ilmastokriisi uhkaa etenkin nuoria

esipuhe: ILMASTOKRIISI UHKAA ETENKIN NUORIA

Tuomas Karvonen Ilmastopamfletin päätoimittaja, Eurooppanuorten varapuheenjohtaja

Iiris Asunmaa

Eurooppanuorten puheenjohtaja Vaikka maailma kamppailee globaalin koronapandemian keskellä, ilmastonmuutos ei ole kadonnut mihinkään. Ilmastonmuutoksen hillintä on yhä tärkein ihmiskunnan tulevaisuutta määrittävä kysymys ja se jättää jälkensä sekä kaupunkeihin että maaseutuihin. Kaupungeissa kärsitään muun muassa ilmansaasteista, ja maaseudulla puolestaan esimerkiksi veden saatavuus ja elintarviketurva heikkenevät kuivuuden ja tulvien seurauksena. Ilmastokriisin negatiiviset seuraukset jakautuvat maantieteellisesti epätasaisesti, ja eniten sen vaikutuksista joutuvat kärsimään ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa esimerkiksi köyhyyden vuoksi. Erityisesti nuoret kokevat suurta ahdistusta ja turvattomuutta ilmastonmuutoksen takia. Ilmastonmuutoksen kaikkein vakavimmat seuraukset konkretisoituvat vasta tulevaisuudessa, ja siksi ilmastokriisi uhkaa ennen kaikkea nuoria, jotka muodostavat noin kolmanneksen koko EU:n väestöstä. Nuorten ilmastoaktivismi on konkreettinen seuraus ahdistuksesta ja osoitus palavasta halusta

vaikuttaa ilmastopolitiikkaan. Ilmastokriisiä ei kuitenkaan ratkaista yksin Arkadianmäellä. Sitä ei ratkaista myöskään pelkästään Brysselissä, mutta Euroopan unioni on Suomen merkittävin väylä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen torjunnasta tuli vuonna 2009 Lissabonin sopimuksen seurauksena unionin erityistavoite. EU:n ympäristölainsäädäntöä on kehitetty jo 1970-luvulta lähtien, ja esimerkiksi vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksella ympäristöasioista muodostui EU:n virallinen politiikanala. Amsterdamin sopimuksen seurauksena vuonna 1999 vahvistui velvoite ottaa ympäristönsuojelu huomioon kaikilla EU:n politiikan lohkoilla. EU tuottaa globaalisti kolmanneksi eniten kasvihuonekaasupäästöjä, joten unionin ilmastoteoilla on maapallon tulevaisuuden kannalta aidosti suuri merkitys. EU on maailman suurin sisämarkkina-alue ja 80 eri valtion suurin kauppakumppani. Jäsenmailla on yhdessä huomattava taloudellinen mahdollisuus ja valta toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi sekä suuri moraalinen velvollisuus kantaa vastuuta. EU:n mahdollisuus toimia globaalina suunnannäyttäjänä ilmastonmuutoksen torjunnassa riippuu ennen kaikkea siitä, pystyvätkö jäsenmaat itse sitoutumaan tarpeeksi vaikuttaviin toimenpiteisiin, jotka näyttävät esimerkkiä myös muille kansainvälisen politiikan toimijoille. Pelkät päätökset eivät itsessään riitä. Unionissa tehtyjen ilmastotoimien tehokkuus seuraa olennaisesti siitä, miten ne toimeenpannaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Valitettavasti ympäristölainsäädännön puutteellinen soveltaminen ja valvonta ovat edelleen huomattava ongelma unionissa. Siksi EU:n ympäristölainsäädännön ja ilmastopoliittisten päätösten täytäntöönpanon seurantaa on kehitettävä. Lisäksi EU:lla on oltava tuntuvat ja riittävät keinot sanktioida jäsenvaltioita, jotka lipsuvat yhteisistä ilmastotavoitteista. Käytännössä sanktiot voisivat tarkoittaa esimerkiksi erilaisten rahallisten tukien eväämistä. Tämä pamfletti on kirjoitettu, koska kunnianhimoiset ja oikein mitoitetut ilmastotoimet ovat edellytys nuorten tulevaisuudelle. Pamfletissa Eurooppanuorten omat aktiivit pohtivat, miten EU:n ilmastopolitiikkaa tulisi konkreettisesti kehittää. Kirjoituksissa tarkastellaan EU:n Itämeri-strategiaa, ekologista jälleenrakennusta, nuorten ilmastoaktivismia, tekstiiliteollisuutta, unionin maatalouspolitiikkaa ja päästökauppaa. Antoisia lukuhetkiä! •