MAID TUN ÁÁIGUH RÄVISOLMOŽIN

– já kalga-uvks tom tiettiđ?

Lii ­ uv tunjin jo čielgâs, maid tun ááiguh porgâđ rävisolmožin? Jis lii, te šiev hommá! Mut jis ij lah, te taat čaalâ lii tunjin.

Jo párnážin mij lep kolgâm smiettâđ vástádâs toos, maid áigup rävisolmožin. Mij lep meiddei oppâm, ete olmâ vyehi västidiđ lii muštâliđ, mon áámmát haalijd puátteevuođâst. “Mun halijdiččim luuhâđ ennuv kiirjijd” teikâ “mun halijdiččim mađhâšiđ ennuv” iä lah olmâ vástádâsah. Esken talle ko maatij ettâđ “must šadda tuáhtár” teikâ “mun halijdâm leđe poolis”, te ulmuuh iberdeh.

Tot, maid mij porgâp, vaaigut ennuv toos, maht iärráseh uáinih mii. “Mii tust šadda rävisolmožin” lii suullân siämmáš koččâmâš ko “kii tun lah rävisolmožin”.

Nuuvt ij kuittâg taarbâš leđe. Pargo puáhtá leđe tuše miinii, maid parga, vâi finnee ruuđâ tagarijd aššijd, maid tuođâi haalijd mut main ij lah máhđulâš finniđ ruuđâ. Tot ij taarbâš leđe ubâ eellim tárguttâs.

Tääl puátá älkkeht taggaar tobdo, ete kolgâččij jo 15 ­ ihásâžžân tiettiđ, maid haalijd porgâđ rävisolmožin: Jis mana áámmátškoovlân, te talle kalga tiettiđ, maid tobbeen haalijd porgâđ. Jis mana luvâttâhân, te tot addel váhá lase smiettâmääigi, mut kuittâg kalga viehâ huápust tiettiđ, maid tobbeengis haalijd luuhâđ. Mielâstubbooht kannattičij luuhâđ kuhes matematiik, te finniiččij ennuv čuággáid ollâopâttuv várás.

Já maid talle, jis ij vala lah kavnâm kesipargo? CV:st ij luuvâ mihheen, nuuvt et lam ­ uv mun ain pargottáá? Tastkin ij taarbâš poollâđ. Ulmui eellim mana nuuvt maaŋgânáál, ete ij lah mihheen immâšijd, veikâ kavnâččij vuossâmuu pargo maŋgâ ive puárásubbon ko skipáreh. Sáttáhân leđe, ete keessiv tunjin lii ennuv tehálub kuálástiđ, čäälliđ mainâsijd teikâ tuše vuoiŋâstiđ.

Mušte, ete lii aaibâs ok huámmášiđ, ete äšši, moos lii vistig halijdâm kevttiđ ennuv ääigi, ij innig kiäsutkin. Tot sáttá leđe uáli tehálâš máttááttâs, já ton maŋa tobdá jieijâs pyerebeht. Tun puávtáh vistig luvâškyettiđ vuoigâdvuotâtiettuu já talle iberdiđ, ete halijdiččih ­ uv mielâstubbooht rähtiđ robotijd. Sunde puáhtá ain mutteđ. Tot lii máhđulâš, veikâ pištáččij ­ uv kuhebiššáá ko tot, ete tiäđáččij njuolgist maid haalijd.

Tot ­ uv lii máhđulâš, ete ij kuássin kaavnâ taggaar ääši, moos haalijd kevttiđ ubâ elimis. Mut kiämba tot hettiš? Lii ennuv jiärmálub kevttiđ ääigi toos, moos lijkkoo, huolâhánnáá tast, šadda ­ uv tast kuássin áámmát. Ige tomgin tieđe, sáttáhân leđe, ete hitruus puđâldâsâst kávnoo ­ uv jieijâs karrieer.

Jyehi tááhust tot addel vástádâs koččâmâšân: “Jiem tieđe, maid mun ááigum puátteevuođâst, mutâ aainâs ­ uv must lii hitruus mätki toos.”