Wild Blood Magazine 04/2014 by Wild Blood

MENNYTTÄ JA TULEVAISUUTTA www.wildblood.fi Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti. Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiinnostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden henkilöistä, extremen esittelyä ja tatuointeja mustetta syvemmältä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kustomoiduista moottoripyöristä, autoista sekä niiden tekijöistä. Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehti

Toimitus: Päätoimittaja Aki Häkkinen aki@wildblood.fi Art Director Vesa Rönty vesa@wildblood.fi Internetsivusto Tuomas M. Mäkelä info@tumma.fi Nea Petäsnoro Lassi Sidoro Maukka Laurila Samuel Heikkinen Sande Parkkonen David Clic Scotty Grow Sauli Sassi Maija Rasmus Kansikuvat: Vesa Rönty

Näin talven lähestyessä kovaa vauhtia monessa osoitteessa varmasti mietitään jo surullisin mielin prätkän talviteloille laittoa, mikäli eivät jo ole nauttimassa talviunesta tai muodonmuutoksesta. Ajokauden päätöstä odotellessa juolahti ajatus palauttaa mieliin mistä tähän päivään on tultu moottoripyöristä puhuttaessa. Kaksipyöräisiin kohdistuu nykyään, niin välittömästi, kuin välillisesti monenlaisia byrokraattisia toimia ja ennakkoluuloja niillä ajavista henkilöistä, sekä harraste yhteisöistä puhumattakaan. Moottoripyörä keksittiin aikoinaan edulliseksi vaihtoehdoksi helpottamaan ihmisen kulkemista paikasta toiseen hevosen sijaan. Kaikilla ei ollut varaa ostaa autoa ja toki sellaisen ylläpitäminen oli varmasti siihen aikaan aika kallista touhua. Moottoripyörä kevyenä kulkineena syö myös vähemmän polttoainetta kuin auto ja molemmilla kuljettiin asioilla ympäri vuoden. Jos mietitään tätä päivää, niin meininki on hieman muuttunut näistä vanhoista ajoista. Köyhän miehen halpa vaihtoehtoinen kulkuväline on muuttunut elämäntavaksi tai nautintoa tuottavaksi välineeksi niille, joilla siihen on varaa. Moottoripyörän hankintahinnat uutena ovat monesti aika suolaisia, huoltaminen ei ole ilmaista ja vakuutukset melkoisen arvokkaita. Hinnathan määritellään maakohtaisesti niiden käydessä ensin läpi byrokratian rattaat ja maakohtaisia eroja löytyy runsaasti. Suomessa on lähiaikoina myös tehty uusia lakiesityksiä, ettei ajoneuvoja saisi huoltaa itse vaan ne täytyisi teettää aina valtuutetussa huollossa. Tämä ei toki ole periaatteessa huono asia, sillä kaikki eivät ole tietenkään mekaanikkoja, saati alan ammattilaisia ja homma täytyy tehdä oikein, jotta väline pysyy turvallisena ajaa. Perushuollon voi kuitenkin jokainen opetella tekemään itse ja olisi syytä ainakin tietää mitä on missäkin. Pointtina kuitenkin se, että valinnan vapautta ollaan viemässä meiltä harrastavilta kuluttajilta koko ajan pois palanen kerrallaan. Uusien prätkien rakentelu on myös säädetty niin, että 2014 ja sitä uudempiin malleihin saa vaihtaa vain kyseisen merkkivalmistajan tehtaan osia. Et siis voi enää esimerkiksi etsiä komeaa ohjaustankoa jostain muualta saati valmistaa sitä itse - vanhempia laitteita kuitenkin koskevat vanhat lait.

Mielestäni vielä pidemmälle byrokratian hinta-asioissa menevät esimerkiksi Tanska ja Malesia. “Halpiskulkineista” on tehty näissä valtioissa luxus tavaroita. Tanskassa uuden moottoripyörän ostaja maksaa valtiolle 200% luxus veron, kun Malesiassa se on 100%. Tämä siis siitä jokamiehen halvasta vaihtoehdosta. On myös esitetty pakollisia ajoneuvoihin asennettavia seurantalaitteita, ajoneuvoverojen kiristyksiä, moottoripyörien vuosikatsastuksia ja onhan ajokorttikäytännötkin jo muutettu sellaiseksi, että niin kauppiaat, kuin uudet nuoret harrastajan alut laitetaan heti ahtaalle. Täysitehoista “isoa” moottoripyörää pääsee ajamaan vasta 24-vuotiaana, vaikka meillä on samoilla teillä samaan aikaan esimerkiksi 15-vuotiaita mopoautoilijoita. Vaikka näitä kapuloita heitellään harrastusten rattaisiin vasemmalta ja oikealta niin suosittelen silti kaikkia hankkimaan harrastevälineitä niin paljon kuin vain mahdollista. Kapinoikaa vääriltä tuntuvia päätöksiä vastaan ja katsokaa ketä äänestätte meidän asioistamme päättämään! Täältä nousee hattu järjestöille ja toimijoille, jotka ajavat harrastajien asioita eteenpäin taistellen tietämättömiä byrokraatteja vastaan. Se vapauden tunne vielä on onneksi olemassa minkä näillä laitteilla saa ja se voittaa edelleen minkä tahansa huonon päivän ennen pitkää maisemaa vaihtaessa. Jokaisen olisi syytä kokea vastaava fiilis. Meillä on tämä yksi elämä ja koitetaan nauttia kyydistä vaipumatta liian syvälle synkkyyteen, vaikka onkin hyvä hieman katsella ympärilleen millaisia asioita meidän puolestamme päätetään meiltä kysymättä.

Our culture runs deeper than blood!

Aki Häkkinen / Päätoimittaja

Sisällys:

Wild Girl

Last Placers Sporster

Wild Blood road test

Wacken Open Air Festival

Marco Marini: Primodial Pain

Last Placers Evillusion

Cronos MC

Ei pahalle parta kasva: Chris Kael

Global Wild Girl

Esittelyssä Suomen taivavin kahva edellä ajava nainen Krisse Aalto.

Wild Girl: Krisse Aalto

Turkulainen moottoripyöriä työkseen rakentava Raiza loihti Harley Davidson Sporsterille sellaisen lookin, jota voi vähintään kuvailla omaperäiseksi.

Wild Blood otti selvää, miten rakennetaan Club style Dyna ja millaista sillä on ajaa.

Wacken Open Air 2014

Monster Energy tarjosi Wild Bloodille mahdollisuuden tutustua maailman suurimmille metalli festivaaleille.

Dotwork tatuointien mestari, italialainen Marco Marini on erikoistunut geometriseen mandala tyyliin.

Last Placers nimen alla moottoripyöriä rakentavan Raizan näkemys Evo FLSTF Fat Boy:sta

Esittelyssä Suomalainen moottoripyöräkerho Cronos MC. Do It Yourself: Evillusion

Wild Blood magazine tapasi Wacken open air festivaaleilla moottoripyöristä ja tatuoinneista pitävän Five Finger Death Punchin Chris Kaelin

Maailman villien tyttöjen joukosta esiin astuu Roxy Reveals. Englantilainen tulen kanssa taiteileva alternative malli.

Chris Kael: Five Finger Death Punch

Kahva edellä: KRISSE AALTO Kylki edellä mutkaa etenevä auto jättää taakseen paksun valkoisen savun ja päästää ilmoille elokuvista tunnetun vinkuvan äänen. Wild Blood on saapunut Lapuan UA:n harjoitusradalle ottamaan selvää Suomen taitavimmasta naisdriftaajasta, joka pesee kilparadoilla myös monet miehet. Krisse Aaltoa kiehtoo hevosvoimat - on aina kiehtonut. Koko ikänsä hevosia hoitanut ja kolme hevosalan ammattia opiskellut Krisse ohjastaa nykyään reilua viittäsataa hevosta, jotka on ahdettu Toyota Soarerin konepellin alle.

Teksti: Vesa Rönty, Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty wildblood.fi

16 vuotiaana Krisse näki netissä Pikku hiljaa takavetoisen auton Krisseä kiinnosti myös oppia korA-mallin Opel Mantan myyntiilmoituksen. Takavetoinen auto, joka saapui junalla Oulusta Helsinkiin pelotti aluksi ratin taakse istuvaa nuorta Krisseä. Auto meni koko ajan sivuluisussa ja meno tuntui hallitsemattomalta.

luonteestä pääsi kärryille ja pelko alkoi muuttua nautinnoksi. Takavetoisia ooppeleita kertyi lisää ja parhaimmillaan niitä oli pihassa yhteensä seitsemän kappaletta.

jaamaan itse autonsa ja hän hakeutuikin Hämeenlinnaan ammattikoulun autopuolelle. Päivät opiskeltiin koulussa, illat tienattiin Motonetin kassalla bensarahaa ja yöt ajettiin jääradalla kahva edellä.

wildblood.fi

Hevosenpotku sai liikkeelle Varsinainen asfaltilla driftaaminen alkoi, kun Krissellä oli käyttöautonaan e36 Bemari. Driftaava kaveri lainasi vähän käytettyjä semi-slicksejä ja niillä päästiin kaahaamaan Ahvenistolle. Seurauksena kaahailusta iski kipinä osallistua Bemarikerhon sprintti-cuppiin. Sprint-Cupin voitettuaan vahvistui tunne siitä, että autourheilulla voisi olla paikka Krissen elämässä. Krissellä on lähes puolet elämästään ollut oma hevonen. Viimeisin hevonen potkaisi hänen oikean sääriluunsa poikki ja ura jäi katkolle. Hevoskauppojen jälkeen rahat polttelivat taskussa ja idea omasta drifting-autosta oli tuoreena mielessä. Autoa ei voinut koeajaa jalka paketissa, mutta luotto kavereihin sai hänet osta-

maan ensimmäisen oikean drifting-auton. Jalan parantumista ei maltettu odotella ja drifting-auton testaus pitikin aloittaa terveellä jalalla. Vasemmalla jalalla kaasutellen ja kaiteista välillä kimmoketta hakien Ahvenistolla haettiin tuntumaa uuteen autoon. Driftaamisen kipinä syttyi kirkkaammaksi ja Krissen oli pakko päästä tekemään sitä yhä useammin ja yhä enemmän. Normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä ei ole yksinkertaisesti varaa driftaamisesta aiheutuviin kuluihin. Renkaat maksavat 150€ kappale ja päivässä renkaita menee n.20 kappaletta. Krisse näki ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa sponsoreihin yhteyttä ja pyytää heitä tukemaan kallista harrastusta. ”Ajatko kilpaa?” oli ensimmäinen kysymys sponsorien suunnasta. Siihen ei auttanut vastata, kuin: ”voin mää ajaa kilpaa, jos te haluatte”.

Viiden harjoituskerran jälkeen Krisse olikin jo ensimmäisissä kilpailuissa uudella täysiverisellä drifting-autolla. Kilpailu-ura lähti hyvin käyntiin. Ensimmäisessä kisassa palkintopallin toinen sija rohkaisi ajamaan kilpaa sekä tulokas- että kilpasarjassa. Kausi päättyi Krissen osalta tulokassarjan voittoon ja kilpasarjan toiseen sijaan. Moni mies jäi nieleskelemään palkintosijojen ulkopuolelle. Krisse oli aloittaessaan Suomen ainoa naisdriftaaja. Euroopassa ajettava Queen of Europe -kisa ei kiinnosta Krisseä niin paljon kuin avoin luokka. Hänen mielestään sukupuoli ei vaikuta tässä lajissa suorituskykyyn, ja hän haluaa olla paras kaikista - ei pelkästään naistensarjan voittaja. Driftaaminen on kokonaisvaltainen elämantapa, joka vie mukanaan. Krisseä kannustaa poikaystävä Henkka, joka harrastaa samaa lajia ja ymmärtää siihen liittyvän panostuksen.

Uutta autoa rakennettaessa Krisse joutui tekemään kolmea työtä, että sai rahoitettua sen. Töihin lähtiessä autot hallissa nähdessään hän tietää syyn, miksi lähteä tienaamaan.

”Aina kysytään, että kuinka paljon siihen menee aikaa ja kuinka paljon siihen menee rahaa - kaikki menee mitä on.”

tatuointeja on saatava, ja näin ”Isä opetti kuuntelemaan hyvää baarista lähdettiin heti kotistudi- musaa ja AC/DC on pysynyt ala-asteelta lähtien yhtenä olle hakkaaman mustetta ihoon. suosikkina.” AC/DC:n lisäksi Krisse kertoo hänellä olleen pe- auton soittolistalta löytyy mm. riaatteessa kaksi ”hovitatuoi- Backyard Babies, Rise Against, jaa”. Toinen hoviartisti on Krissen Avenged Sevenfold, Five Finger veljen tyttöystävä, joka oli inter- Death Punch jne. netistä tilannut tatuointikoneen ja omin opein alkanut koristamaan Krissen ihoa. Hallittu fullsleeve tatuointi on tulevaisuuden tähtäimessä ja kuulostaa jopa siltä, että Wild Bloodin oman artistin ”LuckyAkin” taidetta voidaan tulevaisuudessa nähdä Krissen ihoa koristamassa.

Musiikki on iso osa Krissen elämää. Drifting kilpa-autostakin löytyy asianmukaiset laitteet Krissen käsivarsia koristaa musiikin kuunteluun. Kun auto useampikin tatuointi. Tatuointien starttaa ja kierrokset nousevat, suhteen hän on tehnyt juuri päinniin kaiuttimista yleensä lähtee vastoin, kuin tämänkin lehden soimaan AC/DC. sivuilla artistit ovat suositelleet: erään baari-illan aikana Krisse sai kaverinsa kanssa idean, että

Don´t do this at home

wildblood.fi

Drifting - kilpailulajina Drifting kilpailussa ajetaan takavetoisella autolla asfalttiradalla, missä on ennalta määrätty arvostelualue. Arvostelualueen porttien välissä auton tulee olla koko matkan sivuluisussa tai suoritus hylätään. Arvostelualueella sijaitsee ajolinjan määrääviä ”clipping” pisteitä joiden läheltä pitää ajaa. Auton tulisi olla mahdollisimman jyrkässä luistokulmassa ja vauhdin tulisi olla mahdollisimman kova. Tuomarit voivat määrittää sen, millä tyylillä arvostelualueelle tulee saapua, ja arvostelualueella he arvostelevat driftauksen tyyliä, esimerkiksi kaasun tasaisuutta, vauhtia ja luistokulmaa.

Krisse Aalto

Syntynyt: 23.08.85 Vantaalla Asuu: Vaasassa Työ: Ratsastuksen opettaja Meriitit: 2012 FDO street sarja 1.sija,

2012 FDO pro street sarja 2sija, 2013 FDO pro street sarja 2sija, 2014 Nordic Ladies drift league 1.sija

Auto: Toyota Soarer 94 ”Super Soaker” Moottori: 2JZ - Masterpowerin ahtimella

530hv 730nm, Built by Lapa, Tuned by Samuli Saarimaa Sponsorit: Battery, Räjäytysyksikkö, Mamasan, Hevosvoima.com, Motonet, Metal Mullisha, TT-Speed, Tatech, CR-Renkaat, Vaasan ykkösradio, LR mainos, RE paint, Red Line, Fake Mustache Media

Motto: Quiter never wins!

wildblood.fi

Vinkkinä Driftaamisesta kiinnostuneille Krisse suosittelee jäärataajoa. Siellä oppii miten auto käyttäytyy sivuluisussa ja se on asfaltilla ajoa huomattavasti halvempaa, koska renkaat eivät kulu niin paljon. Jääradalla autoksi kelpaa normaali auto, sillä siellä driftaaminen ei vaadi niin paljon tehoa.

wildblood.fi

Teksti:Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty, Raiza Raitio

Sportstereita ei Suomessa vielä rakennella massoittain, vaikkakin ne ovat aihiona kohtuuhintaisia ja näppärän kokoisia. Jenkeissä sportstereita rakennellaan kyllä kovastikin ja mitä eksoottisempia virityksiä saakin nähdä tuon tuosta. Suomessa ns. vakavampi sportstereiden tuunaus on muutamien henkilöiden käsissä hyvin pitkälti.

Turun suunnilta löytyy pitkän linjan alan harrastaja Raiza, jonka tuotoksiin tutustumme tässä lehdessä kaksin kappalein. Vanhan koulun luukki ja hieman eksoottisemmat osat ovat selvästi miehen käsialaa

wildblood.fi

seasta kolmea eri hilettä, joten auringossa se elää todella mukavasti. Nahkan patinoiminen alkaa mieheltä käydä jo hyvin sujuvasti, kuten satulan jälkikäsittelystä hyvin näkee.

Kyseisen pyörän idea oli herralla päässään ollut jo hyvin pitkään ja lähtökohtana oli tehdä jotain mitä ei ole vielä nähty. Normien rikkomista lähdettiin hakemaan, vaikkakin klassisia juttuja on saatu hyvin mausteena mukaan. Raiza hyvin toteaakin, että kyllä pyörä itse kertoo millainen siitä tulee rakentelun edetessä. Visio tästä pyörästä oli hyvin selkeä ja sitä kautta sitä oli hyvä lähteä toteuttamaan. Runkoa muokattiin vain jäykistämällä siitä perä muun rungon jäädessä täysin vakioksi. Tankki on vanha löytö forssan swapista, jonka valmistaja on MZ Raizan omien tutkimusten pohjalta. “Yllättävän helposti istahti rungon päälle”. Erittäin hyvin toimiva satula löytyi taas polkupyörä puolelta kaverin firmasta ja on helposti korkeus säädettävissä myös mekaanisesti. Raiza myös maalaa ja straippaa itse eli ulkopuolista apua ei tarvitse hirveästi pyörän rakenteluun missään vaiheessa. Kyseinen sportster sai pintaansa erikoislakkauksen. Pyörästä löytyy nimittäin lakan 16

Öljytankki on valmistettu turun kaukolämpöputkesta päätyjä myöten. Mittaristo löytyi motorcycle storehousen katalogista ja hauskana detailina se näyttää myös latauksen tasoa. Käsihallintalaitteet ovat toteutettu todella kliinisti tankoon upotetuilla pienillä kytkimillä. Pakoputket ovat Tehari Tähtisen (kaveri) käsialaa, koska Raiza oli kyllästynyt siihen, että pyörillä on yleensä aina niin sanottu paraatipuoli, jota kuvataan. Hän halusi poikkeuksellisesti putket pyörän vasemmalle puolelle ja hyvin ne antavatkin sinne ilmettä, sekä hieman poikkeuksellisempaa näköä.

Konetta on piristetty hieman nokat vaihtamalla ja kansia porttaamalla. Kaasaria on myös hipistely pelaamaan paremmin.

”Runkoa muokattiin vain jäykistämällä siitä perä ja muu runko jätettiin täysin vakioksi.”

Kyltit ja tarrat ovat myös Raizan omaa käsialaa. Niiden suunnittelu ja toteutus tapahtuu tietokoneen avulla. Nostalgisia mainoksia ja kylttejä on varmasti perkattu läpi runsaasti vuosien varrella. Kupari ja messinki kuuluvat miehen lempi aineksiin ja niitä löytyykin varmuudella mahdollisuuksien mukaan tuotoksista. Kaverit ja tuttavat yleensä kiikuttavatkin löydöksiään Raizalle jemmaan uusiokäyttöä varten.

1996 Harley-Davidson XL 883 MZ tankki Jäykkäperä Polkupyörän satula Maalaukset ja kyltit omaa käsialaa Putket Tehari Tähtinen

wildblood.fi

Päätimme ottaa härkää sarvista ja tuunata amerikkalaisen moottoripyörän kalifornialaiseen kuosiin, sillä se on tällä hetkellä todella suosittu tyylisuunta, johon osa vaikutuksensa antaa eräs tunnettu tv sarjakin. Halusimme paneutua miksi tuo “club style” tyyli on niin suosittu ja millainen sellainen on ajaa. Lähtökohtana tälle kalifornia tai frisco tai club style tyylille (rakkaalla lapsella ilmeisen monta nimeä) on yleensä harrikan FXR tai Dyna malli, koska ne ovat jo lähtöjään kohtuu ketteriä amerikkalaisista tehdasvalmisteisista pyöristä puhuttaessa. Päädyimme valinnassamme dyna malliin, sillä se edustaa enemmän tätä päivää ja sellainen oli helposti saatavilla aihioksi. Perus 2007 vuosimallin FXD Dyna super glidesta tulisi siis muovauksen alle peli, jolle tulee ryhdikäs ajoasento, hyvä alusta, hieman tuulensuojaa ja totta kai hitunen potkua koneeseen, jotta parannelluista ajo-ominaisuuksista saadaan myös enemmän nautintoa irti. wildblood.fi

Pyörää ei tässä tyylisuunnassa yleensä muokata radikaalisti ja runko pidetään originaalissa iskussa. Muutokset osuvat lähinnä helposti vaihdettaviin osiin ja sen kautta hieman erilaiseen luukkiin. Korkea t-bar tanko on varmasti se ensimmäinen asia, josta tyylisuunnan tunnistaa. Verrattuna apehangereihin t-tanko kiinnittyy alaosastaan suoraan kiinni ala t-kappaleeseen eikä erillisiä risereita näin tarvita. Tämä ominaisuus on erinomainen´, sillä esimerkiksi monttuihin ajettaessa tanko ei pääse löystymään ja kallistumaan, vaan se pitää paikkansa jämäkästi koko ajan. Tangon vaihto vaatii myös pidemmät vaijerit ja hieman sähkötöitä, mutta tangon sisälle vedetyt piuhat ovat myös paremmin suojassa ulkopuolisilta vahingoilta. Ohjaustangoksi valikoitui tämän koulukunnan pioneerin eli westcoast t-bars firman 14 tuumainen mx t-bar. 14 tuumaa korkeiden raisereiden päälle on kiinteästi asennettu motocross tyylinen ohjaustanko, joka ainakin omaan käteen tuntuu erittäin miellyttävälle. Dynan ollessa alaston eli ilman katetta, tanko näyttää tottumattomalle silmälle todella radikaalille. Taisipa itseltäkin irrota muutama erikoissana ensimmäisiä koeistutuksia tangolle tehtäessä. Kapea ja korkea tanko oli jotain aika eksoottista ja aika hurjankin näköistä. Pyörän päälle istuessa ajoasento kuitenkin tuntui heti luontevalle, joten ei muutakuin kiinni vain. Keskitapit ovat tehneet tämän tyylin myötä paluuta takaisin pyörään ja hyvä niin, sillä onhan niillä pyörää helpompi pitää kontrollissa. Jalat eivät puudu niin helposti, kuin eteen siirretyillä tappisarjoilla tuppaa käymään pitkässä juoksussa. Samaten pyörää ei myöskään madalleta, vaan paremminkin korotetaan, jotta saadaan paremmat kallistus varat mutkiin mentäessä. Lampun ympärille on nykyään hyvin valikoimaa erilaisten tuulenhalkaisijoiden muodossa. Arlen Nessin 80-luvulla suunnittelema kate on hyvin suosittu tänäkin päivänä ja jenkeistä kuultuna ne ovat koko ajan loppuunmyytyjä. Me valitsimme pyörään H-D:n oman quarter fairingin, johon Roadawgz lähetti valmistamansa erikoistuulilasin, joka nostaa tuulensuojaa hyvin muotoillulla pleksillä joko 4 tai 6 tuumaa yli normaalin. Dynaamme laitettiin +6 tuumainen lasi halkomaan tuulta. Vahvasta polycarbonaatista valmistettu tuulilasi on edullinen lisä pyörän keulaan ja asentaminen on todella helppoa. Kate-tuulilasi combo tasoitti kapean ja korkean ohjaustangon ilmettä aika makeasti antaen pelille sporttista meininkiä. Mittaristolle piti valmistaa katteen sisään uusi teline mutta se ei vaatinut kuin pari tuntia maalauksineen ja pähkäilyineen. Lisäpotkua pyörään oli asennettu sopivasti jo aikaisemman omistajan toimesta, joten kulkupuoli oli sopivan pirteä. Itseasiassa niin pirteä, ettei hihnaveto enää oikean kestänyt road testin ensimmäisiä vetoja ja sen hampaat alkoivat irtoilla. Toki ikä ja ajetut kilometrit tekivät myös tehtävänsä. Tästä innostuneena päädyimme testaamaan ketjuratas konversiosarjaa, millä ei ainakaan tulisi ongelmia osien kestossa. Ketju on hieman työläämpi huoltaa ja ylläpitää, mutta kuminauhan katkeamista ei tarvitsisi enää pelätä tien päällä. Dynassa ketjun kireyden säätäminen saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia (mikäli niitä on), sillä kuskin painolla pyörän päällä on ketjua kiristävä vaikutus eli säätöä tehdään kuskin painon mukaan. 22

Ryhdikkäällä ajoasennolla jaksaa painaa pitkääkin päivää

Keulan jousitusta oli jo hieman parannettu jouset ja öljyt vaihtamalla, mutta alkuperäisissä harrikan iskareissa on kyllä huomattavasti parantamisen varaa. Raskaammalle kuskille (allekirjoittanut) alkuperäiset iskarit ovat yksinkertaisesti liian löysät kovempaan menoon ja säätövaroja ei juuri ole. Tylsä krominen luukkikaan ei enää sopinut pyörän uuteen ilmeeseen. Alustaan kannattaa aina panostaa, kun siihen on mahdollisuus, sillä se muuttaa ajokokemuksen täysin toiseksi. Koko pyörä muuttuu jousitusta muuttaessa ja ajamisenhan tulee olla nautinnollista. Moottoripyöräharrastus on jo lähtöjään hintavaa, joten miksi ei sitten panostaisi siihen kunnolla ja ota kaikkea irti. Otin yhteyttä MP Racing Oy:n, sillä he tuovat maahamme tämän alan parhautta eli Öhlinssin iskunvaimentimia. Monikaan ei varmasti tiedä, että Öhlins tekee sarjaa myös spesifisti suunniteltuna Harley-Davidson moottoripyöriin. Saatavana on kolmea erilaista mallia, joista joku voisi sanoa kallis, kalliimpi ja kallein. Toinen vaihtoehto olisi sanoa hyvä, parempi ja paras. Ero jo edukkaimman Öhlinssin ja alkuperäisen välillä on todella merkittävä. 660 eurolla saa nuo edukkaimmat Öhlinssit. Wild Bloodin tyyliin kuitenkin road testiin piti panostaa ja alle laitettava parasta mitä rahalla saa. Niinpä lisäsäiliölliset täysin säädettävät Öhlinssit saatiin vihdoin reilun kuukauden odotuksen jälkeen peliin ja huom. hieman jonoa kiilaten vieläpä! Laatu maksaa, mutta myös tuntuu myyvän hyvin. Ainoana huonona puolena tietysti hieman suolaiselta tuntuvan 1600 euron hinnan lisäksi on se, että enää ei voi ajaa hoodeella, jossa tälläisiä ei ole. Ne ovat niin hyvät!

Ketjukonversio, siirtämään voimaa pirteästä koneesta. wildblood.fi

Jenkkien länsirannikolla on kyseiseen tyyliin vielä yksi silmiinpistävä juttu, joka pelistä uupui - käsisuojat. Sellaiset piti myös saada. Suomessa ne ovat tuttuja enduropuolelta ja moottorikelkoista. Moottoripyöriin ne toki sopivat erinomaisesti, koska stoppaavat hyvin sormille tulevan tuulen ja veden. Se miksi ne eivät vielä ole hirveästi yleistyneet on varmasti jälleen niiden ulkonäkö, joka ei ole sitä tavanomaisinta prätkän customi osaa. Käsisuojille on kuitenkin hyvin kehitelty jo uusia muotoja ja road test pyörä saikin tankoon kaveriks ns. coffin cut mallit eli hieman hauta-arkku ilmettä. Jotta road test olisi oikea road test niin pyörällä pitää ajaa. Ajaa pitää paljon ja monipuolisesti. Koska teimme tätä testiajoa syksyllä niin ajoasun pitää vastata tarvetta. Saimmekin testiin Halvarssonilta Prime takin, Prince housut, advance hanskat ja Lindstrandin twist kengät Takki, housut ja hanskat omaavat erinomaisten veden ulkonapitämistä vaativat ominaisuuksien lisäksi myös lämpöä säätelevän outlast vuoren, joka Suomen olosuhteisiin kuulostaa kyllä erittäin hyvälle. Monestiko saa pysähtyessä hikoilla ja ajaessa sitten palella. Nyt viileässä mentäessä puvun pitäisi lämmittää kuskia ja kuuman iskiessä toimia viilentävänä tekijänä...kuulostaa ainakin uskomattoman hyvälle.

wildblood.fi

Muutosten tekeminen “club style” pyörään verrattuna esimerkiksi meidän projekti prätkän rakentamiseen on helppoa ja osia on hyvin saatavilla. Tässä tyylissä panostetaan ajoasentoon ja ajo-ominaisuuksiin. Itse tykästyin kovastikin tähän meininkiin ja ajoasento on mukava näin selkä- ja käsivammaisellekkin kuskille. Ajoasentoon ei väsy ja ajminen on hauskaa. Hyvä jousitus on eduksi monessa tilanteessa ja töyssyt, sekä epätasaisuudet tiessä eivät ole enää aivan niin epätasaisia. Prätkällä kikkaileminen eli keuliminen ja sudittelu myös käy kätevästi, mikä ei ole huono asia ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Pyörää pitää osata käsitellä monessa tilanteessa ja sitä mukavampaa touhua ajaminen on mitä monipuolisempaa siitä tulee. Kallistusvarojen kasvaminen pyörän maavaraa nostaessa antaa myös hyvin kikseja mutkiin mentäessä. Suosittelenkin kokeilemaan enemmän tätä tyylisuuntaa kuin sitä iän ikuista madaltelua ja jalkatappien raapimista mutkiin mentäessä. Mikäli sinulla on tallissasi peli, jolla ei ole kiva ajaa niin haastan kokeilemaan jotain tällaista! Koska asumme suomessa ja kelit ovat usein aika vaihtelevia niin kannattaa satsata myös ajoasuun. Ajoin testipuvullamme todella kylmässä kelissä (+3-+7 celsiusta) pitkiä aikoja ja alusasuna toimi ainoastaan bokserit ja t-paita ilman ongelmia. Puvusta ja kengistä löytyvistä suojista ei varmastikkaan ole haittaa mikäli käy haavereita. Kuski jos pysyy kuivana ja liika kylmyys ulkona niin homman pitäisi toimia hyvin! Ajoasuja kannattaa sovittaa siten, että ne ovat itselle sopivan kokoisia, sillä hyväkin puku voi mennä ominaisuuksiltaan pilalle, jos vaikka liian isokokoisena lerputtaa tuulessa ja päästää kylmän ajoviiman näin sisälleen. Halvarssonin tuotteista minulla olikin jo aiempaa kokemusta ja nämä ovat erittäin laadukkaita valintoja. Eivät kuitenkaan niitä aivan halvimpia, mutta eivät myöskään kalliimpia. Ajomukavuutta voi siis parantaa tai huonontaa myös väärillä tai väärän kokoisilla asu valinnoilla.

Piristetyn koneen kanssa pit채채 olla varovainen, ettei l채hde mopo keulimaan wildblood.fi

2010 Dyna Street bob

Modaukset: 2008 takalokasuoja Thunderheader putkisto Rifle etukate Sway Away lisäsäiliölliset iskarit Death Squad tapit Dakota Digital mittaristo H-D led bensamittari 11” Forbidden motorcyclesin riserit Pro Taper Dirt Bike ohjaustanko ”Ajan club style pyörällä, koska ne ovat äänekäitä, nopeita, hyviä ajaa ja ne ovat bad fuckin’ ass”

-Jesse Martinez, Chicago

wildblood.fi

2001 Dyna Sport FXDX Modaukset Moottori big boretettu 103 kuutiotuumaiseksi strokeriksi 125hp 163,9nm SJP Keula Lisäsäiliölliset takaiskarit Westcoast t-bar tanko ”Tykkään ajaa dynalla, koska se on mielestäni parhaiten ajettava ja käsiteltävä Harley-Davidson.”

- Dirkdyna, Hollanti

wildblood.fi

2013 FXDB Street Bob

Modaukset: 120R moottori 145hp 187nm Track Dynamics 6” ylipitkä swingi Tuplalevyjarrut Performance Machine caliberit 21” etuvanne ja 18” takavanne Maalaukset Altered Image Living Life Inc. 12” pullback dragbar ohjaustanko ”Rakastan ajaa tämän tyylisellä pyörällä, koska siinä on runsaasti kallistusvaraa. Se on täydellinen pyörä kovaan ajoon vuoristossa Se vain sattuu olemaan parhaiten ajettava, mukava ja hauska pyörä. Tyyliä sanotaan club styleksi, mutta minä sanon sitä järkevimmäksi päätökseksi mitä tulet koskaan tekemään. Dyna oli minun ensimmäinen prätkäni koskaan ja tulee olemaan myös viimeiseni.”

-Billy and Rosalie Scharr FREEWAY ASSASSISSINS.

wildblood.fi

Oulussa

järjestettiin tuttuun tapaan heinäkuun lopulla Qstock -festivaalit. Festivaalin liput myytiin loppuun ja festivaalialue oli täynnä loppukesän hellepäivistä nauttivia ja kärsiviä juhlijoita.

Wild Blood oli jälleen mukana promoamassa lehteä ja kuvaamassa Qstockkansan tatuointeja. Festivaaleista tehtiin myös videokooste WB-TV -youtubekanavalle, ja sen pääset kantsomaan osoitteesta: youtu.be/MUDuX0G-0JY Festivaalikattaus oli hyvinkin monipuolinen. Päälavalla soitti Volbeatin ja Megadethin kaltaisia isoja raskaanmusiikin maailmantähtiä sulassa sovussa kotimaisten kevyenlinjan artistien kanssa.

Koomalava lämpeni energisille bändeille 72-asteiseksi saunaksi ja Oulujoen rannassa sijaitseva rantalava toivotti rap, reggae ja hip hop musiikin ystävät chillaamaan. Festareiden näyttävimmän moshpitin sai kiistatta aikaan Stamina. Pyörremyrskyn lailla pitissä juokseet pogoilijat nostattivat kymmenen metriä korkean pölypatsaan yläpuolellensa. Myöhemmin jokaisen pitissä tai sen vieressä olleen tunnisti harmaasta 5mm pölykerroksesta ihon päällä. Wild Blood nautti festivaaleista ja totesi jälleen Oulun nousevan positiivisesti esiin tatuoidun kansan osalta: isoja ja näyttäviä kuvia taitavasti tehtynä. Oululaiset eivät häpeä tatuointejaan. Nähdään ensi vuonna! wildblood.fi

Teksti: Vesa Rรถnty Kuvat:Vesa Rรถnty wildblood.fi

Wacken Open Air Festival Wild Blood sai Monster Energy:ltä kutsun osallistua euroopan suurimmille metallifestareille, Wacken Open Airiin. Heinä-elokuun taitteessa järjestetyt festivaalit keräsivät päivittäin lähes 100000 fanaattista metallimusiikin ystävää yli genrerajojen nauttimaan loppukesän helteistä Hampurin lähellä sijaitsevaan pieneen Wackenin maalaispitäjään. Oli siellä helteiden lisäksi muutakin tarjontaa. Festivaalialue oli valtava ja sieltä löytyi esiintymislavojen lisäksi mm. showpainia, viikinkikylä, Mad Max -kylä ja iso arsenaali erilaisia festarikojuja. Itse festivaali on voittoa tavoittelemattoman Wacken-Foundationin järjestämä, ja tämä näkyi yleisessä ilmapiirissä. Erillisiä anniskelualueita ei ollut, ja 4€ oluen (josta sai vielä 1€ pantin) kanssa sai kulkea vapaasti festarialueella. Myös omia juomia sai tuoda alueelle pehmeässä Wacken-juomapussissa. Vaikka ihmisiä oli valtava määrä, niin järjestelyt sujuivat ihmeellisen mutkattomasti. Jonottamiset, turvatarkastukset tai väkivaltaisuudet jäivät kokonaan näkemättä ja tunnelma alueella oli vapautunut ja rento. Yksi iso jono alueella nähtiin ja se johti Wacken-festivaalipaita kojulle. Festivaalipaita näyttikin kuuluvan pukukoodiin näillä festareilla. Valtaosa yleisöstä kantoi jollain tavalla Wacken -brändiä yllään, ja Wild Blood -toimittajan kukallinen havaji-paita saikin suurta huomiota aikaan.

Mad Max elokuvista innostusta hakenut Wasteland crew

Wasteland crewn taidonnäyte kaksipyöräisen kustomoinnista

Esiintyjälista oli vakuuttava. Motörhead, Slayer, Hatebreed ja Five Finger Death Punch ylsivät Wild Bloodin listan kärkeen. Kattaus oli hyvin laaja, musiikkia löytyi niin sukkahousuihin kuin pingviiniasuun sonnustautuneille. Monster Energy oli järjestänyt päälavan läheisyyteen Meet&Greet -alueen. Alueella fanit pääsivät tapaamaan suosikkiartisteja, heittämään yläfemmat ja ottamaan yhteiskuvan artistin kanssa. Wild Blood seurasi Five Finger Deathpunchin Meet&Greet -tilaisuuden, jolle fanien ilmeistä ja paikalle saapuneiden lukumäärästä päätellen oli kysyntää. Monsterilla oli myös oma koju, missä saattoi maistaa erinäisiä drinkkejä ja osallistua rumpujen soiton nopeuskilpailuun. Kojussa oli myös korkea kattoterassi festivaalien parhaalla näköalalla, mutta se oli turvallisuussyistä suljettu yleisöltä. Wild Bloodin onnistui kuitenkin luvan kanssa luikerrella ylös terassille ja nauttia parhaat bändit ylhäisessä yksinäisyydessä, eksklusiivisilta paikoilta.

Toteemipaalujen päältä näki bändit kymmentuhatpäisen joukon yli

Villiä Menoa! Yleisön käyttäytyminen keikoilla toi mieleen 90-luvun festarit Suomessa. Crowd surfing, eli yleisön käsien varassa ajelehtiminen oli jatkuvaa. Motörheadin keikalla tuntui välillä, että yleisöä oli enemmän käsien päällä kuin käsiä oli kannattelemassa. Mohspitit ja Circlepitit olivat valtavia mittasuhteiltaan. Satapäinen joukko juoksi isoa ympyrää parhaimmillaan lähes koko keikan ajan.

Wall of Death, eli ilmiö jossa yleisö jakautuu kahtia ja biisin lähtiessä soimaan juoksee toisiaan päin, oli kielletty järjestäjien puolesta. Bändit oli ohjeistettu, että Wall of Deathiin ei saa yllyttää. Kreatorin keikalla kuitenkin todistimme aitiopaikoilta, kun yleisö jakaantui ilman yllyttämistä, ja biisin alettua juoksivat toisiaan päin.

Täytyy sanoa, että se oli hurja näky. Tiiviiseen yleisömereen ilmestyi reikä, joka oli halkaisijaltaan kymmeniä metrejä, ennen kuin myrksy alkoi ja ihmiset juoksivat päin toisiaan. Vakavia loukkaantumisia tai kuolonuhreja ei festivaaleilla sattunut, ja hurjaltakin näyttänyt touhu sujui päällisin puolin turvallisesti. Järjestysmiehiä oli

riittävästi, ja he kaikkikäyttäytyivät erittäin asiallisesti. Toisenlainen spektaakkeli nähtiin, kun veikeä Steel Panther -bändi yllytti naisia paljastamaan rintansa. Hetken yllytyksen jälkeen videoscreenit olivat täynnä yleisössä bailaavien naisten tissejä. Bändi vannoikin, että ensivuonna festivaalin nimi muutetaan Wackenista Titteniksi!

wildblood.fi

Leimaa ja tarroja Tatuointeja Wackenissakin näki laajalti, mutta on sanottava, että Oulun Qstock festivaaleilla tatuointeja oli rohkeammin esillä ja isommalla osalla festivaalikansaa. Tatuointeihin liittyvä outo yksityiskohta olivat kojut, joissa pystyi ottaamaan ”tarra” tatuointeja, eli samanlaisia mitä lasten syntymäpäivillä saatetaan käyttää. Todistimme silmät soikeina, kun satakiloinen saksalainen hevari käveli ulos kojusta, uuden karhea tribali niskassa ja kaverit jonotti omaa vuoroaan kojulle.

Metallipäiden Metalli festivaali Wackenin alue oli todella laaja. Kävelykilometrejä kertyi useita kymmeniä, vaikka pressille oli tarjolla bussikuljetus parkkipaikan, leirintäalueen ja festivaalialueen välillä.

Kokonaisuudessaan Wacken oli kyllä juuri sitä, mitä siltä oli odottanut. Ehkä jopa hieman enemmän. Festivaali oli säilyttänyt sen olennaisen tunnelman, mikä rockfestivaaleilla tulee olla, eikä yltiökaupallinen aikakausi näkynyt liian selvästi. Vaikka olimme festivaaleilla yhden pääsponsorin kutsumana, niin täytyy sanoa, ettei tullut sellainen olo kuin olisi kävellyt kauppakeskuksessa. Mainonta oli onnistunutta. Yleisön suosio on myös yksi hyvä mittari festivaalityön onnistumisesta. Kuulimme festivaalien jälkeen, että Wacken myydään yleensä loppuun muutaman viikon edellisen festivaalin jälkeen. Liput vielä myydään nimettyinä, ettei mustaa pörsiä pääse syntymään. Näin kävi tänäkin vuonna Wacken 2015 on siis jo nyt loppuunmyyty 75000 lipun ostanutta metallipäätä on tulossa moshaamaan Wackenin pelloille. Saa nähdä mahdutaanko mukaan.

wildblood.fi

Marcon ura alkoi hiljalleen. Ennen hän teki tatuointeja vain osa-aikaisesti. Päivät tehtiin normaalia työtä puvut päällä ja illalla tehtiin tatuointeja. Kaikki illat, viikonloput ja pyhät olivat täynnä tatuointiaikoja, sillä se oli juuri sitä mitä Marco halusi Marcon tyyli on sekoittaa pyhiä symboleita, geomet- tehdä. risia muotoja ja tekstuureita. Dot Workin eli pisteistä muodostuvan tekniikan avulla Marco pystyy mieles- Nyt Marco on saavuttanut yhden unelmistaan. Hän tään keskittymään kokonaisuuden yksityiskohtiin pa- tekee tatuointeja päätyönään Milanon historiallisessa tatuointistudiossa, missä tatuointimaailman remmin. tähdet vierailevat tekemässä taidettaan. Kiinnostus geometriaan syttyi kun Primordial Pain Studion omistaja Roberto Borsi antoi aiheeseen liittyvän kirjan ja kehoitti perehtymään aiheeseen. Hän sanoi että: ”Luota minuun - Keskity tähän päivät ja yöt” Sanat jäivät kaikumaa Marcon mieleen kun hän tarttui harppiin ”Marco halusi luoda itselleen ja viivoittimeen ja aloitti geometristen kuvioiden suunnittelun. Marco halusi luoda itselleen tyylin, joka nousisi tyylin, joka nousisi esiin tästä esiin tästä nykyajan tatuointiviidakosta. Marco Marini eli Le sacre linee on italialainen tatuointiartisti Milanosta. Hän työskentelee Primordial Pain Tattoo Studiolla ja on erikoistunut Dot Work tekniikkaan.

nykyajan tatuointiviidakosta.”

Tie tatuointiartistiksi alkoi jo seitsemän vuotta sitten. Marcoa kiehtoi tatuointien pysyvyys, tatuoinnit merkitsevä pysyvän luonteensa vuoksi enemmän kuin muut taideteokset. Tatuoimisella on niin syvät juuret ja pitkä historia, että ammennettavaa löytyy laajalla perspektiivillä

Teksti: Vesa Rönty Kuvat: Marco Marini, Vesa Rönty

wildblood.fi

Marco kiertää aktiivisesti tatuointimessuilla ja sen myötä Marcon teoksia on esillä ympäri maailman. Marco vierailee myös säännöllisesti Suomessa, eli jos tyyli miellyttää niin kannattaa hakeutua tapahtumaan, jossa Marco on tatuoimassa. Tulevia Marcon tatuointimessuja ovat: Trieste (Marraskuu 2014), San Remo (Joulukuu 2014), Milano (Helmikuu 2015), Brighton (Helmikuu 2015), Rooma (Huhtikuu 2015), Oulu (Toukokuu 2015)

http://www.primordialpain.net/

wildblood.fi

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen

Wild Blood projektissa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että pyörän piti olla jo valmis, mutta harvinaisesti meillä Suomessa liian kuumat kelit viivästyttivät maalausprosessia reilulla kuukaudella. Koska kyseessä on todella yksityiskohtainen maalausprojekti niin sitä ei auta kiirehtimällä hutaista, sillä se antaa kuitenkin prätkälle sen kermaisen päällysteen kakun päälle. Pyörä on tätä tekstiä kirjoittaessa takalokaria ja laukkuja vaille valmis ja tiiserinä laitoimme nyt muutamia kuvia mitä luvassa on. Pyörän isompi kuvallinen esittely tapahtuu ensi lehdessä ja seuraavilla MP messuilla pääsee tuotosta katselemaan myös ihka elävänä messukeskuksessa Helsingissä tammikuun lopussa. Aloitamme myös uuden projektin rakentamisen, mutta siitäkin lisää ensi numerossa, joten stay tuned...

K.O.Art panostaa viimeisteltyyn ja pikkutarkkaan työhön viikinkiaiheisessa teemassa kynäruiskun ja erilaisten pensseleiden avulla wildblood.fi

Into the Unknown DVD Pari lehteä takaperin esittelimme Unknown Industriesin kuskeja ja kalustoa. Toimituksemme postilaatikkoon sittemmin kolahti hurjapäiden uunituore DVD Into The Unknown ja reilu tuntinen pläjäys harrikalla vetämistä toimii aina! Youtube videoista poiketen ydin porukkaan tutustutaan hieman paremmin kaluston ruoskimisen ohella. Mukaan on saatu meininkiä suuren maan molemmilta rannikoilta makeista paikoista ja todetaan kuinka periaatteessa kuka tahansa voi oppia ajamaan amerikkalaisvalmisteella hallitusti kikkaillen. Monet ovat spekuloineet, ettei vakio harrikoilla voi tehdä temppuja saati keulia, kuten videoilla aika vaivattomasti hommaa hoidellaan. Leffassa näytetään kuinka liikkeen lattialta haetaan täysin vakio pakkauusi dyna kottikärrysarvineen ja sillä todellakin vedetään kaikki samat temput, kuin omilla kustomoiduilla peleilläkin. Taito laji kyseessä ja pelillä kuin pelillä mennään!

New Yorkista on myös mielenkiintoista pätkää Go Hard Boyz nimisestä ryhmästä Harlemin getosta, jossa paikalliset hurjapäät vetelevät kaduilla kilvettömillä motocrosseilla tassut taivasta kohden. Unknownin jäbät sulautuvat joukkoon isojen möhköjensä kera ja hauskan näköistä sekasortoahan nykin kaduille siitä seuraa. Asiallista making of pätkää pääsee myös nauttimaan Redlight King orkesterin Born To Rise biisin musavideon kuvauksista, jossa ryhmä kävi tuomassa sisältöä omalla panoksellaan. Hatun nosto myös Mark Kasprzykille eli laulajalle, joka ajaa vanhalla amerikan klassikollaan tehden oman stunttinsa musavideolla. http://www.youtube.com/watch?v=FIsomh4L-bo

Wild Blood suosittelee DVD:tä kaikille moottoripäille!

wildblood.fi

LAST PLACERS Evillusion / 1993 FLSTF Fat Boy / Evolution 1340

1993 Harley Davidson ”Nostalgista knuckle FLSTF Fat Boy luukkia asennettiin Raiza kertoo hänen päässään myös koristeena ventolevan valmiina 74 rakennettua prätkää ja aiemmin saimme jo tiilikoppien päälle. ” maistella herran sportster tuotostaan. Olisi kuulemma hyvä saada niitä ulos hieman vilkkaammin, jotta saisi hieman tilaa miettiä muutakin. Evillusion on Raizan oma arkipeli, jolla kesäinen liikkuminen suoritetaan ja kilometrejä tulee runsaasti.

Evillusionin tarina alkoi Raizan hankkiessa sen 2009 vuonna ja tuolloin peli oli aika perus 1993 vuosimallin fat boy. Ensimmäisenä kesänä riisuttiin ensitöikseen astinlaudat ja ilmanputsari-pakoputki setup meni myös vaihtoon hieman mieleisemmäksi. Saman vuoden lokakuussa pyörä ajettiin talliin ja se muuntui tuolloin bobberiksi jo joulukuun loppuun mennessä hieman vahingon kautta.

apple red on istutettu lakkaan sävytteeksi. Kikat antavat pyörälle hyvin autenttista patinamaista ilmettä.

Messinkisiä osia ja kuparista ilmettä löytyy myös evillutionin Evillusionin ensimmäisessä versi- kuosista kivasti ripoteltuna. ossa oli iso norsunkorva drop seat rungolla eli normaalisti moinen Vanteet ovat umpivanteista satula istuisi aika korkealla suh- tommi’s billetillä Raizan mieleiteessa tankkiin, mutta nyt tipute- seksi muokatut. Joskin keskiöt tussa rungossa se jatkui suoraan tehtiin uusiksi Raizan hommattua tankkilinjasta. Kerran penkki sopivaa messinkilevyä toimittaoli kuitenkin pois paikaltaan ja maan vanteen virkaa “one off” Raiza istahti rungon päälle, jolloin tyyliin. lamppu syttyi jälleen. Matalampi ajoasento oli kutsuva ja penkki Nostalgista knuckle luukkia leivottiin tuolloin suoraan rungon saatiin myös koristeena venttiilipäälle. koppien päälle asetelluista vanhemmista osista, jotka pyörän Evillusionin “maalaus” toimii erin- pikaisempaa vilkaisijaa saattavat omaisesti ja Raiza kertookin, ettei hieman hämätä. ole vastaavaan vielä törmännyt missään. Paljaan pellin päälle on laitettu osin keltainen pulverilakka ja osin house of colorin candy

250 leveä perä ja näin matala pyörä eivät yleensä kävele käsikädessä, sillä ensiövetoa joutuisi normaalisti siirtämään ulommas vasemmalle vedolle tehtäessä tilaa renkaan levitessä. Raiza hoksasi kuitenkin käyttää oikealta vetävää laatikkoa, jotta ensiöveto säilyttäisi alkuperäisen paikkansa. Näin myös kallistusvaraa jäisi riittävästi oikeaan ajamiseen. Pyörä on kuitenkin sitä itseään eli ajamista varten tehty.

Konetta ei ole lähdetty nokkaa lukuunottamatta muuttelemaan tai virittelemään, sillä se on haluttu pitää pommin varmana matkakumppanina. Paikalliselta kirpputorilta löytyi todella upea äänimerkki, josta voi olla jo hieman kateellinenkin. Se koristaa myös upeasti sitä “ei paraatipuolta”.

jo pitkään. Mikäli pyöriä haluaa käydä ihastelemassa, rakennuttamassa tai haluat osille patinointia, niin Raizan löytää Turun suunnalta Bike Fellows liikkeestä tiskin takaa. Herralla harrastus ja työ kulkevat käsi kädessä sulassa sovussa.

Raiza kertoo, että hänestä on pikkuhiljaa rakentunut patinoimisen “mestari” ja erilaisten pintojen käsittelyä on tullut harrastettua

wildblood.fi

2011 talvella bobber mallin Evillusionista alettiin vääntämään dropseattia, kun sattui sellainen runko makaamaan tallilla. Raiza oli ostanut rungon jo 2008 mutta ei aiemmin tiennyt tarkkaan mitä siitä halusi. Joka talvi Evillusion kokee jatkojalostusta. Wild Blood jääkin mielenkiinnolla odottamaan, millainen pyörä Evillusionista ensivuodeksi kuoriutuu.

wildblood.fi

EVILLUSION

1993 FLSTF Fat Boy

Evolution 1340 Drop Seat runko rake 40 astetta t-palat 7 astetta Oikealta vet채v채 vaihdelaatikko 250 per채 Maalaukset omaa k채sialaa

Raiza ja uskollinen ratsunsa Evillusion

wildblood.fi

” LuckyAki @ Stockholm INKBASH

Koska tapahtuma oli missattu tähän saakka, niin täytyihän siellä lähteä käymään todistamassa pohjoismaista tatuointitapahtuman jättiläistä. Suomesta on tapahtumaan mennessä vielä se etu, että laivat ovat huokeita ja normaali kotimainen reissaaja viihtyy erittäin hyvin nuo pienet merellä tehtävät välimatkat. Ink Bashin toteutus tapahtuu erittäin historiallisessa München-bryggeriet rakennuksessa södermalmilla ja toimii erittäin mukavana miljöönä. Toimintaa on kolmessa kerroksessa ja artisteja löytyy joka tyylisuuntaa edustamaan. Japanilaista teboria, uusiseelantilaista “taltalla” tehtävää maori tyyliä ja tottakai perinteistä koneella tuotettua tatuoimista oli tarjolla. Ilmeisen innokkaana ihmiset myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ottivat paljon tatuointeja paikalle saapuneilta huippuartisteilta.

”

Lehtijuttua minun piti mennä sinne tekemään, mutta niinhän siinä kävi, että löysin itseni peruutuspaikalta tekemästä myöskin muutamia tatuointeja niitä janoaville ihmisille ja sain näin kokemuksen tapahtumasta myös tiskin toiselta puolen.

18.th STOCKHOLM INTERNATIONAL INKBASH

Elokuun lopussa järjestetty sarjassaan kahdeksannettoista Tukholman Ink Bash tatuointimessut keräävät paikalle toista sataa tatuointiartistia ympäri maailman. Tunnetuimpina niminä mainittakoon esimerkiksi Nikko Hurtado, Carlos Torres ja legendaarinen Jack Rudy.

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Stockholm InkBash

”

Tarjolla oli informatiivista antia seminaarien muodossa, joissa pääsi esittämään myös mieltä askarruttavia kysymyksiä alan kokeneilta konkareilta. Viihdykettä myös tarjoiltiin fakiirien ja “freakshow” miesten toimesta, sekä naiskauneutta burleskin muodossa. Tatuointitarvikkeita oli edustamassa useampia alan yrittäjiä ja vaatetustakin oli erittäin kattavasti saatavilla. Suosittelen ehdottomasti tapahtumaa kaikille tatuointikulttuuria kannattaville henkilöille, sillä tämä kattava paketti on tarjolla lähes kivenheiton päässä. Lisää kuvia tapahtumasta löytyy tapahtuman kotisivuilta

http://www.stockholminkbash.com/

wildblood.fi

Wild Blood etsii avustajia! Vuosi Wild Bloodin tekemistä on tullut taas täyteen ja neljä numeroa on saatettu paperille. Harrastuksena Wild Bloodin tekeminen on ollut antoisaa, joskin ottanut oman siivunsa vapaa-ajasta. Lehden tekemiseen osallistunut pieni ryhmä ansaitsee ison kiitoksen ja hatunnoston. Olemme tehneet harrastajavoimin tämän hetken näyttävimmän ja kattavimman kotimainsen Tatuointi- ja Moottoripyöräaiheisen julkaisun. Neljä kertaa vuodessa, aina deadlinen alla, huomaa kuinka paljon työtä tämän pyörittämisessä onkaan. Ei riitä, että löytää, kuvaa ja kirjoittaa mielenkiintoiset jutut. Sen lisäksi lehden pitää löytää perille jäsenistön postilaatikkoon ja muuttuviin osoitteisiin. Jos sinulla on palava halu ja Wild Blood lehteen vaadittava taito valokuvaamiseen tai juttujen kirjoittamiseen, niin ota ihmeessä yhteyttä! Myös pelkät juttuvinkit ovat tervetulleita. Ideat, esittelyt ja työnäytteet voi lähettää osoitteeseen:

info@wildblood.fi

Villiveriset Ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään Haukiputaan Samanttassa 20.11.2014 klo 12:00 wildblood.fi

Motoristit

ovat tunnetusti solidaarista sakkia. Kun tien poskessa on päätään raapiva motoristi rautahevosensa vierellä, niin harva moottoripyöräilijä ajaa ohi, vaan siihen pysähdytään ja kysytään tarvitaanko apua.

Save MC on mobiilisovellus älypuhelimeen. Sovelluksen ladanneet voivat apua tarviessaan lähettää avunpyynnön niille lähistöllä oleville motoristeille, joilla on sama sovellus ladattuna.

Itse sovellus on ilmainen, ja sen Save MC -mobiilisovelluksen kehi- käyttö on muuten ilmaista, mutta peritään tystiimi otti yhteyttä Wild Bloodin avunpyyntöviestistä toimitukseen ja kertoi mitä heillä pieni maksu, jotta avunpyyntöjä on kehitteillä. Tämä on juuri ei tulvisi järjestelmään liikaa. sellaista tietoa, josta haluamme Tämän sovelluksen avulla voit kertoa eteenpäin. saada apua myös niiltä motoristeilta, jotka eivät aja ohi. Vaikkapa saunaa parin kilometrin päässä lämmittävä motoristi voi jeesata ja tuoda muutaman litran bensaa, että matkasi pääsee jatkumaan. Sivustolla pelasta.net voit lukea lisää sovelluksesta ja halutessasi osallistua tuotteen kehittämiseen ja rahoittamiseen. Iso peukalo Wild Blood Magazinelta!

Teksti: Aki Häkkinen Kuvat: Joonas Mäkivirta photography

Tällä kertaa Wild Blood päätti ottaa ja tutustua Cronos MC:n meininkeihin. Kyseinen klubi on vaikuttanut Suomen skenessä jo usean vuoden ajan ja ilmeisen hyvä meininki on tarttunut muihinkin, sillä samaa nimeä kantavia osastoja löytyy jo useammalta paikkakunnalta.

Länsirannikolta eli tarkemmin Raumalta lähtöisin oleva kerho on perustettu vuonna 2007. Sittemmin se on kotiutunut myös Kokemäelle, Kouvolaan, Helsinkiin ja piakkoin on salamyhkäisesti tulossa ilmeisesti myös lisää perheenlisäystä jonnekin päin Suomea.

wildblood.fi

Titaani Kronos Uljaalla maskuliinisella logolla ja hieman eksoottisemmalla kerhon nimellä on varmasti myös jokin tarina takanaan? “Titaani Kronos oli kreikkalaisessa mytologiassa titaaneista vahvin. Kukistettuaan isänsä Uranoksen, leikkaamalla irti tämän peniksen, Kronos nousi valtiaaksi. Kreikkalaisen mytologian ja todellisuuden suhteen selvittäminen on jokseenkin mahdottoman työlästä, koska niissä tosi ja taru kietoutuvat usein yhteen”.

Ajokalustoa Cronokselta löytyy Ihan laidasta laitaan, kuten mm. softail chopperia, 300 perällä olevaa shovelia, mexico low rider tyylin heritagea, dynaa, fxr:iä, buellia ja yhä enemmän yleistyvää baggeria. Kaikki tietenkin oman maun mukaan tuunattuna. Eniten ajavat ajaa dyna sportilla, fxr:llä ja baggereilla. Muut ajaa ”epämukavemmilla” laitteilla niin paljon ku perseet kestää. Kimppa-ajoja järkätään kerhon puolesta pari kertaa vuodessa ns. Cronos run meiningillä. Tuolloin ajellaan porukalla kotimaassa

tai ulkomailla. Lisäksi kerhon yleensä bongaa Super Rallyistä, Run To 60’s ajoista Kemissä ja Saimaan picnicistä esimerkkeinä eli pyörillä liikutaan ajokauden aikana runsaasti. Keskimäärin Cronoksen miehistö ajaa 8000-18000km vuodessa ja kalusto on vaihtuvaa, koska kilometrejäkin tulee. Baggerit ovat olleet nykyisin suosiossa kerhon sisällä juuri siitä syystä, että niillä on hyvä taittaa pitkää matkaa. Toki osalta porukasta löytyy myös fiilistelyyn toinenkin kevyempi rakenteinen ajopeli.

Cronos MC:n filosofia? “Jokaisella miehellä pitää kuulemma olla yhdistys tai kerho, jonne voi vetäytyä hyvällä verukkeella harrastamaan poikien kanssa. Ei tämä sinällään siinä poikkea muista lions-klubeista tai oddfellowseista. Moottoripyöräily ja amerikkalaiset prätkät ovat perusharrastus, mikä ryhmää yhdistää. Kuten kaikilla esimerkiksi yhdistysrekisteriin merkityillä yhdistyksillä tulee olla säännöt, niin toki meilläkin sellai-

set on. Säännöt helpottavat arkea ja asioiden sujuvaa hoitamista. Perusmissioon kuuluu prätkät ja niillä ajaminen, ystävyys ja veljeys sekä keskinäinen lojaliteetti. Bileet ovat kiva lisä silloin tällöin järjestettynä. Prätkien rakentelu ja kustomointi ovat tosi tärkeässä roolissa kerhossamme. Iso osa huolloista tehdään kerholla ja osa porukasta tekee isojakin rakenteluprojekteja kerhomme teknisissä tiloissa.”.

Cronoksen posse osallistuu aktiivisesti myös valtakunnallisiin biker meetingeihin ja on ollut mukana myös bikers for veterans toiminnassa myymässä tuotteita veteraanien hyväksi. Messuja on myös kierrelty omien osastojen kera.

wildblood.fi

Cronoksen mielipide median myllytyksestä moottoripyöräkerhoja kohtaan, jota tässä viime vuosina on ollut esillä?

Parasta moottoripyöräilyssä? “Vapauden tunne ajettaessa, sekä veljeys, joka on syvällä kaikissa meissä cronoslaisissa”.

“Se, miten virkavalta vääristelee asioita me- Cronoksen terveiset muille motoristeille: diassa ja paisuttelee niitä, on uskomattoman ala-arvoista toimintaa heidän puoleltaan. Jul”Nauttikaa hetkestä tässä ja kaistujen asioiden oikaiseminen tai oman näkemyksen tuominen esimerkiksi lehdistölle syö- nyt eli ajakaa sydämenne pohtettyjen syytösten kohdalta on mahdotonta, jasta aikaa, paikkaa ja säätä koska lehdistökään ei anna siihen mahdollisuutta. Yleensä vedotaan vain siihen, että tämä katsomatta!” on virkavallalta tullut näkemys, eikä vaivauduta kunnollisen journalismin edellyttämään taustojen tutkimiseen ja reaalisten faktojen esittämiseen”.

wildblood.fi

Teksti: Vesa Rönty, Aki Häkkinen Kuvat: Vesa Rönty, Scotty Grow

Pinnalle ja pinnan alle

Wild Bloodia kiinnosti kuitenkin bändiä enemmän Chrisin elämänWacken open air -festivaaleilla tapa. Mitä tapahtuu kun basso Wild Bloodin onnistui järjestää nostetaan telineeseen ja keikkaeksklusiivinen haastattelu Five bussin ovi sulkeutuu hetkeksi? Finger Death Punchin basistin Chris Kaelin kanssa. Chris on Pelko selätettynä fanaattinen motoristi ja pitää myös tatuoinneista, joten parem- Viisivuotiaana Chris joutui sairaapaa haastateltavaa tähän lehteen laan ja viereen sattui mies, joka ei olisi voinut toivoa. oli pelastunut moottoripyöräonnettomuudesta. Elettiin 70”Asettuminen bändiin lukua ja mies oli paketissa päästä varpaisiin, hädintuskin elossa. kävi luontevasti, sillä Kuvat loukkaantuneesta motopanostus musiikkiin oli ristista jäivät mieleen ja moottoripyörällä ajaminen ei tuntunut näytellyt Chrisin elä- Chrisin nuoruudessa houkuttelemässä aina suurinta valta ajatukselta.

roolia.”

ajatukset muuttumaan ja vaakakupin kallistumaan Harley Davidsonin suuntaan. Kun Chris moottoripyörän sitten ostaa, niin siihen ei todellakaan tule mitään 5FDP-aiheista maalausta tai tarrasettiä. Tien päällä ollessaan hän haluaa nauttia vapaudesta ja ottaa välimatkaa työhönsä ja kiertämiseen.

”Hän on pitänyt Harley Davidson Road Glideä vähän vanhusten pyöränä.”

Kuusi vuotta sitten hän kuitenkin osallistui Las Vegasissa moottoripyöräkouluun ja ajamisen vapaus vei mennessään. Hän ymmärtää riskit, mutta pelko on selätetty. Moottoripyörän selkään hän kiipeää aina kun on aikaa: kiertueiden välissä, lomalla ja joskus kiertueillakin.

Chris liittyi bändiin 3 vuotta sitten hypäten niin sanotusti liikkuvaan junaan. Asettuminen bändiin kävi kuitenkin luontevasti, sillä panostus musiikkiin oli näytellyt Chrisin elämässä aina suurinta roolia. Menestyksen tasoa Chris ei kyennyt ennustamaan liittyessään bändiin, mutta on äärim- Chrisillä on edessä uuden mäisen kiitollinen tämän hetken moottoripyörän ostaminen, tilanteestaan. sillä hän romutti totaalisesti edellisen Honda VTX1300C:n Wackenissa 5FDP soitti nyt Mayhem-kiertueen jälkeen. Tällä ensimmäistä kertaa ja Chris hetkellä hän on kahden vaiheilennusti villiä showta. ”Eurooppa- la: joko Victory tai tämän hetken laiset fanit ovat intohimoisempia, suosikki Harley Davidson Road sillä kierrämme täällä harvemmin. Glide. Hän on pitänyt Road Glideä Kohta astun 75 000 metallipään vähän vanhusten pyöränä, mutta eteen, ei voi valittaa.” koeajo kaverinsa prätkällä sai wildblood.fi

Tatuoinnit ovat aina kiehtoneet Chrisiä ja tavoitteena onkin tikata nahka täyteen kuvia, kunhan keikkailu rauhoittuisi sen verran, että jäisi aikaa istua tatuoitavana. Suurin osa hänen tatuoinneistaan on newyorkilaisen Tim Currenin tekemiä. Chrisin tatuoinnit ovat aiheiltaan uskonnollisia, maustettuna kuitenkin pahuudella.

Pinnan alla on hiljaista Kiertäminen 5FDP:n kanssa on todella kiireistä ja omaa aikaa ei juuri ole. Kun kiireet helpottavat ja keikkojen välissä on taukoa, niin Chris suuntaa pinnan alle. Sukeltaminen on tällä hetkellä hänen intohimoistaan suurin.

”Sukeltaminen on nro.1 ”Kun kauempaa katsoo ja musiikki nro.2, näin niin voi kuvitella minun se on kääntynyt.” olevan uskova mies, mutta kun tarkem- Sukellusta voi harrastaa kaikkialla missä on vettä, mutta Chrisin lempimin katsoo... ei ehkä paikat löytyvät lämpimistä maista kaukoidästä. Vietnam, Bali, Honduras sittenkään.” ja Belize muutamia mainitakseen.

Tällä hetkellä tatuointeja löytyy käsistä ja jaloista. Toisessa jalassa on Mifits -bändin logo ja toisessa Gene Simmonsin ja Kiss -yhtyeen inspiroimat kasvot. Kädet ovat täynnä kyynärvarresta ranteeseen, ja tatuoimaton iho huutaa lisää mustetta. Tim Currenin tuoli odottaa sitä, kun Chrishillä on aikaa tikkaamiseen ja kuvan paranemiseen.

Pinnan alainen hiljaisuus on täydellistä vastapainoa metallibändin kiertämiselle. ”Kaikki on hiljaista, rauhallista ja kaunista.” Sukellus on vienyt Chrisin mennessään ja uutena harrastuksena mukaan on tullut vedenalainen

valokuvaaminen. Jonain päivänä tulevaisuudessa hänen unelmanaan voisi olla elättää itsensä valokuvaamalla vedenalaista maailmaa.

Turistina maailmassa Valokuvaaminen on muutenkin vahvasti läsnä Chrisin elämässä. ”Bändin kanssa tulee kierrettyä maailmaa, niin otan kaiken siitä irti ja kuvaan mielenkiintoisia paikkoja.” Vanhat ja historialliset rakennukset kiehtovat häntä, sillä kotona Las Vegasissa kaikki on uutta ja rakennuksilla ei ole niin syvää perspektiiviä ajassa. Valokuvat jäävät arkistoon, ja parhaimmat kuvat Chirs jakaa Instagrammissa. Hän paljastaa olevansa pahasti koukussa sosiaaliseen mediaan. Instagram ja Twitter pitää päästä päivittämään säännöllisesti. >>

wildblood.fi

SEURAA CHRIS KAELIA SOSIAALISESSA MEDIASSA Twitter: @5FDPChrisKael Instagram: @5fdpchriskael Facebook: https://www.facebook.com/officialchriskael

>> Chirs kertoo olevansa avoin ja aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jakaa sinne mahdollisimman paljon omaa elämäänsä. Hän nostaakin yhdeksi 5FDP:n menestyksen syyksi aitouden ja rehellisyyden. He ovat vahvasti mukana faniensa elemässä ja todella arvostavat sitä tilannetta missä ovat faniensa ansiosta. Monsterin järjestämässä Meet&Greet -tilaisuudessa tämän pystyi kyllä todistamaan: väsysmystä fanien kättelemisessä ja yhteisvalokuvissa ei ollut huomattavissa. Fanien kanssa oltiin niin kauan kuin aikaa oli varattu.

wildblood.fi

Elämä rokkitähtenä Kun kysymme Chrisiltä kuinka rankkaa työ ison metallibändin basistina on, niin hän vastaa ytimekkäästi, että ”ei voi valittaa”. Lomia ei juuri ole, koko ajan on kiire ja aikaero rasittaa kroppaa, mutta kun pääsee soittamaan 75 000 musiikista fanaattisesti nauttivan katsojan eteen, niin ei kyllä voi valittaa. Chris on myös tehnyt normaalia työtä elämänsä aikana ja niistä hän voi sanoa, että työnteko on rankkaa. Maailman kiertäminen, kokemusten kuvaaminen ja jakaminen tuntuvat nyt hienolta. Elämä on juuri sitä mihin koko nuoruus on tähdätty. ”Vaikka tämä on hullua, niin juuri tätä tilannetta varten olen koko elämäni panostanut musiikkiin. Tämän faktan vuoksi sopeutuminen rock-tähdeksi on käynyt luonnollisesti.” Wild Bloodin lukijoille Chris paljastaa, että 5FDP:llä on suunnitelmissa keikkailla myös Suomessa. Päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tulossa ollaan. Eli keikalla nähdään!

”Lomia ei juuri ole, koko ajan on kiire ja aikaero rasittaa kroppaa, mutta kun pääsee soittamaan 75 000 musiikista fanaattisesti nauttivan katsojan eteen, niin ei kyllä voi valittaa.”

wildblood.fi

Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen, friikkishowesiintyjä. Pin-Up Tattoo Korkeavuorenkatu 29 www.scar.fi lassi@scar.fi

Kehonmuokkaus: Kielenhalkaisu

Implanttien lisäksi ehkä suosituin kirurgisia toimia vaativa modifikaatio on kielenhalkaisu. Kieli muodostuu kahdesta vierekkäisestä lihaksesta ja niiden välissä sijaitsevasta lihaskalvosta. Tuo kalvo muodostaa myös kielen alajänteen. Kun kieli halkaistaan, erotetaan nuo lihakset toisistaan lihaskalvoa myöten.

Halkaisua helpottaaa mikäli asiakkaalla on jo olemassa oleva venytetty kielilävistys jota voidaan käyttää ”ankkuri” pisteenä halkaisussa. Jotkut tekevät kielen sivuihin tikit ja toiset jättävät tikkaamatta, tämä on makukysymys koska molemmilla tavoilla paraneminen on mahdollista.

Kielenhalkaisun historia on melko epäselvä mutta todennäköisesti kyseessä on melko uusi modifikaatio. Moderni tekniika kielenhalkaisussa on kehittynyt melko lyhyen aikavälin sisällä. Alussa kielenhalkaisuja tehtiin lähinnä sitomistekniikalla sekä diatermialaitteistolla. Sitomisessa jo olemassa olevaan kielilävistykseen laitettiin esimerkiksi siiman pala joka sidottiin lenkiksi. Lenkkiä kiristämällä pikkuhiljaa pakotettiin kielen kudos halkeamaan. Tämä tekniikka on hyvin epähygieeninen ja epätarkka sekä lisäksi aikaa vievä ja kivulias. Toinen vaihtoehto oli diatermialaite joka käytännössä poltti koko kudoksen, tästä muodostui paljon arpikudosta joka esti kielen puolikkaiden vapaata liikkumista.

Kieli kasvaa helposti takaisin kiinni joten modifikaation ottaja joutuu säännöllisesti levittämään kielen osioita irti toisistaan paranemisen aikana. Paraneminen on melkein yhtä nopeaa kuin perus kielilävistyksellä, parhaimmillaan 2-3 viikkoa. Kielenhalkaisu on lopulta melko kevyt operaatio mutta sen ”peruuttaminen” on hyvin hankalaa, sillä jos kielen haluaa taas yhteneväiseksi joudutaan haavapinnat avaamaan ja ompelemaan koko kieli uudelleen kasaan. Tämä vauriottaa usein makunystyröitä ja aiheuttaa arpeutumista joka vähentää kielen liikkuvuutta. Mielestäni kielenhalkaisu on yksi mielenkiintoisimmista modifikaatioista koska se on hyvin suuresti anatomiaa muuttava mutta kuitenkin ei tuhoava. Nopea paraneminen on myös etu.

Nykyaikainen tekniikka on vain suora skalpellilla halkaisu. Kun tekijä osaa hommansa ja anatomia on hallussa aiheutetaan minimaalinen vaurio lihaksille ja halkaisu tapahtuu pitikin kielen lihaskalvoja. Operaatio on käytännössä hyvin kivuton koska kielen keskellä ei ole ihmeemmin tuntoa toisin kuin kielen lihasten kohdalla, jotka ovatkin melko herkät.

wildblood.fi

Teksti: Taru Tuulia Kuvitus: Maija Rasmus

ERÄÄN ORJUUTETUN TARINA

(WARNING: SISÄLTÄÄ RUNSAASTI STEREOTYPIOITA) Nousipa mieleeni tänään eräs kohtalo takavuosilta, kun näin Päivän Byrokraatti -sivulla ja Hesarissa jutun Trafin pöyristyttävästä sekoilusta. Kuka kaipaa linkkejä voi itse etsiä tällä kertaa. Juttu on niin vastenmielistä, etten viitsi toistaa sitä. Tuumin ensin sitä millainen tunnelma tuollaisella työpaikalla voi olla. Että onkohan siellä hauskaa, jos kerran liksaa tulee keskimäärin 5000 eur/kk, niin heijastuuko se yhtään arjessa? Ollaanko siellä kännissä päivät pitkät, jos

saadaan 100 miljoonaa upotettua tietojärjestelmiin, jotka eivät toimi? Tai jos liian ajoneuvoveron maksamisen johdosta voi joutua kerran ajokieltoon, niin johtuuko se siitä, että byrokraateilla menee itsellään liian hyvin vai olisiko sittenkin todennäköisempää, että on niin kertakaikkiaan ankea ja eristäytynyt meno harmaassa toimiston nurkassa, että on tullut kuurosokeaksi ajan hengelle, joka huutaa muutosta ja jäykkien rakenteiden purkamista? Sitten muistin mielenkiintoisen hahmon 90-luvulta. Tuiki tavallisen näköinen keski-ikäinen perus pertti marssi sisään tatuointiliikkeen ovesta ja halusi ottaa jonkun kuvan hauikseen. Tuumasta toimeen ja ensimmäinen sessio taisi heti olla useamman tunnin mittainen. Seuraavalla viikolla kaveri tuli uudestaan ja hommaa jatkettiin. Ja sitä seuraavalla. Eipä aikaakaan, kun molemmat kädet oli tatuoitu olkapäistä ranteisiin ja sitten oli nännilävistysten vuoro. Tässä vaiheessa alettiin olla jo muka hyviäkin tuttuja ja niinpä muutamassa viikossa pertti, josta oli hyvää vauhtia kuoriutumassa rauski, alkoi avautua. Tarina oli mennyt niin, että pertti oli ollut erään suuren suomalaisen pankin luo-

tonvalvonnassa töissä lähes 20 vuotta. Sitten tuli lama ja pertin duunia oli periä yksityisiltä ihmisiltä velkojaan takaisin ja sovitella maksuaikatauluja uusiksi. Useamman vuoden pertti kuunteli vittuilua ja sai luurin korvaansa päivittäin lukemattomia kertoja. Tuli päivä, kun se oli riitti kiitti ja pertti otti loparit. Okei. Täysin ymmärrettävää. Koin empatiaa ja kannustin siinä vaiheessa kovasti eteenpäin elämässä ja muistan sanoneeni jotain, että joo, koskaan ei ole liian myöhäistä ja muita itsestäänselvyyksiä. Nyt kun valinta on tehty, on säästöjä ja olet vapaa mies, niin ei muuta kuin tekemään sitä, mitä todella haluat ja uutta uraa vaikka! Kyllähän viisikymppinenkin voi ihan hyvin vielä aloittaa alusta, voihan? Juttu sai kuitenkin yllättävän käänteen; eipä aikaakaan, kun pertti, josta muodostui vakioasiakas jätti taakseen työpaikan lisäksi myös vaimonsa ja kolme lastaan. Siinä rytäkässä meni sitten myös omakotitalo lihoiksi ja taidettiin tehdä kaupat jostain antiikkinojatuolista, lipastosta ja parista lampustakin viidellä kympillä. Kaikki nämä vaihtuivat tatuointeihin, Harley Davidsoniin ja parikymppiseen strippariin.

Puvun takki oli historiaa ja pertillä farkkuliivi ja nahkabyysat sekä koko yläkroppa täynnä leimaa. Tämä täydellinen transformaatio saavutettiin n. kahdessa kuukaudessa. Ikäväkseni en tiedä mitä pertille sitten tapahtui, kun tatuoinnit tulivat valmiiksi. Mieleen on jäänyt pysyvästi se, miten ilo toisen puolesta vaihtui sääliksi. Jotenkin se nyt ei vaan enää ollut coolia, että perhekin piti feidata samassa konkurssissa ja ottaa 30 vuotta nuorempi suttura tilalle. Epäilemättä pertillä oli itsellään jonkin aikaa sikamaisen hauskaa. Vierestä näytti kuitenkin, että ei ollut. Oikeasti. Hermoromahdus voisi olla aika akkurat diagnoosi - sitä veikkaan. On ihan eri asia syntyä alfa urokseksi ja kasvaa rokki poljennossa ja bensan hajussa, kuin tehdä äkisti täyskäännös. Parhaimmillaan tällaisesta pojasta kasvaa mies, joka ei lupaa naiselle mitään, mutta käyttäytyy, kuin vala olisi vannottu. Kohtelee siis naista hyvin, suojelevasti ja tasa-arvoisesti, mutta on myös rehellinen seksuaalisuudessaan ja myöntää naisten olevan heikkoutensa. Ja miksi

ei lupaa? Koska sisimmässään tietää, että ei pysty sitä lupausta kuitenkaan pitämään. Tilanteen tullen, sanotaan vaikka vuosien jälkeen, kaukana merillä, liha on heikko ja se pitäisi tämän tyyppisten miesten naistenkin usein paremmin tiedostaa.

saa kuulla puhetta, jonka näkee, kuulee ja tuntee todeksi. Avomielisimmät saattavat jopa hyväksyä mukaan kolmansia osapuolia, mikä asioiden muuten ollessa mallillaan saattaa olla huomattavasti järkevämpi veto kuin riitainen ero etenkin lapsiperheessä.

Monta eroa olisi vältetty, jos seksistä olisi uskallettu puhua enemmän sen sijaan, että olisi vaan hukuttu toisen iholle. Kun mies alkaa turtua tai pettyy naiseen jollakin tavalla tai tuntee mustasukkaisuutta olisi todellisen valloittajan teko pukea sanoiksi se MILTÄ TUNTUU. Että mitä minä nyt haluaisin? Tässä epäonnistuu arvioni mukaan n. 90 %. Tyypillinen reaktio on ahdistua ja tietenkin se hyökkäys - paras puolustus, jonka jälkeisen naisen shokkireaktion jälkeen onkin varsin kätevää perustella itselleen, että itseasiassa se oli jäbät ihan kaamea akka, aina puhuikin ärsyttävästi, eikä ikinä antanut mun olla mä tai tehdä mitä mä haluun hei. Se loput kymmenen prosenttia, joka ottaa riskin voikin sitten saada mahtavan palkinnon; nainen alkaa kummasti innovoimaan makuuhuoneeseen uusia tuulia, kun

Kevyeksi lopuksi sellainen toteamus, että vuosikymmenien uskollisuutta ja tyytyväisyyttä kahden ihmisen välillä seksuaalisesti esiintynee Taru Tuulian kenttätutkimuksen mukaan:

Tällä kertaa vastavirran kirjoittaja on Taru Tuulia. Hän on monien underground piirien epävirallinen agentti ja viihdyttäjä. Hän on tarinankertoja ja tapahtumatuottaja, toimittaja ja konsultti. v. 1994 Taru Tuulia alkoi opiskella lävistysten tekoa englantilaisen Rob Angelin kanssa. Samalla hän kiinnostui hypnoosista ja järjesti Kinky Clubin tapahtumia puheenjohtajan ominaisuudessa. Myöhemmin hän työskenteli mm. Duck’s Tattoossa ja House of Pain Tattoossa sekä piti omaa toiminimeä Dekadenzin tiloissa Helsingin

A) tietoisella, yhteisellä tantrisella tiellä B) siveysvyöllä (miehellä!)

Forumissa. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa ja asunut mm. Istanbulissa ja Ateenassa ja rakastaa nomadi kulttuuria. Tärkeimpänä arvonaan hän pitää ihmisen itsemääräämisoikeutta oman kehonsa suhteen ja haaveilee kaiket päivät keski-ikäisten naisten (ja vähän miestenkin) vallankumouksesta. Taru Tuulian blogi löytyy osoitteesta: http://tarutodeksi.blogspot.com

GLOBAL

Toimitustamme on lähestytty useista suunnista ympäri maailmaa tatuoitujen neitosten toimesta, ja meistä olisi väärin pitää näitä villiverikköjä pelkästään itsellämme. Global Wild Girl on uusi osio lehdessämme, joka esittelee aina uuden tatuoidun neidon jostain päin maailmaa. Mikäli haluat mukaan niin ei muuta kuin emailia osoitteeseen info@wildblood.fi

Roxy On englantilainen alternativemalli, burleskiesiintyjä ja tulitaiteilija. Hän on ollut alalla 5 vuotta, eikä kadu hetkeäkään uravalintaansa. Tärkeintä hänelle työssään on itsenäisyys ja se että saa olla oma itsensä. 86

”Olen aina haaveillut mallin urasta ja tästä skenestä. Nyt saan olla oma itseni ja ottaa tatuointeja, eikä kukaan minua siitä tuomitse.” >>

Teksti: Vesa Rรถnty Kuvat: David Clic wildblood.fi

Global Wild

>> Roxylla on tatuointeja vasemmassa kädessä, kyljessä ja vasemmassa reidessä. Hän haluaa vielä paljon lisää tatuointeja, mutta halua pitää kiinni periaatteestaan: toinen puoli kehosta jää tatuoinneista kokonaan vapaaksi. Kaikilla Roxyn tatuoinneilla on merkitys ja tarina 88

takanaan. Vasenta käsivartta koristaa pieni merenneito. Hän on aina ihaillut pientä merenneitoa ja jopa nimesi ensimmäisen lapsensa Arieliksi. Jalassaan hänellä on pääskynen, joka pitää sydämen muotoista lukkoa. Hänen puolisollaan on puolestaan tatuoituna avainta pitävä pääskynen.

d Girl

Tulen kanssa esiintymisen Roxy aloitti noin vuosi Tulitaiteen harjoittelu tapahtuu Roxyn takapihalla, sitten. Hän perusti kaverinsa Terrin kanssa Chaos puutarhassa. Naapureilta touhu ei jää huomaamatDolls show ryhmän jolla he kiertävät tatuointifes- ta. tivaaleilla ja eri tapahtumassa esiintymässä. Roxyn tuli repertuaariin kuuluu kehon polttaminen, tulen ”I light up the night” syöksentä, Poi taide ja Tuli hyrrät.

wildblood.fi

kiitt채채 tukijoitaan!

Our culture runs deeper than blood!

Wild Blood lehti paperisena kotiisi?

Liittym채ll채 villiveriset ry:n j채seneksi tuet vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi.

http://wildblood.fi/liity-jaseneksi