2 minute read
Samu Torsti -urheilijasta valmentajaksi
URHEILIJASTA VALMENTAJAKSI
Valmentajan rooliin hyppääminen on tuntunut oikein mieluisalta. Onhan tämä erilaista olla tällä puolella ja paljon uusia asioita, joita ei ole aikaisemmin osannut edes ajatella, tulee vastaan. Myös henkilökohtaisessa elämässä on ollut suuri muutos, kun päivittäistä endorfiini-annosta ei tulekaan hikoilemalla ja asuinpaikka on muuttunut Helsingin vilskeestä Rukan rauhaan. Pikkuhiljaa sitä kuitenkin pääsee sisään tähän toimintaan.
Se, millainen valmentaja olen, täytyy kysyä urheilijoilta ja muilta valmentajilta. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä, rehellinen ja tiukka. Arvostan tosi paljon sitä, kun urheilijat etsivät sen hetkisiä rajojaan ja laittavat itsensä likoon pelkäämättä lopputulemaa. Se on urheilussa hienointa. Kädenlämpöinen toiminta ei motivoi itseäni.
Tällä hetkellä vahvuuteni valmentajana löytyvät laskemisen ja urheilun ymmärtämisestä. Kehitettävää on aivan kaikessa. Ehkä eniten haasteita on tuottanut se, että omia ajatuksia ja visiota löytyy, mutta miten saan ne pilkottua tarpeeksi pieniksi kokonaisuuksiksi, joita on helppo ymmärtää.
Valmennusfilosofiani on: Hyppää rohkeasti kohti tuntematonta, kukaan meistä ei tiedä ennalta, mitä siitä seuraa.
Urheilijoilta toivon ennakkoluulotonta heittäytymistä, itsestä huolta pitämistä, vastauksien etsimistä ja periksiantamattomuutta. Muilta valmentajilta toivon avoimuutta, rehellisyyttä ja ripauksen hulluutta, sillä emmehän me voi tietää mikä toimii ja mikä ei, ennen kuin olemme sen jokin asian kokeilleet.
Aion tuoda mukanani johdonmukaisuuden ja selkeyden päivittäiseen toimintaan. Urheilijoilla pitäisi olla mahdollisimman vähän MIKSI -kysymyksiä.
Parasta on hikoileva ja urheileva nuori, jonka silmät kiiluvat kelistä riippumatta. Haasteellisinta on saada tämä tapahtumaan joka päivä.
