Väitöksiä

Filosofian maisteri Anni Honkimaan virologian alaan kuuluva väitöskirja Molecular markers and drug treatment for persistent enterovirus infection in pancreatic cell lines tarkastettiin Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa lokakuussa. Honkimaa osoitti väitöskirjassaan, että viruslääke paransi haimasolumallissa enterovirusten aiheuttaman kroonisen infektion.

Honkimaan tutkimustulosten perusteella sekä isäntäsolussa että viruksen genomissa tapahtuu merkittäviä muutoksia kroonisen infektion aikana. Lisäksi väitöskirjatyössä testattiin kymmenen valikoidun viruslääkkeen teho eri coxsackie B -virusserotyyppien aiheuttamaa infektiota vastaan. Virus pystyttiin häätämään solumallista viruslääkkeillä.

Jos viruslääkkeillä voidaan osoittaa olevan suotuisa vaikutus myös ihmisillä, tämä avaisi kokonaan uusia mahdollisuuksia tyypin 1 diabeteksen hoitoon ja ehkäisyyn.

Lääketieteen lisensiaatti Ari Pellin väitöskirja Sydänsähkökäyrä ja diabetes rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä ennustavina tekijöinä primaaripreventiopotilailla tarkastettiin Oulun yliopistossa marraskuussa.

Väitöskirjatutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin, että diabetesta sairastavat saavat vähemmän rytmihäiriötahdistimen iskuja, mutta siitä huolimatta heidän kuolleisuutensa on muita potilaita korkeampi. Toisessa osatutkimuksessa osoitettiin, että yhdistämällä 12-kanavaisen EKG:n muuttujia voidaan tunnistaa niin sanotun matalan riskin potilaita. Näiden potilaiden kuolleisuus on hyvin matala ilman rytmihäiriötahdistimen toimintaakin. Kolmannessa osatutkimuksessa selvisi, että tietty sydänfilmin muutos, niin sanottu patologinen Q-aalto, ennustaa erityisen merkittävää hyötyä rytmihäiriötahdistinhoidosta kuolleisuuden vähentämiseksi.

Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta lisätietoa siitä, että sydänfilmin muutokset sekä diabetes perussairautena ovat tekijöitä, joiden avulla hoidosta hyötyvät potilaat voidaan tunnistaa entistä paremmin.

Tutkimus koski primaaripreventiopotilaita, eli potilasjoukkoa, joka ei ole aiemmin kokenut henkeä uhkaavaa rytmihäiriötä. Tutkimusaineisto koostui EU-CERT-ICD-monikeskustutkimuksen potilaista, joita oli yhteensä yli 5 700. Sydänfilmejä oli 3 864. Tutkimukseen kuului myös 700 potilaan verrokkiryhmä, jota hoidettiin pelkästään lääkkeellisesti, ilman rytmihäiriötahdistimen asennusta.

Diplomi-insinööri Essi Laajalan lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian alaan kuuluva väitöskirja Multi-omics analysis of early molecular mechanisms of type 1 diabetes tarkastettiin Turun yliopistossa joulukuussa. Laajala osoittaa väitöstutkimuksessaan ensimmäistä kertaa, että tyypin 1 diabetekseen sairastuvien ja terveenä pysyvien lasten verinäytteissä on havaittavissa geenien ilmentymisen eroja jo hyvin varhain, jo ennen tyypin 1 diabetekselle tyypillisten autovasta-aineiden ilmaantumista vereen.

Laajalan tutkimuksessa selkeimmät erot näkyivät tyypin 1 interferonigeeneissä, jotka liittyvät viruksilta puolustautumiseen. Tämä jossain määrin vahvisti hypoteesia, jonka mukaan tietyt virusinfektiot voisivat lisätä riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen. Vastasyntyneiden DNA-metylaatiotasot eivät olleet yhteydessä myöhemmin puhkeavaan diabetekseen. Laajalan päätulokset on vahvistettu riippumattomassa saksalaisessa tutkimuksessa.

Laajala selvitti ympäristön vaikutusta sairastumiseen hygieniahypoteesiin liittyvässä osatyössä. Tutkittavat lapset olivat Suomesta, Virosta ja Venäjältä. Tulokset viittaavat siihen, että ympäristön vaikutus lapsen immuunijärjestelmään alkaa jo kohdussa.

Työ oli osa suomalaista DIPP-tutkimusta, jossa on seurattu jo yli 12 000 lasta vastasyntyneestä 15 vuotiaaksi. Näin suureen joukkoon on mahtunut noin 500 lasta, joille on kehittynyt seurannan aikana tyypin 1 diabetes. Laajala vertasi heidän verinäytteitään samanikäisiin terveenä pysyneisiin lapsiin.

Laajala tutki geenien ilmentymistä ja DNAmetylaatiota genominlaajuisilla menetelmillä. Hänen asiantuntemuksensa bioinformatiikan alalta oli avainasemassa, jotta aineistot pystyttiin analysoimaan. Tyypin 1 diabetekseen liittyvän tutkimuksen ohella Laajalan väitöstutkimus paransi geenien ilmentymisen ja DNA-metylaation analyysiin soveltuvia matemaattisia menetelmiä.