2 minute read
1,5 asteen maailma on kaukana
1,5 asteen maailma on kaukana, jos emme uudista päästökauppaa
Olli-Pekka Paasivirta Eurooppanuorten jäsen
Advertisement
Ilmastonmuutos on klassinen esimerkki markkinahäiriöstä. Markkinahäiriö johtuu tässä tapauksessa siitä, että saastuttaja ei joudu vastaamaan omien päästöjensä aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle. Tämän takia hänellä ei ole myöskään kannustetta vähentää toiminnastaan syntyviä päästöjä. Kyseinen rakenteellinen ongelma on niin syvällä yhteiskunnassamme, ettei mikään maa pysty ratkaisemaan sitä yksin omalla kansallisella tasollaan - tähän ongelmaan Euroopan unioni (EU) on osoittanut olevansa erinomainen työkalu.
Päästökauppa on ollut EU:n vastaus päästöjen hinnoitteluun jo vuodesta 2005. Se on ideana erinomainen: päästökaupan piirissä olevat teollisuuden alat joutuvat ostamaan niin paljon päästöoikeuksia, kuin he aikovat saastuttaa. Päästöoikeuksien vuosittainen liikkeelle laskettava määrä eli päästökatto on kuitenkin rajattu, jolloin oikeuksista käydään kauppaa. Oikeuksien vuosittainen määrä myös vähenee tietyn yhdessä sovitun lineaarisen päästövähennyskertoimen (LRF) mukaisesti. Yritykset voivat siis valita, ostavatko he päästöoikeudet, investoivat puhtaampaan teknologiaan vai jättävät saastuttamatta. Päästöt siis vähenevät siellä missä niiden vähentäminen on edullisinta. Juuri tämän vuoksi päästökauppa
on ideana erinomainen: päättäjät määrittävät päästökaton poliittisesti, ja markkinat muodostavat tämän perusteella päästöille markkinahinnan. Nykyinen järjestelmä ei ole kuitenkaan täysin onnistunut, sillä nykyisellä menolla 1,5 asteen tavoitteeseen on vielä paljon matkaa EU:n osalta. Kyseinen tavoite on kriittisen tärkeä, sillä ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset kasvavat todennäköisesti eksponentiaalisesti, jos maapallo lämpenee yli 1,5 astetta. Keskeistä olisi kiristää tahtia, jolla päästöoikeuksien määrää markkinoilla vähennetään. Liikkeelle olisi yksinkertaisesti laskettava vuosittain yhä vähemmän päästöoikeuksia, joka vähentäisi suoraan päästökauppajärjestelmän alaisten sektorien päästöjä. Päästökaupan haasteet on tiedostettu pitkään myös EU:n piirissä, ja 2019 käyttöön otettu markkinavakausvaranto tähtää ongelmien paikkaamiseen. Yksinkertaisesti ilmaistuna se vähentää oikeuksien määrää markkinoilla kun niitä on liikaa, ja palauttaa niitä takaisin silloin kuin niitä on liian vähän. Varantoon siirtyy siis vuosittain 24 % markkinoilla olevasta ylijäämästä vuoteen 2023 asti, jonka jälkeen osuus on 12 %. Vuodesta 2023 lähtien varannosta mitätöidään päästöoikeuksia sen verran, että varannossa on korkeintaan saman verran oikeuksia kuin mitä edeltävän vuoden päästökaton suuruus oli. Oikeuksia pitäisi mitätöidä varannosta kuitenkin paljon suuremmassa mittakaavassa, jotta jatkuvasta merkittävästä ylijäämästä päästäisiin eroon. Samoin varantoon olisi syytä siirtää vuosittain suurempi osuus päästöoikeuksien ylijäämästä. Kaikkein keskeisin tapa kehittää päästökauppajärjestelmää on siis huolehtia siitä, että oikeuksien määrä markkinoilla pysyy riittävän pienenä suhteessa 1,5 asteen tavoitteeseen. Päästöoikeuksien hinnalla ei sinänsä ole väliä, sillä päästökatto määrittää vuosittaisten päästöjen suuruuden. Päästöoikeuksien hinnan nousu edistää kuitenkin vihreiden investointien, kuten uusiutuvan energian kannattavuutta. Päästöoikeuksien hinnalle voisikin asettaa lattiahinnan, eli päästöoikeuksien määrää leikattaisiin nopeammin, kun markkinahinta olisi jäämässä tietyn hinnan alapuolelle. Tämä olisi hyvä myös investoijien kannalta, sillä tämä toisi päästöoikeuksien hintaan tiettyä ennustettavuutta. Ennustettavuus on puolestaan tärkeä elementti investointien suunnittelun kannalta. Päästökauppajärjestelmä on jo nykyisellään osoitus siitä, että vaikeisiin ongelmiin kannattaa etsiä ratkaisuja yhdessä. Vaikka järjestelmä ei ole täydellinen, on se silti onnistunut leikkaamaan merkittävästi päästöjä Euroopan unionin alueella, ja on itsessään osoitus EU:n kyvystä parantaa maailmaa. Nyt vain tarvitaan poliittista tahtoa ottaa vielä muutama askel. •
SEURAAVAT ASKELEET VOISIVAT OLLA • Tuodaan markkinoille joka vuosi entistä vähemmän päästöoikeuksia, eli kiristetään päästövähennyskertoimen leikkuria. • Siirretään markkinavakausvarantoon suurempi osa ylijäämästä, ja mitätöidään entistä suurempi osuus tästä joka vuosi. • Otetaan käyttöön päästöoikeuksien lattiahinta.
