’s Choice palkinnon voittanut Moulin Rouge päivitetyssä kuosissaan, jota “Jonz” juuri kiilloittelemassa

‘87 1200 Sportster Clip-on tangolla,Hayabusasta lainatulla keulalla ja 2” jatketulla swingillä saatu hieman racing luukkia, jota kruunaa suorasta pellistä väännetyt osat, sekä hondan modattu tankki wildblood.fi

Voiko viikonloppu enää ihanammin alkaa? Perjantai-ilta Helsingin Kalliossa Bar Loosisterin; legendaarisen rokkibaari Bar Loosen pikkusysterin loosissa. Vastapäätä istuvat rokkisiskot Niki & Kaisa. Agendalla on siis alkusyksystä uuden albumin julkaiseva Barbe-Q-Barbies. Cheers! B-Q-B:n historia alkoi vuonna 2002, ja jokunen kokoonpano on mahtunut aikaan tähän mennessä. Viisikon repussa on kaikkiaan kosolti soittokokemusta eri yhteyksistä. Rokin soittaminen käy kyseiseltä kvintetiltä luonnostaan; on aina ilo seurata asiaansa omistautuneiden ja osaavien ihmisten työtä lajista riippumatta. Soittamisen ilo ja yhdessä tekeminen välittyy katsojalle Barbipartiota livenä zoomaillessa.

ovat uransa aikana keikkailleet Suomen lisäksi Espanjassa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Virossa. Historiaan kuuluu myös soittamista lämmittelijänä useille legendaarisille bändeille, kuten New York Dolls, Girlschool ja W.A.S.P. Minkälaisia suunnitelmia siskoilla on tulevien esiintymisten suhteen?

- Levyn julkaisun jälkeen ohjelmassa on tietysti keikkoja ja rundia mahdollisimman paljon. Kotimaan lisäksi suunta on ainakin Saksaan ja Espanjaan, ja tietty halu olisi päästä mahdollisimman laajasti Eurooppaa kyntämään. Briteissä ja Espanjassa ollaan oltu pari kertaa, ja vastaanotto on ollut hyvä. Saksassa me ei olla oltu, mutta tavoite olisi saada siellä päätä auki. Hyvän headlinerin kanssa asiat tietty Barbe-Q-Barbies on monelle tavallaan helpompia; esimerkiktuttu kotimaan keikoilta ja erilai- si W.A.S.P.-rundilla porukka tuli sista biker-tapahtumista. Barbit kiittelemään, että niitä tultiin

kattoon, ja et vau! Teillä on hyvä meininki. Niki fiilistelee. Ennen nykyistä kollaboraatiota viisikko on tuottanut rokkenrollin ilosanomaa eri yhteyksissä. Ekkis ja Niina ovat bändin ovat ryhmän original two. Pari osaavaa vokalistia lineupissa on ollut ennen Nikiä, joka jo aloitti soolouraansa tehtyään pitkäsoiton ennen kohtalokasta tapaamista Tavastialla. Tuolloin B-Q-B yhytti karismaattisen laulajan riveihinsä, ja lopputulos on historiaa. Boogiemaster Mintun groovea on kuultu Grumpsissa sekä Superchristissa monien muiden eri yhteyksien lisäksi. Kaisan ja rumpali Niinan yhteistyö alkoi Moondog Saintsin kokoonpanosta. Kuriositeettina mainittakoon, että Kaisan repertuaariin kuuluvat myös piano, viulu, sekä sähköviulu. Toivottavasti kuulemme näitäkin vielä joskus B-Q-B -julkaisuilla.

Teksti: Jussi Vaurio Kuvat:Nauska ja Jaakko Manninen

Rokkiskene muuttuu maailman, markkinoiden, ja tarjonnan mukana. Nykyään bändien määrä on esimerkiksi pääkaupunkiseudulla hulvaton; ruohonjuuritasolla kisaa keikkapaikoista käydään linjat ja läppärit kuumina. Kaisa ollut Stadin musiikkipiireissä 2000-luvun alusta, ja kelailee aikojen muuttumista seuraavasti: - Vuosituhannen alussa oli enemmän paikkoja aloittaville bändeille, kuten esimerkiksi Factory Hakaniemessä. Myytiin pääosin itse keikkoja, tosin kävi siinä jokunen liimatainen myös yrittämässä. Kaljapalkalla tehtiin, ja lava piti itse siivota lasinsiruista ennen keikkaa. Nykyään näyttöä pitää olla jo alkuvaiheessa enemmän. Alkuajoista meidän meno on monin tavoin ammattimaistunut, joskaan päätyötä ei soittamisesta ole vielä tullut. Keikkoja tehdään parhaimmillaan kuusi kuukaudessa, ja luonnollisesti halua ja hakua eteenpäin on monin tavoin. Pitkäsoittoja B-Q-B on julkaissut kaksi; debyytti All Over You ilmestyi 2010, saaden seuraa 2013 ilmestyneestä Breaking All The Rules -platasta. Nyt työstämisen kohteena olevaa materiaalia on nauhoitettu Sound Supreme -studiolla Hämeenlinnassa kuluneen vuodenvaihteen molemmin puolin. Tuotannosta vastaa Janne Saksa, joka tuotti myös kakkoslevyn. Hän on urallaan tehnyt yhteistyötä usean metallibän-

din kanssa; meriiteistä löytyvät muun muassa Mokoma, Amoral, Stam1na ja Pain Confessor. Miten prosessi teidän osaltanne etenee parhaillaan? - Raakamiksauksia on valmiina neljästä kuuteen. Me tehdään musiikkia pienissä pätkissä. Marraskuussa olivat ensimmäiset nauhoitukset, ja nyt on kuuden biisin soittopohjat äänitetty, ja vielä on työn alla viisi tai kuusi biisiä. Meillä kaikki panostaa; on iso duuni vääntää ne 10 biisiä ja lite till, että on materiaalia josta muokata ja ampua alas tarvittaessa. Ei ole itseisarvo, että kaikki tekee, mutta se on itseisarvo, että tehdään hyviä biisejä riippumatta siitä kuka ne tekee ja mistä ne tulee.

tiöljykin siirtyä voitelujärjestelmään. Joskus tuloksena on myös yhteislaulua ja -lauluja. Avataanpas hieman tätä asiaa: - No joo, me lähdettiin Kaisan kanssa meidän mökille viideksi päiväksi, tarkoituksena kirjoittaa biisejä. Tuliaisina meillä oli laulu joka menee näin “Gott som fan, gott som fan, tralalalalalala, gott som fan.” En tiedä johtuuko mun suomenruotsalaisesta taustastani, me kun lauletaan paljon snapsilauluja. Niki valottaa levynteon kesäisiä ensihämäriä soljuvan kaksiäänisen lauluesityksen ohella.

Kappaleita on valmiina 5-6, levylle tulee biisejä ehkä kymmenen. Äänitykset valmistuvat helmikuun lopulla,sitten ja levy-yhtiö aloittaa promoamisen ulkomaisille kumppaneille. Uusi albumi pyritään julkaisemaan samaan aikaan Suomessa ja muualla Euroopassa. Suomessa meidän levy-yhtiö on Sound Of Finland, jonka kanssa hommat ovat toimineet notkeasti. Luovan työn tekemisessä useasti on mukana osaavan suunnittelun lisäksi onnekkaita sattumuksia tosin haasteita, vastoinkäymisiä ja mutkia unohtamatta. Projektin kuluessa saattaa muutama nuotwildblood.fi

- Kolmoslevyn tekeminen on ollut jotenkin sekava prosessi kaikkiaan. Yleensä lähdetään alkuvaiheessa liikkeelle kahdestaan aihioiden kanssa. Toisaalta biisejä syntyy Ekkiksen ja Niinan jammaillessa treeniksellä, tai Kaisan saadessa yöllisiä lähetyksiä alitajunnalliselta riffivarustamolta. Ideana on että kaikki auttaa toisiaan. Meitä on kuitenkin viisi tyyppiä erilaisista musiikillisista paikoista omine vaikutteineen ja kokemuksineen. Ja ollaan tehty tätä jo kuitenkin niin pitkään, että keskinäinen luottamus on olemassa. Olisihan se hälyttävää, jos huomaisi bändin olisi joku Pohjois-Korea tai monopoli. Jokaisen biisin pitää olla kaikkien mielestä ok, ja kiva soittaa. - Tämän prosessin aikana on kokeiltu työskentelyä myös Samuli Laihon kanssa; hänhän on kova biisintekijä ja ammattilainen, joka tekee musiikkia työkseen muille. On ollut kiinnostavaa nähdä sellainen tekemisen rytmi, kuinka ideaa aloitetaan hakemaan ja järjestelmällisesti kehitetään valmiiksi kappaleeksi. Perinteisesti itsellä on tapa toimia siten, että jostakin tulee päähän riffi, sointukulku tai laulumelodia, ja alkaa sitten viemään sitä eteenpäin. Kiinnostava on myös saada palautetta asioista, kuten vaikkapa kertosäkeen sijainnista biisissä. Tärkeää on myös itse uskaltaa kyseenalaistaa asioita ja luottaa omaan näkemykseen kappaleesta, “Got no money” -tyyppisesti, emmehän me varsinaisesti mikään heavy-playlist-rotation -bändi ollakaan, emmekä tee musiikkia ensisijaisesti maksimaalinen radiosoitto mielessä. Levylle on tulossa mahdollisesti myös yksi cover -biisi; minkäs sitä voi, jos joku kappale osuu kuin hanska kämmeneen. - Lisäksi tietoa, osaamista ja ideoita tulee paljon Janne Saksalta, joka on erittäin lahjakas ja musikaalinen tuottaja. Ideoita pallotellaan edestakaisin ja hän haastaa

meidän näkemyksiä tarvittaessa. Opimme jatkuvasti lisää asioista, ja olemme hänen työhönsä erittäin tyytyväisiä. Levyä tehtäessä on mietitty paljon kokonaisuutta; pitääkö albumilla olla punainen lanka, jolloin kaikki kappaleet sulautetaan saman teeman alle? Tavallaan tuntuisi nykyään, että musiikkia kuunnellaan paljon biisi kerrallaan, tällainen irtokarkkipussi-ilmiö. Joka tapauksessa päätimme lähteä tekemään “this is us” -periaatteella; materiaalissa on eroja, erilaisia vaikutteita ja sävyjä. Kaikkiaan on tulossa entisiä vivahteikkaampi kokonaisuus, vähemmän paahtoa. Kaisa kuvailee käynnissä olevaa syntyprosessia.

- Kolmas levy tuo toisaalta myös paineet, sen täytyy olla parempi kuin aiemmat koska haluaa näyttää koska oot oppinut niin paljon, ja silloin haluaa näyttää omalla laulullaan oppineensa, ja myös sanoituksien pitää olla ideoiltaan kehittyneempiä. Tottakai joskus iskee “writer´s block” päälle, eikä tunne saavansa mitään järkevää aikaiseksi. Kuitenkin jossakin vaiheessa pitää istahtaa kiltisti paikalleen tekemään, riittävän seiniin potkimisen ja tuskailun jälkeen, Niki summailee luovan synnytystyön herkkiä hetkiä. Bändin pyörittäminen tietyllä tasolla on kuitenkin myös jonkinasteista liiketoimintaa, ja erilaisten realiteettien kanssa täytyy sumplia

eteenpäin. Jos maailmassa jotain haluaa, täytyy olla valmis myös panostamaan tavoitteissa eteenpäin vieviin asioihin. Muusikon leipä on pieninä palasina maailmalla, ja epävarma lienee eräs varmimpia asioita. Minne vie Barbien tie? Missä mennään viiden vuoden kuluttua? - Toivon mukaan tilanne olisi, että ollaan tehty kuudes tai seitsemäs levy, ja olisi hienoa kiertää Jenkit ja Japan, toivotaan parasta. Tottakai sitä myös haluaisi kokeilla ison veden toisella puolella. Se on iso projekti ja kiinni paljolti pätäkästä. Suunnittelu plus toteutus ei ole ihan pikkujuttu, vaan vaatii aikaa sekä resursseja. Sieltä voi olla tuliaisina enemmän velkaa kuin tuloja, mutta onhan se myös investointi. Kun ei olla iso bändi, niin täytyy eka tehdä keikkoja, joista saa rahaa, ja sillä rahalla sitten yrittää saavuttaa seuraavia asioita. Tämä on kuitenkin se matka, jolla ollaan aina haluttu olla, ja on etuoikeutettua saada olla mukana tällä reissulla, Kaisa summaa. May your journey be prosperous!

wildblood.fi

Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen, friikkishowesiintyjä. Pin-Up Tattoo Korkeavuorenkatu 29 www.scar.fi lassi@scar.fi

Nerds, Geeks and Cyborgs Tällä kertaa siirrytäänkin sitten nörtti puolelle kehonmuokkaus hommissa. Uutena ilmiönä implantti puolelle ovat tulleet implantit, jotka sisältävät elektronisia ominaisuuksia. Näistä ehkä tunnetuin on Amal Grastraafin kehittämä implantti muodossa oleva NFC siru. NFC teknologia on Suomessakin käytössä kohtuu yleisesti esimerkiksi lähimaksussa, matkakorteissa ja kännykkäsovelluksissa. Sirun piiriin pystytään esimerkiksi ohjelmoimaan käyntikortti taikka muita henkilökohtaisia tietoja. Ensimmäinen reaktio on tietenkin huoli siitä, että nyt isoveli valvoo ja satelliitit pörrää ja seuraa sirutettuja ihmisiä. Pelko on aiheeton, koska käytännössä NFC sirun lukeminen onnistuu vain aivan lähietäisyydeltä. Itseasiassa siru joudutaan implantoimaan hyvin lähelle pintaa ja tiettyyn asentoon, jotta lukeminen kännykällä tai muulla laitteella onnistuu. Implantti on kooltaan 2mm kertaa 12mm lasiputkilo, jonka sisällä piiri on kapseloituna. Ihon alle asetettuna se ei näy ulospäin. Grastraaf on kerännyt muun muassa kickstarterin kautta yhteisörahoituksen tälle innovaatiolle ja käyttänyt vuosia implantin toteuttamiseen. Testejäkin on tehty yliopistollisissa olosuhteissa. NFC on vielä tällä hetkellä enemmänkin lelu kuin vahvasti käyttökelpoinen työkalu. Grastraaf on itse esitellyt sirun toimintaa muuttamalla kotiovensa toimimaan NFC lukolla ja muun muassa asentamalla autoonsa NFC pohjaisen käynnistyksen eston. Koska sirussa ei ole minkäänlaista virtalähdettä, ei aktiivinen salaus ole vielä mahdollista joten maksusovellukset eivät implantissa ole 70

mahdollisia - vielä. Grastraaf on kehittelemässä jo uutta versiota, jossa olisi sisäinen virtalähde, samanlainen kuin sydämen tahdistimissa. Jos tuo suunnitelma onnistuu, voi tulevaisuudessa mahdollisesti maksaminenkin onnistua kättä heilauttamalla kassalla… Itselleni olen laittanut NFC implantin ja käytän sitä lähinnä käyntikorttina. Sirulle voi tallentaa vcardina kaikki tietonsa ja sen voi lukea koskettamalla puhelimella jossa on NFC ominaisuus. Laittamisesta ei käytännössä jäänyt kuin pieni tumma piste ja implantti asettui nopeasti paikalleen. Implantin asettaminen on hyvin yksinkertaista, koska implantti on pakattuna valmiiksi asettimeen, jonka neulalla se siirretään ihon alle. Asetin on itseasiassa täsmälleen samanlainen kuin lemmikkien sirutukseen käytetyt asettimet ja sirukin on periaatteessa saman tyyppinen. Ero lemmikkisiruun on se, että uusimman mallin NFC implantti on luettavissa käytännössä kaikilla NFC laitteilla ja sen kapasiteetit ovat huomattavasti isommat. Lisäksi implanttiin on tarjolla DangerousThingsin Android sovellus jolla perus osiot voidaan salata. Tällä hetkellä tuntuu että implanttien tulevaisuus on näissä uusissa innovaatioissa, led valot, taipuvat näytöt, mikroskooppisen pienet siruteknologiat ja muut edistysaskeleet ovat tulossa kehonmuokkaus alallekin. Ehkä jo lähitulevaisuudessa voi jättää pankkikortit kotiin ja maksaa kättä käyttäen, pelottaa ajatella miten roistot tähän sopeutuvat. NFC Implantteja saa Suomessa vain www.scar.fi kautta tällä hetkellä.

wildblood.fi

Berliiniläinen laulaja ja musiikintekijä Judith van Hel on saksanmaalla tunnettu kasvo. Vuoden 2013 The Voice of Germany -kilpailun kolmanneksi sijoittunut punkrokkari lauloi tiensä kansansa ja valmentajansa, suomalaisen Sunrise Avenuen nokkamiehenä paremmin tunnetun Samu Haberin sydämiin. Wild Blood haastatteli tätä kotimaassaan hyvässä nousukiidossa olevaa, toistaiseksi täällä härmässä vielä tuntematonta laulajaa.

Musiikillinen taustasi on punkissa; mitkä ovat musiikilliset vaikutteesi? -Musiikillinen taustani on erittäin värikäs, mutta punk on ehdottomasti iso osa sitä. Ensimmäinen poikaystäväni oli melodista punk-rockia soittavan bändin laulaja, jolla oli järjetön levykokoelma. Aloitin kuuntelemalla kaikkea, lista on todella pitkä: Descendents, Strike Anywhere, Samiam, Goo Goo Dolls, Buzzcocks, Hüsker Dü, Boysetsfire, 7 Seconds, Gorilla Biscuits, Fugazi, Minor Threat, Bad Religion, Dead Kennedys ja miljoona muuta. Perustimme yhtyeen nimeltä Ritaleen 2006; soitimme punk-biisejä vain kaksi ääntä ja akustinen kitara -kombinaatiolla. Keikkoja oli mukavasti ja teimme albumin 2007. Aloitin tuolloin myös buukkaamaan konsertteja kotikaupungissani, sekä oman levykokoelmani keräämisen.

Mikä oli merkittävin juttu The Voice Of Germany-kilpailun kuluessa? -Päätin osallistua kilpailuun 2013 ja pääsin finaaleihin. Olin hyvin valmistautunut päättäessäni lähteä mukaan kokeilemaan. Seurasin kilpailuja pari vuotta nähdäkseni miten kilpailijat pärjäävät. Olin hyvin tietoinen tosiseikasta, että TVOG tarjoaa alustan ja haluaa osallistujan olevan osa heidän juttuaan. Se on ehdottomasti hyvä diili, jos osaa käyttää sen omaksi edukseen. Päätin kokeilla mahdollisuutta voidakseni tehdä musiikkia ammattimaisesti. Prosessin aikana sain paljon kokemusta, sain mahdollisuuden työskennellä Saksan parhaiden valmentajien kanssa. Taso oli kaiken kaikkiaan aivan aivan huippua! Sain lisäksi paljon kontakteja, jotka jälkeenpäin mahdollistivat minua viemään musiikkini uudelle tasolle. Nyt kun katsoo taaksepäin, se oli paras päätös jonka olisin voinut tehdä. Fiilis on upea, ja hienoja asioita on tapahtumassa tänä vuonna.

GLOBAL

Toimitustamme on lähestytty useista suunnista ympäri maailmaa tatuoitujen neitosten toimesta ja meistä olisi väärin pitää näitä villiverikköjä pelkästään itsellämme. Global Wild Girl on osio lehdessämme, joka esittelee aina uuden tatuoidun neidon jostain päin maailmaa. Mikäli haluat mukaan tai tunnet jonkin kandidaatin, niin ei muuta kuin emailia osoitteeseen info@wildblood.fi

Teksti: Jussi Vaurio Kuvat: Judith Van Hel wildblood.fi

Samu Haber oli valmentajasi. Millaista yhteistyö oli?

eräs läheisimmistä ystävistäni ja tekee enimmäkseen tatuointini. Hänen tyylinsä on neo-traditionaalinen, mistä pidän eniten. Eniten pidän - Samu on hyvin suosittu Saksassa ja tietää paljon isoista projekteista, kuten koko käsivarsi tai bisneksestä. Hän sanoi alusta saakkaettä hän jalka. Pidän neotradista, mutta myös realistihaluaisi auttaa jotakuta alalle, ja sen hän todella sesta tyylistä. teki. Meillä oli hyviä keskusteluita ja hän antoi paljon hyviä neuvoja. Olemme edelleen yhteyksissä ja Mitä musiikkiartisteja seuraat tapaamme aina kun se on mahdollista.

erityisesti?

Mitä ilmeisimmin kilpailulla oli suuri vaikutus uraasi. Mitkä olivat merkittävimmät asiat?

Ella Eyre kirjoitti kaksi kappaletta albumilleni, joten häntä ehdottomasti seuraan. On paljon artisteja joilta saan inspiraatiota. Nykyään minulla soivat enimmäk- Koko elämäni muuttui shown jälkeen. Lopetin seen Ásgeir, Fink, SOHN ja Bon Iver. suhteeni ja työni kun menin takaisin Muncheniin. heidän sekoituksensa orgaanista Muutin Berliiniin, jossa oli paljon buukkauksia soundia ja elektronisia elementtejä pitämään minut kiireisenä. Oli nähtävissä että voin on melko kiinnostavaa. tehdä musiikkia ammattimaisesti. Samun assistentti Brix alkoi managerikseni ja siitä saakka olemme tehneet yhteistyötä. Hän on myös tuottajani ja ystäväni, täydellinen yhdistelmä. Viime vuosi oli Mitkäs ovat seuraavat suosiollinen keikkojen osalta, ja valmistelimme suunnitelmasi musiikin saralla? syksyllä ilmestyvää levyäni. Olemme päättäneet aloittaa joukkorahoituksen hankkimisen musicstar- -Joukkorahoituksen haku alkaa Helmikuussa. terissa levytystä ja lanseerausta varten. Tämä tapa Olen levyttänyt kaksi biisiä tähän mennessä, antaa minulle vapauden päättää monista asioista ja kun kampanja loppuu yhdeksänkymmenen itse koko prosessin ajan. Tämä on mun juttu! Voin itse päivän jälkeen aloituksesta, toivoakseni voimme valita mitä kuvaajaa käytän promokuvissa, ja niin aloittaa loppujen kappaleiden nauhoitukset. edelleen. Voin myös jatkaa työskentelyä vanhojen Keikkojen myynti alkaa keväällä, ja ennen sitä tulee olemaan paljon harjoituksia.Tämä vuosi menee tuttujeni kanssa. käytännössä levyä työstäessä, ja ympyrä loistavia yhteistyökumppaneita laajentuu. Tarkoituksemme on operoida kansainvälisesti, eli emme halua Sinulla on paljon tatuointeja. Mistä koko rajoittua pelkästään Saksan markkinoille.

Global Wild

homma lähti?

- Tiesin aina haluavani olla huomattavan tatuoitu. Ekan kuvan otin ollessani kahdenkymmenen yhden ikäinen. Halusin löytää oikean artistin ja minun täytyi säästää rahaa sitä varten. Aloitin ottamalla vasempaan käsivarteen mustaharmaan aasiatyylisen puolihihan. Sen jälkeen meni jonkun aikaa seuraavaan, kunnes tutustuin Rafaelaan. Hän on nykyään

Tämä vuosi tulee olemaan kiireinen!

d Girl

Teksti: Sande Parkkonen Kuvitus: Maija Rasmus

Ehdokas Parkkonen Kansalaiset, Medbörgare! Ryhdyin sitten eduskuntavaaliehdokkaaksi. On kyselty vuosien varrella joukkoon jos toiseenkin, mutta aina olen ajattelut, ettei se peli ole minua varten. Kokousteleminen, järjestötoiminta, kaikenlainen virallinen touhuaminen on ollut ikään kuin vierasta, tai erittäin vierasta. Poliittista kotiakaan ei ole oikein ollut. On oltu ikään kuin huutolaispoikana talollisten bileissä. Vitutti. Rupesin pitämään tätä blogia keväällä 2013. Nyt näitä räyhäämisiä on lukenut jo yli 545 000 ihmistä. Se on melkoinen määrä tavalliselle meuhkaajalle, joka ei ole kauheas-

ti julkisuudesta välittänyt. Blogin myötä on ruvennut tulemaan kyselyjä miksen lähde mukaan politiikkaan. No en ole viitsinyt edellä mainituista syistä. Ja kun tunnen muutamia politiikassa mukana olleita ja olen kuunnellut heidän kertomuksiaan siitä pelistä, vastenmielisyys koko asiaa kohtaan on vain kasvanut. On myös sanottu, että puskista on helppo huudella. On helppoa arvostella, kun ei itse pistä tikkua ristiin, eikä edes vaivaudu yrittämään. No nyt sitten ollaan mukana. Loppuu sekin narina. Syy siihen miksi päätin lähteä ehdokkaaksi on se, että elämme niin karmeita aikoja etten enää voinut sanoa itselleni, ettei tarvitse. Nyt on pakko tehdä edes ele tätä nykyistä menoa vastaan. Kansakuntamme itsenäisyys meni jo aikoja sitten, mutta nyt viedään loputkin siemenperunat. Jatkuvista menoleikkauksista ja tehostamisista huolimatta valtio on vain velkaantunut. Edessä on Kreikan tie, jos hyvin käy. Hallintouudistuksen nimeä kantavalla troijalaisella Suomesta karsitaan kaikki itsenäisen valtion ja kansakunnan piirteet yksi kerrallaan. Puolustusvoimien alasajo on jo alkanut. EU-parlamentin varapresidentti Gianni Pillatella kertoi 3.5. 2013 Brookings-instituutissa

Washingtonissa, että kaikki kansalliset armeijat tullaan ajamaan alas ja tilalle tulee EU:n superarmeija, joka voi olla vain Nato. Maatamme ajetaan Natoon kuin käärmettä pyssyyn. Amerikkalaisten ja eestiläisten, lähinnä Eestin amerikkalaisen presidentin painostaessa omat edustajamme ovat survomassa itsenäistä armeijaamme suohon. Keinoina ovat lakiemme vastaiset Isäntämaa-sopimukset ja vastaavat. Miksi meillä ei saisi olla omaa armeijaa? Koska kun se on menetetty, me emme enää kykene vastustamaan liittovaltiota, joka Euroopan Unionista tulee. Emme enää kykene puolustautumaan ylikansallisia jättiyrityksiä ja niiden ”turvayksiköitä” vastaan. Eikä tämä ole mitään foliopipoilua, vaan totta. Monsanto osti palkkasoturifirma Blackwaterin jo jokunen vuosi sitten. Minä en halua tuollaista tulevaisuutta. Siksi olen ehdokkaana. Minä olen asevelvollisuusarmeijan vankkumaton kannattaja. Reserviläiset ovat maamme rauhan ja itsenäisyyden takuu. Reserviläisiä olemme me itse. Siksi armeijakin on meidän, eikä Monsanton tai Naton.

En myöskään halua, että meistä tehdään hallintouudistuksen avulla Euroopan Unionin pikkuriikkinen rajamaakunta. Hallintouudistuksen tavoitteena on yksi valtion virasto, joka korvaa kaikki ministeriöt. Tämäkin on totta. Suunnitelma on laadittu jo vuosia sitten ja siitä on kirjoitettu jo aikoja sitten mm. Voima-lehdessä, joka haastatteli hankkeen vetäjää, konsulttia, joka toimii kaikessa hiljaisuudessa kulissien takana. Suomen valtiorakenteiden tuhoamisella tähdätään EU-osavaltiorakenteeseen. Brysselistä katsoen on helpompi hallita osavaltiota, jolla on vain yksi virasto, mahdollisimman vähän kuntia ja hyvin ohut koneisto. Samaan liittyy myös terveydenhuoltomme alasajo ja yksityistäminen. Sen hankkeen verhona on SOTE-uudistus. SOTE-hanke tarkoittaa kansalaisten terveyspalveluiden alasajoa ja keskittämistä, terveyspalveluiden saatavuuden vähentämistä ja hoitopaikkojen määrän romahduttamista. Hankkeen ei ole laskettu tuovan mitään säästöjä, paitsi aivan hiljattain, kun vaalit lähestyvät. Jostakin kumman syystä juuri nyt on julkistettu lukuisia laskelmia siitä kuinka SOTE säästää jopa miljardeja. Ne ovat

kaikki pelkkää valhetta. Todellisuudessa SOTE:n tarkoituksena on muodostaa suuria kokonaisuuksia terveydenhoitobisnekselle. Suuret, ulkolaiset terveysalan yritykset eivät halua neuvotella Ypäjän tai Saarijärven kanssa mistään, mutta 150 000 - 250 000 ihmisen SOTE-alue on jo kiinnostava bisnes. Jyrki Katainen sanoi joitakin vuosia sitten, ettei sillä ole merkitystä kuka terveyspalvelut tuottaa. On sillä. Yksityinen terveysbisnes haluaa tehdä voittoa ja ylläpitää sairauksia, eli hoitosuhteita, mahdollisimman pitkään. Julkinen terveydenhuolto pyrki aikoinaan parantamaan ihmiset. Jos ihmiset eivät sairastelleet, se oli onnistuminen. Se säästi kansantaloutta. Se oli kannattavaa kansallisesti. Yksityiselle yritykselle parantunut potilas on tuottamaton potilas. Minä en pidä näistä näkymistä. Siksi olen ehdokkaana. Me olemme Euroopan Unionin suurin jäsenmaksujen maksaja. Ei Saksa, Ranska, Italia tai Iso-Britannia, vaan me. Olemme menettäneet nettona pelkkien EU-jäsenmaksujen vuoksi miljardeja. Tuhansia miljoonia. Euro-sotkuun on kadonnut

”Totuuksia ja näkökulmia valtamediasta poiketen” nostaa esiin kirjoituksia järjestäytyneen mediakentän ulkopuoleltaja antaa suunvuoron ihmisille joilla on painavaa asiaa.

lukemattomia miljardeja. Kukaan ei tunnu edes tietävän kuinka paljon, mutta vuodesta 2008 vuoteen 2013 valtiolta on hukkunut noin 30 miljardia jonnekin, budjeteista päätellen. Summa voi olla suurempikin. Nyt EKP on ilmoittanut käyttävänsä joka kuukausi 60 miljardia euroa suurten ylikansallisten pankkien tukemiseen valtioiden velkoja makselemalla. Suomen osuus on eri arvioiden mukaan sadoista miljoonista hiukan yli miljardiin KUUKAUDESSA. Siis jokaisen kuukauden aikana EKP:n operaatio syö suomalaisten rahaa noin miljardin. Joka kuukausi. Mistä se revitään? Mistä se otetaan? Me joudumme sen maksamaan tavalla tai toisella. Tuollaisia lukuja katsellessa, ja kuunnellessa kuinka päättäjämme puhuvat ”säästötarpeista” ja ”välttämättömistä menoleikkauksista”, on tullut tunne ettei tämä voi jatkua. Tämä pitää pysäyttää. Tämä kansakunta tuhotaan. Sen varallisuus viedään, sen rakenteet ajetaan alas, ja kaiken huippuna on ”ulkomaalaisyritysten suosituimmuusasema”, joka oli keskustapuolueen ja Matti Vanhasen suuri saavutus.

Tälläkertaa vuorossa teksti Sami Parkkosen Räyhäblogista http:// http://rayhablogi.blogspot.fi/ ”Tarkoituksena on rähistä ja meuhkata estottomasti yhteiskunnallisia asioita poliittisesti epäkorrektisti ja liiemmin soveliaisuussääntöjä miettimättä.”

Ulkolaisia yrityksiä suositaan lupa, vero- ja muissa menettelyissä. Samaan aikaan suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä kuristetaan yhä lujemmin yhä uusilla ja kalliimmilla luvilla ja maksuilla ja ehdoilla. Verotoimistoissa on jopa toivoteltu kotimaisille yrittäjille hyvää matkaa eestiläisiin yritysrekistereihin. Kotimaisten yrittäjien kuristuslinja ei ole sattumaa. Se ei voi olla, koska samaa tehdään Ivalosta Hankoon, Möhköstä Vaasaan. Kaikkialta kuulee samaa tarinaa.

Kaikki nämä liittyvät toisiinsa. Ne ovat osa samaa megaohjelmaa, jolla Suomi palautetaan runsaan sadan vuoden takaiseen tilaansa. Meistä tulee köyhä suuren liittovaltion rajamaakunta, osavaltio, jossa ulkolaiset omistajat ja yritykset ovat vallassa ja heidän asioitaan toimittelee pikkuruinen poliisilaitos, jonka tehtävänä on pitää alkuasukkaat kurissa. Jos poliisi ei riitä, paikalle tulevat nykyajan kasakat, eli EU:n tai Naton joukot. Ne kukistavat alkuasukkaat.

Ja jotta tilanteen koko karmeus tulisi korvista ulos, hallitus on päättänyt tuoda työmarkkinoille uusorjuuden. Sillä on näppärä nimi, ”sosiaalistuttava sosiaaliturva” ja muitakin nimiä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työttömät pakotetaan töihin ilman palkkaa, jossa he korvaavat entiset kuukausipalkkaiset työntekijät. Toiminta täyttää YK:n ja ILO:n orjuuden määritelmät ja aiheuttaa sen, että työttömiä tulee lisää. Yritykset sanovat irti jokaisen, jonka työ voidaan teettää ilmaiseksi. Tämä johtaa tulotason romahdukseen, joka johtaa kulutuskysynnän romahdukseen, joka johtaa kotimaisten yritysten romahdukseen.

Tuohon suuntaan mennään koko ajan. Vauhti on jäätävä. Se vain kiihtyy koko ajan. Minne vain katselee kriittisin silmin, näkee kuinka tuhoaminen on käynnissä. Uudenmaan 34 TE-keskuksesta ”uudistuksen” jälkeen jää jäljelle vain 8. Näin minulle on kerrottu sisäpiiristä. Se on katastrofi työttömien kannalta. Se on tarkoituskin. Tulevaisuudessa TE-keskukset välittävät uusorjia plantaaseille. Maahan jää viidesta kuuteen suurta keskussairaalaa ja noin 25-35 terveyskeskusta. Kansakunnan terveyspalvelut romutetaan. Jo nyt syrjäseuduilla synnytykseen saattaa olla 150 kilometrin matka, jopa tuotakin pidempi. Kenen etu tämä on?

Tilanteen helpottamiseksi eliittimme ehdottaa massiivista maahanmuuton lisäämistä, koska erään todellisuudelle vieraan talousteorian mukaan työvoiman lisääminen lisää työpaikkojen määrää. Se myös pitää palkkakilpailun käynnissä, eli varmistaa sen, että on tarpeeksi köyhiä, jotka voidaan panna kilpailemaan keskenään tai usuttaa toistensa kimppuun.

Samaan aikaan kansanedustajat nostelevat palkkioitaan yhtiöiden johtokunnissa kymmenillä prosenteilla. Nostelevat palkkojaan useilla prosenteilla. Puhuvat ja pönöttävät. Luulenpa ettei heillä ole oikein selkeää käsitystä siitä, kuinka paljon heitä vihataan kansan parissa juuri nyt. Tämä maa on menossa kohti kohti kansallista tragediaa, jos mitään ei tehdä. Jos suunta ei muutu. Minä en halua sitä. Minä haluan muuttaa suuntaa. Haluan pysäyttää tuhon. Siksi minä olen ehdokkana. Ilman omaa valuuttaa meillä ei ole omaa talouspolitiikkaa. Ilman itsenäisyyttä meillä ei ole omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, eikä yhteiskuntapolitiikkaa. Siksi me tarvitsemme sekä oman rahan että uuden itsenäisyyden. Ilman niitä tämän

kansakunnan tuhoaminen jatkuu esteittä, nykyiseen tahtiin ja suuntaan. Siksi minä olen ehdokkaana, että saisimme oman rahan ja itsenäisyytemme takaisin. Yksi mies ei ehkä sotaa voita, mutta voi ainakin nostaa melkoisen rähäkän, pitää meteliä, kertoa eduskunnassa pönöttäville todellisuudesta vieraantuneille edustajille, että kansan nousu on tulossa. Jonakin päivänä kansa marssii ovista sisään, oikeasti, eikä enää kuuntele selityksiä. Tuolla on miljoona köyhää ja lisää tulee koko ajan. Tuhansia ihmisiä on vailla kotia. Ja eduskunnassa juodaan kahvia ja annetaan europeleihin miljardeja tuosta vain, hupsista hei. Minä olen aivan tavallinen suomalainen mies, mutta minäkin käsitän, ettei tästä seuraa mitään hyvää kenellekään. Ymmärrän, että tälle on pantava stoppi. Jonkun on mentävä sanomaan se noille nupopäille naamatusten, suoraan, selkokielellä, sillä jota kansa puhuu. Nyt riittää. En ole mikään ihmemies tai mcgyveri. En ole nero, enkä taloustietäjä. Olen ihan tavallinen suomalainen, joka katselee tätä nykymenoa ja kiroilee sen järjettömyyttä, hulluutta, joka on vallannut virkamiehemme ja poliitikkomme, ja yrityselämän johtosakin. Minäkin luen lehtiä ja katson uutisia ja sanon: Mitä helvettiä? Mitä vittua tässä maassa tapahtuu? En ole ammattipoliitikko, en edes poliitikko, enkä järjestöjyrä tai aktivisti. Minulla ei ole mitään taikasauvaa, enkä pysty luomaan messeviä vaalilupauksia ja photoshopattuja esitteitä. Mutta en olekaan menossa hakemaan uusia kavereita, tai eläkevirkaa. En ole menossa hankkimaan suosiota, tai jäsenyyttä herrakerhoissa. En halua mitään sellaista. Olen menossa heiluttelemaan jakkaroita, tuulettamaan taloa, myllertämään mökkiä. Voin luvata vain yhden asian: olen taatusti erilainen ehdokas.

kiitt채채 tukijoitaan!

wildblood.fi

Wild Blood lehti paperisena kotiisi?

Liittym채ll채 villiveriset ry:n j채seneksi tuet vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi.

http://wildblood.fi/liity-jaseneksi

Our culture runs deeper than blood!