Linkit www.oecd.org/pisa/pisaproducts/Draft%20PISA%202015%20Collaborative%20Problem%20Solving% 20Framework%20.pdf http://www.nesta.org.uk/publications/solved-making-case-collaborative-problem-solving https://nces.ed.gov/nationsreportcard/pdf/researchcenter/collaborative_problem_solving.pdf
Kuvaus
Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu kiinnostaa yhä enemmän sekä työpaikan että kansallisten työmarkkinoiden muuttuvaa luonnetta tarkkailevia toimijoita. Tämä näkyy myös siinä, että OECD sisällytti menetelmän vuoden 2015 kansainväliseen koulutuksen PISA-tutkimukseen (tulokset julkaistiin vuosina 2016 ja 2017). Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu (collaborative problem solving, CPS) koostuu kahdesta pääelementistä: yhteistyötä, jakamista ja sosiaalisia näkökohtia korostavasta osasta yhdistettynä tietoon tai kognitioon. Yksilöllisen ja yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun keskeinen ero on siis jälkimmäiseen sisältyvä sosiaalinen komponentti19. Yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa ryhmä pyrkii yhteiseen tavoitteeseen. Ratkaisu edellyttää ongelmanratkaisua, tiimin jäsenet osallistuvat ratkaisun etsimiseen, ja käytössä on jokin mittari, johon pohjaten voidaan arvioida, onko ryhmän tavoite saavutettu. Ryhmän jäsenten toimet ovat myös toisistaan riippuvaisia ja jäsenillä on erilaisia rooleja. Tämän vuoksi yksi henkilö ei pysty yksin saavuttamaan ryhmän tavoitetta. Yhteistoiminnallisuus edellyttää siis viestintää, koordinointia ja yhteistyötä. OECD:n määrittelemät yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun edellyttämät taidot on kuvattu seuraavassa matriisissa: 1) Yhteisen ymmärryksen luominen ja ylläpito
(2) Ongelmanratkaisun kannalta tarkoituksenmukaisen toimintatavan valitseminen
(3) Ryhmän toiminnan järjestäminen ja ylläpito
(A) Tutkiminen ja ymmärrys
A1) Ryhmän jäsenten näkökulmien ja osaamisen tunnistaminen
(A3) Ryhmän jäsenten roolien ymmärtäminen
B) Kuvailu ja formulointi
(B1) Yhteisen näkemyksen aikaansaaminen ja ongelman merkityksestä keskustelu
(A2) Ongelman tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisten yhteistyötapojen löytäminen (B2) Suoritettavien tehtävien tunnistaminen ja kuvailu
(C) Suunnittelu ja toteutus
(C1) Toimintatavoista keskustelu ryhmän jäsenten kanssa
(C2) Suunnitelmien toteuttaminen käytännössä
(D) Tarkkailu ja reflektointi
(D1) Yhteisen ymmärryksen toteutumisen tarkkailu ja mahdollisiin ongelmiin puuttuminen
(D2) Toiminnan seurausten tarkkailu ja ongelmanratkaisun onnistumisen arviointi
19
(B3) Ryhmän jäsenten roolien, työnjaon sekä ryhmän yhteistyöperiaatteiden muotoilu (C3) Ryhmän yhteistyöperiaatteiden noudattaminen (esim. huomauttaminen omien osuuksien tekemisestä) (D3) Ryhmän yhteistyön ja roolien tarkkailu, palautteen antaminen sekä työnjaon ja yhteistyöperiaatteiden tarkistaminen tarvittaessa
NCES, Collaborative Problem Solving: Considerations for the National Assessment of Educational Progress, 2017
