Aalef 2/2016 by Aalef

AALEF

TEEMA

02/16 SISÄLLYSLUETTELO

20 Wappu 2016

22 Wappu Yllätti Kulttuurivastaavan

KERHOT, KILLAT JA TAPAHTUMAT

05 Lateksii

14 KRK:n Kotimaan RankKa vm2016

16 Isänmaan puolustajat 34 Energiateekkaripäivät Part IV

INTERNATIONAL SECTION

28 Don’t hate the player - hate the game?

36 The Neighbor

VAKIOPALSTAT 04 Pääkirjoitus 07 Puheenjohtajan Kolumni Missä – meidän – kurjet – on? 32 TEK - Tykin Suusta

PÄIVÄN PUHEENAIHEET

06 Kuuden vuoden kasvukivut

08 Meidän oma Juhis

30 Nauryz- uuden vuoden alku

33 Business and communication

AALEF Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan opiskelijoiden lehti JULKAISIJA Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta LTKY YHTEYSTIEDOT Norsunluutorni Laserkatu 10 53850 Lappeenranta PÄÄTOIMITTAJA Miina Hurskainen aalef@ltky.fi +358 44 2938820

TYÖELÄMÄ JA OPISKELU

SEURAA MEITÄ aalef.ltky.fi issuu.com/aaleflehti fb.me/aalefmagazine instagram @aalefmagazine

MAINOKSESI LEHTEEN? Markkinointisihteeri Teemu Sikanen Lukas Kilpua +358 44 293 8823 markkinointisihteeri@ltky.fi

26 LUT:n projektikurssilla tehdään liikeideoista totta 38 Kohti digimpää huomista

KUVITUS Aleksi Ikonen Miika Tiainen Reima Kokko Heikki Pohjolainen Miina Hurskainen Ekaterina Antipina Tomi Niemi Antti Sirainen Romi Tolonen Teemu Sikanen Topi Niemi Hanna Tynys Topias Suikula Mikko Paasonen TOIMITUSKUNTA Miina Hurskainen Ville-Matti Rissanen Emma Lonka Eetu Rantanen Marjukka Muukkonen Mia Lehto Aisulu Harjula Ekaterina Antipina Teemu SIkanen Arttu Hämäläinen Hanna Tynys Jan Saariniemi Jeremias Mäkinen KANNEN KUVA Kuvaaja - Aleksi Ikonen Malli - Annika Laitiainen

PAINOS 1000 kpl Ilmestyy neljä kertaa vuodessa PAINOPAIKKA Lprint, Lappeenranta

Opiskelijakortilla Applen tietokoneet ja tarvikkeet -10% Apple Watch ja Apple TV -5%

Valtakatu 41, Lappeenranta | 020 792 9210 | Ma-Pe: 10 - 18 | La: 10 - 16 www.itronic..

PÄÄKIRJOITUS ”Vappu on erityisesti teekkarien eli tekniikan alan yliopisto-opiskelijoiden vuoden suurin juhlapäivä”, kertoo Wikipedia. Teekkarit tunnetaan vapun ystävinä ja heidät on tituleerattu jopa ”vapun ammattilaisiksi”. Seuraavien viikkojen aikana kampuksemme hiljentyy (riehaantuu) jälleen tämän pyhän juhlan viettoon. Me lappeenrantalaiset kannamme ylpeydellä Suomen pisimmän wapun titteliä, eikä suotta. Tänä vuonna wappua vietetään kahdenkymmenen päivän ja yön ajan. Fuksipalleroisistamme tulee vihdoin oikeita kyltereitä ja teekkareita, Kurkipatsas saa jälleen lakkinsa (vai saako sittenkään?) ja pääsemme wipeltämään yhdessä ympäri armasta opiskelukaupunkiamme. La-la-lappeenrantalaisina kyltereinä olemme päässeet nauttimaan vuosien ajan teekkariwapusta yhtä lailla. Siitä on tullut osa arkeamme niin, ettemme edes aina tajua wapun periytyvän siltä paremmalta puoliskoltamme Skinnarilassa. Olemme onnekkaassa asemassa, sillä saamme viettää wappua niiden todellisten wapun ammattilaisten kanssa. Teekkarit ovat koulineet meistäkin jo lähes ammattimaisia wappuperinteiden kantajia. Seuraavina viikkoina kaikki erimielisyydet unohdetaan hetkeksi ja teekkarit ja kylterit eroavat vain sen kuuluisan tupsun verran. Skinnarilan väestä tulee hetkeksi yksi yhteinen perhe. Ja tämä jos mikä tekee meidän wapustamme sen oikean. Kun katsomme Skinnarilaa kuukauden päästä, on maailma aivan kuin toinen. Kampus on hiljennyt, samoin kun kadut SVV:n rajojen sisäpuolella. Enää edes Laserin seinien (tai katon) läpi ei kuulu rakkauden äännähdyksiä. Wappuna uudestaan kirkkaaksi maalatut logot Punkkerimäellä muistuttavat muille kaupunkilaisille olemassaolostamme kesän ajan. Opiskelijat hajautuvat jälleen ympäri Suomea kesätöiden perässä. Ydinvoimalat, pankit ja selluloosatehtaat saavat arvoistansa osaamista. Wappumme ei olekaan pelkkää kilpailu pisimmän wapun tittelistä, hitaasti käynnistyviä aamuja tai muistikatkoja illan juhlinnasta. Se on täydellinen tapa antaa kuluneelle lukuvuodelle arvoisensa huipennus. Saamme taputtaa itseämme olkapäälle ja palkita itsemme vuoden raskaasta uurastamisesta. Se on hetki nauttia viimeisistä päivistä yhdessä Skinnarilassa ennen teiden eroamista kesäksi. Se on myös aika juhlistaa niitä, jotka ovat selvittäneet tiensä läpi Jouni Sampon matikoiden, mikroteorian, ja pumppujen, puhaltimien sekä kompressorien ihmeellisen maailman, ja joiden on nyt aika siirtyä kohti aikuisten maailmaa. Samalla taputtelemme Skinnarilan valmiiksi uusille fukseille syksyksi, jotta heidänkin ensimmäisestä vuodestaan tulee yhtä ikimuistoinen kuin omastamme. Seuraavat viikot ovat siis jälleen aika ottaa kaikki irti opiskeluvuodestamme. Kannetaan ylpeydellä wapun perinteitä ja luodaan samalla uusia jälkipolvillemme. Nautitaan, wipelletään ja kilistellään laseja yhdessä. Sen me olemme todella ansainneet.

Rakkaudella

Miina Hurskainen Päätoimittaja 4

Kuva Heikki Pohjolainen

LATEKSII

Teksti Miina Hurskainen, Kuva Antti Sirainen

Luokka 4306 on saanut uudet asukkaat ja Kaplaakilaiset tuoreen naapurin. Skinnarilan kuopus on saanut vihdoin kodin. Saanko esitella Lateksii. Laskennallisen tekniikan opiskelijat saivat vihdoin helmikuussa virallisen killan tittelin. Lateksii on nyt yliopistomme yhdeksäs kilta. Laskennallisen tekniikan opiskelijat saapuivat kampuksellemme vasta pari vuotta sitten syksyllä 2014. Tällä hetkellä jäseniä killalla on vain vajaa kolmekymmentä. Ensimmäisenä vuonna opiskelijoita saapui kymmenkunta ja viime syksynä määrä tuplaantui pariinkymmeneen. - Opiskelijamäärät halutaan kuitenkin pitää pieninä, eikä vuosittain sisäänotettavien lukumäärä tulla tämän hetkisestä luultavastikaan pajon nostamaan, kertoo Lateksiin uusi puheenjohtaja Teemu Härkönen. Vaikka laskennallinen tekniikka on täysin uusi koulutussuunta LUT:ssa, on ohjelma pyörähtänyt täyttä vauhtia käyntiin. Laskennallisen tekniikan englanninkielinen maisteriohjelma on ollut olemassa jo pitkään, mutta nyt ohjelma on saanut myös suomenkielisen kandivaiheen. Tuoreessa kolutusohjelmassa on valittavana kolme erillistä opintosuuntaa: teknillinen matematiikka, teknillinen fysiikka, älykäs laskenta. Sivuaineen voi ottaa samalla lailla kuten muissakin opinto-ohjelmissa mistä tahansa muiden tai oman opintosuunnan sivuainekokonaisuuksista. Laskennallisen tekniikan koulutusohjelma LUT:ssa on täysin ainutlaatuinen, eikä sitä ainakaan samalla nimellä ja täysin samalla konseptilla löydy muualta Suomesta. Ohjelmassa keskitytään erityisesti tietokonemallinnukseen ja fysiikkaan. ”Jos ohjelmaa haluaisi verrata johonkin muista ohjelmista, sen voisi sanoa olevan lähimpänä tietotekniikkaa sen vahvan ohjelmointipainotteisuuden takia”, Härkönen kuvailee. Roottori, vektori, Lateksi, Lateksii, Cives. Uuden killan käynnistäjät pyörittelivät useita nimivaihtoehtoja ennen virallisen nimen löytymistä. Äänestyksen tuloksena nimeksi valikoitui Lateksii – kahdella i:llä kirjoitettuna edustamaan kreikkalaisten aakkosten 14. kirjainta ksii:tä. Suurempia mutkia killan perustamisessa ei

tullut, lukuunottamatta muodollisen paperisodan aiheuttamia hidasteita. Nyt Lateeksii on kuitekin saanut perustettua tilin ja saavuttanut jo myös toisen tämän vuoden tavoitteistaan ja saanut oman kiltahuoneen. Seuraavana projektina onkin sitten kiltahuoneen kalustus. Armatuuri on luvannut lahjoittaa pari sohvaa samoin kun abitiimi (suuret kiitokset siitä heille). Myös killan omat jäsenet ovat luvanneet tuoda jotain pienempiä asioita kuten kahvinkeittimen kiltahuoneen iloksi ja sisustamista varten. Rahaa toiminnan käynnistämiseksi on myös vähitellen saatu kerättyä mm. killan liittymismaksuista, LTKY:ltä saadusta avustuksesta sekä tukipalveluiden kurssipalautteiden keräämisestä saaduista palkkioista. Killan ensimmäinen suunnittelema Jouni Sampo –haalarimerkki on niittänyt menestystä myös ympäri kampusta ja vietiin käsistä heti alussa. Myynnistä saadut tulot tulivatkin tarpeeseen alkukassan saamiseksi tilille. Tuore seitsenhenkinen hallitus pyörittää toimintaa, mutta mukaan on saatu myös paljon muita toimijoita. Tällä hetkellä suunnitella ovat sekä uudet Facebook- että nettisivut ja myös Instagram tilistä on puhuttu. Tätä ennen laskennallisen tekniikan opiskelijat kulkivat osana Armatuuria ja olivat sen jäseniä. Nykyiset opiskelijat tulevat säilyttämään armatuurilaisuutensa jatkossakin uuden killan jäsenyydestä huolimatta. Tähän asti laskennallisen tekniikan opiskelijat ovat pukeutuneet Armatuurin valkoisiin haalereihin fuksianpunaisilla hihoilla erotetuna. Tämän vuoden tavoitteena on kuitenkin saada omat haalarit, jotka olisivat kokonaan fuksianpunaiset. Kiltayhteistyö muiden kiltojen kanssa on vähitellen lisääntynyt. Totta kai erityisesti Armatuurin kanssa Lateksiilaisilla on lämpimät välit ja näin toivotaan säilyvän myös tulevaisuudessa. Myös Ketekin kanssa suunnitteilla on schoolin saunailta sekä yhteinen kursio. Suunnitteilla on tulevaisuudessa osallistua tapahtumakiertoon ja ensimmäinen virallinen tapahtuma järjestetään wappuna. 15.4. järjestetään ”0-vuotis vujut”. Varpajais-teemalla kulkeville sitseille on kutsuttu porukkaa mukaan killoista ja kaikki ovat erittäin tervetulleita mukaan juhlistamaan Lateksiin syntymää.

Kuuden vuoden kasvukivut Teksti Emma Lonka, Kuva Miika Tiainen Keväällä 2010 itsestään sekä tulevaisuudestaan ulalla oleva abiturientti päätti hakea kotikaupunkiinsa Lappeenrantaan opiskelemaan, koska ei ollut valmis jättämään elämäänsä ja harrastuksia. Energiatekniikka kuulosti vähiten huonolta vaihtoehdolta ja Simpsonien mainoskatkolla pyörinyt Maailman parhaaksi –slogan teki tehtävänsä. Olin aivan varma, että Skinnarila ja LUT eivät tuo elämääni enää sen suurempia muutoksia, olinhan Lappeenrannassa viettänyt lähes koko elämäni. LUT:on tulin hakemaan vain ja ainoastaan tutkintoa, en bileitä, opiskelijaelämää saati järjestötoimintaa. Kunnianhimoinen HOPS asetti valmistumisen tavoiteajaksi 4,5 vuotta ja toiveet olivat korkealla. Jo ensimmäisen syksyn aikana jouduin murskaamaan odotukseni ja oletukseni. Mediaseksikäs opiskelu Maailman Parhaaksi olikin pakollisia copy-paste –laskuharjoituksia ruutupaperille ja huomasin Skinnarilasta löytyvän aivan oman elämänsä, jota en alkuasukkaana edes osannut kuvitella. Hiljalleen löytyivät myös uusi koti yhteisö ja halu antaa osansa yhteisön, sekä mielikuvia vastaavan yliopiston kehittämiseksi. Vaikka suunnitelmat muuttuivat radikaalisti ja opintoaika tuli venymään huomattavasti aiottua pidemmäksi, en kadu hetkeäkään. Pitkä tie läpi Skinnarilalaisen järjestökentän killan toimihenkilöhommista ylioppilaskunnan pääsihteeriksi kasvattanut ihmisenä ja opettanut aivan uudenlaisia näkökulmia elämään; niin hauskaan järjestöpuoleen, kuin sääntöihin, lakeihin ja työehtosopimuksiin perustuvaan hallintoon ja työnantajan tehtäviin. Vuoden 2010 Emma ei olisi ikinä voinut edes uskoa, kuinka valtavan koulun Skinnarila voi kurssien ulkopuolella. Suosittelen, että kiristyneistä opintopiste ja –tukivaatimuksista huolimatta mahdollisimman moni hyödyntäisi edelleen yliopistomaailman yhteiskunnallisesti kasvattavia mahdollisuuksia ja ottaa osansa itseään, sekä yhteisöä kasvattaviin tehtäviin. Uskaltakaa ja vaatikaa, koska te olette juuri niitä, jotka rakentavat tulevaisuudesta parempaa. Kiitos Skinnarila, kiitos LTKY, kiitos teille kaikille, jotka olette tehneet kuuden vuoden opintomatkastani juuri tämän. Miun on aika katsoa, mitä miun räjähtäneestä HOPSista on jäljellä ja valmistua lähes suunnitelmieni mukaisessa aikataulussa. Tavataan luennoilla ja kirjastossa! Pus, Emma

MISSÄ – MEIDÄN – KURJET – ON? Teksti Ville-Matti Rissanen, Kuva Turo Ulvinen Maaliskuun lopulla kävin Lappeenrannan keskustassa ja sattumalta kuljin Kirkkopuiston poikki. Jäin hetkeksi katselemaan puiston laidalla olevaa työmaa-aluetta, joka oli selkeästi laajentunut sitten viime visiittini. Purettujen rakennusten lisäksi myös pätkä Valtakatua oli kadonnut sekä osa puistosta. Tilalle oli ilmestynyt syvä kuoppa ja vanerinen työmaa-aita. Tuijottelin kuopan pohjalle ja ajatukseni vaeltelivat. Pohdin, että kehitys jatkuu ja samalla kriisi iski päähäni: Missä meidän kurjet on? Kurkipatsas, jonka lakituksesta wappuaattopäivän vietto alkoi jo silloin kun minä olin fuksi, oli poissa. Kurkipatsaan paikalla oli työmaan sekajätelava ja sen lakittaminen tänä wappuna tuntui hyvältä idealta noin puolen sekunnin ajan. Eihän sillä ole edes päätä tai kahta, jotka lakitus tarvitsee. Lopulta päädyin johtopäätökseen, että tänä vuonna lakituspaikkaa ja mahdollisesti myös lakituskohdetta täytyy vaihtaa. Joudun siis omalta osaltani osallistumaan perinteiden muuttamiseen, ja se jos mikä aiheuttaa mielipahaa. Perinteiden muuttaminen on välillä tunteita herättävä keskustelun aihe. Joidenkin mielestä perinteitä ei saa mennä muuttamaan millään tavalla. Eiväthän ne muuten olisi perinteitä. ”Näin on tehty aina” on riittävä perustelu sille, miksi esimerkiksi jotain tapahtumaa ei voida lähteä muokkaamaan ja kehittämään. Joskus perinteiden muokkaantumista ja kuolemista kuitenkin tapahtuu, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Perinteet ovat parhaimmillaan hieno asia, joka luo jatkuvuutta, yhdistää uusia ja vanhoja toimijoita sekä aikaansaa yhteenkuuluvuutta. Hyvät perinteet ovat sellaisia, jotka jatkavat eloaan vaikka henkilöt ympärillä vaihtuvat. Kurkipatsaan lakitus on jatkunut vuodesta toiseen eri henkilöiden järjestämänä ja se kerää aina paikalle runsaasti osallistujia. Lakituksella on monia hyvän perinteen piirteitä ja se koetaan tärkeäksi tapahtumaksi, johon halutaan osallistua. Lakitukseen kytkeytyy myös monta muuta vahvaa ja hyvää perinnettä kuten teekkari- ja kylterilakki sekä lakituksen jälkeen suoritettava kaste. Jos kuitenkin kävisi niin, että lakitukseen ei enää haluttaisiin osallistua ja sen järjestäminen tuntuisi pakkopullalta, pitäisikö sitä edelleen jatkaa? Mielestäni ei. Perinteisetkin tapahtumat saavat ajan myötä kehittyä ja olla oman aikansa näköisiä. Kun nykyisetkin toimijat kokevat tapahtuman omakseen, eivätkä vain menneisyyden kaikuna, jatkuu tapahtuman henki myös tulevaisuuteen. Kun jokin perinne ei kykene kehittymään niin, että se koetaan toimijoista riippumatta tärkeäksi ja omaksi, on sitä turha tekohengittää. Kehnojen perinteiden voi antaa kaikessa hiljaisuudessa kuolla pois. Vaikkakin lakitusta joudutaankin pakon edessä tänä vuonna kehittämään, säilyy siinä edelleen tapahtuman tärkein perinne eli itse lakittaminen. Kurkipatsas tai sen mahdollinen korvaaja ovat vielä etsinnässä, mutta uskon ratkaisun tähän pulmaan löytyvän wappuun mennessä. Ei anneta yhden lintupatsaan katoamisen katkaista siipiä tältä hyvältä perinteeltä.

MEIDÄN OM JUHIS Teksti Miina Hurskainen Kuvat Heikki Pohjolainen

uha-Matti Saksa nostaa harmahtavan keltaisen takin suorille käsivarsilleen ja katselee sitä haikeana ikkunaa vasten. Enklaavin puheenjohtajan takki. Alun perin neonkeltaisena loistanut viitta on vuosien saatossa kulkenut monen merkittävän henkilön harteilla ja nähnyt varmasti enemmän maailmaa kuin kukaan meistä tietää. Juha-Matti Saksa tai paremmin tunnettuna Juhis - Enklaavin seitsemäs puheenjohtaja vuosimallia -98 - on monen mutkan kautta päätynyt takaisin Lappeenrantaan. Enklaavin puheenjohtajan kruunu on vaihtunut tällä kertaa LUT:n korkeimpaan johtoon. ”Rok, Juhis”, lukee Juha-Matti Saksan minulle lähettämän sähköpostiviestin lopussa. Yli 30 000 vastaamatonta sähköpostia, mutta kiireestä huolimatta Juhis istuskelee rauhassa sohvalla jutustelemassa minulle, eikä kiire paista ulospäin lainkaan. On ihana huomata kuinka mies sulkee muut tapahtumat ympäriltään ja keskittyy tapaamiseemme täysin. – jokainen tapaaminen on hänelle yhtä tärkeä. Opiskelijalle Saksa näyttäytyy varsin helposti lähestyttävänä persoonana ja on tullut tutuksi monille myös luentosalien edestä. Savolainen puheliaisuus paistaa läpi, kun Saksa alkaa kertoa tiestään tähän hetkeen.

uha-Matti Saksa päätyi Lappeenrantaan vuonna 1995 Etelä-Savon sydämestä, Mikkelistä, kun hän muutti paikkakunnalle opiskelujen takia. - Kaverini soitti 1994 ja sanoi, että Lappeenrannassa olisi kauppakorkeakoulu. Hain enempää ajattelematta tänne opiskelemaan, ja vain ja ainoastaan tänne. Siihen aikaan yliopiston kuppilasta sai vielä keskioluenkin ja ajattelin, että tottakai minä tuollaiseen yliopistoon haluan. Tietysti tämäkin kiellettiin jo siihen mennessä kun pääsin tänne. Ensimmäisellä yrittämällä lukeminen ei oikein vielä innostanut enkä lukenut pääsykokeisiin ollenkaan. Sainkin

silloin pääsykokeesta todennäköisesti talon suurimmat miinuspisteet, Saksa naurahtaa.

aksa myöntää, ettei aina ole ollut se luokan innokkain ja kunnollisin. Into lukemiseen syttyi – tai tarkemmin ottaen roihahti tuleen - vasta yliopisto-opintojen myötä. Ensimmäisen pääsykokeen epäonnistuminen sai miehen tajuamaan, ettei yliopistossa pärjää lukematta, ja vuotta myöhemmin pääsykokeissa tulokset heilahtivatkin aivan päinvastaiseen suuntaan. Tämän jälkeen yliopistokirjat kahlattiinkin tunnollisesti yksi kerrallaan läpi kannesta kanteen. Saksa myöntää, että luki välillä ehkä jopa liiankin tunnollisesti ja tentit menivät läpi yleensä heittämällä, kun oli lukenut paljon. Tämä oli varmasti myös osoitus siitä, että oma ala ja kiinnostuksen kohde yrittäjyyden pääaineopinnoista oli todella löytynyt. Kirjastosta tulikin yksi niistä paikoista, joissa Saksa vietti paljon aikaa opintojen aikana. Opiskeluvuodet eivät kuitenkaan olleet pelkkää aamusta iltaan lukemista vaan vapaa-aika oli vähintäänkin yhtä tärkeä osa nuoruusvuosia tasapainon säilyttämiseksi. - Luin paljon tai oikeastaan luin kaiken. Olin jopa hieman ylitunnollinen. Illat vietin kuitenkin baareissa. Taidettiin kavereiden kanssa istuskella kuppilassa enemmän kuin itse luennoilla. Hyvät pippalot on kyllä asioita, jotka yliopistoajasta on jäänyt hyvin mieleen. Silloin julkinen liikenne oli aika heikkoa ja elämä pyöri paljon Skinnarilassa. Juhliminen on ihan hyvä taito. Sillä on monesti positiivinen vaikutus uraan ja palkkaukseen, sillä sosiaaliset taidot korostuu siellä. Menestys ja hauskanpito eivät ole millään tavalla toisensa poissulkevia asioita.

ama yliopistoaikainen kaveriporukka kokoontuu vieläkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti yhteen riippuen elämäntilanteesta ja kiireistä.

- Mielestäni monesti parhaat kaverit löytyvät opiskeluaikaina. Sen jälkeen on jo paljon harvinaisempaa, että löytyy todellisia sydänystäviä. Opiskeluvuosina kaikki ovat samassa tilanteessa minkä vuoksi on helpompi samaistua toisiin ja löytää muutenkin aikaa kavereille. Opiskeluvuosina solmitut ystävyyssuhteet kantavatkin usein läpi elämän.

aksan viikonloput puolestaan kuluivat paljon reissatessa, sillä silloinen tyttöystävä – ja nykyinen rouva Saksa – asusteli Mikkelissä. Myös työnteko on kulkenut Saksan elämässä jo nuoresta asti ja töitä mies onkin tehnyt koko ajan, ehkä jopa vähän liikaakiin. Ennen opiskeluaikoja Saksa työskenteli DJ:nä yökerhossa. Kuusi vuotta Saksa toimi vartijan hommissa ja omien sanojensa mukaan juoksenteli kaikenlaisten huumehörhöjen perässä. Jokainen työ on jollain tavalla opettanut ja kasvattanut. DJ:nä näki kaiken mahdollisen, kun muut sekoilivat ja itse katsoi selvänä kaiken vierestä. Vartijana Saksa oppi, että niin pitkään kun asioista pystyy puhumaan, kaikki on pelastettavissa. Siinä kohtaa kun ei pysty puhumaan, on parempi olla sen verran hyvässä kunnossa, että pääsee karkuun.

mielistä nokittelua niin kuin nykyäänkin. Meillä oli siihen aikaan yhteinen kiltahuone Kaplaakin kanssa, joten kohtaamisilta ei voitu välttyä. Yhteistyötä oikeastaan aletiin kuitenkin viedä eteenpäin vasta, kun me kekkuloitiin Enklaavissa puheenjohtajakautenani. Silloin ensimmäistä kertaa naurettiin kunnolla yhdessä. Olihan siellä aina pientä vittuilua, mutta silloin vittuiltiin samalla mitalla takaisin – hyvässä hengessä totta kai. Mutta onhan se sama pelkästään kiltojenkin sisällä. Laskiksen lukijathan pitää itseään parempina – ja onhan ne, Saksa letkauttaa.

arin vuoden kilta-aktiivin elämän jälkeen Saksalle tuli kuitenkin tunne, että nyt on aika valmistua. Kun gradu oli saatu purkitettua, ei Saksan tie taaskaan johtanut ihan perinteistä reittiä vasta valmistuneen KTM:n hommiin.

”Olihan siellä aina pientä vit-

tuilua, mutta silloin vittuiltiin samalla mitalla takaisin”

itten tapahtui merkittävä käänne, joka on yksi suurin syy siihen, miksi Saksa seisoo tässä ja nyt. Kaveri sai houkuteltua Saksan mukaan Enklaaviin koulutuspoliittiseksi vastaavaksi. Killan toiminta oli tuolloin vasta alkumetreillä, eikä Saksa edes tiennyt tarkasti, mikä Enklaavi oli ennen kuin lähti mukaan toimintaan. Tie kltatoiminnassa vei kuitenkin sydämen, sillä seuraavana vuonna hän löysi itsensä Enklaavin puheenjohtajan penkiltä.

istä kaikki sitten lähti? 300 markkaa. Se oli kaikki mitä Enklaavin tililtä silloin löytyi. Talous oli kauniisti sanottuna hieman heikossa hapessa. Talouskriisi oli pyyhkäissyt Suomen yli ja killan toiminta yritti vasta pyristellä hitaasti käyntiin. Toiminta saatiin vuoden aikana kuitenkin vauhdilla nousuun ja sekä talous, yhteistyö kuin kilta-aktiivisuus nousivat vihdoin uudelle tasolle.

aksa kuului myös Lappeenrannan ensimmäisten kylterien joukkoon aloittaessaan opintonsa viidennessä kauppatieteilijöiden sukupolvessa Skinnarilassa. Elämää kylterinä teekkareiden joukossa on alusta asti tähdittänyt pieni piikittely ja vastakkainasettelu. - Totta kai me kylterit oltiin lainausmerkeissä ”huonompia”, olimmehan vasta tulleet kampukselle ja tämä oli kuitenkin teknillinen yliopisto. Kinastelu oli kuitenkin leikki-

- Minusta tuli betoniraudoittaja. Olin laskentahommissa S-ryhmässä Helsingissä, mutta kaipasin jotakin vaihtelua. Ne ei oikein tuntunut omilta hommilta. Olin tehnyt gradun yritykseen, mutta jo silloin iski sellainen tunne, ettei firma tulisi elämään pitkään. Niin ja sittenhän se pian romahtikin. Mietin, että mitähän tässä tekisi. Yhdellä tutullani oli rakennusfirma ja pääsin sinne töihin. Valoimme perustuksia. Se oli sellaista hauskaa ja rentoa puuhaa.

apsena Juha-Matista piti tulla lakimies, ainakin vanhempien mukaan. Miehen omat muistot eivät näin kauas kanna ja nyt ajatus juristin urasta tuntuu jo lähinnä pelottavalta ja koomiselta Saksasta itsestäänkin. Jo pienestä asti Saksa on kuitenkin ollut bisnesmies. Kaupan ja bisneksien teko on aina tuntunut omalta jutulta. Tie kauppakorkeaan olikin varsin selkeä, eikä päätöstä ole kertaakaan tarvinnut katua. Haasteita ja vaihtelua kaipaavalle Saksalle ala on tuonut kaivattuja mahdollisuuksia monipuolisiin tehtäviin ja täydellisiin suunnanvaihdoksiin työuralla.

un Saksa lähti Lappeenrannasta 17 vuotta sitten, hän vannoi, ettei tulisi takaisin enää koskaan. Eräänä aamuna Saksa heräsi kuitenkin soittoon Lappeenrannasta. Hänen ystävänsä soitti, että yliopistolla olisi koulutussuunnittelijan paikka auki ja että Saksa tulisi sinne töihin. Saksa asui tällöin Helsingissä vaimonsa kanssa ja ajatteli, ettei varmaan olisi menossa minnekään ja kieltäytyi kohteliaasti kunniasta. Hä-

nelle kuitenkin ilmoitettiin, että tervetuloa töihin ja lopulta Saksat löysivät itsensä tutuilta nurkilta Lappeenrannasta. Koulutussuunnittelijan virka ei ollut se ”harkittu” polku, mutta työt yliopistossa veivät pian mennessään. Pian Saksa huomasi, että yliopistossa työskentely vaatisi tohtorin tutkintoa ja rupesi työstämään väitöskirjaansa. Juha-Matti väitteli itsensä tohtoriksi vuonna 2007. Pian sen jälkeen Kalevi Kyläheiko ilmoitti Saksalle, että hänet valittiin professorin virkaan. Professoriksi Saksa ei ollut ikinä halunnut, mutta vastaus hänelle takaisin oli suora: ”Nyt tarvitsee olla.” Niinpä Saksa ajautui ma. professorin uralle. - Tarkistin 2008 yli kolmekymmentä gradua ykkös- tai kakkostarkastajana puoleen vuoteen muiden normihommien lisäksi. Tuosta ajasta en muista yhtään mitään. Tajusin, ettei professorin ura olisi minua varten ja lopulta luovuin pestistä.

aksan matkan yllättävän käänteet eivät loppuneet tähän. Hän pyysi silloista opetuksen vararehtoria suosittelijaksi,

mutta pian rehtoriksi valittu Ilkka Pöyhönen pyysikin Saksaa siipimiehekseen. Saksa oli aikonut palata takaisin kotiseuduilleen Mikkeliin, mutta Lappeenranta ei päästänyt miestä otteestaan ja hommat yliopistolla jatkuivat kehityspäälikön ja myöhemmin hallintojohtajan roolissa. Tosin oman hallintojohtajan tehtävän lakkauttamista Saksa esitti kirjallisesti. Eräs päivä Amerikan mantereella ihmeitä tutkimassa käynyt Pöyhönen palasi takaisin Lappeenrantaan mukanaan loistoajatus: Saksasta tulisi provosti. Ensimmäisenä Saksa avasi Googlen ja katsoin mikä kumma provosti oikein on. Pian Saksa aloitti kuitenkin rehtorin varamiehenä, eli toisin sanoen provostina.

iime kesänä mittari heilahti kuitenkin liian pitkälle. Pitkät päivät ja jatkuva työskentely polttivat miehen fyysisen terveyden viimein loppuun. Diabetes rupesi haittaamaan terveyttä enemmän, kun insuliinit eivät stressin takia enää imeytynet kehoon ja sokerit olivat jatkuvasti koholla. Saksaa vallitsi tunne, että nyt on pakko päästä pois, ennen

kuin keho lopullisesti pettää. Sairauslomaa Saksa ei harkinnut, sillä pitkät poissaolot provostin tehtävässä eivät olisi olleet mahdollisia. Entinen rehtori Anneli Pauli ehdotti sapattia, jolle Saksa lopulta jäikin viime lokakuun lopussa. Ensimmäisenä hän hoiti terveytensä kuntoon liikunnalla sekä ruokavaliolla.

eitsemän kilon rinkka selässä Saksa lähti Aasiaan irrottautumaan hetkeksi arjesta. Tarkoituksena oli vain matkustella ja katsoa mitä tapahtuu, eikä suunnitella liikaa etukäteen. Reilu kuukausi maailmalla asetti palaset taas paikoilleen. Ainakin hetkeksi. Kuusi tuntia Suomeen palaamisen jälkeen Saksa makasi eristyksessä letkuissa Eksotella. Malaria, Deng-kuume, malaria, molemmat. Diagnoosit ja arvailut vaihtelivat laidasta laitaan. Saksa pääsi kuitenkin takaisin ihmisten ilmoille. Vaikkakin noh, itse diagnoosi odottaa vieläkin varmistusta.

aikka Saksan elämää onkin tähdittänyt värikäs työhistoria, on hänen elämässään jotain vielä tärkeämpää. Kotona miestä odottaa kaksi hänen elämänsä tärkeintä ihmistä:

Juha-Matti Saksa on kaikkea sitä mitä me Skinnarilassa edustamme.

aturday night lifen ensimmäinen jakso, 39 astetta kuumetta kuopiolaisessa hotellihuoneessa maaten horkassa sängyssä ja yksi puhelu: ”Nyt olisi rehtorin paikka auki ja sinulla olisi pari päivää aikaa miettiä lähdetkö mukaan.” Puskista tullutta ehdotusta ei tarvinnut pitkään miettiä. Niin Saksasta tuli pätkätyöläinen, kuten hän pilke silmäkulmassa sanoo. Sapatti vaihtui 2,5 vuoden määräaikaiseen sopimukseen, minkä jälkeen katsotaan jälleen mitä tapahtuu.

illainen sitten on Juhiksen normaali päivä? No sellaista ei ole. Pääosin päivät koostuvat erilaisista tapaamisista

ja puhumisesta. Myös matkustelua on jonkin verran, mutta sen Saksa on pyrkinyt pitämään minimissään. Vapaata päivässä on välillä vartti siellä täällä kokousten välissä. Saksa ei kuitenkaan pelkää, että työt kävisivät jälleen terveyden päälle kuten vuosi sitten. Työpäivät pysyvät kohtuullisena kymmenen tunnin kieppeillä, jolloin kokonaistyömäärä jää alle 60 tunnin viikoittain. Talo, ihmiset ja ympäristö ovat kuitenkin tuttuja. Ympärillä on siis kaikki tuki, mikä auttaa töistä suoriutumisessa. Ja verensokeria mittaamallahan aina tietää onko hengissä vai ei, Juhis tarkentaa.

5- ja 7-vuotiaat pojat. Loppuviikosta on nuoremman pojan syntymäpäivä ja ilmapalloja on puhalleltu keuhkojen täydeltä Saksojen kotona jo alkuviikosta asti. Koulu, jalkapallo ja pleikkari ovat puolestaan esikoisen intohimot tällä hetkellä. Elämä arjessa on siis varsin tavallista lapsiperheen arkea. Aamulla herätään, viedään lapsia hoitoon ja illat vietetään perheen kanssa. Saksa ei pelkää, ettei töiden myötä aika perheelle riittäisi. Kodille ja perheelle on aina ollut aikaa, eikä mies halua siitä luopua. Juhis on tehnyt myös tietoisen päätöksen, että kokkaa päivällisen perheelleen niin usein kuin se

vain on mahdollista. Kaikki alkaa öljystä ja paistinpannusta. Sitten katsotaan mitä siitä syntyy. Pidemmät viikonloput ja lomat vietetään usein reissussa, sillä kotona irtautuminen arjesta on usein vaikeaa. Puhelimen päässä Saksa on kuitenkin aina tavoitettavissa.

aksa kertoo, että hänen mielestään ihmisillä on kolme osa-aluetta: oma aika, perheen aika ja työ. Jos joku näistä mättää, niin kuin yleensä onkin, niin sillon vielä asioita pystyy hallitsemaan. Jos kuitenkin kaksi näistä on yhtä aikaa tulessa, niin silloin tämä alkaa näkyä jo jossakin. Tämän takia Juhis onkin pyrkinyt pitämään kaikki nämä palaset elämässään, vaikka jokin osa-alueista olisi ollut tulesssa.

lkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että Saksan elämä on sujunut helposti ja CV muotoutunut kadehdittavan täydelliseksi, mutta ne, jotka tuntevat Juhiksen lähemmin, tietävät, ettei elämä aina ole ollut helppoa. Turpaan on tullut maksimaalisesti elämän kaikilla osa-alueilla. Vastoinkäymisten jälkeen saa hetken kasailla luitaan – välillä päiviä, joskus viikkoja tai kuukausia. - Mutta tätä sanotaan elämäksi, Juhis toteaa rauhassa.

yöminä ja arkiminä. Juhis ei tunne näitä käsitteitä. Mies kertoo, että jos joskus vituttaa niin kyllä sen näkee töissä, kotona kuin vapaa-ajallakin. Juhis ei myöskään tunne nimikettä ”Herra rehtori”. Jos joku on tulee kysymään missä Herra rehtori on, niin Saksa katselee itsekin hämmentyneenä ympärilleen.

oka aamu Saksa katsoo itseään peilistä. Ei sen takia että sieltä katsova naamataulu olisi niinkään komea (se on itse aisiassa aika helvetin ruma, Juhis tarkentaa). Joka päivä on tärkeä tarkistaa pystyykö katsomaan itseään silmiin. Jos ei, niin on syytä miettiä, mikä on pielessä On myös tärkeä sanoa itselleen, että ”kyllä tää tästä”.

änään edessä on vielä monta tapaamista, mutta Saksa lähtee intoa puhkuen kohti seuraavaa kokousta. Viideltä aamulla juna suuntaa Helsinkiin kohti osuustoiminnan neuvottelukuntaa. Kun mies iltapäivällä pääsee kotiin, täyttyy Saksojen kerrostaloasunto tunnin sisällä 5-vuotiaiden riemunkiljahduksista ja synttärikakun syönnistä. Yhteistyötä, seikkailuhenkeä, ylioptimismia ja kovaa työtä. Juha-Matti Saksa on kaikkea sitä mitä me Skinnarilassa edustamme. Siksipä mies todella onkin meidän kaikkien oma Juhis.

KRK.n Kotimaan RankKa vm2016

Teksti Eetu Rantanen, Kuvat Topi Niemi

Tänä vuonna Koneteekkarien yhteinen juhla, eli Kirkastusjuhla, sijoittui Teekkarikyläkyltin kotikonnuille Espoon Otaniemeen. Kirkkarit olivat poikkeuksellisesti perjantaina, joten reissuun päätettiin lähteä jo keskiviikkoaamuna, jotta ehdittäisiin rauhassa tutustua alan yrityksiin. Takaisin tultaisiin sunnuntaina iltapäivästä. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä kursiopopulan saaminen bussiin lauantai-illasta olisi ollut haastava tehtävä, palju ja skumppa tekivät temput. Yliopistolle valui hiljakseen kursiokansaa, jotka kävivät vielä hieman hitaalla, mutta mieli oli kuitenkin sitäkin innokkaampi. Vuoden eeppisin reissu kohti Otaniemeä oli alkamassa. Kaiken kaikkiaan osallistujia rankalle itsessään oli hienot 40 henkeä, ja Otaniemeen suoraan Kirkkareille saapui seitsemän lisää. Tänä vuonna ei edustusta muista killoista ollut, harmiksemme. Bussi starttasi keskiviikkona 9.3 kello 0600 suuntana Nokia ja kuskina tietenkin tuttu Kossu! Kossun kaasujalka ja hallittu tervehdys muille busseille tekivät kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäinen yritysvierailu oli Patrialla Nokian Linnavuoressa. Toimipiste käsittää dieselmoottorien huoltoyksikön ilmavoimille ja laivastolle. Patrialla ohjelma alkoi klo 11 lounaalla, jonka jälkeen siirryimme itse vuoren sisään. Yritysesittely sekä kierros tehtaan puolella olivat todella mielenkiintoisia. Lopuksi annoimme oman lausuntomme luolasta todistuksen kera. Kerrottuamme reissustamme, Patrian esittelijä totesi: ”Hyi saatana, on siinä maksalla kestämistä...” Patrialta jatkoimme Nokian Panimolle tutustumaan oluen panemiseen. Vaikka tämä ei suoranaisesti konetekniikkaan liity, oli kierros hyvin antelias. Panimokierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan panimon tuotteita, joka aiheuttikin melkoisen

kysymysryöpyn esittelijälle, sillä homman nimi oli selvä: olutta sai niin kauan kuin kysymyksiä riitti. Yllättävää oli myös se, kuinka vähän tilaa panimo tarvitsee oluen valmistamiseen. Lopuksi ennen lähtöämme, saimme vielä 25% -alennusta tehtaanmyymälästä. Tampereella meitä odotti KoRKin excursiovastaava ja bommarin lattiamajoitus. Ilta menikin kartoittamalla Hervannan kebabravintolat, jonka jälkeen tutustuimme paikallisiin kone_ teekkareihin killassa, niin kuin Tampereella tavataan sanoa. Osa matkalaisista lähti tutustumaan Tampereen keskustan pubien biljarditarjontaan. Tämä osoittautui virheeksi, sillä seuraavana aamuna yksi retkikunnan jäsenistä oli silminnähden rikki, niin rikki ettei edes Jäämiehen taikajuoma auttanut asiaan. Etukäteen ajateltunakin torstaiaamu tulisi olemaan koko matkan haastavin rasti, ainakin kursiovastaavalle, sillä herätys olisi klo 06.30 ja kaikkien pitäisi olla bussissa lähtövalmiina klo 07.30. No, ongelma oli ratkaistu pienellä aamujumpalla. Juutubesta hakuun riparileikit ja sieltä aamujumpaksi hyvin soveltuva auringonkukka -leikki killan boomboxista pihalle! Joitain soraääniä jostain bommarin nurkasta saattoi hieman kuulua, mutta se ei aamuvirkkuja haitannut. Kun bussi oli saatu lastattua teekkareilla, konelaisilla, rapulaisilla sekä burgereilla, oli ryhmä valmis lähtemään kohti Loimaata ja Pemamekia. Ryhmä oli illan tuoksinnassa vahvistunut hieman vanhemmalla tieteenharjoittajalla, nimittäin Niko Hyppäsellä. Suoraan Espoosta töiden jälkeen Tampereelle matkannut taistelija istui nyt tyytyväisenä bussin penkissä. Matkalla pysähdyimme aamiaisellekin, joka tosin osoittautui virheeksi. Nimittäin Pema tarjosi pizzaa ja limpparia paikanpäällä. Onneksi tällaisillä reissuilla on nälkä aikalailla loputon. Pemalla pääsimme syventymään hitsausautomaation kieh-

tovaan maailmaan ja erityisesti hitsausautomaatiolaitteiden valmistukseen. Enää puuttui se, kati- ja tutapiireistä tuttu lausahdus: ”ku pääsis hitsaamaan…”. Tehtaan puolella konkretisoitui se ajatus, kun halutaan hitsata esimerkiksi 30m pitkiä hitsejä, tarvitaan tosiaankin kone, jolla ne voidaan tehdä. Tehtaalta oli juuri lähdössä Ranskaan telakalle laite, jolla pystyttiin hitsaamaan 30m pitkiä hitsejä. Ensin kone rakennettiin täysin valmiiksi Pemalla ja testattiin asiakkaan kanssa. Tämän jälkeen se puretaan ja lähetetään ”muutamassa” kontissa Ranskaan, jossa se kasataan uudelleen. Vi**u mikä operaatio, sanon minä. Pemalta jatkettiin kohti ulkomaita. Sunnaksi siis Turku, tuo Suomen Mikkeli, eiku miten se meni… No kuitenkin, Turussa kohteena oli Meyerin telakka ja vastassa kaksi vanhempaa kiltalaista. Telakan esittelyn veti kuitenkin konkariksikin kutsuttu, laivojen kansivarustelun suunnittelusta vastaava päällikkö. Esitys oli verbaalisesti lahjakas ja viihdyttävä. Tämän jälkeen jatkoimme itse telakka-alueella, missä pääsimme näkemään laivanvalmistuksen alusta loppuun saakka. Aluksi oli muutama metri kertaa muutama metri -levyjä ja yhtäkkiä vieressä seisoi laivan keulan kokonainen lohko. Esittelijä jatkoi myös meille sopivaa, letkeää linjaa: ”Kysytte kuitenkin, että mitä nuo kuhmurat tuossa levyssä on. No, ne liittyy siihen muodonmuutospaskaan”. Hallien koko, nosturien koko, laivan lohkojen koko ja koko alueen suuruus saivat Lappeenrannan koneteekkarit hämilleen. Lopuksi pääsimme vielä näkemään melkein valmiin, vedessä kelluvan laivan. Esittely oli kokonaisuudessaan ainakin allekirjoittaneen mielestä paras ja toi hyvin esille sen, kuinka paljon telakkateollisuudessa tarvitaan eri alojen osaajia! Lopuksi hoidimme vielä velvollisuutemme ja annoimme oman sertifikaattimme Meyerille. Hyppäsimme bussiin ja lähdimme kohti Turkua. Turussa meitä oli vastassa paikallisen Clusterin, eli Digitin pj. Hän ohjasi meidät majoitukseen, minne jätimme kamppeemme. Harmiksemme sinne ei saanut jäädä pidemmäksi aikaa, eikä siellä muutenkaan saanut viettää aikaa kuin nukkuessa. Se ei menoa kuitenkaan lannistanut, sillä kaikki odottivat jo vesi kielellä ensimmäistä peseytymis- ja saunomismahdolli-

suutta. Saunatilat olivat paikallisen LOASin ja ilmeisesti tarkoitettu n. 20 hengelle. No, kyllä sopu sijaa antaa ja kaikki pääsivät mukavasti peseytymään. Joku oli jo unohtanut pyyhkeensä, mutta reippaaseen Etelä-Karjalaiseen tapaan, käytiin sitä lainaamassa lähimmältä saunatilan naapurilta. Kierroksella lainaajille selvisi, että talossa asui enimmäkseen vaihto-opiskelijoita. Ilmeet ja kommentit olivatkin olleet mielenkiintoisia, kun lainaajat ronskilla englannilla olivat kysyneet: ”Can I have a towel for one hour?”. Loppuilta menikin eripuolilla Turkua seikkaillessa, mutta kaikki kuitenkin löysivät ennen puolta päivää takaisin majoitukseen, joten matka kohti Otaniemeä pääsi alkamaan! Matka Otaniemeen sisälsi perinteisiä bussileikkejä, kuten bussisurffausta ja gambinaviestin. Bussisurffauksessa mittelivät tällä kertaa nykyinen ja uusi fuksivastaava, voiton vei varmanoloisesti istuva fv. Matkalla sattui myös pieni vastoinkäyminen, nimittäin bussin kaiuttimet hajosivat. Vitsejä ei tämän jälkeen pystynyt kertomaan eikä levyjä soittamaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut kirkkareille virittyvää kursioväkeä, sillä kissaa ja koiraa laulettiin ihan ilman säestystäkin! Saapuminen Kirkkari-paikkakunnalle suoritettiin perinteisin soidinmenoin. Tämän jälkeen tavarat majoitukseen, Otakaari 20:een ja suoraan aloitusluennolle. Kirkkareilla on tapana pitää aina aloitusluento, joka kestää noin tunnin. Tämän jälkeen sitsataan ja loppu onkin historiaa. Tänä vuonna Kirkkareiden jatkoilla oli soittamassa Wikirock, joka veti Encoren vasta kun oli ensin poistunut lavalta ja palannut takaisin yleisön pyynnöstä. Kirkkari-viikonloppu sujui kaiken kaikkiaan hyvin ja suuremmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Kaikki jotka ovat olleet Kirkkareilla tietävät mitä siellä tapahtuu, ja se jääköön heidän tietoonsa. Mikäli et ole vielä ollut Kirkkareilla, ensi vuonna Ouluun messiin! Loppuun vielä todettakon, että reissu meni kaikilta osin varsin mallikkaasti, sekä kaikissa yrityksissä tietenkin noudatettiin nollatoleranssia. KRK ry:n kursiovastaava Eetu Rantanen

ISÄNMAAMME

PUOLUSTAJAT Teksti Miina Hurskainen, Kuvat Miina Hurskainen, Topias Suikula, Mikko Paasonen

Enpä olisi uskonut, että päätyisin joku päivä maan alle bunkkeriin juomaan viiniä ja kuuntelemaan tarinoita maamiinoista. Mutta taasen kerran luuloni osottautuivat vääräksi. Palataanpa kuitenkin ensin pari tuntia taemmas. Olen saapunut Sako Shooting Centerin tiloihin Lateresin ensimmäiseen jäsentenväliseen tarkkuusosumakilpailuun. Lappeenrannan teekkarireserviläiset eli paremmin tunnettuna Lateres on yksi LTKY:n alaisista kerhoista. Kerhon tarkoituksena on ylläpitää isänmaallista henkeä ja sotilastaitoja Lappeen Rantalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Tämän hetkisen Lateresin toiminta käynnistyi uudestaan vasta vuonna 2013, vaikkakin kerhon historia kantautuu paljon taemmas historiaan. Lateresin edeltäjä LaTU eli Lappeenrannan Teekkariupseerit Ry perustettiin jo 80-luvulla. Yhdistys järjesti vuosittain muun muassa koko yliopistolle suunnattua ampumapäivää Taipalsaarella. Tapahtuman osallistujamäärät yltivät jopa lähes 200 henkilöön. ”Vuosituhannen vaihteessa kerhon toiminta kuitenkin jostain syystä hiljeni ja lopulta lakkasi. Tämän jälkeen nykyisen Lateresin toiminta käynnistyi, mutta pääsi uudelleen vauhtiin vasta reilu kolme vuotta sitten”, kertoo Henri Syyslahti. Syyslahti itse oli mukana käynnistämässä Lateresin toimintaa vuonna 2013 ja toimi kahtena vuotena kerhon hallituksessa projektivastaavana. Ennen kuin huomaankaan seison ampumaradan päässä pistooli kädessäni. Lähtiessäni olin vannonut itselleni tekeväni tutkivaa journalismia ihan vain sopivan etäisyyden päästä. Allekirjoittamistani turvallisuusohjeista mieleeni jäi erityisesti kohta 14: ”Ampuma-alueen seiniin, kattoon tai lattiaan ammutusta harhalaukauksesta veloitamme 50 euroa.” Taisi tulla kallis reissu tästäkin. Olen jo lähes valmiina tähtäämään, kun viereiseltä radalta kuuluu pamaus. Ennen kuin ehdin selvitä alkujärkytyksestä, kuulen vierestäni vielä 29 laukausta lisää. Radan edessä olevien taulujen keskellä näkyy kauniit rykelmät luodininreikiä. Totta kai kohteliaisuuden nimissä (lue järkytyksestä) en itse ollut vielä aloittanutkaan. Lopulta kymmenen laukaustani osuvat kuitenkin jonnekkin katon ja lattian välille. Pistooliammunta, rynnäkkökivääri, LV241 radio, sanomalaite, pitkälanka-antenni, kylkipanos, viuhkapanos ja lähipuolustus, Syyslahti luettelee Taipalsaaren kertausharjoitusviikonlopun ensimmäisen päivän ohjelmaa. Ilta jatkui yömarssin ja saunan kautta puolijoukkueteltan suojiin vartiovuoroja unohtamatta. Seuraavana päivänä viikonloppu päätettiin ensiapukurssiin. Lateres järjestää sekä keväisin kertausharjoitusviikonlopun yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kanssa erittäin edulliseen hintaan - eikä mukaan tarvitse ottaa kun alusvaatteet, sillä tutut mallin M91 vaatteet pääsee jälleen vetämään niskaan armeijavuosien kunniaksi.

Naurahdan mielikuvalle perus perjantai-illan vietosta tienvarsipommien rakentelun merkeissä. Mistään ”Wannabe militarismi paskasta” toiminnassa ei kuitenkaan ole kyse, kuten Syyslahti tarkentaa. Kerhon tarkoituksena on ylläpitää sotilastaitoja ja viettää aikaa samanhenkisen porukan kanssa. Toinen lähes yhtä tärkeä - ellei jopa tärkeämpi - kerhon perinne on makkara. - Kyllä tämän kerhon toiminnassa on varmasti syöty enemmän makkaroita kuin ammuttu patruunoita, Syyslahti jatkaa. Tällä hetkellä Lateresilla on virallisia jäseniä noin kolmisenkymmentä, mutta toimintaan tutustumassa on käynyt myös paljon uusia kasvoja. Vähitellen Lateres on saanut enemmän aktiivisia jäseniä, mutta vahvistuksia joukkoihin kaivataan lisää.

mista tapahtumista on Punkkerissa joka itsenäisyyspäivä järjestettävä Itsenäisyyspäivän juhla. Katselen ihaillen miesten taidokasta suoriutumista liikkuvista maaleista ja erilaisista nopeusharjoitteista. Edellisen menestyksekkään suorituksen jälkeen houkutus kokeilla uudestaan on varsin suuri , mutta päätän lopettaa, kun vielä olen huipulla. Varsin koukuttavaa toimintaa täytyy myöntää. En yhtään epäile, ettenkö eksyisi radalle vielä uudestaankin. Harjoitusten jälkeen saan kutsun tutustumaan kerhon tiloihin Punkkerille, enkä voi olla tarttumatta tilaisuuteen. Lateresin kerhotilat sijaitsevat LaTU Ry:n vanhois-

- Tapahtumiin osallistuminen ei edellytä kerhon jäsenyyttä, mutta totta kai toivotaan, että osallistujat innostuisivat liittymään mukaan toimintaan ja tapahtumiin uudestaankin, Lateresin puheenjohtaja Mikko Paasonen kertoo. Viidettä vuotta tuotantotaloutta LUT:ssa opiskeleva Paasonen tuli mukaan Lateresiin toimintaan pari vuotta sitten ja on toiminut puheenjohtajana käytännössä siitä asti. Minut julistetaan ensimmäisen kierroksen naissarjan voittajaksi naisryhmän ainoana edustajana. Pääsen siis todistamaan todelliset ampumataitoni toiselle kierrokselle. Tällä kertaa pidän mielessäni sivukorvalla kuulemani kommentin ”helpointa on, kun pitää silmät auki eikä ajattele liikaa.” Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole yleisesti ammuttaessa käytettävä menettelytapa. Jostakin mysteerisestä ja varsin selittämättömästä syystä paria varsin inhimillistä harhalaukausta lukuunottamatta tulos on varsin kohtuullinen. Tällä hetkellä Lateres pyrkii järjestämään toimintaa säännöllisesti vuoden mittaan. Kerran kuussa Punkkerilla järjestetään kerhoilta ja nyt kevään aikana kerholaiset ovat mm. käyneet Sako Shooting Centerillä ampumaharjoituksissa. Välillä järjestetään reissuja ympäri Suomea esimerkiksi tapaamaan sisarjärjestöjä ja vierailemaan toimintaan liittyvissä kohteissa kuten sotamuseoissa. Viimeisimmäksi kerhon kaukomatka vei Vaasaan tapaamaan Suomen muita opiskelijareservikerhoja. Aikaisemmin kuvailtu kertausharjoitusviikonloppu järjestetään puolestaan puolivuosittain Taipalsaaressa. Yksi suurim-

sa tiloissa. Salpalinjaan kuuluva 40-luvulla talvisodan jälkeen rakennettu konekivääribunkkeri sijaitsee PK5:n takaisessa metsässä. Tila on Museoviraston asiakirjojen pohjalta luovutettu aikoinaan LaTU Ry:n käyttöön, ”kunnes isänmaan etu toisin vaatii”.

nistukseen. Suurin osa uusista jäsenistä ajautuu mukaan toimintaan lähinnä kavereiden kautta. Kannattaakin käydä tutustumassa kerhoon ja Punkkeriin kerho-illoissa. Tulevaisuudessa Lateresin on tarkoitus laajentaa toimintaa entisestään. Tarkoitus olisi pyrkiä yhdistymään virallisesti LaTU Ry:seen, jotta kerho voisi toimia rekisteröitynä yhdistyksenä ja pystyisi liittymään helpommin muiden reserviläisyhdistysten toimintaan mukaan. Tämä toisi kerhotoimintaan reilusti monipuolisuutta ja mahdollisuuksia aktiivisempaan ampumaharrastuksen harjoittamiseen. Ilta on täynnä isänmaallisuutta, rehtiä toimintaa ja yhteishenkeä. Jälleen kerran minut otettiin todella ystävällisesti vastaan ja huomioitiin tasa-arvoisena joukossa. Lohduttavia sanoja ohimenneistä laukauksista, auttavia käsiä jyrkkiä portaita laskeutuessa ja viinitarjoilut bunkkerissa. Kyllä suomalainen mies on herrasmies. Myöskin täällä omien teekkareidemme joukossa. Kerhoon liittyminen ei edellytä mitään erityisiä vaatimuksia. Armeijan käyminen ei ole suora edellytys kerhoon liittymiseen, mutta voi mielenterveyden kannalta olla hyväksi. Yllättävää kyllä jutut nimittäin suurelta osin ovat varsin inttipainotteisia. Armeijan käyminen ei yleensä ole edellytyksenä myöskään tapahtumiin osallistumiseen. Osaan tapahtumista, kuten Taipalsaaren kertausharjoituksiin, vaaditaan kuitenkin suoritettu asevelvollisuus. Mukaan voi liittyä oli sitten teekkari, kylteri, mies tai nainen. Erityisesti kyltereiden ja ammattikorkeakoululaisten aktiivisuutta toivottaisiin lisää. Lisätietoa kerhon tapahtumista löytää niin Lateresin Internet- kuin Facebook-sivuilta. Myös tulevat tapahtumat on helppo bongata Facebookin kautta. Kerho on tavoitellut näkyvyyttä ja uusia jäseniä osallistumalla perinteisesti syksyisin mukaan harrastemessuille ja fuksisuun-

Opiskelijat pääsevät vähintään 4 hengen porukalla ampumaan opiskelijahintaan Sako Shooting Centerillä lentokentän vierellä (Tuomikatu 23, 53810 Lappeenranta). Lisätietoa: www.shootingcenter.fi

www.saimaanjuomatehdas.fi www.facebook.com/saimaanjuomatehdas

WAPPU 20 Keskiviikko 13.4. 12:00 Wapunavausrieha @ Yliop- pilastalo Wapunavausbileet by PoWi @ GM

Torstai 21.4. Logojen maalauksen varapäivä Parrun NHL turnaus @ kellari

Perjantai 22.4 Torstai 14.4.

FinnHits @ Ylioppilastalo

Logojen maalaus @ Punkkerimäki

Lauantai 23.4. Perjantai 15.4. Kotiseutukursio @ Etelä-Karjala Lateksiin varpajaiset

Lauantai 16.4. Teekkarilaulajien kevätkonsertti

Sunnuntai 17.4 SM-kyykkä

Maanantai 18.4 Maratooni maanantai

Wappusitsit

Sunnuntai 24.4 KRuisinKi @ Skinnarilan mutkamäki Musta Wappu by Pikametallimiehet @ Kellari

Maanantai 25.4 Toogabileet @ Kellari

Tiistai 26.4 Tour de villmanstrand - MTB tour Laulutriathlon

Tiistai 19.4. 17:00 Ruutin ja Clusterin videopelitapahtuma @ Kellari

Keskiviikko 20.4 Willimiehen Wipellys @ Keskusta

Keskiviikko 27.4 Fuksitehtävät @ Keskusta ja Skinnarila

016 Torstai 28.4 Resonanssin kevätkonsertti

Perjantai 29.4 Saunayö

Lauantai 30.4. 12.00 Lakitus 12:30 Fuksikaste @ Satama 15:00 - 17:00 Lakkien jako @ Yo-talon aula Wappuaaton bileet @ Yo-talo

Sunnuntai 1.5. 12:00 Wapunpäivän piknik @ Linnoituksen vallit

Maanantai 2.5. 12:00 Skinnarilan siivous 16:00 Pahoinvointitoimikunta

Wappu Yllatti Kulttuurivas Teksti Jeremias Mäkinen, Kuvat Aleksi Ikonen Niin vain on Tellus taas kiertänyt Auringon ympäri ja SVV:ssa on aloitettu henkinen ja fyysinen valmistautuminen Wapun juhlintaan. Välillä tuntuu, että vuosi vierii eteenpäin hieman turhankin vauhdikkaasti ja joidenkin asioiden meinatessa unohtua ja aikataulujen muuttuessa suhteellisen kiireellisiksi. On kerrassaan kummallista miten eniten työllistävä osa-alue, joka on suurimman osan ajasta kirkkaana mielessä, pääsee yllättämään kuin talvi autoilijat. Jotta Wappu ei pääsisi täysin yllättämään teitä arvon jäsenistö, on alle kasattu pieni infopläjäys Wapun tapahtumista. Huomautettakoon vielä, että tekstit edustavat vain LTKY:n hallituksen kulttuurivastaavan näkemystä tapahtumista. Riehakasta Wappua!

Wapunavausrieha Wappu avataan perinteisin menoin ylioppilastalon edessä. Wappulippu nostetaan liehumaan kevättuulessa Resonanssin säestämänä ja Skinnarilaan julistetaan wappurieha. Samoilla vauhdeilla sytytetään Wapun ensimmäiset tulet Schwäbisch Hallin nuotioon ja julkistetaan Wappumerkki. Lisäksi Wappulehti Hässi julkaistaan. Kotiseutukursio Kaplaakin kaikille kursiohampaan kolotusta omaaville järjestämä hyväntuulinen bussiretki. Kursiobussi kurvailee pitkin Etelä-Karjalaa suuntanaan yleensä Mikkeli tai Savonlinna. Matkan aikana bussi tekee useamman pysähdyksen, jotta matkustajat pääsevät vierailemaan yrityksissä. Vierailut kohdistuvat ravintola-alan yrityksiin ja pääpaino on enemmänkin tuotetestauksella kuin varsinaisesti yritykseen tutustumisella. Päivän aikana saa siis riittävän annoksen niin ruokatuotteita kuin perinteistä bussipöhinääkin. Lateksiin varpajaiset Tuoreeltaan killan statuksen saanut Lateksii haluaa juhlistaa alkavaa via dolorosaa kaikkien kynnelle kykenevien kanssa. Ja mikä olisikaan parempi tapa kuvata killan tulevaa matkaa kuin sitsit.

Laulutriathlon, Krokotiili Genan syntymäpäivät ja Laulutentti Tänäkin vuonna vietetään krokotiili Genan syntymäpäiviä. Synttärilahjaksi Genalle omistetaan laulutriathlon, jossa lauletaan ainakin PunaMustan verran erilaisia värssyjä. Laulutriathlon on loistava mahdollisuus päästä opettelemaan PunaMustan lauluja tai muuten vain laulamaan sellaisia kappaleita, joita ei yleensä lauleta. Lisäksi fuksit suorittavat laulutentin, jossa tarkastetaan onko fuksien laulutaito teekkarille tai kylterille sopivalla tasolla. Teekkarilaulajien ja Resonanssin kevätkonsertit Wappu on hyvää aikaa nauttia myös muusta kuin juomakulttuurista. Laulaminen on merkittävä osa opiskelijakulttuuria ja Teekkarilaulajat ja Resonanssi kantavat kortensa kekoon sen ylläpitämiseksi pitämällä kummatkin omat kevätkonserttinsa. SM-kyykkä Kevään myötä lumet sulavat ja kyykkääkin päästään vihdoin pelaamaan siinä ainoassa oikeassa ympäristössä, hiekalla. SM-kyykkä on mahdollisuus lähteä tavoittelemaan todellista Skinnarilan herruutta kyykän saralla tai muuten vain makselemaan talvelta jääneitä kalavelkoja. Aiempaa taustaa joukkueelle ei tähän turnaukseen tarvita vaan ketkä tahansa voivat laittaa joukkueen pystyyn.

staavan Maratooni maanantai Enklaavin maratooni maanantai on toista vuotta Wapun ohjelmassa. Jyviä erotellaan akanoista päivän mittaisessa suorituksessa, jossa idea pysyy samana ja vain suorituspaikka vaihtuu. Päivän mittaan porukkaa putoaa pois, mutta osa porskuttaa iloliemen voimalla parhaimmillaan yli vuorokauden mittaisen ajanjakson. Rupeaman loppupuolella juomapuolen ehtyminen ei edes haittaa hauskanpitoa, kun unenpuute alkaa luoda vastaavaa efektiä. Rakkaudesta lajiin. Ruutin ja Clusterin videopelitapahtuma Jos ulkoilma ei houkuttele tarjoavat Ruut ja Cluster iloista Wappupuuhaa turvallisesti sisätiloissa. Pelivälineitä ja pelejä on tarjolla enemmäin kuin yhden illan aikana kerkeää kokeilemaan. Jos turnausten voittaminen tai muuten vain kanssapelaajien löylytys alkaa maistumaan puulta voi mahdollisesti kuumenneita tunteita käydä viilentämässä saunassa ja sen jälkeen palata monitorin ääreen virkeänä. Willimiehen Wipellys Wipellys, Lappeenrannan approt. Baarikierroksella näkyy erilaisia suoritustapoja yhtä paljon kuin on wipeltäjiä. Osalla kiiluu silmissään korkein palkintotaso, doping, kun taas toiset lähtevät rennosti muutamalle kaljalle illan ajaksi ennen jatkoja. Kukin päättää itse miten saa eniten irti päivästä. Toisille se on autolla ravintolasta toiseen liikkuminen ja mahdollisimman nopea suorittaminen, kun taas toisille riittää auringosta nauttiminen laivoilla huurteisen kera. Wipellyksessä on jokaiselle jotakin. Parrun NHL-turnaus Eikö tavallinen urheilu ole se omin juttu? Ei hätää, tässä tapahtumassa riittää näppärät peukalot ja konsoliohjainten kanssa yhteensopivat kädet. Parrun NHL turnaus antaa e-urheilun taitajillekkin mahdollisuuden näyttää osaamistaan ja kamppailla kampuksen herruudesta.

FinnHits Tuttavallisemmin finkkarit on mekka tavallisiin haalaribileisiin kyllästyneelle opiskelijalle, ja ihan hyvää vaihtelua muillekkin. FinnHits tuo takaisin kaikki parhaat tyylit 70-, 80- ja 90-luvuilta timanttisia hittibiisejä unohtamatta. Vaikka esimerkiksi olutkin oli tuolloin ajankohtaista nesteravintoa voi uusia elämyksiä ja vaihtoehtoja hakea livauttamalla kurkusta vaikkapa pullon Menneniä. Wappusitsit Armatuurin järkkäämät perinteiset ulkoilmasitsit. Vuosien varrella Wappusitsit ovat muodostuneet hyväksi tavaksi tuoda ulkopaikkakuntalaisia tutustumaan Lappeenrantalaiseen teekkarikulttuuriin. Vaikka sää ei aina sitsien aikaan olekaan pelkkää auringonpaistetta, on ne silti vuosi toisensa jälkeen tahkottu rautaisella ammattitaidolla läpi. KRuisinKi Ei välttämättä uskoisi, että Koneenrakennuskilta järkkää Wapun yhtä alkoholittomimmista tapahtumista, ainakin osallistujille. Pitkän perinteen omaavat mäkiautokisat käydään Skinnarilan mutkamäessä jälleen kerran. Kuka tahansa (selvinpäin oleva) henkilö voi hypätä valmiin mäkiauton rattiin kisaamaan nopeimmasta ajasta ja käsistään taitavimmat voivat rakentaa oman menopelinsä kisailuja varten. Jos sattuu autoilun sijasta pitämään nesterallista voi kisoja seurata kuitenkin mukavasti mäen juurelta. Musta Wappu Musta Wappu lienee Pikametallimiesten tapahtumista se perinteikkäin. Metallimusiikkiin painottunut yhden päivän musiikkipläjäys tuo lavalle niin opiskelijabändejä kuin täysin ulkopuolisiakin tuttavuuksia. Vuosien varrella PMM on onnistunut haalimaan SVV:n estraadille suht nimekkäitäkin esiintyjiä ja houkutellut kansaa ulkopaikkakunniltakin.

Toogabileet Jätteen kuoppauksen yhteydessä kuopattiin myös joitain opiskelijatapahtumia. Keteläiset eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan omastaan vaan porskuttavat yhä. Toogabileissä hiostavat labratakit ja haalarit heitetään narikkaan ja kietoudutaan mihin tahansa käsiltä löytyvään enemmän tai vähemmän sopivan kokoiseen kankaaseen. Harvoin saa luvan kanssa bilettää näin vähän kangasta päällä. Tour de Villmanstrand Hetken aikaa tauolla ollut Tour de Villmanstrand on tekemässä paluuta. Pyöräilylenkki Lappeenrannassa, joka ei ole kuitenkaan vaatimustasoltaan saatika pituudeltaan Pariisin ympäriajojen kaltainen joten hieman vähemmän kokemusta omaavatkin pyöräilijät voivat osallistua. Fuksitehtävät Fuksisuunnistus^2 . Nyt kun homman idea on ennestään tuttu ja aikaa ei tarvitse tuhlata tuttujen maisemien katseluun voi kaiken energian kanavoida puhtaasti suorittamiseen ja saada koko rastikierroksesta hippasen enemmän irti, sekä luoda entistä kovempaa kilpailua. Saunayö Perinteikäs Skinnarilalainen festarikauden avaaja. Saunayö on opiskelijoiden oma yhden päivän festari, jossa lavalle nousee (ainakin pääosin) opiskelijoista koostuvia toinen toistaan monimuotoisempia rytmi ja tanssiorkestereita. Luontoäidin helliessä loistava päivä viettää ulkona nauttien musiikista yömyöhään saakka juuri ennen Wappuaattoa.

ActI näytelmä Ylioppilasteatteri ActI on jälleen kursinut kasaan uuden näytelmän. Hieman erilaista opiskelijakulttuuria tarjolla. Ei tarvitse huolestua mikäli ei ensinäytökseen kerkeä sillä ActI vetäisee Wapun aikana näytelmänsä peräti 6 kertaa. Wapunaatonbileet Wapun kulminoituminen ja kliimaksi. Teekkareita ja kyltereitä ängetään saman katon alle niin paljon kuin laki sallii, puheensorina ja musiikki raikaa. Skinnarilan henki tiivistyy ja riemu repeää täysin keskiyön koittaessa, kun uunituoreet teekkarit ja kylterit saavat laittaa lakkinsa ensimmäistä kertaa päähän. Juhlinta jatkuu pitkälle aamuyöhön ja aamuun eripuolilla Vapaavaltiota, koska onhan sentään Wappu.

REH

Wapunpäivän piknik Vielä pienessä pöhnässä edellisillan juhlinnasta opiskelijakansa kerää vaatekaapista hieman parempaa seppälää, asettelee lakkinsa päähän ja suuntaa kohti linnoituksen vehreitä valleja. Ansioituneille teekkareille ja kyltereille jaetaan palkintoja muun opiskelijakunnan nauttiessa erilaisista piknik-eväistä. Piknik on monelle viimeinen yhteinen kokoontuminen ennen kesälaitumille säntäämistä ja opiskelijakunnan hajaantumista ympäri maata.

Opiskelukokemus Lappeenrannassa – AIDOSTI YHDESSÄ

HTORI TENTISSÄ

LOAS – LTKY – SAIKO – LUT – SAIMIA – SAMPO – Lappeenranta

Lue LOAS strategia vuoteen 2020: www.loas.fi > LOASin strategia vuoteen 2020 (vasen sivupalkki)

LUT:n projektikurssilla tehdään liikeideoista totta

Kirjoittaja Marjukka Muukkonen, Kuvat Miina Hurskainen Kauppatieteiden opiskelija Minna Virtaneva astuu luentosaliin, joka on täynnä konetekniikan ja tuotantotalouden opiskelijoita. Edessä on koko lukuvuoden kestävä liiketoimintaa simuloiva projektikurssi, jossa opiskelijat pääsevät perustamaan ikioman yrityksen. ”Tarkoituksena on opettaa opiskelijalle oikeaa yrityselämää ja siellä tarvittavia ryhmätyötaitoja”, kertoo kurssin vastaava opettaja Antero Tervonen. Projektikurssille osallistuakseen opiskelijan on haettava ”työpaikkaa” aloittavassa yrityksessä. Opettajat käyvät läpi opiskelijoiden vahvuudet ja osaamisalueet ja muodostavat heistä viidestä kuuteen ”yritystä”, jotka työskentelevät yhdessä koko lukukauden. Kokonaisuus on rakennettu viidestä eri talouden ja tekniikan kurssista ja se simuloi kaikissa vaiheissa oikeaa liiketoiminnan aloittamista. ”Olin aivan innoissani päästessäni osaksi poikkitieteellistä projektia”, Virtaneva kertoo. Ideasta fyysiseksi tuotteeksi Yritysryhmän ensimmäinen tehtävä on työnjako. Tekniseksi suunnittelijaksi valikoituu usein konetekniikan opiskelija ja toimitusjohtajaksi tuotantotalouden tai kauppatieteiden osaaja. Virtaneva sai vastuulleen yrityksen markkinoinnin ja osittain yrityksen talouden. Opettajat auttavat yrityksiä vastuunjaossa ja puuttuvat epätasaiseen työnjakoon. ”Pahimmassa tapauksessa muille vastuitaan sysäävä opiskelija voidaan irtisanoa kurssilta”, Tervonen kommentoi. Virtaneva yrityskumppaneineen suunnitteli aluksi kaksikerroksista pyörätelinettä, jonka päädyistä myytäisiin mainostilaa yrityksille. Taloudellisesti kannattavammaksi ja helpommin myytäväksi ideaksi valikoitui kuitenkin tilaa säästävä keittiöhyllykkö, joka vedetään katonrajasta kätevästi katseen tasolle. ”Joku kysyi, mikä ärsyttää kotona ja vastasin, että keittiön ylähyllyt ovat aina tyhjillään”, kertoo Virtaneva idean synnystä. Projektissa opitut asiat muistaa lopun elämäänsä.

Tuoteideaa hiottaessa on mietittävä asiakaskuntaa, tuotteen kysyntää ja sen kasvumahdollisuuksia. Tekninen toteutus aiheuttaa omat haasteensa, sillä tuotetta ei ainoistaan suunnitella vaan se myös rakennettaan kurssin aikana. Kurssista saatavaan arvosanaan vaikuttavat tuotteen tekninen toteutus, kaupallisuus ja liiketoimintasuunnitelman realistisuus. ”Konealan opiskelijalle kovin juttu tässä projektissa on se, että pääsee toteuttamaan tuotteen valmistusprosessin alusta loppuun”, kertoo konetekniikan opiskelija Jaakko Salonpää, joka toimi yrityksen valmistuspäällikkönä. Lukuvuoden aikana opiskelijat toteuttavat erilaisia tehtäviä yritykseensä liittyen. Ryhmät tekevät yrityksilleen neljän vuoden liiketoiminta- ja taloussuunnitelmat, vievät yrityksensä kaupparekisteriin ja vuokraavat liiketoimintaansa varten toimitilat. Yhtenä tehtävänä on myös päättää, tekeekö yritys tuotteensa itse vai ulkoistetaanko valmistus muualle. Virtanevan yritys päätti tehdä tuotteensa itse. ”Hyllyä oli tarkoitus myydä aluksi K-raudan liikkeissä ja levittäytyä myöhemmin muiden Pohjoismaiden rautakauppoihin. Tuote myydään joko osina jälleenmyyjälle tai tuotteen voi tilata suoraan kotiin asennuksineen”, hän kertoo. Palautetta yritysmaailman konkareilta Kuten oikeissakin liiketoiminnassa, kurssilla pidetään myös yrityksen hallituksen kokouksia. Ryhmät vastaavat opettajien muodostamalle kevyelle hallitukselle sekä raskaalle hallitukselle, jossa on mukana yritysmaailmasta tuttuja mentoreita. Mukana ovat olleet esimerkiksi Flowroxin hallituksen puheenjohtaja Timo Vartiainen ja TuuliSaimaan toimitusjohtaja Petteri Laaksonen. Opiskelijat pääsevät treenaamaan kokouskäyttäytymistä, puolustamaan liiketoiminnallisia valintojaan sekä saavat rehellistä palautetta tuotteestaan. ”Välillä oli hieman stressaavaa, kun jouduin vastaamaan kysymyksiin tuotteen markkinointisuunnitelmasta”, Salonpää muistelee.

Suurimmaksi haasteeksi hän kuitenkin nimeää kaupallisten ja teknisten intressien yhdistämisen. Tervonenkin on huomannut, että tuotteen valmistukseen annettu 500 euron budjetti on tuonut useille ryhmille haasteita. ”Tässä tehdään kuitenkin liiketoimintaa ja tuotteesta on siten saatava voittoa”, hän muistuttaa. Ei tenttejä vaan käytännön oppimista Kurssi on ollut opiskelijoiden keskuudessa erittäin suosittu. Moni on kiitellyt, että kurssilla ei ole tenttiä ja projektissa opitut asiat muistaa lopun elämäänsä. ”Opin valtavasti siitä, mitä yrityksen perustaminen oikeasti vaatii ja minkälaisia haasteita eri alojen ammattilaisten kanssa toimiminen asettaa. Opin kurssilla konkreettisia asioita

muun muassa taloussuunnitelman ja kirjanpidon teosta, joita olin opiskellut aiemmilla kursseilla”, Virtaneva kuvailee kokemustaan. Salonpään mielestä parasta oli nähdä, kuinka tämän kaltainen projekti toteutetaan yritysmaailmassa ja miten tuotteen kustannukset muodostuvat: ”Koen nyt pystyväni oikeasti teettämään tuotteen alihankkijaverkostossa.” Nyt meneillään oleva projektikurssi on järjestyksessään kolmas. Aiemmilla kursseilla on toteutettu esimerkiksi painevesimoottoreita, ergonominen työtuoli arkkitehdeille ja mönkijän keulaan asennettava männynistutuslaite. Tänä vuonna toimeksiantoa on rajattu ja tuotteiden on liityttävä LUT:n strategiaan.

Kurssin ohjaajat uskovat eri opintosuuntien yhteistoimintaan tulevaisuudessakin. vasemmalta ylhäältä alkaen Antero tervonen, Kimmo Kerkkänen, ALhaalla Harri Eskelinen, Anna Kunttu

Kurssin tausta ja tulevaisuus ”Kurssi lähti nykyisessä muodossaan liikkeelle kolme vuotta sitten. Alunperin kurssin ajatus lähti liikkeelle konetekniikan sisältä kun valmistus ja suunnittelu haluttiin yhdistää samaan kurssiin. Vajaa viisi vuotta sitten saatiin kuitenkin idea sisällyttää iiketalouden puoli osaksi kurssia”, kertoo konetekniikan puolen vetäjä Kimmo Kerkkänen. ”Saimme kurssin käynnistämiseksi projektirahaa ja lähdimme samantien suunnittelemaan sen sisältöä.”, liiketalouden opetuksesta vastaava Antero Tervonen jatkaa. Tervonen ja Kerkkänen mainitsevat, että opiskelijat ovat kertooneet kurssin antavan sellaisia eväitä, joita ei muilta kursseilta saa. Vuoden mittaista kurssia on pidetty myös varsin työläänä. Opetus kuitenkin koostuu pelkästä projektityöskentelystä eikä siinä ole tehttejä lainkaan. Kurssilla ei oletetakaan kaiken menevän kuin Strömsössä vaan myös virheille ja niistä oppimiselle on varaa. Harri Eskelinen painottaa kurssin suurimman annin olevan johtamistaitojen kehittämisessä. Niin konetekniikanja liiketalouden osaajaat joutuvat myös kerrankin miettimään laajempaa konseptia ja miten oman päätökset vaikuttavat yrityksen muuhun toimintaan. Tarkoituksena on sekoittaa myös hieman pakkaa ja erottaa perinteiset kaveripo-

rukat erilleen. Näinhän oikeassa maailmassakin asiat tapahtuu. Vuoden mittaan opiskelijat saavat jatkuvaa palautetta toiminnastaan ja vuoden lopuksi myös vertaisarviointia muilta ryhmäläisiltä. Kurssin konsepti tulee tulevaisuudessa hieman muuttumaan ja sitä pyritään jatkuvsti kehittämään. Kurssin tulee mm. muuttumaan kokonaan englanninkieliseksi ja siihen lisätään enemmän johtamistaitojen opetusta. Uutena vetäjänä mukaan tulee Anna Kunttu, jonka erityisvastuulle kuuluvat mm venture management ja pitching, joilla halutaan tukea myyntiosaamisen kehittämistä. Liiketoiminta ajatusten kirjoa halutaan myös laajentaa ja antaa yrityksille enemmän vapauksia päätöksenteosta. Ajatuksissa on myös, että esim. koneteknikan opiskelijat voisivat käydä kurssin jopa kolmesti eri rooleihin osallistuen. Kurssi on ainutlaatuinen LUT:ssa siinä mittakaavassa, jossa se yhdistää tieteenaloja. Kurssin vetäjät uskovat tämän olevan kuitenkin tulevaisuuden suunta ja toivotaan, että muitakin opintosuuntia pystyttäisiin laajemmin lisäämään mukaan kurssiin. kirjoittaja Miina Hurskainen 27

WHO: Mia Lehto Executive board member in the National Union of University Students in Finland (SYL) Responsible for education policy: digitalization, study ability and associations Business student - since forever Wannabe musician Insta: MiaKLehto Twitter @MiaKLehto Facebook Mia Lehto

Don’t hate the player - hate the game? Teksti Mia Lehto, Kuva Reima Kokko

ccording to Wikipedia the word politics comes from the creek word politicos, which basically means relating to citizens. It can be defined in numerous ways, for example, it can mean the making of a common decision for a group of people, or, the use of power by one person to affect the behavior of another. Nowadays the word politics often refers to actions that are based on political ideologies, and done to affect governmental issues, either on a national, or an international level. About four weeks ago I participated an international conference in Amsterdam organized by ESU, the European Students’ Union. This four day event consisted of many excellent workshops, and in one of them we discussed profoundly about the results of a report conducted by FEPS (the Foundation of European Progressive Studies). The purpose of The Millennial Dialogue Report is to try to understand the “Millenial generation” often also referred to as the “generation Y” or “digital natives”. According to the report, only 16% of the Millenials are currently engaged in politics. Just 11% of then sometimes take part in protests and only 7% occasionally take part in political meetings. Knowing the fact that all the really important and significant decisions regarding and affecting for example - university students like you and me - are done by politicians, it seems quite alarming that the people who should definitely try to make a difference in the politics of today, seem to care the least. But are the Millenials really to blame? The report shows clearly that the most common reasons not to get involved in politics or even to vote, is not pure laziness or aloofness, but in fact - the lack of trust in politicians. When I think of the outrageous way how Finnish

politicians lied last spring when they promised not to cut funding from education, and still did it (conveniently right after the parliamentary elections), I kinda get it. Moreover, after being lied straight to my face by other young politicians, I understand the Millenials, even better. Politics can be a very dirty game, and even in a country like Finland, which is the second least corrupted country in the whole world, I have experienced the nastiness and the ruthless of “the game” and will most definitely experience it again and again. I’m a very honest person and in addition to this, a quite sensitive one too. Therefore, I do admit that sometimes when the shit hits the fan, so do say, it is very frustrating for me and it occasionally it even makes me sad. However, the worst thing that me or you, or the rest of the Millenials can possibly do, is to give up on politics or even worse, become as crooked, cynical, selfish and unjust as the rest of the lot. The truth is that there will always be some politicians who are not to be trusted, but as long we keep on trying, keep on believing in democracy and having faith on humanity, that is as long as we have a change to make a difference in this country, and in this world. So please don’t hate the game or the player – go and change it. Yours truly, Mia p.s. The Parliament considers new spending limits for the coming years on the basis of a government report on Tuesday 5th of April. For more info about how it may affect on students, please follow us on Facebook, Twitter and Instagram ;)

MEILTÄ OPISKELIJAKORTILLA ALENNUS -5% (ei koske: alkoholi, -tupakka eikä lastenruokatuotteita)

Nauryz- uuden vuoden alku Kirjoittaja Aisulu Harjula on asunut Suomessa 2,5 vuotta ja opiskelee LUT:ssa Kauppateiteitä

Konsertti Almatyn keskustassa, Kazakstanissa Olen kotoisin maailman yhdeksänneksi suurimmasta valtiosta, Kazakstanista. Se sijaitsee Keski-Aasiassa, Euraasian sydämessä. Kazakstanissa asuu ihmisiä yli sadasta eri kansallisuudesta ja siellä puhutaan toistasataa eri kieltä. Maan pääkieli on kazakki ja virallinen kieli on venäjä. Monet kysyvät usein minulta, onko kazakki samanlaista kuin venäjän kieli? Vastaan, että kazakki on vanha turkkilainen kieli, jonka muunnelmaa puhutaan useissa Keski-Aasian maissa ja esimerkiksi Turkissa. Kazakstan kuului ennen Neuvostoliittoon mutta itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Kazakstanista ei maailmalla tiedetä paljoakaan muuta kuin sieltä tulleet monet kuuluisat maailmanmestarit (esimerkiksi Gennady Golovkin, Askhat Zhitkeyev, Aleksandr Vinokurov). Kazakstanilainen kulttuuri on erittäin rikas. Tässä kuussa vietin Suomessa kazakkien vuoden tärkeintä juhlaa nauryzta, uuden vuoden alkua. Sitä vietetään muutaman päivän ajan (21.3.–23.3.) kevätpäiväntasauksen aikoihin. Tänä vuonna kevätpäiväntasaus oli Suomessa 20.3, yleensä se on tätä aikaisemmin. Vietin juhlaa kotona Lappeenrannassa perheeni ja ystävieni kanssa. Kotonani on muutamia käsintehtyjä muistoesineitä Kazakstanista: shakkilauta, jousipyssy ja ruoska, jotka ovat seinällä kaikkien katseltavissa. Yleensä vieraat huomaavat ne

heti ja kiinnostuvat eksoottisista matkamuistoistamme. Tein vieraille perinteistä juhlaruokaa, joka maistui kaikille. Ruoka itse asiassa maistui niin hyvin, että sovimme tekevämme sitä useammin ja arkipäivisinkin. Nauryz on todella sosiaalinen tapahtuma Kazakstanissa ja sitä juhlitaan maaliskuun loppuun asti. Nauryz tarkoittaa kazakiksi ”maaliskuuta” ja persiaksi ”uutta päivää”. Tällöin ystävät, työkaverit ja sukulaiset kyläilevät toistensa luona, koristelevat kotejaan ja laittavat juhlaruokaa. Uskotaan, että jokaisen täytyy sekä isännöidä että käydä sinä aikana ainakin seitsemän eri ihmisen luona, koska luku seitsemän tuo onnea. Kyseisenä aikana Kazakstanin kaupungeissa järjestetään toreja, joilta voi ostaa perinteisiä käsitöitä. Tuolloin rakennetaan myös jurttia, kazakkien vanhanaikaisia koteja, joissa tarjotaan perinteisiä ruokia. Ihmiset nauttivat juhlasta vanhaan tapaan ja tyyliin: siellä pelataan kansallispelejä, keinutaan keinuissa, kuunnellaan kevätkonsertteja, syödään perinteistä juhlaruokaa ja juhlitaan yhdessä kevään ja uuden vuoden alkua. Nauryz on myös eräänlainen kazakkien ystävänpäivä, jonka aikana nuoret miehet antavat lahjoja tyttöystävilleen ja kutsuvat heitä keinumaan perinteisissä keinuissa.

Historiaa ja nauryz-juhlan alku Nauryzta on vietetty Keski-Aasian suurilla aroilla muinaisista ajoista lähtien. Periaatteessa nauryz-juhla ei liity mitenkään uskontoon. Juhla tulee vanhasta Persiasta (juhlan nimi on nowrooz, nowruz), jossa ihmiset viettivät uutta vuotta aurinkokalenterin mukaan. Laajoilla aroilla on vahva ilmasto ja kova tuuli. Maa ei ole viljavaa, kesät ovat yli 30 astetta kuumia ja talvet ovat yli 30 astetta pakkasella. Kazakit olivat nomadeja, jonka vuoksi kazakkien koti on muotoiltu niin, että sen voi hajottaa osiin, ottaa mukaan matkaan ja asentaa uudelleen seuraavassa paikassa. Nomadit kasvattivat lampaita, hevosia ja kameleita. Nämä eläimet pystyvät selviytymään vaikeassakin ilmastossa, matkustamaan pitkiä matkoja ja syömään arojen kasvillisuutta. Nomadeille kevään alku oli suuri ilonaihe, koska elämä oli niin vaikeaa aroilla. Nauryz-juhla merkitsi heille vaikean talvikauden loppua ja keväisen uudistumisen alkua. Juhlaruoka Elintapojensa vuoksi kazakkien perinteiset perusruoat koostuvat hevosen ja lampaan lihasta ja liemistä, viljasta ja nuudeleista, hevosen ja kamelin maidosta. Nauryz-juhlaruoaksi tehdään nauryz-koshe -keitto, joka koostuu seitsemästä eri ainesosasta: lihasta, liemestä, eri viljoista (yleensä ohrasta, riisistä ja hirssistä), luomukefiiristä ja perinteisestä hapanjuustosta qurt. Kuten jo aiemmin on todettu, luku seitsemän tuo onnea. Qurt on ollut kazakkien kulttuurissa elintärkeä ruoka. Sodan aikana nykyisen Kazakstanin alueella oli Neuvostoliiton keskitysleirejä, joissa oli kymmeniä tuhansia sotavankeja - myös suomalaisia. Kertomuksen mukaan Kazakit heittelivät keskitysleireillä olevia vankeja valkoisilla kivillä. Jälkeenpäin vangit huomasivat, että nämä kivethän tuoksuvat maidolta. Sen jälkeen vangit ymmärsivät, että kazakit antoivat heille ruokaa, jotta he selviytyisivät hengissä leireiltä. Valkoiset kivet olivat qurtia.

PALVELEVA LÄHIPAINO

Keski-Aasian tarina Keski-Aasiassa nauryz kuvaillaan kauniilla tarinalla, jossa 21.3. ja 22.3. välisenä aikana viisas ukko Kadyr-Ata (Kadyr-ukko) kävelee maassa ja tuo ihmisille onnea ja vaurautta. Kello kolme aamulla Kadyr-Ata avaa oven taivaalle ja päästää kevään maailmaan. Samalla hän henkäisee uutta elämää maahan palauttaen maan kuoleman kaltaisesta talvestaan ja tuo kevään takaisin. Sinä aikana Kadyr-Ata herättää Valon Hengen, joka oli maan alla kylmänä talvena. Kazakkien perinteessä Valon Henki edustaa aurinkoa ja kevättä. Saadessaan signaalin Kadyr-Atalta, Valon Henki palaa maahan ja taistelee Pimeän Henkeä vastaan, joka symboloi kylmää talvea. Valon Henki tuo kevään ja uuden elämän arolle ja pakottaa Pimeän Hengen juoksemaan kauas pois. Nykyäänkin maan herätessä talviunilta koittaa uusi vuosi: aurinko paistaa enemmän, päivät kestävät pitempään, linnut tulevat takaisin ja visertävät laulujaan; koko maailmaa uudistuu. Nauryz-juhlaa vietetään monessa eri maassa ja se on tärkeä juhla monelle ihmiselle kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta. Juhla tuo lämpimyyttä ja paljon toivoa ja samanaikaisesti inspiroi ihmisiä harmoniaan, rauhaan ja ystävällisyyteen.

Kesäkuu

Nauryzin fraaseja Nauryzin aikana ihmiset tervehtivät toisiaan fraaseilla ”Nauryz meirami kuttuh bolsyn!” eli ”Onnellista Nauryzta!” ja ”Rakhmet, birge bolsyn!” eli ”Kiitos, sinulle samoin!”. Kaikkein hauskin asia on se, että juhlan nimi ”nauryz” kuulostaa oikein lausuttuna, samalta kuin suomalainen sana ”nauris”, kun tarkoitetaan juurikasvia.

www.lprint.fi

Varmista ansiosidonnainen työttömyysturvasi jo opiskeluaikana. Voit liittyä IAET- työttömyyskassaan, kun olet työsuhteessa. Liity siis jäseneksi, vaikka heti ensimmäisten kesätöiden alkaessa. Liittymällä IAET-kassaan jo opiskeluaikana voit turvata taloutesi ja keskittyä rauhassa työnhakuun valmistuttuasi. Työssäoloehto täyttyy, kun kassan jäsen on tehnyt työttömyyttä edeltävien 28 kuukauden aikana 26 viikkoa työtä, vähintään 18 tuntia viikossa. Opiskeluaika pidentää tarkasteluaikaa jopa seitsemällä vuodella. Tämä tarkoittaa, että jo muutama kesätyö ja työsuhteessa tehty diplomityö täyttävät työssäoloehdon. Työn voi siis kerätä pätkissä, sitä ei tarvitse tehdä yhteen putkeen. Sen ei myöskään tarvitse olla oman ammattialan työtä. Liity kassan jäseneksi lisäämällä IAET-kassan jäsenyys omiin jäsentietoihisi TEKin verkkopalvelussa tai lähetä asiasta pyyntö osoitteeseen jasenrekisteri@tek.fi. Tänä vuonna kassan jäsenmaksu on 105€. Parahin terveisin Tykkinne Sami, Student Liaison, Tekniikan Akateemiset TEK

“Business and communication”, Kirjoittaja LTKY:n hallituksen talous-, yrityssuhde- ja viestintävastaava Jan Saariniemi Kuva Miika Tiainen

vastaan jonkun kysyessä mitä minä teen y-toimissa LTKY:lla. Ympäripyöreäksi vastaukseksi se on itseasiassa aika hyvä. Se on varmasti parempi kuin viime vuotiset tittelit eli siis yrityssuhteet, talous, viestintä ja työllisyys. Näemmä siis kaikki ne asiat, mistä teekkarit eivät luonnostaan kauheasti tykkää. Kaikki nämä on ympätty yhdelle hallituslaiselle, joka on sitten yllättäen aina kauppatieteilijä(mainen). Kiintiö-katilaisuus ei kuitenkaan ole mikään ongelma ja ainakin on töitä tehtävänä. Se mitä oikeastaan teen riippuu paljon viikosta. Välillä on ihan niitä yleisiä toimistohommia ja välillä saa keskittyä itseensä ja omiin projekteihin, mutta joustamisesta ja ”multitaskingista” tulee osa arkea pakostakin. Toimistomme aloittaa viikkonsa aamukoulurituaalilla, mikä on muuten nerokas tapa saada unirytmit kuntoon kertaheitolla. Tämän riitin yhteydessä käydään läpi mitä kukin on tehnyt edellisellä viikolla ja mikä on tämän viikon agenda. Se on melko rentoa koomailua, missä yleensä läppä lentää eli ei mitään dramaattisempaa. Aamukoulun jälkeen lähdinkin kaupungintalolle tapaamaan Lappeenrannan kaupungin PR-henkilöä. Hänellä oli hyvä draivi ja oikea “ can do”- asenne koko ajan päällä. Tässä täytyy tietää, että kaupungin tilinpäätös on noin 5 miljoonaa

euroa ylijäämäinen. Tapaaminen oli ”successo” eli onnistunut. Saimme yhdistettyä paljon toimistojemme väkeä toisiinsa tulevaisuudessa järjestettäviä projekteja varten, vaihdoimme kuulumisia ja mietimme kuinka Lappeenranta laittaa itsensä vielä maailmankartalle (oikeasti). iltapäivällä olikin aika tehdä kotiläksyjä keskiviikon halkopäivää varten. Keskiviikon ohjelmassa on LTKY:n-, Pelletin- ja Aalefin hallituksien kokoukset, eli perinteinen halko-maraton. Tiistai. Se jos mikä on mahtavaa näissä hommissa, että voi yleensä valvoa niin pitkään kuin jaksaa ja nukkua niin pitkään kuin haluaa. Poikkeuksena sääntöön on ne maanantait aamukouluineen ja asuminen SK28:ssa tuo myös omat haasteensa. Otin viime viikolla sähköpostitse yhteyttä yliopiston väkeen, asiat olivat LTKY:n viestintään liittyviä. Lisätäkseni tätä hyvää viestintää ja vuorovaikutusta minun ja yliopiston välille, päädyin jalkautua asian tiimoilta. Jalkautuminen kannatti ja tuotti hyvän tuloksen. Sain kuulla, että LTKY tulee saamaan nämä mystiset info.student.lut-listat käyttöönsä tiedottamista varten. Lisäksi tulen saamaan LTKY:n imagon tutkimusprojektia varten tukea yliopiston puolelta. Päivä kului muuten melko tehokkaasti edelleen huomiseen valmistuessa. Aalef työllistää. Keskiviikko ja kirvespäivä, on aika laittaa halkoja poikki ja pinoon. Hallituksen kokouksista tietämättömille; halkopäivät ovat yllättävän raskaita. Kokoukset ovat yleensä aiheista ja atmosfääristä riippuen hyvin erilaisia ja niissä istutaan, ja paljon. Tänä keskiviikkona Pelletin kokouksessa puhuttiin vuosijuhlista, kun Aalefin kokouksessa tilikauden tuloksesta. LTKY:n hallituksen kokous alkoi kymmeneltä, Pelletin kahdelta ja Aalefin neljältä. Eli noin 6 tuntia istumista ja päätöksien tekemistä, tai no ainakin niiden kuuntelua. Kokouksien välillä valuin LTKY:n mielenterveyshuoneeseen (eli kahvihuoneeseen) latautumaan henkisesti seuraavia kokouksia varten. Eri kokoukset vaativat myös erilaisen määrän valmistautumista, esimerkiksi esityslista ja kokousmateriaali kannattaa aina lukea ennen kokousta ja tarkastaa onko siellä jotain asiaa, mikä LTKY:n edustajan kuuluu tietää tai ottaa kantaa. Illalla halkojen jälkeen kirjoitin toimistolla Aalefiin liittyvää materiaalia edustajistolle ensi viikoksi. Edustajiston seuraava kokous on 30.3 On niin kutsutun työviikon viimeinen päivä eli torstai. Nakkihallitushommia toki riittää vielä pitkälle perjantaihin tai vaikka sunnuntaillekin jos vaan jaksaa painaa, mutta pyhien alkaessa kukaan ei ainakaan halua järjestää kokouksia tai tapaamisia. Tiedossa on siis melko rauhallinen päivä eli hyvä tiedotteiden ja blogien kirjoittelupäivä. Lytky-hommista olenkin saanut jo tänään valmiiksi kyselyn edustajistolle, vähän pidemmän dokumentin LTKY:n taloudesta ja tämän blogikirjoituksen. Anyway, päivä on pulkassa ja tähän aikaa iltaa pulkka täysin hukassa. Löytyisköhän se Geestä?

Energiateekkaripäivät P The Thermal Menace

Teksti: Teemu SIkanen, Arttu Hämäläinen Kuvat: Romi Tolonen, Teemu Sikanen

Varoitus: seuraava kirjoitelma sisältää useita kömpelöitä sanaleikkejä

liittyen energiaan sekä Star Warsiin!

Return of the ETP Ympäri mennään, yhteen tullaan; Energiateekkaripäivät palasivat 31.3 takaisin taas kotigalaksiinsa lappeen Rantaan! Ensimmäisen kerran entepäivät nimittäin järjestettiin 2013 juurikin Lappeenrannassa, jonka jälkeen perinnettä on onnistuneesti jatkettu Otaniemessä ja Tampereella. Entepäivät ovat olleet suuressa suosioissa erityisesti Lappeenrannan Armatuurilaisten ja Otaniemen Lämpövoimakerhon (LVK) keskuudessa, osallistumislukujen ollessa tänäkin vuonna korkeat. Tampereen Exergialta osallistumisvahvuus on ollut vaihtelevaa mutta ehkä sitäkin tehokkaampaa. Tänä vuonna tapahtuman reaktoriin tuikattiin vielä A New Fuel; eli uusina tulokkaina entepäiville toivotettiin tervetulleeksi Vaasaa edustamassa olleet Tutti Ry:n teekkarit. Puhdasverisiä energiateekkareita ei valitettavasti Vaasasta liiennyt, sillä kuten saimme kuulla, energiatekniikka siellä pääsee lukemaan vasta maisterivaiheessa. Kaikki lappeelaisetkaan eivät suinkaan olleet pelkästään energiatekniikan lukijoita; sitsikansan joukkoon oli uskaltautunut vieraita niin ammattikorkeakoulun kuin kauppatieteidenkin puolelta. Energiateekkaripäivät ovat kaksipäiväinen tapahtuma, jotka koostuvat perinteisesti yrityseminaareista, sitseistä ja näiden jatkoista sekä tietenkin seuraavan päivän silliksestä. Tähän tuli muutos ensimmäisen vuoden jälkeen, kun tajuttiin kahden päivän olevan energiatehokkaampi toteutustapa. Näin pystytään keskittymään paremmin itse asiaan ilman, että tarvitsee keksiä ylimääräistä täyteohjelmaa. Entepäivien pääasiallinen tarkoitus on ollut ennen kaikkea muuta verkostoituminen muiden energiateknikoiden tai muuten vain samanhenkisten teekkareiden kanssa. Armatuuri on perinteisesti yhdistänyt kotimaan Rankkansa Entepäiviin, kun nämä ovat järjestetty Tampereella tai Otaniemessä. Entepäivät starttasivat tällä kertaa puolen päivän aikoihin, kun eri puolilta maailmankaikkeutta saapuneet osallistujat suuntasivat ensimmäisenä A-, X- ja Y-Wing hävittäjänsä kohti Viipuri-salia, jossa Vapo ja Fennovoima kertoivat galaksimme ihmeellisistä energianlähteis-

tä. Moni meistä ei ollut tietoinen, että Vapon tuotannosta selkeästi suurin osa perustuu turpeeseen, tai että Fennovoimalle työllistymiseen pyrkivä teekkari voisi opinnoissaan keskittyä ydinasioihin. Luentojen ohessa maisteltiin myös Tekniikan akateemisten sponsoroimia lämpimäisiä sekä kahvia. Esittely tilaisuus päätettiin huikeaan opettavaiseen Kahoot-tietovisailuun; vain yksi monista esimerkeistä, kuinka tekniikka auttaa meitä saamaan myös tapahtumistamme entistä viihdyttävämpiä ja informatiivisempia. Kukapa ei tarvitsisi tietoa siitä, että Alderaan tuhoamiseen vaadittava energiamäärä Death Starilla on 2,4 *1032 J tai, että T70 X-Wing on varustettu neljällä ionimoottorilla. Kysely nousi välittömäksi hitiksi kaikkien osallistujien silmissä.

The Enthalpy Awakens Kun tietoutemme turpeesta sekä ydinvoimasta oli nostettu aivan uusille tasoille, galaktiset joukot kuljetettiin perinteistä poiketen Hytin VPK:n sijasta Jängyn erämiesten majalle, jossa joukko pääsi aloittamaan akateemiset pöytäjuhlansa. Tunnelma oli hyvin tiivis ja suhteellinen energiasisältö korkea, kun yli sata enemmän tai vähemmän energiatekniikkaa lukevaa ahtautui Jängyn erämiesten majan saliin; juhlakansa jouduttiin istuttamaan käytännössä selkä selkää vasten. Juhlia pystyi jopa kutsumaan sitseiksi, poiketen kaikista ennakko-odotuksista! Seremoniamestarin virkaa toimitti Juha ”JV” Vahvanen, joka sai jollain ilveellä pidettyä porukan kontrollissa: Normaalisti kun samaan tilaan laitetaan tarpeeksi paljon eri paikkakunnilta tulevia, niin sitseillä on tapana lähteä käsistä jo krokotiili Genan syntymäpäivien aikana tai ehdottomasti viimeistään kun hyvät ystävät pyytävät nostamaan maljaa sankarille. Tämäkin odottamaton kontrolli alkoi lipsua pääruoan kohdalla, jonka jälkeen meno alkoi lipsumaan pikkuhiljaa levottomaksi. Tätä kehitystä eivät ainakaan hillinneet vierailijoiden esittämät huikeat performanssit sekä lahjat. Välillä meno muuttui paikoin jopa melko hämäräksi, kun valaistuksen sulake päätti irtisanoutua kesken juhlallisuuksien ja oli aika kaivaa paikalle runsaslukuisena saadut valosapelit esille, jottei vahingossa syönyt sitsaajille maistuneita jauhelihapuikuloita vie-

Part IV

ruskaverinsa lautaselta ja pystyi tarkistamaan mikä laulu numero fünf taas olikaan. Tämä ei toki antanut menon haitata ja seremoniamestarimme saikin juhlat vietyä kunnialla päätökseen…tai ainakin päätökseen. Perinteistä poikettiin myös jatkopaikan tapauksessa; juhlakansa loppusijoitettiin jatkoille Bar&Night Club HDN:ään paikallisten legendojen Giggling Marlinin ja Ilonan sijasta. Jatkopaikkana HDN tarjosi erilaisen kokemuksen kuin muut. Silkassa asiakasvolyymissä jäädään selvästi jälkeen, mutta tällaisten hieman pienempien, reilun sadan hengen, bileiden paikkana HDN toimii oikein hyvin. Aamun pikkutuntien hiipiessä esiin monen juhlijan ikimuistoiset entepäivät eivät olleet enää kovin tuoreessa muistissa, mukaan lukien allekirjoittaneelle. Monet saivat kuitenkin kevään lähestymisestä huolimatta ”Sex on the Snow”. Kaikkein harmittavammaksi yksityiskohdaksi itselleni jäi se, ettei DJ:n soittolistalta löytynyt Star Warsin ikonista cantina-musiikkia.

Cavitation of the Pumps ja Revenge of the Hangover Tapahtuma sai arvoisensa päätöksensä lopulta perjantaiaamuna kellarissa, missä edellisillan muistoja elvyteltiin fuksiemme taikoman pekonin äärellä. Tarjolla oli toki myös muita silliksen ihanuuksia, kuten nakkeja ja ranskalaisia perunoita, mutta nämä jäivät sivurooliin pekonin rapeusasteen ollessa täydellistä. Nuutuneet opiskelijat saivat myös nauttia tervehtimään saapuneesta kevätauringosta paljussa lilluen, osa myös samalla virkistävää skumppaa nautiskellen. Samalla toivotimme ulkopaikkakuntalaisille turvallista kotimatkaa ja lähetimme heidät hymyssä suin kohti uusia seikkailuja. Jäähyväiset nämä eivät missään tapauksessa olleet; ovathan samaiset entepäivät luvassa myös ensi vuonnakin. Jossain toisessa galaksissa, jossain toisessa ajassa. Mutta kuitenkin jossain; Tiedolla siitä, että Otaniemi strikes back taas ensi vuonna, jokaisen energiateekkarin on helpompi nukkua yönsä.

The neighbor

Text and Picture Ekaterina Antipina

Hello, neighbors! We live just around the corner but do you know us well? I bet you might agree that we influence each other quite much. Although we work together a lot, it still possible that you base opinion about the nation on some rumors or granny’s tales. To proof or deny the possible common ideas about Russians, I made this piece of writing. In order to make my explanations of this or that stereotype as accurate as possible, I asked 15 people (mostly Finns) to list few things that come to mind when they think of Russians. Frankly, I wasn’t surprised by most of what I heard and – caution! Spoiler! - most of them are actually true in a way but they need a basement for it. Additionally, I thought that it would be a good idea to ask a Finnish citizen with experience of living in Russia how locals are from his point or view. So, I contacted Lassi Lehtonen, LUT Energy technologya student, who is doing his exchange in Russia for eight months already, to describe his thoughts about Russians.

1. Russians are grumpy This was the most common thing mentioned. “You, Russians, don’t smile” – they say. Actually, we do. However, in most cases we don’t see the reason to smile to a stranger. Unfortunately, some historical matters have developed a mindset of mistrust in people. So, I would personally consider a person smiling to me on Nevsky prospect (the main street of Saint-Petersburg) weird or suspicious, but most likely they will be a teenage promoter with a bunch of flyers. That’s what Lassi says: “For Russians it is not a problem to travel many days in a platskartnyj vagon of a train, which means that Russians are also somehow relaxed when they need to live in a small space with other, strange people. In this kind of situations, they consider each other well and are social. However, the behavior changes when compared to how people are traveling in metro. There passengers try to ignore each other.” As for ignoring, we actually do that. There was a joke: “- Hey, stop it, you! You will be noticed and they will kill us both! Please, don’t, I beg you to stop this… Don’t smile in metro on Monday morning!” You start to notice it in a big city: you better avoid the eye contact, so people won’t think of you as some kind of a weirdo. For our defense, I must say that all mentioned above only happens with the strangers. When we know a person better, they will be overwhelmed with food, invitations to parties or just home hang outs. We laugh a lot with friends – and the circle of those whom we consider as friends is a little bit wider when compared to Finns. Resolution: true (with strangers)

2. Russians put show-off first Being honest, it is a one big problem which may explain lots of troubles we have in our country. Yes, we do put outer before the inner. There is a saying “Potyomkin’s villages” which comes from a historical occasion happened in 18th century. There was a very high level person called Potyomkin whose responsibility was to reconstruct some villages. However, he spent all his money on personal issues, and when it was the time to check the results, he ordered to build nice facades for the old houses but nothing else. So, when the empress came to see what’s going on, she could only notice fine walls from the road and was really proud of his job. We use that expression to describe such situations of show-off: we let people see the nice, rich side of us but not the old or poor one. It is also a matter of status because we value it a lot. It is in our mindset to impress others, and we have money, you will know about it. However, I would say that it is not common for young businessmen anymore. Those who actually know the reality and have international experience wouldn’t buy something ridiculously expensive just to see the face expression of people nearby. This culture of impression is in our veins but it starts to go away the closer you are to the West. As an example, Lassi’s words: “In Russia it seems to be important that things look good, the quality of the content is not that important. The marketing material of the university gave me an impression of modern and international university. However, I have met students here who were surprised that there are any foreigners in the university. Many people have expensive cars and clothes and they live in houses that seem to be about to collapse.” Resolution: in a way, true.

3. Russians are rude Guilty. Sorry for mixing the queues in Prisma supermarket! When it comes to the lines, it’s a love-hate relationship. We hate them and we complain about them but it has been left in the brain after Soviet period times that we should always be first in the queue, by some cheating as well. However, for me, it was a great pleasure to see people lining up for entering the bus here, in Lappeenranta. No huss, no buzz, just calm people waiting patiently for their turn. It actually gives me hope for this world because of its stability and most peaceful thing in the Earth. The apocalypses will only come when the bus lines in Finland won’t be followed. As for being rude to strangers, it comes for the first thing I mentioned: we don’t trust people we don’t know, so this is some kind of a defense in order not to be fooled. That is why it is kind of a common thing to be “abused” by a random “babushka” (old lady) in public transport or in the shop. Also, one fun fact I started to notice in Russia after living here for a while is a very low level of customer service. For people who usually work in the cafes or the shops it is okay not to follow the basics of communication with the customer. Those who try to do that, sound creepy because it’s not natural for us to be nice with strangers. However, in Finland, shop assistants and even people working in some public services like police or government are usually really welcoming and they look quite sincere. Resolution: true. Sorry again.

4. Russians drink vodka a lot True! But you Finns do that as well. Resolution: Na zdorovie!/Kippis! 5. Russians are conservative This feature mostly depends on the place you live in. Russia is a big country which is extremely centralized. It means, basically, that all the flows happen in Moscow or St. Petersburg. The rest of the cities (which is 1098) are mostly out of something modern despite the Internet century. All in all, even your thoughts depend on where you are geographically. As a consequence, people from the capitals and its regions are more open-minded than people from the rest of the country. I would even say that Pietari people are more “advanced” in this way because the Europe is so close. It is a well-known fact that some Russians are not tolerant. Unfortunately, this is the reality. There aremracists who don’t even think that they might be wrong. There are gay-haters who see it as something unnatural and are really strong in their opinions. There are people who believe in saintliness of governmental power which is actually fun and sad at the same time (it also comes from our history). There are people who think that feminism is something for single “ugly” girls with 40 cats. It is the sad truth. However, thanks to travels and to social media, it starts to change. Nowadays Russian youth is not so blindly closed. There are lots of youngsters who actually believe in modern and what to change something. Usually Russians that you see here, abroad, are less conservative than those who have never experienced foreign cultures. Speaking about Russian gender norms, they are really strict and usually people follow them. It goes from the childhood and never ends. The ordinary little boy won’t wear or have something pink because it’s a “girly” colour or a girl will be bought a doll even she wants a toy car, etc. Resolution: depends, but mostly true.

6. Russians are patriotic You have to see Moscow parades on Victory day, 9th May! It’s the greatest show-off ever, on a country level. It’s meant to increase the level of our love to native country and it actually works with some people. Speaking seriously, most of people who live in Russia are proud of our history and our culture. As Lassi mentioned, “Russians are proud of their history. However, nowadays I would say they are highlighting some separate episodes of history and ignoring many things that from my point of view are relevant.” That’s the sad part of ongoing brain-wash from “above”. Resolution: they call themselves so but most of them want to leave the country one day.

Summing up, it seems like I have only mentioned the bad things about our country. However, it is not so bad in there, on the other side of the custom. We are warm and generous, we are hosty and social. Our educational system is not perfect but those who actually study well become really intelligent and developed diversely. We do believe in our country, although sometimes too much. We might be having something you lack, and we can learn a lot from you, certainly. I believe in healthy cooperation as a way of development for both sides. So, let’s work in a multicultural team towards out mutual benefit!

Kohti digimpää huomista Teksti Ja Kuva Hanna Tynys

Selasin vanhan LTKY:n kalenterin info-osiota ja se iski tajuntaani: puheiden lisäksi LUT:ssa on saatu jotain ihan aikaankin viime vuonna! Digitalisaatiosta on läyhätty koulutuspiireissä jo vuosia ja asiat ovat edenneet pienin askelin. Muutoksia ei oikeastaan niiden tapahtuessa ole edes huomannut, mutta kokonaisuudessaan on tapahtunut varsin paljon niin hyvässä kuin pahassa. Tässä muutamia poimintoja eniten tunteita herättäneistä.

Sähköisen tenttimisen tila Sähköisen tenttimisen tilaan kulku tapahtuu lutikalla, valvonta kameroin ja ilmoittautuminen netissä. Työtunteja ei tuhlaannu valvontaan tai henkilöllisyyksien tarkisteluun, joustavuus lisääntyy ja lauantaina tenttiminenkin on mahdollista. Tenttimiseen ei kulu myöskään tenttikertoja! Kapasiteettia olisi noin 1360 tentille kuukaudessa, mutta maaliskuussa tentittiin vain 120 tenttiä. Tilaa olisi siis useammallekin. Tulevaisuudessa tenttiminen myös muiden paikkakuntien tiloissa toivottavasti mahdollistetaan, sillä järjestelmämme on yhtenevä 21 muun korkeakoulun kanssa. Myös LUT:n toimispisteisiin Lahdessa ja Mikkelissä on tulossa tenttimahdollisuus syksyllä.

Sähköinen opinto-opas Pdf:n selailun sijaan opinto-opas muuttuu ensi syksyksi aidosti sähköiseksi. Kurssikoodien copy-pastettelyn sijaan nyt kurssikoodia klikkaamalla pääsee suoraan ilmoittautumaan! Pikkuhiljaa siirrytään lähemmäs 2010-lukua, vaikkakin opas tietysti WebOodissa ollessaan näyttää edelleen samalta kuin vanha kunnon Oodi muutenkin.

Uni-portaali uudistuu Noppa jää pois käytöstä Kahden järjestelmän välillä suhaaminen luentokalvoja etsimässä on syksyllä historiaa! Noppa-portaalista luovutaan ja Moodle jää pääasialliseksi kurssisisältöjen jakoalustaksi. Päällekkäiset järjestelmät ovat opiskelijoiden osalla aiheuttaneet turhautumista, joten uudistuksesta täytyy olla innoissaan.

Tähän asti paras tapa löytää Unista mitään on ollut asioiden googlaaminen, mutta pidetään peukkuja, että uudistus selkeyttää portaalia. Uni-portaalin tiedotteita kannattaa myös seurailla, sillä nyt on yliopiston osaltakin oivallettu, että opiskelijat eivät lue tiedotteita Intrasta.

Tulostuskiintiön poistuminen Videoluennot Videoluennot valtaavat pikkuhiljaa alaa yliopistolla. Echo-järjestelmään on saatu jo yli 100 käyttäjää ja sinne on tallennettu yli 700 videota. Tämä on tietysti vain murto-osa luennoista, mutta uskomme, että määrä kasvaa. Videoluentojen toivotaan helpottavan remontin myötä uhkaavaa tilapulaa. Toivottavasti opetushenkilökunta innostuu videoista vielä enemmän.

Yli puolet opetuksen laatuselvitykseen vastanneista kokee tulostuskiintiön poiston vaikeuttaneen opiskelua jollain tavoin. Harjoitustöitä joudutaan osalla kursseista edelleen palauttamaan paperisina. Tällaista ei kuitenkaan enää saisi vaatia, vaan sähköiset palautukset on kursseilla hyväksyttävä. Siirtymävaiheen ongelmien jälkeen uskomme tulostuskiintiön poiston olevan askel kohti sähköisempiä ja joustavampia menetelmiä!

Kuva: Sähköisen tenttimisen tila mahdollistaa tenttien joustavamman suorittamisen

ASIAKKU

19,90 € /kk alk

UDET

aen

LÄNSI-LAPPEENRANNAN

TREENIPAIKKA HYVIN VARUSTELTU KUNTOSALI

LAADUKKAAT LAITTEET PALJON VAPAITA PAINOJA HYVÄT PUITTEET TOIMINNALLISEEN TREENIIN

LES MILLS®-VIRTUAALITUNNIT

sykegym.fi (05) 4202 3910

SKINNARILA Tutustu myös Technopolis, ovi C3 SYKE Gym Keskusta Teknologiapuistonkatu SYKE Satama

24h AVOINNA

u p p l a a i W pec S