Suomella on maine puhtaiden järvien ja luonnonsuojelun mallimaana, ja olemme pitkälti ansainneet sen. Tästä huolimatta ikävä tosiasia on, että osa kotimaisista kalakannoista on uhanalaisia ja vaarassa hävitä vesistämme. Erityisesti moni vaelluskalalaji on päätynyt luokitukseltaan uhanalaisen tai silmälläpidettävien listoille. Vaelluskalalla tarkoitetaan virtavesissä syntyvää lajia, joka viettää kasvuvaiheensa meressä tai järvessä, ja palaavat synnyinalueelleen lisääntymään. Lajien selviämiselle on tärkeää turvata niiden poikasvaiheen kasvun lisäksi pääsy virtaamispaikoilleen. Vaelluskaloilla on tärkeä merkitys niin suomalaisen luonnon biodiversiteetille kuin kalastamista harrastaville. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan äärimmäisen uhanalaisia kaloja ovat järvilohet, Saimaan nieriät, harjuksen merikannat ja ankerias, minkä ohella vaelluskaloista meritaimen on erittäin uhanalainen kalalaji. Vaelluskalojen uhanalaisuuden pääsyy on ihmisten toiminnan aiheuttamat muutokset kalojen elinympäristöön. Padot, siltarummut ja muut esteet katkaisevat lajien paluun kutualueilleen, mikä näkyy lajien lisääntymisen heikkenemisessä. Lohijokia on maassamme padottu rankalla kädellä, ja luontaisia lohikantoja löytyy nykyään vain Teno-, Tornio-, Simo- ja Nääntämöjoesta. Maaja metsätalousministeriön mukaan vesiviljelyyn ja istutuksiin perustuva kalakantojen hoito ei ole ollut tarpeesi tehokasta ylläpitämään vaelluskalakantoja. Kun soppaan heitetään vielä heikkenevä veden laatu ja kestämättömällä pohjalla olevat kalastuskäytännöt, resepti luonnosta häviämiselle on valmis. 16
ELSA News 2/2021
