Raakuista tuli näkyviä, mutta broilerit unohtuvat kaikilta
Animalia-lehden 50. vuosikerta!
Kampanjakuulumis i a Loppu eläinkokeille -vetoomus vaatii päättäjiltä tekoja
myös
Tätä vauhdittamaan avasimme myös vetoomuksen, joka kaipaa lisää allekirjoituksia!
Suomi on muiden EU-maiden rinnalla sitoutunut vähentämään eläinkokeita ja kehittämään eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä. Silti vuosittain noin 70 000–120 000 eläintä joutuu Suomessa eläinkokeisiin, ja määrä on laskenut vain hitaasti. Koe-eläimiä esimerkiksi pakkouitetaan, eristetään, leikellään ja halvaannutetaan joka päivä Suomessa. Lisäksi eläimiä kasvatetaan esimerkiksi GMO-kantojen ylläpitämiseksi sekä varaeläimiksi. Kaikkiaan eläinkokeiden takia tapettiin vuonna 2023 yli 150 000 eläintä.
Loppu eläinkokeille -vetoomuksessa vaadimme konkreettisia toimia eläinkokeettomaan tieteeseen siirtymiseksi Suomessa. Vetoomuksessa painotetaan, että Suomen on laadittava selkeät tavoitteet eläinkokeista luopumiselle ja sitouduttava eläinten käytön vähentämiseen ja lopettamiseen tieteellisessä tutkimuksessa. Siinä myös vaaditaan, että hallitus lisää rahoitusta eläinkokeettomalle tutkimukselle, jotta uusia menetelmiä voidaan kehittää ja ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti.
Eläinkoeraporttia
käsiteltiin eduskunnassa Syksyllä julkaisimme eläinkoeraportin, jossa tuotiin esille eläinkokeiden tilanne Suomessa ja nostettiin esiin vaihtoehtoja, joilla eläinkokeet voidaan korvata. Raportti jaettiin kaikille kansanedustajille, jotta päättäjillä olisi tietolähde, jota käyt-
tää tukena päätöksenteossa. Raportin ansiosta eduskunnassa on esitetty jo ainakin yksi kirjallinen kysymys aiheesta. Raportin pohjalta järjestettiin myös webinaari, jossa kuultiin asiantuntijoiden näkemyksiä eläinkokeettoman tieteen mahdollisuuksista. Aiheesta olivat keskustelemassa Fincopan puheenjohtaja, tutkijatohtori Hanna Vuorenpää, eläinkokeettoman tieteen edistämiseen tähtäävän Juliana von Wendtin säätiön toiminnanjohtaja, eläinten käyttäytymistieteen ja hyvinvoinnin dosentti ja Suomen 3R-keskuksen puheenjohtaja Marianna Norring, entinen koe-eläinbiologi, filosofi ja tietokirjailija Paula Hirsjärvi sekä Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila
Webinaarissa kuultiin myös Australian Uuden Etelä-Walesin parlamentin jäsentä Emma Hurstia, joka ajoi historiallisen kahden eläinkoetyypin kiellon osavaltioonsa.
Podcastien teemana eläinkokeet
Eläinoikeuspodcastissa on syksyn aikana kuultu tuottaja-juontaja Tiina Ollilan lisäksi asiantuntijavieraita. Ensimmäisessä jaksossa juteltiin Animalian Laura Uotilan kanssa eläinkoeraportista ja siitä, kuinka paljon Suomessa tehdään eläinkokeita.
Tutkija Anna Runsion kanssa keskusteltiin livepodcastissä Turussa siitä, millainen historia eläinkoelainsäädännöllä on. Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen kertoo omassa jaksossaan, miten Suomessa myönnetään eläinkoeluvat.
Voit kuunnella Eläinoikeuspodcastia yleisissä podcast-palveluissa, kuten Spotifyssa ja Soundcloudissa.
Animalia oli esillä
Helsingin Kirjamessuilla
Animalia oli pitkästä aikaa mukana myös Helsingin kirjamessuilla. Messuilla vieraili muun muassa kansainvälisesti tunnettu sosiaalipsykologi Melanie Joy, jonka teos Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin julkaistiin vihdoin suomeksi.
Joy signeerasi kirjaansa Animalian osastolla ja kertoi ajattelutavasta, joka ohjaa ihmisten tapaa suhtautua eri eläinlajeihin. Kirja on moderni klassikko karnismin käsitteestä, joka selittää, miksi hyväksymme tiettyjen eläinten käytön ravintona ja toisten pitämisen lemmikkeinä. Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs haastatteli Melanie Joyta kirjamessujen lavalla.
Eläinkoeteema näkyi myös Animalian osastolla, sillä kutsuimme messuyleisöä tutustumaan Eläinkoeraporttiin ja allekirjoittamaan vetoomuksen.
Tule sinäkin mukaan vaatimaan parempaa tulevaisuutta koe-eläimille ja allekirjoita vetoomus! Jos olet jo allekirjoittanut, voit auttaa jakamalla vetoomusta ja pyytämällä myös tuttaviasi allekirjoittamaan. Vetoomus pidetään avoinna tammikuun 2025 loppuun saakka osoitteessa: animalia.fi/koe-elainvetoomus
Pää kirjoitus
Yhdessä
olemme enemmän
Vuosi 2024 ei ole ollut Animalialle helppo. Olemme joutuneet tekemään entistä enemmän töitä rahoituksemme turvaamiseksi, ja kuten monessa kansalaisjärjestössä, emme ole välttyneet säästöiltä. Tänä haasteellisena aikana olen ollut erityisen kiitollinen siitä, että niin moni ihminen haluaa tukea Animalian toimintaa eläinten puolesta.
Vuosi on tuonut meille myös surua, sillä kaksi Animalian pitkäaikaista aktiivia menehtyi vuoden aikana. Me kaikki muistelemme Erja Saartoa ja Hannele Ahposta lämmöllä.
Vaikeat ajat ovat osoittaneet yhteisön voiman. Olemme kohdanneet haasteet ja surun yhdessä.
Haasteista huolimatta meillä on ollut myös yhteisiä onnistumisia. Animalian työ on tänäkin vuonna tuottanut tulosta.
Toukokuun eurovaaleissa valitusta 15 suomalaismepistä yli puolet sitoutui pyynnöstämme edistämään eläinten oikeuksia ja hyvinvointia.
Syyskuussa julkaisimme koeeläinraportin, joka esittelee askeleet kohti eläinkokeetonta tulevaisuutta. Animalian viesti on, että eläinkokeista eroon pääseminen on tarpeen sekä eläinten että ihmisten vuoksi. Eläinten kärsimyksen vähentämisen lisäksi eläinkokeeton tutkimus mahdollistaa laadukkaamman tieteen ja tehokkaampia ratkaisuja ihmisten sairauksiin. Moni yhtyy Animalian tavoitteeseen: Loppu eläinkokeille! -vetoomuksemme on tätä kirjoittaessa kerännyt jo yli 20 000 allekirjoitusta.
Vuonna 2024 vaikutimme turkistarhauskiellon puolesta sekä Suomessa että EU:ssa. Toimitimme tietoja suomalaisesta turkistarhauksesta Euroopan komissiolle ja viranomaisille, jotka arvioivat turkistarhausta osana eurooppalaisen Fur Free Europe -kansalaisaloitteen käsittelyä.
Tuotimme tietoa turkistarhauksesta päättäjien käyttöön myös Suomessa raportoimalla esimerkiksi alalle maksetuista miljoonakorvauksista. Tietomme ja argumenttimme kuuluivat eduskunnan keskusteluissa ja näkyivät turkistarhausta koskevassa uutisoinnissa.
Animalialla on tärkeä tehtävä tutkitun tiedon tuottajana ja välittäjänä, mutta meitä tarvitaan myös vallan vahtikoirina.
Eduskunnan avoimuusrekisterin ensimmäinen raportointijakso vahvisti sen, minkä jo tiesimme: eläintuottajat lobbaavat päättäjiä vahvasti ja isoilla resursseilla. Meitä eläinten puolesta vaikuttavia sen sijaan on vähän, ja resurssimme ovat murto-osa siitä, mitä eläintuotannon eturyhmillä on käytössään.
Eläinten ystävien tuella suuntaamme vuoteen 2025 päättäväisinä ja motivoituneina. Tulevana vuonna teemme hartiavoimin töitä niiden eläinten eteen, jotka kärsivät turkistarhoilla, eläinkokeissa ja ruoantuotannossa.
Yhdessä tukijoidemme kanssa jatkamme työtä sellaisen maailman eteen, jossa jokainen eläin saa elää hyvää ja arvokasta elämää. Kiitos, että olet mukana!
Heidi Kivekäs Animalian toiminnanjohtaja
Sisällys 4/2024
Loppu eläinkokeille -vetoomus vaatii päättäjiltä tekoja
Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Tiina Raevaara
Puheenjohtajan tervehdys
Melanie Joy tietää, miksi syömme sikoja, mutta rakastamme koiria
= Kannessa
Kuva Erika Lindström
Kuva Taija Rinne
Animalia-lehti – 50 vuotta eläinoikeusjournalismia
Turkistuotanto ei siirry Kiinaan, vaikka se loppuisi Suomessa
Saparomäessä joulu on joka päivä
In memoriam: Hannele Ahponen
Kirjavinkit
Raakuista tuli näkyviä, mutta broilerit unohtuvat kaikilta
Animaalit kautta maan: AnimaliaSome
Animalialainen: Niina Kuorikoski, Turku
Vegepalsta: Joulun tuoksuja ja makuja
Animalia testaa: Vegaaniset karjalanpiirakat
Ilahduta joululahjalla, joka tekee hyvää eläimille
Sisällysluettelon kuvat: Animalian arkisto, Erika Lindström & Jenni Koljonen
Animalia-lehti, 50. vuosikerta
Julkaisija: Animalia
Päätoimittaja: Laura Uotila laura.uotila@animalia.fi
Toimitussihteeri: Taija Rinne taija.rinne@animalia.fi
Taitto: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com
Osoitteenmuutokset: Martta Kinnunen p. 09 720 6590
animalia@animalia.fi (ma–to 10–15)
Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki
Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 8.1.2025 mennessä. Aineistot: lehti@animalia.fi
Ilmoitusmyynti: Elina Lahikainen, elina.lahikainen@animalia.fi
Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi/mediakortti
Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.
Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia.
Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %.
Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille.
Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.
Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.
Toimisto: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590 (ma–to kello 10 –15) e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi animaliamedia.fi
Jäsenmaksut: Tukijäsen: 37 € tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.
Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi
Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Päätöksen nro: RA/2021/1758. Tämä lehti on painettu Ekokompassi-sertifioidussa painossa.
Ajankohtaista
Liha- ja maitoteollisuus lobbaa ja viherpesee ilmastotoimien viivyttämiseksi
Changing Markets Foundation -säätiön tuore raportti paljastaa, miten liha- ja maitoteollisuuden suuryritykset käyttävät ilmastotoimien hidastamiseksi ja estämiseksi samoja keinoja, joita tupakka- ja fossiiliteollisuus ovat aiemmin hyödyntäneet. Raportissa analysoitiin 22 suurimman liha- ja maitoteollisuuden yrityksen toimintaa eri puolilla maailmaa. Tutkijat tarkastelivat yritysten vapaaehtoisia ilmastositoumuksia, viherpesuväitteitä sekä investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin ja mainontaan. Samalla raportti nostaa esiin teollisuuden merkittävän poliittisen vaikuttamisen, johon kuuluu päättäjien tapaaminen, suuret lobbausrahat sekä lainsäädännön viivyttäminen ja vesittäminen.
Romania kieltää turkistarhauksen
Romanian parlamentin enemmistö on äänestänyt ylivoimaisesti chinchilla- ja minkkitarhauksen kieltämisen puolesta. Päätös tarkoittaa, että turkistarhaus tulee loppumaan kokonaan Romaniassa.
Parlamentaariset keskustelut turkistarhauksen kieltämiseksi Romaniassa kestivät pari vuotta. Sinä aikana eläinoikeusjärjestöt tekivät aktiivista työtä, jotta sekä Romanian kansalaiset että päättäjät saivat tietoa eläinten kärsimyksistä turkistarhoilla.
Romanian viimeiset turkistarhat tulevat sulkemaan ovensa vuoden 2027 alussa.
Pyrogeenien testaaminen kaneilla loppuu EU:ssa
Teksti Laura Uotila • Kuva iStock.com / raw
Vuosikymmenien ajan kanit ovat joutuneet kärsimään eläinkokeissa, joissa rokotteiden haitta-aineita on tutkittu niiden korvissa. Kokeiden luotettavuus on kyseenalaistettu jo pitkään.
Rokotteisiin voi muodostua kuumetta aiheuttavia haitta-aineita, joita kutsutaan pyrogeeneiksi. Pyrogeenien esiintymistä on perinteisesti tutkittu pistämällä tutkittavaa rokotetta kanin korvasuonen laskimoon. Pistämisen jälkeen tarkkaillaan kanin ruumiinlämmön nousua. Injektioita voidaan toistaa niin monta kertaa, että kanin korvat vaurioituvat vakavasti, tai kunnes kanin ruumiinlämpö alkaa nousta. Kaikkiaan EU-alueella on vuosittain tapettu noin 25 000 kania pyrogeenisuustesteissä.
Kaneilla tehtävää pyrogeenisuustestiä on kritisoitu pitkään. Niiden herkkyyttä on pidetty rajallisena sekä koetta huonosti toistettavana. Myös eläinkokeettomia menetelmiä pyrogeenisuuden tutkimiseksi on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan, ja
näiden testien herkkyys ja luotettavuus on parantunut vuosien aikana merkittävästi.
Eläinkokeettomat
menetelmät tarkempia ja luotettavampia
Euroopan farmakopeakomissio otti loppukesästä tärkeän askeleen, kun se poisti kanin pyrogeenitestin Euroopan farmakopeasta. Euroopan farmakopeakomissio on lääkkeiden turvallisuuden valvonnasta vastaava sääntelyelin. Komissio vastaa Euroopan farmakopeasta, joka on Euroopan neuvoston julkaisema säädöskokoelma. Farmakopea sisältää sitovat laatuvaatimukset lääkeaineille, apuaineille ja lääkevalmisteille.
Päätös säästää vuosittain kymmenet tuhannet kanit kärsimykseltä. Koska
EU saa eläinten hyvinvoinnista vastaavan komissaarin
Eläinjärjestöjen pitkäaikainen tavoite täyttyy, kun EU saa eläinten hyvinvoinnista vastaavan komissaarin. Asiaa on ajanut jo vuosia eläinjärjestöjen kattojärjestö Eurogroup for Animals, ja myös Animalia on vaikuttanut komissaarin puolesta.
Tehtävää on esitetty unkarilaiselle Olivér Várhelyille. Saman komissaarin salkkuun kuuluvat myös terveysasiat.
Nimitys on herättänyt keskustelua siitä, vaikuttaako siihen muiden EU-maiden tyytymättömyys Unkaria kohtaan. Terveyskomissaarin tehtävää on pidetty salkkuna, jota mikään maa ei halua. Joka tapauksessa nimitystä pidetään historiallisena
hetkenä eläinliikkeelle, sillä komissaarin myötä kauan odotetut eläinten hyvinvointiin liittyvät uudistukset ja politiikkatoimet voivat konkretisoitua.
iStock.com / EU arcady_31
eläinkokeettomat menetelmät ovat kanikokeita tarkempia, varmistaa päätös myös rokotteiden paremman turvallisuuden.
Koska kaneilla tehtävä pyrogeenisuustesti poistettiin farmakopeasta, on lääkkeiden kehittäjien valittava jatkossa muita kuin eläinperäisiä menetelmiä valmisteidensa pyrogeenisuuden arvioimiseksi. Käytettävissä olevista menetelmistä monosyyttien aktivointitesti (MAT) on osoittautunut erittäin luotettavaksi ja tarkaksi ratkaisuksi pyrogeenien havaitsemiseen. MAT-testi perustuu ihmisen immuunisolujen reagoimiseen pyrogeeneihin, ja sen herkkyys ja toistettavuus ovat paremmat kuin kaneilla tehtävän kokeen.
Yli 8 miljoonaa koe-eläintä tapetaan EU:ssa vuosittain
Eläinkokeissa tapettiin EU-maissa ja Norjassa 8,4 miljoonaa eläintä vuonna 2022. Koe-eläimistä 48 prosenttia oli hiiriä. Seuraavaksi eniten käytettiin eri kalalajeja, joita oli noin 30 prosenttia koe-eläimistä. Rottien osuus oli noin seitsemän prosenttia. Varsinaisen koe-eläinkäytön lisäksi eläimiä tapetaan myös muista syistä Euroopan koe-eläinlaitoksissa. Tätä muuta käyttöä on esimerkiksi kudosnäytteiden ottaminen, koe-eläinten kasvatus ja geenimuunneltujen kantojen ylläpito. Muuta käyttöä varten EU:ssa ja Norjassa tapettiin peräti 9,6 miljoonaa eläintä vuonna 2022.
Sanottua
”Jos
haluat tietää, mistä
autismi johtuu, tarvitset autistisen hiiren. (--) Jos lääkeaine esimerkiksi vähentää hiiren
taipumusta haudata marmorikuulia, sitten se voisi tepsiä myös ihmiseen. Toistaiseksi mikään lääkeaine, joka on toiminut autistisilla hiirimalleilla, ei ole toiminut ihmisellä.”
– Jani Kaaro, Rapport 25.10.2024
Ajankohtaista
Tuotantokanien kasvatusta tulee säädellä tiukasti
Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut tuotantokanien kasvatusta käsittelevää asetusta. Animalia jätti lausuntonsa luonnoksesta. Animalian mielestä asetuksessa on huomattavia puutteita kanien hyvinvoinnin ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden huomioimisessa.
Animalian mielestä esimerkiksi kanien kasvattaminen verkkopohjalla tulee kieltää, kaikille kaneille tulee taata lämmin sisätila sekä jatkuva juomavesi myös talviaikaan. Lisäksi kanit tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa kuin asetusluonnoksessa oli nyt vaadittu. Suomeen ei tarvita enää yhtään uutta eläinlajia, jota saa kasvattaa ala-arvoisissa olosuhteissa.
Turkistarhojen poikkeusluvat lintujen ampumiseksi kumottiin
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto haki viime vuonna poikkeuslupia turkistarhojen ympäristössä elävien lintujen ampumiseksi. Suomen riistakeskus myönsikin viime vuoden heinäkuussa lähes 10 000 poikkeuslupaa lintujen ampumiseen, jotta lintuinfluenssan leviämistä linnuista turkiseläimiin estettäisiin.
Päätöksestä valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kumosi nyt Riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan lintujen tappamiseen. Päätöksen mukaan selvitys lintulajien kantojen tilasta ja toimenpiteistä lintujen turkistarhoille pääsyn estämiseksi oli selvityksissä ollut riittämätöntä.
Suomen ei pidä hakea poikkeuslupaa minkinkasvatukselle
Animalia vastustaa Suomen hallituksen aikomuksia hakea poikkeuslupaa minkinkasvatuksen jatkamiselle. EU suunnittelee minkin lisäämistä EU:n vieraslajilistalle, mikä tarkoittaisi minkin kasvatuksen kieltämistä koko unionin alueella.
Kasvatuskiellolle voi kuitenkin hakea poikkeuslupaa. Suomi on aiemmin hakenut poikkeuslupaa ja saanut sen, kun supikoira lisättiin vieraslajilistalle. Animalia on ollut yhteydessä asiaa käsitelleisiin valiokuntiin ja oli maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuultavana aiheesta. Animalia nosti asiaa myös julkiseen keskusteluun ja vastustaa jyrkästi poikkeusluvan hakemista.
Viime vuonna tapettiin yli 150 000 koe-eläintä
Vuonna 2023 Suomessa tapettiin noin 150 000 eläintä koe-eläintoiminnan vuoksi. Näistä noin 73 000 eläintä käytettiin varsinaisessa koe-eläintoiminnassa ja loput käytettiin esimerkiksi kasvatukseen, kudosnäytteiden ottamiseksi tai varaeläimiksi.
Suomen yleisin koe-eläin on yhä hiiri. Koe-eläintoiminnassa ja geenimuunneltujen kantojen kasvatuksessa kuoli noin 47 000 hiirtä. Seuraavaksi eniten käytettiin kaloja, noin 15 000 yksilöä. Näistä suurin osa eli noin 10 000 yksilöä oli seeprakaloja. Kolmanneksi eniten käytettiin rottia, joita reilu 7 000 yksilöä joutui eläinkokeisiin.
Perustutkimuksen paradoksi
Kun on puhe eläinkokeista, asiaa tuntematon ihminen tulee kokemukseni mukaan ajatelleeksi ensimmäiseksi lääketutkimuksia. Eläinkokeet saattavat vaikuttaa välttämättömiltä, sillä pakkohan lääkkeiden tehokkuus ja turvallisuus on testata, ihmiset ajattelevat.
Monelle tulee yllätyksenä, että suurin osa eläinkokeista tehdään kuitenkin perustutkimuksen puolella. Perustutkimuksessa tutkijoilla on enemmän valinnanvaraa kuin soveltavassa tutkimuksessa. Tarkoituksena on saavuttaa uutta tietoa jostain ilmiöstä, eikä lopulta vaadita edes varmuutta siitä, että saatavasta tiedosta olisi koskaan mitään käytännön hyötyä.
Omalla tieteenalallani, perinnöllisyystieteessä, koe-eläimiä käytetään perustutkimuksessa varsin paljon. Tieteenalalta ovat peräisin myös erityisen suurta kärsimystä tuottavat eläinkokeet, sillä geenimuuntelun avulla voidaan tuottaa eläimiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia hyvään elämään. Voidaan esimerkiksi tuottaa hiiriä, joiden luut eivät koskaan luudu kunnolla ja jotka tuntevat siksi jatkuvaa kovaa kipua.
Koe-eläinten suuri määrä ja perustutkimuksen valinnanvapaus ovat ristiriidassa keskenään. Miksi tutkijat päätyvät eläinkokeiden tekoon, kun muitakin mahdollisuuksia olisi?
Esimerkiksi geenimuunneltujen hiirien käyttämiselle löytyy yleensä varsin vähän perusteluja. Se on hidasta ja kallista. Ihminen ja hiiri ovat toki koko evoluution mittakaavassa läheisiä lajeja, mutta elämänkaaremme, elintapamme ja kokemusmaailmamme ovat kuitenkin kaukana toisistaan. Geenimuunnellulle hiirelle voi
esimerkiksi saada aikaan syövän samoilla geenivirheillä kuin ihmiselle, mutta hiiri elää syöpänsä kanssa korkeintaan vuoden tai pari, ihminen jopa kymmeniä vuosia.
Olen kiitollinen, että omassa väitöstyössäni syövälle altistavien geenivirheiden toimintaa tutkittiin koeputkessa, ei hiirissä, ja olen varma, että menetelmä oli paljon tarkempi kuin geenimuunneltujen hiirien käyttö olisi ollut.
Kun valitaan tutkittava ilmiö, on yhtä lailla tutkijoiden valittavissa, kuinka he lähtevät kohdettaan tarkastelemaan. Miksi niin moni tutkija siis päätyy edelleen käyttämään koe-eläimiä? Ehkä kyseessä on joihinkin laitoksiin tai tutkimusryhmiin vakiintunut tutkimuskulttuuri. Koe-eläinten käyttöön on tarjolla infrastruktuuri, josta ei osata luopua.
Tätä kulttuuria pitää purkaa kaikilla tieteenteon tasoilla.
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on kirjailija sekä perinnöllisyystieteestä väitellyt filosofian tohtori.
Kuva Lenita Susi
Jätä eläinrakkautesi elämään
Tekemällä testamentin annat korvaamattoman lahjan eläimille. Testamentti eläimille on kaunis tapa varmistaa, että työ sinulle merkityksellisten asioiden hyväksi voi jatkua.
Harkitsetko testamentin tekemistä?
Lue lisää: animalia.fi/testamenttilahjoitus tai ota yhteyttä:
Jussi Koiranen, talouspäällikkö, p. 040 590 5575
PuheenjhtajaltaPuheenjohtajalta
Puheenjohtajan tervehdys
Millaisia voimia haluamme vahvistaa tässä maailmassa? Haluammeko maailman, jossa on tilaa empatialle ja välittämiselle vai annammeko kovien arvojen ja muunlajisten eläinten alistamisen määrittää politiikkaa? Empaattista maailmaa pitää aktiivisesti vahvistaa, muuten sen ääni katoaa.
Pidän tärkeänä, että Animalia on mukana toteuttamassa oikeudenmukaista, kulttuurisesti kestävää siirtymää kohti kestävämpää ruokajärjestelmää. Lähtökohtana tälle työlle on eläinyksilöiden itseisarvon tunnistaminen ja eläinten näkeminen tuntevina yksilöinä.
Eläinoikeuskysymykset kytkeytyvät kiinteästi ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Ilmasto- ja monimuotoisuuskriisiä ei ratkaista siirtämällä kulutusta muihin eläintuotannon muotoihin ja entistä isompiin tuotantoyksiköihin, vaan merkittävät päästövähennykset saavutetaan vaihtamalla eläinperäiset tuotteet kasviproteiineihin.
Animalia tekee töitä kasviproteiinien tuotannon lisäämiseksi Suomessa ja maataloustukien suuntaamiseksi eläintuotannosta kasvituotantoon. Liha- ja maitoteollisuus on maailmanlaajuisesti yksi suurimpia metaanin lähteitä. Metaani on hiilidioksidia 80 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia ilmakehässä.
Massiivisen kokoluokan eläintuotanto tuottaa paitsi metaanipäästöjä, myös vakavia fosfori- ja typpivalumia Itämereen ja kiihdyttää sen rehevöitymistä. Tutkivan journalismin media Long Play selvitti kesällä 2024 suomalaisten eläintilojen ravinnepäästöjä Aurajoen kautta Itämereen. Havainto oli, että Varsinais-Suomessa on jo lähes sata eläintilaa, jotka EU:n teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi luokittelee teollisuuslaitoksiksi.
Punaisen lihan tilalle tarjotaan usein broileria, jota markkinoidaan vähäpäästöisempänä vaihtoehtona. Teollinen broilerintuotanto aiheuttaa kuitenkin mittaamatonta kärsimystä. Sitä voimme mitata menetettyjen elämien määränä, mikä tarkoitti vuonna 2023 yli 78 miljoonaa teurastettua lintua. Broileri on teuraskokoon kasvettuaan kuitenkin vasta reilun kuukauden ikäinen eläinlapsi, jonka itseisarvo ja oikeus elää on jäänyt ilmastokeskustelun jalkoihin.
Ilmastokriisiä ei ratkaista rakentamalla yhä uusia ja suurempia teollisuuslaitoksia ja riistämällä kokonaisten eläinlajien oikeus elämisen arvoiseen elämään. Animalia käynnistää vuonna 2025 uuden kampanjan broilerintuotannon lopettamiseksi. Kestävä, empaattinen, kaikille lajeille oikeudenmukainen maailma tarvitsee tekijöitään. Olethan kanssamme yksi heistä? Sinua tarvitaan, jatkossa entistäkin enemmän. Kiitos, että olet mukana! Jaana Eskola Animalian puheenjohtaja Animalias ordförande
Ordförandens hälsning
Vilka krafter vill vi stärka i den här världen? Vill vi ha en värld med utrymme för empati och omtanke, eller vill vi låta hårda värderingar och underkastelse av andra arter definiera politiken? Den empatiska världen måste aktivt stärkas, annars kommer dess röst att gå förlorad.
För mig är det viktigt att Animalia är med och skapar en rättvis och kulturellt hållbar övergång till ett mer hållbart livsmedelssystem. Utgångspunkten för detta arbete är att erkänna djurindividers egenvärde och att se djur som kännande individer.
Djurrättsfrågor är nära förknippade med att bromsa den globala uppvärmningen. Klimat- och biodiversitetskrisen kommer inte att lösas genom att skifta konsumtionen till andra former av djurproduktion och större produktionsenheter; betydande utsläppsminskningar uppnås genom att ersätta animaliska produkter med växtproteiner.
Animalia arbetar för att öka produktionen av växtproteiner i Finland och för att flytta jordbruksstödet från animalie- till växtproduktion. Kött- och mejeriindustrin är en av de största metankällorna i världen. Metan är en växthusgas som är 80 gånger kraftigare än koldioxid och har långvariga effekter i atmosfären.
Förutom metanutsläpp ger den massiva animalieproduktionen också upphov till allvarliga fosfor- och kväveutsläpp i Östersjön och påskyndar övergödningen. Sommaren 2024 undersökte Long Play, ett media för undersökande journalistik, näringsutsläppen från finska djurfarmer till Östersjön via Aura å. Det visade sig att det i Egentliga Finland redan finns nästan 100 djurgårdar som klassificeras som industrianläggningar enligt EU:s direktiv om industriutsläpp.
Rött kött ersätts ofta med kyckling, som marknadsförs som ett alternativ med lägre utsläpp. Den industriella broilerproduktionen orsakar dock ett outsägligt lidande. Vi kan mäta det i antalet förlorade liv, vilket år 2023 innebar mer än 78 miljoner slaktade fåglar. Broilerkycklingar är i verkligheten bara drygt en månad gamla djurbarn då de når sin slaktvikt, och deras egenvärde och rätt att leva glöms bort i klimatdebatten.
Klimatkrisen kommer inte att lösas genom att bygga fler och större industrianläggningar och beröva hela arter deras rätt till ett liv värt att leva. År 2025 kommer Animalia att lansera en ny kampanj för att stoppa broilerproduktionen. En hållbar, empatisk värld som är rättvis för alla arter behöver sina skapare. Vill du vara en av dem tillsammans med oss? Du behövs, och du kommer att behövas ännu mer i framtiden. Tack för att du är en del av den!.
Käännös Tuuli Solhagen • Kuva Jussi Virkkumaa / Koneen Säätiö
Melanie Joy tietää, miksi syömme sikoja, mutta rakastamme koiria
Sosiaalipsykologi Melanie Joy (vas.) oli Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekkään haastateltavana Helsingin kirjamessuilla.
Teksti Pauliina Klemola • Kuvat Anttoni Ihalainen
Melanie Joy on psykologi, joka on tullut tunnetuksi karnismi-käsitteen kehittämisestä. Mitä karnismi oikein tarkoittaa?
Kun Melanie Joy 2000-luvun alkupuolella ryhtyi vegaaniksi, hän havaitsi saman kuin moni tuore vegaani: kun hän kertoi, mitä eläimille ruoantuotannossa tehdään, ihmisten lihansyönti ei loppunutkaan siltä istumalta. Ei, vaan he esittivät puolusteluja lihansyönnin jatkamiselle. Samat perustelut toistuivat: aina eläimiä on syöty, ihminen on peto muiden joukossa, ihminen ei tule toimeen ilman lihaa.
Mikä saa tavalliset fiksut, eläinrakkaat ihmiset torjumaan tiedon, joka auttaisi heitä varsin helposti vähentämään tarpeetonta kärsimystä? Joyn mukaan vastaus tähän kysymykseen on ideologia nimeltä karnismi – eli lihanormi. Se on näkymätön, kaiken kattava uskomusjärjestelmä, jota ei tunnisteta ideologiaksi juuri siitä syystä, että se on normi.
Lihansyönti siis oikeutetaan useimmiten sillä, että se on tavallista, luonnollista ja tarpeellista: normal, natural, necessary.
”Suurin osa meistä on kasvatettu ajattelemaan näin. Nämä ’kolme ännää’ esitetään faktoina, mutta oikeasti ne ovat myyttejä, jotka läpäisevät koko yhteiskuntamme koulujärjestelmästä lainsäädäntöön”, Joy kertoo.
Kaikella sorrolla on yhteiset juuret
Karnismi ehdollistaa meidät pitämään tiettyjä eläinlajeja syötävinä ja toisia ei-syötävinä. Vaikka se, mitkä eläimet ovat syötäviä, on kulttuurisidonnaista, pinnan alla vaikuttaa sama väkivaltainen järjestelmä, Melanie Joy esittää.
Hän on lisäksi havainnut, että väkivaltaiset järjestelmät muistuttavat toisiaan.
”Karnismi on spesismin eli lajisorron alaluokka samalla tavoin kuin esimerkiksi antisemitismi on rasismin alaluokka. Kaikkien sortojärjestelmien taustalla on sama mentaliteetti: toiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Tällainen ajattelu johtaa väkivaltaan vähempiarvoisina pidettyjä yksilöitä kohtaan. Vaikka eri sortojärjestelmien uhrien kokemukset ovat yksilöllisiä, järjestelmät ovat hyvin samanlaisia.”
Palataanpa lajisorron uhreihin, eläimiin. Heitä on miljardeittain, ja heille aiheutettu kärsimys mieluiten unohdetaan. Karnistinen yhteiskunta auttaa siinä.
”Ihmiset ovat luonnostaan myötätuntoisia olentoja. Kun ihmiselle paljastuu, miten hän osallistuu eläimille aiheutettuun kärsimykseen, hän turvautuu erilaisiin psyykkisiin puolustusmekanismeihin. Näin karnismi tylsistyttää empatiakykymme ja vääristää käsityksemme maailmasta ja saa meidät tukemaan järjestelmää, joka vahingoittaa paitsi eläimiä, myös meitä ihmisiä.”
Joy väittää, että lihansyönti on vastoin ihmisten ydinarvoja, joiden mukaan eläimille ei saa aiheuttaa kärsimystä. Tämä aiheuttaa epämukavan ristiriidan, joka pitää ratkaista. Vaihtoehtoja on kolme.
Jotta ihminen saisi arvonsa ja toimintansa sopimaan yhteen, hän voi ensinnäkin muuttaa arvojaan. Ihminen, joka on tähän asti pitänyt itseään eläinrakkaana, esimerkiksi päättää, ettei välitäkään eläimistä. Tai sitten hän voi muuttaa käyttäytymistään arvojensa
Melanie Joy vieraili Suomessa Animalian vieraana lokakuussa.
mukaiseksi ja ryhtyä vegaaniksi. Kolmas vaihtoehto on muuttaa suhtautumistaan omaan käyttäytymiseensä. Tässä karnismin ”kolme ännää” tulevat avuksi. Jos jokin on luonnollista ja tarpeellista, se ei voi olla väärin, eihän?
Parempaa kommunikaatiota
Ihmiset ottavat helposti puolustuskannan, kun joku osoittaa ristiriidan heidän ilmaistujen arvojensa ja toimintansa välillä. Heissä herää syyllisyys, joka on tärkeä prososiaalinen tunne. Ikävä kyllä ihmiset ovat huonoja käsittelemään syyllisyydentunnetta.
”Syyllisyys kääntyy herkästi häpeäksi, joka taas on hyvin epämotivoiva tunne ja yleensä estää järkevän keskustelun. Siksi syyllisyydentunnetta ei kannata ruokkia, sillä tulos voi olla päinvastainen kuin on toivottu. Netissä ei muutenkaan kannata yrittää käydä aitoa keskustelua. Siellä dialogi kääntyy liian usein riidaksi”, Joy neuvoo.
Viime aikoina hän onkin puhunut paljon hyvien kommunikointitaitojen tarpeellisuudesta ja kehittänyt apuvälineitä myös liikkeen sisäisten riitatilanteiden selvittelyyn ja ehkäisyyn. Hänestä on turha tuhlata resursseja kiistelyyn, kun päämäärät ovat yhteiset.
Joy haluaa myös kannustaa suomalaisia vegaaniaktivisteja.
”Aktivismi vaatii rohkeutta, vakaumusta ja myötätuntoa. Onkin tärkeää suhtautua myötätuntoisesti myös omaan itseen. On ok antaa itselleen lupa olla katsomatta raakoja kuvia ja videoita, jos työ ei sitä vaadi. Tasapainoinen, itsestään huolehtiva ihminen on myös parempi aktivisti.”
pixabay
Animalia-lehti – 50 vuotta eläinoikeusjournalismia
Animalia-lehden historia juontaa juurensa vuoteen 1975, jolloin julkaistiin ensimmäinen Koe-eläinten suojelu -niminen lehti. Lehti on siivittänyt Animalian kasvua tärkeäksi eläinasioiden vaikuttajaksi.
Vielä seitsemänkymmentäluvulla myös järjestön nimi oli Koe-eläinten suojelu.
“Nimestään huolimatta lehdessä käsiteltiin eläinsuojelun koko kirjoa ja eläinten oikeuksia, mikä oli 1980-luvulla radikaali ja tuntematon käsite Suomessa”, muistelee Kaarina Griffiths (ent. Kivivuori) Animalia-lehden alkuaikoja.
Griffiths aloitti lehden toimituskunnassa vuonna 1982 ja siirtyi vastaavaksi toimittajaksi 1980-luvun puolivälissä. Työ oli mielenkiintoista ja itsenäistä, välillä jännittävääkin.
“Joskus työ oli yksinäistä ja raskasta, kun eläinten kärsimyksen kohtaaminen löi yli tai jouduin napit vastakkain eläinkokeiden tekijän tai turkistarhaajan kanssa. Nostan hattua meille kaikille, jotka teimme pioneerityötä tuolloin, kun asenteet Suomessa olivat takapajuiset. Saimme osaksemme pilkkaa, uhkailua, väheksyntää – mutta jäsenkunta seisoi tukenamme ja Animaliasta kasvoi tärkeä vaikuttaja”, Griffiths kertoo.
Kaarina Griffithsin mukaan lehden tekeminen oli alkuvuodet teknisesti monimutkaista ja hidasta.
“Jutut kirjoitettiin kirjoituskoneella ja lähetettiin kirjapainoon. Sieltä tuli nippu taittovedoksia, joista lehti leikattiin ja liimattiin taittopohjille, sitten piirrettiin kuvien paikat ja laskettiin niiden koot kirjapainolle.”
Lehti oli kotikutoinen verrattuna nykypäivän Animalia-lehteen, mutta myös resurssit olivat vaatimattomat. Tuohon aikaan toimistolla oli Griffithsin lisäksi yksi osaaikainen työntekijä, joka vastasi postituksesta. Lehden tekoon osallistuivat myös johtokunnan jäsenet.
Animalia-lehti oli mukana fysiologian laitoksen koe-eläinpaljastuksissa
Griffiths kävi tutustumassa eläinten pitoon kanaloissa, turkistarhoilla sekä navetoissa ja raportoi näkemästään lehdessä. Koe-eläinyksiköihin pääsy oli vaikeaa.
“Koe-eläinten suojelulla oli hankalan maine eläinkokeita tekevien tutkijoiden keskuudessa”, hän muistelee.
Lehden sisällöstä Griffithsille on jäänyt kirkkaimmin mieleen raportointi Helsingin yliopiston fysiologian laitoksen epäinhimillisistä ja laittomista apinakokeista vuonna 1987.
“Laitoksella toiminut eläinhoitaja Tiina Laaksonen otti yhteyttä meihin ja kävi sitten salaa Iltalehden kanssa kuvaamassa häkeissä eläviä apinoita. Niiden kalloon oli istutettu elektrodeja, joiden avulla tutkittiin muun muassa unen riistoa. Nuo kuvat ovat varmaan piirtyneet monen lukijan muistiin. Paljastus johti suureen kohuun, kokeiden keskeyttämiseen ja valvonnan tiukentumiseen”, Griffiths kertoo.
Teksti Ninni Pehkonen
Kuvat Animalian arkisto, Sami Mannerheimo, Kanerva Pelli
Kaarina Griffiths
Julkkiksia ja kansainvälisyyttä
Vaikka Animalialla oli pienet resurssit, toiminta oli aktiivista. 1980-luvulla Koe-eläinten suojelu ry järjesti hyväntekeväisyyskonsertin.
“Inga Sulinin, Carolan, Marjatta Leppäsen, Ami Aspelundin, Simo Salmisen, Matti Kuuselan, Erkki Liikasen ja monen muun esiintyjän saaminen liikkeelle eläinten oikeuksien puolesta oli ennennäkemätön saavutus sen ajan Suomessa”, Griffiths kertoo.
Vuonna 1986 sekä järjestön että lehden nimi muuttui Animaliaksi. Griffithsin työhön ison muutoksen toi toimistolle hankittu tietokone, joka nosti lehden teon ja jäsenrekisterin ylläpidon uudelle aikakaudelle.
Poliittista vaikuttamista ja kansainvälistä yhteistyötä tehtiin tiiviisti jo tuolloin. Vuonna 1991 Animalia julkaisi Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirjan suomeksi ja Singer myös vieraili Suomessa.
“Vuonna 1994 Animalia järjesti myös tutustumismatkan Ruotsiin, jossa siipikarja-alan suomalaisille vaikuttajille esiteltiin häkkikanaloiden vaihtoehtoja. Mukana olivat muun muassa Siipikarjaliitto, Eläinlääkäriliitto, Munakunta, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, Ruotsin maatalousvirasto ja Maaseudun tulevaisuus -lehti.”
Griffiths iloitsee, kuinka paljon eläinoikeusliike on saanut muutettua asenteita Suomessa.
“Aika Animaliassa muutti myös minua ihmisenä, ehkä enemmän kuin mikään muu. Olen todella onnekas, että sain työskennellä tärkeän asian puolesta ja seurata noita kehityksen vuosia näköalapaikalta, joka oli välillä tosi tuulinen mutta ei koskaan tylsä.”
Elina Valkama Animalian vapaaehtoisena
Educa-messuilla vuonna 2018.
Animalia-lehdestä tuli tärkeä päättäjillekin
Elina Valkama jakaa Kaarina Griffithsin kokemukset. Valkama toimi muun muassa yli kymmenen vuotta Animalian hallituksessa, osan tästä ajasta Animalian puheenjohtajana, sekä seitsemän vuoden ajan Animalialehden päätoimittajana vuodesta 2001 alkaen.
Kun Valkama aloitti Animalia-lehden päätoimittajana, lehden ulkoasua ja formaattia oli juuri uudistettu. Hänen mukaansa tuolloin sisällöissä alkoi näkyä enemmän se, että lehti ei ollut vain jäsenille suunnattu järjestölehti, vaan jutuille tavoiteltiin laajempaa lukijakuntaa. Tämä näkyi myös siinä, että eläinsuojelulle myönteiset poliitikot antoivat mielellään lehdelle haastatteluja ja lehdessä olikin suosittu juttusarja, jossa esiteltiin ”eläinystävällisiä” poliitikkoja.
“Kävin itsekin useita heistä haastattelemassa, ja kohtaamiset eduskunnan kuppilassa jäivät kyllä nuoren eläinaktivistin mieleen”, Valkama muistelee.
“Se oli aikaa, jolloin Animalia oli saavuttanut sellaisen aseman, että pääsimme vaikuttamaan asioihin sisältäpäin: kabinetteihin keskustelemaan, ministerin luo lobbaamaan ja kuultavaksi valiokuntiin. Tämä näkyi myös lehden jutuissa ja lainsäädäntöön vaikuttamistyönä. Animalia nosti myös näkyvyyttään Eurogroup for Animals -järjestössä”, Valkama kertoo.
Animalia-lehden jutuissa pyrittiin asiantuntevaan ja tietoa välittävään tyyliin, ei niinkään shokeeraamaan tai järkyttämään.
“Samalla tarjottiin kevyempääkin sisältöä kuten kasvisruokareseptejä, tuotearviointeja ja juttuja eläinystävällisestä elämäntavasta. Eläinkokeettoman kosmetiikan ja pesuaineiden listasta tehtiin myös lompakkoon mahtuva versio”, hän kertoo.
Lasten ja nuorten palstalla pyrittiin nostamaan uusien eläinsuojelijasukupolvien oma ääni esiin.
“Tehokkaan ja tuloksekkaan koe-eläinsuojelutoiminnan vuoksi on erittäin tärkeää, että pystymme antamaan mahdollisimman tarkkaa ja totuudenmukaista tietoa eläinkokeista ja koe-eläimistä ja niiden oloista.” (Koe-eläinten suojelu, 1975)
Kohti eläinten oikeuksia
Valkama kertoo, että 2000-luvulle siirryttäessä alettiin tuoda vahvemmin esille eläimen näkökulma. Mieleen on jäänyt muun muassa apinakokeita vastustava kampanja, joka näkyi lehdessäkin laajasti. Valkamasta on hienoa, että Animalia-lehti on tehnyt eläinkokeita korvaavaa vaihtoehtotutkimusta tutummaksi sekä tarjonnut yhden kanavan eläinetiikan sisällölle. Ääneen ovat päässeet niin eläinfilosofit kuin tutkijatkin.
Valkaman aikana tapahtui muutos aikakausilehtimäiseen tyyliin, jolloin kuvat ja lehden graafinen ilme kehittyivät näyttävämmäksi.
“Olin tosi ylpeä tästä muutoksesta, koska lehdestä tuli muutoksen myötä ‘eläinsuojelun aikakausilehti’, jonka kuka tahansa voi napata luettavaksi kirjaston lehtihyllystä”, Valkama iloitsee.
2010- ja 2020-luvuilla lehteä ovat luotsanneet Animalian eläinsuojeluasiantuntija ja lehden päätoimittaja Laura Uotila sekä Animalian viestintäpäällikkö ja lehden toimitussihteeri Taija Rinne. Tekemiseen osallistuvat myös muut työntekijät sekä iso vapaaehtoisten joukko, joka tuottaa merkittävän osan niin lehden artikkeleista kuin kuvituksistakin. Animalia on siirtynyt kohti eläinoikeuksien ajamista, mikä on muokannut myös lehden näkökulmia tukemaan entistä vahvemmin tätä tavoitetta.
Lehden ympärille on luotu myös Animalia-media, jonka myötä painettu lehti on saanut rinnalleen sähköisen näköisversion sekä verkkomedian. Animalia-lehti on saanut myös ulkopuolista arvostusta, sillä vuonna 2020 Animalia-lehdelle myönnettiin Kultti ry:n Vuoden laatulehti -palkinto.
Pystyisitkö sinä auttamaan?
Kun meitä on monta, pienikin lahjoitus mahdollistaa suuret teot eläinten hyväksi.
Voit tehdä lahjoituksen haluamallasi summalla MobilePaylla numeroon 92940
Turkistuotanto ei siirry Kiinaan, vaikka se loppuisi Suomessa
Tilastojen mukaan turkistarhaus on romahtanut voimakkaasti koko maailmassa – myös Kiinassa.
Turkistuotannon globaali romahdus on ollut jyrkkää ja nopeaa. Koko maailman tuotanto on laskenut alle neljäsosaan viidessä vuodessa. Vuonna 2019 maailmassa kasvatettiin 52 miljoonaa minkkiä, kun vuonna 2023 määrä oli enää 12 miljoonaa. Samassa ajassa kettujen kasvatus on laskenut 13,7 miljoonasta yksilöstä 2,4 miljoonaan yksilöön.
Suomalaisille turkistarhauksen vastustajille taajaan syötetty vasta-argumentti on, että jos turkistarhaus lopetetaan Suomessa, se siirtyy meiltä Kiinaan. Kiinan turkistuotanto on romahtanut rajusti, joten on hyvin epätodennäköistä, että Suomen lopettaessa Kiinan turkistuotanto lähtisi nousuun.
Viisi vuotta sitten Kiinassa kasvatettiin 12 miljoonaa kettua, kun vuonna 2023 määrä oli enää 2 miljoonaa kettua. Missään muussa maassa Suomen ja Kiinan lisäksi ei kasvateta merkittäviä määriä kettuja.
Kiinan minkinkasvatuksessa romahdus on ollut vielä suurempi. Viisi vuotta sitten Kiinan turkistarhoilla kasvoi yli 14 miljoonaa minkkiä, kun vuonna 2023 kasvatus on romahtanut 1,5 miljoonaan minkkiin. Kasvatus on pudonnut siis lähes 90 prosenttia.
Mikä on turkistarhauksen trendi muissa maissa?
Sekä Kanadassa että USA:ssa minkinkasvatus on laskenut alle puoleen viidessä vuodessa. Vuonna 2023 Kanadassa kasvatettiin 0,6 miljoonaa minkkiä ja USA:ssa 1,2
miljoonaa minkkiä, kun viisi vuotta aiemmin Kanadassa kasvatettiin 1,4 miljoonaa ja USA:ssa 2,9 miljoonaa minkkiä.
Tällä hetkellä maailman maista Puolassa kasvatetaan eniten minkkejä, mutta sielläkin tuotanto on puolittunut viidessä vuodessa. Puolan tarhoilla kasvoi 5,8 miljoonaa minkkiä vuonna 2019 ja 3 miljoonaa minkkiä vuonna 2023. Huomionarvoista on myös se, että Puolan parlamentissa on parhaillaan käsittelyssä turkistarhauksen kieltävä lakialoite.
Merkittävästi turkiksia tuottavista EUmaista vain Kreikassa turkistuotanto on pysynyt tasaisena viimeiset viisi vuotta. Vuonna 2019 maassa kasvatettiin 1,2 miljoonaa minkkiä ja vuonna 2023 luku oli yhä 1,1 miljoonaa minkkiä.
Teksti Laura Uotila • Kuva
Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen
RAKKAAT ELÄIMET, JOITA SYÖMME
Sukupolvelta toiselle polveutuva yhteisymmärrys eläinten syömisestä rakoilee, ja mukaan mahtuu yhä useammin ikuinen kysymys: saako eläimiä syödä?
Rakkaat eläimet, joita syömme etsii vastauksia kiperiin kysymyksiin, joista ei haluta puhua ruokapöydässä. Silmät avaava tietokirja on tehty jokaiselle, joka pohtii ruokansa alkuperää, median vaikutusta mielipiteisiimme ja maapallomme tulevaisuutta. Kirjaa maustavat ajan tasalle päivitetyt tiedot, ja taustalla kulkee Pitkäsen henkilökohtainen tarina matkasta yhdeksi tämän hetken tunnetuimmista vegaanivaikuttajista.
MUISTA MYÖS!
Elisa Aaltola
Esseitä eläimistä & Puhe eläinten puolesta
Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI
@intokustannus
AVARRA MAAILMANKUVAASI.
maailmankuvalehti.fi ⁄
tilaa-maailman-kuvalehti
Saparomäessä joulu on joka päivä
Eläinten turvakoti Saparomäen 18 asukasta ovat kokeneet kovia, mutta täällä he saavat nauttia joulun perusajatuksesta, rauhasta ja hyvästä tahdosta, ympäri vuoden. työntekijä. Eläinten päiväohjelma pysyy joulunakin samanlaisena.
Eläinten turvakoti Saparomäen asukkaiden joulustressi on nollassa: Paavo-possu, 370-kiloinen sometähti, torkkuu olkipedillä. Possutytöt Lempi ja Lyyti kirmailevat metsätarhassa. Väinö-pässi painautuu syliin rapsutettavaksi, kanat tekevät virikeleluista porukalla selvää ja rescuekoirat puuhaavat omiaan.
Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist kiipeää tottuneesti aitojen yli ja tervehtii turvakodin asukkaita lämpimästi. Tuleva joulu on vuonna 2019 perustetun turvakodin kuudes. Saparomäessä joulun aikaan possuille leivotaan, kanoille keksitään virikkeitä sisätiloihin ja lampaille tuo-
daan joulukuusia purtavaksi loppiaisena. Turvakodin asukkaat nauttivat elämän pienistä iloista, jotka ovat monelle lajitoverille vain haave.
”Viime vuonna leivoimme possuille joulutorttuja. Possut eivät syö sokeria, mutta jouluisin he saavat tortut ja syntymäpäivinä leivästä tehdyn täytekakun kaurakermalla”, Lundqvist kuvailee asukkaiden joulutarjoiluja.
Joulukiireitä ja rutiineja
Vaikka tilan eläimet eivät joulusta stressaa, ihmisten arjessa lähestyvä joulu näkyy lisääntyvänä työmääränä. Onneksi apuna ovat luotettavat vapaaehtoiset ja palkattu
”Eläimet rakastavat rutiineja. Varmistamme vuoden jokaisena päivänä, että heillä on hyvä ja turvallinen olo. Jouluna teemme jouluaiheisia somevideoita ja somejoulukalenterimme onkin ollut suosittu. Paavo on meidän supertähtemme ja kerää eniten tykkäyksiä.”
Valovoimaisesta ja karismaattisesta persoonastaan huolimatta Paavo on kasvokkain tavattaessa ujo. Hän katselee vieraita matkan päästä ja odottaa kohteliaasti, että possutytöt päästävät hänet makuupaikalleen. Kolmekiloisena rääpäleenä yksin Saparomäkeen saapunut Paavo on
Teksti Sarian Antila • Kuva Erika Lindström
Eveliina Lundqvist, Rosa, Sohvi ja Hilma joulutunnelmissa.
valloittanut erityisen paikan Eveliina Lundqvistin sydämessä.
”Kun Paavo oli pieni, hän asui sisällä talossamme. Päivisin vilkas ja utelias Paavo juoksenteli ympäri taloa ja kaatoi tavaroita. Iltaisin kiedoin hänet lakanoihin ja nukutin laulamalla ja silittämällä. Yhteinen perinne on säilynyt ja Paavo saa edelleen joka ilta iltalaulun ja masurapsutukset.”
Kaksivuotiaat possutytöt Lempi ja Lyyti pelastuivat joulupöydältä sattumalta. Joulukinkuiksi aiotut parikuiset tytöt putosivat tilateurastamon jatkokasvattamoon matkalla olleesta kuljetusautosta ja pääsivät Saparomäkeen. Nyt heidän päivänsä kuluvat maata tonkien, leikkien ja raittiista ilmasta nauttien.
Joulu herättää
auttamishalua
Joulun alla Saparomäessä järjestetään erilaisia tempauksia. Osta possuille säkki ruokaa -kampanja on jo useana vuonna tuottanut possuille vuoden ruoat. Saparomäen possut syövät luomuruokaa, jonka ravintoarvot on tarkoin laskettu, sillä teollinen possunruoka on suunniteltu lihottamaan eläimet mahdollisimman nopeasti.
Saparomäki pyörii Eveliinan ja vapaaehtoisten voimin. Rahalahjoitusten sijaan toimintaa voi tukea myös lahjoittamalla aikaansa.
”Kaikki tuki on arvokasta. Ennen joulua meillä on pulaa vapaaehtoisista. Ympäri vuoden voi Saparomäessä vierailijat pääsevät tutustumaan tuotantoeläimiin kokevina ja tuntevina yksilöinä."
Eveliina Lundqvistille paras joululahja on nähdä, miten kurjista oloista pelastetusta eläimestä kuoriutuu jälleen elämäniloinen ja utelias persoona. Hän kertoo koskettavasta hetkestä, kun koko elämänsä tehotuotantolaitoksessa elänyt Prinsessapossu pääsi ensimmäistä kertaa ulos.
"Prinsessa oli haltioissaan nähdessään auringon ja tuntiessaan ruohon sorkkiensa alla. Hän juoksi sisään ja ulos kuin epäuskon vallassa siitä, että tämä on nyt hänen elämänsä. Sitä oli vaikea katsella liikuttumatta."
Tämä kokemus on yksi monista, joista sai alkunsa Eveliinan syksyllä 2025 ilmestyvä kirja Minä, Paavo ja Saparomäki
Voit halutessasi tukea Animalian ja Saparomäen toimintaa Saparomäki-lahjojen avulla. Jokaisesta ostetusta Saparomäkilahjasta puolet ohjataan Eläinten turvakoti Saparomäki ry:lle ja puolet Animalian työhön tuotantoeläinten hyväksi. Löydät lahjat verkosta lahjaelaimille.fi.
Tuuli, Säde ja Tähti talvisissa kanapuuhissa.
Lyyti ja Lempi nauttivat elämästään.
In memoriam
Hannele Ahponen
7.12.1975–18.7.2024
Tieto rakkaan ystävän äkillisestä poismenosta oli hirveä tapa aloittaa loppukesä.
Tutustuin Hanneleen Animalian pääkaupunkiseudun alueosastossa. Hän otti uudet ihmiset, minutkin, vastaan lämmöllä ja ystävällisyydellä. Kaikilla meillä oli palo edistää eläinten oikeuksia ja tässä porukassa se oli erityisen antoisaa. Järjestimme Animalian tapahtumia, leivoimme pipareita, roudasimme taideteoksia näyttelyihin, milloin mitäkin.
Hannele mieluusti valittiin juontamaan tilaisuuksia tai haastattelemaan niihin kutsuttuja ihmisiä, koska hän oli siinäkin niin hyvä. Silloin saattoi itsekin röyhistää rintaa: katsokaa, kuinka ammattitaitoista porukkaa olemme! Kun oma vuoro tuli pitää mikrofonia kädessä ja jännitti, keneltäpä muultakaan olisi apua kysynyt ja saanut kun meidän Hansulta.
Hannele ehti olla myös Animalian hallituksessa ja palkkalistoilla viestintäpäällikkönä. Hän tunsi järjestön kuin omat taskunsa.
Aktivismipuurtamisen ohella pidimme hauskaa ja nauroimme vedet silmissä. Animalian syysleirillä kävimme aamu-uinneilla, vaikka vesi oli kylmää. Istuimme pyyhkeet päällä penkillä ja juttelimme elämästä.
Hän kohteli kaikkia yhdenvertaisesti ja arvostaen, myös lapsia. Omat lapseni olivat usein mukana Animalian tapahtumissa ja
Hannele oli heidän lempi-ihmisiään. Aina kun Hannelen tapasi, tuli halu nähdä maailma samoin kuin hän: Paikkana, jota voi vielä parantaa meille ja muille eläimille.
Yhteinen aktivismimme Hannelen kanssa syveni ystävyydeksi. Hänestä tuli tärkeä ystävä myös tyttärelleni.
Hannele ystäväni. Voisinpa vielä soittaa ovikelloasi, istahtaa sohvalle ja kysyä, mitä kirjoja olet lukenut. Samalla kun keität kahvit ja lapseni syövät kaikki tarjolle laittamasi keksit. Kysyisin, voidaanko vielä halata, että tulee tosi kova ikävä, kunpa et vielä lähtisi. Toista sinua ei tule.
Kiitos kaikesta.
Sanna, Animalian hallituksen jäsen
Tähdet tähdet ohjatkaa meidät kotiin päin
Sinne missä mä enkeleitä näin
Tähdet tähdet ohjatkaa meidät kotiin päin
Sinne missä mä enkeleitä näin
Sinne missä mä enkeleitä näin
(Hannelen lempiartisti Saara Aalto (san.), Enkeleitä)
Kuva Hanna Partanen
Hannele ja Animalian kummilehmä Jennifer Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.
Kirjavinkit
Pienimmilläkin on oikeus elämään
Arja Kotiranta: Pyrstötön. Resun tarina. Unikuvajainen, 2024. 84 s.
Arja Kotirannan Pyrstötön on kaikenikäisille sopiva tositarina. Inkeri löytää pihaltaan lentokyvyttömän harakan, jonka pyrstösulat ovat poikki ja siipi vammautunut. Mitä linnulle on tapahtunut, sitä voi vain arvailla. Ehkä toiset linnut ovat hyökänneet sen kimppuun.
Inkeri nimeää harakanpojan Resu-Pekaksi, ottaa sen suojelukseensa ja alkaa ruokkia sitä portaidensa alla. Kun Resu ei hoidosta huolimatta ala toipua, Inkeri loukuttaa sen miehensä Aarnen kanssa ja toimittaa Heinolan lintuhoitolaan.
Runsaasti kuvitettu pieni suuri kirja on tärkeä muistutus siitä, että kaikkien elämä on arvokasta ja jokainen luontokappale oikeutettu elämään. Kirja sopii hyvin keskustelunavaukseksi myös koululuokissa ja päiväkodeissa. Eläinsuojeluteeman lisäksi kirjan avulla voi keskustella koulukiusaamisesta.
Päivi Alasalmi
Karnismi, näkymätön uskomusjärjestelmä
Melanie Joy: Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin - johdatus karnismiin. Oppian, 2024. 208 s. Suomentanut: Maria Lindström.
“He käskevät meitä olemaan katsomatta, ja me käännymme pois.” Mielestäni tähän psykologi Melanie Joyn virkkeeseen tiivistyy kirjassa käsitelty karnismi.
Alussa lukija huomaa vertailevansa sikoja ja koiria, joiden kautta päätyykin tutustumaan näkymättömään uskomusjärjestelmään eli karnismiin. Karnismin mukaan lihansyönti on tavallista, luonnollista ja tarpeellista. Kirja auttaa tunnistamaan tämän TaLuTa-kaavan ja miten meidät saadaan uskomaan siihen – ja irtautumaan siitä. Kuvaukset yhdysvaltalaisesta eläintuotannosta karmivat, mutta myös sivu-uhreille on sijansa: he ovat lihantuotannossa epäterveellisissä ja vaarallisissakin oloissa työskenteleviä ihmisiä. Raaoista kohtauksista huolimatta loppuosa tarjoaa toivoa ja toimintaideoita sekä ajatuksia herättävän keskusteluoppaan lukupiirille.
Micaela Morero
Rohkea puheenvuoro veganismin puolesta
Benjamin Pitkänen & Pavel Tahkovuori: Rakkaat eläimet, joita syömme. Into Kustannus, 2024. 304 s.
Onko kirjaa, jossa käsitellään kokonaisvaltaisesti suomalaista eläinteollisuutta niin, että sen kytkökset alan koulutukseen, kauppaketjujen päätäntävaltaan, kapitalismiin sekä ilmastonmuutokseen tulevat selkeästi esille? Tässä on, ja läpikäynti tehdään alan työntekijöiden ja tutkijoiden haastattelujen sekä politiikan ja yritystoiminnan analysoimisen kautta. Kirjoittajien Benjamin Pitkäsen ja Pavel Tahkovuoren historiasta kertominen Viral Vegansin sisä- sekä ulkopuolella on kiintoisaa. Se myös järkeistää veganismia kenties myös lukijoille, jotka itse tukevat eläinteollisuutta.
Kirjasta paistaa läpi rohkeus. Eläinteollisuuden työntekijöiden kertomukset eläintilojen ovien takaa ovat poikkeuksellisen kammottavaa luettavaa ja kertojat ottavat tietoisen riskin näitä salattuja totuuksia paljastaessaan. Niin ikään tekevät myös kirjoittajat avatessaan yleisölle, mitä eläinten massahyödyntäminen todella merkitsee.
Erityisesti riemastuttaa, kun eläimistä puhutaan sanalla "he". Muutaman väittämän kohdalla häiritsi, kun viitteitä ei löytynyt, mutta muuten niitä on todella runsaasti. Tämä onkin erittäin oleellista, sillä on tärkeä ymmärtää, miten tiede ja tilastot seisovat eläinteollisuuden järjettömyyttä vastaan.
Monisäikeinen sisältö saattaa järkyttää ennestään tietämätöntä lukijaa, kun tämä huomaa "kaiken liittyvän kaikkeen". Tällainen kattava katsaus maamme eläinteollisuudesta on ainutlaatuista ja tulee kipeään tarpeeseen maailmassa, joka alati kuumenee.
Artturi Lehikoinen
Raakuista tuli näkyviä, mutta broilerit unohtuvat kaikilta
Metsäyhtiöiden törkeä välinpitämättömyys nosti raakut eläinkeskustelujen ytimeen. Miten samanlainen huomio ulottuisi myös muihin huomaamattomiin eläimiin?
Elokuussa 2024 Suomussalmen Hukkajoella Stora Enson metsätyökone ja sen kuljettaja ajoivat useaan kertaan tahallisesti joessa elävien raakkujen päältä. Tällä kertaa biologi sattui kuitenkin olemaan paikalla todistamassa tekoja. Uutisoinnin jälkeen tapahtui jotakin ennakoimatonta ja hienoa: miltei koko Suomi asettui yhdessä puolustamaan raakkuja.
Mikä lopulta synnytti raakkujen ympärille kansanliikkeen? Mitkä tekijät mahdollistivat sen, että raakut – ehkä jopa hieman yllättäen – nähtiin itseisarvoisina yksilöinä, joiden olemassaoloa tuli puolustaa? Miksi samanlaista empatiaa ei nähdä tuotantoeläimiä koskevassa puheessa?
Raakkuja puolustaakseen ei tarvitse luopua mistään
Ihmiset kokevat empatiaa helpoiten nisäkkäitä kohtaan ja erityisesti silloin, jos ne ovat pörröisiä ja suurisilmäisiä. Mikään näistä ominaisuuksista ei istu raakkuun, jonka päinvastoin juuri kuvittelisi olevan haastava ymmärryksen ja empatian kohde. Osa raakkuihin kohdistuneen julkisen huomion ja empatian yllättävyyttä lienee juuri se, miten fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihmiselle niin vaikeasti lähestyttävä olento kuin raakku sai sydämet puolelleen.
Tutkija Helinä Ääri on perehtynyt näkymättömiksi jääviin eläimiin. Ääri työskentelee Turun yliopistossa, ja hänen väitöskirjansa käsitteli broilereita suomalaisessa kirjallisuudessa.
”Raakkujen puolelle on helppo asettua, sillä se ei vaadi luopumista mistään. Raakkuja puolustavan ei tarvitse asettua metsäteollisuutta vastaan tai puolustaa eläinten oikeuksia tätä laajemmin. Kysymys on vain siitä, voiko metsätaloutta harjoittaessa nähdä uhanalaisen lajin suojelemisen eteen hieman vaivaa. Keskeisin toive on, että metsäkoneilla ei ajettaisi juuri niiden jokien yli, missä yhä raakkuja on”, Helena Ääri kertoo.
Yhdysvaltalainen tutkija Donna Haraway on kirjoittanut tapettavaksi tekemisestä (englanniksi killable). Hänen mukaansa ihmiset jaottelevat tapettaviksi tehdyt muunlajiset haittaeläimiksi, vaarallisiksi tai ruuaksi.
”Näiden lisäksi on joukko, joka nähdään vain yhdentekevänä, kuten raakku. Raakkujen suojelua on helppo puoltaa, koska niihin ei liity voimakkaita tunteita. Raakut eivät ole ruokaa, niille ei haluta kostaa, kenellekään ei ole niistä harmia tai sellaista hyötyä, josta luopuminen herättäisi vaikeita tunteita. Metsäyhtiöilläkin on raakkuja isompi päämäärä, nimittäin hakkuut”, Ääri toteaa.
Tuotantoeläinten tilanne on hyvin erilainen raakkuihin verrattuna. Kanat nähdään ennen muuta broilerina, ihmisten ravintona. Broilerin tuotantoa tuetaan niin, että se on ostajalleen todellisuutta edullisempaa. Kanojen ympärille rakentuva keskustelu on latautunutta, koska kysymys koskee ruokaa ja rahaa.
”Jos ihminen arvioi, ettei kanalla ole tunteita, se vaikuttaa suoraan siihen, mi-
ten lajia arvostetaan. Todellisuudessa kanat ovat monimutkaisia tyyppejä, joilla on kognitiivisia kykyjä. Toisaalta sikojen kohdalla älykkyyden ymmärtäminen ei ole lopettanut lajin syömistä.”
Kirjallisuus voi tuoda eläimen näkyväksi
Kirjailija Anni Kytömäki voitti vuonna 2020 kaunokirjallisuuden Finlandian teoksellaan Margarita, jossa jokihelmisimpukalla eli raakulla on merkittävä rooli tarinan yhtenä kertojana. Voisiko tällä olla merkitystä raakkujen nähdyksi tulemisen kannalta?
”Teos on varmasti pohjustanut raakkujen ympärille syntynyttä ilmiötä ja tehnyt lajia näkyvämmäksi. Kytömäkeä myös haastateltiin mediassa pian tapahtumien jälkeen. Myös ympäristöliikkeiden näkyvällä metsäaktivismilla on ollut merkittävä osuus siinä, miten raakku päätyi osaksi julkista keskustelua”, Ääri sanoo.
Aiemmin vastaavanlaista sympatiaa on koettu saimaannorppaa kohtaan. Norppien suuret silmät vetoavat tunteisiin, ja siksi lajista on tullut ikoninen symboli ympäristön suojelulle. Tästä huolimatta ei tarvittavaa muutosta saimaannorppienkaan suojelemiseksi ole onnistuttu saavuttamaan. Kolmasosa tämän vuoden kuuteista on jäänyt verkkoihin, koska verkkokalastus nähdään uhanlaisia saimaannorppia tärkeämpänä. Nähtäväksi jää, saako raakkujenkaan saama huomio metsäyhtiöiltä vaadittuja muutoksia lopulta aikaiseksi.
Teksti Nadja Uusiperhe • Kuvitus Jenni Koljonen
Animaalit kautta maan
Animalia some
Syksy on uusien harrastusten aikaa! Monella paikkakunnalla on esitelty toimintaa fuksitapahtumissa, myös Rovaniemellä.
kotka
Seuraa Rovaniemen Animaliaa Instagramissa @animaliarovaniemi
Syyskuussa useilla paikkakunnilla tuettiin Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitetta. Tampereella yli 50 henkilöä osallistui kylttimielenilmaukseen.
Seuraa Tampereen Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliatampere
Turussa jaettiin tietoa koe-eläinkampanjasta Eläinten päivänä 4.10.
Itä-Lappi
Rovaniemi
Oulu
Kajaani
Kuopio HämeenlinnaLahti
Pori Forssa Tampere Jyväskylä
Kouvola
Turku
Joensuu
Savonlinna
Kerava Kotka
Seuraa Turun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliaturku Lappeenranta
Vi-
Mikkeli Pääkaupunkiseutu
Vapaaehtoiset ovat Animalialle tärkeitä!
Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.
Pääkaupunkiseudun Animalia järjesti monen muun alueosaston tapaan Eläinten päivän tapahtuman 4.10
Seuraa Pääkaupunkiseudun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliapks
Pääkaupunkiseudulla toimii myös karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Eläinoikeusvaikuttajat on paikkariippumaton toimintaryhmä Telegramissa (tiina.ollila@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!
Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572
Vahva yhteisö ja vaikuttavaa aktivismia
Turussa
Turun eläinoikeuskeskuksessa, Lounatuulet-yhteisötalossa, kokoontuu joka toinen maanantai Animalian aktiivien joukko. Eläinoikeuskeskuksen muodostavat yhdessä Animalia ja Vegaaniliitto.
Vuonna 2018 juuri Turkuun muuttanut Niina Kuorikoski löysi tiensä Animalian kokoukseen, ja siitä lähtien hän on ollut aktiivisesti mukana järjestössä. Nykyisin hän toimii Turun Animalian yhteyshenkilönä ja veganismi sekä eläinoikeusaktivismi ovat osa hänen päivittäistä arkeaan.
Kuorikosken polku eläinoikeusaktivismiin alkoi jo vuonna 1996, kun hän ryhtyi kasvissyöjäksi. 2010-luvun puolivälissä hän havahtui maito- ja kananmunateollisuuden julmuuksiin ja eläinperäiset tuotteet saivat jäädä kokonaan pois hänen elämästään.
”Koin kuitenkin, että haluan tehdä vieläkin enemmän eläinten hyväksi. Ryhdyin Eläinsuojelukeskus Tuulispään koruntekijäksi ja kummiksi sekä ruotsalaisen eläinoikeusjärjestö Djurrättsalliansenin aktiiviksi”, Kuorikoski kertoo.
Turkisaktivismi tuli osaksi hänen elämäänsä vuonna 2016, kun Unelma-naali saapui Tuulispäähän. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja Niina halusi alkaa auttamaan Unelman lajitovereita.
"He ovat lumoavia olentoja, ja Tuulispään kettujen tunteminen ja heidän luottamuksensa ansaitseminen on ollut suuri etuoikeus."
Animalian alueosastojen toimintaan voivat osallistua kaikki, jotka haluavat tehdä oman osansa eläinten puolesta. Eläinoikeusaktivismia voi tehdä näkyvästi esimerkiksi tapahtumissa, mutta yhtä lailla se voi olla myös sähköpostien lähettämistä, somejulkaisujen tekemistä tai keskustelua verkkoyhteisöissä. Turun alueosaston toimintaan Niina Kuorikoski toivottaa lämpimästi mukaan kaikki, jotka haluavat edistää yhdessä eläinten oikeuksia – uusia aktiiveja tarvitaan aina!
Ota yhteyttä ja kysy lisää: turku@animalia.fi
Teksti Anna Savolainen • Kuva Jonna Jowi Sihvonen
Niina Kuorikoski ja Tuulispään ketut
Lumi ja Nuppunen
Joulun tuoksuja ja makuja
Pikkujouluissa on ihana tarjota meheviä Biscoff-kuppikakkuja ja suolaisia joulutorttuja.
Tarjoilut kruunaa piparminttukaakao, joka lämmittää sopivasti myös talvisilla retkillä!
Lisää reseptejä Instagramissa: @vegaanijuttu
Biscoff-kuppikakut 8–10 isoa kuppikakkua
2,5 dl kasvimaitoa
½ dl rypsiöljyä
1,5 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
¼ tl neilikkaa
Kuorrute
150 g margariinia
200 g Biscoff-levitettä
2 rkl kasvimaitoa ripaus suolaa n. 4 dl tomusokeria
1
Mittaa kasvimaito, öljy, sokeri ja vaniljasokeri kulhoon ja sekoita.
Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää ne nesteisiin. Vältä taikinan yli sekoittamista. Taikina saa jäädä melko juoksevaksi, jolloin kuppikakuista tulee meheviä.
2
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Jaa taikina Amerikanmuffinssivuokiin, jotka pitävät muoton sa. Jos käytät muita vuokia, käytä lisäksi muffinssipeltiä tai laita kaksi vuokaa päällekkäin.
3
Paista kuppikakkuja uunissa n. 20 minuuttia. Tarkista pohjien kypsyys esimerkiksi puutikulla. Tarkkaile pohjia, jotta ne eivät kuivahda.
4 Anna pohjien jäähtyä. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöinen margariini, Biscoff-levite, suola ja kasvimaito tasaiseksi. Lisää seokseen tomusokeria desi kerrallaan, kunnes kuorrute on sopivan jähmeää. Pursota pursotuspussilla kuppikakkujen päälle.
10 joulutorttua
1 pkt (500 g) lehtitaikinalevyjä 2 rkl kasvimaitoa voiteluun
Täyte
2 dl kaurafraichea
100 g vegefetaa
½ dl ruohosipulia
¼–½ tl suolaa
1
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sulata lehtitaikinalevyt. Leikkaa levyt neliöiksi ja taittele haluamallasi tavalla. Voitele kasvimaidolla. Paista uunissa n. 10 minuuttia.
2 Silppua ruohosipuli ja sekoita kaurafraichen ja suolan kanssa. Murenna seokseen vegefeta ja sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa suolaa. Jaa täyte jäähtyneiden torttujen päälle.
Piparminttukaakao
kahdelle
1 dl kahvia
3 dl kasvimaitoa
½ dl Marianne Crush -rouhetta
2 rkl fariinisokeria
3 rkl kaakaojauhetta
Koristeluun
Kauravispiä
Marianne Crush -rouhetta
1 Lisää kaikki ainekset pieneen kattilaan ja sekoita tasaiseksi esimerkiksi vispilällä. Kuumenna seos kiehuvaksi samalla sekoitellen.
2 Jaa kaakao mukeihin ja koristele kauravispillä ja Marianne-rouheella.
Hinta
Animalia testaa
Vegaaniset riisipiirakat
Moni kaipaa joulupöytään perinteisiä karjalanpiirakoita.
Jos leipomiseen ei ole aikaa, voi piipahtaa kauppaan ja hakea vegaanisia valmispiirakoita tarjoiltavaksi.
Oulun animalialaiset
ottivat riisipiirakat testiin!
Testivoittaja
Valmistaja
Valmistusmaa
Arvio
Pielisen Vegaanipiirakka
2,75 € / 390 g (7,05 €/kg)
Pielispakari Oy
Suomi
”Kauniin ja rapean näköinen.”
”Maukas, täyteläinen ja suolainen.”
”Mieto tuoksu.”
Vaasan Kotiuunin Rukiinen Pikkupiirakka
3,99 € / 420 g (9,50 €/kg)
Lantmännen Unibake Oy
Suomi
”Söpö ulkonäkö.”
”Hyvä tuoksu.”
” Tuhti ja täyteläinen maku, ei välttämättä tarvitse rasvaa.”
Edullisin
Hoviruoka Riisipiirakka
1,75 € / 495 g (3,54 €/kg)
HoviRuoka Oy
Suomi
”Karjalanpiirakalle ominainen rukiinen tuoksu.”
”Itseleivotun näköinen.”
”Kuivahko suutuntuma.”
”Maku jakoi mielipiteitä.”
”Uunin jälkeen voisi olla parempi lopputulos.”
Fazer Gluteeniton Riisipiirakka
4,79 € / 240 g (19,96 €/kg)
Fazer Leipomot Oy
Suomi
”Maultaan makeahko, muistutti perunapiirakkaa.”
”Ulkonäkö juhlava, toi mieleen joulun.”
”Mieto tuoksu.”
Pisteet
Kuva Anttoni Ihalainen
Ilahduta joululahjalla, joka tekee hyvää eläimille
Muista sinulle tärkeää ihmistä tai kiitä opettajaa kuluneesta vuodesta aineettomalla lahjalla. Lahja eläimille -aineeton lahja tekee eläimistä välittämisen näkyväksi. Kauniin kortin lisäksi lahjan saajalle tulee hyvä mieli siitä, että hänen muistamisensa auttaa eläimiä.
Kauniista korteista löytyy jokaiselle sopiva.
Kortit soveltuvat mainiosti joulumuistamiseen sellaisenaan. Lahja eläimille -kortti on myös ihana lisä joulukukan tai konvehtirasian oheen. Lahja eläimille -aineettomien lahjojen joukosta löytyy jokaiselle vastaanottajalle varmasti sopiva.
Antamalla tämän aineettoman lahjan tuet työtämme eläinten paremman huomisen puolesta. Hyvä mieli on parasta jaettuna.
Tule ostoksille: lahjaelaimille.fi
Näin aineeton lahja toimii:
1. Klikkaa ostoksille lahjaeläimille.fi ja valitse ihanista lahjoista mieleisesi.
2. Kun valitset pahvikortin, postitamme sen haluamaasi osoitteeseen. Voimme kirjoittaa postitettavaan korttiin myös toivomasi joulutervehdyksen. Tilaa postitettava kortti viimeistään sunnuntaina 15.12., jotta se ehtii jouluksi.
3. Jos tarvitset lahjan pikaisesti, valitse ladattava pdf-kortti, joka kilahtaa sähköpostiisi heti maksun jälkeen. Voit lähettää pdf-kortin lahjansaajan sähköpostiin tai tulostaa sen paperille ja sujauttaa kuoreen.
Nejíme / We Animals Media
Vincour / Zvírata
Lukas
Puolusta eläimiä kuukausilahjoittajana
Kuukausilahjoitus on tehokas tapa auttaa eläimiä. Lahjoittajana autat meitä puolustamaan eläimiä tuotantotiloilla, turkistarhoilla ja eläinkoelaitoksissa.
Tule mukaan, jotta eläinten ääntä ei tukahduteta.
Liity mukaan kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)
Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä
Nimi:
Katuosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero:
Syntymäaika:
Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna..
Postimerkki tähän
Suvilahdenkatu 4
00500 Helsinki