lehti eläinten asialla 3/2024
Animalia-lehden 50. vuosikerta!
Miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista?
Lue myös verkossa: animaliamedia.fi
Keinolihaa kehitetään vauhdilla
Eläinkoetutkimus on tehotonta ja epätarkkaa
Miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista?
Animalian tavoitteena on aina ollut eläinkokeeton maailma.
Järjestö perustettiin vuonna 1961 nimellä Pohjoismainen
Liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi – Suomen osasto ry. Vuonna 1968 yhdistyksen nimi muutettiin
Koe-eläinten Suojeluksi.
Eläinkokeissa käytettyjen eläinten määrä ei ole juuri laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana, vaikka tiede onkin kehittynyt.
Eurooppalaiset päättäjät ovat jo vakuuttaneet, että yhteisenä eurooppalaisena tavoitteena on eläinkokeiden korvaaminen, ja tämä tavoite onkin kirjattu EU-direktiiviin. Hieno tavoite ei yksinään riitä. Askelmerkit puuttuvat, ja kehityksen vauhti on aivan liian hidas.
Ristiriitaiset eläinkokeet
Vuonna 2022 EU:ssa käytettiin 8,4 miljoonaa koe-eläintä. Suomessa on käytetty viime vuosina noin 70 000–120 000 koeeläintä vuosittain. Varsinaisten koe-eläinten lisäksi laitoksissa elää 80 000–210 000 muuta eläintä, joita käytetään esimerkiksi kasvatukseen. Suurin osa koe-eläimistä on hiiriä, kaloja ja rottia. Eläinkokeissa käytetään myös muita eläimiä, kuten kaneja, marsuja, koiria, sikoja, hevosia, lampaita ja kanoja.
Jotta eläinkokeet voidaan eettisesti perustella, niiden sovellettavuutta ihmisiin korostetaan. Ja toisaalta, jotta eläinten altistaminen kipua ja kärsimystä aiheuttaviin kokeisiin voidaan perustella, korostetaan kuitenkin eläinten erilaisuutta ihmisiin. Elämmekin ristiriitaisten argumenttien ja
asenteiden maailmassa. Vaikka tiedämme jo paljon eri eläinlajien kyvystä tuntea ja ehkäpä myös ymmärrämme yksilöiden intressin elää omaa ainutkertaista elämäänsä, se ei kuitenkaan ole vielä juurikaan vaikuttanut yhteiskunnalliseen suhtautumiseen eläinkokeisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että huomattavasti luotettavampia ja suoremmin ihmisiin sovellettavia tuloksia saataisiin ihmisiin keskittyvillä, eläinkokeettomilla tutkimusmenetelmillä.
"Julkaisemme syyskuussa eläinkoeraportin, jossa esitellään askeleet kohti eläinkokeettomuutta Suomessa ja EU:ssa."
Syksyllä kampanjoidaan koe-eläinten puolesta
Tänä syksynä me kampanjoimme jälleen koe-eläinten puolesta. Julkaisemme syyskuussa eläinkoeraportin, jossa esitellään askeleet kohti eläinkokeettomuutta Suo-
messa ja EU:ssa. Jaamme raportin kaikille kansanedustajille. Lisäksi järjestämme kaikille avoimen asiantuntijapuheenvuoroja sisältävän webinaarin ja osallistumme Helsingin Kirjamessuille. Webinaarissa pureudumme siihen, miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista. Puheenvuorojen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kommentoida ja esittää kysymyksiä ja asiantuntijoilla on mahdollisuus keskustella toistensa nostamista aiheista.
Kirjamessuilla messupisteeltämme löytyy Eläinkokeet Suomessa -kirjaa. Järjestämme lisäksi Tiedetorilla ohjelman, jossa haastattelemme tunnetttua psykologia ja kirjailijaa Melanie Joyta ja keskustelemme hänen juuri suomennetusta Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin -kirjastaan. Kirja on myös myynnissä osastollamme.
Syksyn aikana vapaaehtoisemme järjestävät koe-eläinaiheisia tapahtumia ja lukupiirejä. Koe-eläinaiheita käsitellään myös Eläinoikeuspodcastissa. Lisäksi teemme uuden esitteen, jota vapaaehtoiset voivat jakaa kaduilla ja tapahtumissa.
Eläinkoeraportti julkaistaan 18.9. ja eläinkoeaiheinen webinaari järjestetään 23.9. Animalian kanavissa lisää tietoa syksyn aikana!
Pää kirjoitus
Huonoa tiedettä
Mitä se kertoo meistä ihmiskuntana, että tieteen takia olemme kehittäneet tapoja aiheuttaa hiirille ahdistusta? Olemme keksineet, että hiiret ahdistuvat, kun estämme hiiriemoa rakentamasta kunnollista pesää poikasilleen, kun pidämme hiirtä putkessa, jossa se ei pääse liikkumaan tai kun asetamme hiiren hännästään roikkumaan.
Teemme näitä kokeita, koska ajattelemme, että hiiren ahdistuksen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään ihmisen ahdistusta. Kuten valtaosassa eläinkokeita, näillä hiiren ahdistumista mittaavilla kokeilla ei kehitetä hoitomuotoja sairauksiin. Kyse on perustutkimuksesta, jolla pyritään selittämään biologisia ilmiöitä. Silloin kun eläinkokeilla kehitetään lääkkeitä, tuloksena on pääasiassa lääkkeitä, jotka toimivat niillä eläimillä, joilla ne on testattu.
Tehottomien ja kärsimystä aiheuttavien eläinkokeiden määrä ei ole juuri vähentynyt, vaikka jo vuonna 2010 voimaan tulleeseen EU:n koeeläindirektiiviin kirjattiin tavoitteeksi, että eläinkokeista tulee päästä eroon. Joudumme edelleen vaatimaan koeeläindirektiivin täytäntöönpanoa. Eläinkokeista luopuminen ei ole aihe, josta edes koe-eläinten suojelun neuvottelukunnassa (eli tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnassa TOKESissa) tosissaan keskusteltaisiin. Huolimatta siitä, että neuvottelukunnan tehtävänä on nimenomaan seurata ja edistää direktiiviin kirjattujen 3R-periaatteiden, eli korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen, toteutumista. Jos ehdotan, että neuvottelukuntana meidän tulisi vaatia Suomea ja
EU:ta tekemään suunnitelma eläinkokeiden asteittaiseksi lopettamiseksi, seuraavassa puheenvuorossa kuulen hyvin todennäköisesti vasta-argumenttina, että ”emme kuitenkaan voi yhtäkkiä lopettaa eläinkokeita”. Kesän eurovaaleissa pyysimme ehdokkaita allekirjoittamaan kymmenkohtaisen sitoumuksen, jolla he sitoutuvat edistämään eläinten hyvinvointia ja oikeuksia. Vaaleissa valituista 15 suomalaismepistä kahdeksan allekirjoitti sitoumuksen ja on siten luvannut edistää myös eläinkokeettomaan tieteeseen siirtymistä.
Me animalialaiset jatkamme työskentelyä sen eteen, että Suomelle ja EU:lle saadaan sitovat askelmerkit eläinkokeista luopumiselle. Ensi töiksemme toimitamme uusille suomalaismepeille syyskuussa julkaistavan eläinkoeraporttimme.
Tavoitteenamme on eläinkokeeton maailma. Maailma, jossa tutkimus on laadukasta eikä aiheuta kärsimystä muunlajisille eläimille.
Kiitos, että olet mukana puolustamassa eläimiä – niin saavutettuja voittoja kuin uusia edistysaskelia!
Heidi Kivekäs Animalian toiminnanjohtaja
Sisällys 3/2024
Miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista?
Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Terike Haapoja
Keinolihaa kehitetään vauhdilla
Syyllisyydentunne - identiteettiuhka vai mahdollisuus muutokseen?
= Kannessa Kuva iStock.com / Mumemories
Kuva Taija Rinne
Eläinkoetutkimus on tehotonta ja epätarkkaa
In memoriam: Erja Saarto
Yli 82,6 miljardia eläintä tapetaan vuosittain ruuantuotannon takia
Lopetin villan käytön käsitöissä – näistä syistä myös sinun kannattaisi
Kirjavinkit
Vilma Alina ja Aleksanteri Hakaniemi käyttävät ääntään eläinten hyväksi
Animaalit kautta maan: AnimaliaSome
Animalialainen: Roope Kanninen, Oulu
Vegepalsta: Syksyn värit lautasella
Animalia testaa: Vegaaniset langat
Kutsu webinaariin: Tule oppimaan lisää eläinkokeiden nykytilasta ja tulevaisuudesta
Animalia-lehti, 50. vuosikerta
Julkaisija: Animalia
Päätoimittaja: Laura Uotila laura.uotila@animalia.fi
Toimitussihteeri: Taija Rinne p. 050 302 8170, taija.rinne@animalia.fi
Taitto: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com
Osoitteenmuutokset: Martta Kinnunen p. 09 720 6590 animalia@animalia.fi (ma–to 10–15)
Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki
Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 14.10.2024 mennessä. Aineistot: lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.
Ilmoitusmyynti: Elina Lahikainen, elina.lahikainen@animalia.fi
Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi
Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.
Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia.
Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %.
Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille.
Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.
Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja.
Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.
Toimisto: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590, päivystys ma–to kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi
Jäsenmaksut: Tukijäsen: 37 € tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.
Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29
SWIFT: NDEAFIHH Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi
Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Päätöksen nro: RA/2021/1758.
Tämä lehti on painettu Ekokompassi-sertifioidussa painossa.
Ajankohtaista
Tanska haluaa "lihaveron", mutta myös optimoida eläintuotantoa
Tanska ottaa käyttöön hiiliveron, eli ns. lihaveron, jonka seurauksena vuodesta 2030 lähtien tanskalaisviljelijät maksavat 300 kruunun (noin 40 euron) veron jokaista synnyttämäänsä hiilidioksiditonnia kohden. Vuodesta 2035 veroa maksetaan 750 kruunua. Samalla Tanskan hallitus haluaa kuitenkin optimoida lihantuotantoa ilman, että eläinmäärät vähenisivät. Hallitus on luvannut rahoittaa tällaisia innovaatioita. Eläinjärjestöt ovat kritisoineet päätöstä siitä, että se keskittyy eläinten vähentämisen sijaan tuotannon tehostamiseen. Tanskassa kasvatetaan vuosittain 200 miljoonaa tuotantoeläintä
Yli puolet suomalaisista mepeistä haluaa kieltää mm. turkistarhauksen
Kahdeksan vastavalittua suomalaismeppiä 15:stä on sitoutunut ajamaan eläinten parempaa hyvinvointia EU:ssa. Kokoomuksesta Mika Aaltola ja Aura Salla, SDP:stä Maria Guzenina, vasemmistoliitosta Li Andersson, Merja Kyllönen ja Jussi Saramo sekä vihreistä Ville Niinistö ja Maria Ohisalo allekirjoittivat Animalian ja SEY Suomen eläinsuojelun Eläinten EU -sitoumuksen, jossa he sitoutuivat mm. edistämään turkistarhaus- ja häkkikasvatuskieltoa. Molemmista aiheista tehdään päätökset uudella europarlamenttikaudella.
Turkistarhoille miljoonakorvaukset lintuinfluenssan takia
Teksti Laura Uotila & Taija Rinne Kuva Andrew Skowron / We Animals Media
Turkistarhoille on maksettu jo ainakin 36 miljoonaa euroa lintuinfluenssakorvauksia.
Animalia-lehden verkkojulkaisun Animalia-median alkukesällä tekemän selvityksen mukaan huhtikuuhun 2024 mennessä turkistarhoille oli maksettu noin 8 miljoonaa euroa korvauksia. Heinäkuussa Taloussanomat selvitti, että korvausten määrä oli kasvanut jo 36 miljoonaan euroon. Suurimman yksittäisen korvauksen, noin 5 miljoonaa euroa, on saanut yksi Suomen suurimmista turkistarhausyrityksestä, Höltin Minkki. Viime vuonna Suomen turkistarhoilla levisivät lintuinfluenssatartunnat ja lopetuspäätöksen sai 72 turkistarhan eläimet, eli 485 000 eläintä.
Korvaukset ovat kohtuuttomia
Valtio varasi alkuvuodesta lähes 51 miljoonaa euroa turkistarhojen korvauksiin.
Animalian edustaja jatkaa Eurogroup for Animalsin hallituksessa
Animalian varapuheenjohtaja Sami Säynevirta valittiin eurooppalaisen eläinjärjestöjen katto-organisaation Eurogroup for Animalsin hallituksen jatkokaudelle. Eurogroupin hallituksessa Animalia vaikuttaa siihen, että Eurogroupin työssä huomioidaan vahvemmin eläinten oikeuksiin liittyvät näkökulmat. Säynevirta toivoo voimakkaampaa arvokeskustelua siitä, mikä on hyväksyttävää eläinten näkökulmasta.
”Tarvitsemme lainsäädännön, joka tunnistaa eläimet itseisarvoisina olentoina. Kaikki on lopulta kiinni asenteista ja siitä, miten suhtaudumme lajeihin, jotka
Korvausvelvoite syntyy eläintautilaista, mutta laki ei suoraan määritä korvauksen tasoa. Lain perusteella tapetusta eläimestä tulisi korvata ”käypä arvo”, joka perustuu siihen arvoon, joka eläimellä oli juuri ennen eläintaudin toteamista. Ruokavirasto määritteli korvattavat arvot sen sijaan turkishuutokaupoissa maksettujen hintojen kymmenen vuoden keskiarvon perusteella.
Talouselämän mukaan Ruokavirasto on laskenut keskimääräiseksi ketunpennun arvoksi 80 euroa ja minkinpennun 35 euroa. Kesäkuussa 2023, eli juuri ennen lintuinfluenssatartuntojen toteamista, järjestetyssä Saga Fursin turkishuutokaupassa yhdestä siniketunnahasta maksettiin keskimäärin 45 euroa. Summa on noin puolet yhden ketun kasvatuksen kustannuksista. Tällä hetkellä turkistarhat saavat siis
kulkevat rinnallamme päivästä toiseen. Eläimet ovat lähimmäisiämme”, Säynevirta sanoo.
koonneet Taija Rinne & Laura Uotila
huomattavasti suuremmat tulot valtiolta korvauksina kuin mitä ne saisivat, jos ketut olisi tapettu ja myyty huutokaupassa.
Turkisala on saanut valtiolta pian yli 80 miljoonaa euroa parissa vuodessa
Animalia-media paljasti vuonna 2022, että turkisalaa tuettiin korona-aikana yli 33 miljoonalla eurolla. Tukia saivat myös tarhat, joiden taloudellinen tilanne oli niin huono, että ne keikkuivat konkurssin partaalla jo ennen pandemian alkamista.
Kun kaikki lintuinfluenssakorvauksiin varatut rahat on saatu jaettua, nousee alan valtiolta neljässä vuodessa saamat tuet ja korvaukset yli 80 miljoonaan euroon.
Samaan aikaan, kun Suomen turkisala saa merkittäviä summia valtion rahaa, kulkee muu Eurooppa kohti turkistarhauksen kieltämistä. Suomen lisäksi EU-maista enää Puolassa ja Kreikassa tarhataan turkiseläimiä merkittävissä määrissä. EU-komissio on luvannut antaa lopullisen vastauksensa koko EU:ta koskevaan turkistarhauskieltoon vuoden 2026 alkupuolella.
Sanottua
”Yksittäisellä ihmisellä on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Konkreettisin tapa on vegaaniksi ryhtyminen.”
– Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo, Helsingin Sanomat 25.5.2024
Ajankohtaista
Suomalaisten
kokonaislihankulutus laski hieman –broilerin kulutus kasvussa
Luonnonvarakeskuksen ravintotaseen ennakkotietojen mukaan suomalaiset kuluttivat vuonna 2023 lihaa 77,8 kiloa henkilöä kohden eli 0,6 kiloa vähemmän kuin edellisvuonna. Siipikarjaa, eli lähinnä broileria, kulutettiin noin kilo enemmän kuin viime vuonna, lähes 30 kiloa henkilö kohden vuodessa. Siipikarjanlihan kulutus ohitti ensi kertaa sianlihan kulutuksen, joka oli noin 28 kiloa per henkilö. Elinkustannusten pysyminen korkealla saa ihmiset kuluttamaan broilerin lisäksi muutakin halvempaa lihaa, kuten halvempia ruhonosia ja lihavalmisteita. Kasviproteiinituotteiden kulutus on hieman laskenut, mutta sen uskotaan jo lähitulevaisuudessa elpyvän.
Herneen ja härkäpavun sato olisi mahdollista
kolminkertaistaa
Kotimainen herne ja härkäpapu voisivat olla tärkeässä asemassa suomalaisen ruuantuotannon omavaraisuuden kasvattamisessa. Tällä hetkellä suurin osa herneestä ja härkäpavusta menee kuitenkin rehuksi. Vain noin 20 prosenttia hernesadosta ja muutama prosentti härkäpapusadosta menee elintarvikekäyttöön. Luonnonvarakeskuksen maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsauksen mukaan Suomella olisi potentiaalia kolminkertaistaa herneen ja härkäpavun tuotanto ja nostaa niiden ruokakäytön osuus 50 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä, jos palkokasvien jalostuskapasiteettia lisätään.
Ajankohtaista
Australia ja Iso-Britannia haluavat kieltää
elävien eläinten viennin
Australian hallitus on luvannut 107 miljoonan dollarin tukipaketin elävien lampaiden viennin lakkauttamiseksi. Kuljetusten on määrä päättyä toukokuuhun 2028 mennessä. Päätös tehtiin eläinjärjestöjen vuosien kampanjoinnin jälkeen. Suurin osa australialaisista vastustaa lampaiden vientiä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että lampaat joutuvat sietämään stressaavia ja ahtaita olosuhteita pitkillä merimatkoilla. Kuumuus johti vuonna 2017 noin 2 400 lampaan kuolemaan merimatkalla Australiasta Lähi-itään.
Isossa-Britanniassa on astunut voimaan laki, joka kieltää tuotantoeläinten kuljetuksen maasta pois teurastettavaksi. Myös Isossa-Britanniassa eläinkuljetuksia vastaan on kampanjoitu vuosikymmeniä. Lakiehdotus esiteltiin vuonna 2017 Brexitin etuna, sillä EU:n kauppasäännöt estävät jäsenvaltioita kieltämästä elävien eläinten vientiä muihin unionin maihin.
Saga Fursin huutokaupan tulos heikko
Saga Fursin kesäkuun huutokauppa oli suuri pettymys kettutarhaajille. Siniketunnahkojen myyntiprosentti laski 93:sta 51:een ja keskihinta putosi 49 euroon. Kettujen kasvatus on tappiollista, sillä yhden ketun kasvatus maksaa 85–100 euroa. Kettujen myynti on Suomen turkisalalle erityisen kriittistä, sillä Suomessa kasvatetaan lähes kaikki eurooppalaiset tarhaketut. Minkinnahkojen ja supikoirien hinnat pysyivät ennallaan, mutta myyntiprosentit laskivat.
iStock.com
iStock.com
Kuluttajavalinnat eivät yksin riitä kaatamaan eläinteollisuutta
Viimeisten kymmenen vuoden aikana vegaaniset tuotteet ovat siirtyneet marginaalista valtavirtaan. Eläinten oikeuksista kiinnostuneet ovat voineet toivoa toislajisia olentoja tuhoavan eläinteollisuuden ajan olevan pian ohitse. Vegaanibuumista huolimatta lihantuotanto on kuitenkin globaalisti nousussa ja eläinteollisuuden aiheuttama metsä- ja lajikato yhä kiihtymässä. Syitä siihen löytyy suuryritysten vallasta ruoantuotannossa sekä markkinatalouden omista, laajentumiseen kannustavista mekanismeista. Eläintuotannon laajenemista ei aja kysyntä, vaan tuotanto.
Monet vegaanisia vaihtoehtoja tarjoavista brändeistä ovat liha-ja maitoteollisuuden tytäryhtiöitä. Vegaanimarkkinat ovat näiden yritysten näkökulmasta yksi uusi tapa laajentaa tuotevalikoimaa ja lisäksi saada etua vihreästä imagosta. Vegaanivaihtoehtojen lisääminen McDonaldsin menuun ei vähennä sen lihatarjontaa, vaan hankkii sille entisen lisäksi uutta asiakaskuntaa. Suomessakin suositun vegaanijogurttien valmistajan Alpron omistaa Danone, joka on yksi maailman suurimmista maidontuottajista. Muun muassa Britanniassa suosittu vegaanibrändi Vivera taas on maailman suurimman lihantuottajan JBS:n tytäryhtiö.
Alex Blanchette toteaa Amerikan sikateollisuutta tarkastelevassa tutkimuksessaan, kuinka halpa liha on mahdollista, koska kaikki eläimestä on taloudellisesti hyödynnettävissä, luita ja ulostetta myöten. Dinesh Wadiwel puolestaan kirjoittaa Animals and Capital -kirjassa, kuinka eläinten oman “kehonrakennuksen työn” hyödyntäminen tuottaa lisäarvoa, joka sijoitetaan markkinatalouden logiikan mukaisesti tuotannon laajentamiseen.
Eläinteollisuus jatkaa näin kasvuaan niin kauan kuin eläinten “työ” tuottaa materiaa, jota voidaan myydä tuotantokuluja suuremmalla hinnalla. Yhä suurempi osa lihantuotannosta ohjautuukin nykyään lemmikkien ruoaksi – samaan aikaan kun lemmikkien tuottaminen kulutustavaroina on kasvava markkina-alue.
Veganismi on tärkeä keino henkilökohtaisesti boikotoida tuhoavaa teollisuudenalaa ja levittää empatiaa toislajisia kohtaan. Kuluttajavalinnat eivät kuitenkaan yksin riitä kääntämään eläinteollisuutta laskuun. Eläinoikeusliikkeen tuleekin keskittää kritiikkinsä tuotantoon ja tähdätä eläinteollisuuden alasajoon poliittisin keinoin, rakentamalla liittolaisuuksia suuryritysten valtaa haastavien poliittisten voimien kanssa.
Terike Haapoja kuvataiteilija
Tutustu kolumnin aihetta koskevaan tutkimusprojektiin osoitteessa: animalcapitalism.org
Kuva ?
Keinolihaa kehitetään vauhdilla
Keinolihasta povataan tulevaisuuden ruuantuotannon pelastajaa ja vaihtoehtoa teolliselle eläintuotannolle. Uuden teknologian kehityksessä on kuitenkin vielä monia eläineettisiä kysymysmerkkejä verrattuna kasvipohjaisiin
vaihtoehtoihin.
Singaporessa on jo mahdollista testata ravintolassa keinolihasta valmistettua pihviä tai ostaa kaupasta hulppealla hinnalla keinolihasta tehtyjä kananugetteja. Myös Yhdysvalloissa keinolihan myynti on laillista, mutta tuotanto on vielä kokeiluluontoista. Keinolihaa tutkitaan nyt ympäri maailmaa ja sen ympärille on noussut useita startupyrityksiä. Kaupallisen tuotannon edessä on kuitenkin vielä paljon haasteita.
Viljelty liha eli keinoliha, tuotetaan eläinsoluista bioreaktorissa viljelemällä soluja ravinneliuoksessa. Soluja otetaan ohutneulanäytteenä elävän eläimen, esimerkiksi naudan, lihaskudoksesta. Toinen vaihtoehto on käyttää eläimen alkiosta otettuja kantasoluja, jotka voidaan erilaistaa esimerkiksi lihaskudosta rakentaviksi lihassoluiksi.
Eläineettistä pohdintaa tarvitaan
Keinolihan tuotantoa on perusteltu perinteistä eläintuotantoa eettisempänä, sillä siihen tarvittavat eläinmäärät ovat merkittävästi pienempiä. Eläimille olisi siten mahdollista järjestää mahdollisimmat hyvät olot.
”Vielä ei tiedetä, kuinka paljon eläimiä lopulta tarvittaisiin kaupallisen mittakaavan tuotantoon. Joidenkin arvioiden mukaan yhdestä nautaeläimestä saatu solumäärä voisi kattaa Euroopan naudanlihan kulutuksen 10 vuoden ajan nykyisillä soluviljelyteknologioilla. Joka tapauksessa eri eläinlajeja pitäisi olla riittävän suuret kannat, jotta niissä olisi mahdollista ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta”, kertoo professori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksesta.
Toistaiseksi keinolihatuotanto kietoutuu perinteiseen eläintuotantoon, sillä solut saadaan teuraaksi joutuvilta eläimiltä, kuten naudoilta tai sioilta.
Solujen ottaminen elävästä eläimestä ohutneulalla on itsessään epämukava ja kivulias operaatio. Kantasolujen ottaminen eläimen alkiosta taas on eettisesti erittäin arveluttavaa. Nykyään kantasolut otetaan kantavana teuraaksi menevän eläimen alkiosta. Eläinsolujen viljelyssä käytetään perinteisesti syntymättömästä vasikasta saatavaa seerumia. Seerumille kehitetään parhaillaan vaihtoehtoja, kuten mikrobien tuottamia proteiineja tai levistä ja kasveista saatavia ainesosia.
Kehitteillä on myös menetelmiä, joilla soluja voidaan monistaa loputtomasti. Helsingin yliopistossa toimiva startup-yritys Myocopia on kehittänyt menetelmän, jolla solut saadaan jakaantumaan teoriassa ikuisesti ilman geenimuuntelua. Näin solujen lähteenä olevia eläimiä tarvittaisiin vain hyvin vähän.
Tosiasia on, että keinolihan kehityksessä hyödynnetään tällä hetkellä tuntevia eläinyksilöitä. Tuotantoon tulisikin luoda eettiset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät ohjeistukset ajoissa.
Ympäristövaikutukset tarkastelussa
Keinolihan tuotannon ympäristövaikutuksissa on vielä paljon epävarmuutta, koska tuotantoprosesseja vasta kehitetään ja testataan. Tuomisto ryhmineen tutkii erityisesti keinolihan ympäristönäkökulmia.
”Olemme mallintamalla arvioineet suuremman mittakaavan bioreaktoreiden tuotantoa. Tulosten mukaan suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat ravinneliuoksen valmistuksesta ja bioreaktorin energiankäytöstä. Keinolihalla on mahdollisuuksia vähentää tuotannon hiilijalanjälkeä erityisesti perinteiseen naudanlihantuotantoon verrattuna. Jos sitä verrataan broilerintuotantoon, hiilijalanjälki ei välttämättä ole pienempi”, sanoo Tuomisto.
Voiko keinoliha sitten ratkaista edessä väistämättä olevan ruokamurroksen, jossa teollista lihantuotantoa on vähennettävä?
”Oma näkemykseni on se, että emme voi nojata ruokamurroksessa keinolihaan. Menee vielä muutama kymmenen vuotta ennen kuin sitä saadaan edes kohtuuhinnalla markkinoille. 30 vuoden päästä se voi olla jo varteenotettava ratkaisu”, Tuomisto sanoo.
Ruuantuotannossa tulee edelleen panostaa kasvipohjaisiin tuotteisiin sekä esimerkiksi sienien ja mikrobien viljelyyn proteiinien tuottamiseksi. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillintä edellyttävät, että päästöjä vähennetään nyt – siksi on käytettävä jo olemassa olevia ratkaisuja.
Artikkelin kirjoittaja, Animalian pitkäaikainen aktiivi, entinen työntekijä ja entinen hallituksen jäsen Hannele Ahponen menehtyi äkillisesti ennen lehden ilmestymistä. Hannele jätti suuren aukon ja kaipauksen jälkeensä. Otamme osaa kaikkien Hannelen läheisten ja ystävien suruun.
Teksti Hannele Ahponen
Professori Hanna Tuomisto
Syyllisyydentunne – identiteettiuhka vai mahdollisuus muutokseen
Syyllistäminen ja syyllistyminen ovat termejä, joilta ei voi nykyään välttyä. Joskus pelkkä vegaanin läsnäolo saa muut paikallaolijat ärtymään tai syyllistymään. Mistä oikein on kyse?
Syyllisyyden herättämistä pidetään jopa moraalisena rikkomuksena, hyökkäyksenä ihmisen autonomian tilaan. Vallalla on ajatus oikeudesta elämään vailla syyllisyyden kokemusta. Vegaaneille eläinperäisistä tuotteista kieltäytyminen on moraalinen kysymys, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä se ei sitä ole. Yleinen tiedostus lihansyönnin kulttuurisista ongelmista kasvaa, mutta lihansyöntiä pidetään makuasiana, henkilökohtaisena valintana, jonka kyseenalaistaminen koetaan yksilön omaa päätäntävaltaa horjuttavana.
Moraali- ja väitöskirjatutkija Tuomas Salosen mukaan veganismi voi aiheuttaa lihansyöjille identiteettiuhkaa. Yhteiskunnan turvallisuus- ja elinolojen parantuessa useimmat ihmiset sisällyttävät myös eläimet moraalinsa piiriin ja lihansyönti voidaan kokea moraalisesti ongelmallisena tapana.
"Moraalinen evoluutio palautuu yhteistyön evoluutioon. Ihmisellä on perustavaa laatua oleva tarve tulla nähdyksi hyvänä, koska moraalisesti tuomittava toiminta voisi johtaa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen. Hyökkääminen ja vähättely helpottavat potentiaalista syyllisyyttä. Kukaan ei halua näyttää huonolta muiden silmissä", Salonen sanoo.
Arvomaailma vaikuttaa syyllisyyden kokemukseen
Henkilökohtaiset preferenssit, kulttuuriset tavat ja moraaliset kysymykset eivät aina kohtaa. Tavallinen sekasyöjä voi olla niin sanotussa neutraalissa tilassa suhteessa lihansyöntiin eikä juuri ajattele asiaa. Petromaskuliinisuuteen tai karnistiseen ideologiaan nojaavilla ihmisillä lihansyönti on vahvemmin osa identiteettiä. Mikäli
Moraali- ja väitöskirjatutkija
identiteetin lähteiden moraalia tai uskottavuutta kyseenalaistetaan, se voi syyllisyyden lisäksi aiheuttaa myös vihaa ja aggressiota. Salonen ounastelee lihansyöntiin liittyvän myös häpeää. Syyllisyyttä voi helpottaa hyvittämällä omaa toimintaansa, kun taas häpeä voi johtaa piiloutumiseen tai oman toiminnan oikeuttamiseen.
”Kun jokin asia, jota itse tekee, esitetään sellaisessa valossa, että siinä on jotain moraalisesti väärää, se aiheuttaa dissonanssia, vaikka keskustelu ei kohdistuisi suoraan itseen. Syyllisyys syntyy ajatuksesta, että pitäisi itse toimia toisin. Ihmiset sietävät huonosti eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta”, Salonen sanoo.
Hän nostaa esiin moraalisen etäännyttämisen strategian: moraalisesti kyseenalainen toiminta selitetään pois omasta tietoisuudesta uskottelemalla esimerkiksi luomutuotteiden olevan eettisiä tai lakien ja valvontaeläinlääkäreiden suojelevan eläimiä.
Illuusio rapautuvasta moraalista
Tutkimustulosten perusteella konservatiivien ja liberaalien välillä on havaittu olevan hyvinvointieroja, joita selittää se, että konservatiiveilla on usein enemmän vallitsevia oloja oikeuttavia periaatteita kuin liberaaleilla. On vaikea sanoa, syyllistytäänkö tai syyllistetäänkö nykyään aiempaa useammin tai herkemmin, mutta toisaalta esimerkiksi somen kautta omalle "väärin- tai oikeintekemiselle" saa enemmän huomiota kuin aiemmin.
Äärioikeiston ja populistipuolueiden nousun myötä olisi helppo vetää johtopäätös ihmiskunnan moraalin rapautumisesta, mutta Salonen luottaa tutkittuun tietoon: Maailma menee parempaan suuntaan. Ihmisten moraalinen piiri laajenee ja kattaa monilla jo niin muunlajisia eläimiä kuin tuntemattomia, apua tarvitsevia ihmisiä. Salonen uskoo myös ruokakulttuurin muuttuvan tulevaisuudessa vääjäämättä kasvispainotteisemmaksi ja viittaa Tanskan vastikään tekemään päätökseen maatalouskarjan hiilidioksidipäästöverosta.
Kuinka veganismiin liittyvää vastakkainasettelua sitten voisi muuttaa?
”Usein puhutaan toisten ohi. Se, että lihansyönti on yhdelle moraalinen kysymys ja toiselle ei, on asetelma, jota puretaan liian harvoin. Ihmisten käytös – ja ajattelumallien avaaminen – voisi kehittää keskustelukulttuuria ja syyllisyys toimia käyttäytymistä muuttavana liikkeelle panevana voimana."
Salosen mukaan yksilön toimiin henkilöityvän huomion sijaan keskustelun soisi suuntautuvan esimerkiksi veganismin positiivisiin puoliin sekä lainsäädäntöön ja instituutioihin.
Tuomas Salonen
Eläinkoetutkimus on tehotonta ja epätarkkaa
Eläinkokeet ovat hitaita, kalliita ja epäluotettavia. Silti tutkimus nojaa niihin paljon enemmän kuin moni ymmärtää. Läheskään kaikki eläinkokeet eivät edes ole lääketieteellistä kehitystyötä, vaan niin sanottua perustutkimusta, jonka hyödyt ihmisille tai muille eläimille ovat vaikeasti mitattavissa.
Jos eläinkokeet keksittäisiin nyt, niitä pidettäisiin varmasti makaaberina ideana. Tahallisen kärsimyksen aiheuttaminen eläimille tuomitaan muissa yhteyksissä lähes poikkeuksetta, mutta eläinkokeisiin suhtaudutaan samaan aikaan välttämättömyytenä. Eläinkokeisiin ripustautuminen johtuu kuitenkin pitkälti siitä, että niin vain on totuttu tekemään: vaatimus eläinkokeellisesta tutkimuksesta on kirjattu lainsäädäntöön, sitä opetetaan tutkijoille heidän uransa alkumetreiltä asti tai rahoittajat eivät osaa vaatia, että tutkimusta voisi tehdä myös toisin.
Vaihtoehtoja on kuitenkin jo olemassa.
200 000 turhaa kuolemaa
Suomi on muiden EU-maiden kanssa sitoutunut siihen, että eläinkokeista on pyrittävä eroon. Silti eläinkokeita tehdään Suomessa edelleen lähes samaan tahtiin kuin aiemminkin. Suomessa käytetään vuosittain noin 70 000–120 000 koe-eläintä. Varsinaisten koe-eläinten lisäksi laitoksissa on viime vuosina elänyt 80 000–210 000 muuta eläintä, joita käytetään esimerkiksi kasvatukseen ja geenimuunneltujen kantojen ylläpitoon.
Suurin osa, lähes puolet, Suomessa tehtävistä kokeista tehdään perustutkimuksen vuoksi, eli niissä ei suoraan etsitä esimerkiksi lääkehoitoa sairauteen. Toiseksi eniten eläinkokeita käytettiin soveltavassa tutki-
muksessa, jossa kehitetään esimerkiksi lääkehoitoja. Lisäksi eläinkokeita tehdään jonkin verran muun muassa opetuksen ja turvallisuustutkimusten takia.
Eläinkokeiden yksi suurimmista ongelmista on sovellettavuus. Tiedämme, kuinka syöpä etenee hiiressä ja kuinka se parannetaan, mutta hiiri ei ole ihminen. Esimerkiksi MS-tautiin on kehitetty yli 1 000 lääkettä, jotka hoitavat siihen sairastuneita hiiriä. Ihmisten tautia ne eivät kuitenkaan paranna. MS-tautiin sairastuneita ihmisiä auttavia lääkkeitä on saatu kehitettyä vain muutamia.
Yhden lääke on toisen myrkky
Monet ihmisille sopivat lääkkeet ovat haitallisia eläimille. Parasetamoli aiheuttaa syöpää hiirissä ja rotissa, aspiriini on kuolettavan myrkyllistä rotille ja penisilliini taas marsuille, hamstereille ja kissoille.
Itse asiassa penisilliinin käyttöönotto viivästyi vuosikymmenillä, sillä se aiheutti epätoivottuja tuloksia eläinkokeissa.
Penissilliini kehitettiin ensi kertaa jo 1800-luvun lopulla ja keksittiin uudelleen 1920-luvulla. Alexander Fleming testasi tuolloin penisilliinin tehoa hiiriin ja kaniineihin saatuaan lupaavia tuloksia penisilliinitutkimuksista, joissa ei ollut käyttänyt eläimiä. Lääkeaine ei kuitenkaan toiminut kaniineilla, ja tutkimus lopetettiin.
Fleming tutki penisilliiniä vielä 1940-luvulla, jolloin hän
Tuoreimman raportin mukaan 92 prosenttia eläimillä tehokkaiksi havaituista lääkkeistä hylätään ihmisillä tehtävissä kokeissa.
antoi sitä myös muutamille ihmispotilaille. Hän antoi sitä myös vakavaa aivokalvontulehdusta sairastavalle ystävälleen, joka parantui.
Kenties käytetyin esimerkki epäonnistuneesta eläinkokein kehitetyistä lääkkeistä on Talidomidi, joka oli aikansa suurimpia skandaaleita 1950-luvulla. Talidomidi kehitettiin alun perin unilääkkeeksi, joka saavuttikin suuren suosion. Se ei aiheuttanut riippuvuutta ja se helpotti tehokkaasti myös odottavien äitien pahoinvointia.
Eläinkokeissa Talidomidi osoittautui myrkyttömäksi,
dän-, syöpä- ja neurologisten lääkkeiden tehokkuus oli erityisen heikkoa. Niistä ihmistutkimuksissa hyväksyttiin vain 5–6 prosenttia.
Uusimman raportin toimitti maailman suurin bioteknologia-alan yhdistys The Biotechnology Innovation Organisation (BIO), ja se vahvistaa aiempien selvitysten tuloksia. Eläinkokeet ovat huono tapa mallintaa ihmistä. Parempia ja luotettavampia tuloksia saadaan eläinkokeettomilla menetelmillä.
Eläinkokeeton tutkimus on sovellettavissa suoraan ihmisiin, se on nopeaa ja halvempaakin kuin eläinkoetutkimus. Mutta sen kehittäminen vaatii aikaa ja rahaa, eikä valtio tarjoa resursseja tarpeeksi. Maa- ja metsätalousministeriö antaa Tampereen yliopiston eläinkokeettoman tieteen tutkimuslaitokselle FHAIVElle 200 000 euroa vuodessa ja Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnan 3Rkeskukselle 100 000 euroa vuodessa. Eläinkokeetonta tutkimusta edistää ja rahoittaa Suomessa myös Juliana von Wendtin säätiö.
Eläinkokeetonta tutkimusta voidaan tehdä esimerkiksi kudosviljelmillä, tietokonemallien avulla sekä tekemällä tutkimusta vapaaehtoisilla ihmisillä. Suomessa eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehitetään lähinnä Tampereen yliopistolla.
Kohti eläinkokeetonta maailmaa
Mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta eläinkokeeton tulevai suus toteutuisi? Ensinnäkin hanke- eli eläinkoelupaha kemusten lupaprosessin tulisi olla kokonaisuudessaan julkinen, jotta eläinkokeiden perusteita olisi mahdol lista arvioida julkisesti. Nyt näin ei ole, vaan ainoastaan myönnettyjen lupien yleistajuiset tiivistelmät ovat jul kisia, eivätkä ne tarjoa tietoa tarpeeksi arvioinnin kan nalta. Avoimuuden lisääminen on avainasemassa, jotta eläinkokeista voidaan edes käydä yhteiskunnallista kes kustelua.
Suomen ja EU:n on tehtävä sitova suunnitelma kai kista eläinkokeista eroon pääsemiseksi. Suunnitelmassa tulee olla pitävä aikataulu ja välitavoitteet, joita mita taan esimerkiksi koe-eläinten määrän vähenemisellä.
Tutkijoita, opettajia sekä viranomaisia tulee koulut taa uusien, eläinkokeettomien mallien ja tutkimusme netelmien käyttämiseen. Sen sijaan, että eläinkokeita vain tehdään tottumuksesta, tulee aktiivisesti pyrkiä koe-eläinten määrän vähentämiseen ja lopulta koeeläinten käytön lopettamiseen.
Eläinkokeeton maailma on mahdollinen, mutta se tarvitsee kasvavaa, riittävää rahoitusta. Jotta rahoitus ja tuki eläinkokeettomalle tutkimukselle kasvaisi, tarvi taan ymmärrystä ja oikeaa tietoa eläinkokeista ja niiden puutteista. Eläinkokeet ovat huonoa tiedettä, jolla saa daan epämääräisiä tuloksia. Kun tämä ymmärretään, voidaan eläinkokeet viimein siirtää historian kirjoihin tieteen pimeäksi alaviitteeksi.
Pystyisitkö sinä auttamaan?
Kun meitä on monta, pienikin lahjoitus mahdollistaa suuret teot eläinten hyväksi.
Voit tehdä lahjoituksen haluamallasi summalla MobilePaylla numeroon 92940
Erja Saarto entisen eläinlääkäriklinikkansa, nykyisen Kouvolan Animalian alueosaston toimitilan edessä kodinvaihtajakoira Tessun kanssa. Saarto lahjoitti toimitilat Animalialle vuonna 2023. Kuva: Marko Pekkarinen
In memoriam
Erja Saarto
17.6.1974–20.5.2024
Järkytys. Epäusko. Kiitollisuus. Samat tunteet alussa, kun Erja tuli rytinällä mukaan Kouvolan Animalian toimintaan, ja lopussa, kun kuulimme hänen kuolemastaan.
Kouvolan Animalian uusien illassa helmikuussa 2023 oli tuttu hahmo: monen lemmikkejä hoitanut eläinlääkäri, jonka vastaanotolla oli aina Animalian esitteitä ja joka silloin tällöin oli lahjoittanut meille tavaraa. Nyt hän halusi lahjoittaa klinikkansa tarpeettomiksi jääneet tilat Animalialle. Niin Eläinklinikka Siilin raunioihin rakentui Siilinpesä.
Toimitilan lisäksi sairauseläkeläinen antoi Kouvolan Animalialle runsaasti aikaansa. Kysyin Erjalta kerran, oliko hänellä listaa asioista, jotka hän haluaa tehdä vielä ennen kuolemaansa. Ei ollut. Hän oli jo nuorena saanut mummoltaan neuvon tehdä kaiken haluamansa, nauttia elämästä nyt eikä ”sitten joskus”. Hän olikin ehtinyt tehdä, nähdä ja kokea enemmän kuin moni tuplasti pitemmässä elämässä. Sama carpe diem -asenne näkyi myös hänen eläinoikeustoiminnassaan. Viimeisen vuotensa aikana Erja oli aktiivisimpia jäseniämme ja mukana melkein kaikessa Kouvolan Animalian toiminnassa.
Vaikka Erja oli uusi ryhmässämme, Animalia oli hänelle tuttu vuosikymmenten takaa. Eläinlääkäriopinnot eivät olleet aina helppoja eläinoikeusmieliselle, mutta arvatenkin nähdyt epäkohdat vahvistivat entisestään halua toimia kaikkien eläinten puolesta. Erityisen tärkeää Erjalle oli eläinkokeettomuuden edistäminen.
Tieto Erjan poismenosta tuli yllätyksenä siitä huolimatta, että tiesimme lopun lähestyvän. Hän oli kyllä yrittänyt valmistella meitä, mutta emme halunneet uskoa, että kun viimeinen lääke osoittautui tehottomaksi, kyse oli korkeintaan kuukausista. Lohduksi sentään loppu oli nopea ja kivuton.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään eikä uskonut Erjakaan. Mutta jos olisin ehtinyt, olisin pyytänyt: tule kummittelemaan. Ole räyhähenki, joka paiskoo Siilinpesän hyllystä väärin asetellut kirjat. Ole viima, joka lietsoo aatteemme palon entistä suurempaan roihuun.
Kiitos, Erja, työstäsi, muistoista, jäljestä, jonka jätit.
Pauliina Klemola, Kouvolan Animalian alueosasto
Yli 82,6 miljardia eläintä tapetaan vuosittain ruuantuotannon takia
Kanat ovat maailmassa yleisimmin teurastettuja eläimiä, niiden osuus on yli 75 miljardia yksilöä. Toiseksi eniten tapetaan ankkoja ja sikoja.
Euroopan unionissa teurastetaan lähes 7 miljardia nisäkästä ja lintua vuosittain, mikä vastaa noin 10 prosenttia maailman lihantuotannosta. Vuonna 2022 maaeläimiä teurastettiin yhteensä 82,6 miljardia, mikä on 2,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020.
Kanojen ja broilereiden osuus teurastetuista eläimistä on 91 prosenttia. Vuonna 2022 teurastettiin 75,2 miljardia lintua. Vastaava luku 10 vuotta aiemmin oli 59,6 miljardia. Kanojen teurastusmäärät henkilöä kohti kasvavat edelleen merkittävästi kaikkialla muualla paitsi Euroopassa. Vuonna 2022 teurastettiin myös noin 3,1 miljardia ankkaa ja 1,25 miljardia kalkkunaa ja hanhea.
Vuonna 2022 maailmassa teurastettiin lähes 1,5 miljardia sikaa. Sikojen teurastusmäärät henkilöä kohti ovat pysyneet tasaisina kaikkialla muualla paitsi Afrikassa, missä määrät kasvavat.
Nautojen
teurasmäärä kasvaa hitaimmin
Nautojen teurasmäärät eivät kasva samalla tavalla kuin muiden eläinten. Vuonna 2022 teurastettiin noin 309 miljoonaa nautaa, kun vuonna 2012 määrä oli 283 miljoonaa. Nautojen teurastusmäärät kasvavat Aasiassa ja Afrikassa, mutta vähenevät Euroopassa.
Vuonna 2022 teurastettiin noin 637 miljoonaa lammasta. Oseaniassa teurastetaan suhteellisesti eniten lampaita, vaik-
ka se on vähiten asuttu maanosa. Vuonna 2012 luku oli 503 miljoonaa. Kalojen teurastusmäärät ovat pysyneet tasaisina tai laskeneet useimmilla alueilla. Afrikassa kalojen teurastus on kasvanut. Vuonna 2021 teurastettiin kaloja yli 91 miljardia tonnia.
Eläinyksilöiden teurastusmäärät kasvavat edelleen ja ylittävät väestönkasvun. Tämä johtuu pääasiassa siipikarjan kulutuksen kasvusta.
Ilmastokriisiin ja eläinten oikeuksien polkemiseen puuttuminen vaatii puuttumista myös lihansyöntiin: eläintuotannon on vähennyttävä radikaalisti, jotta ruuantuotannon hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin ja eläinten oikeudet paremmin huomioitua.
Teksti Tiina Ollila • Kuva iStock.com / Iigora
Lopetin villan käytön käsitöissä
– näistä syistä myös sinun kannattaisi
Kylmässä Pohjolassa virkkuukoukkujaan vilkuttaa villauskovainen käsityöharrastajien yhteisö. Villa on käsityöläisten keskuudessa erittäin suosittu materiaali – onhan lampaanvillasta työstetty vaate monien mielestä kestävä ja eettinen. Tämä väite nousee käytännössä aina esiin, kun käsityöyhteisössä puhutaan villasta.
Kotimainen lampaanvilla on suurelta osin lihantuotannon sivutuotteena saatava materiaali. Kuitenkin vain noin neljä prosenttia suomalaisten käyttämästä villasta on peräisin Suomesta, sillä valtaosa suomenlampaan villasta päätyy jätteeksi. Trendikkään islantilaisneuleen materiaali onkin useimmiten peräisin merten takaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista, joissa lampaanvillaa tehotuotetaan. Maailmanlaajuisesti noin puolet villasta on Australiasta, missä villasukkia kupeillaan kasvattaa noin 76,5 miljoonaa lammasyksilöä. Miksi villaiset lankakerät kannattaa jättää ostamatta?
Syy 1: Tehotuotettu lammas ei saa elää hyvää elämää
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa villaa tehotuotetaan, mikä tarkoittaa miljoonia älykkäitä ja tuntevia yksilöitä kerättynä valtaviin lammaslaumoihin. Tällaisissa olosuhteissa lampaiden hyvinvoinnin turvaaminen ja sairaiden yksilöiden huomaaminen on käytännössä mahdotonta.
Lammas elää keskimäärin 10–12 vuotta, mutta villantuotannossa lammas joutuu luopumaan elämästään tavallisesti 5–6 vuoden ikäisenä. Tämä johtuu siitä, että keski-ikäisen lampaan villantuotanto usein hidastuu. Vielä karumpi kohtalo lampailla on lihantuotannossa, jossa karitsa teurastetaan vain noin kahdeksan kuukauden ikäisenä, myös Suomessa.
Syy 2:
Villantuotanto aiheuttaa lampaalle
kipua ja kärsimystä Ihmisen jalostustoiminnan seurauksena lampaan turkki kasvaa vauhdilla, minkä vuoksi se on kerittävä muutaman kerran vuodessa. Koska tehotuotannossa lammaslaumat ovat valtavia, keriminen tehdään ripeällä tahdilla liukuhihnatyyliin. Hurja kerimistilanne aiheuttaa lampaille pelkoa sekä usein myös kivuliaita ihovaurioita.
Keriminen ei ole ainoa syy lampaiden kärsimykseen. Eläinsuojelujärjestöjen kiivaasta kampanjoinnista huolimatta australialaisten merinolampaiden kohtalona voi olla mulesing-käsittely. Käsittelyssä lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan ihoa viiltämällä, jotta loiseläimet eivät pääse munimaan lampaan takamuksen
poimuihin. Koska mulesing-käsittely tehdään tyypillisesti ilman kivunlievitystä, aiheuttaa se lampaille valtavasti kipua ja stressiä. Nykyään on mahdollista löytää joistakin villalangoista merkintä, jonka mukaan langan tuotannossa ei ole käytetty mulesing-käsittelyä, mutta se ei ole tae tuotannon eettisyydestä, saati ekologisuudesta.
Syy 3: Villantuotanto tuhoaa ympäristöä
Lammas on märehtijä. Tehotuotannossa suuret lammaslaumat siis tuuttaavat nautojen tapaan ilmaan suuren määrän metaania, joka voimakkaana kasvihuonekaasuna lämmittää ilmakehää. Karkeasti arvioituna villan hiilijalanjälki onkin noin seitsemän kertaa suurempi kuin puuvillan. Lampaiden kasvatus vaatii lisäksi suuren määrän vettä, sillä isokokoinen lammas voi juoda jopa seitsemän litraa vettä päivässä.
Myös villan käsittely kuormittaa ympäristöä. Niin kutsutun superwash-menetelmän avulla villalangasta tehdään konepestävää ja kutistumatonta käsittelemällä lankaa ympäristölle haitallisilla kemikaaleilla, kuten kloorikaasulla.
Syy 4: Villantuotanto aiheuttaa luontokatoa
Villantuotanto aiheuttaa merkittävää haittaa luonnon monimuotoisuudelle. Maissa, joissa villaa tehotuotetaan, tarvitaan valtavalle määrälle lampaita myös valtavat laitumet. Laidunten vuoksi kaadetaan metsää, mikä puolestaan tuhoaa monien kotoperäisten lajien, kuten eri lintulajien, elinympäristön.
Luonnollista käsityötä
Käsitöitä harrastavan eläintenystävän ei tarvitse kuitenkaan välittömästi ripustaa virkkuukoukkua naulaan. Varteenotettavia vegaanisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset luonnonmateriaaleista valmistetut langat. Kokeile seuraavassa projektissasi esimerkiksi puuvilla-, pellava,- tai bambulankaa!
Auta eläimiä kätevästi tekstiviestillä
Lähetä viesti ANIMALIA10
numeroon 16155 (10 €).
Kiitos, että välität!
Katso vegaanisten lankojen arvio Animalia testaa -palstalta s. 30!
Teksti Pauliina Peijonen
Jo-Anne McArthur / We Animals Media
Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen
RAKKAAT ELÄIMET,
JOITA SYÖMME
Sukupolvelta toiselle polveutuva yhteisymmärrys eläinten syömisestä rakoilee, ja mukaan mahtuu yhä useammin ikuinen kysymys: saako eläimiä syödä?
Rakkaat eläimet, joita syömme etsii vastauksia kiperiin kysymyksiin, joista ei haluta puhua ruokapöydässä. Silmät avaava tietokirja on tehty jokaiselle, joka pohtii ruokansa alkuperää, median vaikutusta mielipiteisiimme ja maapallomme tulevaisuutta. Kirjaa maustavat ajan tasalle päivitetyt tiedot, ja taustalla kulkee Pitkäsen henkilökohtainen tarina matkasta yhdeksi tämän hetken tunnetuimmista vegaanivaikuttajista.
Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI
@intokustannus
AVARRA MAAILMANKUVAASI.
Haastetta sunnuntaileipurille
Ilse R. Pinner: Makeasti – vegaaniset juustokakut ja muut leipomoherkut. Suomennos Emma Kylmälä. Cozy Publishing 2024. 184 s.
Kaunis ja asiallinen kirja herättää sokerin- ja kunnianhimon. Manteli-chili-suklaajuustokakku. Be my valentine -leivokset. Melba-tuorejuustosemifreddo.
Koreat, konditoriatasoiset leivonnaiset neuvotaan huolellisesti, mutta aineita, vaiheita ja välineitä on paljon. Kirja käy kotileipurillekin, mutta ehkä ei kärsimättömälle. Resepti annetaan myös valkosuklaaseen ja kasvipohjaiseen voihin sekä puhutaan vegaanisista perusraaka-aineista. Testasin vaniljaisen mustikkapiirakan, joka ei vaatinut muuta uutta kuin ksantaaniin tutustumisen. Vuoka, jogurtti ja rasva eivät olleet tarkalleen oikeanlaiset, mutta lopputulos oli silti: houkutteleva, mehevä ja koostumukseltaan erinomainen.
Noira Martiskainen
Koirat kokeiden kohteina
Iina Kohonen: Kaksipäinen koira ja muita eläimiä Neuvostoliiton tieteessä. Tammi, 2024. 283 s.
Kaksipäinen koira sukeltaa kylmän sodan aikaisiin eläinkokeisiin Neuvostoliitossa, jossa ne toimivat osana maan propagandakoneistoa. Iina Kohonen käsittelee Vladimir Demihovin koirakokeita sekä avaruuskoiria. Demihov teki kammottavat tutkimuksensa kaduilta nappaamilleen koirille ja muistutti hieman Auschwitzissa epäinhimillisiä kokeita vangeille suorittanutta Josef Mengeleä. Avaruuteen lähetettyjen koiraparkojen kohtalot kertovat avaruuden valloituksen nimissä tehdyistä eläinkokeista.
Hyvän mielen
kirja eläinoikeuksista
Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää. WSOY 2024. 270 s.
Mikä on Tuulispää? Jo yli kymmenen vuoden ajan se on ollut eläinsuojelukeskus, jossa eläimet tulevat kuoleman uhalta turvaan, Someron kainaloon viettämään loppuikänsä arvostettuina ja mahdollisimman vapaina yksilöinä. Se on paikka onnellisille eläimille. Selma Lähteenmäki kertoo kirjassaan oivaltavasti tuon mullanlämpöisen turvakodin sekä sen perustajan Piia Anttosen tarinan. Miten paikka sai syvät juurensa eläintenystävien piireissä sekä minkälaisia mutkia matkaan on mahtunut näiden vuosien aikana.
Lähteenmäen kirjoitustapa on kuvaileva, innostava sekä mukaansatempaava. Lukiessa voi todella kuvitella tilanteet ja tarinat, jotka hän meille jakaa. Maailman kesyimmän villisian Oskun loppumaton ilo elämään, Jutta-hevosen luottamuksen rakentuminen ja Viima-ketun jano vapauteen, joka hänet Tuulispäähänkin johdatti, ovat tunteita herättävää luettavaa.
Kauniiden eläintarinoiden takana on kuitenkin myös eläinten asemaan liittyvät tärkeät eettiset kysymykset ja se, miten ajattelemme niistä yhteiskuntana. Ihmisten ymmärrys siitä, millainen on eläinten sielunmaisema tai elinolot tuotannossa, syntyy hitaasti. Kuten se kirjassakin todetaan, edes sata Tuulispäätä ei riittäisi pelastamaan kaikkia.
Teos on kirjoitettu ilman turhaa mässäilyä, ja se on vahvasti dialogissa myös nykyajan kanssa. Vaikka tutkimuksen lähtökohtana olisikin hyvää tarkoittava halu parantaa tuhansia ihmisiä, kätkee se usein sisäänsä paljon muunlajisille tuotettua tuskaa. Tämä inhimillinen ristiriita kulkee taidokkaasti läpi teoksen.
Nadja Uusiperhe
Kirja on täynnä tärkeää eläinoikeustietoa, mutta se ei ole silti raskasta luettavaa. Vastapainona epäoikeudenmukaisuudelle, jota eläimet kohtaavat nyky-yhteiskunnissa, on Tuulispää täynnä onnellisia loppuja. Tämä kirja, sekä itse Tuulispää, ovat toivon liekkejä eläinten oikeuksien maantienharmaassa maailmassa.
Jonna Jowi Sihvonen
Vilma Alina ja Aleksanteri Hakaniemi käyttävät ääntään eläinten hyväksi
Monet julkisuuden henkilöt ovat kiinnostuneita
eläinten oikeuksista. Striimauskertoja keräävät artistit
Vilma Alina sekä Aleksanteri Hakaniemi haluavat tehdä oman osansa eläinten hyväksi ja ovat esiintyneet esimerkiksi
Animalian tapahtumassa.
Neljä albumia julkaissut ja vuoden musiikintekijä -Emma-palkinnon tänä vuonna saanut Vilma Alina kertoo, että eläinrakkaus syttyi jo lapsena.
“En tuolloin kuitenkaan osannut kyseenalaistaa asioita, joita pidettiin eläinten oikeuksien kannalta normaaleina. Herättävin kokemus eläinten oikeuksien epäkohdista oli Eating Animals -kirja, jonka luin 14-vuotiaana. Tuolloin lopetin lihansyönnin”, Vilma Alina kertoo.
Kolme albumia julkaisseen ja viisi Emma-ehdokkuutta ansainneen Aleksanteri Hakaniemenkin aate on lähtenyt jo hänen lapsuudestaan. Heillä oli kotona aina eläimiä, jotka olivat verrattavissa perheenjäseniin.
“Vaikka perheessämme ei ollut kasvissyöjiä, vanhempien kanssa oli keskustelua siitä, mistä liha tulee. Eläinten oikeudet muodostuivat yhdeksi perusarvoistani”, Aleksanteri Hakaniemi sanoo.
”Toivon,
että esimerkiksi tuotantoeläimet nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin lemmikkieläimet.”
Vilma Alina
”Olisi hyvä nostaa ihan lakiin, että eläimet ovat samalla tasolla ihmisten kanssa.”
Ei tuputtamista
Keskustelua eläinten oikeuksista olisi artistien mukaan hyvä saada enemmän julkisuuteen. Jotkin kampanjat ovat jääneet selvästi Vilma Alinan mieleen. Myös Aleksanteri Hakaniemestä monipuolisuus viestintäkanavissa olisi toimiva keino vaikuttaa.
“Kampanjat, joissa on videomateriaalia suomalaisilta sikatiloilta ja teurastamoista, ovat jääneet mieleen. Monet havahtuivat niistä siihen, että asiat eivät ole aivan kuten julkisuudessa esitetään. Raadollinen materiaali herättää keskustelua eniten, sillä jos asioista vain kertoo, ihmiset eivät välttämättä usko”, Vilma Alina sanoo.
“Olisi hyvä, jos äänitorvia olisi enemmän ja useammalla kanavalla. Kynnyksen vaikuttaa pitäisi olla matalampi, jotta kuka vaan voisi hypätä kelkkaan, ja tieto leviäisi orgaanisesti paremmin”, Aleksanteri miettii.
Ihmisille tulee usein kokemus siitä, että heille tuputetaan aatetta. Jos lähtee syyllistävästi keskusteluun, ihmisille tulee puolustusreaktio.
“Pitäisi olla vähemmän ehdoton, ja löytää yhteys ihmisiin, lähestymällä asiaa vähitellen, eikä vaatia muuttamaan koko elämäntyyliä kerralla”, pohtii Vilma Alina.
“Tuputtamisen tunne on seuraus siitä, miten jokin asia esitellään ihmiselle, joka ei ole syvällä pelissä. Ei pitäisi tulla sellaista fiilistä, että kaikki mitä on tehnyt tätä ennen, on väärin, vaan että tämä on hyvä juttu ja tähän haluaa mukaan”, Aleksanteri komppaa.
Mitä voi itse tehdä?
Molemmat käyttävät julkisuutta eläinten oikeuksien esiin tuomiseksi, esimerkiksi sosiaalisen median kautta tai järjestöjä tukemalla.
“Somen kautta olen messissä niin paljon kuin pystyn. Esiinnyin myös juuri Animalian tapahtumassa. Se, että eläinten oikeudet ovat minulle tärkeä arvo, näkyy olemisessani julkisuudessa”, Aleksanteri kertoo.
Eläinten oikeudet tulevat esiin myös henkilökohtaisessa elämässä. Aleksanteri Hakaniemi haluaa tehdä osansa maapallon hyväksi esimerkiksi kasvissyönnillä ja lahjoittamalla. Omissa sidosryhmissä keskustelemalla asiat edistyvät jollain tavalla pienemmissäkin piireissä. Eläinten oikeuksiin ja lainsäädäntöön hän toivoo muutoksia.
“Olisi hyvä nostaa ihan lakiin, että eläimet ovat samalla tasolla ihmisten kanssa. Se johtaisi konkreettisiin asioihin”, Aleksanteri sanoo.
Vilma Alina on tehnyt töitä eläinten asian eteen esimerkiksi hyväntekeväisyyskonserteissa ja olemassa mukana eläinoikeustoiminnassa.
“On luontevaa osallistua muusikkona tällaisiin kampanjoihin, koska ihmiset saattavat tulla vain keikan takia, mutta huomata samalla, että asiat kiinnostavat. Tapahtumat ovat usein positiivinen lähestymistapa, ja ihmisten on helpompi tulla.”
Myös Vilma ottaa osaa keskusteluun, mutta mieluiten kasvotusten, jolloin hän kokee saavansa ihmisiin yhteyden. Hän toivoo muutosta suhtautumisessa eläimiin.
“Toivon, että esimerkiksi tuotantoeläimet nähtäisiin yhtä arvokkaina kuin lemmikkieläimet. Ne saavat paljon vähemmän sympatiaa, vaikka eläisivät paljon kurjemmissa oloissa.”
Millaisia terveisiä molemmat sitten lähettävät lukijoille?
“Voimia ja jaksamista, sekä kiitosta kaikille, jotka ottavat erilaisia rooleja asian ajamiseen, varsinkin heille, jotka tekevät raskaimmat asiat, kuten nettiväittelyihin osallistumisen”, toivoo Vilma Alina.
Aleksanterin terveiset ovat lyhyet ja ytimekkäät: “Olkaa kiinnostuneita paremmasta huomisesta!
Aleksanteri Hakaniemi
Animaalit kautta maan
Animalia some
Joensuussa nautittiin kesäpiknikistä ennen kesälomia.
kotka
Seuraa Joensuun Animaliaa Facebookissa @animaliajns ja Instagramissa @animalia_jns
Tampereella tarjottiin vaalikahvit eurovaalien alla.
Seuraa Tampereen Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliatampere
Kotkassa tarjottiin vaalikahvit ja kerrottiin eurovaaleista.
Itä-Lappi
Rovaniemi
Oulu
Kajaani
Kuopio HämeenlinnaLahti
Pori Forssa Tampere
Joensuu
Jyväskylä
Kouvola
Savonlinna
Seuraa Kotkan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliakotka Lappeenranta
Turku
Vi-
Vapaaehtoiset ovat Animalialle tärkeitä!
Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.
Kerava Kotka
Mikkeli Pääkaupunkiseutu
Pääkaupunkiseudun Animalia osallistui monen muun alueosaston tapaan Lisää ääntä -ilmastomielenosoitukseen kesäkuussa.
Seuraa Pääkaupunkiseudun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliapks
Pääkaupunkiseudulla toimii myös karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Eläinoikeusvaikuttajat on paikkariippumaton toimintaryhmä Telegramissa (tiina.ollila@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!
Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572
Eläinoikeustyössä ei ole pikavoittoja
Animalian toiminnassa lähes 15 vuotta mukana ollut Roope Kanninen uskoo, että asiat muuttuvat paremmiksi hitaasti, mutta varmasti.
Roope Kanninen ryhtyi parikymppisenä kasvissyöjäksi siskonsa kannustamana. Samoihin aikoihin vuoden 2010 tienoilla hän tuli mukaan Oulun Animalian toimintaan.
"Animaliaan liittyminen oli oikeastaan sattuman kauppaa. Näin Animalian esittelypisteen jossain tapahtumassa ja menin juttelemaan. Minut kutsuttiin tapaamiseen, ja sillä tiellä olen edelleen”, kertoo Kanninen.
Roope Kanninen on tehnyt eläinoikeustyötä Animaliassa jo lähes 15 vuotta ja on toiminut muun muassa järjestön hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 2016–2017. Motivaatio ei ole koskaan hiipunut.
"Tajusin alusta lähtien, että tämä on pitkäjänteistä työtä. Pikavoittoja en odot-
tanut, joten en myöskään ole turhautunut, kun niitä ei ole tullut. Sen sijaan on valtavan hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi kasvistuotteet ovat yleistyneet ja asenteet turkistarhausta kohtaan muuttuneet yhä kielteisemmiksi. On hienoa olla mukana aikaansaamassa muutosta.”
Hän uskoo, että turkistarhaus kielletään Suomessa vielä tämän vuosikymmenen aikana. Suomen Eläinoikeusjuristien perustajajäsen iloitsee myös siitä, että vaikka eläin rinnastetaan edelleen lainsäädännössä esineeseen, yhä useammat ihmiset kokevat muut eläimet tietoisina ja tuntevina yksilöinä, joilla on itseisarvo.
Tällä hetkellä Kanninen on Animalian Oulun alueosaston yhteyshenkilö. Ruohonjuuritasolla toiminta ei ole muuttunut paljonkaan vuosien varrella. Sen rungon
muodostavat edelleen pöydän pito erilaisissa tapahtumissa, omien tapahtumien järjestäminen sekä kouluvierailut.
Oulun vapaaehtoisista hän puhuu lämpimästi.
"Meillä on mukana idearikkaita, osaavia ja vastuuntuntoisia ihmisiä. Yhteyshenkilönä on helppo olla, kun on tällainen porukka.”
Erityisesti Kanninen haluaa nostaa esiin neljä vapaaehtoista. Kuukausittaisten vegehengailujen järjestäjän Justiina Eskelisen, Elisa Aaltolan puhetilaisuuden organisoineen Satu Aurion, EU-vaaliviikon kruunanneet vaalikahvit järjestäneen Sanni Marttila-Tornion sekä Kirsi Väärälän, jonka panos tapahtumien järjestämisessä on korvaamaton.
Teksti Sadri Wirzenius • Kuva Roope Kanninen
Vegepalsta
Syksyn värit lautasella
Vegeviettelys-blogia pitävä ruokatoimittaja Hanna Kuusisalo koosti Animalialle kolme reseptiä alkusyksyn tunnelmiin.
Lisää reseptejä: vegeviettelys.fi Instagramissa: @vegeviettelys
Reseptit & Kuvat Hanna Kuusisalo
Pähkinäcurry neljälle
1 sipuli hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl inkivääriä raastettuna
2 rkl öljyä
1 rkl srirachaa
1 rkl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kurkumaa
2 rs (à 250 g) kirsikkatomaatteja
1 1/2 dl vettä
2 dl cashewpähkinöitä
1–2 dl kaurakermaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 pkt (à 300 g) marinoitua tofua rapeaksi paistettuna cashewpähkinöitä keitettyä riisiä tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
1
Kuullota sipuli öljyssä. Lisää valkosipuli ja inkivääri, paista 2 min. Lisää kuivamausteet sekä chilikastike ja paista vielä 2 min.
2 Lisää kirsikkatomaatit, vesi ja cashewpähkinät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa kannen alla n. 30 min. Lisää kaurakerma, sokeri ja suola. Soseuta sauvasekoittimella. Tarkista maku.
3
Tarjoa curry rapeaksi paistettujen tofujen, riisin, cashewpähkinöiden ja tuoreiden yrttien kera.
Peltisalaatti neljälle
2 keskikokoista bataattia kuorittuna ja paloiteltuna
2+2 rkl rypsiöljyä
1/2+1/2 tl suolaa
1 parsakaali paloiteltuna
1 pkt (300 g) marinoitua tofua (esim. Jalotofu Aasia)
1 avokado kuutioituna
1 rs (80 g) vuonankaalia
2 dl cashewpähkinöitä
Kastike
1/2 dl maapähkinävoita
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl inkivääriä raastettuna
1/2 punainen chili hienonnettuna
2 rkl soijakastiketta
1 rkl paahdettua seesamiöljyä
½–1 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria
1–2 rkl vettä
1
Pirskottele bataattien päälle 2 rkl öljyä ja 1/2 tl suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa 15 min.
2
Sekoita parsakaalin joukkoon loppu öljy ja suola. Revi tofu paloiksi. Lisää tofu ja parsakaali bataatin sekaan. Paahda 15 min. Paahda pähkinöitä muutama minuutti uunin jälkilämmössä.
3
Aja kastikeaineet sauvavasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä sopivasti.
5
Nosta pelti uunista. Lisää pellille vuonankaali, avokadokuutiot ja pähkinät. Tarjoa kastikkeen kera.
Gnocchi-lehtikaalipannu kolmelle
200 g vegechorizoja tms paloiteltuna
1 pkt (500 g) gnoccheja
8 aurinkokuivattua tomaattia suikaloituna
100 g lehtikaalia
1+1 rkl rypsiöljyä
4 rkl arrabiatta-pestokastiketta
150 g vegefetaa
1
Poista lehtikaaleista keskiruoti. Revi lehdet pienemmiksi.
2
Ruskista chorizot ja gnocchit erikseen öljyssä, yhdistä ne ja lisää lehtikaali pannulle muutamassa erässä käännellen. Lisää tomaatit ja pesto. Kääntele sekaisin.
3
Viimeistele vegefetalla.
Animalia testaa
Vegaaniset langat
Animalian yhden hengen käsityöläisraati testasi erilaisia vegaanisia lankoja. Testausmenetelmäksi valikoitui testaajan mieltymyksistä johtuen virkkaaminen, ja jokaisesta langasta virkattiin 3 mm virkkuukoukkua käyttäen testitilkku.
Hinta
Valmistaja
Materiaali
Materiaalin alkuperämaa
Arvio
4,60 € / 50 g (180 m)
Sandnes Garn
100 % puuvilla.
Intia
Värivalikoimaan kuuluu monta erilaista lempeää mattavärisävyä, ja testaajan silmään värit ovat hillittyjä ja luonnonläheisiä. Arvioon valikoitui raikas alkukevään vihreä lanka.
Lanka tuntuu erittäin pehmeältä käteen. Langan kierteet pysyvät hyvin kasassa, jopa vaikka joutuisi useaan otteeseen purkamaan työtä.
Puuvillan ominaisuuksien ja käsituntuman perusteella sopii hyvin virkkuutöihin ja vaatteisiin, esimerkiksi neuletakkeihin ja sukkiin.
Hinta: 6,95 € / 50 g (163 m)
4,50 € / 50 g (150 m)
Hjertegarn A/S
100 % pellava
Italia
Laaja valikoima erilaisia värisävyjä, ja lanka on aavistuksen kiiltävää. Arvioon valikoitui hempeä lila.
Lanka on ohutta sekä pellavalangalle tyypillisesti karheaa ja hieman jäykkää, mikä tekee virkkaamisesta aluksi haastavaa. Langan kierteet pysyvät hyvin kasassa.
Pellavasta tehty lanka on kevyttä ja hengittävää, minkä ansiosta se sopii erityisesti lämpimän sään vaatteisiin, kuten kesäneuleisiin.
70 % bambu ja 30 % puuvilla
Ei tietoa
Kiiltävä lanka, jossa on runsaasti värivaihtoehtoja. Arviossa suloinen roosa.
Lanka on pehmoista ja tuntuu iholla miellyttävältä. Valitettavasti langan kierteet eivät pysy kasassa, vaan alkavat välittömästi purkautua säikeiksi, mikä tekee työstämisestä hankalaa.
Sopii hyvin virkkuutöihin ja vaatteisiin, esimerkiksi neuletakkeihin ja sukkiin.
Pisteet
Hjertegarn A/S, Blend Bamboo
Lana Gatto, Fresh Sandnes Garn, Mandarin Petit
Lana Gatto
Testivoittaja
Teksti & kuvat Pauliina Peijonen
Kutsu webinaariin: Miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista?
Tule oppimaan lisää eläinkokeiden nykytilasta ja tulevaisuudesta Animalian webinaariin 23.9.2024.
Eläinkokeet ovat edelleen osa tieteellistä tutkimusta, vaikka eläinkokeettomat menetelmät ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Miksi emme vieläkään ole päässeet eroon eläinkokeista?
Animalia järjestää kaikille avoimen webinaarin eläinkokeista ja eläinkokeettomasta tutkimuksesta 23.9. klo 17–19. Tule kuulemaan asiantuntijoiden näkemyksiä tästä tärkeästä aiheesta.
Tilaisuudessa esitellään Animalian uutta eläinkoeraporttia. Lisäksi aiheesta ovat keskustelemassa Fincopan puheenjohtaja, FHAIVEn tutkija Hanna Vuorenpää, eläinkokeettoman tieteen edistämiseen tähtäävän Juliana von Wendtin säätiön toiminnanjohtaja Marianna Norring ja entinen koe-eläinbiologi, filosofi ja tietokirjailija Paula Hirsjärvi. Webinaarissa nähdään myös videotervehdys australialaiselta Emma Hurstilta, joka on työskennellyt vuosien ajan eläinoikeusjärjestöissä ja joka ajoi historiallisen kahden eläinkoetyypin kiellon Uuteen Etelä-Walesiin.
Puheenvuorojen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kommentoida ja kysyä kysymyksiä, ja asiantuntijoilla mahdollisuus keskustella toistensa nostamista aiheista.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja oppimaan lisää eläinkokeiden nykytilasta ja tulevaisuudesta!
Webinaari järjestetään maanantaina 23.9.2024 klo 17. Ilmoittaudu jo nyt osoitteessa animalia.fi/elainkoewebinaari Julkaisemme liittymislinkin myös Animalian somekanavilla ja nettisivuilla hyvissä ajoin ennen tapahtumaa.
/
/
Puolusta eläimiä
kuukausilahjoittajana
Kuukausilahjoitus on tehokas tapa auttaa eläimiä. Lahjoittajana autat meitä puolustamaan eläimiä tuotantotiloilla, turkistarhoilla ja eläinkoelaitoksissa.
Tule mukaan, jotta että eläinten ääntä ei tukahduteta.
Liity mukaan kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)
Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä
Nimi:
Katuosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero:
Syntymäaika:
Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna..
Postimerkki tähän
Suvilahdenkatu 4
00500 Helsinki