Animalia 2/2018 by Animalia ry

lehti el채inten asialla

2/2018

voi paremmin, el채inaktivisti

Hyv채t, pahat ja ihmism채iset

Veden raja,

empatian raja?

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

m pan kuul ja

teksti veikka lahtinen • kuvitus eve kajander

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

m pan kuul ja

Kala ei ole kasvis

eläinsuojelulain uudistus on työllistänyt animaliaa useiden vuosien ajan. kampanjoiden keskiössä ovat olleet monet tuotantoeläimet vuosien varrella. nyt on kalojen aika.

oukokuussa käynnistyy Animalian uusi Kalara-

kas-kampanja, joka keskittyy kalojen eläinoikeudelliseen asemaan. Kala ei ole kasvis -työnimellä kulkenut kampanja haluaa kiinnittää huomiota siihen, että kalojen systemaattinen huono kohtelu ja tappaminen ei ole eläineettisesti sen perustellumpaa kuin muiden eläintenkään. Kalat ovat eläinoikeuskysymysten hyljeksitty ryhmä. Silloinkin kun ympäristöjärjestöt puhuvat kalakannoista, ajatuksena on saavuttaa ”kestävät” kalakannat, joita sitten kalastaa. Itse kalojen elämä ei kuitenkaan ole tässä näkökulmassa oleellinen. Kala on myös ravintosuositusten lempilapsi. Monesti punainen liha kehotetaan korvaamaan kalalla, mutta suosituksia ei laadita siitä näkökulmasta, onko kalojen syöminen eläineettisesti kestävää. Uusi suhde tuttuun

Kalarakas-kampanjan nimi vihjaa uudenlaiseen suhteeseen, joka ihmisen olisi syytä muodostaa kaloihin. Kala voi olla ystävä, toveri, vertainen. Jotain muuta kuin ruokaa. Ajatuksena on toisaalta myös muodostaa kunnioittava suhde erilaiseen. Kalat ovat kärsineet huomattavasti siitä, että niitä ei nähdä samalla tavalla samastuttavina kuin monia muita tuotantoeläimiä. Kaloihin liittyy esimerkiksi niiden

passiivisuutta ja arvottomuutta korostavia sanontoja. Voidaan sanoa, että jollakulla on kultakalan muisti tai jonkun kädenpuristus on kuin kuollut kala. Näiden sanontojen taustalla on pohtimatta jäänyt suhde kaloihin. Kalarakas-kampanja pyrkii vaikuttamaan tähän suhteeseen muun muassa popularisoimalla kaloja koskevia uusia tutkimuslöydöksiä, joita on tullut viime vuosina ja vuosikymmeninä vauhdilla. Tiedeyhteisön ymmärrys kaloista on mullistunut, mutta se ei tarkoita, että yleiset käsitykset kaloista olisivat muuttuneet. Kalojen sosiaaliset, kognitiiviset ja emotionaaliset herkkyydet ja ominaisuudet ovat toistaiseksi hämärän peitossa.

Tiedeyhteisön ymmärrys kaloista on mullistunut, mutta se ei tarkoita, että yleiset käsitykset kaloista olisivat muuttuneet.

Kampanja unohdusta vastaan

Kampanjan yksi keskeinen tehtävä on tuoda kalakeskustelu kunnolla Suomeen eläinoikeudellisesta näkökulmasta. Samalla halutaan painottaa, että kalankasvattamoissa elävät kalat ovat tuotantoeläimiä, ja niiden oikeuksia on tärkeää tarkastella juuri tämän aseman kautta. Eläinoikeusliikkeen pitkä kaloihin liittyvä unohdus on aika saattaa päätökseen. Osana kampanjaa tuotetaan useita erilaisia mediasisältöjä, jotka auttavat hahmottamaan kalakysymystä uusista näkökulmista. Yksi keskeinen kysymys on se, millä perusteella ihminen ylipäätään vetää rajoja eri olentojen välille. Entä miksi juuri tietyt eläimet saavat parempaa kohtelua kuin toiset? Kampanjan tavoite on keskustelun synnyttämisen kautta luoda vähittäin pohjaa uusille kalojen itseisarvon huomioiville lainsäädännöllisille, ravitsemuksellisille ja opetuksellisille avauksille. Tulevaisuudessa laki eläinten hyvinvoinnista ei saa enää ohittaa kaloja. Kalat eivät voi olla itsestäänselvä tai muuta lihaa eläineettisempi vaihtoehto, ja kouluissa tulee opettaa ymmärtämään kaloja huomattavasti nykyistä laajemmin. Uuteen kaloja koskevaan ymmärrykseen kuitenkin päästään vain aloittamalla perusasioista. Kalarakas-kampanja aloittaa alusta, siitä oivalluksesta, että kaloista on syytä välittää, jos pitää eläinten oikeuksia tärkeänä asiana.

Pääkirjoitus

kuva iiris rautiainen

Poskieläin ja muut eläinmaailman lapset

alasin takaisin töihin perhevapailta huhtikuussa. Lapsen syntymä on varmaankin kaikille vanhemmille monella tavalla ihmeellinen ja elämää mullistava asia. Eläinoikeustaustani johdosta se on saanut minut myös pohtimaan ja havainnoimaan raskautta, lapsen syntymää ja hoivaa suhteessa omaan eläimyyteemme.   Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa. Normaalitilanteessa tämä voi tuntua kaukaiselta ajatukselta; niin suureen ja perustavanlaatuiseen erontekoon koko yhteiskuntajärjestelmämme perustuu. Lasta odottaessa ja häneen tutustuessa koin kuitenkin itseni monella tapaa juuri eläimeksi. Nisäkkääksi, joka odottaa ja sitten hoitaa poikastaan. Kutsuin lastani lempinimellä poskieläin, koska siltä hän minusta näytti. Pieni isoposkinen nisäkäs, joka tuhisee, hamuaa ruokaa, nukkuu ja tutkii. Niin paljon samaa eläinmaailman muiden nisäkäspoikasten kanssa.  Samuudesta puhuttaessa mietitään usein vaaroja, jotka muunlajisten inhimillistämiseen liittyy. Emme ole samanlaisia. Ihmiset ovat lajina omanlaisiaan. Aivan kuten ovat muutkin lajit, ainutlaatuisia.  Pohdin muunlajisten eläinten olemuksen sijaan juuri omaa eläimyyttämme. Olen eläin, olen nisäkäs, olen kädellinen. Mitä kaikkea se tarkoittaa ja mitä toisaalta ei? Minkälainen eläin ihminen on? Minkälainen eläin minä olen? Miten arvioida omaa eläimyyttämme niin, että samalla sisällyttää siihen ihmiselämän moninaisuuden ja välttää ”luonnollisuus”-argumentilla asioiden perustelun? Lapsenkin voi saada monin tavoin ja vanhemmuus on kirjavaa, niin ihmisten kesken kuin eläinmaailmassa laajemminkin.

10 Kyse on myös rajoista. Eronteoista itsemme ja muiden välillä. Mitä rajoja oman eläimyyden kokeminen voi rikkoa? Eläinmaailman jatkumojen ja yhteyksien kokemista konkretisoi oman biologisen olemassaolon havainnointi. Tämä taas voi auttaa kaatamaan ”toisiin” kohdistuvan väkivallan mahdollistavia raja-aitoja. Animalian työssä keskitymme erityisesti tuotantoeläimiin. Eläintuotanto perustuu eläinten lisääntymisen valjastamiseen kaupallisiin tarkoituksiin. Emot nähdään tuotantokoneina, joiden poikaset ovat tuotannon materiaalia. Tuotantoeläimiltä riistetään hengen lisäksi oikeus omien poikasten hoivaan ja perhesuhteiden ylläpitoon. Eläintuotannossa suurin osa eläimistä myös tapetaan hyvin varhain, vielä poikasina.  Animalia haluaa muuttaa sitä, miten suhtaudumme muunlajisiin eläimiin. Oman eläimyyden havainnointi ja tunnistaminen voi auttaa näkemään samuutta muissa eläimissä. Samuuden ja yhteyksien näkeminen taas voi auttaa kokemaan myötätuntoa muita kohtaan, mutta myös omaa lajiamme ja itseämme kohtaan.  Haluan, että kaikilla pienillä poikasilla on oikeus hyvään hoivaan ja elämään. Siksi Animalia. Mai Kivelä Animalian toiminnanjohtaja

Sisällys 2/2018

02 04 06

Kampanjakuulumisia: Kala ei ole kasvis

Pääkirjoitus

Ajankohtaista

Vieraskynä: Laura Sippola

Hyvät, pahat ja ihmismäiset

Ihmisen ja eläimen eroa piirrettiin sosiologian syntyessä

= kannessa Kannen kuva: istockphotos

ANIMALIA-LEHTI, 42. VUOSIKERTA JULKAISIJA: Animalia PÄÄTOIMITTAJA JA TOIMITUSSIHTEERI:

Taija Rinne, p. (09) 7206 5914 taija.rinne@animalia.fi TAITTO: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com OSOITTEENMUUTOKSET:

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi PAINOPAIKKA:

Hämeen Kirjapaino, Tampere ISSN 0783-9170 ILMESTYMISAIKATAULU:

Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 2.7.2018 mennessä. AINEISTOT lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki. ILMOITUSMYYNTI:

22 14

Emmi Pääkkönen, p. 044 242 8641 ILMOITUSHINNAT:

Katso ilmoitushinnat animalia.fi LISÄVELOITUKSET: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. RAJOITUKSET: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. ALENNUKSET: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %. ILMOITUSTEN PERUUTTAMINEN:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. REKLAMAATIOT: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien. ANIMALIA-LEHTI PIDÄTTÄÄ OIKEUDEN LYHENTÄÄ JA MUOKATA JUTTUJA.

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

14 18 20 22 23 24

Veden raja, empatian raja?

Voi paremmin, eläinaktivisti

Ala, josta ei puhuta

Vierailulla Carpen koiratarhalla Romaniassa

Kirjavinkit

Animalia testaa: Vegaaniset ja eläinkokeettomat kynsilakat

Animalialainen: Helmi Valkama

Vegepalsta: Mehevän tuhteja grilliherkkuja

Animaalit kautta maan: AnimaliaSome

Animalian kauppa: Shoppaile eläinystävällisesti

Rohkeasti eläinten puolella

TOIMISTO: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki ASIAKASPALVELU:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–to kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi. JÄSENMAKSUT: Tukijäsen: 32 € / vuosi, vähävaraiset: 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. LAHJOITUKSET:

FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH TESTAMENTIT: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi RAHANKERÄYSLUPA:

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2017–31.12.2021 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen nro ja pvm: RA/2016/719 4.11.2016.

Sisällysluettelon kuvat: monika jurczynska, istockphotos, sami säynevirta

4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY

Ajankohtaista

tanskan hallitus on vastikään tehnyt päätöksen kieltää luonnonvaraisten eläinten sirkuskäyttö. Circus Arena saa kuitenkin pitää sen kolme jäljellä olevaa norsua edelleen, mutta Tanskan hallitus vaatii, että eläinten hyvinvointia on parannettava. Oppositiopuolueet olisivat halunneet päästää eläimet eläkkeelle. Muiden villieläinten kuin norsujen, seeprojen ja merileijonien sirkuskäyttö on ollut kiellettyä Tanskassa yli 50 vuotta.

Eläinten ääni paremman eläinlain puolesta teksti taija rinne & järjestöt • kuva eepu näsi

eläinasiajärjestöjen helmikuussa järjestämä eläinten ääni -mielenosoitus sai liikkeelle tuhatpäisen joukon helsingissä.

arempaa eläinsuojelua vaa-

tineessa mielenosoituksessa noin tuhat ihmistä vaati lausuntokierroksella ollutta lakia eläinten hyvinvoinnista palautettavaksi valmisteluun. Kyseessä oli mahdollisesti 2010-luvun suurin suomalainen eläinoikeusmielenosoitus. Muuttuuko lakiesitys?

uusia helppoja auttamistapoja animalia on hyväksytty mukaan Facebookin varainkeruuohjelmaan. Tämän ansiosta yksityishenkilöt voivat perustaa Animalialle omistettuja omia keräyksiä Facebookissa ja pyytää läheisiltään lahjoituksia itselleen tärkeisiin kohteisiin. Itse järjestetty keräys onkin vaihtoehtoinen hyvän mielen teko esimerkiksi kevään juhlissa tavaralahjoitusten sijaan. Voit tukea Animalian toimintaa myös kotimaisella DOOG-sovelluksella. DOOGissa keräät virtuaalivaluuttaa, doogeja, omalla älypuhelimellasi. Sovelluksessa et käytä omaa rahaa, mutta keräät silti oikeita varoja haluamallesi kohteelle. Doogit ovat hyväntekeväisyysvaluuttaa, jota yritysten markkinointisatsaukset synnyttävät. Yksi doogi on 0,1 euroa. Sovellusta käyttämällä sinä päätät, mihin kohteisiin doog-valuuttaa lahjoitetaan. Toimintaperiaate selviää parhaiten itse kokeilemalla. DOOG-appin saat ladattua Google Play -kaupasta tai App Storesta. Lue lisää erilaisista tavoista toteuttaa omia keräyksiä: animalia.fi/ omakerays.

Luonnos uudeksi laiksi lähetettiin lausuntokierrokselle maa- ja metsätalousministeriöstä ennen joulua, ja sen on tarkoitus korvata Suomen nykyinen eläinsuojelulaki. Lausuntokierros on nyt päättynyt, ja lausunnot ovat ministeriön käsittelyssä. Lakiesityksen on tarkoitus tulla eduskunnan äänestykseen syksyllä. Mielenosoituksen järjestäjät Animalia, Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY, Oikeutta eläimille ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kritisoivat esi-

animalian uusi hallitus ennustaa turkisalan romahdusta animalian hallitukseen valittiin vuosikokouksessa 24.3. uusina jäseninä Jenna Aarnio Turusta, Eliisa Alatalo Helsingistä, Niina Lätti Helsingistä sekä Salla Tuomivaara Helsingistä. Viime aikojen uutiset turkisten hyväksyttävyyden laskusta, suuryritysten turkittomuuslinjaukset sekä eri maiden tarhauskiellot ilahduttavat hallitusta. ”Turkisalaan kohdistuvat takaiskut alkavat olla sitä luokkaa, että turkistarhaus saattaa Suomessa hyvinkin olla historiaa ennen kuin sitä ehditään lainsäädännöllä eurooppalaiseen tapaan kieltää”, sanoo

tystä kovin sanoin. Uuteen eläinsuojelulakiin ei ole tällä hetkellä tulossa mitään tärkeimpiä Animalian ja muiden järjestöjen ajamia uudistuksia. Tällaisenaan laki sallisi kohtuuttomissa määrin erilaisia kipua ja epämukavuutta aiheuttavia käytäntöjä. Esimerkiksi eläinten pitkäaikaisen paikalleen kytkemisen kieltäminen, jatkuvan vedensaannin takaaminen eläimille niiden pysyvissä pitopaikoissa, koirien ja kissojen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin säätäminen pakollisiksi ja turkistarhauksen kieltäminen ovat keskeisiä asioita, jotka lakiin täytyy ehdottomasti saada. Mediassa on spekuloitu, että lakiesitys saattaa vielä hyvin muuttua. Ainakin julkinen paine on ollut valtavaa. Tuhatpäisen mielenosoituksen lisäksi yli 100 000 henkilöä on jo allekirjoittanut Animalian

Animalian puheenjohtajana jatkava Sami Säynevirta. Lisäksi hallituksessa jatkavat Minna Hjort Helsingistä, Johanna Hiekkala Helsingistä, Pauliina Klemola Kouvolasta, Erja Laakkonen Polvijärveltä, Senni Puustinen Helsingistä ja Tuuli Solhagen Espoosta.

emmi pääkkönen

tanska kielsi villieläinten käytön sirkuksissa

koonnut taija rinne

Ajankohtaista kotkassa eläinoikeusaiheinen taidenäyttely

ja SEYn Eläinlaki-vetoomuksen. Eläinlakiesitykseen annettiin ennätysmäärä lausuntoja, pääosin kriittisiä. Tukijoita eduskunnasta ja ulkomailta

Myös mielenosoituksessa puhuneiden kansanedustajien puheissa otettiin vahvasti kantaa eläinsuojelun puolesta. ”Suomi haluaa pärjätä olympialaisissa: olla maailmassa kolmen kärjessä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta Suomen pitäisi olla tulevaisuudessa kultamitalisti”, kansanedustaja Ritva “Kike” Elomaa (ps.) kannusti. Moni kansanedustaja myös kritisoi esitystä uudeksi eläinsuojelulaiksi.

”Tällä lailla eläimiä saa kohdella sellaisilla tavoilla, jotka muualla ovat kiellettyjä. Se ei missään nimessä ole eläinten etu”, kansanedustaja Emma Kari (vihr.) totesi. Joensuussa ja Tampereella järjestettiin mielenosoituspäivänä tukikonsertit. Mielenosoitus sai tukea myös ulkomailta. Virolainen eläinsuojelujärjestö Loomus järjesti Suomen suurlähetystöllä Virossa tukimielenosoituksen. Myös Ruotsin suurin eläinoikeusjärjestö Djurens Rätt sekä kansainvälinen Eurogroup for Animals kannustivat Suomea kannanotoillaan kunnianhimoisemman eläinsuojelulain säätämiseen.

kotkan animalian alueosasto järjestää eläinoikeusaiheisen taidenäyttelyn Kotkan Pub Albertissa kesäkuussa. Mukana on kymmenisen taiteilijaa, jotka ovat lahjoittaneet yhden tai useamman teoksen tai teoskokonaisuuden näyttelyyn. Iina Räsänen osallistuu näyttelyyn hyönteisaiheisella työllä. ”Pidän Animaliaa tärkeänä järjestönä. Koen että se toimii tärkeiden asioiden puolesta, ja siksi haluan olla osana sitä. Hyönteiset kiehtovat minua, ja monesti ihmettelen, miten niin monet väheksyvät näitä upeita ja älykkäitä otuksia".  Teokset ovat näyttelyn ajan myynnissä, ja tuotto käytetään Animalia Kotkan toiminnan tukemiseen. Näyttely Pub Albertissa, Kotkankatu 9, Kotka 1.-30.6.2018.

oikaisu numeron 1/2018 sivulla 10 olevaan tekstiviestilahjoituksesta kertovaan ilmoitukseen oli eksynyt virhe. Tekstissä kerrottiin mahdollisuudesta lahjoittaa 10 euroa tekstiviestitse, mutta ilmoituksessa merkittyä koodia käyttämällä lahjoittajalta veloitettiin 15 euroa 10 euroa sijaan. Animalia pahoittelee virhettä. Jos olet käyttänyt väärää koodia ja haluat hyvityksen, ota yhteyttä: emmi.paakkonen@ animalia.fi

paras juttu

Sanottua ”No sanotaan että 2030 mun on aika vaikea nähdä, että Suomessa on enää turkistarhausta. Se tullaan aika nopealla aikavälillä ajamaan alas.” – Tutkijatohtori Markus Vinnari, Moreenimedia 20.4.2018

numeron 1/2018 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Jalostus ei muuta käyttäytymistä”. Sipsikaljavegaanin kirjan arvonnassa onni suosi Janina Lainetta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 2.7.2018 mennessä, niin olet mukana Laura Sippolan Intermezzo-levyn arvonnassa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi (sähköpostin otsikko: Paras juttu 2/2018) tai postitse Animalia, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.

Ajankohtaista turkisuutiset

san fransisco ja lontoon camden market kieltävät turkisten myynnin yhdysvalloissa San Fransicosta tulee kolmas kaupunki, joka on kieltänyt turkisten myynnin alueellaan. Aiemmin turkiksten myynti on kielletty Kalifornian Berkeleyssä ja West Hollywoodissa. Myös Lontoon kuuluisa Camden Market on kieltänyt turkisten myynnin. Vuoden alussa turkisten myynnin kielsi Lontoon Old Spitalfield Market.

animalian syysviikonloppu 7.–9.9.2018 animalian aktiivit ja jäsenet kokoontuvat syyskuussa viikonlopuksi Tuusulaan oppimaan uutta, tapaamaan uusia ja vanhoja tuttuja sekä suunnittelemaan toimintaa. Tarkempi ohjelma ja muut tiedot julkaistaan kesän aikana osoitteessa animalia.fi/syysviikonloppu.

Tervetuloa mukaan!

matkamuistoksi pää – trofeemetsästyksen eettiset ongelma trophy free eu group on mukana Maailma kylässä -festivaalilla Helsingissä sunnuntaina 27.5.2018. Trofeemetsästyksen eettisistä ongelmista keskustelevat Trophy Free EU Groupin puheenjohtaja Birgitta Wahlberg ja valokuvaaja-seikkailija Jere Hietala. Paneelin juontaa toimittaja Bettina Sågbom. Tilaisuus on kello 12.10–12.50 Taiga-lavalla Kansallisteatterin lavaklubilla.

animalia maailma kylässä -festivaalilla 26.-27.5.2018 Tule tutustumaan uuteen Kalarakas-kampanjaan ja moikkaamaan animalialaisia Maailma kylässä-festivaalille Helsinkiin. Animalian teltan löydät paikalta G451.

ian michler

oikeutta eläimille -järjestö julkaisi huhtikuussa uusia kuvia suomalaisilta turkistiloilta. Kuvien isokokoiset ja muun muassa silmätulehduksista kärsivät ketut on järjestön mukaan kuvattu keväällä 2018. Edellisen kerran jättiketuista kohistiin viime syksynä. Tuolloin turkisala lupasi tarttua ongelmaan heti. Animalia vaatii turkistarhauksen lakkauttamista siirtymäajalla Suomessa. Eläinten hyvinvointilain eläinjalostukseen liittyvä pykälä pitää ulottaa myös turkiseläimiin, ja viranomaisille on annettava tehokkaat keinot puuttua sellaiseen jalostukseen, joka aiheuttaa eläimelle haittaa.

oikeutta eläimille

turkisalan ongelmia ei voi ratkaista animalia vaatii turkistarhauksen lakkauttamista

muotiala jättää turkikset viime vuonna turkiksista luopuivat muun muassa Gucci, Michael Kors sekä huippubrändien verkkokauppa Net-A-Porter, ja alkuvuonna 2018 turkittomien merkkien lista on vain kasvanut. Ensin Versace ja Furla ilmoittivat, ettei aito turkis kuulu enää heidän repertuaariinsa, sen jälkeen samanlaisia lausuntoja antoivat huippusuunnittelijat John Galliano ja Donna Karan.

Eläinystävällisiä asianajopalveluja! Asianajotoimisto Streng Ky Lapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki Puh. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228 joonia.streng@strenglaki.fi www.strenglaki.fi

Vieraskynä

kuva JANI LAUKKANEN

Meitä määrittää ihmiskuntana se, miten kohtelemme eläimiä

inua häiritsee aina kun joku huutelee eläinsuojelun olevan viherkaupunkilaisten tietämättömyyttä. Kommentin perimmäinen tarkoitus on leimata eläinten oloja parantavat vaatimukset tietämättömiksi ja idealistisiksi pyrkimyksiksi. ”Tosi tietämys” elää maaseudulla. Olen maaseudulta kotoisin. Lapsuuteni ensimmäisinä vuosina meillä oli kanala. Toki se oli kaikkea muuta kuin nykystandardien mukainen halli koneistettuine valoineen ja lämpölaitteineen. Kanat juoksentelivat pihassa parin jolkottelevan lampaan jaloissa. Aivan kuin niissä mainoksissa, jollaisia eläintalouden lobbarit edelleen syytävät ihmisten mielikuviin. 1980-luvulla vanhempani keskittyivät maanviljelykseen. Sen rinnalle isäni perusti kettutarhan. Tarha tarkoitti pitkää katettua häkkijonoa, jossa asusti sinikettuja, supikoiria ja muutama hopeakettu. Muistan hyvin kettutarhan hajun. Muistan, kun talvipakkasilla kuljetimme tarhalle kiehuvaa vettä sulattaaksemme jäätyneet vesikupit. Muistan sentimentaalisen isäni laulaneen jouluaattona ruokinnan päätteeksi ketuille Jouluyö, juhlayö. Kuulin isäni vihaiset puhelinsoitot Kauhavan lentosotakoululle, kun ylilennot saivat ketut syömään poikasiaan.

Näin omin silmin, kuinka kettu kaasutetaan hengiltä apulantasäkissä lavadieselin pakoputken päässä. Näin miten sähköpuikko tungetaan sen suusta ja peräaukosta. Näin nahkurin työssään ja kuolleiden kasat hallin nurkassa. Pidin myös lemmikkikettua kuin koiranpentua. Kuinka helposti yhdestä tulee maskotti ja toisesta teollisuudenalan myyntikappale. Isäni piti tarhaa vajaat kymmenen vuotta. Sitten tuli eteen tienristeys, kun piti joko laajentaa tai keskittyä maanviljelyyn. Isäni valitsi jälkimmäisen. Totta kai eläinkasvattajan tulee tuntea työnsä, hänhän on ammattinsa asiantuntija. Eläinsuojelussa on kuitenkin kyse ennen kaikkea tietämyksestä sen suhteen, mitä uusin tutkimus eläimistä kertoo. Tämä ei ole tietoa, jonka saavuttaakseen pitäisi harjoittaa eläinkasvattajan ammattia. Meitä määrittää ihmiskuntana hyvin pitkälle se, miten kohtelemme eläimiä. On keskiaikaista ajatella, että ihminen olisi jonkin kuvitteellisen pyramidin huipulla. On lukuisia eläimiä, joiden kyvyt ylittävät reippaasti ihmisen kyvyt. Kastroidessamme porsaita kastroimme samalla itsemme. Emme saa antaa tämän tapahtua. Jokaiselle elävälle on suotava itseisarvo. LAURA SIPPOLA Musiikin tohtori, laulaja-lauluntekijä

Hyvät, pahat ja ihmismäiset teksti emmi pääkkönen • kuvitus Monika Jurczynska

elokuvan eläinkuvaan sekoittuvat tosielämästä tutut ongelmakohdat. harmittomana viihteenä näyttäytyvien tarinoiden vaikutukset ulottuvat kauas.

apsena rakastin Kotia kohti -elokuvan koirakaksikkoa ja kiivasta kissatyttöä. Muistan myös, että ihastelin puhuvan Babe-possun ja muiden idyllistä maatilaelämää viettäneiden kotieläinten sattumuksia sekä Disneyn animoituja eläinsankareita. Nämä esimerkit ovat harmitonta koko perheen viihdettä, jotka samalla tutustuttavat nuoret katsojat eläinten maailmaan. Vai ovatko sittenkään? Ei ole lainkaan samantekevää, millaisten esitysten läpi tarkastelemme todellisuutta. Elokuvien eläinhahmoja on tulkittu pääasiassa metaforina, symboleina jollekin muulle. Harvemmin kuulee kysyttävän, mitä elokuviin valikoituvat eläinrepresentaatiot kertovat eläimistä itsestään – ja ennen kaikkea ihmisten näkemyksistä, mitä tulee muihin lajeihin.

Eläin on paha

King Kong, verenhimoinen valkohai, jättimäiset hämähäkit, itikat ja käärmeet. Eläimet elokuvissa ovat sekä symboloineet jotain maailmanjärjestystä uhkaavaa että olleet itse konkreettinen ihmisen olemassaoloa uhkaava voima. Yksi tunnetuimmista ”pahan eläimen” kuvauksista on Tappajahai-elokuvan hai. Kauhutarina idyllisen rantakaupungin rauhan rikkovasta murhaajahaista myös aloitti 1970-luvun monster horror -elokuvien buumin Hollywoodissa. Tuon vuosikymmenen amerikkalaiselokuvissa eläimet symboloivat erilaisia poliittisia ideologioita ja kuvastivat elokuvantekijöiden sitoumuksista riippuen joko konservatiivioikeiston, liberaalivasemmiston tai hip-

pien ja feministien muodostamaa uhkaa. Jotain meidän ihmisten ajatusmaailmasta kuitenkin kertoo se, että valitsemme pahuuden kuviksi kerta toisensa jälkeen nimenomaan eläinhahmot. Eräs tehokkaimmista tavoista tehdä jako meihin ja muihin on hyvän ja pahan akseli. Niin kauan kuin ajattelemme olevamme merkittävästi erilaisia verrattuna muihin lajeihin, on pahuus helppo ulkoistaa muiden eläinten ominaisuudeksi. Eläin on auttaja

Valpas Lassie-koira herättää isäntänsä tulipalon syttyessä, ja ihmekoiraksikin kutsuttu Rin Tin Tin suorittaa valkokankaalla mitä monimutkaisimpia pelastusmanöövereitä. Riiviömäinen mutta hellyttävä Marley-labradorinnoutaja saa omistajapariskuntansa ymmärtämään, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Näkökulma on kylmän käytännöllinen. Eläin on ”hyvä” niin kauan kuin se tuottaa ihmiselle hyötyä. Usein elokuvien eläinsankareilla on tarinan päättyessä kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä ihminen joko ”vapauttaa” apurinsa, mutta tämä haluaakin vapaaehtoisesti jatkaa yhteistä rinnakkaiseloa ihmistä avustaen. Toisessa vaihtoehdossa eläimen on aika kuolla, kun ihmisen ongelmat on saatu ratkaistua. Onhan eläinapurista ollut ihmiselle valtavasti hyötyä, joten ainakaan kuolema ei ollut turha. Eihän? Eläin on kuin ihminen

suuksia, jotka tyypillisesti mielletään ihmisille kuuluviksi. Tyyppiesimerkki on kieltämme puhuva muunlajinen eläin, kuten päähenkilöt jutun alussa mainituissa Kotia kohti tai Babe, urhea porsas -elokuvissa. Ihmisenkaltaistaminen on ihmisille luonteva tapa jäsentää tuntematonta. Antropoformismin haitoista ja hyödyistä on väitelty paljon. Se voi auttaa huomaamaan samankaltaisuuksia ihmisten ja muiden eläinten välillä, toisaalta ihmisenkaltaistaminen vie muunlajisilta eläimiltä mahdollisuuden tulla nähdyiksi niiden omilla ehdoilla. Disney-piirrettyjen sankarit tai Kotia kohti -elokuvan Chance, Shadow ja Sassy johdattavat nuoret katsojat jo varhain ihmiskeskeisen maailmankuvan äärelle. Lähtöoletus on, että muunlajisten eläinten kuuluu käyttäytyä ihmisen tavoin. Se saattaa myöhemmin vaikuttaa siihen, kuinka helposti lapset pystyvät omaksumaan tieteellistä tietoa muunlajisten eläinten elämästä ja käyttäytymisestä. Kuten eläinten valitseminen pahuuden kuviksi tai eläinten esittäminen palvelualtteina apureina, myös ihmisenkaltaistaminen estää todenmukaisen ja kunnioittavan eläin- ja luontosuhteen muodostumisen. Jos olemme tottuneet katsomaan muunlajisia eläimiä vain lavastetuissa tilanteissa, on vaikeaa ymmärtää eri lajien todellisia tapoja olla. Harmittomaksi mielletyllä perheviihteellä voikin olla kauaskantoisia seurauksia.

Antropomorfismissa, eli ihmisenkaltaistamisessa, ei-ihmisiin liitetään ominai-

Ihmisen ja eläimen eroa piirrettiin sosiologian syntyessä

teksti erja laakkonen • kuva taija rinne • kuvitus heta kasurinen

sosiologi salla tuomivaara perehtyi väitöstutkimuksessaan sosiologian eläinkäsityksen muotoutumiseen. tutkimus valottaa myös ihmisen ja muiden eläinten välistä erontekoa.

osiologia on tieteenala, joka on kiinnostunut käytännössä kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Salla Tuomivaaran mukaan eläimet ja ihmisen suhde eläimiin ovat kuitenkin jääneet sosiologiassa vähälle huomiolle, huolimatta siitä, että eläimet ovat kaikkialla ympärillämme ja muodostamme eläimiin monenlaisia erilaisia suhteita. Väitöstyö lähtikin liikkeelle miksi-kysymyksestä: miksi eläimet ovat lähes näkymättömiä sosiologisessa tutkimuksessa? Entä onko aina ollut näin? Tuomivaara väitteli toukokuun alussa Tampereen yliopistossa.

Durkheim ja Westermarck kirjoittivat eläimistä

Tuomivaara päätyi kahden varhaisen sosiologin, ranskalaisen Émile Durkheimin ja suomalaisenglantilaisen Edvard Westermarckin, ajatusten ja kirjoitusten äärelle. Molempien teksteissä puhutaan myös eläimistä. Tämä on Tuomivaaran mukaan erityisen mielenkiintoista sen vuoksi, että sosiologia syntyi tieteen12

alana juuri tuohon aikaan, 1800–1900-lukujen taitteessa. Vuosisatojen vaihteessa käytiin kiihkeää keskustelua evoluutioteoriasta, ja samaan aikaan uskonnon ja kirkon valta alkoivat rapautua. Myös Westermarck ja Durkheim ottivat kantaa näihin kysymyksiin. ”1900-luvun alussa oltiin kriisissä: mitä ihminen sitten on? Uusi tieteenala, sosiologia, tarjosi uuden tavan selittää ihmisen asemaa”, Tuomivaara kertoo. Moderni Westermarck

Tuomivaaran tutkimus kertoo, että eläimet mainitaan varhaisessa sosiologiassa yllättävän usein. ”Durkheim korosti ihmisen ja muiden eläinten välistä erontekoa. Westermarck oli monissa asioissa hämmästyttävän moderni. Hän omaksui paljon ajatuksia Darwinilta ja ajatteli, että muiden eläinten tarkkailu voi auttaa meitä ymmärtämään ihmistä paremmin. Durkheimista tuli sosiologian kaanonin suuri

sosiologi. Sitä vastoin Westermarckin näkemykset ihmisten ja muiden eläinten välisistä suhteista ovat hävinneet sosiologisesta keskustelusta.” Myös myöhemmät vaiheet sosiologian historiassa tarjoaisivat mielenkiintoisia tutkimuskohteita. ”Tässä olisi kiinnostava jatkotutkimuksen paikka. Milloin ja miksi eläin lopulta katosi sosiologisesta tutkimuksesta? Osa selitystä voisi olla Durkheimin määräävä asema sosiologian keskeisenä teoreetikkona. Hänhän perusteli, miksi sosiologia ei tarvitse eläintä. Westermarckin eläimiä koskevat pohdinnat taas asetettiin syrjään, kun darwinismi sai huonon maineen toisen maailmansodan jälkeen. Darwin ja darwinismi menivät hieman sekaisin. Siinä meni lapsi pesuveden mukana.” Salla Tuomivaaran omat kokemukset kuvaavat hyvin sitä, kuinka varjoon tietyt Westermarckin ajatukset ovat jääneet. ”Olen ollut käytännössä koko ikäni kiinnostunut eläinsuojelusta, olen toiminut hyvin pitkään eläinoikeusliikkeessä ja olen suomalainen sosiologi. Silti en tiennyt, että Westermarckin kirjoituksissa eläin on näin vahvasti läsnä.” Helppouden vuoksi

pyritty piirtämään sosiologian historiassa. Rajanveto ei ole vain sosiologien tieteellistä debattia, vaan samat ajatukset ovat liikkuneet ja liikkuvat yhteiskunnallisessa keskustelussa. Salla Tuomivaaran mukaan eroa ihmisen ja muiden eläinten välille tehdään nykyisin tottumukseen ja tieteelliseen perinteeseen perustuen. ”Tämänhetkinen ihmisen ja eläimen eronteko ei vastaa nykyistä tieteellistä tietoa eläimistä eikä myöskään yhä useampien ihmisten eläinkuvaa.” Vaikka tieteellinen tieto karttuu ja käsityksemme muista eläimistä muuttuvat, pidämme kiinni vanhoista tavoista ja tottumuksista. Tuomivaara sanoo, että muutoksen hitautta selittää helppous, kun emme joudu muuttamaan arkisia käytäntöjämme. ”Sitä vaativampaa arki on, mitä laajempaan joukkoon ulotamme moraalisen harkintamme. Identiteettimme ihmisenä rakentuu suhteissa muihin. Kun näemme itsemme ainutlaatuisina ja parempina kuin ei-ihmislajiset eläimet, meidän on mahdollista käyttää muita eläimiä hyväksemme. Meidän on helpompaa jatkaa arkista elämäämme, kun emme liikaa kyseenalaista ihmisen ja muiden eläinten välistä erottelua.

Tuomivaaran tutkimus vastaa myös kysymykseen, miksi eläimen ja ihmisen välinen raja on koettu tärkeäksi ja kuinka tätä rajaa on

Veden raja,

empatian raja?

kalojen eläinoikeudellinen asema on heikko, mutta mitä sille voisi tehdä? teksti veikka lahtinen • kuvat istockphotos

uistan, kun pyydystin ensim-

mäisen kalani ukin kanssa Kokemäenjoesta. Kalan tappaminen oli suora kohtaaminen kuoleman ja väkivallan kanssa, jotain sellaista, mikä on pyyhitty pois suhteestamme tuotantoeläimiin. Samalla tuo kohtaaminen oli myös kasvattamista hyväksymään tappamisen luonnollisuus. Luonnollista kalojen tappamisesta on todella tullut monille lapsuuden kalareissujen jälkeen. Niin on käynyt esimerkiksi ystävälleni, joka puhelee välinpitämättömästi aurinkoisena kevätiltapäivänä, miten hän ei ”syö lihaa, välillä kyllä kalaa”. Olen kuullut tämän jaottelun niin monta kertaa, että en oikein osaa kiinnittää siihen huomiota enää. Erottelu lihaan ja kalaan on kielessä niin yleinen, että korva on turtunut. Kalat ovat eläinkunnassa oma, tyystin erilliseksi katsottu osansa, koska meitä erottaa veden läpinäkyvä kalvo. Tuo kalvo pitäisi kuitenkin pystyä nyt puhkaisemaan, sillä yhä useampi tutkija ja eläinaktivisti on sitä mieltä, että kalojen eläinoikeudet on aika nostaa tapetille.

Ristiriitainen suhde kalaan

Suomessa kasvatettiin ihmisravinnoksi vuonna 2016 noin 14,4 miljoonaa kiloa kalaa, josta 90 prosenttia oli kirjolohta. Juuri kalankasvatukseen liittyvät kalatalouden vakavimmat eläinoikeusongelmat, ja kyse on eläintuotannosta siinä missä karjankasvatuksessakin. Veden raja on kuitenkin muodostunut samalla rajaksi empatian ja politiikan sekä toisaalta välinpitämättömyyden ja unohduksen välillä. Toki on poikkeuksia. Suomen viime vuosien yksi kuohuttaneimpia eläinuutisia oli Särkänniemen delfiinien siirto Tampereelta Kreikkaan vuonna 2016. Delfiineistä uutisoitiin viikkoja, ja ihmiset olivat raivoissaan.

Samalla kuitenkin oli selvää, että kyse oli erityistapauksesta. Puhuttiin delfiineistä, joihin ihmiset olivat saaneet tutustua ja jotka olivat keskellä yhteiskuntaamme meressä elämisen sijaan. Lajiluokituksellisestikaan pullonokkadelfiinit eivät ole kaloja, vaikka vedessä elävätkin. Miljardit ympärillämme uivat kalat eivät kerää samanlaista kiinnostusta muuten kuin kesäkeittiön reseptien pääraaka-aineena. Ihmisen suhde kaloihin on ristiriitainen. Samanaikaisesti kun kaloihin suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi halpana biomassana, jonka määrä ilmoitetaan kiloina eläinyksilöiden sijaan, voimme muodostaa emotionaalisen suhteen yksittäisiin vedeneläviin, kuten delfiineihin, ja monien henkilökohtaisin kokemus syötävän eläimen kohtaamisesta liittyy juuri kaloihin. Mitä kala tietää ja tuntee?

Kala on oikeastaan melko epäselvä käsite. Se ei ole tarkkarajainen tieteellinen luokka, vaan sisältää loputtoman moneuden erilaisia vedessä eläviä, kiduksilla hengittäviä eläimiä. Yksi parhaista viime aikoina ilmestyneistä kalojen moninaisuutta ja monipuolisia kykyjä kartoittavista teoksista on biologi Jonathan Balcomben What a Fish Knows. Kirja alkaa kuvauksella kalan tappamisesta lapsena. Balcombe on kunnostautunut eläinlajien moninaisten kokemusten välittämisessä uusista näkökulmista. Hän on esimerkiksi kirjoittanut suomeksikin käännetyn kirjan Eläimellinen nautinto, joka käsittelee eläinten kykyä kokea myös mielihyvää kivun ohella. Balcomben yksi keskeinen teesi on se, että suhteemme kaloihin on vajavainen. Emme ymmärrä niiden fysiologiaa, kokemuksia, emootioita tai sosiaalista käyttäytymistä. Sellaisesta on vaikeaa välittää, mitä ei ymmärrä. Toinen teesi on Balcombelle selviö, tutkijayhteisön yleisesti jakama, mutta laajalle yleisölle edelleen hiukan epäselvä: kalat tuntevat kipua. What a Fish Knows onkin pitkä lista kaloja koske-

van uuden tutkimuksen löydöksiä. Kaloilla esiintyy muun muassa monimutkaisia sosiaalisia suhteita, ja myös kalojen ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on vähintäänkin anekdoottitasoista todistusaineistoa. Balcombe painottaa, että kalat ovat älykkäitä. Niiden kognitiiviset kyvyt, kuten muisti, tiedonkäsittely ja päättely, ovat monien lajien kohdalla sellaisella tasolla, että ei ole perusteltua tehdä eroa nisäkkäiden ja kalojen välille. Balcombe huomauttaa muun muassa, että aivojen kokoon keskittyminen älykkyyden arvioinnissa on yksi monista kaloja haittaavista myyteistä, sillä aivojen muilla rakenteellisilla ominaisuuksilla on huomattavasti enemmän merkitystä älykkyyden kannalta. Kalan vieraudelle Balcombe tarjoaa myös puhtaan fysiologisia syitä. Koska niiden ulkonäkö ja itseilmaisu ovat niin erilaisia kuin mihin ihmiset ovat tottuneet, suhteen muodostaminen kaloihin on vaikeaa. Miksi toinen on ystävä ja toinen ruokaa?

Filosofi Elisa Aaltola ja vapaa tutkija Sami Keto julkaisivat vuonna 2017 kirjan Empatia – Myötäelämisen tiede. Kirjassa Aaltola ja Keto tarkastelevat meille ja muille lajeille yhteistä kykyä asettua toisen asemaan ja auttaa. Mutta mistä johtuu, että kalat eivät kuulu empatiamme piiriin? Soitan Aaltolalle ja kysyn. Hän ilahtuu kaloja käsittelevästä jutusta, ja kertoo aluksi, että kalojen erilaisuus suhteessa ihmisiin on selvä haaste.

”Se, onnistummeko ulottamaan moraalisen pohdintamme eläimiin, jotka ovat niin erilaisia kuin me, on testi moraaliselle kyvyllemme. Kaloja ei ole mahdollista asettaa samankaltaisuuden tai ’söpöyden’ muottiin samalla tavoin kuin monia muita eläimiä”, Aaltola sanoo. Hän kertoo, miten empatiatutkimuksessa erotetaan toisistaan projisoiva empatia, jossa on kyse siitä, että ihminen heijastaa oman kokemuksensa toiseen olentoon, näkee itsensä toisessa, ja toisaalta tunne-empatia, jossa jää tilaa myös erilaisuudelle ja ollaan avoimia toisen kohtaamiselle sellaisenaan. Kalojen kohtaaminen edellyttää jälkimmäistä. Kaloja haittaa myös tietty ajattelun traditio, jossa empatia on jäänyt toissijaiseksi. ”Eläinfilosofisesti on selvää, että kaloilla on mieli. Filosofiassa on kuitenkin ollut toisinaan tapana suhtautua skeptisesti ajatukseen eläinten mielestä. Tämä vanhoillinen asennoituminen voi myös estää uusien löydöksien tekemisen. Empaattinen, mieltä etsivä tutkimusasenne voi paljastaa uusia asioita.” Myös tietojen osalta ollaan välillä hakoteillä. ”Joskus tutkijat ajattelevat, että koska tietyltä eläimeltä puuttuu aivokuori tai osia siitä, ei sillä voisi olla kärsimyksen kokemusta. Tämä on evolutiivisesti harhaanjohtava väite. Vallalla on vanhakantaisia käsityksiä, joissa vaaditaan eläinten aivofysiologista samuutta ihmisen kanssa, vaikka nykytiedon mukaan rakenteeltaan erilaiset aivot voivat tuottaa vastaavia kykyjä. Esimerkiksi linnuilla on aivojen muiden osien varassa

monia taitoja, joita ihmisellä sijaitsee aivokuoressa. Joidenkin tutkijoiden on kuitenkin vaikeaa ulottaa mieli asiaksi, joka voisi olla muilla kuin ihmisillä.” Aaltolan mukaan kalojen aseman parantamiseksi ei kuitenkaan riitä yksin tieto, vaan olennaisessa osassa on myös empatian herätteleminen ja tunteisiin vetoaminen. Toisaalta on myös huomioitava, että ihmisten käsitykset muotoutuvat sosiaalisesti, joten on pyrittävä yleisten käsitysten ja asenteiden vähittäiseen muokkaamiseen. Matka on alkanut kohti pistettä, jossa pelkkien tuotettujen ja teurastettujen kilojen sijaan puhuttaisiin kalayksilöistä, joilla on erityisiä omia kokemuksia, kärsimyksiä ja oikeuksia. Koska kalojen eläinoikeudellisen läpimurron on ennustettu olevan ovella, voi myös olla, että tulevaisuudessa emme enää opettele lapsina kalojen tappamista, vaan niiden ymmärtämistä. Uudenlaisen kalasuhteen pohjan luominen on kuitenkin hidasta. Lähteet: Balcombe, Jonathan (2016): What a Fish Knows Luonnonvarakeskus

#kalarakas kaipaa apuasi! seuraava suuri eläinoikeuskysymys? anna tukesi työlle, joka nostaa unohdetut kalat osaksi ajankohtaista eläinoikeuskeskustelua. tue kampanjaa 15 eurolla: Lähetä viesti animalia15 nroon 16155. lahjoitus veloitetaan puhelinlaskultasi. kiitos tuestasi!

teksti niina lätti • kuvitus maria leskinen

tunnustetaan tosiasiat: eläinoikeustyö on rankkaa. miten siitä selviää hengissä? mielenterveysjärjestössä työskentelevä ja rakentava vuorovaikutus mielenterveyden tukena -hankkeessa mukana oleva niina lätti haluaa jakaa oppimiaan keinoja itsestä huolehtimiseen.

Voi paremmin, eläinaktivisti Tunnista tunteesi

Olemme alati eläinten kärsimyksen ja avuttomuuden ympäröimiä. Kärsimyksestä hyötyvät tahot ja heidän edunajajansa vähättelevät työtämme, ja omienkin joukossa saattaa välillä olla korkeita standardeja sille, miten olla esimerkiksi hyvä vegaani. Kaikki tämä aiheuttaa, ja saakin aiheuttaa, tunteita. Jos tunteitaan ei tiedosta, niitä on vaikea käsitellä. Ne saattavat patoutua ja aiheuttaa jopa masennusta. Itse-empatiaa on mahdollista opetella. Itseäni on auttanut se, että olen alkanut opetella tunnesanastoa. Vaikean olotilan yllättäessä olen kaivanut sanalistan esiin ja etsinyt sieltä oloani parhaiten kuvaavat tunnesanat. Usein jo se, että tiedän mitä tunnen, on lievittänyt pahaa oloa. Ja kun olen ollut tietoinen tunteistani, olen kyennyt olemaan aivan uudella tavalla läsnä itselleni. Tee tekoja hyvän olosi eteen

Oletko tietoinen siitä, mitkä asiat tuovat elämääsi voimavaroja? Entä mitkä vievät? Voi olla havainnollistavaa tehdä näistä lista. Voimavaroja tuovia asioita voivat olla vaikkapa ystävät, perhe ja lepo. Voimavaroja voivat viedä esimerkiksi tiukka rahatilanne, työt ja liian monet vastuutehtävät. Jotkut asiat saattavat olla yhtä aikaa voimavarojen tuojia ja viejiä. Itse joudun aika ajoin tilanteisiin, joissa se mitä haluan tehdä ja mitä eniten tarvitsen, ovat kaksi eri asiaa. Huomaan

tämän varsinkin niinä päivinä, kun kalenterissa olisi iltamenoja mutta tekisi mieli jäädä kotiin lepäämään. Kaipaan seuraa ja jännitystä, toisaalta taas hautautumista sänkyyn kissa sylissäni. Syyllistän itseäni helposti laiskottelusta ja pelkään jääväni ulkopuoliseksi, jos jään kotiin. Lepo ja päämäärätön oleminen on usein paikallaan. Minulle merkittävä muutos on ollut se, että olen tullut tietoiseksi toimintaani ohjailevasta päänsisäisestä vuoropuhelusta. Se on antanut minulle mahdollisuuden tehdä tietoisia valintoja ajankäytöstäni ja kunnioittaa sitä, että voimavarani ovat rajalliset. Ja kun kunnioitan voimavarojani, jaksan todennäköisesti paremmin. Ole armollinen itsellesi

Tunnen usein maailmantuskaa, jota pyrin lieventämään tekemällä vapaaehtoistöitä ja elämällä mahdollisimman ekologisesti ja vegaanisesti. Tähän liittyen tunnistan itsessäni riittämättömyyden ja häpeän tunteita, en vain tee mielestäni tarpeeksi. Ehkäpä joku voi samaistua tähän? Häpeä on muista riippuvainen tunne. Sitä ei olisi, ellemme voisi verrata itseämme muihin. Joku on aina paremmin perillä asioista kuin minä. Joku tekee aina enemmän. Joku on aina parempi vegaani. Todellisuudessa olen luultavasti liian ankara itseäni kohtaan ja mielikuvani muiden tekemisistä on siloteltu. Harva meistä on täydellinen. Toivoisin, että voisimme puhua enemmän siitä, miten epätäydel-

lisiä olemme. Ehkä siten oppisimme olemaan armollisempia itseämme kohtaan. Kuuntele empaattisesti - myös itseäsi

Eläinoikeuskentällä vertaistuelle, kokemusten jakamiselle ja samaistumiselle on paikkansa, mutta toisinaan empaattinen kuuntelukin on paikallaan. Joskus suurimmat tarpeemme saattavat olla nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja hyväksynnän saaminen. Empaattinen kuuntelu on sitä, että keskittää kaiken huomionsa vain puhujaan ja siirtää omat ajatuksensa ja mielipiteensä syrjään. Usein ei tarvitse edes sanoa mitään, pelkkä hiljainen läsnäolo saattaa riittää. Empaattinen kuuntelu ei ole neuvomista, lohduttamista, samaistumista tai sitä, että käskee toista ryhdistäytymään. Empaattista kuunteluakin on mahdollista harjoitella. Myös itselleen voi olla tietoisesti läsnä ja hyväksyä sen hetkisen olotilansa ja tunteensa. Itse olen oppinut tietoista läsnäoloa mindfulness-harjoituksista, joita löytyy esimerkiksi Youtubesta.

Tunne- ja tarvesanojen lista ja lukuvinkkejä osoitteessa: animalia.fi

teksti taija rinne • kuva pixabay

Ala, josta ei puhuta suomessa turkistarhauksen asemaa on hankala horjuttaa, vaikka turkiksia vastustava keskustelu on globaalisti koko ajan voimakkaampaa.

iimeisen puolen vuoden aikana useat muotita-

lot ovat ilmoittaneet luopuvansa turkiksista. Moni kaupunki tai kaupunginosa on kieltänyt turkisten myynnin alueellaan. Vuonna 2017 Oikeutta eläimille julkaisi koko maailmaa kohahduttaneet kuvat jättiketuista suomalaisilla turkistarhoilla, ja Suomi sai kyseenalaista mainetta kansainvälisessä mediassa. Huhtikuussa 2018 Oikeutta eläimille julkaisi jälleen uutta materiaalia isokokoisista ketuista, jotka kärsivät silmätulehduksista ja vääntyneistä jaloista. Brittimedia tarttui aiheeseen, sillä maassa keskustellaan parhaillaan turkisten tuontikiellosta. Turkistarhaus on Isossa-Britanniassa kielletty jo vuonna 2000.

Turkiksia tuotetaan liikaa ja tappiolla

Turkistarhaus on kielletty yhä useammassa maassa. Viimeisimpänä Norja, Suomen ohella suuri Saga Furs -maa, kirjasi tarhauskiellon hallitusohjelmaansa.

”Suomessa tätä päätöstä vähätellään eikä vastaavaa julkista keskustelua synny. Suurin osa median turkiskeskustelusta pyörii esimerkiksi vientitulojen ympärillä, vaikka pitäisi keskustella siitä, että turkiksia tuotetaan nyt jo liikaa. Suomalaisomisteinen Saga Furs myy turkiksia tappiolla ja antoi jälleen tulosvaroituksen”, Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä kertoo. Suomessa on valmisteilla uusi eläinten hyvinvointilaki, jossa ei oteta turkiseläimiä huomioon lainkaan. Turkiseläinten hyvinvointia tullaan säätämään myöhemmin turkisasetuksella. Turkisasetustyöryhmä on kuitenkin jo aiemmin ajautunut umpikujaan, kun turkistuottajien edustajat eivät suostunut yhteenkään hyvinvointiparannukseen. ”Kun kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi kaatui eduskunnassa vuonna 2013, enemmistö kansanedustajista vaati, että turkiseläinten hyvinvointia on parannettava pikaisesti. Mitään ei ole tehty. Turkiseläimet on unohdettu eduskunnassa ja mediassa”.

Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan

Ajattelevien maailmankansalaisten lehti

Tilaa lehti!

Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous

N Ä Ä LK Ä N N O D IE T A O T IN V RA 29 Naomi Klein KUN EI EI RIITÄ

INNON YSTÄVÄNÄ NÄISTÄKIN KIRJOISTA -20%

Le Monde Diplomatique MAAILMANTALOUDEN KÄSIKIRJA

Saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen RAILAKAS RAHAKIRJA

Laura Gustafsson SAIMAANNORPPA JA IHMINEN

KIRJAT LÄHITUOTTAJALTA – INTOKUSTANNUS.FI

Salla Korpela P NIIN KUIN PAPU

Kulkureiden aktiivi Rosanna Lahtinen ja Brida-koira

Vierailulla Carpen koiratarhalla Romaniassa teksti hanna bärlund • kuva sami säynevirta

romaniassa on arvioitu olevan yli 2 miljoonaa koditonta koiraa. uusia koiria syntyy ja hylätään jatkuvasti, ja se tekee tilanteesta kestämättömän.

nimalia vieraili keväällä muutamalla Romanian koiratarhalla, ja yksi vierailukohteista oli Carpen koiratarha pienessä Mitrenin kylässä. Carpe on suomalaisen Rescueyhdistys Kulkurit ry:n ja romanialaisen eläinsuojelija Carmen Mandescun yhteinen projekti, jonka tavoitteena on rakentaa tarha noin 150 koiralle. Tällä hetkellä tarhalla asuu noin 50 koiraa, joista osa on mukana Kulkureiden adoptio-ohjelmassa. Tarhojen tukemisen ja koirien adoptointien lisäksi Kulkurit järjestää myös sterilointi- ja valistuskampanjoita, jotta asenteet koiria, tai ylipäätään eläimiä, kohtaan saataisiin humaanimmalle ja kestävämmälle tasolle Romaniassa. Carpen koiratarhan tarkoitus on tarjota kodittomille koirille inhimillisemmät olot kuin mitä kadut tai monet muut maan vaatimattomat koiratarhat pystyvät tarjoamaan. Tavoitteena on, että koirat saadaan hoidettua kuntoon, sosiaalistettua ja näin saada niille parempi mahdollisuus siirtyä Kulkurit-yhdistyksen adop-

tio-ohjelman kautta ikiomaan loppuelämän kotiin. Jollekulle koiratarhat saattavat synnyttää ikävän mielikuvan, mutta Carpe on niin asianmukainen ja siisti kuin koiratarhan voi parhaimmillaan kuvitella olevan. Se on suunniteltu toimivuus ja koirien hyvinvointi edellä. Koirien koppien ja aitauksien puhtaanapito on tehty mahdollisimman helpoksi, ja aitaukset on suojattu sateelta ja paahtavalta auringolta. Lisäksi koirien aitausten väliin on rakennettu näkösuojia stressin vähentämiseksi. Carpen yhteyteen on rakenteilla myös pienempiä aidattuja alueita, joissa koirat voivat tutustua ja leikkiä vapaasti toistensa kanssa. Carpe on riippuvainen yksityisten henkilöiden, yritysten ja yhdistysten lahjoituksista. Animalia on tukenut Carpe-projektia ohjaamalla siihen 2 500 euroa saamastaan koirien hyväksi tehtävään työhön suunnatusta testamenttilahjoituksesta. Lue pidempi juttu ja katso kuvat osoitteessa animalia.fi!

Kirjavinkit norppakonfliktien syyt ja seuraukset kirjan voi ostaa animalian kaupasta! animalia.fi/ kauppa

Minttu Jaakkola, Timo Vuorisalo & Lasse Peltonen: Saimaannorppa ja ihminen - sosiaalisesti kestävän luonnonsuojelun haaste. Into 2018. 155 s. saimaannorppa ja ihminen kertoo yhden ainoan kotoperäisen alalajin suojeluprosessista. Miksi se on tärkeää, mutta haasteellista? Mitä ongelmia Saimaan rantojen asukkaat kokevat suojelussa ja miten kiista ratkaistaan? Vaikka tietoisku- ja haastattelusivujen taitto on epäselvä, on teos muuten mitä kaunein tietokirja maisema- ja eläinkuvineen. Kirja auttaa ymmärtämään, miksi saimaannorpan suojelu on niin vaikeaa, vaikkei se taloudellisesti olisikaan valtavan kallista. Esimerkiksi Natura 2000 -ohjelma ja rantojensuojeluohjelma kietoutuvat osaksi saimaannorpan suojelua. Lukiessa tulee samalla pohtineeksi, miten vaikeaa käytännön luonnonsuojelutyö lieneekään kehitysmaissa, kun se on jo niin vaikeaa vauraassa ja rauhallisessa Suomessa. micaela morero

luonnosta, ihmisistä ja ketuistakin Jarkko Volanen: Hiekankantajat. Teos 2017. 247 s. ”aura ihmetteli ääneen, miksi joillekin ketut tai porsaat tai kanat olivat arvottomia ja pysyivät etäisinä kuin eläinten nimiä kantavat tähtikuviot.” Esikoistaan odottavat Aura ja Henri muuttavat saaristoon, vanhaan pappilaan. Unelma idyllistä murenee vähitellen: Henri on töiden vuoksi mantereella, Aura ei kotiudu ja vanhenevan äidin vointi huolettaa. Sitten Auran elämään astuu toinen omaa paikkaansa etsivä nainen, saaristolaispappi Camilla, sekä ketut. Kun suuri suru osuu pariskunnan kohdalle, ottaa Aura kettuperheen suojatikseen. Kaikki saarella eivät kuitenkaan ole kettujen ystäviä. Kaunis kirja sopii luontoa rakastavalle lukijalle. Volanen taitaa luonnon kuvailun, mutta osa henkilöhahmoista jää turhan etäisiksi. Synkkien sävyjen rinnalla kulkee toivo, mutta suuria yllätyksiä esikoiskirjan juoni ei tarjoa. senni puustinen

paisuva possu laittaa pohtimaan Antti Nylén, Ilja Karsikas: Eino ja suuri possukysymys. Otava 2018. 96 s. kirjailija ja esseisti Antti Nylén on kiepauttanut tuotantoeläimiin, eläinetiikkaan ja lihansyöntiin liittyvät kysymykset lapsille sopivaan muotoon, joka saattaa herättää oivalluksia myös aikuisissa. Eino ja suuri possukysymys on viipyilevä kertomus ekaluokkaa käyvästä Einosta, joka saa eksentriseltä enoltaan omituisen seitsenvuotissyntymäpäivälahjan: Pulla-nimisen possun, joka sanoo voivansa tulla syödyksi sen jälkeen, kun se on leikitty loppuun. Alati paisuvan Pulla-possun kanssa Eino alkaa käydä erikoisia keskusteluja, joiden aikana Pulla muun muassa kertoo, mitä ruoka oikeastaan on ja miksi ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin muut eläimet. Samanaikaisesti Einon parhaan kaverin Osmon vegaani-isosisko Amalia opastaa poikia soijanakkien, purkkicroissanttien ja hedelmäsalaatin saloihin, kun taas Einon yksinhuoltajaisä ei jaksa kokata valmishernekeittoa kummempia. Pulla-possu ja vegaani-Amalia puhuvat Einolle juttuja, jotka alkuun oudoksuttavat totista pikkupoikaa. Mikä tekee toisesta otuksesta syötävän ja toisesta ei? Miksi jotkin eläinlajit ovat ystäviämme, mutta toiset eivät? Samalla kun ekaluokka päättyy ja seuraava syntymäpäivä lähestyy, uudet kysymykset ja vastaukset saavat Einon tekemään suuren päätöksen. Eino ja suuri possukysymys sopii yhteisiin lukuhetkiin ja keskustelujen pohjaksi esimerkiksi sellaisiin perheisiin, joissa kasvissyöntiä ja eläinten oikeuksia on jo jonkin verran pohdittu. Rauhallista kerrontaa rytmittää Ilja Karsikkaan ilmeikäs piirroskuvitus. emmi pääkkönen

Rohkeasti eläinten puolella teksti emmi pääkkönen • kuvat jo-anne mcarthur & pixabay

tiedustelimme kolmelta erilaiselta tukijaltamme, mikä on saanut heidät tukemaan juuri animaliaa. vastauksista paistoi aito eläinrakkaus ja huoli etenkin tuotantoeläinten asemasta.

Tätä kysyimme: 1 2 3 4

M i k ä v a i k u t t i p ä ä t ö k s e e s i t u k e a A n i m a l i a a? Mitkä Animalian toimintakohteet ovat sinulle tärkeimpiä? Millainen kampanjointi tai vaikut tamist yö on sinusta mielekkäintä? Mikä Animalian ja eläinoikeusliikkeen saavutus, pieni tai suuri, on

j ä ä n y t s i n u l l e m i e l e e n v i i m e v u o s i l t a?

M i t ä s a n o i s i t s e l l a i s e l l e h e n k i l ö l l e , j o k a p o h t i i A n i m a l i a n t u k e m i s t a?

Pirjo Harjunen pitkäaikainen tukijäsen ja kuukausilahjoittaja 1. Olen aina ollut hyvin eläinrakas. Jo pienenä tyttönä herkistyin kovasti, kun serkkujen luona maalla lehmiä laitettiin teurasautoon. Varsinainen sysäys tuli kuitenkin, kun luin järkyttävän artikkelin eläinten käytöstä sotateollisuudessa ja kosmetiikassa. 2. Minusta Animalia hoitaa hyvin ja sivistyneesti eri toimintakohteita. Lemmikkieläinten ja turkiseläinten epäkohdat ovat jo hyvin ihmisten tiedossa, mutta tuotantoeläinten kohtaloista täytyy vielä pitää kovasti ääntä. 3. Kansanedustajiin vaikuttaminen on tärkeää. Artikkelien kirjoittaminen lehtiin, vierailut opiskelupaikkoihin. 4. Turkistarhauksessa eläinten kurjien olosuhteiden tuominen ihmisten tietoisuuteen. 5. Kehottaisin liittymään, koska mitä enemmän meitä on, sitä paremmin saamme asiat paranemaan.

Tuomas Kuittinen

Olisiko sinun

tukijäsen

mahdollista tukea

1. Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä, ja nyt kun eläinsuojelulaki on uudistumassa, koin tärkeäksi liittyä jäseneksi. Animalialla oli myös todella vakuuttavat korjausehdotukset eläinten hyvinvointilakiluonnokseen.

toimintaamme

2. Kaikki ovat tärkeitä, mutta ehkä itselleni läheisin kohde on tuotantoeläimet. Tehotuotantoa tulisi vähentää, ja eläinten oloihin täytyisi kiinnittää enemmän huomiota.

lahjoituksella?

3. Some on tärkeä kanava, jossa on mahdollista saada laajaa näkyvyyttä, ja Animalialla onkin ollut laadukasta, tutkittuun tietoon perustuvaa materiaalia esimerkiksi Facebookissa.

Kuukausittainen lahjoitus varmistaa, että voimme työskennellä suunnitelmallisesti ja näkyvästi muunlajisten eläinten hyväksi.

4. Päällimmäisenä on mielessä Lainsuojaton-kampanja, jonka visuaalinen ilme ja hyvä sisältö jäivät erityisesti mieleen. 5. Ilman muuta kannattaa liittyä! Uusi eläinten hyvinvointilaki näyttää jäävän pahasti jälkeen ajastaan, joten työtä varmasti riittää jatkossakin. Nykyään on myös monia matalan kynnyksen tapoja osallistua toimintaan, joten mukaan vaan!

Marjo Kolari tukijäsen ja alueosastoaktiivi

säännöllisellä

Summan voit valita sen mukaan, mikä sinulle sopii. Jo 7 euroa / kk auttaa!

1. Olen kerännyt jo ala-asteella 1990-luvun alussa nimiä Animalian adresseihin, koska eläinten suojelu oli jo silloin itselleni hyvin tärkeää. Jäseneksi liityin myöhemmin. Animalia toimii lain puitteissa ja pitkäjänteisesti, kampanjoi eläinten oikeuksien puolesta ja vaikuttaa asenteisiin. Animalia toimii eläinten äänenä koko Suomessa. 2. Tuotantoeläinten hyvinvointi ja turkistarhauksen kielto.   3. Parasta on olla näkyvillä erilaisissa tapahtumissa, olla helposti lähestyttävä, luoda positiivista mielikuvaa ja keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Tätä saan ilokseni itsekin tehdä alueosaston aktiivina. Asenteet ovat kolmessa vuosikymmenessä muuttuneet ja yhä useammalla on paremmin tietoa epäkohdista.  Yksittäisenä aktiivina on ihana kuulla, kun joku kiittää pelkästään siitä, että on saanut uusia näkökulmia. Jos se johtaa jonkinlaiseen elämäntapamuutokseen, sitä parempi. 4. Suuri ilon päivä oli se, kun Särkänniemen delfinaarion sulkemisesta ilmoitettiin. Uudessa eläinlakiesityksessä on nyt luonnonvaraisten eläinten käytön kielto eläintarhoissa, mikä käytännössä tarkoittaa myös delfinaariokieltoa. Se on konkreettinen asia, jota olen toivonut pienestä tytöstä saakka.

Lue lisää: animalia.fi/kuukausilahjoitus

Kiitos.

5. Ilman yksityishenkilöiden tukea ei tärkeää työtä voida tehdä. Animalian tukijana voi hyvillä mielin luottaa siihen, että tuki menee hyvään tarkoitukseen ja eläinten paremman tulevaisuuden hyväksi. Suosittelen osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja alueosastojen toimintaan. Kun on mukana Animalian toiminnassa, on samalla esimerkkinä muille. Ole rohkeasti eläinten puolella!

Animalia testaa

teksti jasmin kettunen • kuvat taija rinne

Eläinkokeettomat ja vegaaniset kynsilakat

tutus t kokee u eläint ko s m e t o m a a n tiikk a an : anima kosme lia .fi/ tiikk a lista

animalian nuortenryhmä testasi vegaanisia kynsilakkoja. kaikilla lakoilla on myös eläinkokeettomuudesta kertova kansainvälinen leaping bunny -sertifikaatti.

i t es t a ta j t i o v

edul

zao

li s i n

bottage verde -geelilakka

f.u.n lacquer – hologrammilakka

bwc kind colorful nails

Hinta

13,20e / 8ml (1650e / l)

4,99e / 5ml (998e / l)

19,90e / 12 ml (1658e / l)

15,95e / 9ml (1772,22e / l)

Testatut sävyt

Punainen ja viininpunainen

Madre perla rosa, Anice, Kiwi mix

Desires ja Queen

Lemon Cloud

Valmistusmaa

Italia

Singapore

Iso-Britannia

Kuivumisaika

Noin 3 minuuttia

Noin 5 minuuttia

Mistä saa

zaomakeupsuomi.fi

www.bottageverde.fi

www.cesarsshop.fi

helunanetti.com

Arvio

Pisteet

“Levittyy todella hyvin.” ”Yhdellä lakkaamiskerralla tuli tosi hyvä.” ”Helppo ja hyvä suti käyttää.” ”Tosi kaunis pullo.” ”Tosi hyvä väri.”

”Helppo levittää, suti on leveä.” ”Levittyy tasaisesti.” ”Yksi kerros riittää.” ”Peittää tosi hyvin.” ”Sininen on tosi pigmenttinen”

”Helppo levittää.” ”Ei valu.” ”Pitää lakata pari kertaa, että tulee hyvä.” ”Värillinen lakka on yllättävän peittävä.” ”Paljon hileitä.”

”Pitää varoa, ettei valu levittäessä.” ”Tarvitsee pari kerrosta, jotta tulisi tasainen väri.” ”Sävy on tosi kaunis.” ”Helppo levittää, kun oppii tekniikan.”

teksti jasmin kettunen • kuva taija rinne

anima l laine ian

”Nuorten kerhossa tehdään kaikkea hauskaa!” animalian toimistolla helsingissä kokeiltiin kevään 2018 ajan kurssimuotoista nuorten kerhoa. kerhossa muun muassa leivottiin, askarreltiin, vierailtiin helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä ja tutustuttiin eläinkokeettomaan kosmetiikkaan.

12-vuotias helmi valkama on ollut

jo aiemmin mukana Animalian toiminnassa äitinsä kanssa. Yhdessä he ovat käyneet messuilla, kokouksissa, tapahtumissa ja mielenosoituksissa sekä jakaneet esitteitä. Nuorisoryhmässä parasta on Helmin mukaan ollut vierailu Hesyllä ja se, että kerhon kautta on päässyt mukaan eläinsuojelujuttuihin. Mikä sai sinut kiinnostumaan Animalian toiminnasta ja tulemaan mukaan kerhoon?

Tykkään eläimistä ja eläinsuojelu kiinnostaa erityisesti. Nuorten kerhossa tehdään kaikkea hauskaa ja sitä kautta tutustutaan eläinsuojeluun. On kivaa, että täällä on samanikäisiä.

Miten eläinten oikeuksia voi mielestäsi edistää?

Eläinten oikeuksia voi edistää osallistumalla toimintaan, esimerkiksi mielenosoituksiin. Omassa elämässä voi vaikuttaa esimerkiksi kasvissyönnillä ja käyttämällä eläinkokeetonta kosmetiikkaa sekä tuotteita, joissa ei ole käytetty eläinperäisiä ainesosia. Mitä sanoisit muille nuorille, jotka ovat kiinnostuneita eläinten oikeuksista ja haluaisivat tulla mukaan?

Kannattaa valita itseään kiinnostava tapa lähestyä asiaa, kuten ottaa eläinten oikeuksiin liittyviä esitteitä Animalian toimistolta. Kannattaa tutustua Animalian

toimintaan Animalian nettisivulla ja etsiä tietoa eläinten oikeuksista netistä. Aiotko jatkaa Animaliassa myös kerhon jälkeen?

Kyllä, luultavasti ainakin äitini kanssa. Jos tällaisia kerhoja tulee vielä lisää, niin aion olla niissä mukana. Ja tietysti vanhempana sitten haluan osallistua myös muuhun toimintaan. Helsingin nuorisokerho toimi kurssimuotoisena kevään ajan. Olisitko sinä kiinnostunut perustamaan nuorten kerhon tai pitämään nuorten kurssin omalla alueellasi? Ota yhteyttä vapaaehtoiskoordinaattori Kanerva Pelliin: kanerva.pelli@animalia.fi

Vegepalsta

reseptit, teksti ja kuvat heta lievonen / linssinööri

ejä: esept spot.fi r ä ä lis i.blog inoor s s n i l

Mehevän tuhteja

grilliherkkuja leppoisa kesäilta, grilli kuumana ja herkullista grilliruokaa, jonka loihtimiseen ei tarvita eläinperäisiä tuotteita. linssinööri-blogin heta on suunnitellut kanatyyliset seitanpihvit ja marinoidut tofuvartaat, jotka onnistuvat tarvittaessa myös pannulla paistamalla tai kotiuunissa. jälkiruokana on sitruunamousse, johon voi hyödyntää seitaniin tarvittavista kikherneistä jääneen aquafaba-liemen. linssinööri on erikoistunut helppoihin ja vaivattomiin vegaaniruokiin, jotka onnistuvat myös kiireisen arjen keskellä.

Vegepalsta

Kolamarinoidut tofuvartaat

Curry-sitruunamaustetut seitanpihvit

Kahdelle

Neljälle

1 pkt maustamatonta kiinteää tofua (n. 270 g) 1 paprika ½-1 kesäkurpitsa

Seitan 4 dl gluteenijauhoa 1 dl kypsiä (säilyke)kikherneitä 3 rkl soijakastiketta 1 rkl maapähkinävoita 2 tl sitruunamehua 2 1/2 dl vettä 3/4 dl ravintohiivahiutaleita 2 tl kasvisliemijauhetta, currya ja sipulijauhetta kutakin 1 tl valkosipulijauhetta, inkivääriä, korianteria, savupaprikaa ja sokeria kutakin

Marinadi: 1 dl kolajuomaa (myös kevytversio käy) ½ dl soijakastiketta 1 rkl tomaattipyreetä 1 rkl sitruunamehua ½ tl suolaa ½ tl nestesavuaromia (ei välttämätön)

Viipaloi tofu sopiviksi paloiksi. Puristele tofupaloja talouspaperilla kuivemmiksi.

Sitruunamousse

n. 1,5 dl (yhden purkin liemi) aquafabaa eli säilykekikherneiden lientä 2 dl sokeria 1 rkl sitruunamehua 1 tl raastettua sitruunan kuorta

Sekoita marinadin ainekset. Marinoi tofupaloja vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.

Jos käytät puisia vartaita, ne laita ne hetkeksi veteen likoamaan. Viipaloi kesäkurpitsa ja paloittele paprika sopiviksi suupaloiksi. Ota tofu pois marinadista.

Pyörittele kesäkurpitsa- ja paprikapalat jäljelle jääneessä marinadissa ja pujottele ne vartaisiin tofupalojen kanssa.

Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.

Neljälle

1 2

Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi.

Mausta sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunan kuorella. Säätele sokerin määrää makusi mukaan.

Voit tarjota moussen sellaisenaan tai laittaa sen vähintään neljäksi tunniksi pakastimeen, jolloin saat jäätelön tyylisen jälkiruuan

Keitinliemi 1 l vettä 2 rkl soijakastiketta, sitruunamehua ja kasvisliemijauhetta kutakin Marinadi 1/2 dl öljyä 2 rkl sitruunamehua 1 tl sitruunankuorta 1 tl agavesiirappia 1/2 tl currya 1/2 tl suolaa)

Valmista ensin seitan. Sekoita sauvasekoittimella keskenään kikherneet, maapähkinävoi ja nestemäiset aineet. Sekoita toisessa kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet. Kaada nestemäinen seos kuiva-aineiden joukkoon haarukalla sekoittaen. Jatka taikinan vaivaamista käsin, kunnes se on kimmoisaa.

Muotoile taikinasta pötkö. Leikkaa se ensin kahdeksaan osaan ja sitten vielä kukin osa puoliksi. Muotoile osista pihvejä.

Sekoita keitinliemen ainekset kattilassa ja kiehauta liemi. Keitä pihvejä liemessä 15-20 minuuttia.

Sekoita marinadin ainekset. Marinoi keitettyjä pihvejä mielellään ainakin pari tuntia.

Grillaa pihvit tai paista ne pannulla.

Animaalit kautta maan

a i l a m Ani

kotka

some

Itä-Lappi Rovaniemi

Seuraa Joensuun animaliaa Facebookissa: @animaliajns Instagramissa: animalia_jns Oulu Kajaani

Joensuu Kuopio Pori

Seuraa Turun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliaturku

Tampere

Mikkeli Jyväskylä Savonlinna Hämeenlinna Lahti Kouvola Forssa Kotka Kerava Turku Pääkaupunkiseutu Opiskelijaryhmä

Seuraa PK-seudun opiskelijaryhmää Facebookissa @animaliaop ja Instagramissa @animalia.hyy

vapaaehtoiset ovat animalialle tärkeitä! Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.

Pääkaupunkiseudulla toimivat myös opiskelijaryhmä (opiskelijaryhma@animalia.fi) ja karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Lisätietoja: www.animalia.fi/vapaaehtoiset. Tervetuloa mukaan toimintaan! Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. (09) 720 6590

Animalian kauppa

koonnut emmi pääkkönen

Shoppaile eläinystävällisesti Animalian kaupassa! Animalian puodin myyntituotot käytetään suoraan työhön eläinten hyväksi. Hanki laadukkaat tuotteet verkkokaupastamme animalia.fi/kauppa tai poikkea ostoksille toimistomyymäläämme (Suvilahdenkatu 4, Helsinki) ma-to klo 10.00–15.00. 1 €/kpl

Uutuus! Ihanat kortit kevään juhliin

Muista kirja-ale jäsenillemme: koodilla "lukulaari" saat –10% alennuksen kaikista kirjaostoista verkkokaupassamme

19 €

Metsän eläimet karhu, hiiri ja kettu seikkailevat Milja Laineen kauniissa postikorteissa. Ajattomat puuväripiirustukset on asemoitu neliönmuotoisille korttipohjille.

Paisuva possu laittaa pohtimaan Eino ja suuri possukysymys Kirjailija ja esseisti Antti Nylén on kiepauttanut tuotantoeläimiin, eläinetiikkaan ja lihansyöntiin liittyvät kysymykset lapsille sopivaan muotoon, joka saattaa herättää oivalluksia myös aikuisissa. Rauhallista kerrontaa rytmittää Ilja Karsikkaan ilmeikäs piirroskuvitus.

16 €

Uutuus! Otto -printti Emma Komin upeassa neliväriprintissä poseeraa Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä asusteleva Otto-kettu. Ripusta kaunis kuva seinälle sellaisenaan tai laita vaikka kehyksiin! Jokaisesta myydystä printistä lahjoitamme euron Tuulispään toimintaan. Koko: A4, painettu puhtaanvalkoiselle korttipahville.

5€

Villiyrtit piristävät ruokalautasella Villi cityvegaani Kauniisti koottu keittokirja esittelee herkullisia ja helppoja vegaanisia reseptejä, joiden valmistuksessa hyödynnetään urbaanien alueiden maukkaita villiyrttejä. Tämän opuksen avulla löydät takuulla uusia pirteitä makuja keväisiin keitoksiin! Tekijänä palkittu kokki Sami Tallberg.

Tilaus ja toimitus Otto_EmmaKomi.indd 1

16/03/2018 10.54

Tilaa tuotteet verkkokaupastamme: animalia.fi/kauppa. Voit tehdä tilauksen myös puhelimitse p. (09) 720 6590 tai sähköpostitse tarja.balding@animalia.fi Tuotetilauksiin lisätään toimitusmaksu, joka on lähetyksen koosta riippuen 2,90 €, 4,90 € tai 7,90 €. Tuotteet pyritään postittamaan viikon sisällä tilauksesta. Tuotteilla on maksuton palautusoikeus 14 päivän sisällä vastaanottamisesta. Voit myös valita toimitustavaksi noudon toimistoltamme (Suvilahdenkatu 4, Helsinki), jolloin tilaus on toimituskuluton. Voit noutaa tilaamasi tuotteet ma-to klo 10.00–15.00. Säilytämme noudettavia tuotteita 2 kk tilauspäivästä, minkä jälkeen tuotteet palautuvat takaisin myyntiin.

Eläinoikeustyö on kestävyyslaji. Varmista, että pitkäjänteinen työmme voi jatkua. Eläinten oikeuksien ja yhteiskunnallisen aseman parantaminen vaatii sinnikkyyttä. Säännöllinen tuki mahdollistaa sen, että voimme jatkossakin toteuttaa vaikuttavia kampanjoita suunnitelmallisesti, näy t tävästi ja ammattimaisesti. Jo seitsemän euroa kuukaudessa auttaa!

Tule mukaan kuukausilahjoittajaksi! Liity netissä osoitteessa animalia.fi/kuukausilahjoitus tai täytä alla oleva lomake ja vie postilaatikkoon. Kiitos, että välität.

Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!

Postimaksu maksettu kotimaassa

Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: Eräpäivä on joka kuun

5.päivä

€/kk (min. 7€/kk)

20. päivä

Nimi:

Tunnus 5007666

Katuosoite:

00003 VASTAUSLÄHETYS

Postinumero ja -toimipaikka: Sähköpostiosoite: Puhelinnumero: Syntymäaika:

Lähetämme sinulle tarvittavat tiedot ja ohjeet kuukausilahjoituksen aktivoimiseen, kun kuponki on saapunut meille. Voit postittaa kupongin tällaisenaan tai sulkea sen kuoreen. Säästät postimaksun kun kirjoitat kuoreen vastauslähetyksemme tunnuksen: Animalia ry, Tunnus 5007666, 00003 VASTAUSLÄHETYS.