Koe-eläinten suojelu 2/1978 by Animalia ry

c M S IA

* jm \ KOE-ELÄINTEN SUOJELU 2 /7 8 pÖRSÖKSDJURENS

värn

4. vuosikerta vastaava tomlttaja 0111 Gyldän Sormuspolku 14 00950 H elsinki 95 323551

PÄÄKIRJOITUS

Hanu Luukkainen, puheenjohtaja K U U N T E LE K O E -E L Ä IN T Ä

toim ituksessa Leena-Kaarina Kaunonen Hanu Luukkainen Tim o Peltonen Arto Rautio

E—

pankki SYP: 2000-181-30838-31

4 £ L l$ \k

säätiö KOP: 12794-1384-1 puheenjohtaja Hanu Luukkainen S iltavoudintie 7 C 22 00640 Helsinki 64 724054 Sihteeri H elfrid Lehtinen Luuvankuja 3 0260 Espoo 62 590182 Jäsenm aksu mk 1 5 /vuosi ainaisjäsenm aksu mk 300

KOE-ELÄINTEN S U O JE L U 2 / 7 8 F Ö RSÖ K SD JU R EN S VÄRN TIEDOTUSLEHTI — INFO RM ATIO N SBLAD S IS Ä L L Y S L U E T T E L O Pääkirjoitus Ledare Ennaltaehkäisevää koe-eläinten suojelua H elsingin yliopiston kissakokeita A dressi Pupu Turhaturvaita

HUOM . Älkää unohtako ilm oittaa toim istoo n m i rrien- ja osoitteenm uutos ta

Käynti erään tutkim uslaitoksen koe-eläintiloissa

llm oitushinnat

Onnekkaim m at kuolevat nopeasti

1 /1

sivua 300 mk 1 12 sivua 16 0 mk 1 / 1 2 sivua 25 mk llm oituspäällikkö Arto Rautio 4 10 7 2 5

Poimittua Lahjoitukset Vuosikokouksen päätöksiä A nim alia Hallituksen esittely

TO IM ISTO N O S O IT E : Mannerheimintie 67 00250 H elsinki 25 puh: 4 10 7 2 5 aukioloajat: ma: klo 1 4 — 16 ti-pe: klo 1 0 —1 2

K A N N E S S A : Epäinhim illisten kuljetustapojen vuoksi me nehtyneitä apinoita Lontoon lentokentällä

Tiedätkö, että Suomessa on noin 130 koe-eläinten kidutuslaboratoriota, joissa tänä vuonna kuolee noin 400000 koeeläintä tuskallisten eläinkokeiden uhrei na. APINOITA, KOIRIA, KISSOJA, KANII NEJA, MARSUJA, ROTTIA, HIIRIÄ. Tie dätkö, että näitä 400000 koe-eläintä hoitaa vain 250 koe-eläinten hoitajaa, joista 2 2 0 ei vielä runsas vuosi sitten ollut ^ k a a n u t m inkäänlaista alan koulutusta, ^ ^ l y t eläintenhoitajat onneksi itse koulut tavat itseään. Tiedätkö, että suurin osa eläim illä tehtävistä kokeista on täysin turhia: joko kokeiden tulokset ovat jo tiedossa, koska vastaavat kokeet on tehty aikaisemmin tai kokeisiin käytetyt eläimet ovat niin heikkolaatuisia, että tu lokset ovat epäluotettavia tai kokeilla ei sinänsä ote mitään sovellutusarvoa tai ne olisi voitu tehdä huomattavasti nopeam min tai halvemmalla vaihtoehtomenetelmiä käyttäen. — LIIAN MONISSA VÄI TÖSKIRJOISSA ON VERISET KANNET! Miten tällainen toim inta voi olla mah dollista? Eikö se ole eläinsuojelulain vas taista? Asetus eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa on sanamuodol taan niin väljä, että käytännössä se sallii kaiken laboratorioissa suoritettavan eläin rääkkäyksen. Lisäksi se on vanhentunut, koska sitä tehtäessä ei osattu aavistaa eläinkokeiden räjähdysmäistä kasvua. Asetuksen mukaan koe-eläimelle saa ai heuttaa tuskaa vain, mikäli se on tieteel lisen tutkim uksen tai opetuksen kannalta älttäm ätöntä. M utta koska tu tkija t saavat se päättää kokeiden välttäm ättöm yydes tä, on selvää, että lähes kaikki mieleenjuolahtaneet kokeet toteutetaan. Ellei kokeen tarkoitus toisin edellytä, saa kokeen suorittaa asetuksen mukaan vasta eläimen puuduttam isen tai nukuttamisen jälkeen. M utta koska tu tkija t saavat jäl leen itse päättää, edellyttääkö koe eläi men puuduttam ista vai ei, päädytään vali tettavan usein ratkaisuun, että ei edellytä. — Siis rikoksentekijä itse päättää onko hän syyllinen vai ei. Suomessa saa samaa eläintä käyttää useita kertoja tuskallisiin kokeisiin. — ONNEKKAIMMAT KUOLE VAT NOPEASTI. Lisäksi eläinkokeiden ja koe-eläinten olosuhteiden valvonta on erittäin puutteellista. Asetuksen mukaan määrätyillä eläinlääkäreillä on OIKEUS tarkastaa koe-eläimet ja niiden tila t, mikä käytännössä vleensä merkitsee enintään

•

kerran vuodessa suoritettavaa eläintallien rutiiniluo nteista tarkastusta. Tarkastajilla tu lisi olla VELVOLLISUUS tarkastaa koeeläinten olosuhteet vähintään kerran kuussa; tällöin eläinkokeita suorittavien laitosten olisi pakko pitää eläintallit edes siedettävässä kunnossa. Meidän koe-eläinten suojelijoiden on nyt nähtävä paikkamme erilaisten eläinsuojelujärjestöjen joukossa. Meidän on ehdottom asti keskitettävä voimavaramme KOE-ELÄINTEN OIKEUKSIEN PUOLUS TAMISEEN. Mikään muu eläinsuojelujärjestö ei ensisijaisesti taistele eläinkokeita vastaan — meidän on se tehtävä. Luon nollisesti teemme myös ennaltaehkäise vää koe-eläinten suojelutyötä ja toim im me yhteistyössä muiden eläinsuojelujärjestöjen kanssa, m utta yksittäisten eläin ten pelastaminen ei ole pääasiallinen tavoitteemme, joten jätämme sen kentän muiden eläinsuojelujärjestöjen hoidetta vaksi. KAIKKIEN ELÄINKOKEIDEN LO PETTAMINEN JA KOE-ELÄINTEN KIDUTUSLABORATORIOIDEN SULKEMINEN ON OLTAVA LOPULLINEN TAVOITTEEM ME. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain lain muutoksen myötä. Meidän on saata va m uutettua eläinsuojelulakia sellai seksi, että se kieltäisi kaikki eläim illä suoritettavat kokeet. Tavoitteemme saavuttamiseksi meidän on tehostettava toim intaam m e ja kerrotta va kaikille niistä hirvittävistä tuskista, jo ita viattom ille eläim ille koe-eläinlaboratorioissa aiheutetaan. Meidän on myös kerrottava vaihtoehtom enetelmistä, jo tta ihm iset alkaisivat vaatia niiden käyttä mistä elävien eläinten sijasta. Sinä Koeeläinten suojelun jäsen olet nyt avainase massa. Tavoitteemme toteutum inen edel lyttää myös sinun aktiivisuuttasi. Toimi siis seuraavasti: 1. Lue tietopakettisi jokainen esite ja lehtemme kunnolla, ja luetuta niitä myös tuttavillasi 2. Vie esitteitäm m e ja lehtiämme stra tegisille paikoille, kuten esim. lääkäreiden vastaanottoasemille, kirjastoihin, koului hin yms. paikkoihin, joissa ihm iset luke vat 3. Puhu tuttaviasi kanssa koe-eläinten oikeuksista ja asemasta busseissa, ju n is sa, ja kauppojen jonoissa, jo tta ihmisten uteliaisuus heräisi 4. K irjoita koe-eläinten oikeuksia puo lustavia ju ttu ja paikkakuntasi lehtiin 5. Mikäli näet jossakin lehdissä koe1

eläim iä käsitteleviä ju ttu ja , etkä itse ehdi puuttua n iihin, niin lähetä ne meille 6. Älä kuitenkaan koskaan sorru käyt tämään sellaisia terrorism iin viittaavia menetelmiä, kuten jo tku t Koe-eläinten nim issä toim ivat fanaatikot, jotka jatku vasti lähettävät uhkauskirjeitä eläinko keita suorittavien laitosten henkilökun nalle ja jopa rikkoivat erään eläintallin ikkunat pariin kertaan. K aikille pitäisi olla selvää, että tällaiset toim et eivät suinkaan johda eläinkokeiden lopettam iseen, päin vastoin eläintallien ikkunat tullaan muu raamaan umpeen ja se orastava yhteistyö, joka m eillä on eläinkokeita tekevien lai tosten kanssa tulee varmasti loppumaan. Sitä paitsi kukaan eläinystäväksi itseään kutsuva ihminen ei mene rikkomaan eläintallin ikkunoita pakkasyönä. Puolustaessasi koe-eläinten oikeuksia tulet varmasti lähes päivittäin törmää mään seuraavan tyyp p isiin väitteisiin. — "Eläinten käyttäminen lääketieteelli sissä, kosm eettisissa yms. kokeissa on välttäm ätöntä, koska uusia aineita ei voida testata ih m is iin .” — "T otta kai ihm isellä on oikeus käyttää hyväkseen henkisesti vähemmän ke hittyneitä lajeja ja alistaa ne palvele maan omia tarkoitusperiään.” — "Eihän eläimet edes tunne kipua eikä tuskaa, eivät ainakaan sellaiset pienet eläimet, kuten marsut, rotat ja h iire t.” — "M ikäli eläinkokeita ei o lisi tehty, olisivat monet ihm iskuntaa uhanneet sairaudet jääneet voittam atta.” — "K aikki eläinkokeet ovat tarpeellisia ja nehän tehdään pelkästään ihmisen hyväksi. Mikäli olet lukenut esitepakettisi kun nolla, tiedät, että kaikki edellä esitetyt väitteet ovat perusteettomia. Keskuste lussa voit tuoda esille esim erkiksi seuraavia seikkoja: — Ensinnäkin, jos joku sanoisi meille, että ihm isillä tehtävät kokeet ovat välttä mättömiä, pitäisim m e häntä vähintään mielenvikaisena. Eläinkokeiden kohdalla on kuitenkin kyse täsmälleen samasta asiasta — moraalista. Voiko moraalimme olla todella niin kieroutunut, että se hyväksyy eläinten alistam isen äärim m äi sen tu skallisiin kokeisiin? — Perustan eläinten sum eilem attom alle alistam iselle loi jo kristinusko korostaessaan ihmisen etuoikeutettua asemaa luomakunnan her rana. Myöhemmin voimakas te o llis tu m i nen piti huolen siitä, että eläim istä ote ttiin kaikki irti. Nykyaikana ihmisten elintason tavoittelu ja luonnottom at elin tavat vaativat satojen m iljoonien eläimien uhraamisen tehokkuuden ja turham aisuu 2

den alttarille. MINKÄ ARVOISTA ON VERINEN VIEHKEYS? — Toiseksi, jos ihmisen oikeus kidut taa eläimiä tuskallisissa eläinkokeissa perustuu pelkästään sille ajatukselle, että ä lyllise sti kehittyneem m illä on oikeus alistaa alemmalla tasolla olevat, niin miksi emme sitten käytä lapsia ja kehi tysvammaisia "koe-eläim inä". Vastaavasti meidän olisi myös hyväksyttävä se, että kaikilla ihm istä älykkääm m illä lajeilla o lisi oikeus käyttää meitä testimateriaalina. Kyse ei olekaan siitä, osaavatko kokeiden uhrit puhua tai ajatella, vaan kyse on siitä, tuntevatko ne kipua ja tuskaa! — Kolmanneksi, tiedämme varsin h y - ^ ^ vin, että useimmat kokeet tehdään ilm a n ^ ^ nukutusta tai puudutusta. Ja jos puudu tuksesta satuttaisiinkin huolehtim aan, jää jälkilääkitys joka tapauksessa antamatta, minkä vuoksi eläimet joutuvat kärsimään valtavia tuskia. Mikäli väitetään, että tuskan tuntem isen määrä riippuisi eläi men koosta, pitäisi ihmisen sillo in tuntea vähemmän tuskaa kuin elefantti tai valas. Eläimet eivät pysty tahdollaan lieventä mään kipua, jo llo in tuska ja kauhu liittyvät eläim ellä toisiinsa. Lisäksi on otettava huomioon ne suunnattom at hen kiset kärsimykset, jotka koe-eläim ille ai heutetaan; koe-eläim iltä on riiste tty va paus, ne on ahdettu kurjiin rautahäkkeihin ilman liikkum ism ahdollisuutta, eivät kä ne kykene ymmärtämään miksi niitä kidutetaan päivästä toiseen. — Neljänneksi kukaan ei pysty todista maan, etteikö lääketiede o lisi vähintään samassa kehitysvaiheessa kuin se on nyt ilman eläinkokeitakin. Mikäli vaihtoehtomenetelmiä ja kliin istä tutkim usta olisi ollu t pakko käyttää ja niiden edut olisi huomattu jo aikaisemm in, kehitys o l i s ^ ^ luultavasti jo paljon pidemmällä. A in a k ln ^ ^ siinä tapauksessa ne, jotka nyt suoritta vat eläinkokeita, olisivat joutuneet tu tustumaan vaihtoehtom enetelm iin tavan omaisten eläintenkäyttö menetelmien si jasta ja he o lisivai varmasti am m a ttita ito i sempia ihmiseen nähden. Nyt lääketie teellinen kehitys on pääasiassa perustu nut eläinten tuskalle. — Viidenneksi noin 90 prosenttia kai kista eläinkokeista on tarpeettomia. Lä hes kaikissa yliopistoissa, korkeakouluis sa ja lääketehtaissa tehdään täsmälleen samoja kokeita. Jos kaikki eläinkokeiden tulokset koottaisiin erityiseen koetuloskirjastoon, jonka tiedot olisivat kaikkien opiskelijoiden ja tutkijoiden käytössä, säästyisi valtava määrä viattom ia eläimiä. M ikäli eläintallien olosuhteet saataisiin

niin hyviksi, että kokeiden tuloksiin voi taisiin luottaa, ei samoja kokeita tarvitsisi tehdä toistam iseen uusille eläinryhm ille. Kokeiden mielekkyys on usein kyseen alaista; kissan pään liittä m istä koiraan ei voitane perustella sillä, että tulos on sovellettavissa ihmiseen. Lisäksi monet kokeet voitaisiin tehdä huomattavasti nopeammin ja halvemmalla esim. soluviljelyillä. S oluviljelytutkim us vaatii erittäin pienen eläinkannan ja eläimet lopetetaan näytteidenoton yhteydessä. Soluviljelyn käyttö vaatii tu tk ijo ilta tosin pätevää koulutusta ja syvällistä perehtymistä asiaan. Eläinkokeilla pystyy keskinkertai suuskin saamaan tuloksia aikaan. Eräs ^ to n a d a la in e n professori on sanonut: "SoV R /ilje ly n käyttöalueelle asettaa rajat vain

sitä käyttävien tiedemiesten ja tutkijoiden oma m ielikuvitus.” Ylipäänsä Ihmiselle luulisi olevan hyödyllisempää tutkia ih mistä Itseään, koska ihminen el välttä mättä reagoi samalla tavalla kuin eläimet, mistä surullisena esimerkkinä m ainitta koon talidom ldi-tapaus. Lisäksi kaikkia eläinkokeita el suinkaan tehdä humanitää risistä syistä. Tuskin lääkeainetehtaiden keskinäisen kilpailun ja kemiallisen te o lli suuden keskinäisen kilpailun synnyttä män tuotekehittelyn takana on pelkästään ihmisen hyvinvoinnin lisääminen; suurim pana syynä lienee voiton kasvattaminen markkinaosuuksia laajentamalla. Olkoon sanat "KUUNTELE KOE— ELÄINTÄ” vuoden teemamme.

LEDARE

Hanu Luukkalnen, ordförande L Y S S N A T ILL F Ö R S Ö K S D JU R E T Vet du att det i Finland finns ca 130 pinoanstalter (+ laboratorier) för försöksdjur? I är dör där ca 400.000 djur — offer för plägsamma försök. APOR, HUNDAR, KATTOR, KANINER, MARSVIN, RÄT— TOR, MÖSS. Vet du, att de här 400.000 försöksdjuren sköts av bara 250 försöksdjursskötare, av vilka 2 2 0 ännu fö r ett drygt är sedan inte hade fätt nägot slag av skolning pä hithörande omröde. T ill all lycka skolar nu djurskötarna sej själva. Vet du, att större delen av de försök som utförds är fu llko m lig t onödiga; antingen är resultaten av försöken kända emedan motsvarande försök har jorts redan tidigare eller ocksä är de djur om använts av sä dälig kvalitet att ■esultaten b lir o tillfö rlitlig a . Stundom har försöken ej nägot värde emedan resultatet ej kan tilläm pas pä männlskan, i andra fall hade experlmenten kunnat göras avsevärt snabbare och billigare om alternativmetoder hade använts. ALLTFÖR MÄNGA DOKTORSAVHANDLINGAR HAR BLODIGA PÄRMAR! Förordningen om användande av djur i yetenskapliga försök är föräldrad, dä den stiftades künde man inte ana att djurförsökens antal skulle öka sä explosionsartat. Enllgt förordningen fär man tillfoga försöksdjuret pläga och lldande endast sävida det ur vetenskaplig synpunkt eller för undervisnlngen är nödvändigt. Dä forskarna själva fär bedöma om försöken är nödvändiga, är det klart, att alla de försök som faller dem in ocksä förverkli-

gas. Om inte försökets syfte annorlunda förutsätter fär försöket enligt förordnin gen utföras först sedan djuret bedövats. Dä forskarna äter själva fär avgöra om försöket fordrar bedövning eller ej kommer de beklagligt ofta tili den slutsatsen, att experimentet kan uttöras utan bedöv ning. A lltsä, den skyldige fär själv avgöra om han är skyldig eller ej. I Finland fär dessutom samma djur användas flere gänger vid plägsamma experiment. — DE LYCKLIGASTE DÖR HASTIGT. Även övervakningen av försöksdjurens hälsotillständ och de förhällanden de lever i är bristfä llig. Enllgt förordningen har bestämda veterinärer RÄTT att granska försöksdjuren och deras utrymmen vilket i praktigen i allmänhet betyder en rutlnkontroll som företas högst en gäng i äret. Kontrollörerna borde vara SKYLDIGA att övervaka försöksdjurens förhällanden mlnst en gäng i mänaden. I sä fall vore de inrättningar som utför djurförsök tvungna att hälla djurstallarna ätm instone i försvarllgt skick. Vi skyddare av försöksdjuren borde nu inse vilken plats vi intar bland de olika djurskyddsorganlsationerna. Vi bör ovillkorllgen koncentrera vära kraftresurser pä att FÖRSVARA FÖRSÖKSDJURENS RÄTTIGHETER. Ingen annan djurskyddsorganisation kämpar i’ främsta rummet mot djurförsöken — vi bör göra det. N aturligtvis utför vi ocksä förebyggande djurskyddsarbete dä det gäller försöks djuren i samarbete med andra djurskyddsorganisationer men räddandet av enskilda djur är inte värt huvudmäl. Därför lämnar vi den saken ät de andra djurskyddsor3

ganisationema. VÂRT YTTÉRSTÀ MAL AR ATT FA SLUT PA ALLA DJURFÖRSÖK SA ATT DE PINOINRÄTTNINGAR KAN STÀNGAS SOM KALLAS F Ö R SÖKSLABORATORIER. Detta mäl kan nàs endast genom en ändring av lagen. Vi mäste fä djurskyddslagen ändrad sä att den förbjuder alla djurförsök. För att nä värt mäl mäste vi intensifiera vär verksamhet och berätta àt alla om de svära lidanden som äsamkas oskyldiga djur i försöksdjurslaboratorierna. Vi skall ocksà informera om de alternativm etoder som finns tillg ä sä att allmänheten börjar fordra att de används i stället för levande djur. Du som är medlem i Försöksdjurens Värn är nu i en nyckelställning. Uppnäendet av värt mäl fordrar ocksä din aktive ring. Handia alltsä sä här: 1. Läs vär tldning och varje broschyr som m edföljer d itt inform ationspaket ordentligt och Iät dina vänner och bekanta läsa dem. 2. Placera vära broschyrer och vär tidning pä strategiska platser, sädana som t.ex. läkarnas m ottagnlngsstationer, bibliotek, skolor m .fl., där männlskorna läser dem. 3. Tala med dina bekanta om försöks djurens rättigheter i bussar, pä täg och dä du köar i affärer sä att människornas nyfikenhet väcks. 4. Skriv artiklar och insändare som försvarar försöksdjurens rättigheter i d itt lokalblad. 5. Om du ser artiklar om försöksdjur I nägon tidning men inte själv har tid att skriva ett inlägg, sänd dem dä tili oss. 6 . Lät dig aldrig frestas a tt ta till sädana metoder som har smak av terrordàd, som nägra i Försöksdjurens Värns namn uppträdande fanatiker har använt sej av. De sänder regelbundet hotelsebrev till personalen vld Inrättningar som utför djurförsök och de har t.o .m . tvä gänger efter varandra söndrat fönstren I ett djurstall. Det borde vara klart för alla att sädana metoder Ingalunda leder tili att djurförsöken upphör, tvärtom. Djurstallarnas fönster kommer att muras ¡gen och det spirande samarbete som vi nu har med de Inrättningar som utför djurförsök kommer säkert a tt fä ett brätt slut. Dessutom gär ingen som vill kalla sej djurvän och söndrar fönstren i ett djur stall när nätterna är frostkalla. Dä du försvarar försöksdjurens rättig heter kommer du säkert nästan dagligen att stöta pä pästäenden av följande slag: — "D jur mäste användas i medicinska, kosmetiska och andra experiment, emedan nya ämnen inte kan testas pä 4

m änniskor.” "N a tu rlig tvis har människan rätt att utnyttja sjä lslig t mindre utvecklade arter och tvinga dem a tt tjäna sina syften.” "Inte kan djuren ens förnim m a pläga och smärta, ätm lnstone Inte sä smä djur som marsvin, rättor och m öss." ” Om inte djurförsök utförts skulle mänga av de sjukdom ar som hotat mänskligheten fö rb liv it obesegrade.” "A lla djurförsök är nödvändiga, de utförs ju enbart fö r att hjälpa människorna.” Om du har läst värt inform ationspaket ordentligt, vet du, att alla här citerade pästäenden är utan grund. I ett resonemnag om de här sakerna kan du fram hälla t.ex. följande synpunkter: — För det första, om nägon skulle säga oss att försök pä m änniskor är nödvändiga, skulle vi tro att hon eller han är sinnessvag. Dä det gäller djurförsök är det fräga om alldeles samma sak, nämligen moralen. Kan vär moral verkligen vara sä förvriden, att den godkänner att djuren tvingas underkasta sig ytterst plägsamma experiment? En grund för att djuren sä hänsynslöst underkastades människan lades redan av kristendomen dä den framhävde människans prlvilegierade ställning i skapelsen i egenskap av dess herre. Senare skötte den stark tilltagande industrialiseringen om att man ytterligare utnyttjade djuren tili det sista. I vär tid fordrar en ständig jäktan och traktan efter en hög levnadsstandard samt onaturliga levnadsvanor att hundratals m lljoner djur offras pä effektivitetens och fäfängans altare. VAD HAR DEN BLO^ DIGA CHARMEN FÖR ETT VÄRDE? fl — För det andra, om människans rä tr att pina d ju r i plägsamma experlment enbart grundar sej pä tanken, att varelser eller individersom stär högre i intelIigens har rätt att bestämma över lägrestäende, varför använder vi inte barn och utvecklingsstörda som försöksdjur? Konsekvensen av den nämnda principen vore även att varelsen, intelligentare än människan, skulle ha rätt att använda oss som testmaterial. Frägan gäller ju inte om offren fö r experimenten kan tala eller tänka, utan om de kan känna ängest och pläga! — För det tredje även om man skulle sköta om den saken sä b lir eftervärden I alla fall försummad. Om man pästär att förmägan att känna smärta beror pä djurets storlek sä borde människor i sä

•

fall känna mindre smärta än elefanten eller valen. Djuren känner i det väsentliga smärta och pläga alldeles pä samma satt som människan. Skillnaden är bara den, att djuren inte med viljans kraft kan lindra sin pläga, vilket betyder att plägan hos dem orsakar skräck och änlest. Därtill bör man minnas de granslösa själsliga lidan den som äsamkas försöksdjuran de har berövats sin frihet, de har trangts in i tränga stälburar utan m öjlighet att röra sig och de kan inte fatta varför de skall plägas dag för dag. — För det fjärde kan ingen bevisa, att inte läkarvetenskapen skulle stä pä m inst lika hög utvecklingsnivä som nu ifall inga djurförsök tillä tits . Om man hade varit tvungen att ty sig tili enbart klinisk forskning och andra metoder än djurför sök, d.v.s. om dessa metoders fördelar uppmärksammats redan tidigare, skulle läkarvetenskapen tro lig tvis hunnit mycket längre i sin utveckling än nu. Ätm lnstone skulle i sä fall de som nu utför djurförsök fätt bekanta sig med cellforskning istället för konventionella djurplägerim etoder och kanske skulle de nätt en stor yrkesskicklighet pä det omrädet. Nu är läkarveten skapen i huvudsak baserad pä djurs lidande. — För det fem te är omkring 90% av alla djurförsök onödiga. Nästan vid alla universitet, högsko loroch läkemedelsfabriker utförs likadana försök. Om resultaten av alla djurförsök skulle samlas I ett bibliotek, vars uppgifter vore tlllgän gllga för alla forskare och studerande, skulle en väldig mängd oskyldiga djurs liv sparas. Om diurstallarnas förhällanden skulle fäs

sä til Ifredsstäl lande att försöksdjuren skulle vara förstklassiga, skulle inte samma försök behöva upprepas pä nya djurgrupper ty man skulle dä kunna lita pä experimentens résultat. Nägot slag av grundforsknlng mäste dock a lltld bedrlvas men att transplantera ett katthuvud pä en hund är m inst sagt tvivelaktigt. Man kommer knappast nägonsin attg ö ra e tt nytt huvud àt en människa. Dessutom künde mänga försök göras snabbare och billigare t.ex. med cellodlingar. Användningen av cellodling fordrar ett mycket litet djurbeständ och djuren avlivas i samband med provtagningen. C ellodlingen fordrar visserligen att forskarna fär en skolning som grundligt sätter dem in i saken och som ger dem den behövliga kompetensen. — en kanadensisk Professor har sagt: "Pä cellodlingens omräde bestäms gränserna bara an de vetenskapsmäns och forskares fantasi som använder metoden:” Överhuvudtaget tycker man, att det vore nyttigare för människan att studera männis kan själv emedan hon inte nödvändigtvis reagerar pä samma sätt som djurer, därpä är ju talidom idikatastrofen ett sorgllgt exempel. — För det sjätte görs ingalunda alla djurförsök av humanitära skäl. Knappast är det bara en strävan att höja männis kans välständ som sporrar läkemedelsfabrikerna och den kemiska industrin tili att ständigt öka sin Produktion; den främsta orsaken torde nog vara att fä häva in större vinster genom utvidgade marknader. MA ORDEN LYSSNA TILL FÖRSÖKSDJURET VARA DETTA ARS TEMA

Hannele Luukkainen E N N A L T A E H K Ä IS E V Ä Ä K O E -E L Ä IN T E N S U O JE LU A Koe-eläinten Suojelu ry:n hallitus on päättänyt tukea Helsingin eläinsuojeluyh distyksen kissajaoston työtä tuhannella markalla sen pelastaessa jatkuvasti heitteiIlejätettyjä eläimiä. Aikaisem m in vas taavan suuruinen tuki on annettu Turkuun. Sillä onhan totta, että jokainen kissa tai koira, joka on poissa kaduilta tai metsistä o n n n i s kne-eläinten kidutuslaboratorioista eivätkä nämä eläimet joudu eläinrääk käyksen uhreiksi. Lea Roos, Helsingin eläinsuojeluyhdis tyksen kissajaoston vetäjä kiittää lahjoi tuksesta ja kertoo seuraavassa kissajaos ton toim innasta.

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissajaosto tekee jatkuvasti vapaaehtoista työtä pääkaupungin kulkukissojen vähen tämiseksi seuraavien toim intaperiaattei den mukaisesti: 1. Otamme lähes päivittäin huostaamme heitteiIlejätettyjä ja kodittom ia kissoja 2. Yritämme aina löytää kissojen om is tajat; lähes poikkeuksetta turhaan, koska kissat on todella jätetty heitteille 3. Hoidamme kissat luovutuskuntoon; kissojen terveydentila tarkastetaan, mah dolliset sairaudet hoidetaan ja KAIKKI SUKUKYPSÄT KISSAT LEIKATAAN JA ROKOTETAAN 5

4. Luovutamme kissat ilm aiseksi uu siin vastuuntuntoisem piin koteihin luovu tussopim usta vastaan 5. Lisäksi viemme täysin v illiin tyn e e t ja parantum attom asti sairaat kissat lopetuk seen 6 . Pyrimme myös estämään kulkukis sojen lisääntym istä jakamalla inform aa tiota; mm. korostamme leikkauksen mer kitystä ja painotamme, että kissa ei ole kertakäyttölelu. Tätä nykyä olemme vuosittain pysty neet hankkimaan uuden kodin noin 2 0 0 kulkukissalle. Koko työ on tehty vain muutaman ihmisen voim in ilman min käänlaista kaupungin tukea ja e rity is tilo ja. Heittei Ilejätetyt kissat on sijo ite ttu väliaikaisesti joidenkin yhdistyksem m e jäsenien koteihin siksi aikaa, kun niiden om istajia on e tsitty ja kun ne on leikattu ja hoidettu luovutuskuntoon.

Toim intaamme rajoittaa jatkuvasti varo jen ja väliaikaiskotien puute. Väliaikaiskotien kohdalla tilanne helpottuisi oleelli sesti, m ikäli Helsingin kaupunki luovut taisi käyttööm m e anomamme autiotalon heitteillejätettyjen eläinten hoitokotia var ten. Rahan puute muodostaa kuitenkin jatkuvasti ratkaisevan esteen heitteillejä tettyjen eläinten pelastamiselle. M ikäli haluat muodostaa vastaavanlai sen heitteillejätettyjen eläinten pelastamisrenkaan asuinpaikkakunnallesi soita Lea Roosille ja kysy neuvoa. Soita myös, m ikäli haluat ottaa omaksesi jonkun heitteiIlejätetyn kissan tai tarjota sille turval lisen kodin edes väliaikaisesti. Lea Roos p. 90/788477 H eitteillejätettyjen eläinten h o ito tili SYP 200120-63035-1

Marja J u s sila K IS S A K O K E IT A H E L S IN G IN Y L IO P IS T O S S A Selailin aixaxauskirjaa "M edical B iology” , nro 6 , jouluk. 1974. Huom ioni kiin tyi aivan erityisesti tutkim ukseen, jonka ot sikko kuului: Effect of 6 -hydroxydopam ine on agonlSHC BöKävIöur elicited by stim ulation of the hypothalam u» in the caiT ~ G. Johansson, T. Pääkkönen, S. Ruu sunen, M. Sandström and M. Huttunen. A gonistic pehaviour? Kouluenglannista muTstirTTöftä substantiivi "agony” m erkit see kuolemantuskaa, hätää, kuolinkam ppailua, verbi "agonize” taas kiduttaa, olla kuolemantuskassa. Tämänkaltainen ad je ktiivi oli siis annettu tutkim uksen avain sanalle "behaviour” , käyttäytym inen. Tut kimuksessa myöhemmin annettavien ” key w ords” ien, avainsanojen, joukossa olivat mm. nämä; Electrical stim ulation (säh köinen ärsytys), aggressive behaviour (hyökkäävä käyttäytym inen). Tieteellisen tutkim uksen ajfe6;4U kliolem antuskissa ja ärsyteFFyJnä pidettävien kissojen käyttäytym isen tu tkim ista . Tä män tutkim uksen johdannoksi oli k irjo i tettu lause: On tu tk ittu paljon yhteyttä käyttäytym isen ja aivokatekolam iinien (brain catecholamine) välillä, mikä on m erkinnyt jo kauan tärkeää osaa aggres siivisen käyttäytym isen m uutoksissa. — V ilkaisin tutkim uksen loppuun: K irja lli suus! uettolossa oli m ainittu 40 eri tu tk i musta, jotka käsittelivät tätä 6 -OH-DA, katekolam iini jne. reaktioita. Materiaalina 6

(!) oli käytetty kissoja, kissanpoikasia, rottia. Ennenkuin yksikään noista 40:stä kirjaJusta tutkim uksesta oli tehty, oli epäile mättä sitä varten luettu toiset 40 tu tk i musta jokaista koetta kohden. Siten ei liene väärin arvioida tästä aiheesta tehty jen tutkim usten m inim imääräksi 40J, eli 1600. Nyt tarkasteltavana olevaan helsin kiläiseen tutkim ukseen oli käytetty "m ate riaalina” 18 + 8 kissaa, yht. 26 kissaa. Kissat ovat melko ka lliita ja suuria eläimiä käyttää. Kun näitä samoja 6 -hydroxydopam iini kokeita on tehty, on r o t t ia käytetty oletettavasti lu k u m ä ä rä is e s ti enemmän kuin kissoja, rotathan o v a ^ halvem pia/niiden suuren lisääntyvyyden v u o k s i.x E i liene väärin käyttää varo vaista keskiarvoa 40 kerrottaessa tu tk i musten lukumäärää 1600. Näin saadaan teoreettisesti laskien käyytettyjen eläin ten vähimmäismääräksi tätä ainoata tus kallista eläinkoetta (aivokokeilut ovat aina tuskallisia), varten 64.000 eläintä. On otettava huom ioon, että Effect of 6 hydroxydopamine-kokeet edustavat to dellakin vain murto-osaa eläim illä suori tettavista kokeista. Mitä tarkasteltavana olevassa kokeessa «eUteD tehtiin? / Tutkim usm ateriaalina käytettiin 1& / uroskissaa. .Kun koe-eläim iin o li asennet/ tu elektrodit, p o iste ttiin kokeesta kuusi kissaa, koska niissä ilm eni "sivuvaikutuk-

siä", kouristuksenom aisia nytkangvKsia, kiertävää liikehtim istä ¡ne. Paitsi.ylLämain ittuja 18 kissaa käytettiin kahdeksaa ennaltakäsittelernätentä kissaa kokeiluJiissQi.en_hyökkäysteo- koh teena, kun koJcejlukissat kiih o ite ttiin käyttäytymään .hyökkäävästi. Kaksi neulaa käsittävät kaksinapaiset elektrodit istu te ttiin väliaivojen pohjaosan (hypothalamus) kumm allekin seinustalle, kun kissat oli ensin nukutettu ja asetettu stereotaktiseen laitteeseen. Vähintään seitsemän päivää operaation

jälkeen pantiin kissa tarkkalluhäkkiin ja kiihoituskokeet kahden eri elektrodiparin avulla alkoivat. Yhteenvetona voidaan sanoa seuraavaa kissojen reaktioista erivahvuiseen säh köiseen kiihotukseen, mikä kokeen aikana tehtiin: Tavallisesti annettiin kolme kiihoketta viiden m inuutin väliajoin lisäten sähkön tehoa, mihin kissat reagoivat seuraavasti: "korvat painautuivat tiiv iis ti päätä vasten, silm äterät laajenivat, hengitys tihentyi, kissat köyristelivät selkää, sihisivät, työn 7

sivät kyntensä esiin ja kun tehoa lisä ttiin äärim m illeen ne hyökkäsivät häkkiin ase tetun kissan kim ppuun. Yhdeksän yllä m ainituista kiihotetuista kissoista sai 6 -/H -D A -ruiskeita seuraavin seurauksin: Kolme sai jatkuvia ankaria kaatumatautikohtauksia, yksi niistä kuoli ennen ruiskeen antam ista ja kaksi muuta lope te ttiin vastaavasti 2 ja 7 päivää myöhem min. Yksi m uista ruiskeen saaneista kissoista tu li erittäin hyökkääväksi ja ärtyisäksi ensimmäisten 4 viikon aikana ja oli hyvin vaikeasti käsiteltävissä. Se asettui useim m iten erääseen huoneen nurkkaan eikä antanut minkään muun kissan lähestyä itseään.” Kissat olivat eläneet H elsingin Y liopis ton laitoksilla "enemmän kuin 4 viikkoa” 15—30 kissan laumassa (a colony), ennen kuin kokeisiin ryhdyttiin. Kissojen painot vaihtelivat 2.0—3.2 kg välillä. Ei siis o llu t kysymys pennuista. Kuitenkin kissat o li vat eläneet ” yll kuukauden” yhdessä. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että kissat on tuotu sinne täysikasvuisina (3 kg). Eläinsuojelulain 1 § sanoo: Eläintä on kohdeltava hyvin, niin ettei sille tuoteta TARPEETONTA KÄRSIMYSTÄ. 2§ kieltää TARPEETTOMAN KIVUN ja TUSKAN tuottam isen. Niin ikään on kielletty eläimen säilyttäm inen ja sito m i nen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla. Eikö tämä ole vieläkin pahempaa kuin sitom inen: kissa pantiin tarkkailuhäkkiin. ” Ne hyökkäsivät häkkiin asetetun kissan kim ppuun” . Olen aivan varma, että jos me nyt kysyisim m e kissalta: ’’Oliko tämä kärsimys, kipu ja tuska tarpeellista vai tarpeetonta” , kissa vastaisi: ’’täysin tarpeetpnta; joka tapauksessa ne m inut tähän kokeeseensa tappavat, m iksi kuole maa ennen on koettava vielä kärsimystä, kipua ja tuskaa ja raadelluksi tulemisen pelkoa?” M iksi kukaan ei armahtanut näitä kisso ja, jotka pantiin häkkiin hyökkäysten kohteiksi? Eihän niiden aivoja o llu t käsi telty mitenkään, näin ollen tästä ryhmästä ei voitu saada myöskään tulosta. Eikö kangaskissa o lisi ajanut saman asian? Eihän eläviä eläim iä saa käyttää m aalitau luna ammunnallekaan lain mukaan, ja eikö sentään eläimen ole helpompi kuolla aseen luotiin kuin tu lla raadelluksi? Tus kin nämä kissat nyt ihan hyökkäyksen jä l keen kuolivat, m utta ei myöskään mis sään sanota, parannettiinkö niiden saa mia vammoja. Kiihoituskokeen tulos jäi ainakin m inul le epäselväksi siitä huolim atta, että niin moni kissa heitti tässä henkensä: hyök käävätkö kaikki kissat minkä tahansa 8

kim ppuun,

kun

niihin

ruiskutettu

6 -OH-DA:a, vai valikoivatko ne kohteen

sa? Tätä valinnanvaraa (käyttäytymisen m ahdollisuutta) ei ärsytetyille kissöme annettu: tutkim uksessa sanotaan, että ” ne hyökkäsivät häkkiin asetetun kissan kim ppuun.” Muuta kohdetta ei ymmär tääkseni o llu t kokeen aikana tarjolla. Ketä täm änlaatuiset tulokset yleensä hyödyttävät? Kärsivää ihm iskuntaa!! n iin hän sanotaan. Eikö ole irvokasta puhua ihm isten kärsim yksistä eläinten raadeltu jen ruum iiden äärellä? Kokeen suorittajien n im ilista oli a sialli nen: ei turhia nimiä, ei henkilökohtaisia m ainintoja. Ainoastaan etunim istä kirjai met: G niin kuin Gunnar, M niin k u ij^ Marita, S niin kuin Seija. Seija ja M a rit^ P T u tkijo ita ja naisia. On sanottu, että nainen on naaras, joka puolustaa vaaran tullen jälkeläisiään vaikka oman henkensä kaupalla. Olen aivan varma, että normaali, ei häiriintynyt nainen, (äiti), on valmis koska hyvänsä uhraamaan oman henken sä, jos hänen lapsensa on kuolemanvaa rassa. Kun naisen eteen tuodaan kuole manvaarassa oleva eläin, pitäisi kaiken olettam uksen mukaan edes joidenkin vaistotoim intojen laueta kuin itsestään naisen psyykessä, ja hänen ryhtyä puo lustamaan, pelastamaan jo lla kin tavalla kiusattua, kuolemaan tuom ittua olentoa, joka on hänen edessään, hänen käsien ulottuvilla. Näin ei tapahdu. Miksi? Työryhmä suunnittelee homogeenisesti kokeen. Siinä vaiheessa on oltava tasa-arvoinen miehen kanssa: Ei ’’turhia” tu n te i luja, ei sääliä, ei arm eliaisuutta, ei rakkautta, ei mitään tällaista, minkä olemme tottuneet yhdistämään humaa niin ihm iskäsitykseen. Ilm eisesti tasa-arvon nimessä on naisen pystyttävä tunneelämältään samaan suoritukseen kuin m ieskin: kiellettävä kaikkinainen le p A peys, oikeudenm ukaisuus, sääli. T ä s ^ r vaiheessa voitaisiin vielä armahtaa elävää eläintä, lukea kerran vielä läpi jo tehdyt lukuisat tutkim ukset, keskustella työryh män kanssa niiden johtopäätöksistä, har kita, onko koe todella tarpeellinen, verrata sitä kärsimyksen määrää, mikä eläim ille aiheutetaan suhteessa kokeesta mahdol lisesti saatavaan hyötyyn. Entä jos koe epäonnistuu? Onhan uhrattu ’’vain” eläviä eläimiä. Miehen ja naisen tasa-arvo on ainakin toteutunut tässä: siellä he ovat, nämä seijat ja m aritat ja irmat ja kaikki muut kollegat, tasa-arvoisina, käydäkseen kä siksi elävään eläimeen, kylliksi pieneen, joka ei jaksa fyysisesti puolustautua ylivallan edessä.

ANOMUS, KANSALAISADRESSI PUPU TURHATURVALTA KOE-ELÄINTEN SUOJELU YHDISTYKSELLE Täällä perheen pienin, Pupu Turhaturpa, pupufestivaalien osanottaja. Haluaisin mitä pikim m in tietää, miten pääsen yh distyksenne suojelukseen. Tänään mei dän, pupujen, ynnä muiden eläinten oikeuksiin kohdistunut loukkaus, raaka, häikäilemätön teko, suoranainen . . . voiko niin kamalaa sanaa ääneen lausua? .. . No olkoon, siis suoranainen eläinrääkkäys, järkytti m inut täysin pois tolaltani. Tämä hallitsevien olentojen (parempaa nim ityshe eivät ansaitse) harjoittam a vallan rinkäyttö (he eivät ole edes saaneet parlamentaarisia valtuuksia meiltä, eläi m iltä) oli niin törkeää, että olen täysin menettänyt uskoni oikeudenm ukaisuu teen. Ainoana heikkona oljenkortenani on yhdistyksenne urhea, joskin joskus toivo ton taistelu tätä väärinkäyttöä vastaan. No, ehkäpä olin hieman liian pessim isti nen, sillä jollen uskoisi saavani teiltä apua, olisin jo purrut häntäni poikki. Odottakaahan, kun kerron, m itä tapah tui: Meidät puput, ja lukematon joukko ys täviämme hiiriä kuljetettiin ahtaissa laati koissa jonnekin, en tiennyt vielä sillo in , minne. Ilmassa leijui pelon ja epätoivon synkkä haju ja tunnelma antoi aavistaa pahinta. Y ritin kuitenkin pitää mieleni rohkeana, huolim atta heilunnasta, joka viskoi minua laatikkoni korkeita seiniä vastaan. Pian tuiim m e pieneen huonee seen ja siellä näin olentoja, joiden tarkoitusperiä saatoin vain arvailla. Toivoin, että kyseessä olisi vain tavan omainen katselmus, joka jo sinänsä on peeksi sopimaton ja epäpupumainen. Itta pian asia selvisi, kun olennot ivat meitä kylmän raa’asti korvista ja alkoivat tunkea meitä lika isiin , ahtaisiin, haiseviin säkkeihin, joista lemahti kalman haju vastaan. Olin kuolla kauhusta, mutta yritin s ilti urheasti taistella kaikin voimin vastaan, vaikka korvani olivat haljeta kivusta. Julm asti nämä olennot kuitenkin, fyy sistä ylivoimaansa käyttäen, pakottivat meidät pusseihin, ainoastaan päämme jä te ttiin ulkopuolelle. — Siinä näkee, mitä m ahdollisuuksia heikoilla ja pienillä on puolustautua tässä kylmässä, arm ot tomassa maailmassa, jossa vain voimalla tuntuu olevan m erkitystä. — Yrittäessäni hiljaa estää n yyh kitystä n i, että ainakin tämä nautinto jäisi noilta olennoilta saamatta, huomasin, etteivät kauhut tähän loppuneet. Turpaani kohti

•

tuo tiin kauhealta löyhkäävää suppiloa. En tahtonut saada henkeä, sillä aine tuossa suppilossa pisteli, ärsytti ja yskitti. Sup pilo laite ttiin turvalleni, vaikka panin vastaan, minkä voin. Kipu lakkasi yllä t täen ja sen sijaan tu li ahdistus: minun oli pakko päästä pois. Y ritin raivoisasti potkia ja huusin apua niin lujaa kuin jaksoin. Kukaan ei tu llu t. Pian tunsin pyörtyväni ja viimeinen m uistikuva oli kirkas valo ja että joku tökki silm iäni terävällä esineellä. Kun heräsin, oli m inulla paha olo: oksetti, silm iä ja keuhkoja kirveli. Hitaasti palasivat voimat jäseniini. Minut nostet tiin takaisin laatikkooni. Säkki oli otettu yltäni nukkuessani. Kyyristellessäni pe loissani laatikossa kuulin hiirien vinkuvan epätoivoisesti. Heidän koettelemuksensa, ehkä kohtalonsa, alkoi. Myöhemmin kuulin, että kolme h iiristä oli o llu t vähällä kuolla nukutukseen. Apaattisena odotan nyt tulevalta uusia kidutuksia ja m ahdollista kuolemaa. Mut ta sen sanon, että jos te ja yhdistyksenne voitte tehdä jotain olen siftä jo etukäteen kiitollin en. Kunnioittaen puput R istiturpa, Vääräleuka, Turhaturpa sekä adressin ajokoi rien puolesta allekirjoittaen Jakke Jäyhä J.K. Toivottavasti voitte estää säädyt tömät kani-, kissa, hiiri-kokeilut ynnä muut ihm isten moraalia syövyttävät mätäpaiseet. M uuttolintujen asunnontarve on myös tyydytettävä ja AAK :ta (avuttom ia ampuvienkerhoa) vastaan on aloitettava aseeton taistelu. Pupu Turhaturpa Ylläolevan on kirjoitta nut eräs lääketie teen opiskelija ja adressi koski Helsingin yliopiston farmakologian laitoksella suo rite ttu a anestesiatyötä. 9

Leena Koukkari K Ä Y N TI E R Ä Ä N TU T K IM U S L A B O R A T O R IO N K O E -E L Ä IN T IL O IS S A Aikaisem m in on Koe-eläinten Suojelun tiedotuslehden numerossa 1—2/77 ker rottu käynnistä Tampereen yliopiston biolääketieteenlaitoksen uusissa koe-eläintiloissa. M uutam illa Tampereen koe-eläinten suojelu r.y.n jäsenillä oli tilaisuus käydä 6.9. 77 tutustum assa saman laitok sen vanhoihin koe-eläintiloihin. Laitoksen käyttäm iä koe-eläimiä p idettiin siellä vielä toistaiseksi, sillä uusia tilo ja ei oltu vielä otettu käyttöön eläintenhoitohenkilökunnan vähyyden vuoksi. Vanha osasto oli yhteisessä käytössä Tampereen keskus sairaalan kanssa. Laitoksen vanhat koe-eläintilat kä sitti vät kaksi osastoa. Toisessa osastossa pidettiin tuberkuloosidiagnostiikassa käy tettäviä marsuja, joten niissä olivat vie railut infektioriskin vuoksi kiellettyjä. Osasto käsitti yhden eläinhuoneen ja käsittelytiloja. Toisessa osastossa pidet tiin laitoksen eläinkokeisiin käytettävät eläimet, ja siihen pääsimme tutustum aan. Tässä osastossa oli seuraavat n. 3 x 5 m suuruiset huoneet: kananpoikien huo ne, kaniinien huone, rottien huone sekä marsujen, hamsterien ja hiirien huone. Näiden huoneiden lisäksi siellä oli pesu huone ia varastohuone.

Kananpoikia oli huoneessa kymmen kunta. N iitä p idettiin pienissä häkeissä. Kananpojat olivat laitoksen itse kasvatta mia ja niiden sä ilytystilo issa oli hautomakone. Kananpojilla tehtävät kokeet liitty vät mm. ehkäisymenetelmien tu tk im i seen, johon eräs laitoksen tutkim usryhm ä on saanut suurehkon ulkomaisen stipen din. Kaniinien huoneessa oli käyntimm e aikana 22 kaniinia. K aniinit olivat omissa laatikoissaan, jotka oli sijo ite ttu seinillä oleville h yllyille. Kaniinien liikkum atila laatikoissa oli erittäin pieni, kuitenkin asetusten ja määräysten norm it täyttävä Kaniineja käytetään mm. valtimonseinämäsairauksien tutkim iseen ja im m unolo g isiin tutkim uksiin. Laitoksen kaniinit on ostettu kotimaasta. Rottien huoneeseen meitä ei päästetty, koska rottia p yrittiin varjelemaan erityisen tarkasti tartunnoilta. Nämä rotat olivat laitoksen omaa kantaa, m utta uusia joudutaan myös ostamaan, sillä oma rottatuotanto ei ole riittävää. Marsujen, hamsterien ja hiirien huo neessa oli marsuja n. 80, hiiriä ja hamstereita huom attavasti vähemmän. Marsuja

laatioksl. Niinpä muuan tu tkija laati Ihmi sen verenkiertoa kuvaavan matemaattisen m allin. Mallissa hän m uutti sydämen lyöntejä mielensä mukaan, vaurioitti to is ta sydänkammlota, niin ettei se voinut pumpata "verta" ja lisäsi "verta” korva takseen vajauksen. Näin hän saattoi tu t kia niin monia m uunnelmia kuin hän halusi. Eläinkokeissa vaaditaan kokonai sia uusien eläinten ryhmiä jokaista muun nelmaa varten, mikä tie tysti merkitsee valtavia menoja veronmaksajalle. Tämä tiedemies sanoo, että hänen mal linsa ” jo on o llu t hyödyksi antaessaan vastauksen k liin is iin kysym yksiin” , siltä on toisin sanoen o llu t apua sairaille Ihm isille. (Proc. 1962 San Diego Sympos. oMed. Eng.) Eräs toinen tiedemies kuvasi tietokonesim ulaation etuja seuraavasti: Kokeet voidaan suorittaa m allin avulla nopeasti ja taloudellisesti. Mihinkään sterlllelhln va rotoim iin el tarvitse ryhtyä, eläimiä el tar vitse uhrata lainkaan eikä kenenkään tar vitse korjata likaista sotkua jälkeenpäin. Jos tu tkija tekee virheen tai jos hänen "potilaansa” kuolee, hänen tarvitsee vain painaa peruutusnappla ja suorittaa uusi koe. Kokeet "märässä" (verisessä) labora toriossa saattavat antaa tulokseksi tosl-

•

asioita, mutta antavatko ne kokeentekljälle syvempää näkemystä? Jos kysymyk set ovat m onim utkaisia, on vastaus var masti kielteinen. (Proc. Sympos. Funda ment. Biol. Models, Spartan Books, 1966). Miksi tutkijat eivät sitten käytä mate m aattisia malleja elävien eläinten sijasta? Koska suurim m alla osalla biologeja el kerta kaikkiaan ole riittävästi matemaat tista koulutusta (ajutakseen, m istä oikein on kysymys, kun puhutaan sim ulaatiosta. Asian korjaamiseksi tarvittaisiin mate maatikkoja yliop isto ista ja yksityisestä talouselämästä antamaan eläinkokeiden suorittajille koulutusta ja harjoitusta työn ääressä. Sen Jälkeen nämä pystyisivät käyttämään hyväkseen systeemianalyyse jä ja multa moderneja teknisiä menetel miä elävien kehojen tutkim iseksi. Saatu aan syvempää näkemystä nämä tu tkijat ehkä voisivat auttaa niitä tuhansia Ihm i siä, jotka kuolevat ä killisesti sydänkoh taukseen. Copyright: UNITED ACTION FOR ANIMALS, Inc. U.S.A. Suomennos ja jakelu: KOE-ELÄINTEN SUOJELU r.y., PL 206, Vironkatu 5 C, 00170 Helsinki 17.

POIMITTUA Koonnut Hannele Luukkainen

KUINKA ON KORKEASAARI Lehtemme numerossa 1 /78 poim ittuapalstalla o llu t ju ttu , jossa vaadittiin tiike reille vapautta eläintarhoihin vangitsem i sen sijasta, närkästytti yhdistyksem m e jäsentä Tuula Jerkkua siinä määrin, että hän pyysi Korkeasaaren intendenttiä Ilkka Koivistoa kirjoittam aan asiasta oman nä kemyksensä. — Tässä Ilkka Koiviston vastaus kokonaisuudessaan. TERVEISET KORKEASAARESTA Vaikka olen nähnyt kymmeniä eläintarhatiikereitä, on suurim pia unelm iani nähdä kerran tiikeri luonnossa täydellisessä va paudessa. Tästä huolim atta minun on pakko puolustaa tiikereiden pitäm istä eläintarhoissa hyvin tietäen, etteivät n ii den olot ole missään eläintarhassa täysin luonnonm ukaiset. Hyviä tllkeritarhoja kyllä on. Korkeasaaren tiik e rit ovat siperiantiikereitä. Tämän rodun yksilö ltä on luonnos sa jäljellä pessim istien arvion mukaan noin 80 yksilöä. P essim istit ovat valitetta van usein oikeassa. Eläintarhoissa elävien siperiantiikerejden määrä oli vuonna 1975 International Zoo yearbookiin jätettyjen il m oitusten mukaan 446, ilm oittam atta jääneiden määrä on vähintään 40 yksilöä. Slperiantiikerin kantakirjaa pitävän Leip zigin eläintarhan käsityksen mukaan mää rä on niin suuri, ettei eläintarhoissa ole enää juuri tilaa paitsi tie ty s ti s illo in kuin kuolleiden yksilöiden tila lle tarvitaan uu sia. Toisaalta määrä on riittävän korkea siihen, että suunnitelm allisesti kasvat taen saadaan perintöaines säilymään elin kelpoisena. Tämä taas on erittäin tarpeen lajin säilym iseksi ei pelkästään eläintar hoissa vaan nimenomaan siihen, että tlikereitä voitaisiin siirtää takaisin luon toon. Kaksi vuotta sitten p idettiin Lontoossa järjestyksessä toinen harvinaisten eläin ten tarhakasvatusta käsittelevä kongressi. Tässä kongressissa keskusteltiin yhtä paljon harvinaisten eläinten luontoon s iir täm isestä ja tässä esiintyvistä ongelm ista kuin tarhakasvatuksesta. Siperiantiikeri m a in ittiin yhtenä esimerkkinä ty y p illis is tä vaikeuksista; riittävän suuria suojelulaialueita ei saada perustetuksi ja paikalli nen väestö vastustaa suojelua kaikissa 16

muodoissa. Samoja asioita pohdimme pari viikkoa sitten täällä H elsigissä eläin tarhamme järjestämässä kansainvälisessä lum ileopardisym posium issa. Tietysti voidaan tiikereiden ja muiden harvinaisten eläinten pitäm istä eläintar hoissa puolustaa myös sillä, että näin ihm isellä on m ahdollisuus tutustua näi hin eläim iin omakohtaisesti. Sellaisenaan tämä puolustus ei ole riittävä. Tällaiseen tutustum iseen tulee liitty ä myös suojelu henkistä opetusta, tietoa nähtävästä eläi mestä. Tätä pyrimme täällä Korkeasaares sakin kehittämään. Tilavaksi ja m ahdolli simman luonnonm ukaiseksi rakennettu tarha on erinomainen opetusväline aivan sellaisenaankin. Meillä on p iir u s t u k s ia ja pienoism alleina uusi tiikeritarha. S e W raava ja lopullinen askel on rakentaminen. Se vaatii rahaa. Sitä m eillä ei tällä hetkellä ole. Yritämme saada sitä kaikin luvallisin keinoin. Surullisena lopputoteam uksena vielä: kaikki mikä on sanottu siperiantiikeristä, pitää valitettavan tarkoin paikkansa kaik kien m uidenkin tilkerirotujen kohdalla, muutaman rodun tilanne on jo nyt toivoton. Ilkka Koivisto Harvinaisten eläinten pitäm istä eläin tarhoissa ei voida todellakaan puolustaa pelkästään sillä, että ih m isillä o lisi näin tilaisuus nähdä ne om akohtaisesti kuten Ilkka K oivistokin kirjoittaa. Mikäli haluaa oppia jotain noista eläim istä ja niiden käyttäytym isestä, on parempi katsella am m atti-ihm isten tekeviä loistavia luonnonfilm ejä, joissa nuo harvinaiset eläimet vaeltavat uljaina luonnollisessa elinym pä ristössään kuin tuijottaa eläintarhojen rautahäkkeihin suljettuja, henkisesti sai raita ja liikunnan puutteessa eläviä y k ^ ^ löitä. — M ikäli näitä harvainaisia e lä irr^ p kuitenkin halutaan eläintarhoissa pitää, o lisi niiden olosuhteet pyrittävä luomaan m ahdollisim m an hyviksi. On totta, että hyviä tiikeritarhojakin on kuten Ilkka Koi vistokin toteaa, valitettavasti vain Korkea saari ei kuulu niiden joukkoon; yhtä kurjaa kissalaaksoa kuin Korkeasaaressa en ole nähnyt kuin Honolulun eläintarhas sa. — On tietenkin hyvä asia, että eräs eläin tarh o jen fu n k tio on s iirtä ä u h a n a la i sia eiaim iä takaisin luontoon. O lisi mie le n kiin to ista tietää m illo in nyt kulkeva eläinten virta vapaudesta kaltereiden taak se muuttaa suuntaansa päinvastaiseksi. Hämmästelen, jos yksikään Korkeasaaren henkisesti sairaista, pakkoliikkeitä päi västä toiseen tekevistä tiikereistä pystyy koskaan sopeutumaan vapaan luonnon elinehtoihin!

CIA OPETTAA DELFIINEJÄ TAPPAMAAN SUKELTAJIA USA:n vakoilujärjestö CIA kouluttaa del fiinejä tappamaan sukeltajia. K oulutetut eläimet varustetaan radiolähettlm in ja n ii den nenään asennetaan naula, jolla ne voivat rikkoa sukeltajien puvut. — Näin törkeästi siis saatetaan käyttää hyväksi ■eläinten oppim iskykyä. KILPIKONNIEN RÄÄKKÄYKSESTÄ SAKOT Thaimaan lentoyhtiö sai yli tuhannen markan sakot, kun 219 elävän kilpikonnan jalat oli sidottu narulla yhteen Banglades hista H ongkongiin kulkeneella lennolla. — Suomessa eläimiä kuljetetaan jatku vasti lakien ja säädösten vastaisesti sekä rautateillä että maanteitse ilman että viranomaiset puuttuvat asiaan.

Valitettavasti näiden tarmokkaiden eläin ystävien raportti ilm estyy vasta nyt lähes vuoden myöhässä itse tapahtumasta. Mutta eläinten tuska ja hätä ei vanhene koskaan, vaan on päivästä päivään jatku vaa ia hirvittävää.

Muutaman puhelinsoiton ja tiedustelun jälkeen pääsimme torstaina, 19.5. Töölön sairaalan eläintalleille ’’tutustum iskäyn nille” . Tarkoituksenamme oli o llu t ruokkia kaniineja ja . rottia, m utta tähän emme saaneet lupaa, sillä paikalla ei o llu t yhtään eläintenhoitajaa. Saimme kuiten kin nähdä eläinhuoneet ja kyseltyämme saimme luvan tulla uudestaan. Niinpä tullm m ekln heti lauantaina, 21.5., tällä kertaa porkkanapussit ja näkkileipäpaketit mukanamme. Koe-eläimlnä oli 3 ’’huoneellista” kanii neja ja 1 huone rottia ja hiiriä. Kaniinien häkit olivat aivan liian ahtaat, ja pieninkin liike aiheutti valtavan ryminän ja kolinan. Huoneessa oli lisäksi erittäin kuuma, 28°C. Koska useilla kaniineilla oli tehty orto pedisiä kokeita, oli niiden lähes mahdo tonta päästä edes kääntymään häkissä. N iillä oli nim ittäin takajalka murskattu, jonka jälkeen se oli "su o riste ttu ” ja lastoitettu. Lastan pää tarttui erittäin helposti häkin pohjaan, joka oli isosilmäistä verkkoa, ja kun kaniini y ritti sitten hiukan liikkua vääntyi jaJka. Näiltä kokeil la oli tarkoituksena tutkia miten ihmisen 17

lantion käy sen m urruttua. Ilm eisesti o ltiin unohdettu, että kaniini on 4:llä ja ihminen 2 :lla jalalla kulkeva olento. Lisäksi kahdelle kaniinille o ltiin asen nettu elektrodit selkäytimeen. Nämä kanit eivät päässeet ollenkaan liik kumaan, ja koska ruokakaukalo ja vesipullo oli kiin n ite tty häkin oveen, eivät kaniinit päässeet syömään. Kanien ruoka koostui etupäässä kuiva tetuista leivän- ja pullanpalasista, mutta onneksi ne saivat myös hiukan kaalia ja lanttua. Tosin kaikki eläimet eivät saaneet aivan joka päivä ruokaa, sillä eläinten hoitajan omien sanojen mukaan, "nämä jotkut unohtuvat usein.” H iirien ja rottien olot olivat vieläkin kurjemmat, sillä esim. hiiriä oli keskimää rin 6 kpl yhdessä n. 15 cm x 20 cm suuruisessa m uovilaatikossa. R otilla ja h iirillä ei kuulemamme mukaan tehty mitään kokeita juuri sillä hetkellä, ja niinpä seuraavan kerran käydessämme ne oli to im ite ttu F ysiologiselle laitokselle. M ainittakoon vielä, että vaikka meille Ilm o ite ttiin , että hiirien ja rottien laatikot oli juu ri tarkastettu, löysim m e eräästä laatikosta kuolleen hiiren. Eräs kaniineista poti pahaa korvatuleh

dusta, m utta kukaan el näyttänyt tekevän mitään eläinparan auttam iseksi. Eläin tenhoitajat ilm o ittiva t sen olevan lääkä reiden asian, m utta ko. kaniinin omistava lääkäri ei halunnut kuullakaan koko asias ta ja tokaisi vain lopulta: ” No, nukutetaan se, niin päästään siitäkin eroon” . Kun syksyllä otim m e asian puheeksi eläintalleista vastaavan lääkärin kanssa, se litti hän ymm ärtäväisesti, että "ko u lu tetut eläintenhoitajat pitävät kyllä eläim is tä huolen, onhan se tieteenkin kannalta välttäm ätöntä.” Enää emme pääse Töölön sairaalan eläintallellle, sillä siellä on jokin tie te e lli nen tutkim ussarja meneillään. "Siellähän on niitä sähkökojeita ym s.". kuului lääkä rin selittäväinen vastaus. Kysym ysm erkiksi jää, kuinkahan mah tavat eläimet kärsiä nyt ’’tieteellisen koesarjan” aikana, kun "tavallisten” ko keidenkin aikana oli tuska ja hätä niin suuri. Outi Airaksinen R iitta Pietilä Päivi Viinikainen, koululaisia

LOPUKSI SUOMEN KANSAN TUOREEN JULKKIKSEN, MISS SUOMI SEIJA PAAKKOLAN MIELIPITEITÄ Olen hyvin eläinrakas. Eläinrakkauteni ilmenee eläinrääkkäyksen vastustami sena. En mistään hinnasta tappaisi eläin tä. ellei se kärsisi. Hylkeenpoikasten teurastaminen on kamalaa. Voisin silti kulkea hyljeturkissa. Miksi? Ajattelen näin, että ellen minä. niin joku muu kuitenkin.

Hyvä neiti Paakkola, jos me kaikki yhtenä miehenä asetumme vastustamaan hylkeenpoikasten uskomattoman raakaa teurastusta ehdottom asti kieltäytym ällä ostamasta mitään hylkeennahasta valm is tettua, ei metsästäjien enää kannata murhata pieniä hyljevauvoja eikä hyljeemojen tarvitse tuskaisina koettaa saada poikastensa nyljettyjä verisiä ruum ilta eloon. Esiinny mieluum m in hyvänä esi merkkinä toisille, ilman turkiksia. O-G. 19

V IE L Ä K E R R A N T U R K IS T A R H O IS T A 700 minkkiä on kuollut ruuan ja veden puutteeseen Eurajoella. Tarhasta löydet tiin lisäksi kolme nälkäkuoleman partaalla o llu tta kettua ja suuri määrä mädänty neitä silakoita ja muita tarhaeläinten ravinnoksi tarkoitettuja pilaatuneita ruo kia. Karmea haju ja kärpäsparvet herätti vät muiden ihmisten huomion — valitetta vasti vain liian myöhään. Lehtemme numerossa 1/78 poim ittua palstalla ollu t ju ttu , jossa puolustettiin turkistarhoihin vangittujen eläinten oi keuksia, sai yhdistyksemm e jäsenen Kirsi-Marja Poutasen tarttumaan kynään. Hän kirjoittaa mm. seuraavaa: ’’Turkistar haus on am m atti, josta ihminen yrittää saada elantonsa. Tarhaeläimillä on hyvät ruuat ja helppo kuolema. Turkki on lämmin vaate eikä aina turham ainen.” — Ensiksikin se, että jo tku t ihm iset ammatik^ppn rääkkäävät eläimiä ia hankkivat elantonsa eläinten kärsimysten kautta, ei tee eläinrääkkäystä oikeutetuksi. Jos hy väksymme turkistarhoissa ja maatalouden tehokasvatuksessa tapahtuvan eläinrääk käyksen, niin silloin meidän on hyväksyt tävä myös eläinten kiduttam inen koeeläinlaboratorioissa; ammatikseenhan tu tkijatkin eläinkokeita tekevät. Rahan hankkimiseksi myös koe-eläinten välittä jät ostavat eläimiä ja myyvät ne koe-eläinlaboratorioihin. Toiseksi turkistarhojen eläim illä ei aina ole niin erinomaiset oltavat, kuten esim. Eurajoen tapaukses sa nähdään. Jos eläimet saisivat itse valita, niin tuskin ne ahtautuisivat kurjiin rautahäkkeihin odottamaan kuolemaa ja tappelemaan pilaantuneista jätteistä. Kol manneksi nykyaikana meidän ei todella kaan tarvitse murhata eläimiä läm pim ik seen. KEINOTURKKI ON VASTUUNTUN TOISEN IHMISEN VERETÖN VAIHTO EHTO! Kirjoitus jota lehdistö ei ju lkaissu t U R H EILU N V O ITTO K U LK U V E R IS E L L Ä T IE L L Ä ! Näin Lahden MM -kisojen m ittavien urhei lusuoritusten jälkeen on syytä ajatella myös niitä satoja tuhansia eläimiä, jotka on pakotettu kärsimään urheilun takia. Jotta ihm iset yltäisivät parempiin suori tuksiin, eläimet alistetaan hirvittäviin eläinkokeisiin. Esimerkiksi tutkittaessa harjoituksen vaikutusta lihasten hapen puutteeseen eläimiä juoksutetaan auto m aattisilla juoksuradoilla läkähtym ispisteeseen saakka. MYÖS SUOMESSA TEH DÄÄN NÄITÄ KOKEITA! lisäksi eläimiä 20

kidutetaan kaikissa niissä näennäisesti lääketieteellisissä kokeissa, joissa testa taan urheilijoiden käyttämiä erilaisia hor moni- ja proteiinivalm isteita. MYÖS SUO MESSA TEHDÄÄN NÄITÄ KOKEITA! — M ikäli urheilijat eivät itse pysty omien voimiensa avulla parempiin suorituksiin, on ilm eisesti syytä asettaa ko. suorituk set kyseenalaisiksi. On m ieletöntä jatkaa urheilun voittokulkua näin verisellä tiellä. LAHJOITUKSET (mk 50, AJALTA 1.12. — 30.4. -78

V U O S IK O K O U K S E N P Ä Ä T Ö K S IÄ

tai enemmän)

DONATIONER (mk 50,— och mera) UNDER TIDEN 1.12. —30.4.

Tuntem aton/okänd ................... 2400.— A. K ö n ö n e n ................................. 500.— V. Vehmaan m u is to lle .............. 250.— G. H. De C o c k -F rits c h ............... 100.— I. Björkelund ............................... 70.— 50.— L. Karttunen ............................... I. Maura ....................................... 100.— 50.— T. D a v id s s o n ............................... N. Pettersson ............................. 50.— I. B jö rk e lu n d ................................. 70.— 50.— M. Lehtokari ............................... I. Berlin ..................................... 50.— M. Ehrström ............................... 185.— B. Helling ................................... 50.— Eläkeläinen J o k io is ilta ............... 50.— T. Ruusunen ............................... 50.— B. Bolte ....................................... 1000.— I. B jö rk e lu n d ............................. 50.— A. Ilonen ..................................... 100.— E. S a lo .......................................... 50.— G. von Tobiesen ...................... 1020.— M. Andberg ................................. 100.— T. Ruusunen ............................... 50.— S äätiö/S tiftelsen A. V e h m a s ................................... D. Sjöholm ................................. A. R e la n d e r................................. Margit L e h ti................................. Nuorisoryhm älle Muru Helpinen ...........................

I 130.— 150.— 1000.— 100.— 300.—

A inaisjäseniä/Ständiga medlemmar ■R. Zierach P. Korhonen Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita ja kiitäm m e niistä sydäm ellisesti A lla mindre belopp som in flu tit som donationer är ocksä mycket välkomna och vi tackar givarna pä det hjärtligaste.

Koe-eläinten Suojelu ry:n vuosikokous pidettiin maaliskuun viimeisenä päivänä. Ilahduttavan m oni, noin sataviisikym m en tä yhdistyksemm e jäsentä, oli läsnä. Kokous venyi suunniteltua pidemmäksi, joten villieläim istä kertova film i jäi valitet tavasti näkemättä. Yhdistyksen hallituksesta jäivät pois Ulla-Maija Aaltonen, Marita Hinkkanen, Gunnel Hästesko, Marianne Ingman, Rei jo Sarlin ja Juliana v. Wendt. H allituk sessa jatkaa Hanu Luukkainen ja uusiksi varsinaisiksi jäseniksi valittiin Tim o PelDnen, Arto Rautio sekä Päivi Viinikainen. "Varajäseniksi va littiin Anu Halme ja Raili Vesanen. Ylimääräiseksi jäseneksi tuli Sirpa Ikävalko. Hanu Luukkainen valittiin hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Säätiön hallituksesta jäivät pois Irja Heinonen ja Reijo Sarlin, hallitukseen v a littiin uudelleen K -0 Hammaren, C-H Klatt ja Pentti Kuoppamäki. Uusiksi jäseniksi valittiin Hannele Luukkainen ja Timo Peltonen. Yhdistyksen jäsenmaksuksi ehdotettiin kahtakymmentä markkaa. Perusteluina oli ensisijassa jäsenlehden suuret painatus kulut, johon kuluu yli puolet jäsenmak suista. Jos jäsenmaksu olisi jatkossakin viisito ista markkaa, olisi jäsenlehdestä perittävä erikseen maksu. Tätä pidettiin kuitenkin hankalana ratkaisuna, joten ehdotus uudesta jäsenmaksusta hyväk syttiin . Maksu tulee voimaan ensi vuoden alusta.

Yhdistyksen m vyiäiset onnistuivat varsin hyvin. Lähes kaikki tavarat menivät kau paksi ja väkeä riitti aina myöhäiseen iltapäivään. Rahaa kertyi kaksi ja puoli tuhatta. Lämpimät kiitoksem m e niin lah jo itta jille kuin ostajillekin sekä ennenkaik kea niille nuorisoryhmämme innokkaille jäsenille, jotka jaksoivat uurastaa to im is tossa aamuvarhaisesta iltaan saakka.

PHNYT^OEE L N N T W

‘p m K R i

Yhdistyksen raha-asioiden hoitoa on yk sinkertaistettu siten, että kaikki muut raha-asiat paitsi jäsenmaksut kulkevat nyt SYP:n notariaattiosaston kautta. T ilinu mero on 2000-181 -30838-31.

•ANIMALIA Eläin kun on otettu muista kanssa hoitaa se. Hiiret marsut koirat kissat ihm isiin voit verrata ne. M utta älä koskaan tapa hiiriä ei marsua ei koiraa ei kissaa. Heli 1 1 v. Marko 7 v.

Puoli vuotta sitten sain hoiviini kaksi pientä, laihaa rottaa. Ne oli pelastettu kammottavasta kuolemasta eräästä labo ratoriosta ja olivat tullessaan aivan s ilm it töm ästi peloissaan. Nyt rottani ovat kasvaneet ja oppineet luottamaan m inuun; ne juoksevat vapaina sängyssäni ja kiipeilevät olkapäilleni. R otilleni ei tu lisi mieleenkään purra minua ja ne nuolevat usein käsiäni. Rotat syövät mitä vain eivätkä edes haise, kuten ehkä voisi luulla. Ne puhdistavat toisiaan hellästi kuin apinat ja nukkuvat aina päällekkäin. Ihanteellisem pia lemmikkejä en voisi saadal Ne ovat todella suloisia! t. Kaisu

Viimeisessä jäsenlehdessä oli kirjoitus, jossa pyydettiin jäseniä kirjoittam aan leh teen Mutta koska yhdistyshän to im ii eläinten hyväksi, ajattelin, että niillekin olisi annettava "suunvuoro” . Siksi laadinkin tämän pikku kirjoitelm an marsuni ajatusten pohjalta: Hei, kaikki marsut ympäri Suomen maata! Koska nimeäni ei ole koskaan ennen julkaistu missään, ajattelin, että on hyvä ensin esitellä itseni. Olen musta marsu Makilla. m utta emäntäni kutsuvat minua Killaksi lukuisten lem pinim ieni 22

Hannele Luukkainen lisäksi. Olen em änniltäni kuullut kauheita tarinoita meidän marsujen ja muiden eläinten kohtaloista koe-eläiminä ja voin vakuuttaa olevani onnellinen, etten ole heidän asemassaan. Elämäni on melko aurinkoinen pieniä ahdingon hetkiä lu kuunottam atta (dieettlkuurit saavat minut syvän masennuksen valtaan). Jouluna minä vietin tosi herkullisia päiviä: jyväkuppi aina pullollaan reunojaan myöten ja pääruoka m itä runsaslajisin! Tosin minun on luovuttava aina osasta herkkujani, koska tyttäreni Piiperi on jäänyt vakitui sesti asumaan kanssani. Kaksi vallatonta poikaviikariani saivat molemmat uudet kodit, mikä oli helpotus m inulle. Ette usko m illa isiin kärsim yksiin kaksi riidan haluista marsunuorukaista voi äitinsä saattaa. Ainainen melu korvan juuressa, mielistelevä kurina sekä suunnaton ah neus ruokalautasella olivat saattaa minut hulluuden portille. Tosin tuntui hieman hiljaiselta poikien lähdettyä, m utta Piiperistä on kyllä seuraa, vaikka se onkin mahdottoman hiljainen ja ujo, täysin erilainen kuin veljensä. M inulla on muuten monta lempinimeä, joista Mummo on nyt aivan etusijalla. Minusta nimi ei alkuunkaan sovi m inulle, vaikka emäntieni mielestä Mummo muka ilmentää hyvin jöröyttäni. No, ehkä minä olen hieman jörö toisinaan, musta turkki vielä parantaa asiaa. L eikillisesti meitä kahta kutsutaan "B lack and VVhiteksi” , sillä Piiperi on perinyt isältään valkean turkin ja punaiset silm ät. Musta etutassu ja musta läikkä nenänpäässä todistavat kyllä m inunkin osuuteni asiaan. M inusta on muuten ihana lökötellä emäntäni kaulalla hänen raaputellessa korvantaustojani. M inulla ja piiperillä on tilava häkki, jossa viihdymm e m ainiosti. Lattialla saamme olla joka ilta. Tämä kaikki on mukavaa, mutta on yksi asia jota inhoan kovasti: kynsien leikkuu. Myönnettävä on, ettei se satu juuri koskaan, m utta muodon vuoksi sitä täytyy vähän huutaa ja sätkiä. Eräs maaginen ääni saa m inut ja Piiperin aina kauhun valtaan, vaikka emäntäni ovatkin sanoneet, ettei lämpöpatterin kolahduk set aiheuta mitään vahinkoa. Minä olen kyllä aivan eri m ieltä asiasta ja pysyttelen tiiv iis ti nukkumakoppini suojissa, kunnes kauhun äänet ovat loppuneet. Mutta nyt minun on lopetettava tämä kirjoittam inen. Lähetän vielä terveiseni Hansulle, joka on aviomieheni sekä pojilleni ja kaikille maailman m arsuille toivoen parempia aikoja kärsiville tovereilleni koe-eläinlaito k s is s a !!! Terveisin Kiila

K O E -E L Ä IN T E N S U O JE L U RY:n UUSI JO H T O K U N T A E S IT T Ä Y T Y Y puheenjohtaja HANNELE (Hanu) LUUKKAINEN, Val takunnallisen eläinsuojeluliiton varapu heenjohtaja, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen johtokunnan jäsen ja kissajaoston vetäjä

Tehtävät — perustiedon tuottam inen — kaikenlaisen kirjallisen ja kuvallisen materiaalin hankinta — ylläpitää esitesetti = reputtaa vanhoja ja suunnitella uudet — yhteydenotto kansainvälisiin eläinsuojelujärjestöihin materiaalin hankkim i seksi kirjaston luetteloin ti, kokoaminen ja uusien kirjojen hankinta kuvamateriaalin kerääminen, tuo tta minen ja arkistointi laboratoriotietojen kerääminen = montako, missä, m itä kokeita? koota tiedot kosm etiikasta yms., jotka tuotetaan ilman eläinkokeita

varapuheenjohtaja kassanhoitaja LEENA-KAARINA KAUNONEN (nti Kaunonen), Valtakunnallisen eläinsuo je lu liito n puheenjohtaja, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen johtokunnan 2. INFORYHMÄ jäsen ja kissajaoston vetäjä — vastuu: HANU LUUKKAINEN sihteeri — jäsenet: LEENA-KAARINA KAUNO NEN, HELFRID LEHTINEN, ARTO HELFRID (hefa) LEHTINEN RAUTIO, ANU HALME muut johtokunnan varsinaiset jäsenet: KATRIINA (Kati) HEINONEN Tehtävät MARJA JUSSILA — inform aation jako TIMO (Timppa) PELTONEN — kampanjoiden järjestäminen; lehdistö, KRISTINA PINGOUD radio, tv, ikkuna yms. ARTO RAUTIO — kirjelm ien laatiminen PÄIVI VIINIKAINEN — ajankohtaisiin asioihin puuttum inen johtokunnan varajäsenet: — reagoiminen kaikkiin koe-eläimiä kos keviin kysym yksiin OILI (Olga) GYLDEN ANU HALME — eduskunnan ja päätöksentekijöiden painostaminen RAILI VESANEN — m yyntiartikkeleiden valinta ylim ääräiset tarkkailijat: SIRPA IKÄVALKO 3. NUORISORYHMÄ nuorisoryhmän edustaja — vastuu: LEENA-KAARINA KAUNO NEN K O E -E L Ä IN T E N S U O JE L U RY:n — jäsenet: TIMO PELTONEN, RAILI VE TO IM IN T A S U U N N ITELM A V U O D EK S I SANEN, KATI HEINONEN. PÄIVI VII 1978 — TO IM IN TA R YH M Ä T NIKAINEN, SIRPA IKÄVALKO Koe-eläinten suojelu ry:n toim innan te hostam iseksi työkenttä jaettiin keväällä Tehtävät ■•977 neljään eri osa-alueeseen. Vuonna — toim innan suuntaaminen koululaisiin 1978 kaikki toim inta tulee edelleen — tiedotustilaisuuksien järjestäminen tapahtumaan näissä ryhmissä. Ryhmien kouluissa työkenttiä on edelleen pyritty tarkenta — kerhomuotoisen toim innan vetäminen maan ja laajentamaan. K aikille ryhm ille on nyt määrätty vastuulliset vetäjät ja jokainen johtokunnan jäsen on velvoitettu 4. O P IS K E L IJA R Y H M Ä työskentelemään jossakin ryhmässä. Ryhmissä voi työskennellä myös jo h to — vastuu: OILI GYLDEN — jäsenet: KATI HEINONEN, KRISTINA kunnan ulkopuolisia henkilöitä. PINGOUD 1 . TIETO R Y H M Ä Tehtävät — vastuu: MARJA JUSSILA — jäsenet: TIMO PELTONEN, RAILI — toim innan suuntaaminen opiskelijoi hin, erityisesti eläinkokeita käyttävien VESANEN, SIRPA IKÄVALKO, MAR tiedekuntien ja laitosten o piskelijoihin JA VESANEN, MARJA JOKIMÄKI, — tiedotustilaisuuksien järjestäminen ja TRUDE PELTONEN solutoim innan luominen 23

SILMÄSÄÄTIÖN ADRESSIT INVALIDISÄÄTIÖN KANNATUSYHDISTYS RY:n ADRESSEJA puh: 418415

SOKEAIN KESKUSLIITON ADRESSIT Mäkelänkatu 52. Hki 51 puh: 90/718622 KOTI-SÄÄTIÖN ADRESSI KOTIEN HYVÄKSI Saatavana pankeista, kirja- ja paperikaupoista, kauppaliikkeistä ja Koti-Säätiön toimistosta Helsinki, L a p in rin n e 2 B puh: 646862

• l U I U J I H

RAVINTOLA Wanha Manala Töölönkatu 3 — Kotiruokaa H elsingin keskustassa —

T-PAITA*, valk., vihreä painatus

ELÄIN RUOKAKESKUS Nervanderink. 5 Koiranruokien erikoism yym älä — Asiantuntevaa palvelua — Avoinna ma-pe 10— 17 la 10— 13

PIENELÄIN VASTAANOTTO ESPOOSSA El. Lääk. G. M. Sjöholm puh: 590391

HELSINGIN HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Yrjönkatu 4 A 4. krs. Hki 12 puh: 630738 Avoinna arkisin klo 8— 18, myös ilm an ajantilausta. Päivystys la klo 9— 12 24

u n u c n o i u u

PUH. 3 3 8 4 0 4 IRROITA KESKIAUKEAMAN KISSA-JULISTE KIINNITÄ HYVÄLLE NÄKYVÄLLE PAIKALLE

v h h i

M n D C I t

_ KÖP VÄRA v a r o r ..... ........ kpl

ä 20

OLKALAUKKU*, valk. lappisatiinia, vihr. painatus

..... ........ kpl

ä 15

TARRA*, säänkestävä, halkaisija n. 1 0 sm

........ kpl

koko L, M ja S

YHDISTYSMERKKI — FÖRENINGSMÄRKET hopeinen risti, jossa on eläinryhmä kohokuviona vihr. emalipohjalla korsformat, i Silver & grön emalj

kpl st

ä 19

KUULAKÄRKIKYNÄ — KULPENNA hop. värinen, vihr. teksti yhdistyksen nimi olikfärgade, nämn om svensk text önskas

kpl st

ADRESSI — ADRESSER yhdistyksentunnus, silkkipunostupsut m. föreningsemblemet & silkessnodd

kpl st

ä 10

K IR JE EN S U LK IJA M ER K IT - BREVM Ä RK EN — ’’stoppa plägsamma djurförsök” (35 st/ark ) arkki — yhdistyksen tunnus valko/vihr. (15 kpl/arkki) ... — föreningsemblemet g rö n t/vitt (15 st/ark ) ......................... KO RTTEJA — KORT — punaisia postikortteja, P. Fransiskus ............... kpl — kirjekortteja kuorineen, yhd. tunnus kpl — brevkort m.kuvert, föreningsemblemet................................... st — kissakortteja *:llä merkityissä tuotteissa on seuraava painatus s*

HELSINGIN KUKKAMYYNTI A. LOUKOLA Aleksi 52, S tockm annin aula puh: 121 81/3587 HAMMASLÄÄKÄRIASEMA FOSSA Pieni Roobertinkatu 16 A 5. krs. Hki 12 A ja ntila u s: 648906, keskus 647906 Avoinna arkisin 8 — 18

I UOIVHLLIOIH C L H m i V u n C I I A ----------------------------

0STA TUOTTEITAMME

, ’5 0 mk

70 p

T-S K JO R TO R & ^ _ \ A X ELV Ä SK O R av tyg i vitt/g rö n t bäda m.föreningsnamnet pä fi. & sv. S K j U i i

............... st

— varastossa vielä runsaasti vanhoja T-P A ITO JA , koko M — T -S K JO R T O R , storl. M föreningsnamnet pä fi. & sv.

kp, ............... st

415

V ™ ^ «««iuii«'

Nimi N a m n ............................................................................................................................... Osoite Adress

...........................................................................................................................

Tilaukset lähetetään yhdistyksen toim istoon, Mannerheimintie 67, 00250 Helsinki 25 ja maksetaan tilauksen mukana seuraavalla tilillepanokortilla yhdistykseen Postisäästöpankin tilille 7 vrk:n kuluessa tavaralähetyksen saapumisesta. — Eläinten Oikeuksien Julistuksia (vihr. painatus) sekä julistettam m e Lue Tunne Tue (valk. pun. musta painatus) maksutta toimistostamme. Postimaksun 1 mk voi lähettää postimerkkinä tilauksen yhteyseeä. kpl Kirjoita selvästi, mieluiten tekstaten. Kiitos! Sänd beställn. tili kansliet Mannerheimv. 67, Hfors 25. Betala inom 7 dagar efter mottaget PG-kravkort.

> ^ 4 ‘s €

00 0

0 ( 1.

j0 4 id 9

VI I N I KAI Ne N P Ä IV I I ;)A AA L d c RGI NT 4 C 3 1 0 '4 0 0 n r \I 4 0

TULEJÄSENEKSr, AUTAT ELÄIMIÄ

^ ¿ L IS W ^