Alppihiihdon urheilijan polku

Ski Sport Finland päivittää urheilijan polun vuoden 2024 aikana. Tehdyn tilannearvion pohjalta työryhmä linjaa tarpeelliset muutokset kansalliseen kilpailujärjestelmään, ikäkausijaotteluun ja niiden sisältöihin sekä tarkastelee lajia kansallisessa ja kansainvälisessä urheilujärjestelmässä.

Huomioitavia asioista urheilijan polun päivityksessä ovat muun muassa ikäkausijaottelun sisältöjen yhteensopivuus kilpailujärjestelmän kanssa ja kansallisen valmennusjärjestelmän toimijoiden roolitus urheilijan polulla. Esimerkiksi seuratoiminnan, yläkoulutoiminnan ja akatemiatoiminnan rajapintojen kirkastaminen on yksi tärkeä lähtökohta. Tavoitteena on suitsia varhaista erikoistumista lajiin ja lykätä sitä kahdella vuodella eteenpäin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Kilpailujärjestelmän ohjaava vaikutus valmentautumisen sisältöihin tunnistetaan.

Urheilijan polku on kuvaus siitä, kuinka matka kohti maailman huippua tulisi lajissa parhaimmillaan rakentaa. Yksilöt etenevät polulla luonnollisesti yksilöllisten taipumusten ja harjoitustaustansa mukaisesti, mutta polku kertoo konkreettisesti sen, mitä taitoja, harjoitusmääriä ja valmennuksen sisällön painopisteitä polulla tulisi eri ikävaiheissa olla. Polku luo myös kuvaa eri vaiheissa olevien toimijoiden rooleista ja yhteistyötarpeista. Samalla se taustoittaa ja ottaa kantaa ratkaisuihin, joita urheilijan olisi kyseisessä lajissa tarkoituksenmukaista tehdä esimerkiksi urheilun ja opiskelun yhteensovittamisessa.

Urheilijan polku antaa päälinjat toiminnalle. Yksityiskohtaista sovellusta tulee tehdä yhteistyössä valmentajan kanssa. Urheilijan polku on lajin kannalta tärkeä, sillä sen avulla luodaan punainen lanka - toisin sanoen yhtenäinen käsitys - urheilijan kehitysvaiheista. Tämän avulla rakentuu lajin sisäinen toimintamalli, jonka kautta luodaan vahva valmennus- ja toimintakulttuuri lapsuusvaiheesta huippuvaiheeseen ja aina urasiirtymään asti.

Alppihiihto on taitopohjainen urheilulaji, jossa tavoitteena on varhainen kiinnittyminen mutta myöhäinen erikoistuminen lajiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa toteutettu yksipuolinen (laji) harjoittelu johtaa usein nopeaan tuloskehitykseen nuorten sarjoissa mutta ei nykytietämykseen pohjautuen anna urheilijalle parasta mahdollista pohjaa nousta lajin huipulle. Varhaisen erikoistumisen mallissa harjoitellaan lyhytjänteisesti ja kilpailunomaisesti kilpailuja varten, jolloin monipuoliset liikunta- ja lajitaidot jäävät rakentumatta. Varhaisen erikoistumisen haasteet on tunnistettu useassa urheilulajissa yhdeksi potentiaaliseksi syyksi urheilijan kehityksen hidastumiseen varhaisessa aikuisiässä. Kilpailutulosten sijaan huomion tulisi, etenkin lapsuus- ja nuoruusvaiheessa, keskittyä laajasti monipuolisten liikemallien, urheilullisen elämäntavan ja innostuksen rakentamiseen. Lapsuusvaiheen laatutekijät jalostuvat polulla huippuvaiheen menestystekijöiksi (Kuvio valmentautumisen laatutekijät). Yleistaitavuuden ja lajitaitavuuden monipuolista harjoittelua tulee korostaa entistä enemmän lasten ja nuorten alppihiihtäjien arjessa.

Urheiluseuran, koulun ja perheiden välisellä yhteistyöllä lapsille ja nuorille voidaan mahdollistaa liikuntaa ja urheilua tarvittavat 20 tuntia viikossa. Leiritys- ja kilpailumatkat nostavat harrastamisen kustannuksia, mutta toisaalta leiritykseen ja kilpailuihin liittyvä yhteisöllisyys ja matkustaminen saattavat osaltaan innostaa nuoria perheineen lajin pariin. Lähellä kotia tapahtuvan arkiharjoittelun tulisi kuitenkin olla lasten ja nuorten harrastustoiminnan ydin, koska toimiva arki (seura, koulu ja koti) on avaintekijä monipuoliseen ja riittävään (20h/vko) liikunnan ja urheilun määrään. Harrastustoiminnan tulee olla tasosta riippumatta tavoitteellista, vaikka toiminnan tavoitteet ovatkin erilaisia ikäkausien ja yksilöllisen tilanteen mukaan. Valmennustoiminnan tulee olla vastuullista. Vastuullinen valmennustoiminta huomioi urheilijan polun ikäkausisisällöt urheilutoiminnan ohjelmoinnissa sekä edistää urheilijan elämäntaitojen, itsetuntemuksen ja -luottamuksen kehittymistä turvallisessa ympäristössä. Tavoitteena on, että nuorelle kehittyy omistajuus omasta urheilustaan.

URHEILIJAN POLKU -TYÖRYHMÄN (2023) MÄÄRITTELEMÄ IKÄKAUSIJAOTTELU:

Lapsuusvaihe 2-11-vuotiaat

• Toiminnan järjestäjä: perhe, hiihtokoulu, seura ja hiihtokeskukset.

Nuoruusvaihe 12-15-vuotiaat

• Toiminnan järjestäjä: seurat, urheiluyläkoulut, akatemiat ja kansallinen yläkoululeiritystoiminta.

Valintavaihe 16-19-vuotiaat

• Toiminnan järjestäjä: akatemiat (alppilukiot) ja nuorten maajoukkuetoiminta.

Huippuvaihe 20 v. +

• Toiminnan järjestäjä: maajoukkue (lisäksi opinnot yliopisto ja amk)

• Urasiirtymä. Opiskelu, työelämä ja valmentaja-/asiantuntijatyö lajin parissa.

Lapsuusvaiheessa (2-11 v.) urheilijaksi kasvamisen prosessi alkaa monipuolisten tehtävänantojen, leikkien, pelien ja kisailujen kautta. Lapsi aloittaa harrastuksen oman perheen kanssa ja hiihtokoulussa ja etenee yksilöllisesti seuravalmennuksen piiriin 6-11-vuotiaana. Seuravalmentaja ohjaa lasta sosiaalisesti ja toiminnallisesti innostavaan perusliikunta- ja lajitaitoja kehittävään toimintaan. Lajiin kiinnittymisen ja harrastuksen jatkumisen näkökulmasta juuri ilon ja innostuksen syttyminen toimintaa kohtaan ovat keskiössä. Kilpailu- ja leiritystoiminnassa lapsella on mahdollisuus tutustua myös oman seuran ulkopuolisiin harrastajiin. Lapsuusvaiheessa alppihiihdon harrastaminen on kausiluonteista, mikä mahdollistaa useiden lajien harrastamisen ja oman lajin löytämisen.

Nuoruusvaiheessa (12-15 v.) tähdätään urheilusta innostuneen nuoren kokonaisvaltaiseen ja systemaattiseen urheilulliseen kehittymiseen. Tähän sisältyy elämäntaidot (mm. lepo, ravinto), fyysisen harjoitettavuuden taidot sekä psyykkiset ja sosiaaliset taidot. Tärkeää on, että ilo ja innostus urheiluun säilyvät. Nuoruusvaiheessa monipuolinen ja määrältään riittävä (20h/vko) harjoittelu ja liikunta muodostavat pohjan hyvälle harjoitettavuudelle valintavaiheessa. Riittävä arkiaktiivisuus on mahdollista saavuttaa seuran, kotien ja koulun välisellä yhteistyöllä. Monilajisuutta tulee tukea, mutta samalla arjen kokonaiskuormituksen hallinnan merkitys korostuu. Vanhemmilla on kokonaisvastuu nuoren hyvästä ja toimivasta arjesta. Seuravalmentajien, urheilijan ja vanhempien tulee arvioida nuoruusvaiheessa seuratoimintaan osallistumisen ympärivuotisuutta ja kausiluonteisuutta. Seuratoiminnan lisäksi koulu, muut harrastukset sekä liikunnalliset vapaa-ajan aktiviteetit tukevat urheilijana kehittymistä. Vanhemmat ohjaavat nuorta terveellisten ja urheilullisten elämäntapojen pariin. Olympiakomitean tuottama Kasvata urheilijaksi – vanhemmat nuoren tukena -opas tarjoaa hyvää tietoa nuoren urheilijan tukemiseen kotona.

Valintavaiheessa (16-19 v.) innostuksesta siirrytään intohimoon, ja nuoruusvaiheessa opittuja monipuolisia liikuntataitoja jalostetaan vahvaksi lajitaidoksi urheiluakatemiaympäristössä. Urheilijan fyysisten ominaisuuksien kehittymistä ja jaksokohtaisia painotuksia arvioidaan yksilöllisen fysiikkatestidatan perusteella. Lajikaudella lajiharjoittelun, kilpailujen, fysiikkaharjoittelun ja riittävän levon tasapainottaminen sekä ajankäytön priorisointi ovat valmennuksen haasteita. Valintavaihe on erikoistumisen aikaa, jolloin nuori urheilee entistä tavoitteellisemmin yhden lajin näkökulmasta. Kaksoisuran eli koulun ja urheilun yhteensovittamisen merkitys korostuu valintavaiheessa, sillä sekä urheilun että koulun vaatimukset lisääntyvät toisella asteella.

Huippuvaiheessa (20 v. +) urheilijan arkea ja valintoja ohjaa huippu-urheilussa menestyminen sekä terveet harjoituspäivät. Kilpailukauden suorituskykyä pohjustetaan yksilöllisellä ympärivuotisella valmennusohjelmalla.

Valmennusohjelma sisältää kauden pääkilpailuihin tähtäävän fysiikkaohjelmoinnin, psyykkisen valmennuksen ja lajiharjoittelun. Varsinkin nuorempien huippuvaiheen urheilijoiden kohdalla on lajikauden aikana huomioitava ylläpitävä fysiikkaharjoittelu, jotta ominaisuuksien kehittymistä voisi edelleen tapahtua. Huippuvaiheessa urheilu on kokopäiväistä työtä. Urheilu-uran ohessa suoritetut jatko-opinnot kuitenkin helpottavat urasiirtymää urheilu-uran päätyttyä. Myös urheilu-urasta on hyötyä työmarkkinoille siirryttäessä.

Huippuvaihetta seuraa urasiirtymä opiskeluun ja työelämään. Lajin kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni, eri vaiheissa uransa lopettanut alppihiihtäjä, saadaan jatkamaan lajin parissa työskentelyä aktiiviuran jälkeen.